Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-03-15-Speech-4-213"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010315.12.4-213"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, aux termes du règlement du Parlement européen, la commission de l'emploi et des affaires sociales est compétente "en matière de protection des conditions de vie et de travail incluant l'environnement de travail". Cette belle définition nous autorise donc à examiner la situation de nos assistants ; je dirais même qu'elle nous l'impose ; il serait bizarre que la commission que j'ai l'honneur de présider soit compétente pour tous les travailleurs d'Europe, à la seule exception des assistants du Parlement européen. C'était d'ailleurs la situation bizarre que nous avons connue jusqu'ici.
Loin de nous cependant l'idée d'empiéter sur les compétences des organes spécifiques du Parlement européen ! C'est pourquoi, Monsieur le Commissaire, lorsque nous avons auditionné les représentants des assistants, nous l'avons fait en présence et avec la collaboration du vice-président Onesta, qui est chargé par le Bureau de notre Parlement de suivre ces problèmes. Or, nous voulons apporter la contribution de la commission de l'emploi à la recherche de solutions novatrices. La plupart de nos collègues connaissent bien les problèmes rencontrés par les assistants, depuis la précarité jusqu'aux difficultés d'insertion légale sur le territoire belge, où beaucoup d'entre eux résident.
Le Bureau du Parlement européen a déjà pris une décision interne indispensable, destinée à améliorer la transparence dans la gestion de l'indemnité de secrétariat. Ce point figurait dans le rapport de M. Onesta. Je veux saluer cette décision. Elle permettra aux assistants de profiter d'un contrat de travail en bonne et due forme, d'une couverture sociale - tous ne l'avaient pas - et d'une assurance accidents du travail. Mais d'autres problèmes restent sans solution. Ils tiennent essentiellement à la situation spécifique des assistants, qui sont de facto des travailleurs transfrontaliers sans s'en voir reconnaître les droits.
C'est pourquoi le rapport d'experts commandé par la Commission européenne avait envisagé d'utiliser la législation européenne existante en matière de libre circulation et d'y intégrer la situation spécifique des assistants parlementaires. Cette voie paraît à la fois réaliste et raisonnable. Elle est réaliste, parce que ce fameux règlement 1408/71 - tous nos collègues parlementaires le connaissent - qui régit la libre circulation des travailleurs, étudiants, pensionnés, etc. - n'est pas un texte coulé dans le marbre pour toujours. Il est, depuis plus de cinq ans, soumis par le Conseil à une œuvre de simplification, de dépoussiérage, d'amélioration, qui devrait se terminer - c'est du moins ce qu'espère le Parlement européen - sous la présidence belge.
Cette année, on nous présente des modifications de ce texte. Lors de la dernière période de session, j'ai même cru comprendre que bon nombre de nos collègues souhaitaient une refonte générale de ce texte, plus que des améliorations techniques. Nous avons tout de même approuvé la dernière modification que Conseil et Commission nous avaient demandée ensemble en février. Autrement dit, ce texte pourrait être aisément modifié et adapté à la situation des assistants et pourrait leur permettre de choisir le pays de rattachement en matière de cotisations sociales et de garantir leurs autres droits à la protection sociale.
Cette voie réaliste est aussi raisonnable. Le Conseil souhaitait que le Parlement réforme ses rapports avec ses assistants dans la transparence. Ce premier pas a été accompli avec la décision que j'évoquais. Il ne souhaite pas aborder les questions de fiscalité. Le recours au règlement 1408/71 ne l'impose pas. D'accord ! Le Conseil ne voulait pas donner le statut de fonctionnaires aux assistants. Notre demande ne le vise pas, elle est très différente ; elle vise simplement à garantir leurs droits fondamentaux à la protection sociale. Autrement dit, toutes les conditions sont aujourd'hui réunies pour une avancée décisive dans ce dossier et, Monsieur le Commissaire, c'est la raison de notre question à la Commission, celle-ci ayant toujours exprimé sa volonté d'avancer en la matière aux côtés du Parlement. La Commission a l'initiative politique, mais nous lui demandons aujourd'hui d'en faire usage et de présenter formellement une proposition de modification du règlement 1408/71 pour ajouter un simple alinéa visant la situation des assistants. Au Conseil de prendre ensuite ses responsabilités, de maintenir ou non nos assistants et nous-mêmes dans une situation d'insécurité juridique et sociale.
Le Parlement a déjà commencé un travail interne à son institution. La suite dépend de la procédure législative normale. Il revient à la Commission de produire dès maintenant une proposition et le Parlement pourra achever son travail pour aboutir à une réglementation interne pour traiter la question des assistants.
Telle est donc la raison d'être de notre question à la Commission. Dans quel délai, Monsieur le Commissaire, ce texte indispensable sera-t-il proposé ? La meilleure solution serait avant le début de la présidence belge, puisque nos assistants travaillent en Belgique. L'affaire est urgente. Elle touche aussi à l'éthique et à l'image de notre Parlement."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. kommissær, i henhold til Europa-Parlamentets forordning er Udvalget om Beskæftigelse og Sociale Anliggender kompetent "med hensyn til beskyttelse af leve- og arbejdsvilkår og herunder arbejdsmiljø". Denne smukke definition giver os derfor lov til at undersøge vores medarbejderes situation. Ja, den pålægger os det ligefrem. Det skulle være mærkeligt, om det udvalg, som jeg har æren af at være formand for, er kompetent for alle arbejdstagere i Europa på nær medarbejderne i Europa-Parlamentet. Det er i øvrigt den mærkværdige situation, vi har kendt hidtil.
Dog lå det os meget fjernt at misbruge Europa-Parlamentets specifikke organers kompetencer! Det er grunden til, hr. kommissær, da vi afholdt prøve for medarbejdernes repræsentanter, at vi gjorde det under tilstedeværelse af og i samarbejde med næstformand Onesta, der af Europa-Parlamentets Præsidium har fået til opgave af følge op på disse problemer. Beskæftigelseudvalget vil gerne yde sit bidrag til eftersøgningen på kreative løsninger. Størstedelen af vores kolleger kender udmærket de problemer, som vores medarbejdere støder ind i, lige fra usikre arbejdsforhold til vanskeligheder ved retlig integration på det belgiske territorium, hvor mange af dem bor.
Europa-Parlamentets Præsidium har allerede taget en uundgåelig intern beslutning, der skal gøre forvaltningen af sekretariatstillægget mere gennemsigtig. Dette punkt figurerede i hr. Onestas betænkning. Jeg hylder denne beslutning. Den gør det muligt for medarbejderne at nyde godt af en lovformelig arbejdskontrakt, social dækning - ikke alle havde en sådan - og en arbejdsskadeforsikring. Men der er andre uløste problemer. De går hovedsageligt på parlamentsmedlemmernes medarbejderes specifikke situation. De er de fakto arbejdstagere i grænseområder uden at have de rettigheder, der følger med.
Det er grunden til, at den ekspertbetænkning, der er bestilt af Europa-Kommissionen, havde påtænkt at anvende den eksisterende EU-lovgivning med hensyn til fri bevægelighed og deri integrere parlamentsmedlemmernes medarbejderes specifikke situation. Dette spor forekommer at være både realistisk og fornuftigt. Det er realistisk, fordi den famøse forordning 1408/71 - alle vores kolleger i Parlamentet kender den - der giver regler for bl.a. arbejdstageres, studerendes og pensioneredes frie bevægelighed - ikke er en lovtekst, der for altid er støbt i marmor. Den har i over fem år af Rådet været underlagt et simplificerings-, afstøvnings- og forbedringsarbejde, der burde afsluttes - det er i hvert fald, hvad Europa-Parlamentet håber på - under det belgiske formandskab.
I år bliver vi præsenteret for ændringer af denne lovtekst. Under sidste mødeperiode har jeg endda kunnet forstå, at et stort antal af vores kolleger ønskede en gennemgribende reform af denne lovtekst, mere end tekniske forbedringer. Vi har dog godkendt den sidste ændring, som Rådet og Kommissionen havde anmodet om sammen i februar. Sagt på en anden måde kunne denne lovtekst sagtens blive ændret og tilpasset medarbejdernes situation, og den kunne gøre det muligt for dem at vælge tilhørsland med hensyn til socialt bidrag og sikre deres øvrige rettigheder til social sikring.
Dette realistiske spor er også fornuftigt. Rådet ønskede, at Parlamentet skulle reformere sit forhold til medarbejderne i al gennemsigtighed. Dette første skridt er blevet fuldendt med den beslutning, jeg nævnte. Det lægger ikke op til at komme ind på skattespørgsmålene. Anvendelsen af forordning 1408/71 påbyder det ikke. O.k.! Rådet ville ikke give medarbejderne status som tjenestemænd. Vores anmodning sigter ikke mod dette, den er meget anderledes. Den sigter bare mod at garantere deres grundlæggende rettigheder til social sikring. Sagt på en anden måde er alle betingelser i dag samlet for, at der kan gøres afgørende fremskridt på dette område, og, hr. kommissær, det er grunden til vores spørgsmål til Kommissionen, idet denne altid har udtrykt sin vilje til at gøre fremskridt på dette område side om side med Parlamentet. Kommission tager det politiske initiativ, men vi anmoder den i dag om at bruge det og formelt stille et ændringsforslag til forordning 1408/71 for at tilføje et enkelt afsnit, der skal omhandle medarbejdernes situation. Derefter er det op til Rådet at påtage sig sit ansvar og at fastholde eller ikke at fastholde vores medarbejdere og os selv i en situation med retlig og social uvished.
Parlamentet er allerede internt begyndt at arbejde på dets indførelse. Resten afhænger af den normale lovgivningsprocedure. Det er op til Kommissionen allerede nu at stille et forslag, så Parlamentet kan afslutte sit arbejde for at nå frem til en intern regelfastsættelse for at kunne behandle spørgsmålet om medarbejderne.
Dette retfærdiggør altså vores spørgsmål til Kommissionen. Inden for hvilken frist, hr. kommissær, vil denne uundværlige lovtekst blive foreslået? Den bedste løsning ville være, før det belgiske formandskab begynder, eftersom vores medarbejdere arbejder i Belgien. Det er en sag, der haster, for den vedrører også etikken og Parlamentets billede udadtil."@da1
"Herr Präsident, Herr Kommissar! Laut Geschäftsordnung des Europäischen Parlaments ist der Ausschuss für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten zuständig für den „Schutz der Lebens- und Arbeitsbedingungen, einschließlich der Arbeitsumwelt“. Aufgrund dieser trefflichen Definition sind wir berechtigt, ich möchte sogar sagen: verpflichtet, uns mit der Lage unserer Assistenten zu befassen. Es wäre in der Tat seltsam, wenn der Ausschuss, dem ich die Ehre habe vorzustehen, für alle Arbeitnehmer Europas mit Ausnahme der Assistenten des Europäischen Parlaments zuständig wäre. Und doch war das die seltsame Lage, in der wir uns bisher befanden.
Es liegt uns jedoch fern, uns in die Zuständigkeiten spezifischer Organe des Europäischen Parlaments einmischen zu wollen! Daher, Herr Kommissar, haben wir, als wir die Vertreter der Assistenten anhörten, dies in Gegenwart und in Zusammenarbeit mit dem Vizepräsidenten Onesta getan, der vom Präsidium unseres Parlaments beauftragt ist, sich um diese Problematik zu kümmern. Wir als Ausschuss für Beschäftigung wollen unseren Beitrag zur Suche neuartiger Lösungen erbringen. Die meisten unserer Kollegen sind mit den Problemen der Assistenten vertraut, von der mangelnden Beschäftigungssicherheit bis zu den Schwierigkeiten mit der rechtlichen Integration auf belgischem Staatsgebiet, wo viele von ihnen ihren Wohnsitz haben.
Das Präsidium des Europäischen Parlaments hat bereits einen unerlässlichen internen Beschluss gefasst, um die Transparenz bei der Gewährung der Sekretariatszulage zu gewährleisten. Dieser Punkt war auch im Bericht von Herrn Onesta enthalten. Diesen Beschluss möchte ich begrüßen. Er trägt dazu bei, dass die Assistenten in den Genuss eines vollwertigen Arbeitsvertrags, der Sozialversicherung - was bei vielen nicht der Fall war - sowie einer Versicherung gegen Arbeitsunfälle kommen. Doch es verbleiben immer noch ungelöste Probleme. Sie hängen im Wesentlichen mit der spezifischen Situation der Assistenten zusammen, die im Grunde Grenzarbeitnehmer sind, ohne dass ihnen jedoch die entsprechenden Rechte zuerkannt werden.
Daher war in dem von der Europäischen Kommission in Auftrag gegebenen Sachverständigenbericht vorgeschlagen worden, die im Bereich der Freizügigkeit bestehenden europäischen Rechtsvorschriften zu nutzen und die spezifische Situation der Assistenten darin einzubeziehen. Dieser Weg scheint realistisch und angemessen zu sein. Er ist realistisch, weil diese berühmte Verordnung 1408/71 - die allen unseren Parlamentskollegen bekannt ist - zur Regelung der Freizügigkeit der Arbeitnehmer, Studenten, Rentner usw. kein Text ist, der ein für allemal feststeht. Seit fünf Jahren wird er im Rat einer Vereinfachung, Entstaubung und Verbesserung unterzogen, wobei diese Arbeiten - zumindest hofft dies das Europäische Parlament - unter dem belgischen Vorsitz beendet werden sollen.
In diesem Jahr werden uns die an diesem Text vorgenommenen Änderungen vorgelegt. In unserer letzten Sitzungsperiode habe ich sogar den Eindruck gewonnen, dass viele unserer Kollegen eine generelle Neugestaltung dieses Textes wünschen und nicht nur technische Verbesserungen. Wir haben trotzdem der letzten Veränderung zugestimmt, die Rat und Kommission uns zusammen im Februar vorgelegt hatten. Anders gesagt, dieser Text könnte leicht verändert und an die Situation der Assistenten angepasst werden, um ihnen zu ermöglichen, das Land zu wählen, in dem sie ihre Sozialbeiträge zahlen, und um ihnen ihre übrigen Rechte auf sozialen Schutz zu gewährleisten.
Dieser realistische Weg ist auch angemessen. Der Rat hatte gewünscht, dass das Parlament seine Beziehungen zu den Assistenten in transparenter Weise neugestaltet. Ein erster Schritt dazu ist mit dem von mir genannten Beschluss getan worden. Die Fragen der Besteuerung sollten jedoch ausgeklammert werden. Wenn man sich auf die Verordnung 1408/71 stützt, ist dies auch nicht erforderlich. Einverstanden! Der Rat wollte den Assistenten kein Beamtenstatut verleihen. Das war auch nicht Ziel unseres Ersuchens, das etwas ganz anderes bezweckt. Mit ihm sollen einfach nur die grundlegenden Rechte der Assistenten auf sozialen Schutz gesichert werden. Anders gesagt, jetzt sind alle Voraussetzungen gegeben, um in dieser Angelegenheit einen entscheidenden Durchbruch zu erreichen, und dies, Herr Kommissar, ist auch der Grund für unsere Anfrage an die Kommission, die sich ja immer bereit erklärt hat, in dieser Angelegenheit zusammen mit dem Parlament nach Fortschritten zu suchen. Der Kommission obliegt die politische Initiative und wir ersuchen sie heute, diese zu nutzen und einen förmlichen Vorschlag zur Änderung der Verordnung 1408/71 vorzulegen, damit ein einfacher Absatz zur Lage der Assistenten eingefügt wird. Der Rat muss dann die Verantwortung dafür übernehmen, ob die Situation der rechtlichen und sozialen Unsicherheit für unsere Assistenten und uns selbst andauern soll oder nicht.
Das Parlament hat bereits interne Vorarbeit geleistet. Die weiteren Schritte hängen von dem normalen legislativen Verfahren ab. Es ist Aufgabe der Kommission, unverzüglich einen Vorschlag vorzulegen. Das Parlament kann dann seine Arbeit zum Abschluss bringen, um zu einer internen Regelung in der Frage der Assistenten zu kommen.
Dies sind also die Gründe für unsere Anfrage an die Kommission. Innerhalb welcher Frist, Herr Kommissar, wird dieser unbedingt erforderliche Text vorgelegt werden? Am besten noch vor Beginn der belgischen Präsidentschaft, da unsere Assistenten in Belgien arbeiten. Die Angelegenheit ist dringlich. Sie berührt ebenfalls die Ethik und das Image unseres Parlaments."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, δυνάμει του Κανονισμού του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, η Επιτροπή Απασχόλησης και Κοινωνικών Υποθέσεων είναι αρμόδια “για θέματα προστασίας των συνθηκών ζωής και εργασίας συμπεριλαμβανομένου του περιβάλλοντος εργασίας”. Αυτός ο ωραίος ορισμός μας επιτρέπει συνεπώς να εξετάσουμε την κατάσταση των βοηθών μας. Θα έλεγα μάλιστα ότι μας το επιβάλλει: θα ήταν περίεργο η επιτροπή, της οποίας έχω την τιμή να προεδρεύω, να είναι αρμόδια για όλους τους εργαζομένους της Ευρώπης με μόνη εξαίρεση τους βοηθούς του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου. Εξάλλου, αυτή ήταν η ιδιόμορφη κατάσταση που γνωρίζαμε μέχρι σήμερα.
Μακριά από εμάς, ωστόσο, η ιδέα να παραβιάσουμε τις αρμοδιότητες των ειδικών οργάνων του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου! Για το λόγο αυτό, κύριε Επίτροπε, η ακρόαση των εκπροσώπων των βοηθών διεξήχθη παρουσία και σε συνεργασία με τον αντιπρόεδρο Onesta, ο οποίος έχει επιφορτιστεί από το Προεδρείο του Σώματος να παρακολουθεί αυτά τα προβλήματα. Παράλληλα, επιθυμούμε να προσφέρουμε τη συμβολή της Επιτροπής Απασχόλησης στην αναζήτηση καινοτόμων λύσεων. Οι περισσότεροι από τους συναδέλφους μας γνωρίζουν καλά τα προβλήματα που αντιμετωπίζουν οι βοηθοί, από την ανυπαρξία μονιμότητας μέχρι τις δυσκολίες νόμιμης ένταξης στο βελγικό έδαφος, όπου κατοικούν πολλοί από αυτούς.
Το Προεδρείο του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου έλαβε ήδη μια απαραίτητη εσωτερική απόφαση, με στόχο τη μεγαλύτερη διαφάνεια στη διαχείριση της αποζημίωσης γραμματείας. Το σημείο αυτό είχε περιληφθεί στην έκθεση του κ. Onesta. Θα ήθελα να χαιρετίσω αυτή την απόφαση, η οποία θα επιτρέψει στους βοηθούς να αποκτήσουν έγκυρη σύμβαση εργασίας, ασφαλιστική κάλυψη – την οποία δεν είχαν όλοι – και ασφάλιση εργατικού ατυχήματος. Άλλα προβλήματα όμως παραμένουν ανεπίλυτα. Αφορούν κυρίως την ιδιάζουσα κατάσταση των βοηθών, οι οποίοι είναι de facto διαμεθοριακοί εργαζόμενοι χωρίς να τους αναγνωρίζονται τα αντίστοιχα δικαιώματα.
Για το λόγο αυτό, η έκθεση εμπειρογνωμόνων την οποία ανέθεσε η Ευρωπαϊκή Επιτροπή είχε προσπαθήσει να χρησιμοποιήσει την ισχύουσα ευρωπαϊκή νομοθεσία στον τομέα της ελεύθερης κυκλοφορίας και να υπαγάγει σε αυτή την ειδική περίπτωση των κοινοβουλευτικών βοηθών. Αυτή η οδός φαίνεται συγχρόνως ρεαλιστική και εύλογη. Είναι ρεαλιστική διότι αυτός ο περίφημος κανονισμός 1408/71 – όλοι οι συνάδελφοί μας βουλευτές το γνωρίζουν – ο οποίος διέπει την ελεύθερη κυκλοφορία εργαζομένων, σπουδαστών, συνταξιούχων κλπ. – δεν είναι ένα κείμενο που έχει παγιωθεί μια για πάντα. Εδώ και πέντε χρόνια, το Συμβούλιο έχει αναλάβει να τον απλουστεύσει, να τον ξεσκονίσει, να τον βελτιώσει, έργο που θα πρέπει να ολοκληρωθεί – έτσι τουλάχιστον ελπίζει το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο – στη διάρκεια της βελγικής Προεδρίας.
Εφέτος, μας υποβάλλονται τροποποιήσεις του κειμένου αυτού. Αν μάλιστα κατάλαβα καλά κατά την τελευταία περίοδο συνόδου, πολλοί συνάδελφοί μας επιθυμούν τη γενική αναμόρφωση του κειμένου αυτού, αντί τεχνικών βελτιώσεων. Παρόλα ταύτα, εγκρίναμε την τελευταία τροποποίηση που μας είχαν ζητήσει από κοινού το Συμβούλιο και η Επιτροπή το Φεβρουάριο. Με άλλα λόγια, το κείμενο αυτό θα μπορούσε εύκολα να τροποποιηθεί και να προσαρμοστεί στην κατάσταση των βοηθών και θα μπορούσε να τους επιτρέψει να επιλέξουν τη χώρα σύνδεσης από άποψη εισφορών κοινωνικής ασφάλισης και να εξασφαλίσει τα υπόλοιπα δικαιώματα κοινωνικής προστασίας τους.
Αυτή η ρεαλιστική οδός είναι και εύλογη. Το Συμβούλιο επιθυμούσε να αναμορφώσει το Κοινοβούλιο τις σχέσεις του με τους βοηθούς υπό συνθήκες διαφάνειας. Αυτό το πρώτο βήμα έγινε με την απόφαση που προανέφερα. Δεν επιθυμεί να ασχοληθεί με τα θέματα φορολογίας. Η προσφυγή στον κανονισμό 1408/71 δεν είναι επιβεβλημένη. Σύμφωνοι! Το Συμβούλιο δεν ήθελε να αποκτήσουν οι βοηθοί καθεστώς υπαλλήλων. Το αίτημά μας δεν έχει αυτό το στόχο, είναι πολύ διαφορετικό: αποσκοπεί απλώς να εξασφαλίσει τα θεμελιώδη δικαιώματά τους για κοινωνική προστασία. Με άλλα λόγια, σήμερα έχουν συγκεντρωθεί όλες οι προϋποθέσεις για αποφασιστική πρόοδο σε αυτόν τον τομέα και αυτός είναι, κύριε Επίτροπε, ο λόγος της ερώτησής μας προς την Επιτροπή, η οποία εξέφραζε ανέκαθεν τη βούλησή της να προωθήσει το θέμα στο πλευρό του Κοινοβουλίου. Η Επιτροπή έχει την πολιτική πρωτοβουλία, αλλά της ζητούμε σήμερα να την χρησιμοποιήσει και να υποβάλει επισήμως πρόταση τροποποίησης του κανονισμού 1408/71 για να προστεθεί ένα απλό εδάφιο σχετικά με την κατάσταση των βοηθών. Το Συμβούλιο είναι εκείνο που θα πρέπει κατόπιν να αναλάβει τις ευθύνες του, να διατηρήσει ή όχι τους βοηθούς μας και εμάς τους ίδιους σε μια κατάσταση νομικής και κοινωνικής ανασφάλειας.
Το Κοινοβούλιο άρχισε ήδη μια εσωτερική εργασία στους κόλπους του. Η συνέχεια εξαρτάται από την κανονική νομοθετική διαδικασία. Η Επιτροπή θα πρέπει να συντάξει ήδη από τώρα πρόταση και το Κοινοβούλιο θα μπορέσει να ολοκληρώσει την εργασία του για να καταλήξουμε σε εσωτερική ρύθμιση για την αντιμετώπιση του θέματος των βοηθών.
Αυτός λοιπόν είναι ο λόγος ύπαρξης της ερώτησής μας προς την Επιτροπή. Σε πόσο χρονικό διάστημα θα προταθεί αυτό το απαραίτητο κείμενο, κύριε Επίτροπε; Η καλύτερη λύση θα ήταν πριν την έναρξη της βελγικής Προεδρίας, εφόσον οι βοηθοί μας εργάζονται στο Βέλγιο. Η υπόθεση είναι επείγουσα. Αφορά επίσης την ηθική και την εικόνα του Σώματος."@el8
".
Mr President, Commissioner, pursuant to the Rules of Procedure of the European Parliament, the Committee on Employment and Social Affairs is competent ‘to protect the conditions of life and work, including the work environment’. This fine definition authorises us, therefore, to examine the situation of our assistants. Indeed it obliges us to do so. It would be odd if the committee I have the honour of chairing were responsible for all workers in Europe, the sole exception being the assistants in the European Parliament. That has, in fact, been the strange situation up to the present time.
Far be it from me, however, to trespass on the competencies of the specific bodies of the European Parliament! That is why, Commissioner, when we heard the representatives of the assistants, we did it in the presence and with the cooperation of Vice-President Onesta, who was instructed by the Bureau of our Parliament to deal with these problems. Now the Committee on Employment and Social Affairs wants to make its contribution to the quest for innovative solutions. Most of our colleagues are fully familiar with the problems faced by the assistants, which range from job insecurity to the difficulties of legal establishment on Belgian territory, where many of them live.
The Bureau of the European Parliament has already taken a crucial internal decision designed to improve transparency in the management of secretarial allowances, which was mentioned in Mr Onesta’s report. I welcome this decision. It will enable assistants to have an employment contract in the prescribed form, social security cover, which not all of them have, and occupational accident insurance. There are, however, other problems that have not been resolved. These relate essentially to the specific situation of assistants, who are de facto cross-border workers, without their rights as such being recognised.
That is why the expert study commissioned by the European Commission contemplated using existing European legislation on the free circulation of workers and to incorporate into it the specific situation of parliamentary assistants. This solution appears both realistic and reasonable. It is realistic because much vaunted Regulation No1408/71, which all my parliamentary colleagues are familiar with and which governs the free circulation of workers, students and pensioners, etc, is not a text which has been set in stone. For more than five years it has been subjected by the Council to a process of simplification, dusting-down and improvement, which is to be wound up under the Belgian Presidency. At least that is what the European Parliament hopes.
This year we are being presented with amendments to the text. During the last part-session I think I understood correctly that a large number of my fellow Members wanted a general overhaul of the text rather than just technical improvements. Nonetheless, in February we approved the last amendment that both the Council and the Commission asked us to approve. In other words this text could easily be modified and adapted to the situation of the assistants and it could enable them to choose the country of establishment when it comes to matters of social security payments and it could guarantee their other rights to social protection.
This realistic solution is also reasonable. The Council wanted the European Parliament to reform its relations with its assistants in the name of transparency. This first step was achieved thanks to the decision to which I have referred. It does not wish to tackle tax issues. Recourse to Regulation No 1408/71 does not make this necessary. Fine! The Council does not want to give assistants the status of officials. This is not what we are asking – it is very different. What we want is simply to guarantee their fundamental rights to social protection. In other words, all the conditions have now been met and we can now make real headway in this area. That is the reason, Commissioner, for our question to the Commission, which has always expressed its determination to make headway in this area hand-in-hand with the European Parliament. The Commission has the political initiative, but we now ask it to make use of it and to formally present a proposal to amend Regulation No 1408/71 by adding a simple subparagraph covering the situation of the assistants. It is then up to the Council to shoulder its responsibilities and to decide whether or not to keep our assistants and ourselves in a state of legal and social uncertainty.
The European Parliament has already embarked on internal work to set the ball rolling. The way forward depends on the normal legislative process. It is up to the Commission to put forward a proposal now and Parliament will then be able to complete its work to issue internal regulations to deal with the question of the assistants.
That is the thinking behind our question to the Commission. Within what timeframe, Commissioner, will this crucial text be proposed? The best solution would be before the start of the Belgian Presidency, since our assistants work in Belgium. It is a pressing matter, Commissioner, and it also affects the ethics and image of our Parliament."@en3
"(FR) Señor Presidente, señor Comisario, en términos del Reglamento del Parlamento Europeo, la Comisión de Empleo y Asuntos Sociales es competente “en materia de protección de las condiciones de vida y de trabajo, incluyendo el entorno de trabajo”. Esta bonita definición nos permite por tanto analizar la situación de nuestros asistentes; diría incluso que nos lo impone; sería extraño que la comisión que tengo el honor de presidir fuera competente para todos los trabajadores de Europa, con la única excepción de los asistentes del Parlamento Europeo. Es por otra parte la curiosa situación que hasta ahora hemos vivido.
¡Sin embargo, estamos muy lejos de querer usurpar las competencias de los órganos específicos del Parlamento Europeo! Por ello, señor Comisario, cuando escuchamos a los representantes de los asistentes, lo hicimos en presencia y con la colaboración del Vicepresidente Onesta, que ha recibido de la Mesa de nuestro Parlamento el encargo de hacer un seguimiento de estos problemas. Ahora bien, queremos aportar la contribución de la Comisión de Empleo en la búsqueda de soluciones innovadoras. La mayoría de nuestros colegas conoce bien los problemas que tienen los asistentes, desde la precariedad hasta las dificultades para la integración legal en el territorio belga, dónde muchos de ellos residen.
La Mesa del Parlamento Europeo ya ha tomado una decisión interna indispensable, encaminada a incrementar la transparencia en la gestión del complemento de secretariado. Este punto figuraba en el informe del Sr. Onesta. Quiero manifestar mi satisfacción por esta decisión. Permitirá a los asistentes disfrutar de un contrato de trabajo como Dios manda, de una protección social – no todos la tenían -, y de un seguro de accidentes de trabajo. Pero quedan otros problemas por resolver. Se refieren básicamente a la situación específica de los asistentes, que son de hecho trabajadores transfronterizos sin que les sean reconocidos los derechos inherentes a esa situación.
Por ello, el informe de expertos encargado por la Comisión Europea contemplaba recurrir a la legislación europea existente en materia de libre circulación, e integrar en ella la situación específica de los asistentes parlamentarios. Esta vía parece al mismo tiempo realista y razonable. Es realista, porque el célebre Reglamento 1408/71 – todos nuestros colegas parlamentarios lo conocen -, que regula la libre circulación de los trabajadores, de los estudiantes, de los pensionistas, etc., no es un texto inamovible. Desde hace más de cinco años, está siendo objeto por parte del Consejo de un proceso de simplificación, de actualización, de mejora, que debería culminar – al menos así lo espera el Parlamento Europeo – bajo la Presidencia belga.
Este año, se nos presentan modificaciones a este texto. En el anterior periodo parcial de sesiones, incluso creí entender que muchos de nuestros colegas optaban por una reestructuración general de este texto, más que por mejoras técnicas. A pesar de todo, aprobamos la última modificación que el Consejo y la Comisión nos solicitaron conjuntamente en febrero. Dicho de otro modo, este texto podría ser fácilmente modificado y adaptado a la situación de los asistentes, y podría permitirles elegir el país de referencia en materia de cotizaciones sociales y garantizar el resto de sus derechos a la protección social.
Esta vía realista es también razonable. El Consejo deseaba que el Parlamento concediera una mayor transparencia a las relaciones con sus asistentes. Este primer paso se ha materializado con la decisión a la que me he referido. No desea abordar las cuestiones fiscales. El recurso al Reglamento 1408/71 no lo exige. ¡De acuerdo! El Consejo no quería otorgar el estatus de funcionario a los asistentes. Nuestra solicitud tampoco lo pretende, es muy distinta; intenta simplemente garantizar sus derechos fundamentales a la protección social. En otras palabras, hoy se cumplen todas las condiciones necesarias para un avance decisivo en este dossier y, señor Comisario, este es el motivo de nuestra pregunta a la Comisión, ya que ésta ha expresado nuevamente su voluntad de avanzar en el tema junto con el Parlamento. La Comisión tiene la iniciativa política, y le pedimos hoy que la utilice y que presente formalmente una propuesta de modificación del Reglamento 1408/71, para añadir un simple párrafo que contemple la situación de los asistentes. Al Consejo le corresponde asumir después su responsabilidad, mantener o no a nuestros asistentes y a nosotros mismos en una situación de inseguridad jurídica y social.
El Parlamento ya ha emprendido una labor interna en su institución. Su desarrollo depende del proceso legislativo normal. A partir de ahora, le corresponde a la Comisión presentar una propuesta, y el Parlamento podrá completar su labor para conseguir una reglamentación interna que trate la cuestión de los asistentes.
Por tanto, esta es la razón de ser de nuestra pregunta a la Comisión. ¿En qué plazo será propuesto este texto indispensable, señor Comisario? La mejor solución sería que se presentase antes del inicio de la Presidencia belga, dado que nuestros asistentes trabajan en Bélgica. El asunto es urgente. Afecta también a la ética y a la imagen de nuestro Parlamento."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Euroopan parlamentin työjärjestyksen mukaan työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan toimivaltaan kuuluu "elin- ja työolojen suojelu, työympäristö mukaan luettuna". Tämän hienon määritelmän mukaan meillä on siis valtuudet tutkia avustajiemme tilanne; sanoisin, että työjärjestys jopa velvoittaa meidät siihen; olisi outoa, että valiokunta – jota minulla on kunnia johtaa – olisi toimivaltainen kaikkien muiden Euroopan työntekijöiden paitsi Euroopan parlamentin avustajien asioissa. Tähän astihan tilanne on tosin ollut juuri näin outo.
Pois se meistä, että tunkeutuisimme Euroopan parlamentin erityiselinten toimivallan alueelle! Siksi, arvoisa komission jäsen, kuulimme avustajien edustajia varapuhemies Onestan – jonka parlamentin puhemiehistö on valtuuttanut seuraamaan näitä ongelmia – läsnä ollessa ja yhteistyössä hänen kanssaan. Työllisyys- ja sosiaalivaliokunta haluaa osaltaan edistää uudistuksellisten ratkaisujen kehittelyä. Suurin osa kollegoistamme tuntee hyvin avustajien ongelmat: epävarmuuden ja vaikeudet päästä laillisesti sosiaaliturvan piiriin Belgiassa, jossa monet heistä asuvat.
Euroopan parlamentin puhemiehistö on jo tehnyt sisäisen päätöksen, jolla pyritään parantamaan avoimuutta sihteeristökorvausten hallinnoinnissa. Tämä käy ilmi puhemies Onestan selonteosta. Olen iloinen tästä puhemiehistön päätöksestä. Sen ansiosta avustajat saavat asianmukaisen työsopimuksen, sosiaaliturvan – kaikilla sitä ei ollut – sekä työtapaturmavakuutuksen. Mutta vielä on muita ongelmia ratkaisematta. Ne liittyvät oleellisesti avustajien erityisasemaan, hehän ovat itse asiassa rajatyöntekijöitä, joille ei kuitenkaan ole myönnetty rajatyöntekijöiden oikeuksia.
Siksi Euroopan komission tilaamassa asiantuntijaraportissa ehdotetaan oikeusperustaksi nykyistä vapaata liikkuvuutta koskevaa yhteisön lainsäädäntöä, johon sisällytetään parlamentaaristen avustajien erityistilannetta koskeva säännös. Tämä vaihtoehto vaikuttaa sekä realistiselta että järkevältä. Se on realistinen, koska tämä kuuluisa asetus 1408/71, jonka kaikki kollegamme parlamentissa tuntevat ja jolla säännellään työtekijöiden, opiskelijoiden, eläkeläisten jne. vapaata liikkuvuutta, ei suinkaan ole kiveen hakattu. Neuvosto aloitti jo yli viisi vuotta sitten sen yksinkertaistamisen, nykyaikaistamisen ja parantamisen, ja työn pitäisi valmistua – ainakin Euroopan parlamentti toivoo niin – Belgian puheenjohtajuuskaudella.
Meille on tänä vuonna ehdotettu muutoksia tähän tekstiin. Viime istuntokaudella olin jopa ymmärtävinäni, että monet kollegoistamme toivoivat tämän tekstin yleistä uudistamista, ei pelkkiä teknisiä parannuksia. Hyväksyimme kuitenkin helmikuussa viimeisen muutoksen, jota neuvosto ja komissio yhdessä meille ehdottivat. Toisin sanoen tekstiä voidaan helposti muuttaa ja mukauttaa avustajien tilanteeseen, jolloin voitaisiin sallia heidän valita, minkä maan sosiaaliturvan piiriin he kuuluvat, sekä taata heidän muut sosiaaliturvaetuutensa.
Tämä vaihtoehto on myös järkevä. Neuvosto toivoi parlamentin uudistavan avoimesti suhteensa avustajiin. Äsken mainitsemani päätös oli ensimmäinen askel. Neuvosto ei halua käsitellä verotuskysymyksiä. Asetuksen 1408/71 käyttö oikeusperustana ei sitä edellytä. Asia selvä! Neuvosto ei halua antaa avustajille virkamiehen asemaa. Emme me sitä pyydäkään, vaan aivan eri asiaa; tavoitteenamme on yksinkertaisesti taata avustajien perusoikeus sosiaaliturvaan. Nyt on toisin sanoen olemassa kaikki edellytykset ratkaista tämä asia ja, arvoisa komission jäsen, tässä on syy siihen, miksi esitimme komissiolle tämän kysymyksen, onhan komissio jatkuvasti ilmaissut halukkuutensa viedä tätä asiaa eteenpäin parlamentin rinnalla. Komissiolla on poliittinen aloiteoikeus, ja tänään pyydämmekin sitä käyttämään tätä oikeutta ja esittämään virallisen ehdotuksen asetuksen 1408/71 muuttamiseksi niin, että siihen lisätään avustajien asemaa koskeva alakohta. Neuvoston vastuulla on sen jälkeen päättää, jättääkö se meidät tai avustajamme oikeudellisesti ja sosiaalisesti epävarmaan asemaan vai ei.
Parlamentti on jo aloittanut tahollaan sisäiset toimet. Jatko riippuu tavanomaisesta lainsäädäntöprosessista. Komission olisi nyt laadittava ehdotus, jotta parlamentti saisi aikaan sisäisen ohjesäännön avustajiin liittyvien kysymysten käsittelemiseksi.
Tässä olivat siis komissiolle esittämämme suullisen kysymyksen perustelut. Arvoisa komission jäsen, milloin tätä välttämätöntä tekstiä aiotaan ehdottaa? Paras ajankohta olisi ennen Belgian puheenjohtajakauden alkamista, koska avustajamme työskentelevät Belgiassa. Asia on kiireellinen. Pelissä ovat myös parlamentin etiikka ja julkisuuskuva."@fi5
"Signor Presidente, signor Commissario, ai sensi del Regolamento del Parlamento europeo, la commissione per l’occupazione e gli affari sociali è competente “in materia di tutela delle condizioni di vita e di lavoro, compreso l’ambiente di lavoro”. Questa bella definizione ci autorizza a prendere in esame la situazione dei nostri assistenti, direi anzi che ce lo impone. Sarebbe strano che la commissione che ho l’onore di presiedere fosse competente per tutti i lavoratori europei, con la sola eccezione degli assistenti del Parlamento europeo. Per quanto assurda, questa è la situazione verificatasi fino ad oggi.
Lungi da noi l’idea di interferire con le competenze degli organi specifici del Parlamento europeo! Per questo motivo, signor Commissario, quando abbiamo ascoltato i rappresentanti degli assistenti, lo abbiamo fatto in presenza e con la collaborazione del Vicepresidente Onesta, incaricato dall’Ufficio di presidenza del Parlamento di occuparsi di tali problemi. Intendiamo apportare il contributo della commissione per l’occupazione nella ricerca di nuove soluzioni. La maggior parte dei colleghi conosce bene i problemi degli assistenti, problemi che vanno dalla precarietà alle difficoltà di inserimento legale sul territorio belga, dove molti di loro risiedono.
L’Ufficio di presidenza ha già preso una decisione interna indispensabile, volta a migliorare la trasparenza nella gestione dell’indennità di segretariato. Questo punto figurava nella relazione dell’onorevole Onesta. Plaudo a questa decisione: essa consentirà agli assistenti di beneficiare di un contratto di lavoro regolare, di una copertura sociale – che non tutti avevano - e di un’assicurazione per gli incidenti sul lavoro. Altri problemi rimangono in attesa di soluzione: essi riguardano essenzialmente lo statuto specifico degli assistenti, i quali sono
lavoratori transfrontalieri senza però che i loro diritti siano riconosciuti.
E’ per questo motivo che la relazione degli esperti, richiesta dalla Commissione europea, aveva previsto di ricorrere alla legislazione esistente in materia di libera circolazione e di integrarvi la situazione specifica degli assistenti parlamentari. Questa via sembra al contempo realistica e ragionevole. E’ realistica perché il celebre regolamento 1408/71, che disciplina la libera circolazione di lavoratori, studenti, pensionati, eccetera - e che tutti i colleghi parlamentari conoscono -, non è un testo scolpito per sempre nel marmo. Da oltre cinque anni, è sottoposto da parte del Consiglio a un processo di semplificazione, di aggiornamento e miglioramento che dovrebbe concludersi - questo è l’auspicio del Parlamento europeo - nel corso della Presidenza belga.
Quest’anno ci vengono proposte alcune modifiche di tale testo. Durante l’ultima tornata mi è sembrato di capire che numerosi colleghi auspicano una sua riforma generale piuttosto che alcuni miglioramenti tecnici. Ciononostante abbiamo approvato l’ultima modifica che Consiglio e Commissione, di concerto, ci avevano chiesto in febbraio. In altre parole, il testo potrebbe essere facilmente modificato e adattato alla situazione degli assistenti, consentendo loro di scegliere il paese di riferimento in cui versare i contributi pensionistici e assicurando loro gli altri diritti relativi alla protezione sociale.
Questa via realistica è ragionevole. Il Consiglio auspicava che il Parlamento rivedesse in modo trasparente i rapporti con gli assistenti. Questo primo passo è avvenuto con la decisione che ho citato. Il Consiglio preferisce non considerare le questioni fiscali. Il ricorso al regolamento 1408/71 non lo rende necessario. D’accordo! Il Consiglio non voleva accordare lo statuto di funzionari agli assistenti. La nostra richiesta non si pone questo obiettivo, è ben diversa: essa mira semplicemente a garantire i diritti fondamentali alla protezione sociale. In altri termini, esistono attualmente tutte le condizioni per un progresso decisivo di questo
; è questo, signor Commissario, il motivo della nostra interrogazione alla Commissione, tenuto conto del fatto che essa ha sempre affermato la propria intenzione di avanzare a fianco del Parlamento in questa materia. La Commissione dispone del potere di iniziativa politica; oggi le chiediamo di servirsene e di presentare ufficialmente una proposta di modifica del regolamento 1408/71, volta ad aggiungere un semplice comma a proposito della situazione degli assistenti. In seguito spetterà al Consiglio assumersi le proprie responsabilità, lasciando o meno i nostri assistenti e noi stessi in una situazione di insicurezza giuridica e sociale.
Il Parlamento ha già impostato il lavoro al proprio interno. Il seguito dipende dalla procedura legislativa normale. E’ compito della Commissione elaborare subito una proposta; il Parlamento potrà portare a compimento il suo lavoro per approdare ad una regolamentazione interna che tratti della questione degli assistenti.
Questa è la motivazione della nostra interrogazione alla Commissione. Entro quanto tempo, signor Commissario, tale testo indispensabile sarà proposto? La soluzione migliore sarebbe che ciò avvenisse prima dell’inizio della Presidenza belga, visto che i nostri assistenti lavorano in Belgio. La questione è urgente e riguarda l’etica e l’immagine del nostro Parlamento."@it9
".
Mr President, Commissioner, pursuant to the Rules of Procedure of the European Parliament, the Committee on Employment and Social Affairs is competent ‘to protect the conditions of life and work, including the work environment’. This fine definition authorises us, therefore, to examine the situation of our assistants. Indeed it obliges us to do so. It would be odd if the committee I have the honour of chairing were responsible for all workers in Europe, the sole exception being the assistants in the European Parliament. That has, in fact, been the strange situation up to the present time.
Far be it from me, however, to trespass on the competencies of the specific bodies of the European Parliament! That is why, Commissioner, when we heard the representatives of the assistants, we did it in the presence and with the cooperation of Vice-President Onesta, who was instructed by the Bureau of our Parliament to deal with these problems. Now the Committee on Employment and Social Affairs wants to make its contribution to the quest for innovative solutions. Most of our colleagues are fully familiar with the problems faced by the assistants, which range from job insecurity to the difficulties of legal establishment on Belgian territory, where many of them live.
The Bureau of the European Parliament has already taken a crucial internal decision designed to improve transparency in the management of secretarial allowances, which was mentioned in Mr Onesta’s report. I welcome this decision. It will enable assistants to have an employment contract in the prescribed form, social security cover, which not all of them have, and occupational accident insurance. There are, however, other problems that have not been resolved. These relate essentially to the specific situation of assistants, who are de facto cross-border workers, without their rights as such being recognised.
That is why the expert study commissioned by the European Commission contemplated using existing European legislation on the free circulation of workers and to incorporate into it the specific situation of parliamentary assistants. This solution appears both realistic and reasonable. It is realistic because much vaunted Regulation No1408/71, which all my parliamentary colleagues are familiar with and which governs the free circulation of workers, students and pensioners, etc, is not a text which has been set in stone. For more than five years it has been subjected by the Council to a process of simplification, dusting-down and improvement, which is to be wound up under the Belgian Presidency. At least that is what the European Parliament hopes.
This year we are being presented with amendments to the text. During the last part-session I think I understood correctly that a large number of my fellow Members wanted a general overhaul of the text rather than just technical improvements. Nonetheless, in February we approved the last amendment that both the Council and the Commission asked us to approve. In other words this text could easily be modified and adapted to the situation of the assistants and it could enable them to choose the country of establishment when it comes to matters of social security payments and it could guarantee their other rights to social protection.
This realistic solution is also reasonable. The Council wanted the European Parliament to reform its relations with its assistants in the name of transparency. This first step was achieved thanks to the decision to which I have referred. It does not wish to tackle tax issues. Recourse to Regulation No 1408/71 does not make this necessary. Fine! The Council does not want to give assistants the status of officials. This is not what we are asking – it is very different. What we want is simply to guarantee their fundamental rights to social protection. In other words, all the conditions have now been met and we can now make real headway in this area. That is the reason, Commissioner, for our question to the Commission, which has always expressed its determination to make headway in this area hand-in-hand with the European Parliament. The Commission has the political initiative, but we now ask it to make use of it and to formally present a proposal to amend Regulation No 1408/71 by adding a simple subparagraph covering the situation of the assistants. It is then up to the Council to shoulder its responsibilities and to decide whether or not to keep our assistants and ourselves in a state of legal and social uncertainty.
The European Parliament has already embarked on internal work to set the ball rolling. The way forward depends on the normal legislative process. It is up to the Commission to put forward a proposal now and Parliament will then be able to complete its work to issue internal regulations to deal with the question of the assistants.
That is the thinking behind our question to the Commission. Within what timeframe, Commissioner, will this crucial text be proposed? The best solution would be before the start of the Belgian Presidency, since our assistants work in Belgium. It is a pressing matter, Commissioner, and it also affects the ethics and image of our Parliament."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, overeenkomstig het Reglement van het Europees Parlement is de Commissie sociale zaken en werkgelegenheid bevoegd “inzake de bescherming van de levensomstandigheden en de arbeidsomstandigheden, met inbegrip van de arbeidsomgeving”. Volgens deze mooie definitie zijn wij dus gemachtigd om de arbeidsomstandigheden van onze assistenten te onderzoeken en ik zou zelfs zeggen dat wij daartoe verplicht zijn; het zou toch vreemd zijn als de commissie, waarvan ik de eer heb voorzitter te zijn, bevoegd zou zijn aangaande alle werknemers in Europa, met als enige uitzondering de assistenten in het Europees Parlement. Overigens was dat wel de situatie waarin wij ons tot op heden bevonden.
Het is echter verre van ons om in de bevoegdheden van de specifieke organen van het Europees Parlement te treden! Om die reden, mijnheer de commissaris, hebben wij de vertegenwoordigers van de assistenten gehoord in aanwezigheid van en in samenwerking met ondervoorzitter Onesta, die van het Bureau van ons Parlement opdracht heeft gekregen om deze vraagstukken te volgen. Als Commissie werkgelegenheid willen wij een bijdrage leveren aan het zoeken naar nieuwe oplossingen. De meeste van onze collega’s zijn goed bekend met de problemen van de assistenten; zo hebben zij geen vaste baan en worden ze niet wettelijk erkend op Belgisch grondgebied, waar velen van hen wonen.
Het Bureau van het Europees Parlement heeft reeds een noodzakelijk intern besluit genomen, dat bedoeld is om de transparantie van het beheer van de secretariaatstoelagen te verhogen. Dat punt werd vermeld in het verslag van de heer Onesta. Ik ben verheugd over dat besluit, omdat de assistenten daardoor een goed arbeidscontract kunnen krijgen, sociale zekerheid genieten – niet alle assistenten hadden die – en een arbeidsongevallenverzekering krijgen. Een aantal andere problemen zijn echter nog niet opgelost. Die problemen houden verband met de specifieke omstandigheden van de assistenten als de facto grensoverschrijdende werknemers, van wie de rechten niet als zodanig erkend zijn.
Daarom is in het deskundigenverslag waartoe de Commissie opdracht had gegeven, overwogen om gebruik te maken van de bestaande Europese wetgeving met betrekking tot het vrij verkeer van personen en de bijzondere situatie van de parlementaire assistenten daarin op te nemen. Dat lijkt zowel een realistische als een redelijke manier om tot een oplossing te komen. Realistisch, omdat de befaamde en alom bekende verordening 1408/71, die het vrije verkeer regelt van werknemers, studenten, gepensioneerden enz., geen tekst is die voor eeuwig in steen gehouwen is. De tekst is al ruim vijf jaar in behandeling bij de Raad om te worden vereenvoudigd, up-to-date gemaakt en verbeterd, en dat werk zou – zo hoopt het Europees Parlement tenminste – tijdens het Belgisch voorzitterschap moeten worden afgerond.
Dit jaar worden tekstwijzigingen aan ons voorgelegd. Tijdens de vorige vergaderperiode meende ik zelfs te bemerken dat een flink aantal van onze collega’s verder willen gaan dan technische verbeteringen en een volledige herziening van de tekst wensen. Toch hebben wij de laatste wijziging, die door de Raad en de Commissie in februari gezamenlijk aan ons was voorgelegd, goedgekeurd. De tekst zou, met andere woorden, eenvoudig kunnen worden gewijzigd en aangepast aan de omstandigheden van de assistenten, waardoor zij het land zouden kunnen kiezen volgens wiens wet de sociale verzekeringspremies zouden moeten worden afgedragen. Tevens zouden daarmee hun overige rechten op het gebied van sociale zekerheid gegarandeerd kunnen worden.
Behalve een realistische is dit ook een redelijke aanpak. De Raad gaf als wens te kennen dat het Parlement de betrekkingen met zijn assistenten op transparante wijze zou herzien. Met de beslissing die ik zojuist aanhaalde is de eerste stap gezet. De Raad wil de belastingkwestie niet in behandeling nemen. Dat wordt niet vereist bij een beroep op verordening 1408/71. Uitstekend! De Raad wil de assistenten niet het statuut van de ambtenaren toekennen. Ons verzoek is daar ook niet op gericht en is van geheel andere aard: ons verzoek is er gewoon op gericht om hun grondrechten ten aanzien van sociale bescherming te garanderen. Op dit moment is, met andere woorden, aan alle voorwaarden voldaan om bij de behandeling van dit onderwerp een beslissende stap voorwaarts te zetten, mijnheer de commissaris. En dat is precies de reden voor onze vraag aan de Commissie, aangezien zij altijd te kennen heeft gegeven dat zij in samenwerking met het Parlement vooruitgang wil boeken op dit terrein. Het politieke initiatief berust weliswaar bij de Commissie, maar wij vragen haar vandaag om daar gebruik van te maken en formeel een voorstel tot wijziging van verordening 1408/71 in te dienen. Er hoeft alleen maar een alinea te worden toegevoegd over de situatie van de assistenten. Het is vervolgens aan de Raad om zijn verantwoordelijkheid te nemen en onze assistenten en onszelf al dan niet in een toestand van juridische en sociale onzekerheid te houden.
Het Parlement heeft intern reeds stappen ondernomen. Het vervolg is afhankelijk van de normale wetgevingsprocedure. De Commissie moet nu met een voorstel komen, waarna het Parlement zijn werk kan voltooien om uiteindelijk te komen tot een interne regeling voor het vraagstuk van de assistenten.
Dat is de dus de achtergrond van onze vraag aan de Commissie. Op welke termijn, mijnheer de commissaris, zal die onmisbare tekst worden voorgelegd? De beste oplossing zou zijn vóór het begin van het Belgisch voorzitterschap, aangezien onze assistenten werkzaam zijn in België. Het is een zeer urgente kwestie, waarbij tevens het ethisch gehalte en het imago van ons Parlement in het geding is."@nl2
"Senhor Presidente, Senhor Comissário, nos termos do Regimento do Parlamento Europeu, a Comissão do Emprego e dos Assuntos Sociais é competente em matéria de “protecção das condições de vida e do trabalho, incluindo o ambiente de trabalho”. Esta bela definição autorizanos, pois, a apreciarmos a situação dos nossos assistentes; direi mesmo que nolo impõe: seria estranho que a comissão parlamentar a que tenho a honra de presidir tivesse competência relativamente a todos os trabalhadores da Europa, com excepção, unicamente, dos assistentes do Parlamento Europeu. De resto, foi essa situação estranha que sempre conhecemos até hoje.
Longe de nós, porém, a ideia de invadir a esfera de competências dos órgãos específicos do Parlamento Europeu! Foi por esta razão, Senhor Comissário, que, quando ouvimos os representantes dos assistentes, o fizemos na presença e com a colaboração do Senhor Vicepresidente Onesta, encarregado pela Mesa do Parlamento de seguir estes problemas. Ora, queremos dar o contributo da Comissão do Emprego e dos Assuntos Sociais para a procura de soluções inovadoras. A maior parte dos nossos colegas conhece bem os problemas com que os assistentes se defrontam, desde a precariedade às dificuldades de inserção legal no território belga, onde muitos deles residem.
A Mesa do Parlamento Europeu tomou já uma decisão interna indispensável, destinada a melhorar a transparência na gestão do subsídio de secretariado. É um ponto que consta do relatório Onesta. Queria saudar essa decisão. É uma decisão que vai permitir aos assistentes beneficiarem de um contrato de trabalho em boa e devida forma, de cobertura social – coisa que nem todos tinham – e de um seguro de acidentes de trabalho. Mas há outros problemas que continuam por resolver. Esses problemas dizem respeito essencialmente à situação específica dos assistentes que, de facto, são trabalhadores fronteiriços, sem que, no entanto, os direitos próprios dessa condição lhes sejam reconhecidos.
Foi por esta razão que o relatório de peritos encomendado pela Comissão Europeia preconizou a utilização da legislação europeia existente em matéria de livre circulação e a integração nessa legislação da situação específica dos assistentes parlamentares. Esta via parecenos realista e razoável. Realista, porque o famoso Regulamento nº 1408/71, que rege a livre circulação de trabalhadores, estudantes, reformados, etc., não é todos os nossos colegas deputados o sabem – um texto imutável. Desde há cinco anos que tem vindo a ser submetido pelo Conselho a um trabalho de simplificação, actualização e melhoramento que deverá terminar – pelo menos é o que o Parlamento Europeu espera – sob a Presidência belga.
Este ano, apresentamnos modificações do texto. Durante o último período de sessões, julgo ter mesmo compreendido que muitos colegas desejavam uma reformulação geral desse texto, mais do que melhoramentos técnicos. Ainda assim, aprovámos a última modificação que o Conselho e a Comissão, conjuntamente, nos solicitaram em Fevereiro. Por outras palavras, o texto poderia facilmente ser modificado e adaptado à situação dos assistentes e poderia permitir a estes escolherem o país de instalação para efeitos de quotizações sociais e de assegurarem os seus outros direitos de protecção social.
Esta via, que é realista, é também razoável. O Conselho desejava que o Parlamento reformulasse as suas relações com os seus assistentes de forma transparente. Este primeiro passo foi dado com a decisão que evoquei. O Conselho não deseja abordar as questões fiscais. O recurso ao Regulamento nº 1408/71 não o impõe. Muito bem! O Conselho não queria dar estatuto de funcionário aos assistentes. O nosso pedido não visa tal objectivo, é muito diferente: visa simplesmente garantir os direitos fundamentais dos assistentes à protecção social. Por outras palavras, estão hoje reunidas todas as condições para um progresso decisivo neste processo, e, Senhor Comissário, é essa a razão da pergunta que dirigimos à Comissão, tendo esta manifestado sempre a sua vontade de progredir nesta matéria ao lado do Parlamento. A Comissão tem a iniciativa política, mas hoje pedimoslhe que faça uso dessa iniciativa e que apresente formalmente uma proposta de modificação do Regulamento nº 1408/71, no sentido de aditar um simples parágrafo respeitante à situação dos assistentes. Cabe ao Conselho assumir, em seguida, as suas responsabilidades, e manter ou não os nossos assistentes e nós próprios numa situação de insegurança jurídica e social.
O Parlamento já deu início a um trabalho interno, a nível desta Instituição. O seguimento depende do processo legislativo normal. Cabe à Comissão elaborar desde já uma proposta, e o Parlamento poderá concluir o seu trabalho, por forma a chegar a uma regulamentação interna para tratar a questão dos assistentes.
É esta, portanto, a razão de ser da nossa pergunta à Comissão. Dentro de que prazo, Senhor Presidente, será proposto esse texto indispensável? O melhor seria antes do início da Presidência belga, já que os nossos assistentes trabalham na Bélgica. O assunto é urgente. E é um assunto que afecta também a ética e a imagem do nosso Parlamento."@pt11
"Herr talman, herr kommissionär! I enlighet med Europaparlamentets arbetsordning är utskottet för sysselsättning och sociala frågor behörigt i frågor som handlar om skydd för levnadsvillkor och arbete inklusive arbetsmiljö. Denna vackra definition bemyndigar oss alltså att granska våra assistenters situation. Jag skulle t.o.m. vilja säga att den tvingar oss till det. Det vore märkligt om det utskott jag har äran att vara ordförande i skall vara behörigt för alla arbetstagare i Europa, med enda undantag för assistenterna i Europaparlamentet. Det är för övrigt den märkliga situation som vi haft hittills.
Idén att inkräkta på Europaparlamentets specifika organs befogenheter ligger långt ifrån oss. Det är därför, herr kommissionär, som när vi lyssnat till assistenternas representanter så har vi gjort det i närvaro och i samarbete med vår vice ordförande Onesta, som av parlamentets presidium har fått i uppdrag att följa dessa problem. Men vi vill ge utskottets för sysselsättning bidrag till att söka nya lösningar. Flertalet av våra kolleger känner väl till de problem assistenterna möter, från ovissheten till svårigheterna att vistas legalt på belgiskt territorium, där många av dem bor.
Europaparlamentets presidium har redan tagit ett nödvändigt internt beslut som syftar till att förbättra öppenheten i hanteringen av ersättning från sekretariatet. Punkten figurerade i Onestas betänkande och beslutet gläder mig. Det kommer att göra det möjligt för assistenterna att få ett korrekt anställningskontrakt, en social trygghet, som alla inte hade, och en olycksfallsförsäkring under arbetstid. Men andra problem har ännu inte lösts. Det handlar huvudsakligen om assistenternas specifika situation, vilka de facto är gränsarbetare utan att se sig tillerkända de rättigheter som dessa har.
Det är anledningen till att den rapport från de experter som utsetts av kommissionen hade tänkt sig att använda den befintliga europeiska lagstiftningen om fri rörlighet och att parlamentsassistenternas specifika situation skulle innefattas i denna. Den vägen verkar vara både realistisk och förnuftig. Den är realistisk eftersom den berömda förordningen 1408/71, som alla våra parlamentskolleger känner till, som reglerar den fria rörligheten för arbetstagare, studenter, pensionärer, etc. inte är en text som är uthuggen i marmor för att ständigt bevaras. Den är en text som rådet sedan mer än fem år tillbaka arbetat på för att förenkla, damma av och förbättra, ett arbete som borde avslutas under det belgiska ordförandeskapet, hoppas åtminstone Europaparlamentet.
I år har man lagt fram ändringar i texten för oss. Under förra sammanträdesperioden verkade det t.o.m. så att ett stort antal av våra kolleger önskade en grundlig omarbetning av texten, mer än tekniska förbättringar. Vi har ändå godkänt den senaste ändringen som rådet och kommissionen tillsammans bett oss om i februari. Med andra ord skulle denna text lätt kunna ändras och anpassas till assistenternas situation och skulle kunna ge dem möjlighet att välja i vilket land de skall betala sociala avgifter och att garantera deras andra rättigheter till social trygghet.
Denna realistiska väg är också förnuftig. Rådet önskade att parlamentet skulle reformera sina förhållanden till assistenterna i öppenhet. Det första steget har tagits med det beslut som jag nämnde. Det vill inte ta upp frågorna om skatter. Användningen av förordning 1408/71 kräver inte det. Okey, rådet ville inte ge assistenterna status som tjänstemän. Vår begäran syftar inte till det. Det är helt annorlunda, det syftar endast till att garantera deras grundläggande rättigheter till social trygghet. Med andra ord är alla omständigheter för handen i dag för att ta ett beslutsamt steg framåt i detta ärende. Herr kommissionär, det är anledningen till vår fråga till kommissionen, som alltid uttryckt sin vilja att gå vidare i denna fråga tillsammans med parlamentet. Kommissionen har det politiska initiativet, och vi begär i dag att den skall använda sig av det och formellt lägga fram ett förslag till förändring av förordning 1408/71 i syfte att lägga till ett enkelt stycke som tar upp assistenternas situation. Det tillkommer sedan rådet att ta sitt ansvar, att bibehålla eller inte bibehålla våra assistenter och oss själva i en osäker rättslig och social situation.
Parlamentet har redan påbörjat ett internt arbete inom sin institution. Fortsättningen beror på den normala lagstiftningsproceduren. Det tillkommer kommissionen att från och med nu arbeta fram ett förslag och parlamentet kan avsluta sitt arbete för att uppnå en intern reglering för att behandla frågan om assistenterna.
Det är således anledningen till vår fråga till kommissionen. Inom vilken tidrymd, herr kommissionär, kommer denna nödvändiga text att föreslås? Den bästa lösningen vore innan det belgiska ordförandeskapet påbörjas, eftersom våra assistenter arbetar i Belgien. Frågan är brådskande. Det handlar också om vårt parlaments etik och bilden utåt."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Rocard (PSE )."12,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples