Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-03-14-Speech-3-269"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-03-14"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Euroopan talous4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010314.10.3-269"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-03-14-Speech-3-2704
lpv:speaker	lp:Solbes4
lpv:spoken text	"Señor Presidente, muchas gracias al Sr. von Wogau por su informe, al Sr. Karas por su presentación, y a todos ustedes por sus intervenciones. La Comisión sigue insistiendo en la necesidad de seguir avanzando en estos temas y, como ustedes saben, ayer mismo la Comisión ha hecho nuevas propuestas para avanzar en la liberalización del mercado de la energía. Somos conscientes de que tiene que buscarse un equilibrio entre liberalización y regularización para obtener los mejores resultados económicos de este proceso. También estamos de acuerdo en la necesidad de avanzar en todo lo que se refiere a conseguir unos mercados financieros más eficientes e integrados. Acaban ustedes de tener el debate con el Sr. Bolkestein sobre la necesidad de poner en marcha los procedimientos derivados del comité denominado Lamfalussy. Sin duda alguna, va en la dirección de acelerar los procesos de liberalización de los servicios financieros, pero consideramos que esto no es suficiente y hay que seguir avanzando también en cuanto al capital riesgo y a la mejora del capital riesgo en Europa. El mercado de trabajo es otra de nuestras preocupaciones fundamentales si queremos avanzar en el empleo. Una mejor combinación entre reformas fiscales y regímenes de prestación, sin duda alguna, podrá tener una influencia positiva en el comportamiento de la población laboral, como también debe ayudar a un mejor equilibrio entre salarios y productividad a escala local, mejorar el empleo en algunas zonas o elementos como la movilidad laboral o una mejor organización del trabajo. También nos preocupan, y es uno de los puntos en que no se insiste, desde nuestro punto de vista suficientemente en el informe, los problemas de sostenibilidad de las finanzas públicas a largo plazo. Los problemas vinculados al envejecimiento de la población van a ser uno de los temas fundamentales y, evidentemente, para hacer frente al mismo tendremos que tomar medidas relacionadas con la deuda pública y vinculadas a la mejora del mercado de trabajo consiguiendo una mayor tasa de actividad, una mayor tasa de empleo y, en especial, de las mujeres y los trabajadores de más edad, que pueden ayudar también a contrarrestar parte de estos efectos, como van a ayudar unas reformas en los sistemas actuales de seguridad social coherentes con un empleo y con una sostenibilidad del modelo. Agradezco a todos ustedes sus intervenciones, sus comentarios, sus aportaciones positivas al informe, que tendremos en cuenta para elaborar nuestro proyecto de grandes orientaciones de política económica para el próximo año. Este año, por primera vez, los procedimientos de debate de las grandes orientaciones de política económica se han visto modificados como consecuencia del procedimiento de Lisboa y ustedes mismos han tenido la ocasión de introducir una posición del Parlamento sobre este debate que es el que, en principio, debería ayudarnos a definir esa política económica a la que algunos de ustedes, entre otros, el Sr. Trentin, han hecho referencia y a la que no estamos dando la suficiente importancia. Desde el punto de vista de la Comisión podemos compartir los criterios fundamentales que se encuentran en el informe, tanto el apartado primero como el apartado segundo, referido a la economía social de mercado y a una economía basada en un esquema democrático, estabilidad de precios, crecimiento sostenible, subsidiariedad, solidaridad, etc., objetivos que compartimos totalmente. También comparto la referencia que algunos de ustedes han hecho a la importancia que tiene el momento actual, pues nos encontramos ya a menos de 300 días de la introducción del euro. Sin embargo, como siempre, insisto en que muchas veces confundimos la entrada de billetes y monedas el 1 de enero del año próximo con la introducción del euro que se produjo el 1 de enero del año 1999, de la que ya hemos obtenido claros beneficios y resultados positivos, como algunos de ustedes han señalado. Entre esos resultados positivos se encuentra el buen resultado económico del que está disfrutando en estos momentos la Unión Europea. Es cierto que no debemos darnos por satisfechos porque ese buen resultado económico, sin embargo, oculta algunas deficiencias, algunos problema provocados por factores externos, alguna falta de ambición en cuanto a la consideración presupuestaria y, sobre todo, plantea algunos riesgos como consecuencia, sobre todo, de la evolución de economías como la norteamericana. Sin embargo, incluso en cuanto a este punto concreto, querría insistir en que el euro también nos está protegiendo de los procesos de ralentización de las economías externas a la Unión Europea. La posición de la Comisión, que sigue siendo relativamente optimista en lo que se refiere al proceso de crecimiento en Europa en el año 2001, se basa en que en estos momentos todavía en Europa tenemos una clara confianza en los consumidores y productores a niveles históricos, que el empleo sigue avanzando de forma muy clara, que la inflación ha tocado techo y, en este contexto, pensamos que la obligación de los responsables de la política económica es, sobre todo, mantener la expansión económica a corto plazo y, por eso, insistimos en nuestra visión del tema en que hay que seguir manteniendo una política presupuestaria dirigida al objetivo de finanzas públicas próximas al equilibrio, pensamos también en que las políticas salariales tienen que ser compatibles con un crecimiento no inflacionista y con una clara creación de empleo y que la política monetaria debe mantener su compromiso con la estabilidad de precios. Sin duda alguna, facilitaremos la política monetaria en la medida en que tengamos una política fiscal coherente y una mayor liberalización de los mercados. Alguno de ustedes ha planteado también el problema de la preocupación del empleo como elemento fundamental. Sin duda alguna, ese es un punto clave. Por eso, insistimos también -así lo hemos hecho en nuestras presentaciones de los informes para Estocolmo- en el aumento del potencial de crecimiento de la Unión. En nuestro informe de la revisión 2000 de la economía de la Unión, los servicios de la Comisión analizaban el impacto del gasto y de la producción en las tecnologías de la información y de la comunicación y las ventajas que nos podían dar respecto al posible incremento de nuestro potencial de crecimiento. Evidentemente, las reformas estructurales -el Sr. Gasòliba ha hecho referencia a ellas- son un punto fundamental, pero también hay otras insuficiencias en las que debemos insistir. En primer lugar, en Lisboa insistimos en la economía del conocimiento como elemento clave y fundamental. Para ello, si queremos avanzar en esta dirección, deben también conseguirse buenas condiciones para la inversión del sector privado en I+D y en nuevas tecnologías. Tenemos también que mejorar la investigación y, por otra parte, debemos aumentar la cualificación profesional para las nuevas tecnologías. Las reformas estructurales es uno de los temas a los que normalmente nos referimos. Hemos avanzado, sin duda alguna, y está bastante claro en el informe de ejecución de las grandes orientaciones de política económica de este año, pero no debemos considerar esos avances como plenamente satisfactorios."@es12
lpv:translated text	"Hr. formand, mange tak til hr. von Wogau for hans betænkning, til hr. Karas for hans forelæggelse og til Dem alle for Deres indlæg. Kommissionen mener stadig, at er der behov for at gøre fremskridt på disse områder, og som De ved, stillede Kommissionen i går nye forslag for at sætte skub i liberaliseringen af energimarkedet. Vi er bevidste om, at der skal findes en balance mellem liberalisering og regulering for at opnå de bedst mulige økonomiske resultater af denne proces. Vi er også enige i behovet for at gøre fremskridt for at få nogle finansielle markeder, der er mere effektive og integrerede. De har netop haft forhandlingen med hr. Bolkestein om behovet for at iværksætte de procedurer, der hidrører fra det såkaldte Lamfalussy-udvalg. Der er ingen tvivl om, at de vil fremskynde de finansielle tjenesteydelsers liberalisering, men vi mener, at det ikke er nok, og at det er nødvendigt også at gøre fremskridt med hensyn til risikovillig kapital og forbedring af den risikovillige kapital i Europa. Arbejdsmarkedet er en anden grundlæggende bekymring, hvis vi ønsker at øge beskæftigelsen. En bedre kombination af skattereformer og låneordninger vil utvivlsomt kunne få en positiv indflydelse på den arbejdende befolknings adfærd, ligesom den vil fremme en bedre balance mellem løn og produktivitet på lokalt plan, bedre beskæftigelse i nogle områder eller ting som arbejdskraftmobilitet eller bedre organisering af arbejdet. Problemerne med de offentlige finansers holdbarhed på langt sigt bekymrer os også, og det er et af de punkter, der efter vores mening ikke er lagt nok vægt på i betænkningen. Problemerne som følge af befolkningens aldring vil være et af de store spørgsmål, og det er klart, at vi for at klare dem skal træffe foranstaltninger vedrørende den offentlige gæld og forbedring af arbejdsmarkedet, så vi får en højere erhvervsfrekvens, en højere beskæftigelsesfrekvens, særligt blandt kvinder og ældre arbejdstagere, som også kan bidrage til at modvirke en del af disse virkninger, ligesom reformer af de nuværende sociale sikringsordninger i sammenhæng med beskæftigelse og modellens bæredygtighed også vil bidrage. Jeg takker Dem alle for Deres indlæg, Deres kommentarer, Deres positive bidrag til betænkningen, som vi vil tage i betragtning, når vi skal udarbejde vores nye forslag til de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik for det kommende år. I år er det første gang, procedurerne for debat om de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik er blevet ændret som følge af Lissabon-proceduren, og De selv har haft lejlighed til at give udtryk for Parlamentets holdning til denne debat, som i princippet er den, der skal hjælpe os med at definere den økonomiske politik, som nogle af Dem, blandt andre hr. Trentin, har nævnt, og som vi ikke tillægger betydning nok. Kommissionen er enig i betænkningens grundlæggende synspunkter. Både punkt 1 om social markedsøkonomi og punkt 2 om en økonomi baseret på demokrati, prisstabilitet, bæredygtig vækst, subsidiaritet, solidaritet osv. er mål, som vi er helt enige i. Jeg er også enig i det, som nogle af Dem har sagt om, at dette tidspunkt er vigtigt, for der er nu mindre end 300 dage til euroens indførelse. Men jeg vil som altid understrege, at vi mange gange forveksler indførelsen af sedler og mønter den 1. januar næste år med indførelsen af euroen, der fandt sted den 1. januar 1999, og som vi allerede har haft stor fordel af og opnået positive resultater med, som nogle af Dem har påpeget. Blandt de positive resultater figurerer det gode økonomiske resultat, som EU nyder godt af i øjeblikket. Det er rigtigt, at vi ikke bør stille os tilfredse, for det gode økonomiske resultat dækker alligevel over nogle mangler, nogle problemer, der skyldes eksterne faktorer, en vis mangel på ambitioner, hvad angår budgettet, og især skaber det nogle risici som følge af især udviklingen i økonomier som den amerikanske. Alligevel vil jeg også på dette konkrete punkt understrege, at euroen også beskytter os imod tomgangsprocesserne i de økonomier, der ligger uden for EU. Kommissionens holdning, der stadig er forholdsvis optimistisk, hvad angår væksten i Europa i 2001, er baseret på, at forbrugerne og producenterne i Europa for øjeblikket stadig har en tillid, som har nået historiske højder, at beskæftigelsen stiger mærkbart og at inflationen har nået loftet, og i denne sammenhæng mener vi, at de ansvarlige for den økonomiske politik især er forpligtede til at bevare den økonomiske vækst på kort sigt, og derfor holder vi fast ved vores holdning om, at det er nødvendigt at bibeholde en budgetpolitik, der kan sikre, at de offentlige finanser balancerer nogenlunde, og vi mener også, at lønpolitikkerne skal være forenelige med vækst uden inflation og med tydelig jobskabelse, og at den monetære politik skal sikre prisstabilitet. Der er ingen tvivl om, at vi vil lette den monetære politik, hvis vi har en sammenhængende finanspolitik og større liberalisering af markederne. En af Dem har også nævnt, at beskæftigelsesproblemet er vigtigt. Det er helt sikkert et nøgleområde. Derfor lægger vi også vægt på - det har vi gjort, når vi har forelagt beretningerne til Stockholm - stigningen i Unionens vækstpotentiale. I vores årsberetning om Unionens økonomi for 2000 analyserede Kommissionens tjenestegrene omkostningernes og produktionens indflydelse på informations- og kommunikationsteknologier og de fordele, de kunne give os med hensyn til den mulige forøgelse af vores vækstpotentiale. Strukturreformerne - som hr. Gasòliba har nævnt - er selvfølgelig vigtige, men der er også andre mangler, som vi bør lægge vægt på. I Lissabon gjorde vi den vidensbaserede økonomi til et afgørende nøgleområde. Hvis vi derfor ønsker at gøre fremskridt på det område, skal der også skabes gode betingelser for den private sektors investeringer i forskning og udvikling og i ny teknologi. Vi skal også forbedre forskningen, og desuden skal vi øge de faglige kvalifikationer inden for ny teknologi. Strukturreformerne er et af de emner, vi normalt taler om. Vi har helt klart gjort fremskridt, og det fremgår temmelig tydeligt af beretningen om gennemførelse af de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik for i år, men vi må ikke betragte disse fremskridt som helt tilfredsstillende."@da1 "Herr Präsident, vielen Dank an Herrn von Wogau für seinen Bericht, an Herrn Karas für dessen Vorstellung und an Sie alle für ihre Beiträge. Die Kommission betont weiterhin die Notwendigkeit, in diesen Fragen voranzukommen, und wie Sie wissen, hat die Kommission gerade gestern neue Vorschläge zur weiteren Liberalisierung des Energiemarkts unterbreitet. Wir sind uns bewusst, dass ein Gleichgewicht zwischen Liberalisierung und Regulierung gefunden werden muss, um die besten wirtschaftlichen Ergebnisse aus diesem Prozess zu erreichen. Wir sind uns auch einig in der Notwendigkeit von Fortschritten in allen Aspekten, die sich auf die Schaffung von Finanzmärkten mit höherer Leistungsfähigkeit und Integration beziehen. Sie haben gerade eine Aussprache mit Herrn Bolkestein über die erforderliche Ingangsetzung von Verfahren geführt, die sich aus dem so genannten Lamfalussy-Ausschuss herleiten. Dies geht fraglos in Richtung Beschleunigung der Liberalisierungsprozesse der Finanzdienstleistungen, aber wir halten das für nicht ausreichend und meinen, dass man auch in Bezug auf das Risikokapital und die Verbesserung des Risikokapitals in Europa weiter vorankommen muss. Auch der Arbeitsmarkt ist einer unserer Hauptproblembereiche, wenn wir Fortschritte bei der Beschäftigung erreichen wollen. Eine bessere Kombination aus Steuerreformen und Leistungsregelungen kann unbestritten einen positiven Einfluss auf das Verhalten der erwerbstätigen Bevölkerung haben und auch zu einem besseren Gleichgewicht zwischen Löhnen und Produktivität im lokalen Maßstab, zur Verbesserung der Beschäftigung in einigen Gebieten oder zu solchen Elementen wie Mobilität der Arbeitnehmer und bessere Arbeitsorganisation beitragen. Sorgen bereiten uns auch – und das ist einer der Punkte, auf die aus unserer Sicht in dem vorgestellten Bericht nicht genügend Nachdruck gelegt wird – die Probleme der langfristigen Nachhaltigkeit der öffentlichen Finanzen. Die mit dem zunehmenden Alter der Bevölkerung in Zusammenhang stehenden Probleme werden eines der Hauptthemen sein, und offensichtlich werden wir zur Lösung dieser Probleme Maßnahmen treffen müssen, die mit der Staatsverschuldung in Verbindung stehen und mit der Verbesserung des Arbeitsmarkts verknüpft sind, um eine höhere Tätigkeitsquote, eine höhere Beschäftigungsquote zu erreichen, speziell bei den Frauen und den älteren Arbeitnehmern, die ebenfalls dazu beitragen können, einen Teil dieser Auswirkungen auszugleichen. Ebenso werden auch Reformen in den derzeitigen Sozialversicherungssystemen hilfreich sein, die mit der Anwendung und der Nachhaltigkeit des Modells kohärent sind. Ich danke Ihnen allen für Ihre Wortmeldungen, Ihre Bemerkungen, Ihre positiven Beiträge zum Bericht, die wir bei der Erarbeitung unseres Entwurfs der Grundzüge der Wirtschaftspolitik für das kommende Jahr berücksichtigen werden. In diesem Jahr sind die Verfahren der Aussprache über die Grundzüge der Wirtschaftspolitik als Folge des Lissabon-Verfahrens erstmalig verändert worden, und Sie selbst hatten die Gelegenheit, eine Stellungnahme des Parlaments zu dieser Aussprache einzubringen. Diese Debatte sollte uns im Prinzip helfen, die Wirtschaftspolitik zu definieren, auf die einige von Ihnen, unter anderem Herr Trentin, Bezug genommen haben und der wir noch nicht genügend Bedeutung beimessen. Aus Sicht der Kommission teilen wir die Grundaussagen sowohl des ersten als auch des zweiten Abschnitts des Berichts über eine soziale Marktwirtschaft und eine Wirtschaft, die auf Demokratie, Preisstabilität, nachhaltigem Wachstum, Subsidiarität, Solidarität usw. beruht. Das sind Ziele, mit denen wir voll und ganz übereinstimmen. Ich stimme auch der Aussage zu, die einige von Ihnen über die Bedeutung des gegenwärtigen Zeitpunkts gemacht haben, denn uns bleiben nicht einmal mehr 300 Tage bis zur Einführung des Euro. Aber wie ich stets sage, verwechseln wir häufig die Ausgabe der Banknoten und Münzen am 1. Januar des kommenden Jahres mit der Einführung des Euro, die am 1. Januar 1999 stattfand und durch die wir bereits eindeutige Vorteile und positive Ergebnisse erzielt haben, wie einige von Ihnen bemerkten. Zu diesen positiven Ergebnissen gehört die gute wirtschaftliche Entwicklung, der sich die Europäische Union gegenwärtig erfreut. Natürlich dürfen wir uns mit diesem guten Wirtschaftsergebnis nicht zufrieden geben, aber es verdeckt einige Mängel, einige durch äußere Faktoren verursachte Probleme, einen gewissen mangelnden Ehrgeiz bei den Haushaltsüberlegungen, und wirft vor allem einige Risiken hauptsächlich als Folge der Entwicklung von Wirtschaften wie der USA-Wirtschaft auf. Aber selbst in Bezug auf diesen konkreten Punkt möchte ich betonen, dass uns der Euro auch vor den Prozessen der Wirtschaftsflaute außerhalb der Europäischen Union schützt. Der Standpunkt der Kommission, der weiterhin relativ optimistisch ist, was den Wachstumsprozess in Europa im Jahre 2001 betrifft, basiert darauf, dass wir gegenwärtig in Europa noch ein eindeutiges Vertrauen bei den Verbrauchern und Produzenten in historischen Größenordnungen haben, dass die Beschäftigung weiterhin sehr deutlich vorankommt, dass die Inflation ihren Höhepunkt erreicht hat, und in diesem Umfeld besteht die Aufgabe der Verantwortlichen für die Wirtschaftspolitik unserer Meinung nach vor allem darin, die wirtschaftliche Expansion kurzfristig beizubehalten. Deshalb sind wir davon überzeugt, dass eine Haushaltspolitik beibehalten werden muss, die auf das Ziel gerichtet ist, fast ausgeglichene öffentliche Finanzen zu erreichen; wir meinen auch, dass die Lohnpolitiken mit einem nicht inflationären Wachstum und mit einer deutlichen Schaffung von Arbeitsplätzen vereinbar sein müssen und dass die Währungspolitik ihrer Verpflichtung zur Währungsstabilität auch weiterhin nachkommen muss. Ohne Zweifel werden wir die Währungspolitik in dem Maße erleichtern, in dem wir in Bezug auf eine kohärente Steuerpolitik und die Liberalisierung der Märkte vorankommen. Jemand von Ihnen hat auch das Problem der Sorge um die Beschäftigung als ein grundlegendes Element angesprochen. Dies ist zweifellos ein entscheidender Punkt. Deshalb bestehen wir auch – so haben wir es bei der Vorlage unserer Berichte für Stockholm gehalten – auf der Erhöhung des Wachstumspotenzials der Union. In unserem Bericht zur Überprüfung der Wirtschaft der Union im Jahre 2000 haben die Dienste der Kommission die Auswirkung der Ausgaben und der Produktion bei den Informations- und Kommunikationstechnologien und die Vorteile, die sie uns bezüglich der möglichen Steigerung unseres Wirtschaftswachstums geben könnten, analysiert. Selbstverständlich sind die Strukturreformen – Herr Gasòliba hat auf sie Bezug genommen – ein grundlegender Punkt, aber es gibt auch andere Mängel, die wir herausstellen müssen. Zunächst haben wir in Lissabon die wissensbasierte Wirtschaft als entscheidendes und grundlegendes Element hervorgehoben. Dazu müssen, wenn wir in dieser Richtung vorankommen wollen, auch gute Bedingungen für die Investitionen des Privatsektors in F+E und neue Technologien erreicht werden. Wir müssen auch die Forschung verbessern und auf der anderen Seite eine höhere berufliche Qualifikation für die neuen Technologien erreichen. Die Strukturreformen sind eines der Themen, auf die wir normalerweise zu sprechen kommen. Wir sind ohne jeden Zweifel vorangekommen, das kommt ziemlich klar im Ausführungsbericht über die Grundzüge der Wirtschaftspolitik dieses Jahres zum Ausdruck, aber wir dürfen diese Fortschritte nicht als völlig zufrieden stellend betrachten."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, ευχαριστώ πολύ τον κ. von Wogau για την έκθεσή του, τον κ. Karas για την παρουσίασή του και όλους εσάς για τις παρεμβάσεις σας. Η Επιτροπή συνεχίζει να επιμένει στην ανάγκη συνεχούς εξέλιξης αυτών των θεμάτων και, όπως ξέρετε, χθες κιόλας η Επιτροπή έκανε νέες προτάσεις για πρόοδο στην ελευθέρωση της αγοράς ενέργειας. Έχουμε συνειδητοποιήσει ότι πρέπει να αναζητηθεί μια ισορροπία μεταξύ ελευθέρωσης και ρύθμισης για να έχουμε τα καλύτερα οικονομικά αποτελέσματα από αυτή τη διαδικασία. Επίσης συμφωνούμε με την ανάγκη προόδου όσον αφορά την επίτευξη πιο επαρκών και ολοκληρωμένων οικονομικών αγορών. Μόλις τελειώσατε τη συζήτηση με τον κ. Bolkestein σχετικά με την ανάγκη λειτουργίας των διαδικασιών που εγκρίθηκαν από την επιτροπή που λέγεται Lamfalussy. Αναμφίβολα, κατευθύνεται προς την επιτάχυνση των διαδικασιών ελευθέρωσης των χρηματοπιστωτικών υπηρεσιών, αλλά θεωρούμε ότι αυτό δεν είναι αρκετό και πρέπει να συνεχίσουμε να προοδεύουμε όσον αφορά το κεφάλαιο επιχειρηματικού κινδύνου και τη βελτίωση του κεφαλαίου επιχειρηματικού κινδύνου στην Ευρώπη. Η αγορά εργασίας είναι άλλη μια από τις βασικές ανησυχίες μας, αν θέλουμε να προοδεύσουμε στην απασχόληση. Ένας καλός συνδυασμός μεταξύ φορολογικών μεταρρυθμίσεων και καθεστώτων παροχών αναμφίβολα θα έχει θετική επίδραση στη συμπεριφορά του εργαζόμενου πληθυσμού, όπως επίσης πρέπει να ενισχυθεί η καλύτερη ισορροπία μεταξύ μισθών και παραγωγικότητας σε τοπική κλίμακα, να βελτιωθεί η απασχόληση σε ορισμένες ζώνες ή στοιχεία όπως η κινητικότητα της εργασίας ή η καλύτερη οργάνωση της εργασίας. Επίσης μας ανησυχούν, και είναι ένα από τα σημεία στα οποία η έκθεση δεν επιμένει αρκετά κατά τη γνώμη μας, τα προβλήματα μακροπρόθεσμης βιωσιμότητας των δημοσίων οικονομικών. Τα προβλήματα που συνδέονται με τη γήρανση του πληθυσμού θα είναι ένα από τα θεμελιώδη θέματα και, προφανώς, για να τα αντιμετωπίσουμε, θα πρέπει να λάβουμε μέτρα σε σχέση με το δημόσιο χρέος και με τη βελτίωση της αγοράς εργασίας επιτυγχάνοντας μεγαλύτερο ποσοστό οικονομικής δραστηριότητας, μεγαλύτερο ποσοστό απασχόλησης, ιδιαίτερα για τις γυναίκες και τους πιο ηλικιωμένους εργαζομένους, που μπορούν επίσης να βοηθήσουν να αντισταθμιστεί μέρος αυτών των επιπτώσεων, όπως θα βοηθήσουν επίσης ορισμένες μεταρρυθμίσεις των υφιστάμενων συστημάτων κοινωνικής ασφάλισης, συνεκτικές με την απασχόληση και τη βιωσιμότητα του προτύπου. Σας ευχαριστώ όλους για τις παρεμβάσεις σας, τα σχόλιά σας, τις θετικές συνεισφορές σας στην έκθεση, τις οποίες και θα λάβουμε υπόψη κατά την κατάρτιση του σχεδίου μας για τους γενικούς προσανατολισμούς της οικονομικής πολιτικής για το επόμενο έτος. Φέτος για πρώτη φορά οι διαδικασίες της συζήτησης των γενικών προσανατολισμών της οικονομικής πολιτικής παρουσιάζονται τροποποιημένες ως συνέπεια της διαδικασίας της Λισαβόνας και εσείς οι ίδιοι είχατε την ευκαιρία να παρουσιάσετε μια θέση του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου γι’ αυτή τη συζήτηση που καταρχήν θα έπρεπε να μας βοηθήσει να καθορίσουμε αυτή την οικονομική πολιτική, στην οποία αναφέρθηκαν ορισμένοι από εσάς, μεταξύ άλλων και ο κ. Trentin, και στην οποία δεν δίνουμε αρκετή σημασία. Κατά την άποψη της Επιτροπής, μπορούμε να συμμεριστούμε τα βασικά κριτήρια που αναφέρονται στην έκθεση, τόσο στην πρώτη όσο και στη δεύτερη παράγραφο, σε σχέση με την κοινωνική οικονομία της αγοράς και με μια οικονομία που βασίζεται σ’ ένα δημοκρατικό σχήμα σταθερότητας των τιμών, αειφόρου ανάπτυξης, επικουρικότητας, αλληλεγγύης κλπ., στόχους τους οποίους συμμεριζόμαστε απόλυτα. Επίσης συμφωνώ με την αναφορά που έκαναν ορισμένοι από εσάς στη σημασία που έχει η σημερινή στιγμή, καθώς απέχουμε πια λιγότερο από 300 μέρες από την καθιέρωση του ευρώ. Ωστόσο, όπως πάντα, επιμένω στο ότι πολλές φορές συγχέουμε την κυκλοφορία των χαρτονομισμάτων και των κερμάτων την 1η Ιανουαρίου του επόμενου έτους με την καθιέρωση του ευρώ που έγινε την 1η Ιανουαρίου 1999, από την οποία έχουμε ήδη ξεκάθαρα οφέλη και θετικά αποτελέσματα, όπως επεσήμαναν ορισμένοι από εσάς. Μεταξύ αυτών των θετικών αποτελεσμάτων βρίσκεται και η καλή οικονομική κατάσταση της οποίας απολαύει αυτή τη στιγμή η Ευρωπαϊκή Ένωση. Είναι αλήθεια ότι δεν πρέπει να μείνουμε ικανοποιημένοι, επειδή αυτό το θετικό οικονομικό αποτέλεσμα κρύβει ορισμένες ελλείψεις, ορισμένα προβλήματα που προκαλούνται από εξωτερικούς παράγοντες, έλλειψη φιλοδοξίας όσον αφορά τη δημοσιονομική κάλυψη και, προπαντός, θέτει ορισμένους κινδύνους ως συνέπεια, κυρίως, της εξέλιξης οικονομιών όπως της βορειοαμερικανικής. Ωστόσο, όσον αφορά αυτό το συγκεκριμένο σημείο, θα ήθελα επίσης να επιμείνω στο γεγονός ότι το ευρώ μάς προστατεύει και από τις διαδικασίες επιβράδυνσης των οικονομιών που βρίσκονται εκτός της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Η θέση της Επιτροπής, που συνεχίζει να είναι σχετικά αισιόδοξη σε ό,τι αφορά τη διαδικασία ανάπτυξης της Ευρώπης κατά το 2001, βασίζεται στο γεγονός ότι στην Ευρώπη έχουμε σήμερα ακόμα σαφή εμπιστοσύνη στους καταναλωτές και τους παραγωγούς σε ιστορικά υψηλά επίπεδα, ότι η απασχόληση συνεχίζει να αναπτύσσεται με πολύ σαφή τρόπο, ότι ο πληθωρισμός έχει φθάσει στο ανώτατο όριο και ότι, στο πλαίσιο αυτό, πιστεύουμε ότι η υποχρέωση των υπευθύνων της οικονομικής πολιτικής είναι, προπαντός, η διατήρηση της βραχυπρόθεσμης οικονομικής ανάπτυξης και γι’ αυτό επιμένουμε στην άποψή μας ότι πρέπει να διατηρήσουμε μια δημοσιονομική πολιτική προσανατολισμένη προς τον στόχο της όσο το δυνατόν μεγαλύτερης ισορροπίας των δημόσιων οικονομικών, πιστεύουμε επίσης ότι οι μισθολογικές πολιτικές πρέπει να είναι συμβατές με μια μη πληθωριστική ανάπτυξη και με μια σαφή δημιουργία απασχόλησης και ότι η νομισματική πολιτική πρέπει να διατηρήσει τη δέσμευσή της για τη σταθερότητα των τιμών. Αναμφίβολα, θα διευκολύνουμε τη νομισματική πολιτική εάν έχουμε μια συνεκτική φορολογική πολιτική και μια μεγαλύτερη ελευθέρωση των αγορών. Κάποιος από εσάς έθεσε επίσης το πρόβλημα της απασχόλησης ως θεμελιώδες στοιχείο. Αναμφίβολα, είναι ένα βασικό σημείο. Γι’ αυτό, επιμένουμε επίσης – το κάναμε στις παρουσιάσεις των εκθέσεών μας για τη Στοκχόλμη – στην αύξηση του αναπτυξιακού δυναμικού της Ένωσης. Στην έκθεσή μας για την επισκόπηση της οικονομίας της Ένωσης κατά το 2000, οι υπηρεσίες της Επιτροπής ανέλυαν την επίδραση του κόστους και της παραγωγής στις τεχνολογίες της πληροφορίας και της επικοινωνίας και τα πλεονεκτήματα που θα μπορούσαν να μας δώσουν σε σχέση με τη δυνατή αύξηση του αναπτυξιακού δυναμικού μας. Προφανώς, οι διαρθρωτικές μεταρρυθμίσεις –αναφέρθηκε σ’ αυτές ο κ. Gasòliba – είναι θεμελιώδες σημείο, αλλά υπάρχουν επίσης και άλλες ελλείψεις στις οποίες πρέπει να επιμείνουμε. Πρώτον, στη Λισαβόνα επιμείναμε στην οικονομία της γνώσης ως βασικό και θεμελιώδες στοιχείο. Γι’ αυτό, αν θέλουμε να προχωρήσουμε προς αυτή την κατεύθυνση, πρέπει επίσης να επιτευχθούν καλές συνθήκες για την επένδυση του ιδιωτικού τομέα στην έρευνα και την ανάπτυξη και στις νέες τεχνολογίες. Πρέπει επίσης να βελτιώσουμε την έρευνα και παράλληλα να αυξήσουμε την επαγγελματική εξειδίκευση για τις νέες τεχνολογίες. Οι διαρθρωτικές μεταρρυθμίσεις είναι ένα από τα θέματα στα οποία συνήθως αναφερόμαστε. Έχουμε προοδεύσει, αναμφίβολα, και είναι αρκετά ξεκάθαρο στη φετινή έκθεση για την εφαρμογή των γενικών προσανατολισμών της οικονομικής πολιτικής, αλλά δεν πρέπει να θεωρήσουμε αυτές τις προόδους πλήρως ικανοποιητικές."@el8 "Mr President, I would like to thank Mr von Wogau for his report, Mr Karas for his presentation and all of you for your speeches. The Commission still insists on the need to continue making progress on these issues and, as you know, the Commission just yesterday presented new proposals to move ahead on the liberalisation of the energy market. We are aware that we have to seek a balance between liberalisation and regulation in order to achieve the best possible economic results from this process. We also agree that we have to make progress on the whole issue of creating more efficient and more integrated financial markets. You have just held a debate with Mr Bolkestein on the need to implement the procedures originating from the so-called Lamfalussy committee. There is no doubt that this is a step towards speeding up the processes of liberalising the financial services, but we believe that this is not sufficient and we also have to continue to make progress in relation to risk capital and the improvement of risk capital in Europe. The labour market must be another of our main concerns if we wish to make progress on employment. A better combination of fiscal reforms and supply systems will certainly have a positive influence on the behaviour of the working population, as it must also help to create a better balance between wages and productivity on a local level, improve employment in certain areas and will also have a positive influence on certain factors such as the mobility of labour or better work organisation. Another concern, which we do not believe is sufficiently highlighted in this report, concerns the problems of the long-term sustainability of public finances. The problems relating to the ageing of the population are going to be one of the key issues and in order to deal with them we are clearly going to have to take measures on public debt and measures for improving the labour market, by achieving a greater level of activity, a greater level of employment, in particular of women and older workers, which can also help to counter some of these effects, as will reforms of the current social security systems which are coherent with employment and sustainability of the model. I would like to thank all of you for your speeches, your comments and your positive contributions to the report, which we will take into account when it comes to drawing up our proposed broad economic policy guidelines for next year. This year, for the first time, the procedures for debating the broad economic policy guidelines have been modified as a result of the Lisbon procedure and you have had the opportunity to introduce a Parliamentary position on this debate which should, in principle, help us to define that economic policy which you – Mr Trentin, amongst others – have referred to and to which we are not attaching sufficient importance. We in the Commission agree with the fundamental principles contained in the report, both paragraph one and paragraph two, relating to the social market economy and an economy based on a democratic model, price stability, sustainable growth, subsidiarity, solidarity etc., which are objectives we share fully. I also agree with the point some of you have made in relation to the importance of this moment in time, since we are now less than 300 days away from the introduction of the euro. However, as always, I must repeat that we often confuse the introduction of notes and coins on 1 January next year with the introduction of the euro which took place on 1 January 1999, and which has already brought us clear benefits and positive results, as some of you have pointed out. Amongst these positive results is the healthy economic situation the European Union currently enjoys. We must not rest on our laurels, because this healthy economic situation nevertheless masks certain deficiencies, certain problems caused by external factors, a certain lack of ambition in considering budgets and, above all, there are certain risks caused, in particular, by the development of economies such as the US economy. In relation to this specific point, however, I would like to insist that the euro is also protecting us from the process of slowdown, which is affecting economies outside the European Union. The Commission’s position, which is still relatively optimistic in relation to the process of growth in Europe during 2001, is based on the fact that currently we in Europe still clearly have an historic level of confidence in consumers and producers, employment is still clearly improving and inflation has reached its ceiling. In this context, we believe that the obligation of those responsible for economic policy is, above all, to maintain short-term economic expansion. Therefore, according to our view of the issue, we insist that we need to continue to maintain a budgetary policy aimed at balancing public finances. We also believe that wage policy must be compatible with non-inflationist growth and the creation of employment and that monetary policy must remain committed to price stability. There is no doubt that monetary policy would benefit from a coherent tax policy and greater liberalisation of the markets. Some of you have also raised the concern that employment is the fundamental issue. This is patently a key point. We therefore also insist – as we have done in our presentations of reports for Stockholm – on the increase in the Union’s growth potential. In our report on the 2000 review of the Union’s economy, the Commission studied the impact of expenditure and production in information and communication technologies and the advantages they could provide in relation to the possible increase in our growth potential. Clearly, the structural reforms to which Mr Gasòliba referred are a fundamental point, but we must also focus on other shortcomings. Firstly, in Lisbon we focussed on the knowledge economy as a key and fundamental element. If we wish to make progress in this respect we must also create the right conditions for private-sector investment in research and development and in the new technologies. We also have to improve research and, at the same time, increase professional training for the new technologies. Structural reforms are regularly mentioned. There is no doubt that we have made progress and that is clear from the report on the implementation of this year’s broad economic policy guidelines, but we must not view this progress as completely satisfactory."@en3 "Arvoisa puhemies, paljon kiitoksia von Wogaulle mietinnöstä, Karasille sen esittelemisestä ja kaikille teille puheenvuoroistanne. Komissio pitää yhä välttämättömänä edistymistä näissä asioissa ja, kuten tiedätte, juuri eilen komissio esitti uusia ehdotuksia energiamarkkinoiden vapauttamisen edistämiseksi. Tiedämme kyllä, että on löydettävä vapauttamisen ja sääntelyn tasapaino, jotta tässä prosessissa saavutettaisiin parhaat mahdolliset taloudelliset tulokset. Olemme samaa mieltä myös siitä, että on päästävä eteenpäin kaikissa asioissa, jotka liittyvät tehokkaampien ja yhtenäisempien markkinoiden aikaansaamiseen. Olette juuri keskustelleet Bolkesteinin kanssa siitä, kuinka välttämätöntä on panna täytäntöön niin sanotusta Lamfalussyn viisaiden ryhmästä johtuvat prosessit. Suuntaus on epäilemättä nopeuttaa rahoituspalvelujen vapauttamismenettelyjä, mutta se ei mielestämme riitä, vaan on edettävä myös Euroopan riskipääoman käytön ja sen parantamisen edistämisessä. Työmarkkinat ovat toinen keskeinen huolenaiheemme, jos haluamme edistää työllisyyttä. Verouudistusten ja korvausten maksukäytännön parempi yhdistäminen toisiinsa voisi eittämättä vaikuttaa myönteisesti työssäkäyvän väestön käyttäytymiseen, ja samalla sen pitäisi auttaa pääsemään parempaan tasapainoon palkkojen ja paikallistason tuottavuuden kesken, sen pitäisi parantaa joillakin alueilla työllisyyttä tai sellaisia osatekijöitä kuin työvoiman liikkuvuus tai työn parempi järjestely. Meitä huolestuttaa myös yksi kohta, jota ei korosteta riittävän hyvin meidän näkökannaltamme nyt esiteltävässä mietinnössä: mahdollisuudet pitää yllä julkista rahoitusta pitkällä aikavälillä. Väestön ikääntymiseen liittyvät ongelmat tulevat olemaan keskeisiä asioita ja sen voittamiseksi meidän on ilmeisesti toteutettava toimenpiteitä, jotka koskevat valtion velkaa ja kytkeytyvät työmarkkinoiden tehostamiseen siten, että lisätään nykyistä enemmän aktiivisen työikäisen väestön osuutta ja työllisten osuutta ja erityisesti naisten ja iäkkäämpien työntekijöiden osuutta, koska he voivat osaltaan olla vastavaikuttavana voimana ainakin osassa näistä seurauksista, aivan kuten he voivat edesauttaa toteuttamaan uudistuksia nykyisissä työpaikkaan liittyvissä sosiaalivakuutuksissa ja tämän mallin ylläpidossa. Kiitän kaikkia teitä puheenvuoroistanne, kommenteistanne ja myönteisestä vaikutuksestanne kertomuksen sisältöön; pidämme ne mielessä laatiessamme talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja koskevaa suunnitelmaamme ensi vuodelle. Tänä vuonna talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista käytävissä keskusteluissa noudatettavia menettelyjä on ensi kertaa muutettu Lissabonin prosessin seurauksena ja teillä itsellänne on ollut mahdollisuus esittää parlamentissa kantanne tähän keskusteluun, jonka pitäisi periaatteessa auttaa meitä määrittelemään tämä talouspolitiikka, johon jotkut teistä, muun muassa Trentin, ovat viitanneet, ja jolle emme anna riittävää painoarvoa. Komission mielestä mietinnössä esitetyt peruskriteerit ovat hyväksyttäviä, sekä ensimmäinen että toinen kohta, jotka koskevat sosiaalista markkinataloutta ja demokraattiseen suunnitteluun, vakaaseen hintatasoon, kestävään kasvuun, toissijaisuusperiaatteeseen, yhteisvastuuseen ynnä muuhun perustuvaa taloutta; näistä tavoitteista olemme täysin samaa mieltä. Olen samaa mieltä myös siitä, mitä jotkut teistä ovat sanoneet tämän hetken merkityksestä, olemmehan vajaan 300 päivän päässä euron käyttöönotosta. Kuten ennenkin, haluan silti korostaa, että me sekoitamme usein ensi vuoden tammikuun ensimmäisenä päivänä tapahtuvan setelien ja kolikoiden käyttöönoton euron käyttöönottoon, joka tapahtui tammikuun ensimmäisenä päivänä 1999, ja siitä olemme jo saaneet selviä etuja ja myönteisiä tuloksia, kuten jotkut teistä jo ilmaisivatkin. Näihin hyviin saavutuksiin kuuluu se hyvä taloudellinen tulos, josta Euroopan unioni nyt saa nauttia. Tietenkään emme voi olla pelkästään tyytyväisiä, koska tämän hyvän taloudellisen tuloksen taakse kätkeytyy muutamia ulkoisten tekijöiden aiheuttamia puutteita tai ongelmia, jonkin verran kunnianhimon puutetta talousarvion laadinnassa ja etenkään siksi, että siitä voi johtua joitakin riskejä etenkin Yhdysvaltain kaltaisten maiden talouskehityksen vuoksi. Juuri tässä asiassa haluaisin kuitenkin korostaa, että euro myös suojelee meitä Euroopan unionin ulkopuolisia talouksia kohdanneelta kasvun hidastumiselta. Komission kanta, joka on yhä verrattain toiveikas Euroopan kasvuprosessin osalta vuonna 2001, perustuu siihen, että me yhä vielä luotamme Euroopassa entisyyden perusteella selkeästi kuluttajiin ja tuottajiin, se perustuu myös siihen, että työllisyys aivan selvästi edistyy, sekä siihen, että inflaatio on nyt saavuttanut ylärajansa, ja tässä yhteydessä talouspolitiikan vastuuhenkilöiden on mielestämme ennen muuta pidettävä yllä talouspohjan lyhyen aikavälin laajentumista; sen vuoksi meidän tätä aihetta koskevassa näkemyksessämme korostuukin se seikka, että on jatkettava sellaista budjettipolitiikkaa, jolla pyritään mahdollisimman suureen tasapainoon julkisessa rahoituksessa; mielestämme myös noudatettavan palkkapolitiikan on käytävä yksiin inflaation kurissa pitävän kehityksen sekä työpaikkojen kiistattoman lisääntymisen kanssa; rahapolitiikka on myös vastaisuudessa sidottava vakaisiin hintoihin. Epäilemättä helpotamme tällaisen rahapolitiikan luomista, mikäli noudatamme johdonmukaista verotuspolitiikkaa ja vapautamme entistä enemmän markkinoita. Jotkut teistä ottivat esille sen kysymyksen, että työllisyys on peruselementti, josta on kannettava huolta. Epäilemättä se on avainkysymys. Sen vuoksi olemme korostaneet myös – samoin kuin teimme esittäessämme kertomuksemme Tukholman Eurooppa-neuvostoa varten – sitä, kuinka tärkeää unionin kasvupotentiaalin lisääminen on. Unionin talouden uudistamista koskevan vuoden 2000 kertomuksen yhteydessä komission yksiköt analysoivat, kuinka kustannukset ja tuotanto vaikuttavat tietotekniikkaan ja tiedonvälitykseen, ja niitä etuja, joita kasvupotentiaalimme voisi antaa niiden mahdolliselle lisäämiselle. Rakenneuudistukset, joihin Gasòliba viittasi, ovat peruslähtökohta, mutta on muitakin puutteita, joiden korjaamista meidän on vaadittava. Ensiksikin Lissabonissa korostimme asiantuntijatalouden merkitystä keskeisenä avainelementtinä. Jos haluamme edetä tällä tiellä, meidän on saatava aikaiseksi hyvät olot myös yksityissektorin tekemille sijoituksille tutkimus- ja kehitystyön ja uuden teknologian aloille. Meidän on myös kohennettava sijoitustoimintaa ja toisaalta lisättävä ammattikoulutusta uuden teknologian alalla. Rakenneuudistukset ovat yksi tavallisesti käsittelemistämme aiheista. Epäilemättä olemme siinä edistyneetkin, ja se käy selvästi ilmi tämän vuoden talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen täytäntöönpanoa koskevasta mietinnöstä, mutta näitä edistysaskelia ei voi pitää täysin tyydyttävinä."@fi5 "Monsieur le Président, je remercie vivement M. von Wogau de son rapport, M. Karas de sa présentation, et vous tous de vos interventions. La Commission continue d’insister sur la nécessité de continuer à avancer dans ces domaines et, comme vous le savez, hier, la Commission a présenté de nouvelles propositions pour avancer dans le domaine de la libéralisation du marché de l’énergie. Nous sommes conscients qu’il faut chercher un équilibre entre la libéralisation et la régularisation pour obtenir les meilleurs résultats économiques de ce processus. Nous sommes également d’accord sur la nécessité d’avancer dans tout ce qui a trait à l’établissement de marchés financiers plus efficaces et intégrés. Vous venez d’avoir un débat avec M. Bolkestein sur la nécessité de mettre en marche les procédures dérivées du comité Lamfalussy. Il va sans aucun doute dans le sens de l’accélération des processus de libéralisation des services financiers, mais nous considérons que cela n’est pas suffisant et qu’il faut continuer d’avancer également en ce qui concerne le capital à risques et à l’amélioration du capital à risques en Europe. Le marché du travail est l’une de nos préoccupations fondamentales si nous voulons avancer dans le domaine de l’emploi. Une meilleure combinaison entre les réformes fiscales et les régimes de prestation pourra sans aucun doute avoir une influence positive sur le comportement de la population active et également favoriser un meilleur équilibre entre les salaires et la productivité à l’échelle locale, améliorer l’emploi dans certaines zones ainsi que des éléments tels que la mobilité du travail ou une meilleure organisation du travail. Nous sommes également préoccupés, et il s’agit de l’un des points sur lequel on n’insiste pas assez d’après nous, dans le rapport présenté sur les problèmes de durabilité des finances publiques à long terme. Les problèmes liés au vieillissement de la population deviendront l’un des problèmes fondamentaux et, pour y faire face, nous devrons évidemment prendre des mesures concernant la dette publique et l’amélioration du marché du travail en atteignant un taux d’activité plus élevé, un taux d'emploi plus élevé, en particulier des femmes et des travailleurs plus âgés, qui peuvent également contribuer à contrecarrer une partie de ces effets, comme ils contribuer à des réformes dans les systèmes actuels de sécurité sociale, en accord avec un emploi et une durabilité du modèle. Je vous remercie tous de vos interventions, de vos commentaires, de vos apports positifs au rapport, dont nous tiendrons compte pour élaborer notre projet des grandes orientations des politiques économiques pour l’année prochaine. Cette année, pour la première fois, les procédures de débat des grandes orientations des politiques économiques ont été modifiées en raison de la procédure de Lisbonne et vous avez vous-même eu l’occasion de présenter une position du Parlement sur ce débat qui devrait en principe nous aider à définir cette politique économique à laquelle certains d’entre vous, comme M. Trentin, ont fait référence et à laquelle nous accordons suffisamment d’importance. Du point de vue de la Commission, nous pouvons partager les éléments fondamentaux du rapport, qu’il s’agisse du paragraphe 1 ou du paragraphe 2, se rapportant à l’économie sociale de marché et à une économie basée sur un schéma démocratique, la stabilité des prix, la croissance durable, la subsidiarité, la solidarité, etc. Il s’agit d’objectifs que nous partageons totalement. Je partage également la référence que certains d’entre vous ont fait à l’importance que revêt la période actuelle, étant donné que nous nous trouvons déjà à moins de 300 jours de l’introduction de l’euro. Cependant, comme toujours, j’insiste sur le fait que l’on confond souvent l’entrée des billets et des pièces de monnaie le 1er janvier de l’année prochaine avec l’introduction de l’euro qui s’est produite le 1er janvier 1999, qui a déjà apporté des bénéfices réels et des résultats positifs, comme certains d’entre vous l’ont signalé. Parmi ces résultats positifs, l’on peut mettre en évidence les bons résultats économiques dont bénéficie l’Union européenne en ce moment. Certes, nous ne devons cependant pas nous considérer satisfaits, car ces bons résultats masquent cependant certaines déficiences, certains problèmes provoqués par des facteurs externes, un certain manque d’ambition quant à la politique budgétaire, et, surtout, entraînent quelques risques dus, surtout, à l’évolution d’économies comme celle des États-Unis. Cependant, même sur ce point concret, je voudrais insister sur le fait que l’euro nous protège également des processus de ralentissement des économies externes à l’Union européenne. La position de la Commission, qui est toujours relativement optimiste en ce qui concerne le processus de croissance de l’Europe en 2001, se base sur le fait qu’en Europe, la confiance des consommateurs et des producteurs atteint un niveau historique, que l’emploi continue à avancer de manière significative, que l’inflation atteint un plafond et, dans ce contexte, nous pensons que l’obligation des responsables des politiques économiques est surtout de maintenir l’expansion économique à court terme, c'est pourquoi nous insistons, dans notre vision de ce problème, sur le fait qu’il faut continuer à maintenir une politique budgétaire orientée vers l’objectif des finances publiques proches de l’équilibre, nous pensons également que les politiques salariales doivent être compatibles avec une croissance sans inflation et s’accompagner d’une véritable création d’emploi et que la politique monétaire doit maintenir son engagement vis-à-vis de la stabilité des prix. Nous faciliterons sans aucun doute la politique monétaire dans la mesure où nous aurons une politique fiscale cohérente et une plus grande libéralisation des marchés. Certains d’entre vous ont également fait référence au problème de la préoccupation de l’emploi en tant qu’élément fondamental. Il s’agit sans aucun doute d'un élément essentiel. Dès lors, nous insistons également - et nous avons procédé de la sorte dans nos présentations des rapports pour Stockholm - sur le renforcement potentiel de la croissance de l’Union. Dans notre rapport de la révision 2000 de l’économie de l’Union, les services de la Commission analysaient l’impact des dépenses et de la production dans les technologies de l’information et de la communication et les avantages qu’elles pourraient apporter concernant l’augmentation probable de notre potentiel de croissance. Evidemment, les réformes structurelles - auxquelles M. Gasòliba a fait référence - constituent un point fondamental, mais il existe également d’autres insuffisances sur lesquelles nous devons insister. En premier lieu, à Lisbonne, nous avons mis l’accent sur l’économie de la connaissance en tant qu’élément clé et fondamental. Si nous voulons avancer dans cette direction, nous devons également obtenir de bonnes conditions pour les investissements dans le secteur privé en recherche et développement et dans les nouvelles technologies. Nous devons également améliorer la recherche, et, d’autre part, nous devons promouvoir la formation professionnelle pour les nouvelles technologies. Les réformes structurelles constituent l’un des thèmes auxquels nous nous référons normalement. Nous avons sans aucun doute avancé et cela apparaît assez clairement que dans le rapport d’exécution des grandes orientations des politiques économiques de cette année, mais nous ne devons pas considérer ces progrès comme pleinement satisfaisants."@fr6 "Signor Presidente, ringrazio l’onorevole von Wogau per la sua relazione, l’onorevole Karas per la sua presentazione e tutti voi per i vostri interventi. La Commissione insiste sulla necessità di continuare a progredire in questi settori e, come sapete, proprio ieri ha avanzato nuove proposte per promuovere la liberalizzazione del mercato dell’energia. Siamo consapevoli che occorre cercare un equilibrio tra liberalizzazione e regolamentazione per ottenere i migliori risultati economici da questo processo. Siamo d’accordo inoltre sulla necessità di promuovere mercati finanziari più efficienti e integrati. Avete appena discusso con il Commissario Bolkestein della necessità di mettere in atto le procedure delineate dal cosiddetto comitato Lamfalussy. Senza dubbio l'orientamento è quello di un'accelerazione del processo di liberalizzazione dei servizi finanziari, ma pensiamo che questo non sia sufficiente e che in Europa si debbano fare progressi anche per quanto riguarda il capitale di rischio ed il miglioramento della situazione da questo punto di vista. Il mercato del lavoro è un’altra delle nostre preoccupazioni fondamentali, nell’ottica di conseguire risultati positivi nell’ambito dell’occupazione. Una migliore combinazione tra riforme fiscali e regimi previdenziali potrà senza dubbio influire positivamente sul comportamento della popolazione attiva, così come potrà contribuire, a livello locale, a migliorare l’equilibrio tra salari e produttività, ad incrementare l’occupazione in talune zone e a favorire elementi come la mobilità o una migliore organizzazione del lavoro. Ci preoccupano inoltre i problemi relativi alla sostenibilità a lungo termine delle finanze pubbliche – ed è questo uno dei punti sui quali, a nostro avviso, non si insiste in misura sufficiente nella relazione. I problemi connessi all’invecchiamento della popolazione saranno uno dei temi fondamentali e per farvi fronte dovremo senza dubbio adottare provvedimenti che interesseranno il debito pubblico e che dovranno tendere ad un miglioramento del mercato del lavoro, allo scopo di conseguire un più alto tasso di popolazione attiva, ovvero un maggiore livello di occupazione, soprattutto per quanto riguarda le donne e i lavoratori più anziani. Si tratta di misure che possono contribuire a contrastare in parte gli effetti che ci preoccupano, e a tale scopo serviranno anche alcune riforme degli attuali sistemi di previdenza sociale, che dovranno essere coerenti con la politica dell’occupazione e la sostenibilità del modello. Ringrazio tutti i parlamentari per gli interventi, i commenti e i contributi positivi alla relazione, di cui terremo conto nell'elaborare il nostro progetto relativo ai grandi orientamenti di politica economica per il prossimo anno. Quest’anno, per la prima volta, le procedure di discussione sui grandi orientamenti di politica economica sono state modificate come conseguenza del processo di Lisbona e voi stessi avete avuto occasione di illustrare in un dibattito la posizione del Parlamento in materia che, in linea di principio, dovrebbe aiutarci a definire quella politica economica alla quale hanno fatto riferimento alcuni di voi, per esempio l’onorevole Trentin, e alla quale non stiamo dando sufficiente importanza. Dal punto di vista della Commissione, possiamo condividere i criteri fondamentali contenuti nella relazione, ad esempio all’articolo 1 e all’articolo 2, che si riferisce all’economia sociale di mercato e a un’economia basata su uno schema democratico, stabilità dei prezzi, crescita sostenibile, sussidiarietà, solidarietà, eccetera - tutti obiettivi che condividiamo totalmente. Condivido inoltre il riferimento fatto da alcuni di voi all’importanza del momento attuale: infatti mancano ormai meno di 300 giorni all’introduzione dell’euro. Ciononostante, come sempre, insisto sul fatto che spesso confondiamo l'entrata in circolazione dei biglietti e delle monete il 1º gennaio del prossimo anno con l’introduzione dell’euro avvenuta il 1º gennaio 1999, dalla quale abbiamo già tratto evidenti benefici e risultati positivi, come alcuni di voi hanno sottolineato. Tra i risultati positivi va annoverato il buon andamento dell’economia di cui gode in questo periodo l’Unione europea. E’ ovvio che non dobbiamo considerarci soddisfatti, perché questi buoni risultati economici nascondono tuttavia alcune lacune, taluni problemi causati da fattori esterni e una certa mancanza di ambizione a livello di bilancio, e soprattutto presentano determinati rischi dovuti in particolare all’evoluzione di economie come quella nordamericana. Nondimeno, anche a proposito di questo punto specifico, vorrei insistere sul fatto che l’euro ci sta proteggendo altresì dai processi di rallentamento delle economie esterne all’Unione europea. La posizione della Commissione, che continua ad essere abbastanza ottimista riguardo al processo di crescita dell’economia europea nel 2001, si basa sul fatto che in questo periodo in Europa abbiamo ancora la fiducia, storicamente mai così evidente presso consumatori e produttori, che l’occupazione sta aumentando in maniera molto significativa e che l’inflazione ha raggiunto valori limite. In questo quadro riteniamo che il dovere dei responsabili della politica economica sia essenzialmente quello di mantenere l’espansione economica a breve termine e perciò insistiamo sul nostro punto di vista, secondo il quale occorre perseverare in una politica finanziaria che si prefigga l'obiettivo di un bilancio prossimo al pareggio; pensiamo inoltre che le politiche salariali debbano essere compatibili con una crescita non inflazionistica e con la creazione di posti di lavoro e che la politica monetaria debba mantenere l'impegno della stabilità dei prezzi. Senza dubbio agevoleremo la politica monetaria nella misura in cui avremo una politica fiscale coerente e una maggiore liberalizzazione dei mercati. Alcuni di voi hanno posto inoltre il problema dei timori per l’occupazione come elemento fondamentale. Senza dubbio questo è un punto chiave. Pertanto insistiamo anche, come abbiamo fatto nella presentazione delle relazioni in vista del Vertice di Stoccolma, sull’aumento del potenziale di crescita dell’Unione. Nella relazione sulla revisione dell’economia dell’Unione per il 2000, i servizi della Commissione analizzavano l’impatto della spesa e della produzione sulle tecnologie dell’informazione e delle comunicazioni nonché i vantaggi che potevano offrirci rispetto al possibile incremento del nostro potenziale di crescita. Evidentemente le riforme strutturali - l’onorevole Gasòliba vi ha fatto riferimento - sono un punto fondamentale, ma ci sono anche altre lacune sulle quali occorre insistere. In primo luogo al Vertice di Lisbona abbiamo insistito sull’economia basata sulla conoscenza come elemento chiave ed essenziale. Per raggiungere tale obiettivo, se vogliamo avanzare in questa direzione, occorre anche conseguire buone condizioni per gli investimenti del settore privato nella R[amp]S e nelle nuove tecnologie. Dobbiamo inoltre migliorare la ricerca ed elevare il livello di qualificazione professionale per le nuove tecnologie. Le riforme strutturali sono uno degli argomenti di cui ci occupiamo spesso. Senza dubbio abbiamo fatto progressi e ciò risulta abbastanza chiaro dalla relazione sull'esecuzione dei grandi orientamenti di politica economica di quest’anno, ma non dobbiamo considerare questi progressi come pienamente soddisfacenti."@it9 "Mr President, I would like to thank Mr von Wogau for his report, Mr Karas for his presentation and all of you for your speeches. The Commission still insists on the need to continue making progress on these issues and, as you know, the Commission just yesterday presented new proposals to move ahead on the liberalisation of the energy market. We are aware that we have to seek a balance between liberalisation and regulation in order to achieve the best possible economic results from this process. We also agree that we have to make progress on the whole issue of creating more efficient and more integrated financial markets. You have just held a debate with Mr Bolkestein on the need to implement the procedures originating from the so-called Lamfalussy committee. There is no doubt that this is a step towards speeding up the processes of liberalising the financial services, but we believe that this is not sufficient and we also have to continue to make progress in relation to risk capital and the improvement of risk capital in Europe. The labour market must be another of our main concerns if we wish to make progress on employment. A better combination of fiscal reforms and supply systems will certainly have a positive influence on the behaviour of the working population, as it must also help to create a better balance between wages and productivity on a local level, improve employment in certain areas and will also have a positive influence on certain factors such as the mobility of labour or better work organisation. Another concern, which we do not believe is sufficiently highlighted in this report, concerns the problems of the long-term sustainability of public finances. The problems relating to the ageing of the population are going to be one of the key issues and in order to deal with them we are clearly going to have to take measures on public debt and measures for improving the labour market, by achieving a greater level of activity, a greater level of employment, in particular of women and older workers, which can also help to counter some of these effects, as will reforms of the current social security systems which are coherent with employment and sustainability of the model. I would like to thank all of you for your speeches, your comments and your positive contributions to the report, which we will take into account when it comes to drawing up our proposed broad economic policy guidelines for next year. This year, for the first time, the procedures for debating the broad economic policy guidelines have been modified as a result of the Lisbon procedure and you have had the opportunity to introduce a Parliamentary position on this debate which should, in principle, help us to define that economic policy which you – Mr Trentin, amongst others – have referred to and to which we are not attaching sufficient importance. We in the Commission agree with the fundamental principles contained in the report, both paragraph one and paragraph two, relating to the social market economy and an economy based on a democratic model, price stability, sustainable growth, subsidiarity, solidarity etc., which are objectives we share fully. I also agree with the point some of you have made in relation to the importance of this moment in time, since we are now less than 300 days away from the introduction of the euro. However, as always, I must repeat that we often confuse the introduction of notes and coins on 1 January next year with the introduction of the euro which took place on 1 January 1999, and which has already brought us clear benefits and positive results, as some of you have pointed out. Amongst these positive results is the healthy economic situation the European Union currently enjoys. We must not rest on our laurels, because this healthy economic situation nevertheless masks certain deficiencies, certain problems caused by external factors, a certain lack of ambition in considering budgets and, above all, there are certain risks caused, in particular, by the development of economies such as the US economy. In relation to this specific point, however, I would like to insist that the euro is also protecting us from the process of slowdown, which is affecting economies outside the European Union. The Commission’s position, which is still relatively optimistic in relation to the process of growth in Europe during 2001, is based on the fact that currently we in Europe still clearly have an historic level of confidence in consumers and producers, employment is still clearly improving and inflation has reached its ceiling. In this context, we believe that the obligation of those responsible for economic policy is, above all, to maintain short-term economic expansion. Therefore, according to our view of the issue, we insist that we need to continue to maintain a budgetary policy aimed at balancing public finances. We also believe that wage policy must be compatible with non-inflationist growth and the creation of employment and that monetary policy must remain committed to price stability. There is no doubt that monetary policy would benefit from a coherent tax policy and greater liberalisation of the markets. Some of you have also raised the concern that employment is the fundamental issue. This is patently a key point. We therefore also insist – as we have done in our presentations of reports for Stockholm – on the increase in the Union’s growth potential. In our report on the 2000 review of the Union’s economy, the Commission studied the impact of expenditure and production in information and communication technologies and the advantages they could provide in relation to the possible increase in our growth potential. Clearly, the structural reforms to which Mr Gasòliba referred are a fundamental point, but we must also focus on other shortcomings. Firstly, in Lisbon we focussed on the knowledge economy as a key and fundamental element. If we wish to make progress in this respect we must also create the right conditions for private-sector investment in research and development and in the new technologies. We also have to improve research and, at the same time, increase professional training for the new technologies. Structural reforms are regularly mentioned. There is no doubt that we have made progress and that is clear from the report on the implementation of this year’s broad economic policy guidelines, but we must not view this progress as completely satisfactory."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, ik dank de heer von Wogau van harte voor zijn verslag. Mijn dank ook aan de heer Karas voor zijn inleiding en aan u allen voor uw bijdragen. De Commissie blijft aandringen op de noodzaak om de huidige inspanningen voort te zetten. Zoals u weet, heeft de Commissie gisteren nog nieuwe voorstellen geformuleerd om de liberalisering van de energiemarkt te bevorderen. Wij zijn ons ervan bewust dat een evenwicht moet worden gezocht tussen liberalisering en regulering. Dat is immers de beste garantie voor een optimaal economisch resultaat. Tevens onderschrijven wij dat alles in het werk moet worden gesteld om efficiëntere en beter geïntegreerde financiële markten tot stand te brengen. U hebt hier net met de heer Bolkestein van gedachten kunnen wisselen over de noodzaak om de procedures van het zogeheten comité-Lamfalussy in de praktijk te brengen. Ofschoon deze aanpak ongetwijfeld tot doel heeft het liberaliseringsproces van de financiële diensten te bespoedigen, zijn wij van oordeel dat de voorgestelde methode ontoereikend is en dat er tevens vooruitgang moet worden geboekt op het gebied van het risicokapitaal in Europa. Ook op dit punt moeten verbeteringen worden aangebracht. Daar het in onze bedoeling ligt de werkgelegenheid te bevorderen, moet ook de arbeidsmarkt een van onze prioritaire aandachtspunten vormen. Een betere combinatie van belastinghervormingen en regelingen inzake voorzieningen zal ongetwijfeld gunstige gevolgen hebben voor het gedrag van de beroepsbevolking. Bovendien komt deze benadering het evenwicht tussen lonen en productiviteit op lokaal niveau ten goede en wordt verwacht dat zij bepaalde werkgelegenheidsaspecten, zoals de mobiliteit en de arbeidsorganisatie, aanzienlijk zal verbeteren. Er is nog een andere verontrustende kwestie die onzes inziens in het verslag onvoldoende aan bod komt, namelijk het vraagstuk van de duurzaamheid van de overheidsfinanciën op de lange termijn. De vergrijzing van de bevolking zal ernstige problemen veroorzaken en om daaraan het hoofd te kunnen bieden, moeten wij afdoende maatregelen nemen, zowel op het gebied van de overheidsschuld als met betrekking tot de arbeidsmarkt. Wij moeten met name streven naar meer economische bedrijvigheid en meer werkgelegenheid. Daarbij moet bijzondere aandacht worden besteed aan de participatie van vrouwen en oudere werknemers, wier bijdrage de gevolgen van de vergrijzing gedeeltelijk kan compenseren. Ook de hervorming van de huidige socialezekerheidsstelsels speelt in dit opzicht een belangrijke rol. Zij dient onder meer de duurzaamheid van het model en van de werkgelegenheid te garanderen. Ik dank u allen voor uw uiteenzettingen, uw commentaar en uw positieve bijdragen aan het verslag. Wij zullen bij de opstelling van het ontwerp voor de grote lijnen van het economisch beleid voor het komende jaar uiteraard met uw opmerkingen rekening houden. Dit jaar zijn de overlegprocedures voor de vaststelling van de grote lijnen van het economisch beleid voor de eerste maal afgestemd op de procedure van Lissabon. In overeenstemming hiermee heeft u de gelegenheid gekregen om als Parlement advies uit te brengen. Het overleg moet ons in wezen helpen om het economisch beleid te ontwikkelen waaraan sommigen onder u – onder meer de heer Trentin – hebben gerefereerd en waaraan onvoldoende aandacht wordt besteed. De Commissie kan zich vinden in de hoofdcriteria van het verslag. Zij onderschrijft de in punt 1 en punt 2 geformuleerde doelstellingen, met name het beginsel van de sociale markteconomie en het streven naar een economie waarin democratie, prijsstabiliteit, duurzame groei, subsidiariteit, solidariteit enzovoorts, een prioritaire plaats innemen. Ik ben het tevens roerend eens met degenen onder u die hebben onderstreept dat dit een cruciaal moment is: binnen minder dan 300 dagen wordt de euro ingevoerd. Ik benadruk hier evenwel nogmaals dat de ingebruikneming van de biljetten en munten op 1 januari van volgend jaar vaak wordt verward met de op 1 januari 1999 doorgevoerde invoering van de euro. Zoals hier al is gezegd, hebben wij daarvan reeds de vruchten kunnen plukken. Het bevredigende economische resultaat van de Europese Unie moet ongetwijfeld als een van de talloze gunstige gevolgen van de invoering van de euro worden beschouwd. Wij mogen evenwel niet op onze lauweren rusten, want deze goede economische prestaties vertonen ook enkele schaduwzijden: bepaalde door externe factoren veroorzaakte problemen, een zeker gebrek aan ambitie op het vlak van de begroting en vooral een aantal risico's ten gevolge van de ontwikkelingen die zich voordoen in andere economieën, met name in de Verenigde Staten. Toch wil ik erop wijzen dat de euro ons zelfs op dit concrete punt beschermt tegen het vertragingsproces waaraan de economieën buiten de Europese Unie onderhevig zijn. De visie van de Commissie op het Europese groeiritme in het jaar 2001 blijft vrij optimistisch. Wij baseren ons standpunt op de vaststelling dat het vertrouwen in de consument en de producent in Europa scoort als nooit tevoren, dat de werkgelegenheid blijft groeien en dat de inflatie haar hoogtepunt heeft bereikt. Gelet op deze situatie zijn wij van oordeel dat de verantwoordelijken voor het economisch beleid in de eerste plaats de economische expansie op de korte termijn moeten veiligstellen. Daarom blijven wij erbij dat het begrotingsbeleid het evenwicht van de overheidsfinanciën tot doel dient te hebben. Wij zijn tevens van mening dat het loonbeleid een inflatieloze groei moet garanderen en de werkgelegenheid moet bevorderen. Op monetair vlak moet de prijsstabiliteit worden gehandhaafd. Het monetair beleid zal ongetwijfeld voordeel hebben bij een coherent belastingbeleid en een verregaande liberalisering van de markten. Sommige sprekers hebben hier ook nadrukkelijk het probleem van de werkgelegenheid aangekaart. Dat vormt inderdaad een van de prioritaire aandachtspunten. Daarom dringen wij aan op een verhoging van het groeipotentieel van de Unie, hetgeen overigens blijkt uit onze presentatie van de in Stockholm te bespreken verslagen. In ons verslag over de economie van de Unie in 2000 hebben de diensten van de Commissie de gevolgen van de uitgaven en de productie in de sector van de informatie- en communicatietechnologieën geanalyseerd, alsmede de gunstige weerslag van deze sector op de mogelijke toename van het groeipotentieel. De structurele hervormingen – deze kwestie is door de heer Gasòliba te berde gebracht – zijn uiteraard onontbeerlijk. Er zijn nog andere tekortkomingen die onze aandacht verdienen. Ten eerste werd in Lissabon het belang van de kenniseconomie onderstreept. Als wij die koers willen aanhouden, moeten wij gunstige voorwaarden creëren die de privé-sector ertoe aanzetten te investeren in onderzoek en ontwikkeling en nieuwe technologieën. Ook het onderzoek is dringend aan verbetering toe en de specialisten in nieuwe technologieën moeten beter worden opgeleid. Het thema van de structurele hervormingen keert geregeld terug. Uit het tussentijds verslag over de grote lijnen van het economisch beleid in 2001 blijkt dat wij op dit vlak vooruitgang hebben geboekt. De gemaakte vorderingen zijn evenwel niet helemaal bevredigend."@nl2 "Senhor Presidente, gostaria de agradecer ao senhor deputado Karl von Wogau o relatório que apresentou, bem como ao senhor deputado Othmar Karas e a todos os que intervieram ao longo deste debate. A Comissão continua a insistir na necessidade de aprofundar estas questões, tendo, como sabem, ainda ontem, apresentado novas propostas para o prosseguimento da liberalização do mercado da energia. Temos consciência de que se deve tentar encontrar um equilíbrio entre liberalização e regulamentação, de modo a obter os melhores resultados económicos deste processo. Também concordamos que é necessário aproveitar tudo o que permita uma maior eficácia e integração dos mercados financeiros. Os senhores deputados acabam de debater com o senhor Comissário Frits Bolkestein sobre a necessidade de aplicação dos procedimentos decorrentes do chamado comité Lamfalussy. O objectivo é, sem dúvida, acelerar os processos de liberalização dos serviços financeiros, mas consideramos que isso não basta e que se deve avançar também em relação ao capital de risco e à sua melhoria na Europa. O mercado de trabalho deve ser outra das grandes preocupações da nossa acção para melhorar o emprego. Uma melhor conjugação entre reformas fiscais e regimes de prestação poderá, sem dúvida alguma, ter uma influência positiva no comportamento da população activa, contribuir para um maior equilíbrio entre salários e produtividade a nível local e permitir melhorar o emprego em algumas zonas ou aspectos tais como a mobilidade e a organização do trabalho. Preocupam-nos igualmente, e este é um dos pontos em que, em nossa opinião, não se insiste suficientemente no relatório, os problemas de sustentabilidade das finanças públicas a longo prazo. Os problemas inerentes ao envelhecimento da população vão ser uma das questões fundamentais, e, para responder a essa questão, teremos, obviamente, de tomar medidas relativamente à dívida pública, medidas que visem melhorar o mercado de trabalho e atingir uma taxa de actividade mais elevada bem como uma maior taxa de emprego, especialmente no que respeita às mulheres e aos trabalhadores mais idosos, que podem ajudar a contrariar parte destes efeitos, juntamente com algumas reformas nos actuais sistemas de segurança social compatíveis com o emprego e a sustentabilidade do modelo. Agradeço a todos as intervenções, os comentários e as achegas positivas que apresentaram, pois são elementos a ter em conta na elaboração do nosso projecto de grandes orientações de política económica para o próximo ano. Este ano, pela primeira vez, os processos de debate das grandes orientações de política económica foram modificados, na sequência do processo de Lisboa, pelo que os senhores deputados tiveram a oportunidade de apresentar a posição do Parlamento. Em princípio, o debate deverá ajudar-nos a definir essa política económica a que alguns deputados, concretamente o senhor deputado Bruno Trentin, fizeram referência e a que não estamos a dar a devida importância. A Comissão aceita os princípios fundamentais da economia social de mercado apresentados nos nºs 1 e 2 do relatório, economia que deverá assentar num sistema democrático, na estabilidade de preços, no crescimento sustentado, na subsidiariedade e na solidariedade, objectivos que subscrevemos totalmente. Concordo também com a referência que alguns deputados fizeram à importância do momento actual, já que nos encontramos a menos de trezentos dias da introdução do euro. Devo, no entanto, uma vez mais, chamar a atenção para o facto de, muitas vezes, confundirmos a introdução de notas e moedas, no próximo dia 1 de Janeiro, com a adopção do euro, adopção que remonta a 1 de Janeiro de 1999 e já nos trouxe, aliás, alguns benefícios e resultados positivos, como alguns senhores deputados afirmaram. Entre os aspectos positivos, estão os resultados económicos que se verificam actualmente na União Europeia. É certo que não devemos dar-nos por satisfeitos, porque esses resultados ocultam algumas deficiências e alguns problemas provocados por factores externos, bem como uma certa falta de ambição em termos de dotação orçamental e apresentam, sobretudo, alguns riscos, decorrentes, essencialmente, da evolução de economias como a dos Estados Unidos. Contudo, em relação a este ponto específico, gostaria de insistir no facto de o euro estar, por outro lado, a proteger-nos dos processos de abrandamento das economias exteriores à União Europeia. A posição da Comissão, que continua relativamente optimista em relação ao processo de crescimento na Europa, no ano 2001, assenta no facto de, neste momento, se verificar uma clara confiança dos consumidores e produtores europeus, uma confiança sem precedentes, no facto de o emprego continuar a crescer de forma muito clara e de a inflação se deter. Assim sendo, pensamos que os responsáveis pela política económica devem, sobretudo, manter a expansão económica a curto prazo e, de acordo com a abordagem que fazemos da questão, insistimos na necessidade de prosseguir uma política orçamental que tenha como objectivo equilibrar o mais possível as finanças públicas. Consideramos ainda que as políticas salariais têm de ser compatíveis com um crescimento não inflacionista e com uma clara criação de emprego e que a política monetária deve manter o seu compromisso de estabilidade de preços. É óbvio que estaremos a reforçar a política monetária se tivermos uma política fiscal coerente e uma maior liberalização dos mercados. Alguns deputados referiram ainda a preocupação em relação ao emprego como uma questão primordial. É óbvio que este ponto é fundamental. Por conseguinte, insistimos, como já fizemos na apresentação dos diferentes relatórios para a Cimeira de Estocolmo, no reforço da capacidade de crescimento da União. No nosso relatório sobre a revisão 2000 da economia da União, os serviços da Comissão analisaram o impacto da despesa e da produção nas tecnologias da informação e da comunicação, bem como as vantagens que daí podiam advir para esse aumento da nossa capacidade de crescimento. É evidente que as reformas estruturais, a que o senhor deputado Gasòliba i Böhm aludiu, são um ponto essencial, mas há outras insuficiências em que devemos insistir. Em primeiro lugar, em Lisboa, pôs-se a tónica na economia do conhecimento, um dos elementos fundamentais. Ora, para avançarmos nessa direcção, é necessário que haja boas condições para o investimento do sector privado no domínio da investigação e desenvolvimento e das novas tecnologias. Temos também de melhorar a investigação e de aumentar, por outro lado, a qualificação profissional em matéria de novas tecnologias. As reformas estruturais são uma das questões a que geralmente nos referimos. Houve um avanço, sem dúvida, avanço esse bem patente no relatório de execução das grandes orientações de política económica deste ano, mas não devemos considerá-los plenamente satisfatórios."@pt11 "Herr talman! Jag tackar von Wogau så mycket för hans betänkande, och herr Karas för hans presentation, samt er alla för era inlägg. Kommissionen fortsätter att betona nödvändigheten av fortsatta framsteg på de här områdena, och som ni vet lade kommissionen så sent som i går fram nya förslag för att gå framåt med avregleringen av energimarknaden. Vi är medvetna om att vi måste försöka uppnå en jämvikt mellan avreglering och reglering för att uppnå de bästa ekonomiska resultaten i den här processen. Vi håller även med om att det är nödvändigt att gå framåt i alla avseenden för att uppnå effektivare och mer integrerade finansmarknader. Ni har just haft en debatt med Bolkestein om nödvändigheten att sätta igång de förfaranden som den så kallade Lamfalussykommittén har utarbetat. Dessa förfaranden inriktas otvivelaktigt på att öka takten i avregleringsprocessen av de finansiella tjänsterna, men enligt vår åsikt är detta inte tillräckligt, utan vi anser att man även måste gå framåt när det gäller riskkapital och förbättringen av det europeiska riskkapitalet. Arbetsmarknaden är en annan grundläggande faktor om vi vill öka sysselsättningen. En bättre kombination av skattereformer och socialförsäkringssystem kan helt klart ha en positiv inverkan på den arbetsföra befolkningen, och skulle även skapa bättre jämvikt mellan löner och produktivitet på lokal nivå, förbättra sysselsättningsgraden i vissa områden och medföra en ökad rörlighet för arbetskraften och en bättre arbetsorganisation. En annan faktor som vi anser vara viktig och som enligt vår åsikt inte betonas tillräckligt i betänkandet är problemet med hållbara offentliga finanser på lång sikt. De problem som är förknippade med den åldrande befolkningen kommer att bli en av de grundläggande frågorna och för att ta itu med detta är det uppenbart att vi måste vidta åtgärder när det gäller den offentliga skulden och att vi måste förbättra läget på arbetsmarknaden genom att uppnå en ökad aktivitet, en ökad sysselsättningsgrad särskilt för kvinnor och äldre arbetstagare, vilket också kan bidra till att motverka en del av de negativa effekterna. Likaså kommer reformer av de nuvarande socialförsäkringssystemen i syfte att göra dessa sammanhängande med sysselsättningen att bidra till en hållbar modell. Jag tackar er alla för era inlägg, kommentarer och positiva bidrag till betänkandet, och vi kommer att ta hänsyn till dessa när vi utformar vårt förslag till allmänna riktlinjer för den ekonomiska politiken för nästa år. Detta år har debattförfarandena om de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken för första gången ändrats till följd av Lissabonförfarandet och ni har själva haft möjlighet att framföra parlamentets ståndpunkt om denna debatt, och det är den debatten som till en början måste hjälpa oss att staka ut denna ekonomiska politik, vilket en del av er, bland andra Trentin, har nämnt och som vi inte fäster tillräcklig vikt vid. Vi kan från kommissionens sida hålla med om de grundläggande kriterier som betonas i betänkandet, både punkt 1 och punkt 2, vilka handlar om den sociala marknadsekonomin och om en ekonomi som grundas på demokrati, prisstabilitet, hållbar tillväxt, subsidiaritet, solidaritet och så vidare, målsättningar som vi delar helt och fullt. Jag håller också med om att den nuvarande situationen är betydelsefull, eftersom det nu är mindre än 300 dagar kvar till dess att euron införs. Jag vill emellertid som alltid betona att vi många gånger blandar ihop införandet av sedlar och mynt den 1 januari nästa år med den introduktion av euron som skedde den 1 januari år 1999, och som har gett oss klara fördelar och positiva resultat, vilket en del av er har nämnt. Ett av dessa positiva resultat är till exempel det goda ekonomiska resultat som Europeiska unionen uppvisar för närvarande. Det är sant att vi inte kan nöja oss med detta, eftersom detta goda ekonomiska resultat emellertid har vissa dolda brister som förorsakas av externa faktorer, en viss bristande ambition i budgethänseende, och som framför allt kan medföra vissa risker, huvudsakligen på grund av hur vissa ekonomier utvecklas, som till exempel den nordamerikanska. När det gäller denna konkreta punkt vill jag emellertid betona att euron även skyddar oss från avsaktningar i de externa ekonomierna utanför Europeiska unionen. Kommissionens ståndpunkt, som fortfarande är relativt optimistisk när det gäller Europas tillväxtprocess under år 2001, grundas på att det i Europa för närvarande fortfarande finns ett klart uttalat förtroende för konsumenter och producenter på historiska nivåer, att arbetstillfällena fortsätter att öka mycket klart, att inflationen nått sitt tak, och i det här sammanhanget anser vi att de politiskt ansvarigas skyldighet framför är att upprätthålla den ekonomiska expansionen på kort sikt. Vi insisterar därför på vår vision i denna fråga som går ut på att vi måste fortsätta att upprätthålla en budgetpolitik som inriktas på att uppnå jämvikt i de offentliga finanserna. Vi anser även att lönepolitiken måste stå i samklang med en icke-inflationsdrivande tillväxt och med en klar ökning av antalet arbetstillfällen samt att den ekonomiska och monetära politiken måste behålla sin jämvikt gentemot prisstabiliteten. Detta skulle otvivelaktigt underlätta vår ekonomiska och monetära politik i den mån att vi då skulle få en sammanhängande skattepolitik och en ökad avreglering av marknaderna. Några av er har betonat problemet med sysselsättningstillfällen som en grundläggande faktor. Detta är utan tvivel en nyckelpunkt. Därför framhåller vi – vilket vi har gjort i våra rapporter inför Stockholmsmötet – att unionens tillväxtpotential måste ökas. I vår rapport om revisionen av unionens ekonomi för år 2000, analyserade kommissionens tjänsteavdelningar effekten av utgifterna och produktionen inom informationstekniken och de fördelar som dessa sektorer kan ge när det gäller en möjlig ökning av vår tillväxtpotential. De strukturella reformerna – Gasòliba nämnde dessa – är naturligtvis en grundläggande punkt, men det finns även andra brister som måste betonas. För det första, i Lissabon lade vi tonvikten på kunskapsekonomin som en grundläggande nyckelfaktor. Om vi vill gå framåt i den riktningen, måste vi även skapa ett fördelaktigt klimat för investeringar i den privata sektorn, i forskning och utveckling och ny teknik. Vi måste även förbättra forskningen och öka yrkeskunskapen inom området för ny teknik. De strukturella reformerna är en av de frågor som vi brukar ta upp. Vi har utan tvivel gjort framsteg, och det framgår också av betänkandet om allmänna riktlinjer för den ekonomiska politiken för år 2001, men vi får inte nöja oss med dessa framsteg."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Comisión"12 "Solbes,"12

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph