Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-05-02-Speech-3-061"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010502.3.3-061"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – First to Mrs Maij-Weggen, it is not the role of the Commission to coordinate the Member States in the UN General Assembly, that is their job. In general, what the EU Member States are doing in the political negotiating processes in the General Assembly is quite well coordinated. However, when we move into the boards of the different UN organisations the level of coordination is lower, and this is where we, as a Commission, have a real presence in terms of being more of a practical partner, very much in line with what Member States are themselves, but where we have no voice except in a very few cases, namely the FAO.
We are not asking for a new legal basis. We are asking for a closer partnership. We do not need it, but it would be nice if it were to grow over time into a role where we play a more visual political role. We will gain political influence by the changes we are suggesting, but it is a matter of process and achievement.
As regards the money I mentioned, the control issue: given the existing legal framework for how we can spend money, this is one of the few outstanding issues being discussed with the UN organisations before we can renew and improve the framework agreement on how we do things practically. This is the final round of the war of accountants, but it is in fact still on. We need a little more responsiveness from the UN organisations to give access to our auditors and controllers to follow our money, to open up in a manner which is comparable to what we have obtained with the World Bank. The big thing is that to work well in a normal partnership, we should not insist on having everything done according to our rules. If it is good enough for a Member State to do this together with a UN organisation and have its reporting accepted, it should be good enough for the European Union to do basically the same. But we can only do this when we have the financial regulation changed. Until then we are in the terrain we have described in this communication and there is ample room for improvement on how to do things. I hope we will in this way be able to build up confidence and thus stimulate efficiency.
Mr Bowis, I agree that the issue of mental health is a very large one. I would add other sorts of disabilities which, in a very poor environment, are often totally ignored. From a human point of view this needs more attention. In the humanitarian phase, we are now giving much more attention to the psychological aspects of the victims, not only children and women, but in general: it is quite clear that the demobilisation of soldiers is impossible without addressing the psychological aspects. I am very pleased that you mentioned TB and malaria as diseases that we need to give the same emphasis as Aids. This is another aspect we have tried to include in our communication and the programme of action on these communicable diseases. This is as important as sticking to the line of giving prevention absolute priority. We are trying to keep the broad picture of all these diseases at the top of the agenda."@en3
|
| lpv:translated text |
"Først vil jeg sige til fru Maij-Weggen, at det ikke er Kommissionens rolle at koordinere medlemsstaterne i FN's Generalforsamling, det er FN's job. Generelt er det, EU-landene gør i de politiske forhandlingsprocesser på Generalforsamlingen, ret velkoordineret. Når vi bevæger os ind i bestyrelserne i de forskellige FN-organisationer, er koordineringen dog lavere, og det er der, vi som Kommission i høj grad er til stede som en mere praktisk partner, meget i stil med medlemsstaterne, men hvor vi ikke har nogen stemme undtaget i meget få tilfælde, nemlig i FN's Organisation for Ernæring og Landbrug.
Vi beder ikke om et nyt retsgrundlag. Vi beder om et tættere samarbejde. Vi har ikke brug for det, men det ville være rart, om det med tiden ville vokse sig større, så vi kommer til at spille en mere synlig politisk rolle. Vi får politisk indflydelse med de ændringer, vi foreslår, men det handler om processer og opnåelse.
Hvad angår de penge, jeg nævnte, og spørgsmålet om kontrol, har jeg følgende kommentarer: I kraft af de nuværende juridiske rammer for, hvordan vi kan bruge penge, er dette et af de få udestående spørgsmål, som drøftes med FN's organisationer, før vi kan forny og forbedre rammeaftalen om, hvordan vi gør tingene praktisk. Dette er den sidste runde i krigen mellem revisorerne, men den er stadig i gang. Vi har brug for lidt mere velvillighed fra FN-organisationernes side til at give revisorerne adgang til at følge vores penge, til at åbne op på samme måde som det, vi har opnået med Verdensbanken. I et velfungerende partnerskab bør vi ikke insistere på, at alt sker efter vores regler. Hvis det er godt nok for en medlemsstat at gøre dette sammen med en organisation i FN og få regnskabet godkendt, så bør det også være godt nok til, at EU grundlæggende set gør det samme. Men vi kan kun gøre dette, hvis finansforordningen ændres. Indtil da befinder vi os i det område, vi har beskrevet i meddelelsen, og der er rigeligt plads til forbedringer med hensyn til, hvordan tingene gøres. Jeg håber, at vi på den måde kan opbygge tillid og dermed fremme effektiviteten.
Hr. Bowis, jeg er enig i, at spørgsmålet om mental sundhed er meget vigtigt. Jeg ville tilføje andre former for invaliditet, som i et meget fattigt miljø ofte ignoreres helt og aldeles. Fra et menneskeligt synspunkt skal dette have større opmærksomhed. Vi giver nu de psykologiske aspekter hos ofrene langt mere opmærksomhed i den humanitære fase, ikke blot hos kvinder og børn, men generelt. Det står ret klart, at det er umuligt at hjemsende soldater uden hensyntagen til de psykologiske aspekter. Det glæder mig meget, at De nævnte tuberkulose og malaria som sygdomme, der skal tillægges samme vægt som aids. Det er et andet aspekt, som vi har forsøgt at medtage i meddelelsen og handlingsprogrammet for disse smitsomme sygdomme. Det er lige så vigtigt som at holde linjen med at give forebyggelse absolut prioritet. Vi forsøger at beholde det brede billede af alle disse sygdomme øverst på dagsordenen."@da1
"Zunächst zu Frau Maij-Weggen, es ist nicht Aufgabe der Kommission, das Auftreten der Mitgliedstaaten in der Generalversammlung der UNO zu koordinieren, das ist deren Angelegenheit. Im Allgemeinen ist das, was die EU-Mitgliedstaaten in den politischen Verhandlungsprozessen in der Generalversammlung tun, recht gut koordiniert. Wenn wir jedoch in die Leitungsgremien der einzelnen UNO-Organisationen gehen, ist der Grad der Koordinierung geringer, und dort treten wir als Kommission tatsächlich in Erscheinung, indem wir mehr ein praktischer Partner sind, ganz so wie die Mitgliedstaaten selbst, aber wir haben dort, von sehr wenigen Fällen abgesehen, namentlich der FAO, keine Stimme.
Es geht uns nicht um eine neue Rechtsgrundlage, wir wollen eine engere Partnerschaft. Wir brauchen sie nicht, aber es wäre schön, wenn sich daraus im Laufe der Zeit eine erkennbarere politische Rolle für uns ergäbe. Durch die von uns vorgeschlagenen Veränderungen werden wir an politischem Einfluss gewinnen, aber das ist ein Prozess, der sich entwickeln muss.
Zu dem von mir erwähnten Geld und der Kontrolle darüber: Angesichts der geltenden rechtlichen Rahmenbedingungen, wofür das Geld ausgegeben werden kann, gehört dies zu den wenigen herausragenden Fragen, die mit den UNO-Organisationen diskutiert werden, ehe wir die Rahmenübereinkunft zum praktischen Ablauf der Dinge verlängern und verbessern können. Das ist die letzte Runde im Krieg der Buchhalter, aber sie dauert eben noch an. Wir brauchen etwas mehr Aufgeschlossenheit aufseiten der UNO-Organisationen, damit unsere Buchprüfer und Kontrolleure Zugang erhalten, um den Weg unseres Geldes zu verfolgen, eine Öffnung, wie wir sie mit der Weltbank erreicht haben. Eines steht fest: Um in einer normalen Partnerschaft gut zusammenarbeiten zu können, sollten wir nicht darauf bestehen, dass alles nach unseren Regeln abläuft. Wenn es für einen Mitgliedstaat annehmbar ist, etwas mit einer UNO-Organisation gemeinsam zu tun und ihre Berichterstattung zu akzeptieren, sollte es auch für die Europäische Union möglich sein, im Grunde genommen dasselbe zu tun. Aber dazu müssen wir zunächst die Regelung der Haushaltsordnung ändern. Bis dahin befinden wir uns in der Situation, wie sie in dieser Mitteilung beschrieben ist, und es gibt genug Möglichkeiten, Abläufe zu verbessern. Ich hoffe, dass es uns auf diese Weise gelingen wird, Vertrauen zu schaffen und somit die Effizienz zu verbessern.
Herr Bowis, ich stimme Ihnen zu, die Frage der geistigen Gesundheit ist sehr umfassend. Ich würde weitere Arten von Behinderungen hinzufügen, die in einem sehr armen Umfeld oft überhaupt nicht beachtet werden. Menschlich gesehen muss dieser Situation mehr Aufmerksamkeit gewidmet werden. Bei der humanitären Arbeit berücksichtigen wir jetzt stärker die psychologischen Aspekte der Opfer – nicht nur der Kinder und Frauen, sondern der Opfer ganz allgemein. Es liegt auf der Hand, dass bei der Demobilisierung von Soldaten auch psychologische Aspekte angesprochen werden müssen. Ich bin Ihnen sehr dankbar für die Bemerkung, Tuberkulose und Malaria sind Krankheiten, die von uns genauso bekämpft werden müssen wie AIDS. Das ist ein weiterer Aspekt, den wir versucht haben, in unsere Mitteilung und in das Aktionsprogramm zu diesen Infektionskrankheiten aufzunehmen. Das ist genau so wichtig wie die Beibehaltung unserer Vorgehensweise, wonach Verhütung absolute Priorität genießt. Wir bemühen uns, dass all diese Krankheiten auch weiterhin ganz oben auf der Tagesordnung rangieren."@de7
"Πρώτα θα απαντήσω στην κ. Maij-Weggen ότι δεν είναι αρμοδιότητα της Επιτροπής να συντονίσει τα κράτη μέλη στη Γενική Συνέλευση των ΗΕ, είναι δική τους υπόθεση. Σε γενικές γραμμές, αυτό που κάνουν τα κράτη μέλη της ΕΕ στις διαδικασίες πολιτικών διαπραγματεύσεων στη Γενική Συνέλευση είναι αρκετά καλά συντονισμένο. Ωστόσο, αν έλθουμε στα συμβούλια των διαφόρων οργανισμών των ΗΕ το επίπεδο συντονισμού είναι χαμηλότερο, και εδώ είναι που εμείς, ως Επιτροπή, έχουμε μια πραγματική παρουσία από την άποψη ότι είμαστε περισσότερο ένας πρακτικός εταίρος, σε συμφωνία με αυτό που είναι τα ίδια τα κράτη μέλη, αλλά δεν έχουμε φωνή, παρά μόνο σε πολύ λίγες περιπτώσεις, συγκεκριμένα στον FAO.
Δεν ζητάμε μια νέα νομική βάση. Ζητάμε μια στενότερη εταιρική σχέση. Δεν την χρειαζόμαστε, αλλά θα ήταν ωραίο ο ρόλος μας να εξελιχθεί με το χρόνο και να διαδραματίζουμε ένα περισσότερο ορατό πολιτικό ρόλο. Θα κερδίσουμε πολιτική επιρροή με τις αλλαγές που προτείνουμε, αλλά είναι ζήτημα εξέλιξης και επίτευξης.
Όσον αφορά τα χρήματα, ανέφερα το ζήτημα του ελέγχου: δεδομένου του υπάρχοντος νομικού πλαισίου για το πώς ξοδεύουμε χρήματα, είναι ένα από τα λίγα εκκρεμή θέματα που συζητούνται με τους οργανισμούς των ΗΕ πριν να μπορέσουμε να ανανεώσουμε και να βελτιώσουμε τη συμφωνία πλαίσιο σχετικά με το πώς κάνουμε πρακτικά τα πράγματα. Είναι ο τελικός γύρος του πολέμου των λογιστών, αλλά πράγματι συνεχίζεται. Χρειαζόμαστε λίγο μεγαλύτερη δεκτικότητα από τους οργανισμούς των ΗΕ για να δώσουμε πρόσβαση στους ελεγκτές μας προκειμένου να παρακολουθούν τα χρήματά μας, να ανοιχθούν με ένα τρόπο που να είναι συγκρίσιμος με αυτά που επιτύχαμε από την Παγκόσμια Τράπεζα. Το μεγάλο ζήτημα είναι ότι για να εργαζόμαστε καλά σε μια φυσιολογική εταιρική σχέση, δεν πρέπει να επιμένουμε να γίνονται όλα σύμφωνα με τους κανόνες μας. Αν είναι αρκετό για ένα κράτος μέλος να κάνει κάτι μαζί με έναν οργανισμό των ΗΕ και γίνει δεκτή η κατάθεση λογαριασμών του, θα πρέπει να είναι αρκετό και για την Ευρωπαϊκή Ένωση να κάνει σε γενικές γραμμές το ίδιο. Αλλά αυτό μπορούμε να το κάνουμε μόνο όταν τροποποιήσουμε το δημοσιονομικό κανονισμό. Μέχρι τότε, βρισκόμαστε στο σημείο που περιγράψαμε σε αυτή την ανακοίνωση και υπάρχει μεγάλο περιθώριο για βελτίωση ως προς το πώς κάνουμε τα πράγματα. Ελπίζω ότι κατ’ αυτόν τον τρόπο θα μπορέσουμε να ενισχύσουμε την εμπιστοσύνη και έτσι να ενθαρρύνουμε την αποδοτικότητα.
Κύριε Bowis, συμφωνώ ότι το ζήτημα της διανοητικής υγείας είναι ένα πολύ μεγάλο θέμα. Θα πρόσθετα και άλλα είδη αναπηρίας τα οποία, σε ένα πολύ φτωχό περιβάλλον, συχνά αγνοούνται εντελώς. Από ανθρωπιστική άποψη, το σημείο αυτό χρειάζεται περισσότερη προσοχή. Στην ανθρωπιστική φάση, δίνουμε τώρα πολύ μεγαλύτερη προσοχή στις ψυχολογικές πτυχές των θυμάτων, όχι μόνο παιδιών και γυναικών, αλλά γενικά: είναι αρκετά σαφές ότι η αποστράτευση των στρατιωτών είναι αδύνατη αν δεν αντιμετωπιστούν οι ψυχολογικές πτυχές. Είμαι ιδιαίτερα ευτυχής που αναφέρατε την φυματίωση και την ελονοσία ως ασθένειες στις οποίες πρέπει να δώσουμε την ίδια έμφαση με το AIDS. Αυτή είναι μια άλλη πτυχή που προσπαθήσαμε να περιλάβουμε στην ανακοίνωσή μας και το πρόγραμμα δράσης για αυτές τις μεταδοτικές ασθένειες. Αυτό είναι τόσο σημαντικό όσο το να εμμείνουμε στη θέση του να δώσουμε απόλυτη προτεραιότητα στην πρόληψη. Προσπαθούμε να κρατήσουμε την γενική εικόνα όλων αυτών των ασθενειών στην πρώτη θέση της ημερήσιας διάταξης."@el8
"Vastaan ensiksi jäsen Maij-Weggenille, ettei ole komission tehtävä koordinoida jäsenvaltioiden toimia YK:n yleiskokouksissa, se on niiden oma tehtävä. Yleisesti se, mitä EU:n jäsenvaltiot tekevät yleiskokousten poliittisissa neuvotteluprosesseissa on suhteellisen hyvin koordinoitua. YK:n eri järjestöjen johtokuntien tasolla koordinointia on kuitenkin vähemmän, ja siinä olemme komissiona konkreettisesti mukana käytännön tason kumppanina pitkälti samalla tavalla kuin jäsenvaltiot, mutta meillä ei ole äänivaltaa kuin muutamassa harvassa järjestössä, kuten FAO:ssa.
Emme pyydä uutta oikeusperustaa. Pyydämme tiiviimpää yhteistyötä. Emme tarvitse sitä, mutta olisi hyvä, jos asemamme kasvaisi ajan myötä sellaiseksi, että meillä olisi näkyvämpi poliittinen rooli. Kasvatamme poliittista vaikutusvaltaamme ehdottamiemme muutosten myötä, mutta tässä on kyse prosessista ja saavutuksesta.
Mitä tulee mainitsemiini rahoihin ja valvontaan: rahankäyttömme nykyisten oikeudellisten puitteiden johdosta tämä on yksi harvoista avoimista kysymyksistä, joista keskustellaan YK:n järjestöjen kanssa, ennen kuin voimme uudistaa ja parantaa puitesopimusta siitä, kuinka asiat tehdään käytännöllisesti. Tämä on kirjanpitäjien sodan viimeinen erä, mutta se on vielä kesken. YK:n järjestöjen täytyy suhtautua hieman myönteisemmin siihen, että tilintarkastajamme ja tarkastajamme pääsevät seuraamaan rahojemme kulkua, ja avautua samalla tavalla kuin Maailmanpankki on suostunut avautumaan. Tärkeintä on, että voidaksemme työskennellä kunnolla normaalissa kumppanuussuhteessa, emme saa vaatia, että kaikki tehdään meidän sääntöjemme mukaan. Jos jäsenvaltio voi tehdä yhteistyötä YK:n järjestön kanssa ja sen raportointi hyväksytään, pitäisi myös Euroopan unionin pystyä periaatteessa samaan. Tämä on kuitenkin mahdollista vasta, kun varainhoitoasetusta on muutettu. Siihen saakka olemme tiedonannossa kuvatussa tilanteessa, ja toimintatavoissa on vielä paljon parantamisen varaa. Toivon, että pystymme tällä tavoin kasvattamaan luottamusta ja siten tehostamaan toimintaa.
Jäsen Bowis, minunkin mielestäni kysymys henkisestä terveydestä on hyvin tärkeä. Lisäisin siihen useita muita vammoja, jotka jäävät puutteenalaisessa ympäristössä täysin huomiotta. Inhimillisestä näkökulmasta asiaan täytyy kiinnittää enemmän huomiota. Humanitaarisen avun vaiheessa kiinnitämme nyt paljon enemmän huomiota uhrien, ei vain lasten ja naisten, vaan kaikkien, psykologiseen näkökulmaan: on selvää, ettei sotilaiden kotiuttaminen onnistu, jos psykologisia näkökulmia ei käsitellä. Olen hyvin iloinen, että mainitsitte tuberkuloosin ja malarian sairauksina, joihin meidän pitää kiinnittää yhtä paljon huomiota kuin aidsiin. Olemme pyrkineet ottamaan tämänkin näkökohdan mukaan tiedonantoomme ja tartuntatauteja koskevaan toimintaohjelmaamme. Tämä on yhtä tärkeää kuin se, että pysymme päätöksessämme säilyttää ennaltaehkäisy painopisteasemassa. Yritämme pitää näiden kaikkien sairauksien kokonaistilanteen työohjelmamme kärjessä."@fi5
"Mme Maij-Weggen, il n'appartient pas à la Commission de coordonner l'attitude des États membres au sein de l'Assemblée générale de l'ONU ; c'est à eux de le faire. En règle générale, l'action des États membres de l'UE dans le cadre des processus de négociation politique au sein de l'Assemblée générale est assez bien coordonnée. Toutefois, lorsque nous passons aux conseils des différentes organisations de l'ONU, le niveau de coordination est moins élevé. C'est à ce niveau que nous, Commission, jouissons d'une présence réelle et constituons davantage un partenaire pratique, d'une manière assez similaire à ce que sont les États membres : en dehors de quelques très rares cas, à savoir celui de l'OAA, nous ne disposons toutefois d'aucune voix.
Nous ne demandons pas une nouvelle base juridique. Nous demandons un partenariat plus étroit. Nous n'en avons pas besoin mais il serait bien qu'il évolue peu à peu vers un rôle politique plus visuel. Les changements que nous suggérons augmenteront notre influence politique mais la question touche à la procédure et à la réalisation.
Pour ce qui est des fonds mentionnés, j'en viens à la question du contrôle : compte tenu du cadre légal existant en matière de dépense de nos fonds, c'est une des rares questions pendantes dont nous discutons avec les organisations de l'ONU avant de pouvoir renouveler et améliorer l'accord-cadre relatif à la manière dont nous pouvons agir dans la pratique. C'est le dernier épisode de la guerre des comptables mais il est toujours en cours. Nous avons besoin d'une réaction un peu plus positive de l'ONU en matière d'accès de nos auditeurs et de nos contrôleurs afin qu'ils puissent assurer le suivi de nos fonds : elles doivent s'ouvrir d'une manière comparable à ce que nous avons obtenu avec la Banque mondiale. Pour travailler convenablement, dans une relation de partenariat normale, il est essentiel de ne pas insister pour que tout soit fait selon nos règles. Si un État membre se contente d'agir ainsi avec une organisation onusienne et que son rapport est accepté, l'Union européenne devrait fondamentalement se contenter de faire de même. Mais nous ne pouvons le faire qu'après modification du règlement financier. Jusque là, les choses sont telles que décrites dans cette communication et il y a quantité de choses à améliorer quant à la méthode. J'espère qu'ainsi, nous serons à même d'accroître la confiance et donc, de stimuler l'efficacité.
Monsieur Bowis, je conviens que la question de la santé mentale est très importante. J'y ajouterais d'autres types de handicaps qui, dans un environnement très pauvre, sont souvent totalement ignorées. D'un point de vue humain, cela exige une plus grande attention. Dans la phase d'intervention humanitaire, nous accordons dorénavant une bien plus grande attention à la situation psychologique des victimes, non seulement des femmes et des enfants mais aussi de manière générale : il est assez clair que la démobilisation des combattants est impossible sans traiter des aspects psychologiques. Je suis ravi que vous ayez signalé que la tuberculose et la malaria étaient des maladies qui méritaient autant d'attention que le sida. C'est un autre aspect que nous avons tenté d'inclure dans notre communication et dans notre programme d'action relatif à ces maladies transmissibles. C'est tout aussi important que de continuer à accorder la priorité absolue à la prévention. Nous nous efforçons de maintenir toutes ces maladies au sommet de l'ordre du jour."@fr6
"Signor Presidente, innanzitutto desidero dire alla onorevole Maij-Weggen che non è compito della Commissione coordinare gli Stati membri nell'Assemblea generale delle Nazioni Unite; questo è un compito che spetta a loro. In generale, ciò che stanno facendo gli Stati membri dell'Unione europea nei processi di negoziato politico in seno all'Assemblea generale delle Nazioni Unite è ben coordinato. Tuttavia, se ci si muove a livello di esecutivi delle diverse organizzazioni ONU, il livello di coordinamento è più basso. Ed è a questo livello che noi, come Commissione, pur essendo realmente presenti a livello di apporto pratico, in linea con ciò che sono gli Stati membri, non abbiamo voce in capitolo, salvo rarissime eccezioni come la FAO.
Non chiediamo una nuova base giuridica, ma una collaborazione più stretta. Non ne abbiamo bisogno, ma sarebbe bello poter assumere con il tempo un ruolo politico più visibile. Tramite i cambiamenti proposti otterremo una maggiore influenza a livello politico, si tratta di una questione di processi e risultati.
Per quanto riguarda il denaro di cui ho parlato in precedenza, la questione del controllo - dato che esiste una base giuridica per le modalità di spesa del denaro - è una delle poche questioni che abbiamo ancora in sospeso con le organizzazioni dell'ONU prima di poter rinnovare e perfezionare l'accordo quadro sulle modalità attuative. Si tratta dell'ultimo
della guerra contabile, una guerra che tuttavia è pur sempre ancora in corso. Occorre che le organizzazioni dell'ONU siano un po' più ricettive e consentano ai nostri revisori e controllori di verificare come viene speso il nostro denaro, con un'apertura analoga a quella che abbiamo ottenuto dalla Banca mondiale. La cosa più importante è capire che, se vogliamo lavorare bene insieme, non dobbiamo pretendere che tutto venga fatto secondo le nostre regole. Se per uno Stato membro è sufficiente collaborare con un'organizzazione ONU che accetti i suoi rendiconti, dovrebbe esserlo anche per l'Unione europea. Tuttavia, potremo raggiungere questo obiettivo solo dopo che il regolamento finanziario sarà cambiato. Fino ad allora, rimarremo nella situazione che abbiamo descritto nella comunicazione, ma ora abbiamo ampio spazio di manovra per migliorare il nostro modo di lavorare. Speriamo così di poter contribuire a dare maggiore fiducia e a stimolare, quindi, una maggiore efficienza.
Onorevole Bowis, anch'io come lei ritengo che la questione della sanità mentale sia molto ampia. Desidero inoltre ricordare che esistono altri tipi di invalidità che, in ambienti molto poveri, sono spesso completamente ignorati. Da un punto di vista umano, occorre fare maggiore attenzione a questo problema. Ora, nell'ambito degli aiuti umanitari, stiamo dando maggiore risalto ai fattori psicologici relativi alle vittime in generale, e non solo alle donne e ai bambini. E' chiaro che è impossibile smobilitare un esercito senza considerare gli aspetti psicologici che ciò potrebbe comportare. Mi fa molto piacere che lei abbia citato la tubercolosi e la malaria come malattie che meritano la stessa attenzione dell'AIDS. Si tratta di un altro importante aspetto che abbiamo cercato di includere nella nostra comunicazione e nel programma d'azione per queste malattie trasmissibili. Questo è un aspetto tanto importante quanto il dare la priorità assoluta alla prevenzione. Stiamo cercando di fare in modo che tutte queste malattie rimangano in cima alla nostra agenda dei problemi da affrontare."@it9
". – First to Mrs Maij-Weggen, it is not the role of the Commission to coordinate the Member States in the UN General Assembly, that is their job. In general, what the EU Member States are doing in the political negotiating processes in the General Assembly is quite well coordinated. However, when we move into the boards of the different UN organisations the level of coordination is lower, and this is where we, as a Commission, have a real presence in terms of being more of a practical partner, very much in line with what Member States are themselves, but where we have no voice except in a very few cases, namely the FAO.
We are not asking for a new legal basis. We are asking for a closer partnership. We do not need it, but it would be nice if it were to grow over time into a role where we play a more visual political role. We will gain political influence by the changes we are suggesting, but it is a matter of process and achievement.
As regards the money I mentioned, the control issue: given the existing legal framework for how we can spend money, this is one of the few outstanding issues being discussed with the UN organisations before we can renew and improve the framework agreement on how we do things practically. This is the final round of the war of accountants, but it is in fact still on. We need a little more responsiveness from the UN organisations to give access to our auditors and controllers to follow our money, to open up in a manner which is comparable to what we have obtained with the World Bank. The big thing is that to work well in a normal partnership, we should not insist on having everything done according to our rules. If it is good enough for a Member State to do this together with a UN organisation and have its reporting accepted, it should be good enough for the European Union to do basically the same. But we can only do this when we have the financial regulation changed. Until then we are in the terrain we have described in this communication and there is ample room for improvement on how to do things. I hope we will in this way be able to build up confidence and thus stimulate efficiency.
Mr Bowis, I agree that the issue of mental health is a very large one. I would add other sorts of disabilities which, in a very poor environment, are often totally ignored. From a human point of view this needs more attention. In the humanitarian phase, we are now giving much more attention to the psychological aspects of the victims, not only children and women, but in general: it is quite clear that the demobilisation of soldiers is impossible without addressing the psychological aspects. I am very pleased that you mentioned TB and malaria as diseases that we need to give the same emphasis as Aids. This is another aspect we have tried to include in our communication and the programme of action on these communicable diseases. This is as important as sticking to the line of giving prevention absolute priority. We are trying to keep the broad picture of all these diseases at the top of the agenda."@lv10
".
Ik wil eerst reageren op de vragen van mevrouw Maij-Weggen. Het is niet de taak van de Commissie om de lidstaten in de Algemene Vergadering van de VN te coördineren; dat is hun eigen werk. Over het algemeen zijn de EU-lidstaten in de politieke onderhandelingen in de Algemene Vergadering tamelijk goed gecoördineerd. Wanneer we ons echter op bestuurlijk niveau begeven in de verschillende VN-organisaties laat de coördinatie meer te wensen over. Hier zijn we als Commissie echt aanwezig, in de zin dat we een soort praktische partner zijn. Dat is vergelijkbaar met wat de lidstaten zelf zijn, maar we hebben hier geen stem, behalve in een zeer klein aantal gevallen, met name de FAO.
We vragen niet om een nieuwe rechtsgrondslag; we vragen om nauwere samenwerking. We hebben die niet per se nodig, maar het zou mooi zijn als deze op den duur zou kunnen uitgroeien tot een partnerschap waarin we een meer zichtbare, politieke rol spelen. We zullen meer politieke invloed krijgen door de voorgestelde veranderingen, maar het is iets dat zich moet ontwikkelen.
Ik sprak over het geld en de kwestie van het beheer. Er is een rechtskader voor de besteding van het geld, en dit is dan ook een van de weinige onderwerpen waarover nog met de VN-organisaties moet worden gesproken, voordat de kaderovereenkomst inzake de praktische tenuitvoerlegging kan worden verbeterd en hernieuwd. Dit is de laatste ronde in de boekhoudersoorlog, maar die oorlog woedt in feite nog steeds. De VN-organisaties moeten iets meer bereidwilligheid aan de dag leggen en onze accountants en controleurs toegang geven tot controle over de besteding van ons geld. We zouden graag zien dat ze zich net zo zouden openstellen als bijvoorbeeld de Wereldbank. Als wij echter in een gewoon partnerschap goed willen werken, mogen wij niet altijd eisen dat alles volgens onze regels geschiedt. Als het voor een lidstaat goed genoeg is dat deze controle samen met een VN-organisatie wordt gedaan en de desbetreffende verslaglegging wordt goedgekeurd, zou het ook voor de Europese Unie goed genoeg moeten zijn. Wij kunnen dit echter alleen doen als we het Financieel Reglement wijzigen. In afwachting daarvan bevinden we ons op het gebied dat we hebben beschreven in deze mededeling, en valt er nog veel te verbeteren aan onze manier van werken. Ik hoop dat we op deze manier vertrouwen kunnen opbouwen en zo doelmatigheid kunnen stimuleren.
Mijnheer Bowis, ik ben het met u eens dat geestelijke gezondheid een omvangrijke kwestie is. Ik zou nog andere soorten van invaliditeit willen toevoegen die, in een heel arme omgeving, vaak volkomen genegeerd worden. Vanuit een menselijk gezichtspunt bekeken heeft dit meer aandacht nodig. In de humanitaire fase geven we nu veel meer aandacht aan de psychologische problemen van slachtoffers, van niet alleen vrouwen en kinderen, maar in het algemeen. Het is immers overduidelijk dat demobilisatie van soldaten onmogelijk is zonder de psychologische aspecten aan de orde te stellen. Het doet mij deugd dat u tbc en malaria noemde als ziekten die we dezelfde nadruk moeten geven als aids. Ook dit aspect hebben wij in onze mededeling en in het actieprogramma voor overdraagbare ziekten proberen op te nemen. Dit is net zo belangrijk als vasthouden aan de gedragslijn volgens welke preventie absolute prioriteit heeft. We proberen het brede beeld van al deze ziekten als discussiepunt bovenaan op de agenda te houden."@nl2
"Respondo em primeiro lugar à senhora deputada MaijWeggen: não compete à Comissão coordenar os EstadosMembros na Assembleia Geral das Nações Unidas; isso é da sua própria competência. De uma maneira geral, o que os EstadosMembros da UE fazem nos processos de negociação política na Assembleia Geral está muito bem coordenado. No entanto, quando passamos para os conselhos de administração das diferentes organizações das Nações Unidas, o nível de coordenação é inferior, e é aí que nós, como Comissão, temos uma verdadeira presença, na medida em que somos um parceiro de carácter mais prático, em muito maior consonância com o que são os próprios EstadosMembros, mas não temos voz activa, excepto num número muito reduzido de casos, nomeadamente a FAO.
Não estamos a solicitar uma nova base jurídica. Estamos a solicitar uma parceria mais estreita. Não precisamos que isso aconteça, mas seria agradável, se acaso, com o tempo, passássemos a desempenhar um papel político de maior visibilidade. Com as transformações que estamos a sugerir vamos obter influência política, mas é uma questão de processo e de consecução.
No que diz respeito ao dinheiro que referi, vejamos a questão do controlo: dado o quadro jurídico existente, que determina a forma como podemos gastar o dinheiro, esta é uma das poucas questões ainda por resolver que estão a ser discutidas com as organizações das Nações Unidas antes de podermos renovar e melhorar o acordoquadro sobre a aplicação prática das nossas decisões. Este é o último assalto no combate dos contabilistas, mas de facto ainda está a decorrer. Precisamos que as organizações das Nações Unidas se mostrem um pouco mais receptivas à ideia de facultarem o acesso aos nossos auditores e controladores para que possam acompanhar as nossas verbas, que demonstrem maior abertura, em termos comparáveis aos que obtivemos junto do Banco Mundial. O que é realmente importante é que, para se trabalhar bem numa parceria normal, não devemos insistir em que tudo seja feito segundo as nossas regras. Se um EstadoMembro considera satisfatório proceder a esse controlo juntamente com uma organização das Nações Unidas e ter o seu relatório aceite, a União Europeia também deverá considerar satisfatório fazer basicamente o mesmo. Mas só poderemos fazêlo quando tivermos o regulamento financeiro modificado. Até essa altura pisamos o terreno que descrevemos nesta comunicação e há muito por onde melhorar a maneira de fazer as coisas. Espero que desta forma sejamos capazes de aumentar a confiança e, assim, estimular a eficiência.
Senhor Deputado Bowis, estou de acordo que a questão da saúde mental é uma questão de grande importância. Gostaria de acrescentar outros tipos de deficiências que, num ambiente de grande pobreza, são muitas vezes totalmente ignorados. De uma perspectiva humana, este assunto precisa que lhe seja prestada mais atenção. Na fase humanitária, estamos agora a dar muito mais atenção aos aspectos psicológicos das vítimas, não apenas das crianças e das mulheres, mas em geral. É evidente que não se pode tratar do problema da desmobilização de soldados sem dar atenção aos aspectos psicológicos. Ainda bem que referiu a tuberculose e a malária como exemplos de doenças a que precisamos de dar a mesma ênfase que damos à SIDA. Este foi outro aspecto que tentámos incluir na nossa comunicação e no programa de acção relativo a essas doenças transmissíveis. É um aspecto tão importante como o de manter a orientação de dar prioridade absoluta à prevenção. Estamos a tentar manter no primeiro lugar da ordem do dia o quadro alargado de todas estas doenças."@pt11
"Jag vänder mig först till fru Maij-Weggen. Det är inte kommissionens roll att samordna medlemsstaterna i FN:s generalförsamling, utan det är deras uppgift. Det som EU:s medlemsstater gör i samband med de politiska förhandlingsprocesserna i generalförsamlingen, samordnas i allmänhet på ett mycket bra sätt. När det handlar om de olika FN-organens styrelser, är emellertid samordningsnivån lägre, och det är här som vi, i egenskap av kommission, har en verklig närvaro när det gäller att vara en mer praktisk partner – vilket ligger mycket i linje med vad medlemsstaterna är själva – men där vi inte har något inflytande förutom i väldigt få fall, dvs. i livsmedels- och jordbruksorganisationen.
Vi önskar inte en ny rättslig grund. Vi önskar ett närmare partnerskap. Vi behöver inte detta, men det skulle vara trevligt om det efterhand blev en roll där vi spelar en mer synlig politisk roll. Vi kommer att vinna politiskt inflytande genom de förändringar vi föreslår, men det handlar om processer och prestationer.
När det gäller pengarna jag nämnde, kontrollfrågan: Med beaktande av det befintliga rättsliga regelverket för hur vi kan använda pengar, är detta en av de få kvarstående frågorna som håller på att diskuteras med FN-organisationerna innan vi kan förnya och förbättra ramavtalet om hur vi praktiskt skall sköta verksamheten. Detta är sista omgången i "revisorernas krig", men det pågår faktiskt fortfarande. Vi behöver litet mer engagemang från FN-organisationernas sida när det gäller att ge våra revisorer och kontrollörer tillträde för att följa upp våra pengar, att öppna upp verksamheten på ett sätt som är jämförbart med det som vi uppnått tillsammans med Världsbanken. Det viktigaste är, om det skall fungera bra inom ett normalt partnerskap, att vi inte bör insistera på att allt skall göras enligt våra regler. Om det duger för en medlemsstat att göra detta tillsammans med en FN-organisation och att dess rapportering godtas, bör det duga för Europeiska unionen att göra i princip samma sak. Men vi kan göra detta först när budgetförordningen ändrats. Innan dess kan vi bara göra det som vi har beskrivit i meddelandet, och det finns inte mycket utrymme för förbättringar i detta sammanhang. Jag hoppas att vi på detta sätt kan bygga upp förtroende och sålunda stimulera effektiviteten.
Herr Bowis! Jag håller med om att frågan om psykisk hälsa är mycket omfattande. Jag kan lägga till andra typer av funktionshinder som, i en mycket fattig miljö, ofta ignoreras fullständigt. Ur en mänsklig synvinkel kräver detta större uppmärksamhet. I den humanitära fasen uppmärksammar vi nu offrens psykiska tillstånd mycket mer, inte bara när det rör kvinnor och barn, utan rent allmänt: Det är helt uppenbart att demobiliseringen av soldater är omöjlig utan ett beaktande av de psykologiska aspekterna. Det gläder mig att ni nämnde tuberkulos och malaria som sjukdomar som vi måste uppmärksamma i lika hög grad som aids. Detta är ytterligare en aspekt som vi har försökt att täcka i vårt meddelande och i åtgärdsprogrammet om dessa överförbara sjukdomar. Detta är lika viktigt som att stå fast vid linjen om att ge förebyggande absolut prioritet. Vi försöker att se till att alla dessa sjukdomar finns högt upp på dagordningen."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Commission"10,3
"Nielson,"10,3,12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples