Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-03-14-Speech-3-035"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010314.1.3-035"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – Herr Brok, Sie haben jetzt das Wort für zweieinhalb Minuten. Sie meinten, es seien drei, aber wenn ich Ihnen zweieinhalb gebe, werden es ohnehin immer mindestens drei!
. – Herr Präsident, ich bedanke mich für das Signal! Ich glaube, wir müssen erkennen, dass wir einen breit angelegten Diskussionsprozess vor uns haben, in dem deutlich werden wird, dass der intergouvernementale Ansatz unter Führung des Rates angesichts von 27 Mitgliedsländern nicht funktionsfähig ist und dass von daher durch die exekutive Führung der Kommission und die gleichberechtigte Gesetzgebung des Parlaments der klassische Monnet-Ansatz der einzige sein wird, der Handlungsfähigkeit innerhalb der Europäischen Union wird herstellen können.
Aber, Frau Ratspräsidentin, Ihr Hinweis darauf, dass man gespannt sei auf die Vorschläge des Europäischen Parlaments, macht mich schon misstrauisch. Denn das Europäische Parlament hat hier nicht Vorschläge zu machen, sondern, wenn ich das Papier von Nizza richtig lese, sollen Rat, Parlament und Kommission die gesamte Debatte gemeinsam gestalten. Das heißt, wir sind nicht Lieferanten für Sie, sondern gemeinsame Veranstalter dieses breiten europäischen Dialoges. Das scheint mir in der Vorbereitung bisher in keiner Weise gewährleistet zu sein, was für mich schon ein wenig verräterisch zu sein scheint.
Wir müssen meines Erachtens drei Stufen sehen: Die breite öffentliche Debatte, die von den drei Institutionen geführt wird – und zwar gemeinsam – und die im Laufe dieses und des nächsten Jahres durchzuführen ist, aber auch den gesamten Prozess bis zum Ende begleiten muss. Dann die inhaltliche Vorbereitungsphase, die meines Erachtens logisch daraus folgend im Rahmen eines Konvents oder wie immer man es bezeichnen will durchgeführt werden muss, wobei, Frau Ratspräsidentin, für Laken und für uns nicht nur wichtig ist, dass der Konvent eingerichtet ist, sondern auch klar sein muss, welchen Status das Ergebnis dieses Konvents hat, damit er nicht eines unter vielen Papieren, sondern das Papier produziert, das die Verhandlungsgrundlage für die entscheidende Runde der Regierungschefs sein wird.
Ich möchte Sie darauf hinweisen, dass, da Ungarn und die Tschechische Republik die Erweiterungsverträge ja gerade schon wegen der fehlenden Stimmen im Europäischen Parlament für diese Länder bereits dazu nutzen werden, auch institutionelle Fragen zu behandeln, die Herstellung besserer Entscheidungsfähigkeiten im Rat auch bereits in diesen Erweiterungsverhandlungen zum Tragen kommen sollte und deswegen die Erweiterungsverhandlungen auch Bestandteil des Post-Nizza-Prozesses sind.
Ich möchte gleichzeitig auch noch darauf zurückkommen, wie der Zeitplan ablaufen sollte. Ich habe wie eine Reihe von Kollegen Sorgen, das im Jahr 2004 mitten im Europa-Wahlkampf abzuschließen. Ich meine, dass es aus diesem Grunde gut wäre, dieses Jahr und das nächste Jahr für den breiten öffentlichen Prozess zu nutzen, aber bereits in der zweiten Hälfte des nächsten Jahres mit dem Konvent zu beginnen, um das gesamte Jahr 2003 für die Verhandlungen zur Verfügung zu haben und sie Ende 2003 oder spätestens Anfang 2004 abzuschließen, damit das Ergebnis Bestandteil der Erörterung des Europa-Wahlkampfes werden kann.
Ich meine, damit könnten wir auch ein öffentliches Plebiszit für die Ergebnisse zu Wege bringen und den Dialog gewissermaßen durch die Bekundung des Willens der Bürger dieser Europäischen Union abschließen."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. Brok, De får nu ordet i to et halvt minut. De mente, det var tre, men når jeg giver Dem to et halvt, varer det alligevel altid mindst tre.
Hr. formand, tak for signalet. Jeg mener, vi må indse, at vi har en bredt anlagt diskussionsproces foran os, hvor det vil blive klart, at det koncept, der er vedtaget på regeringsplan under Rådets ledelse, ikke er funktionsdygtigt med 27 medlemsstater, og at den klassiske Monnet-model med Kommissionen som udøvende styring og Parlamentet som ligeberettiget i lovgivningsprocessen vil være den eneste, der kan skabe en handledygtig Europæisk Union.
Men, fru rådsformand, allerede Deres bemærkning om, at man er spændt på Europa-Parlamentets forslag, gør mig mistænksom. Europa-Parlamentet skal jo ikke stille forslag her, men hvis jeg læser Nice-papiret rigtigt, skal Rådet, Parlamentet og Kommissionen i fællesskab tilrettelægge hele debatten. Det betyder, at vi ikke er leverandører til Dem, men at vi i fællesskab skal iværksætte denne brede europæiske dialog. Det er tilsyneladende efter min mening på ingen måde sikret i den hidtidige forberedelse, hvilket allerede virker en smule forræderisk på mig.
Vi skal efter min opfattelse operere med tre niveauer. Først er der den brede offentlige debat, som føres af de tre institutioner - vel at mærke i fællesskab - og som skal gennemføres i løbet af dette og næste år, men også skal ledsage hele processen frem til dens afslutning. Derefter er der den indholdsmæssige forberedelsesfase, der efter min mening som en logisk konsekvens heraf skal gennemføres i form af et konvent, eller hvad man nu vil kalde det. For Laeken og for os, fru rådsformand, er det ikke kun vigtigt, at konventet oprettes, men det må også være klart, hvilken status resultatet af dette konvent har, så det ikke blot producerer ét af mange papirer, men dét papir, som skal være forhandlingsgrundlag for den afgørende runde mellem regeringscheferne.
Jeg skal gøre Dem opmærksom på, at Ungarn og Den Tjekkiske Republik på grund af manglende stemmer i Europa-Parlamentet vil benytte udvidelsestraktaterne til også at behandle institutionelle spørgsmål. Derfor bør forbedringen af Rådets beslutningsdygtighed allerede inddrages i disse udvidelsesforhandlinger, og derfor er udvidelsesforhandlingerne også en integreret del af "efter Nice"-processen.
Samtidig vil jeg gerne komme ind på fastlæggelsen af tidsplanen. Jeg er som en række kolleger betænkelig ved at afslutte dette i 2004 midt i valgkampen til Europa-Parlamentet. Jeg mener, at det derfor ville være hensigtsmæssigt at udnytte dette og næste år til den brede offentlige proces, men også påbegynde konventet allerede i anden halvdel af næste år for at have hele 2003 til rådighed for forhandlingerne og afslutte dem sidst i 2003 eller senest i begyndelsen af 2004, så resultatet kan indgå i diskussionen under valgkampen til Europa-Parlamentet.
Jeg mener, at vi på den måde også kunne få en slags folkeafstemning om resultaterne og på en vis måde afslutte dialogen med en meningstilkendegivelse fra borgerne i EU."@da1
". - Κύριε Brok, έχετε τώρα τον λόγο για δυόμισι λεπτά. Νομίσατε πως θα ήταν τρία, αλλά αν σας δώσω τώρα δυόμισι θα είναι ούτως ή άλλως τουλάχιστον τρία!
.
Κύριε Πρόεδρε, σας ευχαριστώ για την επισήμανση! Νομίζω πως θα πρέπει να αναγνωρίσουμε πως έχουμε μπροστά μας μια ευρεία διαδικασία συζήτησης, κατά την οποία θα καταστεί σαφές ότι η διακυβερνητική προσέγγιση υπό την προεδρία του Συμβουλίου δεν θα είναι λειτουργική ενόψει των 27 κρατών μελών και επομένως με την εκτελεστική διεύθυνση της Επιτροπής και την ισότιμη νομοθετική εξουσία του Κοινοβουλίου, η κλασική προσέγγιση του Monnet θα είναι η μόνη που θα μπορεί να διασφαλίσει την αποτελεσματικότητα εντός της Ευρωπαϊκής Ένωσης.
Όμως, κυρία Προεδρεύουσα του Συμβουλίου, η επισήμανσή σας ότι περιμένετε με ανυπομονησία τις προτάσεις του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου μου δημιουργεί υποψίες. Διότι το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο δεν βρίσκεται εδώ για να κάνει προτάσεις. Αν διάβασα σωστά το έγγραφο της Νίκαιας, το Συμβούλιο, το Κοινοβούλιο και η Επιτροπή διαμορφώνουν από κοινού τη συνολική συζήτηση. Αυτό σημαίνει πως δεν είμαστε οι προμηθευτές σας, αλλά κοινοί διοργανωτές αυτού του ευρέως ευρωπαϊκού διαλόγου. Τούτο μου φαίνεται πως δεν διασφαλίζεται με κανένα τρόπο κατά την προπαρασκευαστική φάση, πράγμα που θεωρώ λίγο σαν προδοσία.
Κατά τη γνώμη μου, πρέπει να δούμε τρεις φάσεις: καταρχάς την ευρεία δημόσια συζήτηση που διευθύνεται από τρία όργανα – και μάλιστα από κοινού – η οποία θα διεξαχθεί κατά το τρέχον και το επόμενο έτος, αλλά πρέπει και να συνοδεύσει τη συνολική διαδικασία έως το τέλος. Μετά ακολουθεί η ουσιαστική προπαρασκευαστική φάση, η οποία κατά τη γνώμη μου πρέπει να πραγματοποιηθεί λογικά μέσω μιας συνέλευσης ή όπως αλλιώς την ονομάσουμε. Σε αυτό το πλαίσιο, κυρία Προεδρεύουσα, δεν είναι σημαντικό για το Laken και για μας μόνον να συσταθεί αυτή η συνέλευση, αλλά να είναι σαφές το
του αποτελέσματος στο οποίο θα καταλήξει, για να μην καταρτίσει ένα έγγραφο μεταξύ των πολλών άλλων, αλλά το κατεξοχήν έγγραφο που θα αποτελέσει τη βάση διαπραγμάτευσης για τον αποφασιστικό γύρο των αρχηγών κυβερνήσεων.
Θέλω να σας επιστήσω την προσοχή στο ότι η Ουγγαρία και η Δημοκρατία της Τσεχίας - λόγω των ανεπαρκών ψήφων υπέρ τους - θα χρησιμοποιήσουν τις συμφωνίες διεύρυνσης για να πραγματευθούν και θεσμικά ζητήματα και ως εκ τούτου η καλύτερη ικανότητα λήψης αποφάσεων στο Συμβούλιο θα πρέπει να εξασφαλιστεί ήδη κατά τις ενταξιακές διαπραγματεύσεις. Για τον λόγο αυτόν, οι ενταξιακές διαπραγματεύσεις θα πρέπει να αποτελέσουν επίσης συστατικό στοιχείο της διαδικασίας “μετά τη Νίκαια”.
Συγχρόνως, θα ήθελα να επανέλθω στο χρονοδιάγραμμα. Όπως και μια σειρά συναδέλφων, έχω κι εγώ τις ανησυχίες μου σχετικά με την ολοκλήρωσή του το 2004, στο μέσο της προεκλογικής περιόδου για τις ευρωεκλογές. Γι’ αυτό νομίζω πως θα ήταν καλό να χρησιμοποιήσουμε το τρέχον και το επόμενο έτος για την ευρεία δημόσια συζήτηση, αλλά να ξεκινήσουμε ήδη το δεύτερο ήμισυ του επόμενου έτους με τη συνέλευση, ούτως ώστε να έχουμε ολόκληρο το 2003 διαθέσιμο για τις διαπραγματεύσεις και να τις ολοκληρώσουμε στα τέλη του 2003 ή το αργότερο στις αρχές του 2004, ούτως ώστε το αποτέλεσμα να αποτελέσει συστατικό μέρος της συζήτησης της προεκλογικής περιόδου.
Πιστεύω πως σε αυτό το πλαίσιο θα μπορούσαμε να έχουμε ένα γενικό δημοψήφισμα σχετικά με τα αποτελέσματα και κατά κάποιον τρόπο να ολοκληρώσουμε τον διάλογο μέσω της εκδήλωσης της βούλησης των πολιτών της Ένωσης."@el8
". – Mr Brok, you now have the floor for two-and-a-half minutes. You thought it would be three, but if I give you two-and-a-half, it will be at least three anyway.
Mr President, thank you for the warning. We must, I think, acknowledge that we have a broadly-structured discussion process before us, during which it will become apparent that the intergovernmental approach under the leadership of the Council will be unworkable with 27 Member States and that the executive leadership of the Commission, with Parliament as equal co-legislator, i.e. the classic Monnet approach, will therefore be the only way of ensuring that we are able to act within the European Union.
However, Madam President-in-Office, your comment that you were looking forward to the contribution of the European Parliament has already aroused my suspicions, because the European Parliament has no contribution to make here; according to my reading of the Nice paper, the Council, Parliament and Commission are supposed to shape the overall debate together. In other words, we are not your sub-contractors, we are joint project managers of this broad, European dialogue. As far as I can see, there is as yet no guarantee of this whatsoever in the preparations, which I find somewhat telling.
In my opinion, there are three stages: the broad, public debate led – and I mean led jointly – by the three institutions, which must be held over the course of this and next year, but which must also accompany the overall process through to the end. Then comes the preparation of the subject matter which, in my view, should follow on logically within the framework of a convention or whatever else you want to call it, whereby it is important for Laeken and for us, Madam President-in-Office, not only for the convention to be set up but for there to be no doubt as to the status of its outcome, by which I mean that it will not produce one of many papers but
paper which will be the basis for negotiation for the decisive round of Heads of Government.
I should like to point out that, as Hungary and the Czech Republic will be using the enlargement agreements to deal with institutional matters, precisely because they have no voice in the European Parliament, the question of improved decision-making procedures in the Council should be taken into consideration during enlargement negotiations, meaning that enlargement negotiations also form part of the post-Nice process.
At the same time, I should like to pick up on the question of the timetable. I, like many of my fellow members, are worried about wrapping this up in 2004 in the middle of the European election campaign. I think it would therefore be a good idea if we used this year and next year for the broad public process and started on the convention in the second half of next year, so that we have the whole of 2003 for negotiations and can wrap things up at the end of 2003 or by the beginning of 2004 at the latest so that the outcome can be discussed during the European election campaign.
This would allow us to initiate a public plebiscite on the outcome and to seal the dialogue, as it were, with the expression of the will of the people of this European Union."@en3
". – Señor Brok, dispone usted de dos minutos y medio para su intervención. Usted creía que eran tres, pero aunque le conceda dos minutos y medio, de todas maneras van a acabar convirtiéndose en tres como mínimo.
. – (DE) Señor Presidente, le agradezco su indicación. Yo creo que debemos reconocer que tenemos por delante un proceso de discusión amplio, en el que va a quedar claro que el enfoque intergubernamental bajo la dirección del Consejo no puede funcionar con la perspectiva de 27 Estados miembros y que, por lo tanto, el enfoque clásico de Monnet, bajo la dirección de la Comisión y con igualdad de competencias legislativas para el Parlamento, será el único que permitirá contar con capacidad de actuación en el ámbito de la Unión Europea.
Sin embargo, señora Presidenta del Consejo, su comentario de que aguardan con interés las propuestas del Parlamento Europeo no deja de suscitarme una cierta desconfianza. En efecto, al Parlamento Europeo no le corresponde presentar propuestas sino que, si he leído correctamente el documento de Niza, el Consejo, el Parlamento y la Comisión deberán organizar conjuntamente todo el debate. Es decir, que no somos los responsables de ofrecerles propuestas, sino los organizadores conjuntos de este diálogo europeo amplio. Yo creo que este punto no se ha cumplido en modo alguno en su preparación, lo cual ya me parece un poco desleal.
A mi modo de ver, debemos contemplar tres niveles: el debate público amplio que deberán impulsar las tres instituciones –conjuntamente, además– y que se desarrollará a lo largo de este año y el siguiente, pero que también deberá acompañar todo el proceso hasta el final. En segundo lugar, la fase de preparación de los contenidos, que a mi parecer debería desarrollarse, como consecuencia lógica de lo anterior, en el marco de una convención o comoquiera que se decida denominarla, en vistas de lo cual, desde el punto de vista del Consejo de Laeken y nuestro no sólo es importante que se constituya la convención, sino que también debe quedar claro qué estatuto tendrá el resultado de la misma, a fin de que ésta no elabore un documento entre varios, sino el documento que habrá de servir de base para la ronda decisiva de negociaciones entre los Jefes de Gobierno.
Yo quisiera recordarle que, toda vez que Hungría y la República Checa van a aprovechar los tratados de adhesión para tratar también algunas cuestiones institucionales, entre otras cosas debido a la falta de representación de estos países en el Parlamento Europeo, en las citadas negociaciones con vistas a la ampliación ya se debería contemplar la mejora de su capacidad de decisión en el Consejo y, por consiguiente, dichas negociaciones también forman parte integrante del proceso de seguimiento de Niza.
Al mismo tiempo, también quisiera volver a repasar el calendario. Como a una serie colegas, me preocupa que dicho proceso concluya en 2004, en plena campaña electoral europea. Por esto, creo que sería conveniente aprovechar este año y el siguiente para desarrollar el debate público amplio, pero que la convención ya se pusiera en marcha en el segundo semestre del año próximo, con objeto de disponer de todo el año 2003 para las negociaciones y poder completarlas a finales de 2003 o principios de 2004 como máximo, de manera que su resultado pueda formar parte del debate de la campaña electoral europea.
Yo creo que esto, además, nos permitiría someter los resultados a un plebiscito público y concluir en cierto modo el diálogo con la expresión de la voluntad de los ciudadanos de la Unión Europea."@es12
"Jäsen Brok, teillä on nyt kahden ja puolen minuutin puheaika. Luulitte, että saisitte kolme minuuttia, mutta kun annan teille kaksi ja puoli minuuttia, se on käytännössä aina vähintään kolme!
.
Arvoisa puhemies, kiitän huomiostanne. Mielestäni meidän on tunnustettava, että edessämme on laaja keskusteluprosessi, jonka kuluessa tulee selväksi, että hallitusten välinen lähtökohta 27-jäsenisen neuvoston johdolla ei ole toimiva. Sen vuoksi komission toimeenpanovallan ja parlamentin yhdenvertaisen lainsäädäntövallan avulla klassisesta Monnet-lähtökohdasta tulee ainoa väline, joka voi luoda toimintakykyä Euroopan unionin sisällä.
Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kun sanoitte odottavanne jännittyneenä Euroopan parlamentin ehdotuksia, tulin epäluuloiseksi. Euroopan parlamenttihan ei ole täällä tekemässä ehdotuksia, vaan – mikäli luen Nizzan sopimusta oikein – neuvoston, parlamentin ja komission pitää yhdessä saada keskustelu aikaan. Me emme siis toimita teille mitään valmista, vaan luomme yhdessä laajaa Euroopan unionia käsittelevää vuoropuhelua. Asiaa ei ole nähdäkseni toistaiseksi valmisteltu mitenkään, mikä minusta vaikuttaa hieman petolliselta.
Mielestäni meidän täytyy nähdä asiassa kolme tasoa: Laaja ja avoin kolmen toimielimen yhdessä johtama keskustelu, joka on käytävä loppuun tämän ja ensi vuoden aikana ja jonka on seurattava kokonaisprosessia loppuun asti. Toiseksi sisältöä koskeva valmisteluvaihe, josta mielestäni loogisesti seuraa sopimus, tai miksi sitä halutaankin nimittää. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, valmisteluvaiheen yhteydessä ei ole Laekenin huippukokouksen ja meidän kannaltamme tärkeää ainoastaan se, että sopimus on laadittu, vaan on oltava selvää myös, mikä on kyseisen sopimuksen asema, jotta sopimus ei ole vain paperi muiden joukossa, vaan jotta se on hallitusten päämiesten käymien neuvottelujen pohjana ratkaisevalla kierroksella.
Haluaisin huomauttaa, että koska Unkarilla ja Tšekin tasavallalla ei ole edustajia Euroopan parlamentissa, ne käyttävät jo laajentumissopimuksia toimielimiä koskevien kysymysten käsittelyyn, ja siksi neuvoston päätöksentekokyvyn pitäisi olla parempi jo kyseisissä laajentumisneuvotteluissa. Tämän vuoksi myös laajentumisneuvottelut ovat osa Nizzan jälkeistä prosessia.
Haluaisin samalla palata vielä aikatauluun. Minä ja monet kollegat olemme huolissamme siitä, että prosessi aiotaan päättää vuonna 2004 Euroopan parlamentin vaalikampanjan aikoihin. Tästä syystä olisi hyvä, jos voisimme käyttää tämän ja ensi vuoden laajan ja avoimen prosessin hyväksi, mutta aloittaisimme jo ensi vuoden toisella puoliskolla sopimuksen laatimisen voidaksemme käyttää koko vuoden 2003 neuvotteluihin ja saattaaksemme ne päätökseen vuoden 2003 lopussa tai viimeistään vuoden 2004 alussa. Näin sopimuksen tulos voisi olla osa vaalikampanjan yhteydessä käytäviä keskusteluja.
Tarkoitan, että näin voisimme saada avoimen kansanäänestyksen sopimuksen tuloksista ja tavallaan lopettaa keskustelun saatuamme tiedon Euroopan unionin kansalaisten mielipiteestä."@fi5
"Monsieur Brok, vous avez à présent la parole pour deux minutes et demie. Vous pensiez que ce serait trois minutes, mais si je vous donne deux minutes et demie, ça en fera sans aucun doute au moins trois !
Monsieur le Président, je vous remercie pour cet avertissement. Je pense que nous devons reconnaître que nous avons devant nous un processus de discussion de grande envergure dans lequel il deviendra clair que l'approche intergouvernementale sous la direction du Conseil ne peut pas fonctionner avec 27 États membres et que, par le biais de la direction exécutive de la Commission et de l'action législative à part entière du Parlement, l'approche Monnet classique deviendra la seule qui permettra de rendre l'Union européenne à même d'agir.
Toutefois, Madame la Présidente du Conseil, je me méfie dès lors que vous dites attendre les propositions du Parlement européen. En effet, le Parlement européen n'a pas à faire des propositions, mais, si je lis bien le document de Nice, c'est le Conseil, le Parlement et la Commission qui doivent œuvrer communément à tout le débat. Cela signifie que nous ne sommes pas vos fournisseurs, mais des co-organisateurs de ce large dialogue européen. Jusqu'ici, cela ne me semble en aucune manière garanti dans les préparatifs, ce qui me semble déjà être un peu perfide.
Nous devons à mon sens envisager trois étapes : un large débat public mené par les trois institutions - et ce de concert - dans le cours de cette année et de l'année prochaine, tout en accompagnant le processus global jusqu'à son aboutissement. Ensuite, la phase préparatoire sur le plan du contenu, qui, à mon sens, doit en toute logique s'effectuer dans le cadre d'une convention (appelons-la comme on veut), car tant pour Laeken que pour nous, Madame la Présidente du Conseil, il n'est pas uniquement important que la convention soit mise en place ; il convient également de préciser quel statut aura le résultat de cette convention, afin qu'elle ne produise pas uniquement un document parmi tant d'autres, mais bien le document qui constituera le fondement des négociations pour la tournée décisive des chefs de gouvernement.
Je voudrais vous faire remarquer qu'étant donné que la Hongrie et la République tchèque - compte tenu précisément des voix qui leur manqueront au Parlement européen - useront des traités d'adhésion pour également aborder des questions institutionnelles, la mise en place de meilleures capacités de décision au sein du Conseil devrait également faire dès à présent partie des négociations d'adhésion et que celles-ci font donc partie de "l'Après Nice".
Dans un même temps, je voudrais également revenir sur la manière dont le calendrier devrait s'organiser. Comme plusieurs de mes collègues, je m'inquiète de clôturer cela au milieu de l'année 2004, en pleine campagne électorale. C'est la raison pour laquelle il serait avisé d'utiliser cette année et l'année prochaine pour le large débat public, mais également d'entamer la convention dès la deuxième moitié de l'année prochaine, afin de disposer de toute l'année 2003 pour les négociations et de les conclure fin 2003, voire début 2004 au plus tard. Ainsi, le résultat de ces négociations fera partie intégrante des débats de la campagne électorale européenne.
Je pense que nous pourrions dès lors également organiser un plébiscite public pour les résultats engrangés et conclure le dialogue par l'expression de la volonté des citoyens de cette Union européenne."@fr6
"Onorevole Brok, adesso ha la parola per due minuti e mezzo. Lei pensava fossero tre minuti, ma tanto, anche se gliene concedo due e mezzo, alla fine saranno comunque perlomeno tre.
Signor Presidente, la ringrazio per la frecciatina! Credo si debba riconoscere che ci troviamo davanti ad un elaborato processo di discussione dal quale emergerà chiaramente che, a fronte di 27 paesi membri, l'approccio intergovernativo sotto la direzione del Consiglio non è funzionale e che perciò il principio classico di Monnet, che attribuisce la direzione esecutiva alla Commissione e pari funzioni legislative al Parlamento, è l'unico che possa conferire capacità d'agire all'Unione europea.
Tuttavia, signora Presidente del Consiglio, il suo accenno al fatto che si attendono con ansia le proposte del Parlamento europeo suscita già la mia diffidenza. Infatti non è il Parlamento europeo che deve presentare proposte in merito, bensì, se ho interpretato bene il documento di Nizza, sono Consiglio, Parlamento e Commissione a dover organizzare insieme l'intera discussione. Ciò significa che non siamo vostri fornitori bensì, insieme a voi, organizzatori dell'ampio dialogo a livello europeo. Mi pare che questo metodo non sia stato in alcun modo garantito nella fase preparatoria, il che mi sembra già alquanto emblematico.
A mio avviso si devono prevedere tre fasi: un ampio dibattito pubblico condotto dalle tre Istituzioni a livello collegiale da tenersi nel corso di quest'anno e dell'anno prossimo, ma che deve anche accompagnare l'intero processo fino alla fine. Successivamente la fase di preparazione dei contenuti, che a mio parere sarebbe logico venisse condotta nell'ambito di una convenzione, o comunque la si voglia chiamare, tenendo presente che sia per Laeken che per noi, signora Presidente, non è soltanto importante che venga istituita la convenzione, bensì che venga chiarito quale
verrà dato all'esito di tale convenzione, affinché questa non produca solo uno dei tanti documenti, bensì il documento che costituirà la base per il ciclo di negoziati decisivo dei Capi di governo.
Vorrei far presente che, in vista dei temi istituzionali che Ungheria e Repubblica ceca, proprio a causa dei voti mancanti in seno al Parlamento europeo per questi paesi, affronteranno già nei trattati per l'allargamento, si dovrebbero migliorare le capacità decisionali del Consiglio fin da tali negoziati, che di conseguenza diventano anche parte integrante del processo "Dopo-Nizza".
Al contempo vorrei ancora tornare sulla questione del calendario. Come diversi colleghi, anch'io mi preoccupo che si possa andare a finire nel bel mezzo della campagna elettorale europea del 2004. Per questo motivo penso che sarebbe bene utilizzare quest'anno e il prossimo per un ampio dibattito pubblico, dando però avvio già nella seconda metà del prossimo anno alla convenzione, in modo da avere tutto l'anno 2003 a disposizione per i negoziati e portarli a termine alla fine del 2003 o al più tardi all'inizio del 2004. Così il loro esito potrà diventare parte integrante del dibattito nell'ambito della campagna elettorale europea.
Ritengo che in tal modo potremmo anche realizzare una consultazione popolare sui risultati raggiunti e in un certo senso concludere il dialogo con una manifestazione della volontà dei cittadini dell'Unione europea."@it9
". – Mr Brok, you now have the floor for two-and-a-half minutes. You thought it would be three, but if I give you two-and-a-half, it will be at least three anyway.
Mr President, thank you for the warning. We must, I think, acknowledge that we have a broadly-structured discussion process before us, during which it will become apparent that the intergovernmental approach under the leadership of the Council will be unworkable with 27 Member States and that the executive leadership of the Commission, with Parliament as equal co-legislator, i.e. the classic Monnet approach, will therefore be the only way of ensuring that we are able to act within the European Union.
However, Madam President-in-Office, your comment that you were looking forward to the contribution of the European Parliament has already aroused my suspicions, because the European Parliament has no contribution to make here; according to my reading of the Nice paper, the Council, Parliament and Commission are supposed to shape the overall debate together. In other words, we are not your sub-contractors, we are joint project managers of this broad, European dialogue. As far as I can see, there is as yet no guarantee of this whatsoever in the preparations, which I find somewhat telling.
In my opinion, there are three stages: the broad, public debate led – and I mean led jointly – by the three institutions, which must be held over the course of this and next year, but which must also accompany the overall process through to the end. Then comes the preparation of the subject matter which, in my view, should follow on logically within the framework of a convention or whatever else you want to call it, whereby it is important for Laeken and for us, Madam President-in-Office, not only for the convention to be set up but for there to be no doubt as to the status of its outcome, by which I mean that it will not produce one of many papers but
paper which will be the basis for negotiation for the decisive round of Heads of Government.
I should like to point out that, as Hungary and the Czech Republic will be using the enlargement agreements to deal with institutional matters, precisely because they have no voice in the European Parliament, the question of improved decision-making procedures in the Council should be taken into consideration during enlargement negotiations, meaning that enlargement negotiations also form part of the post-Nice process.
At the same time, I should like to pick up on the question of the timetable. I, like many of my fellow members, are worried about wrapping this up in 2004 in the middle of the European election campaign. I think it would therefore be a good idea if we used this year and next year for the broad public process and started on the convention in the second half of next year, so that we have the whole of 2003 for negotiations and can wrap things up at the end of 2003 or by the beginning of 2004 at the latest so that the outcome can be discussed during the European election campaign.
This would allow us to initiate a public plebiscite on the outcome and to seal the dialogue, as it were, with the expression of the will of the people of this European Union."@lv10
"Mijnheer Brok, u heeft nu het woord voor tweeënhalve minuut. U dacht dat u drie minuten kreeg, maar als ik u er tweeënhalf geef, worden het er toch drie!
Mijnheer de Voorzitter, dank u voor die aanwijzing. Ik geloof dat er een brede discussie in het verschiet ligt. In de loop van deze discussie zal blijken dat de intergouvernementele aanpak onder leiding van de Raad met 27 lidstaten zal vastlopen, en dat de leiding op uitvoerend vlak door de Commissie, met het Parlement als gelijkberechtigde medewetgever volgens de klassieke Monnet-benadering, de enige manier zal zijn om de slagvaardigheid in de Europese Unie te herstellen.
Maar, mevrouw de voorzitter van de Raad, u heeft gezegd dat u de voorstellen van het Parlement met spanning afwacht. Dit maakt mij toch wantrouwig. Want het is niet de rol van het Europees Parlement om voorstellen aan te dragen. Als ik het stuk van Nice goed lees, moeten de Raad, het Parlement en de Commissie het gehele debat gezamenlijk vormgeven. Dit betekent dat wij niet uw leverancier zijn, maar medeorganisator van de brede Europese dialoog. Dit lijkt mij echter in de voorbereiding absoluut niet gewaarborgd, en dat is toch verdacht.
Ik denk dat wij drie stadia moeten onderscheiden: het brede maatschappelijke debat dat in de loop van dit jaar en volgend jaar door de drie instellingen - en wel gezamenlijk - wordt georganiseerd en dat het gehele proces tot het einde moet begeleiden, en vervolgens de inhoudelijke voorbereidende fase, die mijns inziens in de vorm van een conventie, of hoe je het ook wilt noemen, moet worden gehouden. Mevrouw de voorzitter van de Raad, het is voor ons met het oog op Laken niet alleen van belang dat er een conventie wordt ingesteld, maar ook duidelijk wordt gemaakt wat de status van het resultaat van deze conventie zal zijn, dat met andere woorden de conventie niet één van de vele, maar hét document zal uitwerken dat de basis zal vormen voor de beslissende onderhandelingsronde van de regeringsleiders.
Voorts wil ik erop wijzen dat Hongarije en de Tsjechische Republiek, aangezien zij niet zijn vertegenwoordigd in het Europees Parlement, de toetredingsverdragen zullen aangrijpen om institutionele kwesties aan te snijden. De besluitvormingsmechanismen zouden daarom reeds in de toetredingsonderhandelingen een rol moeten spelen. De toetredingsonderhandelingen moeten een onderdeel vormen van het proces van de follow-up van Nice.
Vervolgens wil ik kort ingaan op het tijdschema. Ik deel de bezorgdheid van een aantal collega’s ten aanzien van de afronding van dit proces in 2004, in het jaar van de Europese verkiezingen. Het zou beter zijn om dit en volgend jaar te benutten voor de brede maatschappelijke discussie en reeds tijdens de tweede helft van volgend jaar met de conventie te beginnen. Dan kan het gehele jaar 2003 worden onderhandeld en kan tegen eind 2003 of ten laatste begin 2004 een resultaat worden voorgelegd dat onderwerp kan worden van de Europese verkiezingscampagnes.
Zo zouden wij meteen een soort referendum kunnen houden over deze resultaten en zou de dialoog worden afgesloten met het oordeel van de kiezers van de Europese Unie."@nl2
"Senhor Deputado Elmar Brok, tem a palavra durante dois minutos e meio. Para si, são três minutos, mas, dando-lhe dois e meio, acabam por ser sempre três, pelo menos!
Senhor Presidente, muito obrigado pelo seu sinal. Creio que temos de reconhecer o facto de se estar perante um vastíssimo processo de debate, no qual se vai tornar clara a falta de funcionalidade do método intergovernamental sob a liderança do Conselho e com a existência de 27 Estados-Membros. Nesta perspectiva, com a liderança executiva da Comissão e com a legislação do Parlamento em igualdade de direitos, o clássico método Monnet vai ser o único capaz de criar funcionalidade no seio da União Europeia.
No entanto, a referência da senhora Presidente do Conselho ao facto de se aguardar com ansiedade as propostas do Parlamento Europeu, causa-me alguma desconfiança. É que o Parlamento Europeu não tem de fazer nenhumas propostas neste caso. Se bem entendi o que está escrito no Tratado de Nice, todo o debate deverá ser configurado por Conselho, Parlamento e Comissão. Quer isto dizer que nós não somos vossos fornecedores, mas sim intervenientes de pleno direito neste amplo diálogo europeu. Este aspecto não me parece encontrar-se até agora garantido na acção preparatória, o que logo à partida me indicia um pouco de traição.
Quanto a mim, temos de prever três fases: o debate público alargado, a desenvolver – aliás conjuntamente – pelas três Instituições no decurso deste e do próximo ano, mas que também tem de acompanhar todo este processo até ao fim. Seguidamente vem a fase preparatória do conteúdo, que, na minha opinião, deve ser realizada na sequência lógica, no âmbito de uma convenção ou do que se lhe queira chamar, sendo que, para nós e para Laeken, Senhora Presidente do Conselho, não é apenas importante que a convenção seja realizada, é imprescindível que também fique claro qual o estatuto que tem o resultado desta convenção, de modo que este não se torne mais um documento entre muitos, devendo produzir, antes pelo contrário, a base de negociação para a ronda decisiva dos chefes de Governo.
Gostaria de chamar a sua atenção para o seguinte facto: como a Hungria e a República Checa, devido precisamente à falta de votos do Parlamento Europeu para estes países, vão já utilizar os tratados de alargamento para tratar também questões institucionais, deve iniciar-se a criação de melhores capacidades de decisão no Conselho, sendo também, nesta perspectiva, as negociações de alargamento parte integrante do processo “Pós Nice”.
Simultaneamente, gostaria de retomar também a questão do desenrolar do calendário. Tal como uma série de colegas, preocupa-me que este processo se conclua em 2004, em plena campanha eleitoral para as eleições europeias. Por esta razão, acho que seria positivo aproveitar este ano e o próximo para um amplo processo público, mas iniciando a convenção logo na segunda metade do próximo ano, de modo a dispormos de todo o ano de 2003 para as negociações, concluindo-as então no fim de 2003 ou, o mais tardar, no início de 2004, de modo que o resultado possa fazer parte integrante do debate da campanha eleitoral para a Europa.
Acho que poderíamos assim dar andamento a um plebiscito público, concluindo de certo modo o diálogo através da expressão da vontade dos cidadãos da nossa União Europeia."@pt11
"Herr Brok, ni har nu ordet i två och en halv minut. Ni trodde att det var tre, men när jag ger er två och en halv, blir det hur som helst minst tre!
.
Herr talman! Jag tackar för signalen! Jag tror att vi måste inse att vi står inför en brett upplagd diskussionsprocess, där det kommer att visa sig att den mellanstatliga varianten under ledning av rådet inte är funktionsduglig när man har att göra med 27 medlemsländer, och att därför, under kommissionens verkställande ledning och med parlamentets jämlika lagstiftning, den klassiska Monnet-varianten är den enda som kommer att kunna ge Europeiska unionen handlingsförmåga.
Men, fru rådsordförande, ert påpekande om att man är spänd på att få höra Europaparlamentets förslag gör mig lite misstrogen. Ty Europaparlamentet skall här inte komma med förslag utan, om jag rätt förstår dokumentet från Nice, rådet, parlamentet och kommissionen skall gemensamt utforma hela debatten. Det innebär att vi inte är era leverantörer, utan vi arrangerar gemensamt denna breda europeiska dialog. Under förberedelserna förefaller det som detta hittills inte på något sätt garanterats, vilket jag nog anser vara lite förrädiskt.
Jag anser att det måste finnas tre nivåer: Den breda offentliga debatten, som förs av de tre institutionerna – och detta gemensamt – och som skall genomföras under loppet av detta och nästa år, men som också måste åtfölja hela processen fram till slutet. Sedan följer logiskt den innehållsmässiga förberedande fasen, som enligt min åsikt måste genomföras inom ramen för ett konvent eller hur man nu skall beteckna det, varvid, fru rådsordförande, det för Laeken och för oss inte bara är viktigt att konventet inrättas, utan också måste stå klart vilken status resultatet av detta konvent skall ha, så att det inte blir ett bland många dokument, utan så att det resulterar i det dokument som skall utgöra förhandlingsgrundvalen för regeringschefernas avgörande runda.
Eftersom Ungern och Tjeckien ju redan, på grund av de röster som saknas i Europaparlamentet, kommer att utnyttja avtalen om utvidgning för att också behandla institutionella frågor, vill jag påpeka att man också redan i dessa utvidgningsförhandlingar bör se till att åstadkomma bättre beslutsförmåga i rådet, och att utvidgningsförhandlingarna därför också är en beståndsdel av förfarandet "Efter Nice".
Jag vill samtidigt också gå in på hur tidtabellen bör se ut. Liksom en rad kolleger är jag oroad för att detta skall avslutas år 2004 mitt i valkampen för Europavalen. Jag anser att det av den anledningen vore bra att utnyttja detta och nästa år för det breda offentliga förfarandet, men börja med konventet redan under andra hälften av nästa år, för att ha hela år 2003 till förfogande för förhandlingarna och avsluta dem i slutet av 2003 eller senast i början av 2004, så att resultatet kan ingå i diskussionen om valkampen för Europavalen.
Jag anser att vi på så sätt också skulle kunna åstadkomma en allmän folkomröstning och på sätt och vis avsluta dialogen genom att visa på medborgarnas vilja i Europeiska unionen."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
"(Laughter)"10,3
"Brok (PPE-DE)"7,12
"President"10,3
"Presidente."11,9
"status"8,9
"the"10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples