Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-05-03-Speech-4-103"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010503.5.4-103"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
Une des leçons que je tire du débat d’hier sur la protection de l’euro contre le faux-monnayage, c’est que l’Union européenne et les différents gouvernements concernés sont en train de commettre une grosse erreur d’aiguillage dans la mise en place de la monnaie unique. Ils ne donnent aux citoyens, pour le moment, ni garantie financière contre le risque de faux euros, ni aide financière pour les mesures d’adaptation, comme s’il s’agissait d’une opération courante de remplacement d’une série de billets par une autre. Ce n’est pas du tout le cas.
Nous sommes devant une opération tout à fait exceptionnelle et assez hasardeuse, à la fois de remplacement de la totalité des pièces et des billets et de modification simultanée de tous les points de repères. Pour faire face à cette opération exceptionnelle, pour sécuriser les citoyens et pour leur apporter une aide indispensable, il faut mettre en œuvre des moyens exceptionnels, avec évidemment les budgets correspondants. Certes, ces budgets s’avéreraient sans doute très élevés. Ils ne faciliteraient pas la satisfaction aux critères de Maastricht relatifs aux déficits publics. C’est un paradoxe de cette opération qu’il faut bien assumer.
Pour y remédier, on pourrait d'abord penser à soustraire les budgets du passage à l’euro du calcul des 3 % de déficit. Ce serait évidemment une opération formelle. Resterait à trouver l’argent, à un moment où la croissance économique se ralentit en Europe, et où, forcément, les recettes fiscales vont baisser. On pourrait avancer à cet égard de nombreuses idées, y compris celle de lever un impôt "spécial introduction de l’euro" assis sur les bénéfices des grandes sociétés, puisque ce sont elles qui bénéficieront principalement de la monnaie unique.
En tout cas, je maintiens ma conclusion : il est malhonnête et irresponsable d’agir comme on le fait aujourd’hui, en cherchant à transférer le coût du passage à l’euro sur la tête de centaines de milliers de "petits" qui n’y peuvent rien."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"På baggrund af gårsdagens debat om beskyttelse af euroen mod falskmøntneri må jeg konstatere, at EU og medlemsstaternes regeringer er i færd med at begå en alvorlig fejltagelse og foretage et sporskifte, når det gælder indførelsen af den fælles valuta. Det påtænkes i øjeblikket ikke at tilbyde borgerne nogen sikkerhedsstillelse til imødegåelse af risikoen for falskmøntneri, ligesom der heller ikke tilbydes økonomisk bistand til de fornødne tilpasningsforanstaltninger. Man forholder sig, som om der var tale om en ordinær udskiftning af en serie sedler med en anden, hvilket langtfra er tilfældet.
Vi står over for en helt ekstraordinær og ganske risikabel proces, idet vi på samme tid udskifter alle mønter og sedler og ændrer samtlige referencepunkter. For at løse denne opgave, sikre borgerne og yde dem den fornødne støtte, bør der tages ekstraordinære midler i brug og selvsagt frigives tilsvarende budgetmidler. Der vil givetvis være behov for betydelige midler, hvilket ikke vil gøre det nemmere at opfylde Maastricht-kriterierne, når det gælder det offentlige budgetunderskud. Det er et iboende paradoks, hvis eksistens vi må se i øjnene.
For at bøde herpå kunne man først og fremmest forestille sig, at man undlod at medregne budgetterne for overgangen til euroen i beregningen af det offentlige budgetunderskud, som ikke må overstige 3% af BNP. Dette er selvsagt en rent formel proces. Tilbage står fortsat, at pengene skal findes, samtidig med at den økonomiske vækst i Europa vidner om en vis afmatning og dermed nødvendigvis faldende skatteindtægter. Man kunne forestille sig mange løsningsmodeller. Eksempelvis kunne man påligne de store selskaber en særlig skat til dækning af omkostninger i forbindelse med indførelsen af euroen, eftersom det primært er disse selskaber, der vil nyde gavn af den fælles valuta.
Min konklusion er under alle omstændigheder uændret. Den nuværende holdning, hvor man søger at lade hundredtusindvis af sagesløse og "svage skuldre" bære byrderne i forbindelse med overgangen til euroen, er efter min opfattelse utilbørlig og uansvarlig."@da1
"Eine der Lehren, die ich aus der gestrigen Debatte über den Schutz des Euro gegen Geldfälschung ziehe, ist, dass die Europäische Union und die betroffenen Regierungen dabei sind, einen großen Fehler bei der Weichenstellung für die Einführung der gemeinsamen Währung zu begehen. Bislang geben sie den Bürgern weder eine finanzielle Garantie gegen die Gefahr gefälschter Euros noch eine finanzielle Hilfe bei den Anpassungsmaßnahmen, so als handle es sich um eine gängige Operation des Umtauschs einer Serie von Banknoten gegen eine andere. Das ist jedoch nicht der Fall.
Wir haben eine absolut einmalige und ziemlich gewagte Operation vor uns, bei der mit einem Schlag alle Münzen und Banknoten umgetauscht werden und sich gleichzeitig alle Bezugspunkte ändern. Um mit dieser außergewöhnlichen Operation fertig zu werden, den Bürgern Sicherheit zu geben und ihnen eine unerlässliche Hilfestellung zu leisten, müssen ungewöhnliche Mittel eingesetzt und natürlich das entsprechende Geld dafür bereit gestellt werden. Die Kosten werden zweifellos sehr hoch sein. Das wird es nicht gerade leichter machen, die Maastricht-Kriterien hinsichtlich der Staatsverschuldung zu erfüllen. Aber mit diesem Paradox muss man eben leben.
Um Abhilfe zu schaffen, könnte man zunächst daran denken, die Mittel für die Euro-Umstellung aus der Berechnung der 3 % Staatsverschuldung herauszurechnen. Das wäre natürlich eine rein formale Sache. Nun gilt es noch, das Geld zu beschaffen, in einer Zeit, da das Wirtschaftswachstum in Europa sich verlangsamt und zwangsläufig die Steuereinnahmen sinken werden. An Ideen hierzu mangelt es nicht, zum Beispiel die Erhebung einer „Sondersteuer Euro-Einführung“ auf die Gewinne der Großunternehmen, denn ihnen wird ja die Einheitswährung in erster Linie zugute kommen.
Auf alle Fälle bleibe ich bei meiner Schlussfolgerung, dass es unehrlich und unverantwortlich ist, so zu handeln wie man es heute tut, indem man versucht, die Kosten für die Euro-Einführung auf Hunderttausende „kleine Leute“ abzuwälzen, die nichts dafür können."@de7
"Ένα από τα διδάγματα που συνάγω από τη χθεσινή συζήτηση σχετικά με την προστασία του ευρώ από την παραχάραξη είναι ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση και οι διάφορες αρμόδιες κυβερνήσεις πρόκειται να διαπράξουν ένα σοβαρότατο σφάλμα τροχιοδρόμησης στην έναρξη κυκλοφορίας του ενιαίου νομίσματος. Για την ώρα, δεν προσφέρουν στους πολίτες ούτε οικονομική διασφάλιση έναντι του κινδύνου πλαστών ευρώ, ούτε οικονομική ενίσχυση για τα μέτρα προσαρμογής, λες και πρόκειται για τρέχουσα επιχείρηση αντικατάστασης μιας σειράς τραπεζογραμματίων με άλλα. Δεν είναι όμως καθόλου έτσι.
Βρισκόμαστε μπροστά σε μια εντελώς εξαιρετική και αρκετά επικίνδυνη επιχείρηση, αντικατάστασης του συνόλου των κερμάτων και των τραπεζογραμματίων και συγχρόνως τροποποίησης όλων των σημείων προσανατολισμού. Για να αντιμετωπιστεί αυτή η εξαιρετική επιχείρηση, για να καθησυχαστούν οι πολίτες και για να τους δοθεί η απαραίτητη βοήθεια, πρέπει να τεθούν σε εφαρμογή εξαιρετικά μέτρα, με τους αντίστοιχους ασφαλώς προϋπολογισμούς. Σίγουρα, οι προϋπολογισμοί αυτοί θα αποδειχθούν αναμφίβολα πολύ υψηλοί. Δεν θα διευκολύνουν την εκπλήρωση των κριτηρίων του Μάαστριχτ σχετικά με τα δημόσια ελλείμματα. Αυτό είναι το παράδοξο αυτής της επιχείρησης και θα πρέπει να το πάρουμε απόφαση.
Για να αντιμετωπιστεί, θα μπορούσαμε καταρχάς να εξετάσουμε το ενδεχόμενο να μην ληφθούν υπόψη οι προϋπολογισμοί της μετάβασης στο ευρώ κατά τον υπολογισμό του 3% του ελλείμματος. Αυτή θα ήταν προφανώς μια τυπική πράξη. Θα έμενε να βρεθούν τα χρήματα, σε μια εποχή όπου η οικονομική ανάπτυξη στην Ευρώπη επιβραδύνεται και όπου αναγκαστικά, τα φορολογικά έσοδα θα μειωθούν. Σχετικά, θα μπορούσαν να προταθούν πολλές ιδέες, συμπεριλαμβανομένης της επιβολής ενός ειδικού φόρου για την εισαγωγή του ευρώ, ο οποίος θα επιβληθεί στα κέρδη των μεγάλων επιχειρήσεων, εφόσον οι μεγάλες επιχειρήσεις είναι εκείνες που θα επωφεληθούν κυρίως από το ευρώ.
Εν πάση περιπτώσει, επιμένω στο συμπέρασμά μου: είναι ανέντιμο και ανεύθυνο να ενεργούμε όπως ενεργούμε σήμερα, προσπαθώντας να μεταφέρουμε το κόστος της μετάβασης στο ευρώ στους ώμους εκατοντάδων χιλιάδων “μικρών” που δεν μπορούν να κάνουν τίποτα για αυτό."@el8
".
One of the lessons that I have learned from yesterday’s debate on protecting the euro from counterfeiting is that the European Union and the various governments concerned are committing a serious error of judgment on the introduction of the single currency. At the moment, they are giving the public neither a financial guarantee against the risk of counterfeit euros, nor financial aid for adaptation measures, as if this were a straightforward operation of replacing one set of notes with another. This is not the case at all.
We are facing a quite exceptional and hazardous operation, which involves both replacing all coins and notes and at the same time changing all the points of reference. If we are to succeed in this exceptional undertaking, to reassure the public and to give them support, which is essential, exceptional means must be provided, with, of course, the corresponding budgets. Admittedly, these budgets would probably prove to be very high. They would not satisfy the Maastricht criteria for public deficits. This is a paradox about this operation which we have to accept.
In order to resolve this paradox, we could first of all consider removing the budgets for the introduction of the euro from the calculation of the 3% deficit. This would clearly be a definitive operation. We would then have to find the money, at a time when economic growth is, of course, slowing down in Europe and when tax revenue will be falling. We could put forward various ideas on this matter, including that of levying a ‘special introduction of the euro’ tax on the profits of large companies, since they will be the main beneficiaries of the single currency.
In any case, I maintain my conclusion that it is dishonest and irresponsible to act as we are today, attempting to shift the cost of introducing the euro onto hundreds of thousands of ‘little people’ who cannot fight back."@en3
"(FR) Una de las lecciones que saco del debate de ayer sobre la protección del euro contra la falsificación consiste en que la Unión Europea y los diferentes gobiernos afectados están cometiendo un grave error de apreciación en la aplicación de la moneda única. Por el momento, no dan a los ciudadanos ni garantía financiera contra el riesgo de falsificación ni ayuda financiera para las medidas de adaptación, como si se tratase de una operación corriente de sustitución de una serie de billetes por otra. Ese no es el caso.
Nos encontramos frente a una operación totalmente excepcional y bastante arriesgada de sustitución del conjunto de las monedas y de los billetes a la vez, así como de modificación simultánea de todos los puntos de referencia. Para hacer frente a esta operación excepcional, para tranquilizar a los ciudadanos y para proporcionarles una ayuda indispensable, es necesario emplear medios excepcionales, a través - evidentemente - de los presupuestos correspondientes. Es cierto que dichos presupuestos resultarían, sin duda, muy elevados. Éstos no cumplirían los criterios de Maastricht relativos a los déficits públicos. Se trata de una paradoja de dicha operación que es necesario asumir.
Para remediarlo, se podría pensar, primero, en excluir los presupuestos del paso al euro del cálculo del 3% de déficit. Se trataría, evidentemente, de una operación formal. Quedaría por encontrar el dinero, en un momento en que el crecimiento económico se ralentiza en Europa y en que forzosamente los ingresos fiscales bajarán. Se podrían adelantar, en este sentido, muchas ideas, incluyendo la de recaudar un impuesto especial “introducción del euro” establecido sobre los beneficios de las grandes sociedades, ya que éstas son las que más se beneficiarán con la moneda única.
En cualquier caso, mantengo mi conclusión: es deshonesto e irresponsable actuar como se hace actualmente, buscando endosar el coste del paso al euro a cientos de miles de “economías modestas” que nada pueden hacer al respecto."@es12
"Sain eilisestä euron väärentämisen torjuntaa koskeneesta keskustelusta sen opetuksen, että Euroopan unioni ja asiasta vastaavat hallitukset ovat aikeissa lähteä pahasti vikasuuntaan yhtenäisvaluutan käyttöönotossa. Ne eivät tällä hetkellä anna kansalaisille taloudellisia takeita väärennettyjen eurojen aiheuttamaa vaaraa vastaan, eivätkä talousapua mukauttamistoimia varten, aivan kuin kyse olisi tavallisesta toimenpiteestä, jossa yksi setelisarja vaihdetaan toiseen. Nyt ei todellakaan ole kyse sellaisesta.
Edessämme on hyvin poikkeuksellinen ja melko uskallettu toimenpide, kun yhtä aikaa pitää korvata kaikki kolikot ja setelit ja samanaikaisesti tehdä muutoksia kaikissa vaihtopisteissä. Selviytyäksemme tästä poikkeuksellisesta toimenpiteestä ja onnistuaksemme rauhoittamaan kansalaisia ja antamaan heille tarvittavaa tukea meidän on otettava käyttöön erityiskeinoja ja tietenkin varattava asianmukaiset määrärahat. Nämä määrärahat olisivat tosin epäilemättä hyvin suuria, mikä ei helpottaisi julkisen talouden alijäämää koskevien Maastrichtin vaatimusten täyttämistä. Tämä on näennäisesti ristiriitaista toimenpiteessä, joka meidän on otettava tehtäväksemme.
Tämän tilanteen selvittämiseksi voitaisiin ensimmäiseksi ajatella, että euroon siirtymiseen tarvittavia määrärahoja ei otettaisi huomioon 3 prosentin alijäämää koskevassa periaatteessa. Kyse olisi tietenkin muodollisesta toimesta. Tämän jälkeen pitäisi enää löytää rahat hetkellä, jolloin talouskasvu Euroopassa hidastuu ja jolloin verotulot pakostakin laskevat. Tämän asian yhteydessä voitaisiin esittää lukuisia ideoita, joihin kuuluisi myös ajatus periä erityistä euron käyttöönottoon liittyvää veroa, joka perustuisi suurten yritysten saamiin voittoihin, koska kerran pääasiassa juuri ne hyötyvät yhtenäisvaluutasta.
Joka tapauksessa johtopäätökseni pysyy ennallaan: on epärehellistä ja vastuutonta toimia niin kuin tällä hetkellä toimitaan, eli yritetään siirtää euroon siirtymisestä aiheutuvat kulut tuhansille "voimattomille osapuolille", jotka eivät mahda asialle mitään."@fi5
"Una delle conclusioni cui sono pervenuto in seguito al dibattito di ieri sulla protezione dell’euro dalla falsificazione è che, introducendo la moneta unica, l’Unione europea ed i vari governi interessati stanno commettendo un grosso errore di impostazione. Essi, per il momento, non offrono ai cittadini né una garanzia finanziaria contro il rischio di falsi euro né alcun contributo finanziario per le misure di adattamento, come se si trattasse di un’operazione corrente di sostituzione di una serie di banconote con un’altra. Non è affatto così.
Ci si trova dinnanzi ad un’operazione assolutamente eccezionale e alquanto arrischiata che comporta la sostituzione della totalità delle monete e delle banconote e, in concomitanza, la modifica di tutti i punti di riferimento. Per affrontare tale operazione eccezionale, per rassicurare i cittadini e per fornire loro un aiuto indispensabile, si devono mettere in campo mezzi eccezionali, sostenuti, ovviamente, da finanziamenti appropriati. Tali finanziamenti sarebbero invero elevati e non faciliterebbero il rispetto dei criteri di Maastricht inerenti al
pubblico. Si tratta di un paradosso dell’operazione che va accettato consapevolmente.
Per ovviarvi, si potrebbe innanzitutto pensare di esentare dal calcolo del 3 percento del
i bilanci interessati dal passaggio all’euro. Sarebbe chiaramente una manovra formale. Non rimarrebbe poi che reperire i fondi necessari in una congiuntura caratterizzata da un rallentamento della crescita economica in Europa e, necessariamente, da una riduzione del gettito fiscale. A tal proposito si potrebbero avanzare molteplici proposte, tra cui quella di imporre una tassa “speciale di introduzione dell’euro” legata agli utili delle grandi aziende giacché saranno proprio loro a trarre maggior beneficio dalla moneta unica.
Ad ogni modo, ribadisco le mie conclusioni: l’attuale tattica, volta a distribuire il costo del passaggio all’euro tra le centinaia di migliaia di “piccoli” che non possono farci nulla, è scorretta ed avventata."@it9
".
One of the lessons that I have learned from yesterday’s debate on protecting the euro from counterfeiting is that the European Union and the various governments concerned are committing a serious error of judgment on the introduction of the single currency. At the moment, they are giving the public neither a financial guarantee against the risk of counterfeit euros, nor financial aid for adaptation measures, as if this were a straightforward operation of replacing one set of notes with another. This is not the case at all.
We are facing a quite exceptional and hazardous operation, which involves both replacing all coins and notes and at the same time changing all the points of reference. If we are to succeed in this exceptional undertaking, to reassure the public and to give them support, which is essential, exceptional means must be provided, with, of course, the corresponding budgets. Admittedly, these budgets would probably prove to be very high. They would not satisfy the Maastricht criteria for public deficits. This is a paradox about this operation which we have to accept.
In order to resolve this paradox, we could first of all consider removing the budgets for the introduction of the euro from the calculation of the 3% deficit. This would clearly be a definitive operation. We would then have to find the money, at a time when economic growth is, of course, slowing down in Europe and when tax revenue will be falling. We could put forward various ideas on this matter, including that of levying a ‘special introduction of the euro’ tax on the profits of large companies, since they will be the main beneficiaries of the single currency.
In any case, I maintain my conclusion that it is dishonest and irresponsible to act as we are today, attempting to shift the cost of introducing the euro onto hundreds of thousands of ‘little people’ who cannot fight back."@lv10
"Een van de lessen die ik trek uit het debat van gisteren over de bescherming van de euro tegen valsemunterij is dat de Europese Unie en de verschillende betrokken regeringen volledig op het verkeerde spoor zitten ten aanzien van de invoering van de eenheidsmunt. Vooralsnog geven ze de burgers geen enkele financiële garantie tegen de mogelijke komst van valse euro’s en evenmin bieden ze financiële steun voor aanpassingsmaatregelen. Men doet alsof het gaat om een routinehandeling waarbij simpelweg een aantal bankbiljetten vervangen moet worden door een aantal andere. Maar zo is het natuurlijk niet.
Ons staat een zeer uitzonderlijke en tamelijk risicovolle operatie te wachten, waarbij alle munten en bankbiljetten vervangen dienen te worden en tegelijkertijd alle referentiepunten gewijzigd zullen worden. Om deze uitzonderlijke operatie goed te laten verlopen en om de burgers gerust te stellen en ze de hulp te bieden die ze absoluut nodig hebben moeten uitzonderlijke middelen ingezet worden, en daarvoor dient vanzelfsprekend voldoende geld vrijgemaakt te worden. Natuurlijk gaat het daarbij om forse bedragen, en natuurlijk zal het daardoor nog moeilijker worden te voldoen aan de criteria van Maastricht inzake het begrotingstekort. Een paradoxale situatie al met al, en daarvoor zullen we een oplossing moeten zien te vinden.
Zo zouden we in de eerste plaats kunnen overwegen de uitgaven die verband houden met de overgang naar de euro buiten de berekeningen te houden waarmee vastgesteld wordt of het begrotingstekort beperkt blijft tot 3%. Dat is natuurlijk slechts een formele operatie; het geld zelf moet dan nog gevonden worden, en dat op een moment waarop de economische groei in Europa afkalft en de belastingopbrengsten dienovereenkomstig zullen dalen. Er zijn tal van oplossingen denkbaar, waaronder zeker ook de invoering van een speciale “belasting inzake de invoering van de euro” genoemd moet worden, een heffing op de winsten van de grote ondernemingen, die immers het meest zullen profiteren van de eenheidsmunt.
Hoe dan ook, ik blijf bij mijn conclusie: de huidige aanpak is oneerlijk en onverantwoord, omdat die erop neerkomt dat de kosten van de invoering van de euro gedragen worden door honderdduizenden “kleine lieden” die er volstrekt niets mee te maken hebben."@nl2
"Uma das ilações que retiro do debate de ontem sobre a protecção do euro contra as falsificações é que a União Europeia e os vários governos interessados estão a cometer um grave erro de orientação na concretização da moeda única. De momento, não dão aos cidadãos nem garantias financeiras contra o risco de euros falsos nem ajuda financeira para as medidas de adaptação, como se estivéssemos perante uma operação corrente de substituição de uma série de notas por outra série. Ora não é disto, de modo nenhum, que se trata.
Encontramo-nos perante uma operação de carácter absolutamente excepcional e bastante arriscada, que implica simultaneamente uma substituição da totalidade das moedas e notas e uma modificação de todos os pontos de referência. Para dar resposta a esta operação excepcional, para tranquilizar os cidadãos e para lhes garantir o indispensável apoio, há que criar meios excepcionais com, evidentemente, os orçamentos correspondentes. Estes orçamentos revelar-se-iam, sem dúvida, muito elevados. Não facilitariam o respeito pelos critérios de Maastricht relativos aos défices públicos. É um dos paradoxos desta operação que há que assumir.
Para remediar tal paradoxo, poderíamos começar por pensar em isentar os orçamentos da passagem ao euro do cálculo dos 3% de défice. Tratar-se-ia, como é evidente, de uma operação formal. Faltaria ainda encontrar o dinheiro para tal, num momento em que o crescimento económico abranda na Europa e em que as receitas fiscais vão, forçosamente, baixar. Aqui, poderíamos alvitrar algumas ideias, incluindo a que consiste em lançar um imposto “especial de introdução do euro” assente nos lucros das grandes empresas, visto serem sobretudo elas quem beneficiará com a moeda única.
Mantenho, em todo o caso, a minha conclusão: é desonesto e irresponsável agir como se está hoje a fazer, tentando transferir o custo da passagem ao euro para os bolsos de centenas de milhar de “peixes miúdos” que nada podem fazer para se defender."@pt11
"En lärdom jag tar av gårdagens debatt om skydd av euron mot förfalskning är att Europeiska unionen och de olika berörda regeringarna är på väg att slå in på fel spår när det gäller införandet av den gemensamma valutan. För närvarande ger de medborgarna vare sig ekonomisk garanti mot risken för förfalskning eller ekonomiskt stöd till anpassningsåtgärder, som om det bara var frågan om en vanlig åtgärd att ersätta en serie sedlar med en annan. Det handlar inte alls om det.
Vi står inför en fullständigt exceptionell och relativt riskabel åtgärd, nämligen att både ersätta samtliga mynt och sedlar och samtidigt ändra alla referenspunkter. För att bemöta denna exceptionella åtgärd, för att lugna medborgarna och ge dem nödvändigt stöd, krävs exceptionella medel, naturligtvis tillsammans med motsvarande budget. Dessa budgetar skulle sannolikt visa sig alltför höga. De skulle inte göra det lättare att uppfylla kriterierna från Maastricht om offentliga underskott. Det är en paradox i denna operation som man nog måste acceptera.
För att avhjälpa detta skulle man till att börja med kunna tänka sig att minska budgetarna för övergången till euron med det beräknade underskottet på 3 procent. Det skulle självfallet vara en formell transaktion. Det skulle då återstå att hitta pengarna, vid ett tillfälle när den ekonomiska tillväxten saktar av i Europa, och där skatteintäkterna naturligtvis kommer att minska. Man skulle kunna framföra ett stort antal idéer i detta hänseende, inbegripet att införa en "särskild skatt för införandet av euron" som bygger på de stora företagens vinster, eftersom det huvudsakligen är de som kommer att dra nytta av den gemensamma valutan.
I vilket fall som helst vidhåller jag min slutsats: det är oärligt och oansvarigt att agera som man gör i dag, genom att försöka föra över kostnaden för övergången till euron på hundratusentals "små medborgare", som inte kan göra något åt det."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Berthu (NI ),"12,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples