Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-02-15-Speech-4-227"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-02-15"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Stabiliseringsprogram i Irland och Frankrike4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010215.11.4-227"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-02-15-Speech-4-2284
lpv:speaker	lp:Solbes4
lpv:spoken text	"Señora Presidenta, quiero dar las gracias al Sr. von Wogau por haber planteado un tema que yo creo que merece un debate. Su planteamiento ha sido correcto en lo que se refiere al modo de hacer la reflexión y voy a intentar seguirle en sus razonamientos. Hay otro dato que me parece interesante sobre lo que estábamos hablando de las grandes orientaciones de política económica. El mensaje es: "busquen o mantengan ustedes una situación equilibrada de su política presupuestaria y, si acaso, tengan ustedes una política presupuestaria algo más restrictiva, que compense las dificultades que pueda tener Irlanda como consecuencia de una política monetaria, definida para la zona euro, que, lógicamente, es más expansiva para las condiciones irlandesas. Si analizamos, por ejemplo, cuál es el impacto, en términos de incidencia primaria sobre el superávit ajustado cíclicamente, que son las cifras que nosotros utilizamos normalmente para ver el comportamiento de las economías, vemos que, mientras que en el año 2000 la cifra era de un impulso presupuestario de 0,4 puntos del PIB, en el año 2001 es de 0,9 puntos del PIB. Este asunto, por cierto, está en discusión entre el Gobierno irlandés y la Comisión. Aquél considera que las cifras que nosotros hemos calculado tienen un incremento de 0,3 puntos adicionales. Nosotros, con las cifras que ellos nos dan -está el tema en discusión en Eurostat-, podemos llegar a unas cifras algo distintas. Por eso, en la recomendación hablamos del 0,5, admitiendo, de hecho, esta situación. Tercer elemento: un tema importante en el comportamiento de las economías es cómo funciona la oferta respecto a la demanda y si el crecimiento de la demanda es muy rápido respecto a la oferta existente. Esto lo medimos técnicamente con lo que se llama el potencial de producción, es decir, cuánto crece más la demanda que la oferta. En el año 2000 la diferencia del fue del 4,5%, es decir, que Irlanda demandaba un 4,5% más de lo que producía. En el año 2001 esa cifra se eleva al 5,4%. Por lo tanto, estamos hablando de una política presupuestaria muy expansionista, cuando el compromiso que el Gobierno irlandés había aceptado en las grandes orientaciones de política económica era una política presupuestaria que, en principio, debería ser más restrictiva para compensar los otros problemas. Entramos en el segundo punto que su Señoría ha planteado y que me parece especialmente interesante: la economía irlandesa es relativamente pequeña y su impacto en la zona monetaria es mínimo. Esa argumentación es cierta y podría llevarnos a la conclusión -como a muchos economistas- de que, si no tuviéramos otros tipos de compromisos, -¿por qué actuar sobre Irlanda, si no afecta a la política monetaria? Yo creo que en relación con este argumento debemos plantearnos una doble pregunta. En primer lugar, ¿podemos tratar de forma desigual a los Estados miembros de la Unión Europea? ¿Unos Estados pueden hacer lo que consideren oportuno y otros no, según sean más grandes o más pequeños? Segundo punto importante: podríamos discutir si ése es el modelo para aplicar en el futuro, pero en todo caso ése no es el modelo que hoy estamos aplicando, de acuerdo con la legislación en vigor. Por lo tanto, es absolutamente imprescindible, por lo menos para la Comisión -si tenemos que atenernos a nuestro papel de guardián de los Tratados- aplicar los Tratados tal como existen. A partir de ahí, la Comisión hizo lo que consideró su deber, que era enviar una recomendación al Consejo de Ministros, en virtud de lo establecido en el apartado 4 del artículo 99. He insistido mucho en que, cuando hablo de recomendación, no me refiero a sanciones. Yo comprendo que, en términos mediáticos, es mucho más atractivo hablar de sanciones. Cuando hablamos de recomendaciones estamos señalando al Gobierno irlandés que la política presupuestaria que ha definido es incoherente con lo que pactaron y tiene problemas adicionales de recalentamiento de su economía. Evaluamos la recomendación en la exposición de motivos, diciendo: "consideramos que ese recalentamiento es del 0,5%". Podemos discutirlo. Es una cifra que depende de las metodologías que utilicemos. Evidentemente, a partir de ahí, corresponde al Gobierno irlandés hacer lo que estime oportuno. La posición de la Comisión fue presentada al Consejo de Ministros, que la aprobó por consenso. Ésta es la situación en la que nos encontramos en este momento y, al igual que usted, yo creo que hay que darle la importancia que tiene, porque, si bien es un hito importante en la aplicación de nuestro modelo de coordinación de las políticas económicas, no debemos intentar sacar unas conclusiones que son algo que, desde luego, la Comisión nunca ha pretendido. Empiezo por el final: ¿por qué nuestras decisiones no afectan para nada a las transferencias de recursos? Porque estamos hablando de coordinación de política económica. No estamos hablando ni de problemas de política regional, ni de competencia, ni de fiscalidad, ni de ningún otro de esos elementos. Quiero hacer un comentario inicial para que sepamos o para que aclaremos todos cuál es el modelo que hemos pactado en el Tratado de Maastricht. Según éste, la coordinación de las políticas económicas se basa en un instrumento que anualmente aprueban los Consejos Europeos en el mes de junio, a propuesta de los ministros de Economía y Hacienda, denominado "Grandes orientaciones de política económica". Ése es el documento básico de nuestra coordinación de la política económica, que usted conoce bien, porque ha tenido ocasión de discutirlo más de una vez en la Comisión de Asuntos Económicos y Monetarios. Dicho documento incluye unas decisiones de tipo general y unas decisiones específicas por Estados miembros, que contienen recomendaciones concretas, que -quiero destacarlo- son aprobadas de forma unánime por el Consejo Europeo, así como, evidentemente, el punto de vista de cada uno de los Estados miembros que las firman. Es cierto que, junto a las grandes orientaciones de política económica y para mantener un adecuado equilibrio entre política fiscal y política monetaria, se pone en marcha el pacto de estabilidad. De ahí que, algunas veces, podamos tener la impresión de que –como en el caso de Irlanda- existe alguna contradicción entre actuaciones que pueden ser difíciles de entender, con arreglo al cumplimiento de los criterios del pacto de estabilidad. En primer lugar -y yo creo que es importante-, desde el punto de vista del pacto de estabilidad, Irlanda ha tenido y sigue teniendo unos cumplimientos holgados, cómodos, del pacto de estabilidad y el comportamiento de las autoridades irlandesas merece todos los elogios posibles por el buen funcionamiento de las finanzas públicas y por el avance de sus reformas estructurales. Es verdad que la economía irlandesa ha seguido creciendo con mucha fuerza en el año 2000, pero es cierto -y ahí entramos en el primer punto que usted ha planteado- que la economía irlandesa está en una situación de recalentamiento. ¿Es el recalentamiento un tema importante desde el punto de vista de los equilibrios globales? Yo no entro para nada en si cada una de las medidas específicas es o no correcta. Es responsabilidad de los Estados miembros, y no hay nada que objetar. Estamos hablando de posiciones globales generales. El problema del recalentamiento de la economía irlandesa no es un tema nuevo. Es un tema que data del año 1998 y ya venía reflejado en las grandes orientaciones de política económica. Vino también reflejado en 1999 y ha venido reflejado en el año 2000. En el año 2000 se decía –me refiero a una decisión adoptada por el Consejo Europeo, propuesta por los ministros de Economía y aplicable en cada Estado miembro- que la utilización de la política presupuestaria tiene que asegurar la estabilidad económica, dada la extensión del sobrecalentamiento en la economía y debe manejarse el presupuesto del año 2001 con este objetivo. ¿Cuál es el -digamos- contenido del presupuesto del año 2001? Yo creo que esto nos puede ayudar a aclarar dos cuestiones: cuál es el motivo de preocupación de la Comisión, primero, y de los Estados miembros, después. Del presupuesto del año 2001 doy dos datos: los gastos corrientes votados en el presupuesto suponen un incremento del 1,06% del Producto Interior Bruto irlandés; la reducción de impuestos, del 0,57%. Por lo tanto, el impulso de demanda total, como consecuencia de estos dos factores, es del 1,6% del Producto Interior Bruto irlandés."@es12
lpv:translated text	"Fru formand, jeg vil gerne takke hr. von Wogau for at have fremlagt et emne, som efter min mening fortjener at blive drøftet. Det var korrekt at påpege, at sagen bør overvejes, og jeg vil forsøge at kommentere hans begrundelser. Der er en anden oplysning, som jeg finder interessant i forbindelse med de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik. Budskabet er: "Find eller fasthold balance i Deres budgetpolitik, og hvis De eventuelt fører en mere restriktiv budgetpolitik, bør den kompensere for de vanskeligheder, som Irland kan have som følge af en monetær politik, der er defineret for eurozonen, og som naturligvis er mere ekspansiv for de irske forhold." Hvis vi f.eks. analyserer den primære indvirkning på det konjunkturjusterede overskud, som er de tal, vi normalt anvender til at vurdere økonomiernes adfærd, ser vi, at hvor tallet i 2000 var en budgetfremgang på 0,4% af BNP, er den i 2001 på 0,9% af BNP. Dette punkt er i øvrigt under drøftelse mellem den irske regering og Kommissionen. Den irske regering mener, at de tal, vi har beregnet, omfatter en stigning på yderligere 0,3%. Med de cifre, som de giver os - emnet er under drøftelse i Eurostat - kommer vi til nogle noget anderledes tal. I henstillingen taler vi derfor om 0,5% og accepterer således denne situation. Tredje element: Et vigtigt emne i økonomiernes adfærd er, hvordan udbud og efterspørgsel fungerer i forhold til hinanden, og om stigningen i efterspørgslen er meget hurtig i forhold til det aktuelle udbud. Dette måler vi teknisk med det såkaldte produktionspotentialet, altså hvor meget efterspørgslen stiger mere end udbuddet. I 2000 var forskellen i på 4,5%, hvilket betyder, at Irlands efterspørgsel var 4,5% større end landets produktion. I 2001 stiger dette tal til 5,4%. Vi taler derfor om en meget ekspansionistisk budgetpolitik, selv om den forpligtelse, som den irske regering havde påtaget sig i de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik, var en budgetpolitik, som principielt burde være mere restriktiv for at kompensere for de andre problemer. Lad os gå til det andet punkt, som De nævnte, og som jeg finder særligt interessant: Den irske økonomi er relativt lille, og dens indvirkning på den monetære zone er minimal. Denne argumentation er korrekt, og den kunne give anledning til den konklusion - som mange økonomer også når frem til - at hvis vi ikke havde andre forpligtelser, hvorfor så handle over for Irland, hvis det ikke har nogen indvirkning på den monetære politik? Jeg tror, at vi i forbindelse med dette argument bør stille os et dobbelt spørgsmål. Kan vi for det første behandle Den Europæiske Unions medlemsstater forskelligt? Kan nogle stater gøre, hvad det passer dem, og andre ikke, alt efter om de er store eller små? Andet vigtige punkt: Vi bør drøfte, om dette er den model, der skal anvendes i fremtiden, men det er under alle omstændigheder ikke den model, som vi anvender i dag i overensstemmelse med gældende lovgivning. Hvis Kommissionen således skal spille rollen som traktaternes vogter, er det derfor absolut nødvendigt i hvert fald for Kommissionen, at traktaterne anvendes, således som de er. På baggrund heraf gjorde Kommissionen, hvad den anså som sin pligt, nemlig at sende en henstilling til Ministerrådet i henhold til artikel 99, stk. 4. Jeg har insisteret meget på, at når jeg taler om henstilling, er der ikke tale om sanktioner. Jeg forstår, at det i mediemæssig sammenhæng er meget mere attraktivt at tale om sanktioner. Når vi taler om henstillinger, signalerer vi over for den irske regering, at den budgetpolitik, den har fastlagt, ikke er i overensstemmelse med det, som landet har forpligtet sig til, og at den har yderligere problemer med overophedning af økonomien. Vi vurderer henstillingen i begrundelsen, hvor der står, at vi mener, at denne overophedning er på 0,5%. Dette kan diskuteres. Det er et tal, som afhænger af de anvendte metoder. Herefter bør den irske regering naturligvis gøre, hvad den finder hensigtsmæssigt. Kommissionens holdning blev forelagt for Ministerrådet, som vedtog den enstemmigt. Det er den situation, vi befinder os i i øjeblikket, og ligesom De tror jeg, at man må tage det alvorligt, for selv om det er en vigtig milepæl i gennemførelsen af vores model for koordinering af den økonomiske politik, bør vi ikke forsøge at drage nogle konklusioner, som slet ikke svarer til Kommissionens hensigter. Lad mig begynde med slutningen: Hvorfor påvirker vores beslutninger overhovedet ikke ressourceoverførslerne? Fordi vi taler om koordinering af økonomisk politik. Vi taler ikke om hverken regionalpolitiske problemer, ansvar, skat eller noget som helst andet. Jeg vil gerne fremføre en indledende kommentar, for at vi ved, eller for at vi alle gør os klart, hvad det er for en model, vi har vedtaget i Maastricht-traktaten. I henhold til den er koordinering af de økonomiske politikker baseret på et instrument, som årligt godkendes af De Europæiske Råd i juni efter forslag fra økonomi- og finansministrene, nemlig de "overordnede retningslinjer for den økonomiske politik". Dette er det grundlæggende dokument for vores koordinering af den økonomiske politik, som De udmærket kender, for De har ved flere lejligheder haft mulighed for at drøfte det i Udvalget om Økonomi og Valutaspørgsmål. Dette dokument indeholder nogle beslutninger af generel karakter og nogle specifikke beslutninger for hver medlemsstat, som omfatter konkrete henstillinger, der - og det vil jeg understrege - er godkendt enstemmigt af Det Europæiske Råd, og naturligvis hver underskrivende medlemsstats synspunkt. Det er sandt, at stabiliseringsplanen iværksættes sammen med de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik og for at bibeholde en passende balance mellem skattepolitikken og den monetære politik. Derfor kan vi nogle gange få det indtryk - f.eks. som med Irland - at handlinger, som kan være svære at forstå, er modstridende, selv om de er i overensstemmelse med opfyldelsen af kriterierne for stabiliseringsplanen. For det første - og jeg tror, det er vigtigt - har det set på baggrund af stabiliseringsplanen været og er stadig nemt og bekvemt for Irland at overholde stabiliseringsplanen, og de irske myndigheders opførsel fortjener al mulig ros for den effektive måde, hvorpå de offentlige finanser har fungeret, og for fremskridtet inden for strukturreformerne. Det er sandt, at den irske økonomi fortsat er steget med stor hast i 2000, men det er også sandt - og her kommer vi til det første punkt, som De nævnte - at den irske økonomi er i en overophedningssituation. Er overophedningen et vigtigt spørgsmål set i forhold til den overordnede balance? Jeg vil slet ikke komme ind på, hvorvidt en enkelt af de specifikke foranstaltninger er korrekt eller ikke. Det er medlemsstaternes ansvar, og der er intet at indvende. Vi taler om generelle overordnede holdninger. Problemet med overophedning af den irske økonomi er ikke nyt. Det stammer fra 1998 og var allerede omfattet af de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik. Det fremgik også i 1999 og i 2000. I 2000 blev det - og jeg henviser her til en beslutning fra Det Europæiske Råd, som blev foreslået af økonomiministrene og var gældende for alle medlemsstater - sagt, at gennemførelsen af budgetpolitikken skulle sikre økonomisk stabilitet på baggrund af omfanget af overophedningen af økonomien, og budgettet for 2001 bør indrettes efter dette mål. Hvad er - skal vi sige - indholdet af budgettet for 2001? Jeg tror, at dette kan hjælpe os til at afklare to spørgsmål: Hvad er for det første Kommissionens største bekymring og dernæst medlemsstaternes? Fra budgettet for 2001 kan jeg oplyse to ting: De vedtagne løbende udgifter i budgettet udgør en stigning på 1,06% af det irske bruttonationalprodukt, og skattelettelsen er på 0,57%. Den samlede efterspørgsel som følge af disse to faktorer er derfor 1,6% af det irske bruttonationalprodukt."@da1 "Frau Präsidentin, ich möchte Herrn von Wogau dafür danken, dass er ein Thema angesprochen hat, das einer Debatte wert ist. Sein gedanklicher Ansatz ist korrekt, und ich werde mich bemühen, seinen Gedankengängen zu folgen. Eine weitere Angabe scheint mir noch interessant zu sein, über die wir bei den Grundzügen der Wirtschaftspolitik sprachen. Die Botschaft lautet: „Versuchen Sie, eine ausgewogene Situation in Ihrer Haushaltspolitik zu erreichen oder zu erhalten, und wenden Sie für alle Fälle eine etwas restriktivere Haushaltspolitik an, die die Schwierigkeiten kompensiert, denen Irland möglicherweise im Ergebnis einer für die Euro-Zone definierten Währungspolitik gegenübersteht, die für die irischen Bedingungen natürlich expansiver ist.“ Wenn wir beispielsweise untersuchen, worin die primäre Auswirkung auf den zyklisch angepassten Überschuss besteht – das sind die Zahlen, die wir im Regelfall verwenden, um das Verhalten der Wirtschaften zu prüfen –, stellen wir fest, dass diese Ziffer im Jahr 2000 einen Haushaltsimpuls von 0,4 Prozentpunkten vom BIP ausmachte und im Jahr 2001 einen Impuls von 0,9 Prozent des BIP beträgt. Diese Angelegenheit ist übrigens zwischen der irischen Regierung und der Kommission umstritten. Erstere ist der Ansicht, dass die von uns berechneten Zahlen eine Erhöhung von 0,3 zusätzlichen Prozentpunkten enthalten. Wir dagegen kommen mit den Zahlen, die uns die irische Regierung gibt – das Thema wird bei Eurostat diskutiert –, zu einem etwas anderen Ergebnis. Daher sprechen wir in der Empfehlung von 0,5 und erkennen damit in der Tat diese Situation an. Ein drittes Element: Ein wichtiges Thema im Hinblick auf das Verhalten der Wirtschaften besteht darin, wie sich das Angebot in Bezug auf die Nachfrage verhält und ob die Nachfrage in Bezug auf das vorhandene Angebot zu schnell wächst. Dies messen wir technisch über das so genannte das Produktionspotential, das heißt, um wie viel stärker wächst die Nachfrage gegenüber dem Angebot. Im Jahr 2000 betrug die Differenz des 4,5 %, das bedeutet, die Nachfrage Irlands war um 4,5 % höher als seine Produktion. Im Jahr 2001 steigt diese Zahl auf 5,4 %. Daher sprechen wir von einer sehr expansiven Haushaltspolitik, während die von der irischen Regierung in den Grundzügen der Wirtschaftspolitik akzeptierte Verpflichtung in einer Haushaltspolitik bestand, die im Prinzip restriktiver sein sollte, um die anderen Probleme auszugleichen. Wir kommen zu einem zweiten Punkt, den Sie, Herr Abgeordneter, angesprochen hatten und der mir besonders interessant erscheint: Die irische Wirtschaft ist relativ klein, und ihre Auswirkung auf das Währungsgebiet ist minimal. Diese Argumentation ist zutreffend und könnte uns – wie viele Volkswirte – zu der Schlussfolgerung führen, warum wir auf Irland einwirken sollen, wenn es keine Auswirkungen auf die Währungspolitik hat, als hätten wir keine anderen Verpflichtungen. Im Zusammenhang mit diesem Argument müssen wir uns meiner Ansicht nach eine doppelte Frage stellen. Zum einen, dürfen wir die Mitgliedstaaten der Europäischen Union ungleich behandeln? Können einige Staaten tun, was sie für zweckmäßig halten, und andere nicht, je nach dem, ob sie größer oder kleiner sind? Ein zweiter wichtiger Punkt: Wir könnten diskutieren, ob dieses Modell in Zukunft Anwendung finden soll, aber auf keinen Fall ist es gemäß den bestehenden Gesetzen das heute geltende Modell. Deshalb ist es völlig unerlässlich, zumindest für die Kommission – wenn wir uns an unsere Rolle als Hüterin der Verträge halten wollen –, die Verträge anzuwenden, wie sie sind. Davon ausgehend hat die Kommission getan, was sie als ihre Pflicht erachtete, nämlich auf der Grundlage der Bestimmungen von Artikel 99 Absatz 4 eine Empfehlung an den Ministerrat zu richten. Ich habe dabei besonders betont, dass ich, wenn ich Empfehlung sage, nicht von Sanktionen spreche. Ich verstehe, dass es viel medienwirksamer ist, von Sanktionen zu sprechen. Wenn wir von Empfehlungen sprechen, weisen wir die irische Regierung darauf hin, dass ihre Haushaltspolitik nicht kohärent mit dem ist, was vereinbart wurde, und zusätzliche Überhitzungsprobleme ihrer Wirtschaft in sich birgt. Wir haben die Empfehlung in der Begründung bewertet und gesagt, dass „diese Überhitzung nach unserer Auffassung 0,5 % beträgt“. Darüber können wir diskutieren. Dies ist eine Zahl, die von der jeweils verwendeten Methodik abhängt. Davon ausgehend, obliegt es natürlich der irischen Regierung, die ihr zweckmäßig erscheinenden Schritte zu unternehmen. Die Stellungnahme der Kommission wurde dem Ministerrat unterbreitet, der sie einstimmig billigte. Dies ist die Situation, in der wir uns zur Zeit befinden, und genau wie Sie bin ich der Meinung, dass man ihr die Bedeutung einräumen muss, die sie wirklich hat, denn auch wenn sie einen wichtigen Meilenstein in der Anwendung unseres Modells der Koordinierung der Wirtschaftspolitiken darstellt, dürfen wir nicht versuchen, Schlussfolgerungen zu ziehen, die natürlich nie in der Absicht der Kommission lagen. Ich beginne mit dem Schluss: Warum beeinflussen unsere Entscheidungen in keiner Weise die Mittelübertragungen? Weil wir von wirtschaftspolitischer Koordinierung sprechen. Wir sprechen weder von regionalpolitischen Problemen noch von Wettbewerb, Besteuerung oder anderen derartigen Elementen. Ich will eine einleitende Bemerkung machen, damit wir uns alle im Klaren sind, welches Modell wir im Vertrag von Maastricht vereinbart haben. Danach basiert die Koordinierung der Wirtschaftspolitiken auf einem Instrument, das die Europäischen Räte jeweils im Juni des Jahres auf Vorschlag der Wirtschafts- und Finanzminister unter dem Namen „Grundzüge der Wirtschaftspolitik“ beschließen. Dies ist das Grundlagendokument unserer wirtschaftspolitischen Koordinierung, das Sie bestens kennen, denn Sie hatten Gelegenheit, es mehr als ein Mal im Ausschuss für Wirtschaft und Währung zu diskutieren. Dieses Dokument beinhaltet Beschlüsse allgemeiner Art und spezifische Beschlüsse nach Mitgliedstaaten mit konkreten Empfehlungen, die – das möchte ich unterstreichen – durch Einstimmigkeit im Rat angenommen werden und natürlich den Standpunkt jedes einzelnen Mitgliedstaats beinhalten, der die Grundzüge unterzeichnet. Zusammen mit den Grundzügen der Wirtschaftspolitik und zur Wahrung eines entsprechenden Gleichgewichts zwischen der Steuer- und der Währungspolitik wird ein Stabilitätspakt in Gang gesetzt. Hieraus können wir manchmal den Eindruck gewinnen, dass – wie im Fall von Irland – ein Widerspruch in den Maßnahmen bestehe, die im Zusammenhang mit der Erfüllung der Kriterien des Stabilitätspakts vielleicht schwer verständlich sind. Zunächst einmal – und das halte ich für wichtig – erfüllte und erfüllt Irland den Stabilitätspakt ganz problemlos und bequem, und das Vorgehen der irischen Behörden verdient jedes Lob für das gute Funktionieren der öffentlichen Finanzen und den Fortschritt bei ihren Strukturreformen. Tatsächlich hat die irische Wirtschaft im Jahr 2000 kräftig zugelegt, aber es ist wahr – und hier kommen wir zu dem ersten von Ihnen genannten Punkt –, dass sich die irische Wirtschaft in einer Überhitzungsphase befindet. Ist die Überhitzung ein wichtiges Thema aus der Sicht der globalen Gleichgewichte? Ich werde keinesfalls darauf eingehen, ob jede einzelne der spezifischen Maßnahmen richtig ist oder nicht. Sie liegen in der Verantwortlichkeit der Mitgliedstaaten, und dem ist nicht zu widersprechen. Wir sprechen von allgemeinen globalen Positionen. Das Problem der Überhitzung der irischen Wirtschaft ist nicht neu. Es stammt aus dem Jahr 1998 und spiegelte sich bereits in den Grundzügen der Wirtschaftspolitik wider. Es spiegelte sich auch 1999 und im Jahr 2000 wider. Im Jahr 2000 hieß es – ich beziehe mich auf einen Beschluss des Europäischen Rates, der von den Wirtschaftsministern vorgeschlagen worden war und für jeden Mitgliedstaat Geltung besaß –, dass angesichts der verstärkten Überhitzung in der Wirtschaft durch die Anwendung der Haushaltspolitik die wirtschaftliche Stabilität gewährleistet werden müsse und dass der Haushalt für 2001 mit diesem Ziel durchzuführen sei. Was ist der – sagen wir – Inhalt des Haushalts für 2001? Ich glaube, das kann uns helfen, zwei Fragen zu klären: Worin besteht der Grund für die Sorge der Kommission einerseits und der Mitgliedstaaten andererseits? Aus dem Haushalt 2001 nenne ich zwei Daten: Die im Haushalt bewilligten laufenden Ausgaben bedeuten einen Anstieg des irischen Bruttoinlandsprodukts von 1,06 %; die Steuersenkung einen Anstieg von 0,57 %. Damit beträgt der Impuls bei der Nachfrage infolge dieser beiden Faktoren insgesamt 1,6 % des irischen Bruttoinlandsprodukts."@de7 "Κυρία Πρόεδρε, θέλω να ευχαριστήσω τον κ. von Wogau που έθεσε ένα ζήτημα που πιστεύω ότι αξίζει συζήτηση. Η τοποθέτησή του ήταν σωστή όσον αφορά τον τρόπο που πρέπει να σκεφτόμαστε και θα προσπαθήσω να ακολουθήσω τον συλλογισμό του. Υπάρχει και ένα άλλο στοιχείο που θεωρώ ενδιαφέρον σχετικά με ότι αναφέραμε για τις μεγάλες κατευθυντήριες γραμμές της οικονομικής πολιτικής. Το μήνυμα είναι: αναζητήστε ή διατηρήστε μια ισορροπημένη κατάσταση της δημοσιονομικής πολιτικής ακόμα κι αν έχετε μια δημοσιονομική πολιτική κάπως περιοριστική, που αντισταθμίζει τις δυσκολίες που μπορεί να έχει η Ιρλανδία ως συνέπεια μιας νομισματικής πολιτικής, καθορισμένης για τη ζώνη του ευρώ, που λογικά είναι πιο επεκτατική για τις ιρλανδικές συνθήκες. Αν αναλύσουμε, για παράδειγμα, ποιος είναι ο αντίκτυπος, στα πλαίσια της πρωταρχικής επίπτωσης στο πλεόνασμα που εφαρμόζεται κυκλικά, που είναι οι αριθμοί που εμείς χρησιμοποιούμε κανονικά για να δούμε τη συμπεριφορά των οικονομιών, βλέπουμε ότι ενώ το έτος 2000 ο αριθμός αντιπροσώπευε μια δημοσιονομική ώθηση 0,4 μονάδων του ΑΕγχΠ, το έτος 2001 είναι 0,9 μονάδες του ΑΕγχΠ. Αυτό το θέμα είναι υπό συζήτηση μεταξύ της ιρλανδικής κυβέρνησης και της Επιτροπής. Η κυβέρνηση θεωρεί ότι οι αριθμοί που εμείς υπολογίσαμε έχουν μια επιπλέον αύξηση 0,3. Εμείς με τα στοιχεία που μας δίνουν -το θέμα είναι υπό συζήτηση στο Eurostat- μπορούμε να καταλήξουμε σε αποτελέσματα κάπως διαφορετικά. Γι’ αυτό, στη σύσταση μιλάμε για 0,5, αποδεχόμενοι δηλαδή αυτή την κατάσταση. Τρίτο στοιχείο: ένα σημαντικό θέμα στη συμπεριφορά των οικονομιών είναι πως λειτουργεί η προσφορά σε σχέση με τη ζήτηση και αν η αύξηση της ζήτησης είναι πιο γρήγορη σε σχέση με την υπάρχουσα προσφορά. Αυτό το υπολογίζουμε τεχνικά με αυτό που λέγεται δυναμικό παραγωγής, δηλαδή, πόσο αυξάνει περισσότερο η ζήτηση από την προσφορά. Το έτος 2000 η διαφορά του ήταν 4,5%, δηλαδή η Ιρλανδία ζητούσε ένα 4,5% περισσότερο από ότι παρήγαγε. Το έτος 2001 αυτός ο αριθμός ανέβηκε στο 5,4%. Γι’ αυτό μιλάμε για μια δημοσιονομική πολιτική πολύ επεκτατική, όταν η δέσμευση που η ιρλανδική κυβέρνηση είχε αποδεχθεί στις μεγάλες κατευθύνσεις οικονομικής πολιτικής, ήταν μια δημοσιονομική πολιτική που καταρχήν θα έπρεπε να είναι πιο περιοριστική για να αντισταθμίζει τα άλλα προβλήματα. Εισερχόμαστε στο δεύτερο σημείο που θέσατε εσείς και που κατά τη γνώμη μου είναι ιδιαίτερα ενδιαφέρον: η οικονομία της Ιρλανδίας είναι σχετικά μικρή και η επίπτωσή της στη νομισματική ζώνη είναι ελάχιστη. Αυτή η επιχειρηματολογία είναι σωστή και θα μπορούσε να μας οδηγήσει στο συμπέρασμα –όπως και πολλούς οικονομολόγους- αφού δεν είχαμε άλλου είδους δεσμεύσεις γιατί να ενεργούμε για την Ιρλανδία αν δεν επηρεάζει τη νομισματική πολιτική; Πιστεύω ότι σε σχέση μ’ αυτό το επιχείρημα πρέπει να θέσουμε ένα διπλό ερώτημα. Πρώτον, μπορούμε να μεταχειριζόμαστε με άνισο τρόπο τα κράτη μέλη της Ευρωπαϊκής Ένωσης; Κάποια κράτη μπορούν να κάνουν ότι θεωρούν κατάλληλο και άλλα όχι, ανάλογα με το αν είναι πιο μεγάλα ή πιο μικρά; Δεύτερο ενδιαφέρον σημείο: θα μπορούσαμε να συζητήσουμε αν αυτό είναι το μοντέλο για να εφαρμοστεί μελλοντικά αλλά εν πάση περιπτώσει αυτό δεν είναι το μοντέλο που εφαρμόζουμε σήμερα σύμφωνα με την ισχύουσα νομοθεσία. Επομένως είναι απολύτως απαραίτητο, τουλάχιστον για την Επιτροπή, αν πρέπει να διαδραματίσουμε το ρόλο του φύλακα των Συνθηκών, να εφαρμόζουμε τις Συνθήκες όπως ακριβώς είναι. Από κει και πέρα, η Επιτροπή έκανε αυτό που θεωρούσε καθήκον της, που ήταν να διαβιβάσει μια σύσταση στο Συμβούλιο Υπουργών, όπως καθορίζεται στην παράγραφο 4 του άρθρου 99. Επέμεινα πολύ στο ότι, όταν μιλάω για συστάσεις, δεν αναφέρομαι σε κυρώσεις. Καταλαβαίνω ότι, στα πλαίσια των μέσων μαζικής ενημέρωσης, είναι πολύ πιο ελκυστικό να μιλάμε για κυρώσεις. Όταν μιλάμε για συστάσεις επισημαίνουμε στην κυβέρνηση της Ιρλανδίας ότι η δημοσιονομική πολιτική που όρισε είναι ασυνεπής με τα συμφωνηθέντα και έχει επιπρόσθετα προβλήματα υπερθέρμανσης της οικονομίας της. Αξιολογούμε τη σύσταση στην αιτιολογική έκθεση λέγοντας “θεωρούμε ότι αυτή η υπερθέρμανση είναι της τάξεως του 0,5%”. Μπορούμε να το συζητήσουμε. Είναι ένας αριθμός που εξαρτάται από τις μεθόδους που χρησιμοποιούμε. Προφανώς από εκεί και πέρα, εναπόκειται στην κυβέρνηση της Ιρλανδίας να πράξει αυτό που κρίνει κατάλληλο. Η θέση της Επιτροπής παρουσιάστηκε στο Συμβούλιο Υπουργών που την ενέκρινε κοινή συναινέσει. Αυτή είναι η κατάσταση στην οποία βρισκόμαστε αυτή τη στιγμή, και πιστεύω όπως και εσείς ότι πρέπει να δώσουμε τη δέουσα σημασία επειδή, ακόμα κι αν είναι ένας σημαντικός δείκτης στην εφαρμογή του μοντέλου συντονισμού των οικονομικών πολιτικών, δεν πρέπει να προσπαθούμε να εξάγουμε συμπεράσματα που ασφαλώς η Επιτροπή ποτέ δεν επεδίωξε. Αρχίζω από το τέλος: γιατί οι αποφάσεις μας δεν θίγουν καθόλου τις μεταφορές κεφαλαίων; Επειδή μιλάμε για συντονισμό οικονομικής πολιτικής. Δεν μιλάμε ούτε για προβλήματα περιφερειακής πολιτικής, ούτε για ανταγωνισμό, ούτε για έλεγχο, ούτε για κανένα άλλο από αυτά τα στοιχεία. Θέλω να κάνω ένα πρώτο σχόλιο για να ξέρουμε ή για να ξεκαθαρίσουμε όλοι ποιο είναι το μοντέλο που συμφωνήσαμε στη Συνθήκη του Μάαστριχ. Σύμφωνα μ’ αυτό, ο συντονισμός των οικονομικών πολιτικών βασίζεται σ’ ένα όργανο, που ετησίως εγκρίνουν τα Ευρωπαϊκά Συμβούλια τον Ιούνιο, με πρόταση των υπουργών Οικονομικών, καλούμενο “Μεγάλες κατευθυντήριες γραμμές οικονομικής πολιτικής”. Αυτό είναι το βασικό έγγραφο συντονισμού της οικονομικής μας πολιτικής που εσείς γνωρίζετε καλά, επειδή είχατε την ευκαιρία να το συζητήσετε περισσότερες από μια φορές στην Επιτροπή Οικονομικής και Νομισματικής Πολιτικής. Το εν λόγω έγγραφο περιλαμβάνει κάποιες αποφάσεις γενικής φύσεως και κάποιες αποφάσεις ειδικές για τα κράτη μέλη που περιέχουν συγκεκριμένες συστάσεις που –θέλω να το τονίσω- έχουν εγκριθεί παμψηφεί από το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο, καθώς προφανώς και την άποψη του καθενός από τα Κράτη μέλη που τις υπογράφουν. Είναι αλήθεια ότι, μαζί με τις μεγάλες κατευθυντήριες γραμμές της οικονομικής πολιτικής και για να διατηρηθεί μια κατάλληλη ισορροπία μεταξύ φορολογικής και νομισματικής πολιτικής, τίθεται σε λειτουργία το σχέδιο σταθερότητας. Έτσι ώστε, κάποιες φορές, μπορεί να έχουμε την αίσθηση ότι –όπως στην περίπτωση της Ιρλανδίας- υπάρχει κάποια αντίφαση μεταξύ δράσεων που μπορεί να είναι δύσκολο να κατανοηθούν σύμφωνα με την τήρηση των κριτηρίων του σχεδίου σταθερότητας. Πρώτον -και πιστεύω ότι είναι σημαντικό- σύμφωνα με το σχέδιο σταθερότητας, η Ιρλανδία εξακολουθεί να εκπληρώνει άνετα το σχέδιο σταθερότητας και η συμπεριφορά των ιρλανδικών αρχών αξίζει πολλούς επαίνους για την καλή δημοσιονομική λειτουργία και για την πρόοδο των διαρθρωτικών μεταρρυθμίσεων. Είναι αλήθεια ότι η οικονομία της Ιρλανδίας συνέχισε να αναπτύσσεται με μεγάλη ταχύτητα το 2000, αλλά πράγματι –και εδώ εισερχόμαστε στο πρώτο σημείο που θέσατε εσείς- η ιρλανδική οικονομία βρίσκεται σε μια κατάσταση υπερθέρμανσης. Είναι η υπερθέρμανση αυτή ένα σημαντικό ζήτημα από απόψεως συνολικών ισορροπιών; Εγώ δεν υπεισέρχομαι καθόλου στο αν καθένα από τα ειδικά μέτρα είναι σωστά ή όχι. Είναι ευθύνη των κρατών μελών και δεν υπάρχει τίποτα για να αντικρούσουμε. Μιλάμε για συνολικές γενικές θέσεις. Το πρόβλημα της υπερθέρμανσης της ιρλανδικής οικονομίας δεν είναι καινούργιο θέμα. Είναι ένα θέμα που χρονολογείται από το 1998 και αναφερόταν ήδη στις μεγάλες κατευθυντήριες γραμμές οικονομικής πολιτικής. Αναφερόταν επίσης και το 1999 και το 2000. Το 2000 λεγόταν –αναφέρομαι στην απόφαση που εγκρίθηκε από το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο, που προτάθηκε από τους υπουργούς Οικονομικών και εφαρμόστηκε σε κάθε κράτος μέλος- ότι η χρήση δημοσιονομικής πολιτικής πρέπει να εξασφαλίζει την οικονομική σταθερότητα, δεδομένης της επέκτασης της υπερθέρμανσης στην οικονομία και πρέπει να χρησιμοποιηθεί ο προϋπολογισμός του 2000 προς αυτό το στόχο. Ποιο είναι –ας πούμε- το περιεχόμενο του προϋπολογισμού του 2001; Πιστεύω ότι αυτό μπορεί να μας βοηθήσει να διασαφηνίσουμε δυο ζητήματα: ποιος είναι ο λόγος ανησυχίας της Επιτροπής, πρώτον, και των Κρατών μελών, δεύτερον. Από τον προϋπολογισμό του 2001 αναφέρονται δύο στοιχεία: οι τρέχουσες δαπάνες που ψηφίστηκαν στον προϋπολογισμό προϋποθέτουν μια αύξηση του 1,06% του ιρλανδικού ΑΕγχΠ, και η μείωση των φόρων σε ποσοστό 0,57%. Επομένως η ώθηση συνολικής ζήτησης, ως συνέπεια αυτών των δύο παραγόντων, είναι της τάξης του 1,6% του ιρλανδικού ΑΕγχΠ."@el8 "Madam President, I should like to thank Mr von Wogau for having raised a subject I believe deserves to be debated. His approach was correct when it comes to the way in which this matter is to be reflected upon, and I shall try to follow his line of reasoning. There is another fact I think is interesting on the subject of the broad economic guidelines we were talking about. The message is to seek or maintain a balanced budgetary policy and, if necessary, to have a somewhat more restrictive budgetary policy designed to offset any difficulties Ireland might have as a result of a monetary policy which is defined for the eurozone and is, logically enough, too expansive for Irish conditions. If, for example, we analyse the figures which we normally use to see how economies behave and which show the main impact on the cyclically adjusted surplus, we see that, whereas in 2000 the figure was a budgetary increase of 0.4% of GDP, in 2001 the figure was 0.9%. This matter is certainly being discussed by the Irish Government and the Commission. The former believes that the figures we have calculated show an additional 0.3% increase. On the basis of the figures provided to us by the government – and this is the topic under discussion in Eurostat – we are able to arrive at somewhat different figures. That is why, in the recommendation, we effectively acknowledge this situation and refer to 0.5%. I would turn now to a third factor. An important topic when it comes to the behaviour of economies is the way in which supply operates in relation to demand and whether the growth in demand is more rapid than existing supply. In technical terms, we measure this using what is called the potential output gap, which shows the amount by which demand is growing in excess of supply. In 2000, the potential output gap was 4.5%. In other words, Ireland was demanding 4.5% more than what it was producing. In 2001, that figure has risen to 5.4%. We are therefore talking about a very expansionist budgetary policy, at a time when the Irish Government has committed itself, in terms of the broad economic guidelines, to a budgetary policy which, in principle, ought to be more restrictive with a view to offsetting the other problems. Let us move on to the second point which you raised and which I think is especially interesting: the fact that the Irish economy is relatively small and its impact on the eurozone minimal. That argument makes sense and might lead us – like many economists – to conclude by asking why, if we did not have any other types of commitment, we should take action over Ireland if that country does not affect monetary policy. I also believe that, in connection with this argument, we ought to be asking ourselves two related questions. Firstly, can we treat the Member States of the European Union unequally? And should some Member States be able to do what they themselves consider appropriate while others cannot, according to whether they are smaller or larger countries? The second important point is that we could discuss whether that is the model to be applied in the future. But in any case, that is not the model we are applying today in accordance with current legislation. It is therefore absolutely vital, at least from the Commission’s point of view, that, if we are to fulfil our role as guardian of the Treaties, we should apply the Treaties in the form in which they exist at present. On this basis, the Commission did what it considered its duty, which was to send a recommendation to the Council of Ministers in accordance with the provisions of Article 99(4). I very much emphasised the fact that, when I speak of a recommendation, I am not referring to sanctions. I appreciate that, from the media’s point of view, it is much more appealing to talk in terms of sanctions. When we speak about recommendations, we are indicating to the Irish Government that the budgetary policy it has defined is inconsistent with what they agreed and will lead to additional problems concerned with the overheating of its economy. In the explanatory statement, we put a figure on the recommendation, saying that we considered there to be 0.5% overheating. That is something we can discuss. The figure will vary depending upon the methodologies we use. On that basis, it is obviously for the Irish Government to do what it considers appropriate. The Commission’s position was presented to the Council of Ministers, which approved it by consensus. That is the situation in which we find ourselves at the moment and, like yourselves, I believe it must be accorded due importance because, if it is indeed an important milestone in applying our model for coordinating economic policies, we ought not to attempt to draw conclusions of a kind which the Commission never of course intended. I shall begin at the end, with the question of why our decisions do not in any way affect transfers of resources. Why are we talking about the coordination of economic policy? We are talking neither about problems of regional policy, nor of competition, nor of taxation, nor of any other such factor. I want to make an initial remark so that we are all familiar with, or are clear about, the model we have agreed in the Treaty of Maastricht, according to which the coordination of economic policies is based on a tool, known as the broad economic guidelines, approved each June by European Councils at the proposal of the Ministers of Finance. This is the basic document for economic policy coordination, and one with which you are very familiar because you have had occasion to discuss it more than once in the Committee on Economic and Monetary Affairs. This document includes decisions of a general kind, together with decisions aimed specifically at Member States and containing practical recommendations which – I want to emphasise – are unanimously approved by the European Council. Obviously, the document also includes the points of view of each and every one of the Member States which sign the decisions. In order to maintain a proper balance between fiscal and monetary policies, the Stability Pact is, of course, implemented alongside the broad economic guidelines. As a result, we may sometimes have the impression that, as in the case of Ireland, actions are taken which may be difficult to reconcile with observing the criteria of the Stability Pact. I believe it is important to say first of all that Ireland has met the requirements of the Stability Pact and continues to do so, with more than enough room to spare, and that the Irish authorities deserve every kind praise for pushing ahead with their structural reforms and running the public finances well. It is true that the Irish economy has continued to grow very strongly in the year 2000, but also true – and we are now coming on to the first point you raised – that it is overheating. Is overheating important in terms of a balanced overall picture? I have no intention whatsoever of getting into whether each specific measure is or is not correct. Such measures are the responsibility of the Member States, and I have no objections to make. We are talking about general, overall positions. Overheating of the Irish economy is not a new problem. It dates back to 1998 and had already been revealed in the broad economic guidelines. It was also revealed in 1999 and again in 2000. In the year 2000 – and I am referring here to a decision adopted by the European Council, proposed by the Ministers of Finance and applicable in every Member State – it was stated that, given the further overheating of the economy, budgetary policy had to be used to ensure economic stability and that the 2001 budget ought to be managed with that in mind. What are, so to speak, the contents of the 2001 budget? I believe that knowing this may help us to clarify two issues: what is the reason for the concern of the Commission, firstly, and of the Member States, secondly. I shall quote two facts from the 2001 budget: the fact that the current expenditure approved in the budget assumes a 1.06% increase in Irish Gross Domestic Product, and the fact that tax is to be reduced by 0.57%. As a result of these two factors, total demand is therefore being stimulated to the tune of 1.6% of Irish Gross Domestic Product."@en3 "Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Wogauta, että hän otti esille asian, josta mielestäni kannattaa keskustella. Hänen esityksensä oli moitteeton esimerkki, kuinka asioita tulee pohtia, ja yritän seurata hänen ajatuksenkulkuaan. Eräs toinenkin tieto tuntuu minusta kiinnostavalta: talouspolitiikan suurista suuntaviivoista puhuessamme viestinä oli: tavoitelkaa tai pyrkikää ylläpitämään budjettipolitiikassanne tasapainoista tilannetta, ja mahdollisesti päädytte hieman rajoittavampaan tai tiukempaan budjettipolitiikkaan, jolla kompensoidaan ne vaikeudet, joita Irlannille on voinut aiheutua euroalueelle määritellyn rahapolitiikan vuoksi, joka, loogista kyllä, on enemmän kasvua tavoitteleva kuin mitä Irlannin tilanne edellyttää. Jos analysoimme esimerkiksi, mikä on ensisijainen vaikutus suhdannetasoitettuun ylijäämään, jonka lukuja normaalisti käytämme tarkastellessamme talouden kehitystä, huomaamme, että talousarvion kasvua lisäävää vaikutusta koskeva luku vuonna 2000 oli 0,4 pistettä BKT:stä, vuonna 2001 se on 0,9 pistettä siitä. Tästä seikasta keskustellaan varmasti Irlannin hallituksen ja komission kesken. Irlannin hallitus katsoo, että ne luvut, jotka olemme laskeneet, ovat kasvaneet 0,3 lisäpisteellä. Näiden heidän meille antamien lukujen pohjalta - asiasta keskustellaan parhaillaan Eurostatissa – me komissiossa voimme päätyä hieman erilaisiin lukuihin. Siksi puhumme suosituksessa 0,5:stä ja itse asiassa myönnämme tämän tilanteen. Kolmas tekijä: talouden toiminnassa on tärkeää, mikä on tarjonnan suhde kysyntään ja onko kysynnän kasvaminen nopeampaa verrattuna tarjontaan. Tätä mitataan teknisesti niin sanotulla potentiaalisella tuotantovajeella ( eli kuinka paljon kysyntä kasvaa tarjontaa enemmän. Vuonna 2000 tämä ero oli 4,5 prosenttia, eli Irlannissa kysyntää oli 4,5 prosenttia enemmän kuin mitä maassa tuotettiin. Vuonna 2001 luku nousee 5,4 prosenttiin. Puhutaan hyvin laajenemishakuisesta budjettipolitiikasta, kun Irlannin hallituksen talouspolitiikan suurissa suuntaviivoissa hyväksymässä sopimuksessa oli puhe budjettipolitiikasta, jonka pitäisi periaatteessa olla rajoittavampaa muiden ongelmien kompensoimiseksi. Tulemme nyt toiseen seikkaan, jonka otitte esiin ja joka vaikuttaa minusta erityisen kiinnostavalta: Irlannin talous on verrattain pieni ja sen vaikutus raha-alueeseen minimaalinen. Tämä todistelu on kiistatonta ja voisi saada meidät – kuten monet ekonomistitkin – tekemään sen johtopäätöksen, että jos ei olisi muunlaisia sopimuksia, miksi ryhtyä toimiin Irlannin kohdalla, jos sillä ei ole vaikutusta rahapolitiikkaan. Mielestäni tämän perustelun yhteydessä on esitettävä kaksinkertainen kysymys. Ensiksikin, voimmeko kohdella Euroopan unionin jäsenvaltioita eriarvoisella tavalla? Voivatko jotkin valtiot tehdä niin kuin ne hyväksi katsovat ja toiset eivät, sen mukaan ovatko ne suuria vai pieniä? Toinen tärkeä seikka: voisimme keskustella siitä, onko tämä se malli, jota pitäisi soveltaa tulevaisuudessa, mutta se ei joka tapauksessa ole se malli, jota tällä hetkellä voimassa olevan lainsäädännön mukaan sovelletaan. Onkin ehdottoman välttämätöntä – ainakin komission kannalta, mikäli meidän on pysyttävä sopimusten vartijan roolissamme – soveltaa sopimuksia sellaisina kuin ne ovat Komissio tekikin sen, mitä pidän sen velvollisuutena, eli antoi ministerineuvostolle suosituksen 99 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Korostin nimenomaan, että puhuessani suosituksesta en viittaa sanktioihin. Ymmärrän kyllä, että tiedotusvälineissä puhutaan paljon mieluummin sanktioista. Kun puhumme suosituksista, huomautamme Irlannin hallitukselle, että sen budjettipolitiikka ei sovi yhteen sen kanssa, mitä se on sopimuksissa sopinut, ja että siitä seuraa lisäksi sen talouden ylikuumenemisongelma. Arvioimme suositusta perusteluissa sanomalla, että "katsomme, että tämä ylikuumeneminen on 0,5 prosentin luokkaa". Siitä voidaan keskustella. Tämä luku riippuu käytetyistä menetelmistä. Ilmeisesti on Irlannin hallituksen vuoro tehdä se, minkä se katsoo parhaaksi. Komission kanta esitettiin ministerineuvostolle, joka hyväksyi sen yksimielisesti. Tässä tilanteessa ollaan nyt, ja samoin kuin te minäkin uskon, että sille on annettava sen ansaitsema merkitys, koska, vaikka se onkin merkittävä tavoite talouspolitiikkojen yhteensovittamisen mallissa, meidän ei pidä pyrkiä tekemään johtopäätöksiä, joita komissio ei ole tietenkään missään vaiheessa tarkoittanut. Aloitan Wogaun puheenvuoron lopusta: miksi päätöksemme eivät vaikuta mitenkään varojen siirtoihin? Siksi, että puhumme talouspolitiikan koordinoinnista. Nyt ei puhuta sen enempää aluepolitiikan ongelmista, kilpailukyvystä, verotuksesta kuin mistään muistakaan näistä tekijöistä. Haluan aluksi esittää muutaman kommentin, jotta kaikki tietäisimme, mistä mallista Maastrichtin sopimuksessa sovittiin. Sen mukaan talouspolitiikkojen yhteensovittaminen perustuu välineeseen, jonka Eurooppa-neuvostot hyväksyvät vuosittain kesäkuussa talous- ja valtiovarainministerien ehdotuksesta ja jonka nimenä on "Talouspolitiikan suuret suuntaviivat". Kyse on talouspolitiikkamme perusasiakirjasta, jonka tunnette hyvin, koska teillä on ollut tilaisuus keskustella siitä useammin kuin kerran talous- ja raha-asioita käsittelevässä valiokunnassa. Kyseiseen asiakirjaan sisältyy yleisluonteisia ja erityisluonteisia jäsenvaltioiden tekemiä päätöksiä, joissa esitetään konkreettisia suosituksia, jotka – haluan korostaa tätä – on hyväksytty yksimielisesti Eurooppa-neuvostossa, sekä kaikkien sen allekirjoittaneiden jäsenvaltioiden näkökulma. Nyt on niin, että talouspolitiikan suurten suuntaviivojen lisäksi ja rahoituspolitiikan ja rahapolitiikan välisen sopivan tasapainon säilyttämiseksi pannaan alulle vakaussopimus. Siksi joskus voi saada sen vaikutelman, että – kuten Irlannin tapauksessa – näiden toimien välillä on jokin ristiriita, jota voi olla vaikea ymmärtää vakaussopimuksen kriteerien noudattamisen mukaisesti. Ensiksikin – ja tätä pidän tärkeänä – Irlanti on vakaussopimuksen kannalta pannut ja panee edelleen mukavan vaivattomasti täytäntöön vakaussopimusta, ja Irlannin viranomaisten toiminta ansaitsee kaikki mahdolliset kehut julkisen talouden hyvän toiminnan ja toteutettujen rakenneuudistusten ansiosta. Irlannin talous kasvoi vuonna 2000 hyvin voimakkaasti, mutta – ja tässä tullaan ensimmäiseen teidän esille ottamaanne asiaan – nyt se on ylikuumenemistilanteessa. Onko ylikuumeneminen sitten merkittävä asia yleismaailmallisen tasapainon kannalta? En puutu lainkaan siihen, ovatko kaikki erityistoimet asianmukaisia vai eivät. Se asia on jäsenvaltioiden vastuulla, eikä siinä ole mitään vastaanväittämistä. Nyt puhutaan yleisestä, yleismaailmallisesta asemasta. Irlannin talouden ylikuumenemisongelma ei ole mikään uusi asia. Se juontaa juurensa vuodelta 1998 ja sitä pohdittiin jo talouspolitiikan suurissa suuntaviivoissa. Sitä pohdittiin niin ikään vuonna 1999 ja sitä pohdittiin vuonna 2000. Vuonna 2000 sanottiin – viittaan Eurooppa-neuvoston tekemään päätökseen, jota valtiovarainministerit ehdottivat ja jota sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa – että budjettipolitiikan käytössä on varmistettava taloudellinen vakaus talouden ylikuumenemisen varalta, ja vuoden 2001 talousarvio on laadittava tätä silmällä pitäen. Millainen on vuoden 2001 talousarvion sisältö? Luulen, että se voi auttaa meitä selvittämään kahta kysymystä, ensiksikin mikä on komission huolen ja toiseksi, mikä on jäsenvaltioiden huolen syynä. Annan kaksi tietoa vuoden 2001 talousarviosta: talousarvion yhteydessä sovittujen juoksevien menojen oletettu kasvuvaikutus on 1,06 prosenttia BKT:stä ja verojen alentamisen vaikutus 0,57 prosenttia Irlannin BKT:stä. Kokonaiskysyntää kiihdyttävä vaikutus, joka on seurausta näistä kahdesta tekijästä, on 1,6 prosenttia Irlannin bruttokansantuotteesta."@fi5 "Madame la Présidente, je souhaite remercier M. von Wogau d’avoir soulevé une question qui mérite, je crois, un débat. Son approche était correcte et je vais tenter de le suivre dans son raisonnement. Une autre donnée me paraît intéressante, en ce qui concerne les grandes orientations de politique économique. Le message est le suivant : "cherchez ou maintenez l’équilibre dans votre politique budgétaire et au cas où vous auriez une politique budgétaire un peu plus restrictive, qu’elle compense les difficultés que pourrait éprouver l’Irlande à cause d’une politique monétaire définie pour la zone euro, logiquement plus expansive pour les conditions irlandaises". Si nous analysons par exemple l’impact en termes d’incidence primaire sur l’excédent corrigé de chaque variation cyclique, qui est le chiffre que nous utilisons normalement pour évaluer le comportement des économies, nous constatons que l’augmentation budgétaire se chiffre à 0,9 % du PIB en 2001, contre 0,4 % du PIB en 2000. À ce propos, le sujet est à l’ordre du jour de la discussion entre la Commission et le gouvernement irlandais. Ce dernier considère que les chiffres que nous avons calculés ont augmenté de 0,3 %. Pour notre part, avec les chiffres qu’ils nous fournissent - c’est en discussion à Eurostat -, nous pouvons arriver à des chiffres légèrement différents. Nous parlons par conséquent de 0,5 % dans la recommandation, pour prendre cette situation en considération. Troisième élément, pour étudier le comportement des économies, il est important de savoir comment l’offre fonctionne par rapport à la demande et si l’augmentation de la demande est très rapide par rapport à l’offre existante. Nous traduisons cela techniquement par l’écart de production potentielle, c’est-à-dire l'écart entre la croissance de la demande et celle de l’offre. En 2000, l’écart de production potentielle a été de 4,5 %, c’est-à-dire que l’Irlande avait une demande de 4,5 % supérieure à sa production. En 2001, ce chiffre s’élève à 5,4 %. Nous parlons par conséquent d’une politique budgétaire très expansive, alors que le gouvernement irlandais s’était engagé dans les grandes orientations de politique économique à mener une politique budgétaire plutôt restrictive, pour compenser les autres problèmes. Nous en arrivons au deuxième point soulevé par M. von Wogau et qui me paraît particulièrement intéressant : l’économie irlandaise est relativement petite et son impact sur la zone monétaire est minime. Cette argumentation est vraie et elle pourrait nous amener à conclure - comme nombre d'économistes - que si nous n’avions pas d’autres types d’engagement, pourquoi agir sur l’Irlande, si cela n'altère pas la politique monétaire ? Je crois que, face à cet argument, nous devons nous poser une double question. Premièrement, pouvons-nous traiter différemment les États membres de l’Union européenne ? Certains États peuvent-ils faire ce qu’ils considèrent comme opportun et d’autres non, selon qu’ils sont plus grands ou plus petits ? Deuxième point important : nous pourrions discuter de la pertinence de ce modèle pour l’avenir, mais ce n’est en tout cas pas le modèle que nous appliquons aujourd’hui, conformément à la législation en vigueur. Il est par conséquent absolument indispensable, tout au moins pour la Commission, si elle veut assumer son rôle de gardienne des Traités, d’appliquer les Traités tels qu’ils existent. À partir de là, la Commission a fait ce qu’elle considérait comme son devoir, à savoir envoyer une recommandation au Conseil de ministres, en vertu de l’article 99, paragraphe 4. J’ai insisté beaucoup pour que l’on ne parle pas de sanctions, quand j’évoque la recommandation. Je comprends que, sur le plan médiatique, il est beaucoup plus attractif de parler de sanctions. Quand nous parlons de recommandation, nous signalons au gouvernement irlandais que sa politique budgétaire est incompatible avec ce qu’il a convenu et pose des problèmes supplémentaires de surchauffe à son économie. Nous évaluons la recommandation dans l’exposé des motifs en ces termes : "nous considérons que cette surchauffe est de 0,5 %". Nous pouvons en discuter. C’est un chiffre qui dépend des méthodologies appliquées. Évidemment, à partir de là, c’est au gouvernement irlandais de faire ce qu’il juge opportun. La position de la Commission a été présentée au Conseil de ministres, qui l’a approuvée par consensus. Telle est la situation dans laquelle nous sommes pour le moment et, tout comme vous, je crois qu’il faut lui donner l’importance qui lui revient, parce que, même si c’est un jalon important dans l’application de notre modèle de coordination des politiques économiques, nous ne devons pas essayer de tirer des conclusions que la Commission n’a jamais voulu tirer, loin s'en faut. Je commence par la fin : pourquoi nos décisions n’affectent-elles en rien les transferts de ressources ? Parce que nous parlons de coordination des politiques économiques et non pas de problèmes de politique régionale, de concurrence, de fiscalité ou de n’importe quel autre élément. Je tiens à commencer par un commentaire, afin que nous sachions ou tirions au clair quel est le modèle dont nous sommes convenus dans le traité de Maastricht. En vertu de celui-ci, la coordination des politiques économiques se base sur un instrument approuvé chaque année en juin par les conseils européens, sur proposition des ministres de l’Économie et des Finances, intitulé "Grandes orientations de politique économique". C’est le document de base de notre coordination de la politique économique, que vous connaissez bien parce que vous avez plus d'une fois eu l’occasion d'en discuter en commission économique et monétaire. Ce document inclut des décisions d’ordre général et des décisions spécifiques des États membres, parmi lesquelles des recommandations concrètes, approuvées à l’unanimité par le Conseil européen - je tiens à le souligner - et, évidemment, le point de vue de chacun des États membres qui les signent. Il est certain qu’à côté des grandes orientations de politique économique et pour maintenir un bon équilibre entre la politique fiscale et la politique monétaire, on met en branle le pacte de stabilité. Il s’ensuit que nous pouvons parfois avoir l’impression que, comme dans le cas de l’Irlande, des interventions sont contradictoires, difficiles à comprendre dans le cadre du respect des critères du pacte de stabilité. Tout d'abord - je crois que c’est important -, sur le plan du pacte de stabilité, l’Irlande a amplement et facilement respecté le pacte de stabilité ; elle continue de le faire et le comportement des autorités irlandaises mérite des éloges pour le bon fonctionnement des finances publiques et le progrès des réformes structurelles. L’économie irlandaise a continué de croître avec vigueur en 2000, mais - pour aborder votre premier point - il n'est pas moins vrai que l’économie irlandaise est en situation de surchauffe. La surchauffe est-elle importante pour les équilibres globaux ? Je ne cherche pas à savoir si chaque mesure spécifique est correcte ou non, c’est de la responsabilité des États membres et il n’y a rien à objecter. Nous parlons de positions globales générales. Le problème de surchauffe de l’économie irlandaise n’est pas nouveau. Il apparaissait déjà dans les grandes orientations de politique économique de 1998. Il a subsisté en 1999 et maintenant en 2000. D’après une décision proposée par les ministres de l’Économie, adoptée en 2000 par le Conseil européen et applicable dans chaque État membre, l’application de la politique budgétaire doit assurer la stabilité économique, vu l’extension de la surchauffe dans l’économie, et le budget de l’an 2001 doit être géré dans cet objectif. Quel est - disons - le contenu du budget de l’an 2001 ? Je crois que cela peut nous aider à expliquer deux questions : qu'est-ce qui préoccupe la Commission d’abord et les États membres ensuite. Je vous donne deux chiffres du budget 2001 : les dépenses courantes prévues dans le budget supposent une augmentation de 1,06 % du produit intérieur brut irlandais et une diminution de 0,57 % des impôts. La conjugaison de ces deux facteurs entraîne une augmentation de la demande totale de 1,6 % du produit intérieur brut irlandais."@fr6 "Signora Presidente, vorrei ringraziare l'onorevole von Wogau per aver sollevato una questione che credo meriti un dibattito. L'onorevole von Wogau ha articolato in modo corretto la riflessione e cercherò di seguire il filo dei suoi ragionamenti. C'è un altro dato che mi pare interessante riguardo agli indirizzi di massima delle politiche economiche. Il messaggio è: "trovate o mantenete una situazione di equilibrio nella politica di bilancio, eventualmente adottando una politica di bilancio un po' più restrittiva che compensi le difficoltà che possa avere l'Irlanda in conseguenza di una politica monetaria, definita per la zona euro, logicamente più espansiva di quanto richiedano le condizioni irlandesi". Se analizziamo, per esempio, l'impatto in termini di incidenza primaria sull'attivo di bilancio aggiornato ciclicamente, che sono i dati che noi utilizziamo di norma per analizzare il comportamento delle economie, vediamo che mentre nel 2000 il dato era di uno stimolo dovuto al bilancio pari a 0,4 punti del PIL, nel 2001 lo stesso dato è di 0,9 punti del PIL. Tutto questo, peraltro, è in discussione tra il governo irlandese e la Commissione. Il primo ritiene che i dati da noi calcolati contengono un incremento addizionale di 0,3 punti, mentre noi, con i dati forniti da loro - la faccenda è in discussione in Eurostat -, possiamo elaborare dei dati un po' diversi. Perciò nella raccomandazione parliamo dello 0,5, tenendo conto, di fatto, di questa situazione. Terzo elemento: un tema importante nel comportamento delle economie è come funziona l'offerta rispetto alla domanda e se l'aumento della domanda è molto rapido rispetto all'offerta esistente. Questo tecnicamente si misura con quello che si chiama il potenziale di produzione, vale a dire la misura in cui la crescita della domanda supera la crescita dell'offerta. Nel 2000, si è registrato un del 4,5 per cento, cioè in Irlanda la domanda era superiore alla produzione del 4,5 per cento. Nel 2001, lo stesso dato si eleva al 5,4 per cento. Ne consegue che parliamo di una politica di bilancio molto espansionistica, mentre l'impegno assunto dal governo irlandese nell'ambito degli indirizzi di massima delle politiche economiche era quello di attuare una politica di bilancio in via di principio più restrittiva, per compensare gli altri problemi esistenti. Passiamo al secondo punto citato dall'onorevole von Wogau, che mi sembra molto interessante: l'economia irlandese è relativamente piccola ed ha un impatto minimo nella zona monetaria. Questo ragionamento è giusto e potrebbe portarci a concludere, come hanno fatto molti economisti, che se non avessimo impegni di altro tipo, perché mai dovremmo intervenire in Irlanda, che non incide sulla politica monetaria? Ritengo che riguardo a questo ragionamento dobbiamo porci una duplice domanda. In primo luogo, possiamo trattare in modo diverso tra loro gli Stati membri dell'Unione europea? Alcuni Stati possono fare quello che ritengono opportuno ed altri no, a seconda se siano più grandi o più piccoli? Secondo punto importante: potremmo discutere sull'opportunità di applicare questo modello in futuro ma in ogni caso non è questo il modello che stiamo applicando oggi, nel rispetto della normativa in vigore. E' dunque indispensabile, per lo meno per la Commissione - se dobbiamo attenerci al nostro ruolo di custode dei Trattati - applicare i Trattati così come sono. Su questa base, la Commissione ha fatto quello che considerava il proprio dovere, cioè inviare una raccomandazione al Consiglio, ai sensi dell'articolo 99, paragrafo 4. Ho reiterato più volte che quando dico raccomandazione non mi riferisco a sanzioni. Capisco che in termini di mezzi di comunicazione è molto più facile parlare di sanzioni. Ma quando parliamo di raccomandazioni vuol dire che segnaliamo al governo irlandese che la politica di bilancio da esso definita non è coerente con quanto concordato e comporta problemi addizionali di surriscaldamento dell'economia. Abbiamo valutato la raccomandazione nella motivazione, affermando: "consideriamo che tale surriscaldamento sia dello 0,5 per cento". Possiamo discuterne. E' un dato che dipende dalle metodologie utilizzate. Evidentemente, su questa base, spetta al governo irlandese agire nel modo che ritiene opportuno. La posizione della Commissione è stata presentata al Consiglio dei ministri, che l'ha approvata all’unanimità. E' questa la situazione in cui ci troviamo in questo momento e sono d'accordo con l’onorevole nel ritenere che si debba darle l'importanza che ha, perché pur trattandosi di una pietra miliare nell'applicazione del nostro modello di coordinamento delle politiche economiche, non dobbiamo cercare di trarne conclusioni che non hanno nulla a che vedere con gli intenti della Commissione. Incomincio dalla fine: perché le nostre decisioni non influiscono in nessun modo sui trasferimenti di risorse? Perché parliamo del coordinamento della politica economica, ossia né di problemi di politica regionale, né di concorrenza, né di imposizione fiscale, né di nessun altro di questi temi. Vorrei fare un primo commento per chiarire il modello concordato nel Trattato di Maastricht. Secondo quest'ultimo, il coordinamento delle politiche economiche si basa su uno strumento approvato annualmente dai Consigli europei nel mese di giugno, su proposta dei ministri economici e finanziari, denominato "Indirizzi di massima delle politiche economiche". E' questo il documento fondamentale del nostro coordinamento della politica economica, che l’onorevole conosce bene perché ha avuto modo di discuterne più volte in seno alla commissione per i problemi economici e monetari. Il documento comprende alcune decisioni di carattere generale ed altre specifiche rivolte a determinati Stati membri, contenenti raccomandazioni concrete, le quali - sottolineo - sono approvate all'unanimità dal Consiglio europeo, e il punto di vista di ciascuno Stato membro firmatario. E' vero che, insieme agli indirizzi di massima delle politiche economiche, per mantenere un equilibrio adeguato tra la politica fiscale e la politica monetaria, si attiva il patto di stabilità. Ne deriva che alcune volte si può avere l'impressione che, come nel caso dell'Irlanda, esista una contraddizione tra azioni, che possono sembrare difficili da comprendere, relative all'adempimento dei criteri del patto di stabilità. In primo luogo - e credo che sia importante -, dal punto di vista del patto di stabilità l'Irlanda si è caratterizzata e continua a caratterizzarsi per una grande facilità nel suo adempimento e il comportamento delle autorità irlandesi merita il massimo elogio per il buon funzionamento delle finanze pubbliche e per l'avanzamento delle riforme strutturali. E' vero che l'economia irlandese ha continuato a crescere vigorosamente nel 2000, ma è altrettanto vero - e qui entriamo nel merito del primo punto sollevato - che l'economia irlandese si trova in fase di surriscaldamento. Il surriscaldamento è un tema importante dal punto di vista degli equilibri globali? Non mi pronuncio assolutamente sulla correttezza dei singoli provvedimenti specifici, che è responsabilità degli Stati membri e su cui non c'è nulla da obiettare. Stiamo parlando di posizioni globali generali. Il problema del surriscaldamento dell'economia irlandese non è una novità: risale al 1998 ed era già rispecchiato negli indirizzi di massima delle politiche economiche di quell'anno, come anche in quelli del 1999 e del 2000. Nel 2000 si diceva - mi riferisco ad una decisione adottata dal Consiglio europeo su proposta dei Ministri dell'economia ed applicabile in ciascuno Stato membro - che la politica di bilancio deve garantire la stabilità economia, data l'entità del surriscaldamento dell'economia, per cui il bilancio 2001 va gestito con quest'obiettivo. Qual è il - diciamo - contenuto del bilancio 2001? Io credo che questo possa aiutarci a chiarire due punti: da che cosa deriva la preoccupazione, primo, della Commissione e, secondo, degli Stati membri. Do due elementi del bilancio 2001: la spesa corrente votata nella legge finanziaria suppone un incremento dell'1,06 per cento del prodotto interno lordo irlandese e la riduzione delle tasse comporta a sua volta un incremento dello 0,57 per cento. Pertanto, lo stimolo complessivo della domanda derivante da questi due fattori equivale all'1,6 per cento del prodotto interno lordo irlandese."@it9 "Madam President, I should like to thank Mr von Wogau for having raised a subject I believe deserves to be debated. His approach was correct when it comes to the way in which this matter is to be reflected upon, and I shall try to follow his line of reasoning. There is another fact I think is interesting on the subject of the broad economic guidelines we were talking about. The message is to seek or maintain a balanced budgetary policy and, if necessary, to have a somewhat more restrictive budgetary policy designed to offset any difficulties Ireland might have as a result of a monetary policy which is defined for the eurozone and is, logically enough, too expansive for Irish conditions. If, for example, we analyse the figures which we normally use to see how economies behave and which show the main impact on the cyclically adjusted surplus, we see that, whereas in 2000 the figure was a budgetary increase of 0.4% of GDP, in 2001 the figure was 0.9%. This matter is certainly being discussed by the Irish Government and the Commission. The former believes that the figures we have calculated show an additional 0.3% increase. On the basis of the figures provided to us by the government – and this is the topic under discussion in Eurostat – we are able to arrive at somewhat different figures. That is why, in the recommendation, we effectively acknowledge this situation and refer to 0.5%. I would turn now to a third factor. An important topic when it comes to the behaviour of economies is the way in which supply operates in relation to demand and whether the growth in demand is more rapid than existing supply. In technical terms, we measure this using what is called the potential output gap, which shows the amount by which demand is growing in excess of supply. In 2000, the potential output gap was 4.5%. In other words, Ireland was demanding 4.5% more than what it was producing. In 2001, that figure has risen to 5.4%. We are therefore talking about a very expansionist budgetary policy, at a time when the Irish Government has committed itself, in terms of the broad economic guidelines, to a budgetary policy which, in principle, ought to be more restrictive with a view to offsetting the other problems. Let us move on to the second point which you raised and which I think is especially interesting: the fact that the Irish economy is relatively small and its impact on the eurozone minimal. That argument makes sense and might lead us – like many economists – to conclude by asking why, if we did not have any other types of commitment, we should take action over Ireland if that country does not affect monetary policy. I also believe that, in connection with this argument, we ought to be asking ourselves two related questions. Firstly, can we treat the Member States of the European Union unequally? And should some Member States be able to do what they themselves consider appropriate while others cannot, according to whether they are smaller or larger countries? The second important point is that we could discuss whether that is the model to be applied in the future. But in any case, that is not the model we are applying today in accordance with current legislation. It is therefore absolutely vital, at least from the Commission’s point of view, that, if we are to fulfil our role as guardian of the Treaties, we should apply the Treaties in the form in which they exist at present. On this basis, the Commission did what it considered its duty, which was to send a recommendation to the Council of Ministers in accordance with the provisions of Article 99(4). I very much emphasised the fact that, when I speak of a recommendation, I am not referring to sanctions. I appreciate that, from the media’s point of view, it is much more appealing to talk in terms of sanctions. When we speak about recommendations, we are indicating to the Irish Government that the budgetary policy it has defined is inconsistent with what they agreed and will lead to additional problems concerned with the overheating of its economy. In the explanatory statement, we put a figure on the recommendation, saying that we considered there to be 0.5% overheating. That is something we can discuss. The figure will vary depending upon the methodologies we use. On that basis, it is obviously for the Irish Government to do what it considers appropriate. The Commission’s position was presented to the Council of Ministers, which approved it by consensus. That is the situation in which we find ourselves at the moment and, like yourselves, I believe it must be accorded due importance because, if it is indeed an important milestone in applying our model for coordinating economic policies, we ought not to attempt to draw conclusions of a kind which the Commission never of course intended. I shall begin at the end, with the question of why our decisions do not in any way affect transfers of resources. Why are we talking about the coordination of economic policy? We are talking neither about problems of regional policy, nor of competition, nor of taxation, nor of any other such factor. I want to make an initial remark so that we are all familiar with, or are clear about, the model we have agreed in the Treaty of Maastricht, according to which the coordination of economic policies is based on a tool, known as the broad economic guidelines, approved each June by European Councils at the proposal of the Ministers of Finance. This is the basic document for economic policy coordination, and one with which you are very familiar because you have had occasion to discuss it more than once in the Committee on Economic and Monetary Affairs. This document includes decisions of a general kind, together with decisions aimed specifically at Member States and containing practical recommendations which – I want to emphasise – are unanimously approved by the European Council. Obviously, the document also includes the points of view of each and every one of the Member States which sign the decisions. In order to maintain a proper balance between fiscal and monetary policies, the Stability Pact is, of course, implemented alongside the broad economic guidelines. As a result, we may sometimes have the impression that, as in the case of Ireland, actions are taken which may be difficult to reconcile with observing the criteria of the Stability Pact. I believe it is important to say first of all that Ireland has met the requirements of the Stability Pact and continues to do so, with more than enough room to spare, and that the Irish authorities deserve every kind praise for pushing ahead with their structural reforms and running the public finances well. It is true that the Irish economy has continued to grow very strongly in the year 2000, but also true – and we are now coming on to the first point you raised – that it is overheating. Is overheating important in terms of a balanced overall picture? I have no intention whatsoever of getting into whether each specific measure is or is not correct. Such measures are the responsibility of the Member States, and I have no objections to make. We are talking about general, overall positions. Overheating of the Irish economy is not a new problem. It dates back to 1998 and had already been revealed in the broad economic guidelines. It was also revealed in 1999 and again in 2000. In the year 2000 – and I am referring here to a decision adopted by the European Council, proposed by the Ministers of Finance and applicable in every Member State – it was stated that, given the further overheating of the economy, budgetary policy had to be used to ensure economic stability and that the 2001 budget ought to be managed with that in mind. What are, so to speak, the contents of the 2001 budget? I believe that knowing this may help us to clarify two issues: what is the reason for the concern of the Commission, firstly, and of the Member States, secondly. I shall quote two facts from the 2001 budget: the fact that the current expenditure approved in the budget assumes a 1.06% increase in Irish Gross Domestic Product, and the fact that tax is to be reduced by 0.57%. As a result of these two factors, total demand is therefore being stimulated to the tune of 1.6% of Irish Gross Domestic Product."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, ik wil de heer von Wogau bedanken voor het feit dat hij dit debat heeft aangezwengeld, want ik denk dat dit onderwerp een debat verdient. Hij heeft het probleem zeer correct ingeleid en ik zal proberen zijn overwegingen te volgen. Dan is er nog een interessant gegeven: in het kader van de globale richtsnoeren voor het economisch beleid zeiden wij: “Probeert u bij uw begrotingsbeleid een toestand van evenwicht te bereiken of te handhaven en voert u, zonodig, eerder een enigszins restrictief begrotingsbeleid om de moeilijkheden van Ierland te compenseren die het gevolg zijn van het door de eurozone bepaalde monetaire beleid, dat uiteraard expansiever is dan de Ierse omstandigheden vereisen”. Als wij bijvoorbeeld het primaire effect op het cyclisch gecorrigeerde overschot analyseren - dit is het cijfer dat wij normaal gesproken gebruiken om het gedrag van de economie weer te geven - dan zien wij dat de begrotingsimpuls, die voor het jaar 2000 0,4% bedroeg, in 2001 stijgt tot 0,9% van het BBP. Over het exacte cijfer verschillen de Ierse regering en de Commissie van mening. De Ierse regering zegt dat onze berekening een bijkomende verhoging van 0,3% oplevert. Wij komen op basis van de gegevens die zij ons verstrekken - hierover loopt nu een discussie binnen Eurostat - tot iets andere resultaten dan zij. Daarom hanteren wij in de aanbeveling een cijfer van 0,5%. Dan is er nog een derde element: een belangrijke factor die het gedrag van de economie bepaalt, is de verhouding en de ontwikkeling van de vraag en het aanbod. Wij meten dit met wat in een vakterm ofwel productiepotentieel wordt genoemd. Hiermee meten wij hoeveel de vraag sneller groeit dan het aanbod. In 2000 bedroeg de 4,5%, dat wil zeggen dat de vraag in Ierland 4,5% hoger lag dan de productie. Voor 2001 stijgt dit cijfer tot 5,4%. Wij hebben derhalve te maken met een sterk expansionistisch begrotingsbeleid, terwijl de door de Ierse regering aanvaarde afspraak in de globale richtsnoeren voor het economisch beleid uitging van een in principe eerder restrictief beleid om andere problemen te compenseren. Dan komen wij bij het tweede, mijns inziens zeer boeiende punt dat u heeft aangesneden: de Ierse economie is relatief klein en het effect ervan op de monetaire zone is minimaal. Deze redenering houdt steek en, als wij geen andere verplichtingen hadden, zouden wij ons - zoals veel economen overigens doen - kunnen afvragen waarom wij tegenover Ierland moeten optreden als het probleem toch geen gevolgen heeft voor het monetair beleid. Met betrekking tot deze redenering moeten wij ons twee dingen afvragen. In de eerste plaats of wij de lidstaten van de Europese Unie verschillend mogen behandelen. Kunnen sommige landen doen en laten wat zij willen en andere niet naargelang het grote of kleine landen betreft? Ten tweede: wij kunnen bespreken of wij dit model in de toekomst willen invoeren, maar het is nu eenmaal niet het model van de onze huidige wetgeving. Voor de Commissie, als hoedster van de Verdragen, komt het erop aan dat de Verdragen worden toegepast. De Commissie heeft derhalve gedaan wat zij als haar plicht beschouwt, namelijk een aanbeveling sturen naar de Raad van ministers overeenkomstig het bepaalde in artikel 99, lid 4. Ik wil nogmaals benadrukken dat het hier gaat om een aanbeveling, niet om een sanctie. Ik begrijp wel dat het voor de media veel aantrekkelijker is om van sancties te spreken. Maar het gaat dus om een aanbeveling, waarin wij de Ierse regering wijzen op het feit dat haar begrotingsbeleid niet in overeenstemming is met de afspraken en dat er bovendien het bezwaar aan kleeft dat het de oververhitting van de economie in de hand werkt. In de toelichting evalueren wij de aanbeveling met de woorden “wij zijn van mening dat de oververhitting 0,5% bedraagt”. Nu, hier valt over te discussiëren. Het is een cijfer dat afhangt van de toegepaste methodologie. Maar het is natuurlijk aan de Ierse regering om naar eigen goeddunken te handelen. Wij hebben het standpunt van de Commissie voorgelegd aan de Raad van ministers, die het met eenparigheid van stemmen heeft goedgekeurd. Dat is de situatie waarin wij ons nu bevinden. Ik ben het met u eens dat wij dit voorval niet buiten proporties mogen opblazen. Weliswaar is het een belangrijke mijlpaal in de ontwikkeling van ons model voor de coördinatie van het economisch beleid, maar wij mogen er natuurlijk geen zaken in lezen die de Commissie nooit heeft bedoeld. Ik zal met zijn laatste punt beginnen. Waarom hebben onze besluiten geen gevolgen voor de overschrijvingen van fondsen? De reden hiervan is dat het hier gaat om de coördinatie van het economisch beleid, niet om vraagstukken van het regionaal beleid, het mededingingsbeleid, het fiscaal beleid of wat dan ook. Staat u mij toe dat ik een kort overzicht geef van het model dat wij in het Verdrag van Maastricht zijn overeengekomen. Dit model voor coördinatie van het economisch beleid is gebaseerd op een instrument van de zogeheten “globale richtsnoeren voor het economisch beleid”, die elk jaar in juni worden goedgekeurd door de Europese Raad, op voorstel van de Raad van ministers van Economische Zaken en Financiën. Dit document is de basis voor de coördinatie van het economisch beleid en u kent het overigens goed, want u heeft meer dan eens de gelegenheid gehad om het te bespreken in de Commissie economische en monetaire zaken. Dit document bevat een aantal algemene besluiten en een aantal specifieke besluiten voor de lidstaten. Het gaat om concrete aanbevelingen die - en ik wil dit benadrukken - met eenparigheid van stemmen worden goedgekeurd door de Europese Raad en die uiteraard het standpunt van alle lidstaten weerspiegelen, want die ondertekenen het stuk. Naast de globale richtsnoeren voor het economisch beleid hebben wij dan nog het stabiliteitspact voor de veiligstelling van het evenwicht tussen het fiscaal en het monetair beleid. In verband met de prestaties van een land in verband met het stabiliteitspact kan er soms - zoals in het geval van Ierland – verwarring ontstaan. Dan ontstaat de indruk van een tegenstrijdigheid. In de eerste plaats - en dit is mijns inziens van groot belang - beweegt Ierland zich ruim en met gemak binnen de marges van het stabiliteitspact. De Ierse autoriteiten verdienen alle lof voor het goede functioneren van de overheidsfinanciën en voor de goede vooruitgang van de structurele hervormingen. De Ierse economie is in het jaar 2000 snel blijven groeien, maar - en nu kom ik op uw eerste punt te spreken - de Ierse economie raakt oververhit. Is de oververhitting van belang in het kader van het globale evenwicht? Het is niet aan mij om te beoordelen of alle specifieke maatregelen al dan niet correct zijn. Dat is de verantwoordelijkheid van de lidstaten en daar hebben wij niets tegen in te brengen. Dit voor wat betreft de grote lijnen van het beleid. De oververhitting van de Ierse economie is geen nieuw probleem. Dit probleem dateert reeds van 1998 en werd ook toen al vermeld in de globale richtsnoeren voor het economisch beleid. Hetzelfde gebeurde in 1999 en in het jaar 2000. In het jaar 2000 werd gezegd - ik heb het nu over een besluit van de Europese Raad, op voorstel van de ministers van Economische Zaken en van toepassing op alle lidstaten - dat het begrotingsbeleid, gezien de toenemende oververhitting van de economie, moest worden ingezet ten gunste van de economische stabiliteit en dat de begroting voor 2001 met die doelstelling moest worden opgesteld. En wat is nu de inhoud van de begroting voor 2001? Ik denk dat wij de reden voor de bezorgdheid van de Commissie en de lidstaten aan de hand van twee punten kunnen toelichten. Ik geef u twee cijfers van de begroting voor 2001: de op de begroting opgevoerde lopende uitgaven stijgen met 1,06% van het Ierse bruto binnenlands product; de belastingverlaging bedraagt 0,57%. Opgeteld stimuleren deze factoren de vraag derhalve met 1,6% van het Ierse bruto binnenlands product."@nl2 "Senhora Presidente, gostaria de agradecer ao senhor deputado Karl von Wogau o facto de ter abordado uma questão que, na realidade, merece ser discutida. Considero correcta a sua proposta sobre o modo de abordar o assunto, e vou tentar seguir o seu raciocínio. Há outro aspecto que me parece interessante, também ele relacionado com as grandes orientações de política económica. A mensagem é: procurem ou mantenham uma situação equilibrada da política orçamental e, se necessário, sigam uma política orçamental um pouco mais restritiva, que compense as dificuldades que a Irlanda possa ter em consequência de uma política monetária definida para a zona euro, que, logicamente, é mais expansionista, no caso da Irlanda. Se analisarmos, por exemplo, o impacto, em termos de incidência primária sobre o ajustado ciclicamente, que são os dados que normalmente utilizamos para verificar o comportamento das economias, vemos que o aumento orçamental de 0,4% do PIB, em 2000, passou para 0,9% do PIB, em 2001. Esta é uma das questões que está, obviamente, a ser discutida entre o Governo irlandês e a Comissão. Aquele considera que os números que nós calculámos acrescentam 0,3% suplementares. Nós, com os números que nos dão – o assunto está a ser discutido no Eurostat – podemos chegar a resultados algo diversos. Daí falarmos de 0,5%, na recomendação, admitindo, assim, essa situação. O terceiro ponto, bastante importante para o comportamento das economias, é o modo como funciona a oferta e a procura. A questão está em saber se o crescimento da procura é muito rápido em relação à oferta existente. O cálculo é feito tecnicamente através do chamado potencial de produção, quando a procura aumenta mais que a oferta. No ano 2000, a diferença do foi de 4,5%, ou seja, a Irlanda tinha uma procura 4,5% superior ao que produzia. No ano 2001, esse número aumenta para 5,4%. Estamos, pois, a falar de uma política orçamental muito expansionista, quando o compromisso que o Governo irlandês tinha assumido nas grandes orientações de política económica era uma política orçamental que, em princípio, deveria ser mais restritiva para compensar os restantes problemas. Passemos agora ao segundo ponto levantado pelo senhor deputado, ponto que me parece especialmente interessante, e que é o facto de a economia irlandesa ser relativamente pequena e de o seu impacto na zona monetária ser mínimo. O raciocínio parece lógico e poderia levar-nos à conclusão, como a muitos economistas, de que, se não tivéssemos outros tipos de compromisso, não haveria razão para intervir no caso da Irlanda, uma vez que não há repercussões na política monetária Em resposta a este argumento, impõe-se uma dupla pergunta. Em primeiro lugar, será que podemos tratar de diverso modo os Estados-Membros da União Europeia? Será que certos Estados podem fazer o que entenderem conveniente e outros não, conforme sejam maiores ou menores? Poder-se-á, sem dúvida, discutir se esse será ou não o modelo a aplicar futuramente, mas, seja como for, esse não é o modelo actualmente aplicável, nos termos da legislação em vigor. É, pois, absolutamente imprescindível, pelo menos para a Comissão, que deve cingir-se ao seu papel de guardiã dos Tratados, aplicar os Tratados tais como são. Em suma, a Comissão fez o que considerou ser seu dever, isto é, enviou uma recomendação ao Conselho de Ministros, nos termos do disposto no nº 4 do artigo 99º. Eu insisti muito no facto de não me estar a referir a sanções, ao falar de recomendação. Eu compreendo que falar de sanções tem um impacto mediático muito maior, mas, quando falamos de recomendações, estamos tão-somente a chamar a atenção do Governo irlandês para o facto de a política orçamental que definiu contrariar o que acordaram, além de desencadear novos problemas de sobreaquecimento da sua economia. Analisámos a recomendação na exposição de motivos, em que se diz: “consideramos que esse sobreaquecimento é de 0,5%”. Este é um valor discutível, pois depende da metodologia que utilizarmos. Evidentemente, a partir daí, cabe ao Governo irlandês fazer o que considerar pertinente. A posição da Comissão foi apresentada ao Conselho de Ministros, que a aprovou por unanimidade. Esta é a situação em que nos encontramos neste momento, e, tal como afirma o senhor deputado, penso que se lhe deve dar a importância que merece, porque, embora corresponda a um objectivo importante na aplicação do nosso modelo de coordenação de políticas económicas, não devemos tentar tirar conclusões a que, obviamente, a Comissão nunca chegou. Começarei pelo fim, explicando por que razão as nossas decisões não influem absolutamente nada nas transferências de recursos. É que estamos a falar de coordenação de política económica, não de problemas de política regional, nem de competência, nem de fiscalidade, nem de nenhum outro elemento desse tipo. Permitam-me uma observação prévia, para que saibamos ou para que fique claro qual é o modelo que acordámos no Tratado de Maastricht. Segundo o Tratado, a coordenação das políticas económicas baseia-se num instrumento anualmente aprovado pelos Conselhos Europeus no mês de Junho, sob proposta dos Ministros da Economia e Finanças, denominado “Grandes orientações da política económica”. É esse o documento de base da nossa coordenação de política económica, que o senhor deputado bem conhece, porque teve a oportunidade de o discutir, mais de uma vez, na Comissão dos Assuntos Económicos e Monetários. Esse documento contém decisões de carácter geral e decisões específicas por Estado-Membro, com recomendações concretas, que, devo salientar, são aprovadas unanimemente pelo Conselho Europeu, além da posição de cada um dos Estados-Membros que as assinam, obviamente. É certo que, juntamente com as grandes orientações de política económica, e para manter o justo equilíbrio entre política fiscal e política monetária, se prevê o pacto de estabilidade. Daí que, por vezes, possamos ter a sensação, por exemplo, na Irlanda, de que existem resultados de algum modo contraditórios, que podem ser difíceis de entender, em matéria de cumprimento dos critérios do pacto de estabilidade. Em primeiro lugar – penso que isto é importante – em relação ao pacto de estabilidade, a Irlanda teve e continua a ter níveis de cumprimento folgados, cómodos, do pacto de estabilidade, e o comportamento das autoridades irlandesas merece os maiores elogios pelo bom funcionamento das finanças públicas e pelo avanço das suas reformas estruturais. É verdade que a economia irlandesa manteve um forte crescimento no ano 2000, mas - e aqui entramos no primeiro ponto que o senhor deputado levantou – não há dúvida de que a economia irlandesa está numa situação de sobreaquecimento. Será essa uma questão importante em termos de equilíbrios globais? Eu não tenho de dizer se esta ou aquela medida é ou não correcta. A responsabilidade cabe aos Estados-Membros, não há objecções a fazer. Estamos a falar de posições globais gerais. O problema do sobreaquecimento da economia irlandesa não é novo, pois aparece já em 1998 nas grandes orientações de política económica, tendo-se mantido em 1999 e em 2000. No ano 2000, dizia-se – estou a referir-me a uma decisão adoptada pelo Conselho Europeu, proposta pelos Ministros da Economia e aplicável em cada Estado-Membro – dizia-se, pois, que a utilização da política orçamental deve assegurar a estabilidade económica, dada a extensão do sobreaquecimento na economia, pelo que a elaboração do orçamento de 2001 deve ter em conta este objectivo. Qual é, digamos assim, o conteúdo do orçamento de 2001? Eu penso que isto nos pode ajudar a compreender a preocupação que sentem tanto a Comissão como os Estados-Membros. Em relação ao orçamento de 2001, apontarei dois números: as despesas correntes inscritas no orçamento revelam um aumento de 1,06% do Produto Interno Bruto irlandês, e a redução de impostos, 0,57%. Por conseguinte, o aumento da procura total, resultante destes dois factores, é de 1,6% do Produto Interno Bruto irlandês."@pt11 "Fru talman! Jag vill tacka von Wogau för att han har tagit upp en fråga som jag tror förtjänar en debatt. Hans resonemang kring hur vi bör ta oss an frågan är riktigt och jag skall försöka följa detta. Det finns en annan intressant uppgift angående det vi sade om de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken. Dess innebörd är: "eftersträva eller upprätthåll en balans i er budgetpolitik och för, om det är nödvändigt, en något restriktivare budgetpolitik som kompenserar de svårigheter som kan drabba Irland till följd av en penningpolitik som fastställs för euroområdet och som logiskt sett är mer expansiv för de irländska förhållandena. Om vi till exempel undersöker vilken effekten blir, i termer som den primära effekten på det cykliskt anpassade överskottet, som är de siffror vi i normala fall använder oss av för att se hur ekonomierna beter sig, ser vi att medan siffran år 2000 var en budgetimpuls på 0,4 enheter av BNI är den 0,9 enheter av BNI år 2001. Den frågan är nu föremål för diskussion mellan den irländska regeringen och kommissionen. Den förstnämnda anser att de siffror vi har räknat fram innebär en ökning med ytterligare 0,3 enheter. Vi kan med de siffror som de lägger fram – frågan diskuteras i Eurostat – komma fram till ett annat resultat. Därför talar vi i vår rekommendation om 0,5 och tillåter således i praktiken denna situation. För det tredje: en viktig fråga i ekonomiernas beteende är hur utbudet fungerar i förhållande till efterfrågan och om ökningen av efterfrågan sker mycket snabbt i förhållande till det befintliga utbudet. Det mäter vi tekniskt sett med hjälp av det som kallas gap, produktionskapacitet, det vill säga hur mycket större ökningen är av efterfrågan än av utbudet. År 2000 var skillnaderna i 4,5 procent, det vill säga efterfrågan i Irland översteg landets produktion med 4,5 procent. År 2001 kommer den siffran att uppgå till 5,4 procent. Vi talar således om en i högsta grad expansionistisk budgetpolitik, när åtagandet som den irländska regeringen godtog i de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken var en mer restriktiv budgetpolitik för att kompensera de övriga problemen. Nu kommer vi in på den andra frågan ni tog upp och som jag finner synnerligen intressant: den irländska ekonomin är relativt liten och dess effekt på det monetära området är minimal. Det är ett riktigt argument och borde leda oss, liksom många ekonomer, till slutsatsen att om vi inte hade andra typer av åtaganden, varför då påverka Irland om det inte har någon betydelse för penningpolitiken? Jag anser att vi med ett sådant argument bör ställa oss en dubbelsidig fråga. För det första: kan vi behandla Europeiska unionens medlemsstater olika? Kan vissa stater agera som de vill och andra inte, beroende på om de är stora eller små? Den andra viktiga frågan: vi kan diskutera om det här är den modell vi vill använda i framtiden, men det är i vilket fall som helst inte den modell vi använder i dag enligt den gällande lagstiftningen. Därför är det helt nödvändigt, åtminstone för kommissionen om vi skall uppfylla vår roll som fördragens väktare, att tillämpa de fördrag som finns. Mot bakgrund av detta har kommissionen gjort det den ansåg vara dess uppgift, nämligen skicka en rekommendation till ministerrådet, i enlighet med artikel 99.4, och jag upprepar att när jag talar om en rekommendation menar jag inte sanktioner. Jag är medveten om att det i massmediala termer är mycket intressantare att tala om sanktioner. När vi talar om rekommendationer visar vi den irländska regeringen att den budgetpolitik den har fastställt inte överensstämmer med det den har lovat och de har dessutom problem med en överhettning av sin ekonomi. Vi gör en utvärdering av rekommendationen i motiveringen enligt vilken vi anser att överhettningen är på 0,5 procent. Det kan diskuteras. Det är en siffra som är beroende av vilken metod vi använder. Sedan är det givetvis upp till den irländska regeringen att göra det den finner lämpligt. Kommissionens ståndpunkt lades fram i ministerrådet och antogs med enhällighet. Det är den situation vi för närvarande befinner oss i och jag anser, precis som ni, att vi måste uppmärksamma denna, för även om det är en viktig milstolpe i tillämpningen av vår modell för en samordning av den ekonomiska politiken bör vi inte försöka dra sådana slutsatser som kommissionen aldrig har avsett. Jag börjar med slutet: varför påverkar inte våra beslut överföringen av medlen? För vi talar om en samordning av den ekonomiska politiken. Vi talar varken om problem i regionalpolitiken eller kompetens eller beskattning eller något liknande. Jag vill ge en första kommentar så att vi alla vet, eller snarare kan bekräfta, vilken modell vi har enats om i Maastrichtfördraget. Enligt fördraget grundar sig samordningen av den ekonomiska politiken på ett instrument som varje år på finansministrarnas initiativ godkänns av Europeiska rådet i juni, kallat "De allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken". Det är det dokument som ligger till grund för vår samordning av den ekonomiska politiken, som ni känner till, för ni har haft mer än ett tillfälle att diskutera detta i utskottet för ekonomi och valutafrågor. Dokumentet innehåller allmänna beslut och särskilda beslut av medlemsstaterna om konkreta rekommendationer som – det vill jag poängtera – antas med enhällighet av Europeiska rådet, liksom synpunkterna från den enskilda medlemsstat som undertecknar dessa. Det stämmer att stabilitetspakten initieras vid sidan av de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken för att upprätthålla balansen mellan skattepolitiken och penningpolitiken. Dessutom kan vi ibland få intrycket av att det – som i Irlands fall – råder en motsättning mellan åtgärder som kan vara svårbegripliga beträffande uppfyllandet av kriterierna i stabilitetspakten. För det första – och det tror jag är viktigt – med tanke på stabilitetspakten, har Irland uppfyllt och fortsätter att uppfylla delar av stabilitetspakten och de irländska myndigheternas agerande är verkligen berömvärt med tanke på den offentliga sektorns goda finanser och framgångarna med de strukturella reformerna. Det skedde en fortsatt enorm tillväxt av den irländska ekonomin under 2000, men det är sant – och här kommer vi in på den första frågan ni tar upp – att det råder en överhettning av den irländska ekonomin. Är överhettningen en viktig fråga med tanke på den globala jämvikten? Jag vill inte gå in på om de enskilda åtgärderna är riktiga eller ej. Det är medlemsstaternas ansvar och där finns inget att invända. Vi diskuterar de generella globala synpunkterna. Problemet med överhettningen av den irländska ekonomin är inget nytt i sig. Det är en fråga som går tillbaka till år 1998 och som redan då återspeglades i de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken. Frågan togs även upp år 1999 och sedan igen år 2000. År 2000 sades det – jag syftar på ett beslut som fattades av Europeiska rådet på förslag av finansministrarna och som är tillämpbart i varje medlemsstat – att budgetpolitiken måste garantera en ekonomisk stabilitet, med tanke på omfattningen av överhettningen i ekonomin, och budgeten 2001 bör därför förvaltas med den målsättningen. Vilket är – låt mig kalla det – innehållet i budgeten 2001? Jag tror att det kan vara till vår hjälp att klarlägga ett par frågor: för det första vad det är som ger kommissionen, och därefter medlemsstaterna, anledning till oro. Jag vill nämna två siffror från budgeten 2001: de löpande utgifterna som har röstats fram i budgeten innebär en ökning av den irländska bruttonationalprodukten med 1,06 procent; skattesänkningen en ökning med 0,57 procent. Därmed uppgår den totala framställan, till följd av dessa båda faktorer, till 1,6 procent av den irländska bruttonationalinkomsten."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Comisión"12 "Solbes,"12 "potential output"13 "potential output gap"13,8,1,2,12,7,11,9 "potential output gap)"5 "superavit"11

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph