Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-05-15-Speech-2-023"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010515.2.2-023"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Signor Presidente, signor Commissario, onorevole relatore, vorrei innanzitutto rispondere alla collega che mi ha preceduto, dicendo che anch'io sono poco soddisfatto della definizione "economia sociale di mercato", perché ritengo che non vi sia bisogno di aggiungere la parola "sociale". Ritengo che l'economia di mercato, con le sue regole, sia la condizione in cui non solo viene garantita la libertà economica fondamentale delle persone - libertà di contrattare e di scambiare - ma sia anche l'ambito economico che meglio consente una produzione di ricchezza e di occupazione.
Venendo ora alla relazione del collega von Wogau, vorrei esprimere alcune considerazioni puntuali: una considerazione positiva riguardo al punto 12, ad esempio, dove in qualche modo si considera positivamente l'operato della Banca centrale europea. Su questo io vorrei aggiungere una cosa. Senza entrare nell'ambito dell'analisi specifica delle scelte sui tassi o di politica monetaria, credo che questa sia una delle sedi in cui ribadire che va respinto il tentativo, da parte dei governi e anche di molte forze politiche presenti in questo Parlamento, di piegare l'operato della Banca centrale europea e del Presidente Duisenberg a finalità non meglio precisate di aiuto alla crescita economica. Credo che vi siano margini così ampi di recupero di produttività e di efficienza nelle economie europee che è su quei margini che bisogna lavorare, se si vuole assicurare un futuro di competitività all'economia dei principali paesi, non certo invocando la scorciatoia illusoria di una riduzione dei tassi di interesse.
Un secondo aspetto che vorrei trattare è quello relativo al punto 8, che riguarda la necessità di un adeguamento dei sistemi previdenziali alle mutate condizioni demografiche. Io credo che su questo il Parlamento europeo debba richiamare con forza ad una maggiore responsabilità non solo la Commissione, per quel che può fare, ma soprattutto gli Stati membri. La responsabilità è quella di arrivare al più presto, con riforme radicali, ad un sistema previdenziale finanziariamente sostenibile ed equo nei confronti delle generazioni future. Oggi in moltissimi paesi - penso ad esempio all'Italia - si sta consumando irresponsabilmente il risparmio previdenziale dei lavoratori, soprattutto dei giovani lavoratori, per finanziare le pensioni di persone che hanno 54 o 55 anni, che poi magari svolgono un doppio lavoro, un lavoro non regolare o un lavoro in nero. Io credo che questa sia una priorità per l'Europa, una priorità di efficienza economica ma, soprattutto, una priorità di equità tra le generazioni. Ci sono paesi, come l'Italia, in cui i contributi previdenziali obbligatori superano il 30 per cento con la prospettiva, per chi li versa, di pensioni molto basse.
Credo che su un altro tema, quello del mercato del lavoro, si debbano dire parole più forti di richiamo ai paesi europei. Si è detto in quest'Aula che c'è il rischio della precarizzazione dei posti di lavoro. Io credo, invece, che proprio la flessibilità e l'utilizzo approfondito degli strumenti di flessibilità del mercato del lavoro, assieme ad una riconsiderazione delle regole che sovrintendono ai posti di lavoro a tempo indeterminato, crei un riequilibrio tra lavoro atipico, lavoro precario e lavoro a tempo indeterminato, che è necessario essendo l'unico modo per ottenere un equilibrio in crescita sotto il profilo occupazionale.
Da ultimo faccio un'annotazione quantomeno problematica - non vorrei dire critica, ma certamente problematica - sull'auspicio di dispositivi politici di coordinamento delle politiche economiche, che mirino alla convergenza delle politiche fiscali e finanziarie. Credo che si debba riflettere molto sul fatto che la convergenza delle politiche fiscali e finanziarie debba essere un obiettivo dell'Unione europea. Io ritengo che avere diversi modelli che si confrontano, soluzioni diverse a cui guardare, fare, per così dire, un po' di
e il caso dell'Irlanda è a mio avviso un precedente negativo - sia una ricchezza e non un problema per l'Unione europea."@it9
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. kommissær, hr. ordfører, først vil jeg gerne svare taleren før mig og sige, at jeg heller ikke er særlig tilfreds med definitionen "social markedsøkonomi", da der efter min mening ikke er nogen grund til at tilføje ordet "social". Efter min opfattelse giver markedsøkonomien og dens regler ikke alene en situation, hvor man sikrer folks grundlæggende økonomiske frihed, nemlig deres frihed til at handle og forhandle, men også nogle økonomiske betingelser, der giver de bedste muligheder for at skabe vækst og beskæftigelse.
Jeg vil nu komme ind på hr. von Wogaus betænkning, og jeg vil gerne komme med nogle bemærkninger til de forskellige punkter, f.eks. en positiv bemærkning til punkt 12, hvor man på sin vis er positivt indstillet over for Den Europæiske Centralbanks arbejde. Jeg vil gerne tilføje en ting i den forbindelse. Jeg vil ikke komme ind på den specifikke analyse af rentepolitikken eller den monetære politik, men jeg mener, at Parlamentet er et af de steder, hvor man bør slå fast, at vi skal forkaste det forsøg, som regeringerne og mange af de politiske kræfter her i Parlamentet gør på at rette Den Europæiske Centralbanks og hr. Duisenbergs arbejde mod nogle målsætninger, der udelukkende defineres som støtte til den økonomiske vækst. Jeg tror, at der er så brede margener for at genskabe produktiviteten og effektiviteten i Europas økonomier, at det er nødvendigt at arbejde med disse margener, hvis man ønsker at sikre økonomierne i de vigtigste lande en konkurrencedygtig fremtid, for det kan man bestemt ikke gøre ved at vælge den tilsyneladende nemme løsning, der hedder en nedsættelse af rentesatserne.
Et andet aspekt, som jeg gerne vil komme ind på, er punkt 8, hvor der står, at det er nødvendigt at tilpasse pensionssystemerne til de ændrede demografiske betingelser. I den forbindelse bør Europa-Parlamentet efter min mening ikke bare rette en kraftig opfordring til Kommissionen om at gøre, hvad den kan for at udvise større ansvarlighed, men også og ikke mindst rette denne opfordring til medlemsstaterne. Ansvarlighed er, at man ved hjælp af nogle radikale reformer hurtigst muligt når frem til et pensionssystem, der er økonomisk bæredygtigt og retfærdigt over for de kommende generationer. I dag er der utroligt mange lande - her tænker jeg f.eks. på Italien - hvor man på en uansvarlig måde er ved at opbruge arbejdstagernes pensionsopsparing, navnlig de unge arbejdstageres, for at finansiere pensionerne til 54 eller 55 år gamle mennesker, som måske har arbejde to steder, eller som arbejder ulovligt eller sort. Dette bør efter min mening være en prioritet for Europa, når det gælder den økonomiske effektivitet, og ikke mindst en prioritet, når det gælder ligheden mellem generationerne. I nogle lande, f.eks. Italien, ligger de obligatoriske pensionsbidrag på mere end 30%, og de, der indbetaler disse bidrag, har udsigt til at få en meget lav pension.
Der er et andet emne, nemlig arbejdsmarkedet, hvor man efter min opfattelse bør rette en endnu kraftigere opfordring til de europæiske lande. Det er blevet sagt her i Parlamentet, at der er risiko for, at arbejdspladserne bliver usikre. Jeg mener tværtimod, at netop fleksibiliteten og en omfattende anvendelse af arbejdsmarkedets fleksibilitetsinstrumenter, som ledsages af en fornyet overvejelse af de bestemmelser, der gælder for tidsubegrænset arbejde, vil skabe en ny balance mellem atypisk arbejde, usikkert arbejde og tidsubegrænset arbejde, og det er nødvendigt, eftersom det er den eneste måde at opnå en vækst i beskæftigelsen på.
Til sidst vil jeg gerne komme med en bemærkning om noget, som måske ikke er kritisk, men som uden tvivl er problematisk, nemlig ønsket om politiske bestemmelser for en samordning af de økonomiske politikker, der tager sigte på konvergens i skatte- og finanspolitikkerne. Jeg mener, at man bør tænke meget over, om konvergens i skatte- og finanspolitikkerne skal være en målsætning for EU. Efter min mening er det en fordel og ikke en ulempe for EU at kunne sammenligne flere modeller, iagttage forskellige løsninger og således lave en smule benchmarking, og her er Irlands tilfælde efter min opfattelse et negativt fortilfælde."@da1
"Herr Präsident, Herr Kommissar, Herr Berichterstatter! Zunächst möchte ich mich meiner Vorrednerin anschließen und darauf hinweisen, dass mich der Begriff „soziale Marktwirtschaft“ ebenfalls wenig zufrieden stellt, weil ich den Zusatz „soziale“ für überflüssig halte. Nach meinem Dafürhalten bildet die Marktwirtschaft mit ihren Regeln nicht nur die Voraussetzung für die Gewährleistung der grundlegenden wirtschaftlichen Freiheit der Personen, d. h. der Vertrags- und der Handelsfreiheit, sondern auch ein wirtschaftliches Umfeld für die bestmögliche Erzeugung von Wohlstand und Beschäftigung.
Ich möchte nun auf den Bericht des Kollegen von Wogau zu sprechen kommen und hierzu einige schwerpunktmäßige Erwägungen zum Ausdruck bringen: Eine erste positive Erwägung bezieht sich beispielsweise auf Ziffer 12, wo die Tätigkeit der Europäischen Zentralbank gewissermaßen gewürdigt wird. Diesbezüglich möchte ich etwas hinzufügen. Ohne weiter auf das Gebiet der spezifischen Analyse von zins- und währungspolitischen Entscheidungen vorzudringen, halte ich dieses Parlament für ein geeignetes Forum, um zu bekräftigen, dass jegliche Versuche der Regierungen und auch vieler in diesem Parlament vertretener politischer Kräfte, die darauf abzielen, die Tätigkeit der EZB und ihres Präsidenten Duisenberg einer nicht genauer definierten Unterstützung des Wirtschaftswachstums unterzuordnen, zurückzuweisen sind. Es gibt noch enorme Spielräume für die Produktivitäts- und Effizienzsteigerung in der europäischen Wirtschaft, und bei diesen Spielräumen müssen wir ansetzen, wenn die Wirtschaft der stärksten Länder auch künftig wettbewerbsfähig sein soll, und dürfen uns nicht auf den unrealistischen Ausweg einer Zinssenkung berufen.
Ein zweiter Aspekt, auf den ich näher eingehen möchte, betrifft Ziffer 8, wo es um die notwendige Anpassung der Rentensysteme an die veränderten demographischen Bedingungen geht. In diesem Zusammenhang muss das Europäische Parlament nachdrücklich auf die größere Verantwortung nicht nur der Kommission – im Rahmen ihrer Möglichkeiten –, sondern insbesondere der Mitgliedstaaten hinweisen. Diese Verantwortung besteht darin, schnellstmöglich im Wege radikaler Reformen ein finanziell tragfähiges und gerechtes Sozialversicherungssystem für die zukünftigen Generationen zu schaffem. Gegenwärtig wird in sehr vielen Ländern, ich denke dabei beispielsweise an Italien, das im Rahmen der Sozialversicherung gesparte Kapital der – insbesondere jungen – Arbeitnehmer pflichtvergessen für die Finanzierung der Renten der 54- oder 55-Jährigen verbraucht, selbst wenn sie einer Zweitbeschäftigung, d. h. einer ungesetzlichen oder illegalen Arbeit, nachgehen. Dies halte ich für eine Priorität für Europa, eine Priorität im Hinblick auf die wirtschaftliche Effizienz, aber vor allem im Hinblick auf die Gerechtigkeit zwischen den Generationen. Es gibt Länder, wie Italien, in denen die Pflichtbeiträge zur Sozialversicherung bei über 30 % liegen und die Beitragszahler nur sehr niedrige Renten zu erwarten haben.
Auch bei einem anderen Thema, nämlich dem des Arbeitsmarkts, müssen wir stärker an die Mitgliedstaaten der EU appellieren. In diesem Hohen Haus wurde von dem Risiko gesprochen, wonach die Arbeitsplätze immer unsicherer werden könnten. Meiner Ansicht nach können jedoch gerade die Flexibilität und die umfassende Anwendung flexibler Arbeitsmarktinstrumente verbunden mit einer Überarbeitung der Regeln für unbefristete Arbeitsverhältnisse eine Balance zwischen atypischen, ungefestigten und unbefristeten Arbeitsverhältnissen schaffen, die notwendig ist und als einziger Weg zu einem zunehmenden Beschäftigungsgleichgewicht führt.
Gestatten Sie mir abschließend noch eine zumindest problematische – ich sage bewusst nicht „kritische“, doch gewiss „problematische“ – Bemerkung zu dem Wunsch nach politischen Instrumenten zur Koordinierung der Wirtschaftspolitiken, die auf die Konvergenz der Steuer- und Finanzpolitiken abzielen. Es sollte gründlich darüber nachgedacht werden, dass die Konvergenz der Steuer- und Finanzpolitiken ein Ziel der Europäischen Union sein muss. Die Existenz verschiedener, untereinander zu vergleichender Modelle und verschiedener Lösungen, auf die man sich stützen kann, sozusagen die Durchführung eines
und Irland ist hier meines Erachtens ein negatives Beispiel – halte ich für einen Reichtum und nicht für ein Problem der Europäischen Union."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, αξιότιμε κύριε εισηγητή, θα ήθελα κατ’ αρχάς να απαντήσω στη συνάδελφο που προηγήθηκε, λέγοντας ότι και εγώ είμαι ελάχιστα ικανοποιημένος από τον χαρακτηρισμό “κοινωνική οικονομία της αγοράς”, επειδή πιστεύω ότι δεν υπάρχει ανάγκη να προστεθεί η λέξη “κοινωνική”. Πιστεύω ότι η οικονομία της αγοράς, με τους κανόνες της, είναι όχι μόνο η κατάσταση όπου διασφαλίζεται η θεμελιώδης οικονομική ελευθερία των ανθρώπων – ελευθερία διαπραγμάτευσης και συναλλαγής – αλλά είναι επίσης το οικονομικό πλαίσιο που επιτρέπει καλύτερα την παραγωγή πλούτου και απασχόλησης.
Ερχόμενος τώρα στην έκθεση του συναδέλφου von Wogau, θα ήθελα να εκφράσω ορισμένες ειδικές παρατηρήσεις: μία θετική παρατήρηση σχετικά με το σημείο 12, για παράδειγμα, όπου αντιμετωπίζεται κατά κάποιον τρόπο θετικά η δραστηριότητα της Ευρωπαϊκής Κεντρικής Τράπεζας. Επ’ αυτού θα ήθελα να προσθέσω το εξής: χωρίς να υπεισέλθω στο πεδίο της ειδικής ανάλυσης των επιλογών σε σχέση με τα επιτόκια ή της νομισματικής πολιτικής, πιστεύω ότι πρέπει και σε αυτήν εδώ την Αίθουσα να τονιστεί ότι είναι απορριπτέα η προσπάθεια των κυβερνήσεων, αλλά και πολλών πολιτικών δυνάμεων που εκπροσωπούνται στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, να υποταγεί η δραστηριότητα της Ευρωπαϊκής Κεντρικής Τράπεζας και του Προέδρου Duisenberg σε αδιευκρίνιστες κατά τα άλλα σκοπιμότητες στήριξης της οικονομικής ανάπτυξης. Πιστεύω πως υπάρχουν τόσο ευρεία περιθώρια ανάκαμψης της παραγωγικότητας και της αποδοτικότητας των ευρωπαϊκών οικονομιών ώστε με αυτά τα περιθώρια πρέπει να εργασθούμε, αν θέλουμε να εξασφαλίσουμε ένα ανταγωνιστικό μέλλον για την οικονομία των κυριότερων χωρών, χωρίς να επικαλούμαι βέβαια τον απατηλό σύντομο δρόμο της μείωσης των επιτοκίων.
Μια δεύτερη πτυχή που θα ήθελα να αναπτύξω είναι εκείνη που θίγεται στο σημείο 8, το οποίο αναφέρεται στην ανάγκη προσαρμογής των συστημάτων συνταξιοδότησης στις αλλαγμένες δημογραφικές συνθήκες. Πιστεύω ότι, σε σχέση με το σημείο αυτό, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο πρέπει να ανακαλέσει μετ’ επιτάσεως ενώπιον μιας μεγαλύτερης ευθύνης όχι μόνο την Επιτροπή, για ό,τι μπορεί να κάνει η ίδια, αλλά προπαντός τα κράτη μέλη. Η ευθύνη είναι να επιτευχθεί όσο το δυνατόν συντομότερα, με ριζικές μεταρρυθμίσεις, ένα οικονομικά βιώσιμο και δίκαιο για τις μελλοντικές γενεές συνταξιοδοτικό σύστημα. Σήμερα σε πάρα πολλές χώρες – σκέπτομαι για παράδειγμα την Ιταλία – καταναλώνονται ανεύθυνα οι συνταξιοδοτικές αποταμιεύσεις των εργαζομένων, και προπαντός των νέων εργαζομένων, για να χρηματοδοτηθούν οι συντάξεις ανθρώπων 54-55 ετών, που ίσως να πιάσουν έπειτα και άλλη δουλειά, περιστασιακή ή αδήλωτη. Πιστεύω πως αυτό αποτελεί προτεραιότητα για την Ευρώπη, προτεραιότητα οικονομικών επιδόσεων, αλλά κυρίως προτεραιότητα δικαιοσύνης μεταξύ των γενεών. Υπάρχουν χώρες, όπως η Ιταλία, όπου οι υποχρεωτικές συνταξιοδοτικές εισφορές υπερβαίνουν το 30%, με την προοπτική πολύ χαμηλών συντάξεων για αυτούς που τις καταβάλλουν.
Για ένα άλλο θέμα, αυτό της αγοράς εργασίας, πιστεύω ότι πρέπει να διατυπωθούν πιο έντονες επιπλήξεις προς τις ευρωπαϊκές χώρες. Ειπώθηκε σε τούτη την Αίθουσα ότι υπάρχει ο κίνδυνος της προσωρινότητας των θέσεων εργασίας. Εγώ πιστεύω, αντίθετα, ότι ακριβώς η ευελιξία και η εμπεριστατωμένη χρήση των μέσων ευελιξίας της αγοράς εργασίας, μαζί με μια αναθεώρηση των κανόνων που διέπουν τις θέσεις απασχόλησης αορίστου χρόνου, θα οδηγήσουν στην επανεύρεση μιας ισορροπίας μεταξύ της ατυπικής απασχόλησης, της προσωρινής απασχόλησης και της απασχόλησης αορίστου χρόνου.
Τελευταία κάνω μια τουλάχιστον προβληματική παρατήρηση – δεν θα ήθελα να πω επικριτική, αλλά ασφαλώς προβληματική – σχετικά με την επιθυμία πολιτικών μηχανισμών συντονισμού των οικονομικών πολιτικών, με σκοπό τη σύγκλιση των φορολογικών και δημοσιονομικών πολιτικών. Πιστεύω ότι πρέπει να σκεφθούμε πολύ το γεγονός ότι η σύγκλιση των φορολογικών και των δημοσιονομικών πολιτικών πρέπει να αποτελεί στόχο της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Θεωρώ ότι η ύπαρξη πολλών αλληλοσυγκρουόμενων προτύπων, διάφορων λύσεων που μπορούμε να εξετάσουμε, να κάνουμε τρόπον τινά κάποια συγκριτική αξιολόγηση – και η περίπτωση της Ιρλανδίας είναι κατά τη γνώμη μου ένα αρνητικό προηγούμενο – αποτελεί πλούτο και όχι πρόβλημα για την Ευρωπαϊκή Ένωση."@el8
"Mr President, Commissioner, rapporteur, I would like to start by replying to the previous speaker, for I too am dissatisfied with the term ‘social market economy’. There is no need for the word ‘social’. In my view, the market economy, with its rules, is not only the climate in which the fundamental economic right of people – the freedom of contract and trade – is guaranteed, it is also the economic environment which is most conducive to the generation of wealth and employment.
Turning now to Mr von Wogau's report, I would like to make a few specific points: I have a positive comment to make on point 12, for example, which takes quite an encouraging view of the work of the European Central Bank. I would like to expand on this. Without going into a detailed analysis of the choices made regarding interest rates or monetary policy, I feel that this is one occasion when it must be stressed that the attempt by the governments and also by many political groupings present in this Parliament to force the European Central Bank and President Duisenberg to work towards goals, which are not the most suitable for supporting economic growth, must be opposed. There are such wide gaps between the various European economies in terms of productivity and efficiency that, in my opinion, this is the area that we need to concentrate on if we want to secure a competitive future for the economies of the leading countries, for we will certainly not achieve this by taking the deceptive shortcut of lowering interest rates.
A second point on which I would like to focus relates to point 8, which concerns the need to adapt pension systems to changes in demographic conditions. I believe that, in this matter, the European Parliament must call strongly, first and foremost upon the Member States but also upon the Commission, in so far as it is able, to adopt a more responsible approach. Their responsibility is to achieve, through radical reforms and as soon as possible, a pension system that is financially sustainable and fair towards future generations. Currently, in a large number of countries – such as Italy, for example – the pension contributions of workers, particularly young workers, are being used irresponsibly to finance the pensions of people who are 54 or 55 years old, who may well be doing two jobs, an illegal job or an undeclared job. In my opinion, this must be a priority for Europe, a priority of economic efficiency but, first and foremost, a priority of fairness towards all generations. There are countries, such as Italy, in which obligatory pension contributions exceed 30% of income, although the people paying these contributions will receive much lower pensions.
With regard to another issue, the labour market, we must be firmer in our demands on the European countries. It has been said in this Chamber that there is a risk of causing job insecurity, but I believe that precisely the flexibility and substantial use of flexibility tools in the labour market, together with a re-evaluation of the rules governing permanent employment, re-establish a balance between atypical employment, precarious employment and permanent employment. This is necessary because it is the only way to achieve an increasingly balanced labour market.
Lastly, I would like to make a point on a subject which is just as problematic – I would not go as far as to say critical but certainly problematic – the prospect of political economic policy coordination mechanisms aimed at bringing about convergence of fiscal and budgetary policies. In my opinion, we need to focus on the fact that convergence of fiscal and budgetary policies has to be one of the European Union's objectives. I feel that having different contrasting models, different solutions to observe, doing, so to speak, a little benchmarking – and the case of Ireland is, in my opinion, a negative precedent – is a positive, not a negative thing for the European Union."@en3
"(IT) Señor Presidente, señor Comisario, señor ponente, quisiera en primer lugar contestar a la diputada que me ha precedido diciendo que yo tampoco estoy muy satisfecho por la definición "economía social de mercado", pues considero que no es necesario añadir el término "social". Estimo que la economía de mercado, con sus reglas, no es solo la condición con la que se garantiza la libertad económica fundamental de las personas – libertad de contratación y de intercambio – sino también el ámbito económico que mejor permite la creación de riqueza y de empleo.
Pasando al informe del Sr. von Wogau, quisiera hacer algunas consideraciones muy concretas: una consideración positiva respecto al apartado 12, por ejemplo, en el que de alguna manera se considera positivamente la labor del Banco Central Europeo. Con relación a esto último, quisiera añadir una cosa. Sin entrar en el ámbito del examen específico de las decisiones en materia de tipos de interés o de política monetaria, creo que ésta es una de las instancias en la que se debe reiterar que hay que rechazar el intento de los Gobiernos, así como de muchas fuerzas políticas presentes en este Parlamento de someter la labor del Banco Central Europeo y del Presidente Duisenberg a imprecisas finalidades de ayuda al crecimiento económico. Opino que existen márgenes muy amplios de recuperación de la productividad y de eficacia en las economías europeas y que es en estos márgenes que hay que trabajar si se quiere garantizar a la economía de los principales Estados un futuro de competitividad sin invocar el ilusorio atajo de la reducción de los tipos de interés.
El segundo aspecto que quisiera abordar es el inherente al apartado 8 que se refiere a la necesidad de adaptar los sistemas de previsión social a las cambiantes condiciones demográficas. Creo que con respecto a esto el Parlamento Europeo debe pedir con fuerza una mayor responsabilidad no solo a la Comisión, por lo que puede hacer, sino sobre todo a los Estados miembros. La responsabilidad radica en llegar cuanto antes y por medio de reformas radicales a un sistema de previsión social financieramente sostenible y justo para las futuras generaciones. Actualmente, en muchos Estados – pienso, por ejemplo, en Italia – se están gastando irresponsablemente el ahorro forzoso de los trabajadores, sobre todo de los jóvenes trabajadores, para financiar las pensiones de personas de 54 o 55 años que a lo mejor realizan dos trabajos, un trabajo discontinuo o un trabajo no declarado. Considero que ésta es una prioridad para Europa, una prioridad de eficacia económica pero, ante todo, una prioridad de equidad entre generaciones. Hay Estados, como Italia, en que las cotizaciones obligatorias a la Seguridad Social superan el 30% con la perspectiva, para quien las aporta, de pensiones muy bajas.
Creo que en cuanto a otro tema, el del mercado de trabajo, se debe hacer un llamamiento más fuerte a los Estados Europeos. En este Pleno se ha dicho que existe el riesgo de precarizar los puestos de trabajo. Creo que, por el contrario, la flexibilidad y la utilización más amplia de los instrumentos de flexibilidad del mercado laboral junto con una reconsideración de las normas que regulan los puestos de trabajo por tiempo indefinido, restablecen el equilibrio entre trabajo atípico, trabajo en precario y trabajo por tiempo indefinido que es necesario por ser la única forma de alcanzar un mayor equilibrio desde el punto de vista del empleo.
Por último quiero hacer un apunte cuando menos problemático – no quisiera decir crítico pero, sin duda, problemático – respecto al auspicio de dispositivos políticos de coordinación de las políticas económicas tendentes a la convergencia de las políticas fiscales y financieras. Creo que hay que reflexionar mucho sobre el hecho de que la convergencia de las políticas fiscales y financieras debe ser un objetivo de la Unión Europea. Considero que tener distintos modelos comparables, soluciones distintas a las que mirar, hacer, por así decirlo, algo de
y el caso de Irlanda es, a mi juicio, un precedente negativo – es una riqueza y no un problema para la Unión Europea."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa esittelijä, haluaisin ensimmäiseksi ottaa kantaa ennen minua puhuneen kollegani puheenvuoroon ja sanoa, että minäkään en ole kovin tyytyväinen "sosiaalisen markkinatalouden" määritelmään, koska minusta sanaa "sosiaalinen" ei ole tarpeen lisätä. Minusta markkinatalous siihen liittyvine sääntöineen tarjoaa edellytykset, joiden pohjalta ei turvata pelkästään ihmisten taloudellista perusvapautta vapautta solmia sopimuksia ja käydä kauppaa vaan se tarjoaa myös sellaiset taloudelliset puitteet, jotka antavat paremmat mahdollisuudet hyvinvoinnin ja työpaikkojen luomiseen.
Nyt haluaisin puhua kollega von Wogaun mietinnöstä ja esittää eräitä selkeitä huomioita: haluan esittää myönteisen mielipiteen esimerkiksi 12 kohdasta, jossa suhtaudutaan myönteisesti Euroopan keskuspankin toimintaan. Haluaisin lisätä tähän kohtaan yhden asian. Analysoimatta sen tarkemmin veroja tai rahapolitiikkaa koskevia valintoja uskon, että tämä on yksi niistä paikoista, jossa pitää vahvistaa, että meidän on syytä torjua hallitusten ja monien parlamentissakin olevien poliittisten tahojen pyrkimys ohjata Euroopan keskuspankin ja pääjohtaja Duisenbergin toimintaa kohti talouskasvua edistäviä päämääriä, joita ei ole sen tarkemmin määritelty. Uskon, että Euroopan talouden tuottavuudessa ja tehokkuudessa on niin suurta pelivaraa, että juuri tähän pitää panostaa, mikäli suurimpien maiden tulevaisuuden kilpailukyky halutaan varmistaa, eikä missään nimessä pidä vedota harhaluuloisesti siihen, että korkojen laskeminen olisi nopeampi ja helpompi ratkaisu.
Toisena asiana haluaisin käsitellä 8 kohtaa, jossa puhutaan siitä, että sosiaaliturvajärjestelmät pitää mukauttaa muuttuneiden väestöolojen mukaan. Uskon, että tässä asiassa Euroopan parlamentin pitää voimakkaasti vaatia suurempaa vastuuta komissiolta sen puitteissa, mitä komissio voi tehdä, mutta ennen kaikkea myös jäsenvaltioilta. Tämä vastuu tarkoittaa, että radikaalien muutosten avulla on mahdollisimman pian saatava aikaan sellainen sosiaaliturvajärjestelmä, joka on tulevien sukupolvien kannalta taloudellisesti kestävä ja asianmukainen. Tällä hetkellä hyvin monissa maissa tarkoitan esimerkiksi Italiassa kulutetaan vastuuttomasti työntekijöitä ja erityisesti nuoria työntekijöitä varten varattuja sosiaaliturvavaroja sellaisten 5455-vuotiaiden ihmisten eläkkeiden rahoittamiseksi, jotka sitten kaiketi tekevätkin kahta työtä, joista toinen on sääntöjenvastainen tai pimeä työ. Mielestäni Euroopan pitäisi paneutua tähän kysymykseen, joka liittyy taloudelliseen tehokkuuteen mutta erityisesti myös sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen. Italian kaltaisessa maassa, jossa pakolliset sosiaaliturvamaksut ylittävät 30 prosenttia, näkymä lienee se, että niiden maksajat saavat hyvin pientä eläkettä.
Mielestäni toisessa, eli työmarkkinoita koskevassa kysymyksessä Euroopan valtioihin pitää vedota voimakkaammin. Tässä istuntosalissa on sanottu, että työpaikoista on vaarana tulla epävarmoja. Minä sen sijaan uskon, että juuri työmarkkinoiden joustovälineiden joustavuus ja niiden perusteellinen hyödyntäminen yhdessä vakituisia työpaikkoja hallitsevien sääntöjen uudelleentarkastelun kanssa saavat aikaan uuden tasapainon epätyypillisten työsuhteiden, epävarmojen työsuhteiden ja vakituisten työsuhteiden välillä, mikä on välttämätöntä, koska tämä on ainoa tapa saavuttaa työllisyyteen liittyvä kasvun tasapaino.
Esitän viimeiseksi melko pulmallisen ei niinkään kriittisen, mutta varmasti pulmallisen huomautuksen, joka koskee toivetta suotuisasta rahapoliittisesta toimintaympäristöstä, jolla tehostetaan talouspolitiikkojen yhteensovittamista. Mielestäni meidän on perusteellisesti pohdittava sitä, että talouspolitiikkojen yhteensovittamisen pitää olla Euroopan unionin tavoite. Mielestäni erilaiset mallit, joita voidaan vertailla, erilaiset ratkaisut, joita voidaan tarkastella, ja niin sanottujen vertailevien analyysien tekeminen minusta Irlannin tapaus on kielteinen ennakkotapaus ovat Euroopan unionille rikkaus, eivätkä ongelma."@fi5
"Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, Monsieur le Rapporteur, je voudrais tout d'abord répondre à la collègue qui m'a précédé et dire que je suis moi aussi peu satisfait de la définition du concept "économie sociale de marché", parce que j'estime qu'il n'est nul besoin d'ajouter le qualificatif "sociale". Je pense qu'avec ses règles, l'économie de marché est la condition qui non seulement garantit la liberté économique fondamentale des personnes - liberté de contracter et d'échanger - mais constitue également le contexte économique qui permet le mieux la création de richesse et d'emploi.
Pour en venir au rapport de M. von Wogau, je ferai quelques remarques ponctuelles : par exemple, une remarque positive sur le point 12, où on considère d'un bon œil l'action de la Banque centrale européenne. Je voudrais ajouter une chose. Sans entrer dans l'analyse spécifique des choix relatifs aux taxes ou à la politique monétaire, je crois que notre Assemblée est un des lieux appropriés pour rappeler qu'il faut repousser la tentative des gouvernements nationaux et de nombreuses forces politiques représentées en ce Parlement de détourner l'œuvre de la Banque centrale européenne et du président Duisenberg à des fins plutôt vagues d'aide à la croissance économique. Je crois que les marges de relance de la productivité et d'efficacité des économies européennes sont tellement grandes que c'est sur elles qu'il faut travailler si on entend assurer la compétitivité future de l'économie des principaux pays, et non en invoquant le raccourci illusoire d'une réduction des taux d'intérêt.
Le deuxième aspect que je voudrais aborder se rapporte au point 8, qui concerne la nécessité d'une adaptation des régimes de retraite au changement des conditions démographiques. À ce sujet, j'estime que le Parlement européen doit exhorter non seulement la Commission, pour ce qu'elle peut faire, mais surtout les États membres, à faire preuve de plus de responsabilité. Cette responsabilité est d'arriver au plus vite, par des réformes radicales, à un système de prévoyance financièrement soutenable et équitable vis-à-vis des générations à venir. Dans de nombreux pays - je pense par exemple à l'Italie -, on utilise aujourd'hui de façon irresponsable l'épargne constituée par les cotisations sociales des travailleurs, surtout des jeunes, pour payer les pensions de personnes âgées de 54 ou 55 ans et qui mènent peut-être une double activité, un travail non régulier ou un travail au noir. Je pense que c'est une priorité pour l'Europe, une priorité pour l'efficacité économique mais aussi et surtout pour l'équité entre les générations. Il y a des pays, comme l'Italie, où les cotisations obligatoires dépassent les 30 % avec la perspective - pour ceux qui les versent - de retraites très basses.
Selon moi, il faut tenir des propos plus forts d'exhortation aux pays européens sur un autre sujet, celui du marché du travail. On a dit en cette Assemblée qu'il existe un risque de précarisation des emplois. Je crois en revanche que la flexibilité et l'utilisation approfondie des instruments de flexibilité du marché du travail créent, avec la reconsidération des règles sous-tendant les contrats à durée indéterminée, un rééquilibrage entre les emplois atypiques, les emplois précaires et les emplois à durée indéterminée, un rééquilibrage nécessaire en ce qu'il constitue la seule façon d'atteindre une plus grande stabilité du point de vue de l'emploi.
Enfin, je ferai une remarque pour le moins problématique - je ne voudrais pas dire critique, mais certainement problématique - quant à l'appel à des dispositifs de coordination des politiques économiques visant à la convergence des politiques fiscales et financières. Je pense qu'il faut bien réfléchir au fait que la convergence des politiques fiscales et financières doit constituer un objectif de l'Union européenne. J'estime que posséder divers modèles à confronter, observer diverses solutions, faire, pour ainsi dire, une sorte d'évaluation des performances - et le cas de l'Irlande constitue à mes yeux un précédent négatif - est une richesse et non un handicap pour l'Union européenne."@fr6
"Mr President, Commissioner, rapporteur, I would like to start by replying to the previous speaker, for I too am dissatisfied with the term ‘social market economy’. There is no need for the word ‘social’. In my view, the market economy, with its rules, is not only the climate in which the fundamental economic right of people – the freedom of contract and trade – is guaranteed, it is also the economic environment which is most conducive to the generation of wealth and employment.
Turning now to Mr von Wogau's report, I would like to make a few specific points: I have a positive comment to make on point 12, for example, which takes quite an encouraging view of the work of the European Central Bank. I would like to expand on this. Without going into a detailed analysis of the choices made regarding interest rates or monetary policy, I feel that this is one occasion when it must be stressed that the attempt by the governments and also by many political groupings present in this Parliament to force the European Central Bank and President Duisenberg to work towards goals, which are not the most suitable for supporting economic growth, must be opposed. There are such wide gaps between the various European economies in terms of productivity and efficiency that, in my opinion, this is the area that we need to concentrate on if we want to secure a competitive future for the economies of the leading countries, for we will certainly not achieve this by taking the deceptive shortcut of lowering interest rates.
A second point on which I would like to focus relates to point 8, which concerns the need to adapt pension systems to changes in demographic conditions. I believe that, in this matter, the European Parliament must call strongly, first and foremost upon the Member States but also upon the Commission, in so far as it is able, to adopt a more responsible approach. Their responsibility is to achieve, through radical reforms and as soon as possible, a pension system that is financially sustainable and fair towards future generations. Currently, in a large number of countries – such as Italy, for example – the pension contributions of workers, particularly young workers, are being used irresponsibly to finance the pensions of people who are 54 or 55 years old, who may well be doing two jobs, an illegal job or an undeclared job. In my opinion, this must be a priority for Europe, a priority of economic efficiency but, first and foremost, a priority of fairness towards all generations. There are countries, such as Italy, in which obligatory pension contributions exceed 30% of income, although the people paying these contributions will receive much lower pensions.
With regard to another issue, the labour market, we must be firmer in our demands on the European countries. It has been said in this Chamber that there is a risk of causing job insecurity, but I believe that precisely the flexibility and substantial use of flexibility tools in the labour market, together with a re-evaluation of the rules governing permanent employment, re-establish a balance between atypical employment, precarious employment and permanent employment. This is necessary because it is the only way to achieve an increasingly balanced labour market.
Lastly, I would like to make a point on a subject which is just as problematic – I would not go as far as to say critical but certainly problematic – the prospect of political economic policy coordination mechanisms aimed at bringing about convergence of fiscal and budgetary policies. In my opinion, we need to focus on the fact that convergence of fiscal and budgetary policies has to be one of the European Union's objectives. I feel that having different contrasting models, different solutions to observe, doing, so to speak, a little benchmarking – and the case of Ireland is, in my opinion, a negative precedent – is a positive, not a negative thing for the European Union."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, geachte rapporteur, ik wil in de eerste plaats reageren op de collega die voor mij heeft gesproken. Ik ben ook niet zo tevreden met de definitie “sociale markteconomie”, want ik denk dat het woord “sociale” niet nodig is. Volgens mij wordt in een markteconomie niet alleen de fundamentele economische vrijheid van de burgers gegarandeerd, namelijk vrijheid om te onderhandelen en goederen en diensten uit te wisselen, maar is de markteconomie ook de economische orde die het beste in staat is rijkdom en werkgelegenheid te produceren.
Ik wil enkele overwegingen naar voren brengen over het verslag van de heer von Wogau, over paragraaf 12 bijvoorbeeld, waar de hoofddoelstelling van de Europese Centrale Bank onder de aandacht wordt gebracht. Daaraan wil ik het volgende toevoegen. Zonder in te willen gaan op de specifieke analyse van de beslissingen inzake rente of monetair beleid, moet ik bij deze gelegenheid benadrukken dat de Europese Centrale Bank weerstand moet bieden aan de pogingen van de kant van de regeringen en van ook veel politieke krachten in dit Parlement om invloed uit te oefenen op haar beleid en dat van president Duisenberg, teneinde niet nader omschreven steun aan de economische groei te bewerkstelligen. De marges voor herstel van de productiviteit en de efficiëntie van de Europese economie zijn groot; we moeten die marges benutten als we willen garanderen dat de belangrijkste landen ook in de toekomst de concurrentie het hoofd kunnen bieden. Een binnenweggetje via verlaging van de rentevoet is slechts een illusie.
Een tweede aspect dat ik wil behandelen betreft de noodzaak de pensioenstelsels aan de veranderde demografische omstandigheden aan te passen, waarnaar in paragraaf 8 wordt verwezen. Het Europees Parlement moet alles in het werk stellen om niet alleen de Commissie, maar vooral ook de lidstaten ervan te overtuigen dat zij meer verantwoordelijkheid op zich nemen. We moeten de pensioenstelsels zo snel mogelijk radicaal hervormen, zodat ze financieel duurzaam en billijk worden ten opzichte van toekomstige generaties. Op dit moment wordt in veel landen - ik denk bijvoorbeeld aan Italië - het geld dat door de beroepsbevolking voor pensioenen opzij wordt gelegd, en vooral het geld van jongere werknemers, op een onverantwoordelijke manier gebruikt om pensioenen te financieren van personen van 54 of 55 jaar, die er vaak zwart of zonder regulier contract bij werken. Dit is een prioriteit voor Europa; hierbij gaat het om economische efficiëntie maar vooral ook een rechtvaardige behandeling van de generaties. Er zijn landen, zoals Italië, waarin de verplichte pensioenpremies meer dan 30% van het loon bedragen, maar de uitgekeerde pensioenen waarschijnlijk zeer laag zullen zijn.
Een ander vraagstuk is dat van arbeidsmarkt. De Europese landen zouden strenger tot de orde geroepen moeten worden. Zoals in dit Parlement werd gezegd bestaat het risico dat arbeidsplaatsen onzekerder worden. Volgens mij zullen juist flexibiliteit en een brede inzet van flexibele contracten, samen met een herziening van de regels voor contracten van onbepaalde duur, zorgen voor een herstel van het evenwicht tussen nieuwe contractvormen, tijdelijke arbeidsplaatsen en contracten van onbepaalde duur. Dat evenwicht is ook nodig, want alleen op die manier kunnen we zorgen voor een evenwichtige groei van de werkgelegenheid.
Tot slot heb ik nog een problematische opmerking - voorzichtig gezegd; ik wil niet zeggen kritisch, maar op z’n minst problematisch - over de roep om politieke instrumenten voor coördinatie van het economisch beleid, waarmee de convergentie van het fiscaal en financieel beleid moet worden bevorderd. We moeten goed nadenken voordat wij de convergentie van het fiscaal en financieel beleid tot doelstelling van de Europese Unie uitroepen. Het bestaan van verschillende, tegenover elkaar staande modellen en oplossingen
om zo te zeggen, is volgens mij een bron van rijkdom en geen probleem voor de Europese Unie."@nl2
"Senhor Presidente, Senhor Comissário, Senhor Relator, em primeiro lugar, gostaria de responder à colega que me precedeu, dizendo que também eu estou pouco satisfeito com a designação “economia social de mercado”, pois considero que não há necessidade de acrescentar a palavra “social”. Considero que a economia de mercado, com as suas regras, é não só a condição para a garantia da liberdade económica fundamental das pessoas - liberdade de concluir contratos e de negociar -, mas também o contexto económico que melhor permite a produção de riqueza e a criação de emprego.
Passando agora ao relatório do colega von Wogau, gostaria de tecer algumas considerações pontuais: uma apreciação positiva relativamente ao nº 12, por exemplo, onde, de algum modo, se considera positivamente a acção do Banco Central Europeu. Quanto a este ponto, gostaria de acrescentar algo. Sem entrar no âmbito da análise específica das opções relativas às taxas ou em matéria de política monetária, penso que esta é uma das sedes em que se deve insistir na necessidade de recusar a tentativa, por parte dos governos e também de muitas forças políticas presentes neste Parlamento, de submeter a acção do Banco Central Europeu e do Presidente Duisenberg a objectivos pouco definidos de ajuda ao crescimento económico. Penso que há margens tão grandes de recuperação da produtividade e da eficiência nas economias europeias que é sobre essas margens que se deve trabalhar, se se quiser assegurar um futuro de competitividade para a economia dos principais países, o que não passa, certamente, pela solução ilusória de uma redução das taxas de juro.
Um segundo aspecto que gostaria de referir respeita ao nº 8, sobre a necessidade de adequação dos sistemas de segurança social às novas condições demográficas. Penso que, neste aspecto, o Parlamento Europeu deve apelar com firmeza a uma maior responsabilidade, não só da Comissão, no âmbito das suas atribuições, mas, sobretudo, dos Estados-Membros. Têm a responsabilidade de conseguir o mais rapidamente possível, com reformas radicais, um sistema de segurança social financeiramente sustentável e justo para com as gerações futuras. Em muitíssimos países - estou a pensar, por exemplo, na Itália -, está hoje a ser gasta, irresponsavelmente, a poupança feita pelos trabalhadores, sobretudo pelos jovens, para a segurança social, financiando as pensões de pessoas com 54 ou 55 anos, as quais, depois, têm eventualmente um duplo trabalho, um trabalho não regular ou um trabalho não declarado. Penso que esta é uma prioridade para a Europa, uma prioridade em termos de eficiência económica, mas, sobretudo, uma prioridade em termos de equidade entre as gerações. Há países, como a Itália, em que os descontos obrigatórios para a segurança social são superiores a 30%, com a perspectiva, para quem os paga, de pensões muito baixas.
Considero que sobre um outro tema, o do mercado de trabalho, se devem alertar mais veementemente os países europeus. Foi dito nesta assembleia que há o risco da precarização dos postos de trabalho. Pelo contrário, considero que, precisamente, a flexibilidade e a utilização aprofundada dos instrumentos de flexibilidade do mercado de trabalho, juntamente com uma reformulação das regras que enquadram os postos de trabalho a tempo indeterminado, cria um reequilíbrio entre trabalho atípico, trabalho precário e trabalho a tempo indeterminado, reequilíbrio necessário por ser a única forma de obter um equilíbrio em crescimento na perspectiva do emprego.
Para terminar, faço uma breve observação que é, no mínimo, problemática - não gostaria de dizer crítica, mas é, certamente, problemática -, sobre os votos no sentido de um dispositivo político de coordenação das políticas económicas, que vise garantir a convergência das políticas fiscais e financeiras. Penso que se deve reflectir muito sobre se a convergência das políticas fiscais e financeiras deve ser um objectivo da União Europeia. Considero que a existência de vários modelos em confronto, de soluções diferentes a ter em conta, a possibilidade, em suma, de fazer um pouco de
e o caso da Irlanda é, a meu ver, um precedente negativo -, constitui uma riqueza e não um problema para a União Europeia."@pt11
"Herr talman, herr kommissionär, herr föredragande! Låt mig först av allt svara den kollega som yttrade sig före mig och säga att inte heller jag är särskilt förtjust i definitionen "social marknadsekonomi". Jag anser nämligen inte att det finns behov av att lägga till ordet "social". För mig är nämligen marknadsekonomin med sina regler en förutsättning, inte bara för att garantera människors grundläggande ekonomiska friheter – friheten att sluta avtal och att bedriva handel – utan dessutom den ekonomiska miljö som skapar de bästa förutsättningarna för att producera välstånd och sysselsättning.
Vad sedan gäller von Wogaus betänkande, så skulle jag vilja kommentera ett par punkter: jag är positiv till punkt 12, där föredraganden gör en positiv bedömning av Europeiska centralbankens verksamhet. I det sammanhanget skulle jag vilja tillägga en sak. Utan att gå in på detaljer när det gäller att analysera valet av räntesatser eller penningpolitik, så tror jag att detta är ett av de forum där regeringarna och även många av de politiska krafter som är närvarande i detta parlament måste motstå frestelsen att utnyttja Europeiska centralbankens och ordföranden Duisenbergs verksamhet för syften som inte preciseras bättre än att de stöder den ekonomiska tillväxten. Det finns breda marginaler när det gäller att förbättra de europeiska ekonomiernas produktivitet och effektivitet och det är de marginalerna vi måste arbeta med om vi vill garantera en konkurrenskraftig framtid för ekonomierna i de viktigaste länderna, i stället för att ta den illusoriska genvägen över räntesänkningar.
En andra fråga som jag vill ta upp gäller punkt 8, som behandlar nödvändigheten av att anpassa pensionssystemen till de ändrade demografiska förhållandena. Här måste Europaparlamentet med kraft kräva att kommissionen tar ett större ansvar inom ramen för sin behörighet, och framför allt att medlemsstaterna gör det. Här gäller det att snabbt genomföra radikala reformer och komma fram till ett pensionssystem som är ekonomiskt hållbart och rättvist gentemot kommande generationer. I många länder – jag tänker bland annat på Italien – håller man för närvarande på att förbruka de anställdas pensionsmedel på ett ansvarslöst sätt, framför allt de unga anställdas, för att betala pensioner för personer som är 54 eller 55 år gamla och som dessutom kanske har dubbla jobb, illegala jobb eller svartjobb. Detta borde vara en prioriterad fråga för Europeiska unionen, en prioriterad fråga när det gäller ekonomisk effektivitet, men framför allt en prioriterad fråga när det gäller jämlikhet mellan olika generationer. Det finns länder, till exempel Italien, där de obligatoriska pensionsavgifterna överstiger 30 procent, men som sedan ger den som betalar hopp om en mycket låg pension.
När det sedan gäller en annan fråga, den om arbetsmarknaden, så tycker jag att man borde ta i kraftigare gentemot medlemsstaterna. Vi har i denna kammare fått höra att det finns en risk för arbetsbrist. Men jag tror i stället att just flexibiliteten och en ökande användning av olika instrument för att förbättra flexibiliteten på arbetsmarknaden, tillsammans med en översyn av reglerna för tillsvidareanställningar, skulle skapa den nya balans mellan otypiska arbeten, tillfälliga arbeten och tillsvidareanställningar som krävs eftersom det är enda sättet att skapa bättre balans vad gäller sysselsättningen.
Slutligen vill jag peka på ett problem – det är ingen kritik, även om det sannerligen rör ett problem – när det gäller kravet på en samordning av den ekonomiska politiken för att få till stånd en tillnärmning av skatte- och finanspolitiken. Jag tror att vi måste fundera ordentligt på om en tillnärmning av skatte- och finanspolitiken verkligen skall vara ett mål för Europeiska unionen. Jag vill påstå att det faktum att man har olika modeller som konfronteras med varandra, olika lösningar, för att, om man så säger, göra lite
och fallet Irland är enligt min mening ett dåligt exempel – borde vara en tillgång och inte ett problem för Europeiska unionen."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Della Vedova (TDI )."8,12,9
"benchmarking"13,2,12,11,9,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples