Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-04-05-Speech-4-170"

PredicateValue (sorted: default)
rdf:type
dcterms:Date
dcterms:Is Part Of
dcterms:Language
lpv:document identification number
"en.20010405.9.4-170"4
lpv:hasSubsequent
lpv:speaker
lpv:spoken text
". - Monsieur le Président, il est évident que, tout comme le Parlement, la Commission est extrêmement déçue par le rejet du protocole de Kyoto que les États-Unis viennent d'annoncer. Comme vous le savez, nous avons pris l'initiative de condamner cette décision. M. Prodi et M. Persson ont écrit au Président Bush le 14 mars dernier pour exprimer notre indignation. Mme Wallström et nos collègues du Conseil ont passé une partie de cette semaine aux États-Unis avec Mme Wittman et M. Armitage, qui sont les responsables administratifs américains compétents. Nous ne nous contentons pas de ces contacts, puisque nous avons aussi décidé que cette troïka allait s'entretenir avec le Canada et entamer, dans les semaines à venir, des consultations avec la Russie, l'Iran, la Chine et le Japon. Nous avons donc décidé de faire tout ce qui est en notre pouvoir pour maintenir le processus de Kyoto sur les rails. Cela étant, l'administration américaine a bien confirmé cet abandon - et donc son refus de ratification - et n'a donné aucune indication sur le contenu du réexamen des politiques menées dans le domaine du changement climatique - réexamen qui a été annoncé récemment - ni d'ailleurs sur la date où cette information serait rendue publique. Le problème est donc profond chez eux. La seule bonne nouvelle - si l'on peut dire - est qu'à ce stade personne n'a contesté l'état actuel des connaissances scientifiques relatives au changement climatique - ce qui est un acquis - et les États-Unis ont indiqué qu'ils continueraient à participer aux prochaines négociations internationales. Mme Wallström a clairement signifié à nos homologues américains que l'abandon du protocole serait une erreur, et que tout recommencer ne représenterait pas seulement une perte de temps mais aussi un risque de rompre l'équilibre fragile que le protocole avait réussi à établir entre le monde industrialisé, qui a grandement contribué au problème, et les pays en voie de développement, dont les émissions par habitant se situent très loin derrière celles des pays industrialisés. En même temps, l'Union a déclaré son intention de continuer les négociations dans le cadre de Kyoto, même si les États-Unis s'arrêtent là. Le protocole peut entrer en vigueur si l'Union, les pays candidats à l'adhésion, la Russie et le Japon le ratifient. Comme M. de Roo, nous considérons bien évidemment que la portée du protocole sera réduite par l'absence du plus important pollueur de la planète, mais nous ne pouvons pas - et nous ne devons pas - attendre les Américains. Nous avons donc réaffirmé clairement notre engagement de ratifier le protocole de Kyoto en 2002 au plus tard et, à cet effet, nous commençons à nous préparer. Cela implique notre cohérence, qui consiste à continuer nos efforts pour combattre, chez nous, le changement climatique. Le programme européen relatif au changement climatique qu'a évoqué Mme González a maintenant vu le jour. Il est en train de se développer. Dès lors, nous allons tout mettre en œuvre pour faire progresser le protocole. Nous le ratifierons et nous ferons en sorte que, chez nous, nous soyons en cohérence. Vous pouvez compter sur la Commission pour continuer à assurer en ce qui concerne le changement climatique, comme l'a demandé Mme Isler Béguin, notre rôle de moteur et le rôle de moteur de l'Union au plan international, à la fois dans la projection de ce que nous faisons chez les autres, mais aussi dans notre propre stratégie de mise en œuvre. À l'instar de Mme Myller, je ne doute pas que les deux sujets figureront à l'ordre du jour du sommet entre les États-Unis et l'Europe, qui aura lieu à Göteborg à l'occasion du prochain Conseil européen, dont vous savez qu'il sera principalement consacré à l'environnement. C'est donc une prochaine échéance importante pour nous tous."@fr6
lpv:translated text
"Hr. formand, i lighed med Europa-Parlamentet er Kommissionen selvsagt dybt skuffet over den amerikanske regerings meddelelse om, at man afviser Kyoto-protokollen. Vi har som bekendt fordømt denne beslutning. Hr. Prodi og hr. Persson skrev den 14. marts 2001 til præsident Bush og gav udtryk for vores utilfredshed med den amerikanske beslutning. Fru Wallström og vores kolleger i Rådet har tilbragt en del af indeværende uge i USA sammen med fru Wittman og hr. Armitage, som er ansvarlige for disse anliggender i Bush-administrationen. Ud over disse kontakter har vi imidlertid også besluttet, at samme trojka skal drøfte spørgsmålet med Canada og i løbet af de kommende uger indlede drøftelser desangående med Rusland, Iran, Kina og Japan. Vi har således besluttet at gøre vores yderste for at sikre, at Kyoto-processen ikke kører af sporet. Bush-administrationen har imidlertid bekræftet omtalte afvisning af Kyoto-protokollen og altså bekræftet, at man ikke agter at ratificere denne. Der foreligger ingen tilkendegivelse af, hvad der er indholdet af den igangværende revurdering af amerikansk politik, når det gælder klimaforandringerne, ligesom der ikke foreligger nogen tilkendegivelse af, hvornår oplysninger desangående vil blive offentliggjort. Man har blot for nylig meddelt, at en sådan revurdering pågår. Der er således tale om et grundlæggende problem for USA's vedkommende. Den eneste gode nyhed er, at ingen hidtil har sat spørgsmålstegn ved den foreliggende videnskabelige viden om klimaforandringerne - hvis man kan betegne dette som en god nyhed. Der er tale om en videnskabelig kendsgerning, og USA har erklæret, at man fortsat vil deltage i fremtidige internationale forhandlinger. Fru Wallström har over for vores amerikanske samtalepartnere klart tilkendegivet, at det vil være en fejltagelse at opgive Kyoto-protokollen. Et krav om at begynde forfra vil dels være tidsspilde dels indebære, at den skrøbelige balance bringes i fare, som det med Kyoto-protokollen var lykkedes at skabe mellem den industrialiserede verden, som bærer en stor del af skylden for disse problemer, og udviklingslandene, hvis udledninger pr. indbygger er væsentligt lavere end de industrialiserede landes. EU har samtidig tilkendegivet, at vi agter at fortsætte forhandlingerne inden for Kyoto-aftalens rammer, også selv om USA måtte fastholde sin afvisning. Protokollen kan træde i kraft, såfremt EU, ansøgerlandene, Rusland og Japan ratificerer den. Men vi er selvsagt enige med hr. Roo i, at protokollen mister en del af sin rækkevidde, hvis klodens mest forurenende nation ikke deltager. Imidlertid kan og må vi ikke passivt afvente, at USA tager initiativer. Vi har således endnu en gang klart tilkendegivet, at vi agter at opfylde vores forpligtelser og ratificere Kyoto-protokollen senest i 2002. Og vi er i færd med at træffe de fornødne forberedelser. Det kræver, at vi trækker på samme hammel og fortsætter vores bestræbelser for i de enkelte medlemslande at bekæmpe klimaforandringerne. Det europæiske program til bekæmpelse af klimaforandringer har nu set dagens lys som påpeget af fru Gonzáles. Programmet er under udvikling. Vi vil således gøre vores yderste for at sikre, at Kyoto-protokollen nyder fremme. Vi agter at ratificere protokollen, og vi vil sikre, at medlemsstaterne optræder konsekvent i så henseende. De kan være sikker på, at Kommissionen, når det gælder spørgsmålet om miljøforandringer, fortsat, som fru Isler Béguin anmodede om, vil varetage opgaven som initiativtager i EU og fortsat vil sikre, at EU stiller sig i spidsen på internationalt plan, både når det drejer sig om at sikre, at de initiativer, der tages i EU, også finder genklang i andre lande, og når det drejer sig om at sikre gennemførelsen af vores egen strategi. I lighed med fru Myller føler jeg mig overbevist om, at de to emner vil være på dagsordenen for topmødet mellem USA og EU, som finder sted i Göteborg i forbindelse med Det Europæiske Råds næste møde, der som bekendt primært kommer til at dreje sig om miljøspørgsmål. Dette møde er således for alle parter næste afgørende begivenhed."@da1
". Herr Präsident, die Kommission ist ganz sicher ebenso enttäuscht wie das Parlament über die Ablehnung des Kyoto-Protokolls, die die USA soeben angekündigt haben. Wie Sie wissen, haben wir diese Entscheidung verurteilt. Herr Prodi und Herr Persson haben Präsident Bush am 14. März geschrieben, um unsere Empörung zum Ausdruck zu bringen. Frau Wallström und unsere Kollegen vom Rat haben einen Teil dieser Woche in den USA verbracht, wo sie mit Frau Wittman und Herrn Armitage, den zuständigen Verantwortlichen der US-Administration, Gespräche hatten. Doch wir begnügen uns nicht mit diesen Kontakten, denn wir haben entschieden, dass diese Troika sich auch nach Kanada begeben und in den kommenden Wochen Konsultationen mit Russland, Iran, China und Japan einleiten soll. Wir haben somit beschlossen, alles nur Mögliche zu tun, um den Kyoto-Prozess in Gang zu halten. Davon abgesehen hat die amerikanische Administration die Ablehnung - und somit ihre Verweigerung der Ratifizierung - bestätigt und keinerlei Hinweise zum Inhalt der kürzlich angekündigten Überprüfung der Politiken im Bereich des Klimaschutzes gegeben und auch keine näheren Angaben zu dem Datum gemacht, an dem sie die Öffentlichkeit darüber zu informieren gedenkt. Es handelt sich also um ein tiefgreifendes Problem in den USA. Die einzige gute Nachricht - wenn man sie so nennen kann - besteht darin, dass bisher niemand die neuesten wissenschaftlichen Erkenntnisse zur Klimaänderung bestritten hat - was ein Erfolg ist -, und dass die USA bekannt gegeben haben, dass sie an den kommenden internationalen Verhandlungen teilnehmen werden. Frau Wallström hat unseren amerikanischen Amtskollegen gegenüber klar gemacht, dass die Ablehnung des Protokolls ein Fehler ist und dass eine Neuverhandlung von null an nicht nur einen Zeitverlust bedeuten würde, sondern auch die Gefahr mit sich bringt, das prekäre Gleichgewicht zunichte zu machen, das mit dem Protokoll zwischen den Industrieländern, die einen großen Anteil an der Entstehung des Problems haben, und den Entwicklungsländern, deren Emissionen pro Einwohner weit unter denen der Industrieländer liegen, hergestellt werden konnte. Gleichzeitig hat die Union ihre Bereitschaft erklärt, die Verhandlungen im Kyoto-Rahmen weiterzuführen, auch wenn die USA sich zurückziehen. Das Protokoll kann in Kraft treten, wenn die Union, die Bewerberländer, Russland und Japan es ratifizieren. Wie Herr de Roo sind natürlich auch wir der Meinung, dass die Tragweite des Protokolls sich verringern würde, wenn der größte Umweltverschmutzer der Welt fehlte, doch wir können und wollen nicht auf die Amerikaner warten. Wir haben also unsere Bereitschaft, das Protokoll spätestens 2002 zu ratifizieren, nachdrücklich bekräftigt und beginnen, uns darauf vorzubereiten. Dies setzt unsererseits Konsequenz voraus, was bedeutet, dass wir unsere Anstrengungen zur Bekämpfung der Klimaveränderung in unseren Ländern fortsetzen werden. Das europäische Klimaschutzprogramm, von dem Frau González sprach, ist nunmehr auf den Weg gebracht und entwickelt sich. Wir tun also alles, um das Protokoll voranzubringen. Wir werden es ratifizieren und dafür sorgen, dass wir es bei uns umsetzen. Sie können sich auf die Kommission verlassen, dass sie weiterhin darauf hinwirkt, dass - wie dies Frau Isler-Béguin forderte - im Bereich des Klimaschutzes unsere Vorreiterrolle und auf internationaler Ebene die Vorreiterrolle der Union zum Tragen kommt, und zwar sowohl bei der Projizierung dessen, was wir tun, auf die anderen als auch bei unserer eigenen Umsetzungsstrategie. Ebenso wie Frau Myller zweifle ich nicht daran, dass die beiden Themen auf der Tagesordnung des Gipfels USA-Europa stehen werden, der anlässlich des nächsten Europäischen Rates in Göteborg stattfindet, der sich - wie Sie wissen - vorrangig mit der Umwelt befassen wird. Es handelt sich also um ein wichtiges Ereignis für uns alle."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, είναι προφανές ότι, όπως και το Κοινοβούλιο, η Επιτροπή απογοητεύθηκε εξαιρετικά από την απόρριψη του πρωτοκόλλου του Κυότο την οποία ανήγγειλαν οι Ηνωμένες Πολιτείες. Όπως γνωρίζετε, αναλάβαμε την πρωτοβουλία να καταδικάσουμε αυτή την απόφαση. Ο κ. Prodi και ο κ. Persson απέστειλαν επιστολή στον Πρόεδρο Μπους στις 14 Μαρτίου για να εκφράσουν την απογοήτευσή τους. Η κ. Wallström και οι συνάδελφοί μας στο Συμβούλιο πέρασαν μέρος αυτής της εβδομάδας στις Ηνωμένες Πολιτείες με την κ. Wittman και τον κ. Armitage, που είναι οι αρμόδιοι διοικητικοί υπεύθυνοι των ΗΠΑ. Δεν αρκούμεθα σε αυτές τις επαφές, εφόσον αποφασίσαμε επίσης ότι η τρόικα πρόκειται να διεξαγάγει συζητήσεις με τον Καναδά και να εγκαινιάσει, τις επόμενες εβδομάδες, διαβουλεύσεις με τη Ρωσία, το Ιράν, την Κίνα και την Ιαπωνία. Αποφασίσαμε λοιπόν να κάνουμε ό,τι μπορούμε για να διατηρήσουμε τη διαδικασία του Κυότο σε τροχιά. Πέραν αυτών, η αμερικανική κυβέρνηση επιβεβαίωσε όντως αυτή την εγκατάλειψη – και συνεπώς την άρνηση κύρωσης – και δεν έδωσε καμία ένδειξη σχετικά με το περιεχόμενο της επανεξέτασης των πολιτικών στον τομέα της αλλαγής του κλίματος – επανεξέταση η οποία αναγγέλθηκε πρόσφατα – ούτε εξάλλου σχετικά με την ημερομηνία δημοσιοποίησης αυτής της πληροφορίας. Συνεπώς, το πρόβλημα που δημιουργούν είναι σοβαρό. Το μόνο καλό νέο – αν μπορεί να πει κανείς – είναι ότι στο παρόν στάδιο ουδείς αμφισβήτησε το σημερινό επίπεδο επιστημονικών γνώσεων σχετικά με την αλλαγή του κλίματος – οι οποίες αποτελούν κεκτημένο – ενώ οι Ηνωμένες Πολιτείες δήλωσαν ότι θα συνεχίσουν να συμμετέχουν στις προσεχείς διεθνείς διαπραγματεύσεις. Η κ. Wallström δήλωσε σαφώς στους αμερικανούς ομολόγους μας ότι η εγκατάλειψη του πρωτοκόλλου θα αποτελούσε λάθος και το να ξαναρχίσουμε από την αρχή δεν αντιπροσωπεύει απλώς χάσιμο χρόνου, αλλά και κίνδυνο να καταστραφεί η ευαίσθητη ισορροπία που είχε επιτύχει το πρωτόκολλο μεταξύ του βιομηχανοποιημένου κόσμου, που έχει συμβάλει τα μέγιστα στο πρόβλημα, και των αναπτυσσομένων χωρών, των οποίων οι εκπομπές ανά κάτοικο είναι πολύ χαμηλότερες από εκείνες των βιομηχανικών χωρών. Παράλληλα, η Ένωση δήλωσε ότι έχει την πρόθεση να συνεχίσει τις διαπραγματεύσεις στο πλαίσιο του Κυότο, ακόμα και αν οι Ηνωμένες Πολιτείες σταματήσουν εδώ. Το πρωτόκολλο μπορεί να τεθεί σε εφαρμογή, αν το κυρώσουν η Ένωση, οι υποψήφιες προς ένταξη χώρες, η Ρωσία και η Ιαπωνία. Όπως και ο κ. de Roo, θεωρούμε ασφαλώς ότι η εμβέλεια του πρωτοκόλλου θα μειωθεί λόγω της απουσίας του σημαντικότερου ρυπαντή του πλανήτη, αλλά δεν μπορούμε – και δεν πρέπει – να περιμένουμε τους Αμερικανούς. Επαναλάβαμε λοιπόν σαφώς τη δέσμευσή μας να κυρώσουμε το πρωτόκολλο του Κυότο το 2002 το αργότερο και αρχίζουμε να προετοιμαζόμαστε για αυτό. Αυτό προϋποθέτει τη συνεκτικότητά μας, η οποία έγκειται στη συνέχιση των προσπαθειών μας για να πολεμήσουμε, στις χώρες μας, την αλλαγή του κλίματος. Το ευρωπαϊκό πρόγραμμα για την αλλαγή του κλίματος, το οποίο ανέφερε η κ. Gonzáles, είδε πλέον το φως της ημέρας. Βρίσκεται στο στάδιο της ανάπτυξης. Συνεπώς, θα κάνουμε ό,τι είναι δυνατόν για να προχωρήσει το πρωτόκολλο. Θα το κυρώσουμε και θα ενεργήσουμε κατά τρόπον ώστε να υπάρχει συνεκτικότητα στις χώρες μας. Μπορείτε να είστε βέβαιοι ότι η Επιτροπή θα συνεχίσει, όσον αφορά την αλλαγή του κλίματος, να εξασφαλίζει, όπως ζήτησε η κ. Isler-Béguin, το ρόλο μας ως κινητήριας δύναμης και το ρόλο της Ένωσης ως κινητήριας δύναμης στο διεθνές επίπεδο, τόσο στην προβολή των όσων κάνουμε στους άλλους, όσο και στη δική μας στρατηγική υλοποίησης. Όπως και η κ. Myller, είμαι βέβαιος ότι τα δύο θέματα θα περιληφθούν στην ημερήσια διάταξη της διάσκεψης κορυφής μεταξύ Ηνωμένων Πολιτειών και Ευρώπης, που θα πραγματοποιηθεί στο Γκέτεμποργκ με την ευκαιρία του προσεχούς Ευρωπαϊκού Συμβουλίου, το οποίο γνωρίζετε ότι θα αφιερωθεί κατά κύριο λόγο στο περιβάλλον. Είναι λοιπόν μια προσεχής προθεσμία σημαντική για όλους μας."@el8
". Mr President, it is clear that, like Parliament, the Commission is extremely disappointed by recently announced rejection of the Kyoto Protocol by the United States. As you know, we took the initiative of condemning this rejection. Mr Prodi and Mr Persson wrote to President Bush on 14 March to voice our indignation. Mrs Wallström and our Council colleagues spent some of this week in the United States with Mrs Wittman and Mr Armitage, who are the competent persons in the American administration. We are not going to settle for these contacts, and we have also decided that this troika will hold talks with Canada and will initiate talks in the coming weeks with Russia, Iran, China and Japan. We have decided to do everything within our power to keep the Kyoto process on track. Be that as it may, the American administration has confirmed its unwillingness and hence its refusal to ratify the Kyoto Protocol. It has given no indication of the content of the recently announced re-examination of its policies on climate change or the date on which this information will be made public. The problem is very serious. The only good news, if you can call it that, is that, up to now, nobody has challenged the current state of scientific knowledge on climate change, which is an achievement, and the United States has indicated that it will continue to be involved in future international negotiations. Mrs Wallström clearly pointed out to our American counterparts that abandoning the Protocol would be a mistake. To start from scratch would not only be a waste of time but would also risk breaking the fragile balance that the Protocol had succeeded in establishing between the industrialised world, which had greatly contributed to the problem, and developing countries whose emissions per inhabitant were far below those of industrialised nations. At the same time, the European Union declared its intention to continue negotiations within the Kyoto framework, despite the fact that the United States had dropped out. The Protocol could come into effect if the European Union, the applicant countries, Russia and Japan ratified it. Like Mr de Roo, we believe that the impact of the Protocol will be lessened because of the absence of the biggest polluter on the planet, but we cannot, and we must not, wait for the Americans. So we have clearly reaffirmed our commitment to ratify the Kyoto Protocol in 2002 at the latest and, to this end, preparations are under way. This requires us to adopt a consistent approach, which means continuing our efforts to combat climate change. The European programme on climate change that Mrs González mentioned is now in existence. It is under development. We are going to make every effort to move the Protocol forward. We will ratify it and we will ensure that we are consistent. You can count on the Commission to continue to fulfil its role as the driving force in matters of climate change, which Mrs Isler-Béguin called for. We will also continue to ensure that the European Union is the driving force at an international level both in terms imparting our values to other countries and also in terms of our own implementation strategy. Like Mrs Myller, I am in no doubt that the two issues will feature on the agenda of the summit between the United States and Europe, which will take place in Gothenburg during the next European Council which, as you know, will be mainly devoted to the environment. This is therefore an important date for us all."@en3
"(FR) Señor Presidente, es evidente que, al igual que el Parlamento, la Comisión está extremadamente decepcionada por el rechazo del Protocolo de Kyoto que los Estados Unidos acaban de anunciar. Como ustedes saben, nosotros hemos tomado la iniciativa de condenar esta decisión. El Sr. Prodi y el Sr. Persson han dirigido una nota al Presidente Bush, el 14 de marzo pasado, para expresar nuestra indignación. La Sra. Wallström y nuestros colegas del Consejo han pasado parte de esta semana en los Estados Unidos para reunirse con la Sra. Wittman y el Sr. Armitage, que son los responsables administrativos norteamericanos competentes. Nosotros no nos contentamos con estos contactos, puesto que nosotros también hemos decidido que esta iba a reunirse con las autoridades del Canadá e iniciar, en las próximas semanas, consultas con Rusia, Irán, China y el Japón. Hemos decidido hacer todo lo que esté en nuestro poder para mantener encarrilado el proceso de Kyoto. Dicho esto, la administración norteamericana ha confirmado este abandono - y, por tanto, su negativa de ratificación - y no ha dado ninguna indicación sobre el contenido de la revisión de las políticas realizadas en el ámbito del cambio climático - revisión que se ha anunciado recientemente - ni tampoco sobre la fecha en que esta información se haría pública. El problema es, pues, profundo en su país. La única buena noticia - si puede decirse - es que en esta etapa nadie ha puesto en entredicho el estado actual de los conocimientos científicos relativos al cambio climático - lo cual es un logro -, y los Estados Unidos han indicado que continuarían participando en las próximas negociaciones internacionales. La Sra. Wallström ha manifestado claramente a nuestros homólogos norteamericanos que el abandono del protocolo sería un error y que el hecho de volver a iniciar todo el proceso no sólo representaría una pérdida de tiempo, sino también un peligro de romper el frágil equilibrio que el protocolo había logrado establecer entre el mundo industrializado, que ha contribuido sobremanera al problema, y los países en vías de desarrollo, cuyas emisiones por habitante se sitúan muy por detrás de las de los países industrializados. Al mismo tiempo, la Unión ha declarado su intención de continuar las negociaciones en el marco de Kyoto, incluso si los Estados Unidos se detienen aquí. El protocolo puede entrar en vigor si la Unión, los países candidatos a la adhesión, Rusia y el Japón lo ratifican. Al igual que el Sr. de Roo, consideramos, evidentemente, que el alcance del protocolo se verá reducido por la ausencia del más importante contaminador del planeta, pero no podemos - no debemos - esperar a los norteamericanos. Hemos reafirmado claramente, pues, nuestro compromiso de ratificar el protocolo de Kyoto en 2002 a más tardar, y, a este efecto, empezamos a prepararnos. Eso implica nuestra coherencia, que consiste en continuar nuestros esfuerzos para combatir, en nuestros países, el cambio climático. El programa europeo relativo al cambio climático que ha mencionado la Sra. González ahora ha salido a luz. Está desarrollándose. Por consiguiente, vamos a hacer todo lo posible para hacer progresar el protocolo. Lo ratificaremos y procuraremos que, en nuestros países, seamos coherentes con ello. Pueden contar con la Comisión para continuar garantizando, con respecto al cambio climático, como lo ha pedido la Sra. Isler Béguin, nuestro papel de motor y el papel de motor de la Unión en el plano internacional, a la vez en la proyección de lo que hacemos en los demás países, pero también en nuestra propia estrategia de aplicación. A semejanza de la Sra. Myller, no dudo que los dos temas figurarán en el orden del día de la cumbre entre los Estados Unidos y Europa, que tendrá lugar en Goteburgo con ocasión del próximo Consejo Europeo, que, como saben, estará destinado principalmente al medio ambiente. Se trata, pues, de un próximo plazo importante para todos nosotros."@es12
"Arvoisa puhemies, komissio on luonnollisesti parlamentin tavoin äärimmäisen pettynyt Yhdysvaltojen ilmoitukseen torjua Kioton pöytäkirja. Kuten tiedätte, olemme tuominneet tuon päätöksen. Komission puheenjohtaja Prodi ja neuvoston puheenjohtaja Persson kirjoittivat 14. maaliskuuta kirjeen presidentti Bushille ilmaistakseen paheksuntamme. Komission jäsen Wallström ja kollegamme neuvostossa ovat viettäneet osan tästä viikosta Yhdysvalloissa ja tavanneet maan toimivaltaiset hallintoviranomaiset, ympäristönsuojeluviraston johtajan Christine Todd Whitmanin ja varaulkoministeri Richard Armitagen. Emme tyydy vain tähän yhteydenpitoon, vaan olemme päättäneet, että tämä troikka tapaa myös Kanadan edustajat ja aloittaa lähiviikkoina neuvottelut Venäjän, Iranin, Kiinan ja Japanin kanssa. Olemme siis päättäneet tehdä kaiken voitavamme varmistaaksemme Kioton prosessin etenemisen. Yhdysvaltojen hallinto on kuitenkin vahvistanut pöytäkirjan hylkäämisen – eli se kieltäytyy ratifioimasta sitä – eikä se ole antanut mitään tietoa ilmastonmuutoksen alalla toteutettujen politiikkojen uudelleentarkastelusta – josta ilmoitettiin hiljattain – sen enempää kuin päivämäärästä, jolloin tuo tieto julkistetaan. Yhdysvalloissa on siis suuri ongelma. Ainoa hyvä uutinen – jos näin voidaan sanoa – on, ettei kukaan ole vielä kiistänyt tämänhetkisiä tieteellisiä tietoja ilmastonmuutoksesta – joka on kiistaton tosiasia – ja Yhdysvallat on ilmoittanut osallistuvansa jatkossakin kansainvälisiin neuvotteluihin. Komission jäsen Wallström on ilmaissut selkeästi amerikkalaisille kollegoillemme, että pöytäkirjan hylkääminen olisi virhe ja että alusta aloittaminen olisi pelkkää ajantuhlausta ja vaarantaisi myös sen herkän tasapainon, joka pöytäkirjan avulla onnistuttiin luomaan teollisuusmaiden – jotka ovat ongelman pääsyylliset – ja kehitysmaiden – joissa päästöt asukasta kohti ovat paljon pienemmät kuin teollisuusmaissa – välille. Euroopan unioni on samanaikaisesti ilmoittanut aikovansa jatkaa Kioton pöytäkirjaan liittyviä neuvotteluja, vaikka Yhdysvallat jättäisi asian sikseen. Pöytäkirja voi tulla voimaan, jos Euroopan unioni, ehdokasvaltiot, Venäjä ja Japani ratifioivat sen. Jäsen de Roon tavoin olemme luonnollisesti tietoisia siitä, että pöytäkirjan vaikutukset jäävät vähäisemmiksi, kun maailman suurin saastuttaja jättäytyy sen ulkopuolelle, mutta emme voi – emmekä saa – jäädä odottamaan amerikkalaisia. Olemme siis vahvistaneet selkeästi sitoumuksemme ratifioida Kioton pöytäkirja viimeistään vuonna 2002, ja alamme nyt valmistautua siihen. Se edellyttää meiltä johdonmukaisuutta, kun jatkamme omia ponnistelujamme ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Jäsen Gónzalezin mainitsema ilmastonmuutokseen liittyvä eurooppalainen ohjelma on nyt käynnistetty. Sitä kehitetään koko ajan. Aiommekin nyt tehdä kaikkemme, jotta pöytäkirjan parissa saavutettaisiin edistystä. Aiomme ratifioida sen ja huolehtia siitä, että oma toimintamme on johdonmukaista. Voitte luottaa siihen, että komissio varmistaa tulevaisuudessakin, kuten jäsen Isler Béguin pyysi, että pysymme ilmastonmuutoksen alalla liikkeellepanijoina ja että unioni pysyy kansainvälisellä tasolla liikkeellepanijana siinä, kuinka toimintamme heijastuu muiden toimintaan, ja omassa täytäntöönpanostrategiassamme. Jäsen Myllerin tavoin en epäile, etteivätkö nämä kaksi aihetta olisi esityslistalla seuraavan – pääasiallisesti ympäristölle omistetun – Eurooppa-neuvoston yhteydessä Göteborgissa järjestettävässä Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin huippukokouksessa. Se on siis seuraava meille kaikille tärkeä määräaika."@fi5
"Signor Presidente, come il Parlamento, anche la Commissione è estremamente delusa per il rifiuto del Protocollo di Kyoto annunciato dagli Stati Uniti. Come sapete, abbiamo preso l’iniziativa di condannare questa decisione. Il 14 marzo scorso, il Presidente Prodi e il Primo ministro Persson hanno scritto al Presidente Bush per esprimere la nostra indignazione. La signora Commissario Wallström e i colleghi del Consiglio hanno trascorso parte di questa settimana negli Stati Uniti con i responsabili amministrativi americani competenti, la signora Wittman e il signor Armitage. Non ci accontentiamo però di questi contatti. Abbiamo infatti deciso che la avrebbe avuto incontri con il Canada e che, nelle prossime settimane, avrebbe intrapreso consultazioni con Russia, Iran, Cina e Giappone. Abbiamo quindi stabilito di fare tutto il possibile per mantenere in vita il processo di Kyoto. Ciò premesso, l’amministrazione americana ha confermato il suo abbandono e dunque il rifiuto di procedere alla ratifica. Non ha tuttavia fornito alcuna indicazione sul contenuto del riesame, da poco annunciato, delle politiche intraprese nell’ambito del cambiamento climatico e neppure sulla data dell’annuncio. Il problema è quindi grave. L’unica buona notizia, se così si può dire, è che sinora nessuno ha messo in discussione l’attuale stato delle conoscenze scientifiche relative ai cambiamenti climatici, ormai assodate, e che gli Stati Uniti hanno affermato di voler prendere parte ai prossimi negoziati internazionali. La signora Commissario Wallström ha comunicato chiaramente ai nostri omologhi americani che il rifiuto del Protocollo sarebbe un errore e che, ricominciando tutto da capo, non solo si perderebbe tempo, ma si rischierebbe di spezzare il fragile equilibrio stabilito tramite il Protocollo fra il mondo industrializzato, che ha notevolmente contribuito a provocare il problema, e i paesi in via di sviluppo, le cui emissioni per abitante sono molto inferiori a quelle dei paesi industrializzati. Allo stesso tempo, l'Unione ha dichiarato la propria intenzione di proseguire i negoziati nell’ambito di Kyoto, anche se gli Stati Uniti si fermeranno. Il Protocollo potrà entrare in vigore se sarà ratificato dall’Unione, dai paesi candidati, dalla Russia e dal Giappone. Come l’onorevole de Roo, siamo convinti che la portata del Protocollo sarà ridotta dall’assenza del maggiore inquinatore del pianeta. Tuttavia, non possiamo e non dobbiamo aspettare gli americani. Abbiamo quindi riaffermato chiaramente il nostro impegno di ratifica del Protocollo di Kyoto entro il 2002 e cominciamo a prepararci. E’ in gioco la nostra coerenza, ossia il voler proseguire negli sforzi per combattere, a casa nostra, il cambiamento climatico. Il programma europeo sul cambiamento climatico cui ha accennato la onorevole Gónzales esiste e si sta sviluppando. Faremo perciò il possibile affinché il Protocollo vada avanti. Lo ratificheremo e faremo in modo che da noi ci sia coerenza. Contate pure sulla Commissione per continuare ad assicurare sul cambiamento climatico, come ha chiesto la onorevole Isler-Béguin, il nostro ruolo di volano e di motore dell’Unione a livello internazionale, non solo nel proiettare ciò che facciamo verso gli altri, ma anche nella nostra strategia di attuazione. Come la onorevole Myller, sono certo che i due argomenti figureranno all’ordine del giorno del vertice fra Stati Uniti ed Europa nell’ambito del prossimo Consiglio europeo di Göteborg che, come sapete, verterà principalmente sull’ambiente. Si tratta quindi di una prossima, importante scadenza per tutti noi."@it9
". Mr President, it is clear that, like Parliament, the Commission is extremely disappointed by recently announced rejection of the Kyoto Protocol by the United States. As you know, we took the initiative of condemning this rejection. Mr Prodi and Mr Persson wrote to President Bush on 14 March to voice our indignation. Mrs Wallström and our Council colleagues spent some of this week in the United States with Mrs Wittman and Mr Armitage, who are the competent persons in the American administration. We are not going to settle for these contacts, and we have also decided that this troika will hold talks with Canada and will initiate talks in the coming weeks with Russia, Iran, China and Japan. We have decided to do everything within our power to keep the Kyoto process on track. Be that as it may, the American administration has confirmed its unwillingness and hence its refusal to ratify the Kyoto Protocol. It has given no indication of the content of the recently announced re-examination of its policies on climate change or the date on which this information will be made public. The problem is very serious. The only good news, if you can call it that, is that, up to now, nobody has challenged the current state of scientific knowledge on climate change, which is an achievement, and the United States has indicated that it will continue to be involved in future international negotiations. Mrs Wallström clearly pointed out to our American counterparts that abandoning the Protocol would be a mistake. To start from scratch would not only be a waste of time but would also risk breaking the fragile balance that the Protocol had succeeded in establishing between the industrialised world, which had greatly contributed to the problem, and developing countries whose emissions per inhabitant were far below those of industrialised nations. At the same time, the European Union declared its intention to continue negotiations within the Kyoto framework, despite the fact that the United States had dropped out. The Protocol could come into effect if the European Union, the applicant countries, Russia and Japan ratified it. Like Mr de Roo, we believe that the impact of the Protocol will be lessened because of the absence of the biggest polluter on the planet, but we cannot, and we must not, wait for the Americans. So we have clearly reaffirmed our commitment to ratify the Kyoto Protocol in 2002 at the latest and, to this end, preparations are under way. This requires us to adopt a consistent approach, which means continuing our efforts to combat climate change. The European programme on climate change that Mrs González mentioned is now in existence. It is under development. We are going to make every effort to move the Protocol forward. We will ratify it and we will ensure that we are consistent. You can count on the Commission to continue to fulfil its role as the driving force in matters of climate change, which Mrs Isler-Béguin called for. We will also continue to ensure that the European Union is the driving force at an international level both in terms imparting our values to other countries and also in terms of our own implementation strategy. Like Mrs Myller, I am in no doubt that the two issues will feature on the agenda of the summit between the United States and Europe, which will take place in Gothenburg during the next European Council which, as you know, will be mainly devoted to the environment. This is therefore an important date for us all."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, het behoeft geen betoog dat de Commissie net als het Parlement buitengewoon teleurgesteld is over de aankondiging van de Verenigde Staten dat ze het Protocol van Kyoto verwerpen. Zoals u weet hebben wij het initiatief genomen om dit besluit te veroordelen. De heren Prodi en Persson hebben president Bush op 14 maart jongstleden een brief geschreven waarin ze onze verontwaardiging over dit besluit hebben geuit. Mevrouw Wallström en onze collega's van de Raad hebben deze week een aantal dagen in de VS doorgebracht met mevrouw Wittman en de heer Armitage, die in Amerika de bestuurlijke verantwoordelijkheid voor dit besluit dragen. Wij willen ons evenwel niet tot dit bezoek beperken en daarom hebben we besloten deze trojka ook met Canada te laten praten en de komende weken overleg te laten voeren met Rusland, Iran, China en Japan. Wij hebben besloten om alles te doen wat in ons vermogen ligt om het proces van Kyoto op de rails te houden. De Amerikaanse regering heeft bevestigd dat ze uit het proces van Kyoto stapt en dus weigert het Protocol te ratificeren. Ze heeft niet aangegeven hoe ze haar beleid inzake klimaatverandering wil herzien noch wanneer ze deze informatie openbaar zal maken, hoewel ze onlangs wel had aangegeven dat ze haar beleid zou heroverwegen. Het gaat dus om een ernstige situatie in de VS. Het enige goede bericht, als je het zo kunt noemen, is dat niemand in dit stadium de huidige wetenschappelijke kennis op het gebied van klimaatverandering ter discussie heeft gesteld, hetgeen als een positief punt beschouwd mag worden. Bovendien hebben de Verenigde Staten aangegeven dat ze aan tafel zullen aanschuiven bij de volgende internationale onderhandelingen. Mevrouw Wallström heeft onze Amerikaanse collega's duidelijk gemaakt dat ze een grote vergissing begaan door het Protocol te verwerpen. We verliezen niet alleen tijd als we weer van voor af aan moeten beginnen, maar lopen ook het risico dat we het kwetsbare evenwicht verstoren dat we met het Protocol hadden bewerkstelligd tussen enerzijds de geïndustrialiseerde landen, die de grootste verantwoordelijkheid voor dit probleem dragen, en anderzijds de ontwikkelingslanden, wier emissies per inwoner veel kleiner zijn dan die van de geïndustrialiseerde landen. In de tussentijd heeft de Unie blijk gegeven van haar intentie om de onderhandelingen in het kader van Kyoto voort te zetten, ook al zijn de Amerikanen uit het onderhandelingsproces gestapt. Het Protocol kan in werking treden als het door de Unie, de kandidaat-lidstaten, Rusland en Japan wordt geratificeerd. Net als de heer De Roo zijn wij uiteraard van mening dat de reikwijdte van het Protocol beperkt zal zijn als de grootste vervuiler ter wereld weigert het te ondertekenen, maar wij kunnen en mogen niet op de Amerikanen wachten. Wij hebben dus duidelijk opnieuw aangegeven dat we het Protocol van Kyoto niet later dan in 2002 willen ratificeren. Het is dan ook van belang dat we nu met de voorbereidingen beginnen. Wij dienen onze inspanningen in de strijd tegen klimaatverandering voort te zetten. Mevrouw Gónzalez heeft gesproken over het Europees programma voor klimaatverandering. Dit programma is nu opgesteld en wordt verder ontwikkeld. Wij zullen nu alles in het werk stellen om de ratificatie van het Protocol te bespoedigen. Wij zullen het in onderlinge afstemming ratificeren. Overeenkomstig het verzoek van mevrouw Isler-Béguin kunt u erop vertrouwen dat de Commissie op internationaal niveau op het gebied van klimaatverandering zal fungeren als de drijvende kracht van de Unie. Dit geldt zowel voor de wijze waarop de anderen tegen onze handelwijze aankijken als voor onze eigen strategie inzake de tenuitvoerlegging. Evenals mevrouw Myller ben ik ervan overtuigd dat beide vraagstukken op de agenda zullen staan van de Top tussen de VS en Europa die in Göteborg zal plaatsvinden ter gelegenheid van de volgende Europese Raad. Zoals u weet staat de agenda van deze Raad hoofdzakelijk in het teken van het milieu. Voor ons allen geldt deze Top dus als het eerstvolgende belangrijke moment."@nl2
"Senhor Presidente, é evidente que tal como o Parlamento, a Comissão ficou extremamente decepcionada com a rejeição do Protocolo de Quioto que os Estados Unidos acabam de anunciar Como é do conhecimento de V.Ex.ª., tomámos a iniciativa de condenar esta decisão. O senhor Presidente Prodi e o senhor Presidente do Conselho Persson escreveram ao Presidente Bush no passado dia 14 de Março para exprimir a nossa indignação. A senhora Comissária Wallström e os nossos colegas do Conselho passaram parte desta semana nos Estados Unidos com a senhora Wittman e o senhor Armitage, os responsáveis administrativos americanos competentes. Não nos contentamos com estes contactos, pois tínhamos igualmente decidido que esta tróica iria dialogar com o Canadá e que se iria proceder, nas próximas semanas, a consultas com a Rússia, o Irão, a China e o Japão. Por conseguinte, decidimos fazer tudo o que estiver ao nosso alcance no sentido de manter o processo de Quioto em marcha. Posto isto, a administração americana confirmou efectivamente este abandono – e consequentemente a sua recusa de ratificação – e não deu qualquer indicação sobre o conteúdo da reanálise das políticas conduzidas no domínio das alterações climáticas – reanálise que fora anunciada recentemente – nem tão pouco sobre a data em que esta informação seria tornada pública. Trata-se, portanto, de um problema profundo para o país. A única boa notícia – se assim se pode chamar – consiste em que, nesta fase, ainda ninguém contestou o estado actual dos conhecimentos científicos relativos às alterações climáticas – o que já é uma vitória – e que os Estados Unidos anunciaram que continuariam a participar nas próximas negociações internacionais. A senhora Comissária Wallström declarou inequivocamente aos nossos homólogos americanos que o abandono do protocolo seria um erro, e que começar tudo de novo seria não só uma perda de tempo como representaria igualmente um risco de quebrar o equilíbrio precário que o protocolo conseguira estabelecer entre o mundo industrializado, que contribuiu em larga escala para o problema, e os países em via de desenvolvimento, cujas emissões estarão muito aquém das provenientes dos países industrializados. Simultaneamente, a União anunciou a sua intenção de prosseguir as negociações no âmbito de Quioto, mesmo sem os Estados Unidos. O protocolo pode entrar em vigor desde que a União, os países candidatos à adesão e a Rússia e o Japão o ratifiquem. Tal como o senhor deputado de Roo, consideramos evidentemente que o alcance do protocolo ficará diminuído com a ausência do maior poluidor do planeta, mas não podemos – nem devemos – esperar pelos Americanos. Por conseguinte, reafirmámos inequivocamente o nosso compromisso em ratificar o Protocolo de Quioto, o mais tardar até 2002, e começamos a preparar-nos para o efeito. Isto exige que sejamos coerentes e que continuemos a envidar todos os nossos esforços para combater, no nosso território, as alterações climáticas. O programa europeu relativo às alterações climáticas que a senhora deputada Gonzalez evocou apareceu agora à luz do dia. Está a ser desenvolvido. Por conseguinte, iremos pôr em marcha todos os mecanismos no sentido de fazermos avançar o protocolo. Iremos ratificá-lo e proceder de maneira a manter a nossa coerência. No que se refere às alterações climáticas, podem contar com a Comissão, conforme solicitado pela senhora deputada Isler-Béguin, para continuar a assegurar o nosso papel de motor bem como o papel de motor da União a nível internacional, não só através da projecção das nossa acções sobre os outros, mas também através da nossa própria estratégia de implementação. Tal como a senhora deputada Myller, não duvido que estes dois temas irão constar na ordem do dia da cimeira entre os Estados Unidos e a Europa, que terá lugar em Gotemburgo por ocasião do próximo Conselho Europeu que, como sabem, será principalmente consagrado ao meio ambiente. Trata-se, portanto, de uma próxima data importante para todos nós."@pt11
"Herr talman! Självklart är kommissionen precis som parlamentet ytterst besviken på att Förenta staterna förkastar Kyotoprotokollet, vilket de just har tillkännagett. Som ni vet tog vi initiativ till att fördöma detta beslut. Den 14 mars skrev Prodi och Persson till president Bush för att uttrycka vår indignation. Wallström och våra kolleger i rådet har tillbringat en del av den här veckan i Förenta staterna tillsammans med Wittman och Armitage, som är de behöriga, ansvariga amerikanska tjänstemännen. Men vi nöjer oss inte med de här kontakterna, eftersom vi också har beslutat att denna trojka skall diskutera med Kanada och under de närmaste veckorna inleda samråd med Ryssland, Iran, Kina och Japan. Vi har således beslutat att göra allt som står i vår makt för att få upp Kyotoprocessen på spår igen. Samtidigt har den amerikanska regeringen bekräftat att de har gett upp protokollet – och således att de vägrar att ratificera det – men har inte gett någon antydan om innehållet i översynen av politiken på området för klimatförändringar, en översyn som aviserades nyligen, och dessutom inte heller meddelat när denna information skall offentliggöras. De har således ett djupgående problem. Den enda goda nyheten – om man kan säga så – är att ingen hittills har bestridit den vetenskapliga kunskapen om klimatförändringar, vilket är en seger, och Förenta staterna har meddelat att de kommer att fortsätta att delta i de kommande internationella förhandlingarna. Wallström har klart och tydligt meddelat våra amerikanska kolleger att det vore ett misstag att överge protokollet, och att det inte bara vore en tidsförlust att börja om allting på nytt, utan att man också riskerar att bryta den sköra balans som uppnåddes med protokollet mellan den industrialiserade välden – som till stor del ligger bakom problemet – och utvecklingsländerna – där utsläppen per invånare ligger långt under industriländernas utsläpp. Samtidigt har unionen förklarat sin avsikt att fortsätta förhandlingarna inom ramen för Kyotoprotokollet, även om Förenta staterna stannar här. Protokollet kan träda i kraft om det ratificeras av unionen, kandidatländerna, Ryssland och Japan. I likhet med de Roo anser vi självklart att protokollets räckvidd minskas om jordens största förorenare inte är med, men vi kan inte och bör inte vänta på amerikanerna. Vi har således klart och tydligt åter bekräftat vårt åtagande att ratificera Kyotoprotokollet senast år 2002, och vi börjar förbereda oss för detta. Detta förutsätter samstämmighet från vår sida, vilket innebär att vi fullföljer våra ansträngningar för att motverka klimatförändringarna hos oss. Det europeiska programmet om klimatförändringar, som Gónzales hänvisade till, har nu tillkommit. Det håller på att utvecklas. Vi försöker således göra allt för att man skall få protokollet att gå vidare. Vi kommer att ratificera det och vi kommer att se till att vi, hos oss, följer det. Ni kan räkna med att kommissionen ser till att även i fortsättningen vara drivande och att unionen skall ha en drivande roll på internationell nivå när det gäller klimatförändringar, vilket Isler-Béguin efterfrågade. Både när det gäller att visa andra vad vi gör och när det gäller vår egen tillämpningsstrategi. I likhet med Myller tvivlar jag inte på att dessa två frågor kommer att stå på dagordningen vid toppmötet mellan Förenta staterna och Europa, vilket äger rum i Göteborg vid nästa toppmöte i Europeiska rådet, som ni vet i huvudsak kommer att ägnas åt miljön. Det är alltså ett kommande datum som är viktigt för oss alla."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata

Named graphs describing this resource:

1http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Danish.ttl.gz
2http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Dutch.ttl.gz
3http://purl.org/linkedpolitics/rdf/English.ttl.gz
4http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Events_and_structure.ttl.gz
5http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Finnish.ttl.gz
6http://purl.org/linkedpolitics/rdf/French.ttl.gz
7http://purl.org/linkedpolitics/rdf/German.ttl.gz
8http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Greek.ttl.gz
9http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Italian.ttl.gz
10http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Latvian.ttl.gz
11http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Portuguese.ttl.gz
12http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Spanish.ttl.gz
13http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Swedish.ttl.gz

The resource appears as object in 2 triples

Context graph