Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-04-05-Speech-4-115"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-04-05"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:AFSTEMNING4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010405.6.4-115"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-04-05-Speech-4-1194
lpv:speaker	lp:Georges Berthu4
lpv:spoken text	". - La résolution du Parlement européen sur la fièvre aphteuse mérite d’être approuvée, notamment parce qu’elle prend quelques distances à l’égard de la politique d’abattage, qui peut être utile ponctuellement, mais ne paraît guère efficace dans un cas comme celui de la Grande-Bretagne. L’opinion s’interroge, et elle a raison. La résolution que nous venons de voter s’oriente donc, à juste titre, vers l’autorisation des vaccinations d’urgence, soit dans une région donnée, frappée par la fièvre aphteuse, soit dans une région "tampon", soit dans le cas d’espèces animales particulières. Au-delà de ces mesures d’urgence, nous devons nous demander pourquoi la fièvre aphteuse, qui était bien connue dans nos campagnes autrefois, et qui, la plupart du temps, ne tue pas les animaux (et encore moins les hommes), produit aujourd’hui un tel drame national. La réponse est double. Premièrement, la maladie se propage plus vite qu’auparavant car l’agriculture est devenue ultra-productiviste, donc parcellisée, spécialisée, éclatée. Chaque animal peut passer des périodes différentes de sa vie dans des lieux différents du territoire national, ou même de l’Europe. Les transports sont multipliés, le lien avec l’éleveur responsable est rompu, la traçabilité devient aléatoire. Il est donc important à nos yeux de reconstituer un élevage plus stable, où l’on connaît les responsables, et où les animaux ne sont pas traités comme des marchandises inertes. Voilà une partie de la réforme agricole que nous proposons dans les années à venir. En second lieu, les abattages massifs semblent motivés par des raisons économiques pas toujours transparentes. Parmi celles-ci figure la volonté de maintenir des exportations à tout prix, alors que certains pays acheteurs considèrent que la viande de bêtes vaccinées ne se distingue pas de la viande de bêtes malades : dans ces conditions, la vaccination, du point de vue économique, ne servirait à rien, puisque, dans les deux cas, la viande vaudrait moins cher. Ce raisonnement financier me paraît absurde. Pourquoi ne pourrait-on pas exporter en fournissant des certificats de vaccination ? Pourquoi, aussi, faut-il absolument tout subordonner à l’exportation, ce qui contribue au productivisme agricole, et entraîne la nécessité de subventions qui coûtent cher au contribuable, tout cela pour arriver finalement à déstabiliser l’agriculture de pays moins développés. Ce système est en train de devenir fou, et il va convenir, là aussi, de redresser la barre dans les années qui viennent."@fr6
lpv:spokenAs	member; NA (2001-01-31--2004-07-19)14 member; AFCO (1999-07-21--2002-01-14)14 vice-chair; Delegation for relations with Canada (1999-07-22--2002-01-14)14 unknown; Mouvement pour la France (2000-11-23--2004-07-19)14
lpv:translated text	"Europa-Parlamentets beslutningsforslag om mund- og klovsyge fortjener at blive godkendt, først og fremmest fordi det lægger en vis afstand til nedslagtningspolitikken, som ganske vist kan være nyttig som en punktuel indsats, men ikke forekommer effektiv i Storbritanniens tilfælde. Den offentlige mening stiller spørgsmålstegn ved denne politik, og med rette. Det beslutningsforslag, vi har vedtaget, tager således helt berettiget sigte på at tillade nødvaccinationer enten i en given region, som er ramt af mund- og klovsyge, eller i en stødpudezone, eller i tilfælde, hvor der er tale om særlige dyrearter. Ud over at træffe beslutning om disse nødforanstaltninger, bør vi spørge, hvorfor mund- og klovsygen, som tidligere var ganske udbredt blandt europæiske landbrug, og som kun sjældent er dødelig for de dyr, der rammes - og endnu mindre for mennesker - i dag giver anledning til et sådant nationalt drama. Der er to aspekter, som gør sig gældende. For det første spredes sygdommen i dag hurtigere end tidligere, fordi landbruget er blevet ekstremt produktionsorienteret og som følge heraf opsplittet, specialiseret og spredt. Det enkelte dyr kan meget nemt komme til at tilbringe forskellige livsperioder flere forskellige steder i et givet land eller endog flere forskellige steder i Europa. Transporten er mangedoblet, forbindelsen til den ansvarlige landmand er brudt og sporbarheden behæftet med usikkerhed. Det er derfor set med vores øjne vigtigt at genskabe en mere stabil opdrætsform, som sikrer, at man kan udpege de ansvarlige, og som sikrer, at dyrene ikke behandles som varer. Dette er et aspekt af den landbrugsreform, vi foreslår gennemført i de kommende år. For det andet synes de massive nedslagtninger at være begrundet i økonomiske hensyn, som ikke altid er gennemskuelige. Eksempelvis ønsket om for enhver pris at fastholde eksporten, om end der er importlande, som ikke skelner mellem kød fra vaccinerede dyr og kød fra syge dyr. I den situation tjener det set i et økonomisk perspektiv intet formål at vaccinere, fordi kødet i begge tilfælde vil falde i værdi. Dette økonomiske ræsonnement forekommer mig absurd. Hvorfor kan man ikke eksportere kødet ledsaget af vaccinationsattest? Og hvorfor skal alt absolut være underordnet eksporten, hvilket bidrager til at skabe et produktionsorienteret landbrug og medfører behov for støtteordninger, som koster skatteyderen dyrt? I sidste ende opnår vi blot en destabilisering af landbruget i de mindre udviklede lande. Hele systemet er ved at køre af sporet, og det vil, også hvad dette aspekt angår, i de kommende år være nødvendigt at dæmme op for udviklingen."@da1 ". Die Entschließung des Europäischen Parlaments zur Maul- und Klauenseuche verdient Zustimmung, vor allem weil sie sich von der Politik der Massentötungen distanziert, die zwar punktuell zweckmäßig sein kann, aber in einem Fall wie Großbritannien kaum wirkungsvoll zu sein scheint. Die Öffentlichkeit stellt sich Fragen, und zwar zu Recht. Die Entschließung, über die wir soeben abgestimmt haben, orientiert daher richtigerweise darauf, Notimpfungen als Ringimpfungen in MKS-betroffenen Regionen, in MKS-freien Regionen als „Puffer“ oder für Tiere zu besonderen Zuchtzwecken zuzulassen. Abgesehen von diesen Dringlichkeitsmaßnahmen müssen wir uns fragen, warum die Maul- und Klauenseuche, die früher schon oft in unseren ländlichen Gebieten auftrat und die in den meisten Fällen nicht zum Tod der Tiere (geschweige denn der Menschen) führt, heute ein solches nationales Drama auslöst. Dafür gibt es zwei Gründe. Erstens breitet sich die Seuche heute schneller als früher aus, da die Landwirtschaft in höchstem Maße produktivistisch geworden ist und damit auch stärker unterteilt, spezialisiert und räumlich auseinandergezogen. Jedes Tier kann einzelne Abschnitte seines Lebens an unterschiedlichen Orten des Landes- oder gar des europäischen Gebietes verbringen. Die Anzahl der Tiertransporte ist stark angestiegen, die Verbindung mit dem zuständigen Halter ist unterbrochen, die Rückverfolgbarkeit nicht mehr gesichert. Es kommt daher unseres Erachtens darauf an, die Viehhaltung wieder stabiler zu gestalten, so dass die Verantwortlichen bekannt sind und die Tiere nicht mehr wie leblose Waren behandelt werden. Dies ist ein Teil der Agrarreform, die wir in den kommenden Jahren vorschlagen werden. Zweitens scheinen die Massenschlachtungen auf nicht immer durchschaubare wirtschaftliche Gründe zurückzugehen. Dazu gehört die Entschlossenheit, die Exporte um jeden Preis aufrechtzuerhalten, während jedoch in bestimmten Abnehmerländern die Meinung vorherrscht, das Fleisch von geimpften Tiere könne nicht von dem kranker Tiere unterschieden werden. Unter diesen Umständen würde die Impfung daher wirtschaftlich gesehen nichts bringen, da der Fleischpreis in beiden Fällen sinken würde. Diese finanziellen Überlegungen erscheinen mir absurd. Wieso können beim Export nicht Impfbescheinigungen vorgelegt werden? Warum muss des Weiteren alles dem Export untergeordnet werden, was zum landwirtschaftlichen Produktivismus führt und Subventionen erforderlich macht, die dem Steuerzahler teuer zu stehen kommen, und das alles, um letztlich die Landwirtschaft in den weniger entwickelten Ländern zu destabilisieren. Dieses System gerät zusehends außer Kontrolle, und auch hier muss in den kommenden Jahren ein Kurswechsel stattfinden."@de7 "Το ψήφισμα του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου για τον αφθώδη πυρετό αξίζει να εγκριθεί, κυρίως διότι παίρνει κάποιες αποστάσεις από την πολιτική σφαγής, που μπορεί να είναι χρήσιμη σε συγκεκριμένες περιπτώσεις, δεν φαίνεται όμως καθόλου αποτελεσματική στην περίπτωση της Μεγάλης Βρετανίας. Η κοινή γνώμη αναρωτιέται, και έχει δίκιο. Το ψήφισμα που μόλις εγκρίναμε προσανατολίζεται λοιπόν ορθώς προς την έγκριση των επειγόντων εμβολιασμών, είτε σε μια συγκεκριμένη περιφέρεια που πλήττεται από τον αφθώδη πυρετό, είτε σε μια παρεμβαλλόμενη περιφέρεια, είτε στην περίπτωση συγκεκριμένων ζωικών ειδών. Πέραν αυτών των επειγόντων μέτρων, πρέπει να αναρωτηθούμε γιατί ο αφθώδης πυρετός, που ήταν άλλοτε πολύ γνωστός στην ύπαιθρό μας και που τις περισσότερες φορές δεν σκοτώνει τα ζώα (και πολύ περισσότερο τους ανθρώπους), δημιουργεί σήμερα τέτοιο εθνικό δράμα. Η απάντηση είναι διττή. Πρώτον, η νόσος διαδίδεται πιο γρήγορα από ό,τι παλαιότερα, διότι η γεωργία έχει καταστεί υπερ-παραγωγική, και κατά συνέπεια κατακερματισμένη, εξειδικευμένη, κομματιασμένη. Κάθε ζώο μπορεί να περάσει διαφορετικές περιόδους της ζωής του σε διαφορετικά σημεία του εθνικού εδάφους, ή ακόμα και της Ευρώπης. Οι μεταφορές πολλαπλασιάζονται, ο δεσμός με τον υπεύθυνο κτηνοτρόφο κόβεται, η ανιχνευσιμότητα καθίσταται τυχαία. Είναι λοιπόν κατά τη γνώμη μας σημαντικό να επιστρέψουμε σε μια πιο σταθερή κτηνοτροφία, όπου θα είναι γνωστοί οι υπεύθυνοι και όπου τα ζώα δεν θα θεωρούνται άψυχα εμπορεύματα. Αυτό είναι ένα μέρος της γεωργικής μεταρρύθμισης που προτείνουμε για τα επόμενα χρόνια. Κατά δεύτερον, οι μαζικές σφαγές φαίνεται να οφείλονται σε οικονομικούς λόγους όχι πάντα διαφανείς, μεταξύ των οποίων η θέληση να διατηρήσουμε τις εξαγωγές πάση θυσία, τη στιγμή που ορισμένες αγοράστριες χώρες θεωρούν ότι το κρέας των εμβολιασμένων ζώων δεν διαφέρει από το κρέας των άρρωστων ζώων: υπ' αυτές τις συνθήκες, ο εμβολιασμός δεν θα χρησίμευε σε τίποτε από οικονομική άποψη, εφόσον και στις δύο περιπτώσεις, το κρέας θα είχε μικρότερη αξία. Αυτή η οικονομική συλλογιστική μου φαίνεται παράλογη. Γιατί δεν μπορούμε να εξάγουμε εμφανίζοντας τα πιστοποιητικά εμβολιασμού; Γιατί, επίσης, πρέπει οπωσδήποτε όλα να υπόκεινται στις εξαγωγές, πράγμα που συμβάλλει στη γεωργική υπερπαραγωγή και επιφέρει την ανάγκη επιδοτήσεων που στοιχίζουν ακριβά στο φορολογούμενο, και όλα αυτά για να καταλήξουμε τελικά να αποσταθεροποιήσουμε τη γεωργία των λιγότερο ανεπτυγμένων χωρών. Αυτό το σύστημα οδηγείται στον παραλογισμό και θα χρειαστεί και εδώ, να θέσουμε φραγμό τα επόμενα χρόνια."@el8 "The European Parliament’s resolution on foot-and-mouth disease deserves to be approved, notably because it steps back from the policy of slaughter, which can be useful selectively, but scarcely seems effective in a case like that of Great Britain. Public opinion is doubtful, and it is right. So the resolution we have just voted on is rightly geared towards authorisation of urgent vaccination, either in a particular region affected by foot-and-mouth disease, or in a ‘buffer’ region, or in the case of rare breeds. Beyond these urgent measures, we might wonder why foot-and-mouth, once common in the countryside of Europe, and not usually fatal to animals (let alone humans), should now be producing a national crisis. The answer is two-fold. First, the disease spreads faster than before because agriculture has become massively geared towards production, and is therefore highly specialised and fragmented. One animal can spend different stages of its life in several parts of a country, or even of Europe. It is transported many times, the link with the original breeder is broken and traceability becomes unreliable. So we think it is important to re-establish more stable rearing, where everyone knows who is responsible and where animals are not treated like inert merchandise. That is part of the agricultural reform we are proposing for the years ahead. Secondly, the massive slaughter seems to be motivated by economic reasons which are not always transparent. One of these appears to be a determination to maintain exports at any price, because some purchaser countries regard meat from vaccinated animals as indistinguishable from meat from sick animals. Under those circumstances vaccination would be useless from the economic point of view, because in both cases the meat is worth less. I find this financial reasoning absurd. Surely exports could be accompanied by a vaccination certificate? And why must absolutely everything be subordinated to exports? That just contributes to productivity-driven farming and necessitates subsidies which cost the taxpayer dear, all to achieve, ultimately, the destabilisation of farming in less developed countries. The system is verging on insanity, and things will have to be put back on an even keel in the near future."@en3 "(FR) La resolución del Parlamento Europeo sobre la fiebre aftosa merece ser aprobada sobre todo porque, en cierto modo, se distancia de la política de sacrificio de animales, que, si bien puede ser útil circunstancialmente, parece ser apenas eficaz en un caso como el del Reino Unido. La opinión pública se formula interrogantes, y tiene razón. La resolución que acabamos de aprobar se orienta, pues, con razón, a la autorización de vacunaciones de emergencia bien en una región determinada, bien en una región “tapón”, o bien en caso de determinadas especies animales. Más allá de estas medidas de emergencia, debemos preguntarnos por qué la fiebre aftosa, que antes era de sobra conocida en nuestros campos y que, en la mayoría de los casos, no mata a los animales (y menos aún a los seres humanos), produce hoy este drama nacional. La respuesta es doble. Primero, la enfermedad se propaga más rápido que antes, ya que la agricultura se ha vuelto ultraproductivista, o sea, parcelada, especializada, diversificada. Cada animal puede pasar diferentes períodos de su vida en varios lugares del territorio nacional, o incluso de Europa. Los transportes se han multiplicado, el vínculo con el criador responsable se ha roto, la rastreabilidad se convierte en aleatoria. Es importante, pues, en nuestra opinión, reconstituir una crianza más estable, en la que se conozcan a los responsables y en la que no se trate a los animales como mercancías inertes. Esta es una parte de la reforma agrícola que proponemos en los próximos años. En segundo lugar, el sacrificio masivo parece motivado por razones económicas no siempre transparentes. Entre ellas figura la voluntad de mantener las exportaciones a toda costa, cuando algunos países compradores consideran que la carne de animales vacunados no se distingue de la carne de animales enfermos: en estas condiciones, la vacunación, desde el punto de vista económico, no serviría de nada, ya que en ambos casos la carne valdría menos cara. Este razonamiento financiero me parece absurdo. ¿Por qué no se podría exportar proporcionando certificados de vacunación? ¿Por qué, pues, hay que subordinar absolutamente todo a la exportación, lo que contribuye al productivismo agrícola y supone la necesidad de subvenciones que cuestan caro al contribuyente, para desestabilizar, finalmente, con todo ello, la agricultura de países menos desarrollados. Este sistema se está convirtiendo en exagerado, y será conveniente, también en este caso, corregir el rumbo en los próximos años."@es12 "Suu- ja sorkkatautia koskeva Euroopan parlamentin päätöslauselmaesitys on syytä hyväksyä erityisesti sen takia, että siinä otetaan hieman etäisyyttä teurastuspolitiikkaan, joka voi olla tarkoin kohdennettuna hyödyllinen, mutta joka ei vaikuta lainkaan tehokkaalta esimerkiksi Isossa-Britanniassa. Kansalaiset ihmettelevät, ja syystäkin. Päätöslauselmaesitys, josta äänestimme, kallistuu siis perustellusti hätärokotuksien sallimiseen joko tietyillä suu- ja sorkkataudista kärsivillä alueilla, niiden reuna-alueilla tai tiettyjen eläinlajien kohdalla. Hätätoimenpiteiden ohella meidän on syytä pohtia, miksi suu- ja sorkkatauti, jota esiintyi aikoinaan maaseudulla usein ja johon eläimet eivät yleensä kuole (ja ihmiset vielä harvemmin), aiheuttaa nykypäivänä tällaisen kansallisen draaman. Vastauksia on kaksi. Ensinnäkin tauti leviää nopeammin kuin ennen, sillä maataloudesta on tullut äärimmäisen tehostettua ja samalla lokeroitunutta, erikoistunutta ja pirstoutunutta. Eläimet saattavat viettää eripituisia aikoja eri puolilla maata tai jopa Eurooppaa. Kuljetuksia on lisätty, yhteys vastuussa olevaan kasvattajaan on katkaistu, ja jäljitettävyydestä on tullut sattumanvaraista. Mielestämme on siis tärkeää palauttaa kasvatukseen vakaammat olot, joissa vastuu jakautuu selkeästi ja joissa eläimiä ei kohdella elottomina kauppatavaroina. Ehdotamme tätä osaksi tulevaa maatalousuudistusta. Toiseksi laajamittaisten teurastusten taustalla tuntuvat olevan taloudelliset syyt, jotka eivät ole aina kovin avoimia. Näiden syiden joukossa on halu ylläpitää vientiä hinnalla millä hyvänsä, kun jotkin ostajamaat pitävät rokotettujen eläinten lihaa samanarvoisena sairastuneiden eläinten lihan kanssa: tällöin rokotuksista ei olisi taloudellisesti katsoen mitään hyötyä, sillä kummassakin tapauksessa lihasta maksettaisiin vähemmän. Tällainen taloudellinen järkeily vaikuttaa minusta tolkuttomalta. Miksei viennin yhteydessä voitaisi tarjota rokotustodistuksia? Ja miksi kaiken pitää tapahtua viennin ehdoilla? Tällä tuetaan tehotuotantoa ja kasvatetaan tarvetta tukiin, jotka tulevat veronmaksajille kalliiksi, eikä lopputuloksena ole kuin kehitysmaiden maatalouden järkkyminen. Järjestelmä on tuhoon tuomittu, ja joudumme korjaamaan senkin tulevina vuosina."@fi5 "La risoluzione del Parlamento europeo sull’afta epizootica merita di essere approvata, soprattutto perché prende in qualche modo le distanze dalla politica di abbattimento che forse era utile sul momento, ma che ora non pare efficace in un caso come quello della Gran Bretagna. L’opinione pubblica è perplessa, peraltro a ragione. La risoluzione che abbiamo votato si orienta giustamente verso l’autorizzazione delle vaccinazioni d’emergenza sia nella regione in oggetto, colpita dall’afta epizootica, sia nella regione “cuscinetto”, sia per determinate specie animali. Al di là delle misure di emergenza dobbiamo però chiederci perché l’afta epizootica, che un tempo era ben nota nelle nostre campagne e che nella maggioranza dei casi non provoca la morte degli animali (e ancor meno degli uomini), ai giorni nostri sia causa di un simile dramma nazionale. La risposta è duplice. In primo luogo, la malattia si diffonde più velocemente rispetto al passato, in quanto l’agricoltura è diventata ultraproduttivista e quindi parcellizzata, specializzata, scoppiata. Ogni animale può trascorrere i diversi periodi della sua vita in posti diversi di uno stesso paese o persino in diversi paesi europei. I trasporti si sono moltiplicati, il legame con l’allevatore che ha la responsabilità primaria si è spezzato e la rintracciabilità è aleatoria. E’ pertanto importante, a nostro parere, ricostruire un tipo di allevamento più stabile, in cui sia possibile identificare le responsabilità e in cui gli animali non siano trattati alla stregua di semplici merci. Ed è questa una parte della riforma agricola che noi proponiamo per gli anni a venire. In secondo luogo, l’abbattimento su vasta scala sembra essere motivato da ragioni economiche non sempre trasparenti, tra cui la volontà di mantenere le esportazioni ad ogni costo, quando alcuni paesi compratori non fanno distinzione tra la carne delle bestie vaccinate e quella delle bestie malate. In condizioni simili, la vaccinazione non servirebbe a nulla dal punto di vista economico poiché in entrambi i casi il prezzo della carne sarebbe inferiore. Questo ragionamento finanziario mi sembra assurdo. Perché non possiamo esportare fornendo certificati di vaccinazione? E perché mai bisogna assolutamente subordinare tutto all’esportazione, alimentando così il produttivismo agricolo e aumentando la necessità di sovvenzioni che costano care ai contribuenti? E tutto ciò per riuscire alla fine a destabilizzare l’agricoltura dei paesi meno sviluppati. Questo sistema sta per impazzire e anche in questo caso bisogna convenire che occorre ristabilire un equilibrio per gli anni a venire."@it9 "The European Parliament’s resolution on foot-and-mouth disease deserves to be approved, notably because it steps back from the policy of slaughter, which can be useful selectively, but scarcely seems effective in a case like that of Great Britain. Public opinion is doubtful, and it is right. So the resolution we have just voted on is rightly geared towards authorisation of urgent vaccination, either in a particular region affected by foot-and-mouth disease, or in a ‘buffer’ region, or in the case of rare breeds. Beyond these urgent measures, we might wonder why foot-and-mouth, once common in the countryside of Europe, and not usually fatal to animals (let alone humans), should now be producing a national crisis. The answer is two-fold. First, the disease spreads faster than before because agriculture has become massively geared towards production, and is therefore highly specialised and fragmented. One animal can spend different stages of its life in several parts of a country, or even of Europe. It is transported many times, the link with the original breeder is broken and traceability becomes unreliable. So we think it is important to re-establish more stable rearing, where everyone knows who is responsible and where animals are not treated like inert merchandise. That is part of the agricultural reform we are proposing for the years ahead. Secondly, the massive slaughter seems to be motivated by economic reasons which are not always transparent. One of these appears to be a determination to maintain exports at any price, because some purchaser countries regard meat from vaccinated animals as indistinguishable from meat from sick animals. Under those circumstances vaccination would be useless from the economic point of view, because in both cases the meat is worth less. I find this financial reasoning absurd. Surely exports could be accompanied by a vaccination certificate? And why must absolutely everything be subordinated to exports? That just contributes to productivity-driven farming and necessitates subsidies which cost the taxpayer dear, all to achieve, ultimately, the destabilisation of farming in less developed countries. The system is verging on insanity, and things will have to be put back on an even keel in the near future."@lv10 "De resolutie van het Europees Parlement over mond- en klauwzeer moet worden goedgekeurd, met name omdat zij enige afstand neemt van het ruimingsbeleid, dat weliswaar nuttig kan zijn als het gericht wordt toegepast, maar volstrekt ondoelmatig lijkt in het geval van Groot-Brittannië. De publieke opinie zet hierbij grote vraagtekens, en terecht. De resolutie die wij hebben goedgekeurd, richt zich dan ook op autorisatie van noodvaccinaties in bepaalde regio’s die worden getroffen door mond- en klauwzeer, en wel in een buffergebied of wanneer het gaat om bijzondere diersoorten. Afgezien van deze noodmaatregelen moeten wij ons afvragen waarom mond- en klauwzeer, dat vroeger ook voorkwam op ons platteland en waaraan dieren meestal niet doodgaan (en mensen al helemaal niet), vandaag de dag een dergelijk nationaal drama veroorzaakt. Het antwoord is tweeledig. Allereerst verspreidt de ziekte zich veel sneller dan vroeger, aangezien de landbouw veel intensiever is geworden en daardoor ook versnipperd, gespecialiseerd en uiteengetrokken. Ieder dier kan verschillende periodes van zijn leven op verschillende plaatsen in een land of in Europa doorbrengen. Veetransporten zijn talrijker geworden en de band met de verantwoordelijke veehouder is verbroken, hetgeen ten koste gaat van de traceerbaarheid. Daarom is het in onze ogen belangrijk om een evenwichtigere veehouderij te vormen, waarin men de verantwoordelijke producenten kent en waarin dieren niet worden behandeld als willoze handelswaar. Dat is een deel van de landbouwhervormingen die wij in de komende jaren zullen voorstellen. Op de tweede plaats lijken de massale ruimingen te worden ingegeven door economische motieven die niet altijd even helder zijn. Hiertoe behoort de wens om de export koste wat kost in stand te houden, terwijl sommige importlanden van mening zijn dat het vlees van gevaccineerd vee zich niet onderscheidt van het vlees van zieke dieren. Onder deze omstandigheden is vaccinatie vanuit economisch oogpunt hoe dan ook zinloos, omdat het vlees in beide gevallen minder oplevert. Deze financiële redeneertrant komt mij absurd voor. Waarom zouden we niet kunnen exporteren onder overlegging van vaccinatiecertificaten? Waarom moeten we per se alles ondergeschikt maken aan de export, die bijdraagt aan intensieve landbouw en subsidies vereist waarvoor de belastingbetaler opdraait, terwijl dat alles uiteindelijk alleen leidt tot destabilisatie van de landbouw van minder ontwikkelde landen? Dit systeem begint zo langzamerhand door de draaien, en het is ook hier zaak om het tij in de komende jaren te keren."@nl2 "A resolução do Parlamento Europeu sobre a febre aftosa merece ser aprovada, nomeadamente porque se distancia, de certa forma, da política de abate, que pontualmente pode ser útil, mas que não parece de forma alguma eficaz num caso como o da Grã-Bretanha. A opinião pública interroga-se, e com razão. A resolução que acabamos de votar orienta-se, portanto, com toda a pertinência, para a autorização da vacinação de urgência, quer numa dada região atingida pela febre aftosa, quer numa região «tampão», quer ainda no caso de espécies animais particulares. Para além destas medidas de urgência, deveremos perguntar-nos por que razão a febre aftosa, outrora muito conhecida nos nossos campos e que, na maioria dos casos, não mata os animais (e ainda menos os homens), causa hoje um drama nacional de tais proporções. A resposta é dupla. Em primeiro lugar, a doença propaga-se mais rapidamente do que antigamente, porque a agricultura se tornou ultraprodutiva, por conseguinte, parcelada, especializada e disseminada. Qualquer animal pode passar diferentes períodos da sua vida em lugares distintos do território nacional, ou mesmo europeu. Os transportes multiplicaram-se, a ligação com o criador responsável foi quebrada, a rastreabilidade tornou-se aleatória. É, portanto, importante, a nosso ver, reconstituir uma pecuária mais estável, na qual se conheçam os responsáveis e na qual os animais não sejam tratados como mercadorias inertes. Eis uma parte da reforma agrícola que propomos para os próximos anos. Em segundo lugar, o abate maciço parece ser motivado por razões económicas, nem sempre transparentes. Entre estas encontra-se a vontade de manter explorações a qualquer preço, numa altura em que determinados países compradores consideram que a carne dos animais vacinados não se distingue da dos animais doentes: nestas condições, a vacinação, do ponto de vista económico, de nada serviria, uma vez que, em ambos os casos, a carne seria mais barata. Este raciocínio financeiro parece-me absurdo. Por que razão não poderemos exportar, fornecendo os certificados de vacinação? Por que razão, também, será necessário subordinar tudo à exportação, o que contribui para o produtivismo agrícola e conduz à necessidade de subvenções que saem caras ao contribuinte, tudo isto para, por fim, se chegar à desestabilização da agricultura de países menos desenvolvidos. Este sistema está a tornar-se uma loucura, e convirá, aqui também, reformá-lo nos próximos anos."@pt11 "Europaparlamentets resolution om mul- och klövsjukan förtjänar att godkännas, framför allt för att den innehåller ett antal reservationer mot slaktpolitiken, som kan vara ändamålsenlig i vissa fall, men som knappast förefaller effektiv i fallet med Förenade kungariket. Allmänheten ställer sig frågande, och det med rätta. Den resolution vi just har röstat igenom innebär att man med all rätt lutar mot tillstånd för nödvaccinering, antingen i en region som drabbats av mul- och klövsjukan eller som en ”buffert” i vissa regioner, eller av särskilda djurarter. Bortsett från den typen av nödåtgärder måste vi fråga oss varför mul- och klövsjukan – som en gång i tiden var en välkänd sjukdom på landsbygden och som för det mesta inte dödade djur (och än mindre människor) – i dag ger upphov till en sådan nationell tragedi. Svaret är dubbelt. För det första sprider sig sjukdomen fortare än förut, eftersom jordbruket har blivit extremt inriktat på produktivitet och därmed uppstyckat, specialiserat, splittrat. Varje djur kan tillbringa olika perioder av sitt liv på olika platser inom en nation eller t.o.m. inom Europa. Transporterna är många, bandet med den ansvarige uppfödaren brutet, spårbarheten slumpmässig. I våra ögon är det därför viktigt att återinföra en mer stabil uppfödning, där man känner till de ansvariga och där djuren inte behandlas som passiva handelsvaror. Det är en del av en jordbruksreform som vi föreslår för de kommande åren. För det andra tycks masslakterna motiverade av ekonomiska skäl som man inte alltid har insyn i. Bland annat viljan att upprätthålla exporten till varje pris, samtidigt som vissa inköparländer anser att kött från vaccinerade djur inte är annorlunda än kött från sjuka djur: under sådana förhållanden skulle vaccinering inte tjäna något till ur en ekonomisk synvinkel, eftersom köttet blir mindre värt i båda fallen. Detta ekonomiska resonemang förefaller absurt. Varför skulle man inte kunna exportera och samtidigt tillhandahålla vaccinationscertifikat? Och varför måste man sätta exporten framför allt annat, något som medverkar till jordbrukets produktivitetssträvan och medför krav på subventioner som kostar skattebetalaren stora pengar, allt för att till slut destabilisera mindre utvecklade länders jordbruk? Detta system är på väg att bli galet, och även där kommer vi att behöva ta tillbaka herraväldet under de närmaste åren."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Berthu (NI ),"12,6 "par écrit"6 "por escrito."12

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph