Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-05-03-Speech-4-028"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-05-03"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Stabilitets- och konvergensprogram4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010503.2.4-028"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-05-03-Speech-4-0294
lpv:speaker	lp:Solbes4
lpv:spoken text	"Señor Presidente, me gustaría en primer lugar expresar mi satisfacción por el informe, a iniciativa del Parlamento, sobre los programas de estabilidad y convergencia preparados por el Sr. Katiforis. El apartado 10 de la propuesta de resolución se refiere a un calendario más armonizado para la presentación de los programas de los Estados miembros. Estamos de acuerdo en este punto y hemos considerado siempre la necesidad de actualizar los programas antes de los procedimientos presupuestarios. Hemos insistido en ese punto y seguiremos insistiendo en él y esperamos que en el futuro podamos conseguir que por lo menos dichos programas se actualicen al mismo tiempo que se inician los procedimientos presupuestarios. El Sr. Katiforis plantea también la necesidad de disponer de los documentos de la Comisión. Este es un viejo debate. Nosotros, como Comisión, consideramos importante que el Parlamento disponga de la mayor información posible; pero también somos conscientes de que lo que no es relevante, desde el punto de vista de la opinión pública, en muchos casos, son los pequeños matices o las pequeñas diferencias que puede haber entre la propuesta de la Comisión y la decisión final del Consejo. Consideramos que el debate debe centrarse, sobre todo, en los elementos que finalmente se adoptan por parte del Consejo y ésa es la razón por la que consideramos que dar a conocer documentos previos complicaría más que facilitaría el proceso. Último tema, el apartado 9, referido a las previsiones macroeconómicas de la Comisión. Éstas se hacen aparte de la evaluación de los programas, se preparan, como sus Señorías conocen, dos veces al año y se publican cuando están listas. Las últimas, las de primavera, que acabamos de publicar, se enviaron al Parlamento el día 25 de abril, y nos plantean algunos temas de interés que también hoy se han suscitado. En el problema irlandés, nuestra posición es conocida: en Irlanda, únicamente, lo que se ha hecho es aplicar las normas que actualmente están en vigor. Otro tema de interés es el problema del menor crecimiento, como consecuencia de la situación americana. Y digamos que, en algunos de ustedes, he visto planear la idea de un cambio de la política presupuestaria como elemento positivo para mejorar el crecimiento. Desde nuestro punto de vista, con crecimientos previstos del 2,8%, tal como se incluyen en las previsiones de las Comisión, sigue existiendo un margen claro para avanzar en los programas de estabilidad tal como están plantados; y, por lo tanto, la Comisión sigue insistiendo en la necesidad de avanzar en el cumplimiento de estos programas de estabilidad, lo cual no quiere decir, sin embargo, que no aceptemos que puedan funcionar los estabilizadores automáticos en una situación de menor crecimiento económico. Estos son los elementos que quería destacar en mi intervención. Sólo me queda agradecer al Sr. Katiforis su esfuerzo y a todos ustedes sus comentarios, sus críticas y sus sugerencias. Muchas gracias. La tercera ronda de programas que hemos presentado ha finalizado su análisis, por parte del Consejo Ecofin, en el mes de marzo. La mayor vigilancia en las políticas presupuestarias, como consecuencia de la puesta en marcha del pacto de estabilidad y crecimiento, está resultando enormemente positiva y acertada. No sé si, como decía el Sr. Karas, es un elemento para conseguir estabilidad política o es simplemente un elemento para mantener un claro compromiso desde el punto de vista de los déficits públicos. Los Estados miembros, en un enfoque claramente coordinado, han conseguido una mejor consolidación presupuestaria. De acuerdo con nuestras cifras actuales, de los Estados miembros actuales, 10 prevén un superávit o un equilibrio en sus cuentas públicas. Y todos, excepto el Reino Unido, tendrán una situación de equilibrio para el año 2004. La deuda pública está reduciéndose de forma clara y esperamos que se sitúe por debajo del 60% el presente año en once de los quince Estados miembros de la Unión. Por tanto, creo que se ha avanzado de forma muy clara y que hemos conseguido, como el Sr. Katiforis decía, una situación de estabilidad económica en Europa en términos presupuestarios. Es verdad que el problema del saneamiento de las finanzas públicas, que nos ha permitido avanzar de forma notable, nos plantea algunos problemas de sostenibilidad a largo plazo y de calidad de las finanzas públicas; en ambos puntos, la Comisión insiste fundamentalmente que se debe avanzar. Se debe seguir avanzando para reducir los déficits actuales y conseguir una posición equilibrada en los presupuestos públicos tan pronto como sea posible. Aún mantenemos en algunos casos deudas excesivamente altas que se deben corregir, sobre todo, para hacer frente a algunos de los problemas presupuestarios a los que tengamos que enfrentarnos en el futuro. En este sentido, también me gustaría señalar algunos elementos puestos de relieve por varios oradores; me estoy refiriendo, por ejemplo, a la Sra. Randzio-Plath, pero no únicamente, cuando ha hecho referencia a la necesidad de mejorar la calidad de las finanzas públicas. Cuando hablamos de calidad de las finanzas públicas hacemos referencia no sólo a problemas a corto sino también a medio y largo plazo; a corto plazo, evidentemente, en las reformas fiscales que nos permitan una mejor gestión de los impuestos; a medio plazo, todo lo vinculado con un mejor gasto público -y luego haré referencia a la inversión pública, tal como plantea el Sr. Katiforis en su informe-; y, desde luego, a largo plazo, el problema del envejecimiento de la población que, sin duda alguna, debe ser una de nuestras preocupaciones fundamentales en este momento. Las estrategias a medio plazo definidas por los Estados miembros en sus programas, nos permiten conocer, de forma muy clara, cuáles son sus prioridades. Y, en ese sentido, conciliar los puntos de vista de unos y otros para conseguir una mejor coordinación de nuestras políticas presupuestarias. Querría referirme, sin embargo, de forma precisa a algunos de los problemas planteados por el Sr. Katiforis en su informe. En primer lugar querría hacer algunos comentarios concretos sobre el importantísimo tema de la inversión pública al que ha dedicado el Sr. Katiforis una parte sustancial de su informe. Primero, estoy absolutamente de acuerdo con él en que, en muchos Estados miembros, la inversión pública se ha reducido, podríamos decir incluso que de forma indebida, durante la consolidación presupuestaria de los años 90. Segundo, es verdad que la mejora de la situación nos debería permitir también dar prioridad al gasto público de inversión; seríamos así coherentes con lo que hemos pactado en Lisboa y, en ese sentido, la idea básica es mejorar nuestro potencial de crecimiento. El tercer punto que me gustaría destacar es que la inversión pública no es incompatible con la inversión privada, que pueden existir sinergias e interrelaciones entre las mismas y que hay espacio para métodos innovadores de financiación; que muchas veces el sector público no tiene por qué plantear necesariamente una actuación en el sentido que tradicionalmente lo hacía, de forma aislada. Esta mayor prioridad a la inversión pública, que comparto totalmente, sin embargo, no debe hacernos olvidar la otra cara de la moneda: mayor inversión pública no quiere decir necesariamente mayor déficit. Nosotros insistimos en que el problema debe resolverse mediante una reorientación de cierto tipo de gasto y mantener el déficit público bajo control. El control presupuestario del déficit público lo consideramos fundamental. Es imprescindible llegar a esa situación de equilibrio a medio plazo y es verdad que medidas como la regla de oro, planteadas en el Reino Unido, son útiles en la medida en que es coherente que la inversión pública pueda ser financiada por déficit o por deuda, pero también es correcto que ese déficit o deuda no debe superar los topes que hemos pactado y, por lo tanto, que debe darse prioridad a un determinado tipo de gasto frente a otro. Por lo tanto, cuando estamos hablando de fomentar la inversión pública en ningún caso estamos hablando ni de endeudamiento incontrolado ni de incremento claro del gasto público. Un incremento de la inversión que pudiera dar lugar a sobrepasar el nivel de déficit o los niveles de gasto actualmente previstos, sin duda alguna no contarán con el apoyo de la Comisión."@es12
lpv:translated text	"Hr. formand, jeg vil gerne allerførst udtrykke min tilfredshed med den betænkning om stabilitets- og konvergensprogrammerne, som hr. Katiforis har udarbejdet på Parlamentets initiativ. Afsnit 10 i forslaget til beslutning vedrører en mere harmoniseret tidsplan for indsendelse af medlemsstaternes programmer. Vi er enige i dette punkt, og vi har altid anset det for nødvendigt at ajourføre programmerne før budgetprocedurerne. Vi har insisteret på dette punkt og vil fortsætte med at insistere på det, og vi håber, at vi i fremtiden kan opnå, at disse programmer i det mindste ajourføres, samtidig med at budgetprocedurerne indledes. Hr. Katiforis nævner også nødvendigheden af at råde over Kommissionens dokumenter. Det er en gammel diskussion. Kommissionen finder det vigtigt, at Parlamentet råder over størst mulig information, men vi ved også, at det, der er irrelevant for offentligheden, i mange tilfælde er de små nuancer eller små forskelle, som der kan være mellem Kommissionens forslag og Rådets endelige beslutning. Vi mener, at drøftelserne frem for alt bør koncentrere sig om de emner, der endeligt vedtages af Rådet, og derfor mener vi, at en forelæggelse af de indledende dokumenter vil komplicere processen mere end gavne den. Sidste emne, afsnit 9 vedrørende Kommissionens makroøkonomiske prognoser. Disse udarbejdes ud over bedømmelsen af programmerne som bekendt to gange årligt og offentliggøres, når de er klar. De seneste prognoser fra foråret, som vi netop har offentliggjort, blev fremsendt til Parlamentet den 25. april, og de indeholder nogle interessante emner, som også er blevet nævnt her i dag. Vores holdning til det irske problem er velkendt. Det eneste, Irland har gjort, er at anvende de gældende regler. Et andet interessant emne er problemet med lav vækst som følge af situationen i USA. Og lad os sige, at jeg fra nogle af Dem har hørt idéen om en ændring af budgetpolitikken som et positivt element til bedring af væksten. Set fra vores synspunkt med en beregnet vækst på 2,8%, som det er inkluderet i Kommissionens prognoser, er der fortsat en klar margen til at fortsætte med at styrke stabilitetsprogrammerne, således som de er planlagt, og Kommissionen insisterer derfor fortsat på, at det er nødvendigt at fortsætte med opfyldelsen af disse stabilitetsprogrammer, hvilket dog ikke betyder, at vi ikke accepterer, at de automatiske stabiliseringsfaktorer kan fungere i en situation med lav økonomisk vækst. Det var disse områder, som jeg gerne ville fremhæve i mit indlæg. Jeg har blot tilbage at takke hr. Katiforis for hans indsats og Dem alle for Deres bemærkninger, kritikpunkter og forslag. Mange tak. Den tredje runde af programmer, som vi har fremlagt, afslutter ØKOFIN-Rådets analyse i marts. Den øgede overvågning af budgetpolitikkerne som følge af iværksættelsen af stabilitets- og vækstpagten har vist sig ekstremt positiv og effektiv. Jeg ved ikke, om det, som hr. Karas sagde, er et element til at sikre politisk stabilitet, eller det ganske enkelt er et element til opretholdelse af en klar forpligtelse i forhold til de offentlige underskud. Medlemsstaterne har med en klart koordineret indsats opnået større budgetkonsolidering. I henhold til vores seneste tal fra de nuværende medlemsstater er der 10, som forudser overskud eller ligevægt på statsbudgettet. Og alle med undtagelse af Det Forenede Kongerige vil have ligevægt i 2004. Statsgælden reduceres tydeligt, og vi håber, at den i indeværende år kommer under 60% i 11 af Unionens 15 medlemsstater. Derfor mener jeg, at vi er gået klart fremad, og at vi, som hr. Katiforis sagde, budgetmæssigt har opnået økonomisk stabilitet i Europa. Det er sandt, at problemet med sanering af de offentlige finanser, som har forårsaget den store fremgang, giver nogle problemer med bæredygtigheden på langt sigt og med kvaliteten af de offentlige finanser. På begge områder er Kommissionen af den grundlæggende overbevisning, at vi skal gå fremad. Vi må fortsætte fremad for at reducere de aktuelle underskud og hurtigst muligt opnå ligevægt på statsbudgetterne. I nogle tilfælde er gælden stadig alt for høj, og det må afhjælpes især for at løse nogle af fremtidens budgetproblemer. I denne forbindelse vil jeg også gerne kommentere nogle af de punkter, som flere talere har fremhævet. Jeg hentyder her f.eks. - men ikke kun - til fru Randzio-Plath, som omtalte nødvendigheden af at højne kvaliteten af de offentlige finanser. Når vi taler om kvaliteten af de offentlige finanser, taler vi ikke kun om problemer på kort sigt, men også på mellemlangt og langt sigt. På kort sigt er det naturligvis via skattereformerne, at vi får mulighed for bedre at styre skatterne. På mellemlangt sigt drejer det sig om alt i forbindelse med bedre offentlige udgifter - og jeg vil senere omtale den offentlige investering, som hr. Katiforis nævner i sin betænkning - og på langt sigt naturligvis problemet med befolkningens aldring, der uden tvivl bør være en af vores største bekymringer på nuværende tidspunkt. De strategier på mellemlangt sigt, som er defineret af medlemsstaterne i deres programmer, giver os mulighed for meget klart at kende deres prioriteringer og dermed samordne de forskellige synspunkter med henblik på bedre koordination af vores budgetpolitikker. Jeg vil dog gerne henvise præcist til nogle af de problemer, som hr. Katiforis nævner i sin betænkning. Først vil jeg gerne knytte et par konkrete kommentarer til den ekstremt vigtige offentlige investering, som optager en stor del af hr. Katiforis' betænkning. For det første er jeg absolut enig med ham i, at den offentlige investering er blevet reduceret i mange medlemsstater, man kunne endda sige uberettiget, i løbet af 1990'ernes budgetkonsolidering. For det andet er det sandt, at forbedringen af situationen også burde give os mulighed for at opprioritere de offentlige investeringsudgifter. Så ville vi handle i overensstemmelse med aftalerne fra Lissabon, og i denne forbindelse er den grundlæggende idé at forbedre vores vækstpotentiale. For det tredje vil jeg gerne pointere, at offentlig investering ikke er uforligelig med privat investering, at der kan opstå synergier og indbyrdes forbindelser mellem dem, at der er rum for innovative finansieringsmetoder, og at den offentlige sektor ofte ikke har nogen grund til nødvendigvis at skulle handle på den traditionelle og isolerede måde. Denne opprioritering af den offentlige investering, som jeg er fuldstændig enig i, må dog ikke få os til at glemme den anden side af medaljen, nemlig at større offentlig investering ikke nødvendigvis betyder større underskud. Vi mener, at problemet bør løses ved nye retningslinjer for en bestemt type udgifter, og ved at det offentlige underskud holdes under kontrol. Vi anser kontrollen med det offentlige underskud på budgettet for fundamental. Det er absolut nødvendigt at opnå ligevægt på mellemlangt sigt, og det er sandt, at foranstaltninger som den gyldne regel, der er anvendt af Det Forenede Kongerige, er nyttige, så længe der er sammenhæng i, at den offentlige investering finansieres ved underskud eller gæld, men det er også korrekt, at dette underskud eller gæld ikke bør overstige det loft, som vi har aftalt, og derfor bør en bestemt type udgifter prioriteres frem for andre. Når vi således taler om at styrke den offentlige investering, taler vi under ingen omstændigheder om hverken ukontrolleret gældsætning eller klar stigning i de offentlige udgifter. En stigning i investeringen, som kunne give anledning til overskridelse af de nuværende beregnede niveauer for underskud eller gæld, vil under ingen omstændigheder kunne regne med Kommissionens støtte."@da1 ". Herr Präsident, ich möchte zunächst meine Befriedigung über den Bericht zu den Stabilitäts- und Konvergenzprogrammen ausdrücken, den Herr Katiforis auf Initiative des Parlaments ausgearbeitet hat. Absatz 10 des Entschließungsentwurfs bezieht sich auf einen besser harmonisierten Zeitplan für die Vorlage der Programme der Mitgliedstaaten. Wir sind mit diesem Punkt einverstanden und haben es immer als notwendig betrachtet, die Programme vor den Haushaltsverfahren zu aktualisieren. Wir haben stets hierauf bestanden und werden dies auch weiterhin tun, und wir hoffen, künftig dahin zu gelangen, dass die besagten Programme zumindest zeitgleich mit dem Beginn der Haushaltsverfahren aktualisiert werden. Herr Katiforis weist auch darauf hin, wie wichtig es ist, über die Dokumente der Kommission zu verfügen. Das ist eine alte Debatte. Wir als Kommission halten es für wichtig, dass das Parlament über so viel Information wie möglich verfügt. Wir sind uns aber auch bewusst, dass die kleinen Nuancen oder Unterschiede, die es zwischen dem Vorschlag der Kommission und der endgültigen Entscheidung des Rates geben kann, für die öffentliche Meinung vielfach nicht relevant sind. Wir sind der Auffassung, dass sich die Debatte vor allem auf die endgültig vom Rat beschlossenen Texte konzentrieren sollte. Das ist der Grund, weshalb wir meinen, der Prozess könnte eher kompliziert denn erleichtert werden, wenn vorläufige Texte zur Kenntnis gegeben werden. Letztes Thema: Absatz 9, der sich auf die makroökonomischen Prognosen der Kommission bezieht. Diese werden, wie Sie wissen, unabhängig von der Bewertung der Programme zweimal im Jahr angefertigt und veröffentlicht, sobald sie vorliegen. Die letzten, die soeben veröffentlichten Frühjahrsprognosen, wurden dem Parlament am 25. April zugestellt und enthalten einige interessante Fragen, die auch heute zur Sprache kamen. Zum irischen Problem ist unser Standpunkt bekannt: Irland hat lediglich die gegenwärtig gültigen Normen angewendet. Ein anderes interessantes Thema ist das Problem des geringeren Wachstums infolge der Lage in den USA. Sagen wir, bei einigen von Ihnen habe ich gespürt, dass sie sich mit dem Gedanken einer Veränderung der Haushaltspolitik als positives Element zur Verbesserung des Wachstums tragen. Nach unserer Auffassung gibt es bei vorgesehenen Wachstumsraten von 2,8 %, wie sie in der Vorausschau der Kommission enthalten sind, auch weiterhin einen deutlichen Spielraum, um mit den Stabilitätsprogrammen wie vereinbart voranzuschreiten. Die Kommission hält es deshalb auch weiterhin für notwendig, mit der Umsetzung dieser Stabilitätsprogramme fortzufahren, was aber nicht heißt, dass wir uns nicht der Meinung anschließen könnten, dass die automatischen Stabilisatoren auch in einer Situation geringeren wirtschaftlichen Wachstums funktionieren könnten. Das sind die Faktoren, auf die ich in meinem Beitrag eingehen wollte. Mir bleibt nur noch, Herrn Katiforis für seine Arbeit und Ihnen allen für Ihre Kommentare, Kritiken und Anregungen zu danken. Vielen Dank. Mit der dritten Runde zu den von uns vorgelegten Programmen wurde im März die Analyse seitens des Ecofin-Rates abgeschlossen. Die bessere Kontrolle der Haushaltspolitik der Länder infolge des Inkrafttretens des Stabilitäts- und Wachstumspakts hat sich als äußerst positiv und als richtig erwiesen. Ich weiß nicht, ob dies, wie Herr Karas sagte, eine Voraussetzung zur Erreichung politischer Stabilität ist oder einfach ein Element, um zu der klaren Verpflichtung in Bezug auf die öffentlichen Defizite zu stehen. Die Mitgliedstaaten haben mit einem gut koordinierten Konzept eine bessere Haushaltskonsolidierung erreicht. Nach unseren aktuellen Zahlen erwarten von den gegenwärtigen Mitgliedstaaten zehn einen Haushaltsüberschuss oder einen ausgeglichenen öffentlichen Haushalt. Im Jahr 2004 werden alle mit Ausnahme des Vereinigten Königreichs einen ausgeglichenen Haushalt vorweisen. Die Staatsschulden sinken deutlich ab, und wir erwarten, dass sie in diesem Jahr in elf der fünfzehn Mitgliedstaaten der Union weniger als 60 % betragen. Ich denke daher, dass sehr deutliche Fortschritte erreicht wurden und wir, wie Herr Katiforis sagte, in Bezug auf die Haushalte in Europa eine wirtschaftlich stabile Lage erreicht haben. Es ist zutreffend, dass die Sanierung der öffentlichen Finanzen, die es uns ermöglicht hat, wesentlich voranzukommen, uns langfristig vor einige Probleme in Bezug auf die Nachhaltigkeit und die Qualität der öffentlichen Finanzen stellen wird. In beiden Punkten ist die Kommission grundsätzlich der Meinung, dass es vorwärts gehen muss. Dies muss geschehen, um die gegenwärtigen Defizite zu verringern und schnellstmöglich zu einem ausgeglichenen Staatshaushalt zu gelangen. Noch verzeichnen wir in einigen Fällen zu hohe Schulden, die abgebaut werden müssen, vor allem, um einige Haushaltsprobleme zu lösen, die in der Zukunft auf uns zukommen werden. In diesem Zusammenhang möchte ich auch auf einige von mehreren Rednern aufgeworfene Fragen eingehen. Ich beziehe mich dabei beispielsweise auf Frau Randzio-Plath – aber nicht nur auf sie –, die auf die Notwendigkeit eingegangen ist, die Qualität der öffentlichen Finanzen zu verbessern. Wenn wir von der Qualität der öffentlichen Finanzen sprechen, meinen wir nicht nur die kurzfristigen, sondern auch die mittel- und langfristigen Probleme. Ein kurzfristiges Problem sind offensichtlich die Steuerreformen, die uns eine bessere Steuerpolitik erlauben sollen; ein mittelfristiges ist alles, was mit einer Verbesserung der öffentlichen Ausgaben zusammenhängt – ich werde noch auf die öffentlichen Investitionen, auf die Herr Katiforis in seinem Bericht verweist, zu sprechen kommen –, und langfristig haben wir natürlich ein Problem mit der Überalterung der Bevölkerung, das gegenwärtig ohne jeden Zweifel zu unseren Hauptanliegen zählen muss. Die von den Mitgliedstaaten in ihren Programmen festgelegten mittelfristigen Strategien lassen uns ganz klar deren Prioritäten erkennen, was uns die Möglichkeit gibt, die verschiedenen Standpunkte entsprechend anzugleichen, um eine bessere Abstimmung der Haushaltspolitik der Länder zu erreichen. Ich möchte mich allerdings im Einzelnen einigen Problemen zuwenden, die Herr Katiforis in seinem Bericht aufgeworfen hat. An erster Stelle möchte ich einige konkrete Bemerkungen zu dem überaus wichtigen Thema der öffentlichen Investitionen machen, dem Herr Katiforis einen substantiellen Teil seines Berichts gewidmet hat. Erstens: Ich bin absolut mit ihm einverstanden, dass die öffentlichen Investitionen in vielen Mitgliedstaaten während der Haushaltskonsolidierung der neunziger Jahre zurückgegangen sind – ja, man kann sagen, ungerechtfertigt. Zweitens: Die Verbesserung der Lage sollte es uns sogar erlauben, den öffentlichen Ausgaben für Investitionen Vorrang zu geben, womit wir der in Lissabon getroffenen Vereinbarung Genüge täten. Die Grundidee besteht in diesem Zusammenhang darin, unser Wachstumspotenzial zu verbessern. Der dritte Punkt, den ich gern hervorheben möchte, ist folgender: Öffentliche Investitionen sind mit privaten nicht unvereinbar. Es kann Synergieeffekte und Wechselbeziehungen zwischen ihnen geben, und es bestehen Freiräume für innovative Finanzierungsmethoden. Oftmals braucht der öffentliche Sektor nicht notwendigerweise so zu handeln, wie er es traditionell tut, nämlich für sich isoliert. Wenn wir öffentlichen Investitionen höhere Priorität geben, womit ich völlig einverstanden bin, sollten wir allerdings nicht die andere Seite der Medaille vergessen: Mehr öffentliche Investitionen müssen nicht zwangsläufig ein höheres Defizit bedeuten. Wir bleiben dabei, dass das Problem durch eine Neuorientierung bestimmter Ausgaben gelöst und das öffentliche Defizit unter Kontrolle gehalten werden muss. Wir betrachten die Haushaltskontrolle des öffentlichen Defizits als grundlegende Frage. Es ist unumgänglich, mittelfristig zu einem ausgeglichenen Haushalt zu gelangen. Es ist auch richtig, dass die vom Vereinigten Königreich vorgeschlagenen Maßnahmen, wie der Königsweg, in dem Maße nützlich sind, wie die öffentlichen Investitionen durch ein Defizit oder durch Schulden finanziert werden können. Es ist aber auch richtig, dass dieses Defizit oder diese Schulden nicht das vereinbarte Limit überschreiten dürfen. Deshalb müssen bestimmte Ausgaben Priorität gegenüber anderen genießen. Wenn wir also von der Förderung der öffentlichen Investitionen sprechen, meinen wir weder eine unkontrollierte Verschuldung noch eine deutliche Erhöhung der öffentlichen Ausgaben. Eine Steigerung der Investitionen, die zu einer Überschreitung des Defizits oder der gegenwärtig vorgesehenen Ausgabenhöhe führen könnte, wird von der Kommission keinesfalls unterstützt werden."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα καταρχάς να εκφράσω την ικανοποίησή μου για την έκθεση που κατήρτισε ο κ. Κατηφόρης, με πρωτοβουλία του Κοινοβουλίου, σχετικά με τα προγράμματα σταθερότητας και σύγκλισης. Η παράγραφος 10 της πρότασης ψηφίσματος αναφέρεται σε ένα πιο εναρμονισμένο χρονοδιάγραμμα για την υποβολή των προγραμμάτων των κρατών μελών. Συμφωνούμε σε αυτό το σημείο και πάντα λαμβάναμε υπόψη την ανάγκη αναπροσαρμογής των προγραμμάτων πριν από τις δημοσιονομικές διαδικασίες. Επιμείναμε και θα συνεχίσουμε να επιμένουμε σε αυτό το σημείο και ελπίζουμε πως στο μέλλον θα μπορέσουμε να επιτύχουμε τουλάχιστον την αναπροσαρμογή των εν λόγω προγραμμάτων παράλληλα με την έναρξη των δημοσιονομικών διαδικασιών. Ο κ. Κατηφόρης έθιξε, επίσης, την ανάγκη διαθεσιμότητας των εγγράφων της Επιτροπής. Αυτή είναι μια παλιά συζήτηση. Εμείς, ως Επιτροπή, θεωρούμε σημαντικό να έχει το Κοινοβούλιο στη διάθεσή του όσο το δυνατόν περισσότερες πληροφορίες· ωστόσο, γνωρίζουμε επίσης ότι αυτό που δεν έχει σημασία, από την άποψη της κοινής γνώμης, σε πολλές περιπτώσεις, είναι οι μικρές αποχρώσεις ή οι μικρές διαφορές που ενδέχεται να υπάρχουν μεταξύ της πρότασης της Επιτροπής και της τελικής απόφασης του Συμβουλίου. Θεωρούμε πως η συζήτηση θα πρέπει να επικεντρωθεί κυρίως στα στοιχεία που τελικά θα υιοθετήσει το Συμβούλιο και αυτός είναι ο λόγος για τον οποίο θεωρούμε πως η κοινοποίηση προηγούμενων εγγράφων περισσότερο θα περιέπλεκε παρά θα διευκόλυνε τη διαδικασία. Τέλος, η παράγραφος 9 αναφέρεται στις μακροοικονομικές προβλέψεις της Επιτροπής. Αυτές γίνονται χωριστά από την αξιολόγηση των προγραμμάτων, καταρτίζονται, όπως γνωρίζετε, δύο φορές τον χρόνο και δημοσιεύονται όταν είναι έτοιμες. Οι τελευταίες, της άνοιξης, τις οποίες μόλις δημοσιεύσαμε, απεστάλησαν στον Κοινοβούλιο στις 25 Απριλίου και θέτουν ορισμένα θέματα ενδιαφέροντος που ανέκυψαν και σήμερα. Για το ιρλανδικό πρόβλημα, η θέση μας είναι γνωστή: στην Ιρλανδία το μόνο που έγινε ήταν να εφαρμοστούν οι ισχύοντες κανόνες. Ένα άλλο θέμα ενδιαφέροντος είναι το πρόβλημα της χαμηλότερης ανάπτυξης ως συνέπεια της κατάστασης στην Αμερική. Και ας πούμε πως παρατήρησα πως ορισμένοι από εσάς θεωρείτε την ιδέα μιας αλλαγής της δημοσιονομικής πολιτικής θετικό στοιχείο για την αύξηση της ανάπτυξης. Σύμφωνα με τη δική μας άποψη, με τα προβλεπόμενα επίπεδα ανάπτυξης του 2,8%, όπως περιλαμβάνονται στις προβλέψεις της Επιτροπής, συνεχίζει να υφίσταται ένα σαφές πλαίσιο για πρόοδο στα προγράμματα σταθερότητας όπως έχουν· συνεπώς, η Επιτροπή εξακολουθεί να επιμένει στην ανάγκη προόδου όσον αφορά την τήρηση αυτών των προγραμμάτων σταθερότητας, πράγμα που δεν σημαίνει ωστόσο ότι δεν δεχόμαστε ότι μπορούν να λειτουργήσουν οι αυτόματοι σταθεροποιητές σε περίπτωση χαμηλότερης οικονομικής ανάπτυξης. Αυτά είναι τα στοιχεία που θα ήθελα να επισημάνω στην παρέμβασή μου. Το μόνο που μου απομένει είναι να ευχαριστήσω τον κ. Κατηφόρη για την προσπάθεια που κατέβαλε και όλες και όλους εσάς για τα σχόλια, τις κριτικές και τις συστάσεις σας. Ευχαριστώ πολύ. Η ανάλυση του τρίτου γύρου των προγραμμάτων που παρουσιάσαμε ολοκληρώθηκε από το Συμβούλιο Ecofin τον Μάρτιο. Η μεγαλύτερη επαγρύπνηση στις δημοσιονομικές πολιτικές, ως συνέπεια της εφαρμογής του συμφώνου σταθερότητας και ανάπτυξης, επιφέρει εξαιρετικά θετικά και εύστοχα αποτελέσματα. Δεν ξέρω αν είναι ένα στοιχείο για την επίτευξη πολιτικής σταθερότητας, όπως είπε ο κ. Karas, ή απλώς ένα στοιχείο για τη διατήρηση μιας σαφούς δέσμευσης όσον αφορά τα δημόσια ελλείμματα. Τα κράτη μέλη, με μια σαφώς συντονισμένη εστίαση, επέτυχαν καλύτερη δημοσιονομική σταθερότητα. Σύμφωνα με τα στοιχεία που διαθέτουμε επί του παρόντος, από τα σημερινά κράτη μέλη, τα 10 προβλέπουν πλεόνασμα ή ισορροπία στους δημόσιους λογαριασμούς τους. Και όλα, εκτός από το Ηνωμένο Βασίλειο, θα έχουν κατάσταση ισορροπίας το 2004. Το δημόσιο χρέος μειώνεται σαφώς και ελπίζουμε ότι φέτος θα φτάσει σε επίπεδα κάτω του 60% σε έντεκα από τα δεκαπέντε κράτη μέλη της Ένωσης. Συνεπώς, πιστεύω πως έχει επιτευχθεί σαφής πρόοδος και, όπως είπε ο κ. Κατηφόρης, έχουμε επιτύχει μια κατάσταση οικονομικής σταθερότητας στην Ευρώπη ως προς τον προϋπολογισμό. Είναι αλήθεια πως το πρόβλημα της εξυγίανσης των δημόσιων οικονομικών, που μας επέτρεψε να επιτύχουμε σημαντική πρόοδο, μας θέτει ορισμένα προβλήματα βιωσιμότητας και ποιότητας των δημόσιων οικονομικών μακροπρόθεσμα· και στα δύο σημεία η Επιτροπή επιμένει θεμελιωδώς ότι πρέπει να κάνουμε προόδους. Πρέπει να συνεχίσουμε να προοδεύουμε για να μειωθούν τα σημερινά ελλείμματα και να επιτευχθεί μια ισορροπημένη θέση των δημόσιων προϋπολογισμών όσο το δυνατόν συντομότερα. Σε μερικές περιπτώσεις διατηρούμε ακόμη εξαιρετικά μεγάλες αμφιβολίες, οι οποίες θα πρέπει να απαλειφθούν, προπαντός για να αντεπεξέλθουμε σε ορισμένα από τα δημοσιονομικά προβλήματα που θα πρέπει να αντιμετωπίσουμε στο μέλλον. Από αυτήν την άποψη, θα ήθελα επίσης να επισημάνω ορισμένα στοιχεία που τονίστηκαν από διάφορους ομιλητές· αναφέρομαι επί παραδείγματι στην κ. Randzio-Plath, αλλά όχι μόνο, όταν αναφέρθηκε στην ανάγκη βελτίωσης της ποιότητας των δημόσιων οικονομικών. Όταν μιλάμε για ποιότητα των δημόσιων οικονομικών δεν αναφερόμαστε μόνο σε βραχυπρόθεσμα αλλά και μεσοπρόθεσμα και μακροπρόθεσμα προβλήματα· βραχυπρόθεσμα, προφανώς, αναφερόμαστε στις φορολογικές μεταρρυθμίσεις που μας επιτρέπουν καλύτερη διαχείριση των φόρων· μεσοπρόθεσμα, σε όλα όσα συνδέονται με τη βελτίωση των δημόσιων δαπανών - και θα μιλήσω αργότερα για τις δημόσιες επενδύσεις, όπως αναφέρει ο κ. Κατηφόρης στην έκθεσή του· και βέβαια, μακροπρόθεσμα, στο πρόβλημα της γήρανσης του πληθυσμού, που θα πρέπει αναμφίβολα να αποτελεί μια από τις κυριότερες ανησυχίες μας αυτή τη στιγμή. Οι μεσοπρόθεσμες στρατηγικές που καταρτίζονται από τα κράτη μέλη στα προγράμματά τους μας επιτρέπουν να γνωρίσουμε με μεγάλη σαφήνεια τις προτεραιότητές τους. Και, από αυτήν την άποψη, επιτρέπουν τον συμβιβασμό των διαφορετικών απόψεων για την επίτευξη καλύτερου συντονισμού των δημοσιονομικών μας πολιτικών. Ωστόσο, θα ήθελα να αναφερθώ συγκεκριμένα σε ορισμένα από τα προβλήματα που έθιξε ο κ. Κατηφόρης στην έκθεσή του. Καταρχάς, θα ήθελα να κάνω συγκεκριμένα σχόλια σχετικά με το σημαντικότατο θέμα των δημόσιων επενδύσεων, στο οποίο ο κ. Κατηφόρης αφιέρωσε ουσιώδες μέρος της έκθεσής του. Πρώτον, συμφωνώ απολύτως με τον κ. Κατηφόρη ως προς το ότι σε πολλά κράτη μέλη οι δημόσιες επενδύσεις έχουν μειωθεί, θα μπορούσαμε μάλιστα να πούμε χωρίς να υπάρχει λόγος, κατά τη διάρκεια της δημοσιονομικής σταθεροποίησης της δεκαετίας του ’90. Δεύτερον, είναι αλήθεια πως η βελτίωση της κατάστασης θα πρέπει να μας επιτρέψει επίσης να δώσουμε προτεραιότητα στις δημόσιες επενδυτικές δαπάνες· κατ’ αυτόν τον τρόπο θα είμαστε συνεπείς προς τα συμφωνηθέντα στη Λισαβόνα και, από αυτήν την άποψη, η κεντρική ιδέα είναι να βελτιώσουμε το αναπτυξιακό δυναμικό μας. Το τρίτο σημείο που θα ήθελα να επισημάνω είναι ότι οι δημόσιες επενδύσεις δεν είναι ασύμβατες με τις ιδιωτικές, ότι μπορούν να υπάρχουν συνεργίες και αλληλεπιδράσεις μεταξύ τους και πως υπάρχει χώρος για καινοτόμες μεθόδους χρηματοδότησης· ότι πολλές φορές ο δημόσιος τομέας δεν έχει λόγο να αναλάβει μια δράση με τον τρόπο που το έκανε παραδοσιακά, απομονωμένα. Ωστόσο, η μεγαλύτερη αυτή προτεραιότητα στις δημόσιες επενδύσεις, την οποία συμμερίζομαι πλήρως, δεν θα πρέπει να μας κάνει να ξεχάσουμε την άλλη όψη του νομίσματος: περισσότερες δημόσιες επενδύσεις δεν σημαίνουν απαραιτήτως μεγαλύτερο έλλειμμα. Εμείς επιμένουμε ότι το πρόβλημα θα πρέπει να επιλυθεί μέσω του αναπροσανατολισμού ορισμένου τύπου δαπανών και της διατήρησης του δημοσίου ελλείμματος υπό έλεγχο. Θεωρούμε ότι ο δημοσιονομικός έλεγχος του δημοσίου ελλείμματος είναι θεμελιώδης. Είναι απαραίτητο να επιτύχουμε μεσοπρόθεσμα αυτήν την ισορροπία και είναι αλήθεια πως μέτρα όπως ο χρυσός κανόνας, που ελήφθησαν στο Ηνωμένο Βασίλειο, είναι χρήσιμα εφόσον είναι αποδεκτό ότι οι δημόσιες επενδύσεις μπορούν να χρηματοδοτηθούν με έλλειμμα ή χρέος, αλλά είναι επίσης σωστό ότι αυτό το έλλειμμα ή το χρέος δεν πρέπει να υπερβαίνει τα όρια που έχουμε συμφωνήσει, συνεπώς θα πρέπει να δοθεί προτεραιότητα σε έναν ορισμένο τύπο δαπανών έναντι άλλων. Συνεπώς, όταν μιλάμε για την προώθηση των δημόσιων επενδύσεων, σε καμία περίπτωση δεν μιλάμε ούτε για τη δημιουργία ανεξέλεγκτου χρέους ούτε για σαφή αύξηση των δημόσιων δαπανών. Μια αύξηση των επενδύσεων που θα μπορούσε να οδηγήσει στην υπέρβαση του επιπέδου ελλείμματος ή των επιπέδων δαπανών που προβλέπονται επί του παρόντος, χωρίς αμφιβολία, δεν θα έχει την υποστήριξη της Επιτροπής."@el8 "Mr President, I would first like to express my satisfaction with the report, initiated by Parliament, on the stability and convergence programmes prepared by Mr Katiforis. Paragraph 10 of the motion for a resolution refers to improved harmonisation of the timetable for presentation of Member States’ programmes. We agree on this and have always felt it necessary to update programmes before budgetary procedures. We have stressed this point and will continue to do so. We trust that in the future we will at least be able to ensure that the programmes in question will be updated at the same time as budgetary procedures are initiated. Mr Katiforis also refers to the need to have the Commission’s documents available. That is a long-standing debate. We in the Commission do believe it is important for Parliament to have access to as much information as possible. Nonetheless, we also feel that the nuances or minor differences between the Commission’s proposal and the Council’s final decision are irrelevant as far as public opinion is concerned. We think the debate should focus mainly on those features eventually adopted by the Council. For that reason we feel that making earlier documents available would complicate rather than simplify the process. I will now turn to Paragraph 9, which deals with the Commission’s macroeconomic forecasts. As you are aware, these are prepared independently of the programme assessments. They are drawn up twice a year and published when they are ready. We have just brought out the latest ones, for the spring. They were forwarded to Parliament on 25 April. They point to a number of interesting developments which have also been mentioned today. Our position on the Irish matter is well known. Quite simply, all that happened in Ireland was that current regulations were applied. Another development worth mentioning is the reduction in growth as a result of the situation in the United States. I note that some of you, ladies and gentlemen, have floated the idea of a change in budgetary policy as a positive contribution to improving growth. As we see it, given the 2.8% predicted growth taken into account in the Commission’s forecasts, there is still plenty of scope for progress through the existing stability programmes. The Commission therefore continues to emphasise the need for the successful completion of these stability programmes. This does not mean, however, we do not believe that automatic stabilisers might prove helpful in a context of lower economic growth. These were the issues I wanted to bring to your attention. It only remains for me to thank Mr Katiforis for his work and to express my appreciation to all of you for your contributions, criticisms and suggestions. Thank you again. In March the Ecofin Council completed its assessment of the third round of programmes we presented. Increased monitoring of budgetary policies, following implementation of the stability and growth pact, is having very positive and beneficial results. I am not sure whether, as Mr Karas stated, this is a means of establishing political stability, or simply a way of maintaining a clear commitment as regards public deficits. The Member States have improved budgetary consolidation though close cooperation. The latest figures show that ten of the current Member States anticipate that their public accounts will balance or show a surplus. All, apart from the United Kingdom, will have balanced their budgets by 2004. Public debt is decreasing significantly, and this year we expect it to fall below 60% in eleven of the fifteen Member States. I therefore believe we have made significant progress and, as Mr Katiforis said, I think we have achieved economic stability in Europe in budgetary terms. It is true that, although the task of restructuring public finances has enabled us to make significant progress, it poses a number of problems relating to long-term sustainability and the standard of public finances. Basically, the Commission insists that progress must be made on both counts. We must continue to strive to reduce the present deficits and to balance public budgets at the earliest opportunity. There are still a number of cases of excessively high debts. These must be reduced, above all in order to tackle future budgetary problems. In this regard, I would like to highlight aspects of the matter pointed out by a number of speakers. I refer amongst others to Mrs Randzio-Plath, who mentioned the need to improve the standard of public finances. Others spoke along the same lines. When we speak of the standard of public finances, we are referring not only to problems in the short-term, but also to those in the medium- and long-term. In the short-term, these obviously relate to the fiscal reforms which will improve the administration of taxes. In the medium-term they concern all matters related to improved public expenditure. I will refer to public investment, as set out by Mr Katiforis in his report, in a moment. Of course, there is the long-term problem of our ageing population, which should obviously be one of our main concerns at present. The medium-term strategies defined by the Member States in their programmes clearly indicate their priorities. This enables us to reconcile the different views so as to improve coordination of our budgetary policies. However, I would like to refer in detail to some of the problems raised by Mr Katiforis in his report. I wish to make some specific comments on the very important subject of public investment, to which Mr Katiforis dedicates a substantial part of his report. Firstly, I agree absolutely with him that, during the period of budgetary consolidation in the 1990s, many Member States reduced public investment, sometimes inappropriately. Secondly, it is true that the improvement in the situation should allow priority to be given to public investment. We would then be in line with the undertakings given in Lisbon. Their underlying aim is to improve our potential for growth. My third point is that public investment is not incompatible with private investment. Different types of investment can work alongside each other and can be interlinked. There is also scope for innovative financing methods. Often, there is no reason why the public sector should act in isolation as has traditionally been the case. In giving greater priority to public investment, which I fully support, we must not however forget the other side of the coin: greater public investment does not necessarily mean increased deficit. We believe that the problem should be resolved by redirecting certain types of expenditure and keeping public deficit under control. In our opinion it is crucial for the public deficit to be controlled through budgetary discipline. It is essential to balance the books in the medium-term. It is true that measures such as the golden rule implemented in the United Kingdom are useful insofar as public investment can logically be financed thorough debt or deficit. However, such debt or deficit must not exceed the agreed limits. Certain categories of spending should therefore have priority. Hence, encouraging public investment does not equate either with uncontrolled debt or with a significant increase in public expenditure. However, the Commission would obviously not endorse an increase in investment which could exceed deficit levels or current predicted expenditure levels."@en3 "Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluaisin sanoa olevani tyytyväinen jäsen Katiforisin laatimaan valiokunta-aloitteiseen mietintöön, joka käsittelee vakaus- ja lähentymisohjelmia. Päätöslauselmaehdotuksen 10 kohdassa pyydetään yhdenmukaisempaa jäsenvaltioiden ohjelmien esittämistä koskevaa aikataulua. Olemme tästä kohdasta samaa mieltä ja olemme aina pitäneet tärkeänä, että ohjelmat saatetaan ajan tasalle ennen talousarviomenettelyn alkamista. Olemme painottaneet tätä asiaa ja painotamme sitä jatkossakin, ja toivomme, että tulevaisuudessa ainakin nämä mainitut ohjelmat saatetaan ajan tasalle samanaikaisesti talousarviomenettelyn alkamisen kanssa. Jäsen Katiforis toteaa myös, miten tärkeää on komission asiakirjojen saatavuus. Tämä on vanha keskustelunaihe. Komissio pitää erittäin tärkeänä, että parlamentilla on käytettävissään mahdollisimman paljon tietoa; tiedämme kuitenkin myös, että yleensä kansalaiset eivät pidä tärkeinä niitä pieniä vivahde- ja merkityseroja, joita komission ehdotuksen ja neuvoston lopullisen päätöksen välillä voi olla. Keskustelussa täytyy mielestämme keskittyä ennen kaikkea niihin seikkoihin, jotka neuvosto lopulta hyväksyy, ja tämän vuoksi olemme sitä mieltä, että aikaisempien asiakirjojen antaminen parlamentille pikemminkin hankaloittaisi kuin helpottaisi prosessia. Viimeiseksi 9 kohdassa viitataan komission makrotaloudellisiin ennusteisiin. Kuten tiedätte, hyvät parlamentin jäsenet, ennusteet laaditaan kaksi kertaa vuodessa ohjelmien arvioinnin lisäksi ja ne julkaistaan sitten, kun ne ovat valmiit. Tänä keväänä laaditut ennusteet on juuri julkaistu, ja ne on lähetetty parlamentille 25. huhtikuuta. Niissä käsitellään sellaisia tärkeitä aiheita, jotka ovat nousseet esiin myös tämänpäiväisessä keskustelussa. Irlantia koskevassa ongelmassa meidän kantamme on selvä: Irlannissa on sovellettu ainoastaan tällä hetkellä voimassa olevia sääntöjä. Toinen tärkeä aihe liittyy kasvun hidastumiseen, joka johtuu Amerikan tilanteesta. Toteaisin myös, että jotkut teistä ovat esittäneet ajatuksen, että budjettipolitiikan muuttaminen voisi vaikuttaa myönteisesti kasvun lisääntymiseen. Kun otetaan huomioon, että komission ennusteiden mukaan kasvu on 2,8 prosenttia, meidän näkemyksemme mukaan vakausohjelmia voidaan jatkossakin toteuttaa suunnitelmien mukaisesti; näin ollen komissio painottaa, että on tärkeää jatkaa näiden vakausohjelmien toteuttamista, mikä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että vastustaisimme automaattisten vakauttajien toimintaa sellaisissa tilanteissa, joissa talouskasvu on heikohkoa. Tässä olivat ne asiat, joita halusin korostaa puheenvuorossani. Haluan vielä kiittää jäsen Katiforisia hänen ponnistuksistaan ja teitä kaikkia esittämistänne kommenteista, kritiikistä ja ehdotuksista. Paljon kiitoksia. ECOFIN-neuvosto on saanut maaliskuussa päätökseen esittämiemme ohjelmien kolmatta vaihetta koskevan analyysin. Vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanon mukanaan tuoma budjettipolitiikkojen parempi valvonta on johtanut erittäin myönteisiin ja onnistuneisiin tuloksiin. En tiedä, voidaanko tällä tavoin saavuttaa poliittinen tasapaino, kuten jäsen Karas sanoi, vai ainoastaan säilyttää julkisten talouksien alijäämiä koskeva selkeä sitoumus. Selkeästi koordinoidun lähestymistavan ansiosta jäsenvaltiot ovat pystyneet tervehdyttämään talousarviota paremmin. Nykyisten jäsenvaltioiden tämänhetkisten lukujen mukaan 10 jäsenvaltion julkisen talouden ennustetaan olevan ylijäämäinen tai tasapainoinen. Lisäksi Yhdistynyttä Kuningaskuntaa lukuun ottamatta kaikkien valtioiden julkinen talous saavuttaa tasapainon vuoteen 2004 mennessä. Julkista velkaa lyhennetään huomattavasti, ja toivomme, että sen osuus tulee jäämään tänä vuonna alle 60 prosentin 11:ssä unionin 15 jäsenvaltiosta. Näin ollen mielestäni on tapahtunut selkeää kehitystä ja, kuten jäsen Katiforis sanoi, olemme päässeet tilanteeseen, jossa Euroopan talous on talousarvion osalta tasapainossa. On totta, että julkisen talouden tervehdyttämiseen liittyvä ongelma, jonka kohdalla olemme voineet edistyä huomattavasti, synnyttää pitkällä aikavälillä tiettyjä kestävyyteen sekä julkisen talouden laatuun liittyviä ongelmia; komissio edellyttää, että molemmissa asioissa edistytään oleellisesti. On jatkettava työskentelyä sen hyväksi, että nykyiset alijäämät pienenevät ja että julkiset taloudet saatetaan tasapainoon mahdollisimman pian. Joissakin tapauksissa velkaa on vielä liian paljon, ja asia on korjattava ennen kaikkea sen vuoksi, että voisimme ratkaista tiettyjä talousarvioon liittyviä ongelmia, joita tulemme kohtaamaan tulevaisuudessa. Näin ollen haluaisin mainita myös muutamia seikkoja, joita monet puhujat ovat painottaneet; tarkoitan esimerkiksi jäsen Randzio-Plathia en kuitenkaan ainoastaan häntä kun hän viittasi tarpeeseen parantaa julkisen talouden laatua. Kun puhutaan julkisen talouden laadusta, viitataan samalla paitsi lyhyen, myös keskipitkän ja pitkän aikavälin ongelmiin; lyhyellä aikavälillä ongelmia ovat tietenkin verouudistukset, joiden avulla voimme hoitaa verotusta paremmin; keskipitkällä aikavälillä kaikki se, mikä liittyy parempaan julkisten menojen tilanteeseen puhun myöhemmin julkisista investoinneista siinä muodossa kuin Katiforis mietinnössään esittää ja tietenkin pitkällä aikavälillä väestön ikääntymiseen liittyvä ongelma, joka lienee epäilemättä yksi suurimmista huolenaiheistamme tällä hetkellä. Jäsenvaltioiden ohjelmissaan määrittelemien keskipitkän aikavälin strategioiden avulla voimme nähdä selkeästi, mitkä ovat näiden valtioiden painopistealueet. Tällä tavoin voimme myös sovittaa yhteen valtioiden näkemyseroja parantaaksemme budjettipolitiikkojemme koordinointia. Haluaisin kuitenkin puhua tarkemmin eräistä jäsen Katiforisin mietinnössään esittämistä ongelmista. Ensinnäkin haluaisin esittää muutamia konkreettisia huomioita hyvin tärkeästä julkisia investointeja koskevasta aiheesta, jolle myös jäsen Katiforis on omistanut suuren osan mietinnöstään. Ensinnäkin olen hänen kanssaan ehdottomasti samaa mieltä siitä, että monissa jäsenvaltioissa julkista velkaa on lyhennetty ja voisimmepa sanoa jopa, että perusteettomasti 90-luvulla tapahtuneen talousarvion tervehtymisen aikana. Toiseksi on totta, että tilanteen paranemisen pitäisi tarjota meille mahdollisuuden asettaa julkistalouden investointimenot etusijalle; tällä tavoin toimisimme Lissabonissa tekemämme sopimuksen mukaisesti, ja tässä mielessä perusajatuksena on parantaa kasvumahdollisuuksiamme. Kolmantena asiana haluaisin painottaa, että julkisia investointeja voidaan sovittaa yhteen yksityisten investointien kanssa, että niiden välillä voi olla synergiaa ja vuorovaikutusta, ja että niissä on tilaa myös innovatiivisille rahoitusmenetelmille; usein julkisella sektorilla ei ole tarvetta tehdä asioita samalla tavoin kuin on tehty aikaisimmin, eli eristäytyneesti. Vaikka asetammekin julkiset investoinnit etusijalle, jota kannatan ehdottomasti, emme saa kuitenkaan unohtaa kolikon kääntöpuolta: suuremmat julkiset investoinnit eivät välttämättä merkitse suurempaa alijäämää. Korostamme sitä, että ongelma on ratkaistava suuntaamalla tiettyjä menoja uudelleen ja pitämällä julkisen talouden alijäämä hallinnassa. Julkisen talouden alijäämän hallinnassa pitäminen talousarvion avulla on mielestämme erittäin tärkeää. On välttämätöntä saavuttaa tämä tasapaino keskipitkällä aikavälillä, ja on totta, että Yhdistyneen kuningaskunnan esittämät "kultaisen säännön" kaltaiset toimet ovat hyödyllisiä sikäli kun julkiset investoinnit voidaan rahoittaa alijäämällä tai velalla, mutta on muistettava myös, että tämä alijäämä tai velka ei saa ylittää sovittuja rajoja, ja näin ollen tietyntyyppiset menot on asetettava etusijalle. Näin ollen, kun puhumme julkisten investointien kehittämisestä, emme puhu missään tapauksessa hallitsemattomasta velkaantumisesta emmekä julkisten menojen selkeästä kasvusta. Komissio ei tietenkään tue sellaista investointien lisäämistä, joka saattaisi ylittää tällä hetkellä ennustetut alijäämä- ja menotasot."@fi5 "Monsieur le Président, je tiens tout d'abord à exprimer ma satisfaction quant au rapport, élaboré, à l'initiative du Parlement, par M. Katiforis, sur les programmes de stabilité et de convergence. Le point 10 de la proposition de résolution demande une plus grande harmonisation du calendrier pour la présentation des programmes par les États membres. Nous sommes d'accord sur ce point et nous avons toujours estimé qu'il fallait mettre les programmes à jour avant l'entame des procédures budgétaires. Nous avons insisté sur ce point et nous continuerons à le faire, de même que nous espérons pouvoir obtenir, à l'avenir, la mise à jour de ces programmes au plus tard au commencement des procédures budgétaires. M. Katiforis évoque également la nécessité de disposer des documents de la Commission. Il s'agit là d'un vieux débat. Nous considérons, au sein de la Commission, qu'il est important que le Parlement dispose de l'information la plus détaillée possible, mais nous sommes également conscients que, dans bien des cas, pour l'opinion publique, les petites nuances ou les petites différences qui peuvent exister entre la proposition de la Commission et la décision finale du Conseil ne sont pas pertinentes. Nous considérons que le débat doit en particulier se centrer sur les éléments que le Conseil adopte en fin de parcours et, dès lors, que la communication des documents préalables compliquerait davantage le processus qu'elle ne le simplifierait. Dernier point, le point 9, qui porte sur les prévisions macro-économiques de la Commission. Celles-ci sont réalisées en dehors du cadre de l'évaluation des programmes, sont préparées, comme vous le savez, deux fois par an et sont publiées lorsqu'elles sont prêtes. Les dernières prévisions, celles du printemps, que nous venons de publier, ont été envoyées au Parlement le 25 avril et abordent des thèmes qui ont été soulevés aujourd'hui également. S'agissant du problème irlandais, notre position est connue : en Irlande, nous nous sommes bornés à appliquer les normes actuellement en vigueur. Un autre thème est le problème de la réduction de la croissance, due à la situation américaine. On peut dire que, chez certains d'entre vous, j'ai vu planer l'idée d'un changement de la politique budgétaire en tant qu'élément positif pour améliorer la croissance. Selon nous, avec la croissance prévue, à savoir 2,8 %, chiffre figurant dans les prévisions de la Commission, il subsiste une bonne marge pour avancer dans les programmes de stabilité tels qu'ils sont établis. La Commission continue donc d'insister sur la nécessité d'avancer en respectant les programmes de stabilité, ce qui ne veut toutefois pas dire que nous n'acceptons pas que les stabilisateurs automatiques opèrent en cas de croissance économique plus faible. Tels sont les éléments que je souhaitais aborder au cours de mon intervention. Il me reste à remercier M. Katiforis de ses efforts et à vous remercier vous tous de vos commentaires, critiques et suggestions. Merci beaucoup. Le troisième cycle des programmes que nous avons présentés a achevé son analyse, lors du Conseil Écofin, en mars dernier. La vigilance accrue en ce qui concerne les politiques budgétaires, conséquence de la mise en marche du pacte de stabilité et de croissance, s'avère extrêmement positive et pertinente. J'ignore si cet élément, comme le disait M. Karas, poursuit la stabilité politique ou s'il vise simplement à maintenir un engagement clair en matière de déficits publics. En adoptant une approche clairement coordonnée, les États membres sont arrivés à une meilleure consolidation budgétaire. Selon nos chiffres actuels, 10 des États membres actuels prévoient un excédent ou un équilibre de leurs comptes publics. De même, tous, à l'exception du Royaume-Uni, seront en situation d'équilibre en 2004. La dette publique se réduit nettement et nous espérons que, cette année, elle se situera sous les 60 % dans onze États membres sur quinze. Je pense donc que nous avons clairement avancé et qu'en Europe, nous sommes arrivés, comme le disait M. Katiforis, à une stabilité économique sur le plan budgétaire. Certes, le problème de l'assainissement des finances publiques, qui nous a permis de faire des progrès considérables, pose des problèmes de durabilité à long terme et de qualité des finances publiques. Sur ces deux points, la Commissions insiste vivement sur la nécessité d'avancer. Il faut continuer à progresser pour réduire les déficits actuels et parvenir au plus tôt à un équilibre des budgets publics. Les dettes sont encore, dans certains cas, trop élevées. Il faut les réduire, en particulier pour affronter certains problèmes budgétaires auxquels nous devrons nous attaquer à l'avenir. À cet égard, je souhaite également signaler certains éléments que certains orateurs ont mis en évidence. Je pense, par exemple, à Mme Randzio-Plath, mais pas seulement à elle, lorsqu'elle a évoqué la nécessité d'améliorer la qualité des finances publiques. Lorsque nous parlons de la qualité des finances publiques, nous faisons référence à des problèmes à court, moyen et à long terme. À court terme, bien sûr, en ce qui concerne les réformes fiscales nous permettant d'améliorer la gestion des impôts ; à moyen terme, pour tout ce qui est lié à l'amélioration des dépenses publiques - et je parlerai ensuite de l'investissement public, que le rapport de M. Katiforis aborde - ; et, très certainement, à long terme, les problèmes liés au vieillissement de la population qui, à l'heure actuelle, doivent sans aucun doute constituer l'une de nos préoccupations principales. Les stratégies à moyen terme que les États membres définissent dans leurs programmes nous permettent de connaître, de manière très précise, leurs priorités et de concilier ainsi les points de vue des uns et des autres afin d'améliorer la coordination de nos politiques budgétaires. Je voudrais cependant aborder en détail certains problèmes que soulève M. Katiforis dans son rapport. Tout d'abord, je voudrais faire quelques commentaires concrets sur la question extrêmement importante de l'investissement public à laquelle M. Katiforis a consacré une part substantielle de son rapport. Premièrement, je suis entièrement d'accord avec lui pour dire que l'investissement public a été réduit dans de nombreux États membres, nous pourrions même dire sans fondement, lors de la consolidation budgétaire des années 90. Deuxièmement, il est vrai que l'amélioration de la situation devrait également nous permettre de donner la priorité à la dépense publique d'investissement. Nous serions ainsi cohérents avec ce qui a été convenu à Lisbonne et, en ce sens, l'idée de base est d'améliorer notre potentiel de croissance. Le troisième point que je tiens à souligner est que l'investissement public n'est pas incompatible avec l'investissement privé. Il peut exister des synergies et des relations entre ceux-ci et les méthodes innovatrices de financement sont possibles. En effet, bien souvent, il n'y a pas de raison pour que le secteur public agisse, comme il l'a toujours fait, de manière isolée. Cette priorité accrue de l'investissement public, que je partage pleinement, ne doit cependant pas nous faire oublier le revers de la médaille : une augmentation de l'investissement public ne doit pas nécessairement entraîner une augmentation du déficit. Nous insistons sur le fait que le problème doit être résolu par le biais d'une réorientation de certaines dépenses et du contrôle du déficit public. Ce contrôle budgétaire du déficit public est à nos yeux fondamental. Il est indispensable d'arriver à cette situation d'équilibre à moyen terme et il est clair que des mesures telles que la règle d'or, instaurées au Royaume-Uni, sont utiles, en ce sens qu'il est logique que l'on puisse financer l'investissement public par le déficit ou la dette, mais il n'en est pas moins vrai que ce déficit ou cette dette ne peuvent dépasser les plafonds que nous avons convenus et, dès lors, qu'il faut donner la priorité à un certain type de dépense plutôt qu'à l'autre. En conséquence, lorsque nous parlons d'encourager l'investissement public, nous ne parlons absolument pas d'endettement incontrôlé ou de nette augmentation de la dépense publique. Il ne fait aucun doute que la Commission ne soutiendra jamais un accroissement de l'investissement qui risquerait de donner lieu à un dépassement du niveau de déficit ou des niveaux de dépense actuellement prévus."@fr6 "Signor Presidente, vorrei innanzitutto esprimere la mia soddisfazione per la relazione sui programmi di stabilità e di convergenza presentata dall’onorevole Katiforis su iniziativa del Parlamento. Il paragrafo 10 della proposta di risoluzione si riferisce a un calendario più armonizzato per la presentazione dei programmi degli Stati membri. Siamo d’accordo su questo punto e abbiamo sempre riconosciuto la necessità di aggiornare i programmi prima delle procedure di bilancio. Abbiamo insistito su questo punto e continueremo a farlo augurandoci che in futuro sia almeno possibile aggiornare tali programmi in concomitanza con l’avvio delle procedure di bilancio. L’onorevole Katiforis sottolinea la necessità di disporre dei documenti della Commissione. Si tratta di un vecchio dibattito. In quanto Commissione, riteniamo importante che il Parlamento disponga di più informazioni possibili. Siamo tuttavia consapevoli di ciò che non è importante trasmettere all’opinione pubblica. In molti casi si tratta di piccole precisazioni e differenze fra la proposta della Commissione e la decisione finale del Consiglio. Il dibattito deve basarsi, a nostro parere, sugli elementi che alla fine il Consiglio adotta. Per questa ragione riteniamo che diffondere documenti preliminari complicherebbe il processo anziché agevolarlo. Passo, infine, al paragrafo 9, relativo alle previsioni macroeconomiche della Commissione. Tali previsioni, formulate separatamente dalla valutazione dei programmi, vengono, come è noto, elaborate due volte l’anno e pubblicate non appena pronte. Le più recenti, svolte a primavera e appena pubblicate, sono state trasmesse al Parlamento il 25 aprile e mettono in luce talune questioni di grande interesse, citate anche oggi in questa sede. Riguardo al problema irlandese, la nostra posizione è chiara: in Irlanda sono state semplicemente applicate le norme in vigore. Altra questione importante è la crescita meno sostenuta a causa della situazione americana. Alcuni di voi hanno proposto, mi è sembrato, un cambiamento della politica di bilancio a sostegno di un miglioramento della crescita. A nostro parere, con una crescita del 2,8 percento, come risulta dalle previsioni della Commissione, vi è ancora un margine netto per progredire con i programmi di stabilità così come definiti. Pertanto, la Commissione ribadisce la necessità di sostenere l’attuazione di tali programmi di stabilità, senza escludere che in una situazione di minore crescita economica possano funzionare gli stabilizzatori automatici. Sono questi gli elementi che intendevo mettere in evidenza. Ringrazio, infine, l’onorevole Katiforis per il lavoro svolto e tutti quanti per i commenti, le critiche e i suggerimenti. Molte grazie. Si è conclusa nel mese di marzo l’analisi svolta dal Consiglio ECOFIN sulla terza serie di programmi da noi presentati. L’attento controllo sulle politiche di bilancio, in seguito all’avvio del Patto di stabilità e di crescita, risulta estremamente appropriato ed efficace. Non so se, come affermava l’onorevole Karas, tale elemento di controllo concorrerà alla stabilità politica o semplicemente al mantenimento di un forte impegno in materia di pubblico. Gli Stati membri sono riusciti, mediante un approccio coordinato, a consolidare il bilancio. Secondo le cifre di cui attualmente disponiamo, sono dieci gli Stati membri che prevedono un’eccedenza o un pareggio nei loro conti pubblici. Tutti, salvo il Regno Unito, potranno contare su una situazione di equilibrio entro il 2004. Il debito pubblico si sta riducendo e auspichiamo che nell’anno in corso possa attestarsi al di sotto del 60 percento in undici dei quindici Stati membri dell’Unione. Ritengo, pertanto, che siano stati compiuti notevoli progressi, ottenendo in Europa, come affermava l’onorevole Katiforis, una situazione di stabilità economica in materia di bilancio. Certamente, il problema del risanamento delle finanze pubbliche, che ha stimolato notevoli passi avanti, a lungo termine pone problemi di sostenibilità nonché di qualità delle finanze pubbliche. La Commissione ritiene necessario compiere sforzi in entrambe le direzioni, al fine di ridurre i attuali, e raggiungere quanto possibile una posizione equilibrata nei bilanci pubblici. In taluni casi si registrano ancora debiti eccessivamente alti che dovranno essere corretti, soprattutto in previsione di problemi di bilancio futuri. Al riguardo, vorrei segnalare alcune questioni già citate da alcuni oratori, ad esempio, dalla onorevole Randzio-Plath - ma non solo - la quale ha sottolineato la necessità di migliorare la qualità delle finanze pubbliche. Parlando di qualità delle finanze pubbliche ci riferiamo a problemi a breve, ma anche a medio e lungo termine. A breve termine, per quanto riguarda le riforme fiscali che consentiranno una migliore gestione delle imposte; a medio termine, per quanto riguarda una migliore spesa pubblica - in seguito mi soffermerò sull’investimento pubblico, come sottolineato nella relazione Kataforis. Infine, a lungo termine emerge il problema dell’invecchiamento della popolazione che attualmente è senza dubbio una delle nostre preoccupazioni fondamentali. Le strategie a medio termine definite dagli Stati membri nei loro programmi ci permettono di individuare chiaramente le priorità: conciliare i punti di vista degli uni e degli altri per un migliore coordinamento delle nostre politiche di bilancio. Vorrei approfondire, tuttavia, alcune questioni sollevate dall’onorevole Katiforis nella sua relazione. In primo luogo, vorrei formulare alcune osservazioni pratiche sull’importantissimo tema dell’investimento pubblico a cui l’onorevole Katiforis ha rivolto un’attenzione particolare nella sua relazione. Concordo innanzitutto sul fatto che in molti Stati membri l’investimento pubblico è stato ridotto, potremmo dire, in modo indebito durante il consolidamento del bilancio degli anni 90. In secondo luogo, è vero che il miglioramento della situazione dovrebbe consentirci di considerare prioritaria la spesa pubblica di investimento. Saremmo in linea con quanto è stato stabilito a Lisbona e l’idea fondamentale, al riguardo, è migliorare il nostro potenziale di crescita. In terzo luogo, vorrei sottolineare che l’investimento pubblico non è incompatibile con l’investimento privato, che possono esservi sinergie e interazioni tra di essi e che vi è spazio per metodi innovativi di finanziamento. Inoltre, molto spesso il settore pubblico non consente di agire in modo isolato, come avveniva tradizionalmente. La priorità all’investimento pubblico, su cui concordo pienamente, non deve, tuttavia, far dimenticare l’altra faccia della medaglia: un maggiore investimento pubblico non significa necessariamente un più elevato. Insistiamo sulla necessità di risolvere il problema infondendo un nuovo orientamento a un certo tipo di spesa e mantenendo sotto controllo il pubblico. Il controllo di bilancio del pubblico è fondamentale. Occorre giungere a tale situazione di equilibrio a medio termine e, al riguardo, determinate misure come la regola d’oro, adottate nel Regno Unito, sono utili soltanto se l’investimento pubblico può essere finanziato col o col debito. Tuttavia, tale o debito non deve superare i limiti stabiliti e bisogna, pertanto, dare priorità a un determinato tipo di spesa rispetto ad un altro. Pertanto, quando si tratta di promuovere l’investimento pubblico non si parla in alcun modo di indebitamento incontrollato né di incremento netto della spesa pubblica. Un incremento dell’investimento che sfociasse nel superamento del livello di o dei livelli di spesa attualmente previsti, non sarebbe assolutamente accettabile per la Commissione."@it9 "Mr President, I would first like to express my satisfaction with the report, initiated by Parliament, on the stability and convergence programmes prepared by Mr Katiforis. Paragraph 10 of the motion for a resolution refers to improved harmonisation of the timetable for presentation of Member States’ programmes. We agree on this and have always felt it necessary to update programmes before budgetary procedures. We have stressed this point and will continue to do so. We trust that in the future we will at least be able to ensure that the programmes in question will be updated at the same time as budgetary procedures are initiated. Mr Katiforis also refers to the need to have the Commission’s documents available. That is a long-standing debate. We in the Commission do believe it is important for Parliament to have access to as much information as possible. Nonetheless, we also feel that the nuances or minor differences between the Commission’s proposal and the Council’s final decision are irrelevant as far as public opinion is concerned. We think the debate should focus mainly on those features eventually adopted by the Council. For that reason we feel that making earlier documents available would complicate rather than simplify the process. I will now turn to Paragraph 9, which deals with the Commission’s macroeconomic forecasts. As you are aware, these are prepared independently of the programme assessments. They are drawn up twice a year and published when they are ready. We have just brought out the latest ones, for the spring. They were forwarded to Parliament on 25 April. They point to a number of interesting developments which have also been mentioned today. Our position on the Irish matter is well known. Quite simply, all that happened in Ireland was that current regulations were applied. Another development worth mentioning is the reduction in growth as a result of the situation in the United States. I note that some of you, ladies and gentlemen, have floated the idea of a change in budgetary policy as a positive contribution to improving growth. As we see it, given the 2.8% predicted growth taken into account in the Commission’s forecasts, there is still plenty of scope for progress through the existing stability programmes. The Commission therefore continues to emphasise the need for the successful completion of these stability programmes. This does not mean, however, we do not believe that automatic stabilisers might prove helpful in a context of lower economic growth. These were the issues I wanted to bring to your attention. It only remains for me to thank Mr Katiforis for his work and to express my appreciation to all of you for your contributions, criticisms and suggestions. Thank you again. In March the Ecofin Council completed its assessment of the third round of programmes we presented. Increased monitoring of budgetary policies, following implementation of the stability and growth pact, is having very positive and beneficial results. I am not sure whether, as Mr Karas stated, this is a means of establishing political stability, or simply a way of maintaining a clear commitment as regards public deficits. The Member States have improved budgetary consolidation though close cooperation. The latest figures show that ten of the current Member States anticipate that their public accounts will balance or show a surplus. All, apart from the United Kingdom, will have balanced their budgets by 2004. Public debt is decreasing significantly, and this year we expect it to fall below 60% in eleven of the fifteen Member States. I therefore believe we have made significant progress and, as Mr Katiforis said, I think we have achieved economic stability in Europe in budgetary terms. It is true that, although the task of restructuring public finances has enabled us to make significant progress, it poses a number of problems relating to long-term sustainability and the standard of public finances. Basically, the Commission insists that progress must be made on both counts. We must continue to strive to reduce the present deficits and to balance public budgets at the earliest opportunity. There are still a number of cases of excessively high debts. These must be reduced, above all in order to tackle future budgetary problems. In this regard, I would like to highlight aspects of the matter pointed out by a number of speakers. I refer amongst others to Mrs Randzio-Plath, who mentioned the need to improve the standard of public finances. Others spoke along the same lines. When we speak of the standard of public finances, we are referring not only to problems in the short-term, but also to those in the medium- and long-term. In the short-term, these obviously relate to the fiscal reforms which will improve the administration of taxes. In the medium-term they concern all matters related to improved public expenditure. I will refer to public investment, as set out by Mr Katiforis in his report, in a moment. Of course, there is the long-term problem of our ageing population, which should obviously be one of our main concerns at present. The medium-term strategies defined by the Member States in their programmes clearly indicate their priorities. This enables us to reconcile the different views so as to improve coordination of our budgetary policies. However, I would like to refer in detail to some of the problems raised by Mr Katiforis in his report. I wish to make some specific comments on the very important subject of public investment, to which Mr Katiforis dedicates a substantial part of his report. Firstly, I agree absolutely with him that, during the period of budgetary consolidation in the 1990s, many Member States reduced public investment, sometimes inappropriately. Secondly, it is true that the improvement in the situation should allow priority to be given to public investment. We would then be in line with the undertakings given in Lisbon. Their underlying aim is to improve our potential for growth. My third point is that public investment is not incompatible with private investment. Different types of investment can work alongside each other and can be interlinked. There is also scope for innovative financing methods. Often, there is no reason why the public sector should act in isolation as has traditionally been the case. In giving greater priority to public investment, which I fully support, we must not however forget the other side of the coin: greater public investment does not necessarily mean increased deficit. We believe that the problem should be resolved by redirecting certain types of expenditure and keeping public deficit under control. In our opinion it is crucial for the public deficit to be controlled through budgetary discipline. It is essential to balance the books in the medium-term. It is true that measures such as the golden rule implemented in the United Kingdom are useful insofar as public investment can logically be financed thorough debt or deficit. However, such debt or deficit must not exceed the agreed limits. Certain categories of spending should therefore have priority. Hence, encouraging public investment does not equate either with uncontrolled debt or with a significant increase in public expenditure. However, the Commission would obviously not endorse an increase in investment which could exceed deficit levels or current predicted expenditure levels."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, om te beginnen wil ik mijn voldoening uitspreken over het verslag van de heer Katiforis betreffende de stabiliteits- en convergentieprogramma's dat op initiatief van het Parlement tot stand is gekomen. Paragraaf 10 van de ontwerpresolutie maakt gewag van een harmonieuzer tijdschema voor de presentatie van de programma's van de lidstaten. Dit voorstel draagt onze goedkeuring weg. Wij zijn ons ervan bewust dat de programma's vóór de begrotingsprocedures moeten worden geactualiseerd. Dat is een punt waarop wij herhaaldelijk hebben aangedrongen en wij zullen dat blijven doen, in de hoop dat de genoemde programma's in de toekomst toch ten minste bij de aanvang van de begrotingsprocedures kunnen worden bijgesteld. De heer Katiforis hecht tevens bijzonder belang aan de beschikbaarheid van de documenten van de Commissie. Dat is een oud zeer. Als Commissie achten wij het belangrijk dat het Parlement over zoveel mogelijk informatie beschikt. Anderzijds zijn wij van oordeel dat de kleine nuances of verschillen tussen het Commissievoorstel en het uiteindelijke besluit van de Raad vanuit het oogpunt van de publieke opinie vaak louter bijkomstig zijn. Wij gaan ervan uit dat het debat zich vooral moet toespitsen op de elementen die definitief door de Raad worden aangenomen. Daarom zijn wij van mening dat de bekendmaking van de tussentijdse documenten het proces niet alleen niet vereenvoudigt maar zelfs bemoeilijkt. Mijn laatste opmerking heeft betrekking op paragraaf 9, met name op de macro-economische vooruitzichten van de Commissie. Zoals de geachte afgevaardigden wellicht weten, worden deze tweemaal per jaar opgesteld, los van de evaluatie van de programma's. Zodra ze klaar zijn, worden ze gepubliceerd. De laatste vooruitzichten, die van dit voorjaar, zijn onlangs bekendgemaakt. Ze werden op 25 april toegezonden aan het Parlement en bevatten een aantal aandachtspunten die ook hier ter sprake zijn gekomen. Ons standpunt ten aanzien van het Ierse probleem is eenieder bekend: wij hebben slechts de vigerende regelgeving toegepast. Een ander aandachtspunt betreft het probleem van de groeivertraging ten gevolge van de situatie in de Verenigde Staten. Als ik mij niet vergis, spelen sommigen onder u met het idee om op een wijziging van het begrotingsbeleid aan te dringen teneinde de groei te bevorderen. Ons inziens biedt een groeiperspectief van 2,8%, zoals uit de vooruitzichten van de Commissie blijkt, nog steeds voldoende marge voor de tenuitvoerlegging van de huidige stabiliteitsprogramma's. Daarom herhaalt de Commissie eens te meer dat met deze tenuitvoerlegging voortgang moet worden gemaakt, ofschoon wij uiteraard niet ontkennen dat de automatische stabilisatoren in een situatie van vertraagde economische groei gunstige gevolgen kunnen hebben. Dat zijn de punten die ik in mijn betoog wilde onderstrepen. Nu rest mij alleen nog de heer Katiforis te bedanken voor zijn inzet. Tevens ben ik u allen erkentelijk voor uw commentaar, kritiek en suggesties. Hartelijk dank. De Raad van ministers van Economische Zaken en Financiën heeft de analyse van de derde reeks, door ons ingediende programma's in maart beëindigd. De verscherping van het begrotingsbeleid ten gevolge van de tenuitvoerlegging van het Pact voor Stabiliteit en Groei werpt duidelijke vruchten af. Ik weet niet of deze factor ons zal helpen bij het tot stand brengen van politieke stabiliteit, zoals de heer Karas beweert, of dat wij daarmee alleen maar een duidelijke verplichting opgelegd krijgen in het kader van het begrotingstekort. De gecoördineerde aanpak van de lidstaten heeft de begrotingsresultaten gunstig beïnvloed. Uit de beschikbare cijfers blijkt dat de overheidsrekeningen in tien van de huidige lidstaten een overschot vertonen of in evenwicht zijn. Met uitzondering van het Verenigd Koninkrijk zal de balans in 2004 in alle landen van de Unie in evenwicht zijn. De overheidsschuld daalt zienderogen. Wij hopen dat zij dit jaar in elf van de vijftien lidstaten minder dan 60% bedraagt. Ik ben derhalve van oordeel dat er enorme vooruitgang is geboekt en dat wij, zoals de heer Katiforis ook al heeft gezegd, in Europa op begrotingsvlak een situatie van economische stabiliteit hebben bereikt. Het is een feit dat de sanering van de overheidsfinanciën, waaraan de gemaakte vorderingen grotendeels zijn toe te schrijven, op de lange termijn voor problemen zal zorgen, zowel voor wat de duurzaamheid als de kwaliteit van de overheidsfinanciën betreft. Daarom acht de Commissie het wenselijk dat op beide vlakken vooruitgang wordt geboekt. We moeten alles in het werk stellen om de huidige tekorten te reduceren en de overheidsbegrotingen zo spoedig mogelijk in evenwicht te brengen. In bepaalde gevallen doen zich nog steeds buitensporige schulden voor die dringend moeten worden weggewerkt om een afdoend antwoord te kunnen bieden op toekomstige begrotingsproblemen. In dit verband wens ik u te attenderen op een reeks punten die door verschillende sprekers zijn benadrukt. Ik denk bijvoorbeeld aan de woorden van mevrouw Randzio-Plath, ofschoon zij niet de enige is die heeft aangedrongen op een kwaliteitsverbetering van de overheidsfinanciën. De verwijzing naar de kwaliteit van de overheidsfinanciën heeft niet alleen betrekking op de korte maar ook op de middellange en de lange termijn. Op de korte termijn bestaat er uiteraard behoefte aan belastinghervormingen die ons in de gelegenheid stellen de belastingen beter te beheren. Op de middellange termijn moeten er allerhande maatregelen worden genomen om de overheidsuitgaven bij te stellen. Op de overheidsinvesteringen, waarover de heer Katiforis het in zijn verslag heeft, kom ik later nog terug. Op de lange termijn moeten wij uiteraard een antwoord bieden op het probleem van de vergrijzing van de bevolking. Dat moet een van onze prioritaire aandachtspunten zijn. De lidstaten hebben in hun programma's strategieën voor de middellange termijn uitgestippeld waaruit duidelijk blijkt wat hun prioriteiten zijn. Dit moet ons in de gelegenheid stellen om de verschillende standpunten op elkaar af te stemmen en een betere coördinatie van het begrotingsbeleid te garanderen. Nu wil ik even nader ingaan op een aantal van de problemen die de heer Katiforis in zijn verslag opwerpt. Om te beginnen heb ik enkele concrete opmerkingen bij de fundamentele kwestie van de overheidsinvesteringen waaraan de heer Katiforis het grootste deel van zijn verslag wijdt. Ten eerste ben ik het volkomen met hem eens dat er tijdens de begrotingssanering van de jaren negentig in vele lidstaten stevig – en vaak ten onrechte - in de overheidsinvesteringen is gesnoeid. Ten tweede zou de verbetering van de situatie ons er inderdaad toe moeten aanzetten prioriteit te verlenen aan de rubriek investeringen van de overheidsuitgaven. Dit zou geheel in lijn zijn met de conclusies van Lissabon waarin hoofdzakelijk wordt aangedrongen op meer werkgelegenheid. Er is nog een derde punt dat ik hier wil onderstrepen. Overheidsinvesteringen zijn niet onverenigbaar met particuliere investeringen: beide opties kunnen samengaan en met elkaar worden verstrengeld. Er is ruimte voor vernieuwende financieringsmethoden. Het is derhalve niet langer nodig dat de overheidssector de traditie in ere houdt en op eigen houtje blijft handelen. Ofschoon ik er volkomen mee akkoord ga dat er meer aandacht aan de overheidsinvesteringen moet worden besteed, mogen wij ook de keerzijde van de medaille niet uit het oog verliezen: een toename van de overheidsinvesteringen hoeft niet noodzakelijkerwijs tot een toename van het begrotingstekort te leiden. Ons inziens komt het erop aan bepaalde uitgaven te heroriënteren teneinde het overheidstekort onder controle te houden. Wij beschouwen de inkrimping van het overheidstekort als een fundamentele doelstelling. Het is van essentieel belang dat er in dit opzicht op de middellange termijn een evenwicht wordt bereikt. Maatregelen zoals die welke in het Verenigd Koninkrijk ten uitvoer worden gelegd, met name de gouden regel, kunnen nuttig zijn mits overheidsinvesteringen op coherente wijze middels tekorten of schulden kunnen worden gefinancierd. Daarbij moet evenwel goed voor ogen worden gehouden dat het tekort of de schuld de afgesproken plafonds niet mag overschrijden en dat derhalve prioriteit moet worden verleend aan welbepaalde uitgavenrubrieken. Daarom mag de bevordering van de overheidsinvesteringen in geen geval aanleiding geven tot een tomeloze schuldophoping of een aanzienlijke stijging van de overheidsuitgaven. De Commissie kan onmogelijk haar steun verlenen aan een investeringsgroei die de voorgeschreven cijfers inzake overheidstekort en overheidsuitgaven in het gedrang brengt."@nl2 "Senhor Presidente, gostaria em primeiro lugar de manifestar a minha satisfação pelo relatório elaborado, por iniciativa do Parlamento, pelo senhor deputado Katiforis sobre os programas de estabilidade e convergência. Assim, quando falamos em incrementar o investimento público, não estamos a falar, de modo algum, nem de endividamento descontrolado, nem necessariamente de um aumento das despesas públicas. Qualquer incremento do investimento que fizesse ultrapassar o nível de défice ou os níveis de despesas actualmente previstos não contaria, certamente, com o apoio da Comissão. No nº 10 da proposta de resolução, é feita referência à elaboração de um calendário mais harmonizado para a apresentação dos programas pelos Estados-Membros. A Comissão está de acordo com este ponto e sempre considerou necessário que se proceda à actualização dos programas antes dos processos orçamentais. Temos insistido nesse ponto, e continuaremos a fazê-lo, na esperança de, futuramente, conseguir que os referidos programas sejam actualizados, pelo menos, ao mesmo tempo que são iniciados os processos orçamentais. O senhor deputado Katiforis refere também a necessidade de dispor dos documentos da Comissão. É um debate de longa data. Nós, enquanto Comissão, consideramos importante que o Parlamento disponha do máximo de informação possível; mas também temos consciência de que, em inúmeros casos, não são significativos, do ponto de vista da opinião pública, os pequenos matizes ou as pequenas diferenças que eventualmente existam entre a proposta da Comissão e a decisão final do Conselho. Somos de opinião que o debate se deve centrar, fundamentalmente, naquilo que em última análise for adoptado pelo Conselho. Daí a razão por que entendemos que, ao dar a conhecer documentos prévios, a Comissão estaria a complicar, mais do que a simplificar, o processo. Um último assunto, mencionado no nº 9, são as previsões macroeconómicas da Comissão. Estas previsões são efectuadas separadamente da avaliação dos programas, com uma periodicidade, como os senhores deputados sabem, de duas vezes por ano, sendo publicadas ao estarem concluídas. As últimas previsões, as da Primavera, que acabámos de publicar, e que foram enviadas ao Parlamento em 25 de Abril, suscitam-nos algumas questões de interesse que também aqui foram abordadas hoje. No que diz respeito à questão irlandesa, a nossa posição é bem conhecida: na Irlanda, o que se tem feito é unicamente aplicar as normas que presentemente se encontram em vigor. Outra questão relevante é a que se prende com o problema do abrandamento do crescimento, como consequência da situação da economia norte-americana. A este respeito, ouvi alguns oradores proporem, digamos, a ideia de introduzir mudanças a nível da política orçamental como solução positiva para aumentar o crescimento. Do nosso ponto de vista, um índice de crescimento de 2,8%, tal como figura nas previsões da Comissão, continua a deixar uma margem muito razoável para se poder avançar na execução dos programas de estabilidade, tal como se encontram delineados. A Comissão insiste, por conseguinte, na necessidade de avançar na execução destes programas de estabilidade, não querendo com isto dizer, porém, que não aceita que os estabilizadores automáticos possam funcionar numa situação de menor crescimento económico. São estes os aspectos que pretendia sublinhar na minha intervenção. Resta-me apenas agradecer ao senhor deputado Katiforis o trabalho desenvolvido e a todos vós as vossas observações, críticas e sugestões. Muito obrigado. A apreciação, por parte do Conselho Ecofin, da terceira actualização de programas apresentada pela Comissão foi concluída no passado mês de Março. O reforço da supervisão exercida a nível das políticas orçamentais, fruto da entrada em vigor do Pacto de Estabilidade e Crescimento, tem-se revelado extremamente positivo e eficaz. Como dizia o senhor deputado Karas, não sei se tem funcionado como factor de estabilidade política ou simplesmente como um meio de manter o compromisso inequivocamente assumido no que diz respeito à dívida pública. Num esforço claramente concertado, os Estados-Membros conseguiram uma maior consolidação da sua situação orçamental. Segundo os valores de que dispomos neste momento, dez dos actuais Estados-Membros prevêem um orçamento excedentário ou equilibrado no que se refere às suas contas públicas. E todos eles, com excepção do Reino Unido, antevêem uma situação de equilíbrio para o ano 2004. A dívida pública está nitidamente a diminuir, sendo de esperar que este ano desça abaixo dos 60% em onze dos quinze Estados-Membros da União. Considero, pois, que realizámos avanços incontestáveis e que, em termos orçamentais, como referiu o senhor deputado Katiforis, conseguimos uma situação de estabilidade económica na Europa. É um facto que a questão do controlo adequado das finanças públicas, que nos permitiu fazer progressos assinaláveis, nos coloca alguns problemas de sustentabilidade a longo prazo e de qualidade das finanças públicas. Em relação a ambos estes aspectos, porém, a Comissão insiste em que se deve prosseguir em frente. Devemos continuar a avançar por forma a reduzir os actuais défices e conseguir, quanto antes, uma posição equilibrada dos orçamentos públicos. Nalguns casos, subsistem dívidas públicas excessivamente elevadas. Terão de ser corrigidas, sobretudo para se poder fazer face a determinados problemas orçamentais com que poderemos ser confrontados no futuro. Neste sentido, gostaria de chamar a atenção para alguns aspectos focados por diversos oradores. Refiro-me, por exemplo, mas não unicamente, ao que aqui foi dito pela senhora deputada Randzio-Plath ao sublinhar a necessidade de melhorar a qualidade das finanças públicas. Quando se fala em qualidade das finanças públicas, trata-se não apenas de problemas a curto prazo, mas também a médio e a longo prazo. A curto prazo, trata-se evidentemente da questão das reformas fiscais, que nos permitirão efectuar uma melhor gestão dos impostos; a médio prazo, trata-se de tudo o que está associado a um controlo adequado das despesas públicas - e em seguida falarei sobre a questão dos investimentos públicos, tal como o fez o senhor deputado Katiforis no seu relatório; e, a longo prazo, trata-se do problema do envelhecimento da população, que neste momento deve inquestionavelmente ser uma das nossas principais preocupações. As estratégias a médio prazo definidas pelos Estados-Membros nos seus respectivos programas dão-nos a conhecer, de forma muito clara, quais as prioridades de cada um. Isto permite-nos, portanto, conciliar os pontos de vista de uns e outros por forma a conseguir uma melhor coordenação das nossas políticas orçamentais. Gostaria ainda de me debruçar sobre alguns dos problemas apontados pelo senhor deputado Katiforis no seu relatório. E assim, antes de mais, quero fazer algumas observações concretas no que se refere à questão extremamente importante dos investimentos públicos, a que o senhor deputado Katiforis dedicou uma parte substancial do seu relatório. Em primeiro lugar, estou totalmente de acordo com a afirmação do relator segundo a qual, em numerosos Estados-Membros, se assistiu a uma diminuição dos investimentos públicos, diria mesmo que de forma indevida, durante o esforço de consolidação orçamental dos anos 90. Em segundo lugar, é verdade que a melhoria da situação nos deveria permitir também atribuir a devida prioridade às despesas em matéria de investimentos públicos. Estaríamos assim a ser coerentes com o que acordámos em Lisboa, sendo o objectivo fundamental, neste caso, o de melhorar o nosso potencial de crescimento. O terceiro aspecto que eu gostaria de realçar é que o investimento público não é incompatível com o investimento privado, podendo entre ambos existir sinergias e inter-relações e haver espaço para métodos de financiamento inovadores; em inúmeros casos, o sector público não tem necessariamente de definir uma actuação no sentido em que tradicionalmente o fazia, de forma isolada. A atribuição de uma maior prioridade aos investimentos públicos, objectivo que partilho inteiramente, não deve, todavia, fazer-nos esquecer a outra face da moeda: um maior investimento público não tem necessariamente de significar um maior défice público. A Comissão insiste em que este problema deve ser resolvido mediante a reorientação de determinado tipo de despesas e mantendo sob controlo o défice público. O controlo orçamental do défice público é fundamental, em nossa opinião. É imprescindível chegar a essa situação de equilíbrio a médio prazo, sendo certo que medidas como a regra de ouro, defendida no Reino Unido, são úteis na medida em que não deixa de ser coerente que o investimento público possa ser financiado por défice ou por dívida, mas também é certo que esse défice ou essa dívida não devem ultrapassar os limites máximos entre nós acordados, havendo por conseguinte que atribuir prioridade a determinado tipo de despesas face a outras."@pt11 "Herr talman! Jag skulle först och främst vilja uttrycka min tillfredsställelse över detta betänkande om stabilitets- och konvergensprogrammen som har utarbetats av Katiforis på initiativ av parlamentet. Punkt 10 i förslaget till resolution handlar om en mer samstämd tidsplan för medlemsstaternas presentation av programmen. Vi håller med om de åsikter som framförs i denna punkt och vi har alltid tagit hänsyn till behovet av att uppdatera programmen innan budgetförfarandena inleds. Vi har alltid betonat den här frågan och det kommer vi att fortsätta att göra. I framtiden hoppas vi att det åtminstone blir så att programmen uppdateras samtidigt som budgetförfarandena inleds. Katiforis pekar även på behovet av att ha tillgång till kommissionens handlingar. Detta är en gammal debatt. Kommissionen ståndpunkt är att det är viktigt att parlamentet har tillgång till så mycket information som möjligt; men vi är också medvetna om att allmänheten inte bryr sig om de många små nyansskillnader som finns mellan kommissionens förslag och rådets slutgiltiga beslut och den är inte heller intresserad av de mindre meningsskiljaktigheter som kan uppstå. Enligt vår åsikt bör tyngdpunkten i debatten framför allt ligga på rådets slutgiltiga beslut. Att offentliggöra föregående handlingar i ärendet skulle enligt vår mening snarare komplicera processen än underlätta den. Till sist vill jag ta upp punkt 9, som handlar om de makroekonomiska prognoser som kommissionen utarbetar. Dessa utarbetas separat från utvärderingarna av programmen, och som ni vet, ärade kolleger, utarbetas de två gånger per år och offentliggörs när de är färdigställda. Vi har just offentliggjort de senaste prognoserna för våren och de översändes till parlamentet den 25 april. Dessa prognoser väcker några intressanta frågor, vilka har tagits upp även i dag. När det gäller det irländska problemet är vår ståndpunkt känd: det enda Irland har gjort är att tillämpa de normer som för närvarande är i kraft. En annan intressant fråga är situationen i Förenta staterna som kan få konsekvenser i form av minskad tillväxt. En del av er har sagt att en ändring av budgetpolitiken kan bidra positivt till att förbättra tillväxten. Med en förutsedd tillväxt på 2,8 procent enligt kommissionens prognoser finns det enligt vår åsikt fortfarande en klar marginal för att gå framåt med stabilitetsprogrammen precis som planerat; och därför vidhåller kommissionen att det är nödvändigt att avancera i arbetet med att genomföra dessa stabilitetsprogram, vilket emellertid inte innebär att vi inte godtar att de automatiska stabilisatorerna skulle kunna fungera i en situation av minskad ekonomisk tillväxt. Dessa är de frågor som jag ville understryka i mitt inlägg. För mig återstår det bara att tacka Katiforis för hans ansträngning och tacka er alla för era kommentarer, er kritik och era förslag. Tack så mycket. Ekofin-rådet avslutade sin utvärdering av vår tredje programuppdatering i mars månad. Den ökade övervakningen av medlemsstaternas budgetpolitik till följd av att stabilitetspakten igångsattes och den ökade tillväxten, utvecklas mycket positivt och fungerar bra. Jag vet inte om man kan säga att den är ett instrument för att uppnå politisk stabilitet som Karas uttryckte det, eller om den helt enkelt är ett hjälpmedel för att bibehålla ett tydligt åtagande när det gäller de offentliga underskotten. Medlemsstaterna har en tydligt samordnad inställning och lyckats bättre med att befästa sina budgetar. Enligt aktuella siffrorna från de nuvarande medlemsstaterna förutspår tio stycken av dessa ett överskott eller en jämviktssituation i sina statsfinanser. Och alla medlemsstater, förutom Förenade kungariket, kommer att ha jämvikt år 2004. Medlemsstaternas statsskulder minskar tydligt och vi hoppas att de kommer att ligga på en nivå på under 60 procent i år i elva av unionens femton medlemsstater. Jag anser därför att man har gått framåt på ett mycket klart sätt och att vi i budgethänseende, vilket Katiforis också sade, har lyckats uppnå en situation av ekonomisk stabilitet i Europa. Det är sant att problemet med saneringar av statsfinanserna, vilket är anledningen till att vi har kunnat nå avsevärda framsteg, även väcker andra problem när det gäller hållbar tillväxt och sunda statsfinanser på lång sikt; i båda dessa fall betonar kommissionen att det är nödvändigt att gå framåt. Man måste gå framåt för att minska de nuvarande skulderna och uppnå jämvikt i statsbudgetarna så fort som möjligt. Vi dras i vissa fall fortfarande med alltför höga skulder och dessa måste korrigeras, framför allt för att vi skall kunna ta itu med de budgetproblem som vi kommer att möta i framtiden. I det här sammanhanget vill jag även ta upp några faktorer som flera talare har betonat i dag; jag tänker till exempel på Randzio-Plath, men även andra talare, när hon nämnde behovet av att förbättra kvaliteten på statsfinanserna. När vi talar om sunda statsfinanser tänker vi inte enbart på de problem som kan uppstå på kort sikt, utan även på de problem som kan uppkomma på medellång och lång sikt. De kortsiktiga problemen handlar naturligtvis om skattereformer som möjliggör en bättre skatteförvaltning; problemen på medellång sikt rör alla faktorer som har med förbättringar av de offentliga utgifterna att göra – och jag kommer att ta upp de offentliga investeringarna senare, såsom Katiforis lägger upp dessa i sitt betänkande – och problemet på lång sikt är naturligtvis den åldrande befolkningen, ett problem som vi utan tvivel måste se som ett av de största orosmomenten för närvarande. De strategier på medellång sikt som medlemsstaterna har fastslagit i sina program gör det möjligt för oss att få mycket tydlig information om vilka medlemstaternas prioriteringar är. I det här sammanhanget är det nödvändigt att jämka samman medlemsstaternas olika inställningar för att på så sätt uppnå en bättre samordning av budgetpolitiken i de olika medlemsstaterna. Jag vill emellertid gå närmare in på några av de problem som Katiforis tar upp i sitt betänkande. För det första vill jag säga något konkret om den mycket viktiga frågan om offentliga investeringar som Katiforis har ägnat en avsevärd del åt i sitt betänkande. Jag håller fullständigt med honom om att de offentliga investeringarna har minskats i många av medlemsstaterna, och vi skulle kunna säga att de till och med har minskats på ett olämpligt sätt när de befäste sina budgetar under 90-talet. För det andra är det riktigt att den förbättrade situationen även leder till att vi får möjlighet att prioritera de offentliga utgifterna för investeringar, vilket skulle medföra att vi agerar tankemässigt sammanhängande med slutsatserna från Lissabon och den grundläggande tanken i detta är att vi skall förbättra vår tillväxtpotential. Den tredje punkten jag vill peka på är att offentliga investeringar inte alls är omöjliga att kombinera med privata investeringar, det är möjligt att uppnå synergier och inbördes förhållanden mellan dessa och det finns även plats för nyskapande finansieringsmetoder. Den offentliga sektorn har ofta ingen anledning till att nödvändigtvis lägga upp sitt agerande såsom den alltid har gjort, på ett isolerat sätt. Jag instämmer helt och hållet i att detta är den största prioriteringen för de offentliga investeringarna. Detta får dock inte leda till att vi glömmer bort den andra sidan av myntet: en större offentlig investering medför inte nödvändigtvis ett större underskott. Vi insisterar på att problemet måste lösas genom en omorientering av vissa utgifter och genom att hålla det offentliga underskottet under kontroll. Budgetkontroll av det offentliga underskottet är något som vi anser vara grundläggande. Det är i högsta grad nödvändigt att nå en sådan jämvikt på medellång sikt och det är sant att åtgärder som den gyllene regeln som har lagts fram i Förenade kungariket är användbara i den mån de ligger i fas med att de offentliga investeringarna kan finansieras av underkott eller skulder, men det är också riktigt att detta underskott eller dessa skulder inte bör överstiga de tak som vi har enats om och därför bör en viss bestämd typ av utgifter prioriteras framför andra. När vi talar om att främja de offentliga investeringarna talar vi därför varken om en okontrollerad skuldsättning eller en klar ökning av de offentliga utgifterna. Kommissionen kommer absolut inte att ge sitt stöd till åtgärder som leder till en ökning av investeringarna, vilket i sin tur skulle kunna ge upphov till att nivån på underskotten eller de förutsedda utgiftsnivåerna överskrids."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Comisión"12 "Solbes,"12 "deficit"9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph