Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-04-03-Speech-2-076"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010403.5.2-076"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Herr Präsident! Ich möchte mich ausdrücklich der Intervention von Frau Theato anschließen. Ich halte es auch für ein Riesenproblem, dass der Rat bei dieser Diskussion nicht dabei ist. Wenn man dann noch den Bericht des Rates zur Entlastung anschaut, dann bekommt man wirklich den Eindruck, dass der Rat in vielen Bereichen keine Ahnung hat, wovon er schreibt. Gerade im Bereich des Entwicklungsfonds zum Beispiel hat man den Eindruck, dass der Rat seine Stellungnahmen, die er schon vor Jahren abgegeben hat, einfach wieder auflegte, anstatt sich wirklich mit dem Thema auseinander zu setzen. Das halte ich besonders deshalb für einen Skandal, weil der Rat gerade in dem Bereich mit dafür verantwortlich ist, dass es hier Probleme gibt. Es gibt hier immer noch ungeklärte Zuständigkeitskonflikte zwischen den Mitgliedstaaten und der Kommission. Hier erwarte ich, dass der Rat etwas mehr Verantwortungsbewusstsein zeigt und mehr Verantwortung übernimmt.
Das Parlament bemüht sich, bei dieser Entlastung sehr genau zwischen dem, was an dringend erforderlichen Kontrollaufgaben nötig ist, und dem, was auf der anderen Seite natürlich genauso wichtig ist, nämlich einen weiteren Vertrauensverlust für die europäischen Institutionen zu vermeiden, abzuwägen. Ich habe mir deshalb als Berichterstatterin für den Entwicklungsfonds sehr lange überlegt, ob ich wirklich für einen Aufschub der Entlastung eintreten kann. Aber die Entscheidung ist klar, und ich habe auch die volle Zustimmung des Ausschusses für Haushaltskontrolle.
Ich möchte aber noch einmal ausdrücklich betonen, dass wir nicht die Entlastung verweigern, wie es heute zum Beispiel in einer Zeitung stand, sondern dass wir die Entlastung aufschieben. Wir wollen deshalb diesen Entlastungsaufschub, weil wir der Meinung sind, dass die Kommission durchaus auf dem richtigen Weg ist, dass es aber noch eines gewissen Drucks bedarf, damit dieser Weg auch zufriedenstellend beschritten wird. Es handelt sich also nicht um Misstrauen gegenüber dem zuständigen Kommissar, sondern es soll damit deutlich gemacht werden, dass der Aktionsplan, den er vor einem Jahr während der Entlastung 1998 gemeinsam mit dem Parlament aufgestellt hat, genau die richtige Antwort auf die vorliegenden Probleme ist, dass wir aber als zuständiger Ausschuss und als Parlament die ersten Ergebnisse dieses Aktionsplans in unseren Entlastungsprozess einbeziehen wollen. Da die ersten Ergebnisse im April/Mai zu erwarten sind, beantragen wir einen Aufschub der Entlastung bis zu diesem Zeitpunkt.
Wir halten das auch deshalb für ausgesprochen notwendig, weil gerade im Bereich des Entwicklungsfonds bzw. des Managements des Entwicklungsfonds noch viele Verbesserungen, was das Auditing und die Zusammenarbeit mit den Mitgliedstaaten angeht, vorgenommen werden müssen. Ich möchte mich in dem Zusammenhang auch noch einmal für die gute Zusammenarbeit mit dem Europäischen Rechnungshof bedanken, der sehr hilfreich war in seiner Einschätzung des Managements des Entwicklungsfonds. Ich möchte darauf verweisen, dass die positive DAC, die im Bericht des Rechnungshofes steht, relativ zu bewerten ist, weil auch der Rechnungshof nach Anfragen mündlich und schriftlich darauf hingewiesen hat, dass er natürlich Probleme hat und nicht 77 Länder und 250 Projekte untersuchen kann, dass er in diesem Bereich auf die Zusammenarbeit mit den Staaten angewiesen ist, die die Hilfe bekommen, und hier noch viel Arbeit geleistet werden muss. Zum einen müssen die Delegationen vor Ort gestärkt werden, zum anderen müssen aber auch die Verwaltungsstrukturen in den Ländern gestärkt werden, es muss gemeinsame Projekte geben, in denen die Verantwortlichen aus diesen Staaten sich auch in Europa beim Rechnungshof entsprechend sachkundig machen können, sowie Austauschprojekte für die Zuständigen in den Verwaltungsstrukturen der AKP-Staaten mit dem Rechnungshof. Wir brauchen dringend eine Verbesserung der Verwaltungsstruktur, um den Aufgaben, die im Bereich der Entwicklungshilfe anstehen, gerecht zu werden.
Aufschub der Entlastung beantrage ich aber auch - und das möchte ich betonen -, weil es gerade in meinem Bereich an Transparenz gefehlt hat. Der Kommissar hat sich in meinem Bereich in vielen Einzelbereichen als sehr zögerlich und ängstlich erwiesen, Informationen kamen zu spät bei mir als Berichterstatterin bzw. schon nach Antragschluss oder gar nicht an. Ich denke, der Verweis seiner Mitarbeiter auf das Rahmenabkommen mit dem Parlament ist auch wenig hilfreich, um auf Seiten des Berichterstatters oder der Berichterstatterin Vertrauen zu schaffen und zu bewirken, dass wir hier zu einer konstruktiven Zusammenarbeit kommen. Da muss die Kommission künftig transparenter und souveräner agieren und mit mehr Vertrauen auf das Parlament zugehen, damit wir gemeinsam diese Entlastung zu einem zufriedenstellenden Abschluss bringen können.
Ich möchte auch noch einmal betonen, dass gerade im Bereich des Entwicklungsfonds viele Dinge verbessert werden müssen. Der Kommissar steht vor schwierigen Aufgaben. Es gibt einen alten Rückstand an Verpflichtungen, die er noch von der alten Kommission geerbt hat. Es gibt unangemessene Verwaltungsstrukturen und personelle Unterbesetzung. In den Ländern selber gibt es Probleme mit Kriegen und Krisen - all dies berücksichtigen wir. Wir sind auch durchaus bereit zuzugeben, dass in diesem Bereich mit den Fragen der Kontrolle etwas diffiziler umgegangen werden muss. Die Kontrolle in einem Entwicklungsland muss davon ausgehen, dass bei Entwicklungshilfe Korruption immer involviert ist und man abwägen muss, in welcher Form man gerade in diesen Ländern agiert.
Das heißt, wir sind durchaus bereit, hier auf die Kommission zuzugehen und die großen Probleme zu sehen. Allerdings möchten wir noch einmal betonen, dass die EU und die Kommission, wenn sie bei der Bevölkerung für die wichtige Aufgabe der Entwicklungshilfe Vertrauen schaffen will, natürlich auch in ihrer Managementstruktur den Auflagen entsprechend gerecht werden muss. Es ist zu betonen, dass der Rückstau an Zahlungsverpflichtungen inzwischen eine beängstigende Größe angenommen hat."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg vil gerne klart tilslutte mig fru Theatos indlæg. Jeg synes også, det er et kæmpeproblem, at Rådet ikke er til stede ved denne diskussion. Hvis man så også ser på Rådets rapport om dechargen, så får man virkelig det indtryk, at Rådet på mange områder ikke har nogen anelse om, hvad det er, det skriver om. Netop når det gælder udviklingsfondene, har man f.eks. det indtryk, at Rådet simpelthen har genoptrykt de udtalelser, som det kom med for flere år siden, i stedet for virkelig at beskæftige sig med emnet. Det synes jeg er en skandale, især fordi Rådet netop på dette område har et medansvar for, at der er problemer. Der er stadig uafklarede kompetencekonflikter mellem medlemsstaterne og Kommissionen. Her forventer jeg, at Rådet viser noget større ansvarsbevidsthed og påtager sig et større ansvar.
Parlamentet gør sig umage for i denne decharge at foretage en meget nøje afvejning mellem de helt nødvendige kontrolopgaver og det, som på den anden side naturligvis er lige så vigtigt, nemlig at undgå et yderligere tillidstab for de europæiske institutioner. Derfor overvejede jeg som ordfører for udviklingsfonden meget længe, om jeg virkelig kunne gå ind for en udsættelse. Men afgørelsen er klar, og jeg har også fuld opbakning fra Budgetkontroludvalget.
Jeg vil imidlertid gerne endnu en gang udtrykkeligt understrege, at vi ikke nægter at give decharge, som det f.eks. stod i en avis i dag, men at vi udsætter dechargen. Vi ønsker denne udsættelse af dechargen, fordi vi mener, at Kommissionen absolut er på rette vej, men at der stadig er brug for et vist pres for at sikre, at man på tilfredsstillende vis holder retningen. Der er altså ikke tale om mistillid til den ansvarlige kommissær, men udsættelsen skal gøre det klart, at den handlingsplan, som han udarbejdede for et år siden under dechargen for 1998 sammen med Parlamentet, netop er det rigtige svar på de foreliggende problemer, men at vi som ansvarligt udvalg og som Parlament ønsker at inddrage de første resultater af denne handlingsplan i vores dechargeprocedure. Da de første resultater kan forventes i april/maj, foreslår vi, at dechargen udsættes til dette tidspunkt.
En anden grund til, at vi betragter dette som meget nødvendigt, er, at der netop i forbindelse med udviklingsfonden eller med forvaltningen af udviklingsfonden stadig skal foretages mange forbedringer, hvad revision og samarbejde med medlemsstaterne angår. I denne forbindelse vil jeg også gerne endnu en gang takke for det gode samarbejde med Revisionsretten, som har været meget hjælpsom med sin vurdering af forvaltningen af udviklingsfonden. Jeg vil gerne pege på, at den positive revisionserklæring, som står i Revisionsrettens beretning, skal bedømmes relativt, fordi også Revisionsretten efter forespørgsel mundtligt og skriftligt har gjort opmærksom på, at den naturligvis har problemer og ikke kan undersøge 77 lande og 250 projekter, at den på dette område er afhængig af samarbejdet med de stater, som modtager hjælpen, og at der her stadig er meget arbejde tilbage at gøre. For det første skal de lokale delegationer styrkes, men for det andet skal også forvaltningsstrukturerne i landene styrkes, der skal gennemføres fælles projekter, hvor de ansvarlige fra disse stater også kan få informationer i Europa hos Revisionsretten, samt udvekslingsprojekter for de ansvarlige i forvaltningsstrukturerne i AVS-staterne med Revisionsretten. Vi har hårdt brug for en forbedring af forvaltningsstrukturen for at kune løse opgaverne omkring udviklingshjælpen.
Jeg foreslår imidlertid også udsættelse af dechargen - det vil jeg gerne understrege - fordi der netop på mit område har manglet gennemsigtighed. Kommissæren har på mit område på mange enkeltområder været meget tøvende og ængstelig, jeg har som ordfører modtaget informationer for sent eller efter fristens udløb, eller de er slet ikke kommet. Jeg synes heller ikke, at hans medarbejderes henvisninger til rammeaftalen med Parlamentet er særlig gavnlige, når det gælder om at give ordføreren tillid og udvirke, at vi kan nå frem til et konstruktivt samarbejde på dette punkt. Her må Kommissionen fremover agere mere gennemsigtigt og mere suverænt vise Parlamentet større tillid, så vi i fællesskab kan få en tilfredsstillende afslutning på denne decharge.
Jeg vil også gerne gentage, at der netop omkring udviklingsfonden er mange ting, der skal forbedres. Kommissæren står over for vanskelige opgaver. Der er nogle gamle forpligtelser, som han har arvet fra den gamle Kommission. Der er uhensigtsmæssige forvaltningsstrukturer og for lidt personale. I landene selv er der problemer med krige og kriser - alt dette tager vi med i vores vurdering. Vi er absolut også villige til at indrømme, at spørgsmålet om kontrol skal tages noget mere differentieret på dette område. Kontrollen i et udviklingsland må tage udgangspunkt i, at der altid er korruption involveret i udviklingshjælp, og at man må afveje, hvordan man agerer netop i disse lande.
Det betyder, at vi absolut er villige til at komme Kommissionen i møde på dette punkt og godt kan se, at der er store problemer. Vi vil imidlertid gerne endnu en gang understrege, at EU og Kommissionen, hvis den vil skabe tillid i befolkningen for den vigtige opgave, som udviklingshjælpen er, naturligvis også i sin forvaltningsstruktur skal leve op til pålæggene. Det skal understreges, at puklen af betalingsforpligtelser efterhånden har antaget en foruroligende størrelse."@da1
".
Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα να επισημάνω ότι συντάσσομαι απόλυτα με την παρέμβαση της κ. Theato. Θεωρώ και εγώ ότι είναι τεράστιο πρόβλημα το ότι το Συμβούλιο απουσιάζει από αυτή τη συζήτηση. Εάν ρίξει κανείς μια ματιά στην έκθεση του Συμβουλίου σχετικά με την απαλλαγή, τότε έχει ουσιαστικά την εντύπωση ότι το Συμβούλιο σε πολλούς τομείς δεν γνωρίζει το αντικείμενο στο οποίο αναφέρεται. Ιδίως στον τομέα του Ταμείου Ανάπτυξης για παράδειγμα έχει κανείς την εντύπωση ότι επανεκδίδει απλά τις γνωμοδοτήσεις του, τις οποίες είχε ήδη καταθέσει πριν από χρόνια, αντί να ασχοληθεί πραγματικά με το θέμα. Επομένως, θεωρώ ότι αυτό είναι σκάνδαλο κυρίως επειδή το Συμβούλιο στο θέμα αυτό είναι συνυπεύθυνο για να μην υπάρχουν προβλήματα. Εξακολουθούν στο θέμα αυτό να υπάρχουν αδιευκρίνιστες διαφωνίες σχετικά με τις αρμοδιότητες ανάμεσα στα κράτη μέλη και την Επιτροπή. Αναμένω πλέον ότι το Συμβούλιο θα επιδείξει κάπως μεγαλύτερο αίσθημα ευθύνης και θα αναλάβει εν τέλει περισσότερες ευθύνες.
Το Κοινοβούλιο καταβάλλει προσπάθειες να ισορροπήσει σε αυτή την απαλλαγή ακριβώς ανάμεσα σε αυτό, που χρειάζεται επειγόντως τους απαιτούμενους ελέγχους, και σε αυτό, που από την άλλη πλευρά είναι βεβαίως εξίσου σημαντικό, δηλαδή την αποφυγή μιας περαιτέρω απώλειας εμπιστοσύνης στα ευρωπαϊκά θεσμικά όργανα. Για το λόγο αυτό, σκεφτόμουν για μεγάλο χρονικό διάστημα ως εισηγήτρια για το Ταμείο Ανάπτυξης εάν πραγματικά μπορώ να ταχθώ υπέρ μιας αναβολής της απόφασης για τη χορήγηση απαλλαγής. Ωστόσο, η απόφαση είναι σαφής, και σε αυτό έχω την πλήρη συμφωνία της Επιτροπής Ελέγχου του Προϋπολογισμού.
Θα ήθελα όμως να τονίσω κατηγορηματικά ακόμα μια φορά ότι δεν αρνούμαστε την απαλλαγή, όπως για παράδειγμα αναφέρθηκε σήμερα σε κάποια εφημερίδα, αλλά ότι αναβάλλουμε την απαλλαγή. Ο λόγος που θέλουμε αυτή την αναβολή της απόφασης για τη χορήγηση απαλλαγής είναι επειδή έχουμε τη γνώμη ότι η Επιτροπή ναι μεν βρίσκεται απόλυτα στο σωστό δρόμο, αλλά ότι χρειάζεται ακόμα κάποια πίεση ούτως ώστε να διαβεί ικανοποιητικά το δρόμο αυτό. Δεν πρόκειται επομένως για έκφραση δυσπιστίας έναντι του αρμόδιου Επιτρόπου, αλλά με τον τρόπο αυτό επιχειρείται να καταστεί σαφές ότι το σχέδιο δράσης, το οποίο εκπόνησε πριν από ένα έτος κατά τη διάρκεια της απαλλαγής για το οικονομικό έτος 1998 από κοινού με το Κοινοβούλιο, αποτελεί ακριβώς τη σωστή απάντηση στα υπάρχοντα προβλήματα, και ότι ως αρμόδια επιτροπή και ως Κοινοβούλιο θέλουμε να συμπεριλάβουμε τα πρώτα αποτελέσματα αυτού του σχεδίου δράσης στη διαδικασία απαλλαγής. Επειδή τα πρώτα αποτελέσματα πρέπει να αναμένονται τον Απρίλιο/Μάιο, ζητούμε την αναβολή της απόφασης για τη χορήγηση απαλλαγής μέχρι τη συγκεκριμένη ημερομηνία.
Ως εκ τούτου, λοιπόν, το θεωρούμε εξαιρετικά απαραίτητο, επειδή ακριβώς στον τομέα του Ταμείου Ανάπτυξης ή της διαχείρισης του Ταμείου Ανάπτυξης πρέπει να πραγματοποιηθούν ακόμα πολλές βελτιώσεις, όσον αφορά τον έλεγχο και τη συνεργασία με τα κράτη μέλη. Θα ήθελα επί τη ευκαιρία να ευχαριστήσω ακόμα μια φορά για την καλή συνεργασία το Ευρωπαϊκό Ελεγκτικό Συνέδριο, το οποίο ήταν εξαιρετικά χρήσιμο στην εκτίμησή του σχετικά με τη διαχείριση του Ταμείου Ανάπτυξης. Θα ήθελα να επισημάνω ότι ο θετικός απολογισμός ΕΑΒ, ο οποίος αναφέρεται στην έκθεση του Ελεγκτικού Συνεδρίου, πρέπει να αξιολογηθεί με σχετικό τρόπο, επειδή και το Ελεγκτικό Συνέδριο επεσήμανε μετά από γραπτές και προφορικές ερωτήσεις ότι φυσικά αντιμετωπίζει προβλήματα και δεν είναι σε θέση να ερευνήσει 77 χώρες και 250 προγράμματα, ότι στον τομέα αυτό εξαρτάται από το βαθμό συνεργασίας με τα κράτη που λαμβάνουν τη βοήθεια, καθώς και ότι πρέπει να γίνει ακόμα πολύ δουλειά στο θέμα αυτό. Αφενός πρέπει να ενισχυθούν οι κατά τόπους αντιπροσωπείες, αφετέρου όμως πρέπει επίσης να ενισχυθούν και οι διοικητικές δομές στις χώρες, πρέπει να υπάρξουν κοινά προγράμματα στα οποία οι υπεύθυνοι από τις χώρες αυτές θα μπορούν και στην Ευρώπη στο Ελεγκτικό Συνέδριο να παράσχουν αρμοδίως πληροφορίες, καθώς επίσης να υπάρξουν προγράμματα ανταλλαγής για τους αρμόδιους στις διοικητικές δομές των χωρών ΑΚΕ με το Ελεγκτικό Συνέδριο. Χρειαζόμαστε επειγόντως βελτίωση της διαχειριστικής δομής ούτως ώστε να ανταποκριθούμε στις υποχρεώσεις που έχουμε στον τομέα της αναπτυξιακής βοήθειας.
Την αναβολή ωστόσο της απόφασης για τη χορήγηση απαλλαγής τη ζητώ επίσης – και αυτό θα ήθελα να το υπογραμμίσω – επειδή ιδίως στον τομέα μου υπάρχει έλλειψη διαφάνειας. Ο Επίτροπος αποδείχθηκε στον τομέα μου, σε πολλά επιμέρους θέματα, ιδιαίτερα διστακτικός και φοβισμένος, οι πληροφορίες έφταναν σε εμένα, ως εισηγήτρια, πολύ καθυστερημένα ή μετά την ολοκλήρωση της πρότασης ή καθόλου. Θεωρώ ότι η υπενθύμιση των συνεργατών του σχετικά με την ύπαρξη της συμφωνίας πλαίσιο με το Κοινοβούλιο βοήθησε ελάχιστα, ούτως ώστε να αναπτυχθεί εκ μέρους του εισηγητή ή της εισηγήτριας αίσθημα εμπιστοσύνης και να επενεργήσει θετικά, προκειμένου να υπάρξει εδώ κάποια εποικοδομητική συνεργασία. Στην προκειμένη περίπτωση, η Επιτροπή πρέπει να δραστηριοποιηθεί στο μέλλον με πιο διαφανή και αυτόνομο τρόπο και με περισσότερη εμπιστοσύνη στο Κοινοβούλιο ούτως ώστε να καταφέρουμε να ολοκληρώσουμε ικανοποιητικά από κοινού τη συγκεκριμένη απαλλαγή.
Θα ήθελα επίσης να τονίσω ακόμα μια φορά ότι ιδίως στον τομέα του Ταμείου Ανάπτυξης χρειάζεται να βελτιωθούν πολλά πράγματα. Ο Επίτροπος έχει δύσκολο έργο. Υπάρχουν ακόμα ανεκπλήρωτες υποχρεώσεις από το παρελθόν, τις οποίες κληρονόμησε από τον προηγούμενο Επίτροπο. Υπάρχουν ακατάλληλες διοικητικές δομές και ελλείψεις σε προσωπικό. Στις ίδιες τις χώρες υπάρχουν προβλήματα με πολέμους και κρίσεις – όλα αυτά τα λαμβάνουμε υπόψη. Είμαστε επίσης απόλυτα πρόθυμοι να αποδεχθούμε ότι στον τομέα αυτό τα θέματα που αφορούν τους ελέγχους πρέπει να διαχειρίζονται με κάπως πιο σύνθετο τρόπο. Ο έλεγχος σε κάποια αναπτυσσόμενη χώρα πρέπει να θεωρεί ότι η αναπτυξιακή βοήθεια είναι πάντοτε συνυφασμένη με τη διαφθορά και πρέπει κανείς να σταθμίζει με ποιο τρόπο θα δραστηριοποιηθεί στις εν λόγω χώρες.
Αυτό σημαίνει ότι είμαστε καθ’ όλα πρόθυμοι να στραφούμε προς την Επιτροπή και να αναγνωρίσουμε τα μεγάλα προβλήματα. Ωστόσο, θα θέλαμε να τονίσουμε ακόμα μια φορά ότι η ΕΕ και η Επιτροπή εάν θέλουν να αναπτύξουν στους πολίτες αίσθημα εμπιστοσύνης σχετικά με το σημαντικό έργο της αναπτυξιακής βοήθειας, πρέπει επίσης, όπως είναι φυσικό, να φανούν αντάξιες ως προς τη διαχειριστική τους δομή στις εκάστοτε συνθήκες. Πρέπει να υπογραμμιστεί ότι η συσσώρευση ανεκτέλεστων πιστώσεων υποχρεώσεων έχει εν τω μεταξύ προσλάβει ανησυχητικές διαστάσεις."@el8
"Mr President, I would particularly like to support what Mrs Theato said in her speech. I too regard it as an enormous problem that the Council is not present for this debate. When you look at the Council's report on the discharge, you really get the impression that in many areas the Council does not know what it is talking about. For instance, when it comes to the Development Funds, you get the impression that the Council has simply dusted off the same opinions it delivered years ago, instead of really coming to grips with the subject. I think this is particularly scandalous given that the Council is partly responsible for the fact that there are problems in this area in the first place. There are still unresolved conflicts of responsibility between the Member States and the Commission here. So I expect the Council to display a rather greater sense of responsibility and to accept more responsibility.
Parliament is making an effort in the case of this discharge to strike a very careful balance between the urgently required verification work needed, on the one hand, and on the other hand, and this is just as important, the issue of a further loss of confidence in the European institutions. So as rapporteur for the Development Funds I have given considerable thought to whether I can really call for postponement of the discharge. But this is a clear decision, and I have the full support of the Committee on Budgetary Control.
However, I would like to emphasise once again that we are not refusing to grant discharge, as it said in one newspaper today, but rather that we are postponing the discharge. The reason we wish to postpone the discharge in this way is that we believe the Commission is most definitely heading in the right direction, but that it still needs some pressure if it is to go all the way. So this is not a question of a lack of confidence in the relevant Commissioner, but rather an attempt to make it clear that the action plan he produced in conjunction with Parliament during the 1998 discharge one year ago is precisely the right answer to the problems before us, so that we as the Committee responsible and as Parliament wish to incorporate the first results from this action plan in our discharge procedure. As the first results are due in April or May, we wish to postpone the discharge until then.
Another reason why we believe that this is undoubtedly necessary is that many improvements still have to be made regarding the Development Funds, or rather the management of the Development Funds, in terms of auditing and cooperation with the Member States. In this context I would like to express my thanks once again for the excellent cooperation we have had with the European Court of Auditors, which was very helpful in its assessment of the management of the Development Funds. I wish to point out that the positive DAS contained in the Court of Auditors' report has to be seen in relative terms, because the Court of Auditors has responded to oral and written questions by commenting that it naturally has some problems here, and that it cannot audit 77 countries and 205 projects itself, so that it is dependent in this area on cooperation with the countries in receipt of aid, and that a great deal of work still remains to be done in this field. On the one hand, the local delegations have to be strengthened, and on the other administrative structures in these countries also have to be reinforced, and there must be joint projects through which those in positions of responsibility in those countries can obtain the information they need from the EU, that is from the Court of Auditors, and also exchange projects with the Court of Auditors for administrators in positions of authority in the ACP countries. We urgently need to improve administrative structures so as to deal properly with the work required in the area of development aid.
But I must stress that I am also calling for postponement of the discharge because there has been a singular lack of transparency in my field. The Commissioner responsible for my area seemed to be far too tentative and anxious, and in my capacity as rapporteur I received information late, after the deadline or not at all. I also think that his staff's reference to the framework agreement with Parliament is not very helpful as a means of creating confidence on the part of the rapporteur and as a means of ensuring that we work together constructively on this. The Commission must in future act in a more transparent and impressive way, and display greater confidence in its dealings with Parliament, so that we can jointly bring the discharge procedure to a satisfactory conclusion.
I would also like to stress once again that many things need to be improved in relation to the Development Funds. The Commissioner has some difficult tasks before him. There is a backlog of commitments that he has inherited from the old Commission. The administrative structures are inappropriate and understaffed. In the recipient countries themselves there are problems with wars and other crises, and we have taken all this into account. We are certainly willing to admit that in this area control needs to be handled more carefully. The control process in a developing country must take as its starting point the notion that there is always corruption with development aid and consideration needs to be given to what sort of action to take in a given country.
That means that we are certainly willing to meet the Commission half way
and recognise the major problems that exist. But we would also like to stress again that if the EU and the Commission want to win the confidence of the public in the important field of development aid, they will, of course, also have to make appropriate adjustments to their management structure to reflect the regulations. And it has to be said that the backlog of payment appropriations has certainly reached a worrying level now."@en3
". – (DE) Señor Presidente, quiero adherirme expresamente a la intervención de la Sra. Theato. Me parece también un problema enorme que el Consejo no esté presente en este debate. Si además se mira el informe del Consejo sobre la aprobación de la gestión, se tiene entonces la sensación de que el Consejo no tiene ni idea de lo que escribe en muchos campos. Por ejemplo, en el campo de los fondos para el desarrollo se tiene precisamente la sensación de que el Consejo ha presentado de nuevo sencillamente las posiciones que ya emitió hace años en lugar de ocuparse realmente del tema. Lo considero en especial un escándalo porque el Consejo es corresponsable de que existan problemas en este campo. Siguen existiendo conflictos de competencias sin aclarar entre los Estados miembros y la Comisión. Espero que el Consejo muestre más responsabilidad al respecto y que se haga también cargo de ella.
El Parlamento se esfuerza en esta aprobación de la gestión por diferenciar muy exactamente entre las tareas de control urgentemente necesarias y lo que, por otro lado es también tan importante, es decir, evitar otra pérdida adicional en la confianza de las instituciones europeas. Por ello, como ponente para los fondos para el desarrollo he recapacitado mucho tiempo sobre si podía estar realmente a favor de un aplazamiento de la aprobación de la gestión. Pero la decisión está clara y tengo además el pleno apoyo de la Comisión de Control Presupuestario.
Sin embargo, quiero subrayar de nuevo expresamente que no estamos negando la aprobación de la gestión, tal como se dice hoy en un periódico, sino que la aplazamos. Y queremos este aplazamiento porque somos de la opinión de que la Comisión se encuentra en el camino correcto pero que precisa aún de una cierta presión para que este camino se ande de modo satisfactorio. No se trata pues de una moción de desconfianza frente al Comisario competente sino que lo que se pretende es mostrar claramente que el plan de acción que presentó junto con el Parlamento hace un año durante la aprobación de la gestión para 1998 es exactamente la respuesta correcta a los problemas presentes pero que como comisión competente y como Parlamento queremos incluir en nuestro proceso de aprobación de la gestión los primeros resultados del mencionado plan de acción. Y como los primeros resultados son de esperar para abril o mayo, solicitamos un aplazamiento de la aprobación hasta ese momento.
Lo consideramos además como especialmente necesario pues precisamente en el sector de los fondos para el desarrollo o de la gestión de dichos fondos hay que realizar aún muchas mejoras en lo que se refiere a la auditoría y la cooperación con los Estados miembros. En este contexto, quiero expresar de nuevo mi agradecimiento por la positiva cooperación mostrada por el Tribunal de Cuentas, quien ha proporcionado una gran ayuda con su apreciación de la gestión de los fondos para el desarrollo. Quiero indicar que la DAS positiva que figura en el informe del Tribunal de Cuentas debe valorarse de modo relativo pues también este Tribunal ha indicado oralmente y por escrito a preguntas planteadas que se encuentra naturalmente ante problemas y que no puede analizar 77 países y 250 proyectos y que en este campo depende de la cooperación con los Estados que reciben la ayuda y que aquí aún hay que trabajar mucho. Por un lado, hay que fortalecer a las delegaciones que trabajan
y, por otro, también hay que fortalecer a las estructuras administrativas en los países. Tiene que haber proyectos comunes en los que los responsables de dichos países puedan informarse también en Europa en el Tribunal de Cuentas así como proyectos de intercambio para las personas competentes que trabajan en las estructuras administrativas de los Estados ACP con el Tribunal de Cuentas. Necesitamos urgentemente una mejora de las estructuras administrativas para hacer justicia a las tareas que surgen en el campo de la ayuda al desarrollo.
Quiero subrayar que también solicito el aplazamiento de la aprobación de la gestión porque precisamente en mi campo ha faltado transparencia. El Comisario ha actuado en mi campo en muchos puntos con grandes titubeos y temores, las informaciones me han llegado a mí como ponente demasiado tarde, después de concluir la solicitud o no han llegado en absoluto. Creo que la remisión de sus colaboradores al acuerdo marco con el Parlamento tampoco es de mucha ayuda para generar confianza en el o la ponente y para que lleguemos aquí a una cooperación constructiva. En el futuro, la Comisión deberá actuar aquí en el futuro con mayor transparencia y elegancia y dirigirse al Parlamento con más confianza para que podamos llevar a cabo a buen fin conjuntamente esta aprobación de la gestión.
Quiero subrayar de nuevo que precisamente en el ámbito de los fondos para el desarrollo hay que mejorar muchas cosas. El Comisario se encuentra ante difíciles tareas. Hay una antigua acumulación de compromisos que heredó de la antigua Comisión. Hay estructuras administrativas inadecuadas y carencia de personal. En los mismos países hay problemas con guerras y crisis y todo esto lo tenemos en cuenta. También estamos dispuestos a admitir que en este campo hay que proceder de un modo algo más preciso con las cuestiones relacionadas con el control. El control en un país en vías de desarrollo debe partir del hecho de que en la ayuda al desarrollo siempre se encuentra presente la corrupción y que hay que considerar en qué forma se actúa precisamente en estos países.
Es decir, estamos dispuestos a apoyar aquí a la Comisión y a ver los grandes problemas. Sin embargo, queremos subrayar de nuevo que la UE y la Comisión, si quieren crear confianza entre la población para la importante tarea de la ayuda al desarrollo, tendrán que hacer justicia naturalmente del modo correspondiente en su estructura de gestión a las condiciones. Hay que subrayar que la acumulación de compromisos de pago ha alcanzado entretanto una magnitud inquietante."@es12
".
Arvoisa puhemies, yhdyn painokkaasti jäsen Theaton välihuomautukseen. Minustakin on erittäin suuri ongelma, ettei neuvosto ole läsnä tässä keskustelussa. Kun vielä tarkastelee neuvoston suosituksia vastuuvapauden myöntämiseksi, saa todellakin sellaisen vaikutelman, ettei neuvostolla monessa kohdassa ole aavistustakaan siitä, mistä se kirjoittaa. Esimerkiksi juuri kehitysrahaston kohdalla saa sellaisen vaikutelman, että neuvosto yksinkertaisesti julkistaa taas lausuntonsa, jotka se esitti jo vuosia sitten, sen sijaan, että se olisi todella perehtynyt aiheeseen. Pidän tätä varsinkin sen vuoksi skandaalina, että neuvosto juuri tällä alalla on osavastuussa ongelmista. Kehitysrahastoon liittyy edelleenkin selvittämättömiä jäsenvaltioiden ja komission välisiä toimivaltaristiriitoja. Odotan neuvoston osoittavan asiassa hiukan enemmän vastuuntuntoa ja ottavan kantaakseen enemmän vastuuta.
Parlamentti pyrkii tässä vastuuvapausmenettelyssä punnitsemaan erittäin tarkkaan kahden asian merkitystä: sen, mitkä ehdottoman tarpeelliset valvontatehtävät ovat välttämättömiä, ja sen, mikä toisaalta on tietenkin aivan yhtä tärkeää, nimittäin että vältetään Euroopan unionin toimielimiin kohdistuvan luottamuksen väheneminen edelleen. Vastuuvapautta kehitysrahaston varainhoidosta koskevan mietinnön esittelijänä harkitsin siksi erittäin pitkään, voinko todella kannattaa sitä, että lykätään vastuuvapauden myöntämistä. Mutta päätös on selvä, ja minulla on myös talousarvion valvontavaliokunnan täysi tuki takanani.
Haluan kuitenkin vielä kerran painottaa, että me emme kieltäydy myöntämästä vastuuvapautta, kuten eräässä lehdessä tänään luki, vaan lykkäämme sen myöntämistä. Haluamme tämän lykkäyksen siksi, että mielestämme komissio on aivan oikealla tiellä, mutta vielä tarvitaan tiettyä painetta, jotta tämä tie myös kuljetaan tyydyttävästi. Kyse ei siis ole epäluottamuksesta asiasta vastaavaa komission jäsentä kohtaan, vaan haluamme näin tehdä selväksi, että hänen vuosi sitten vuotta 1998 koskeneen vastuuvapausmenettelyn aikana yhdessä parlamentin kanssa laatimansa toimintasuunnitelma on juuri oikea vastaus esillä oleviin ongelmiin, mutta me parlamenttina ja asiasta vastaavana valiokuntana haluamme sisällyttää tämän toimintasuunnitelman ensimmäiset tulokset vastuuvapauden myöntämisprosessiin. Koska ensimmäisiä tuloksia voidaan odottaa huhti-toukokuussa, esitämme vastuuvapauden myöntämisen lykkäämistä tähän ajankohtaan saakka.
Pidämme lykkäystä myös sen takia ehdottoman välttämättömänä, että juuri kehitysrahastossa tai oikeammin kehitysrahaston varainhoidossa on vielä tehtävä paljon parannuksia tilintarkastuksen sekä jäsenvaltioiden kanssa tehtävän yhteistyön suhteen. Haluan tässä yhteydessä vielä kerran kiittää hyvästä yhteistyöstä Euroopan tilintarkastustuomioistuinta, joka oli hyvin avulias arvioidessaan kehitysrahaston varainhoitoa. Haluan viitata siihen, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen myönteistä tarkastuslausumaa on arvioitava suhteellisesti, koska myös tilintarkastustuomioistuin on tiedustelujen jälkeen suullisesti ja kirjallisesti viitannut siihen, että sillä tietenkin on ongelmia, eikä se voi tutkia 77:ää valtiota ja 250:tä hanketta, että se on tässä asiassa riippuvainen tukea saavien valtioiden yhteistyöstä ja että asiassa on vielä tehtävä paljon työtä. Ensinnäkin kohdemaissa olevia edustustoja on vahvistettava, mutta toisaalta myös näiden maiden johtorakenteita on vahvistettava, on oltava yhteisiä hankkeita, joissa näiden valtioiden vastuulliset henkilöt voivat myös hankkia vastaavaa ammattitietoutta Euroopasta tilintarkastustuomioistuimelta, samoin kuin on oltava vaihto-ohjelmia AKT-valtioiden johtorakenteiden toimivaltaisten henkilöiden ja tilintarkastustuomioistuimen välillä. Me tarvitsemme kipeästi johtorakenteiden parantamista pystyäksemme hoitamaan kehitysyhteistyössä edessä olevat tehtävät.
Vastuuvapauden lykkäämistä esitän kuitenkin myös siksi, että – ja tätä haluan korostaa – nimenomaan minun mietintöni alalta on puuttunut avoimuutta. Asiasta vastaava komission jäsen osoittautui tällä alalla monissa yksittäisissä asioissa hyvin jahkailevaksi ja pelokkaaksi, ja mietinnön laatijana sain osan tiedoista käyttööni liian myöhään eli määräajan jo umpeuduttua, ja osaa en saanut lainkaan. Mielestäni komission jäsenen alaisten viittaus parlamentin kanssa tehtyyn puitesopimukseen ei myöskään juuri auta herättämään luottamusta esittelijässä ja saamaan aikaa rakentavaa yhteistyötä. Komission on tulevaisuudessa toimittava tässä asiassa avoimemmin ja suvereenimmin ja lähestyttävä parlamenttia luottavaisempana, jotta voimme yhdessä päättää tämän vastuuvapausmenettelyn tyydyttävällä tavalla.
Haluan myös korostaa vielä kerran, että juuri kehitysrahaston alueella on parannettava monia asioita. Asiasta vastaavalla komission jäsenellä on edessään vaikeita tehtäviä. Edelliseltä komissiolta hän peri vanhojen sitoumusten suman. Johtorakenteet ovat riittämättömiä, ja henkilöstöä on liian vähän. Avustettavissa maissa on ongelmia sotien ja kriisien kanssa – kaiken tämän me otamme huomioon. Olemme myös täysin valmiita myöntämään, että tällä alalla valvontakysymykset ovat hiukan monimutkaisempia. Kehittyvässä maassa valvonnan täytyy lähteä siitä, että kehitystukiasioissa on aina mukana korruptiota ja että täytyy harkita, missä muodossa juuri näissä maissa toimitaan.
Tämä tarkoittaa sitä, että olemme täysin valmiita lähestymään tässä asiassa komissiota ja näkemään nämä suuret ongelmat. Haluamme kuitenkin vielä kerran korostaa, että EU:n ja komission, jos se haluaa herättää kansalaisissa luottamusta tärkeässä kehitystukitehtävässä, täytyy myös johtorakenteissaan vastaavasti vastata esitettyihin velvoitteisiin. On korostettava sitä, että maksusitoumusten suma on jo kasvanut pelottaviin mittoihin."@fi5
"Monsieur le Président, je veux vraiment me rallier à l'intervention de Mme Theato. J'estime moi aussi que l'absence du Conseil lors de ce débat pose un problème énorme. Lorsqu'on consulte en outre le rapport du Conseil sur la décharge, on a vraiment l'impression que, dans de nombreux domaines, le Conseil n'a pas la moindre idée de ce qu'il écrit. Dans le domaine précis du Fonds de développement, par exemple, on a l'impression que le Conseil se contente de reproduire les avis qu'il a émis il y a des années déjà au lieu de réellement se saisir du thème traité. J'estime que c'est particulièrement scandaleux, attendu que le Conseil partage la responsabilité des problèmes qui se posent dans ce domaine. Des conflits de compétence persistent en la matière entre les États membres et la Commission. J'attends que le Conseil fasse preuve d'un plus grand sens des responsabilités et assume davantage celles qui lui incombent.
Pour ce qui est de cette décharge, le Parlement s'efforce de parvenir au meilleur équilibre entre les devoirs de contrôle aussi indispensables qu'urgents d'une part et, d'autre part, ce qui est naturellement tout aussi important, la nécessité d'éviter toute nouvelle perte de confiance dans les institutions européennes. C'est pour cette raison qu'en tant que rapporteur pour le Fonds de développement, je me suis longtemps demandée si je pouvais vraiment recommander un report de la décharge. Mais la décision est claire et je jouis d'ailleurs du plein appui de la commission du contrôle budgétaire.
Je voudrais toutefois souligner une fois encore avec insistance que nous ne refusons pas la décharge - comme j'ai pu le lire dans un journal de ce jour - mais que nous la reportons. Nous souhaitons ce report car nous sommes d'avis que la Commission est tout à fait sur la bonne voie mais qu'il faut néanmoins encore exercer une certaine pression afin qu'elle emprunte cette voie de manière satisfaisante. Il ne s'agit donc pas de méfiance à l'égard du commissaire compétent mais de montrer clairement que le plan d'action qu'il a élaboré de concert avec le Parlement il y a un an, lors de la procédure de décharge 1998, constitue la bonne réponse aux problèmes qui se posent mais que nous voulons néanmoins, en tant que commission compétente et en tant que Parlement, incorporer les premiers résultats de ce plan d'action dans notre procédure de décharge. Sachant que les premiers résultats sont à attendre pour avril ou mai, nous demandons le report de la décharge jusqu'à ce moment.
Nous estimons aussi que c'est particulièrement nécessaire car de nombreuses améliorations devront encore être entreprises dans le domaine précis du Fonds de développement, de la gestion du Fonds de développement, en matière d'audit et de collaboration avec les États membres. À cet égard, je voudrais une fois encore me féliciter de la bonne collaboration de la Cour des comptes européenne, dont l'évaluation de la gestion du Fonds de développement a été très utile. Je voudrais signaler que la déclaration d'assurance positive qui figure dans le rapport de la Cour des comptes doit être relativisée car cette dernière a également indiqué, oralement et par écrit, en réponse à des questions posées qu'elle rencontrait bien entendu des problèmes et ne pouvait se pencher sur 77 pays et 250 projets ; qu'en la matière, elle dépendait de la coopération des États bénéficiaires de l'aide ; et qu'un travail important devait encore être accompli. Il s'agit, d'une part, de renforcer les délégations sur place mais aussi, d'autre part, de renforcer les structures administratives dans les pays concernés ; il doit y avoir des projets communs qui permettent aux responsables en provenance de ces États de se spécialiser en Europe, auprès de la Cour des comptes ainsi que des projets d'échange pour les responsables des structures administratives des États ACP avec la Cour des comptes. Une amélioration des structures administratives s'impose d'urgence pour faire face aux tâches qui nous attendent dans le domaine de l'aide au développement.
Mais si je demande le report de la décharge, je voudrais souligner que c'est aussi par manque de transparence dans le domaine qui me concerne. Le commissaire s'est montré très hésitant et anxieux dans de nombreux secteurs spécifiques ; les informations me sont parvenues trop tard, au-delà du délai demandé, voire même pas du tout. Je pense que renvoyer, comme l'ont fait ses collaborateurs, à l'accord-cadre passé avec le Parlement n'est pas davantage de nature à susciter la confiance du rapporteur et à engendrer une collaboration constructive. En la matière, la Commission devra agir de façon plus transparente et souveraine et témoigner d'une plus grande confiance envers le Parlement afin que nous puissions mener ensemble cette procédure de décharge à une conclusion satisfaisante.
Je voudrais souligner une fois encore que de nombreuses choses doivent être améliorées en ce qui concerne le Fonds de développement. Des tâches ardues attendent le commissaire. Il y a un certain nombre d'engagements en souffrance qu'il a hérités de la Commission précédente. Il y a des structures administratives inadaptées et un manque de personnel. Quant aux pays concernés, ils sont touchés par des guerres et des crises - autant d'éléments dont nous tenons compte. Nous sommes également tout à fait prêts à admettre que, dans ce domaine, le traitement des questions de contrôle est un peu plus difficile. Pour exercer un contrôle dans un pays en développement, on doit partir du principe que l'aide au développement entraîne toujours une forme de corruption et il faut examiner le mode d'action précis à adopter dans ces pays.
Cela signifie que nous sommes tout à fait prêts à aller à la rencontre de la Commission et à percevoir les grands problèmes qui se posent. Mais nous voudrions néanmoins souligner une fois de plus que l'UE et la Commission se doivent naturellement de respecter également les obligations en ce qui concerne de leur structure opérationnelle si elles veulent susciter la confiance de la population dans cette tâche importante qu'est l'aide au développement. Il faut souligner que l'accumulation des engagements de paiement a entre-temps pris des proportions inquiétantes."@fr6
".
Signor Presidente, mi associo pienamente all'intervento della onorevole Theato. Considero estremamente problematica l'assenza del Consiglio in questa discussione. Esaminando la relazione del Consiglio sul discarico si ha veramente l'impressione che il Consiglio in molti settori non abbia la minima nozione di ciò che scrive. Proprio nell'ambito del Fondo di sviluppo, per esempio, si ha la sensazione che il Consiglio si limiti semplicemente a riproporre posizioni che ha assunto anni fa invece di occuparsi realmente del tema. Giudico questa situazione particolarmente scandalosa in quanto il Consiglio è responsabile dei problemi insorti proprio in tale settore, nel quale permangono tuttora irrisolti conflitti di competenze fra gli Stati membri e la Commissione. Chiedo pertanto che il Consiglio dimostri un maggior senso di responsabilità rispetto a tali questioni e che si assuma maggiormente le proprie responsabilità.
Il Parlamento in questa procedura di discarico si sforza di valutare molto attentamente, da un lato, i compiti di controllo urgentemente necessari e, dall'altro, un aspetto altrettanto importante, ossia l'ulteriore perdita di fiducia nei confronti delle Istituzioni europee. In qualità di relatrice per il Fondo europeo di sviluppo ho riflettuto a lungo se schierarmi davvero a favore del rinvio del discarico. Ma la decisione è chiara e posso contare anche sul pieno appoggio della commissione per il controllo dei bilanci.
Vorrei tuttavia sottolineare ancora una volta che non intendiamo negare la concessione del discarico, come è stato scritto oggi in un quotidiano, bensì rinviarla. Chiediamo questo rinvio del discarico in quanto riteniamo che la Commissione sia senz'altro sulla strada giusta e che tuttavia sia necessario esercitare ancora una certa pressione affinché tale via venga percorsa fino in fondo e in modo soddisfacente. Non si tratta di sfiducia nei confronti del Commissario competente; ciò che ci proponiamo è invece di segnalare che il piano d'azione che il Commissario ha elaborato un anno fa, insieme al Parlamento, nel corso della procedura di discarico 1998 rappresenta esattamente la risposta giusta ai problemi esistenti e che tuttavia la commissione parlamentare competente e il Parlamento vogliono che i primi risultati di questo piano d'azione vengano inseriti nella nostra procedura di discarico. Poiché i primi risultati sono previsti per aprile-maggio, chiediamo che la concessione del discarico venga rinviata fino a tale data.
Riteniamo che ciò sia espressamente necessario anche perché proprio nel settore dei Fondi di sviluppo, segnatamente in quello della loro gestione, devono essere apportati ancora numerosi miglioramenti, per quanto concerne l'
e la cooperazione con gli Stati membri. A tale proposito vorrei ringraziare ancora una volta per la positiva collaborazione la Corte dei conti europea la cui valutazione della gestione del Fondo di sviluppo è stata di grande utilità. Vorrei far rilevare che alla DAC positiva riportata nella relazione della Corte dei conti va attribuito un valore relativo visto che anche la Corte dei conti, in risposta a interrogazioni sia orali che scritte, ha precisato che, ovviamente, la situazione è problematica, che non è in grado di prendere in esame 77 paesi e 250 progetti e che in questo ambito è costretta a basarsi sulla collaborazione degli Stati beneficiari degli aiuti e che molto resta ancora da fare. Da un lato occorre rafforzare le delegazioni sul posto e, dall'altro, vanno consolidate anche le strutture amministrative in questi paesi. Occorrono progetti comuni nei quali i responsabili di detti Stati possano acquisire competenze specifiche anche in Europa presso la Corte dei conti, nonché progetti di scambio con la Corte dei conti rivolti agli incaricati delle strutture amministrative degli Stati ACP. E' più che mai urgente migliorare l'assetto amministrativo per poter far fronte ai compiti richiesti nel settore degli aiuti allo sviluppo.
Tuttavia, la mia richiesta di rinvio del discarico - e vorrei sottolinearlo - è motivata anche dalla mancanza di trasparenza riscontrata proprio nel settore di cui mi occupo. In molti singoli ambiti il Commissario si è dimostrato alquanto titubante e timoroso; le informazioni richieste in qualità di relatrice mi sono pervenute troppo tardi, dopo il termine, o non mi sono giunte affatto. Credo anche che il riferimento da parte dei suoi collaboratori all'accordo quadro con il Parlamento sia di scarso aiuto per suscitare nel relatore o nella relatrice fiducia nella possibilità di raggiungere una cooperazione costruttiva in questo ambito. In futuro la Commissione dovrà agire con maggiore trasparenza e autonomia e venire incontro al Parlamento con maggiore fiducia al fine di portare a termine insieme questa procedura di discarico in modo soddisfacente.
Vorrei sottolineare ulteriormente che proprio nel settore del Fondo di sviluppo sono stati apportati numerosi miglioramenti. Al Commissario spettano compiti difficili. Vi sono impegni pregressi che ha ereditato dalla precedente Commissione. Vi sono strutture amministrative inadeguate e carenze di personale. Nei paesi beneficiari vi sono problemi dovuti a guerre e crisi e di tutti questi elementi teniamo senz'altro conto. Siamo anche sicuramente disposti a riconoscere che in questo settore affrontare le questioni dei controlli risulta un po' più arduo che altrove. Effettuando un controllo in un paese in via di sviluppo occorre sempre partire dal presupposto che gli aiuti allo sviluppo non sono mai esenti da corruzione e che occorre valutare con quali modalità si può agire in uno specifico paese.
Da questo punto di vista siamo senz'altro disposti a venire incontro alla Commissione e a riconoscere i grandi problemi. Vorremmo però sottolineare ancora una volta che se l'Unione europea e la Commissione vogliono creare fiducia presso l'opinione pubblica nei confronti dell'importante compito degli aiuti allo sviluppo, devono rispettare anche all'interno della propria struttura gestionale determinate condizioni. Va tenuto presente che ormai l'accumulo di impegni di pagamento inevasi ha assunto proporzioni davvero inquietanti.
(
)"@it9
"Mr President, I would particularly like to support what Mrs Theato said in her speech. I too regard it as an enormous problem that the Council is not present for this debate. When you look at the Council's report on the discharge, you really get the impression that in many areas the Council does not know what it is talking about. For instance, when it comes to the Development Funds, you get the impression that the Council has simply dusted off the same opinions it delivered years ago, instead of really coming to grips with the subject. I think this is particularly scandalous given that the Council is partly responsible for the fact that there are problems in this area in the first place. There are still unresolved conflicts of responsibility between the Member States and the Commission here. So I expect the Council to display a rather greater sense of responsibility and to accept more responsibility.
Parliament is making an effort in the case of this discharge to strike a very careful balance between the urgently required verification work needed, on the one hand, and on the other hand, and this is just as important, the issue of a further loss of confidence in the European institutions. So as rapporteur for the Development Funds I have given considerable thought to whether I can really call for postponement of the discharge. But this is a clear decision, and I have the full support of the Committee on Budgetary Control.
However, I would like to emphasise once again that we are not refusing to grant discharge, as it said in one newspaper today, but rather that we are postponing the discharge. The reason we wish to postpone the discharge in this way is that we believe the Commission is most definitely heading in the right direction, but that it still needs some pressure if it is to go all the way. So this is not a question of a lack of confidence in the relevant Commissioner, but rather an attempt to make it clear that the action plan he produced in conjunction with Parliament during the 1998 discharge one year ago is precisely the right answer to the problems before us, so that we as the Committee responsible and as Parliament wish to incorporate the first results from this action plan in our discharge procedure. As the first results are due in April or May, we wish to postpone the discharge until then.
Another reason why we believe that this is undoubtedly necessary is that many improvements still have to be made regarding the Development Funds, or rather the management of the Development Funds, in terms of auditing and cooperation with the Member States. In this context I would like to express my thanks once again for the excellent cooperation we have had with the European Court of Auditors, which was very helpful in its assessment of the management of the Development Funds. I wish to point out that the positive DAS contained in the Court of Auditors' report has to be seen in relative terms, because the Court of Auditors has responded to oral and written questions by commenting that it naturally has some problems here, and that it cannot audit 77 countries and 205 projects itself, so that it is dependent in this area on cooperation with the countries in receipt of aid, and that a great deal of work still remains to be done in this field. On the one hand, the local delegations have to be strengthened, and on the other administrative structures in these countries also have to be reinforced, and there must be joint projects through which those in positions of responsibility in those countries can obtain the information they need from the EU, that is from the Court of Auditors, and also exchange projects with the Court of Auditors for administrators in positions of authority in the ACP countries. We urgently need to improve administrative structures so as to deal properly with the work required in the area of development aid.
But I must stress that I am also calling for postponement of the discharge because there has been a singular lack of transparency in my field. The Commissioner responsible for my area seemed to be far too tentative and anxious, and in my capacity as rapporteur I received information late, after the deadline or not at all. I also think that his staff's reference to the framework agreement with Parliament is not very helpful as a means of creating confidence on the part of the rapporteur and as a means of ensuring that we work together constructively on this. The Commission must in future act in a more transparent and impressive way, and display greater confidence in its dealings with Parliament, so that we can jointly bring the discharge procedure to a satisfactory conclusion.
I would also like to stress once again that many things need to be improved in relation to the Development Funds. The Commissioner has some difficult tasks before him. There is a backlog of commitments that he has inherited from the old Commission. The administrative structures are inappropriate and understaffed. In the recipient countries themselves there are problems with wars and other crises, and we have taken all this into account. We are certainly willing to admit that in this area control needs to be handled more carefully. The control process in a developing country must take as its starting point the notion that there is always corruption with development aid and consideration needs to be given to what sort of action to take in a given country.
That means that we are certainly willing to meet the Commission half way
and recognise the major problems that exist. But we would also like to stress again that if the EU and the Commission want to win the confidence of the public in the important field of development aid, they will, of course, also have to make appropriate adjustments to their management structure to reflect the regulations. And it has to be said that the backlog of payment appropriations has certainly reached a worrying level now."@lv10
".
Mijnheer de Voorzitter, ik wil mij nadrukkelijk aansluiten bij de interventie van mevrouw Theato. Ook ik beschouw het als een enorm probleem dat de Raad niet aanwezig is bij deze discussie. Wie het rapport van de Raad over de kwijting bekijkt, krijgt de indruk dat de Raad in veel opzichten geen idee heeft waarover hij schrijft. Vooral wat betreft het Ontwikkelingsfonds lijkt het erop dat de Raad jarenoude standpunten klakkeloos herhaalt zonder zich werkelijk in het onderwerp te verdiepen. Dat vind ik des te schandaliger omdat de Raad medeverantwoordelijk is voor de problemen juist op dat gebied. Er woedt hier nog steeds een competentiestrijd tussen de lidstaten en de Commissie. Ik verwacht dat de Raad wat dit betreft iets meer verantwoordelijkheidsgevoel toont en meer verantwoordelijkheid neemt.
Het Parlement doet zijn best bij deze kwijting een goede afweging te maken tussen twee zaken: de controletaken die dringend nodig zijn en, wat natuurlijk even belangrijk is, het voorkomen van een verdere teloorgang van het vertrouwen in de Europese instellingen. Ik heb er daarom als rapporteur voor het Ontwikkelingsfonds heel lang over nagedacht of ik wel met uitstel van de kwijting kan instemmen. Maar ik heb de knoop doorgehakt, en de Commissie begrotingscontrole staat volledig achter me.
Wel wil ik nogmaals onderstrepen dat wij niet weigeren de kwijting te verstrekken, zoals vandaag in enkele kranten te lezen was, maar deze alleen maar uitstellen. Wij zijn voor uitstel omdat de Commissie in onze ogen zeker op de juiste weg is, maar nog steeds een steuntje in de rug nodig heeft om dat zo te houden. Het is dus niet zo dat wij de bevoegde commissaris wantrouwen. Wij willen daarmee alleen zeggen dat het actieplan dat hij een jaar geleden tijdens de kwijting voor 1998 samen met het Parlement heeft opgesteld, exact het juist antwoord op de problemen bevat, maar dat wij als bevoegde commissie en als Parlement de eerste resultaten van dit actieplan willen meenemen in onze kwijtingsprocedure. Omdat de eerste resultaten in april of mei kunnen worden verwacht, verzoeken we om uitstel van de kwijting tot dat tijdstip.
Dat dunkt ons ook daarom uitgesproken noodzakelijk omdat juist het Ontwikkelingsfonds respectievelijk het management daarvan nog vele verbeteringen behoeven wat betreft de audit en de samenwerking met de lidstaten. In dit verband wil ik ook nog eens mijn dank uitspreken voor de goede samenwerking met de Europese Rekenkamer, die ons met zijn beoordeling van het management van het Ontwikkelingsfonds erg van dienst is geweest. Ik wil erop wijzen dat de positieve DAC-rapportering waarvan in het rapport van de Rekenkamer gewag wordt gemaakt, betrekkelijk is. Ook de Rekenkamer heeft er namelijk na mondelinge en schriftelijke vragen op gewezen dat hij niet alle 250 projecten in 77 landen heeft kunnen onderzoeken, dat hij hierin is aangewezen op de bereidheid tot samenwerking bij de landen die de hulp krijgen en dat er wat dit betreft nog veel werk moet worden verzet. Enerzijds moeten de delegaties ter plekke worden versterkt, maar anderzijds moeten ook de managementstructuren daar worden verstevigd, moeten er gemeenschappelijke projecten komen waarin de verantwoordelijken uit die landen bij de Europese Rekenkamer een gedegen kennis van zaken kunnen opdoen en moeten er uitwisselingsprojecten met de Rekenkamer worden opgezet voor de verantwoordelijken in de managementstructuren van de ACS-landen. Er is dringend verbetering van de managementstructuren nodig om de noodzakelijke taken op het gebied van de ontwikkelingssamenwerking te kunnen verrichten.
Ik wil benadrukken dat ik ook om uitstel van de kwijting vraag omdat het juist op mijn terrein aan transparantie heeft ontbroken. De commissaris stelde zich op vele deelterreinen erg weifelend en bang op, informatie kwam bij mij als rapporteur te laat of helemaal niet aan. Dat zijn medewerkers steeds op de kaderovereenkomst met het Parlement hameren, draagt ook niet bij aan het vertrouwen van de rapporteurs en aan de totstandkoming van een constructieve samenwerking. De Commissie moet voortaan transparanter en soevereiner handelen en het Parlement met meer vertrouwen tegemoet treden, zodat wij deze kwijting samen tot een bevredigend einde kunnen brengen.
Ook wil ik nogmaals onderstrepen dat er juist op het terrein van het Ontwikkelingsfonds nog veel moet worden verbeterd. De commissaris staat voor een zware taak. Er is nog een achterstand in de nakoming van de verplichtingen die hij nog van de vorige Commissie heeft geërfd. Er zijn inadequate managementstructuren en er is een personeelstekort. In de betreffende landen zelf woeden oorlogen en crises - dat wegen we allemaal mee. Wij zijn ook zonder meer bereid om toe te geven dat op dit terrein de controle wat nauwkeuriger zou mogen zijn. In een ontwikkelingsland moet je er bij de controle altijd vanuit gaan dat ontwikkelingshulp met corruptie gepaard gaat en dat je goed moet afwegen in welke vorm je in een bepaald land hulp biedt.
Wij zijn dus zeker bereid om te erkennen dat de problemen waarvoor de Commissie zich gesteld ziet geen sinecure zijn. Toch willen we nogmaals benadrukken dat de EU en de Commissie, als zij bij de bevolking vertrouwen willen kweken in de zo belangrijke ontwikkelingshulp, zij natuurlijk ook in hun eigen managementstructuren aan de normen moeten voldoen. Daarbij wijs ik er met nadruk op dat de achterstand in de betalingen inmiddels een beangstigende omvang heeft aangenomen."@nl2
"Senhor Presidente, quero associar-me explicitamente à intervenção da senhora deputada Theato. Também considero um problema enorme que o Conselho não se faça representar no debate em curso. E quando depois se olha ainda para o relatório do Conselho relativo à quitação, fica-se efectivamente com a impressão de que, em muitos domínios, o Conselho não faz ideia nenhuma daquilo que escreve. No domínio do Fundo de Desenvolvimento, por exemplo, fica-se com a impressão de que o Conselho voltou pura e simplesmente a reeditar as posições que tomara já há anos, em vez de se ocupar de facto do tema. Considero isto um escândalo, em especial porque o Conselho é co-responsável pelo facto de haver problemas justamente nesse domínio. Continua a haver aí conflitos de competências ainda por esclarecer entre os Estados-Membros e a Comissão. Espero que o Conselho venha a demonstrar um pouco mais de sentido da responsabilidade e a assumir mais responsabilidades relativamente a esta matéria.
No presente processo de quitação, o Parlamento esforça-se por conseguir o melhor equilíbrio entre os deveres de controlo tão urgentes quanto necessários, por um lado, e aquilo que, por outro lado, é naturalmente de igual modo importante, nomeadamente, evitar uma nova perda de confiança nas Instituições europeias. Por isso, na qualidade de relatora sobre o Fundo de Desenvolvimento, reflecti longamente se estou de facto em condições de defender o adiamento da quitação. Porém, a decisão é clara e conto também com a inteira concordância da Comissão do Controlo Orçamental.
Não obstante, quero voltar a salientar expressamente que não estamos a recusar a quitação, como se podia ler hoje num jornal, por exemplo, mas que a estamos a adiar. Pretendemos este adiamento da quitação, porque somos de opinião que a Comissão se encontra claramente no caminho certo, mas que, no entanto, ainda é necessária uma certa pressão para que esse caminho venha a ser percorrido de forma satisfatória. Não se trata assim de desconfiança relativamente ao Comissário competente; esta actuação deve antes deixar claro que o plano de acção que este elaborou em conjunto com o Parlamento aquando da quitação relativa ao exercício de 1998, há um ano, constitui exactamente a resposta correcta aos problemas existentes, mas que nós, na qualidade de comissão competente e na qualidade de Parlamento, queremos incorporar os primeiros resultados desse plano de acção no nosso processo de quitação. Como os primeiros resultados são esperados para Abril/Maio, estamos a propor o adiamento da quitação até essa altura.
Também consideramos que esta actuação é expressamente necessária, porque há que proceder ainda a muitos aperfeiçoamentos em matéria de auditoria e de cooperação com os Estados-Membros, justamente no domínio do Fundo de Desenvolvimento e da respectiva gestão. Neste contexto, quero também agradecer mais uma vez a boa cooperação com o Tribunal de Contas Europeu, que prestou uma grande ajuda na sua apreciação da gestão do Fundo de Desenvolvimento. Quero chamar a atenção para o facto de a declaração de fiabilidade positiva que consta do relatório do Tribunal de Contas dever ser tida em conta de forma relativa, porque também o Tribunal de Contas, ao ser questionado, salientou oralmente e por escrito que se debate com problemas, como é óbvio, e que não tem condições para analisar 77 países e 250 projectos, que nesse domínio está dependente da cooperação dos países beneficiários da ajuda e que há ainda muito trabalho que tem de ser feito nessa matéria. Por um lado, há que reforçar as delegações no local; por outro, contudo, também têm de ser reforçadas as estruturas administrativas nos países em causa; tem de haver projectos comuns dos quais os responsáveis desses países se possam também inteirar de forma apropriada na Europa, junto do Tribunal de Contas, bem como projectos de intercâmbio com o Tribunal de Contas, destinados aos elementos competentes nas estruturas administrativas dos países ACP. Necessitamos urgentemente de um aperfeiçoamento da estrutura administrativa, por forma a estarmos à altura das missões que nos aguardam no domínio da ajuda ao desenvolvimento.
No entanto, estou também a propor o adiamento da quitação – e quero sublinhá-lo –, porque houve falta de transparência justamente no domínio que me está atribuído. Neste domínio, o Comissário competente revelou-se muito hesitante e receoso; na qualidade de relatora, as informações chegaram-me demasiado tarde ou já depois de expirado o prazo para apresentação de alterações – ou nem sequer chegaram. Penso que uma chamada de atenção aos seus colaboradores para o acordo-quadro com o Parlamento também não vai ajudar muito a suscitar a confiança da parte do relator ou relatora e a estabelecer uma forma de cooperação positiva nesta matéria. Aqui, a Comissão tem de actuar com mais transparência e de um modo mais soberano no futuro, dirigindo-se ao Parlamento com mais confiança, para que possamos em conjunto levar a bom termo este processo de quitação.
Queria sublinhar uma vez mais que muitas coisas têm ainda de ser melhoradas no domínio do Fundo de Desenvolvimento. O Comissário competente depara-se com tarefas difíceis. Existe um conjunto remanescente de antigos compromissos que herdou ainda da anterior Comissão. Há estruturas administrativas desajustadas e falta de pessoal. Nos próprios países, há problemas associados a conflitos bélicos e a crises – estamos a ter em conta tudo isso. Também estamos dispostos a reconhecer que as questões do controlo têm de ser abordadas de uma forma algo mais delicada nesse domínio. Para exercer um controlo num país em vias de desenvolvimento, deve-se partir do princípio de que a ajuda ao desenvolvimento implica sempre uma forma de corrupção e é preciso analisar qual a forma de acção a adoptar nesses países.
Ou seja, estamos totalmente disponíveis para irmos ao encontro da Comissão nesta matéria e para olharmos para os grandes problemas. No entanto, queremos sublinhar uma vez mais que a UE e a Comissão têm naturalmente de respeitar também as obrigações no que diz respeito à respectiva estrutura de gestão, se quiserem inspirar confiança, entre a população, nesta importante missão que é a ajuda ao desenvolvimento. Importa sublinhar que o atraso em matéria das autorizações para pagamentos assumiu entretanto dimensões assustadoras."@pt11
"Herr talman! Jag vill ansluta mig till det Theato har sagt. Jag ser det också som ett enormt problem att inte rådet är närvarande under den här debatten. När man läser rådets rapport om beviljande av ansvarsfrihet får man verkligen intrycket att rådet på många områden inte har någon aning om vad det skriver om. När det gäller utvecklingsfonderna till exempel verkar det som att rådet har framfört de åsikter som det framförde redan för flera år sedan, i stället för att verkligen ta tag i frågan. Det betraktar jag som en skandal, i synnerhet eftersom rådet just på det området bär ansvaret för de problem som förekommer. Det finns fortfarande olösta ansvarighetskonflikter mellan medlemsstaterna och kommissionen. Här förväntar jag mig att rådet skall visa större ansvarsmedvetenhet och ta ett större ansvar.
Parlamentet försöker vid beviljandet av ansvarsfrihet att göra en noggrann avvägning mellan de kontrollutgifter som omedelbart krävs och det som är lika viktigt, nämligen att undvika att förtroendet för de europeiska institutionerna minskar ytterligare. Jag har därför som föredragande för utvecklingsfonderna länge funderat över om jag verkligen kan förespråka ett uppskjutande av beviljandet av ansvarsfrihet. Men nu har jag fattat ett beslut och jag har budgetkontrollutskottets fulla godkännande.
Jag vill emellertid än en gång poängtera att vi inte vägrar bevilja ansvarsfrihet, så som en tidning skrev i dag till exempel, utan vi skjuter upp ansvarsfriheten. Anledningen till att vi vill skjuta upp ansvarsfriheten är att vi anser att kommissionen är inne på rätt väg, men att det fortfarande krävs vissa påtryckningar för att den skall följa den vägen på ett tillfredsställande sätt. Det rör sig alltså inte om ett misstroende gentemot den ansvarige kommissionären, utan vi vill därmed tydligt visa att den handlingsplan som han utarbetade tillsammans med parlamentet för ett år sedan vid beviljandet av ansvarsfrihet för 1998, är den rätta lösningen på de problem som föreligger, men att vi som ansvarigt utskott och parlament vill ta med de första resultaten av denna handlingsplan i vårt beviljande av ansvarsfrihet. Eftersom de första resultaten inte kommer förrän i månadsskiftet april-maj föreslår vi ett uppskjutande av ansvarsfriheten till dess.
Vi ser det också som nödvändigt, eftersom många förbättringar fortfarande måste göras beträffande utvecklingsfonderna respektive förvaltningen av utvecklingsfonderna, vad gäller revision och samarbetet med medlemsstaterna. Jag vill passa på och än en gång tacka för det fina samarbetet med Europeiska revisionsrätten som har varit mycket hjälpsam i sin bedömning av utvecklingsfondernas förvaltning. Jag vill påpeka att den positiva revisionsförklaringen i revisionsrättens rapport bör ses som relativ, eftersom även revisionsrätten på muntliga och skriftliga frågor har svarat att de givetvis har problem och inte kan undersöka 77 länder och 250 projekt, att de i det avseendet är hänvisade till samarbetet med de stater som får bistånd, och att mycket återstår att göra här. För det första måste delegationerna stärkas på plats, för det andra måste även förvaltningsstrukturerna i länderna stärkas, det måste finnas gemensamma projekt i vilka de ansvariga från dessa stater även kan agera som sakkunniga inför revisionsrätten i Europa, liksom utbytesprojekt mellan de ansvariga i förvaltningsstrukturen i AVS-staterna och revisionsrätten. Vi behöver omgående en förbättring av förvaltningsstrukturen för att de kommande uppgifterna på utvecklingshjälpens område skall kunna uppfyllas.
Även jag begär dock att ansvarsfriheten skjuts upp – och det vill jag poängtera – eftersom det just på mitt område har brustit i insyn. Kommissionären har på mitt område i olika frågor agerat mycket långsamt och nervöst och jag som föredragande har fått informationen för sent, när det är för sent att lämna in förslag, eller inte fått den alls. Jag tror inte att det tjänar något till att hänvisa medarbetarna till ramavtalet med parlamentet för att skapa förtroende från föredragandens sida så att ett konstruktivt samarbete kan uppstå. Där måste kommissionen i framtiden skapa större insyn och agera självständigt och visa större förtroende för parlamentet, så att vi tillsammans kan avsluta beviljandet av ansvarsfrihet på ett tillfredsställande sätt.
Jag vill åter poängtera att mycket måste förbättras på utvecklingsfondernas område. Kommissionär har en svår uppgift framför sig. Det finns fortfarande gamla åtaganden kvar som han har ärvt från den tidigare kommissionen. Det finns olämpliga förvaltningsstrukturer och underbemanning på personalsidan. I länderna i fråga är det problem med krig och kriser – allt detta tar vi hänsyn till. Vi är också fullt beredda att medge att det är svårare att hantera kontrollfrågorna på det här området. Kontrollen i ett utvecklingsland måste ske med hänsyn till att utvecklingsbiståndet alltid är föremål för korruption och att man måste ta ställning till hur man skall agera i just dessa länder.
Det innebär att vi är beredda att gå emot kommissionen och se de stora problemen. Vi vill ändå poängtera att EU och kommissionen, om de vill skapa förtroende hos folket för det så viktiga utvecklingsbiståndet, givetvis måste uppfylla sina skyldigheter även inom sin egen förvaltningsstruktur. Det bör påpekas att anhopningen av betalningsålägganden nu har antagit oroväckande proportioner."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples