Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-04-03-Speech-2-195"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-04-03"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Rapport om förberedelserna inför införandet av sedlar och mynt i euro4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010403.9.2-195"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-04-03-Speech-2-1964
lpv:speaker	lp:Solbes4
lpv:spoken text	"Señor Presidente, Señorías, el euro es una realidad desde el 1 de enero del año 1999 y la introducción de monedas y billetes se producirá dentro de 272 días. Con esto vamos a completar el cuadro histórico de pasar de tener en cada uno de nuestros países una moneda a compartir la misma moneda en el seno de la Unión Económica y Monetaria. También hemos desarrollado una serie de buenas prácticas, que no son otra cosa que una serie de ideas simples, concretas, sencillas, que están ya siendo aplicadas en algunos Estados miembros y que se dan a conocer a los demás para que las puedan aplicar también. En la comunicación de hoy, la Comisión plantea 20 nuevas prácticas, 10 para efectuar antes de la entrada en circulación de las monedas y billetes el 1 de enero, y otras 10 que podrían llevarse a la práctica posteriormente. Dichas medidas no son aplicables en todos los Estados miembros de la Unión Económica y Monetaria, pero son un conjunto de ideas al que cada Estado miembro puede recurrir y utilizar algunas de ellas si lo considera conveniente. Citaré algunas que son, como decía antes, ideas relativamente simples, como difundir en los pequeños comercios instrumentos de cálculo de devolución de moneda cuando se utilice la moneda nacional y el euro al mismo tiempo. O crear y difundir instrumentos para el cálculo de las necesidades de liquidez de las pequeñas empresas, tema fundamental para pedir el de monedas y billetes en su momento. Proceder también, de acuerdo con los consumidores y los empresarios, a pagar parte de los salarios, a finales de año, con "kits" de monedas en euro, cosa que se puede hacer. Después de la introducción, el 1 de enero de 2002, de monedas y billetes, se pueden plantear algunos temas de interés. Por ejemplo, recomendamos que los saldos, o rebajas, no se pongan en marcha, como suele ser práctica en algunos Estados miembros, el día 2 de enero, pues se produciría una situación inmanejable desde el punto de vista del funcionamiento de estos comercios. También recomendamos, por ejemplo, que se autorice la "neutralización" de los billetes nacionales en algunos operadores económicos, de tal forma que reduzcamos los riesgos de transporte. Proponemos también, por ejemplo, como se ha hecho en Francia, que se creen instrumentos específicos de precalibrado de la antigua moneda, de tal forma que la devolución de las piezas nacionales se ponga en marcha de forma más fácil. En fin, hay una serie de ideas que creemos que son útiles, que se han aplicado ya en algunos Estados miembros y que, sin duda alguna, van a ser positivas para conseguir que esta introducción de monedas y billetes en 300 millones de europeos se haga de forma más fácil. La operación logística es de gran importancia, y deberíamos intentar resolver la mayor parte de los problemas antes de que llegue esta fecha para que estos posibles problemas prácticos de segundo plano y de menor importancia no empañen, sin embargo, el elemento fundamental, es decir, la entrada en circulación de monedas y billetes en euros. Los dos años iniciales de la existencia del euro han permitido la consolidación de buenos resultados económicos y progresos sustanciales. No voy a repetir las cifras de crecimiento, de inflación o en qué medida la política monetaria ha contribuido al crecimiento o a la convergencia de nuestras economías, ni tampoco el papel que ha jugado el euro como elemento protector frente a crisis externas. En todo caso, es cierto que el euro ha tenido un impacto claro en la integración financiera y ha creado las condiciones para un mercado europeo amplio y con buena liquidez. Es verdad que esta nueva situación nos permite hacer frente a otros retos que debemos afrontar, como en el ámbito de la política presupuestaria: evitar que ésta sea procíclica y nos permita prepararnos para los riesgos planteados por el envejecimiento de la población, acelerar nuestras reformas estructurales para mejorar nuestro potencial de crecimiento, avanzar en el terreno de la legislación financiera para integrar más los mercados, o completar el proceso con esa introducción de monedas y billetes, que esperamos se produzca con éxito el 1 de enero próximo. Sin duda alguna, esta introducción va a ser un acontecimiento histórico. Las empresas, los consumidores, las administraciones, todos debemos adaptarnos a esta nueva situación, y la comunicación que hoy se presenta consta de un informe sobre la situación en la que se encuentran los preparativos para la introducción de las monedas y billetes, pero también, además de hacer un balance de esta situación general, se llevan a cabo dos trabajos adicionales: por una parte, ver en qué medida el contenido de la recomendación del pasado 11 de octubre de la Comisión ha sido cumplido por los Estados miembros y, en segundo lugar, establecer una serie de buenas prácticas, cuya aplicación puede contribuir a facilitar el correcto desarrollo de las operaciones de cambio fiduciario. Es posible que con esta nueva comunicación terminemos las comunicaciones de la Comisión al Consejo. Y digo que es posible porque no descartamos que, si nuevos elementos se plantean que aconsejen una nueva comunicación, así se haría en el mes de octubre próximo. En todo caso, quería responder a las dos preguntas que son objeto del documento hoy: cuál es la situación actual y qué nuevas prácticas se proponen. El cuadro de los preparativos presenta una situación que yo definiría como desigual. No es una situación ni blanca ni negra; es una situación gris y, en algunos casos, ese gris es excesivamente oscuro, pero es verdad que sólo en algunos casos muy puntuales. Desde el punto de vista de las empresas es verdad que, globalmente, la preparación de las grandes empresas ha avanzado de forma muy satisfactoria, pero las pequeñas y medianas empresas siguen algo rezagadas. Aproximadamente la mitad de ellas ya ha mejorado la situación, pero todavía la mitad de ellas sigue sin tener un plan de acción para pasar al euro el 1 de enero próximo. Y lo que es más relevante: una de cada tres de las mismas todavía no es consciente de que el 1 de enero de 2002 es la fecha límite para realizar todas sus operaciones en euros. Por lo tanto, la mentalización de pequeñas y medianas empresas sigue siendo una de nuestras preocupaciones fundamentales en esta comunicación. Desde el punto de vista de los consumidores, el eurobarómetro del mes de enero pone de manifiesto la visión que los consumidores tienen del euro, y hay que reconocer que en algunos casos resulta relativamente confusa. Por ejemplo, una de cada cuatro personas (el 25 por cien) piensa que las monedas y billetes en euros emitidos en un país sólo tendrán curso legal en ese país, lo cual demuestra que un elemento tan esencial como la existencia de la moneda única aún no ha sido bien comprendido. Pero una de cada cinco ignora, por ejemplo, que la introducción del euro irá acompañada de la retirada de las antiguas monedas y, aunque se ha progresado también en el tema del calendario, todavía el 40 % de los ciudadanos no conoce la fecha exacta de la introducción de las monedas y billetes en euros. Las numerosas campañas de información han tenido efectos limitados, pero es verdad que es difícil conseguir que el consumidor se interese por un acontecimiento que ve todavía lejano. La documentación es múltiple, pero es verdad que la documentación, a veces, no se lee. Estamos convencidos de que esta situación evolucionará a principios del segundo semestre con el cambio anticipado de las grandes empresas facturadoras de las cuentas bancarias y de los medios de pago fiduciarios. Ello contribuirá a sumergir progresivamente a los consumidores en nuestra nueva realidad. En cuanto a las administraciones públicas, por lo general están listas y ofrecen a los administrados la posibilidad de utilizar el euro en una gama bastante amplia de operaciones, aunque es verdad que podrían desempeñar un papel más importante, produciendo un efecto de arrastre sobre el conjunto de la economía, estableciendo, por ejemplo, en euros, los contratos públicos o el sueldo de los funcionarios, cosa que ha puesto en marcha alguno de los Estados miembros, pero no todos ellos. Los bancos están colaborando bien; están llevando a cabo una transición anticipada en las relaciones con sus clientes; la adaptación de los distribuidores automáticos de billetes en 2002 será probablemente muy rápida, e incluso inmediata en la mayor parte de los Estados miembros; expenderán, por lo general, billetes de poco valor y contribuirán así a paliar los problemas de devolución de cambio que se pueden plantear en las operaciones comerciales. El cambio de billetes nacionales por euros será gratuito e ilimitado en la mayor parte de los Estados participantes durante el período de doble circulación. Los bancos se han convertido, de hecho, en uno de los motores del paso al euro, y su política de cambio anticipado es una contribución muy importante a la sensibilización del euro en los operadores económicos."@es12
lpv:translated text	"Hr. formand, mine damer og herrer, euroen blev indført 1. januar 1999, og sedler og mønter bliver indført om 272 dage. Dermed fuldfører vi den historiske plan om at gå fra i hvert enkelt land at have en valuta til at være fælles om den samme valuta inden for Den Økonomiske og Monetære Union. Vi har også udarbejdet en række eksempler på god praksis, der blot er en række simple, konkrete og enkle idéer, som allerede anvendes i nogle medlemsstater, og som formidles til de øvrige, så de også kan tage dem i anvendelse. I meddelelsen i dag foreslår Kommissionen 20 nye praksisser, 10, der skal iværksættes før indførelsen af sedler og mønter den 1. januar, og 10, der kan iværksættes senere. Foranstaltningerne er ikke anvendelige for alle Den Økonomiske og Monetære Unions medlemsstater, men det er en samling idéer, som de enkelte medlemsstater kan overveje at tage i anvendelse, hvis de finder det hensigtsmæssigt. Jeg vil nævne nogle af de, som sagt, forholdsvis simple idéer: uddeling til små forretninger af instrumenter til beregning af byttepenge i den periode, hvor der benyttes både national valuta og euro. Eller udvikling og uddeling af instrumenter til beregning af små virksomheders likviditetsbehov, noget, der er nødvendigt for at kunne anmode om af sedler og mønter til sin tid. Udbetaling i slutningen af året af en del af lønningerne i møntpakker i euro efter aftale med forbrugerne og arbejdsgiverne, noget, som er muligt. Efter indførelsen af sedler og mønter den 1. januar 2002 kan der gøres andre ting. F.eks. anbefaler vi, at udsalg ikke, som de plejer i nogle medlemsstater, starter den 2. januar, for det ville skabe en uhåndterlig situation for disse forretninger. Vi anbefaler f.eks. også, at det tillades at makulere de nationale sedler i visse virksomheder, således at vi på den måde nedbringer transportrisiciene. Vi foreslår f.eks. også, at der skabes specifikke forudtilpassede instrumenter til gamle mønter, som det er sket i Frankrig, således at indleveringen af de nationale mønter kan ske let og smertefrit. Endelig er der en række efter vores mening nyttige idéer, som allerede er blevet taget i anvendelse i nogle medlemsstater, og som uden tvivl vil medvirke til, at indførelsen af sedler og mønter for 300 millioner europæere sker så problemfrit som muligt. Den logistiske operation er meget vigtig, og vi skal forsøge at løse størstedelen af problemerne før den 1. januar, så disse eventuelle praktiske problemer, der kommer i anden række og er mindre vigtige, ikke overskygger det, sagen drejer sig om, nemlig indførelsen af sedler og mønter i euro. De to første år med euroen har konsolideret de gode økonomiske resultater og medført væsentlige fremskridt. Jeg vil ikke gentage tallene for vækst og inflation eller tale om, i hvilket omfang den monetære politik har bidraget til væksten eller til konvergensen af vores økonomier, ej heller om den beskyttelse, som euroen har givet mod kriser i tredjelande. Det er i hvert fald helt sikkert, at euroen har haft en stor indflydelse på den finansielle integration og har skabt betingelser for et omfattende europæisk marked med god likviditet. Det er rigtigt, at denne nye situation giver os mulighed for at tage andre udfordringer op, f.eks. at undgå, at budgetpolitikken bliver procyklisk, at forberede os på de risici, som befolkningens aldring medfører, at fremskynde vores strukturreformer for at forbedre vores vækstpotentiale, at gøre fremskridt inden for finansiel lovgivning for at integrere markederne bedre eller at fuldføre den forhåbentlig succesfulde proces med indførelse af sedler og mønter den 1. januar næste år. Der er ingen tvivl om, at indførelsen bliver en historisk begivenhed. Vi skal alle sammen, virksomheder, forbrugere og forvaltninger, vænne os til denne nye situation, og den meddelelse, der forelægges i dag, består af en beretning om, hvordan det står til med forberedelserne til indførelse af sedler og mønter, men ud over en status over den generelle situation indeholder den to andre elementer: For det første vurderes det, i hvilket omfang Kommissionens henstilling af 11. oktober 2000 er blevet efterkommet af medlemsstaterne, og for det andet fastlægges der en række eksempler på god praksis, som kan bidrage til at lette overgangen til den nye valuta. Denne meddelelse bliver muligvis Kommissionens sidste meddelelse til Rådet. Og jeg siger muligvis, fordi vi ikke vil udelukke, at vi laver en i oktober i år, hvis der er noget, der taler for det. Jeg vil i hvert fald svare på de to spørgsmål, der rejses i dette dokument: Hvordan er situationen i dag, og hvilke nye praksisser foreslås der? Opgørelsen over forberedelserne afspejler en situation, som jeg vil betegne som uensartet. Situationen er hverken hvid eller sort, det er en grå situation, og i visse tilfælde er den grå farve for mørk, men det er nu kun i meget få tilfælde. Hvad angår virksomhederne, har de store virksomheder som helhed gjort tilfredsstillende fremskridt med forberedelsen, men de små og mellemstore virksomheder halter stadig noget bagefter. Omtrent halvdelen af dem har allerede forbedret situationen, men den anden halvdel har stadig ingen handlingsplan for overgangen til euroen den 1. januar næste år. Og hvad værre er: Hver tredje af dem er stadig ikke klar over, at alle deres transaktioner skal foregå i euro fra den 1. januar 2002. Derfor er bevidstgørelsen af de små og mellemstore virksomheder stadig et af vores hovedproblemer i denne meddelelse. Eurobarometeret for januar belyser forbrugernes syn på euroen, og det må erkendes, at det i visse tilfælde er temmelig forvirrende. F.eks. tror hver fjerde (25%), at sedler og mønter i euro, der udstedes af et land, kun vil være lovlige betalingsmidler i det pågældende land, hvilket viser, at noget så grundlæggende som eksistensen af en fælles valuta endnu ikke er forstået fuldt ud. Men hver femte ved f.eks. ikke, at indførelsen af euroen betyder, at de gamle sedler og mønter tages ud af omløb, og selv om der er sket fremskridt, hvad angår kendskabet til tidsplanen, kender 40% af borgerne stadig ikke den præcise dato for indførelsen af sedler og mønter i euro. De mange informationskampagner har haft begrænset virkning, men det er svært at få forbrugerne til at interessere sig for en begivenhed, som de synes ligger langt ude i fremtiden. Der er masser af dokumentation, men det er sandt, at dokumentationen til tider ikke bliver læst. Vi er overbevist om, at denne situation vil ændre sig i begyndelsen af andet halvår, når fakturaer fra store virksomheder, bankkontoer og pengeløse betalingsmidler angives i euro. Det vil bidrage til, at de nye realiteter lidt efter lidt går op for forbrugerne. De offentlige forvaltninger er stort set velforberedte og giver borgerne mulighed for at bruge euroen ved en lang række transaktioner, men det er rigtigt, at de kunne spille en større rolle, der kunne få indvirkning på hele økonomien, hvis de f.eks. angav offentlige kontrakter eller tjenestemænds lønninger i euro, noget som nogle, men ikke alle, medlemsstater har gjort. Bankerne samarbejder godt. De gennemfører overgangen i god tid, hvad angår kundekontakter, tilpasningen af pengeautomaterne i 2002 sker sandsynligvis meget hurtigt eller øjeblikkeligt i de fleste medlemsstater, de vil især sætte små pengesedler i omløb og på den måde bidrage til at mindske problemerne med byttepenge ved handelstransaktioner. Ombytningen af nationale sedler med euro bliver gratis og ubegrænset i de fleste deltagende stater i perioden med to valutaer i omløb. Bankerne er i praksis blevet en af drivkræfterne bag overgangen til euroen, og deres politik om overgang i god tid bidrager aktivt til at skabe bevidsthed om euroen hos de økonomiske aktører."@da1 ". Herr Präsident, meine Damen und Herren! Seit dem 1. Januar 1999 ist der Euro Realität, und in 272 Tagen werden die Münzen und Banknoten eingeführt. Damit werden wir den historischen Rahmen des Übergangs von einer Währung in jedem einzelnen unserer Länder zu einer gemeinsamen Währung innerhalb der Wirtschafts- und Währungsunion vervollständigen. Wir haben auch eine Reihe guter Praktiken entwickelt, die nichts weiter sind als eine Reihe einfacher, konkreter, unkomplizierter Ideen, die in einigen Mitgliedstaaten bereits angewendet und die den übrigen Ländern zur Kenntnis gegeben werden, damit diese sie auch anwenden können. In der heutigen Mitteilung führt die Kommission 20 neue Praktiken auf, 10 zur Anwendung vor dem Beginn des Umlaufs der Münzen und Banknoten am 1. Januar und weitere 10, die im Nachhinein in die Praxis überführt werden könnten. Diese Maßnahmen sind nicht in allen Mitgliedstaaten der Wirtschafts- und Währungsunion anwendbar, aber sie stellen ein Paket von Ideen dar, auf die jeder Mitgliedstaat zurückgreifen und von denen er einige, wenn es für sinnvoll gehalten wird, nutzen kann. Ich will einige nennen. Es sind, wie gesagt, relativ einfache Ideen wie die Verteilung von Rechnern an die Kleinhändler zur Berechnung des Wechselgeldes, wenn die nationale Währung und der Euro gleichzeitig verwendet werden. Oder die Herstellung und Verteilung von Geräten zur Berechnung der erforderlichen Liquidität von Kleinbetrieben, ein grundlegendes Problem, wenn es darum geht, zu gegebener Zeit das von Münzen und Banknoten zu fordern. Man könnte auch, nach Vereinbarung mit den Verbrauchern und den Arbeitgebern, einen Teil der Gehälter am Jahresende als Euro-Münzen-Kits auszahlen. Nach der Einführung von Münzen und Banknoten am 1. Januar 2002 kann man einige interessante Themen aufgreifen. Zum Beispiel empfehlen wir, mit den Schlussverkäufen oder den Rabatten, wie in einigen Mitgliedstaaten üblich, noch nicht am 2. Januar zu beginnen, weil sonst aus der Sicht der Funktionsweise der Handelsgeschäfte eine unbeherrschbare Situation entstehen würde. Wir empfehlen zum Beispiel auch, einige Wirtschaftsakteure mit der „Ungültigmachung“ der nationalen Banknoten zu beauftragen, sodass wir damit die Transportrisiken verringern. Auch schlagen wir beispielsweise vor, dass man, wie man es in Frankreich gemacht hat, spezielle normierte Behältnisse für den Rückfluss der alten Währung herstellt, sodass die Rückgabe der nationalen Münzen einfacher vonstatten geht. Schließlich gibt es eine Reihe von Ideen, die wir für nützlich halten und die in einigen Mitgliedstaaten bereits angewendet werden. Sie werden sich zweifellos in dem Bestreben, die Einführung von Münzen und Banknoten bei 300 Millionen Europäern leichter zu gestalten, als positiv erweisen. Die Logistik ist von großer Bedeutung, und wir sollten versuchen, den größten Teil der Probleme noch vor diesem Datum zu lösen, damit diese zweitrangigen, weniger wichtigen praktischen Probleme, die auftreten können, nicht den Blick für das Grundlegende, nämlich den Beginn des Umlaufs der Euro-Münzen und -Banknoten, versperren. Die ersten beiden Jahre der Existenz des Euro haben es ermöglicht, die guten wirtschaftlichen Ergebnisse und substanziellen Fortschritte zu konsolidieren. Ich will nicht die Wachstums- oder Inflationsziffern wiederholen und auch nicht erneut darauf eingehen, inwieweit die Währungspolitik zum Wachstum oder zur Konvergenz unserer Volkswirtschaften beigetragen hat. Ich will auch nicht herausstellen, welche Rolle der Euro als Element des Schutzes vor äußeren Krisen gespielt hat. Sicher ist nur, dass der Euro einen deutlichen Einfluss auf die Integration des Finanzsektors ausgeübt und die Voraussetzungen für einen umfassenden, sehr liquiden europäischen Markt geschaffen hat. Diese neue Situation ermöglicht uns, dass wir uns anderen Herausforderungen stellen, zum Beispiel im Bereich der Haushaltspolitik, deren prozyklischen Charakter es zu vermeiden gilt. Sie ermöglicht uns ferner, uns gegen die Risiken infolge des Alterns der Bevölkerung zu wappnen, unsere Strukturreformen zur Verbesserung unseres Wachstumspotenzials zu beschleunigen, auf dem Gebiet der Finanzgesetzgebung zur stärkeren Integration der Märkte voranzukommen oder den Prozess mit dieser Einführung von Münzen und Banknoten abzurunden, die, so hoffen wir, am 1. Januar des kommenden Jahres erfolgreich verläuft. Diese Einführung wird ganz ohne Zweifel ein historisches Ereignis sein. Die Unternehmen, die Verbraucher, die Verwaltungen, alle müssen wir uns an diese neue Situation anpassen, und die heute vorgelegte Mitteilung ist ein Bericht über die Vorbereitungsarbeiten zur Einführung von Münzen und Banknoten; aber über eine allgemeine Bilanz hinaus geht es um zweierlei: Wir wollen einerseits untersuchen, inwieweit die Mitgliedstaaten den Inhalt der Empfehlung der Kommission vom 11. Oktober vergangenen Jahres umgesetzt haben, und andererseits eine Reihe guter Praktiken aufführen, deren Anwendung bei der korrekten Abwicklung der Arbeiten zum Umtausch der Banknoten und Münzen behilflich sein kann. Möglicherweise ist diese neue Mitteilung die letzte der Kommission an den Rat. Ich sage möglicherweise, denn wir schließen nicht aus, dass noch einmal eine im Oktober herausgegeben wird, sofern sich neue Aspekte ergeben, die eine neue Mitteilung als ratsam erscheinen lassen. Auf alle Fälle wollte ich auf die zwei Fragen antworten, die Gegenstand des heutigen Dokuments sind: Wie sieht die gegenwärtige Situation aus, und welche neuen Praktiken werden vorgeschlagen? Die Vorbereitungsarbeiten vermitteln ein uneinheitliches Bild. Es ist keine Schwarz-Weiß-Situation, sondern das Bild ist grau, und in einigen Fällen, aber nur sehr punktuell, ist es ausgesprochen dunkelgrau. Aus der Sicht der Unternehmen allerdings sind die Vorbereitungsarbeiten insgesamt sehr zufrieden stellend vorangeschritten, allerdings hinken die kleinen und mittleren Unternehmen etwas hinterher. Bei etwa der Hälfte von ihnen hat sich die Situation gebessert, aber die andere Hälfte verfügt weiterhin über keinen Aktionsplan für den Übergang zum Euro am kommenden 1. Januar. Mehr noch: Ein Drittel dieser Unternehmen ist sich noch nicht dessen bewusst, dass der 1. Januar 2002 der Stichtag ist, ab dem alle ihre Vorgänge in Euro abgewickelt werden. Daher gehört die Aufklärung weiterhin zu unseren wichtigsten Anliegen in dieser Mitteilung. Was die Verbraucher betrifft, so gibt das Eurobarometer vom Januar Auskunft über ihre Sicht im Zusammenhang mit dem Euro, und diese Sicht ist in einigen Fällen zugegebenermaßen relativ konfus. So glaubt beispielsweise jeder Vierte (das sind 25 %), dass die in einem Land herausgegebenen Euro-Banknoten und -Münzen nur in diesem Land gesetzliches Zahlungsmittel sind, was beweist, dass ein solch wesentlicher Aspekt wie die Existenz der Einheitswährung noch nicht voll verstanden wurde. Aber jeder Fünfte weiß zum Beispiel nicht, dass die Einführung des Euro mit dem Einzug der alten Währungen einhergeht, und wenngleich man in der Frage des Zeitplans bereits vorangekommen ist, kennen 40 % der Bürger noch immer nicht das genaue Datum der Einführung der Euro-Banknoten und -Münzen. Die zahlreichen Informationskampagnen zeigten nur eine begrenzte Wirkung, aber es ist natürlich schwierig, den Verbraucher für ein Ereignis zu interessieren, das ihm noch fern vorkommt. Wir sind überzeugt, dass sich diese Situation ab dem Beginn des zweiten Halbjahrs mit der vorgezogenen Umstellung der Kontoführung und der Berechnung der Zahlungsmittel durch die großen Unternehmen ändern wird. Das wird dazu beitragen, dass die Verbraucher zunehmend in unsere neue Wirklichkeit eingeführt werden. Was die öffentlichen Verwaltungen betrifft, so sind sie im Großen und Ganzen bereit und bieten ihren Kunden die Möglichkeit, den Euro in einem recht breiten Spektrum von Vorgängen zu verwenden. Natürlich könnten sie eine größere Rolle spielen, indem sie die gesamte Wirtschaft mitziehen und beispielsweise die öffentlichen Verträge in Euro abwickeln oder ihre Beamten in Euro bezahlen, was in einigen Mitgliedstaaten angelaufen ist, aber eben nicht in allen. Die Banken kooperieren gut; in ihren Kundenbeziehungen arbeiten sie an einem vorzeitigen Übergang; die Anpassung der Geldautomaten im Jahre 2002 wird wahrscheinlich sehr schnell und in den meisten Mitgliedstaaten sogar unverzüglich vonstatten gehen; sie werden im Allgemeinen niedrigwertige Banknoten ausgeben und auf diese Weise die Probleme bei der Rückgabe von Wechselgeld im Handel mildern. Der Umtausch nationaler Banknoten in Euro wird in der Zeit des Umlaufs von zwei Währungen in den meisten Teilnehmerstaaten kostenlos und unbegrenzt sein. Die Banken sind faktisch zu Motoren der Umstellung auf den Euro geworden, und ihre Politik des vorgezogenen Übergangs ist ein sehr wichtiger Beitrag zur Euro-Sensibilisierung der Wirtschaftsakteure."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, το ευρώ είναι πραγματικότητα από την 1η Ιανουαρίου 1999 και η εισαγωγή κερμάτων και χαρτονομισμάτων θα πραγματοποιηθεί σε 272 ημέρες. Έτσι θα συμπληρώσουμε το ιστορικό πλαίσιο της μετάβασης από την ύπαρξη ιδιαίτερου νομίσματος σε καθεμία από τις χώρες μας στην ύπαρξη του ίδιου νομίσματος στους κόλπους της Οικονομικής και Νομισματικής Ένωσης. Επίσης, έχουμε αναπτύξει μια σειρά ορθών πρακτικών, που δεν είναι τίποτα άλλο από μια σειρά απλών και συγκεκριμένων ιδεών που εφαρμόζονται ήδη σε ορισμένα κράτη μέλη και που γνωστοποιούνται στα υπόλοιπα για να μπορέσουν να τα εφαρμόσουν και αυτά. Στη σημερινή ανακοίνωση, η Επιτροπή παρουσιάζει 20 νέες πρακτικές, 10 για να πραγματοποιηθούν πριν από την έναρξη κυκλοφορίας των κερμάτων και των χαρτονομισμάτων την 1η Ιανουαρίου και άλλες 10 για να μπορέσουν να εφαρμοστούν αργότερα. Τα εν λόγω μέτρα δεν πρέπει να εφαρμοστούν σε όλα τα κράτη μέλη της Οικονομικής και Νομισματικής Ένωσης αλλά είναι ένα σύνολο ιδεών στις οποίες κάθε κράτος μέλος μπορεί να ανατρέχει και να χρησιμοποιεί ορισμένες, αν το θεωρεί σκόπιμο. Θα αναφέρω ορισμένες που είναι, όπως είπα πριν, ιδέες σχετικά απλές, όπως η διανομή στα μικρά καταστήματα εργαλείων υπολογισμού της μετατροπής του νομίσματος, όταν χρησιμοποιείται το εθνικό νόμισμα και το ευρώ ταυτοχρόνως. Ή η δημιουργία και η διανομή μέσων για τον υπολογισμό των αναγκών ρευστότητας των μικρών επιχειρήσεων, θεμελιώδες θέμα για να ζητήσουν τον εφοδιασμό τους με επαρκή κέρματα και χαρτονομίσματα όταν έρθει η ώρα. Η καθιέρωση επίσης, με τη συμφωνία των καταναλωτών και των επιχειρηματιών, της πληρωμής μέρους του μισθού, στο τέλος του χρόνου, με “μασούρια” κερμάτων σε ευρώ, πράγμα που μπορεί να γίνει. Μετά την εισαγωγή, την 1η Ιανουαρίου 2002, των κερμάτων και των χαρτονομισμάτων, ενδέχεται να τεθούν ορισμένα ενδιαφέροντα θέματα. Για παράδειγμα, συνιστούμε να μην αρχίσουν οι εκπτώσεις στις 2 Ιανουαρίου, όπως συνηθίζεται σε ορισμένα κράτη μέλη, επειδή αυτό θα δημιουργούσε μια χαώδη κατάσταση από την άποψη της λειτουργίας αυτών των καταστημάτων. Συνιστούμε επίσης, για παράδειγμα, να επιτραπεί η “ουδετεροποίηση” των εθνικών χαρτονομισμάτων σε ορισμένους οικονομικούς παράγοντες, έτσι ώστε να μειωθούν οι κίνδυνοι μεταφοράς. Προτείνουμε επίσης, για παράδειγμα, όπως έγινε στη Γαλλία, να δημιουργηθούν ειδικά μέσα προμέτρησης του παλιού νομίσματος, ούτως ώστε η επιστροφή των εθνικών νομισμάτων να γίνεται πιο εύκολα. Τέλος, υπάρχει μια σειρά ιδεών που πιστεύουμε ότι είναι χρήσιμες, που έχουν ήδη εφαρμοσθεί σε ορισμένα κράτη μέλη και που, αναμφίβολα, θα είναι θετικές για να επιτευχθεί ευκολότερα αυτή η εισαγωγή κερμάτων και χαρτονομισμάτων σε 300 εκατομμύρια Ευρωπαίους. Η λογιστική πράξη είναι μεγάλης σημασίας και θα πρέπει να προσπαθήσουμε να επιλύσουμε το μεγαλύτερο μέρος των προβλημάτων πριν φθάσει αυτή η ημερομηνία, για να μην παρεμποδίσουν αυτά τα πιθανά πρακτικά δευτερεύοντα προβλήματα ήσσονος σημασίας το θεμελιώδες γεγονός, που είναι η εισαγωγή και η κυκλοφορία των νομισμάτων και χαρτονομισμάτων σε ευρώ. Τα δύο πρώτα χρόνια ύπαρξης του ευρώ επέτρεψαν την παγίωση καλών οικονομικών αποτελεσμάτων και ουσιαστικών προόδων. Δεν θα επαναλάβω τα αριθμητικά μεγέθη της ανάπτυξης, του πληθωρισμού ή τον βαθμό στον οποίο η νομισματική πολιτική συνέβαλε στην ανάπτυξη ή στη σύγκλιση των οικονομιών μας, ούτε το ρόλο που έπαιξε το ευρώ ως προστατευτικό στοιχείο έναντι εξωτερικών κρίσεων. Πάντως, είναι αλήθεια ότι το ευρώ είχε σαφή επίδραση στην οικονομική ολοκλήρωση και δημιούργησε τις συνθήκες για μια ευρεία ευρωπαϊκή αγορά με ικανοποιητική ρευστότητα. Είναι αλήθεια ότι αυτή η νέα κατάσταση μας επιτρέπει να αντεπεξέλθουμε και σε άλλες προκλήσεις που πρέπει να αντιμετωπίσουμε, όπως στο πεδίο της δημοσιονομικής πολιτικής: την αποφυγή του κυκλικού χαρακτήρα και την προετοιμασία για τους κινδύνους που τίθενται λόγω της γήρανσης του πληθυσμού, την επίσπευση των διαρθρωτικών μας μεταρρυθμίσεων για να βελτιώσουμε το αναπτυξιακό δυναμικό μας, την πρόοδο στο πεδίο της χρηματοπιστωτικής νομοθεσίας για μια μεγαλύτερη ολοκλήρωση των αγορών ή τη συμπλήρωση της διαδικασίας με την εισαγωγή αυτών των κερμάτων και των χαρτονομισμάτων, που ελπίζουμε ότι θα πραγματοποιηθεί με επιτυχία την 1η του ερχόμενου Ιανουαρίου. Αναμφίβολα, αυτή η εισαγωγή θα είναι ένα ιστορικό γεγονός. Οι επιχειρήσεις, οι καταναλωτές, η διοίκηση, όλοι πρέπει να προσαρμοστούμε σ’ αυτή τη νέα κατάσταση και η ανακοίνωση που παρουσιάζεται σήμερα περιλαμβάνει μια έκθεση για την κατάσταση στην οποία βρίσκονται οι προπαρασκευαστικές εργασίες ενόψει της εισαγωγής κερμάτων και χαρτονομισμάτων, αλλά, εκτός από τον απολογισμό αυτής της γενικής κατάστασης, επιτελεί και δύο πρόσθετες εργασίες: από τη μια πλευρά, εξετάζει σε ποιο βαθμό έχει εκπληρωθεί από τα κράτη μέλη το περιεχόμενο της σύστασης της 11ης Οκτωβρίου της Επιτροπής και, από την άλλη, καθιερώνει μια σειρά ορθών πρακτικών, η εφαρμογή των οποίων μπορεί να συμβάλει στη διευκόλυνση της σωστής ανάπτυξης των συναλλαγών στη χρηματοπιστωτική αγορά. Είναι πιθανό μ’ αυτή τη νέα ανακοίνωση να τελειώσουν οι ανακοινώσεις της Επιτροπής στο Συμβούλιο. Και λέω ότι είναι πιθανό, γιατί δεν αποκλείουμε, αν ανακύψουν νέα στοιχεία που συνιστούν μια νέα ανακοίνωση, να παρουσιάσουμε μία τον ερχόμενο Οκτώβριο. Πάντως, θα ήθελα να απαντήσω στις δύο ερωτήσεις που αποτελούν αντικείμενο του σημερινού εγγράφου: ποια είναι η τωρινή κατάσταση και ποιες νέες πρακτικές προτείνονται. Το πλαίσιο των προπαρασκευαστικών εργασιών παρουσιάζει μια κατάσταση που θα τη χαρακτήριζα άνιση. Δεν είναι μια κατάσταση ούτε άσπρη ούτε μαύρη, είναι μια κατάσταση γκρι και, σε ορισμένες περιπτώσεις, αυτό το γκρι είναι υπερβολικά σκούρο, αλλά είναι αλήθεια ότι αυτό συμβαίνει μόνο σε πολύ συγκεκριμένες περιπτώσεις. Από την άποψη των επιχειρήσεων, είναι αλήθεια ότι, γενικά, η προετοιμασία των μεγάλων επιχειρήσεων άρχισε πολύ ικανοποιητικά, αλλά οι μικρομεσαίες επιχειρήσεις είναι ακόμη κάπως αργοπορημένες. Σχεδόν οι μισές από αυτές έχουν ήδη βελτιώσει την κατάσταση, αλλά οι άλλες μισές εξακολουθούν να μην έχουν ακόμη σχέδιο δράσης για να περάσουν στο ευρώ την 1η του ερχόμενου Ιανουαρίου. Και το πιο σημαντικό είναι ότι μία στις τρεις δεν έχει συνειδητοποιήσει ακόμα ότι η 1η Ιανουαρίου 2002 είναι η οριακή ημερομηνία για να πραγματοποιούν όλες τους τις συναλλαγές σε ευρώ. Επομένως, η συνειδητοποίηση των μικρομεσαίων επιχειρήσεων συνεχίζει να είναι μια από τις θεμελιώδεις ανησυχίες μας σ’ αυτή την ανακοίνωση. Από την άποψη των καταναλωτών, το ευρωβαρόμετρο του Ιανουαρίου μας αποκαλύπτει την άποψη που έχουν οι καταναλωτές για το ευρώ και πρέπει να αναγνωρίσουμε ότι σε ορισμένες περιπτώσεις αυτή είναι σχετικά συγκεχυμένη. Για παράδειγμα, ο ένας στους τέσσερις (το 25%) πιστεύει ότι τα κέρματα και τα χαρτονομίσματα σε ευρώ που θα εκδοθούν σε μια χώρα θα κυκλοφορούν νόμιμα μόνο σ’ αυτή τη χώρα, γεγονός που αποδεικνύει ότι ένα τόσο σημαντικό στοιχείο όπως η ύπαρξη του ενιαίου νομίσματος δεν έχει ακόμα κατανοηθεί καλά. Αλλά ένας στους πέντε αγνοεί, για παράδειγμα, ότι η εισαγωγή του ευρώ θα συνοδευτεί από την απόσυρση των παλιών νομισμάτων και, παρότι υπήρξε πρόοδος και στο θέμα του χρονοδιαγράμματος, το 40% των πολιτών δεν γνωρίζει ακόμα την ακριβή ημερομηνία της εισαγωγής των κερμάτων και των χαρτονομισμάτων σε ευρώ. Οι πολυάριθμες εκστρατείες πληροφόρησης είχαν περιορισμένα αποτελέσματα, αλλά είναι αλήθεια ότι είναι δύσκολο να κάνουμε τον καταναλωτή να ενδιαφερθεί για ένα γεγονός που το βλέπει ακόμη μακρινό. Η τεκμηρίωση είναι πολλή και ποικίλη, αλλά η αλήθεια είναι ότι η τεκμηρίωση συχνά δεν διαβάζεται. Είμαστε πεπεισμένοι ότι αυτή η κατάσταση θα εξελιχθεί στις αρχές του δεύτερου τριμήνου με την εσπευσμένη αλλαγή των μεγάλων επιχειρήσεων τιμολόγησης των τραπεζικών λογαριασμών και των μέσων πληρωμής στη χρηματοπιστωτική αγορά. Αυτό θα συμβάλει στην προοδευτική προσαρμογή των καταναλωτών στη νέα μας πραγματικότητα. Όσον αφορά τις δημόσιες υπηρεσίες, σε γενικές γραμμές είναι έτοιμες και παρέχουν στους πολίτες τη δυνατότητα χρήσης του ευρώ σε ένα αρκετά ευρύ φάσμα συναλλαγών, αν και είναι αλήθεια ότι θα μπορούσαν να διαδραματίσουν πιο σημαντικό ρόλο ασκώντας επιρροή στο σύνολο της οικονομίας, καθιερώνοντας, για παράδειγμα, σε ευρώ τις συμβάσεις του δημοσίου ή το μισθό των δημοσίων υπάλληλων, πράγμα που έχουν αρχίσει να κάνουν μερικά κράτη μέλη, αλλά όχι όλα. Οι τράπεζες συνεργάζονται καλά, ολοκληρώνοντας μιαν εσπευσμένη μετάβαση στις σχέσεις με τους πελάτες τους. Η προσαρμογή των αυτόματων διανομέων χαρτονομισμάτων το 2002 θα γίνει κατά πάσα πιθανότητα πολύ γρήγορα και μάλιστα αμέσως στα περισσότερα κράτη μέλη. Θα παρέχουν, γενικά, χαρτονομίσματα μικρής αξίας και θα συμβάλουν έτσι στον περιορισμό των προβλημάτων επιστροφής ρέστων που ενδέχεται να εμφανιστούν στις εμπορικές συναλλαγές. Η ανταλλαγή εθνικών νομισμάτων με ευρώ θα γίνεται δωρεάν και απεριόριστα στα περισσότερα συμμετέχοντα κράτη κατά τη διάρκεια της διπλής κυκλοφορίας. Οι τράπεζες έχουν καταστεί, εκ των πραγμάτων, ένας από τους κινητήρες της μετάβασης στο ευρώ και η πολιτική τους της εσπευσμένης αλλαγής είναι μια πολύ σημαντική συμβολή στην ευαισθητοποίηση των οικονομικών παραγόντων στο ευρώ."@el8 ". Mr President, ladies and gentlemen, the euro has been a reality since 1 January 1999 and the coins and notes will be introduced in 272 days. We will thereby complete the historic process of passing from our countries each having their own currencies to sharing the same currency within the Economic and Monetary Union. We have also developed a series of good practices, which are nothing more than a series of simple, practical ideas which are being applied in some Member States and which are being made known to the others so that they can also apply them. In today’s communication, the Commission offers 20 new practices, 10 to be applied before the introduction of notes and coins on 1 January, and another 10 which could be implemented at a later date. Those measures are not applicable in all the Member States of the Economic and Monetary Union, but they are a set of ideas which each Member State may have recourse to and use if the State considers it appropriate. I will mention some, which are, as I said before, relatively simple ideas such as distributing to small businesses instruments for calculating the exchange of currency while the national currency and the euro are being used at the same time. Or creating and distributing instruments for calculating the cash requirements of small businesses, a fundamental issue when it comes to calling for the front loading of notes and coins. Another measure, in agreement with consumers and businesspeople, is to start to pay a part of salaries, at the end of the year, with ‘kits’ of euro coins, which is a possibility. After the introduction of the notes and coins on 1 January 2002, other issues of interest may be raised. For example, we recommend that sales do not take place, as is usually the case in some Member States, on 2 January, as that would give rise to an unmanageable situation from the point of view of the operation of those businesses. We also recommend, for example, that the ‘neutralisation’ of national notes be authorised for some economic operators, so that we can reduce the risks of transport. We also propose, for example, as has happened in France, that specific precalibrated instruments for the old currency be created, so that the exchange of national coins may take place more easily. Finally, there is a series of ideas which we believe to be useful, which have been applied already in some Member States and which are no doubt going to be have a positive effect in terms of ensuring that this introduction of notes and coins for 300 million Europeans takes place more easily. The logistical operation is of great importance, and we should try to resolve the majority of the problems before that date arrives so that these possible second level and less important practical problems do not cloud the fundamental issue, that is the introduction of euro notes and coins. The first two years of the euro have led to the consolidation of good economic results and substantial advances. I am not going to repeat the figures for growth or inflation or the extent to which monetary policy has contributed to growth or to the convergence of our economies, nor the role played by the euro as a protective factor in the face of external crises. In any event, it is clear that the euro has had a definite impact on financial integration and has created the conditions for a broad and very fluid European market. This new situation enables us to confront the challenges facing us, such as those in the field of budgetary policy. It enables us to prevent this being procyclical and to prepare ourselves for the risks posed by the ageing of the population, to speed up our structural reforms in order to improve our growth potential, to make progress in the field of financial legislation in order to further integrate the markets, and to complete the process through the introduction of notes and coins, which we hope will take place successfully on 1 January. There is absolutely no doubt that the introduction of the euro is going to be an historic event. Every company, consumer and authority must adapt to this new situation, and the communication being presented today consists of a report on the situation with regard to the preparations for the introduction of coins and notes, but also, as well as assessing the general situation, additional work is being carried out: on the one hand, to establish to what extent the content of the Commission recommendation of last 11 October has been complied with by the Member States and, secondly, to establish a series of good practices, the application of which may contribute to aiding the correct development of operations relating to the introduction of notes and coins. It is possible that this new communication will mark the end of Commission communications to the Council. And I say it is possible because we do not rule out the idea that, if new factors arise which suggest the need for a new communication, then this would be done next October. In any event, I would like to respond to the two questions which are the subject of today’s document: what is the current situation and what new practices are proposed. The framework of preparations presents a situation which I would call unequal. It is not a black or white situation; it is a grey situation and, in some cases, it is too dark a grey, but only in some very specific cases, it is true. With regard to companies, it is true that, generally, the preparation of large companies has made very satisfactory progress, but small and medium-sized businesses are still somewhat behind. Approximately half of them have improved the situation, but still half of them have no action plan to transfer to the euro on 1 January. What is more significant is that one in three of them is still not aware that 1 January 2002 is the time limit for carrying our all their operations in euros. Therefore, increasing the awareness of small and medium-sized businesses is still one of the fundamental concerns of our communication. With regard to consumers, the eurobarometer for January demonstrates the consumers’ vision of the euro, and we must acknowledge that in some cases it is relatively confused. For example, one in every four people (25 per cent) believes that euro notes and coins issued in one country will only be legal currency in that country, which indicates that a factor as fundamental as the existence of the single currency is still not fully understood. One in every five, however, is not aware, for example, that the introduction of the euro will be accompanied by the withdrawal of the old currencies and, although progress has been made on the issue of the timetable, 40% of citizens do not yet know the exact date of the introduction of euro notes and coins. The numerous information campaigns have had limited effects, but it is true that it is difficult to persuade consumers to take an interest in an event which they see as far off. There is plenty of documentation, but that documentation is not always read. We are convinced that this situation will improve at the beginning of the second six-month period, with large companies that issue invoices changing their bank accounts and other means of collecting payment early. This will contribute to consumers being progressively more involved in the new situation we are creating. Public administrations are generally prepared and offer the public the opportunity to use the euro in a very broad range of operations, although it is true that they could play a more significant role, acting as a catalyst for the whole of the economy, for example, by paying, public contracts or officials’ salaries in euros, something which has taken place in some Member States, but not in all of them. The banks are cooperating well; they are carrying out changes in advance in their relations with their clients; the adaptation of automatic cash dispensers in 2002 will probably be very rapid, and even immediate in the majority of Member States; in general, they will issue notes of low value and will thereby contribute to alleviating the problems of returning change which may arise in commercial operations. The exchange of national notes for euros will be free and unlimited in the majority of participating States during the period of dual circulation. The banks have in fact become one of the driving forces in the transfer to the euro and their policy of early exchange is a very important contribution to increasing awareness of the euro amongst economic operators."@en3 "Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, euro on ollut todellisuutta 1. tammikuuta 1999 alkaen, ja kolikot ja setelit otetaan käyttöön 272 päivän kuluttua. Tämän myötä päättyy se historiallinen näytös, jossa siirrytään tilanteesta, jossa jokaisella jäsenvaltiolla on oma rahansa, tilanteeseen, jossa kaikki käyttävät yhteistä rahaa talous- ja rahaliitossa. Olemme myös kehitelleet muutamia hyviä käytänteitä, jotka ovat itse asiassa yksinkertaisia ja konkreettisia ideoita, joita sovelletaan jo muutamissa jäsenvaltioissa ja joita tehdään tunnetuksi muissa valtioissa, jotta nekin voisivat soveltaa niitä. Tämänpäiväisessä tiedonannossa komissio ehdottaa 20:tä uutta käytännettä, joista kymmentä on tarkoitus soveltaa ennen kuin kolikot ja setelit otetaan käyttöön 1. tammikuuta, loppuja kymmentä voidaan soveltaa käytäntöön tämän jälkeen. Näitä toimia ei voida soveltaa kaikissa talous- ja rahaliiton jäsenvaltioissa, mutta ne ovat ideoita, joihin jäsenvaltio voi turvautua ja joita se voi halutessaan soveltaa. Mainitsen muutamia, jotka ovat kuten sanoin hyvin yksinkertaisia ideoita. Esimerkiksi pienyrityksiin voidaan jakaa koneita, jotka laskevat vaihtorahan silloin, kun käytössä on samanaikaisesti sekä kansallista valuuttaa että euroja. Voidaan myös kehittää ja levittää välineitä, joiden avulla pienyritykset voivat arvioida käteisrahan tarpeen, mikä on todella tärkeää kolikkojen ja seteleiden ennakkotilausta tehtäessä. Työnantajien ja kuluttajien suostumuksella voidaan tehdä myös niin, että vuoden lopussa osa palkasta maksetaan eurokolikkopakkauksina. Sen jälkeen, kun eurokolikot ja -setelit on otettu käyttöön 1. tammikuuta 2002, voidaan ehdottaa muutamia hyödyllisiä asioita. Suosittelemme esimerkiksi, ettei alennusmyyntejä aloitettaisi vielä 2. tammikuuta, kuten joissakin jäsenvaltioissa on tapana, sillä tämä johtaisi kauppaliikkeiden kannalta vaikeasti hallittavaan tilanteeseen. Suosittelemme myös, että eräille taloudellisille toimijoille annetaan lupa mitätöidä kansalliset setelit, jotta kuljetuksiin liittyvät riskit voitaisiin minimoida. Ehdotamme myös – kuten Ranskassa on tehty – että kansallisista kolikoista tehdään erityisiä vakiopakkauksia, jotta niiden palauttaminen olisi mahdollisimman helppoa. On siis monia ideoita, joita pidämme hyödyllisinä, joita on jo sovellettu eräissä jäsenvaltioissa ja jotka tulevat varmasti vaikuttamaan myönteisellä tavalla siihen, että 300 miljoonan Euroopan kansalaisen kolikoiden ja seteleiden käyttöönotto tapahtuu mahdollisimman jouhevasti. Logistiikka on hyvin tärkeä asia, ja haluaisimme yrittää ratkaista suurimman osan ongelmista ennen käyttöönottopäivää, jotta nämä mahdolliset toissijaiset käytännön ongelmat, jotka eivät ole niin vakavia, eivät kuitenkaan saattaisi huonoon valoon varsinaista pääasiaa eli eurokolikoiden ja -seteleiden käyttöönottoa. Euron olemassaolon kaksi ensimmäistä vuotta ovat mahdollistaneet taloudellisen tuloksen vakiintumisen ja huomattavan kehittymisen. En aio luetella kasvu- tai inflaatiolukuja enkä kertoa, missä määrin rahapolitiikka on edistänyt kansantalouksiemme kasvua tai lähentymistä, enkä myöskään puhua euron merkityksestä suojaavana tekijänä ulkoisia kriisejä vastaan. Joka tapauksessa on varmaa, että euro on selvästi vaikuttanut rahoitusalan yhdentymiseen, ja se on luonut edellytykset laajoille eurooppalaisille markkinoille ja hyvälle maksukyvylle. On totta, että tämä uusi tilanne antaa meille mahdollisuuden kohdata muitakin tiellemme väistämättä tulevia haasteita, esimerkiksi finanssipolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä: voimme välttää tämän politiikan suhdannevaihtelua kärjistäviä vaikutuksia, ja voimme myös valmistautua väestön ikääntymiseen liittyviin riskeihin, nopeuttaa rakenneuudistuksia parantaaksemme kasvumahdollisuuksiamme, kehittää rahoituslainsäädäntöä, jotta markkinoita voitaisiin lähentää voimakkaammin, tai saattaa päätökseen kolikkojen ja seteleiden käyttöönottoa koskevan prosessin, jonka toivomme tapahtuvan onnistuneesti 1. tammikuuta ensi vuonna. Euron käyttöönotto tulee epäilemättä olemaan historiallinen tapahtuma. Yritysten, kuluttajien, hallintoviranomaisten, meidän kaikkien täytyy mukautua tähän uuteen tilanteeseen, ja tänään esitettävä tiedonanto liittyy kertomukseen kolikkojen ja seteleiden käyttöönoton valmistelujen tilanteesta. Nykytilannetta koskevan katsauksen lisäksi kertomuksessa tehdään kaksi muutakin asiaa: ensinnäkin siinä tarkastellaan, missä määrin jäsenvaltiot ovat noudattaneet komission 11. lokakuuta antamaa suositusta, ja toiseksi vahvistetaan muutamia hyviä käytänteitä, joiden soveltaminen voi auttaa suorittamaan rahanvaihtoon liittyvät toimenpiteet oikein. Tämä uusi tiedonanto saattaa olla viimeinen komission tiedonanto neuvostolle. Sanon, että saattaa olla, sillä emme hylkää sitä mahdollisuutta, että jos esille tulee uusia asioita, jotka edellyttävät uutta tiedonantoa, sellainen tullaan esittämään lokakuussa. Joka tapauksessa haluaisin vastata niihin kahteen kysymykseen, jotka ovat tämänpäiväisen asiakirjan aiheena: mikä on nykytilanne ja millaisia uusia käytänteitä ehdotetaan. Kuvailisin valmistelujen tilannetta epätasapainoiseksi. Tilanne ei ole täysin musta eikä täysin valkoinen; se on pikemminkin harmaa, ja joissakin tapauksissa tämän harmaan sävy on liian tumma, mutta todellakin vain muutamissa hyvin konkreettisissa tapauksissa. Yritysten kannalta on totta, että yleisesti ottaen suuryritysten valmistautuminen on edennyt tyydyttävällä tavalla, mutta pienet ja keskisuuret yritykset ovat jääneet hieman jälkeen. Noin puolet niistä on jo paremmassa tilanteessa, mutta noin puolella niistä ei ole vieläkään toimintasuunnitelmaa euron käyttöönottamiseksi 1. tammikuuta. Vielä tärkeämpää on se, että joka kolmas näistä yrityksistä ei ole vielä tietoinen siitä, että 1. tammikuuta 2002 on viimeinen määräpäivä, jolloin kaikki maksutapahtumat on suoritettava euroissa. Näin ollen pienten ja keskisuurten yritysten valmistautuminen on edelleenkin yksi suurimpia huolenaiheitamme tässä tiedonannossa. Kuluttajien osalta tammikuun eurobarometri osoittaa, millainen näkemys kuluttajilla on eurosta, ja on myönnettävä, että joissakin tapauksissa se on suhteellisen sekava. Esimerkiksi joka neljäs henkilö (25 prosenttia) ajattelee, että yhdessä maassa liikkeelle lasketut eurokolikot ja -setelit ovat käypää valuuttaa vain tässä kyseisessä maassa, mikä osoittaa, että niinkin keskeistä asiaa kuin yhteisen rahan olemassaoloa ei ole vielä täysin ymmärretty. Joka viides ei kuitenkaan tiedä esimerkiksi sitä, että euron käyttöönoton yhteydessä entiset valuutat poistetaan käytöstä, ja vaikka myös aikataulun tuntemisessa ollaan edistytty, noin 40 prosenttia ei tiedä eurokolikkojen ja -seteleiden tarkkaa käyttöönottopäivää. Lukuisten tiedotuskampanjoiden vaikutus on ollut rajallinen, mutta on totta, että on vaikea saada kuluttajia kiinnostumaan tapahtumasta, joka tuntuu olevan vielä kaukana tulevaisuudessa. Aineistoa on paljon, mutta on totta, että siihen ei aina tutustuta. Olemme vakuuttuneita, että tilanne kehittyy vuoden jälkipuoliskolla, jolloin suuret laskuttajat alkavat käyttää euroa ja kun pankkitileissä ja tilimaksuissa siirrytään etukäteen euroon. Tämä auttaa kuluttajia totuttautumaan vähitellen uuteen todellisuuteemme. Julkiset hallintoviranomaiset ovat yleisesti ottaen valmiita, ja ne tarjoavat kansalaisille mahdollisuuden käyttää euroa hyvin monenlaisissa toimissa, vaikka onkin totta, että niillä voisi olla tärkeämpikin rooli ja että ne voisivat toiminnallaan kannustaa koko taloutta ja vahvistaa esimerkiksi julkisia töitä koskevat sopimukset tai virkamiesten palkat euromääräisinä, kuten joissakin jäsenvaltioissa on tehty, mutta ei kuitenkaan kaikissa. Pankit osallistuvat hyvin yhteistyöhön; ne ottavat asiakassuhteissaan euron käyttöön etukäteen; seteliautomaattien mukauttaminen vuonna 2002 tapahtuu todennäköisesti hyvin nopeasti ja suurimmassa osassa jäsenvaltioita jopa välittömästi; yleensä niistä saa pieniä seteleitä ja näin ne myös lieventävät vaihtorahaan liittyviä ongelmia, joita saattaa esiintyä kaupallisissa toimissa. Rinnakkaiskäytön aikana kansallisia seteleitä voi vaihtaa ilmaiseksi ja ilman rajoituksia suurimmassa osassa euroon siirtyvistä jäsenvaltioista. Pankeista on itse asiassa tullut euron käyttöönoton moottoreita, ja se, että ne ottavat euron käyttöön etukäteen, vaikuttaa hyvin myönteisellä tavalla eurotietoisuuden lisäämiseen taloudellisten toimijoiden keskuudessa."@fi5 "Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, l’euro est une réalité depuis le 1er janvier 1999 et l’introduction des pièces et des billets aura lieu dans 272 jours. Nous terminerons ainsi le passage historique des monnaies nationales à une monnaie unique au sein de l’Union économique et monétaire. Nous avons également développé une série de bonnes pratiques, qui ne sont rien d’autre qu’une série d’idées simples et concrètes, déjà appliquées dans certains États membres et portées à la connaissance des autres afin qu'ils puissent également les appliquer. Dans la communication d’aujourd’hui, la Commission propose 20 nouvelles pratiques, 10 à appliquer avant la mise en circulation des pièces et des billets le 1er janvier, et 10 autres qui pourraient être mises en pratique ultérieurement. Ces mesures ne sont pas applicables dans tous les États membres de l’Union économique et monétaire, mais elles forment un ensemble d’idées et chaque État membre peut y recourir et utiliser certaines d’entre elles s'il le juge opportun. J’en citerais quelques-unes qui sont, comme je l’ai dit précédemment, des idées relativement simples, comme la diffusion dans les petits commerces d'instruments de calcul de rendu de la monnaie lorsque l’on utilise simultanément la monnaie nationale et l’euro, la création et la distribution d'instruments pour le calcul des besoins en liquidités des petites entreprises, sujet essentiel pour demander le des pièces et des billets en temps voulu, mais aussi le paiement, en accord avec les consommateurs et les entreprises, d’une partie des salaires, à la fin de l’année, avec des "kits" de pièces en euro, ce qui est possible. Après l’introduction des pièces et billets, le 1er janvier 2002, il se peut qu’il y ait certaines questions intéressantes. Par exemple, nous recommandons que les soldes ne commencent pas le 2 janvier, comme c'est l'habitude dans certains États membres, car la situation serait ingérable en ce qui concerne le fonctionnement de ces commerces. Nous recommandons, par exemple, que l’on autorise la "neutralisation" des billets nationaux chez certains opérateurs économiques, afin de réduire les risques de transport. Nous proposons également, par exemple, comme cela a été fait en France, la création d'instruments spécifiques de précalibrage de l’ancienne monnaie afin de faciliter le rendu des pièces nationales. Enfin, une série d’idées sont, selon nous, utiles, idées qui ont déjà été appliquées dans certains États membres et qui seront sans aucun doute positives pour faciliter l'introduction des pièces et des billets pour 300 millions d’Européens. L’opération logistique est très importante, et nous devrions tenter de résoudre la plupart des problèmes avant cette date pour que ces éventuels problèmes pratiques de second plan et de moindre importance ne ternissent pas l’élément essentiel, à savoir la mise en circulation des pièces et des billets en euros. Les deux premières années de l’existence de l’euro nous ont permis de consolider les bons résultats économiques et les progrès substantiels réalisés. Je ne répéterai pas les chiffres relatifs à la croissance et à l'inflation, ni l'importante contribution de la politique monétaire à la croissance ou à la convergence de nos économies, ni le rôle qu’a joué l’euro en tant qu’élément protecteur face à des crises externes. En tout cas, il est clair que l’euro a eu un net impact sur l’intégration financière et qu’il a créé les conditions nécessaires à l'instauration d'un marché européen large et doté d’une bonne liquidité. Il est évident que cette nouvelle situation nous permet de faire face à d’autres défis auxquels nous sommes confrontés, comme dans le domaine de la politique budgétaire éviter qu’elle soit procyclique, faire en sorte qu’elle nous permette de nous préparer aux risques posés par le vieillissement de la population, accélérer nos réformes structurelles pour améliorer notre potentiel de croissance, avancer sur le terrain de la législation financière pour une plus grande intégration des marchés, ou compléter le processus par l'introduction des pièces et des billets qui, nous l’espérons, sera couronnée de succès le 1er janvier prochain. Cette introduction représentera sans aucun doute un événement historique. Les entreprises, les consommateurs, les administrations, nous devons tous nous adapter à cette nouvelle situation, et la communication présentée aujourd’hui comprend un rapport sur l’état des préparatifs pour l’introduction des pièces et des billets. Outre le bilan de cette situation générale, le rapport contient deux autres travaux le premier vise à déterminer dans quelle mesure le contenu de la recommandation du 11 octobre dernier de la Commission a été respecté par les États membres et le deuxième à établir une série de bonnes pratiques, dont l’application peut contribuer à faciliter le bon déroulement du changement fiduciaire. Il est possible qu’avec cette communication, nous en ayons fini avec les communications de la Commission au Conseil. Je dis que c’est possible parce que nous n’écartons pas la possibilité que la Commission présente une nouvelle communication en octobre prochain, si de nouveaux éléments le justifient. En tout cas, je voudrais répondre aux deux questions qui font l’objet du document aujourd’hui quelle est la situation actuelle et quelles sont les nouvelles pratiques proposées ? Le cadre des préparatifs présente une situation que je définirais comme inégale. Elle n’est ni blanche, ni noire ; elle est grise et, dans certains cas, ce gris est excessivement sombre, mais à vrai dire, seulement dans certains cas très ponctuels. En ce qui concerne les entreprises, il est évident que, globalement, la préparation des grandes entreprises a avancé de manière très satisfaisante, mais les petites et moyennes entreprises sont un peu à la traîne. En effet, si près de la moitié d’entre elles a amélioré la situation, l’autre moitié n’a toujours pas de plan d’action pour passer à l’euro le 1er janvier prochain. Et ce qui est plus préoccupant encore une sur trois n’est toujours pas consciente que le 1er janvier 2002 est la date butoir pour réaliser toutes ses opérations en euros. Par conséquent, la sensibilisation des petites et moyennes entreprises est toujours l’une de nos principales préoccupations dans cette communication. En ce qui concerne les consommateurs, l’eurobaromètre du mois de janvier dernier met en évidence la vision qu’ils ont de l’euro, et il faut reconnaître que, dans certains cas, elle s'avère relativement confuse. Par exemple, une personne sur quatre (25 %) pense que les pièces et les billets en euros émis dans un pays n’auront cours légal que dans ce pays, ce qui prouve qu’un élément aussi essentiel que l’existence de la monnaie unique n’a pas encore été bien compris. Néanmoins, une personne sur cinq ignore, par exemple, que l’introduction de l’euro s’accompagnera du retrait des anciennes monnaies et, bien qu’on l’on ait également progressé dans le domaine du calendrier, 40 % des citoyens ignorent encore la date exacte de l’introduction des pièces et des billets en euros. Les nombreuses campagnes d’information ont eu des effets limités, mais il est vrai qu’il est difficile d’arriver à ce que le consommateur s’intéresse à un événement qu’il considère encore comme lointain. Les documents sont légion, mais il est vrai qu’ils ne sont parfois pas lus. Nous sommes convaincus que cette situation évoluera au début du second semestre avec le changement anticipé des grandes entreprises qui facturent les comptes bancaires et les moyens de paiement fiduciaires. Cela contribuera à plonger progressivement les consommateurs dans notre nouvelle réalité. Quant aux administrations publiques, elles sont en général prêtes et donnent la possibilité à leurs administrés d’utiliser l’euro dans une gamme assez large d’opérations, même s’il est vrai qu’elles pourraient jouer un rôle plus important et produire ainsi un effet d’entraînement sur l’ensemble de l’économie, par exemple, en libellant les marchés publics ou le solde des fonctionnaires en euros, ce qui a été instauré dans certains États membres, mais pas dans tous. Les banques collaborent bien ; elles procèdent à une transition anticipée dans leurs relations avec la clientèle ; l’adaptation des distributeurs automatiques de billets en 2002 sera probablement très rapide, et même immédiate dans la plupart des États membres ; elles écouleront, en général, des billets de faible valeur et contribueront ainsi à pallier les problèmes de rendu de monnaie qui risquent de se poser dans les opérations commerciales. Le change de billets nationaux en euros sera gratuit et illimité dans la plupart des États participants durant la période de double circulation. Les banques sont devenues, de fait, l’un des moteurs du passage à l’euro, et leur politique de change anticipé contribue fortement à la sensibilisation des opérateurs économiques à l’euro."@fr6 "Signor Presidente, onorevoli deputati, dal 1° gennaio 1999 l’euro è una realtà e fra 272 giorni entreranno in circolazione monete e banconote, completando così il quadro storico del passaggio da una moneta per ogni paese alla stessa moneta comune nell’ambito dell’Unione economica e monetaria. Abbiamo inoltre sviluppato una serie di buone pratiche, che sono in fondo una serie di idee semplici, concrete, facili che in alcuni Stati membri già sono in corso di applicazione e che sono divulgate agli altri affinché possano anch’essi applicarle. Nella Comunicazione di oggi, la Commissione presenta 20 nuove pratiche, 10 da attuare prima dell’entrata in circolazione delle monete e banconote il 1° gennaio, e altre 10 che potranno essere messe in pratica successivamente. Tali misure non sono applicabili in tutti gli Stati membri dell’Unione economica e monetaria, ma costituiscono idee alle quali ogni Stato membro può attingere utilizzando quelle che ritiene opportune. Ne citerò qualcuna abbastanza semplice, come ho appena detto, relativa per esempio al modo di diffondere nei piccoli commerci gli strumenti utili a calcolare la conversione dalla moneta nazionale in euro. Oppure la creazione e la diffusione di strumenti per il calcolo delle esigenze di liquidità delle piccole imprese, questione fondamentale per chiedere al momento opportuno il di monete e banconote. E' anche possibile, di concerto con i consumatori e gli imprenditori, procedere, alla fine dell’anno, al pagamento di parte dei salari con “ ” di monete in euro. Dopo aver messo in circolazione monete e banconote, il 1° gennaio 2002, potrebbero sorgere problemi di cui tenere conto. Per esempio, raccomandiamo di non inaugurare la stagione dei saldi e degli sconti il 2 gennaio, come si suole fare in taluni Stati membri, perché si verrebbe a creare una situazione ingestibile dal punto di vista del funzionamento di questo tipo di transazioni commerciali. Raccomandiamo anche che si autorizzi la “neutralizzazione”delle banconote nazionali presso alcuni operatori economici al fine di ridurre i rischi di trasporto. Proponiamo, come è stato fatto in Francia, la creazione di strumenti specifici di precalibrazione della vecchia moneta, affinché la restituzione delle monete nazionali si avvii con maggiore facilità. Infine, vi sono varie idee, a nostro avviso utili, che sono state applicate in alcuni Stati membri e che, indubbiamente, saranno positive per rendere l’introduzione di monete e banconote più agevole per 300 milioni di europei. Le operazioni logistiche sono della massima importanza e dovremmo tentare di risolvere la maggior parte dei problemi prima della data fatidica affinché i problemi di natura pratica e di secondario rilievo non ostacolino l’operazione fondamentale ossia l’introduzione di monete e banconote in euro. Nei primi due anni di esistenza dell’euro è stato possibile consolidare buoni risultati economici e progressi fondamentali. Non ripeterò i dati sulla crescita o sull’inflazione, né dirò in quale misura la politica monetaria abbia contribuito alla crescita e alla convergenza delle nostre economie, né il ruolo svolto dall’euro come elemento di protezione da crisi esterne. E' comunque certo che l’euro ha avuto un evidente impatto sull’integrazione finanziaria e ha creato le condizioni per un mercato europeo ampio e con buona liquidità. Questa nuova situazione, in effetti, ci consente di raccogliere altre sfide che dobbiamo affrontare come la politica di bilancio. Occorre evitare che essa sia ciclica e fare in modo invece che ci serva per preparaci ai rischi derivanti dall’invecchiamento della popolazione, per accelerare le riforme strutturali al fine di migliorare il nostro potenziale di crescita, per progredire nel campo della legislazione finanziaria allo scopo di integrare maggiormente i mercati, o introducendo monete e banconote per completare un processo che speriamo avvenga con successo il prossimo 1° gennaio. Indubbiamente, l’introduzione dell’euro sarà un evento storico. Tutti dobbiamo adattarci a questa nuova situazione: imprese, consumatori, amministrazioni; la comunicazione che presentiamo oggi verte sullo stato d’avanzamento dei preparativi per l’introduzione di monete e banconote, ma traccia altresì un bilancio della situazione generale e porta a termine due compiti addizionali: da un lato, assodare in che misura il contenuto della raccomandazione della Commissione dell’11 ottobre scorso è stato posto in essere dagli Stati membri e, dall’altro, definire una serie di buone pratiche, la cui applicazione può contribuire ad agevolare il corretto svolgimento delle operazioni di conversione in moneta legale. Forse con questa nuova comunicazione concludiamo le comunicazioni della Commissione al Consiglio. Dico forse, perché non escludiamo che, qualora dovessero presentarsi nuovi elementi suscettibili di una nuova Comunicazione, lo si farebbe il prossimo mese di ottobre. Ad ogni modo, intendo rispondere ai due interrogativi oggetto del documento odierno: qual è la situazione attuale e quali nuove pratiche si propongono. Per quanto concerne i preparativi, a mio avviso, la situazione si presenta disuguale, non è né bianca né nera; è una situazione grigia e talvolta questo grigio è troppo scuro anche se lo è soltanto in taluni casi molto specifici. Per quanto concerne le grandi imprese si può affermare che, in generale, la preparazione all’euro ha registrato progressi molto soddisfacenti mentre le piccole e medie imprese restano piuttosto indietro. Circa la metà ha già compiuto qualche miglioramento, ma l’altra metà continua a non avere un piano d’azione per passare all’euro il 1° gennaio prossimo. Ancora più importante è che una su tre di queste stesse imprese ancora non si rende conto che a partire dalla data del 1° gennaio 2002 tutte le operazioni dovranno essere realizzate in euro. Pertanto, una delle preoccupazioni fondamentali della nostra Comunicazione continua a essere il cambiamento di mentalità delle piccole e medie imprese. In merito ai consumatori, l’eurobarometro del mese di gennaio espone l’idea che i consumatori hanno dell’euro e bisogna riconoscere che in alcuni casi è abbastanza confusa. Per esempio, una persona su quattro (il 25 percento) pensa che le monete e le banconote in euro emesse in un paese avranno corso legale solo in quel paese, il che dimostra che un aspetto tanto essenziale come l’esistenza della moneta unica non è stato ancora ben recepito. Inoltre, una persona su cinque ignora, per esempio, che l’introduzione dell’euro sarà accompagnata dal ritiro delle vecchie monete e, pur essendo stati compiuti progressi anche per quanto riguarda i tempi, ancora il 40 percento dei cittadini non conosce la data esatta d’introduzione delle banconote e monete in euro. Le numerose campagne d’informazione hanno avuto effetti limitati, sebbene sia vero che è difficile riuscire a suscitare l’interesse del consumatore per un evento che egli ritiene ancora lontano. La documentazione in circolazione è varia, ma è anche vero che a volte non la si legge. Siamo convinti che tale situazione evolverà all’inizio del secondo semestre, con il cambiamento anticipato dei conti bancari e dei mezzi di pagamento scritturali da parte delle grandi imprese commerciali. Ciò contribuirà a immergere progressivamente i consumatori in questa nuova realtà. Le amministrazioni pubbliche, in generale, sono pronte e offrono agli amministrati la possibilità di utilizzare l’euro per una gamma abbastanza ampia di operazioni, anche se potrebbero svolgere un ruolo più importante, con un effetto di trascinamento dell’insieme dell’economia redigendo, per esempio, in euro i contratti pubblici e gli stipendi dei funzionari. Questo è stato fatto da alcuni Stati membri, ma non da tutti. Le banche stanno collaborando bene; stanno anticipando il passaggio verso la moneta unica nei rapporti con i loro clienti; nel 2002 l’adeguamento dei distributori automatici di banconote sarà probabilmente molto rapido e addirittura immediato nella maggior parte degli Stati membri; in genere, metteranno in circolazione banconote di basso valore e in tal modo contribuiranno a ovviare i problemi dovuti alla conversione in euro dell’unità monetaria nazionale e che potrebbero sorgere nelle transazioni commerciali. La sostituzione delle banconote nazionali con l’euro sarà gratuita e illimitata nella maggior parte degli Stati partecipanti durante il periodo di circolazione parallela. Di fatto, le banche sono diventate un motore trainante del passaggio all’euro e la loro politica di conversione anticipata costituisce un contributo assai importante per sensibilizzare gli operatori economici all’euro."@it9 ". Mr President, ladies and gentlemen, the euro has been a reality since 1 January 1999 and the coins and notes will be introduced in 272 days. We will thereby complete the historic process of passing from our countries each having their own currencies to sharing the same currency within the Economic and Monetary Union. We have also developed a series of good practices, which are nothing more than a series of simple, practical ideas which are being applied in some Member States and which are being made known to the others so that they can also apply them. In today’s communication, the Commission offers 20 new practices, 10 to be applied before the introduction of notes and coins on 1 January, and another 10 which could be implemented at a later date. Those measures are not applicable in all the Member States of the Economic and Monetary Union, but they are a set of ideas which each Member State may have recourse to and use if the State considers it appropriate. I will mention some, which are, as I said before, relatively simple ideas such as distributing to small businesses instruments for calculating the exchange of currency while the national currency and the euro are being used at the same time. Or creating and distributing instruments for calculating the cash requirements of small businesses, a fundamental issue when it comes to calling for the front loading of notes and coins. Another measure, in agreement with consumers and businesspeople, is to start to pay a part of salaries, at the end of the year, with ‘kits’ of euro coins, which is a possibility. After the introduction of the notes and coins on 1 January 2002, other issues of interest may be raised. For example, we recommend that sales do not take place, as is usually the case in some Member States, on 2 January, as that would give rise to an unmanageable situation from the point of view of the operation of those businesses. We also recommend, for example, that the ‘neutralisation’ of national notes be authorised for some economic operators, so that we can reduce the risks of transport. We also propose, for example, as has happened in France, that specific precalibrated instruments for the old currency be created, so that the exchange of national coins may take place more easily. Finally, there is a series of ideas which we believe to be useful, which have been applied already in some Member States and which are no doubt going to be have a positive effect in terms of ensuring that this introduction of notes and coins for 300 million Europeans takes place more easily. The logistical operation is of great importance, and we should try to resolve the majority of the problems before that date arrives so that these possible second level and less important practical problems do not cloud the fundamental issue, that is the introduction of euro notes and coins. The first two years of the euro have led to the consolidation of good economic results and substantial advances. I am not going to repeat the figures for growth or inflation or the extent to which monetary policy has contributed to growth or to the convergence of our economies, nor the role played by the euro as a protective factor in the face of external crises. In any event, it is clear that the euro has had a definite impact on financial integration and has created the conditions for a broad and very fluid European market. This new situation enables us to confront the challenges facing us, such as those in the field of budgetary policy. It enables us to prevent this being procyclical and to prepare ourselves for the risks posed by the ageing of the population, to speed up our structural reforms in order to improve our growth potential, to make progress in the field of financial legislation in order to further integrate the markets, and to complete the process through the introduction of notes and coins, which we hope will take place successfully on 1 January. There is absolutely no doubt that the introduction of the euro is going to be an historic event. Every company, consumer and authority must adapt to this new situation, and the communication being presented today consists of a report on the situation with regard to the preparations for the introduction of coins and notes, but also, as well as assessing the general situation, additional work is being carried out: on the one hand, to establish to what extent the content of the Commission recommendation of last 11 October has been complied with by the Member States and, secondly, to establish a series of good practices, the application of which may contribute to aiding the correct development of operations relating to the introduction of notes and coins. It is possible that this new communication will mark the end of Commission communications to the Council. And I say it is possible because we do not rule out the idea that, if new factors arise which suggest the need for a new communication, then this would be done next October. In any event, I would like to respond to the two questions which are the subject of today’s document: what is the current situation and what new practices are proposed. The framework of preparations presents a situation which I would call unequal. It is not a black or white situation; it is a grey situation and, in some cases, it is too dark a grey, but only in some very specific cases, it is true. With regard to companies, it is true that, generally, the preparation of large companies has made very satisfactory progress, but small and medium-sized businesses are still somewhat behind. Approximately half of them have improved the situation, but still half of them have no action plan to transfer to the euro on 1 January. What is more significant is that one in three of them is still not aware that 1 January 2002 is the time limit for carrying our all their operations in euros. Therefore, increasing the awareness of small and medium-sized businesses is still one of the fundamental concerns of our communication. With regard to consumers, the eurobarometer for January demonstrates the consumers’ vision of the euro, and we must acknowledge that in some cases it is relatively confused. For example, one in every four people (25 per cent) believes that euro notes and coins issued in one country will only be legal currency in that country, which indicates that a factor as fundamental as the existence of the single currency is still not fully understood. One in every five, however, is not aware, for example, that the introduction of the euro will be accompanied by the withdrawal of the old currencies and, although progress has been made on the issue of the timetable, 40% of citizens do not yet know the exact date of the introduction of euro notes and coins. The numerous information campaigns have had limited effects, but it is true that it is difficult to persuade consumers to take an interest in an event which they see as far off. There is plenty of documentation, but that documentation is not always read. We are convinced that this situation will improve at the beginning of the second six-month period, with large companies that issue invoices changing their bank accounts and other means of collecting payment early. This will contribute to consumers being progressively more involved in the new situation we are creating. Public administrations are generally prepared and offer the public the opportunity to use the euro in a very broad range of operations, although it is true that they could play a more significant role, acting as a catalyst for the whole of the economy, for example, by paying, public contracts or officials’ salaries in euros, something which has taken place in some Member States, but not in all of them. The banks are cooperating well; they are carrying out changes in advance in their relations with their clients; the adaptation of automatic cash dispensers in 2002 will probably be very rapid, and even immediate in the majority of Member States; in general, they will issue notes of low value and will thereby contribute to alleviating the problems of returning change which may arise in commercial operations. The exchange of national notes for euros will be free and unlimited in the majority of participating States during the period of dual circulation. The banks have in fact become one of the driving forces in the transfer to the euro and their policy of early exchange is a very important contribution to increasing awareness of the euro amongst economic operators."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, geachte afgevaardigden, de euro is sinds 1 januari 1999 een realiteit en over 272 dagen zullen de eerste munten en biljetten worden ingevoerd. Daarmee voltooien we het historische project van de overgang van nationale muntstelsels naar een gemeenschappelijke munt in alle landen van de Economische en Monetaire Unie. We hebben tevens een aantal goede praktijken ontwikkeld: het zijn niets anders dan een reeks eenvoudige, concrete, simpele ideeën die reeds worden toegepast in sommige lidstaten en waarvan we de overige lidstaten op de hoogte willen stellen, zodat die ze eveneens kunnen toepassen. In de mededeling van vandaag behandelt de Commissie twintig nieuwe praktijken, waarvan er tien dienen te worden geïmplementeerd vóór de invoering van de munten en biljetten op 1 januari, en de overige tien later kunnen worden doorgevoerd. Deze maatregelen zijn niet van toepassing op alle lidstaten van de Economische en Monetaire Unie. Het gaat om een pakket van ideeën waarop alle lidstaten kunnen terugvallen en waarvan ze er enkele kunnen toepassen als hun dat nuttig lijkt. Zoals ik al zei, gaat het om relatief simpele ideeën, zoals het verspreiden onder de kleine middenstand van rekenmachines voor de terugbetaling van wisselgeld wanneer de nationale munt en de euro tezelfdertijd worden gebruikt. Of het ontwikkelen en verspreiden van instrumenten waarmee de liquiditeitsbehoeften van kleine bedrijven kunnen worden berekend, wat van fundamenteel belang is om op tijd te kunnen verzoeken om de bevoorrading vooraf ( ) met munten en biljetten. Verder kunnen, met de instemming van de consumenten en de werkgevers, een deel van de salarissen op het einde van het jaar betaald worden in setjes euromunten. Na de invoering op 1 januari 2002 van de euromunten en -biljetten, kunnen een aantal andere belangrijke maatregelen worden overwogen. We stellen bijvoorbeeld voor om de seizoenopruiming, de uitverkoop, niet te laten beginnen op 2 januari, zoals in sommige lidstaten gebruikelijk is, omdat hierdoor een onhandelbare situatie zou ontstaan voor het functioneren van de winkels. Verder stellen we voor om de "neutralisering" van nationale bankbiljetten bij bepaalde economische subjecten toe te staan, teneinde de risico's van geldtransporten te verminderen. We stellen eveneens voor om, zoals men reeds gedaan heeft in Frankrijk, specifieke sorteerinstrumenten te ontwikkelen voor het tellen van oude munten en biljetten, teneinde de inlevering van nationale munten te vergemakkelijken. Kortom, het gaat om een aantal ideeën die ons zinvol lijken en die in sommige lidstaten reeds worden toegepast. Ze zullen zonder enige twijfel de invoering van euromunten en -biljetten onder 300 miljoen Europeanen vergemakkelijken. Het gaat om een uiterst belangrijke logistieke operatie, en we moeten de meeste problemen trachten op te lossen voor de datum van invoering, zodat wanneer deze praktische en secundaire problemen zich eventueel voordoen, ze geen schaduw werpen op de kern van de zaak, en dat is de invoering van euromunten en -biljetten. In de eerste twee jaren van zijn bestaan heeft de euro bijgedragen tot de consolidatie van goede economische resultaten en gezorgd voor aanzienlijke economische vooruitgang. Ik zal niet nogmaals de groei- en inflatiecijfers noemen of wijzen op de enorme bijdrage die het monetair beleid heeft geleverd aan de groei en de convergentie van onze economieën. Ik zal ook niet opnieuw ingaan op de rol die de euro heeft gespeeld als beschermingsfactor tegen externe crisissen. Het is in ieder geval zeker dat de euro een duidelijke impact heeft gehad op de integratie van de financiële markten en de voorwaarden heeft gecreëerd voor een uitgebreide Europese markt met een goede liquiditeitspositie. Het is waar dat deze nieuwe situatie ons in staat stelt andere uitdagingen aan te gaan die op ons afkomen, met name op het gebied van het begrotingsbeleid: we moeten ervoor zorgen dat dit niet procyclisch is en ons in staat stelt onze economieën voor te bereiden op de risico's van de vergrijzing. Daarnaast moeten we meer vaart zetten achter onze structurele hervormingen om het groeipotentieel te verhogen, vooruitgang boeken op het gebied van de financiële wetgeving om onze markten beter te integreren en het proces voltooien van de invoering van euromunten en -biljetten, die hopelijk succesvol zal verlopen op 1 januari aanstaande. De invoering van de euro zal ongetwijfeld een historische gebeurtenis zijn. De bedrijven, consumenten en overheidsinstellingen zullen zich allemaal moeten aanpassen aan deze nieuwe situatie. De mededeling die ik vandaag presenteer, heeft betrekking op een verslag over de stand van zaken bij de voorbereidingen voor de invoering van euromunten en -biljetten. Naast een overzicht van de algemene situatie, gaat het om twee bijkomende aspecten: in de eerste plaats wordt nagegaan in hoeverre de lidstaten uitvoering hebben gegeven aan de aanbeveling van de Commissie van 11 oktober laatstleden en ten tweede wordt een aantal goede praktijken vastgesteld, waarvan de toepassing kan bijdragen aan de correcte afwikkeling van fiduciaire wisseltransacties. Het is mogelijk dat dit de laatste mededeling is van de Commissie aan de Raad. Ik zeg mogelijk, omdat we niet uitsluiten dat er in oktober aanstaande nog een mededeling komt als nieuwe ontwikkelingen dat noodzakelijk maken. In ieder geval wil ik ingaan op de twee vragen die het onderwerp zijn van het document dat we vandaag behandelen: wat is de huidige situatie en welke nieuwe praktijken stellen we voor? De stand van de voorbereidende werkzaamheden zou ik willen omschrijven als wisselend. Hij is wit noch zwart; hij is eerder grijs, en in sommige gevallen zelfs heel donkergrijs, al moet ik zeggen dat dit alleen geldt voor enkele zeer concrete gevallen. Wat het bedrijfsleven betreft, is het waar dat in de grote bedrijven de voorbereidingen over het algemeen zeer bevredigend verlopen. Het midden- en kleinbedrijf blijft daarentegen nog steeds een beetje achter. Bij ongeveer de helft van deze bedrijven is de situatie verbeterd, maar de andere helft heeft nog altijd geen actieplan om op 1 januari over te schakelen op de euro. En wat nog belangrijker is: een op de drie beseft nog steeds niet dat 1 januari 2002 de datum is waarna ze al hun transacties moeten uitvoeren in euro. Daarom is de mentaliteitsverandering in het MKB nog steeds een van de belangrijkste aandachtspunten in deze mededeling. Wat de consumenten betreft, laat de eurobarometer van januari zien welk beeld de consumenten hebben van de euro, en we moeten erkennen dat dit in sommige gevallen nogal vaag is. Zo denkt bijvoorbeeld een op vier personen (25%) dat de euromunten en -biljetten enkel wettig betaalmiddel zijn in het land waarin ze worden uitgegeven. Daaruit blijkt dat een essentieel gegeven als het bestaan van een eenheidsmunt nog steeds niet goed wordt begrepen. Een op vijf personen weet bijvoorbeeld niet dat de invoering van de euro gepaard zal gaan met de intrekking van de oude munten, en ofschoon er ook vooruitgang is geboekt op het vlak van het tijdschema, kent 40% van de burgers nog steeds niet de exacte datum van de invoering van de euromunten en -biljetten. De talrijke informatiecampagnes hebben een beperkt effect gehad, maar het is ook moeilijk om de interesse van de consument te wekken voor een gebeurtenis die in zijn ogen nog steeds veraf ligt. Er is allerlei documentatie, maar die wordt niet altijd gelezen. We zijn ervan overtuigd dat deze situatie zal veranderen in het begin van het tweede halfjaar, met de vervroegde overschakeling op de euro van de grote maatschappijen die factureren via bankrekeningen en fiduciaire betaalmiddelen. Hierdoor zullen de consumenten geleidelijk aan kennismaken met de nieuwe realiteit. De overheidsdiensten zijn over het algemeen klaar en bieden hun klanten de mogelijkheid de euro te gebruiken in een tamelijk breed scala van transacties, al is het waar dat ze een grotere rol zouden kunnen spelen door als katalysator te fungeren voor de gehele economie. Zo zouden bijvoorbeeld openbare contracten of de salarissen van ambtenaren kunnen worden uitgedrukt in euro. Een van de lidstaten is daar reeds mee begonnen, maar nog niet allemaal. De banken werken goed mee. Ze zorgen momenteel voor een vervroegde overschakeling bij de transacties met hun klanten, en de aanpassing van bankautomaten in 2002 zal waarschijnlijk heel snel gebeuren, in de meeste lidstaten zelfs onmiddellijk. De banken zullen vooral biljetten met een kleine waarde in omloop brengen, wat de problemen in verband met de terugbetaling van wisselgeld bij handelstransacties zal helpen verzachten. In het merendeel van de deelnemende lidstaten zal het inwisselen van nationale bankbiljetten voor euro's gratis en onbeperkt zijn tijdens de periode van dubbele circulatie. De banken zijn de facto een van de motoren geworden van de overgang naar de euro, en hun beleid van vervroegde overschakeling vormt een belangrijke bijdrage aan de bewustmaking van de economische actoren over de euro."@nl2 "Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, o euro é uma realidade desde 1 de Janeiro de 1999 e faltam 272 dias para o início da circulação de notas e moedas. Fica assim completo o quadro histórico da passagem das moedas nacionais nos nossos diferentes países para a partilha de uma mesma moeda no interior da União Económica e Monetária. Desenvolvemos ainda uma série de boas práticas, que não são senão uma série de ideias simples, concretas, fáceis, que estão já a ser aplicadas nalguns Estados-Membros e que são transmitidas aos restantes países para que as possam aplicar também. Na comunicação hoje apresentada, a Comissão inclui 20 novas práticas, 10 para levar a efeito antes da entrada em circulação das moedas e notas em 1 de Janeiro, e outras 10 que poderiam ser implementadas posteriormente. Estas medidas não são aplicáveis em todos os Estados-Membros da União Económica e Monetária, mas constituem um conjunto de ideias ao qual todos os Estados-Membros podem recorrer, utilizando algumas dessas ideias se o considerarem conveniente. Citarei algumas que são, como disse já, ideias relativamente simples, como seja difundir no pequeno comércio instrumentos de cálculo de trocos sempre que se utilizar a moeda nacional e o euro ao mesmo tempo. Ou criar e difundir instrumentos para o cálculo das necessidades de liquidez das pequenas empresas, tema fundamental para pedir o de moedas e notas oportunamente. E ainda pagar, com o acordo dos consumidores e dos empresários, parte dos salários, no final do ano, em de moedas em euros, prática que é viável. Depois da introdução, em 1 de Janeiro de 2002, de notas e moedas metálicas, pode pensar-se em alguns temas de interesse. Por exemplo, recomendamos que os saldos não comecem, como é hábito nalguns Estados-Membros, a 2 de Janeiro, já que geraria uma situação impraticável do ponto de vista do funcionamento dessas lojas. Também recomendamos, por exemplo, que se autorize a "neutralização" das notas nacionais nalguns operadores económicos, por forma a reduzir os riscos de transporte. Propomos ainda, por exemplo, como se fez em França, que se criem instrumentos específicos para calibrar adequadamente a antiga moeda, por forma a facilitar a devolução das moedas nacionais. Em suma, há uma série de ideias que julgamos úteis, que foram já aplicadas nalguns Estados-Membros e que, sem qualquer dúvida, irão revelar-se positivas para conseguir que esta introdução de moedas e notas num universo de 300 milhões de europeus seja facilitada o mais possível. A operação logística é de grande importância, e deveríamos tentar resolver a maior parte dos problemas antes dessa data para que estes eventuais problemas que se levantem a nível prático de segundo plano e de menor importância não perturbem o elemento fundamental, a saber, a entrada em circulação com curso legal de notas e moedas metálicas em euros. Os dois anos iniciais da existência do euro permitiram consolidar resultados económicos positivos e progressos significativos. Não repetirei os números relativos ao crescimento e à inflação nem referirei em que medida a política monetária contribuiu para o crescimento e para a convergência das nossas economias, nem sequer o papel desempenhado pelo euro enquanto elemento de salvaguarda de crises externas. De todas as formas, o euro teve, sem dúvida alguma, um claro impacto na integração financeira e criou as condições imprescindíveis para um mercado europeu amplo e com uma boa liquidez. Esta nova realidade permite-nos, é óbvio, fazer frente a outros reptos, nomeadamente no âmbito da política orçamental: evitar que esta seja procíclica; que permita contribuir para enfrentar adequadamente a problemática do envelhecimento da população, acelerar as nossas reformas estruturais visando a melhoria do nosso potencial de crescimento, registar progressos em matéria de legislação financeira por forma a possibilitar uma maior integração dos mercados, ou completar o processo com essa introdução de notas e moedas, que esperamos se veja coroada de êxito em 1 de Janeiro próximo. A introdução de notas e moedas constituirá, inquestionavelmente, um acontecimento histórico, que exigirá que as empresas, os consumidores e as administrações se adaptem à nova realidade. A comunicação hoje apresentada consta de um relatório sobre o andamento dos trabalhos preparatórios para a introdução das notas e moedas, e, paralelamente ao balanço desta situação geral, estão a ser levados a cabo dois trabalhos adicionais: por um lado, verificar em que medida o conteúdo da recomendação da Comissão de 11 de Outubro passado foi cumprido pelos Estados-Membros e, em segundo lugar, estabelecer uma série de boas práticas, cuja aplicação pode contribuir para favorecer o correcto desenvolvimento das operações de câmbio fiduciário. Esta nova comunicação pode ser a última destas comunicações da Comissão ao Conselho. E digo "pode ser", porque não excluímos a hipótese, caso surjam novas circunstâncias que aconselhem a apresentação de uma nova comunicação, de a apresentar em Outubro próximo. Em todo o caso, queria responder às duas perguntas que são objecto do documento: qual é a situação actual e que novas práticas são propostas. O quadro dos preparativos apresenta uma situação que eu definiria como desigual. Não é uma situação nem branca, nem preta; é uma situação cinzenta e, nalguns casos, esse cinzento é excessivamente escuro, mas é verdade que só em alguns casos muito pontuais. No que diz respeito às empresas, de uma forma global, a sua preparação conheceu progressos muito satisfatórios, mas já as pequenas e médias empresas registam algum atraso. Aproximadamente metade destas apresentam já uma melhoria, mas a outra metade continua ainda sem um plano de acção para a passagem ao euro em 1 de Janeiro próximo. E o que é mais relevante: uma em cada três PME ainda não está consciente de que 1 de Janeiro de 2002 é a data limite para realizar todas as operações em euros. Por conseguinte, a mentalização a nível das pequenas e médias empresas continua a constituir uma das nossas preocupações fundamentais nesta comunicação. Quanto aos consumidores, o Eurobarómetro do mês de Janeiro coloca em evidência a ideia que os consumidores fazem do euro, e importa reconhecer que nalguns casos é relativamente confusa. Por exemplo, uma em quatro pessoas (25%) pensa que as notas e moedas em euros emitidos num país só terão curso legal nesse país, o que é revelador de que um elemento tão essencial como a existência da moeda única ainda não foi bem assimilado. Mas uma em cinco pessoas ignora, por exemplo, que a introdução do euro será acompanhada da retirada das antigas moedas e, embora haja progressos também quanto ao calendário, 40% dos cidadãos ainda não conhecem a data exacta da introdução das notas e moedas em euros. Os resultados das numerosas campanhas de informação foram limitados, mas é realmente difícil conseguir que o consumidor se interesse por um acontecimento que considera ainda longínquo. Há documentação variada, mas a documentação, por vezes, não é lida. Estamos convencidos de que esta situação conhecerá uma evolução positiva no início do segundo semestre com a alteração antecipada das grandes empresas movimentadoras de contas bancárias e de meios de pagamento fiduciários, o que contribuirá para imbuir progressivamente os consumidores da nossa nova realidade. No que diz respeito às administrações públicas, em geral, estas estão preparadas e oferecem aos cidadãos a possibilidade de utilizar o euro num leque bastante amplo de operações, embora seja também verdade que poderiam desempenhar um papel mais importante, produzindo um efeito de arrastamento sobre o conjunto da economia, estabelecendo, por exemplo, em euros os contratos públicos ou o salário dos funcionários, prática implementada por alguns Estados-Membros, mas não por todos. Os bancos estão a colaborar bem neste processo; estão a levar a cabo uma transição antecipada nas relações com os seus clientes; a adaptação das caixas automáticas em 2002 será provavelmente muito rápida, e inclusivamente imediata na maior parte dos Estados-Membros; permitirão o levantamento, em geral, de notas de baixo valor e contribuirão desta forma para evitar os problemas de devolução de troco que possam colocar-se nas operações comerciais. A substituição de notas nacionais por euros será gratuita e ilimitada na maior parte dos Estados participantes durante o período de dupla circulação. Os bancos revelaram-se, com efeito, um dos motores da passagem para o euro, e a sua política de câmbio antecipado constitui uma contribuição muito importante para a sensibilização para o euro junto dos operadores económicos."@pt11 "Herr talman, ärade kolleger! Euron blev verklighet från och med den 1 januari år 1999 och införandet av sedlar och mynt kommer att ske om 272 dagar. I och med detta kommer vi att fullfölja den historiska övergången till en enda valuta för alla medlemsländer under beskydd av Ekonomiska och monetära unionen. Vi har även utvecklat en metod för god praxis, vilka helt enkelt är en rad enkla och konkreta metoder som redan nu tillämpas i vissa medlemsstater och som även sprids till de övriga staterna för att de också skall kunna tillämpa dem. I dagens rapport lägger kommissionen fram 20 nya exempel på god praxis, 10 stycken som är tänkta att genomföras innan sedlar och mynt kommer i omlopp den 1 januari och ytterligare 10 som kan genomföras på ett senare stadium. Dessa åtgärder är visserligen inte tillämpbara i alla medlemsstater i Ekonomiska och monetära unionen; de utgör en samling idéer som var och en av medlemsstaterna kan använda sig av om de anser det vara lämpligt. Jag kommer att ta upp vissa av dessa, och det är som sagt relativt enkla metoder, som till exempel att sprida valutaräknare till de små affärsrörelserna under den period när den nationella valutan och euron används parallellt. Eller att skapa och sprida valutaräknare för de små företagens ekonomibehov, en grundläggande fråga för att begära av sedlar och mynt när den stunden kommer. En annan åtgärd är att konsumenter och företagare kommer överens om att en del av lönen börjar betalas med "kits" med euro i slutet av året, vilket är genomförbart. Efter införandet av sedlar och mynt den 1 januari 2002 uppstår nya behov. Vi rekommenderar till exempel att butikerna inte inleder sina realisationer den 2 januari, vilket är brukligt i vissa medlemsstater. Detta skulle nämligen få ohanterliga konsekvenser för driften av dessa affärsrörelser. Vi rekommenderar även att tillstånd beviljas för "neutralisering" av de nationella valutorna för vissa penningtransportörer på så sätt att vi minskar transportriskerna. Vi föreslår också att särskilda instrument för anpassning av den gamla valutan skapas i syfte att sätta igång insamlingen av den gamla valutan på enklast möjliga sätt, vilket har gjorts i Frankrike. Som sagt, det finns en rad användbara metoder. En del av dessa har redan tillämpats i vissa medlemsstater och de kommer helt klart underlätta att införandet av sedlar och mynt i euro för 300 miljoner européer sker så smidigt som möjligt. Den logistiska verksamheten är mycket viktig och vi måste försöka lösa de flesta problemen innan tiden är inne det för att de praktiska problem av mindre vikt som kan uppstå på ett underordnat plan inte försvårar den grundläggande faktorn, det vill säga, att sedlar och mynt i euro då sätts i omlopp. Under de två första åren av eurons existens har den gjort det möjligt att befästa goda ekonomiska resultat och substantiell utveckling. Jag kommer inte att upprepa några tillväxt- och inflationssiffror och inte heller tala om i vilken utsträckning den monetära politiken har bidragit till tillväxten eller konvergensen av våra ekonomier, och jag kommer inte heller att tala om den roll som euron har spelat som en skyddande faktor inför externa kriser. Hur som helst är det ett faktum att euron har haft en klar effekt på den ekonomiska integreringen och att den har skapat de förhållanden som är nödvändiga för en bred europeisk marknad med god likviditet. Det är sant att denna nya situation gör det möjligt för oss att ta itu med andra utmaningar, till exempel inom budgetpolitiken: att undvika att den blir cyklisk och den gör det också möjligt för oss att förbereda oss för de risker som den åldrande befolkningen innebär, att påskynda de strukturella reformerna för att förbättra vår tillväxtpotential, avancera inom området för finansiell lagstiftning för en ökad integrering av marknaderna och fullborda processen med det stundande införandet av sedlar och mynt den 1 januari nästa år, vilket vi hoppas blir framgångsrikt. Införandet av sedlar och mynt kommer utan tvivel att bli en historisk händelse. Företagen, konsumenterna, förvaltningarna, alla måste vi anpassa oss till denna nya situation och den rapport som läggs fram i dag innehåller ett meddelande om vilket stadium förberedelserna för införandet av mynt och sedlar befinner sig i, men förutom en övergripande avstämning av situationen, genomförs ytterligare två arbeten: i första hand att se i vilken utsträckning riktlinjerna i rekommendationen av den 11 oktober från kommissionen har uppfyllts av medlemsstaterna och i andra hand, att fastställa god praxis för att underlätta övergången till sedlar och mynt i euro. Det är möjligt att denna rapport är den sista från kommissionen till rådet. Jag säger att det är möjligt för vi utesluter inte möjligheten att utarbeta en ny rapport om situationen kräver det. Detta kommer i så fall att ske i oktober. Vad jag kommer att göra nu är att ta upp de två frågor som tas upp i dagens rapport: hur ser situationen ut för närvarande och vilken ny praxis som föreslås. Översikten av förberedelserna återspeglar en situation som jag skulle beskriva som ojämn. Situationen är varken helt positiv eller helt negativ, den är något mitt emellan och i vissa fall är den mer negativ än positiv. Detta gäller dock vissa mycket begränsade fall. När det gäller företagen har de stora företagens förberedelser gått framåt på ett i stort sett mycket tillfredställande sätt, men de små och medelstora företagen släpar fortfarande efter. Cirka hälften av dessa har förbättrat sin situation men den andra hälften har fortfarande inte någon handlingsplan för övergången till euron den 1 januari nästa år. Och vad som är ännu viktigare: vart tredje av dessa företag vet fortfarande inte att de från och med den 1 januari år 2002 måste genomföra alla sina transaktioner i euro. De små och medelstora företagens dåliga förberedelser är följaktligen fortfarande ett av de största orosmomenten i rapporten. Vad beträffar konsumenterna framgår det klart och tydligt av eurobarometern att konsumenterna har en relativt förvirrad bild av euron. Till exempel tror en av fyra personer (25 procent) att sedlar och mynt i euro som ges ut av ett land enbart är giltigt betalningsmedel i det landet, vilket visar att något så grundläggande som att vi har en enda valuta fortfarande inte har förståtts till fullo. Var femte medborgare vet till exempel inte att i och med att euron införs dras den gamla valutan in, och även om framsteg har gjorts i fråga om tidsplanen, vet 40 procent av medborgarna fortfarande inte vilket det exakta datumet för införandet av sedlar och mynt i euro är. De många informationskampanjerna har gett begränsade effekter, men det beror ofta på att det är svårt att få konsumenten att intressera sig för en händelse som fortfarande ligger så långt fram i tiden. Det finns mycket informationsmaterial, men konsumenterna bryr sig ofta inte om att läsa det. Vi är övertygade om att den här situationen kommer att förändras i början av andra halvåret 2000 när de stora fakturerande företagen i förväg övergår till utbetalningar i euro. Detta kommer att bidra till att konsumenterna gradvis slussas in i den nya situationen. När det gäller förvaltningarna är de i allmänhet redo och erbjuder medborgarna ett brett utbud av transaktioner som de kan utföra i euro, även om de skulle kunna ha ett ännu större inflytande på ekonomin genom att till exempel utfärda offentliga kontrakt eller betala ut tjänstemännens löner i euro, något som vissa medlemsstater, men inte alla, har satt igång. Bankerna samarbetar bra; de är i färd med att genomföra en tidig övergång när det gäller kundförbindelser. Anpassningen av bankomaterna till eurosedlar år 2002 kommer förmodligen att ske mycket snabbt, till och med omedelbart i de flesta medlemsstater; de kommer i allmänhet att innehålla sedlar i mindre valörer, vilket bidrar till att mildra de problem med växel som kan uppstå inom handeln. Att växla in nationella sedlar till euro kommer att vara kostnadsfritt och kunna göras i obegränsad utsträckning i de flesta av de deltagande staterna under perioden med dubbel cirkulation. Bankerna har därför blivit ett av de viktigaste redskapen för övergången till euro och deras policy att gå över till euron på ett tidigt stadium är ett mycket viktigt bidrag för att göra de ekonomiska operatörerna mer mottagliga för euron."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Comisión"12 "Solbes,"12 "front loading"13,2,1,12,11,7,9,6 "kits"11,9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph