Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-03-14-Speech-3-183"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010314.6.3-183"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mr President, I will just take as read my group's support for the Lamfalussy report and for the reasoning in it. I want to come to the nub of the issue here before us. I am not reassured by the assurances of the Council and the Commission that we in Parliament are fully looked after in this process. Of course, we must respect the treaties. Of course, we must understand the difference between primary law and secondary legislation as referred to in Lamfalussy. And of course, we have as a potential point of departure the June 1999 interinstitutional agreement on comitology.
We stand at a special moment where we can seize an opportunity as institutions together to creatively pursue something that we have failed miserably to do so far. There is a long list of blockages noted by Lamfalussy and they are primarily the blockages of the Council of Ministers. There is a long list of failures to implement and they are primarily a responsibility for the Commission as guardian of the Treaty to enforce. There is no point in going back to the past when we can seize this moment to create a much better future without delay in terms of a single financial market.
Yes, we have rights in the primary legislation. We have the right, as has been said, to define the scope of the legislation and of the derogated powers to the regulators and securities committees. But there is a feedback system in this. Will we give them a millimetre or a metre? A metre or a kilometre? I will tell you – we will dole it out in accordance with our view of its democratic scrutiny, its balance, its parallelism between the legislative institutions and its accountability. If you want speed and substance, if you want, Commissioner and Council, the flexibility to give tomorrow's solutions to tomorrow's problems, and not to yesterday's problems, then we need to give these committees a wide latitude but be able to call back, if necessary, on reflection. No callback – no wide latitude. We have a big choice to make. What are we pursuing here? It is not simply a closed loop. In the primary round we get to decide how wide is the secondary discretion and how wide it will be. It will partly depend on how open and democratic is it and how balanced it is in terms of the two legislative arms of this Union.
Let me turn to the bit of the debate that has not mentioned its name. Even as the Council sits here and – if I might say even with due deference to all the politeness of the Minister – throws the book at us and says, "There is a treaty; there is a procedure. We will inform you, we will send you the minutes, but otherwise please go away," I do not accept that message. I want to know from the Council as you give us that message why do you or at least some Member States go through the back door and use annexes, attached for other reasons on sensitive issues, to the June 1999 decision and make up new comitology rules for yourselves to jump from qualified majority de facto to simply majority as leverage on the European Commission. This is not acceptable. There should be not two rules but one rule, one democracy, one openness."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg tager det for givet, at min gruppe støtter hr. Lamfalussys rapport og dens ræsonnement. Jeg vil gå lige til sagen. Jeg er ikke blevet beroliget af Rådets og Kommissionens forsikringer om, at der tages hensyn til os i Parlamentet i denne proces. Selvfølgelig skal vi respektere traktaterne, selvfølgelig skal vi forstå forskellen mellem primær lov og sekundær lovgivning som nævnt i Lamfalussy-rapporten, og selvfølgelig har vi et muligt udgangspunkt i den interinstitutionelle aftale om komitologi af juni 1999.
Vi befinder os i den særlige situation, at vi har mulighed for som institutioner sammen at forsøge på en kreativ måde at gennemføre noget, vi absolut ikke har været i stand til tidligere. Lamfalussy nævner en lang række forhindringer, og det er primært forhindringer fra Ministerrådets side. Der er en lang række eksempler på manglende gennemførelse, og det er primært Kommissionens opgave som vogter af traktaten. Der er ingen grund til at gå tilbage i tiden, når vi kan benytte denne lejlighed til omgående at skabe en meget bedre fremtid i form af et fælles finansmarked.
Ja, vi har rettigheder i forhold til den primære lovgivning. Vi har, som det er blevet sagt, ret til at definere lovgivningens anvendelsesområde og regulerings- og værdipapirudvalgenes begrænsede beføjelser. Men der er et tilbagemeldingssystem i dette. Vil vi række dem en lillefinger eller hele hånden? Hånden eller hele armen? Det skal jeg sige Dem - vi vil uddele beføjelserne i små portioner i overensstemmelse med den demokratiske kontrol, balancen, paralleliteten mellem de lovgivende institutioner samt ansvarligheden. Hvis De ønsker hurtighed og substans, hvis De i Kommissionen og Rådet ønsker fleksibilitet til at finde morgendagens løsninger på morgendagens og ikke gårsdagens problemer, så vil vi give disse udvalg et stort spillerum, men vi vil om nødvendigt have mulighed for
efter nærmere overvejelse. Uden
bliver der heller ikke noget spillerum. Vi står over for et vigtigt valg. Hvad er det, vi vil have? Det er ikke blot et lukket kredsløb. I første omgang får vi mulighed for at beslutte, hvor vide de sekundære beføjelser skal være. Det afhænger delvis af, hvor åbent og demokratisk det foregår, og hvordan balancen er mellem denne Unions to lovgivende institutioner.
Lad mig gå videre til den del af forhandlingen, som ikke er nævnt ved navn. Selv om vi - trods ministerens høflige facon - har fået læst og påskrevet af Rådet, at der findes en traktat, der findes en procedure, og at de vil informere os og sende os mødereferaterne, men ellers helst ikke høre mere fra os, så kan jeg ikke acceptere den besked. Jeg vil høre fra Rådet, når De giver os den besked, hvorfor De eller i det mindste nogle medlemsstater ad bagdøren vedtager tillæg, som ellers bruges til fornuftige emner, til beslutningen af juni 1999 og opfinder nye komitologiregler, så De kan gå fra kvalificeret flertal til simpelt flertal over for Europa-Kommissionen. Det er uacceptabelt. Der bør kun være én og ikke to regler, kun ét demokrati og én åbenhed."@da1
"Herr Präsident! Ich setze die Unterstützung meiner Fraktion für den Bericht Lamfalussy und die darin enthaltene Argumentation einfach als bekannt voraus. Ich möchte zum Kernpunkt dieser Frage kommen. Die Versicherungen des Rates und der Kommission haben mich dahingehend, dass das Parlament bei diesem Prozess tatsächlich umfassend berücksichtigt wird, nicht beruhigt. Natürlich müssen wir die Verträge einhalten, natürlich müssen wir den im Bericht Lamfalussy angesprochenen Unterschied zwischen Primär- und Sekundärrecht berücksichtigen, und selbstverständlich haben wir als möglichen Ausgangspunkt die Interinstitutionelle Vereinbarung über die Komitologie vom Juni 1999.
Dies ist ein ganz besonderer Moment, zu dem uns die Gelegenheit gegeben ist, als Gemeinschaftsorgane gemeinsam kreativ etwas zu betreiben, was uns bisher nie gelungen ist. Der Bericht Lamfalussy enthält eine lange Liste von Hindernissen, die in erster Linie beim Ministerrat liegen. Er enthält eine lange Liste nicht erfolgter Umsetzung, für die die Haupterantwortung bei der Kommission als der Hüterin der Verträge liegt. Es hat keinen Sinn, wie früher weiterzumachen, da wir doch nun die Gelegenheit haben, die Zukunft viel besser zu gestalten, ohne Verzögerungen für den einheitlichen Finanzmarkt.
Ja, wir haben Rechte bei der Primärgesetzgebung. Wir haben, wie gesagt, das Recht, den Anwendungsbereich des Rechtsakts und der Sondervollmachten für den Kontroll- und den Wertpapierausschuss festzulegen. Doch hier haben wir es mit einem Rückkopplungssystem zu tun. Geben wir ihnen einen Millimeter oder einen Meter Spielraum? Einen Meter oder einen Kilometer? Ich werde es Ihnen sagen wir werden die Zuteilung entsprechend unserer Auffassung von demokratischer Kontrolle, von Ausgewogenheit, von der Parallelität zwischen den Legislativorganen und der Rechenschaftspflicht vornehmen. Wenn Sie Geschwindigkeit und Inhalt wollen, wenn Sie, die Kommission und der Rat, die Flexibilität wollen, Lösungen von morgen für die Probleme von morgen nicht etwa für die von gestern zu finden, müssen wir diesen Ausschüssen breiten Spielraum geben, aber wir müssen die Möglichkeit haben, sie nach reiflicher Überlegung auch wieder einzuschränken, wenn wir dies für erforderlich halten. Keine Möglichkeit zur nachträglichen Einschränkung - kein breiter Spielraum. Wir müssen eine weitreichende Entscheidung treffen. Worum geht es hier? Es handelt sich nicht einfach nur um ein geschlossenes Regelungssystem. In der ersten Runde müssen wir entscheiden, wie groß der Ermessensspielraum beim Sekundärrecht ist und wie groß er sein wird. Das hängt zum Teil davon ab, wie offen und demokratisch dies gestaltet wird und wie ausgewogen das Verhältnis der beiden legislativen Zweige dabei ist.
Ich möchte mich nun jenem Teil der Aussprache zuwenden, die ihren Namen nicht verdient. Selbst wenn der Rat hier sitzt und wenn ich das bei allem schuldigen Respekt gegenüber der Höflichkeit des Ministers sagen darf uns den Vertrag um die Ohren haut und sagt: „Es gibt einen Vertrag; es gibt ein Verfahren. Wir werden Sie informieren, wir schicken Ihnen das Protokoll zu, aber lassen Sie uns ansonsten bitte in Ruhe“, so akzeptiere ich das nicht. Ich möchte den Rat fragen, wenn dem so ist, warum benutzen Sie oder zumindest einige Mitgliedstaaten dann die Hintertür und verwenden Anhänge, die aus anderen Gründen zu sensiblen Fragen dem Beschluss vom Juni 1999 angefügt wurden, und erfinden ihre eigenen Komitologieregeln, um de facto unvermittelt von der qualifizierten Mehrheit zur einfachen Mehrheit als Druckmittel gegenüber der Europäischen Kommission überzugehen? Das ist nicht akzeptabel. Es darf nicht zwei Regeln geben - es gibt eine Regel, eine Demokratie und eine Offenheit."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, θεωρώ ως έχει την υποστήριξη που παρέχει η Ομάδα μου στην έκθεση Lamfalussy και τους λόγους για τους οποίους τη στηρίζει. Θα έρθω στην ουσία του υπό συζήτηση θέματος. Δεν με έχουν καθησυχάσει οι διαβεβαιώσεις του Συμβουλίου και της Επιτροπής όσον αφορά τις εγγυήσεις που παρέχονται στο Κοινοβούλιο στο πλαίσιο της εν λόγω διαδικασίας. Ασφαλώς και πρέπει να σεβόμαστε τις συνθήκες. Ασφαλώς και πρέπει να κατανοούμε τη διαφορά μεταξύ του πρωτογενούς και του παράγωγου δικαίου, όπως αναφέρεται στην έκθεση Lamfalussy. Και τέλος, ασφαλώς και έχουμε ως βασικό σημείο αναφοράς τη διοργανική συμφωνία επιτροπολογίας του Ιουνίου 1999.
Βρισκόμαστε σε μια σημαντική στιγμή κατά την οποία όλα τα θεσμικά όργανα μαζί έχουμε την ευκαιρία να επιδιώξουμε με δημιουργικό τρόπο κάτι που αποτύχαμε πλήρως να κάνουμε μέχρι τώρα. Η έκθεση Lamfalussy αναφέρει πολλά εμπόδια τα οποία σχετίζονται κατά κύριο λόγο με το Συμβούλιο Υπουργών. Αναφέρει πολλές αδυναμίες εφαρμογής μέτρων για την επιβολή των οποίων ευθύνεται κατά κύριο λόγο η Επιτροπή ως θεματοφύλακας της Συνθήκης. Δεν υπάρχει λόγος να ανατρέχουμε στο παρελθόν, όταν μπορούμε να χρησιμοποιήσουμε την ευκαιρία που μας παρουσιάζεται και να δημιουργήσουμε χωρίς χρονοτριβή ένα πολύ καλύτερο μέλλον όσον αφορά την ενιαία χρηματοπιστωτική αγορά.
Ναι, έχουμε δικαιώματα βάσει του πρωτογενούς δικαίου. Έχουμε το δικαίωμα, όπως ειπώθηκε, να καθορίζουμε το πεδίο εφαρμογής της νομοθεσίας και των περιορισμένων εξουσιών που ανατέθηκαν στις ρυθμιστικές αρχές και τις επιτροπές ρυθμιστικών αρχών και αξιών. Υπάρχει, πάντως, η δυνατότητα ανάδρασης. Θα τους παραχωρήσουμε ένα χιλιοστό ή ένα μέτρο; Ένα μέτρο ή ένα χιλιόμετρο; Θα σας πω εγώ - θα το προσδιορίσουμε σύμφωνα με την άποψή μας περί της δημοκρατικής εξέτασης του θέματος, της ισορροπίας του, της σύγκρισης μεταξύ των νομοθετικών σωμάτων και της υποχρέωσης λογοδοσίας του. Αν θέλετε ταχύτητα και ουσία, αν θέλετε, κύριε Επίτροπε και αγαπητό Συμβούλιο, την ευελιξία να δίδετε προοδευτικές λύσεις στα μελλοντικά προβλήματα και όχι στα παρελθόντα, τότε πρέπει να δώσουμε στις επιτροπές αυτές μεγάλη ελευθερία κινήσεων, την οποία όμως θα μπορούμε να ανακαλέσουμε, εάν παραστεί ανάγκη, για να σκεφτούμε χωρίς βιασύνη το μέλλον. Αν δεν έχουμε δυνατότητα ανάκλησης, δεν μπορούμε να δώσουμε μεγάλη ελευθερία κινήσεων. Πρέπει να κάνουμε μια σημαντική επιλογή. Τι είναι αυτό που επιδιώκουμε; Δεν πρόκειται απλώς για ένα θέμα που θα λήξει οριστικά. Στον πρώτο γύρο, πρέπει να αποφασίσουμε πόσο ευρεία είναι η δευτερογενής διακριτική ευχέρεια και πόσο ευρύτερη θα είναι στο μέλλον. Αυτό θα εξαρτηθεί εν μέρει από το πόσο ανοιχτή και δημοκρατική είναι και από το πόσο ισορροπημένη είναι στο πλαίσιο των δύο νομοθετικών σωμάτων της Ένωσης.
Επιτρέψτε μου να αναφερθώ στο μέρος της συζήτησης το οποίο δεν αναφέρθηκε ανοιχτά. Θεωρώ απαράδεκτο να βρίσκεται το Συμβούλιο εδώ και - ας μου επιτραπεί η έκφραση παρά το σεβασμό που τρέφω προς την ευγενή Υπουργό - να μας πετάει το γάντι και να λέει: “Υπάρχει συνθήκη, υπάρχει διαδικασία. Θα σας ενημερώνουμε, θα σας στέλνουμε τα πρακτικά, αλλά, ως εκεί”. Δεν δέχομαι αυτό το μήνυμα. Θέλω να μου πει το Συμβούλιο που μας περνάει αυτό το μήνυμα γιατί χρησιμοποιεί - αυτό ή τουλάχιστον κάποια κράτη μέλη - πλάγια μέσα και ανατρέχει σε συναφή με ευαίσθητα θέματα παραρτήματα που έχουν προσαρτηθεί για άλλους λόγους στην απόφαση του Ιουνίου 1999, δημιουργώντας έτσι νέους κανόνες επιτροπολογίας που του επιτρέπουν να περνά από την ειδική πλειοψηφία de facto στην απλή πλειοψηφία ως μοχλό πίεσης της Ευρωπαϊκής Επιτροπής. Είναι απαράδεκτο. Δεν πρέπει να υπάρχουν δύο μέτρα και σταθμά, αλλά μια δημοκρατία, μια διαφάνεια."@el8
"(EN) Señor Presidente, sencillamente daré por sentado el apoyo de mi Grupo al informe Lamfalussy y a los razonamientos que contiene. Quiero ir al meollo del asunto que nos ocupa. No me tranquilizan las garantías del Consejo y de la Comisión en el sentido de que en este proceso se tendrá plenamente en cuenta al Parlamento. Naturalmente debemos respetar los Tratados, naturalmente debemos comprender las diferencias entre Derecho primario y legislación secundaria, tal y como se hace referencia en el informe Lamfalussy y, naturalmente, tenemos el Acuerdo interinstitucional sobre comitología de junio de 1999 como posible punto de partida.
Nos encontramos en un momento especial en el que, como instituciones, podemos aprovechar la oportunidad de perseguir juntos, de un modo creativo, algo en lo que hasta ahora hemos fracasado estrepitosamente. Existe una larga lista de bloqueos, a la que se hace referencia en el informe Lamfalussy, y son bloqueos, principalmente, del Consejo de Ministros. Existe una larga lista de fracasos en la ejecución, y éstos son, principalmente, responsabilidad de la Comisión en su calidad de guardiana del cumplimiento de los Tratados. No tiene sentido volver al pasado cuando podemos aprovechar este momento para crear un futuro mucho mejor sin tener que esperar, con respecto a un mercado financiero único.
Sí, tenemos derechos en la legislación primaria. Tenemos el derecho, como se ha dicho, de definir el ámbito de la legislación y de los poderes derogados a las autoridades normativas y a los comités de valores. Pero existe aquí un sistema corrector. ¿Les daremos un milímetro o un metro? ¿Un metro o un kilómetro? Les diré lo que haremos – lo distribuiremos en función de nuestra opinión respecto a su escrutinio democrático, su equilibrio, su paralelismo entre las instituciones legislativas y su transparencia democrática. Si queremos rapidez y esencia, si quieren, señor Comisario y señor Presidente en ejercicio del Consejo, la flexibilidad necesaria para dar soluciones de mañana a los problemas de mañana, y no a los problemas de ayer, debemos dar a dichos comités un amplio margen, aunque, en caso necesario, deberemos poder dar marcha atrás previa reflexión. Si no podemos dar marcha atrás, no hay margen. Debemos tomar una decisión importante. ¿Qué perseguimos aquí? No se trata sencillamente de un círculo cerrado. En la ronda primaria decidimos lo amplio que es el arbitrio secundario y lo amplio que llegará a ser. En parte, dependerá de lo abierto y democrático y de lo equilibrado que sea en términos de los dos brazos legislativos de esta Unión.
Permítanme pasar a la parte del debate que no ha mencionado su nombre. Aprovechando que el Consejo se encuentra aquí presente – si me lo permite con el debido respeto a tanta cortesía del Sr. Ministro –, si nos arroja el libro y dice, "Aquí está el Tratado; aquí está el procedimiento. Les informaremos, les enviaremos las actas, pero por lo demás, por favor, váyanse", no acepto ese mensaje. Quiero que el Consejo nos diga, al tiempo que nos transmite el mensaje, por qué el Consejo o, al menos, algunos Estados miembros actúan de manera encubierta y recurren a los anexos, que se utilizan por otros motivos para temas delicados, a la decisión de junio de 1999 y se inventan nuevas normas sobre comitología que les permitan saltar de la mayoría cualificada de hecho a la mayoría simple como ventaja sobre la Comisión Europea. Eso no es aceptable. No deberían existir dos normas, sino una norma, una democracia y una apertura."@es12
"Arvoisa puhemies, hyväksyn, että ryhmäni kannattaa Lamfalussyn raporttia ja siinä olevia ajatuksia. Haluan mennä kuitenkin käsiteltävänä olevan asian ytimeen. Neuvosto ja komissio eivät saa minua vakuuttuneeksi, että parlamentti otetaan tässä prosessissa tarpeeksi hyvin huomioon. Meidän on tietenkin kunnioitettava sopimuksia, meidän on tietenkin ymmärrettävä primaarioikeuden ja sekundaarilainsäädännön välinen ero, kuten Lamfalussyn raportissa sanottiin. Mahdollisena lähtökohtanamme on tietenkin myös kesäkuussa 1999 tehty toimielintenvälinen komitologiasopimus.
Meidän toimielimemme voivat tässä erityisessä tilanteessa tarttua yhdessä tilaisuuteen, jotta voisimme omatoimisesti tavoitella jotakin, missä olemme toistaiseksi epäonnistuneet surkeasti. Lamfalussyn raportissa luetellaan monta toimintakatkosta, ja ne katkokset ovat olleet pääasiassa ministerineuvoston puolella. Siinä luetellaan monia täytäntöönpanon laiminlyöntejä, ja niistä vastaa pääasiassa komissio, joka on perustamissopimuksen vartija. Ei ole mitään järkeä palata menneisyyteen, kun voimme tarttua tähän hetkeen ja yrittää luoda paljon paremman tulevaisuuden vitkastelematta yhtenäisiin rahoitusmarkkinoihin liittyvissä asioissa.
Aivan oikein, meillä on oikeuksia primaarilainsäädännössä. Kuten sanottu, meillä on oikeus määrittää lainsäädännön kattavuus ja päättää siitä, missä määrin sääntelyviranomaisten ja arvopaperikomiteoiden toimivaltuuksia rajoitetaan. Siinä toimii kuitenkin palauteperiaate. Annammeko heille millimetrin vai metrin? Metrin vai kilometrin? Minäpä kerron – annamme liikkumatilaa sen mukaan, millainen näkemys meillä on niiden demokraattisesta toiminnasta, niiden tasapainosta, niiden lainsäädäntöelinten välisestä parallelismista ja niiden vastuullisuudesta. Jos haluatte vauhtia ja todellista asiasisältöä, jos te, arvoisa komission jäsen ja neuvosto, haluatte joustavuutta, jotta huomisen, eikä eilispäivän, ongelmille voidaan antaa huomisen ratkaisut, silloin meidän on annettava näille komiteoille laaja liikkumatila, mutta meillä on oltava myös oikeus palauttaa päätökset niille takaisin, mikäli katsomme sen tarpeelliseksi. Jos niitä ei voi palauttaa, emme myöskään anna laajaa liikkumatilaa. Meidän on tehtävä suuri valinta. Mihin me oikein pyrimme tässä asiassa? Tämä ei ole mikään täysin suljettu ympyrä. Ensimmäisellä komitologiakierroksella saamme päättää, kuinka laaja toisen kierroksen päätösvalta on ja kuinka laaja se tulee olemaan. Se riippuu osittain siitä, kuinka avointa ja demokraattista toiminta on ja kuinka hyvin se on tasapainossa kahden unionin lainsäädäntöelimen välillä.
Haluaisin nyt siirtyä asiaan, joka on jäänyt muiden aiheiden varjoon. Kun neuvosto on paikalla ja – sanon tämän jopa kaikella kunnioituksella ministerin kohteliaisuutta kohtaan – rankaisee meitä ankarasti ja sanoo: "siinä on sopimus, siinä on menettely. Me pidämme teidät ajan tasalla, me lähetämme teille pöytäkirjan, mutta menkää nyt pois", en hyväksy sitä viestiä. Kun neuvosto antaa meille tällaisen viestin, haluan kysyä neuvoston jäseniltä, miksi te, tai ainakin jotkin jäsenvaltiot, kuljette takaoven kautta ja käytätte kesäkuussa 1999 tehdyn päätöksen liitteitä, jotka on laadittu siihen muista arkaluonteisista syistä, ja keksitte itsellenne uusia komitologiasääntöjä, jotta voisitte hypätä määräenemmistöstä tosiasiallisesti yksinkertaiseen enemmistöön ja lisätä vaikutusvaltaanne Euroopan komissioon. Sitä ei voi hyväksyä. Ei saisi olla kaksia sääntöjä, vain yhdet säännöt, yksi demokratia ja yksi avoimuus.
."@fi5
"Monsieur le Président, je ne reviendrai pas sur le soutien apporté par mon groupe au rapport Lamfalussy et à son raisonnement. Je veux aller à l'essentiel. Les garanties formulées par le Conseil et la Commission ne me donnent pas l'impression que le Parlement joue le rôle qui lui revient dans ce processus. Bien sûr, nous devons respecter les Traités, bien sûr nous devons comprendre la différence entre législation primaire et législation secondaire telle qu'exposée dans le rapport Lamfalussy. Et, bien sûr, l'accord interinstitutionnel en matière de comitologie de juin 1999 constitue un point de départ potentiel.
Nous sommes arrivés à un point essentiel où se présente à nous l'occasion, en tant qu'institutions, de réaliser de façon créative un objectif que nous avons misérablement manqué jusqu'à présent. Le rapport Lamfalussy épingle toute une série de blocages, principalement imputables au Conseil de ministres. Il existe également un grand nombre d'échecs dont la responsabilité revient à la Commission, en tant que gardienne des traités. Il est inutile de regarder en arrière alors que nous avons la possibilité de créer d'emblée un avenir meilleur pour notre marché financier unique.
Oui, nous avons des droits au niveau de la législation primaire. Nous avons le droit, comme on l'a dit, de définir la portée de la législation et des pouvoirs délégués aux législateurs et aux comités des valeurs mobilières. Mais il y a un système d'informations en retour dans tout ceci. Allons-nous leur concéder un millimètre ou un centimètre ? Un mètre ou un kilomètre ? Je vais vous le dire : ce que nous concéderons sera fonction de notre avis sur sa pertinence démocratique, son équilibre, son parallélisme entre les institutions législatives et sa transparence. Si vous voulez de la rapidité et de la substance, si vous voulez, Monsieur le Commissaire et le Conseil, la flexibilité permettant d'apporter les solutions de demain aux problèmes de demain, et non ceux d'hier, il nous faut donner à ces comités une grande latitude mais nous devons disposer d'un droit de rappel. Pas de rappel, pas de latitude. Quel est notre objectif au juste ? Il ne s'agit pas simplement d'un circuit fermé. Au niveau primaire, nous devons décider de l'ampleur de notre discrétion secondaire, aujourd'hui et à l'avenir. Cela dépendra en partie de l'ouverture de ce comité, de son caractère démocratique et de l'équilibre qui y régnera entre les deux organes législatifs de l'Union.
Passons à présent à la comitologie, l'aspect du débat qui a tu son nom. Le Conseil est présent parmi nous et nous jette - si j'ose dire, sauf le respect que je vous dois, Monsieur le Ministre - le manuel à la figure en nous disant : "Il y a un traité ; il y a une procédure. Nous vous informerons, nous vous enverrons les procès-verbaux, en attendant laissez-nous." Ce message est inacceptable. Je veux savoir, en recevant ce message, pourquoi le Conseil, ou du moins certains États membres, empruntent des chemins détournés et utilisent des annexes, rédigées pour d'autres raisons sur des sujets sensibles, à la décision de juin 1999 en vue de créer de nouvelles règles de comitologie lui permettant de passer de la majorité qualifiée de facto à la majorité simple au niveau de la Commission européenne. Ceci est inacceptable. Il ne devrait exister qu'une seule règle, une seule démocratie, une seule ouverture."@fr6
"Signor Presidente, do per scontato il sostegno del mio gruppo alla relazione Lamfalussy ed alla concezione su cui essa si fonda. Vorrei venire al nocciolo della questione: non mi tranquillizzano le rassicurazioni del Consiglio e della Commissione circa il fatto che si tenga pienamente conto delle esigenze del Parlamento in questo processo. Naturalmente, dobbiamo rispettare i Trattati, dobbiamo cogliere la differenza fra il diritto primario e la legislazione secondaria di cui alla relazione Lamfalussy e disponiamo di un punto di partenza potenziale nell’accordo interistituzionale del giugno 1999 sulla comitatologia.
Viviamo un momento particolare in cui possiamo cogliere congiuntamente, in quanto Istituzioni, l’occasione di perseguire creativamente un obiettivo che abbiamo miseramente fallito sinora. La relazione Lamfalussy cita un lungo elenco di situazioni di blocco, soprattutto ad opera del Consiglio dei ministri. Essa riporta altresì tutto un elenco di casi di mancata attuazione, imputabili in via primaria alla Commissione in quanto custode dei Trattati. Non serve guardare al passato quando possiamo cogliere l’opportunità di creare senza indugi un futuro molto migliore per quanto riguarda l'attuazione di un mercato interno finanziario.
Sì, la legislazione primaria ci conferisce diritti. Abbiamo il diritto, come si è detto, di definire la portata della legislazione e dei poteri delegati al comitato delle autorità di regolamentazione e al comitato per i valori mobiliari. Ma tutto ciò comporta un sistema di riscontri: quale margine di manovra conferiamo loro, un millimetro o un metro? Un metro o un chilometro? Statene pur certi, ripartiremo questi poteri con cautela, conformemente alla valutazione che daremo del loro spirito democratico, del loro equilibrio, del parallelismo fra le Istituzioni legislative e la loro responsabilità democratica. Se si vuole tempestività e sostanza, se il Commissario ed il Consiglio vogliono la flessibilità necessaria per reperire le soluzioni di domani ai problemi di domani, e non a quelli di ieri, dobbiamo conferire a tali comitati un ampio margine di manovra, ma essere anche in grado di revocarlo, se necessario, dopo una più attenta riflessione. Ciò significa che senza potere di revoca, non potremmo consentire ampi margini di manovra. La scelta è impegnativa. Quale obiettivo perseguiamo? Non dev'essere un circolo chiuso. In una fase primaria dovremo decidere quanto è e quanto sarà ampio questo margine discrezionale secondario: ciò dipenderà in parte dall’apertura e dallo spirito democratico che caratterizzeranno i comitati nonché dal loro equilibrio rispetto ai due organi legislativi dell’Unione.
Veniamo ora a quell'elemento del dibattito che non è stato trattato con sufficiente chiarezza. Proprio perché il Consiglio è presente e – se posso permettermi di rispondere, pur con tutta la deferenza, alle cortesi parole del Ministro – ci sanziona severamente ammonendo: “C'è un trattato, c'è una procedura; vi informeremo, vi invieremo i verbali, ma ora per favore lasciateci in pace”, devo dire che non è questo il messaggio che ci aspettiamo. Vorremo anzi sapere dal Consiglio, allorché ci lancia questo messaggio, perché esso, o perlomeno alcuni Stati membri, utilizzano la porta di servizio e fanno ricorso ad allegati alla decisione del giugno 1999, previsti per altre ragioni in riferimento a questioni sensibili, ed elaborano, per proprio uso, nuove norme di comitatologia per passare
dalla maggioranza qualificata alla maggioranza semplice da far valere nei confronti della Commissione europea. Ciò è inaccettabile. Non dovrebbero esserci due leggi, bensì un’unica legge, un’unica democrazia, un’unica trasparenza."@it9
"Mr President, I will just take as read my group's support for the Lamfalussy report and for the reasoning in it. I want to come to the nub of the issue here before us. I am not reassured by the assurances of the Council and the Commission that we in Parliament are fully looked after in this process. Of course, we must respect the treaties. Of course, we must understand the difference between primary law and secondary legislation as referred to in Lamfalussy. And of course, we have as a potential point of departure the June 1999 interinstitutional agreement on comitology.
We stand at a special moment where we can seize an opportunity as institutions together to creatively pursue something that we have failed miserably to do so far. There is a long list of blockages noted by Lamfalussy and they are primarily the blockages of the Council of Ministers. There is a long list of failures to implement and they are primarily a responsibility for the Commission as guardian of the Treaty to enforce. There is no point in going back to the past when we can seize this moment to create a much better future without delay in terms of a single financial market.
Yes, we have rights in the primary legislation. We have the right, as has been said, to define the scope of the legislation and of the derogated powers to the regulators and securities committees. But there is a feedback system in this. Will we give them a millimetre or a metre? A metre or a kilometre? I will tell you – we will dole it out in accordance with our view of its democratic scrutiny, its balance, its parallelism between the legislative institutions and its accountability. If you want speed and substance, if you want, Commissioner and Council, the flexibility to give tomorrow's solutions to tomorrow's problems, and not to yesterday's problems, then we need to give these committees a wide latitude but be able to call back, if necessary, on reflection. No callback – no wide latitude. We have a big choice to make. What are we pursuing here? It is not simply a closed loop. In the primary round we get to decide how wide is the secondary discretion and how wide it will be. It will partly depend on how open and democratic is it and how balanced it is in terms of the two legislative arms of this Union.
Let me turn to the bit of the debate that has not mentioned its name. Even as the Council sits here and – if I might say even with due deference to all the politeness of the Minister – throws the book at us and says, "There is a treaty; there is a procedure. We will inform you, we will send you the minutes, but otherwise please go away," I do not accept that message. I want to know from the Council as you give us that message why do you or at least some Member States go through the back door and use annexes, attached for other reasons on sensitive issues, to the June 1999 decision and make up new comitology rules for yourselves to jump from qualified majority de facto to simply majority as leverage on the European Commission. This is not acceptable. There should be not two rules but one rule, one democracy, one openness."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ik ga niet nader in op de steun van mijn fractie voor het verslag-Lamfalussy en voor de ideeën die het bevat. Ik wil hier tot de kern van de zaak komen. Ik ben niet gerustgesteld door de verzekeringen van de Raad en de Commissie dat er volledig rekening met ons wordt gehouden in deze procedure. Natuurlijk moeten we de Verdragen eerbiedigen, natuurlijk moeten we weten wat het verschil is tussen primair recht en secundaire wetgeving waarnaar wordt verwezen in het verslag-Lamfalussy, en natuurlijk hebben we als mogelijk uitgangspunt het Interinstitutioneel Akkoord over comitologie van juni 1999.
We hebben hier een kans die we als instellingen samen kunnen aangrijpen om op creatieve wijze iets proberen te verwezenlijken wat tot dusver jammerlijk mislukt is. Het verslag-Lamfalussy geeft een lange lijst gevallen waarin zaken geblokkeerd zijn en dat komt in de eerste plaats door obstakels bij de Raad van ministers. Er is een lange lijst van gevallen waarin de implementatie tekort is geschoten en dat is in de eerste plaats de verantwoordelijkheid van de Commissie als hoedster van de Verdragen. Het is zinloos om terug te gaan naar het verleden als we dit moment kunnen aangrijpen om onverwijld een veel betere toekomst te scheppen wat betreft de interne markt voor financiële diensten.
Ja, we hebben rechten bij de primaire wetgeving. We hebben het recht, zoals gezegd, om de reikwijdte van de wet te bepalen en van de gedelegeerde bevoegdheden van het Comité van effectenregelgevers en het Comité voor het effectenbedrijf. Maar daar zit een feedbacksysteem in. Geven we hun een millimeter of een meter? Een meter of een kilometer? Dat zal ik u vertellen – we zullen de ruimte die we ze geven nauwgezet afmeten aan het democratisch gehalte, aan het evenwicht, het parallellisme tussen de wetgevingsinstellingen en de aansprakelijkheid van deze comités. Als jullie willen dat er inhoudelijk veel gebeurt en snel, als jullie de flexibiliteit willen, commissaris en Raad, om oplossingen van morgen op problemen van morgen te geven en niet op problemen van gisteren, dan moeten we deze comités een grote speelruimte geven, maar tegelijk de mogelijkheid hebben om ze, indien nodig, bij nader inzien terug te fluiten. Geen 'call-back', dan ook geen brede speelruimte. We moeten een belangrijke keuze maken. Wat willen we precies? Het is niet zomaar een reeks automatische besluiten. In de eerste ronde moeten we beslissen hoe ver de secundaire beslissingsbevoegdheid gaat en hoe ver die zal gaan. Dat hangt deels af van hoe open en democratisch het comité is en hoe evenwichtig in de zin van de twee wetgevingspijlers van de Unie.
Nu wil ik het hebben over het onderwerp in de discussie dat nog niet bij naam genoemd is. Het is namelijk alsof de Raad daar zit en ons een boek naar het hoofd gooit - en dat zeg ik met alle verschuldigde eerbied voor de beleefdheid van de minister – en zegt: “Er is een verdrag, er is een procedure. We zullen jullie informeren, we sturen jullie de notulen toe, maar bemoei je voor de rest alsjeblieft nergens mee”. Die boodschap kan ik niet accepteren. Ik wil weten van de Raad, als jullie dat tegen ons zeggen, waarom jullie of in elk geval een aantal lidstaten door de achterdeur kruipen en gebruikmaken van bijlagen, die om andere redenen over gevoelige onderwerpen bij het besluit van juni 1999 zijn gevoegd, en nieuwe comitologieregels voor jullie zelf opstellen om van een gekwalificeerde meerderheid de facto naar een gewone meerderheid over te springen, als pressiemiddel tegenover de Europese Commissie. Dat is onaanvaardbaar. Er kunnen geen twee regels zijn, er is maar één regel, één democratie, één open besluitvorming."@nl2
"Senhora Presidente, aceito sem reparos o apoio do meu grupo ao relatório Lamfalussy e ao raciocínio nele contido. Desejo ocuparme do cerne da questão que aqui temos na nossa frente. As garantias do Conselho e da Comissão de que nós, no Parlamento, estamos inteiramente contemplados neste processo, não me deixam tranquilo. É claro que temos de respeitar os Tratados. É claro que temos de entender a diferença entre direito primário e direito derivado, referidos no relatório Lamfalussy. E é claro que temos como potencial ponto de partida o acordo interinstitucional de Junho de 1999 sobre comitologia.
Encontramonos num momento especial em que podemos aproveitar uma oportunidade para, em conjunto, como Instituições, levarmos a cabo, de forma criativa, algo que até agora, desgraçadamente, não conseguimos fazer. Há uma longa lista de obstruções registadas por Alexandre Lamfalussy e essas obstruções são, em primeiro lugar, as do Conselho de Ministros. Há uma longa lista de não execuções, e é à Comissão que, enquanto guardiã do Tratado, cabe, em primeiro lugar, a responsabilidade de impor o seu cumprimento. Não faz sentido voltar ao passado quando podemos aproveitar este momento para criar, sem demora, um futuro muito melhor em termos de um mercado único financeiro.
Sim, temos direitos nos termos do direito primário. Temos, como foi dito, o direito de definir o âmbito da legislação e dos poderes derrogados para as autoridades regulamentares e os comités de valores mobiliários. Mas há nisto um sistema de retorno. Damoslhes um milímetro ou um metro? Um metro ou um quilómetro? Digolhes o seguinte – vamos repartir as coisas de acordo com a nossa opinião acerca do escrutínio democrático desse sistema, do seu equilíbrio, do seu paralelismo entre as instituições legislativas e da sua responsabilidade. Se querem velocidade e substância, se querem, Comissário e Conselho, a flexibilidade necessária para dar soluções de amanhã aos problemas de amanhã, e não aos problemas de ontem, precisamos de dar a esses comités uma grande amplitude, mas de poder, se necessário, voltar atrás depois de reflectirmos melhor. Se não se puder voltar atrás, não há grandes amplitudes. Temos uma grande opção a fazer. O que é que pretendemos alcançar? Não se trata simplesmente de um círculo fechado. Na primeira volta temos de decidir qual a amplitude que tem a segunda decisão e qual a amplitude que terá. Dependerá em parte de ser mais ou menos aberta e mais ou menos democrática, de ser mais ou menos equilibrada em termos dos dois braços legislativos desta União.
Passarei agora à parte do debate que não referiu o seu nome. Mesmo agora, que o Conselho se encontra aqui sentado e – permitamme que o diga, ainda que com a devida deferência para com a delicadeza do senhor Ministro – nos atira com o livro e diz: “Aí têm um Tratado; aí têm um procedimento. Nós mantemovos informados, enviamovos a acta, mas depois, por favor, vão andando”, não aceito essa mensagem. Quero saber da parte do Conselho, que nos envia essa mensagem, por que razão passa, ou pelo menos alguns EstadosMembros passam, pela porta dos fundos e utiliza anexos - apensos por outros motivos relativos a questões sensíveis – à decisão de Junho de 1999 e inventa para si próprio novas normas de comitologia que lhe permitem saltar da maioria qualificada
para a maioria simples como forma de exercer influência sobre a Comissão Europeia. Isso não é aceitável. Não deve haver duas normas, mas apenas uma norma, uma democracia, uma transparência."@pt11
"Herr talman! Jag skall helt enkelt instämma i min grupp stöd för Lamfalussyrapporten och för resonemanget i den. Jag vill komma till kärnan i den fråga som vi diskuterar. Jag lugnas inte av rådets och kommissionens försäkringar om att man ser efter oss, här på parlamentet, till fullo i denna process. Naturligtvis måste vi respektera fördragen. Naturligtvis måste vi förstå den skillnad mellan primärrätt och sekundärlagstiftning som man hänvisar till i Lamfalussys rapport och naturligtvis har vi det interinstitutionella avtalet om kommittéförfarandet från juni 1999 som en möjlig utgångspunkt.
Det här är ett speciellt ögonblick, i vilket vi som institutioner tillsammans kan gripa ett tillfälle att kreativt åstadkomma någonting som vi har misslyckats grundligt med hittills. Det finns en lång förteckning över blockeringar i Lamfalussys rapport, och det rör sig huvudsakligen om blockeringar av ministerrådet. Det finns en lång förteckning över misslyckanden att genomföra, och de är i första hand ett ansvar för kommissionen, som fördragets väktare, att verkställa. Det finns ingen anledning att gå tillbaka till det förflutna, när vi kan ta detta tillfälle i akt att utan fördröjning skapa en mycket bättre framtid när det gäller en inre ekonomisk marknad.
Ja, vi har rättigheter enligt primärlagstiftningen. Vi har, som man har påpekat, en rättighet att fastställa räckvidden för lagstiftningen och för de befogenheter som delegeras till kommittén och till tillsynsorganen. Men det finns ett återkopplingssystem i detta. Kommer vi att ge dem en millimeter eller en meter? En meter eller en kilometer? Det skall jag tala om för er: vi kommer att dela ut det i enlighet med vår syn på kommitténs demokratiska granskning, dess balans, dess parallellitet mellan de legislativa institutionerna och dess ansvarighet. Om ni vill ha fart och innehåll, om ni, herr kommissionär och herr rådsordförande, vill ha flexibiliteten att tillämpa morgondagens lösningar på morgondagens problem – och inte på gårdagens problem – då måste vi ge dessa kommittéer stor handlingsfrihet, men också ha en möjlighet att kräva att en fråga dras tillbaka ("callback"), om vi anser att det är nödvändigt. Ingen sådan möjlighet – ingen handlingsfrihet. Det är ett stort beslut som vi måste fatta. Vad är det vi eftersträvar här? Det är inte bara en sluten slinga. I den första rundan får vi bestämma hur stor den sekundära bestämmanderätten är, och hur stor den kommer att vara. Det kommer delvis att bero på hur öppen och demokratisk kommittén är och hur balanserad den är när det gäller unionens två lagstiftande myndigheter.
Låt oss nu se på den del av debatten som inte har nämnts vid sitt namn. Medan rådet sitter här, och även om ministern är mycket artig, om jag så får säga, läxar upp oss och säger "Det finns ett fördrag; det finns ett förfarande. Vi kommer att informera er, vi kommer att sända er protokollen, men lämna oss i fred i övrigt". Det är inte det jag vill höra. Jag vill veta från rådet, eftersom ni ger oss det budskapet, varför ni, eller åtminstone vissa medlemsstater, går köksvägen och använder bilagor, som bifogas av andra skäl i känsliga frågor, till beslutet från juni 1999 och bestämmer nya regler för kommittéförfarande för er själva, för att i själva verket gå från kvalificerad majoritet till en enkelt majoritetsinflytande över Europeiska kommissionen. Detta är inte godtagbart. Det bör inte finnas en regel, inte två, en demokrati och en öppenhet. om jag så får säga."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
"Cox (ELDR )."10,3,12
"de facto"11,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples