Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-04-03-Speech-2-115"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010403.6.2-115"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Au cours de la discussion sur les orientations budgétaires pour l’année 2002, nous avons entendu certains se féliciter du faible coût, pour le budget européen, des opérations d’introduction de la monnaie unique. Cette remarque nous paraît quelque peu cynique, car une charge relativement élevée sera supportée par les petits commerçants, qui n’en tireront guère d’avantages et à qui personne ne vient en aide.
Beaucoup d’autres petites entreprises se trouvent d’ailleurs dans le même cas. Au contraire, les grandes entreprises travaillant à l’échelle européenne tireront des bénéfices, directs ou indirects, du passage à l’euro et pourront ainsi amortir les coûts de la réorganisation et des investissements qu’il implique. Mais comment feront les autres ?
Cet aspect particulier - mais on pourrait en trouver beaucoup d’autres dans le même sens - montre à quel point cette opération a été pensée, depuis le début, pour résoudre certains problèmes des grands, mais pas des petits.
C’est pourquoi il est urgent, à notre avis, que l’Union - ou les États membres par délégation - apportent une aide financière directe, au moins aux petits commerçants. Il n’est pas normal que les États et les institutions européennes prennent des décisions coûteuses dont ils font supporter la charge par d’autres. Finalement, le passage matériel à l’euro, sous forme de pièces et de billets, risque de se trouver handicapé par ceux-là mêmes qui l’ont décidé."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Under forhandlingen om budgetretningslinjerne for 2002 har vi hørt nogle medlemmer ønske tillykke med de lave omkostninger på EU-budgettet for indførelse af den fælles mønt. Det er efter vores mening en smule kynisk, fordi en relativt omfattende del af omkostningerne bæres af detailhandlen, som næppe kan drage nogen fordel heraf, og som ingen er interesseret i at hjælpe.
Mange andre små virksomheder befinder sig i øvrigt i samme situation. Derimod vil de store virksomheder, der opererer på EU-plan, drage direkte eller indirekte nytte af overgangen til euroen, og de vil derfor være i stand til at dække omkostningerne ved den medfølgende omorganisering og investering. Men hvordan skal de andre klare sig?
Dette særlige aspekt - men man kunne finde mange andre i samme genre - viser, i hvilken grad denne operation siden begyndelsen har været tænkt som et middel til at løse visse problemer for de store, men ikke for de små.
Derfor er det efter vores mening bydende nødvendigt, at Unionen - eller medlemsstaterne pr. delegation - yder en direkte finansieringsstøtte til i hvert fald detailhandlen. Det er ikke acceptabelt, at medlemsstaterne og EU-institutionerne tager dyre beslutninger, som skal betales af andre. I sidste ende risikerer den materielle overgang til euroen i form af mønter og sedler at blive besværliggjort af de samme mennesker, som har indført euroen."@da1
"Im Verlaufe der Aussprache über die Haushaltsleitlinien für das Jahr 2002 gaben einige Redner ihrer Freude darüber Ausdruck, dass die Einführung der gemeinsamen Währung das Gemeinschaftsbudget nur gering belaste. Diese Bemerkung erscheint uns recht zynisch, denn eine relativ hohe Belastung entsteht für die Kleinhändler, die daraus kaum Vorteile ziehen und denen niemand zu Hilfe kommt.
Viele andere Kleinunternehmen befinden sich übrigens in der gleichen Situation. Hingegen werden die großen Unternehmen, die auf europäischer Ebene tätig sind, direkte oder indirekte Vorteile aus der Einführung des Euro ziehen und auf diese Weise die Kosten für die Umstellung und die damit verbundenen Investitionen amortisieren. Was sollen aber die anderen machen?
Dieser spezielle Aspekt – aber man könnte auch noch viele andere im gleichen Sinne nennen – macht deutlich, dass diese Operation von Anfang an darauf angelegt war, bestimmte Probleme der Großen, nicht aber der Kleinen, zu lösen.
Deshalb sollte aus unserer Sicht die Union – oder die Mitgliedstaaten in ihrem Auftrag – zumindest den kleinen Händlern finanzielle Hilfe leisten. Es ist doch nicht normal, dass die Staaten und die europäischen Institutionen kostspielige Entscheidungen treffen, deren Kosten sie anderen aufbürden. So besteht die Gefahr, dass die materielle Einführung des Euro in Form von Münzen und Banknoten durch jene behindert wird, die sie beschlossen haben."@de7
"Κατά τη συζήτηση σχετικά με τους προσανατολισμούς για τον προϋπολογισμό του 2002, ακούσαμε ορισμένους να εκφράζουν την ικανοποίησή τους για το ότι οι δράσεις για την εισαγωγή του κοινού νομίσματος είχαν τόσο χαμηλό κόστος για τον κοινοτικό προϋπολογισμό. Θεωρούμε την παρατήρηση αυτή κάπως κυνική, διότι ένα μεγάλο σχετικά μέρος της επιβάρυνσης θα το υποστούν οι μικρέμποροι, οι οποίοι δεν θα έχουν κανένα όφελος και προς βοήθεια των οποίων ουδείς σπεύδει.
Πολλές άλλες μικρές επιχειρήσεις βρίσκονται εξάλλου στην ίδια θέση. Αντιθέτως, οι μεγάλες επιχειρήσεις που δραστηριοποιούνται σε ευρωπαϊκή κλίμακα θα αποκομίσουν άμεσα ή έμμεσα κέρδη από τη μετάβαση στο ευρώ και θα μπορέσουν έτσι να αποσβέσουν το κόστος της αναδιοργάνωσης και των επενδύσεων που αυτή προϋποθέτει. Τι θα κάνουν όμως οι άλλοι;
Η ιδιαίτερη αυτή πτυχή – μπορούμε να βρούμε ωστόσο και πολλές άλλες ανάλογες – καταδεικνύει σε ποιο βαθμό το εν λόγω εγχείρημα επινοήθηκε, εξαρχής, προκειμένου να επιλυθούν ορισμένα προβλήματα των μεγάλων, αλλά όχι των μικρών.
Για το λόγο αυτό, θεωρούμε ότι η Ένωση – ή τα κράτη μέλη, εφόσον εξουσιοδοτηθούν – πρέπει να χορηγήσουν επειγόντως άμεση οικονομική ενίσχυση στους μικρεμπόρους τουλάχιστον. Δεν είναι φυσιολογικό να λαμβάνουν τα κράτη μέλη και τα ευρωπαϊκά θεσμικά όργανα πολυδάπανες αποφάσεις και να φορτώνουν το βάρος τους στους άλλους. Τελικά, οι ίδιοι εκείνοι που αποφάσισαν την πρακτική μετάβαση στο ευρώ, με τα χαρτονομίσματα και τα κέρματα, κινδυνεύουν να της δημιουργήσουν προβλήματα."@el8
".
During the debate on the 2002 budget guidelines, we heard some speakers welcome the fact that the steps to introduce the single currency would be of little cost to the European budget. In our view, this comment seems somewhat cynical, since a relatively large part of the costs will be paid by small traders, who will reap hardly any of the benefits and who have no one to come to their rescue.
Many other small businesses are in the same situation. On the other hand, large businesses based in Europe will reap the benefits, directly or indirectly, from the changeover to the single currency and thus will be able to offset the costs of reorganisation and investment that are involved. What about the others though?
This particular view – but many others of a similar nature can be found – shows how much consideration has been given from the outset to resolving some of the problems facing large companies, but not those facing small businesses.
That is why, in our view, the European Union – or the Member States by delegation – must provide immediate financial support, at least to small traders, as a matter of urgency. It is not acceptable for Member States and the European institutions to take decisions involving huge costs that others have to bear. Lastly, the actual changeover to the euro, with the introduction of coins and notes, is at risk of being hampered by the very people who decided that it would go ahead."@en3
". - (FR) En el transcurso del debate sobre las orientaciones presupuestarias para el año 2002, hemos oído a algunos felicitarse por el bajo coste de las operaciones de introducción de la moneda única para el presupuesto europeo. Esta observación nos parece un poco cínica, ya que una carga relativamente elevada será soportada por los pequeños comerciantes, que no conseguirán apenas ventajas y a quienes no ayuda nadie.
Muchas otras empresas pequeñas se encuentran por cierto en el mismo caso. Sin embargo, las grandes empresas que trabajan a escala europea obtendrán beneficios, directos o indirectos, del paso al euro y podrán de este modo amortizar los costes de la reorganización y de las inversiones que ello implica. Pero ¿qué harán los demás?
Este aspecto particular - se podrían encontrar muchos otros en el mismo sentido - demuestra hasta qué punto esta operación ha sido pensada desde sus inicios para resolver algunos problemas de los grandes, pero no de los pequeños.
Por ello, resulta urgente en nuestra opinión que la Unión - o los Estados miembros por delegación - aporten una ayuda financiera directa, al menos a los pequeños comerciantes. No es normal que los Estados y las instituciones europeas adopten decisiones costosas cuya carga la soportarán otros. Finalmente, el paso material al euro, en forma de monedas y de billetes, puede verse obstaculizado por los mismos que lo decidieron."@es12
"Jotkut kiittelivät vuoden 2002 talousarvion suuntaviivoja koskevassa keskustelussa yhtenäisvaluutan käyttöönoton alhaisia kustannuksia Euroopan talousarviossa. Kiittely tuntuu meistä hieman kyyniseltä, sillä yhtenäisvaluutan käyttöönotto tulee suhteellisen kalliiksi pienkauppiaille, jotka eivät siitä juurikaan itse hyödy ja joita kukaan ei tue.
Myös monet muut pienyritykset ovat vastaavassa tilanteessa. Sitä vastoin Euroopan laajuiset suuryritykset hyötyvät välittömästi tai välillisesti euroon siirtymisestä ja kykenevät siten maksamaan euron käyttöönoton vaatimien uudistusten ja investointien kustannukset. Mutta kuinka muut yritykset selviävät kustannuksista?
Tämä erityinen näkökohta – ja samankaltaisia on monia muitakin – osoittaa, missä määrin koko operaatio on alusta alkaen suunniteltu suuryritysten ongelmien ratkaisemiseksi pienyritykset sivuuttaen.
Sen vuoksi katsomme, että unionin – tai jäsenvaltioiden, joille unioni on delegoinut osan vastuusta – olisi kiireesti myönnettävä suoraa taloudellista tukea ainakin pienkauppiaille. Ei ole oikein, että jäsenvaltiot ja Euroopan toimielimet tekevät kalliita päätöksiä ja maksattavat ne sitten muilla. Euron "konkreettinen" käyttöönotto kolikkojen ja seteleiden myötä saattaa vaikeutua juuri niiden toiminnan takia, jotka ovat olleet siitä päättämässä."@fi5
"Durante la discussione sugli orientamenti di bilancio per il 2002, abbiamo sentito alcuni congratularsi del costo ridotto, per il bilancio europeo, delle operazioni d'introduzione della moneta unica. Questa osservazione ci sembra un po' cinica, in quanto un onere relativamente elevato ricadrà invece sui piccoli commercianti che non ne trarranno nessun vantaggio e che nessuno aiuta.
Molte altre piccole imprese si trovano del resto nella stessa situazione. Viceversa, le grandi imprese che lavorano su scala europea trarranno vantaggi diretti o indiretti dal passaggio all'euro e potranno così ammortizzare i costi della riorganizzazione e degli investimenti che comporta. Ma come faranno gli altri?
Questo specifico aspetto, ma se ne potrebbero trovare molti altri simili, indica fino a che punto l'operazione sia stata ideata fin dall'inizio per risolvere determinati problemi dei grandi, ma non dei piccoli.
Per questo motivo urge, secondo noi, che l'Unione, oppure per delega gli Stati membri, dia un aiuto finanziario diretto almeno ai piccoli commercianti. Non è normale che gli Stati e le Istituzioni europee adottino costose decisioni facendone ricadere l'onere sugli altri. Infine, il passaggio materiale all'euro sotto forma di monete e banconote rischia di risultare ostacolato proprio da parte di coloro che l'hanno deciso."@it9
".
During the debate on the 2002 budget guidelines, we heard some speakers welcome the fact that the steps to introduce the single currency would be of little cost to the European budget. In our view, this comment seems somewhat cynical, since a relatively large part of the costs will be paid by small traders, who will reap hardly any of the benefits and who have no one to come to their rescue.
Many other small businesses are in the same situation. On the other hand, large businesses based in Europe will reap the benefits, directly or indirectly, from the changeover to the single currency and thus will be able to offset the costs of reorganisation and investment that are involved. What about the others though?
This particular view – but many others of a similar nature can be found – shows how much consideration has been given from the outset to resolving some of the problems facing large companies, but not those facing small businesses.
That is why, in our view, the European Union – or the Member States by delegation – must provide immediate financial support, at least to small traders, as a matter of urgency. It is not acceptable for Member States and the European institutions to take decisions involving huge costs that others have to bear. Lastly, the actual changeover to the euro, with the introduction of coins and notes, is at risk of being hampered by the very people who decided that it would go ahead."@lv10
"Tijdens de discussie over de begrotingsrichtsnoeren voor 2002 hoorden wij sommigen hun tevredenheid uitspreken over de geringe kosten die de introductie van de eenheidsmunt voor de Europese begroting met zich mee zou brengen. Wij vinden dit een enigszins cynische opmerking, omdat de kleine middenstanders met relatief hoge lasten te maken krijgen, terwijl zij er nauwelijks voordeel van hebben en van niemand steun ondervinden.
Overigens zitten veel andere kleine bedrijven in hetzelfde schuitje. De grote ondernemingen die op Europese schaal opereren zullen daarentegen direct of indirect voordeel hebben van de overgang naar de euro. Zij kunnen de kosten voor reorganisatie en investeringen die aan de invoering verbonden zijn, afschrijven. Maar wat kunnen andere bedrijven doen?
Dit specifieke aspect - maar we zouden nog veel meer, vergelijkbare voorbeelden kunnen noemen - toont aan hoezeer er meteen al bij de opzet van deze operatie wél is gezocht naar oplossingen voor bepaalde problemen van de grote ondernemingen, maar niet voor die van de kleine.
Wij achten het daarom dringend noodzakelijk dat de Unie - of elke lidstaat zelf bij volmacht - in ieder geval de kleine middenstanders directe financiële steun verleent. Het is niet normaal dat de lidstaten en de Europese instellingen kostbare besluiten nemen en anderen voor de lasten laten opdraaien. Tot slot zou de daadwerkelijke invoering van de euro, in de vorm van munten en bankbiljetten, wel eens belemmerd kunnen worden door dezelfde instellingen die er het besluit toe namen."@nl2
"Durante a discussão sobre as orientações orçamentais para o ano de 2002, houve quem se congratulasse com o baixo custo, para o orçamento europeu, das operações de introdução da moeda única. Este comentário parece-nos um tanto cínico, pois os pequenos comerciantes terão de suportar um encargo relativamente elevado, comerciantes que daí não retiram qualquer vantagem e que ninguém se dispõe a ajudar.
Muitas são, aliás, as pequenas empresas que se encontram no mesmo caso. Pelo contrário, as grandes empresas que trabalham à escala europeia retirarão vantagens, directas ou indirectas, da passagem ao euro e poderão, assim, amortizar os custos da reorganização e os investimentos que essa passagem implica. Mas como farão as outras?
Este aspecto particular – mas é possível encontrar muitos outros semelhantes – mostra a que ponto esta operação foi pensada, desde o início, com o intuito de resolver determinados problemas dos grandes, mas não dos pequenos.
Por isso, é urgente, em nosso entender, que a União – ou os Estados-Membros, por delegação – concedam uma ajuda financeira directa, pelo menos, aos pequenos comerciantes. Não é normal que os Estados e as Instituições Europeias tomem decisões onerosas, fazendo com que os respectivos custos sejam suportados por terceiros. Por último, a passagem material ao euro, sob a forma de moeda e notas, corre o risco de se ver prejudicada exactamente por quem a decidiu."@pt11
"Under diskussionen om riktlinjerna för budgetförfarandet för 2002 har vi fått höra somliga glädja sig åt att den europeiska budgeten inte kommer att bli särskilt belastad av införandet av den gemensamma valutan. Detta påpekande framstår något cyniskt för oss, eftersom den relativt höga kostnaden kommer att få betalas av små affärsidkare som knappast får några fördelar och som ingen kommer att stödja.
Många andra småföretag befinner sig för övrigt i samma situation. De stora företag som arbetar på Europanivå kommer tvärtom att gagnas av övergången till euron, direkt eller indirekt, de kommer således att kunna skriva av kostnaderna för den omorganisation och de investeringar som övergången medför. Men hur kommer de andra att göra?
Denna särskilda aspekt – man skulle också kunna hitta många andra aspekter med samma innebörd – visar i vilken utsträckning detta projekt redan från början var tänkt att lösa vissa av de stora företagens problem, men inte småföretagens.
Därför är det enligt vår mening brådskande att unionen – eller medlemsstaterna, genom att de delegerar uppgiften – ger ett direkt ekonomiskt stöd, åtminstone till småhandlarna. Det hör inte till vanligheten att de europeiska institutionerna och medlemsstaterna fattar kostsamma beslut som de låter andra betala för. Den konkreta övergången till euron, i form av mynt och sedlar, riskerar i sista hand att försvåras av samma personer som bestämde att vi skall övergå till euron."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Berthu (NI ),"12,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples