Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-04-03-Speech-2-152"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-04-03"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Suu- ja sorkkatauti4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010403.8.2-152"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-04-03-Speech-2-1534
lpv:speaker	lp:Byrne4
lpv:spoken text	". – Mr President, Members of Parliament, I am pleased to update you further on the current outbreak of foot-and-mouth disease. To date, the outbreak remains largely confined to the UK, where almost 99% of cases recorded so far have occurred. The outbreak started with two cases detected on 20 February. Over the following weeks, however, the number of cases rose exponentially with daily totals sometimes 50 or more in number. As we speak, the total number of cases in the UK stands at over 900. I will now turn to Community measures in relation to individual Member States. In relation to the UK, there is a total ban on exports of susceptible live animals, untreated meat and meat products. However, Northern Ireland will be excluded from this measure with effect from today with two important exceptions. There will be no exports of live susceptible animals, and there will be no change in the current restrictions in the area of Newry and Mourne where Northern Ireland's only case of foot-and-mouth disease was detected almost five weeks ago. In relation to France, the Netherlands and Ireland, there is a ban on the export of live susceptible animals. There is also a ban on the export of untreated meat and meat products, milk and milk products from the affected regions in Ireland (one county), in the Netherlands (four provinces), and in France (three ). These restrictions are adapted as circumstances change. Hence in France for example, the ban on exports of live susceptible animals will remain in force until 12 April. However, the restrictions on exports of untreated meat and meat products will only apply to the three where the second case was detected on 23 March, as of today and following detailed investigations of the epidemiological situation. The existing restrictions in relation to Ireland remain in place until 19 April. In the Netherlands, where there have been a total of 12 cases since the first case was detected on 21 March, the situation will be reviewed in the SVC today and tomorrow. In both of these Member States, the restrictions on products are confined to the regions where the cases have been detected. That summarises the situation insofar as restrictions on exports and movements of animals are concerned. I would now like to turn to two other important measures adopted in recent days. These concern the Commission decision to approve vaccination in clearly defined circumstances in the Netherlands and in the United Kingdom. The decision in relation to the Netherlands provides for suppressive vaccination. This involves the vaccination of animals pending their pre-emptive killing and destruction to prevent the further spread of the virus. It has a role to play where there is insufficient capacity to carry out this killing and slaughter with the speed necessary to prevent the further spread of the disease. The Netherlands is in this unfortunate position and the Commission and the Member States in the SVC are sympathetic to the situation. Accordingly, it is entirely appropriate to allow vaccination to take place in these circumstances. The decision in relation to the United Kingdom is more complex. It is confined to cattle only in the counties of Cumbria and Devon. Other species would not be vaccinated but pre-emptively killed in a certain radius around infected premises. In contrast with the present policy in the Netherlands, the vaccinated bovines would not necessarily be killed and destroyed. However, there would be very strict restrictions on the movements of these bovine animals, by and large dairy cows, which would effectively confine them to the regions concerned. There would also be important restrictions on the movement of their milk and milk products and, when eventually slaughtered, of meat and meat products from these animals. It is a measure of the consequences of vaccination that the UK has not yet decided if it will avail itself of the Commission decision in the circumstances in which it has been requested. The Netherlands for its part is considering a request for a revised scheme similar to that approved in the UK. As we speak, the Standing Veterinary Committee is discussing that particular request. I fully appreciate that vaccination is a very emotive subject. It certainly appears as an attractive alternative to killing and destroying animals. But the reality is far different. This reality is that there are important limitations to vaccination and there is still no widespread support for such a policy. Generalised vaccination has not been asked for by the Member States, including the Netherlands and the UK. It has not been asked for by the European Council which discussed the crisis in Stockholm recently. And it has not been asked for by the farming community at large, nor have I heard any demands for its introduction in this, my third appearance, in this Parliament. The reality is that it is a complex issue with formidable challenges. I have spoken to you before of some of these challenges. Let me now repeat them. There is no approved test to distinguish individually vaccinated animals from infected animals. This allows the disease to continue to persist in the animal population. There are seven serotypes of FMD, each with several sub-strains. Vaccination is only effective against the targeted strain and for a limited period only. As the disease is not endemic in the EU, the selection of the appropriate vaccine strain would be a pure lottery. There are over 300 million susceptible livestock – cattle, sheep and pigs – in the EU which would need to be vaccinated to give full coverage and it would jeopardise our trade between the Member States and with certain countries which insist on imports only from FMD-free countries which do not vaccinate. In the light of these circumstances, there is still a consensus that eradication of the present outbreak without the use of generalised vaccination is the best course of action. Before concluding I intend that, when this outbreak has been eradicated, we will carry out a very thorough examination of all the contributory factors to the current outbreak and the consequences. These will include issues such as the following which fall within my own area of responsibility: weaknesses in traceability of animals, especially of sheep and pigs; animal transport and especially measures which allow live animals from different Member States to cross-contaminate one another; vaccination and whether there needs to be a departure from the current policy of 'no' to generalised vaccination and, if so, in what circumstances and in what conditions; sanitary controls on imports, bearing in mind that the existing EU provisions are adequate if respected, not only to keep out the virus but also to ensure public health requirements are fully and properly respected. The situation in the other affected Member States is fortunately not as serious. There have been two cases in France, twelve in the Netherlands and one case in Ireland; however, we need to maintain a very high level of vigilance. All Member States are putting huge resources into combating the current outbreak. This is especially the case in the Member States which have recorded cases, and in the UK in particular. There has been a very high level of solidarity and cooperation between Member States in the current difficult circumstances. But there are other wider issues which will also need to be considered. Costs: the present outbreak already has a full potential cost to the Community budget of up to EUR 170 million on disease eradication measures alone. Research into new marker vaccines and discriminatory tests which will allow vaccinated animals to be easily distinguished from infected animals thus giving much greater scope for protective vaccination. There has already been good progress in this area and it needs to be intensified. Further discussions in the relevant international bodies, especially in the OIE on the current approach towards the virus and perhaps, most importantly of all the issues raised, our current systems of animal production and their interaction with the non-farming rural community which has suffered hugely in recent weeks. However, these issues can only be addressed when the current crisis has been brought under control. I hope that this will take place sooner rather than later. Thank you for your attention and I now look forward to hearing your views. The Commission's strategy towards the crisis has been to act decisively and quickly. Our aim is to assist the Member States to eradicate foot-and-mouth disease. There is a consensus on this objective. Other considerations – very important considerations – arising from the crisis will have to wait until this objective has been achieved. We are maintaining a very high level of coordination and cooperation with the Member States: for example, there have been eight meetings of the Standing Veterinary Committee since the crisis broke; a ninth meeting is taking place in Brussels as we speak; and two further specialist meetings of laboratory experts on foot-and-mouth disease and on zoo animals have also taken place. There are also innumerable daily contacts and information exchanges with and between the Member States. We are acting urgently on all new information. For example, the Commission has acted to impose restrictions on exports and animal movements from affected Member States and regions within 24 hours of confirmed outbreaks. There have been no fewer than 18 decisions adopted by the Commission since the outbreak of this crisis. We are acting with as much transparency as possible. In addition to the meetings of the SVC, the crisis has been discussed twice in the agriculture council and five times in the Committee on Agriculture and Rural Development, in the European Council, in COPA or with professional organisations, and in countless press conferences and technical briefings. This is my third appearance in Parliament to update you on developments. I have also asked my officials to be available at all times to keep you informed on the progress of the outbreak. Where possible, we are adopting a regionalised approach to any new outbreaks. This is designed to allow trade to continue, with however very severe safeguards to prevent further spread of the disease. The Commission has worked hard to convince third countries that exports from the Community are safe and are not a risk. I met the new US Secretary for Agriculture, Ann Veneman, last week in Washington, and she has undertaken to regularly review the situation. Our efforts are continuing to secure recognition for this regionalised approach by major export markets like Japan. I remain satisfied that the protective measures in place are sufficient to safeguard against the export of the virus to third countries. I repeat my call on them to lift unnecessary and unjustified restrictions. I will now turn to the full range of Community measures in place. As I noted earlier, there are no fewer than 18 decisions adopted by the Commission to date and there will, no doubt, be more. They fall into two broad categories: first, measures with Community-wide effect; and second, measures which are specific to individual Member States. On to the first category, Community-wide measures excluding the UK, there are still very important restrictions on movements of live and susceptible animals. Essentially, with a few exceptions, movements are only possible from a holding to an abattoir, or to another holding with permission. In both cases, movements have to be authorised by the competent authorities of the place of departure and of destination. This has proven essential to avoid the possible further spread of the disease on the continent. Another essential measure was the obligation to slaughter all sheep imported from the UK between 1 February and 21 February. This has been proven by the epidemiology of the French outbreak two weeks later, as of 13 March, as the most crucial decision to avoid further spread on the continent of Europe. There are also important safeguards to ensure that any such transports do not allow animals to come into contact with animals from other holdings except for direct slaughter. Vehicles are cleaned and disinfected, adequate notice of movements of animals is given; movements of susceptible animals into the holding of dispatch within the previous 30 days have not taken place. Finally, there is now a suspension in place on staging posts, while the maximum transport time is maintained. These points are designed to provide facilities for the resting, watering and feeding of live animals in transport; however, they are also an opportunity for animals to be cross-contaminated by other animals."@en3
lpv:translated text	"Hr. formand, ærede parlamentsmedlemmer, det glæder mig at kunne ajourføre Dem om det igangværende udbrud af mund- og klovsyge. Udbruddet har indtil nu stort set været begrænset til Det Forenede Kongerige, hvor næsten 99% af de til dato registrerede tilfælde er opstået. Udbruddet begyndte med, at der blev konstateret to tilfælde den 20. februar. I de følgende uger steg antallet af tilfælde imidlertid eksponentielt, undertiden med 50 eller flere tilfælde om dagen. Netop nu er antallet af tilfælde i Det Forenede Kongerige oppe på over 900. Jeg vil nu gennemgå EU-foranstaltningerne over for enkeltlande. For Det Forenede Kongerige er der totalforbud mod eksport af levende dyr i risikogruppen, af ubehandlet kød og kødprodukter. Nordirland er imidlertid undtaget fra dette forbud fra i dag med to vigtige undtagelser. Levende dyr i risikogruppen må ikke eksporteres, og de nuværende restriktioner i Newry og Mourne ændres ikke. Det var her, det eneste tilfælde af mund- og klovsyge i Nordirland blev konstateret for næsten fem uger siden. For Frankrig, Nederlandene og Irland er der forbud mod eksport af levende dyr i risikogruppen. Der er også forbud mod eksport af ubehandlet kød og kødprodukter, mælk og mælkeprodukter fra de ramte områder i Irland (et amt), i Nederlandene (fire provinser) og i Frankrig (tre departementer). Disse restriktioner tilpasses i takt med udviklingen. I Frankrig vil forbuddet mod eksport af dyr i risikogruppen derfor gælde til 12. april, mens restriktionerne på eksport af ubehandlet kød og kødprodukter fra i dag og efter grundige analyser af smittesituationen kun gælder de tre departementer, hvor det andet tilfælde blev konstateret den 23. marts. De eksisterende restriktioner for Irland gælder indtil 19. april. Den Stående Veterinærkomité ser i dag og i morgen på situationen i Nederlandene, hvor der i alt er konstateret 12 tilfælde siden det første tilfælde den 21. marts. I begge disse medlemsstater er produktrestriktionerne begrænset til de regioner, hvor tilfældene er konstateret. Det er i korte træk situationen med hensyn til eksport og flytning af dyr. Jeg vil nu se på to andre vigtige foranstaltninger, som er truffet i de seneste dage. Det drejer sig om Kommissionens beslutning om at godkende vaccination under klart definerede omstændigheder i Nederlandene og Det Forenede Kongerige. Beslutningen for Nederlandene gælder suppressiv vaccination. Dette indebærer vaccination af dyr, inden de slås ned og destrueres, for at forhindre yderligere smittespredning. Det er en mulighed, når der ikke er tilstrækkelig kapacitet til at slå dyrene ned og slagte dem hurtigt nok til at forhindre yderligere spredning af sygdommen. Nederlandene befinder sig i denne uheldige situation, og Kommissionen og medlemsstaterne i Den Stående Veterinærkomité har forståelse for situationen. Det er derfor hensigtsmæssigt at tillade vaccination under disse omstændigheder. Beslutningen vedrørende Det Forenede Kongerige er mere kompliceret. Den er begrænset til kvæg i amterne Cumbria og Devon. Andre arter skal ikke vaccineres, men slås ned inden for en vis sikkerhedsradius omkring det sted, hvor smitten er opstået. I modsætning til den nuværende politik i Nederlandene skal det vaccinerede kvæg ikke nødvendigvis slås ned og destrueres. Men der gælder meget strenge restriktioner for dette kvæg, først og fremmest malkekøer, som i realiteten holder det inden for de berørte områder. Der gælder også betydelige restriktioner for transport af mælk og mælkeprodukter fra disse dyr, og når de til sidst bliver slagtet, for kød og kødprodukter fra dem. På grund af konsekvenserne af vaccination har Det Forenede Kongerige endnu ikke besluttet, om det vil benytte sig af Kommissionens beslutning under de foreliggende omstændigheder. Nederlandene overvejer i øjeblikket en anmodning om et revideret vaccinationsprogram i stil med det, der er godkendt i Det Forenede Kongerige. Den Stående Veterinærkomité drøfter anmodningen netop nu. Jeg har fuld forståelse for, at vaccination er et meget følelsesbetonet emne. Det virker umiddelbart som et godt alternativ til at slagte og destruere dyr. Men virkeligheden er en helt anden. I virkeligheden er vaccinationsmulighederne meget begrænsede, og der er stadig ikke bred tilslutning til denne politik. Medlemsstaterne, herunder Nederlandene og Det Forenede Kongerige, har ikke bedt om en generel vaccinationspolitik. Det har Det Europæiske Råd, som drøftede krisen i Stockholm for nylig, heller ikke. Heller ikke landbruget har anmodet om en vaccinationspolitik, og jeg har heller ikke her tredje gang, jeg er i Parlamentet, hørt nogen anmode om, at der indføres en sådan politik. I virkeligheden er det et meget kompliceret spørgsmål, som byder på enorme udfordringer. Jeg har før talt til Dem om nogle af disse udfordringer og vil gentage dem her. Der er ingen godkendt test, som kan skelne mellem individuelt vaccinerede dyr og smittede dyr. Det betyder, at sygdommen kan leve videre i bestanden. Der findes syv serotyper af mund- og klovsyge, som hver har flere understammer. Vaccination virker kun på den stamme, den er beregnet på, og kun i en begrænset periode. Da sygdommen ikke er endemisk i EU, er der ingen garanti for, at man vælger den rigtige vaccine. Der er i EU over 300 millioner dyr i risikogruppen - kvæg, får og svin - som i givet fald skal vaccineres for at opnå fuld dækning, og det vil skade handlen mellem medlemsstaterne og med visse lande, som insisterer på kun at importere fra lande, som er erklæret fri for mund- og klovsyge, og som ikke vaccinerer. På denne baggrund er der stadig enighed om, at man bedst bekæmper det nuværende udbrud uden at indføre en generel vaccinationspolitik. Før jeg slutter, vil jeg gerne sige, at når dette udbrud er standset, vil vi foretage en meget grundig analyse af alle de faktorer, der har medvirket til det nuværende udbrud, samt konsekvenserne deraf. Det drejer sig f.eks. om følgende spørgsmål, som hører ind under mit eget ansvarsområde, nemlig problemer med at spore dyr, især får og svin, dyretransporter og navnlig foranstaltninger, som tillader smitte mellem levende dyr på tværs af landegrænser, vaccination, samt om der er behov for at gå bort fra den nuværende ikke-vaccinationspolitik, og i så fald under hvilke omstændigheder og betingelser den skal gennemføres, sanitære importkontrolforanstaltninger, idet vi skal huske på, at de eksisterende EU-bestemmelser er tilstrækkelige, hvis de overholdes, ikke blot til at holde virussen ude, men også til at sikre, at folkesundhedskravene overholdes fuldt og helt. Situationen i de andre berørte medlemsstater er heldigvis ikke lige så alvorlig. Der har været to tilfælde i Frankrig, 12 i Nederlandene og et enkelt tilfælde i Irland, men vi skal fortsat være meget påpasselige. Alle medlemsstaterne bruger enorme ressourcer på bekæmpelsen af det nuværende udbrud. Det gælder især de medlemsstater, hvor der er registreret tilfælde, og navnlig Det Forenede Kongerige. Der har været udvist en høj grad af solidaritet og samarbejde mellem medlemsstaterne i den aktuelle vanskelige situation. Der er dog andre mere generelle spørgsmål, som også skal overvejes. For omkostningerne gælder, at det nuværende udbrud allerede potentielt belaster EU-budgettet med op til 170 millioner euro alene til udryddelsesforanstaltninger. Dernæst kommer forskning i nye markørvacciner og test, som gør det muligt på en nem måde at skelne vaccinerede dyr fra smittede dyr, så forebyggende vaccination i højere grad bliver en mulighed. Der er allerede sket store fremskridt på dette område, og indsatsen skal intensiveres. Yderligere drøftelser i de relevante internationale instanser, især OIE, om den nuværende bekæmpelse af virussen, og måske det allervigtigste spørgsmål, der er rejst, nemlig de nuværende produktionssystemer i landbruget og deres interaktion med andre erhverv i landdistrikterne, som har lidt enorme tab i de seneste uger. Disse spørgsmål kan dog først besvares, når den nuværende krise er bragt under kontrol. Jeg håber, at det snart sker. Jeg takker for Deres opmærksomhed og glæder mig til at høre Deres mening. Kommissionens krisestrategi går ud på at handle beslutsomt og hurtigt. Det er vores mål at hjælpe medlemsstaterne med at udrydde mund- og klovsyge. Der er enighed om dette mål. Andre og meget vigtige hensyn som følge af krisen må vente, til dette mål er nået. Vi sørger for en høj grad af koordinering og samarbejde med medlemsstaterne. Eksempelvis har der været afholdt otte møder i Den Stående Veterinærkomité siden krisens start, og det niende møde afholdes netop nu i Bruxelles, ligesom der er afholdt to yderligere møder med laboratorieeksperter i mund- og klovsyge og dyr i zoologiske haver. Der er utallige daglige kontakter og informationsudvekslinger med medlemsstaterne. Vi handler straks, når der kommer nye oplysninger. Kommissionen har f.eks. indført restriktioner på eksport og transport af dyr fra ramte medlemsstater og regioner inden for 24 timer efter, at et udbrud er konstateret. Kommissionen har truffet ikke mindre end 18 beslutninger siden krisens start. Vi tilstræber størst mulig åbenhed i vores handlinger. Ud over møderne i Den Stående Veterinærkomité er krisen blevet drøftet to gange i Rådet (landbrug) og fem gange i Udvalget om Landbrug og Udvikling af Landdistrikter, i Det Europæiske Råd, i COPA og med professionelle organisationer samt ved utallige pressekonferencer og tekniske møder. Det er nu tredje gang, at jeg ajourfører Parlamentet om situationen. Jeg har også bedt mine embedsmænd være til rådighed konstant for at holde Dem orienteret om, hvordan udbruddet udvikler sig. Vi behandler så vidt muligt nye udbrud ud fra en regionaliseret synsvinkel for på denne måde at sikre, at handlen ikke går i stå, uanset hvor strenge sikkerhedsforanstaltninger der træffes for at forhindre, at sygdommen spredes yderligere. Kommissionen har arbejdet ihærdigt på at overbevise tredjelande om, at eksporten fra Fællesskabet er sikker og ikke udgør en risiko. Jeg mødtes med den amerikanske landbrugsminister Ann Veneman i Washington i sidste uge, og hun har lovet at se på situationen med jævne mellemrum. På grund af vores indsats begynder store eksportmarkeder som Japan at anerkende denne regionaliserede fremgangsmåde. Jeg er stadig overbevist om, at de sikkerhedsforanstaltninger, der er truffet, er tilstrækkelige til at forhindre eksport af denne virus til tredjelande, og jeg gentager min opfordring til at hæve unødvendige og uberettigede restriktioner. Jeg vil nu gennemgå alle de fællesskabsforanstaltninger, der er truffet. Som jeg nævnte tidligere, har Kommissionen til dato truffet ikke mindre end 18 beslutninger, og den vil uden tvivl træffe flere. De kan deles op i to kategorier, nemlig EU-dækkende foranstaltninger og foranstaltninger, som dækker enkeltlande. I den første kategori, det vil sige foranstaltninger, der dækker hele EU undtagen Det Forenede Kongerige, er der fortsat meget betydelige restriktioner på flytning af levende dyr og dyr, der kan være smittet. Med nogle få undtagelser kræves der tilladelse til at flytte dyr fra stald til slagteri eller en anden stald. I begge tilfælde skal transporten godkendes af de kompetente myndigheder både der, hvor de flyttes fra, og der, hvor de flyttes hen. Det har vist sig at være nødvendigt for at undgå mulig spredning af sygdommen på kontinentet. En anden vigtig foranstaltning var kravet om at slagte alle får, der blev importeret fra Det Forenede Kongerige mellem 1. og 21. februar. Dette har i kraft af det franske udbruds epidemiologi to uger senere, nemlig den 13. marts, vist sig at være den vigtigste beslutning for at undgå yderligere smitte på det europæiske fastland. Der er også indført vigtige sikkerhedsforanstaltninger for at sikre, at transporterede dyr ikke kan komme i kontakt med dyr fra andre stalde, undtagen for at blive slagtet med det samme. Køretøjerne rengøres og desinficeres, der gives tilstrækkeligt varsel om transporter, og der er ikke flyttet dyr, der kan være smittet, til afsenderstalden inden for de foregående 30 dage. Endelig er mellemstationerne nu suspenderet, uden at den maksimale transporttid forlænges. Disse mellemstationer er beregnet til, at levende dyr, som transporteres, kan hvile, drikke og æde, men de giver samtidig mulighed for, at dyr kan blive smittet af andre dyr."@da1 ". Herr Präsident, ich freue mich, Sie über den aktuellen Stand des Ausbruchs der Maul- und Klauenseuche informieren zu können. Bisher beschränkt sich die Seuche im Wesentlichen auf das Vereinigte Königreich, wo fast 99 % der bisher gemeldeten Fälle aufgetreten sind. Der Ausbruch der Seuche ist auf den 20. Februar zu datieren, als zwei Fälle festgestellt wurden. In den Folgewochen stieg die Zahl der Fälle mit bisweilen 50 und mehr neuen Fällen pro Tag exponentiell an. Im Augenblick beläuft sich die Zahl der Fälle im Vereinigten Königreich auf insgesamt über 900. Ich komme jetzt zu den für einzelne Mitgliedstaaten bestimmten Maßnahmen der Gemeinschaft. Für das Vereinigte Königreich gilt ein totales Verbot für die Ausfuhr gefährdeter Lebendtiere, für unbehandeltes Fleisch und für Fleischerzeugnisse. Nordirland ist jedoch ab heute von dieser Maßnahme ausgenommen, wobei zwei wichtige Ausnahmen gelten. Die Ausfuhr gefährdeter Lebendtiere ist weiterhin verboten, und die geltenden Restriktionen im Gebiet Newry/Mourne, wo Nordirlands einziger Fall von Maul- und Klauenseuche vor fast fünf Wochen festgestellt wurde, bleiben unverändert in Kraft. Für Frankreich, die Niederlande und Irland gilt ein Verbot für die Ausfuhr von gefährdeten Lebendtieren. Verboten ist zudem der Export von unbehandeltem Fleisch und Fleischprodukten sowie von Milch und Milcherzeugnissen aus den betroffenen Regionen in Irland (eine Grafschaft), den Niederlanden (vier Provinzen) und in Frankreich (drei Départements). Diese Restriktionen können je nach Änderung der Lage angepasst werden. So wird in Frankreich das Verbot für die Ausfuhr von gefährdeten Lebendtieren bis zum 12. April in Kraft bleiben. Dagegen gelten ab heute und nach eingehender Prüfung der epidemiologischen Situation die Restriktionen für die Ausfuhr von unbehandeltem Fleisch und Fleischerzeugnissen nur für die drei Départements, in denen am 23. März der zweite Fall festgestellt wurde. Die für Irland geltenden Restriktionen bleiben bis zum 19. April in Kraft. Der Ständige Veterinärausschuss beschäftigt sich heute und morgen mit der Situation in den Niederlanden, wo seit Feststellung des ersten Falls am 21. März bisher insgesamt 12 Fälle aufgetreten sind. In beiden Mitgliedstaaten beschränken sich die Restriktionen für entsprechende Produkte auf die Regionen, in denen die Fälle festgestellt wurden. So stellt sich in aller Kürze die Situation in Bezug auf Restriktionen für Ausfuhren und Tiertransporte dar. Ich möchte mich jetzt zwei weiteren wichtigen Maßnahmen zuwenden, die in den letzten Tagen beschlossen wurden. Und zwar betreffen diese die Entscheidung der Kommission, in den Niederlanden und im Vereinigten Königreich unter genau definierten Bedingungen Impfungen zuzulassen. In den Niederlanden sind Impfungen zur Eindämmung der Krankheit vorgesehen. Dabei werden Tiere, die zur Präventivschlachtung und Vernichtung vorgesehen sind, geimpft, um eine weitere Ausbreitung des Virus zu verhindern. Diese Impfungen sind dann angezeigt, wenn die Tiere nicht so schnell geschlachtet werden können, wie es für die Verhinderung der weiteren Ausbreitung der Seuche erforderlich wäre. Das ist in den Niederlanden leider der Fall, und die Kommission und die im Ständigen Veterinärausschuss vertretenen Mitgliedstaaten haben für diese Situation Verständnis. Deshalb ist es unter diesen Umständen angemessen, die Impfung zu gestatten. Im Vereinigten Königreich stellt sich die Lage komplizierter dar. Hier beschränken sich Impfungen auf Rinder in den Grafschaften Cumbria und Devon. Andere Arten in einem bestimmten Umkreis um ein infiziertes Gehöft werden nicht geimpft, sondern notgeschlachtet. Im Gegensatz zu der für die Niederlande geltenden Regelung werden die geimpften Rinder nicht notwendigerweise getötet oder vernichtet. Es sind jedoch sehr strenge Restriktionen für den Transport dieser Rinder, bei denen es sich im Großen und Ganzen um Milchvieh handelt, vorgesehen, durch die diese im Wesentlichen an die betreffenden Regionen gebunden wären. Es ist auch an strenge Restriktionen für den Transport der Milch und Milchprodukte dieser Tiere sowie nach der Schlachtung ihres Fleisches und der daraus hergestellten Erzeugnisse gedacht. Angesichts der Konsequenzen einer Impfung hat das Vereinigte Königreich noch nicht entschieden, ob es unter den gegebenen Bedingungen von der von der Kommission angebotenen Möglichkeit Gebrauch machen wird. Die Niederlande haben einen Antrag auf eine Änderung der derzeitigen Regelung analog zu der für das Vereinigte Königreich beschlossenen Regelung gestellt. Gerade jetzt, da wir hier zusammengekommen sind, prüft der Ständige Veterinärausschuss den Antrag. Ich verstehe voll und ganz, dass die Impfung ein sehr emotionsgeladenes Thema darstellt. Natürlich bildet sie eine attraktive Alternative zur Tötung und Vernichtung von Tieren. Doch die Realität sieht anders aus. Es ist so, dass die Impfung ihre Grenzen hat. Zudem fehlt es an der breiten Unterstützung für ein solches Vorgehen. Generelle Impfungen wurden von den Mitgliedstaaten bisher nicht beantragt, auch nicht von den Niederlanden und dem Vereinigten Königreich. Auch vom Europäische Rat, der die Krise unlängst in Stockholm auf seine Tagesordnung gesetzt hatte, kam kein entsprechender Antrag. Von den Landwirten im Allgemeinen liegt ebenso wenig eine Forderung nach Einführung von Impfungen vor wie von diesem Parlament, vor dem ich bereits zum dritten Mal in dieser Sache stehe. Tatsache ist, dass dies ein kompliziertes und äußerst problematisches Thema darstellt. Dazu habe ich mich bereits in der Vergangenheit geäußert. Lassen Sie mich nochmals auf die damit verbundenen Probleme verweisen. Es gibt keinen anerkannten Test zur Unterscheidung zwischen geimpften und infizierten Tieren. Das ermöglicht den Fortbestand der Seuche. Die MKS hat sieben Serotypen mit jeweils mehreren Untertypen. Die Impfung ist nur gegen den Virusstamm wirksam, gegen den geimpft wurde, und auch das nur für einen begrenzten Zeitraum. Da die Seuche in der EU nicht örtlich begrenzt ist, wäre die Wahl eines geeigneten Impfstoffs reines Glücksspiel. Es gibt in der EU über 300 Millionen gefährdete Tiere ­ Rinder, Schafe und Schweine ­, die geimpft werden müssten, um umfassenden Schutz zu gewährleisten. Das würde den Handel zwischen den Mitgliedstaaten und mit bestimmten Ländern gefährden, die auf Einfuhren aus MKS-freien Ländern bestehen, in denen nicht geimpft wird. Ausgehend davon, besteht nach wie vor generelles Einvernehmen darüber, dass wir die Seuche ohne generelle Impfungen ausrotten sollten. Bevor ich zum Schluss komme, noch ein Wort zum weiteren Vorgehen. Ich gedenke nach Überwindung des jetzigen Ausbruchs der Seuche eine sehr gründliche Untersuchung aller Faktoren, die zu diesem Ausbruch beigetragen haben, sowie ihrer Folgen zu veranlassen. Dazu zählen die folgenden Faktoren, die in meinen Zuständigkeitsbereich fallen: Probleme bei der Rückverfolgbarkeit von Tieren, vor allem von Schafen und Schweinen; Tiertransporte und vor allem Maßnahmen, die eine gegenseitige Infektion von lebenden Tieren aus verschiedenen Mitgliedstaaten ermöglichen; Impfungen und die Frage, ob vom derzeitigen Verbot von Schutzimpfungen abgegangen werden sollte, und falls dem so ist, unter welchen Bedingungen; Hygienekontrollen der Einfuhren, wobei zu beachten ist, dass die geltenden EU-Regelungen ausreichend sind und, sofern sie eingehalten werden, nicht nur das Virus fernhalten, sondern auch voll und ganz die Erfordernisse des Schutzes der Gesundheit der Menschen erfüllen. In den anderen von der Seuche betroffenen Mitgliedstaaten stellt sich die Lage glücklicherweise weniger dramatisch dar. In Frankreich sind zwei Fälle, in den Niederlanden zwölf aufgetreten, und in Irland ist es einer. Wir müssen jedoch auch weiterhin äußerst wachsam sein. In allen Mitgliedstaaten wird die Seuche mit großem Aufwand bekämpft. Das gilt insbesondere für Mitgliedstaaten, in denen Fälle von MKS aufgetreten sind, und vor allem für das Vereinigte Königreich. Unter den derzeit schwierigen Bedingungen ist ein hohes Maß an Solidarität und Zusammenarbeit zwischen den Mitgliedstaaten zu verzeichnen. Dabei müssen allerdings noch einige weitergehende Faktoren berücksichtigt werden, wie z.B. die Kosten. Allein die Kosten für die Bekämpfung des jetzigen Ausbruchs der Seuche belaufen sich potenziell auf bis zu 170 Mio. EUR. Kosten fallen auch bei der Suche nach neuen Marker-Impfstoffen und Verfahren zur einfachen Unterscheidung der geimpften von den infizierten Tieren an, was wiederum eine Schutzimpfung erleichtern würde. Auf diesem Gebiet wurden bereits gute Fortschritte erzielt, die noch weiter ausgebaut werden müssen. Notwendig sind weitere Diskussionen in den zuständigen internationalen Gremien, vor allem im Internationalen Tierseuchenamt, über unseren derzeitigen Umgang mit dem Virus und vor allem aber über unsere derzeitigen Systeme der Tierproduktion und deren Wechselwirkung mit den nichtlandwirtschaftlichen Bereichen ländlicher Gemeinden, die in den letzten Wochen sehr stark in Mitleidenschaft gezogen wurden. Mit diesen Fragen können wir uns jedoch erst dann beschäftigen, wenn die jetzige Krise unter Kontrolle ist. Ich hoffe, dass das nicht mehr allzu lange dauern wird. Vielen Dank für Ihre Aufmerksamkeit. Jetzt möchte ich Ihre Ansichten dazu hören. Die Strategie der Kommission zeichnete sich durch entschlossenes und rasches Handeln aus. Es ist unser Ziel, die Mitgliedstaaten bei der Ausrottung der Maul- und Klauenseuche zu unterstützen. Darüber herrscht Einigkeit. Andere sehr wichtige Überlegungen im Zusammenhang mit der Krise müssen warten, bis dieses Ziel erreicht ist. Wir arbeiten sehr eng mit den Mitgliedstaaten zusammen und koordinieren unsere Maßnahmen. So haben seit Ausbruch der Krise beispielsweise acht Tagungen des Ständigen Veterinärausschusses stattgefunden. Die neunte Tagung wird just in diesem Moment in Brüssel abgehalten. Darüber hinaus wurden zwei Sondersitzungen von Laborexperten zum Thema Maul- und Klauenseuche und Zootieren durchgeführt. Für den Informationsaustausch bestehen außerdem täglich zwischen und mit den Mitgliedstaaten zahlreiche Kontakte. Wir reagieren unverzüglich auf alle neuen Informationen. So hat die Kommission nach Ausbruch der Seuche innerhalb von 24 Stunden Restriktionen für die Ausfuhr und den Transport von Tieren aus betroffenen Mitgliedstaaten verhängt. Seit Ausbruch der Seuche hat die Kommission nicht weniger als 18 Beschlüsse gefasst. Dabei agieren wir mit größtmöglicher Transparenz. Außer in den Beratungen des Ständigen Veterinärausschusses stand die Krise zweimal auf der Tagesordnung des Rates „Landwirtschaft“ und fünfmal auf der Tagesordnung des Ausschusses für Landwirtschaft und ländliche Entwicklung und war Thema von Beratungen des Europäischen Rates, des COPA und von berufsständischen Verbänden sowie zahlreicher Pressekonferenzen und Informationsveranstaltungen. Ich informiere Sie hier im Parlament bereits zum dritten Mal über den aktuellen Stand. Ich habe zudem meine Mitarbeiter gebeten, Ihnen ständig mit Informationen über die aktuelle Lage zur Verfügung zu stehen. Wir versuchen, Neuausbrüchen mit Regionalkonzepten zu begegnen. Das soll die Fortsetzung des Handels ermöglichen, allerdings unter sehr strengen Vorsichtsmaßnahmen, um eine weitere Ausbreitung der Krankheit zu verhindern. Die Kommission tut viel, um Drittländer davon zu überzeugen, dass Importe aus der Gemeinschaft auch weiterhin sicher sind. Ich hatte letzte Woche in Washington eine Begegnung mit der neuen US-Agrarministerin Ann Veneman, die zugesagt hat, die Lage regelmäßig zu überprüfen. Wir bemühen uns auch weiterhin um die Anerkennung des Regionalkonzepts durch wichtige Exportmärkte wie Japan. Ich bin davon überzeugt, dass die derzeitigen Schutzmaßnahmen ausreichen, um einen Export des Virus in Drittländer zu verhindern. Ich appelliere hiermit erneut an diese Länder, die überflüssigen und ungerechtfertigten Restriktionen aufzuheben. Ich komme jetzt zu den von der Gemeinschaft ergriffenen Maßnahmen. Wie ich bereits sagte, hat die Kommission bisher 18 Beschlüsse gefasst, und dabei wird es nicht bleiben. Es sind im Wesentlichen zwei Kategorien von Maßnahmen zu unterscheiden, und zwar erstens Maßnahmen mit EU-weiter Wirkung und zweitens auf einzelne Mitgliedstaaten zugeschnittene Maßnahmen. Zunächst zur Kategorie der EU-weiten Maßnahmen ohne das Vereinigte Königreich. Hier sind weiterhin wichtige Restriktionen für den Transport lebender und gefährdeter Tiere in Kraft. Von einigen wenigen Ausnahmen abgesehen, dürfen Transporte nur vom landwirtschaftlichen Betrieb zum Schlachthof oder zu einem anderen landwirtschaftlichen Betrieb erfolgen und sind genehmigungspflichtig. In beiden Fällen sind die Transporte von der jeweils zuständigen Behörde am Ausgangs- und Zielort zu genehmigen. Das trägt wesentlich zur Verhinderung einer potenziellen weiteren Ausbreitung der Seuche auf dem Kontinent bei. Eine weitere essenzielle Maßnahme war der Beschluss, sämtliche zwischen dem 1. Februar und dem 21. Februar aus dem Vereinigten Königreich importierten Schafe zu schlachten. Die Epidemiologie des Ausbruchs der Seuche in Frankreich zwei Wochen später ab dem 13. März hat gezeigt, dass dies die wichtigste Entscheidung zur Verhinderung der weiteren Verbreitung auf dem europäischen Kontinent war. Es wurden zudem Vorkehrungen getroffen, um zu verhindern, dass die transportierten Tiere außer zum Zweck der Schlachtung mit Tieren von anderen Höfen zusammentreffen. Die Fahrzeuge werden gesäubert und desinfiziert, Tiertransporte werden rechtzeitig gemeldet, es wird gewährleistet, dass in den vorhergegangenen 30 Tagen keine Transporte von gefährdeten Tieren zu dem für den Abtransport bestimmten Hof stattgefunden haben. Obwohl die maximale Transportzeit nach wie vor gilt, wurden die Aufenthaltsorte für unterwegs vorübergehend geschlossen. Diese Aufenthaltsorte bieten Möglichkeiten zum Tränken und Füttern von Lebendtieren während des Transports, die sich hier zudem von den Strapazen des Transports erholen können. Gleichzeitig stellen sie eine Infektionsgefahr dar."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, κύριοι βουλευτές, ευχαρίστως θα σας ενημερώσω για την τρέχουσα επιδημιολογική εκδήλωση του αφθώδους πυρετού. Έως σήμερα, η επιδημία παραμένει σε μεγάλο βαθμό περιορισμένη στο Ηνωμένο Βασίλειο, όπου προέκυψε σχεδόν το 99% των κρουσμάτων που έχουν καταγραφεί έως σήμερα. Η επιδημία εκδηλώθηκε με δύο κρούσματα που εντοπίστηκαν στις 20 Φεβρουαρίου. Ωστόσο στη διάρκεια των επόμενων εβδομάδων, ο αριθμός των κρουσμάτων αυξήθηκε κατακόρυφα, με περίπου 50 ή περισσότερα κρούσματα ημερησίως. Ενόσω μιλάμε, ο συνολικός αριθμός των κρουσμάτων στο Ηνωμένο Βασίλειο υπερβαίνει τα 900. Θα περάσω τώρα στα κοινοτικά μέτρα σε σχέση με μεμονωμένα κράτη μέλη. Ως προς το Ηνωμένο Βασίλειο, υφίσταται πλήρης απαγόρευση των εξαγωγών ευπαθών ζώων, μη επεξεργασμένου κρέατος και προϊόντων κρέατος. Ωστόσο, η Βόρεια Ιρλανδία θα εξαιρεθεί από αυτό το μέτρο, αρχής γενομένης από σήμερα, με δύο σημαντικές εξαιρέσεις. Δεν θα γίνουν εξαγωγές ευπαθών ζώντων ζώων, και δεν θα υπάρξει αλλαγή των υφιστάμενων περιορισμών στην περιφέρεια Newry και Mourne, όπου εντοπίστηκε το μοναδικό κρούσμα αφθώδους πυρετού στη Βόρεια Ιρλανδία, περίπου πριν από πέντε εβδομάδες. Για τη Γαλλία, τις Κάτω Χώρες και την Ιρλανδία υφίσταται απαγόρευση εξαγωγής ευπαθών ζώντων ζώων. Επίσης υφίσταται απαγόρευση εξαγωγής μη επεξεργασμένου κρέατος και προϊόντων κρέατος, γάλακτος και γαλακτοκομικών προϊόντων από περιοχές όπου εκδηλώθηκαν κρούσματα στην Ιρλανδία (μία κομητεία), στις Κάτω Χώρες (τέσσερις επαρχίες), και στη Γαλλία (τρεις νομοί). Οι εν λόγω περιορισμοί αναπροσαρμόζονται καθώς αλλάζουν οι συνθήκες. Όμως, στη Γαλλία για παράδειγμα, η απαγόρευση εξαγωγών ευπαθών ζώντων ζώων θα παραμείνει σε ισχύ έως τις 12 Απριλίου. Ωστόσο, οι περιορισμοί στις εξαγωγές μη επεξεργασμένου κρέατος και προϊόντων κρέατος θα ισχύσουν μόνο για τους τρεις νομούς όπου εντοπίστηκε το δεύτερο κρούσμα στις 23 Μαρτίου, από σήμερα και κατόπιν λεπτομερών ερευνών σχετικά με την επιδημιολογική κατάσταση. Οι υφιστάμενοι περιορισμοί για την Ιρλανδία θα ισχύσουν έως τις 19 Απριλίου. Στις Κάτω Χώρες, όπου καταγράφηκαν συνολικά 12 κρούσματα από τις 21 Μαρτίου που εντοπίστηκε το πρώτο κρούσμα, η κατάσταση θα επανεξεταστεί από τη Μόνιμη Κτηνιατρική Επιτροπή σήμερα και αύριο. Και στα δυο αυτά κράτη μέλη οι περιορισμοί για προϊόντα ισχύουν αποκλειστικά στις περιοχές όπου εντοπίστηκαν τα κρούσματα. Αυτά συνοψίζουν την κατάσταση έως τώρα όσον αφορά τους περιορισμούς στις εξαγωγές και τις μετακινήσεις ζώων. Θα ήθελα να περάσω τώρα σε δυο άλλα σημαντικά μέτρα που εγκρίθηκαν τις τελευταίες μέρες. Αυτά αφορούν την απόφαση της Επιτροπής να εγκρίνει τον εμβολιασμό σε σαφώς προσδιορισμένες περιστάσεις στις Κάτω Χώρες και το Ηνωμένο Βασίλειο. Η απόφαση για τις Κάτω Χώρες προβλέπει κατασταλτικό εμβολιασμό. Πρόκειται για τον εμβολιασμό ζώων προ της προληπτικής θανάτωσης και της καταστροφής τους προκειμένου να αποφευχθεί η περαιτέρω εξάπλωση του ιού. Μπορεί να διαδραματίσει κάποιο ρόλο όταν δεν υπάρχει επαρκής δυνατότητα να γίνει αυτή η θανάτωση και σφαγή με την αναγκαία ταχύτητα για να αποτραπεί η περαιτέρω εξάπλωση της νόσου. Σε αυτή την ατυχή θέση βρίσκονται οι Κάτω Χώρες, και η Επιτροπή, καθώς και τα κράτη μέλη στη Μόνιμη Κτηνιατρική Επιτροπή, κατανοούν την κατάσταση. Συνεπώς, είναι απολύτως ορθή η πραγματοποίηση εμβολιασμού υπό αυτές τις συνθήκες. Η απόφαση όσον αφορά το Ηνωμένο Βασίλειο είναι περισσότερο σύνθετη. Περιορίζεται μόνο στα βοοειδή των κομητειών Cumbria και Devon. Δεν πρόκειται να εμβολιαστούν άλλα είδη, αντίθετα, θα θανατωθούν προληπτικά σε μία ορισμένη ακτίνα γύρω από τις μολυσμένες περιοχές. Αντίθετα με τη σημερινή πολιτική στις Κάτω Χώρες, τα εμβολιασμένα βοοειδή δεν πρόκειται απαραιτήτως να θανατωθούν και να καταστραφούν. Ωστόσο, θα υπάρξουν πολύ αυστηροί περιορισμοί στις μετακινήσεις των εν λόγω βοοειδών, κυρίως αγελάδων παραγωγής γάλακτος, οι οποίοι θα τα περιορίσουν πραγματικά στις σχετικές περιοχές. Επίσης, θα υπάρξουν σημαντικοί περιορισμοί στη διακίνηση του γάλακτος που παράγουν, καθώς και των προϊόντων του, και ενδεχομένως, του κρέατος και των προϊόντων κρέατος αυτών των ζώων όταν σφαγούν. Το γεγονός ότι το Ηνωμένο Βασίλειο δεν έχει αποφασίσει ακόμη αν θα επωφεληθεί από την απόφαση της Επιτροπής, υπό τις συνθήκες που ελήφθη, είναι ένα μέτρο των συνεπειών του εμβολιασμού. Οι Κάτω Χώρες, από την πλευρά τους, εξετάζουν ένα αίτημα για ένα αναθεωρημένο σχέδιο παρεμφερές με εκείνο που εγκρίθηκε στο Ηνωμένο Βασίλειο. Ενόσω μιλάμε, η Μόνιμη Κτηνιατρική Επιτροπή συζητά το συγκεκριμένο αίτημα. Εκτιμώ απόλυτα ότι ο εμβολιασμός είναι ένα πολύ ευαίσθητο θέμα. Ασφαλώς φαίνεται ως ελκυστική εναλλακτική λύση σε σχέση με τη θανάτωση και την καταστροφή ζώων. Όμως η πραγματικότητα είναι πολύ διαφορετική. Η εν λόγω πραγματικότητα είναι ότι υπάρχουν σημαντικοί περιορισμοί στον εμβολιασμό και δεν υπάρχει ακόμη ευρεία υποστήριξη για μια τέτοια πολιτική. Τα κράτη μέλη δεν ζήτησαν γενικευμένο εμβολιασμό, συμπεριλαμβανομένων των Κάτω Χωρών και του Ηνωμένου Βασιλείου. Δεν το ζήτησε το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο, το οποίο συζήτησε την κρίση πρόσφατα στη Στοκχόλμη. Και δεν το ζήτησε η πλειονότητα της αγροτικής κοινότητας, ούτε άκουσα σχετικά αιτήματα, κατά την τρίτη μου επίσκεψη στο Κοινοβούλιο. Είναι αλήθεια ότι πρόκειται για σύνθετο θέμα με εξαιρετικά προβλήματα. Σας μίλησα πρωτύτερα για ορισμένα από αυτά τα προβλήματα. Ας τα επαναλάβω τώρα. Δεν υπάρχει εγκεκριμένη εξέταση για να διακρίνονται τα μεμονωμένα εμβολιασμένα ζώα από τα μολυσμένα ζώα. Αυτό επιτρέπει τη συνέχιση της δράσης της νόσου στο ζωικό πληθυσμό. Υπάρχουν επτά ορότυποι αφθώδους πυρετού, ο καθένας με αρκετές ποικιλίες. Ο εμβολιασμός έχει αποτέλεσμα μόνο κατά της στοχευόμενης ποικιλίας και μόνο για ένα περιορισμένο διάστημα. Καθώς η νόσος δεν είναι ενδημική στην ΕΕ, η επιλογή του κατάλληλου τύπου εμβολίου είναι καθαρά θέμα τύχης. Υπάρχουν πάνω από 300 εκατομμύρια ευπαθή ζώα – βοοειδή, πρόβατα και χοίροι – στην ΕΕ, τα οποία θα έπρεπε να εμβολιαστούν για να υπάρχει πλήρης κάλυψη, και αυτό θα έθετε σε κίνδυνο το εμπόριό μας μεταξύ των κρατών μελών και με ορισμένες χώρες οι οποίες επιμένουν να εισάγουν μόνο από χώρες όπου δεν καταγράφηκαν κρούσματα αφθώδους πυρετού, οι οποίες δεν κάνουν εμβολιασμό. Υπό το πρίσμα των εν λόγω συνθηκών, υπάρχει ακόμη συναίνεση για το ότι η καλύτερη πορεία δράσης είναι η εξάλειψη της παρούσας επιδημίας χωρίς τη χρήση γενικευμένου εμβολιασμού. Πριν να ολοκληρώσω θα ήθελα να πω ότι, όταν εξαλειφθεί αυτή η επιδημία θα διεξάγουμε μια εξαιρετικά ενδελεχή εξέταση όλων των παραγόντων που συνέβαλαν στην τρέχουσα επιδημιολογική εκδήλωση καθώς και των συνεπειών. Αυτοί οι παράγοντες θα συμπεριλάβουν θέματα που εμπίπτουν στις δικές μου αρμοδιότητες, όπως τα εξής: αδυναμίες στον εντοπισμό προέλευσης ζώων, ειδικά προβάτων και χοίρων·μεταφορά των ζώων και ειδικότερα μέτρα που επιτρέπουν στα ζώντα ζώα από τα διαφορετικά κράτη μέλη να επιμολύνει το ένα το άλλο·εμβολιασμός και ενδεχόμενη ανάγκη μετακίνησης από την τρέχουσα πολιτική του “όχι” στο γενικευμένο εμβολιασμό και, αν ναι, υπό ποιες συνθήκες και υπό ποιους όρους·υγειονομικοί έλεγχοι στις εισαγωγές, λαμβάνοντας υπόψη ότι οι υφιστάμενες διατάξεις της ΕΕ είναι επαρκείς αν τηρούνται, όχι μόνο για να αποκλειστεί ο ιός, αλλά επίσης για να εξασφαλιστεί η πλήρης και ορθή τήρηση των απαιτήσεων για τη δημόσια υγεία. Η κατάσταση στα άλλα κράτη μέλη όπου εντοπίστηκαν κρούσματα ευτυχώς δεν είναι τόσο σοβαρή. Υπήρξαν δύο κρούσματα στη Γαλλία, δώδεκα στην Ολλανδία και ένα στην Ιρλανδία·ωστόσο, πρέπει να διατηρήσουμε ένα πολύ υψηλό επίπεδο επιφυλακής. Όλα τα κράτη μέλη δαπανούν τεράστια ποσά για την καταπολέμηση της τρέχουσας επιδημιολογικής εκδήλωσης. Αυτό συμβαίνει ιδιαίτερα στα κράτη μέλη όπου καταγράφηκαν κρούσματα, και ιδιαίτερα στο Ηνωμένο Βασίλειο. Υπήρξε ένα πολύ υψηλό επίπεδο αλληλεγγύης και συνεργασίας μεταξύ κρατών μελών υπό τις τρέχουσες δύσκολες συνθήκες. Όμως υπάρχουν άλλα, ευρύτερα θέματα που πρέπει επίσης να εξετασθούν. Δαπάνες: η παρούσα επιδημία ήδη έχει ένα πλήρες δυνητικό κόστος για τον κοινοτικό προϋπολογισμό ύψους 170 εκατομμυρίων ευρώ μόνο για τα μέτρα εξάλειψης της νόσου. Έρευνα για νέα εμβόλια ανίχνευσης και εξετάσεις διάκρισης που θα επιτρέψουν την εύκολη διάκριση των εμβολιασμένων ζώων από τα μολυσμένα ζώα, παρέχοντας κατά αυτόν τον τρόπο ευρύτερο πεδίο για προστατευτικό εμβολιασμό. Περαιτέρω συζητήσεις στους αρμόδιους διεθνείς οργανισμούς, ειδικότερα στο Διεθνές Γραφείο Επιζωοτιών σχετικά με την τρέχουσα προσέγγιση αντιμετώπισης του ιού και ίσως, το σημαντικότερο από όλα τα θέματα που τέθηκαν, τα τρέχοντα συστήματά μας για τη ζωική παραγωγή και την αλληλεπίδρασή τους με τη μη αγροτική κοινότητα της υπαίθρου, η οποία υπέφερε εξαιρετικά τις τελευταίες εβδομάδες. Ωστόσο, τα θέματα αυτά μπορούν να αντιμετωπιστούν μόνο όταν η τρέχουσα κρίση τεθεί υπό έλεγχο. Ελπίζω ότι αυτό θα πραγματοποιηθεί γρήγορα, και όχι αργά. Σας ευχαριστώ για την προσοχή σας και τώρα θα ήθελα να ακούσω τις απόψεις σας. Η στρατηγική της Επιτροπής ως προς την κρίση υπήρξε η αποφασιστική και ταχεία δράση. Στόχος μας είναι να ενισχύσουμε τα κράτη μέλη στην εξάλειψη του αφθώδους πυρετού. Για το στόχο αυτόν υπάρχει συναίνεση. Άλλα ζητήματα – πολύ σημαντικά ζητήματα – που προκύπτουν από την κρίση, θα πρέπει να περιμένουν έως την επίτευξη του εν λόγω στόχου. Διατηρούμε ένα πολύ υψηλό επίπεδο συντονισμού και συνεργασίας με τα κράτη μέλη: για παράδειγμα, πραγματοποιήθηκαν οκτώ συναντήσεις της Μόνιμης Κτηνιατρικής Επιτροπής από την αρχή της κρίσης·μια ένατη συνάντηση λαμβάνει χώρα στις Βρυξέλλες την ώρα που μιλάμε·και επίσης έλαβαν χώρα δύο περαιτέρω συναντήσεις ειδικών από εργαστήρια, σχετικά με τον αφθώδη πυρετό και τα ζώα των ζωολογικών κήπων. Επίσης, πραγματοποιούνται αμέτρητες καθημερινές επαφές και ανταλλαγές πληροφοριών με τα κράτη μέλη και μεταξύ τους. Δρούμε επειγόντως με βάση κάθε νέα πληροφορία. Για παράδειγμα, η Επιτροπή ενήργησε για να επιβληθούν περιορισμοί στις εξαγωγές και τις μετακινήσεις ζώων από τα κράτη μέλη και τις περιοχές όπου εκδηλώθηκαν κρούσματα εντός 24 ωρών μετά την επιβεβαίωση της εκδήλωσης των κρουσμάτων. Η Επιτροπή έχει εγκρίνει 18 αποφάσεις από την εκδήλωση αυτής της κρίσης. Ενεργούμε μέχρι σήμερα με την κατά το δυνατόν μεγαλύτερη διαφάνεια. Επιπρόσθετα στις συναντήσεις της Μόνιμης Κτηνιατρικής Επιτροπής, η κρίση συζητήθηκε δύο φορές στο Συμβούλιο Γεωργίας και πέντε φορές στην Επιτροπή Γεωργίας και Ανάπτυξης της Υπαίθρου, στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο, στην COPA (Επιτροπή των Επαγγελματικών Γεωργικών Οργανώσεων της Ευρωπαϊκής Ένωσης) ή με επαγγελματικές οργανώσεις, και σε αμέτρητες συνεντεύξεις Τύπου και τεχνικές ενημερώσεις. Πρόκειται για την τρίτη επίσκεψή μου στο Κοινοβούλιο, προκειμένου να σας ενημερώσω για τις εξελίξεις. Επίσης, ζήτησα από τους υπαλλήλους μου να είναι διαθέσιμοι ανά πάσα στιγμή για να σας κρατούν ενήμερους σχετικά με την πορεία της επιδημίας. Όπου είναι δυνατόν, εγκρίνουμε μια προσέγγιση σε περιφερειακή βάση για κάθε νέα εκδήλωση κρουσμάτων. Αυτό έχει σχεδιαστεί για να επιτρέπεται η συνέχιση του εμπορίου, με πολύ αυστηρές δικλείδες ασφαλείας, ωστόσο, για την πρόληψη περαιτέρω εξάπλωσης της νόσου. Η Επιτροπή εργάστηκε σκληρά για να πείσει τις τρίτες χώρες ότι οι εξαγωγές από την Κοινότητα είναι ασφαλείς και δεν ενέχουν κινδύνους. Συναντήθηκα με τη νέα Υπουργό Γεωργίας των ΗΠΑ, Ann Veneman, την προηγούμενη εβδομάδα στην Ουάσινγκτον, και δεσμεύτηκε να επανεξετάζει τακτικά την κατάσταση. Οι προσπάθειές μας συνεχίζονται για να εξασφαλιστεί η αναγνώριση αυτής της περιφερειακής προσέγγισης από μεγάλες αγορές εξαγωγών, όπως η Ιαπωνία. Παραμένω ικανοποιημένος επειδή τα προστατευτικά μέτρα που ελήφθησαν είναι επαρκή για να αποτρέψουν τη διάδοση του ιού σε τρίτες χώρες. Επαναλαμβάνω ότι τις καλώ να άρουν οποιουσδήποτε άσκοπους και αδικαιολόγητους περιορισμούς. Θα στραφώ τώρα στο πλήρες φάσμα των κοινοτικών μέτρων που ισχύουν. Όπως σημείωσα πρωτύτερα, ελήφθησαν 18 αποφάσεις από την Επιτροπή έως σήμερα και, αναμφίβολα, θα ληφθούν και άλλες. Εμπίπτουν σε δύο ευρείες κατηγορίες: πρώτον, μέτρα που ισχύουν σε όλη την Κοινότητα·και δεύτερον, μέτρα που απευθύνονται ειδικά σε μεμονωμένα κράτη μέλη. Για την πρώτη κατηγορία, τα μέτρα που ισχύουν σε όλη την Κοινότητα, εκτός του Ηνωμένου Βασιλείου, υφίστανται ακόμη πολύ σημαντικοί περιορισμοί στις μετακινήσεις ζώντων και ευπαθών ζώων. Κατά βάση, με λίγες εξαιρέσεις, οι μετακινήσεις επιτρέπονται μόνο από μία εκμετάλλευση σε ένα σφαγείο, ή σε μία άλλη εκμετάλλευση κατόπιν αδείας. Και στις δύο περιπτώσεις, οι μετακινήσεις πρέπει να έχουν εγκριθεί από τις αρμόδιες αρχές των τόπων αναχώρησης και προορισμού. Αυτό κρίθηκε απαραίτητο προκειμένου να αποφευχθεί πιθανή περαιτέρω εξάπλωση της νόσου στην ήπειρο. Ένα άλλο βασικό μέτρο ήταν η υποχρέωση σφαγής όλων των προβάτων που εισήχθησαν από το Ηνωμένο Βασίλειο μεταξύ 1ης και 21ης Φεβρουαρίου. Αυτό, όπως αποδείχθηκε από την επιδημιολογία της επιζωοτικής εκδήλωσης στη Γαλλία δύο εβδομάδες αργότερα, από τις 13 Μαρτίου, ήταν η κρισιμότερη απόφαση προκειμένου να αποφευχθεί περαιτέρω εξάπλωση στην ευρωπαϊκή ήπειρο. Επίσης υπάρχουν σημαντικές δικλείδες ασφαλείας για να διασφαλίζεται ότι οποιεσδήποτε τέτοιες μεταφορές δεν θα επιτρέπουν στα ζώα να έρχονται σε επαφή με ζώα άλλων εκμεταλλεύσεων, εκτός αν πρόκειται για άμεση σφαγή. Τα οχήματα καθαρίζονται και απολυμαίνονται, και γίνεται η κατάλληλη ανακοίνωση για μετακινήσεις ζώων·δεν έχουν λάβει χώρα μετακινήσεις ευπαθών ζώων σε εκμετάλλευση αποστολής εντός των προηγουμένων 30 ημερών. Τέλος, τώρα γίνονται στάσεις σε σταθμούς ανεφοδιασμού, ενώ διατηρείται ο μέγιστος χρόνος μεταφοράς. Τα σημεία αυτά έχουν σχεδιαστεί για να ξεκουράζονται, να ποτίζονται και να τρέφονται τα ζώντα ζώα που μεταφέρονται·ωστόσο, είναι επίσης μια ευκαιρία για να αλληλομολύνονται με άλλα ζώα."@el8 "(EN) Señor Presidente, Señorías, me complace poner al día al Parlamento sobre el actual brote de fiebre aftosa. Hasta la fecha, el brote sigue confinado mayormente en el Reino Unido, donde se han producido casi el 99% de los casos registrados hasta ahora. El brote comenzó con dos casos detectados el 20 de febrero. No obstante, durante las semanas siguientes, el número de casos aumentó de manera exponencial alcanzando a veces totales diarios de 50 o más. En estos precisos momentos, el número total de casos en el Reino Unido supera los 900. Paso a continuación a enumerar las medidas comunitarias en relación con los distintos Estados miembros. En lo que respecta al Reino Unido, existe una prohibición total sobre las exportaciones de animales vivos susceptibles y de carne y productos cárnicos no tratados. No obstante, Irlanda del Norte quedará excluida de esta medida con efecto a partir de hoy y con dos salvedades importantes. No habrá exportaciones de animales vivos susceptibles y no habrá ningún cambio en las actuales restricciones en la zona de Newry y Mourne, donde hace casi cinco semanas se detectó el único caso de fiebre aftosa en Irlanda del Norte. En cuanto a Francia, los Países Bajos e Irlanda, existe una prohibición sobre la exportación de animales vivos susceptibles. También existe una prohibición sobre la exportación de carne y productos cárnicos no tratados y de leche y productos lácteos desde las regiones afectadas de Irlanda (un condado), de los Países Bajos (cuatro provincias) y de Francia (tres departamentos). Estas restricciones son adaptadas a medida que cambian las circunstancias. Por ello, en Francia, por ejemplo, la prohibición sobre las exportaciones de animales vivos susceptibles permanecerá en vigor hasta el 12 de abril. En cambio, las restricciones sobre las exportaciones de carne y productos cárnicos no tratados sólo se aplicarán en los tres departamentos en los que se detectó un segundo caso, el 23 de marzo, hasta ahora y según un estudio minucioso de la situación epidemiológica. Las actuales restricciones con respecto a Irlanda permanecerán en vigor hasta el 19 de abril. En los Países Bajos, donde se han producido 12 casos en total desde que se detectó el primer caso el 21 de marzo, la situación será revisada hoy y mañana por el Comité Veterinario Permanente. En estos dos Estados miembros, las restricciones sobre los productos se limitan a las regiones en las que se han detectado los casos. Esto resume la situación hasta el momento en lo que se refiere a las restricciones sobre las exportaciones y los desplazamientos de animales. Quisiera pasar a continuación a dos otras medidas importantes adoptadas estos últimos días. Son relativas a la decisión de la Comisión de aprobar la vacunación en circunstancias bien definidas en los Países Bajos y en el Reino Unido. La decisión relativa a los Países Bajos prevé la vacunación supresiva. Esto significa que se vacunarán animales que esperan a ser sacrificados y destruidos como medida preventiva para impedir la propagación del virus. Cumple una función allí donde no hay capacidad suficiente para llevar a cabo dichos sacrificios y matanzas con la celeridad necesaria para impedir la propagación de la enfermedad. Los Países Bajos se encuentran en esta lamentable situación y la Comisión y los Estados miembros, en el marco del Comité Veterinario Permanente, son favorables a la situación. En consecuencia, no es más que apropiado permitir que se lleve a cabo la vacunación en semejantes circunstancias. En el caso del Reino Unido, la decisión es más compleja. Se limita únicamente al ganado vacuno de los condados de Cumbria y Devon. Otras especies no serán vacunadas, aunque sí sacrificadas como medida preventiva dentro de un radio determinado de las instalaciones infectadas. A diferencia de la política en vigor en los Países Bajos, los bovinos vacunados no deberán necesariamente ser sacrificados y destruidos. No obstante, se impondrán severas restricciones sobre los desplazamientos de dichos animales bovinos, vacas lecheras en su gran mayoría, que permanecerán confinados obligatoriamente en las regiones afectadas. Asimismo se impondrán restricciones importantes sobre el desplazamiento de su leche y productos lácteos y, cuando llegue el momento de ser sacrificados, de la carne y de los productos cárnicos procedentes de dichos animales. Debido a la magnitud de las consecuencias de la vacunación, el Reino Unido no ha decidido aún si aprovechará la decisión de la Comisión dadas las circunstancias en que se ha solicitado. Los Países Bajos, por su parte, están estudiando la solicitud de aplicar un plan revisado similar al que se ha aprobado en el Reino Unido. En estos precisos momentos, el Comité Veterinario Permanente está tratando sobre esta solicitud en particular. Soy plenamente consciente de que la vacunación es un asunto muy emotivo. No hay duda de que parece una alternativa atractiva al sacrificio y la destrucción de animales. Pero la realidad es muy diferente. Esta realidad es que la vacunación tiene limitaciones importantes y que esta política no ha obtenido aún un apoyo amplio. Los Estados miembros, incluidos los Países Bajos y el Reino Unido, no han pedido una vacunación generalizada. Tampoco la ha pedido el Consejo Europeo que recientemente trató sobre la crisis en Estocolmo. Tampoco la ha pedido la comunidad agrícola en general ni he oído ninguna petición de que se introduzca esta medida en ésta, mi tercera comparecencia ante este Parlamento. Lo cierto es que es un tema complejo que encierra retos monumentales. Ya he hablado anteriormente a sus Señorías sobre algunos de estos retos. Permítanme repetirlos. No existe ninguna prueba confirmada que permita distinguir a nivel individual entre animales vacunados y animales infectados, lo que propiciaría que la enfermedad persista en la cabaña. Existen siete serotipos de fiebre aftosa, cada uno de ellos con varias cepas. La vacunación sólo es eficaz contra la cepa objeto y únicamente durante un período de tiempo limitado. Habida cuenta de que la enfermedad no es endémica en la UE, la elección de la cepa adecuada para la vacunación sería una auténtica lotería. En la UE existen más de 300 millones de animales susceptibles – reses, ovejas y cerdos – que habría que vacunar para garantizar una protección total y ello pondría en peligro nuestro comercio entre los Estados miembros y con determinados países que insisten en importar únicamente de países libres de fiebre aftosa y en los que no se vacune. A la luz de estas circunstancias, se mantiene el consenso de que la mejor medida a seguir es la erradicación del actual brote sin recurrir a la vacunación generalizada. Antes de terminar, tengo intención de que, una vez erradicado, llevemos a cabo un examen exhaustivo de todos los factores que han contribuido al actual brote y de sus consecuencias. Se tendrán en cuenta temas como el seguimiento, que entra dentro de mis competencias: fallos en la rastreabilidad de animales, especialmente ovejas y cerdos; el transporte de animales, especialmente las medidas que permiten que animales vivos procedentes de diferentes Estados miembros se contagien entre sí; la vacunación y si debemos abandonar o no la política actual de 'no' vacunación generalizada y, en caso afirmativo, en qué circunstancias y en qué condiciones debe llevarse a cabo; controles sanitarios de las importaciones, teniendo en cuenta que las disposiciones en vigor en la UE son las adecuadas, siempre que se cumplan, no sólo para mantener alejado el virus, sino también para garantizar que los requisitos en materia de salud pública se respetan con todo rigor. La situación en los otros Estados miembros afectados, afortunadamente, no es tan grave. Se han producido dos casos en Francia, doce en los Países Bajos y uno en Irlanda; no obstante, debemos mantener una vigilancia intensiva. Todos los Estados miembros están destinando enormes recursos a la lucha contra el presente brote. Esto es cierto sobre todo en los Estados miembros en los que se han registrado casos y, en particular, en el Reino Unido. La solidaridad y la cooperación entre los Estados miembros en estas difíciles circunstancias actuales son muy grandes. Pero existen además otros temas de mayor calado que también deberán ser tomados en consideración. Los costes: el presente brote representa ya un coste potencial para el presupuesto comunitario de hasta 170 millones de euros únicamente en concepto de medidas para erradicar la enfermedad. La investigación sobre nuevas vacunas marcadoras y pruebas discriminatorias que permitan distinguir fácilmente a los animales vacunados de aquéllos infectados, lo que dará una utilidad mucho mayor a la vacunación preventiva. Ha habido algunos avances positivos en este ámbito, en los que se deberá profundizar. Las conversaciones en los organismos internacionales pertinentes, especialmente el OIE, sobre el enfoque actual con respecto al virus y, quizá el tema más importante de todos los planteados, nuestros actuales sistemas de producción de animales y su interacción con la comunidad rural no agrícola que ha sufrido enormemente durante las últimas semanas. No obstante, estos temas sólo podrán ser abordados cuando la actual crisis esté bajo control. Espero que esto suceda cuanto antes. Gracias por su atención y ahora estaré encantado de oír sus puntos de vista. La estrategia de la Comisión respecto a la crisis ha sido actuar con decisión y rapidez. Nuestro objetivo es ayudar a los Estados miembros a erradicar la fiebre aftosa. Existe consenso sobre este objetivo. Otras consideraciones – consideraciones muy importantes – derivadas de la crisis deberán esperar hasta que se haya logrado este objetivo. Mantenemos un alto grado de coordinación y cooperación con los Estados miembros: por ejemplo, el Comité Veterinario Permanente ha celebrado ocho reuniones desde que se declaró la crisis; una novena reunión se está celebrando en Bruselas en estos precisos momentos, y también se han celebrado dos otras reuniones especializadas de analistas expertos en fiebre aftosa y en animales que viven en zoológicos. Asimismo, cada día se establecen innumerables contactos e intercambios de información con y entre los Estados miembros. Estamos actuando con urgencia sobre toda nueva información que nos llega. Por ejemplo, la Comisión ha impuesto restricciones sobre las exportaciones y desplazamientos de animales desde los Estados miembros y las regiones afectados en un plazo de 24 horas tras confirmarse los brotes. La Comisión ha adoptado nada menos que 18 decisiones desde el comienzo de la crisis. Estamos actuando con toda la transparencia posible. Además de las reuniones del Comité Veterinario Permanente, la crisis ha sido debatida en dos ocasiones en el Consejo de Agricultura y en cinco en la Comisión de Agricultura y Desarrollo Rural, así como en el Consejo Europeo, en el COPA, organizaciones profesionales y en un sinfín de ruedas de prensa y sesiones de orientación técnica. Ésta es mi tercera comparecencia ante el Parlamento para poner al día a sus Señorías sobre la evolución de la situación. Asimismo he pedido a mis servicios que estén disponibles en todo momento para mantener informado al Parlamento sobre el avance del brote. Siempre que es posible adoptamos un enfoque regionalizado ante cualquier nuevo brote. Con ello se pretende permitir que el comercio continúe, aunque con medidas de salvaguarda muy estrictas para prevenir que la enfermedad siga propagándose. La Comisión se ha esforzado en convencer a terceros países de que las exportaciones de la Comunidad son seguras y no representan ningún riesgo. La semana pasada me reuní en Washington con la nueva Secretaria de Agricultura estadounidense, Ann Veneman, que se ha comprometido a revisar regularmente la situación. Prosiguen nuestros esfuerzos para garantizar el reconocimiento de este enfoque regionalizado por parte de los principales mercados de exportación como Japón. Sigo estando convencido de que las medidas de protección en vigor son suficientes para prevenir la exportación del virus a terceros países. Reitero mi llamamiento a dichos países para que levanten las restricciones innecesarias e injustificadas. Paso a continuación a enumerar toda la serie de medidas comunitarias en vigor. Como he dicho antes, la Comisión ha adoptado nada menos que 18 decisiones hasta la fecha y, sin duda, seguirán otras más. Éstas entran en dos categorías principales: primera, las medidas a escala comunitaria; y segunda, las medidas específicas de los distintos Estados miembros. Respecto a la primera categoría, las medidas a escala comunitaria con excepción del Reino Unido, se mantienen restricciones muy importantes sobre los desplazamientos de animales vivos y susceptibles. Fundamentalmente, salvo raras excepciones, los desplazamientos sólo se permiten desde una explotación hasta el matadero u otra explotación previa autorización. En ambos casos, las autoridades competentes del lugar de partida y de destino deben autorizar los desplazamientos. Se ha demostrado que esta medida es necesaria para evitar la posible propagación de la enfermedad en el continente. Otra medida fundamental es la obligación de sacrificar todas las ovejas importadas del Reino Unido entre el 1 y el 21 de febrero. La epidemiología del brote francés dos semanas más tarde, el 13 de marzo, ha demostrado que esta medida es la decisión más crucial para evitar la propagación en el continente europeo. Existen asimismo importantes medidas de salvaguarda para garantizar que en todos estos transportes no se permite que los animales entren en contacto con otros animales de la explotación, salvo con los que van a ser sacrificados. Los vehículos son limpiados y desinfectados y los desplazamientos de animales deben ser notificados; en la explotación de partida no deberán haberse producido desplazamientos de animales susceptibles durante los 30 días previos. Por último, se ha impuesto una suspensión sobre los puestos de parada, al tiempo que se respeta el tiempo máximo de transporte. Dichos puntos de parada tienen la finalidad de proporcionar a los animales vivos descanso, agua y alimentos durante el transporte; no obstante, son también un lugar en el que los animales pueden contagiarse unos de otros."@es12 "Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kerron mielelläni teille suu- ja sorkkataudin puhkeamisen viimeisimmistä tapahtumista. Tähän mennessä tautia on esiintynyt lähinnä Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa on puhjennut 99 prosenttia tähän mennessä havaituista tapauksista. Tauti puhkesi 20. helmikuuta, jolloin havaittiin kaksi tapausta. Seuraavien viikkojen aikana tapausten määrä nousi kuitenkin räjähdysmäisesti ja toisinaan päivittäin tuli ilmi 50 tapausta tai enemmän. Tässä puhuessamme tautitapausten kokonaismäärä Yhdistyneessä kuningaskunnassa on noussut yli 900 tapaukseen. Käsittelen seuraavaksi yhteisön yksittäisiä jäsenvaltioita koskevia yhteisön toimenpiteitä. Yhdistyneelle kuningaskunnalle on asetettu täydellinen taudille alttiiden eläinten, käsittelemättömän lihan ja käsittelemättömien lihatuotteiden vientikielto. Tämä toimenpide ei kuitenkaan koske Pohjois-Irlantia tästä päivästä lähtien lukuun ottamatta kahta tärkeää poikkeusta. Taudille alttiita eläviä eläimiä ei saa viedä maasta eikä muuteta nykyisiä rajoituksia, jotka koskevat Newryn ja Mournen aluetta, jossa Irlannin ainoa suu- ja sorkkatautitapaus on todettu melkein viisi viikkoa sitten. Ranskan, Alankomaiden ja Irlannin kohdalla sovelletaan elävien taudille alttiiden eläinten vientikieltoa. Myös käsittelemättömälle lihalle, käsittelemättömille lihatuotteille, maidolle ja maitotuotteille on asetettu vientikielto niiltä alueilta Irlannissa (yksi kreivikunta), Alankomaissa (neljä maakuntaa) ja Ranskassa (kolme departementtia), joissa tautia esiintyy. Näitä rajoituksia mukautetaan olosuhteiden muuttuessa. Näin ollen esimerkiksi Ranskassa eläviä taudille alttiita eläimiä koskeva vientikielto on voimassa 12. huhtikuuta asti. Käsittelemätöntä lihaa ja käsittelemättömiä lihatuotteita koskevat vientirajoitukset koskevat kuitenkin tästä päivästä lähtien ja epidemiologisen tilanteen yksityiskohtaisten tutkimusten jälkeen ainoastaan kolmea departementtia, joissa toinen tapaus havaittiin 23. maaliskuuta. Irlantia koskevia nykyisiä rajoituksia sovelletaan 19. huhtikuuta saakka. Pysyvä eläinlääkintäkomitea tutkii tänään ja huomenna tilannetta Alankomaissa, jossa ensimmäisen 21. maaliskuuta havaitun tapauksen jälkeen on todettu yhteensä 12 tapausta. Tämä on eläinten vientiä ja kuljetuksia koskevien rajoitusten tilanne lyhyesti kerrottuna. Haluaisin nyt käsitellä kahta muuta tärkeätä toimenpidettä, jotka on otettu käyttöön viime päivinä. Nämä koskevat komission päätöstä hyväksyä rokotukset tarkoin määritellyin edellytyksin Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Alankomaita koskevassa päätöksessä määrätään ehkäisevästä rokotuksesta. Tämä tarkoittaa sellaisten eläinten rokottamista, jotka lopetetaan ja hävitetään ennalta ehkäisevästi viruksen leviämisen estämiseksi. Ehkäisevää rokotusta voidaan käyttää, jos eläinten lopettamiseen ja teurastamiseen riittävän nopeasti ei ole riittävästi kapasiteettia viruksen leviämisen estämiseksi. Alankomaissa tilanne on valitettavasti tällainen, ja komissio ja pysyvään eläinlääkintäkomiteaan kuuluvat jäsenvaltiot suhtautuvat myötämielisesti tilanteeseen. Näin ollen on täysin tarkoituksenmukaista sallia rokotus näissä olosuhteissa. Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskeva päätös on monimutkaisempi. Se koskee ainoastaan Cumbrian ja Devonin kreivikunnassa sijaitsevaa karjaa. Muita lajeja, jotka sijaitsevat tietyllä etäisyydellä tartunnan saaneista tiloista, ei rokoteta, vaan ne lopetetaan ennalta ehkäisevästi. Päinvastoin kuin Alankomaissa toteutettavassa politiikassa rokotettuja nautaeläimiä ei välttämättä lopeteta ja hävitetä. Näihin nautaeläimiin, lähinnä lypsylehmiin, sovellettaisiin kuitenkin erittäin tiukkoja kuljetusrajoituksia, jotka rajoittaisivat ne tehokkaasti kyseisille alueille. Lisäksi asetettaisiin tärkeitä rajoituksia niistä saadun maidon ja maitotuotteiden kuljetukselle ja, kun ne lopulta teurastetaan, näistä eläimistä saadun lihan ja lihatuotteiden kuljetukselle. Rokotuksen seurauksia kuvaa se seikka, että Yhdistynyt kuningaskunta ei ole vielä päättänyt, käyttääkö se hyväkseen komission päätöstä olosuhteissa, joissa tätä on pyydetty. Alankomaat puolestaan harkitsee pyyntöä muuttaa suunnitelma samanlaiseksi kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa hyväksytty suunnitelma. Pysyvässä eläinlääkintäkomiteassa keskustellaan parhaillaan tästä pyynnöstä. Ymmärrän täysin, että rokottaminen on erittäin herkkä aihe. Se vaikuttaa houkuttelevalta vaihtoehdolta verrattuna eläinten lopettamiseen ja hävittämiseen. Todellisuus on kuitenkin täysin erilainen. Todellisuudessa rokotuksille asetetaan tärkeitä rajoituksia, ja tällainen menettely ei vieläkään saa laajaa kannatusta. Jäsenvaltiot, mukaan luettuina Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta, eivät ole vielä pyytäneet yleisiä rokotuksia. Eurooppa-neuvosto, joka keskusteli kriisistä äskettäin Tukholmassa, ei myöskään ole pyytänyt niitä. Maatalousväestö kokonaisuudessaan ei ole pyytänyt niitä, enkä ole kuullut niiden käyttöönottoa koskevia pyyntöjä puhuessani nyt kolmannen kerran parlamentissa. Todellisuudessa rokottaminen on monimutkainen kysymys ja tuo mukanaan valtavia haasteita. Olen kertonut teille aiemmin joistakin näistä haasteista. Haluaisin nyt toistaa ne. Ei ole olemassa hyväksyttyä testiä, jolla voidaan erottaa rokotetut eläimet tartunnan saaneista eläimistä. Tämä mahdollistaa taudin säilymisen eläinkannassa. Suu- ja sorkkataudilla on seitsemän eri serotyyppiä, jokaisella on useita eri alatyyppejä. Rokotus on ainoa tehokas tapa torjua kohdetyyppiä ja ainoastaan rajoitetun ajan. Koska tauti ei ole yleinen EU:ssa, sopivan rokotteen valinnan voisi yhtä hyvin arpoa. EU:ssa on yli 300 miljoonaa taudille altista eläintä – karjaa, lampaita ja sikoja – jotka pitäisi rokottaa, jotta tautia vastaan saadaan täysi turva, ja tämä vaarantaisi meidän kaupankäyntimme jäsenvaltioiden ja tiettyjen sellaisten maiden välillä, jotka sallivat tuonnin ainoastaan suu- ja sorkkataudista vapaista maista, joissa ei rokoteta tautia vastaan. Näiden seikkojen valossa vallitsee yhä yksimielisyys siitä, että nykyisten tautitapausten taltuttaminen ilman yleisiä rokotuksia on paras toimintatapa. Ennen kuin lopetan, haluaisin sanoa, että kun nämä tautitapaukset on saatu taltutettua, suoritamme erittäin perusteellisen tutkimuksen kaikista taudin puhkeamiseen vaikuttaneista tekijöistä ja taudin seurauksista. Näihin sisältyvät seuraavan kaltaiset omaan vastuualueeseeni kuuluvat kysymykset: eläinten, erityisesti lampaiden ja sikojen, heikko jäljitettävyys; eläinkuljetukset ja erityisesti toimenpiteet, jotka mahdollistavat sen, että eri jäsenvaltioista peräisin olevat elävät eläimet voivat tartuttaa taudin toisiinsa; rokottaminen ja se, pitäisikö luopua nykyisestä politiikasta, jossa kielletään yleisten rokotusten käyttöönotto, ja jos pitäisi, niin missä olosuhteissa ja minkälaisin edellytyksin; tuontia koskevat terveystarkastukset, kun otetaan huomioon, että voimassa olevat EU-määräykset ovat riittävät, jos niitä noudatetaan ei pelkästään viruksen torjumiseksi vaan myös sen varmistamiseksi, että kansanterveyttä koskevia vaatimuksia noudatetaan kaikilta osin ja asianmukaisesti. Muissa jäsenvaltioissa, joissa tautia esiintyy, tilanne ei onneksi ole yhtä vakava. Ranskassa on todettu kaksi tapausta, Alankomaissa 12 ja Irlannissa yksi; meidän on kuitenkin edelleen oltava erittäin valppaita. Kaikki jäsenvaltiot käyttävät valtavasti resursseja nykyisten tautitapausten taltuttamiseen. Tämä pitää erityisesti paikkansa niissä jäsenvaltioissa, joissa on havaittu tautitapauksia ja etenkin Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Jäsenvaltiot ovat olleet erittäin solidaarisia ja tehneet paljon yhteistyötä nykyisissä vaikeissa oloissa. On kuitenkin olemassa myös muita laajoja kysymyksiä, joita on tarpeen käsitellä. Kustannukset: nykyisten tautitapausten kustannusvaikutukset yhteisön budjettiin nousevat jopa 170 miljoonaan euroon, joka kattaa pelkästään taudin hävittämistoimenpiteet. Tutkimukset, jotka koskevat uusia merkkiainerokotteita ja erottelutestejä, joiden avulla rokotetut eläimet voidaan helposti erottaa tartunnan saaneista eläimistä, jolloin suojarokotusten käyttöala laajenee huomattavasti. Tällä alalla on jo otettu huomattavia edistysaskeleita, ja niitä on vahvistettava. Asianmukaisissa kansainvälisissä elimissä, erityisesti maailman eläintautijärjestössä (IOE), käytävät lisäkeskustelut nykyisestä virusta koskevasta lähestymistavasta ja mahdollisesti kaikista esille tuoduista kysymyksistä, meidän nykyisistä eläintuotantojärjestelmistämme ja niiden vaikutuksista maaseudun muuhun maatalousväestöön, joka on viime viikkoina joutunut kärsimään suuresti. Näitä kysymyksiä voidaan kuitenkin käsitellä vasta, kun nykyinen kriisi on saatu hallintaan. Toivon, että tämä tapahtuu mahdollisimman nopeasti. Kiitän teitä mielenkiinnostanne ja kuuntelen mielelläni teidän näkemyksiänne. Komission strategia kriisissä on ollut päättäväinen ja ripeä toiminta. Tavoitteemme on auttaa jäsenvaltioita hävittämään suu- ja sorkkatauti. Tästä tavoitteesta vallitsee yksimielisyys. Muiden tästä kriisistä aiheutuvien kysymysten – erittäin tärkeiden kysymysten – käsittelyä on lykättävä, kunnes tämä tavoite on saavutettu. Säilytämme erittäin korkean yhteensovittamisen ja yhteistyön tason jäsenvaltioiden kanssa, esimerkiksi pysyvä eläinlääkintäkomitea on pitänyt kahdeksan kokousta kriisin puhkeamisen jälkeen, yhdeksättä kokousta pidetään parhaillaan Brysselissä; ja lisäksi on pidetty kaksi suu- ja sorkkatautia sekä eläintarhan eläimiä koskevaa laboratorioasiantuntijoiden kokousta. Jäsenvaltioihin pidetään päivittäin yhteyttä ja vaihdetaan tietoja; jäsenvaltiot pitävät myös yhteyttä toisiinsa ja vaihtavat tietoja. Me reagoimme nopeasti kaikkeen uuteen tietoon. Komissio on esimerkiksi asettanut vientiä ja eläinkuljetuksia koskevia rajoituksia jäsenvaltioissa ja alueilla, joissa tautia esiintyy, 24 tunnin kuluessa vahvistetuista tautitapauksista. Komissio on tehnyt vähintään 18 päätöstä tämän kriisin puhkeamisen jälkeen. Me toimimme mahdollisimman avoimesti. Kriisistä on keskusteltu pysyvän eläinlääkintäkomitean kokousten lisäksi kahdesti maatalousneuvostossa ja viidesti maataloutta ja maaseudun kehittämistä käsittelevässä valiokunnassa, Eurooppa-neuvostossa, EU-maiden tuottajajärjestöjen keskusjärjestössä, COPAssa, tai ammattijärjestöissä ja lukemattomissa lehdistötilaisuuksissa ja teknisissä tiedotustilaisuuksissa. Tämä on kolmas kerta, kun esiinnyn parlamentissa ja kerron viimeisimmistä tapahtumista. Olen myös pyytänyt virkamiehiäni olemaan käytettävissä milloin tahansa, jotta saisitte tietoa taudin etenemisestä. Jos mahdollista, hyväksymme alueellistamiseen liittyvän lähestymistavan uusiin tautitapauksiin. Tämän tarkoituksena on mahdollistaa kaupankäynnin jatkuminen ottamalla käyttöön erittäin tiukkoja turvatoimia taudin etenemisen ehkäisemiseksi. Komissio on tehnyt paljon työtä saadakseen kolmannet maat vakuuttuneiksi siitä, että vienti yhteisöstä on turvallista eikä muodosta riskiä. Tapasin Yhdysvaltain uuden maatalousministerin Ann Venemanin viime viikolla Washingtonissa, ja hän on lupautunut tarkistamaan tilanteen säännöllisesti. Me jatkamme ponnistelujamme, jotta suuret Japanin kaltaiset vientimarkkinat hyväksyvät tämän alueellistamiseen liittyvän lähestymistavan. Olen vakuuttunut siitä, että toteutetut turvatoimenpiteet ovat riittävät estämään viruksen leviämisen kolmansiin maihin. Toistan niille pyyntöni poistaa tarpeettomat ja mielivaltaiset rajoitukset. Käsittelen seuraavaksi kaikkia yhteisön toteuttamia toimenpiteitä. Kuten totesin aiemmin, komissio on tähän mennessä tehnyt vähintään 18 päätöstä ja tulee epäilemättä tekemään niitä lisää. Ne voidaan jakaa kahteen laajaan ryhmään: ensinnäkin toimenpiteet, joilla on yhteisön laajuinen vaikutus ja toiseksi toimenpiteet, jotka liittyvät yksittäisiin jäsenvaltioihin. Ensimmäiseen ryhmään, joka koskee yhteisön laajuisia toimenpiteitä, pois luettuna Yhdistynyt kuningaskunta, sovelletaan yhä erittäin tärkeitä elävien ja taudille alttiiden eläinten kuljetusten rajoituksia. Kuljetukset ovat muutamin poikkeuksin mahdollisia lähinnä tilalta teurastamoon tai toiselle tilalle, jos tähän on saatu lupa. Molemmissa tapauksissa lähtö- ja määräpaikan toimivaltaisten viranomaisten on annettava lupa kuljetukseen. Tämä on osoittautunut välttämättömäksi taudin mahdollisen leviämisen estämiseksi mantereella. Toinen välttämätön toimenpide oli kaikkien Yhdistyneestä kuningaskunnasta 1. helmikuuta ja 21. helmikuuta välisenä aikana tuotujen lampaiden teurastaminen. Taudin puhkeaminen Ranskassa kaksi viikkoa sen jälkeen, 13. maaliskuuta, osoitti tämän olleen erittäin tärkeä päätös taudin leviämisen estämiseksi Euroopan mantereella. Lisäksi on toteutettu tärkeitä turvatoimia, joilla varmistetaan, että tällaisissa kuljetuksissa eläimet eivät joudu kosketuksiin toisilta tiloilta peräisin olevien eläinten kanssa, paitsi jos ne viedään suoraan teurastamoon. Ajoneuvot puhdistetaan ja desinfioidaan, eläinkuljetuksista annetaan tarvittavat ilmoitukset, taudille alttiita eläimiä ei ole tuotu lähetystilalle viimeisten 30 päivän aikana. Lopuksi pysähdyspaikkojen käyttöä rajoitetaan väliaikaisesti, kun taas kuljetuksen enimmäisaika pysyy ennallaan. Näiden paikkojen tarkoituksena on mahdollistaa kuljetettavien elävien eläinten lepääminen, ruokinta ja juottaminen; ne ovat kuitenkin myös paikkoja, joissa eläimet voivat saada tartuntoja muista eläimistä."@fi5 "Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, j'ai l'honneur de vous informer des derniers développements concernant l'actuelle épizootie de fièvre aphteuse. Jusqu'ici, l'épizootie reste essentiellement confinée au Royaume-Uni, qui totalise presque 99 % des cas recensés à ce jour. Elle s'est déclarée le 20 février dernier, avec la découverte de deux foyers. Dans les semaines qui ont suivi, l'on a enregistré une croissance exponentielle du nombre de nouveaux foyers, au rythme, parfois, de 50 ou davantage par jour. À l'heure où nous parlons, le Royaume-Uni compte au total plus de 900 foyers. Venons-en aux mesures communautaires prises au plan des États membres. En ce qui concerne le Royaume-Uni, toute exportation d'animaux sensibles, de viande fraîche et de produits à base de viande non traités est totalement interdite. Toutefois, l'Irlande du Nord sera exclue de cette mesure à compter d'aujourd'hui, avec deux exceptions importantes. Il n'y aura pas d'exportations d'animaux vivants sensibles à la maladie, et il n'y a aura pas de modification des restrictions actuelles dans les régions de Newry et de Mourne où le seul foyer de fièvre aphteuse d'Irlande du Nord a été détecté il y a presque cinq semaines. En ce qui concerne la France, les Pays-Bas et l'Irlande, les exportations d'animaux vivants sensibles sont interdites. Il y a également une interdiction des exportations de viande fraîche et produits à base de viande, de lait et produits laitiers non traités depuis les régions touchées d'Irlande (un comté), des Pays-Bas (quatre provinces) et de France (trois départements). Ces restrictions sont modifiées au gré de l'évolution de la situation. En France par exemple, l'interdiction des exportations d'animaux vivants sensibles restera en vigueur jusqu'au 12 avril. Toutefois, les restrictions en matière d'exportations de viande fraîche et produits à base de viande non traités ne seront appliquées qu'aux trois départements où le second foyer a été détecté le 23 mars, à compter d'aujourd'hui et en fonction d'investigations minutieuses concernant la situation épidémiologique. En Irlande, les mesures de protection sont applicables jusqu'au 19 avril. Aux Pays-Bas, où l'on a recensé au total 12 foyers depuis la découverte du premier cas le 21 mars, la situation sera réexaminée par le CVP aujourd'hui et demain. Dans ces deux États membres, les mesures de protection relatives aux produits sont limitées aux régions où les foyers ont été détectés. Ceci résume la situation en ce qui concerne les restrictions quant aux exportations et déplacements d'animaux. Deux autres mesures importantes ont également été adoptées ces jours derniers. Il s'agit de la décision de la Commission d'approuver la vaccination dans certaines circonstances clairement définies aux Pays-Bas et au Royaume-Uni. La décision relative aux Pays-Bas permet la vaccination suppressive. Cela signifie que l'on vaccine les animaux en attendant de pouvoir les abattre et les éliminer afin de bloquer la propagation du virus. C'est ce que l'on pratique lorsque le pays n'a pas la capacité suffisante pour mener l'abattage à un rythme assez rapide pour prévenir l'extension de la maladie. Les Pays-Bas se trouvent malheureusement dans cette position et la Commission et les États membres du CVP se montrent compréhensifs vis-à-vis d'une telle situation. En conséquence, il est parfaitement indiqué d'autoriser la vaccination dans ces circonstances. La décision relative au Royaume-Uni est plus complexe. Elle ne concerne que les bovins des comtés de Cumbria et du Devon, les autres espèces devant être non pas vaccinées mais abattues à titre préventif dans un certain rayon autour des sites infectés. Contrairement à la politique actuellement appliquée aux Pays-Bas, les bovins vaccinés ne seraient pas nécessairement abattus et détruits. Toutefois, la décision imposerait de confiner strictement les déplacements des animaux vaccinés (principalement des vaches laitières) aux régions concernées. Par ailleurs, les transferts de lait et de produits laitiers issus de ces animaux seraient aussi frappés de lourdes restrictions, tout comme, une fois ceux-ci abattus, leur viande et les produits en contenant. Le Royaume-Uni n'a pas encore décidé s'il utilisera cette possibilité exceptionnelle de recourir à la vaccination et aux mesures qui l'accompagnent, une possibilité autorisée par la Commission dans ces circonstances précises. Pour leur part, les Pays-Bas envisagent de demander un plan révisé similaire à celui approuvé pour le Royaume-Uni. Cette requête est en cours de discussion, en ce moment même, au Comité vétérinaire permanent. Je sais parfaitement que la vaccination est un sujet très sensible. Elle apparaît évidemment comme une alternative séduisante à l'abattage et à l'élimination des animaux. Mais la réalité est tout autre. La réalité, c'est qu'il existe des limites importantes à la vaccination et qu'une telle politique ne fait l'objet d'aucun soutien massif. Les États membres n'ont pas introduit de demande de vaccination généralisée, pas même les Pays-Bas et le Royaume-Uni. Elle n'a pas été demandée par le Conseil européen, qui a discuté de cette crise à Stockholm récemment. Et elle n'a pas été réclamée non plus par le monde agricole dans son ensemble ni, pour autant que je sache, par cette Assemblée à laquelle je m'adresse pour la troisième fois. La réalité, c'est qu'il s'agit d'un problème complexe présentant des défis considérables. Je vous ai déjà parlé de certains de ces défis. Permettez-moi de les préciser à nouveau. Il n'existe pas de test agréé permettant de distinguer les animaux vaccinés des animaux infectés. Cela permet à la maladie de demeurer présente dans une population animale. Il existe sept sérotypes de fièvre aphteuse, et chacun d'eux présente plusieurs sous-types. Toute vaccination n'est efficace que pour une durée limitée et une souche appropriée. La maladie n'étant pas endémique dans l'UE, le choix de la souche vaccinale adéquate relèverait du pur hasard. Pour obtenir une protection totale, plus de 300 millions d'animaux d'élevage sensibles à la maladie - bovins, ovins et porcins - dans l'UE devraient être vaccinés et cela mettrait en danger les échanges entre les États membres et avec certains pays qui tiennent à n'importer que des produits en provenance de pays indemnes de fièvre aphteuse, sans vaccination. Compte tenu de ces éléments, un consensus continue à se dégager sur le fait que l'éradication des foyers actuels sans recours à une vaccination généralisée reste la meilleure voie à suivre. Avant de conclure, je tiens à signaler qu'une fois l'épizootie éradiquée, la Commission procédera à un examen très approfondi de tous les facteurs ayant contribué à son apparition et des conséquences qui en ont découlé. Il s'agit notamment des points suivants, qui relèvent de mon propre domaine de responsabilité : la fragilité de la traçabilité des animaux, surtout en ce qui concerne les ovins et les porcins ; le transport des animaux et notamment les modalités permettant une contamination croisée entre animaux vivants provenant de plusieurs États membres ; la vaccination, en particulier la question de savoir s'il faut s'écarter de la politique actuelle de non-vaccination généralisée et, si oui, dans quelles circonstances et à quelles conditions ; les contrôles sanitaires sur les importations, tout en sachant que les dispositions communautaires actuelles sont suffisantes si elles sont observées, non seulement pour empêcher l'implantation du virus mais aussi pour garantir le respect intégral des exigences définies en matière de protection de la santé publique. La situation dans les autres États membres touchés est heureusement moins grave. On a recensé à ce jour deux foyers en France, douze aux Pays-Bas et un en Irlande ; nous devons cependant maintenir un haut niveau de vigilance. Tous les États membres investissent d'énormes ressources dans la lutte contre l'épizootie. Cela est particulièrement vrai des États membres qui ont enregistré des foyers sur leur territoire, et notamment du Royaume-Uni. Dans ce contexte difficile, les États membres ont fait preuve d'un haut niveau de solidarité et de coopération. Mais d'autres questions plus vastes doivent également être prises en considération. Les coûts : les foyers actuels représentent déjà un coût potentiel total pour le budget de la Communauté de 170 millions d'euros, rien que pour les mesures d'éradication de la maladie. La recherche en matière de nouveaux vaccins marqueurs et de tests de discrimination qui permettront de distinguer aisément les animaux vaccinés des animaux infectés et d'élargir ainsi la portée de la vaccination de protection. Des progrès appréciables ont déjà été accomplis dans ce domaine et les travaux devront être intensifiés. Il faudra approfondir les discussions au sein des organismes internationaux compétents, notamment à l'OIE, au sujet de l'approche actuelle de la maladie et, ce qui est peut-être la plus importante des questions soulevées, de nos systèmes actuels de production animale et de leur interaction avec la communauté rurale non-agricole, qui a énormément souffert ces dernières semaines. Mais ces problèmes ne pourront être abordés qu'une fois la crise actuelle maîtrisée. J'espère que cela pourra se faire le plus tôt possible. Je vous remercie de votre attention et je serai maintenant très heureux d'entendre vos points de vue. La stratégie de la Commission consiste à agir avec fermeté et rapidité à l'égard de cette crise. Notre objectif est d'aider les États membres à éradiquer la fièvre aphteuse. Cet objectif bénéficie d'un large consensus. D'autres considérations - de la plus haute importance - relatives à cette crise devront attendre la réalisation de cet objectif avent d'être traitées. Nous maintenons un très haut niveau de coordination et de coopération avec les États membres : par exemple, le Comité vétérinaire permanent s'est réuni huit fois depuis le début de l'épidémie ; une neuvième réunion a lieu à Bruxelles en ce moment même ; et deux autres réunions d'experts de laboratoire spécialistes de la fièvre aphteuse et des animaux de parc zoologique ont également eu lieu. À cela s'ajoutent quotidiennement d'innombrables contacts et échanges d'information avec et entre les États membres. Nous agissons d'urgence dès la réception de toute nouvelle information. Ainsi, la Commission a pris des mesures pour imposer des restrictions aux exportations et aux déplacements d'animaux dans les États membres et les régions touchés dans les 24 heures de la confirmation de la présence de foyers. La Commission a adopté pas moins de 18 décisions depuis le début de cette crise. Nous agissons avec la plus grande transparence possible. Outre les réunions du CVP, la crise a fait deux fois l'objet de discussions au Conseil "agriculture", cinq fois à la commission de l'agriculture et du développement rural, au Conseil européen, au COPA ou avec des organisations professionnelles, et à l'occasion d'innombrables conférences de presse et briefings techniques. C'est la troisième fois que je viens informer cette Assemblée des derniers développements de la crise. J'ai également demandé à mes collaborateurs d'être disponibles à tout moment afin de vous tenir au courant de l'évolution de l'épizootie. Lorsque c'est possible, nous adoptons à l'égard de tout nouveau foyer une approche régionalisée. Cette position vise à permettre la poursuite des échanges commerciaux, mais avec des mesures rigoureuses de protection afin de prévenir toute extension de la maladie. La Commission a fait tout son possible pour convaincre les pays tiers que les exportations de la Communauté sont sûres et ne présentent pas de risque. J'ai rencontré la nouvelle Secrétaire d'État américaine à l'Agriculture, Ann Veneman, la semaine dernière à Washington, et elle s'est engagée à réexaminer régulièrement la situation. Nous poursuivons nos efforts pour assurer la reconnaissance de cette approche régionalisée par les principaux marchés d'exportation comme le Japon. Je reste convaincu que les mesures de protection mises en place sont suffisantes pour empêcher l'exportation du virus vers les pays tiers. Je leur réitère mon appel afin qu'ils lèvent les restrictions inutiles et injustifiées. J'en viens maintenant à l'ensemble des mesures prises par la Communauté. Ainsi que je l'ai signalé plus haut, la Commission a adopté pas moins de 18 décisions à ce jour et il y en aura d'autres, à n'en pas douter. Ces décisions peuvent être classées en deux grandes catégories : premièrement, les mesures ayant une portée au plan communautaire ; et deuxièmement, les mesures spécifiques à chaque État membre. En ce qui concerne la première catégorie, les mesures à l'échelle de toute la Communauté à l'exclusion du Royaume-Uni, il y a toujours des restrictions très rigoureuses aux déplacements d'animaux sensibles à la maladie. À quelques exceptions près, les seuls déplacements qui restent possibles sont les transferts d'une exploitation à un abattoir ou à une exploitation, avec une autorisation. Dans les deux cas, les mouvements doivent être autorisés par les autorités compétentes du point d'origine comme du point de destination. Ces dispositions se sont avérées essentielles pour éviter toute extension de la maladie sur le continent. Une autre mesure essentielle a été l'obligation d'abattre tous les ovins importés du Royaume-Uni entre le 1er et le 21 février. Vu les deux foyers découverts en France deux semaines plus tard, à partir du 13 mars, ceci s'est avéré être la décision la plus cruciale pour éviter toute propagation sur le continent européen. Par ailleurs, des mesures ont été prises pour veiller à ce que tout transport d'animaux soit effectué dans des conditions de nature à empêcher tout contact avec les animaux d'autres exploitations, sauf dans le cas de transferts directs vers un lieu d'abattage. Les véhicules doivent être nettoyés et désinfectés, tout mouvement d'animaux doit être dûment notifié ; l'exploitation de départ ne doit pas avoir reçu d'animaux sensibles dans les 30 jours précédant l'expédition. Enfin, l'activité des points d'arrêt est suspendue, la durée maximale de transport étant maintenue. Ces points d'arrêt sont conçus pour permettre aux animaux en transit de se reposer, de s'abreuver et de s'alimenter durant le transport ; mais ils risquent aussi de constituer un terrain favorable à la contamination croisée."@fr6 "Signor Presidente, onorevoli deputati, sono lieto di aggiornarvi ulteriormente sull’attuale epidemia di afta epizootica. A tutt’oggi l'epidemia rimane ampiamente confinata al Regno Unito, dove si sono verificati quasi il 99 percento dei casi registrati. Il focolaio è cominciato con due casi scoperti il 20 febbraio. Tuttavia, il numero dei casi è aumentato in modo esponenziale nelle settimane successive, raggiungendo talvolta cifre complessive di 50 o più casi al giorno. In questo momento il numero totale di casi in Regno Unito ha superato i 900. Passo ora alle misure comunitarie in vigore in singoli Stati membri. Rispetto al Regno Unito, è in vigore un divieto totale sulle esportazioni di animali vivi sensibili, di carne non trattata e prodotti a base di carne. Tuttavia, l’Irlanda del Nord sarà esclusa da tale misura con effetto a partire da oggi, con due importanti eccezioni: nessuna esportazione di animali vivi sensibili e nessuna modifica alle vigenti restrizioni nell’area di Newry e Mourne, dove è stato individuato circa cinque settimane fa l’unico caso di afta epizootica in Irlanda del Nord. In relazione alla Francia, ai Paesi Bassi e all’Irlanda, è in vigore un divieto sulle esportazioni di carne non trattata e di prodotti a base di carne, di latte e prodotti lattiero-caseari provenienti dalle regioni colpite in Irlanda (una contea), nei Paesi Bassi (quattro province) e in Francia (tre ). Tali restrizioni vengono adeguate in funzione delle circostanze. Quindi, in Francia, ad esempio, il divieto sulle esportazioni di animali vivi sensibili rimarrà in vigore fino al 12 aprile. Tuttavia, le restrizioni sulle esportazioni di carne non trattata e di prodotti a base di carne si applicheranno a partire da ora ai tre nei quali è stato individuato il secondo caso il 23 marzo e tenuto conto delle investigazioni dettagliate della situazione epidemiologica. Le restrizioni esistenti in relazione all’Irlanda rimangono in vigore fino al 19 aprile. Rispetto ai Paesi Bassi, dove si sono registrati 12 casi in tutto da quando è stato individuato il primo caso il 21 marzo, la situazione sarà riesaminata oggi e domani dal comitato veterinario permanente. In entrambi gli Stati membri le restrizioni sui prodotti sono confinate alle regioni nelle quali sono stati individuati dei casi. Ciò per riassumere la situazione fino ad oggi per quanto riguarda le restrizioni alle esportazioni e ai movimenti di animali. Vorrei passare ora a altre due importanti misure adottate negli ultimi giorni: esse riguardano la decisione della Commissione di approvare la vaccinazione in circostanze chiaramente definite, per i Paesi Bassi e per il Regno Unito. La decisione relativamente ai Paesi Bassi prevede la vaccinazione soppressiva. Si tratta della vaccinazione di animali in attesa di essere abbattuti a titolo preventivo e distrutti per evitare l’ulteriore diffusione della malattia. Tale vaccinazione ha un senso laddove le capacità di abbattimento e macellazione dei capi non siano tali da garantire la velocità necessaria per evitare la diffusione dell’epizoozia. I Paesi Bassi si trovano in questa spiacevole situazione e la Commissione e gli Stati membri al comitato veterinario permanente sono solidali. Pertanto è assolutamente opportuno, in simili circostanze, autorizzare la vaccinazione. La decisione relativa al Regno Unito è più complessa; riguarda esclusivamente i capi bovini che si trovano nelle contee di Cumbria e Devon. Entro un certo raggio dall’azienda infetta, altre specie non sarebbero vaccinate ma abbattute a scopo preventivo. Contrariamente alla politica attuale nei Paesi Bassi, i bovini macellati non sarebbero necessariamente abbattuti e distrutti. Tuttavia, le restrizioni ai movimenti di tali capi bovini, essenzialmente mucche da latte, sarebbero molto severe, tanto da limitare tali movimenti entro i confini delle regioni coinvolte. Anche le restrizioni ai movimenti del latte e prodotti lattiero-caseari da loro ricavati sarebbero significative, come pure le restrizioni applicabili alla carne e ai prodotti a base di carne di questi animali, una volta macellati. Per dare un’idea delle conseguenze della vaccinazione, il Regno Unito non ha ancora deciso se avvalersi della decisione della Commissione, nelle circostanze in cui è stata richiesta. I Paesi Bassi, dal canto loro, stanno esaminando una richiesta per un regime rivisto, simile a quello approvato per il Regno Unito. In questo stesso momento il comitato veterinario permanente sta discutendo di tale richiesta. Mi rendo perfettamente conto che la questione della vaccinazione suscita forti emozioni. Certamente in apparenza la vaccinazione costituisce un’alternativa attraente rispetto all’abbattimento e alla distruzione degli animali. Ma la realtà è ben diversa. La realtà è che vi sono limiti importanti alla vaccinazione e una simile politica non raccoglie un ampio sostegno per il momento. La vaccinazione generalizzata non è stata richiesta dagli Stati membri, inclusi Paesi Bassi e Regno Unito, né dal Consiglio europeo che ha discusso della crisi recentemente a Stoccolma. Nemmeno la comunità agricola ha formulato una simile richiesta e lo stesso Parlamento, in questa mia terza presenza, non ha chiesto nulla del genere. Vero è che si tratta di una questione complessa che comporta formidabili sfide, ad alcune delle quali ho già accennato. Desidero ripeterle: non esiste un test approvato che consenta di distinguere gli animali vaccinati dagli animali infetti, per cui l’epizoozia continua a persistere nella popolazione animale. Esistono sette serotipi di afta, ciascuno con numerosi sotto-ceppi. La vaccinazione è efficace solo rispetto al ceppo bersaglio e solo per un periodo di tempo limitato. Non essendo la malattia endemica nell’Unione, la selezione del ceppo appropriato del vaccino sarebbe una vera lotteria. I capi sensibili che dovrebbero essere vaccinati nell’Unione europea per avere una copertura completa sono più di 300 milioni tra bovini, ovini e suini e ciò metterebbe a repentaglio i nostri scambi commerciali tra Stati membri e con taluni paesi che insistono a importare esclusivamente da paesi indenni da afta che non praticano la vaccinazione. Alla luce di tali circostanze, l’eradicazione dell’attuale focolaio senza ricorrere alla vaccinazione generalizzata è consensualmente la migliore cosa da fare. Prima di concludere, è mia intenzione, una volta superato tale focolaio, procedere ad un esame assai approfondito di tutti i fattori che vi hanno contribuito e delle conseguenze. In tale esame rientreranno le seguenti questioni che fanno capo al mio settore di responsabilità: debolezze del sistema di rintracciabilità degli animali, specialmente suini e ovini; trasporto degli animali e specialmente misure che consentono la contaminazione incrociata degli animali vivi provenienti da Stati membri diversi; vaccinazione e eventuale abbandono della politica attuale di non vaccinazione generalizzata; controlli sanitari sulle importazioni, tenuto conto che le disposizioni comunitarie vigenti, se rispettate, possono non soltanto impedire l’entrata del virus ma anche garantire il rispetto completo e adeguato dei requisiti in materia di sanità pubblica. La situazione negli altri Stati membri colpiti fortunatamente non è altrettanto seria. Vi sono stati due casi in Francia, dodici nei Paesi Bassi e un caso in Irlanda; tuttavia dobbiamo mantenere un elevatissimo livello di vigilanza. Tutti gli Stati membri stanno destinando enormi risorse per combattere l'attuale epidemia, in particolare negli Stati membri nei quali sono stati registrati dei casi, il Regno Unito in special modo. La solidarietà e la cooperazione tra gli Stati membri in queste difficili circostanze sono state molto forti. Ma ci sono altre questioni di più ampia portata da tenere altrettanto in considerazione. I costi: l’attuale focolaio ha già un costo potenziale totale per il bilancio comunitario di circa 170 milioni di euro, soltanto per le misure di eradicazione dell’epizoozia. La ricerca per nuovi vaccini marcatori e test discriminatori che consentano l’agevole distinzione degli animali vaccinati da quelli infetti offrirebbe un margine più ampio per la vaccinazione protettiva. I progressi in questo campo sono già stati buoni e vanno intensificati. Ulteriori discussioni nelle sedi competenti internazionali, in particolare l’Ufficio internazionale delle epizoozie (OIE), sull’approccio corrente ai virus e forse, aspetto più importante in assoluto, i nostri sistemi attuali di produzione animale e le loro interazioni con la comunità rurale non agricola, che tanto ha sofferto nelle ultime settimane. Comunque, tali questioni potranno essere affrontate soltanto quando l’attuale crisi sarà sotto controllo. Spero che ciò si verifichi prima possibile. Ringrazio per l’attenzione e sono ansioso di ascoltare i vostri pareri. La strategia della Commissione rispetto alla crisi è stata quella di agire con decisione e tempestività. Il nostro obiettivo è assistere gli Stati membri nell'eradicare l’afta epizootica. Su tale obiettivo esiste consenso. Altre considerazioni che derivano dalla crisi, per quanto assai importanti, dovranno attendere fino a quando tale obiettivo sarà acquisito. Il livello di coordinamento e cooperazione che stiamo mantenendo tra gli Stati membri è molto elevato: ad esempio il comitato veterinario permanente si è riunito otto volte da quando è scoppiata la crisi; la nona riunione si sta svolgendo proprio in questo momento a Bruxelles; si sono poi tenute due riunioni tematiche tra gli esperti di laboratorio in materia di afta epizootica e animali da zoo. Inoltre sono innumerevoli i contatti giornalieri e gli scambi d'informazioni con e tra gli Stati membri. Interveniamo con urgenza su tutte le informazioni nuove. Ad esempio la Commissione ha imposto restrizioni alle esportazioni e ai movimenti di animali provenienti dagli Stati membri e dalle regioni colpite entro 24 ore dalla conferma del focolaio. La Commissione ha adottato almeno 18 decisioni dallo scoppio della crisi. Stiamo agendo con il massimo della trasparenza possibile. Oltre alle riunioni del comitato veterinario permanente, la crisi è stata oggetto di discussione in due occasioni al Consiglio “agricoltura” e in cinque occasioni alla commissione per l’agricoltura e lo sviluppo rurale, al Consiglio europeo, al COPA con le organizzazioni di settore e in una serie innumerevole di conferenze stampa e tecnici. Questa è la terza volta che mi presento di fronte a quest’Aula per riferire in merito ai recenti sviluppi. Ho altrettanto chiesto ai miei funzionari di essere disponibili in qualunque momento per tenervi informati sull’andamento dell'epidemia. Laddove possibile stiamo reagendo con un approccio regionale agli eventuali nuovi focolai, allo scopo di consentire la continuazione degli scambi commerciali, pur con tutte le severissime salvaguardie per prevenire l’ulteriore diffusione dell’epizoozia. La Commissione ha faticato per convincere i paesi terzi che le esportazioni dalla Comunità sono sicure e non comportano rischio. Ho incontrato il nuovo Segretario per l’agricoltura degli Stati Uniti, Ann Veneman, la settimana scorsa a Washington, che si è impegnata a riesaminare regolarmente la situazione. Continuiamo ad adoperarci per garantire il riconoscimento di tale approccio regionale da parte di importanti mercati di esportazione quali il Giappone. Sono persuaso che le misure di protezione vigenti siano tali da costituire una salvaguardia affinché non si esporti il virus ai paesi terzi. Ribadisco la mia richiesta a questi paesi di revocare restrizioni inutili e ingiustificate. Passo ora all’ampia gamma di misure comunitarie in vigore. Come ho detto poc’anzi, la Commissione ha adottato a oggi non meno di 18 decisioni e senza dubbio altre seguiranno. Si tratta a grandi linee di due categorie: da un lato le misure che hanno effetto su tutto il territorio della Comunità; dall’altro le misure specifiche per Stato membro. Nella prima categoria, quella delle misure comunitarie non applicabili al Regno Unito, rientrano le restrizioni ancora molto significative ai movimenti di animali vivi e sensibili. Sostanzialmente, tranne alcune eccezioni, i movimenti di animali sono possibili solo dall’allevamento al macello o ad un altro macello con un permesso. In entrambi i casi tali movimenti devono essere autorizzati dalle autorità competenti del luogo di partenza e di destinazione. Ciò si è rivelato fondamentale per evitare la possibile ulteriore propagazione dell’epizoozia nel continente. Un’altra misura essenziale è l’obbligo di abbattere tutti gli ovini importati dal Regno Unito tra il 1° febbraio e il 21 febbraio. In considerazione dell’epidemiologia del focolaio francese scoppiato due settimane dopo, a partire dal 13 marzo, tale decisione si è rivelata la più cruciale per evitare l’ulteriore propagazione nell’Europa continentale. Vi sono inoltre importanti misure di salvaguardia per garantire che in occasione di tali trasporti gli animali non entrino in contatto con animali di altri allevamenti, eccetto il caso della macellazione diretta. I veicoli sono puliti e disinfettati, i movimenti di animali sono debitamente notificati; non si verificano movimenti di animali sensibili verso l’azienda di destinazione nei 30 giorni precedenti. Infine, è in vigore una sospensione per i punti di sosta, mentre rimangono validi i tempi massimi previsti per il trasporto. Questi punti di sosta sono pensati per mettere a disposizione adeguate strutture per il riposo, l’abbeveraggio e l’alimentazione degli animali vivi durante il trasporto; tuttavia costituiscono anche un’occasione di contaminazione tra animali."@it9 ". – Mr President, Members of Parliament, I am pleased to update you further on the current outbreak of foot-and-mouth disease. To date, the outbreak remains largely confined to the UK, where almost 99% of cases recorded so far have occurred. The outbreak started with two cases detected on 20 February. Over the following weeks, however, the number of cases rose exponentially with daily totals sometimes 50 or more in number. As we speak, the total number of cases in the UK stands at over 900. I will now turn to Community measures in relation to individual Member States. In relation to the UK, there is a total ban on exports of susceptible live animals, untreated meat and meat products. However, Northern Ireland will be excluded from this measure with effect from today with two important exceptions. There will be no exports of live susceptible animals, and there will be no change in the current restrictions in the area of Newry and Mourne where Northern Ireland's only case of foot-and-mouth disease was detected almost five weeks ago. In relation to France, the Netherlands and Ireland, there is a ban on the export of live susceptible animals. There is also a ban on the export of untreated meat and meat products, milk and milk products from the affected regions in Ireland (one county), in the Netherlands (four provinces), and in France (three ). These restrictions are adapted as circumstances change. Hence in France for example, the ban on exports of live susceptible animals will remain in force until 12 April. However, the restrictions on exports of untreated meat and meat products will only apply to the three where the second case was detected on 23 March, as of today and following detailed investigations of the epidemiological situation. The existing restrictions in relation to Ireland remain in place until 19 April. In the Netherlands, where there have been a total of 12 cases since the first case was detected on 21 March, the situation will be reviewed in the SVC today and tomorrow. In both of these Member States, the restrictions on products are confined to the regions where the cases have been detected. That summarises the situation insofar as restrictions on exports and movements of animals are concerned. I would now like to turn to two other important measures adopted in recent days. These concern the Commission decision to approve vaccination in clearly defined circumstances in the Netherlands and in the United Kingdom. The decision in relation to the Netherlands provides for suppressive vaccination. This involves the vaccination of animals pending their pre-emptive killing and destruction to prevent the further spread of the virus. It has a role to play where there is insufficient capacity to carry out this killing and slaughter with the speed necessary to prevent the further spread of the disease. The Netherlands is in this unfortunate position and the Commission and the Member States in the SVC are sympathetic to the situation. Accordingly, it is entirely appropriate to allow vaccination to take place in these circumstances. The decision in relation to the United Kingdom is more complex. It is confined to cattle only in the counties of Cumbria and Devon. Other species would not be vaccinated but pre-emptively killed in a certain radius around infected premises. In contrast with the present policy in the Netherlands, the vaccinated bovines would not necessarily be killed and destroyed. However, there would be very strict restrictions on the movements of these bovine animals, by and large dairy cows, which would effectively confine them to the regions concerned. There would also be important restrictions on the movement of their milk and milk products and, when eventually slaughtered, of meat and meat products from these animals. It is a measure of the consequences of vaccination that the UK has not yet decided if it will avail itself of the Commission decision in the circumstances in which it has been requested. The Netherlands for its part is considering a request for a revised scheme similar to that approved in the UK. As we speak, the Standing Veterinary Committee is discussing that particular request. I fully appreciate that vaccination is a very emotive subject. It certainly appears as an attractive alternative to killing and destroying animals. But the reality is far different. This reality is that there are important limitations to vaccination and there is still no widespread support for such a policy. Generalised vaccination has not been asked for by the Member States, including the Netherlands and the UK. It has not been asked for by the European Council which discussed the crisis in Stockholm recently. And it has not been asked for by the farming community at large, nor have I heard any demands for its introduction in this, my third appearance, in this Parliament. The reality is that it is a complex issue with formidable challenges. I have spoken to you before of some of these challenges. Let me now repeat them. There is no approved test to distinguish individually vaccinated animals from infected animals. This allows the disease to continue to persist in the animal population. There are seven serotypes of FMD, each with several sub-strains. Vaccination is only effective against the targeted strain and for a limited period only. As the disease is not endemic in the EU, the selection of the appropriate vaccine strain would be a pure lottery. There are over 300 million susceptible livestock – cattle, sheep and pigs – in the EU which would need to be vaccinated to give full coverage and it would jeopardise our trade between the Member States and with certain countries which insist on imports only from FMD-free countries which do not vaccinate. In the light of these circumstances, there is still a consensus that eradication of the present outbreak without the use of generalised vaccination is the best course of action. Before concluding I intend that, when this outbreak has been eradicated, we will carry out a very thorough examination of all the contributory factors to the current outbreak and the consequences. These will include issues such as the following which fall within my own area of responsibility: weaknesses in traceability of animals, especially of sheep and pigs; animal transport and especially measures which allow live animals from different Member States to cross-contaminate one another; vaccination and whether there needs to be a departure from the current policy of 'no' to generalised vaccination and, if so, in what circumstances and in what conditions; sanitary controls on imports, bearing in mind that the existing EU provisions are adequate if respected, not only to keep out the virus but also to ensure public health requirements are fully and properly respected. The situation in the other affected Member States is fortunately not as serious. There have been two cases in France, twelve in the Netherlands and one case in Ireland; however, we need to maintain a very high level of vigilance. All Member States are putting huge resources into combating the current outbreak. This is especially the case in the Member States which have recorded cases, and in the UK in particular. There has been a very high level of solidarity and cooperation between Member States in the current difficult circumstances. But there are other wider issues which will also need to be considered. Costs: the present outbreak already has a full potential cost to the Community budget of up to EUR 170 million on disease eradication measures alone. Research into new marker vaccines and discriminatory tests which will allow vaccinated animals to be easily distinguished from infected animals thus giving much greater scope for protective vaccination. There has already been good progress in this area and it needs to be intensified. Further discussions in the relevant international bodies, especially in the OIE on the current approach towards the virus and perhaps, most importantly of all the issues raised, our current systems of animal production and their interaction with the non-farming rural community which has suffered hugely in recent weeks. However, these issues can only be addressed when the current crisis has been brought under control. I hope that this will take place sooner rather than later. Thank you for your attention and I now look forward to hearing your views. The Commission's strategy towards the crisis has been to act decisively and quickly. Our aim is to assist the Member States to eradicate foot-and-mouth disease. There is a consensus on this objective. Other considerations – very important considerations – arising from the crisis will have to wait until this objective has been achieved. We are maintaining a very high level of coordination and cooperation with the Member States: for example, there have been eight meetings of the Standing Veterinary Committee since the crisis broke; a ninth meeting is taking place in Brussels as we speak; and two further specialist meetings of laboratory experts on foot-and-mouth disease and on zoo animals have also taken place. There are also innumerable daily contacts and information exchanges with and between the Member States. We are acting urgently on all new information. For example, the Commission has acted to impose restrictions on exports and animal movements from affected Member States and regions within 24 hours of confirmed outbreaks. There have been no fewer than 18 decisions adopted by the Commission since the outbreak of this crisis. We are acting with as much transparency as possible. In addition to the meetings of the SVC, the crisis has been discussed twice in the agriculture council and five times in the Committee on Agriculture and Rural Development, in the European Council, in COPA or with professional organisations, and in countless press conferences and technical briefings. This is my third appearance in Parliament to update you on developments. I have also asked my officials to be available at all times to keep you informed on the progress of the outbreak. Where possible, we are adopting a regionalised approach to any new outbreaks. This is designed to allow trade to continue, with however very severe safeguards to prevent further spread of the disease. The Commission has worked hard to convince third countries that exports from the Community are safe and are not a risk. I met the new US Secretary for Agriculture, Ann Veneman, last week in Washington, and she has undertaken to regularly review the situation. Our efforts are continuing to secure recognition for this regionalised approach by major export markets like Japan. I remain satisfied that the protective measures in place are sufficient to safeguard against the export of the virus to third countries. I repeat my call on them to lift unnecessary and unjustified restrictions. I will now turn to the full range of Community measures in place. As I noted earlier, there are no fewer than 18 decisions adopted by the Commission to date and there will, no doubt, be more. They fall into two broad categories: first, measures with Community-wide effect; and second, measures which are specific to individual Member States. On to the first category, Community-wide measures excluding the UK, there are still very important restrictions on movements of live and susceptible animals. Essentially, with a few exceptions, movements are only possible from a holding to an abattoir, or to another holding with permission. In both cases, movements have to be authorised by the competent authorities of the place of departure and of destination. This has proven essential to avoid the possible further spread of the disease on the continent. Another essential measure was the obligation to slaughter all sheep imported from the UK between 1 February and 21 February. This has been proven by the epidemiology of the French outbreak two weeks later, as of 13 March, as the most crucial decision to avoid further spread on the continent of Europe. There are also important safeguards to ensure that any such transports do not allow animals to come into contact with animals from other holdings except for direct slaughter. Vehicles are cleaned and disinfected, adequate notice of movements of animals is given; movements of susceptible animals into the holding of dispatch within the previous 30 days have not taken place. Finally, there is now a suspension in place on staging posts, while the maximum transport time is maintained. These points are designed to provide facilities for the resting, watering and feeding of live animals in transport; however, they are also an opportunity for animals to be cross-contaminated by other animals."@lv10 ". Mijnheer de Voorzitter, leden van het Parlement, ik ben blij dat ik u actuele informatie kan geven omtrent de mond- en klauwzeercrisis. Tot nu toe is de epidemie vooral beperkt gebleven tot het Verenigd Koninkrijk: hier bevindt zich ongeveer 99% van de op dit moment bekende gevallen. Op 20 februari werden hiervan de eerste twee ontdekt. In de weken erna is dit aantal echter exponentieel gegroeid. Dagelijks nam het aantal gevallen soms met 50 of meer toe. Op dit moment zijn in het Verenigd Koninkrijk meer dan 900 uitbraken vastgesteld. Dan nu over de communautaire maatregelen met betrekking tot de afzonderlijke lidstaten. Voor het Verenigd Koninkrijk geldt een totaal verbod op de export van onbehandeld vlees en vleesproducten. Vanaf vandaag wordt Noord-Ierland van deze maatregel ontheven met twee belangrijke uitzonderingen: er is geen export van levende, vatbare dieren en de huidige beperkingen in het gebied van Newry en Mourne blijven van kracht. Hier werd bijna vijf weken geleden het enige geval van mond- en klauwzeer in Noord-Ierland ontdekt. Wat betreft Frankrijk, Nederland en Ierland: hier geldt een verbod op de export van levende en vatbare dieren. Ook mogen uit de getroffen gebieden in Ierland (één graafschap), Nederland (vier provincies) en Frankrijk (drie departementen) geen onbehandeld vlees en vleesproducten, melk en melkproducten worden geëxporteerd. Deze beperkingen worden aan de omstandigheden aangepast. Vandaar dat in Frankrijk het verbod op de export van vatbare dieren tot 12 april gehandhaafd blijft. Deze beperkingen op de export van onbehandeld vlees en vleesproducten zijn alleen van toepassing op de drie departementen waar op 23 maart het tweede geval werd ontdekt. De maatregelen zijn vanaf vandaag van kracht en zijn gebaseerd op nauwkeurig onderzoek van de epidemiologische situatie. De bestaande beperkingen met betrekking tot Ierland blijven tot 19 april van kracht. In Nederland, waar sinds de vaststelling van het eerste geval op 21 maart in totaal twaalf gevallen zijn ontdekt, zal de situatie vandaag en morgen in het PVC worden besproken. In beide lidstaten zijn de beperkingen op producten beperkt tot die regio’s waar de gevallen zijn geconstateerd. Tot zover een samenvatting van de beperking op de export en de overbrengingen van de dieren. Dan wil ik het nu hebben over twee andere belangrijke maatregelen van de afgelopen dagen. Dit zijn het besluit van de Commissie om in te stemmen met vaccinatie in duidelijk omschreven gevallen in Nederland en het Verenigd Koninkrijk. Met dit besluit kunnen in Nederland onderdrukkende vaccinaties worden uitgevoerd. Voordat de dieren uit voorzorg worden gedood en geruimd worden zij gevaccineerd om verdere verspreiding van de ziekte te voorkomen. Als er onvoldoende ruimingscapaciteit is om met de nodige snelheid verdere verspreiding van de ziekte te voorkomen, kan vaccinatie hierin bijdragen. Nederland bevindt zich in een benarde situatie. De Commissie en de lidstaten in het PVC zijn zich hiervan bewust. Daarom is vaccinatie in dergelijke omstandigheden geheel aanvaardbaar. Het besluit met betrekking tot het Verenigd Koninkrijk is complexer. Het is beperkt tot runderen in de graafschappen Cumbria en Devon. Andere diersoorten worden niet gevaccineerd maar in een bepaalde straal rond de besmette bedrijven uit voorzorg gedood. In tegenstelling tot in Nederland worden gevaccineerde runderen niet noodzakelijkerwijs gedood en geruimd. Voor het transport van deze runderen, meest melkkoeien, gelden echter heel strikte beperkingen. Op deze manier worden zij binnengesloten in de besmette regio’s. Ook gelden belangrijke beperkingen voor het transport van melk en melkproducten van deze dieren, evenals voor vlees en vleesproducten ervan, wanneer ze worden geslacht. Hoe ingrijpend de gevolgen van vaccinatie zijn blijkt uit het feit dat het Verenigd Koninkrijk nog niet besloten heeft of het gebruik zal maken van het besluit van de Commissie in de situatie waarvoor het was bedoeld. Ook Nederland overweegt een verzoek in te dienen voor zo’n aangepast plan als in het Verenigd Koninkrijk werd goedgekeurd. Op dit moment is dit verzoek in behandeling bij het PVC. Vaccinatie is een emotioneel geladen onderwerp: dat begrijp ik. Het lijkt zeker een aantrekkelijk alternatief voor het doden en vernietigen van dieren. De realiteit is echter heel anders. Er gelden belangrijke beperkingen voor wat betreft vaccinatie en er bestaat nog steeds geen algemeen draagvlak voor een dergelijk beleid. De lidstaten, waaronder Nederland en het Verenigd Koninkrijk hebben niet gevraagd om algehele vaccinatie. Ook de Europese Raad, die onlangs in Stockholm de crisis heeft besproken, heeft hier niet om gevraagd. Ook de boerengemeenschap als geheel heeft niet om vaccinatie gevraagd en ook zijn mij vandaag tijdens mijn derde presentatie in dit Parlement geen verzoeken in die richting ter ore gekomen. De realiteit is dat het hier om een ingewikkelde kwestie gaat waarin wij voor geweldige uitdagingen worden gesteld. Ik heb u al eerder op die uitdagingen gewezen. Ik wil ze nog eens aan u voorleggen. Er bestaat geen goedgekeurde test waarmee ingeënte dieren van besmette dieren kunnen worden onderscheiden. Op die manier kan de ziekte in de dierenpopulatie blijven voortbestaan. Het mond- en klauwzeervirus komt in zeven verschillende serotypen, elk met verschillende virusstammen, voor. Het vaccin is slechts gericht tegen een bepaald virusstam en voor slechts een beperkte periode. Omdat de ziekte in de EU niet endemisch is, is de selectie van het juiste vaccin gewoon een loterij. Als we in de EU onze gehele veestapel willen inenten, komt dat neer op meer dan 300 miljoen dieren, waaronder runderen, schapen en varkens. Ook zou dit de handel tussen de lidstaten en met een aantal landen in gevaar brengen die alleen vlees uit mond- en klauwzeervrije landen willen importeren, die niet vaccineren. Daarom is men het er op dit moment algemeen over eens dat de huidige uitbraak zonder algehele vaccinatie de kop moet worden ingedrukt. Voordat ik afsluit, wil ik het volgende zeggen: als deze uitbraak de wereld uit is, zal een diepgaand onderzoek worden uitgevoerd naar alle factoren die tot de huidige uitbraak en de gevolgen daarvan hebben bijgedragen. Daaronder bevinden zich onder meer de volgende aspecten, die binnen mijn verantwoordelijkheid vallen: zwakke punten in de traceerbaarheid van dieren en met name van schapen en varkens; diertransporten en met name regelingen waardoor levende dieren van verschillende lidstaten elkaar onderling kunnen besmetten; vaccinatie en of en onder welke omstandigheden we van ons huidige non-vaccinatiebeleid moeten afwijken. Verder: sanitaire controles op de import, waarbij we in het oog moeten houden dat de bestaande EU-bepalingen afdoende zijn indien zij worden nageleefd, en dit niet alleen om het virus te weren, maar ook om te garanderen dat volledig en naar behoren wordt voldaan aan de eisen van de volksgezondheid. Gelukkig is de situatie in de andere lidstaten minder ernstig. In Frankrijk zijn twee gevallen vastgesteld, in Nederland twaalf en in Ierland één. We moeten echter bijzonder waakzaam zijn. De lidstaten zetten alle zeilen bij om de huidige epidemie het hoofd te bieden. Dit geldt vooral voor de lidstaten waar mond- en klauwzeer is vastgesteld, met name voor het Verenigd Koninkrijk. De lidstaten zijn in de huidige moeilijke omstandigheden zeer solidair geweest en hebben nauw samengewerkt. Er zijn echter nog andere kwesties die onze aandacht vragen. Zo is er het kostenplaatje: de potentiële kosten van de huidige uitbraak voor de communautaire begroting bedragen op dit moment alleen al zo’n 170 miljoen euro aan maatregelen ter uitroeiing van de ziekte. Ook dient er onderzoek te worden uitgevoerd naar nieuwe markervaccins en onderscheidende tests waarmee gevaccineerde dieren gemakkelijk kunnen worden onderscheiden van besmette dieren. Op die manier ontstaat er veel meer ruimte voor beschermende vaccinaties. In de relevante internationale organen, en met name in het IOE, dient er nader te worden gesproken over de huidige aanpak van het virus en misschien ook over onze huidige dierproductiesystemen en hun interactie met de rurale gemeenschap buiten het boerenbedrijf. De rurale bevolking heeft in de afgelopen weken geweldig geleden. Deze kwesties zijn echter pas aan de orde als de huidige crisis onder controle is. Ik hoop dat dit heel snel het geval is. Ik dank u voor uw aandacht en ben benieuwd naar uw standpunten ten aanzien van deze problematiek. De Commissie heeft tijdens deze crisis voor een vastberaden en snelle aanpak gekozen. Het is onze doelstelling de lidstaten te helpen bij de uitroeiing van mond- en klauwzeer. Over dit punt bestaat consensus. Andere – overigens heel belangrijke – overwegingen naar aanleiding van de crisis moeten wachten totdat die doelstelling is bereikt. Op het gebied van coördinatie en samenwerking onderhouden we nauw contact met de lidstaten. Zo hebben sinds het begin van de crisis acht bijeenkomsten van het Permanent Veterinair Comité (PVC) plaatsgevonden. Op dit moment vindt in Brussel de negende bijeenkomst plaats. Ook zijn deskundigen op het gebied van mond- en klauwzeer en dieren uit dierentuinen inmiddels twee keer bijeengeweest. Tevens wordt er met en tussen de lidstaten dagelijks intensief contact onderhouden en informatie uitgewisseld. De Commissie reageert snel op alle nieuwe informatie. Zo heeft zij beperkingen op de export en het transport van dieren uit de besmette lidstaten en regio’s ingesteld. Die maatregelen worden binnen 24 uur na bevestiging van een uitbraak van mond- en klauwzeer van kracht. Sinds het begin van deze crisis zijn door de Commissie maar liefst 18 besluiten aangenomen. Naast de bijeenkomsten van het PVC is de crisis tweemaal in de Raad Landbouw en vijf keer in de Commissie landbouw en plattelandsontwikkeling ter sprake geweest. Ook is dit onderwerp besproken in de Europese Raad, het COPA en in professionele organisaties en bij talloze persconferenties en technische briefings. Dit is al de derde keer dat ik het Parlement op de hoogte breng van huidige de stand van zaken. Ook heb ik mijn ambtenaren gevraagd te allen tijde beschikbaar te zijn om u van de ontwikkeling van de epidemie op de hoogte te houden. Bij de nieuwe ziektegevallen hanteren we waar mogelijk een geregionaliseerde aanpak. Op die manier ondervindt de handel geen hinder. We nemen echter wel zeer stringente maatregelen ter voorkoming van verdere verspreiding van de ziekte. De Commissie heeft zich ingespannen om derde landen ervan te overtuigen dat het geëxporteerde vlees veilig is en geen enkel risico met zich meebrengt. Afgelopen week heb ik in Washington Ann Veneman, de nieuwe Amerikaanse minister van Landbouw, ontmoet. Zij heeft toegezegd regelmatig poolshoogte van de situatie te zullen nemen. We blijven ons inspannen zodat onze geregionaliseerde aanpak door grote afzetmarkten als Japan wordt erkend. Mijns inziens zijn de beschermmaatregelen ter plekke afdoende om de export van het virus naar derde landen te voorkomen. Ik herhaal dan ook mijn oproep aan hun adres: hef onnodige en ongegronde beperkingen op. Dan nu over het gehele scala aan communautaire maatregelen ter plekke. Zoals ik al eerder heb opgemerkt, zijn door de Commissie maar liefst 18 besluiten over maatregelen genomen. Dit zullen er ongetwijfeld meer worden. De maatregelen kunnen grofweg worden onderverdeeld in twee categorieën: ten eerste maatregelen ter bestrijding op communautair niveau; en ten tweede specifieke bestrijdingsmaatregelen voor de lidstaten. Wat betreft de eerste categorie van maatregelen voor de gehele Gemeenschap met uitzondering van het Verenigd Koninkrijk: er gelden nog steeds heel belangrijke beperkingen voor de verplaatsing van levende en vatbare dieren. Over het algemeen geldt dat alleen verplaatsing van dieren van het boerenbedrijf naar een abattoir of naar een ander boerenbedrijf is toegestaan, mits daarvoor toestemming is. In beide gevallen moeten de bevoegde autoriteiten van de plaats van vertrek en van de plaats van aankomst toestemming voor de verplaatsing verlenen. Deze maatregel is essentieel gebleken om een verdere verspreiding van de ziekte naar het continent te voorkomen. Een andere essentiële maatregel is de verplichting tot ruiming van alle tussen 1 en 21 februari uit het Verenigd Koninkrijk geïmporteerde schapen. Het belang van deze maatregel ter voorkoming van verdere verspreiding op het Europese vasteland werd nog eens onderstreept door de epidemiologie van de Franse uitbraak: twee weken later, op 13 maart, werd daar het eerste geval geconstateerd. Bij diertransporten mogen dieren niet in aanraking komen met dieren van andere dierenbedrijven, tenzij zij direct worden geruimd. Hiertoe zijn andere voorzorgsmaatregelen ontworpen. Voertuigen worden gereinigd en gedesinfecteerd en iedereen wordt op de hoogte gesteld van diertransporten. In de afgelopen dertig dagen hebben geen transporten van vatbare dieren naar abattoirs meer plaatsgevonden. Tenslotte is er nu een opschorting van de halteplaatsen, terwijl de maximale transporttijd gehandhaafd blijft. Deze halteplaatsen zijn ontworpen als faciliteit voor het rusten, drenken en voederen van getransporteerde levende dieren. Dit zijn echter ook plaatsen waar een dier door een ander dier kan worden besmet."@nl2 "Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, é com todo o prazer que aqui venho, para dar a conhecer a evolução do actual surto de febre aftosa. Até à data, o surto permanece amplamente confinado ao Reino Unido, onde até ao momento foram registados cerca de 99% dos casos. O surto começou com dois casos, detectados a 20 de Fevereiro. No entanto, nas semanas seguintes, o número de casos aumentou exponencialmente, chegando, por vezes, a atingir­se totais diários de 50 casos ou mais. Neste preciso momento, o número total de casos no Reino Unido situa-se acima dos 900. Abordo agora as medidas da Comunidade aplicáveis aos Estados­Membros individualemnte. No que se refere ao Reino Unido, existe uma proibição total das exportações de animais susceptíveis de serem protadores da doença, da carne não tratada e de produtos à base de carne. No entanto, a Irlanda do Norte será excluída desta medida, a partir de hoje, com duas importantes excepções. Não haverá exportação de animais vivos susceptíveis de serem portadores da doença e não haverá alterações à actual restrição na zona de Newry e Mourne, zona onde se registou o único caso de febre aftosa da Irlanda do Norte, há praticamente cinco semanas. Relativamente a França, Países Baixos e Irlanda, está em vigor a proibição de exportação de animais vivos susceptíveis de serem portadores da doença. Vigora também uma proibição de exportação de carne não tratada; produtos à base de carne, leite e produtos lácteos a partir das regiões afectadas da Irlanda (um condado), dos Países Baixos (quatro províncias) e de França (três ). Estas restrições vão sendo adaptadas à medida que as circunstâncias mudam. Por conseguinte, em França, por exemplo, a proibição da exportação de amimais vivos susceptíveis de serem portadores da doença manter-se-á em vigor até 12 de Abril. No entanto, as restrições às exportações de carne não tratada e de produtos à base de carne apenas se aplicarão aos três onde o segundo foco foi detectado em 23 de Março, a partir de hoje e na sequência de investigações minuciosas sobre a situação epidemeológica. As actuais restrições relativas à Irlanda manter-se-ão até 19 de Abril. Nos Países Baixos, onde se verificou um total de 12 casos, desde que o primeiro caso foi detectado em 21 de Março, a situação será revista hoje e amanhã no CVP. Em ambos estes Estados­Membros, as restrições aos produtos cingem-se às regiões onde foram detectados os casos. Eis, em resumo, a situação no que se refere às restrições à exportação e aos movimentos de animais. Gostaria agora de abordar duas outras importantes medidas adoptadas nos últimos dias. Estas prendem-se com a decisão da Comissão de aprovar a vacinação em circunstâncias claramente definidas nos Países Baixos e no Reino Unido. A decisão relativa aos Países Baixos prevê a vacinação supressiva. Está aqui em causa a vacinação de animais que aguardam o abate preventivo e a destruição, com vista a prevenir nova disseminação do vírus. Esta vacinação desempenha um papel importante, sempre que não haja capacidade suficiente para levar a cabo o abate com a rapidez necessária para impedir um novo alastramento da doença. Os Países Baixos estão nesta posição infeliz, e a Comissão e os Estados­Membros, no CVP, estão solidários com a situação. Assim, é absolutamente adequado autorizar a vacinação nestas circunstâncias. A decisão relativa ao Reino Unido é mais complexa. Está apenas confinada ao gado dos condados de Cumbria e Devon. As outras espécies não serão vacinadas, mas sujeitas a abate preventivo num determinado raio em torno das explorações afectadas. Contrariamente à actual política nos Países Baixos, os bovinos vacinados não serão necessariamente mortos ou destruídos. No entanto, haverá restrições rígidas aos movimentos desses bovinos, na sua maioria vacas leiteiras, que os restringirão efectivamente às regiões em causa. Haverá também importantes restrições ao movimento do seu leite e produtos lácteos e, quando posteriormente abatidos, à carne e produtos à base de carne destes animais. A importância das consequências da vacinação fica bem patente no facto de o Reino Unido não ter ainda decidido se acatará ou não a decisão da Comissão nas circunstâncias em que foi solicitada. Os Países Baixos, por seu turno, estão a ponderar um pedido relativo a um regime revisto, semelhante ao aprovado no Reino Unido. Neste preciso momento, o Comité Veterinário Permanente está a debater esse pedido. Estou absolutamente ciente de que a vacinação é um assunto muito controverso. Esta aparece certamente como uma alternativa atraente ao abate e destruição dos animais. Mas a realidade é completamente diferente. Esta demonstra que há importantes limitações à vacinação e que não existe ainda um apoio alargado a esta política. Não foi solicitada aos Estados­Membros a vacinação generalizada, inclusivamente aos Países Baixos e ao Reino Unido. Não foi solicitada pelo Conselho Europeu, que recentemente debateu esta crise em Estocolmo. E também não foi solicitada por toda a comunidade agrícola, assim como não ouvi quaisquer exigências para a sua aplicação nesta minha terceira intervenção aqui no Parlamento. A verdade é que se trata de um assunto complexo, que comporta desafios extraordinários. Já aqui referi anteriormente esses desafios. Permitam-me que os repita. Não existe um teste aprovado, que nos permita distinguir os animais vacinados dos animais infectados. Isso permite que a doença continue a alastrar entre a população animal. Há sete serotipos de febre aftosa, cada um com sub-estirpes. A vacinação apenas é eficaz contra algumas estirpes específicas e por um período limitado. Uma vez que a doença não é endémica na UE, a selecção da vacina adequada seria pura lotaria. Há mais de 300 milhões de cabeças de gado susceptíveis de serem portadoras da doença - bovinos, ovinos e suínos – na UE, que necessitariam de ser vacinadas para termos uma cobertura total, e isso prejudicaria o comércio entre os Estados­Membros e certos países, que insistem em importar apenas de países indemnes de febre aftosa que não pratiquem a vacinação. Face a estas circunstâncias, é ainda bastante consensual que a irradicação do presente surto sem a utilização generalizada da vacinação é o melhor caminho. Antes de concluir, devo dizer que é minha intenção, após irradicado este surto, que se proceda a uma profunda análise de todos os factores que contribuíram para o mesmo e das suas consequências. Abarcar-se-ão temas como os seguintes, que se inserem na minha área de responsabilidade: a debilidade da rastreabilidade dos animais e, em especial, dos ovinos e suínos; o transporte dos animais e, em particular, as medidas que permitem que animais vivos de diferentes Estados­Membros contaminem outros; a vacinação e a oportunidade de nos afastarmos da actual política do 'não' à vacinação generalizada e, se for caso disso, em que circunstâncias e em que condições; controlos sanitários sobre as importações, tendo em conta que as disposições em vigor da UE são adequadas, caso respeitadas, não só para manter o vírus afastado como para garantir o cumprimento adequado dos requisitos em matéria de saúde pública. A situação nos restantes Estados­Membros atingidos é, felizmente, menos grave. Registaram-se dois casos em França, doze nos Países Baixos e um na Irlanda; no entanto, é preciso que mantenhamos um elevado nível de vigilância. Todos os Estados­Membros estão a empregar enormes recursos no combate ao actual surto. Este é especialmente o caso dos Estados-Membros onde se registaram casos e, em particular, no Reino Unido. Verificou-se um elevado nível de solidariedade e de cooperação entre os Estados-Membros nas circunstâncias difíceis que agora se vivem. Mas há outras questões mais amplas que será igualmente necessário abordar: os custos, sendo que o actual surto representa já um custo potencial total para o orçamento da Comunidade de cerca de 170 milhões de euros só em despesas de irradicação da doença; e a investigação de novas vacinas contendo marcadores e de testes de discriminação, que permitam a distinção entre os animais vacinados e os infectados, conferindo um alcance muito maior à vacinação de protecção. Registaram-se já bons progressos nesta área e é preciso intensificá-los. São necessários mais debates nos internacionais, especialmente na OCEI, sobre a actual abordagem ao vírus e, quem sabe, mais importante do que todos os assuntos citados, o nosso actual sistema de produção animal e a sua interacção com a comunidade rural não agrícola, que tanto tem sofrido nas últimas semanas. No entanto, estas questões apenas podem ser abordadas quando a actual crise estiver totalmente sob controlo. Espero que isso aconteça mais cedo do que tarde. Agradeço a vossa atenção e aguardo com expectativa as vossas opiniões. A estratégia da Comissão para debelar a crise tem-se pautado por uma actuação decisiva e célere. O nosso objectivo é ajudar os Estados-Membros a irradicarem a febre aftosa. Existe consenso em torno deste objectivo. Outras considerações – muito importantes – decorrentes da crise terão que aguardar até que este objectivo esteja cumprido. Estamos a manter um elevado grau de coordenação e de cooperação com os Estados-Membros: tiveram já lugar, por exemplo, desde o início da crise, oito reuniões do Comité Veterinário Permanente (CVP); está a decorrer uma nona reunião em Bruxelas neste preciso momento e realizaram-se, igualmente, outras duas reuniões de especialistas laboratoriais em febre aftosa e na situação dos animais em jardins zoológicos. Realizam-se igualmente numerosos contactos diários e trocas de informações com os Estados-Membros e entre estes. Estamos a actuar com urgência, tendo em conta toda a nova informação. Por exemplo, a Comissão determinou a imposição de restrições às exportações e movimentos de animais a partir dos Estados­Membros e regiões afectados 24 horas depois da confirmação dos surtos. Foram tomadas pela Comissão nada mais nada menos do que 18 decisões desde o início da crise. Estamos a actuar com tanta transparência quanto possível. Para além das reuniões do CVP, a crise foi discutida por duas vezes no Conselho “Agricultura” e em cinco ocasiões na Comissão da Agricultaria e do Desenvolvimento Rural, no Conselho Europeu, na COPA ou com organizações de profissionais, bem como em inúmeras conferências de impressa e técnicos. Esta é a terceira vez que compareço perante o Parlamento para dar conta da evolução da situação. Solicitei também aos funcionários dos meus serviços que estivessem disponíveis, a qualquer momento, para manterem os senhores deputados informados da progressão do surto. Estamos a empregar, sempre que possível, relativamente a qualquer novo foco da doença, uma abordagem regionalizada. Visamos assim permitir que o comércio possa prosseguir, ainda que com salvaguardas estritas, a fim de evitar a disseminação da doença. A Comissão tem trabalhado afincadamente com vista a convencer os países terceiros de que as exportações a partir da Comunidade são seguras e não representam quaisquer riscos. Encontrei-me com a Secretária norte­americana para a Agricultura, Ann Veneman, na semana passada, em Washington, e esta comprometeu-se a reanalisar regulamente a situação. Os nossos esforços prosseguem, a fim de conseguirmos o reconhecimento desta abordagem regionalizada por parte dos nossos principais mercados de exportação, como o Japão. Continuo convicto de que as medidas de protecção em vigor são suficientes para prevenir a exportação do vírus para países terceiros. Reitero o meu apelo a estes países para que levantem restrições desnecessárias e injustificadas. Passo agora a abordar toda a série de medidas comunitárias que estão a ser aplicadas. Como referi anteriormente, foram adoptadas, até ao momento, pela Comissão, nada menos do que 18 decisões e, indubitavelmente, tornar-se-ão ainda outras. Estas decisões inserem-se em duas categorias amplas: em primeiro lugar, medidas, cujo efeito se estende a toda a Comunidade; e, em segundo lugar, medidas de aplicação específica a determinados Estados­Membros. Na primeira categoria, medidas com efeitos em toda a Comunidade, à excepção do Reino Unido, existem ainda importantes restrições ao movimento de animais vivos e susceptíveis de padecerem da doença. Essencialmente, com raras excepções, os movimentos apenas são possíveis de uma exploração para um matadouro, ou para outra exploração mediante autorização. Em ambos os casos, os movimentos têm de ser autorizados pelas autoridades competentes do local de partida e do de destino. Esta medida tem provado ser essencial para prevenir o possível alastramento da doença no continente. Outra medida crucial foi a obrigatoriedade de se proceder ao abate de todos os ovinos importados do Reino Unido entre 1 de Fevereiro e 21 de Fevereiro. Esta provou ser, pela epidemiologia do surto francês duas semanas mais tarde, a partir de 13 de Março, a decisão mais importante, com vista a evitar o alastramento maio no continente europeu. Existem também importantes salvaguardas para garantir que quaisquer transportes deste tipo não permitam que os animais entrem em contacto com animais de outras explorações, excepto para o abate directo: os veículos são lavados e desinfectados; é dada a conhecer de forma adequada a movimentação dos animais; a não realização de movimentos de animais susceptíveis de serem portadores da doença para a exploração de destino nos 30 dias anteriores. Por último, está actualmente em vigor uma suspensão dos pontos de repouso, mantendo-se, contudo, o tempo máximo de transporte. Estes pontos destinam-se a permitir o descanso dos animais vivos, bem como o fornecimento de água e aliementos aos mesmos durante o transporte; no entnato, constituem também uma oportunidade para os animais sofrerem a contaminação cruzada de outros animais."@pt11 "Herr talman, ärade parlamentsledamöter! Det är ett nöje för mig att uppdatera er ytterligare om den pågående mul- och klövsjukeepidemin. Fram till i dag är epidemin till stor del begränsad till Förenade kungariket, där nästan 99 procent av de fall som konstaterats hittills har inträffat. Epidemin började med två fall som upptäcktes den 20 februari. Under veckorna som följde steg emellertid antalet fall exponentiellt, ibland med mer än 50 fall per dag. Det totala antalet fall i Förenade kungariket är just nu uppe i över 900. Jag kommer nu att övergå till gemenskapsåtgärder för enskilda medlemsstater. När det gäller Förenade kungariket råder fullständigt förbud mot export av mottagliga levande djur samt kött och köttprodukter som inte behandlats. Emellertid kommer Nordirland från och med i dag att undantas från denna åtgärd, dock med två viktiga undantag: ingen export av levande mottagliga djur får ske, och ingen ändring av de gällande inskränkningarna för området Newry och Mourne, där Nordirlands enda fall av mul- och klövsjuka upptäcktes för nästan fem veckor sedan, kommer att göras. När det gäller Frankrike, Nederländerna och Irland råder förbud mot export av levande mottagliga djur. Det råder även förbud mot export av kött och köttprodukter, mjölk och mjölkprodukter som inte behandlats från de drabbade regionerna i Irland (ett grevskap), Nederländerna (fyra provinser) och Frankrike (tre Dessa inskränkningar anpassas allteftersom omständigheterna ändras. Därför kommer, till exempel, förbudet i Frankrike mot export av levande mottagliga djur att vara i kraft till den 12 april. Inskränkningarna beträffande export av kött och köttprodukter som inte behandlats kommer emellertid bara att gälla för de tre där det andra fallet konstaterades den 23 mars, från och med i dag och så länge det är motiverat enligt de detaljerade undersökningarna av den epidemiologiska situationen. De befintliga inskränkningarna för Irland kvarstår till den 19 april. Situationen i Nederländerna, där totalt 12 fall har konstaterats sedan det första fallet upptäcktes den 21 mars, kommer att ses över i Ständiga veterinärkommittén i dag och i morgon. I både dessa medlemsstater är inskränkningarna beträffande produkter begränsade till de regioner i vilka fallen har upptäckts. Det sammanfattar situationen när det gäller inskränkningar beträffande export och förflyttning av djur. Jag skulle nu vilja övergå till två andra viktiga åtgärder som antagits under de senaste dagarna. Det gäller kommissionens beslut om att godkänna vaccination under tydligt angivna omständigheter i Nederländerna och Förenade kungariket. Beslutet som rör Nederländerna medger skyddsvaccination. Detta omfattar vaccination av djur som väntar på att avlivas och destrueras i förebyggande syfte, för att förhindra virusets vidare spridning. Det har en roll att spela då det rådet brist på kapacitet för att avliva och slakta med den hastighet som krävs för att förhindra att sjukdomen sprids vidare. Nederländerna befinner sig i denna olyckliga belägenhet, och kommissionen och medlemsstaterna i Ständiga veterinärkommittén är fulla av förståelse för situationen. Det är således fullt på sin plats att tillåta vaccination under dessa omständigheter. Beslutet som rör Förenade kungariket är mer komplicerat. Det gäller endast boskap i grevskapen Cumbria och Devon. Andra arter skulle inte vaccineras utan avlivas i förebyggande syfte, i en viss radie runt smittade gårdar. I motsats till den nuvarande politiken i Nederländerna skulle de vaccinerade nötkreaturen inte nödvändigtvis avlivas och förstöras. Det skulle emellertid föreligga mycket stränga inskränkningar beträffande förflyttning av dessa nötkreatur, huvudsakligen mjölkkor, vilket i sak skulle innebära att djuren inte lämnade de drabbade regionerna. Det skulle även föreligga betydande inskränkningar beträffande förflyttning av mjölk och mjölkprodukter från dessa djur och, när de så småningom slaktats, av kött och köttprodukter från desamma. Det är ett mått på de följder som är förknippade med vaccination, att Förenade kungariket ännu inte har bestämt sig för om man kommer att utnyttja kommissionens beslut under de omständigheter för vilka det har begärts. Nederländerna, för sin del, överväger att begära en reviderat system liknande det som godkänts i Förenade kungariket. Medan vi talar diskuterar man just den begäran i Ständiga veterinärkommittén. Jag inser till fullo att frågan om vaccination är mycket känsloladdad. Att vaccinera ter sig onekligen som ett attraktivt alternativ till att avliva och förstöra djur. Men verkligheten är en helt annan. Verkligheten är att en vaccinationsåtgärd är förknippad med betydande begränsningar och att det ännu inte finns något utbrett stöd för en sådan politik. Allmän vaccination har inte begärts av medlemsstaterna, inklusive Nederländerna och Förenade kungariket. Det har inte begärts av Europeiska rådet, som nyligen diskuterade krisen i Stockholm. Och det har inte begärts av jordbruksbefolkningen i stort; jag har inte heller hört några krav på att vi skall börja vaccinera under detta mitt tredje framträdande i parlamentet. Verkligheten är att det är en komplicerad fråga som är förenad med väldiga utmaningar. Jag har talat till er förut om några av dessa utmaningar. Låt mig nu upprepa dem. Det finns inget godkänt test för att särskilja individuellt vaccinerade djur från smittade djur. Detta innebär att sjukdomen kan leva kvar i djurbeståndet. Det finns sju serologiska typer av mul- och klövsjuka, var och en med flera understammar. En vaccination är bara verksam mot målstammen och endast under en begränsad tidsrymd. Eftersom sjukdomen inte är endemisk i EU, skulle valet av lämplig vaccinstam vara rena lotteriet. Det finns i EU över 300 miljoner mottagliga djur – nötkreatur, får och grisar – som skulle behöva vaccineras för att garantera en fullgod säkerhetsnivå, vilket skulle riskera vår handel mellan medlemsstaterna och med vissa länder som insisterar på att importera enbart från länder som är fria från mul- och klövsjuka och som inte vaccinerar sina djur. Mot bakgrund av dessa omständigheter råder det fortfarande enighet om att det bästa sättet att handla är att bekämpa den pågående epidemin utan att tillämpa allmän vaccination. Innan jag avslutar vill jag säga att min avsikt är att vi, när epidemin har bekämpats, skall genomföra en mycket grundlig undersökning av alla faktorer som bidragit till den pågående epidemin liksom av följderna. Detta kommer att omfatta bland annat följande frågor, som faller inom mitt ansvarsområde: brister i fråga om djurs, särskilt fårs och grisars, spårbarhet; djurtransporter, och särskilt bestämmelser som medför att levande djur från olika medlemsstater kan smitta varandra; vaccination, och frågan om huruvida vi måste avvika från den nuvarande linjen, som innebär "nej" till allmän vaccination, och, om så är fallet, under vilka omständigheter och på vilka villkor; sanitära kontroller av importen, samtidigt som vi inte får glömma bort att EU:s befintliga föreskrifter är tillräckliga om de respekteras, inte bara för stänga viruset ute, utan även för att garantera att folkhälsokraven respekteras fullständigt och på ett riktigt sätt. Lyckligtvis är situationen i de andra drabbade medlemsstaterna inte lika allvarlig. Två fall har konstaterats i Frankrike, tolv i Nederländerna och ett fall i Irland; vi måste emellertid fortsätta att vara mycket vaksamma. Alla medlemsstater satsar enorma resurser på att bekämpa den pågående epidemin. Det gäller särskilt i de medlemsstater i vilka fall har konstaterats, i synnerhet i Förenade kungariket. Medlemsstaterna har uppvisat en mycket stor solidaritet och ett mycket gott samarbete under de rådande svåra omständigheterna. Men det finns också andra, mer allmänna frågor som måste betraktas. Kostnader: den pågående epidemins totala potentiella kostnad för gemenskapens budget uppgår redan till upp till 170 miljoner euro enbart för åtgärder som avser bekämpning av sjukdomen. Forskning om nya markörvacciner och diskriminerande tester som kommer att göra det möjligt att enkelt särskilja vaccinerade djur från smittade djur, vilket innebär att tillämpningsområdet för skyddsvaccination vidgas avsevärt. Man har redan gjort stora framsteg på detta område, och ansträngningarna måste ökas ytterligare. Ytterligare diskussioner i de berörda internationella organen, särskilt i den internationella smittskyddsorganisationen för djur (Office International des Épizootis, OIE), om det nuvarande synsättet på viruset samt, kanske viktigast av alla de saker som tagits upp, våra nuvarande system för djurproduktion samt samspelet mellan dessa och den icke-jordbrukande landsbygdsbefolkningen, som har drabbats enormt under de senaste veckorna. Dessa frågor kan emellertid tas upp först när den nuvarande krisen är under kontroll. Jag hoppas att det kommer att ske förr snarare än senare. Jag tackar er för er uppmärksamhet och ser nu fram emot att höra era åsikter. Kommissionens tillvägagångssätt för att bemöta krisen har varit att handla snabbt och beslutsamt. Vårt mål är att hjälpa medlemsstaterna att utrota mul- och klövsjukan. Det råder enighet om detta mål. Andra överväganden – mycket viktiga överväganden – som härrör från krisen måste vänta tills detta mål har nåtts. Vår samordning och vårt samarbete med medlemsstaterna är mycket omfattande: till exempel har Ständiga veterinärkommittén hållit åtta möten sedan krisen bröt ut; ett nionde äger rum i Bryssel medan vi talar; dessutom har ytterligare två fackmöten med laboratorieexperter på mul- och klövsjuka och djurparksdjur ägt rum. Det förekommer även otaliga dagliga kontakter och informationsutbyten med och mellan medlemsstaterna. Vi handlar omgående på grundval av all ny information. Till exempel har kommissionen vidtagit åtgärder för att införa restriktioner beträffande export och djurförflyttningar från drabbade medlemsstater och regioner inom 24 timmar efter bekräftade utbrott. Kommissionen har antagit inte mindre än 18 beslut sedan krisen bröt ut. Vi handlar med största möjliga öppenhet. Förutom på Ständiga veterinärkommitténs möten har krisen diskuterats två gånger i rådet (jordbruk) och fem gånger i utskottet för jordbruk och landsbygdens utveckling, i Europeiska rådet, i Kommittén för jordbrukets näringslivsorganisationer (COPA) eller med yrkesorganisationer samt på oräkneliga presskonferenser och tekniska genomgångar. Detta är tredje gången som jag framträder i parlamentet för att uppdatera er om utvecklingen. Jag har även bett mina tjänstemän att ständigt stå till förfogande för att hålla er underrättade om epidemins utveckling. Då det är möjligt anlägger vi ett regionalistiskt synsätt på de nya utbrotten. Detta är utformat för att medge en fortsatt handel, vilken dock kringgärdas av mycket stränga säkerhetsåtgärder för att förhindra att sjukdomen sprids vidare. Kommissionen har arbetat hårt för att övertyga länder utanför gemenskapen om att exporten från gemenskapen är säker och inte utgör någon risk. Jag hade i förra veckan, i Washington, ett möte med USA:s nya jordbruksminister, Ann Veneman, och hon har lovat att se över situationen regelbundet. Vi fortsätter våra ansträngningar för att få stora exportmarknader, som Japan, att erkänna detta regionalistiska synsätt. Jag är helt säker på att de skyddsåtgärder som vidtagits är tillräckliga för att förhindra att viruset sprider sig till länder utanför gemenskapen. Jag upprepar min uppmaning till dem om att häva onödiga och obefogade inskränkningar. Jag kommer nu att övergå till de åtgärder som vidtagits på gemenskapsnivå. Som jag påpekade tidigare, har kommissionen hittills antagit inte mindre än 18 beslut, och de kommer utan tvekan att följas av fler. De kan indelas i två huvudgrupper: för det första, åtgärder som påverkar hela gemenskapen, och, för det andra, åtgärder som gäller enskilda medlemsstater. När det gäller den första gruppen – åtgärder som omfattar hela gemenskapen med undantag för Förenade kungariket – finns det fortfarande mycket betydande inskränkningar beträffande förflyttningar av levande och mottagliga djur. I allt väsentligt, med några få undantag, får förflyttningar bara ske från en gård till ett slakteri, eller till en annan gård, om tillstånd innehas. I båda fallen måste förflyttningarna godkännas av vederbörande myndigheter på avreseorten och bestämmelseorten. Detta har visat sig vara nödvändigt för att förhindra sjukdomens potentiella vidare spridning på kontinenten. En annan nödvändig åtgärd var skyldigheten att slakta alla får som importerats från Förenade kungariket mellan den 1 februari och 21 februari. Detta har av epidemiologin för det franska utbrottet två veckor senare, den 13 mars, visat sig vara det mest avgörande beslutet för att förhindra ytterligare spridning på det europeiska fastlandet. Det finns även viktiga säkerhetsåtgärder som garanterar att sådana transporter inte innebär att djur kommer i kontakt med djur från andra gårdar, bortsett från för omedelbar slakt. Fordon tvättas och desinficeras, djurförflyttningar anmäls på ett adekvat sätt; inga förflyttningar av mottagliga djur har ägt rum till gårdar från vilka djur avsänts inom de föregående 30 dagarna. Slutligen har nu mellanstationerna tillfälligt stängts, samtidigt som den längsta tillåtna transporttiden står fast. Dessa stationer är avsedda för att levande djur som transporteras skall kunna erbjudas vila, vatten och foder; de utgör emellertid även en risk för smitta mellan djuren."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(ΕΝ)"8 "Byrne,"8,10,3,12 "Comisión"12 "Commission"10,3 "briefing"9 "briefings"11 "départements"10,3,11,9 "départements)."13 "départements,"13,11 "fora"11 "Επιτροπή"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph