Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-04-04-Speech-3-039"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-04-04"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Resultatet från Europeiska rådets möte den 23-24 mars i Stockholm, inklusive läget i Mellanöstern4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010404.2.3-039"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-04-04-Speech-3-0404
lpv:speaker	lp:Pervenche Berès4
lpv:spoken text	"Monsieur le Président, Monsieur le Président en exercice du Conseil, Monsieur le Président de la Commission, chers collègues, Stockholm a marqué un temps fort sur trois sujets au moins, sur lesquels je veux revenir ce matin. S'agissant des progrès et des conditions de la croissance économique en Europe, je crois que des signaux importants ont été donnés et j'ai entendu certains critiquer ce matin le coup d'arrêt qui a pu être donné à certaines formes de libéralisation. Je crois qu'il est temps, lorsque nous regardons la situation d'Eriksson en Suède et de Marks [amp] Spencer ou de Danone en France, de nous interroger sur le coût de la croissance que nous sommes en train de mettre en œuvre. J'ai entendu, Monsieur le Président de la Commission, l'appel que vous avez lancé pour que l'Europe maintienne ses promesses. Elle ne peut pas le faire si elle met à la porte des milliers de salariés. Pour cela, Monsieur le Président du Conseil, lorsque vous nous appelez à un équilibre entre libéralisation et responsabilité sociale, il nous semble que vous êtes en accord avec la vraie préoccupation de nos concitoyens. De ce point de vue-là, je crois, et ce sera mon deuxième point, que tous les progrès qui pourront être faits en matière de structuration de nos services d'intérêt général sont essentiels. Il y a ce projet de directive-cadre. Nous attendons qu'il progresse. Car sinon, à quoi bon définir ce projet-cadre dès lors que nous aurions libéralisé tous les secteurs ? Nous avons déjà pris beaucoup de retard : il est temps d'agir et de structurer ces secteurs. Deuxième point, la méthode. Beaucoup l'ont dit avant moi : Lisbonne a marqué une étape, Stockholm en prend acte. Il nous semble essentiel que les conclusions que vous avez adoptées sur une meilleure articulation entre processus de Luxembourg, Agenda social, processus de Lisbonne, grandes orientations de politique économique, puissent permettre à ce Conseil de printemps de retrouver, ou de trouver, sa véritable vocation, celle d'une orientation sur la base de travaux préparatoires de la Commission qui permette à chacun d'être dans son rôle, la Commission dans son rôle d'impulsion, le Conseil européen dans son rôle d'orientation. Car, si chacun veut tout faire, on a parfois l'impression que cela fait moins mal, mais c'est aussi souvent moins efficace. Et puis, dans ces méthodes, il nous semble que, si nous voulons prendre en compte cette responsabilité sociale dont vous avez parlé, Monsieur le Président, il nous faudra modifier aussi nos indicateurs. Nous n'avons pas une lisibilité exacte des situations sociales. Nous avons progressé, certes, depuis Luxembourg, mais que savons-nous du partage réel de la valeur ajoutée ? Que savons-nous de la prise en compte de la qualification des salariés au fil de leur mobilité ? Que savons-nous de nos moyens de lutter contre des licenciements, qui ne seraient pas que des licenciements économiques et qui deviennent des licenciements financiers ? Ce n'est certainement pas là l'Europe dont nous voulons."@fr6
lpv:spokenAs	unknown; Parti socialiste (1999-07-20--2004-07-19)14 substitute; AFCO (1999-07-22--2002-01-14)14 member; ECON (1999-07-21--2002-01-14)14 vice-chair; PES (1999-07-20--2004-07-19)14
lpv:translated text	"Hr. formand, hr. formand for Rådet, hr. formand for Kommissionen, kære kolleger, mødet i Stockholm var et højdepunkt i forbindelse med mindst tre emner, som jeg nu vil omtale. Hvad angår fremskridtene i og betingelserne for den økonomiske vækst i Europa, mener jeg, at der er sendt vigtige signaler, og jeg har hørt visse kolleger her til morgen kritisere den stopper, der kunne sættes for nogle former for liberalisering. Jeg mener, at det i betragtning af situationen med Ericsson i Sverige og Marks [amp] Spencer eller Danone i Frankrig er på tide at sætte spørgsmålstegn ved omkostningerne for den vækst, vi er i gang med at gennemføre. Jeg hørte, hr. kommissionsformand, Deres opfordring til Europa om at holde sine løfter. Det kan Europa ikke, hvis man smider tusindvis af lønmodtagere på porten. Så De tilslutter Dem tilsyneladende, hr. rådsformand, når De opfordrer til at finde en balance mellem liberaliseringen og det sociale ansvar, den ægte bekymring, der findes blandt vores medborgere. Set ud fra dette synspunkt mener jeg - og det er det andet punkt - at ethvert fremskridt inden for struktureringen af vores tjenestegrene af almen interesse er vigtigt. Vi har dette udkast til rammedirektiv. Vi forventer, at det skrider hurtigt frem. For hvad skal det gøre godt for, når først vi har liberaliseret alle sektorer? Vi er allerede sakket langt bagud. Det er på tide, at vi handler, og at vi strukturerer disse sektorer. Mit andet punkt handler om metoden. Der er mange, der allerede har sagt det. Mødet i Lissabon var en milepæl, som mødet i Stockholm tager til efterretning. Det forekommer mig at være væsentligt, at de konklusioner, som De har vedtaget om større sammenhæng mellem Luxembourg-processen, den sociale agenda, Lissabon-processen og de overordnede økonomiske retningslinjer, vil gøre det muligt for Rådet her i foråret at finde eller genfinde dets rette kald om orientering på grundlag af Kommissionens forberedende arbejde, der giver alle parter mulighed for at finde deres bestemte roller - Kommissionen sin igangsættende rolle og Rådet sin orienterende rolle. For hvis alle vil gøre alt, kan det virke som om, at tingene bliver lidt nemmere, men det er også mindre effektivt. I forbindelse med metoderne mener vi desuden, at hvis vi vil tage det sociale ansvar, som De talte om, hr. formand, i betragtning, må vi også ændre vores indikatorer. Vi kan ikke præcist aflæse de sociale situationer. Vi har ganske rigtigt gjort fremskridt siden Luxembourg, men hvad ved vi om den egentlige deling af overskuddet? Hvad ved vi om hensyntagen til lønmodtagernes kvalifikationer og deres mobilitet? Hvad ved vi om vores midler til at bekæmpe afskedigelser, som ikke kun er økonomiske afskedigelser, men som bliver finansielle afskedigelser? Det er helt bestemt ikke det Europa, vi ønsker."@da1 "Herr Präsident, Herr amtierender Ratspräsident, Herr Kommissionspräsident, verehrte Kolleginnen und Kollegen! Stockholm war in Bezug auf mindestens drei Themenbereiche, auf die ich heute Vormittag eingehen möchte, eine bedeutsame Etappe. Meines Erachtens wurden hinsichtlich der Fortschritte und der Voraussetzungen des Wirtschaftswachstums in Europa wichtige Signale gegeben, und ich habe heute Vormittag gehört, wie manch einer den möglichen Stopp einiger Liberalisierungsprozesse kritisiert hat. Meiner Auffassung nach sollten wir angesichts der Situation bei Eriksson in Schweden, Marks [amp] Spencer oder Danone in Frankreich endlich nach den Kosten dieses Wachstums fragen, das wir gerade in Gang setzen. Herr Kommissionspräsident, ich habe Ihren Appell gehört, mit dem Sie Europa zur Einhaltung seiner Versprechen aufgefordert haben. Dies ist aber nur möglich, wenn in diesem Europa nicht Tausende von Arbeitnehmern vor die Tür gesetzt werden. Diesbezüglich scheinen Sie, Herr Ratspräsident, unseres Erachtens das wirkliche Anliegen unserer Mitbürger getroffen zu haben, wenn Sie uns zur Herstellung eines Gleichgewichts zwischen Liberalisierung und sozialer Verantwortung auffordern. In dieser Hinsicht glaube ich, und dies wird mein zweiter Punkt sein, dass alle Fortschritte, die im Bereich der Strukturierung unserer Dienste von allgemeinem Interesse erzielt werden können, von wesentlicher Bedeutung sind. Es gibt dieses Projekt einer Rahmenrichtlinie, von dem wir erwarten, dass es vorangebracht wird. Denn wozu sollten wir diesen Rahmen noch vorgeben, wenn schon alle Sektoren liberalisiert sind? Wir haben bereits Zeit verloren, also müssen wir handeln und diese Sektoren strukturieren. Der zweite Punkt betrifft die Methode. Einige meiner Vorredner haben es bereits gesagt: Lissabon war eine Etappe, die in Stockholm zur Kenntnis genommen wurde. Unseres Erachtens ist es von wesentlicher Bedeutung, dass die Schlussfolgerungen, die Sie hinsichtlich einer besseren Abstimmung zwischen dem Prozess von Luxemburg, der Sozialagenda, dem Prozess von Lissabon und den Grundzügen der Wirtschaftspolitik verabschiedet haben, dieser Frühjahrstagung des Rates die Möglichkeit geben, sich seiner tatsächliche Aufgabe zu stellen – nämlich auf der Grundlage der Vorarbeiten der Kommission die Richtung zu bestimmen, so dass jeder seine spezifische Rolle wahrnehmen kann: die Kommission als impulsgebende Kraft, der Europäische Rat als richtungsweisende Kraft. Wenn nämlich jeder alles machen will, dann hat man bisweilen den Eindruck, dies sei weniger schmerzhaft, aber häufig ist es auch weniger effizient. Und was die Methoden betrifft, so sind wir der Ansicht, wenn wir diese soziale Verantwortung, von der Sie, Herr Präsident, gesprochen haben, ernst nehmen wollen, dann müssen wir auch unsere Indikatoren verändern. Wir können die sozialen Gegebenheiten nicht exakt einschätzen. Seit Luxemburg haben wir zwar Fortschritte gemacht, aber was wissen wir eigentlich über die tatsächliche Aufteilung der Wertschöpfung? Was wissen wir über die Berücksichtigung der Qualifikation der Arbeitnehmer im Rahmen ihrer Mobilität? Was wissen wir über unsere Möglichkeiten zur Bekämpfung von Entlassungen, die angeblich nur aus wirtschaftlichen Gründen erfolgen, in Wahrheit jedoch immer häufiger aus finanziellen Gründen? Ein derartiges Europa streben wir mit Sicherheit nicht an."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, κύριε προεδρεύοντα του Συμβουλίου, κύριε Πρόεδρε της Επιτροπής, αγαπητοί συνάδελφοι, η Στοκχόλμη έδωσε μεγάλη έμφαση σε τρία τουλάχιστον θέματα, στα οποία θέλω να αναφερθώ σήμερα. Όσον αφορά τις προόδους και τους όρους αυτής της οικονομικής ανάπτυξης στην Ευρώπη, φρονώ ότι φάνηκαν σημαντικά σημάδια και άκουσα ορισμένους να επικρίνουν σήμερα το πρωί το πλήγμα που μπόρεσε να δοθεί σε ορισμένες μορφές ελευθέρωσης. Πιστεύω ότι είναι καιρός, όταν βλέπουμε την κατάσταση της Eriksson στη Σουηδία, και της Marks [amp] Spencer ή της Danone στη Γαλλία, να αναρωτηθούμε σχετικά με το κόστος της ανάπτυξης που υλοποιούμε. Άκουσα, κύριε Πρόεδρε της Επιτροπής, την έκκληση την οποία απευθύνατε για να κρατήσει η Ευρώπη τις υποσχέσεις της. Δεν μπορεί να το κάνει αν απολύσει χιλιάδες εργαζόμενους. Για αυτό, κύριε Πρόεδρε, όταν μας κάνετε έκκληση για ισορροπία ανάμεσα στην ελευθέρωση και την κοινωνική ευθύνη, μας φαίνεται ότι ταυτίζεστε με την αληθινή ανησυχία των συμπολιτών μας. Από αυτή την άποψη, φρονώ, και αυτή θα είναι η δεύτερη παρατήρησή μου, ότι κάθε πρόοδος που θα μπορούσε να σημειωθεί στο θέμα της διάρθρωσης των υπηρεσιών μας κοινής ωφέλειας είναι ουσιαστική. Υπάρχει αυτό το σχέδιο οδηγίας πλαίσιο. Περιμένουμε την εξέλιξή του. Διότι διαφορετικά, για ποιο λόγο να καθορίσουμε αυτή την οδηγία πλαίσιο αφού θα έχουμε απελευθερώσει όλους τους τομείς; Έχουμε ήδη καθυστερήσει πολύ: είναι καιρός να δράσουμε και να διαρθρώσουμε αυτούς τους τομείς. Δεύτερο σημείο: η μέθοδος. Το είπαν πολλοί πριν από μένα: η Λισαβόνα σηματοδότησε ένα στάδιο, η Στοκχόλμη το έλαβε υπόψη. Νομίζουμε ότι είναι ουσιαστικό τα συμπεράσματα που υιοθετήσατε σχετικά με μια καλύτερη διάρθρωση ανάμεσα στη διαδικασία του Λουξεμβούργου, την Κοινωνική Ατζέντα, τη διαδικασία της Λισαβόνας, τους μεγάλους προσανατολισμούς της οικονομικής πολιτικής, να μπορέσουν να επιτρέψουν σε αυτό το εαρινό Συμβούλιο να ξαναβρεί, ή να βρει, τον πραγματικό του προσανατολισμό, τον προσανατολισμό στην βάση των προπαρασκευαστικών εργασιών της Επιτροπής που να επιτρέπει στον καθένα να παίζει το ρόλο του, η Επιτροπή το ρόλο της παρακίνησης, το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο το ρόλο του προσανατολισμού. Διότι, αν όλοι θέλουν να τα κάνουν όλα, έχουμε ορισμένες φορές την εντύπωση ότι τα πράγματα γίνονται λιγότερο άσχημα, αλλά και συχνά λιγότερο αποτελεσματικά. Επιπλέον, σε αυτές τις μεθόδους, μας φαίνεται ότι, αν θέλουμε να συμπεριλάβουμε αυτή την κοινωνική ευθύνη, για την οποία μιλήσατε, κύριε Πρόεδρε, θα πρέπει να τροποποιήσουμε επίσης τους δείκτες μας. Δεν έχουμε ακριβή αντίληψη της εικόνας των κοινωνικών καταστάσεων. Έχουμε σημειώσει πρόοδο, ασφαλώς, από το Λουξεμβούργο και μετά, αλλά τι γνωρίζουμε για την πραγματική κατανομή της προστιθέμενης αξίας; Τι γνωρίζουμε για τη συνεκτίμηση της εξειδίκευσης των εργαζομένων στην πορεία της κινητικότητάς τους; Τι γνωρίζουμε για τα μέσα μας στον αγώνα κατά των απολύσεων που δεν είναι μόνον οικονομικές απολύσεις και γίνονται χρηματοοικονομικές απολύσεις; Σίγουρα, δεν είναι αυτή η Ευρώπη την οποία επιθυμούμε."@el8 "Mr President, Mr President-in-Office of the Council, Mr President of the Commission, ladies and gentlemen, Stockholm has highlighted at least three subjects on which I should like to comment this morning. Regarding progress and the conditions for economic growth in Europe, I think that important signals have been given. This morning I have heard some people criticising the halt that has been called on certain forms of liberalisation. I believe that if we look at the situation with regard to Ericsson in Sweden and Marks [amp] Spencer or Danone in France, it is time to start asking questions about the cost of the growth that we are in the process of creating. Mr President of the Commission, I have listened to your appeal that Europe should keep its promises, but it cannot do this if it shows the door to thousands of workers. In that respect, Mr President of the Council, when you call for a balance between liberalisation and social responsibility, it seems to us that you are in agreement with the real concerns of our fellow citizens. From this point of view, I believe, and this will be my second point, that any progress that can be made in restructuring our services of general interest is essential. There is this draft framework directive. We are waiting for it to progress further, because unless it does, what is the point of defining this draft framework when we have already liberalised every sector? We are already well behind schedule: it is time to act and to restructure these sectors. My second point is method. Many people have already said this before me: Lisbon marked a certain stage, and Stockholm makes it official. It seems to us essential that the conclusions that you adopted regarding better coordination between the Luxembourg process, the social agenda, the Lisbon process and the broad guidelines of economic policy should enable this spring Council to rediscover, or discover, its true role, that of defining policy on the basis of the preparatory work carried out by the Commission, which enables everybody to play their part, the Commission in its role as instigator, and the European Council in its role as policy maker. Because if everyone wants to do everything, though one sometimes has the impression that it is less painful, very often it is also less effective. Then again, in using these methods, it seems to us that, if we want to take into consideration this social responsibility that you have talked about, Mr President, we shall also have to modify our indicators. We are not entirely clear about these social situations. Admittedly, we have made some progress since Luxembourg, but what do we really know about the way added value is distributed? What do we know about how employees are defined in terms of their mobility? What do we know about ways of opposing these job cuts, which were supposed to be merely economic job cuts, and which are becoming financial job cuts? This is certainly not the Europe that we want to have."@en3 "(FR) Señor Presidente, señor Presidente en ejercicio del Consejo, señor Presidente de la Comisión, estimados colegas, Estocolmo ha marcado un punto de inflexión al menos en tres aspectos, sobre los que me gustaría centrarme esta mañana. En cuanto a los progresos y a las condiciones del crecimiento económico en Europa, creo que se han dado pautas importantes, y he oído cómo algunos criticaban esta mañana el parón que se ha podido dar a ciertas formas de liberalización. Si nos fijamos en la situación de Eriksson en Suecia y de Marks [amp] Spencer o de Danone en Francia, creo que ha llegado la hora de plantearnos cuál es el coste del crecimiento que estamos llevando a cabo. He escuchado, señor Presidente de la Comisión, el llamamiento que ha hecho para que Europa mantenga sus promesas. No podrá mantenerlas si despide a miles de asalariados. Aquí, señor Presidente del Consejo, cuando nos invita a un equilibrio entre liberalización y responsabilidad social, creemos que está usted en sintonía con la verdadera preocupación de nuestros conciudadanos. Desde esta perspectiva, creo, y será el segundo punto de mi intervención, que todos los progresos que se puedan hacer en materia de estructuración de nuestros servicios de interés general son esenciales. Tenemos el proyecto de directiva-marco. Esperamos que progrese. Porque si no, ¿para qué definir este proyecto-marco, si habríamos liberalizado todos los sectores? Ya hemos acumulado mucho retraso: es hora de actuar y de estructurar estos sectores. Segundo punto: el método. Muchos lo han dicho antes que yo: Lisboa ha marcado una etapa, Estocolmo toma nota de ello. Consideramos esencial que las conclusiones que ustedes han alcanzado sobre una mejor articulación entre el Proceso de Luxemburgo, la Agenda Social, el Proceso de Lisboa y las Orientaciones Generales de Política Económica puedan permitir que este Consejo de primavera recupere, o encuentre, su verdadera vocación, la de una orientación basada en trabajos preparatorios de la Comisión, que permita que cada uno cumpla su función, la Comisión su función de impulsión, el Consejo Europeo su función de orientación. Porque, si cada cual quiere hacer todo al mismo tiempo, a veces da la impresión de que es menos perjudicial, pero a menudo también es menos eficaz. Y además, con estos métodos, creemos que si queremos tener en cuenta esta responsabilidad social que usted ha mencionado, señor Presidente, tendremos que modificar también nuestros indicadores. No tenemos una legibilidad exacta de las situaciones sociales. Ciertamente, hemos progresado desde Luxemburgo, pero, ¿qué sabemos del verdadero reparto del valor añadido? ¿Qué sabemos de la consideración de la cualificación laboral de cara a la movilidad de los asalariados? ¿Qué sabemos de nuestros medios para luchar contra despidos que serían algo más que despidos económicos, y que se convierten en despidos financieros? Está claro que ésta no es la Europa que queremos."@es12 "Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, Tukholman huippukokous merkitsee kovia aikoja ainakin kolmelle asialle, joihin haluaisin nyt palata. Mielestäni Euroopan talouskasvun kehityksestä ja edellytyksistä annettiin tärkeitä signaaleja, ja tänä aamuna kuulin joidenkin kritisoivan sitä, että vapauttamista on pystytty jollakin tavoin rajoittamaan. Tarkastellessamme Erikssonin tilannetta Ruotsissa ja Marks [amp] Spencerin tai Danonen tilannetta Ranskassa on mielestäni aika pohtia, mikä on sen kasvun hinta, jota olemme toteuttamassa. Arvoisa komission puheenjohtaja, kuulin teidän vaativan, että yhteisön on pidettävä lupauksensa. Se ei voi tehdä sitä, jos se irtisanoo tuhansia palkansaajia. Tämän vuoksi, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kun vaaditte meiltä tasapainon löytämistä talouden liberalisoinnin ja sosiaalisen vastuun välillä, taidatte yhtyä kansalaistemme todelliseen huolenaiheeseen. Näin ollen, ja tämä on toinen kohta, josta haluan puhua, mielestäni kaikki ponnistukset yleisten palvelujen rakenteen kehittämiseksi ovat tärkeitä. Asiasta on laadittu luonnos puitedirektiiviksi. Odotamme, että sen käsittelyssä edistytään. Jos siinä nimittäin ei edistystä, mitä hyötyä tämän puitedirektiivin antamisesta olisi, koska olisimme vapauttaneet jo kaikki alat? Olemme jo nyt selvästi myöhässä: on aika toimia ja kehittää näiden alojen rakennetta. Toinen asia on menetelmä. Monet ovat jo sanoneet tämän ennen minua: Lissabon oli virstanpylväs, se todettiin Tukholmassa. Pidämme tärkeänä, että hyväksymänne päätelmät Luxemburgin prosessin, Euroopan sosiaalisen toimintaohjelman, Lissabonin prosessin ja talouspolitiikan päälinjojen paremmasta yhteensovittamisesta voisivat auttaa keväällä pidettävää Eurooppa-neuvostoa löytämään tai löytämään uudelleen todellisen tehtävänsä, joka on määrittää suuntaviivoja komission valmistelutöiden pohjalta. Tällä tavoin kumpikin voisi toimia omassa tehtävässään: komissio aloitteen tekijänä ja Eurooppa-neuvosto suuntaviivojen määrittäjänä. Jos nimittäin kumpikin haluaa tehdä kaiken, saattaa välillä näyttää siltä, että se on kivuttomampaa, mutta se on usein myös tehottomampaa. Arvoisa puhemies, lisäksi olemme sitä mieltä, että jos haluamme ottaa näissä menetelmissä huomioon sosiaalisen vastuun, josta puhuitte, meidän pitäisi myös muuttaa mittareitamme. Emme tunne tarkkaan sosiaalista tilannetta. Olemme kyllä edistyneet Luxemburgin jälkeen, mutta mitä oikeastaan tiedämme todellisesta lisäarvon jakautumisesta? Tiedämmekö, miten palkansaajien pätevyys otetaan huomioon heidän liikkuvuudessaan? Mitä tiedämme keinoistamme ehkäistä irtisanomisia, jotka olisivat vain taloudellisista syistä tehtyjä irtisanomisia ja joista tulisi rahataloudellisista syistä tehtyjä irtisanomisia? Tämä ei todellakaan ole sellainen Eurooppa, jonka me haluamme."@fi5 "Signor Presidente, signor Presidente in carica del Consiglio, signor Presidente della Commissione, onorevoli colleghi, Stoccolma ha costituito un momento molto importante da almeno tre punti di vista sui quali vorrei tornare stamattina. Riguardo ai progressi della crescita economica e alle condizioni cui è legata in Europa, ritengo che siano stati dati segnali importanti e ho sentito qualche collega criticare stamattina il colpo d’arresto che può essere stato inferto ad alcune forme di liberalizzazione. Penso che sarebbe opportuno, prendendo in considerazione la situazione dell’ in Svezia, della o della in Francia, di interrogarci sul costo della crescita che stiamo attuando. Ho sentito, signor Presidente della Commissione, l’appello che lei ha lanciato affinché l’Europa mantenga le sue promesse. Non può farlo se mette alla porta migliaia di lavoratori. Pertanto, signor Presidente del Consiglio, quando ci richiama ad un equilibrio tra liberalizzazione e responsabilità sociale, ci pare che lei rifletta la vera preoccupazione dei nostri concittadini. Da questo punto di vista, e passo al mio secondo argomento, ritengo essenziali tutti i progressi che si potranno compiere in materia di definizione dei servizi d’interesse pubblico. Vi è un progetto di direttiva quadro. Ci aspettiamo che venga portato avanti. Ma che scopo avrebbe se tutti i settori saranno stati liberalizzati? Siamo già molto in ritardo: è ora di agire e di definire gli ambiti in questione. Altro punto, il metodo. Molti hanno detto prima di me che Lisbona ha segnato una tappa e Stoccolma ne dà atto. Ci pare essenziale che le conclusioni adottate per una migliore articolazione tra processo di Lussemburgo, agenda sociale, processo di Lisbona e grandi orientamenti di politica economica possano permettere a questo Consiglio di primavera di ritrovare, o meglio di definire, la sua reale vocazione, quella di fornire indirizzi in base ai lavori preparatori della Commissione che permettano a ciascuna Istituzione di rivestire il proprio ruolo - la Commissione il ruolo di stimolo, il Consiglio europeo quello di orientamento - perché, se tutti vogliono fare tutto, si può forse pensare che possa essere meno pericoloso, ma spesso risulta anche meno efficace. Poi ci pare che, nell’ambito di questi metodi, se vogliamo assumere la responsabilità sociale di cui lei ha parlato, signor Presidente, sarà anche necessario modificare i nostri indicatori. Non abbiamo un quadro preciso delle situazioni sociali. Abbiamo sicuramente fatto progressi dopo Lussemburgo, ma che cosa sappiamo della spartizione reale del valore aggiunto? Quanto viene tenuta in considerazione la qualifica dei lavoratori rispetto alla loro mobilità? Che cosa sappiamo degli strumenti di lotta ai licenziamenti quando non sono solo licenziamenti dovuti a congiunture economiche, ma rivelano uno scopo finanziario? Non è certo questa l’Europa che vogliamo."@it9 "Mr President, Mr President-in-Office of the Council, Mr President of the Commission, ladies and gentlemen, Stockholm has highlighted at least three subjects on which I should like to comment this morning. Regarding progress and the conditions for economic growth in Europe, I think that important signals have been given. This morning I have heard some people criticising the halt that has been called on certain forms of liberalisation. I believe that if we look at the situation with regard to Ericsson in Sweden and Marks [amp] Spencer or Danone in France, it is time to start asking questions about the cost of the growth that we are in the process of creating. Mr President of the Commission, I have listened to your appeal that Europe should keep its promises, but it cannot do this if it shows the door to thousands of workers. In that respect, Mr President of the Council, when you call for a balance between liberalisation and social responsibility, it seems to us that you are in agreement with the real concerns of our fellow citizens. From this point of view, I believe, and this will be my second point, that any progress that can be made in restructuring our services of general interest is essential. There is this draft framework directive. We are waiting for it to progress further, because unless it does, what is the point of defining this draft framework when we have already liberalised every sector? We are already well behind schedule: it is time to act and to restructure these sectors. My second point is method. Many people have already said this before me: Lisbon marked a certain stage, and Stockholm makes it official. It seems to us essential that the conclusions that you adopted regarding better coordination between the Luxembourg process, the social agenda, the Lisbon process and the broad guidelines of economic policy should enable this spring Council to rediscover, or discover, its true role, that of defining policy on the basis of the preparatory work carried out by the Commission, which enables everybody to play their part, the Commission in its role as instigator, and the European Council in its role as policy maker. Because if everyone wants to do everything, though one sometimes has the impression that it is less painful, very often it is also less effective. Then again, in using these methods, it seems to us that, if we want to take into consideration this social responsibility that you have talked about, Mr President, we shall also have to modify our indicators. We are not entirely clear about these social situations. Admittedly, we have made some progress since Luxembourg, but what do we really know about the way added value is distributed? What do we know about how employees are defined in terms of their mobility? What do we know about ways of opposing these job cuts, which were supposed to be merely economic job cuts, and which are becoming financial job cuts? This is certainly not the Europe that we want to have."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de fungerend voorzitter van de Raad, mijnheer de voorzitter van de Commissie, waarde collega’s, in Stockholm zijn tenminste drie onderwerpen uitvoerig behandeld. Ik wil daar deze ochtend graag op terugkomen. Wat de economische groei en de omstandigheden van deze groei in Europa betreft, zijn er krachtige signalen afgegeven. Ik heb hier vanochtend kritiek gehoord op de eventuele stopzetting van een aantal vormen van liberalisering. Als we kijken naar de situatie van Ericsson in Zweden en Marks [amp] Spencer of Danone in Frankrijk wordt het mijns inziens tijd dat we vraagtekens plaatsen bij de kosten van de groei die wij momenteel aan het realiseren zijn. Mijnheer de voorzitter van de Commissie, u hebt ons laten weten dat Europa zijn beloften moet nakomen. Europa kan dat echter niet doen als dit het ontslag betekent van duizenden werknemers. Mijnheer de voorzitter van de Raad, uit uw pleidooi voor evenwicht tussen liberalisering en sociale verantwoordelijkheid kunnen wij opmaken dat u de reële zorgen van onze medeburgers serieus neemt. Ik ben dan ook van mening dat alle vorderingen die bij de structurering van onze diensten van algemeen belang geboekt kunnen worden, van groot belang zijn. Dit is mijn tweede punt. Voor ons ligt de ontwerpkaderrichtlijn. Wij verwachten dat deze ten uitvoer wordt gebracht. Waarom zouden we deze ontwerpkaderrichtlijn anders hebben opgesteld als we toch alle sectoren gaan liberaliseren? Wij hebben al een achterstand opgelopen: het wordt tijd om actie te ondernemen en structuur aan te brengen in deze sectoren. Mijn tweede punt heeft betrekking op de methode. Vele sprekers voor mij zeiden het al: Lissabon was een nieuwe etappe en Stockholm heeft daarvan nota genomen. Het is in onze ogen bijzonder belangrijk dat de Raad tijdens deze voorjaarsbijeenkomsten zich weer op zijn werkelijke doel gaat concentreren, en wel aan de hand van de door u aangenomen conclusies met betrekking tot een betere coördinatie tussen het proces van Luxemburg, de Sociale Agenda, het proces van Lissabon en de globale richtsnoeren voor het economisch beleid. Het uitgangspunt daarbij moet het voorbereidende werk van de Commissie zijn dat eenieder in staat stelt zijn rol te vervullen: de Commissie haar rol als stuwende kracht en de Europese Raad zijn rol als oriënterende kracht. Als iedereen namelijk alles tegelijkertijd wil doen, lijkt het weliswaar minder pijn te doen, maar gebeurt alles in de praktijk ook minder doelmatig. Wat de methode betreft denken wij dat, als wij deze sociale verantwoordelijkheid waarover u sprak, mijnheer de voorzitter, op ons willen nemen, wij ook onze indicatoren moeten wijzigen. Wij hebben momenteel geen duidelijk overzicht van de sociale situatie. Zeker, wij hebben sinds Luxemburg vooruitgang geboekt, maar wordt de toegevoegde waarde wel daadwerkelijk verdeeld? Worden de vaardigheden van de werknemers gedurende hun loopbaan wel voldoende in overweging genomen? Op welke manier kunnen we ontslagen die niet om bedrijfseconomische, maar om financiële redenen plaatsvinden, bestrijden? Dit is immers niet de kant die we met Europa willen opgaan."@nl2 "Senhor Presidente, Senhor Presidente em exercício do Conselho, Senhor Presidente da Comissão, caros colegas, Estocolmo marcou um momento forte no que respeita pelo menos a três temas a que gostaria de voltar esta manhã. Quanto aos progressos e às condições do crescimento económico na Europa, penso que foram emitidos sinais importantes e ouvi quem criticasse esta manhã o ponto final introduzido em certas formas de liberalização. Penso que é tempo de nos interrogarmos, quando assistimos a situações como a da Eriksson na Suécia e a da Marks [amp] Spencer ou da Danone em França, sobre o custo do crescimento que estamos a desenvolver. Senhor Presidente da Comissão, ouvi o apelo que lançou no sentido de a Europa manter as suas promessas. Não pode fazê-lo se despede milhares de trabalhadores. Por isso, Senhor Presidente em exercício do Conselho, quando nos apela para um equilíbrio entre liberalização e responsabilidade social, parece-nos que está de acordo com a verdadeira preocupação dos nossos concidadãos. Nesta perspectiva, penso - eis o meu segundo ponto - que são essenciais todos os passos em frente que possam ser dados em matéria de estruturação dos nossos serviços de interesse geral. Há o projecto de directiva-quadro. Esperamos que avance. Caso contrário, de que é que serviria definir esse projecto-quadro no momento em que tivéssemos liberalizado todos os sectores? Já levamos um grande atraso: é tempo de agir e de estruturar esses sectores. Terceiro ponto; o método. Muitos o disseram antes de mim: Lisboa marcou uma etapa, Estocolmo toma nota. Parece-nos essencial que as conclusões que os senhores adoptaram sobre uma melhor articulação entre Processo do Luxemburgo, Agenda Social, Processo de Lisboa e grandes orientações de política económica possam permitir a este Conselho da Primavera reencontrar, ou encontrar, a sua verdadeira vocação, que é a de uma orientação com base em trabalhos preparatórios da Comissão que permita a cada um desempenhar o seu papel, a Comissão o seu papel de impulsionadora, o Conselho Europeu o seu papel de orientador. Pois, se todos quiserem fazer tudo, temos por vezes a impressão de que se faz menos mal mas também de que se é muitas vezes menos eficaz. E depois, ainda no que respeita aos métodos, parece-nos que, se queremos levar em conta essa responsabilidade social de que o senhor fala, Senhor Presidente, teremos de modificar também os nossos indicadores. Não possuímos uma legibilidade exacta das situações sociais. É certo que progredimos desde o Luxemburgo, mas o que é que sabemos sobre a partilha real do valor acrescentado? O que é que sabemos sobre a tomada em linha de conta da qualificação dos trabalhadores ao longo da sua mobilidade? O que é que sabemos sobre os nossos meios de luta contra os despedimentos, que apenas seriam despedimentos económicos e que estão a transformar-se em despedimentos financeiros? Não é com certeza esta a Europa que queremos."@pt11 "Herr talman, herr tjänstgörande rådsordförande, herr kommissionsordförande, kära kolleger! I Stockholm betonades minst tre frågor som jag vill återkomma till här i dag. När det gäller framstegen och villkoren för den ekonomiska tillväxten i Europa, tror jag att viktiga signaler har givits och jag hörde vissa här i förmiddags kritisera det stopp som satts upp mot vissa former av avreglering. Jag tror att det är dags, när vi ser på situationen för Eriksson i Sverige och Marks [amp] Spencer eller Danone i Frankrike, att ifrågasätta kostnaden för den tillväxt som vi är på väg att genomföra. Jag hörde, herr kommissionsordförande, er vädjan om att Europa skulle hålla sina löften. Det kan Europa inte göra om det samtidigt kastar ut tusentals anställda. Herr rådsordförande! När ni därför vädjar till oss om balans mellan avreglering och socialt ansvar, förefaller ni instämma i våra landsmäns verkliga oro. Ur den synvinkeln tror jag, och det blir min andra punkt, att alla framsteg som kan göras när det gäller strukturering av våra tjänster i allmänhetens intresse är grundläggande. Vi har projektet med ramdirektivet. Vi väntar på att det skall gå framåt. Vad tjänar det annars till att fastställa detta ramdirektiv när vi har avreglerat alla sektorer? Vi är redan mycket försenade: det är dags att agera och strukturera dessa sektorer. Den andra punkten gäller metoden. Många har sagt det före mig: Lissabon innebar en etapp, Stockholm tar hänsyn till det. Det förefaller oss grundläggande att slutsatserna ni antagit om bättre fördelning mellan Luxemburgprocessen, den sociala dagordningen, Lissabonprocessen och de stora riktlinjerna för den ekonomiska politiken kan göra det möjligt för rådet i vår att på nytt finna sin verkliga uppgift, en riktlinje på grundval av det förberedande arbetet i kommissionen som gör det möjligt för var och en att behålla sin roll, kommissionen som impulsgivare, Europeiska rådet som skapare av riktlinjer. För om alla vill göra allting har man ibland intryck av att det gör mindre ont, men det är också ofta mindre effektivt. Och sedan förefaller det oss som om vi när det gäller dessa metoder, om vi vill ta hänsyn till den sociala skyldighet som ni talade om herr talman, också måste ändra våra indikatorer. Vi kan inte exakt avläsa den sociala situationen. Vi har förvisso gjort framsteg sedan Luxemburg, men vad vet vi om att verkligen dela mervärdet? Vad vet vi om beaktandet av de anställdas kvalifikationer när de flyttar? Vad vet vi om våra möjligheter att kämpa mot avskedanden, som inte bara skulle vara ekonomiska avskedanden, utan också blir finansiella avskedanden? Det är definitivt inte det Europa vi vill ha."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Berès (PSE )."12,6 "Danone"9 "Eriksson"9 "Marks [amp] Spencer"9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph