Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-02-28-Speech-3-180"

Predicate	Value (sorted: none)
lpv:spokenAs	member_of_the_bureau; EPP-ED (1999-10-12--2002-03-07)14
lpv:spokenAs	member; Delegation for relations with Canada (1999-11-11--2002-01-14)14
lpv:spokenAs	substitute; PETI (1999-07-21--2002-01-14)14
lpv:spokenAs	unknown; Partido Popular (1999-07-20--2004-07-19)14
lpv:spokenAs	substitute; Committee on Regional Policy, Transport and Tourism (1999-09-01--2002-01-14)14
lpv:spokenAs	chair; PECH (1999-07-21--2002-01-14)14
lpv:spokenAs	member; Conference of Committee Chairs (1999-07-21--2002-01-14)14
lpv:translated text	"Hr. formand, hr. kommissær, mine damer og herrer, vi har igen i dag - og igen i aftentimerne - en vigtig forhandling om den fælles fiskeripolitik, nærmere betegnet om de eksterne aspekter af den, om det, vi kunne kalde den eksterne fiskeripolitik, altså om EU's deltagelse i multilaterale fiskeriorganisationer og om fornyelsen af en fiskeriaftale med et tredjeland, i dette tilfælde Ækvatorialguinea. Vi glæder os i hvert fald over Kommissionens bestræbelser på at samle den brede og spredte lovgivning om stærkt vandrende fiskearter, selv om den præsenterer os for afgørelser, som allerede er vedtaget og bindende på internationalt plan, da der ikke er blevet gjort indsigelser imod dem, og som kun tjener til at skabe større retssikkerhed. Men vi kræver, at Europa-Parlamentet får større indflydelse på de forslag, som Kommissionen skal argumentere for i disse fora, ved at de forudgående forelægges for Fiskeriudvalget. Desuden kan jeg ikke lade være med, ikke bare som ordfører for disse betænkninger, men i særdeleshed som formand for Parlamentets Fiskeriudvalg, igen på dette sted, hr. kommissær, at gentage vores udvalgs anmodning, som Parlamentet har godkendt, om, at Generaldirektoratet for Fiskeri i sin organisationsplan overvejer at indføre en særlig enhed for forvaltning af bestandene af stærkt vandrende fiskearter. De mange eksisterende regionale fiskeriorganisationer for disse arter og de, der kan blive oprettet i fremtiden, størrelsen på den europæiske flåde, der fisker efter stærkt vandrende fiskearter, og disses høje handelsværdi, som vi allerede har talt om, er et kraftigt signal om, at Generaldirektoratet for Fiskeri bør tildeles flere materielle og menneskelige ressourcer ved oprettelsen af en særlig enhed. Hvis De, hr. kommissær, deltog i et møde, enten et forberedende arbejdsmøde eller et årligt møde i en af disse regionale fiskeriorganisationer, og så omfanget af andre delegationers midler og de ressourcer, som Fællesskabets delegation råder over, ville De øjeblikkeligt beordre den enhed oprettet. Parlamentet gentager derfor i denne sammenhæng og i lyset af den reform af organisationsplanen for Generaldirektoratet for Fiskeri, som finder sted i øjeblikket, sin anmodning om, at dette tages op til overvejelse. Til sidst vil jeg tale om de ændringsforslag, som Fiskeriudvalget har vedtaget, om de forvaltningsomkostninger, det medfører for EU at deltage i disse regionale fiskeriorganisationer for stærkt vandrende fiskearter. Fiskeriudvalget mener i tråd med en allerede fastlagt linje, at hvis den fælles fiskeripolitik udelukkende er EU's kompetenceområde, skal Kommissionen også alene, over fællesskabsbudgettet, påtage sig de finansielle forpligtelser, der følger med udøvelsen af denne enekompetence, de bør ikke overføres til medlemsstaterne. En selvstændig kompetence bør være ledsaget af en selvstændig kapacitet til at finansiere den. Og en politik, der siges at være fælles - som fiskeripolitikken - bør fuldt ud respektere det princip om tilstrækkelige midler, som den styres af. Disse var mine ord, hr. kommissær, mine damer og herrer, om de to betænkninger, som jeg har haft æren af at være ordfører for. Jeg vil allerførst lykønske de ordførere, der ledsager mig i aften, hr. Piétrasanta og hr. Gallagher, med det glimrende arbejde, de har udført. Hvad angår det første af disse aspekter, EU's rolle i de regionale fiskeriorganisationer, drejer det sig her om de regionale fiskeriorganisationer, der regulerer bestandene af stærkt vandrende fiskearter, det vil sige tunfisk og lignende arter, f.eks. sværdfisk, fiskeressourcer, der har den højeste handelsværdi, og som vi skal behandle med største engagement og omhu på grund af deres enorme økonomiske betydning for både Unionen og tredjelande. Jeg vil også gøre opmærksom på Fællesskabets fremgangsmåde for beslutningstagning på dette område. I udvalget har vi stillet et ændringsforslag til forordningen om kontrolforanstaltninger, der går ud på, at Kommissionen skal sende os en årsrapport om de kontrol- og overvågningsaktiviteter, der gennemføres inden for rammerne af de regionale fiskeriorganisationer, som EU er medlem af. I rapporten skal det anføres, hvilke bestemmelser der er blevet vedtaget af Forvaltningskomitéen for Fiskeri til gennemførelse af bestemmelserne i selve forordningen. Europa-Parlamentet får alt for få informationer, og hvad værre er, der er en følelse af, at disse høringer af Europa-Parlamentet er nyttesløse, for vi bliver først hørt, når toget er kørt - hvis De tillader mig udtrykket - det vil sige, når kendsgerningerne er fuldbyrdet og foranstaltningerne er vedtaget, og på den måde latterliggøres EU's vigtigste demokratiske institutions rolle. Vi bør ændre dette system, hr. kommissær. Som vi i realiteten allerede forsøger at gøre det med ICCAT's møder, bør vi udvide systemet til at omfatte alle de andre regionale fiskeriorganisationer, som EU er medlem af, og som vi håber bliver flere og flere. I Fiskeriudvalget ønsker vi at vide på forhånd, hvilke forslag Kommissionen vil argumentere for i de fora. Vi ønsker, at den diskuterer dem med os og derefter argumenterer for dem, således at Europa-Parlamentet fuldt ud delagtiggøres i nogle møder, som det forhåbentlig stadig vil deltage i som observatør, som det har gjort det i den senere tid takket være den adfærdskodeks, som vores institutioner har fastlagt. Jeg vil ikke gå i dybden med den meget vigtige rolle, der venter de regionale fiskeriorganisationer, som vores udvalg allerede har udarbejdet flere betænkninger om. I den sammenhæng vil jeg minde om, at vi er ved at udarbejde en anden initiativbetænkning, som har meget at gøre med de regionale fiskeriorganisationer. Jeg taler om kontrollen med ulovligt fiskeri i internationalt farvand, om betænkningen om skibe, der sejler under bekvemmelighedsflag, og som desværre også meget ofte ses i forbindelse med fiskeri efter stærkt vandrende fiskearter. Europa-Parlamentet ønsker sammen med FAO at deltage i fastlæggelsen af nye mere præcise og bedre udviklede definitioner på ikke anmeldt og ikke reguleret ulovligt fiskeri, på fangstanmeldelser, på inspektioner på åbent hav og i havn, på landingsforbud osv. i forbindelse med dette ansvarsløse fiskeri. Derfor har vi, hr. kommissær, anmodet om også at måtte deltage i de regionale fiskeriorganisationers forudgående møder om kontrol og inspektion, og også om at være med til at fastlægge kriterierne for tildeling af kvoter, for der bør være sammenhæng mellem dem, således at et af hovedkriterierne for tildeling i fremtiden netop bliver evnen til reelt at opfylde de kontrol- og inspektionsforanstaltninger, som disse regionale fiskeriorganisationer træffer, for det er hverken tilrådeligt eller fornuftigt, at en stat forøger sine fangstkvoter, hvis den ikke råder over de nødvendige midler til at kontrollere dem med."@da1
lpv:translated text	"Herr talman, herr kommissionär, mina damer och herrar! Vi för nu än en gång – och än en gång på kvällstid – en viktig debatt om den gemensamma fiskeripolitiken, närmare bestämt om de externa aspekterna av denna, den så kallade externa fiskeripolitiken, det vill säga Europeiska unionens medverkan i multilaterala fiskeorganisationer – senare kommer jag att ta upp de regionala fiskeorganisationerna – och förnyandet av ett fiskeavtal med tredje land, i det här fallet Ekvatorialguinea. Därför gläds vi över kommissionens försök att på nytt gruppera alla spridda bestämmelser om de långvandrande fiskarterna, trots att kommissionen lägger fram beslut som redan är fattade och redan är bindande på internationell nivå, eftersom de inte blivit föremål för några invändningar, endast för en större rättssäkerhet. Vi efterfrågar dock en större medverkan från Europaparlamentets sida i de förslag som kommissionen bör försvara på dessa möten genom att kommissionen i förväg lägger fram dem i fiskeriutskottet. För det andra måste jag, inte bara som föredragande av dessa betänkanden utan i synnerhet i min egenskap av ordförande i parlamentets fiskeriutskott, än en gång upprepa, herr kommissionär, begäran från vårt utskott som har ratificerats av parlamentet, om att förvaltningsstrukturen i Generaldirektoratet för fiske i sitt organisationsschema beaktar en särskild enhet som behandlar förvaltningsåtgärder gällande långvandrande fisk. Det stora antal regionala fiskeorganisationer för denna art, och de som kan bildas i framtiden, tillsammans med betydelsen av den europeiska flottan som fiskar långvandrande fiskarter samt fiskens höga marknadsvärde som vi redan har talat om, skriker efter större materiella resurser och personalresurser till Generaldirektoratet för fiske och att en särskild enhet inrättas inom dess ramar. Om ni herr kommissionär skulle delta i ett möte, antingen ett förberedande arbetsmöte eller årsmötet i en av dessa regionala fiskeorganisationer och såg de andra delegationernas möjligheter och de resurser som gemenskapens delegation förfogar över, skulle ni omedelbart beordra att en sådan enhet inrättades. Mot bakgrund av detta och den reform av organisationsschemat för Generaldirektoratet för fiske som pågår just nu upprepar parlamentet att denna begäran bör bör beaktas. Slutligen vill jag ta upp de ändringsförslag som har antagits av fiskeriutskottet beträffande förvaltningskostnaderna till följd av att Europeiska unionen tillhör de regionala fiskeorganisationer för långvandrande fiskarter. Vårt fiskeriutskott har enligt den linje vi följer beaktat att den gemensamma fiskeripolitiken faller under Europeiska unionens exklusiva befogenhetsområde bör de internationella ekonomiska åtaganden som kommissionen har gjort, i utövandet av denna exklusiva befogenhet, också finansieras av kommissionen, genom gemenskapsbudgeten och inte åläggas de enskilda medlemsstaterna. En exklusiv befogenhet bör även innebära en exklusiv finansiell förmåga att uppfylla den. Och en politik som kallas gemensam – som i fiskeripolitikens fall – bör till fullo tillämpa principen om tillräckliga medel som den rättar sig efter. Det var de överväganden, herr kommissionär och mina damer och herrar som jag ville ta upp till följd av de två betänkanden som jag har haft förmånen att få vara föredragande av. Jag vill börja med att gratulera de andra föredraganden som är här tillsammans med mig i kväll, Piétrasanta och Gallagher, för det fantastiska arbete som de har uträttat. Om jag skall koncentrera mig på den första aspekten, Europeiska unionens roll i de regionala fiskeorganisationerna, så handlar det i det här fallet om regionala fiskeorganisationer som reglerar beståndet av långvandrande fiskarter, det vill säga tonfisk och närbesläktade arter som exempelvis svärdfisk, fiskeresurser av högt kommersiellt värde som vi verkligen måste bemöda oss om på grund av de enorma ekonomiska intressena i dessa, både i unionen och i tredje land. Jag vill även uppmärksamma gemenskapens beslutsförfarande i den här frågan. Vi i utskottet har lagt fram ett ändringsförslag beträffande kontrollåtgärderna, som innebär att kommissionen skall översända en årsrapport till oss om den kontroll- och övervakningsverksamhet som bedrivs inom ramen för de regionala fiskeorganisationer som Europeiska gemenskapen deltar i. I rapporten skall de bestämmelser anges som antas av förvaltningskommittén för fiskeri- och vattenbrukssektorn med utgångspunkt i förordningens bestämmelser. Informationen till Europaparlamentet är högst otillräcklig, och något som är ännu värre, vi har en känsla av att dessa rådfrågningar av Europaparlamentet, när vi nu väl frågas om råd sker när det hela är över, det vill säga vid fullbordat faktum och sedan åtgärderna har vidtagits, vilket innebär att den roll Europeiska unionens främsta demokratiska institution har blir löjligt liten. Vi måste ändra på den ordningen, herr kommissionär. Det försöker vi i själva verket också göra genom möten med ICCAT, ett system som även bör tillämpas i de övriga regionala fiskeorganisationer som Europeiska unionen deltar i och som vi hoppas kommer att öka i antal. Vi i fiskeriutskottet vill i förväg bli informerade om de förslag som kommissionen kommer att försvara på dessa möten, att förslagen diskuteras med oss innan detta sker och att Europaparlamentet därigenom är med på de möten som vi, det hoppas jag, kommer att fortsätta delta i som observatörer, precis som på senare tid tack vare uppförandekoden mellan våra institutioner. Jag skall inte åter gå in på den viktiga roll som de regionala fiskeorganisationerna förväntas inta och som vårt utskott redan har utarbetat flera betänkanden om. Låt mig i det här sammanhanget påminna om att vi på eget initiativ håller på att utarbeta ett betänkande med stark anknytning till de regionala fiskeorganisationerna: jag syftar då på kontrollen av illegalt fiske på internationella vatten, på betänkandet om fartyg med bekvämlighetsflagg som tyvärr är vanliga, även i fisket av de långvandrande fiskarterna. Europaparlamentet vill tillsammans med FAO (FN:s livsmedels- och jordbruksorganisation) medverka till fastställandet av nya mer exakta, mer utvecklade begrepp för oanmält och oreglerat illegalt fiske, för uppgifter om fångst, inspektioner ute till havs och i hamnen, förbud mot lossning etcetera för detta ansvarslösa fiske. Därför har vi, herr kommissionär, begärt att även få vara med på de regionala fiskeorganisationernas förberedande möten för kontroll och inspektion, och även på mötena om villkoren för kvotanslag, för ett av de främsta villkoren för anslag i framtiden skall bli förmågan att genomföra de kontroll- och inspektionsåtgärder som de regionala fiskeorganisationerna beslutar om, för det är varken tillrådligt eller förnuftigt att en stat utökar sina fångstkvoter om de inte förfogar över de medel som krävs för att kontrollera dem."@sv13
lpv:translated text	". Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, käymme taas tänään – ja taas yöaikaan – tärkeää keskustelua yhteisestä kalastuspolitiikasta ja tarkemmin sanottuna sen ulkoasioista, eräänlaisesta kalastuksen ulkopolitiikasta, toisin sanoen Euroopan unionin osallistumisesta alueellisiin kalastusjärjestöihin ja kolmannen maan, tässä tapauksessa Päiväntasaajan Guinean, kanssa tehdyn kalastussopimuksen uusimisesta. Suhtaudumme myönteisesti komission työhön, jossa pyritään kokoamaan laajasti vaeltavia kalakantoja koskeva runsas ja hajanainen lainsäädäntö, vaikka se antaakin käsiteltäväksemme jo hyväksyttyjä ja – ellei niitä ole vastustettu – kansainvälisellä tasolla sitovia päätöksiä pelkästään oikeusvarmuuden lisäämiseksi. Vaadimme kuitenkin, että Euroopan parlamentti on entistä tiiviimmin mukana tekemässä niitä ehdotuksia, joita komissio puoltaa näissä yhteyksissä, ja että kalatalousvaliokunta saisi ehdotukset etukäteen. Toiseksi: mietintöjen esittelijänä ja erityisesti parlamentin kalatalousvaliokunnan nykyisenä puheenjohtajana en voi olla vielä kerran korostamatta – parlamentin täysistunnossa vahvistettua – valiokuntamme pyyntöä, jonka mukaan kalastuksen pääosaston hallinto harkitsisi organisaatioonsa erityistä yksikköä, joka vastaisi laajasti vaeltavien kalakantojen hallinnoinnista. Näitä kalalajeja käsittelevät monet alueelliset kalastusjärjestöt – joita voidaan tulevaisuudessa perustaa vielä lisää – vaativat, että kalastuksen pääosaston aineellisia resursseja ja henkilöresursseja lisättäisiin ja että sen sisälle perustettaisiin erityinen yksikkö, ja tätä edellyttävät myös laajasti vaeltavia kalakantoja pyytävien yhteisön alusten merkitys sekä näiden kalalajien suuri kaupallinen arvo, johon olemme jo viitanneet. Arvoisa komission jäsen, jos osallistuisitte johonkin alueellisten kalastusjärjestöjen kokoukseen, joko niiden työtä valmistelevaan kokoukseen tai vuosikokoukseen, ja näkisitte muiden valtuuskuntien monenlaiset resurssit ja yhteisön valtuuskunnan resurssit, antaisitte välittömästi käskyn tuollaisen yksikön perustamiseksi. Parlamentti siis vaatii toistamiseen, että parlamentin pyyntö otettaisiin huomioon tässä yhteydessä ja parhaillaan toteutettavassa kalastuksen pääosaston organisaatiouudistuksessa. Haluan lopuksi viitata kalatalousvaliokunnan hyväksymiin tarkistuksiin, jotka liittyvät hallinnointimenoihin, joita aiheutuu Euroopan unionin kuulumisesta laajasti vaeltavia kalakantoja käsitteleviin alueellisiin kalastusjärjestöihin. Kalatalousvaliokunta on jo jonkin aikaa ollut sitä mieltä, että jos kerran yhteinen kalastuspolitiikka kuuluu Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan, komission on yksinomaan vastattava yhteisön talousarviossa myös kansainvälisistä rahoitussitoumuksista, joita komissiolle aiheutuu sen käyttäessä yksinomaista toimivaltaansa, eikä niitä siis saisi siirtää jäsenvaltioille. Oman toimivallan on tarkoitettava omaa rahoitusvalmiutta menojen kattamiseksi. Yhteiseksi katsotussa politiikassa – jollaista kalastuspolitiikkakin on – täytyy soveltaa täysimääräisesti varojen riittävyyden periaatetta. Arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tässä olivat ne seikat, jotka halusin ottaa esille näistä kahdesta mietinnöstä, joiden esittelijänä minulla on ollut kunnia olla. Haluan ensiksi onnitella tämän illan muita esittelijöitä, Piétrasantaa ja Gallagheria, heidän suurenmoisesta työstään. Keskityn nyt ensiksi mainittuun asiaan eli Euroopan unionin rooliin alueellisissa kalastusjärjestöissä, ja toteaisin, että juuri alueelliset kalastusjärjestöt säätelevät laajasti vaeltavia kalakantoja, toisin sanoen tonnikaloja ja vastaavia lajeja, kuten miekkakalaa – kaupallisesti erittäin arvokkaita kalalajeja, joiden hyväksi meidän on ponnisteltava erittäin aktiivisesti, sillä niin unionilla kuin myös kolmansilla mailla on niihin liittyviä suuria taloudellisia etuja. Haluan kiinnittää huomiota myös yhteisön päätöksentekomenettelyyn tässä asiassa. Olemme valiokunnassa tehneet tarkistuksen valvontatoimenpiteistä annettuun asetukseen, jotta komissio antaisi meille vuosittain kertomuksen niiden alueellisten kalastusjärjestöjen toteuttamista valvonta- ja tarkastustoimenpiteistä, joiden toimintaan Euroopan unioni osallistuu, ja jotta kertomukseen sisällytettäisiin määräykset, joita kalastusalan hallintokomitea on antanut tämän asetuksen nojalla. Euroopan parlamentissa vallitsee valtava tietovaje, mutta tätäkin vakavampaa on, että Euroopan parlamentin kuuleminen tuntuu hyödyttömältä, jos meitä kuullaan – jos sallitte tämän ilmaisun – jälkijunassa, toisin sanoen vasta sitten, kun on jo myöhäistä ja kun toimenpiteet on hyväksytty, jolloin Euroopan unionin tärkeimmän demokraattisen toimielimen rooli kutistuu olemattomiin. Meidän on muutettava järjestelmää, arvoisa komission jäsen. Yritämme nimittäin käytännössä jo tehdä näin ICCAT:n (Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomissio) kokouksissa, ja meidän on ulotettava tämä järjestelmä kaikkiin muihin alueellisiin kalastusjärjestöihin, joiden toimintaan Euroopan unioni osallistuu ja joita – toivottavasti – tulee yhä lisää. Haluamme kalatalousvaliokunnassa tietää etukäteen, millaisia ehdotuksia komissio aikoo puoltaa näissä yhteyksissä, ja haluamme, että se keskustelisi niistä kanssamme ja sitten puoltaisi niitä, jotta Euroopan parlamentti olisi täysimääräisesti mukana kokouksissa, joihin se vastedeskin osallistuu – tai niin ainakin toivon – tarkkailijana, kuten se on viime aikoina tehnyt toimielintemme välisten menettelysääntöjen ansiosta. En aio korostaa, miten merkittävä tehtävä on näillä alueellisilla kalastusjärjestöillä, joista valiokuntamme on laatinut jo useita mietintöjä. Haluaisin tässä yhteydessä muistuttaa, että laadimme parhaillaan toista valiokunta-aloitteista mietintöä, joka liittyy läheisesti alueellisiin kalastusjärjestöihin: tarkoitan tässä kansainvälisillä vesillä tapahtuvan laittoman kalastuksen valvontaa, mietintöä, jossa käsitellään mukavuuslippulaivoja, jotka valitettavasti osallistuvat erittäin usein myös laajasti vaeltavien kalakantojen pyyntiin. Euroopan parlamentti haluaa yhdessä FAOn kanssa olla mukana määrittelemässä uusia, entistä täsmällisempiä ja kehittyneempiä käsitteitä, jotka koskevat epävirallista ja sääntelemätöntä laitonta kalastusta, saalisilmoituksia, avomerellä ja satamissa tehtäviä tarkastuksia, saaliinpurkamiskieltoja ja niin edelleen tällaisen vastuuttoman kalastuksen estämiseksi. Arvoisa komission jäsen, olemme tästä syystä pyytäneet, että voisimme osallistua myös alueellisten kalastusjärjestöjen toteuttamia valvonta- ja tarkastustoimenpiteitä edeltäviin kokouksiin sekä kokouksiin, joissa päätetään kiintiöiden myöntämisperusteista, sillä ensiksi mainittujen kokousten on oltava sidoksissa viimeksi mainittuihin kokouksiin niin, että tulevaisuudessa yksi tärkeimmistä myöntämisperusteista olisi nimenomaan kyky toteuttaa alueellisten kalastusjärjestöjen valvonta- ja tarkastustoimenpiteet. Ei nimittäin ole suositeltavaa eikä järkevää, että jokin valtio nostaa pyyntikiintiöitään, ellei sillä ole niiden valvomiseen tarvittavia keinoja."@fi5
lpv:unclassifiedMetadata	"Varela Suanzes-Carpegna (PPE-DE ),"8,12
lpv:translated text	". Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, we are once again holding – and once again at night – an important debate on the common fisheries policy, specifically on its external aspects, on what we could call the external fisheries policy, by which I mean the European Union’s participation in Regional Fisheries Organisations, which from now on I shall refer to as RFOs for short, and the renewal of a fisheries agreement with a third country, in this case Equatorial Guinea. In summary, we are happy with the Commission’s efforts to regroup the broad and diverse regulations referring to highly migratory fish, although these efforts present us with decisions that have already been adopted and which are binding at an international level because no objections have been raised against them. The Commission is, furthermore, only making these efforts in order to achieve greater legal certainty. However, we would like the European Parliament to participate more actively in the proposals which the Commission must put forward in these fora, communicating them to the Committee on Fisheries beforehand. Secondly, not only as rapporteur for these reports, but also, above all, in my capacity as current Chairman of this Parliament’s Committee on Fisheries, I must repeat here once again, Commissioner, our committee’s request, ratified by Parliament, for the administrative structure of the Directorate-General for Fisheries to include within its organisation a specific unit to deal with the management of the populations of these highly migratory species. The many RFOs in existence for these species, and those that may still be created in the future, as well as the importance of the European fleet which fishes for highly migratory fish, plus their high commercial value, which we mentioned earlier, are crying out for greater material and human resources from the Directorate-General for Fisheries and for the creation of a specific unit within it. Commissioner, if you attended a meeting, either a preparatory working meeting or an annual meeting of one of these RFOs, and saw the resources deployed by other delegations and the resources available to the Community delegation, you would immediately give the order to create such a unit. In this context and within the reform of the staff organisation of the Directorate-General for Fisheries currently taking place, Parliament therefore repeats its desire that this request be considered. I would finally like to refer to the amendments approved by the Committee on Fisheries in relation to the management expenses arising from the European Union’s membership of these RFOs for highly migratory fish. Our Committee on Fisheries has considered, and it has been taking this line previously, that if the European Union is to have exclusive competence in the field of the common fisheries policy, the international financial commitments acquired by the Commission, in exercising that exclusive competence, must in turn also be met exclusively by the Commission, by means of the Community budget, and not be passed on to the Member States. To have competence must mean having the financial capacity necessary to confront it. And a policy described as common – as is the case with the fisheries policy – must fully apply the principle of sufficiency of resources which governs it. These are the considerations, Commissioner, which I have wished to raise in relation to these two reports for which I have had the honour to be rapporteur. I would firstly like to congratulate my fellow rapporteurs this evening, Mr Piétrasanta and Mr Gallagher, on the wonderful work they have done. To focus on the first of these aspects, the role of the European Union in the RFOs, in this case we are dealing with RFOs that regulate the populations of highly migratory species, that is, tuna and related species, such as swordfish. These are fish resources of the highest commercial value to which we must apply the utmost effort since they are of enormous economic importance, both to the Union and to third countries. I would also like to draw your attention to the Community decision-making procedure in this field. In committee we have introduced an amendment to the regulation on control measures, so that the Commission may present us with an annual report on the control and monitoring measures carried out within the scope of the RFOs in which the European Union participates. This report must include the provisions which are adopted by the management committee of the fisheries sector in implementation of the provisions of that regulation. The European Parliament is given very little information and, what is even more serious, there is a sense that these consultations with the European Parliament are useless, since we are consulted after the event, when the measures have already been adopted, thereby making a mockery of the role of the European Union’s principal democratic institution. We must change this system, Commissioner. We are already trying to do this through the ICCAT meetings, a system which we must extend to all the other RFOs in which the European Union participates, and we hope there will be an increasing number of them. Our Committee on Fisheries wishes to have prior knowledge of the proposals the Commission is going to make in these fora. We want the Commission to discuss them with us and then put them forward, thereby fully involving the European Parliament in meetings which it is going to continue to participate in – or at least I hope so – as an observer, as it has been doing recently thanks to the code of conduct established between our institutions. I am not going to dwell on the enormous role which the RFOs are expected to play, on which our committee has already produced several reports. Please allow me to remind you, in this context, that we are producing an own-initiative report which is closely related to the RFOs: I am referring to the control of illegal fishing in international waters, to the report on ships flying flags of convenience, which is unfortunately also a frequent problem in the fishing grounds for highly migratory fish. The European Parliament wishes to participate, together with the FAO, in the definition of new notions, which are more precise and more developed, of undeclared and unregulated illegal fishing, of declarations of catches, of inspections at sea and in ports, of prohibitions of landings etc. for this irresponsible form of fishing. Commissioner, we have therefore also asked to attend the initial control and inspection meetings of the RFOs, and also those on criteria for allocating quotas, since they must be linked to those organisations, so that in the future one of the main criteria for allocation may be the real capacity for compliance with the control and inspection measures which these RFOs implement. It seems neither advisable nor reasonable that a State should increase its catch quotas if it does not have the means necessary for controlling them."@lv10
lpv:unclassifiedMetadata	"(ΕS)"8
lpv:translated text	". Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, κυρίες και κύριοι, διεξάγεται και πάλι σήμερα - και πάλι νύχτα - μια σημαντική συζήτηση για την κοινή αλιευτική πολιτική και πιο συγκεκριμένα για τις εξωτερικές πτυχές της, για αυτό που θα μπορούσαμε να ονομάσουμε εξωτερική αλιευτική πολιτική, δηλαδή τη συμμετοχή της Ευρωπαϊκής Ένωσης σε πολυμερείς αλιευτικούς οργανισμούς – στη συνέχεια, για συντομία, θα τους αναφέρω ως ΠΟΑ – και την ανανέωση μιας αλιευτικής συμφωνίας με ένα τρίτο κράτος, στην προκειμένη περίπτωση την Ισημερινή Γουινέα. Τελικά, χαιρόμαστε για το έργο της Επιτροπής να ομαδοποιήσει την εκτενή και διασκορπισμένη νομοθεσία σχετικά με τα άκρως μεταναστευτικά είδη, αν και μας υποβάλλει αποφάσεις που έχουν ήδη υιοθετηθεί και είναι ήδη δεσμευτικές σε διεθνές επίπεδο, επειδή δεν υπάρχουν σχετικές αντιρρήσεις και μόνο για μεγαλύτερη νομική ασφάλεια. Διεκδικούμε, όμως, μια πιο έντονη συμμετοχή του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου στις προτάσεις που πρόκειται να υποστηρίξει η Επιτροπή σ’ αυτά τα φόρουμ, υποβάλλοντάς τις προηγουμένως στην Επιτροπή Αλιείας. Δεύτερον, δεν μπορώ, όχι μόνο ως εισηγητής αυτών των εκθέσεων, αλλά κυρίως ως τρέχων πρόεδρος της Επιτροπής Αλιείας του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, να μην επαναλάβω για άλλη μια φορά, κύριε Επίτροπε, το αίτημα της επιτροπής μας, που έχει επικυρωθεί από την Ολομέλεια του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, να συμπεριλάβει η διοικητική διάρθρωση της Γενικής Διεύθυνσης Αλιείας στο οργανόγραμμά της μια ειδική μονάδα που θα αναλάβει τη διαχείριση των αποθεμάτων αυτών των άκρως μεταναστευτικών ειδών. Οι πολλές και διάφορες ΠΟΑ που υπάρχουν για αυτά τα είδη, καθώς και αυτές που ενδέχεται να δημιουργηθούν στο μέλλον, σε συνδυασμό με τη σπουδαιότητα του ευρωπαϊκού στόλου που αλιεύει μεγάλα μεταναστευτικά είδη, συν την υψηλή εμπορική αξία αυτών των ειδών, την οποία αναφέραμε ήδη, απαιτούν επειγόντως να χορηγηθούν περισσότερα υλικά και ανθρώπινα μέσα στη Γενική Διεύθυνση Αλιείας, δημιουργώντας μια ειδική μονάδα στους κόλπους της. Αν εσείς, κύριε Επίτροπε, παρευρισκόσασταν σε μια συνεδρίαση, είτε προπαρασκευαστική των εργασιών είτε ετήσια συνεδρίαση μιας από αυτές τις ΠΟΑ και βλέπατε την ανάπτυξη των μέσων των άλλων αντιπροσωπειών και τους πόρους που διαθέτει η κοινοτική αντιπροσωπεία, θα δίνατε αμέσως εντολή να δημιουργηθεί αυτή η μονάδα. Το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο επαναλαμβάνει για άλλη μια φορά, σ’ αυτό το πλαίσιο και ενόψει της μεταρρύθμισης του οργανογράμματος της Γενικής Διεύθυνσης Αλιείας που συντελείται αυτόν τον καιρό, ότι πρέπει να εξετασθεί αυτό το αίτημα του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου. Τέλος, θέλω να αναφερθώ στις τροπολογίες που ενέκρινε η Επιτροπή Αλιείας σε σχέση με τις δαπάνες διαχείρισης που επιφέρει η συμμετοχή της Ευρωπαϊκής Ένωσης σ’ αυτές τις ΠΟΑ των άκρως μεταναστευτικών ειδών. Η Επιτροπή Αλιείας έκρινε, συνεχίζοντας τη γραμμή που υποστήριζε και προηγουμένως, ότι αν υπάρχει αποκλειστική αρμοδιότητα της Ευρωπαϊκής Ένωσης στην κοινή αλιευτική πολιτική, οι διεθνείς οικονομικές δεσμεύσεις που αναλαμβάνει η Επιτροπή, κατ’ εφαρμογήν ακριβώς αυτής της αποκλειστικής αρμοδιότητας, θα πρέπει να αναλαμβάνονται αποκλειστικά και πάλι από την Επιτροπή, μέσω του κοινοτικού προϋπολογισμού, και να μην μετατίθενται στα κράτη μέλη. Μια ίδια αρμοδιότητα πρέπει να προϋποθέτει μια ίδια οικονομική δυνατότητα αντιμετώπισής της. Και σε μια πολιτική που λέγεται κοινή – όπως η περίπτωση της Αλιευτικής Πολιτικής – πρέπει να εφαρμόζεται πλήρως η αρχή της επάρκειας των μέσων από την οποία διέπεται. Αυτές είναι οι σκέψεις, κύριε Επίτροπε, κυρίες και κύριοι, που θεώρησα σκόπιμο να σας εκθέσω στο πλαίσιο αυτών των δύο εκθέσεων των οποίων είχα την τιμή να είμαι εισηγητής. Θέλω, καταρχάς, να συγχαρώ τους εισηγητές που είναι απόψε μαζί μας, κκ. Piétrasanta και Gallagher, για το έξοχο έργο που επιτέλεσαν. Επικεντρώνοντας την προσοχή μας στην πρώτη από τις δύο πτυχές, στο ρόλο της Ευρωπαϊκής Ένωσης στις ΠΟΑ, βρισκόμαστε σ’ αυτή την περίπτωση ενώπιον των ΠΟΑ που ρυθμίζουν τα αποθέματα των άκρως μεταναστευτικών ειδών, δηλαδή, των τονοειδών και των συγγενών ειδών, όπως ο ξιφίας, που είναι αλιευτικοί πόροι με πολύ μεγάλη εμπορική αξία, για τους οποίους πρέπει να βάλουμε όλα μας τα δυνατά λόγω των τεράστιων οικονομικών συμφερόντων τόσο για την Ευρωπαϊκή Ένωση όσο και για τα τρίτα κράτη. Θέλω να επιστήσω την προσοχή σας, επίσης, στην κοινοτική διαδικασία λήψης αποφάσεων σ’ αυτό το πεδίο. Καταθέσαμε στην επιτροπή μια τροπολογία επί του κανονισμού για τα μέτρα ελέγχου, για να μας υποβάλει η Επιτροπή μια ετήσια έκθεση σχετικά με τις δραστηριότητες ελέγχου και εποπτείας που θα πραγματοποιούνται στο πλαίσιο αυτών των ΠΟΑ, μέλος των οποίων είναι και η Ευρωπαϊκή Ένωση, επειδή πρέπει να συμπεριληφθούν σ’ αυτόν και οι διατάξεις που υιοθετούνται από την Επιτροπή Διαχείρισης του τομέα της αλιείας κατ’ εφαρμογή των διατάξεων του εν λόγω Κανονισμού. Υπάρχει τεράστιο έλλειμμα πληροφόρησης στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο ή, πράγμα ακόμα πιο σοβαρό, υπάρχει η αίσθηση ότι είναι άχρηστες αυτές οι διαβουλεύσεις με το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, αφού ζητούν τη γνώμη μας - αν μου επιτρέπετε την έκφραση – κατόπιν εορτής, δηλαδή όταν έχουν ήδη τελειώσει τα γεγονότα και όταν τα μέτρα έχουν ήδη υιοθετηθεί, μειώνοντας έτσι στο ελάχιστο το ρόλο του πρώτου δημοκρατικού οργάνου της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Πρέπει να αλλάξουμε αυτή την τακτική, κύριε Επίτροπε. Όπως επιχειρήσαμε ήδη να το κάνουμε εκ των πραγμάτων με τις συναντήσεις του ICCAT, τακτική που πρέπει να διευρύνουμε και στις υπόλοιπες ΠΟΑ στις οποίες συμμετέχει η Ευρωπαϊκή Ένωση και οι οποίες – ελπίζουμε – θα είναι όλο και περισσότερες. Θέλουμε να γνωρίζουμε από πριν, στην Επιτροπή Αλιείας, ποιες είναι οι προτάσεις που θα υποστηρίξει η Επιτροπή σ’ αυτά τα φόρουμ, να τις συζητάει μαζί μας και μετά να τις υποστηρίζει, εξασφαλίζοντας έτσι πλήρως τη συμμετοχή του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου σε ορισμένες συνεδριάσεις στις οποίες θα συνεχίσει να συμμετέχει, ή έτσι ελπίζω, ως παρατηρητής, όπως έκανε τον τελευταίο καιρό, χάρη στον κώδικα συμπεριφοράς που έχει καθοριστεί μεταξύ των οργάνων μας. Δεν πρόκειται να επιμείνω στον τεράστιο ρόλο που καλούνται να διαδραματίσουν οι ΠΟΑ, για τις οποίες η επιτροπή μας έχει εκπονήσει ήδη ποικίλες εκθέσεις. Επιτρέψτε μου να υπενθυμίσω, σ’ αυτό το σημείο, ότι αυτόν τον καιρό καταρτίζουμε άλλη μια έκθεση ίδιας πρωτοβουλίας που έχει μεγάλη σχέση με τις ΠΟΑ: αναφέρομαι στον έλεγχο της παράνομης αλιείας σε διεθνή ύδατα, στην έκθεση για τα πλοία με σημαία ευκαιρίας. που συναντιούνται πολύ συχνά δυστυχώς και στις περιοχές αλιείας άκρως μεταναστευτικών ειδών. Το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο θέλει να συμμετάσχει, μαζί με τον FAO, στον καθορισμό νέων, ακριβέστερων και πιο ανεπτυγμένων εννοιών για την παράνομη μη δηλωμένη και μη ελεγχόμενη αλιεία, για τις δηλώσεις των αλιευμάτων, για τις επιθεωρήσεις στην ανοικτή θάλασσα και στα λιμάνια, για την απαγόρευση αποβιβάσεων κλπ., που συμβαίνουν στο πλαίσιο αυτής της ανεύθυνης αλιείας. Γι’ αυτό, κύριε Επίτροπε, ζητήσαμε να παρευρεθούμε στις προηγούμενες συνεδριάσεις των ΠΟΑ για τον έλεγχο και την εποπτεία, καθώς και στις συνεδριάσεις για τα κριτήρια χορήγησης ποσοστώσεων, μια και οι πρώτες θα πρέπει να συνδέονται με τις δεύτερες, ούτως ώστε στο μέλλον ένα από τα κύρια κριτήρια χορήγησης να είναι ακριβώς η ικανότητα ρεαλιστικής εφαρμογής των μέτρων ελέγχου και εποπτείας που καθορίζουν αυτές οι ΠΟΑ, αφού δεν φαίνεται ούτε ενδεδειγμένο ούτε λογικό να αυξάνει ένα κράτος τις ποσοστώσεις αλιευμάτων του, αν δεν διαθέτει τα απαραίτητα μέσα για να τις ελέγξει."@el8
lpv:unclassifiedMetadata	"de facto"2,10,3,12,11,6
lpv:translated text	"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, wij voeren opnieuw een debat over het gemeenschappelijk visserijbeleid tijdens een nachtzitting, en wel over de externe aspecten ervan, die wij het externe visserijbeleid zouden kunnen noemen. Vanavond gaat het over de deelname van de Europese Unie aan multilaterale visserijorganisaties of RVO's en de hernieuwing van een visserijakkoord met een derde land, in dit geval Equatoriaal-Guinea. Kortom, wij wensen de Commissie geluk met het feit dat zij door de bundeling van de uitgebreide en versnipperde regelgeving inzake de over grote afstanden trekkende visbestanden de rechtszekerheid heeft vergroot. Ik moet hier wel bij opmerken dat zij ons reeds genomen en - aangezien er geen bezwaar tegen is aangetekend - internationaal bindende besluiten voorlegt. Wij eisen dat het Europees Parlement, in de vorm van voorafgaande discussies in de Commissie visserij, wordt betrokken bij totstandkoming van de voorstellen die de Commissie in de RVO's gaat verdedigen. Ten tweede, als rapporteur van deze beide verslagen en vooral als huidige voorzitter van de Commissie visserij van dit Parlement, wil ik hier nogmaals een door de plenaire vergadering van het Parlement bekrachtigde eis herhalen, namelijk dat de administratieve structuur van het Directoraat-generaal visserij voorziet in een specifieke eenheid voor het beheer van deze over grote afstanden trekkende visbestanden. De verschillende bestaande RVO's die zich met deze soorten bezighouden, de organisaties die nog opgericht zullen worden, het belang van de Europese vloot die op deze soorten vist en de reeds aangehaalde grote handelswaarde ervan, schreeuwen om betere materiële en personele middelen voor het Directoraat-generaal visserij en een specifieke eenheid. Mijnheer de commissaris, als u aan een voorbereidende werkvergadering of een jaarvergadering van een van deze RVO's zou deelnemen en zou zien welke middelen de andere delegaties inzetten en deze naast die van de delegatie van de Gemeenschap zou leggen, dan zou u onmiddellijk het bevel tot de oprichting van een dergelijke eenheid geven. In het licht van de lopende reorganisatie van het Directoraat-generaal visserij verzoekt het Parlement derhalve nogmaals dat er aan deze eis gehoor wordt gegeven. Tot slot nog een kort woord over de in de Commissie goedgekeurde amendementen met betrekking tot de beheerskosten die voortvloeien uit de deelname van de Europese Unie aan de RVO's voor over grote afstanden trekkende visbestanden. Onze Commissie visserij blijft van mening dat, aangezien de Europese Unie de exclusieve bevoegdheid heeft voor het gemeenschappelijk visserijbeleid, de internationale financiële verplichtingen die de Commissie aangaat bij de uitoefening van haar exclusieve bevoegdheid ook volledig door de Commissie moeten worden gedragen en ten laste moeten komen van de communautaire begroting. Deze kosten mogen niet worden doorgeschoven naar de lidstaten. Een bevoegdheid moet gepaard gaan met de financiële middelen voor de kosten die eruit voortvloeien. Bij een beleid dat gemeenschappelijk heet - zoals het geval is bij het visserijbeleid - moet het beginsel van toereikende middelen dan ook onverkort worden toegepast. Mijnheer de commissaris, dames en heren, deze overwegingen wilde ik graag met u delen in het kader van de beide verslagen waarvan ik de eer had rapporteur te zijn. Om te beginnen wil ik mijn co-rapporteurs van vanavond, de heren Piétrasanta en Gallagher gelukwensen met hun uitstekende verslagen. Ik wil hier spreken over de rol van de Europese Unie in de RVO's, en concreet over de organisaties die zich bezighouden met over grote afstanden trekkende visbestanden, dat wil zeggen tonijnachtigen en aanverwante soorten, zoals zwaardvis. Dit zijn visbestanden met een grote handelswaarde waaraan wij ons met zorg en inzet moeten wijden, want deze zijn van groot economisch belang, zowel voor de Unie als voor derde landen. Verder wil ik de aandacht vestigen op de communautaire besluitvormingsprocedure op dit gebied. In de Commissie visserij hebben wij een amendement ingediend op de verordening tot vaststelling van controlemaatregelen om ervoor te zorgen dat de Commissie ons jaarlijks een verslag voorlegt. Dit verslag moet de controle- en toezichtmaatregelen behandelen die worden genomen in het kader van de RVO's waarvan de Europese Unie deel uitmaakt. Verder moeten de door het comité van beheer voor de visserij goedgekeurde bepalingen voor de uitwerking van het eigen reglement erin worden opgenomen. Er bestaat een ernstig informatietekort bij het Europees Parlement en, erger nog, er heerst een gevoel dat de raadpleging van het Parlement nutteloos is omdat het Parlement toch pas achteraf wordt geraadpleegd als de maatregelen al zijn besloten. Zo wordt het Parlement voor voldongen feiten gesteld en wordt de rol van de belangrijkste democratische instelling van de Europese Unie een lachertje. Mijnheer de commissaris, wij moeten dit systeem veranderen, zoals wij al proberen te doen bij de vergaderingen van de ICCAT. Dit is een systeem dat wij zouden moeten uitbreiden tot alle RVO's, waarvan wij hopen dat zij in aantal zullen toenemen. Wij van de Commissie visserij willen van de Commissie horen met welke voorstellen zij naar deze fora stapt en wij willen deze voorstellen van tevoren met de Commissie bespreken. Zo kan het Parlement volledig bij deze vergaderingen worden betrokken. Verder hoop ik dat wij de praktijk van de afgelopen jaren zullen kunnen voortzetten en dat wij ook in de toekomst als waarnemer bij deze vergaderingen aanwezig zullen kunnen zijn, zoals bepaald in de gedragscode voor de betrekkingen tussen onze instellingen. Ik wil niet ingaan op de uiterst belangrijke rol van de RVO's. Daarover heeft onze commissie al verscheidene verslagen opgesteld. Ik wil er in dit verband wel op wijzen dat wij thans werken aan een initiatiefverslag dat nauw aansluit bij de RVO's, namelijk over de controle van de illegale visserij in internationale wateren en vaartuigen die onder goedkope vlag vissen. Dit is helaas een veel voorkomend probleem, dat zich ook voordoet bij de visserij van over grote afstanden trekkende visbestanden. Ter bestrijding van deze onverantwoordelijke visserij wil het Europees Parlement samen met de FAO werken aan nieuwe, exactere en beter uitgewerkte concepten ten aanzien van de illegale, niet gedeclareerde en nietgereguleerde visserij, de declaratie van vangsten, controles op volle zee en in de haven, het verbod vangsten aan land te brengen, enzovoort. Daarom, mijnheer de Voorzitter, hebben wij gevraagd om aanwezig te kunnen zijn bij de vergaderingen inzake controle en inspectie en bij de vergaderingen waar de criteria voor de verdeling van quota worden opgesteld. Deze elementen moeten namelijk aan elkaar worden gekoppeld, zodat de capaciteit om de controle- en inspectiemaatregelen van de RVO's na te leven één van de belangrijkste criteria wordt bij de toewijzing van quota. Het lijkt mij namelijk niet raadzaam en onverantwoordelijk wanneer een land dat niet beschikt over de noodzakelijke controlecapaciteiten, zijn vangstquotum verhoogt."@nl2
lpv:unclassifiedMetadata	"εισηγητής"8
lpv:unclassifiedMetadata	"de facto"2,10,3,12,11,6
lpv:unclassifiedMetadata	"Varela Suanzes-Carpegna (PPE-DE ),"8,12
lpv:translated text	"Senhor Presidente, Senhor Comissário, Senhores Deputados, procedemos hoje de novo - e também desta vez à noite - a um importante debate sobre a política comum da pesca, mais concretamente sobre os seus aspectos externos, sobre aquilo que poderíamos designar por política externa da pesca, ou seja, a participação da União Europeia em organizações multilaterais de pesca - de agora em diante, para abreviar, passo a designá-las por ORP - e sobre a renovação de um acordo de pesca com um país terceiro, no caso, a Guiné Equatorial. Em síntese, congratulamo-nos pelo trabalho da Comissão para reunir a ampla e dispersa regulamentação relativa às espécies de grandes migradores, embora submeta à nossa consideração decisões já adoptadas e que constituem já obrigações no plano internacional, dado que não foram refutadas, e que apenas se justifica por razões de segurança jurídica. Reclamamos, porém, uma participação reforçada do Parlamento Europeu nas propostas que a Comissão deve defender nesses foros, remetendo-as previamente à Comissão das Pescas. Em segundo lugar, não posso, não unicamente como relator destes relatórios, mas, principalmente, na minha qualidade de actual presidente da Comissão das Pescas deste Parlamento, deixar de reiterar aqui, mais uma vez, Senhor Comissário, o pedido da nossa comissão, ratificado em sessão plenária do Parlamento, no sentido de a estrutura administrativa da Direcção-Geral da Pesca contemplar no seu organigrama uma unidade específica para se ocupar da gestão das unidades populacionais destas espécies de grandes migradores. As numerosas ORP existentes para estas espécies, e as que poderão ainda vir a criar-se no futuro, paralelamente à importância da frota europeia que se dedica à pesca dos grandes migradores, e ainda o alto valor comercial destas espécies, que já referimos, exigem que a Direcção-Geral da Pesca se dote urgentemente de mais meios materiais e humanos, criando uma unidade específica no seu âmbito. Se o senhor Comissário assistisse a uma reunião, seja esta preparatória ou seja uma reunião anual de uma destas ORP, e visse a utilização de meios de outras delegações e os recursos de que dispõe a delegação comunitária, daria imediatamente ordem para criar tal unidade. Este Parlamento reitera, por conseguinte, neste contexto e no âmbito da reforma do organigrama da Direcção-Geral da Pesca actualmente em curso, que este seu pedido seja tido em conta. Por último, desejo referir-me às alterações aprovadas pela Comissão das Pescas relativas às despesas de gestão decorrentes da pertença da União Europeia a estas ORP de grandes migradores. A Comissão das Pescas considerou, na linha que tem vindo a seguir, que, se estamos perante uma competência exclusiva da União Europeia em matéria de política comum da pesca, os compromissos financeiros internacionais contraídos pela Comissão, precisamente no exercício desta competência exclusiva, devem ser financiados também exclusivamente pela Comissão, pelo orçamento comunitário, e não ser transferidos para os próprios Estados-Membros. Uma competência própria deve implicar uma capacidade financeira própria para lhe fazer face. E uma política que se intitula comum - como o caso da política da pesca - deve aplicar plenamente o princípio da suficiência dos meios pelo qual se rege. São estas as considerações, Senhor Comissário, Senhores Deputados, que achei conveniente apresentar-lhes a propósito destes dois relatórios de que tive a honra de ser relator. Desejo começar por felicitar os relatores que me acompanham esta noite, senhores deputados Piétrasanta e Gallagher, pelo magnífico trabalho que realizaram. Passando a desenvolver o primeiro aspecto citado, o papel da União Europeia nas ORP, importa dizer que se trata, no caso vertente, das ORP que regulam as unidades populacionais de espécies de grandes migradores, a saber, tunídeos e espécies afins, como o espadarte, recursos haliêuticos do mais alto valor comercial, relativamente aos quais devemos empenhar-nos e zelar pelos seus enormes interesses económicos, tanto para a União como para países terceiros. Queria chamar a atenção, também, para o processo comunitário de tomada de decisões neste domínio. Introduzimos em comissão uma alteração ao regulamento que estabelece medidas de controlo, com a qual se preconiza que a Comissão nos apresente um relatório anual sobre as actividades de controlo e vigilância levadas a cabo no âmbito dessas ORP, das quais a União Europeia faz parte, no qual deverão mencionar-se as disposições que forem tomadas pelo Comité de Gestão do Sector da Pesca para a aplicação das disposições contidas no próprio regulamento. Existe um enorme défice de informação ao Parlamento Europeu ou, o que é ainda mais grave, existe a sensação de inutilidade destas consultas ao Parlamento Europeu, sempre que somos consultados tardiamente, ou seja, depois dos factos consumados e depois de as medidas terem sido já adoptadas, subestimando assim o papel da primeira instituição democrática da União Europeia. Devemos mudar este sistema, Senhor Comissário. Como já está a tentar fazer-se no âmbito das reuniões da ICCAT, sistema que devemos alargar a todas as restantes ORP nas quais a União Europeia participe, que esperamos sejam cada vez em maior número. Queremos conhecer com antecedência, na nossa Comissão das Pescas, as propostas que a Comissão irá defender nesses foros, que esta instituição as debata connosco e que as defenda posteriormente, associando, dessa forma, o Parlamento Europeu a reuniões nas quais continuará a participar, pelo menos assim o espero, na qualidade de observador, como tem vindo a fazer nos últimos tempos, graças ao código de conduta estabelecido entre as nossas instituições. Não insistirei no importantíssimo papel que as organizações regionais de pesca são chamadas a desempenhar, organizações sobre as quais a nossa comissão elaborou já vários relatórios. Permita-me relembrar, neste contexto, que temos em fase de elaboração outro relatório de iniciativa que tem muito a ver com as ORP: refiro-me ao relatório sobre o controlo da pesca ilegal em águas internacionais, sobre os navios que arvoram pavilhões de conveniência, tão utilizados, lamentavelmente, também na pesca dos grandes migradores. O Parlamento Europeu quer participar, juntamente com a FAO, na definição de novos conceitos, mais exactos, mais desenvolvidos, de pesca ilegal não declarada e não regulamentada, de declarações de capturas, de inspecções em alto mar e nos portos, de proibições de desembarques, etc., para esta pesca irresponsável. Por esta razão, Senhor Comissário, solicitámos a nossa participação também nas reuniões prévias de controlo e inspecção das ORP, e também naquelas nas quais se determinam critérios de atribuição de quotas, já que aquelas devem estar vinculadas a estas, de modo que, no futuro, um dos principais critérios de atribuição de quotas seja, precisamente, a capacidade de cumprimento efectivo das medidas de controlo e inspecção definidas por estas ORP, na medida em que não se afigura nem aconselhável nem razoável que um Estado aumente as suas quotas de captura quando não dispõe dos meios necessários para proceder ao seu controlo."@pt11
lpv:translated text	". Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, we are once again holding – and once again at night – an important debate on the common fisheries policy, specifically on its external aspects, on what we could call the external fisheries policy, by which I mean the European Union’s participation in Regional Fisheries Organisations, which from now on I shall refer to as RFOs for short, and the renewal of a fisheries agreement with a third country, in this case Equatorial Guinea. In summary, we are happy with the Commission’s efforts to regroup the broad and diverse regulations referring to highly migratory fish, although these efforts present us with decisions that have already been adopted and which are binding at an international level because no objections have been raised against them. The Commission is, furthermore, only making these efforts in order to achieve greater legal certainty. However, we would like the European Parliament to participate more actively in the proposals which the Commission must put forward in these fora, communicating them to the Committee on Fisheries beforehand. Secondly, not only as rapporteur for these reports, but also, above all, in my capacity as current Chairman of this Parliament’s Committee on Fisheries, I must repeat here once again, Commissioner, our committee’s request, ratified by Parliament, for the administrative structure of the Directorate-General for Fisheries to include within its organisation a specific unit to deal with the management of the populations of these highly migratory species. The many RFOs in existence for these species, and those that may still be created in the future, as well as the importance of the European fleet which fishes for highly migratory fish, plus their high commercial value, which we mentioned earlier, are crying out for greater material and human resources from the Directorate-General for Fisheries and for the creation of a specific unit within it. Commissioner, if you attended a meeting, either a preparatory working meeting or an annual meeting of one of these RFOs, and saw the resources deployed by other delegations and the resources available to the Community delegation, you would immediately give the order to create such a unit. In this context and within the reform of the staff organisation of the Directorate-General for Fisheries currently taking place, Parliament therefore repeats its desire that this request be considered. I would finally like to refer to the amendments approved by the Committee on Fisheries in relation to the management expenses arising from the European Union’s membership of these RFOs for highly migratory fish. Our Committee on Fisheries has considered, and it has been taking this line previously, that if the European Union is to have exclusive competence in the field of the common fisheries policy, the international financial commitments acquired by the Commission, in exercising that exclusive competence, must in turn also be met exclusively by the Commission, by means of the Community budget, and not be passed on to the Member States. To have competence must mean having the financial capacity necessary to confront it. And a policy described as common – as is the case with the fisheries policy – must fully apply the principle of sufficiency of resources which governs it. These are the considerations, Commissioner, which I have wished to raise in relation to these two reports for which I have had the honour to be rapporteur. I would firstly like to congratulate my fellow rapporteurs this evening, Mr Piétrasanta and Mr Gallagher, on the wonderful work they have done. To focus on the first of these aspects, the role of the European Union in the RFOs, in this case we are dealing with RFOs that regulate the populations of highly migratory species, that is, tuna and related species, such as swordfish. These are fish resources of the highest commercial value to which we must apply the utmost effort since they are of enormous economic importance, both to the Union and to third countries. I would also like to draw your attention to the Community decision-making procedure in this field. In committee we have introduced an amendment to the regulation on control measures, so that the Commission may present us with an annual report on the control and monitoring measures carried out within the scope of the RFOs in which the European Union participates. This report must include the provisions which are adopted by the management committee of the fisheries sector in implementation of the provisions of that regulation. The European Parliament is given very little information and, what is even more serious, there is a sense that these consultations with the European Parliament are useless, since we are consulted after the event, when the measures have already been adopted, thereby making a mockery of the role of the European Union’s principal democratic institution. We must change this system, Commissioner. We are already trying to do this through the ICCAT meetings, a system which we must extend to all the other RFOs in which the European Union participates, and we hope there will be an increasing number of them. Our Committee on Fisheries wishes to have prior knowledge of the proposals the Commission is going to make in these fora. We want the Commission to discuss them with us and then put them forward, thereby fully involving the European Parliament in meetings which it is going to continue to participate in – or at least I hope so – as an observer, as it has been doing recently thanks to the code of conduct established between our institutions. I am not going to dwell on the enormous role which the RFOs are expected to play, on which our committee has already produced several reports. Please allow me to remind you, in this context, that we are producing an own-initiative report which is closely related to the RFOs: I am referring to the control of illegal fishing in international waters, to the report on ships flying flags of convenience, which is unfortunately also a frequent problem in the fishing grounds for highly migratory fish. The European Parliament wishes to participate, together with the FAO, in the definition of new notions, which are more precise and more developed, of undeclared and unregulated illegal fishing, of declarations of catches, of inspections at sea and in ports, of prohibitions of landings etc. for this irresponsible form of fishing. Commissioner, we have therefore also asked to attend the initial control and inspection meetings of the RFOs, and also those on criteria for allocating quotas, since they must be linked to those organisations, so that in the future one of the main criteria for allocation may be the real capacity for compliance with the control and inspection measures which these RFOs implement. It seems neither advisable nor reasonable that a State should increase its catch quotas if it does not have the means necessary for controlling them."@en3
lpv:unclassifiedMetadata	"de facto"2,10,3,12,11,6
lpv:translated text	". Herr Präsident, Herr Kommissar, meine Damen und Herren! Wir führen heute erneut – und wieder einmal zu nächtlicher Stunde – eine wichtige Aussprache über die gemeinsame Fischereipolitik, genauer gesagt, über ihre externen Aspekte, die wir als Fischereiaußenpolitik bezeichnen könnten, d. h. es geht um die Beteiligung der Europäischen Gemeinschaft an multilateralen Fischereiorganisationen – die ich im Folgenden abgekürzt als FISCHORG bezeichnen werde – und die Erneuerung eines Fischereiabkommens mit einem Drittstaat, in diesem Fall mit Äquatorialguinea. Schließlich und endlich freuen wir uns über die Arbeit der Kommission zur Neugruppierung der umfangreichen und ungeordneten Regelungen hinsichtlich weitwandernder Fischarten, obgleich wir uns damit in bereits gefasste und, da keine Einwände erhoben wurden, international bereits verbindliche Beschlüsse ergeben, die lediglich einer größeren Rechtssicherheit dienen. Aber wir fordern eine stärkere Mitwirkung des Europäischen Parlaments an den Vorschlägen, die die Kommission in diesen Foren verteidigen muss, indem sie diese dem Ausschuss für Fischerei im voraus übermittelt. Zweitens komme ich nicht nur als diesbezüglicher Berichterstatter, sondern vor allem in meiner Funktion als derzeitiger Vorsitzender des parlamentarischen Ausschusses für Fischerei nicht umhin, Herr Kommissar, an dieser Stelle noch einmal die Petition unseres Ausschusses zu erwähnen, die durch das Plenum dieses Parlaments ratifiziert wurde und der zufolge in der Verwaltungsstruktur der Generaldirektion Fischerei ein spezieller Bereich für die Bestände dieser weitwandernden Fischarten geschaffen werden sollte. Die vielfältigen bereits bestehenden und in Zukunft noch ins Leben zu rufenden FISCHORG für diese Fischarten, die Bedeutung der weitwandernde Arten befischenden europäischen Flotte und der hohe wirtschaftliche Wert der genannten Arten erfordern dringend, die Generaldirektion Fischerei mit höheren materiellen und personellen Mitteln auszustatten, so dass ein spezieller Bereich gebildet werden kann. Würden Sie, Herr Kommissar, an einer vorbereitenden Tagung oder an einer Jahresversammlung einer dieser FISCHORG teilnehmen und sehen, welche Mittel die anderen Delegationen einsetzen und über welche Mittel dagegen die Delegation der Gemeinschaft verfügt, dann würden Sie unverzüglich die Bildung dieses Bereichs anweisen. Dieses Parlament wiederholt deshalb in diesem Zusammenhang und angesichts der zurzeit stattfindenden Reform des Organigramms der Generaldirektion Fischerei seine Forderung, diese Petition des Parlaments zu prüfen. Abschließend möchte ich auf die vom Ausschuss für Fischerei angenommenen Änderungsanträge hinsichtlich der Verwaltungskosten eingehen, die durch die Zugehörigkeit der Europäischen Union zu diesen FISCHORG für weitwandernde Arten entstehen. Entsprechend den bisherigen Gepflogenheiten ist unser Ausschuss für Fischerei der Auffassung, dass im Falle einer alleinigen Zuständigkeit der Europäischen Union auf dem Gebiet der Gemeinsamen Fischereipolitik die durch die Kommission in Ausübung eben dieser alleinigen Zuständigkeit eingegangenen internationalen finanziellen Verpflichtungen auch ausschließlich durch die Kommission auf dem Wege des Gemeinschaftshaushalts übernommen werden müssen und nicht an die einzelnen Mitgliedstaaten weiterzugeben sind. Eine eigene Zuständigkeit setzt eigene finanzielle Möglichkeiten zu ihrer Ausübung voraus. Eine Politik, die man als gemeinsame Politik bezeichnet – wie im Fall der Fischereipolitik – muss ganz und gar das Prinzip der Eigenmittel anwenden, von dem sie geleitet wird. Dieses sind die Überlegungen, Herr Kommissar, meine Damen und Herren, die ich Ihnen im Rahmen der beiden Berichte, die zu erstatten ich die Ehre habe, vortragen wollte. Zu Beginn möchte ich den mich heute Abend unterstützenden Berichterstattern, Herrn Piétrasanta und Herrn Gallagher, zu ihrer hervorragenden Arbeit gratulieren. Ich konzentriere mich auf den ersten dieser Aspekte: die Rolle der Europäischen Union in den FISCHORG; wir haben es in diesem Fall mit FISCHORG zu tun, die die Bestände weitwandernder Fischarten, d. h. des Thunfischs und seiner verwandten Arten, beispielsweise des Schwertfischs, regulieren, wobei es sich um Fischbestände von größtem kommerziellen Wert handelt, über die wir aufgrund der damit verbundenen enormen wirtschaftlichen Interessen sowohl seitens der Union als auch seitens von Drittländern beharrlichst und eifrigst wachen müssen. Ich möchte Ihre Aufmerksamkeit auch auf das gemeinschaftliche Verfahren zur Entscheidungsfindung auf diesem Gebiet lenken. Wir als Ausschuss für Fischerei haben einen Änderungsantrag zur Verordnung der Kontrollmaßnahmen eingebracht, damit uns die Kommission einen Jahresbericht über die Kontroll- und Überwachungsmaßnahmen im Rahmen dieser FISCHORG, denen die Europäische Union angehört, vorlegt, in dem die Bestimmungen enthalten sein sollten, die vom Verwaltungsausschuss des Fischereisektors in Anwendung der Bestimmungen dieser Verordnung gegebenenfalls angenommen werden. Das Europäische Parlament wird bei weitem nicht hinreichend informiert oder, schlimmer noch, man hat jedes Mal, wenn man uns konsultiert, das Gefühl, die Anhörungen des Europäischen Parlaments seien nutzlos und – gestatten Sie mir den Ausdruck – kalter Kaffee, d. h. angesichts vollendeter Tatsachen und bereits eingeleiteter Maßnahmen wird seine Rolle als wichtigster demokratischer Institution der Europäischen Union der Lächerlichkeit preisgegeben. Wir müssen dieses System ändern, Herr Kommissar, so wie wir dies faktisch bereits mit den ICCAT-Tagungen versuchen, einem System, das wir auf alle übrigen FISCHORG ausdehnen müssen, an denen die Europäische Union beteiligt ist, und wir erwarten, dass deren Zahl weiter zunimmt. Wir wollen in unserem Ausschuss für Fischerei schon im voraus wissen, welche Vorschläge die Kommission in diesen Foren verteidigen wird; wir wollen, dass sie darüber mit uns diskutiert und sie dann später verteidigt, so dass das Europäische Parlament auf diese Weise voll in die Tagungen, an denen sie weiter teilnimmt, einbezogen wird, vielleicht auch, so hoffe ich, als Beobachter, wie es in der Vergangenheit dank des zwischen unseren Institutionen geschaffenen Verhaltenskodex der Fall war. Ich will nicht länger darauf eingehen, welch wichtige Rolle sie in den FISCHORG zu spielen berufen sind, mit denen sich bereits zahlreiche Berichte unseres Ausschusses befasst haben. Gestatten Sie mir, in diesem Zusammenhang daran zu erinnern, dass wir zurzeit einen weiteren Bericht als Eigeninitiative ausarbeiten, der viel mit den FISCHORG zu tun hat: Ich meine die Überwachung der illegalen Fischerei in internationalen Gewässern, auf den Bericht über Schiffe unter Billigflagge, von denen es leider so viele gibt, auch bei der Befischung weitwandernder Arten. Im Hinblick auf diese unverantwortliche Fischerei will sich das Europäische Parlament zusammen mit der FAO an der Festlegung neuer detaillierterer und weiterführender Konzepte gegen den illegalen nicht deklarierten und nicht regulierten Fischfang, zu Fangangaben, Überprüfungen auf hoher See und in Häfen, zu Ausschiffungsverboten etc. beteiligen. Deshalb haben wir, Herr Kommissar, auch um Teilnahme an den vorher stattfindenden Kontroll- und Überwachungstagungen der FISCHORG sowie um Mitwirkung an der Festlegung der Kriterien für Fangquoten ersucht, denn die FISCHORG müssen sich dahingehend mit den Kriterien befassen, dass in Zukunft ein Hauptkriterium für die Zuweisung von Fangquoten die tatsächliche Durchführbarkeit der Kontroll- und Überwachungsmaßnahmen durch die FISCHORG ist. Es erscheint nämlich weder ratsam noch vernünftig, dass ein Staat seine Fangquoten erhöht, wenn er nicht über die zu deren Kontrolle erforderlichen Mittel verfügt."@de7
lpv:unclassifiedMetadata	"ponente"12
lpv:unclassifiedMetadata	"de facto"2,10,3,12,11,6
lpv:translated text	"Signor Presidente, signor Commissario, onorevoli colleghi, anche oggi - di nuovo in notturna - teniamo un dibattito importante sulla politica comune della pesca e, più specificamente, sugli aspetti esterni di tale politica. Potremmo chiamarla “politica estera della pesca” in quanto si tratta della partecipazione dell’Unione europea ad organizzazioni regionali di pesca (ORP) e del rinnovo di un accordo di pesca con un paese terzo, cioè la Guinea equatoriale. In ultima analisi, apprezziamo il lavoro svolto dalla Commissione per raggruppare tutta la legislazione, assai ampia e sparpagliata, in materia di grandi migratori, sebbene poi ci sottoponga decisioni già adottate - vincolanti sul piano internazionale e mai contestate - semplicemente per avere una maggiore sicurezza giuridica. Rivendichiamo una maggiore partecipazione del Parlamento alle proposte che la Commissione deve sostenere in quelle sedi e che deve prima sottoporre alla commissione per la pesca. In secondo luogo, signor Commissario, in veste di relatore di questi documenti e di presidente in carica della commissione per la pesca, non posso non ribadire la nostra richiesta, già ratificata dalla Plenaria del Parlamento, di includere nella struttura amministrativa della DG Pesca un’unità specifica che si occupi della gestione degli di grandi migratori. Vista l’importanza della flotta europea che cattura grandi migratori e considerato l’alto valore commerciale di tali catture, le varie ORP, che sono già state istituite per queste specie o che si creeranno in futuro, esigono maggiori dotazioni in termini di risorse materiali e umane per la DG Pesca, con la creazione di un’unità specifica al suo interno. Signor Commissario, se lei potesse partecipare ad una riunione di lavoro preparatoria o a una riunione annuale di una di queste ORP, se vedesse il dispiego di mezzi delle altre delegazioni e le risorse di cui dispone invece la delegazione comunitaria, darebbe subito ordine di creare tale unità. Anche nel quadro della riforma dell’organigramma della DG Pesca, attualmente in corso, il Parlamento chiede quindi che si tenga conto di questa sua volontà. Desidero infine soffermarmi sugli emendamenti approvati dalla commissione per la pesca rispetto alle spese di gestione derivanti dalla partecipazione dell’Unione alle ORP in materia di grandi migratori. In base ad un approccio già seguito, la commissione per la pesca ritiene che, in caso di competenza esclusiva dell’Unione in materia di politica comune della pesca, gli impegni finanziari internazionali - assunti dalla Commissione ai fini di tale competenza esclusiva - debbano essere sostenuti esclusivamente dalla Commissione per mezzo del bilancio comunitario, e quindi non trasferiti agli Stati membri. La competenza propria presuppone una capacità finanziaria propria per farvi fronte. Una politica definita “comune”, come nel caso della politica della pesca, deve applicare totalmente il principio di sufficienza dei mezzi su cui si basa. Signor Commissario, onorevoli colleghi, sono queste le considerazioni che mi premeva illustrarvi con riferimento ai due testi di cui ho avuto l’onore di essere relatore. Anzitutto, desidero complimentarmi con i relatori che mi affiancano stasera, onorevoli Piétrasanta e Gallagher, per il magnifico lavoro svolto. Venendo ora al primo di questi aspetti - il ruolo dell’Unione europea nelle ORP -, posso dire che, in questo caso, ci troviamo di fronte ad ORP che regolamentano gli di grandi migratori come i tonnidi ed altre specie affini, per esempio il pesce spada, che costituiscono risorse ittiche di altissimo valore commerciale per le quali dobbiamo profondere il massimo impegno, visti gli enormi interessi economici sia per l’Unione che per i paesi terzi. Desidero richiamare l’attenzione anche sul processo decisionale comunitario in questo ambito. In sede di commissione, abbiamo introdotto un emendamento al regolamento che stabilisce alcune misure di controllo affinché la Commissione ci presenti una relazione annuale sulle attività di controllo e vigilanza condotte nell’ambito delle ORP di cui l’Unione fa parte; nella relazione si dovranno includere anche le disposizioni eventualmente adottate dal comitato di gestione nel settore della pesca in attuazione delle disposizioni del regolamento stesso. Esiste un enorme informativo nei riguardi del Parlamento europeo o, ancor peggio, prevale la sensazione di inutilità di simili consultazioni in seno al Parlamento, visto che ogni volta veniamo consultati “a posteriori”, cioè a cose fatte e quando le misure sono già state adottate, svilendo così il ruolo della prima Istituzione democratica dell’Unione europea. Dobbiamo cambiare sistema, signor Commissario, come già stiamo cercando di fare in pratica nelle riunioni dell’ICCAT - sistema che va esteso a tutte le altre ORP cui partecipi l’Unione e che speriamo siano sempre più numerose. In seno alla commissione per la pesca, vogliamo sapere in anticipo quali proposte la Commissione intende sostenere in quelle sedi; vogliamo che le discuta prima con noi e poi le sostenga, in modo da coinvolgere totalmente il Parlamento nelle riunioni cui continuerà a partecipare - mi auguro - in veste di osservatore, come già sta facendo negli ultimi tempi in virtù del codice di condotta stabilito dalle nostre Istituzioni. Non voglio insistere sul grande ruolo che sono chiamate a svolgere le ORP, su cui la nostra commissione ha elaborato varie relazioni. In tale contesto, consentitemi di sottolineare che stiamo preparando un’altra relazione d’iniziativa che ha molto a che fare con le ORP; mi riferisco al controllo della pesca illegale nelle acque internazionali, oggetto della relazione sulle navi battenti bandiere di comodo, che purtroppo riguarda spesso anche la cattura dei grandi migratori. Il Parlamento europeo desidera partecipare, assieme alla FAO, alla definizione di nuovi concetti, più precisi ed elaborati, relativi alla pesca illegale non dichiarata e non regolamentata, alle dichiarazioni delle catture, alle ispezioni in alto mare e in porto, ai divieti di sbarco, eccetera. Pertanto, signor Commissario, abbiamo chiesto di partecipare anche alle riunioni preparatorie di controllo e ispezione delle ORP e agli incontri in cui si stabiliscono i criteri di assegnazione dei contingenti, in modo tale che, in futuro, uno dei principali criteri d’assegnazione sia proprio la capacità di attuare le misure di controllo e ispezione stabilite dalle ORP. Non pare infatti raccomandabile o ragionevole che uno Stato accresca le proprie quote di cattura qualora non disponga dei mezzi necessari per controllarle."@it9
lpv:unclassifiedMetadata	"deficit"9
lpv:spoken text	". – Señor Presidente, señor Comisario, Señorías, celebramos de nuevo hoy -y de nuevo también con nocturnidad- un importante debate sobre la política pesquera común, y más concretamente sobre los aspectos externos de ésta, sobre lo que podríamos denominar la política exterior pesquera, esto es, la participación de la Unión Europea en organismos multilaterales de pesca -en adelante, para abreviar, me referiré a las ORPES-, y la renovación de un Acuerdo de pesca con un tercer Estado, en este caso Guinea Ecuatorial. En definitiva, nos felicitamos de la labor de la Comisión para reagrupar la amplia y dispersa reglamentación referente a los grandes migradores, aunque nos someta decisiones ya adoptadas y ya vinculantes en el plano internacional, al no ser objetadas, y sólo para una mayor seguridad jurídica. Pero reclamamos una más intensa participación del Parlamento Europeo en las propuestas que debe defender la Comisión en esos foros, trayéndolas a la Comisión de Pesca con anterioridad. En segundo lugar, no puedo, no sólo como ponente de estos informes, sino, sobre todo, en mi calidad de actual presidente de la Comisión de Pesca de este Parlamento, dejar de reiterar aquí una vez más, señor Comisario, la petición de nuestra comisión, ratificada por el Pleno del Parlamento, de que la estructura administrativa de la Dirección General de Pesca contemple en su organigrama una unidad específica para tratar la gestión de las poblaciones de estas especies de grandes migradores. Las múltiples ORPES existentes de estas especies, y las que se puedan todavía crear en el futuro, unido a la importancia de la flota europea que pesca grandes migradores, más el alto valor comercial de las mismas, al que ya hemos hecho referencia, están pidiendo a gritos dotar con mayores medios materiales y personales a la Dirección General de Pesca, creando una unidad específica en su seno. Si usted, señor Comisario, asistiese a una reunión, bien sea preparatoria de trabajo o una reunión anual de una de estas ORPES y viera el despliegue de medios de otras delegaciones y los recursos de que dispone la delegación comunitaria, daría de inmediato la orden de crear esa unidad. Este Parlamento reitera, por tanto, en este contexto y en la reforma del organigrama de la Dirección General de Pesca que está teniendo lugar en estos momentos, que se contemple esta petición del Parlamento. Finalmente, quiero referirme a las enmiendas aprobadas por la Comisión de Pesca en relación con los gastos de gestión que acarrea la pertenencia de la Unión Europea a estas ORPES de grandes migradores. Nuestra Comisión de Pesca ha contemplado, en una línea que viene manteniendo ya, que si nos encontramos ante una competencia exclusiva de la Unión Europea en materia de política pesquera común, los compromisos financieros internacionales adquiridos por la Comisión, en ejercicio precisamente de esa competencia exclusiva, deben ser asumidos también en exclusiva por la Comisión, vía presupuesto comunitario, y no ser trasladados a los propios Estados miembros. Una competencia propia debe suponer una capacidad financiera propia para afrontarla. Y una política que se dice común –como el caso de la Política Pesquera- debe aplicar plenamente el principio de suficiencia de medios por el que se rige. Estas son las consideraciones, señor Comisario, Señorías, que he tenido a bien hacerles al hilo de estos dos informes de los que he tenido el honor de ser ponente. Quiero, en primer lugar, felicitar a los ponentes que me acompañan este noche, Sres. Piétrasanta y Gallagher, por el magnífico trabajo que han desarrollado. Centrándome en el primero de estos aspectos, el papel de la Unión Europea en las ORPES, estamos en este caso ante las ORPES que regulan las poblaciones de especies altamente migratorias, esto es, los túnidos y las especies afines, como el pez espada, recursos pesqueros del más alto valor comercial sobre los que tenemos que poner nuestro mayor empeño y celo por los enormes intereses económicos de los mismos, tanto para la Unión como para terceros Estados. Quiero llamar la atención, también, sobre el procedimiento comunitario de toma de decisiones en este ámbito. Hemos introducido en comisión una enmienda al Reglamento de medidas de control, para que la Comisión nos presente un informe anual sobre las actividades de control y vigilancia que se lleven a cabo en el ámbito de estas ORPES, de las que la Unión Europea forma parte, debiéndose incluir en el mismo las disposiciones que sean adoptadas por el Comité de Gestión del sector de la pesca en desarrollo de las disposiciones del propio Reglamento. Existe un enorme déficit de información al Parlamento Europeo o, lo que es más grave todavía, existe la sensación de inutilidad de estas consultas al Parlamento Europeo, toda vez que se nos consulta -si ustedes me permiten la expresión- a toro pasado, es decir, con hechos consumados y cuando las medidas ya han sido adoptadas, reduciendo así a ridículo el papel de la primera institución democrática de la Unión Europea. Debemos cambiar este sistema, señor Comisario. Como ya estamos intentando hacerlo con las reuniones de ICCAT, sistema que debemos extender a todas las demás ORPES en las que participe la Unión Europea, que -esperamos- sean cada vez más. Queremos conocer de antemano, en nuestra Comisión de Pesca, cuáles son las propuestas que la Comisión va a defender en esos foros, que las discuta con nosotros y luego las defienda, asociando así plenamente al Parlamento Europeo a unas reuniones en las que va a seguir participando, o así lo espero, como observador, como viene haciéndolo en los últimos tiempos, merced al código de conducta establecido entre nuestras instituciones. No voy a insistir en el enorme papel que están llamadas a jugar las ORPES, sobre las que nuestra comisión ha realizado ya varios informes. Permítame recordar, en este contexto, que estamos realizando otro informe de propia iniciativa que tiene mucho que ver con las ORPES: me refiero al control de la pesca ilegal en aguas internacionales, al informe sobre los buques con pabellones de conveniencia, que se dan con tanta frecuencia, desgraciadamente, también en las pesquerías de los grandes migradores. El Parlamento Europeo quiere participar, junto con la FAO, en la definición de nuevos conceptos, más precisos, más desarrollados, de pesca ilegal no declarada y no regulada, de declaraciones de capturas, de inspecciones en alta mar y en puerto, de prohibiciones de desembarcos, etc. para esta pesca irresponsable. Por eso, señor Comisario, hemos pedido asistir también a las reuniones previas de control e inspección de las ORPES, y también a las de criterios de asignación de cuotas, pues aquéllas deben estar vinculadas a éstas, de tal modo que en el futuro uno de los principales criterios de asignación sea precisamente la capacidad de cumplimiento real de las medidas de control e inspección que se den estas ORPES, pues no parece ni aconsejable ni razonable que un Estado incremente sus cuotas de capturas si no dispone de los medios necesarios para controlarlas."@es12
lpv:unclassifiedMetadata	"de facto"2,10,3,12,11,6
lpv:unclassifiedMetadata	"stock"9
lpv:translated text	". Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, chers collègues, nous tenons à nouveau aujourd'hui - et une fois de plus en soirée - un important débat sur la politique commune de la pêche et, plus concrètement, sur ses aspects extérieurs, sur ce que l'on pourrait appeler la politique extérieure de la pêche, c'est-à-dire, la participation de l'Union européenne aux organisations multilatérales de pêche -que j'appellerai ORP par la suite pour abréger -, et le renouvellement d'un accord de pêche avec un État tiers, en l'occurrence la Guinée Équatoriale. En définitive, nous nous réjouissons que la Commission ait pu réordonner une réglementation aussi vaste que disparate sur les grands migrateurs, bien qu'elle nous soumette des décisions déjà adoptées et en vigueur sur le plan international, puisque ne faisant l'objet d'aucune objection, dans un seul souci d'une plus grande sécurité juridique. Nous réclamons une participation accrue du Parlement européen dans les propositions que doit défendre la Commission lors de ces forums, en les soumettant au préalable à la commission de la pêche. Ensuite, je ne puis, en tant que rapporteur de ces rapports, mais aussi et surtout, en ma qualité de président actuel de la commission de la pêche de ce Parlement, qu'insister, une fois de plus, Monsieur le Commissaire, sur la demande de notre commission, approuvée par l'Assemblée, que la structure administrative de la direction générale de la pêche envisage dans son organigramme une unité spécifique pour traiter la gestion des stocks de ces espèces de grands migrateurs. Les nombreuses ORP existantes de ces espèces, et celles qui pourront être créées à l'avenir, auxquelles s'ajoute l'importance de la flotte européenne qui pêche des grands migrateurs et la haute valeur commerciale de celles-ci, dont il a déjà été question, exigent vivement que la direction générale de la pêche soit dotée de moyens matériels et personnels plus importants, via la création d'une unité spécifique en son sein. Si vous assistiez, Monsieur le Commissaire, à une réunion, fusse-t-elle préparatoire ou à une réunion annuelle de l'une de ces ORP et que vous voyiez le déploiement de moyens d'autres délégations et les ressources dont dispose la délégation communautaire, vous donneriez sans plus tarder, l'ordre de créer cette unité. Ce Parlement insiste, par conséquent, dans ce contexte et dans la réforme de l'organigramme de la direction générale de la pêche qui se tient en ce moment, pour que l'on analyse cette demande du Parlement. Finalement, je voudrais revenir aux amendements approuvés par la commission de la pêche, relatifs aux coûts de gestion qui découlent de la participation de l'Union européenne à ces ORP de grands migrateurs. Notre commission de la pêche a estimé, fidèle à sa ligne de conduite, que si nous sommes confrontés à une compétence exclusive de l'Union européenne en matière de politique commune de la pêche, les engagements financiers internationaux acquis par la Commission, au nom précisément de cette compétence exclusive, doivent également être assumés en exclusivité par la Commission, via budget communautaire, et ne pas être transférés aux États membres eux-mêmes. Une compétence propre doit supposer une capacité financière propre pour l'appliquer. Et une politique dite commune - comme le cas de la politique de la pêche - doit appliquer pleinement le principe de suffisance des moyens sur lequel elle s'appuie. Telles sont les considérations, Monsieur le Commissaire, chers collègues, que j'ai pris à cœur de vous faire sur ces deux rapports dont j'ai eu l'honneur d'être rapporteur. Je voudrais, avant tout, féliciter les rapporteurs qui m'accompagnent ce soir, MM. Piétrasanta et Gallagher, pour l'excellent travail qu'ils ont réalisé. Pour en revenir au premier aspect, le rôle de l'Union européenne dans les ORP, nous traitons des ORP qui réglementent les stocks des espèces hautement migratoires, c'est à dire, les thonidés et les espèces associées comme les espadons, ressources halieutiques de la plus grande valeur commerciale et que nous devons défendre bec et ongle étant donné les enjeux économiques considérables qu'ils représentent, tant pour l'Union que pour les États tiers. Je voudrais également attirer l'attention sur le processus de prise de décision communautaire dans ce domaine. Nous avons introduit en commission un amendement au règlement sur les mesures de contrôle afin que la Commission nous présente un rapport annuel sur les activités de contrôle et de surveillance menées dans le cadre de ces ORP, dont l'Union européenne fait partie. Ce rapport devra comprendre les dispositions qui seront adoptées par le comité de gestion du secteur de la pêche pour l'application des dispositions du règlement lui-même. Le Parlement européen manque cruellement d'information ou ce qui est encore plus grave, a le sentiment que les consultations auprès du Parlement européen sont inutiles, chaque fois qu'elles se font - si vous me permettez l'expression - après coup, après les événements et lorsque les mesures ont déjà été adoptées, réduisant ainsi au minimum le rôle de la première institution démocratique de l'Union européenne. Nous devons changer ce système, Monsieur le Commissaire. Tout comme nous essayons de le faire avec les réunions de l'ICCAT, système que nous devons étendre à toutes les autres ORP auxquelles participe l'Union européenne et qui - nous l'espérons - seront de plus en plus nombreuses. Nous voulons connaître d'avance, au sein de notre commission de la pêche, les propositions que la Commission défendra lors de ces forums, nous voulons qu'elle en discute avec nous pour ensuite les défendre, associant ainsi pleinement le Parlement européen aux réunions auxquelles il participera, du moins je l'espère, en tant qu'observateur, comme il le fait depuis un certain temps, grâce au code de conduite établi entre nos institutions. Je ne vais pas revenir sur le rôle prépondérant que seront appelées à jouer les ORP, qui ont fait l'objet de plusieurs rapports de notre commission. Permettez-moi de vous rappeler, à ce propos, que nous avons pris l'initiative de réaliser un autre rapport qui n'est pas étranger aux ORP : je veux parler du contrôle de la pêche illégale dans les eaux internationales, du rapport sur les navires battant pavillons de complaisance, qui, malheureusement, opèrent souvent dans les pêcheries de grands migrateurs également. Le Parlement européen souhaite participer, en collaboration avec la FAO, à la définition de nouveaux concepts, plus précis, plus sophistiqués, de pêche illégale non déclarée et non réglementée, de déclaration de captures, d'inspection en haute mer et dans les ports, d'interdiction de débarquer, etc. pour cette pêche irresponsable. C'est pour cela que nous avons également demandé, Monsieur le Commissaire, à assister aux réunions préalables de contrôle et d'inspection des ORP ainsi qu'aux réunions relatives aux critères d'attribution de quotas, les premières devant être liées aux secondes, de sorte que, à l'avenir, l'un des principaux critères de contrôle et d'attribution soit précisément la capacité de respecter véritablement les mesures de contrôle et d'inspection déterminées par ces ORP, puisqu'il ne semble ni conseillé ni raisonnable qu'un État augmente ses quotas de captures s'il ne dispose pas des moyens nécessaires pour les contrôler."@fr6
lpv:unclassifiedMetadata	"de facto"2,10,3,12,11,6
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-02-28"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Stærkt vandrende fiskearter4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010228.10.3-180"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-02-28-Speech-3-1814
lpv:speaker	lp:Daniel Varela Suanzes-carpegna4

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph