Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-02-15-Speech-4-198"

PredicateValue (sorted: default)
rdf:type
dcterms:Date
dcterms:Is Part Of
dcterms:Language
lpv:document identification number
"en.20010215.8.4-198"4
lpv:hasSubsequent
lpv:speaker
lpv:spoken text
"Señor Presidente, en cuanto a China, señalaría que la Unión Europea está firmemente decidida a impulsar el respeto de los derechos humanos en esa zona, como en otras partes del mundo, y que compartimos la preocupación del Parlamento acerca de la libertad religiosa en este país. Sobre estos puntos algunos de ustedes ha planteado qué íbamos a hacer. Lo que sí puedo asegurarles es que la Comisión aprovechará precisamente el contexto de las reuniones Unión Europea-ASEAN para plantear todos estos problemas en contactos bilaterales. Estas reuniones tendrán lugar en Bruselas el primer semestre de este año y en ellas hablaremos de todo lo antes indicado y también de los distintos problemas específicos que ustedes han planteado sobre casos concretos de presos políticos. En cuanto a Guinea-Conakry, me gustaría señalar que la situación en ese país nos preocupa, especialmente por el deterioro que se está produciendo en la situación humanitaria como consecuencia de los ataques sufridos por el Frente Unido Revolucionario. Apoyamos totalmente las tentativas de mediación que está haciendo la CEDEAO. Han planteado ustedes el problema de los refugiados: la Comisión considera que debe darse prioridad absoluta a su realojamiento en los campos más distantes de la frontera, es decir, lo más alejados que sea posible de las zonas de combate. En la fase actual no cabe pensar en la solución de repatriarlos a Sierra Leona, por lo que hay dos objetivos prioritarios: reforzar los campos en torno a Kissidougou, al norte de Gueckedou, y adaptar las vías de acceso hacia esos campamentos. La Comisión ejerce una doble acción a través de ECHO, por una parte en el marco del plan de intervención 2000 para los refugiados de Sierra Leona, donde ya se ha destinado un importe superior a los dos millones y medio de euros a las operaciones de Guinea y los contratos con las ONG asociadas que se están modificando para tener en cuenta los últimos acontecimientos. ECHO también prepara dos decisiones de financiación para 2001: una a favor de Sierra Leona, de 11 millones de euros, y otra en favor de Guinea, de entre 3 y 6 millones de euros. Dos temas adicionales que se han comentado durante el debate: las responsabilidades de Liberia -¿qué se puede hacer?- y los problemas en Guinea. En cuanto a Liberia, me gustaría señalar que el informe de expertos de las Naciones Unidas sobre las armas y diamantes en Sierra Leona es evidente, como ustedes han señalado, que pone de manifiesto las responsabilidades de Liberia en el conflicto. Actualmente se están debatiendo las posibles acciones contra Charles Taylor. ¿Qué puede hacer la Comisión mientras tanto? Utilizar los instrumentos que tenemos a nuestra disposición y, en ese sentido, se está analizando la posibilidad de lanzar un procedimiento de consultas con respecto a Liberia, aplicando el artículo 96 del Acuerdo de Cotonou. En cuanto a Guinea, es verdad que la situación se está deteriorando; recientemente se ha aplicado la pena de muerte a 5 personas y no se ha aclarado, como algunos de ustedes también han mencionado el tema de Alpha Condé. Sobre este punto concreto, la Comisión ha trasladado las preocupaciones al respecto a una delegación guineana que, encabezada por el Ministro de Asuntos Exteriores, ha visitado Bruselas a finales del mes de enero. En cuanto a Nigeria, me gustaría señalar que la Comisión deplora la flagelación de una adolescente con arreglo a la ley islámica y está preocupada, precisamente por la aplicación de la en algunas zonas de Nigeria. La Comisión es consciente -y creo que ustedes también- de que la situación en Nigeria es políticamente muy delicada y de que el nuevo Gobierno elegido democráticamente está intentando mejorar el respeto de los derechos humanos en este país. La Comisión y los Estados miembros nos reuniremos en marzo para intentar alcanzar alguna posición común sobre Nigeria. En esta reunión se planteará cuál es la mejor manera de tratar estos distintos temas. Mientras tanto ustedes planteaban: ¿qué podemos hacer? Una misión procedente de Bruselas está discutiendo, en Nigeria, cómo se va a llevar a cabo el futuro programa destinado a este país. La cuestión del respeto de derechos humanos, la democracia y el Estado de derecho serán temas que prioritariamente se tomarán en consideración para las decisiones que se tengan que adoptar al respecto. El último tema que ustedes me han planteado es el problema de Pakistán. La Comisión reconoce, de acuerdo con las resoluciones presentadas por sus Señorías sobre la libertad de expresión en Pakistán, que el incidente recientemente producido en el puesto fronterizo de Peshawar es un asunto alarmante, especialmente lamentable porque Pakistán, hasta ahora, ha respetado, en general, la libertad de prensa, sobre todo desde el golpe militar de octubre de 1999. Es verdad que su posición, en términos comparables con otros países del sur de Asia es o ha sido relativamente buena. Pero el incidente pone de manifiesto que la Unión Europea debe permanecer atenta a la cuestión de la libertad de expresión en general y a la libertad de prensa en particular. Existe el temor de que la existencia de una prensa independiente y variada, admitida hasta ahora por este país, uno de los más liberales en el ámbito islámico, pueda verse comprometida. A pesar de las excusas públicas presentadas por la dirección del periódico es verdad que no hay ninguna garantía de que no se adopte ninguna actuación contra ellos. En caso de que se hiciera, esto contribuiría, sin duda alguna, a crear una atmósfera hostil para la prensa en general. Por eso consideramos que es imprescindible llevar a cabo una minuciosa investigación del incidente para determinar si el cierre del periódico obedece a posibles intereses no claramente definidos. Al margen de todo ello, la legítima preocupación por la seguridad del personal del periódico está relacionada, como algunos de ustedes han señalado, con la aplicación de la ley sobre la blasfemia. La Comisión considera que el Gobierno militar debe hacer un mayor esfuerzo para controlar la intolerancia religiosa en Pakistán y lamenta que se paralizaran iniciativas anteriores para modificar la ley sobre la blasfemia. En las conversaciones políticas específicas con el Gobierno pakistaní que tuvieron lugar en noviembre del pasado año 2000, la troika, al tiempo que felicitaba al Gobierno por su compromiso a favor del respeto de los derechos humanos y la libertad de los medios de comunicación, señalaba que seguía habiendo problemas en algunas áreas, en particular en materia de restricciones para la actividad de los partidos políticos y las prácticas judiciales. Y también en aquel momento la troika señaló su inquietud por las concesiones que se estaban haciendo a algunos grupos que propugnaban la intolerancia. En ausencia de un contrapeso democrático, la influencia de tales grupos puede sin duda alguna incrementarse. ¿Qué está haciendo la Comisión para mejorar la situación en el campo de los derechos humanos? La Comisión está dispuesta a respaldar cualquier acción emprendida por organizaciones de la sociedad civil en Pakistán, que se financiarán a través de la iniciativa europea en favor de la democracia y los derechos humanos y está estudiando también la posibilidad de apoyar medidas para mejorar la buena gestión de los asuntos públicos en Pakistán, que redundará en beneficio de todos. Durante los últimos veinte años, es verdad que las condiciones de vida de la mayoría de la población china parecen haber mejorado. Gracias a las reformas económicas y a la liberalización, la libertad y la autodeterminación personal han crecido; pero es verdad que existe todavía una gran distancia entre los compromisos internacionales que China adopta y la situación de los derechos humanos en la práctica. En 1996 se estableció un diálogo bilateral sobre derechos humanos entre la Unión Europea y China y, en ese marco, mantenemos un franco debate sobre estos asuntos. Un tema clave es la libertad religiosa, respecto al cual la Unión Europea manifiesta reiteradamente su preocupación ante la represión en aquel país de actividades religiosas y otras de otro carácter, a las que ustedes han hecho referencia. Estamos hablando no sólo de las Iglesias católica y protestantes, sino también de cualquier otro tipo de creencias. Posteriormente haré alguna referencia a Falun Gong. Otros temas planteados con China son la represión de la disidencia política, las condiciones arbitrarias de detención, el recurso frente a la pena de muerte y la represión de las minorías étnicas. También instamos a China para que ratifique, rápidamente y sin reservas, el Pacto Internacional sobre Derechos Económicos, Sociales y Culturales y el Pacto Internacional de Derechos Civiles y Políticos, de las Naciones Unidas, que consideramos un elemento fundamental para la mejora de los derechos individuales. Este campo de los derechos humanos es uno de los temas preferentes de nuestro trabajo, donde creo que podemos mejorar nuestras relaciones. Ahora bien, el diálogo es sólo una opción -y eso lo sabemos muy bien- cuyo objetivo es conseguir resultados. Mantener el diálogo si no se consiguen avances no tiene ninguna justificación. El Consejo de Asuntos Generales de la Unión expresó abiertamente este punto de vista en sus conclusiones, publicadas el pasado 22 de enero, sobre el diálogo bilateral entre China y la Unión Europea sobre derechos humanos. En sus intervenciones han hecho ustedes referencia específica a tres temas que me parecen de interés. En primer lugar, en cuanto a Falun Gong, me gustaría señalar que la Comisión está especialmente preocupada por los informes que estamos recibiendo sobre tortura y malos tratos infligidos a los seguidores del movimiento, así como por la severidad de las sentencias pronunciadas contra algunos de sus miembros. Por eso, la Comisión ha instado reiteradamente a China para que revise estas sentencias. Nos parece que hay que respetar plenamente todas las garantías en un juicio justo con una defensa adecuada. Sobre la posición de la Unión en lo que se refiere a la resolución relativa a China en Ginebra, posiblemente ustedes saben que todavía no se ha adoptado una decisión. Sin duda alguna, el debate que hoy hemos tenido en esta Asamblea constituirá un elemento básico y fundamental para nuestra decisión. En cuanto a la actuación respecto al Tíbet, es verdad que las minorías étnicas siguen siendo motivo de nuestra preocupación. También querría señalar sobre este asunto que se ha instado a China para que avance en el camino hacia el pleno respeto de la identidad cultural, lingüística y religiosa del pueblo tibetano y para que entable un diálogo abierto con el Dalai Lama. En cuanto a la situación de Lao, querría asegurarles que la Comisión comparte totalmente su preocupación por la protección de los derechos humanos en la República Democrática Popular Lao. Durante el último año, es verdad que se han podido apreciar algunos indicios positivos, por ejemplo la firma de los dos pactos de las Naciones Unidas sobre derechos humanos: el Pacto Internacional sobre Derechos Civiles y Políticos y el Pacto Internacional de Derechos Económicos, Sociales y Culturales. El problema ahora es su rápida puesta en marcha y ratificación, y es lo que espera la Comisión, por la Asamblea Nacional. Pero, aun consiguiendo que se dé este paso, todavía queda mucho trabajo por hacer. Un motivo de especial preocupación para todos es el hecho de que no se tolere, por ejemplo, el ejercicio de la oposición política, como lo muestra la detención de varias personas en octubre y noviembre de 1999 por manifestarse contra el Gobierno. Ustedes hacen referencia, en su informe, a la situación de antiguos funcionarios, como el Sr. Latsamy Kamphoui y el Sr. Sackchittaphong, presos de conciencia que siguen detenidos y sobre los que la Unión Europea ha apelado al Gobierno en repetidas ocasiones para que los libere por razones humanitarias."@es12
lpv:translated text
"Hr. formand, med hensyn til Kina vil jeg gerne fremhæve, at Den Europæiske Union er fast besluttet på at fremme overholdelsen af menneskerettighederne i dette område lige som alle andre steder i verden, og at vi deler Parlamentets bekymring for religionsfriheden i dette land. Nogle af Dem har spurgt, hvad vi vil gøre ved disse spørgsmål. Det, jeg kan forsikre Dem om, er, at Kommissionen netop vil udnytte EU/ASEAN-møderne til at fremlægge alle disse problemer ved bilaterale kontakter. Disse møder vil finde sted i Bruxelles i første kvartal af indeværende år, og her vil vi tale om alt det ovennævnte og også om forskellige specifikke problemer, som De har bragt op vedrørende konkrete tilfælde med politiske fanger. Om Guinea vil jeg gerne påpege, at situationen i dette land bekymrer os meget, især på grund af forringelsen af den humanitære situation som følge af angreb fra Den Forenede Revolutionære Front. Vi støtter fuldt ud ECOWAS' mæglingsforsøg. De nævnte problemet med flygtninge. Kommissionen mener, at indkvartering af flygtningene i de lejre, der ligger længst fra grænsen, bør gives højeste prioritet, således at flygtningene kommer så langt væk som muligt fra kampzonerne. I den nuværende fase kan der ikke være tale om at repatriere dem til Sierra Leone, hvorfor der er to hovedmål: at styrke lejrene omkring Kissidougou nord for Guéckédou og at tilpasse adgangsvejene til disse lejre. Kommissionen udfører en dobbelt gerning via ECHO, på den ene side inden for rammerne af interventionsplan 2000 for flygtninge i Sierra Leone, hvortil der allerede er bevilget et beløb på over 2,5 millioner euro til operationerne i Guinea, og på den anden side via kontrakterne med de associerede ngo'er, som justeres efter de seneste hændelser. ECHO forbereder også to finansieringsbeslutninger for 2001, en til Sierra Leone på 11 millioner euro og en til Guinea på 3-6 millioner euro. To andre emner, som er blevet kommenteret under debatten, er Liberias ansvar - hvad kan der gøres? - og problemerne i Guinea. Med hensyn til Liberia vil jeg gerne påpege, at det, som De nævnte, er indlysende, at FN's ekspertrapport om våben og diamanter i Sierra Leone belyser Liberias ansvar i konflikten. På nuværende tidspunkt drøftes eventuelle aktioner mod Charles Taylor. Hvad kan Kommissionen gøre så længe? Bruge de instrumenter, vi har til rådighed, og i denne forbindelse analyseres muligheden for at igangsætte en høringsprocedure vedrørende Liberia i henhold til artikel 96 i Cotonou-aftalen. Hvad angår Guinea, er det sandt, at situationen bliver værre. For nylig er fem mennesker blevet henrettet, og som nogle af Dem nævnte, er sagen om Alpha Condé ikke afklaret. Kommissionen har ytret sine bekymringer om dette konkrete punkt til en guineansk delegation, som under ledelse af udenrigsministeren besøgte Bruxelles i slutningen af januar. Med hensyn til Nigeria vil jeg gerne påpege, at Kommissionen beklager piskningen af en ung pige i henhold til islamisk lov og er netop bekymret for anvendelsen af Sharia i nogle områder i Nigeria. Kommissionen - og De selv sikkert også - ved, at den politiske situation i Nigeria er meget følsom, og at den nye demokratisk valgte regering forsøger at forbedre overholdelsen af menneskerettighederne i landet. Kommissionen og medlemsstaterne mødes i marts for at forsøge at finde frem til en fælles holdning om Nigeria. Ved dette møde vil det blive drøftet, hvorledes disse forskellige emner bedst behandles. De spurgte, hvad vi kunne gøre så længe. En mission fra Bruxelles drøfter i Nigeria, hvordan det fremtidige program til dette land kan gennemføres. Spørgsmålet om overholdelse af menneskerettighederne, demokratiet og retsstaten er emner, som vil blive højt prioriteret og taget i betragtning ved de beslutninger, som skal træffes i denne forbindelse. Det sidste emne, som De fremlagde, er problemet med Pakistan. Kommissionen anerkender i overensstemmelse med de beslutninger, som De har fremlagt om ytringsfrihed i Pakistan, at den nylige hændelse ved grænseposten Peshawar er alarmerende og især beklagelig, fordi Pakistan indtil nu generelt har respekteret pressefriheden, især siden militærkuppet i oktober 1999. Det er sandt, at landets holdning er eller har været relativt god sammenlignet med andre lande i det sydlige Asien. Men denne hændelse viser, at Den Europæiske Union bør være opmærksom på spørgsmålet om ytringsfrihed generelt og pressefrihed i særdeleshed. Det frygtes, at en uafhængig og alsidig presse, som indtil nu har været tilladt i landet, som er et af de mest liberale i den islamiske verden, kan blive sat på spil. Til trods for de offentlige undskyldninger fra ledelsen af avisen er der ingen garanti for, at der ikke vil blive truffet foranstaltninger imod dem. Hvis dette skulle ske, vil det uden tvivl bidrage til at skabe en fjendtlig stemning for pressen i almindelighed. Vi mener derfor, at det er nødvendigt at gennemføre en grundig undersøgelse af hændelsen for at afgøre, om lukningen af avisen tjener nogle eventuelt ikke klart definerede interesser. Ud over alt dette er den ægte bekymring for avispersonalets sikkerhed, som nogle af Dem påpegede, forbundet med anvendelsen af loven om blasfemi. Kommissionen mener, at militærregeringen bør gøre en større indsats for at kontrollere den religiøse intolerance i Pakistan og beklager, at tidligere initiativer til ændring af blasfemiloven er standset. I de specifikke politiske drøftelser med den pakistanske regering i november 2000 lykønskede trojkaen regeringen med dens løfte om overholdelse af menneskerettighederne og pressefriheden, men påpegede samtidig, at der stadig var problemer på nogle områder, især i forbindelse med begrænsning af de politiske partiers aktivitet og retspraksis. Trojkaen understregede også sin bekymring over de indrømmelser, der blev givet til visse grupper, som kæmpede for intolerancen. På grund af den manglende demokratiske modvægt kan sådanne gruppers indflydelse uden tvivl øges. Hvad gør Kommissionen for at forbedre menneskerettighedssituationen? Kommissionen er indstillet på at støtte enhver handling fra organisationer i det pakistanske samfund, som vil blive finansieret via det europæiske initiativ for demokrati og menneskerettigheder, og undersøger også muligheden for at støtte foranstaltninger til forbedring af den offentlige forvaltning i Pakistan, hvilket ville være en fordel for alle. Det er sandt, at leveforholdene for størstedelen af den kinesiske befolkning synes at være blevet forbedret i de seneste 20 år. Takket være de økonomiske reformer og liberaliseringen er den enkeltes frihed og selvbestemmelse øget, men det er sandt, at der stadig er stor afstand mellem de internationale forpligtelser, som Kina har påtaget sig, og menneskerettighedssituationen i praksis. I 1996 indledte Den Europæiske Union og Kina en bilateral dialog om menneskerettigheder, og inden for disse rammer fører vi en åben dialog om disse emner. Et hovedemne er religionsfriheden, og Den Europæiske Union har gang på gang ytret sin bekymring over Kinas undertrykkelse af religiøse aktiviteter og andre aktiviteter, som De henviste til. Vi taler her ikke kun om den katolske og protestantiske kirke, men om alle trosretninger. Senere vil jeg omtale Falun Gong. Andre emner, som er taget op med Kina, er undertrykkelse af politisk afvigelse, tilfældige anholdelser, appel mod dødsstraf og undertrykkelse af de etniske mindretal. Vi opfordrer også Kina til hurtigt og uforbeholdent at ratificere FN's Internationale Pagt om De Økonomiske, Sociale og Kulturelle Rettigheder og FN's Internationale Pagt om De Civile og Politiske Rettigheder, som vi betragter som et grundlæggende element for forbedring af befolkningens rettigheder. Menneskerettighederne er et af de områder, der har størst prioritet i vores arbejde, og hvor jeg tror, vi kan forbedre vores forbindelser. Men dialogen er kun en mulighed - og det ved vi udmærket - hvis formål er at opnå resultater. At fortsætte dialogen, hvis der ikke opnås fremskridt, tjener intet formål. Unionens Råd (almindelige anliggender) har åbent udtrykt denne holdning i sine konklusioner af 22. januar 2001 om den bilaterale dialog mellem Kina og Den Europæiske Union vedrørende menneskerettigheder. De har selv i Deres indlæg henvist specifikt til tre emner, som jeg finder interessante. For det første vil jeg med hensyn til Falun Gong gerne fremhæve, at Kommissionen især er bekymret for de rapporter, vi modtager om tortur og mishandling af bevægelsens tilhængere, og de strenge domme, som er afsagt over nogle af medlemmerne. Kommissionen har derfor gentagne gange opfordret Kina til at revidere disse domme. Vi mener, at man fuldt ud må respektere alle garantier i en retfærdig retssag med et passende forsvar. Hvad angår Unionens holdning til beslutningen i Genève om Kina, ved De muligvis, at der endnu ikke er truffet en beslutning. Vores debat her i Parlamentet i dag vil uden tvivl udgøre et grundelement for vores beslutning. Med hensyn til handlingerne over for Tibet er det sandt, at de etniske mindretal stadig bekymrer os. Jeg vil også gerne på dette område påpege, at Kina er blevet opfordret til at følge vejen mod fuld respekt for den tibetanske befolknings kulturelle, sproglige og religiøse identitet og indlede en åben dialog med Dalai Lama. Hvad angår situationen i Laos, vil jeg gerne forsikre Dem om, at Kommissionen fuldt ud deler Deres bekymring om overholdelse af menneskerettighederne i Den Demokratiske Folkerepublik Laos. Det er sandt, at der hele sidste år sås enkelte positive tegn, f.eks. undertegnelsen af de to FN-pagter om menneskerettigheder, nemlig Den Internationale Pagt om De Civile og Politiske Rettigheder og Den Internationale Pagt om De Økonomiske, Sociale og Kulturelle Rettigheder. Problemet er nu at få dem gennemført hurtigt og ratificeret af nationalforsamlingen, og det er det, som Kommissionen venter på. Men selv om dette opnås, er der stadig meget arbejde, som skal gøres. Noget, der bekymrer alle, er, at man f.eks. ikke tolererer politisk opposition, hvilket bevises ved, at flere personer blev arresteret i oktober og november 1999 for at have demonstreret imod regeringen. De nævner i Deres rapport situationen for tidligere embedsmænd som hr. Latsamy Khamphoui og hr. Sakchittaphong, samvittighedsfanger, der fortsat er fængslet, og Den Europæiske Union har adskillige gange appelleret til regeringen om at frigive dem af humanitære årsager."@da1
"Herr Präsident, zu China möchte ich bemerken, dass die Europäische Union fest entschlossen ist, die Achtung der Menschenrechte in dieser Region wie in anderen Teilen der Welt zu fördern, und dabei teilen wir die Sorge des Parlaments in Bezug auf die Religionsfreiheit in diesem Land. Zu diesen Punkten fragte jemand von Ihnen, was wir tun würden. Ich kann Ihnen hier versichern, dass die Kommission gerade den Rahmen der Treffen Europäische Union–ASEAN nutzen wird, um alle diese Probleme in bilateralen Kontakten zur Sprache zu bringen. Diese Beratungen werden im ersten Halbjahr dieses Jahres in Brüssel stattfinden, und dort wird über alle genannten Themen sowie über die verschiedenen spezifischen Probleme, die Sie zu konkreten Fällen politischer Gefangener vorgetragen haben, gesprochen. Was Guinea-Conakry betrifft, so möchte ich darauf verweisen, dass uns die Lage in diesem Land besorgt stimmt, insbesondere angesichts der Verschlechterung der humanitären Situation als Folge der Angriffe der Vereinigten Revolutionären Front. Wir unterstützen uneingeschränkt die Vermittlungsversuche der ECOWAS. Sie haben das Flüchtlingsproblem angesprochen: Die Kommission ist der Ansicht, dass der Unterbringung der Flüchtlinge in möglichst weit von der Grenze entfernten Gebieten, das heißt, so weit wie möglich von den Kampfgebieten entfernt, absolute Priorität eingeräumt werden muss. In der jetzigen Phase kann nicht an eine Lösung gedacht werden, sie nach Sierra Leone zurückzuführen, weshalb zwei Ziele Vorrang haben: die Verstärkung der Lager um Kissidougou, im Norden von Gueckedou, und die Verbesserung der Zugangswege zu diesen Lagern. Die Kommission ist über ECHO im doppelten Sinne tätig, einerseits im Rahmen des Krisenplans 2000 für die Flüchtlinge von Sierra Leone, wo schon ein Betrag von über zweieinhalb Millionen Euro für die Operationen Guineas und die Verträge mit den assoziierten NRO zugewiesen wurde, die gerade geändert werden, um die jüngsten Ereignisse zu berücksichtigen. ECHO bereitet auch zwei Finanzierungsbeschlüsse für 2001 vor: einen zugunsten von Sierra Leone über 11 Millionen Euro und einen anderen für Guinea zwischen 3 und 6 Millionen Euro. In der Debatte wurden Bemerkungen zu zwei weiteren Themen gemacht: zur Verantwortung von Liberia – was kann getan werden? – und zu den Problemen in Guinea. Zu Liberia möchte ich sagen, dass der Expertenbericht der Vereinten Nationen über die Waffen und Diamanten in Sierra Leone die Verantwortung Liberias in dem Konflikt offen zu Tage legt. Derzeit werden die möglichen Aktionen gegen Charles Taylor diskutiert. Was kann die Kommission in der Zwischenzeit tun? Die uns zur Verfügung stehenden Instrumente nutzen, und in diesem Sinne wird in Anwendung von Artikel 96 des Cotonou-Abkommens die Möglichkeit eines Konsultationsverfahrens in Bezug auf Liberia geprüft. In Guinea verschärft sich die Situation in der Tat immer mehr, kürzlich wurden 5 Personen zum Tode verurteilt, und wie einige von Ihnen ebenfalls ansprachen, ist die Situation von Alpha Condé nicht geklärt. Zu diesem konkreten Punkt teilte die Kommission einer guineischen Delegation, die unter der Leitung des Außenministers Ende Januar Brüssel besuchte, ihre Besorgnisse mit. Im Zusammenhang mit Nigeria möchte ich darauf hinweisen, dass die Kommission die Auspeitschung einer jungen Frau auf der Grundlage des islamischen Gesetzes bedauert und gerade wegen der Anwendung der in einigen Regionen Nigerias besorgt ist. Die Kommission ist sich bewusst – und ich glaube, Sie sind es auch –, dass die Lage in Nigeria politisch sehr heikel ist und die neue demokratisch gewählte Regierung bestrebt ist, die Achtung der Menschenrechte in diesem Land zu verbessern. Die Kommission und die Mitgliedstaaten treffen sich im März, um zu versuchen, einen gemeinsamen Standpunkt zu Nigeria zu finden. Auf dieser Tagung wird darüber beraten, wie diese verschiedenen Themen am besten zu behandeln sind. Was können wir bis dahin tun, fragen Sie. Eine Mission aus Brüssel diskutiert derzeit in Nigeria, wie das künftige Programm für dieses Land in die Praxis umgesetzt werden soll. Die Frage der Achtung der Menschenrechte, die Demokratie und der Rechtsstaat werden Themen sein, die bei den diesbezüglichen Entscheidungen vorrangig zu bedenken sein werden. Die letzte Frage, die Sie mir gestellt haben, betrifft Pakistan. Die Kommission erklärt, dass, wie auch in Ihren Entschließungen über die Meinungsfreiheit zum Ausdruck kommt, der jüngste Zwischenfall am Grenzübergang von Peshawar alarmierend und besonders bedauerlich ist, da Pakistan die Pressefreiheit bis jetzt im Allgemeinen respektiert hat, vor allem seit dem Militärputsch vom Oktober 1999. Zwar ist oder war Pakistans Position im Vergleich zu anderen Ländern Südasiens relativ gut, aber der Zwischenfall verdeutlicht, dass die Europäische Union weiterhin die Frage der freien Meinungsäußerung im Allgemeinen und die Pressefreiheit im Besonderen mit Aufmerksamkeit verfolgen muss. Es gibt Befürchtungen, dass der Bestand einer unabhängigen und diversifizierten Presse, die bis jetzt in diesem Land zugelassen ist, einer der liberalsten in der islamischen Welt, gefährdet sein könnte. Trotz der öffentlichen Entschuldigungen durch die Direktion der Zeitung gibt es keine wirkliche Garantie, dass nicht gegen sie vorgegangen wird. Sollte dies geschehen, würde damit dem Entstehen einer feindlichen Atmosphäre gegenüber der Presse im Allgemeinen Vorschub geleistet. Deshalb sind wir der Auffassung, dass eine gründliche Untersuchung des Zwischenfalls unumgänglich ist, um zu ermitteln, ob die Schließung der Zeitung etwaigen nicht klar definierten Interessen dient. Abgesehen davon steht die legitime Sorge um die Sicherheit der Mitarbeiter der Zeitung, wie einige von Ihnen sagten, im Zusammenhang mit der Anwendung des Gesetzes über Blasphemie. Die Kommission ist der Meinung, dass die Militärregierung größere Anstrengungen unternehmen muss, um die religiöse Intoleranz in Pakistan zu kontrollieren, und bedauert, dass frühere Initiativen zur Änderung des Gesetzes über Blasphemie ins Stocken geraten sind. In den spezifischen politischen Gesprächen mit der pakistanischen Regierung, die im November 2000 stattfanden, hat die Troika die Regierung zu ihrem Engagement für die Achtung der Menschenrechte und der Pressefreiheit beglückwünscht und gleichzeitig darauf hingewiesen, dass noch Probleme in einigen Bereichen vorhanden sind, insbesondere in Bezug auf die Restriktionen für die Tätigkeit der politischen Parteien und die Rechtspraktiken. Und dabei brachte die Troika auch ihre Beunruhigung angesichts der Zugeständnisse gegenüber einigen Gruppen mit intoleranten Auffassungen zum Ausdruck. Fehlt ein demokratisches Gegengewicht, kann der Einfluss solcher Gruppen zweifellos anwachsen. Was tut die Kommission, um die Situation auf dem Gebiet der Menschenrechte zu verbessern? Die Kommission ist bereit, jegliche Aktionen von Organisationen der Zivilgesellschaft in Pakistan zu unterstützen, die über die europäische Initiative für Demokratie und Menschenrechte finanziert werden, und prüft derzeit auch die Möglichkeit der Förderung von Maßnahmen zur Verbesserung der verantwortungsvollen Staatsführung in Pakistan, die für alle von Vorteil wäre. In den letzten zwanzig Jahren scheinen sich die Lebensbedingungen der Mehrheit der chinesischen Bevölkerung in der Tat verbessert zu haben. Dank der Wirtschaftsreformen und der Liberalisierung sind die persönliche Freiheit und Selbstbestimmung gewachsen, aber es besteht doch noch einer großer Unterschied zwischen den internationalen Verpflichtungen, die China eingegangen ist, und der Menschenrechtssituation in der Praxis. 1996 wurde zwischen der Europäischen Union und China ein bilateraler Dialog über Menschenrechte aufgenommen, und in diesem Rahmen führen wir eine offene Debatte über diese Fragen. Ein Schlüsselthema ist die Religionsfreiheit. Dazu hat die Europäische Union wiederholt ihre Sorge angesichts der Repressionen in jenem Land zum Ausdruck gebracht, die sich gegen religiöse und andersartige Aktivitäten, wie sie von Ihnen angeführt wurden, richten. Wir sprechen nicht nur von der katholischen und den protestantischen Kirchen, sondern auch von anderen Glaubensrichtungen. Auf Falun Gong komme ich noch zu sprechen. Weitere mit China behandelte Fragen sind die Unterdrückung der politisch Andersdenkenden, die willkürlichen Inhaftierungen, der Rechtsbehelf gegen die Todesstrafe und die Unterdrückung der ethnischen Minderheiten. Wir drängen China ebenfalls, den Internationalen Pakt über wirtschaftliche, soziale und kulturelle Rechte und den Internationalen Pakt über bürgerliche und politische Rechte der Vereinten Nationen, die wir als Grundelemente für die Verbesserung der Individualrechte betrachten, zügig und vorbehaltlos zu ratifizieren. Dieses Gebiet der Menschenrechte ist eines der Themen, das in unserer Arbeit an vorderer Stelle steht und wo wir meiner Ansicht nach unsere Beziehungen verbessern können. Nun, der Dialog ist nur eine Option – das wissen wir sehr genau –, um zu Ergebnissen zu kommen. Es macht keinen Sinn, einen Dialog zu führen, ohne dass Fortschritte erzielt werden. Der Rat „Allgemeine Angelegenheiten“ der Union hat diesen Standpunkt offen in seinen am 22. Januar dieses Jahres veröffentlichten Schlussfolgerungen zum bilateralen Dialog zwischen China und der Europäischen Union über Menschenrechte zum Ausdruck gebracht. In Ihren Reden sind Sie speziell auf drei Themen eingegangen, die mir interessant erscheinen. Zunächst möchte ich in Bezug auf Falun Gong darauf hinweisen, dass die Kommission besonders über die Berichte besorgt ist, die wir über Folterungen und Misshandlungen der Anhänger der Bewegung erhalten, sowie über die Härte der gegen einige ihrer Mitglieder gefällten Urteile. Deshalb hat die Kommission China wiederholt aufgefordert, diese Urteile zu revidieren. Wir sind der Auffassung, dass in einem rechtmäßigen Verfahren mit einer angemessenen Verteidigung alle Garantien uneingeschränkt gegeben sein müssen. Was die Position der Union im Hinblick auf die Entschließung über China in Genf angeht, so wissen Sie vielleicht, dass noch keine Entscheidung getroffen wurde. Zweifellos wird die heute in diesem Plenum geführte Debatte unsere Entscheidung wesentlich und grundlegend beeinflussen. Zu unserer Haltung in Bezug auf Tibet lässt sich sagen, dass die ethnischen Minderheiten weiterhin Gegenstand unserer Sorge sind. In diesem Zusammenhang möchte ich auch bemerken, dass China gedrängt wird, weitere Schritte in Richtung auf die volle Respektierung der kulturellen, sprachlichen und religiösen Identität des tibetanischen Volks zu unternehmen und in einen offenen Dialog mit dem Dalai Lama einzutreten. Zur Situation in Laos möchte ich Ihnen versichern, dass die Kommission Ihre Besorgnis um den Schutz der Menschenrechte in der Volksdemokratischen Republik Laos voll und ganz teilt. Im letzten Jahr konnten einige positive Anzeichen registriert werden, beispielsweise die Unterzeichnung der beiden Pakte der Vereinten Nationen über Menschenrechte: den Internationalen Pakt über bürgerliche und politische Rechte und den Internationalen Pakt über wirtschaftliche, soziale und kulturelle Rechte. Das Problem besteht jetzt in ihrer zügigen Umsetzung und Ratifizierung. Das erwartet die Kommission von der Nationalversammlung. Aber selbst wenn dieser Schritt getan wird, bleibt noch viel Arbeit. Besonders bekümmert uns alle die Tatsache, dass beispielsweise die politische Opposition nicht geduldet wird, wie die Verhaftung mehrerer Personen aufgrund ihrer Äußerungen gegen die Regierung im Oktober und November 1999 zeigt. Sie gehen in Ihrem Bericht auf die Situation der ehemaligen Funktionäre wie Herrn Latsamy Kamphoui und Herrn Sackchittaphong ein, Gesinnungshäftlinge, die weiterhin in Haft sind und für deren Freilassung aus humanitären Gründen die Europäische Union wiederholt an die Regierung appelliert hat."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, όσον αφορά την Κίνα θα επεσήμανα ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση είναι αποφασισμένη να προωθήσει το σεβασμό των ανθρωπίνων δικαιωμάτων σ’ αυτή την περιοχή, και συμμεριζόμαστε την ανησυχία του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου σχετικά με τη θρησκευτική ελευθερία σ’ αυτή τη χώρα. Σχετικά μ’ αυτά τα σημεία ορισμένοι από εσάς έθεσαν το ερώτημα τι σκοπεύουμε να κάνουμε. Αυτό που μπορώ να σας διαβεβαιώσω είναι ότι η Επιτροπή θα εκμεταλλευτεί δεόντως το πλαίσιο των συναντήσεων Ευρωπαϊκής Ένωσης-Συνδέσμου Νοτιονατατολικών Ασιατικών Χωρών για να θέσει αυτά τα προβλήματα σε διμερείς επαφές. Αυτές οι συναντήσεις θα λάβουν χώρα στις Βρυξέλλες το πρώτο εξάμηνο αυτού του χρόνου και σ’ αυτές θα μιλήσουμε για όλα όσα επισημάναμε προηγουμένως και ακόμα και για τα διάφορα ειδικά προβλήματα που εσείς θέσατε σχετικά με συγκεκριμένες περιπτώσεις πολιτικών κρατουμένων. Όσον αφορά τη Γουϊνέα-Κονάκρι, θα ήθελα να επισημάνω ότι η κατάσταση σ’ αυτή τη χώρα μας ανησυχεί ιδιαίτερα λόγω της επιδείνωσης που έχει προκληθεί στην ανθρωπιστική κατάσταση ως συνέπεια των επιθέσεων που εξαπολύονται από το Ενωμένο Επαναστατικό Μέτωπο. Στηρίζουμε εξ ολοκλήρου τις προσπάθειες μεσολάβησης που καταβάλλει η Οικονομική Κοινότητα των Δυτικοαφρικανικών κρατών (ECOWAS). Εσείς θέσατε το πρόβλημα των προσφύγων: η Επιτροπή θεωρεί ότι πρέπει να δοθεί απόλυτη προτεραιότητα στην μετεγκατάστασή τους στα πιο απομακρυσμένα από τα σύνορα στρατόπεδα, δηλαδή, όσο γίνεται πιο μακριά από τις ζώνες εχθροπραξιών. Στην παρούσα φάση δεν είναι δυνατόν να σκεφτόμαστε τη λύση της επιστροφής τους στη Σιέρα Λεόνε, για την οποία υπάρχουν δυο στόχοι προτεραιότητας: ενίσχυση των στρατοπέδων γύρω από το Kissidougou, βόρεια του Gueckedou και προσαρμογή των οδών πρόσβασης προς αυτά τα κέντρα. Η Επιτροπή ασκεί μια διπλή δράση μέσω της Υπηρεσίας Ανθρωπιστικής Βοήθειας της Ευρωπαϊκής Ένωσης, από τη μια πλευρά στα πλαίσια του σχεδίου επέμβασης 2000 για τους πρόσφυγες της Σιέρα Λεόνε όπου προορίζεται το σημαντικό πόσο των 2,5 εκατομμυρίων ευρώ για τις επιχειρήσεις στη Γουινέα, και τις συμβάσεις με τους αρμόδιους ΜΚΟ που τροποποιούνται για να λάβουν υπόψη τους τα τελευταία γεγονότα. Η Υπηρεσία Ανθρωπιστικής Βοήθειας της Ευρωπαϊκής Ένωσης προετοιμάζει δυο αποφάσεις χρηματοδότησης για το 2001: μια υπέρ της Σιέρα Λεόνε, 11 εκατομμυρίων ευρώ και μία υπέρ της Γουινέας, μεταξύ 3 και 6 εκατομμυρίων ευρώ. Δύο επιπλέον θέματα που σχολιάστηκαν στη συζήτηση είναι οι ευθύνες της Λιβερίας –τι μπορεί να γίνει– και τα προβλήματα της Γουινέας. Όσον αφορά τη Λιβερία, θα ήθελα να επισημάνω ότι η έκθεση των εμπειρογνωμόνων των Ηνωμένων Εθνών σχετικά με τα όπλα και τα διαμάντια στη Σιέρα Λεόνε είναι προφανές, όπως επισημάνατε και εσείς, ότι φανερώνει τις ευθύνες της Λιβερίας στη διαμάχη. Προς το παρόν συζητώνται οι πιθανές δράσεις εναντίον του Charles Taylor. Τι μπορεί να κάνει η Επιτροπή εντωμεταξύ; Να χρησιμοποιήσει τα όργανα που έχει στη διάθεσή της και από την άποψη αυτή εξετάζει τη δυνατότητα να προωθηθεί μια διαδικασία διαβουλεύσεων σχετικά με τη Λιβερία, εφαρμόζοντας το άρθρο 96 της Συμφωνίας του Κοτονού. Όσον αφορά τη Γουινέα είναι αλήθεια ότι η κατάσταση χειροτερεύει, προσφάτως εφαρμόστηκε η ποινή θανάτου σε 5 άτομα και δεν διασαφηνίστηκε, όπως ορισμένοι από εσάς ανέφεραν, το θέμα του Alpha Condé. Σχετικά μ’ αυτό το συγκεκριμένο θέμα, η Επιτροπή μεταβίβασε τις ανησυχίες της σε μια αντιπροσωπεία της Γουινέας η οποία, με επικεφαλής τον Υπουργό Εξωτερικών, επισκέφτηκε τις Βρυξέλλες στα τέλη του Ιανουαρίου. Όσον αφορά τη Νιγηρία, θα ήθελα να επισημάνω ότι η Επιτροπή αποδοκιμάζει τη μαστίγωση μιας ανήλικης σύμφωνα με τον ισλαμικό νόμο και ανησυχεί συγκεκριμένα για την εφαρμογή της σε ορισμένες περιοχές της Νιγηρίας. Η Επιτροπή – και εσείς επίσης πιστεύω – έχει επίγνωση του γεγονότος ότι η κατάσταση στη Νιγηρία είναι πολιτικώς πολύ λεπτή και ότι η νέα Κυβέρνηση που εκλέχτηκε δημοκρατικά προσπαθεί να βελτιώσει το σεβασμό των ανθρωπίνων δικαιωμάτων σ’ αυτή τη χώρα. Η Επιτροπή και τα Κράτη μέλη θα συνεδριάσουμε το Μάρτιο για να προσπαθήσουμε να επιτύχουμε κάποια κοινή θέση σχετικά με τη Νιγηρία. Σ’ αυτή τη συνάντηση θα συζητηθεί ποιος είναι ο καλύτερος τρόπος αντιμετώπισης αυτών των διαφορετικών θεμάτων. Εντωμεταξύ εσείς θέσατε το ερώτημα: τι μπορούμε να κάνουμε; Μια αποστολή προερχόμενη από τις Βρυξέλλες συζητά στη Νιγηρία πως θα υλοποιηθεί το μελλοντικό πρόγραμμα που προορίζεται γι’ αυτή τη χώρα. Το θέμα του σεβασμού των ανθρωπίνων δικαιωμάτων, τη δημοκρατία και το κράτος δικαίου θα είναι θέματα που θα ληφθούν υπόψη κατά προτεραιότητα για τις σχετικές αποφάσεις που θα υιοθετηθούν. Το τελευταίο θέμα που εσείς θέσατε είναι το πρόβλημα στο Πακιστάν. Η Επιτροπή αναγνωρίζει, σύμφωνα με τα ψηφίσματα που παρουσιάστηκαν από εσάς, κυρίες και κύριοι, σχετικά με την ελευθερία έκφρασης στο Πακιστάν, ότι το περιστατικό που δημιουργήθηκε πρόσφατα στο συνοριακό σταθμό του Πεσαβάρ είναι ένα ανησυχητικό ζήτημα, ιδιαίτερα λυπηρό επειδή το Πακιστάν μέχρι σήμερα έχει σεβαστεί γενικά την ελευθερία τύπου κυρίως από το πραξικόπημα του Οκτωβρίου του 1999. Η αλήθεια είναι ότι η στάση του συγκριτικά με άλλες χώρες της Νότιας Ασίας είναι ή ήταν σχετικά καλή. Αλλά το περιστατικό αποδεικνύει ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση πρέπει να παραμείνει πολύ προσεκτική στο ζήτημα της ελευθερίας της έκφρασης γενικά και της ελευθερίας του τύπου ειδικά. Υπάρχει ο φόβος ότι η ύπαρξη ανεξάρτητου και ποικίλης ύλης τύπου, αποδεκτή έως σήμερα από αυτή τη χώρα, μια από τις πιο φιλελεύθερες ισλαμικές χώρες, θα μπορούσε να τεθεί σε κίνδυνο. Παρά τη δημόσια συγνώμη που ανέφερε η διεύθυνση της εφημερίδας η αλήθεια είναι ότι δεν υπάρχει τίποτα που να εγγυάται ότι δεν θα ληφθεί καμιά δράση εναντίον τους. Στην περίπτωση που θα γινόταν αυτό, θα συνέβαλε αναμφίβολα στη δημιουργία μιας εχθρικής ατμόσφαιρας για τον τύπο γενικότερα. Γι’ αυτό θεωρούμε ότι είναι αναγκαίο να πραγματοποιηθεί μια λεπτομερής έρευνα του περιστατικού για να καθοριστεί αν το κλείσιμο της εφημερίδας υπακούει σε πιθανά συμφέροντα που δεν έχουν προσδιοριστεί ξεκάθαρα. Στο περιθώριο όλων αυτών, η εύλογη ανησυχία για την ασφάλεια του προσωπικού της εφημερίδας συνδέεται, όπως επεσήμαναν ορισμένοι από εσάς, με την εφαρμογή του νόμου περί βλασφημίας. Η Επιτροπή θεωρεί ότι η στρατιωτική κυβέρνηση πρέπει να κάνει μεγάλη προσπάθεια για να ελέγξει την θρησκευτική μισαλλοδοξία στο Πακιστάν και φοβάται ότι θα παραλύσουν προηγούμενες πρωτοβουλίες για την τροποποίηση του νόμου περί βλασφημίας. Στις ιδιαίτερες πολιτικές συζητήσεις με την κυβέρνηση του Πακιστάν που έλαβαν χώρα τον περασμένο Νοέμβριο του 2000, η τρόικα, ενώ συνεχάρη την κυβέρνηση για τη δέσμευσή της υπέρ του σεβασμού των ανθρωπίνων δικαιωμάτων και της ελευθερίας των μέσων μαζικής επικοινωνίας, επεσήμαινε ότι συνέχιζαν να υπάρχουν προβλήματα σε κάποιες περιοχές, ιδίως στο θέμα των περιορισμών στη δραστηριότητα των πολιτικών κομμάτων και των νομικών πρακτικών. Και τότε επίσης η τρόικα επεσήμανε την ανησυχία της για τις παραχωρήσεις που γίνονταν σε ορισμένα κόμματα που υπερασπίζονταν τη μισαλλοδοξία. Λόγω της έλλειψης δημοκρατικού αντίβαρου, η επίδραση αυτών των κομμάτων μπορεί αναμφίβολα να αυξηθεί. Τι κάνει η Επιτροπή για να βελτιώσει την κατάσταση στο πλαίσιο των ανθρωπίνων δικαιωμάτων; Η Επιτροπή είναι διατεθειμένη να υποστηρίξει οποιαδήποτε δράση αναληφθεί από κοινωνικές οργανώσεις του Πακιστάν, που θα χρηματοδοτηθούν μέσω της ευρωπαϊκής πρωτοβουλίας υπέρ της δημοκρατίας και των ανθρωπίνων δικαιωμάτων και μελετά επίσης τη δυνατότητα στήριξης μέτρων για τη βελτίωση της καλής διαχείρισης των δημόσιων ζητημάτων του Πακιστάν προς όφελος όλων. Κατά τη διάρκεια των τελευταίων είκοσι ετών, είναι αλήθεια πως φαίνεται ότι έχουν βελτιωθεί οι συνθήκες ζωής του μεγαλύτερου μέρους του πληθυσμού της Κίνας. Χάρη στις οικονομικές μεταρρυθμίσεις και στην απελευθέρωση, η ελευθερία και η προσωπική αυτοδιάθεση έχουν αναπτυχθεί. Αλλά είναι αλήθεια ότι υπάρχει μεγάλη απόσταση μεταξύ των διεθνών δεσμεύσεων που υιοθετεί η Κίνα και της κατάστασης των ανθρωπίνων δικαιωμάτων στην πράξη. Το 1996 καθιερώθηκε ένας διμερής διάλογος για τα ανθρώπινα δικαιώματα μεταξύ της Ευρωπαϊκής Ένωσης και της Κίνας και σ’ αυτό το πλαίσιο διατηρούμε μια ειλικρινή συζήτηση σχετικά μ’ αυτά τα ζητήματα. Ένα θέμα κλειδί είναι η θρησκευτική ελευθερία, για την οποία η Ευρωπαϊκή Ένωση έχει εκδηλώσει επανειλημμένα την ανησυχία της λόγω της καταστολής σ’ αυτή τη χώρα θρησκευτικών κι άλλων ιδίου χαρακτήρα δραστηριοτήτων, τις οποίες αναφέρατε και εσείς. Δεν μιλάμε μόνο για την Καθολική και Προτεσταντική Εκκλησία αλλά για οποιαδήποτε άλλη μορφή πίστης. Στη συνέχεια θα κάνω κάποια αναφορά στο Φαλούν Γκονγκ. Άλλα θέματα που τέθηκαν με τη Κίνα είναι η καταστολή της πολιτικής ασυμφωνίας, η αυθαιρεσία στις συλλήψεις, η θανατική ποινή και η καταπίεση εθνοτικών μειονοτήτων. Επίσης πιέζουμε την Κίνα να επικυρώσει γρήγορα και χωρίς επιφυλάξεις το Διεθνές Σύμφωνο για τα Οικονομικά, Κοινωνικά και Πολιτιστικά Δικαιώματα και το Διεθνές Σύμφωνο για τα Αστικά και Πολιτικά Δικαιώματα των Ηνωμένων Εθνών που θεωρούμε ένα σημαντικό στοιχείο για τη βελτίωση των ατομικών δικαιωμάτων. Αυτό το πεδίο των ανθρωπίνων δικαιωμάτων είναι ένα από τα ζητήματα προτεραιότητας στην εργασία μας όπου πιστεύω ότι μπορούμε να βελτιώσουμε τις σχέσεις μας. Βέβαια, ο διάλογος είναι μόνο μια επιλογή –και αυτό το ξέρουμε πολύ καλά- του οποίου στόχος είναι η επίτευξη αποτελεσμάτων. Η διατήρηση του διαλόγου αν δεν γίνονται πρόοδοι δεν έχει καμιά αιτιολόγηση. Το Συμβούλιο Γενικών Υποθέσεων της Ευρωπαϊκής Ένωσης εξέφρασε ανοιχτά αυτή την άποψη στα συμπεράσματά του, που δημοσιεύτηκαν στις 22 του περασμένου Ιανουαρίου σχετικά με το διμερή διάλογο μεταξύ Κίνας και Ευρωπαϊκής Ένωσης για τα ανθρώπινα δικαιώματα. Στις παρεμβάσεις σας κάνατε ειδική μνεία σε τρία ζητήματα που μου φαίνονται ενδιαφέροντα. Πρώτον, όσον αφορά το Φαλούν Γκονγκ, θα ήθελα να επισημάνω ότι η Επιτροπή ανησυχεί ιδιαίτερα λόγω των εκθέσεων που λαμβάνουμε σχετικά με βασανιστήρια και την κακομεταχείριση που υφίστανται οι οπαδοί του κινήματος καθώς και λόγω της βαρύτητας ορισμένων ποινών που έχουν εκδοθεί εναντίον ορισμένων μελών του. Γι’ αυτό, η Επιτροπή πίεσε επανειλημμένα την Κίνα να αναθεωρήσει αυτές τις ποινές. Πιστεύουμε ότι πρέπει να σεβόμαστε όλες τις εγγυήσεις για μια δίκαια δίκη με μια κατάλληλη υπεράσπιση. Σχετικά με τη θέση της Ευρωπαϊκής Ένωσης αναφορικά με το ψήφισμα για την Κίνα στη Γενεύη, πιθανόν να γνωρίζετε ότι ακόμα δεν έχει υιοθετηθεί μια απόφαση. Αναμφίβολα, η συζήτηση που γίνεται σήμερα εδώ στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο θα αποτελέσει ένα βασικό και ουσιαστικό στοιχείο για την απόφασή μας. Όσον αφορά τη δράση σχετικά με το Θιβέτ, είναι αλήθεια ότι οι εθνοτικές μειονότητες συνεχίζουν να είναι λόγος ανησυχίας. Επίσης θα ήθελα να επισημάνω σχετικά μ’ αυτό το ζήτημα ότι η Κίνα πιέστηκε να προχωρήσει στον πλήρη σεβασμό της πολιτιστικής, γλωσσικής και θρησκευτικής ταυτότητας του θιβετιανού λαού, και να ξεκινήσει έναν ανοιχτό διάλογο με το Δαλάι Λάμα. Όσον αφορά την κατάσταση στο Λάος, θα ήθελα να σας διαβεβαιώσω ότι η Επιτροπή συμμερίζεται απολύτως την ανησυχία σας για την προστασία των ανθρωπίνων δικαιωμάτων στη Λαϊκή δημοκρατία του Λάος. Κατά τη διάρκεια του τελευταίου χρόνου, είναι αλήθεια ότι κατέστη δυνατή η εκτίμηση κάποιων θετικών κριτηρίων, για παράδειγμα η υπογραφή δύο συμφωνιών των Ηνωμένων Εθνών για τα ανθρώπινα δικαιώματα: το Διεθνές Σύμφωνο για τα Αστικά και Πολιτικά Δικαιώματα και το Διεθνές Σύμφωνο για τα Οικονομικά, Κοινωνικά και Πολιτιστικά Δικαιώματα. Το πρόβλημα τώρα είναι να μπουν γρήγορα σε λειτουργία και να επικυρωθούν και είναι αυτό που περιμένει η Επιτροπή από το Εθνικό Κοινοβούλιο. Αλλά ακόμα και αν πραγματοποιηθεί αυτό το βήμα μένει πολλή δουλειά ακόμα για να γίνει. Ένας λόγος που ανησυχεί ιδιαίτερα όλους είναι το γεγονός ότι δεν είναι ανεκτή, για παράδειγμα, η άσκηση της πολιτικής αντιπολίτευσης όπως το δηλώνει και η σύλληψη πολλών ατόμων τον Οκτώβριο και Νοέμβριο του 1999 που διαδήλωναν κατά της κυβέρνησης. Εσείς αναφέρεστε, στην έκθεσή σας, στην κατάσταση παλιών δημόσιων υπαλλήλων, όπως ο κ. Latsamy Kamphoui και ο κ. Sackchittaphong, πολιτικοί κρατούμενοι που συνεχίζουν να είναι φυλακισμένοι και για τους οποίους η Ευρωπαϊκή Ένωση ζήτησε από τη κυβέρνηση επανειλημμένα να τους απελευθερώσει για ανθρωπιστικούς λόγους."@el8
"Mr President, with regard to China, I would point out that the European Union is steadfastly determined to promote respect for human rights in this area, as in other parts of the world, and that we share Parliament’s concern about religious freedom in that country. Some of you have asked what we are going to do about these matters. I can certainly assure you that the Commission will specifically use the EU-ASEAN meetings as a bilateral context in which to raise all these problems. These meetings will take place in Brussels in the first six months of this year, and we shall be talking about everything I have just mentioned and also about the separate and specific problems you have raised about actual cases of political prisoners. With regard to Guinea, I should like to point out that we are concerned about the situation in that country, and especially about the ongoing deterioration in the human rights situation as a result of the attacks suffered by the United Revolutionary Front. We fully support CEDEAO’s attempts at mediation. You raised the problem of refugees. The Commission believes that absolute priority should be given to rehousing them in the camps farthest away from the border, that is to say as far away as possible from the combat zones. As matters stand at present, repatriating them to Sierra Leone is unthinkable because two other objectives have priority: reinforcing the camps around Kissidougou, north of Gueckedou, and adapting the access roads to these camps. The Commission is pursuing a two-pronged strategy through ECHO, on the one hand in the framework of the year 2000 intervention plan for Sierra Leone’s refugees through which an amount of more than EUR 2.5 million has already been allocated to the operations in Guinea and, on the other hand, in the framework of the contracts which have been entered into with the associated NGOs and which are being modified to take account of recent events. ECHO is also preparing two funding decisions for 2001: one in favour of Sierra Leone, for EUR 11 million; and the other in favour of Guinea, for between EUR 3 and 6 million. Two additional topics commented on during the debate were the responsibilities of Liberia – what can be done? – and the problems in Guinea. With regard to Liberia, I should like to point out that, as you have indicated, the experts’ report from the United Nations on arms and diamonds in Sierra Leone makes it crystal clear what Liberia’s responsibilities are in the conflict. At present, possible courses of action to be taken against Charles Taylor are being debated. What can the Commission do in the meantime? We can use the tools available to us and, with that in view, the possibility is being examined of instituting a consultancy procedure with regard to Liberia in application of Article 96 of the Cotonou Agreement. With regard to Guinea, the situation has indeed deteriorated. Recently, the death penalty was imposed upon five people and, as a number of you also pointed out, the subject of Alpha Condé has not been clarified. The Commission passed on the concerns that are felt about this specific matter to a Guinean delegation headed by the Foreign Affairs Minister, which visited Brussels at the end of January. With regard to Nigeria, I should like to point out that the Commission condemns the flagellation of an adolescent in accordance with Islamic law and is concerned specifically about the application of the in some areas of Nigeria. The Commission is aware – as I believe you too are – of the fact that the situation in Nigeria is politically very sensitive and that the new, democratically elected government is endeavouring to improve respect for human rights in Nigeria. The Commission and the Member States will be meeting in March to try to reach some common position on Nigeria. The meeting will consider what is the best way to deal with these various topics. In the meantime, you ask what we are able to do. A mission from Brussels is discussing, in Nigeria, how the future programme for that country is to be implemented. The issues of democracy, the constitutional state and respect for human rights will be dealt with as a priority with a view to the decisions that have to be made regarding them. The final subject you raised with me was the subject of Pakistan. In accordance with the resolutions you tabled concerning freedom of expression in Pakistan, the Commission acknowledges that the incident which recently occurred at the border post of Peshawar is cause for alarm and especially regrettable in view of the fact that, to date, Pakistan has generally respected the freedom of the press, especially since the military coup of October 1999. It is true that, compared with other countries in southern Asia, its attitude is, or has been, relatively commendable. However, the incident makes it clear that the European Union should remain alert to the issue of freedom of expression in general and freedom of the press in particular. There is the fear that the existence of an independent and diverse press, permitted until now by Pakistan – one of the most liberal of Islamic countries – may be compromised. In spite of the public apologies offered by the editors of the newspaper there is indeed no guarantee that no action will be taken against them. If action is, in fact, taken against them, it will undoubtedly help create an atmosphere hostile to the press in general. We therefore believe it is vital to carry out a very detailed investigation of the incident in order to determine whether possible interests that have not been clearly defined have led to the paper’s being closed down. Apart from all this, the legitimate concern for the safety of the newspaper’s staff is, as a number of you have pointed out, connected with the application of the law on blasphemy. The Commission believes that the military government should make a major effort to control religious intolerance in Pakistan and regrets that earlier initiatives to change the blasphemy law were blocked. In the specific political discussions with the Pakistani Government in November 2000, the troika, while congratulating the government on its commitment to respecting human rights and media freedom, indicated that there were still problems in a number of areas, particularly when it came to judicial practices and the restrictions upon the activities of political parties. The troika also took the opportunity to indicate its concern about the concessions being made to a number of groups advocating intolerance. There is no doubt at all that, in the absence of a democratic counterweight, the influence of such groups can increase. That, then, is what the Commission is doing to improve the human rights situation. The Commission is prepared to support any actions taken by civil organisations in Pakistan, with such actions to be funded through the European initiative in favour of democracy and human rights. It is also examining the possibility of supporting means to improve public administration in Pakistan, which would be to everyone’s advantage. It is true that the living standards of the majority of the Chinese population appear to have improved during the last twenty years. Thanks to the economic reforms and to liberalisation, there have been increases in freedom and personal autonomy. It is true, however, that there is still a big gap between the international commitments made by China and the human rights situation in practice. In 1996, a human rights dialogue between the European Union and China was established and, within this framework, we are maintaining a frank debate on these matters. A key topic is religious freedom, about which the European Union repeatedly expresses its concern faced with Chinese repression of religious and other types of activity to which you have referred. We are talking not only about the Catholic and Protestant Churches, but also about any other type of faith. Later, I shall be talking a little about Falun Gong. Other topics raised with China are the repression of political dissent, the arbitrary conditions of detention, the frequent recourse to the death penalty and the repression of ethnic minorities. We are also urging China quickly and without reservations to ratify the United Nations’ International Covenant on Economic, Social and Cultural Rights and the International Covenant on Civil and Political Rights which we consider to be key factors for improving individual rights. The human rights field is one of the priority areas of our work, in which I believe we can improve our relations with China. As we very well know, dialogue is only an option, the purpose of which is to produce results. There is no justification at all for maintaining the dialogue if no progress is being made. The European Union’s General Affairs Council openly expressed this point of view in its conclusions concerning the human rights dialogue between China and the European Union, published on 22 January. You referred specifically in your speeches to three topics which I think are of interest. Firstly, I should like to point out that, where Falun Gong is concerned, the Commission is especially concerned about the reports we are receiving about torture and ill-treatment inflicted upon followers of the movement, as well as about the severity of the sentences imposed upon some of its members. The Commission has therefore repeatedly urged China to review these sentences. We think that all the safeguards need to be fully respected in fair trials in which adequate defences are mounted. As you may know, a decision has not yet been made about the European Union’s position on the Geneva resolution on China. The debate we have held today in this House will, without a doubt, be fundamental to the decision we take. As for action in connection with Tibet, we are indeed still concerned about the ethnic minorities there. I should also like to point out, regarding this matter, that China has been urged to make further progress towards fully respecting the cultural, linguistic and religious identity of the Tibetan people and to enter into an open dialogue with the Dalai Lama. Regarding the situation in Laos, I should like to assure you that the Commission fully shares your concern about protecting human rights in the Lao People's Democratic Republic. It is true that, in the last year, some positive signs have been visible, for example the signing of the two United Nations covenants on human rights: the International Covenant on Civil and Political Rights and the International Covenant on Economic, Social and Cultural Rights. The problem now is for the National Assembly to lose no time in ratifying these covenants and putting them into effect, and the Commission is waiting for this to happen. Even if this step is successfully taken, however, there still remains a lot of work to be done. A cause of special concern for everyone is the intolerance of, for example, political opposition, as demonstrated by the detention of a number of people in October and November 1999 for demonstrating against the government. You refer in your report to the situation of former civil servants, such as Mr Latsamy Kamphoui and Mr Sackchittaphong, prisoners of conscience who are still being detained and whom the European Union has repeatedly called upon the government to release on humanitarian grounds."@en3
"Arvoisa puhemies, totean Kiinan osalta, että Euroopan unioni on lujasti päättänyt edistää ihmisoikeuksien kunnioittamista tällä alueella, kuten maailman muissakin osissa, ja että komissiossa tunnetaan Kiinan uskonnonvapaudesta samaa huolta kuin parlamentissakin. Jotkut teistä ovat näiden seikkojen osalta kysyneet, mitä aiomme tehdä. Voin taata teille, että komissio hyödyntää tilaisuuden Euroopan unionin ja ASEANin kokouksissa ja ottaa kaikki nämä ongelmat esille kahdenvälisissä suhteissa. Nämä kokoukset pidetään Brysselissä tämän vuoden ensimmäisellä puolivuotiskaudella ja niissä puhutaan kaikista edellä mainituista asioista ja myös erilaisista erityisongelmista, joita olette ottaneet esille nimenomaan poliittisten vankien tapauksissa. Guinea-Conakryn osalta haluaisin todeta, että maan tilanne huolettaa meitä erityisesti siksi, että sen humanitaarinen tilanne on huonontunut yhdistyneeseen vallankumousrintamaan kohdistettujen hyökkäysten seurauksena. Annamme täyden tukemme CEDEAOn välitysyrityksille. Otitte esille myös pakolaisongelman. Komission mielestä pakolaisten uudelleenasuttaminen on pantava ehdottomasti etusijalle; heidät on asutettava leireihin, jotka sijaitsevat kauimpana rajasta eli mahdollisimman kaukana taistelualueista. Nykyvaiheessa heidän palauttamisensa Sierra Leoneen ei tule kyseeseen, millä on kaksi ensisijaista tavoitetta: leirien vahvistaminen Kissidougoun vaiheilla Gueckedousta pohjoiseen ja läpikulkureittien ohjaaminen näiden leirien kautta. Komissiolla on ECHOn kautta kaksinkertainen tehtävä, toisaalta Sierra Leonen pakolaisia koskevan toimintasuunnitelman 2000 puitteissa, jolle on jo osoitettu yli 2,5 miljoonan euron summa Guinean toimenpiteitä varten, sekä viimeisimpiä tapahtumia huomioimaan muuntautuvien kansalaisjärjestöjen kanssa solmitut sopimukset. ECHO myös valmistelee kahta rahoituspäätöstä vuodelle 2001: toinen Sierra Leonelle, 11 miljoonaa euroa, toinen Guinealle, 3-6 miljoonaa euroa. Keskustelun aikana on kommentoitu kahta muutakin asiaa: Liberian vastuullisuutta – mitä asialle voidaan tehdä – ja Guinean ongelmia. Liberian osalta haluan todeta, että Yhdistyneiden Kansakuntien asiantuntijaraportti Sierra Leonessa olevista aseista ja timanteista puhuu selvää kieltä, niin kuin olette todenneet, ja siinä tuodaan selvästi ilmi Liberian vastuu konfliktista. Tällä hetkellä keskustellaan mahdollisista Charles Taylorin vastaisista toimista. Mitä komissio voi sillä välin tehdä? Käyttää niitä välineitä, jotka meillä on käytössämme, ja komissio onkin punnitsemassa mahdollisuutta panna alulle kuulemismenettely Liberian suhteen soveltamalla 96 artiklaa. Guineassa taas tilanne on pahenemassa; äskettäin tuomittiin viisi henkilöä kuolemanrangaistukseen, eikä Alpha Condén asiakaan ole selvinnyt, kuten jotkut teistäkin ovat maininneet. Komissio on siirtänyt tästä nimenomaisesta asiasta vastuun guinealaisvaltuuskunnalle, joka kävi Brysselissä tammikuun lopulla maan ulkoasiainministerin johdolla. Nigerian osalta haluaisin todeta, että komissio pahoittelee nuoren naisen joutumista ruoskituksi islamilaisen lain nojalla ja on huolissaan nimenomaan soveltamisesta eräillä Nigerian alueilla. Komissio on tietoinen – kuten uskoakseni tekin – siitä, että poliittinen tilanne Nigeriassa on hyvin arkaluontoinen ja että uusi demokraattisesti valittu hallitus aikoo parantaa ihmisoikeuksien kunnioittamista maassa. Komissiolla ja jäsenvaltioilla on maaliskuussa kokous, jossa aiotaan tavoitella jonkinlaista yhteistä kantaa Nigerian suhteen. Tässä kokouksessa otetaan esille, mikä olisi paras tapa käsitellä näitä eri kysymyksiä. Sillä välin te mietitte, mitä voimme tehdä. Brysselistä lähetetty asiasta vastaava lähetystö keskustelee parhaillaan Nigeriassa, kuinka maalle suunnattu tuleva ohjelma viedään päätökseen. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen, demokratia ja oikeusvaltio ovat asioita, jotka otetaan ensisijaisesti huomioon asiasta tehtävissä päätöksissä. Viimeinen minulle esittämänne asia on Pakistanin ongelma. Komissio tunnustaa teidän Pakistanin sananvapaudesta esittämienne päätöslauselmien mukaisesti, että Peshawarin rajapaikkakunnalla äskettäin sattunut tapaus on hälyttävä asia ja erityisen valitettava siksi, että Pakistan on tähän asti yleisesti ottaen kunnioittanut lehdistövapautta, ennen kaikkea lokakuun 1999 sotilasvallankaappauksen jälkeen. Sen edustama kanta on tai on ollut suhteellisen siedettävä muihin Etelä-Aasian maihin verrattuna. Tapaus tuo kuitenkin selvästi esiin, että Euroopan unionin on pysyttävä valppaana sananvapauden suhteen yleensä ja lehdistövapauden suhteen erityisesti. On vaarana, että riippumattoman ja monipuolisen lehdistön, jonka tämä islamilaisen maailman liberaaleimpiin kuuluva maa on tähän asti sallinut, olemassaolo on uhattuna. sanomalehden johdon esittämistä julkisista anteeksipyynnöistä huolimatta siitä ei ole minkäänlaisia takeita, ettei heitä vastaan ryhdytä toimenpiteisiin. Mikäli niin kävisi, se edesauttaisi takuuvarmasti vihamielisen ilmapiirin syntymistä lehdistöä kohtaan ylipäätään. Tapaus onkin mielestämme ehdottomasti tutkittava perinpohjin, jotta saadaan selville, johtuuko tämän sanomalehden lopettaminen joistakin tarkemmin määrittelemättömistä näkökohdista. Kaikesta tästä riippumatta sanomalehden henkilökunnan turvallisuudesta kannettu oikeutettu huoli liittyy, kuten jotkut teistä ovat todenneet, herjaamisesta annetun lain soveltamiseen. Komissio katsoo, että sotilashallinnon on ponnisteltava enemmän uskonnollisen suvaitsemattomuuden valvomisessa Pakistanissa ja pahoittelee, että aiemmat aloitteet herjaamislain muuttamiseksi ovat rauenneet. Pakistanin hallituksen kanssa viime vuoden marraskuussa käydyissä poliittisissa erityiskeskusteluissa troikka saattoi todeta, että eräillä aloilla on edelleen ongelmia, erityisesti poliittisten puolueiden toiminnalle ja oikeuskäytännöille asetetuissa rajoituksissa, vaikka onnittelikin hallitusta sen sitoutumisesta edistämään ihmisoikeuksien kunnioitusta ja tiedotusvälineiden vapautta. Ja samalla troikka myös ilmaisi levottomuutensa eräille suvaitsemattomuutta kannattaville ryhmittymille tehtyjen myönnytysten suhteen. Kun demokraattinen vastapaino puuttuu, tällaisten ryhmittymien vaikutus voi epäilemättä kasvaa. Mitä komissio tekee parantaakseen tilannetta ihmisoikeuksien alalla? Komissio on valmis tukemaan mitä hyvänsä Pakistanin kansalaisyhteiskunnan, eurooppalaisen aloitteen avulla rahoituksensa saavien järjestöjen alulle panemaa toimintaa ja tutkii myös mahdollisuutta tukea keinoja parantaa julkisten asioiden hyvää hallintoa Pakistanissa, mistä kaikki osapuolet hyötyisivät. Näyttää siltä, että Kiinan väestön valtaosan elinolot ovat kohentuneet 20 viime vuoden aikana. Ihmisten vapaus ja itsemääräämisoikeus ovat lisääntyneet taloudellisten uudistusten ja liberalismin ansiosta, mutta Kiinan hyväksymien kansainvälisten sopimusten ja ihmisoikeuksien alalla käytännössä vallitsevan tilanteen välillä on edelleen suuri ero. Vuonna 1996 Euroopan unionin ja Kiinan välillä aloitettiin kahdenvälinen vuoropuhelu ihmisoikeuksista, ja ylläpidämme avointa keskustelua näistä asioista. Yksi avainkysymys on uskonnonvapaus, jonka johdosta Euroopan unioni on toistuvasti esittänyt huolensa, sillä maassa on tukahdutettu uskonnollista toimintaa ja muunkintyyppistä toimintaa, johon olette viitanneet. Kyse ei ole pelkästään katolisista ja protestanttisista kirkoista, vaan kaikista mahdollisista vakaumuksista. Viittaan myöhemmin Falun Gongiin. Muita Kiinan kanssa esille otettuja asioita ovat poliittisen toisinajattelun tukahduttaminen, mielivaltaiset vangitsemisolot, kuolemanrangaistuksen käyttäminen ja etnisten vähemmistöjen sortaminen. Vaadimme Kiinaa myös ratifioimaan pikaisesti ja varauksitta Yhdistyneiden Kansakuntien taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, joita pidämme perustekijöinä yksilön oikeuksien parantamisessa. Ihmisoikeudet ovat yksi työmme ensisijaisista kohteista, ja uskonkin voivamme parantaa suhteitamme niiden alueella. Vuoropuheluhan on vain yksi vaihtoehto – minkä me tiedämme oikein hyvin – jonka tavoitteena on saavuttaa tuloksia. Vuoropuhelun ylläpitämiselle ei kuitenkaan ole perusteita, jos sillä ei saavuteta edistystä. Unionin yleisten asioiden neuvosto ilmaisi avoimesti tämän näkökulman 22. tammikuuta julkaistuissa johtopäätöksissään Kiinan ja Euroopan unionin ihmisoikeuksista käymästä kahdenvälisestä vuoropuhelusta. Olette puheenvuoroissanne viitanneet erityisesti kolmeen asiaan, jotka vaikuttavat minusta kiinnostavilta. Ensiksikin mitä Falun Gongiin tulee, haluaisin huomauttaa, että komissio on erityisen huolestunut jatkuvasti tulevista tiedoista liikkeen kannattajien kiduttamisesta ja pahoinpitelyistä sekä joillekin sen jäsenille langetettujen tuomioiden ankaruudesta. Komissio onkin toistuvasti vaatinut Kiinaa tarkistamaan näitä tuomioita. Mielestämme kaikkia takuita on kunnioitettava oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä, jossa on asianmukainen puolustus. Unionin kannasta Genevessä Kiinasta annettuun päätöslauselmaan mahdollisesti tiedättekin, että asiasta ei ole vielä tehty päätöstä. Täällä parlamentissa tänään käydyllä keskustelulla on varmasti merkitystä päätöstä tehtäessä. Mitä tulee Tiibetiin liittyviin toimiin, maan etniset vähemmistöt ovat jatkuvasti huolenaiheenamme. Tästä asiasta haluaisin myös todeta, että Kiinaa on painostettu, että se alkaisi vähitellen kunnioittaa täysin Tiibetin kansan omaa kulttuurista, kielellistä ja uskonnollista identiteettiä ja aloittaisi avoimen vuoropuhelun Dalai Laman kanssa. Mitä tulee Laosin tilanteeseen, haluan vakuuttaa teille, että komissio on täysin samaa mieltä ihmisoikeuksien suojelemisesta Laosin kansandemokraattisessa tasavallassa. Viime vuoden aikana asiasta onkin saatu joitakin myönteisiä viitteitä, esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien kahden ihmisoikeussopimuksen eli kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen allekirjoittaminen. Ongelmana on nyt niiden ripeä täytäntöönpaneminen ja ratifiointi maan kansalliskokouksessa, mikä on komission toiveena. Vaikka voidaankin katsoa, että tämä askel on nyt otettu, on vielä paljon tehtävää. Yksi erityinen huolenaihe kaikille on se, että esimerkiksi poliittisen opposition toimintaa ei hyväksytä, mistä on osoituksena useiden henkilöiden vangitseminen lokakuussa ja marraskuussa 1999 hallituksen vastaisista mielenosoituksista. Viittaatte mietinnössänne entisten virkamiesten, kuten Latsamy Kamphouin ja Sackchittaphongin tilanteeseen; he ovat mielipidevankeja, joita pidetään edelleen vangittuina ja joiden puolesta Euroopan unioni on useissa yhteyksissä vedonnut maan hallitukseen, jotta se vapauttaisi heidät humanitaarisista syistä."@fi5
"Monsieur le Président, en ce qui concerne la Chine, je dirais que l’Union européenne est fermement décidée à promouvoir le respect des droits de l’homme dans cette région, comme dans d’autres parties du monde, et que nous partageons la préoccupation du Parlement quant à l’absence de liberté de religion dans ce pays. Certains d’entre vous ont demandé ce que nous allions faire dans ce domaine. Je peux vous assurer que la Commission profitera des réunions de l’Union européenne et de l’ANASE pour soulever tous ces problèmes dans des contacts bilatéraux. Ces réunions auront lieu à Bruxelles au cours du premier semestre de cette année et nous y parlerons de tout ce que j’ai évoqué précédemment, ainsi que des cas concrets de prisonniers politiques que vous avez rapportés. À propos de la Guinée, je voudrais indiquer que la situation nous préoccupe, notamment la dégradation de la situation humanitaire à la suite des attaques perpétrées par le Front révolutionnaire uni. Nous soutenons totalement les tentatives de médiation de la CEDEAO. Vous avez soulevé le problème des réfugiés : la Commission considère qu’elle doit se donner comme priorité absolue leur réinstallation dans les camps les plus éloignés de la frontière, à savoir les plus éloignés possible des zones de combat. Pour le moment, il ne faut pas penser à les rapatrier en Sierra Leone, parce qu’il y a deux objectifs prioritaires : renforcer les camps aux alentours de Kissidougou, au nord de Gueckedou, et adapter les voies d’accès à ces campements. La Commission agit doublement par l’intermédiaire d’ECHO : d’une part en affectant plus de 2,5 millions d’euros aux opérations en Guinée dans le cadre du plan d’intervention 2000 pour les réfugiés de Sierra Leone et, d’autre part, en modifiant les contrats avec les ONG associées pour tenir compte des derniers événements. ECHO prépare également deux financements pour 2001 : l’un de 11 millions d’euros en faveur de la Sierra Leone, l’autre de 3 à 6 millions d’euros en faveur de la Guinée. Deux autres thèmes ont été commentés pendant le débat : les responsabilités du Libéria - que peut-on faire ? - et les problèmes en Guinée. En ce qui concerne le Libéria, je voudrais indiquer que le rapport d’experts des Nations unies sur les armes et les diamants en Sierra Leone met en évidence, comme vous l’avez signalé, les responsabilités du Libéria dans le conflit. Actuellement, on discute des différentes actions possibles contre Charles Taylor. Que peut faire la Commission pendant ce temps ? Utiliser les instruments que nous avons à notre disposition et, dans cet esprit, analyser la possibilité de lancer une procédure de consultations à l’égard du Libéria, en application de l’article 96 de l'accord de Cotonou. À propos de la Guinée, il est vrai que la situation se détériore ; la peine de mort a récemment été appliquée pour 5 personnes et l’affaire Alpha Condé n’a toujours pas été éclaircie, comme certains d’entre vous l’ont mentionné. Sur ce dernier point, la Commission a fait part de ses préoccupations à une délégation guinéenne dirigée par le ministre des Affaires étrangères, qui est venue en visite à Bruxelles à la fin du mois de janvier. En ce qui concerne le Nigeria, je voudrais indiquer que la Commission déplore la flagellation d’une adolescente en vertu de la loi islamique et est précisément préoccupée par l’application de la charia dans certaines régions du Nigeria. La Commission est consciente - tout comme vous, je crois - que la situation au Nigeria est très délicate sur le plan politique et que le nouveau gouvernement démocratiquement élu tente d’améliorer le respect des droits de l’homme dans son pays. La Commission et les États membres se réuniront en mars pour essayer de trouver une position commune sur le Nigeria. Lors de cette réunion, nous rechercherons la meilleure manière de traiter ces différents thèmes. Pendant ce temps, vous vous demandiez : que pouvons-nous faire ? Une mission de Bruxelles est en train de réfléchir, au Nigeria, à la façon de mener à bien le futur programme destiné à ce pays. Le respect des droits de l’homme, de la démocratie et de l’État de droit seront prioritaires pour la prise de décisions. Le dernier problème que vous avez soulevé est celui du Pakistan. En accord avec les résolutions sur la liberté d’expression au Pakistan, la Commission reconnaît que le récent incident au poste frontière de Peshawar est une affaire alarmante, particulièrement regrettable, parce que le Pakistan a globalement respecté la liberté de presse jusqu’à présent, surtout depuis le coup d’État militaire d’octobre 1999. Il est vrai que sa position est ou a été relativement bonne par rapport à d’autres pays du sud de l’Asie. Mais l’incident montre que l’Union européenne doit rester attentive à la question de la liberté d’expression en général et à la liberté de presse en particulier. On craint que cela ne compromette l’existence d’une presse indépendante et diversifiée, jusqu’à présent admise dans ce pays, qui est d’ailleurs l’un des pays islamiques les plus libéraux. En dépit des excuses publiques présentées par la direction du journal il est vrai qu'il n’est pas garanti qu’aucune action ne sera entreprise à l’encontre de ce journal. Si c’était le cas, cela contribuerait sans aucun doute à créer une atmosphère hostile à la presse en général. Nous considérons par conséquent qu’il est indispensable de mener une enquête minutieuse sur l’incident, afin de déterminer si la fermeture du journal répond à d’éventuels intérêts obscurs. Par ailleurs, l’application de la loi sur le blasphème suscite à juste titre des craintes quant à la sécurité du personnel du journal, comme certains d’entre vous l’ont signalé. La Commission considère que le gouvernement militaire doit accroître ses efforts pour contrôler l’intolérance religieuse au Pakistan et déplore que d’anciennes initiatives de modification de la loi sur le blasphème aient été paralysées. Dans ses conversations politiques spécifiques avec le gouvernement pakistanais en novembre 2000, la troïka, tout en félicitant le gouvernement pour son engagement en matière de respect des droits de l’homme et de liberté des médias, a signalé qu’il subsistait des problèmes dans certains domaines, notamment en ce qui concerne les restrictions à l’activité des partis politiques et du pouvoir judiciaire. La troïka s’est en même temps déclarée inquiète des concessions faites à certains groupes prônant l’intolérance. En l’absence d’un contrepoids démocratique, l’influence de tels groupes peut sans aucun doute s’accroître. Que fait la Commission pour améliorer la situation en matière de droits de l’homme ? La Commission est disposée à soutenir toute action des organisations de la société civile pakistanaise qui seront financées grâce à l’initiative européenne pour la démocratie et les droits de l’homme, et étudie en outre la possibilité de soutenir des mesures destinées à améliorer la gestion des affaires publiques au Pakistan, ce qui bénéficiera à tout le monde. Il est vrai que les conditions de vie de la majorité de la population chinoise semblent s’être améliorées au cours des vingt dernières années. La liberté et l’autodétermination individuelle ont augmenté grâce aux réformes économiques et à la libéralisation ; mais il est également vrai qu’il existe toujours un grand écart entre les accords internationaux que la Chine signe et la situation des droits de l’homme dans la pratique. En 1996, l’Union européenne et la Chine ont entamé un dialogue bilatéral sur les droits de l’homme et nous y maintenons un débat ouvert. La liberté de religion est un thème clé. L’Union européenne réaffirme régulièrement sa préoccupation devant la répression chinoise des activités religieuses et d’autres activités auxquelles vous avez fait référence. Nous voulons parler des églises catholique et protestantes, mais aussi de toutes les autres croyances religieuses. J’aborderai plus tard le cas de Falun Gong. Les autres thèmes que nous abordons avec la Chine sont la répression de la dissidence politique, les conditions arbitraires de détention, l’application fréquente de la peine de mort et la répression des minorités ethniques. Nous insistons également auprès de la Chine pour qu’elle ratifie rapidement et sans réserve le Pacte international relatif aux droits économiques, sociaux et culturels, ainsi que le Pacte international relatif aux droits civils et politiques des Nations unies, que nous considérons comme un élément fondamental de l'amélioration des droits individuels. Nous privilégions cet aspect des droits de l’homme dans notre travail, et je crois que c’est sur ce point que nous pouvons améliorer nos relations. Cela dit, le dialogue n’est qu’une option parmi d’autres - nous le savons très bien - pour obtenir des résultats. Le dialogue n’a plus aucune raison d’être s’il ne fait pas avancer les choses. Le Conseil "Affaires générales" a ouvertement exprimé ce point de vue dans ses conclusions, publiées le 22 janvier dernier, du dialogue bilatéral entre la Chine et l’Union européenne sur les droits de l’homme. Dans vos interventions, vous avez fait référence à trois thèmes qui me paraissent intéressants. En premier lieu, en ce qui concerne Falun Gong, je voudrais signaler que la Commission est très préoccupée par les rapports que nous recevons sur la torture et les mauvais traitements infligés aux adeptes de ce mouvement, ainsi que par la sévérité des sentences prononcées contre certains de ses membres. La Commission a par conséquent insisté à plusieurs reprises auprès de la Chine pour qu’elle revoie ces sentences. Il nous semble qu’il faut donner toutes les garanties d’un jugement juste avec une défense adéquate. En ce qui concerne la position de l’Union sur la résolution relative à la Chine à Genève, vous savez peut-être qu’aucune décision n’a encore été prise. Il est certain que le débat d’aujourd’hui au sein de cette Assemblée déterminera notre décision. À propos du Tibet, il est vrai que les minorités ethniques restent une de nos principales préoccupations. Je voudrais ajouter que nous avons insisté auprès de la Chine pour qu’elle progresse vers le respect total de l’identité culturelle, linguistique et religieuse du peuple tibétain et pour qu'elle entame un dialogue ouvert avec le Dalaï-Lama. En ce qui concerne la situation au Laos, je voudrais vous assurer que la Commission se préoccupe autant que vous de la défense des droits de l’homme dans la République démocratique populaire du Laos. Il est vrai que nous avons constaté quelques signes positifs au cours de l’année dernière, comme la signature des deux pactes des Nations unies relatifs aux droits de l’homme : le Pacte international relatifs aux droits civils et politiques et le Pacte international sur les droits économiques, sociaux et culturels. La Commission attend maintenant que l’Assemblée nationale les ratifient et les mettent en œuvre rapidement. Mais, même si l’on parvient à cela, il reste beaucoup à faire. Il est particulièrement préoccupant pour tout le monde que le gouvernement ne tolère pas l’exercice de l’opposition politique, par exemple, comme le montre l’arrestation en octobre et en novembre 1999 de plusieurs personnes ayant manifesté contre le gouvernement. Dans votre rapport, vous faites référence à la situation d’anciens fonctionnaires, notamment MM. Latsamy Kamphoui et Sackchittaphong, prisonniers de conscience, qui sont toujours en prison et que l’Union européenne a demandé à plusieurs reprises de libérer pour des raisons humanitaires."@fr6
"Signor Presidente, in merito alla Cina vorrei ricordare che l'Unione europea è fermamente decisa a rafforzare il rispetto dei diritti dell’uomo in quella regione, come in altre parti del mondo, e che la preoccupazione del Parlamento per la libertà di culto in questo paese è da noi condivisa. Ci è stato chiesto cosa faremo su questi punti. Posso assicurare che la Commissione approfitterà dell'occasione offerta dalle riunioni UE-ASEAN per sollevare tutti questi problemi in via bilaterale. Le riunioni avranno luogo a Bruxelles durante il primo semestre di quest'anno; discuteremo di quando detto e, inoltre, dei diversi problemi da voi sollevati in merito a casi specifici di detenuti politici. In quanto alla Guinea-Conakry, vorrei ricordare che, per noi, la situazione in questo paese è preoccupante, in particolare per il deterioramento in atto della situazione umanitaria come conseguenza degli attacchi subiti dal Fronte unito rivoluzionario. Si sta dando pieno appoggio ai tentativi di mediazione da parte della CEDEAO. E' stata sollevata la questione dei profughi: la Commissione ritiene che si debba dare assoluta priorità al loro trasferimento nei campi più distanti dalla frontiera, ovvero, il più lontano possibile dalle zone di combattimento. Nella fase attuale, non è possibile pensare alla soluzione del rimpatrio in Sierra Leone, per cui due sono gli obiettivi prioritari: potenziare i campi attorno a Kissidougou, a nord di Guékédou, e rendere adeguate le vie di accesso a questi accampamenti. La Commissione esercita una doppia azione tramite ECHO, da un lato, nell'ambito del piano d'intervento 2000 per i rifugiati della Sierra Leone, in cui un importo superiore ai 2,5 milioni di euro è già stata destinato alle operazioni in Guinea, e dall'altro, con la modifica dei contratti stipulati con le organizzazioni non governative associate, volta a prendere in considerazione gli ultimi avvenimenti. Anche ECHO sta preparando due decisioni di finanziamento per il 2001: una a favore della Sierra Leone, di 11 milioni di euro, e la seconda a favore della Guinea, tra i 3 ed i 6 milioni di euro. Altri due temi sono stati discussi durante il dibattito: le responsabilità della Liberia - che cosa si può fare? - ed i problemi in Guinea. In merito alla Liberia, vorrei ricordare che la relazione degli esperti delle Nazioni Unite, sulle armi ed sui diamanti in Sierra Leone, è molto chiara nel mettere in evidenza le responsabilità della Liberia nel conflitto. Attualmente, si stanno discutendo le eventuali azioni contro Charles Taylor. Che cosa può fare, nel frattempo, la Commissione? Possiamo utilizzare gli strumenti a nostra disposizione e, in tal senso, si sta esaminando la possibilità di avviare una procedura di consultazioni in merito alla Liberia, ai sensi dell'articolo 96 dell'accordo di Cotonou. In quanto alla Guinea, la situazione si sta deteriorando; recentemente cinque persone sono state giustiziate, e non è stata chiarita, come alcuni di voi hanno ricordato, la questione di Alpha Condé. Su questo punto specifico, la Commissione ha trasmesso le sue preoccupazioni ad una delegazione della Guinea, con a capo il Ministro degli esteri, in visita a Bruxelles alla fine di gennaio. In merito alla Nigeria, vorrei ricordare che la Commissione deplora la flagellazione di un'adolescente, in conformità con la legge islamica, ed è preoccupata, in particolare per l'applicazione della in alcune zone del paese. La Commissione è consapevole - come, penso, lo siate anche voi - della delicatezza della situazione politica nigeriana, e del fatto che il nuovo governo, eletto democraticamente, stia tentando di migliorare il rispetto dei diritti umani nel paese. La Commissione e gli Stati membri si riuniranno in marzo per cercare di raggiungere una posizione comune sulla Nigeria. In detta riunione, si esaminerà il modo migliore per affrontare queste diverse questioni. Nel frattempo, voi chiedete: che cosa possiamo fare? Una missione inviata da Bruxelles sta discutendo, in Nigeria, su come attuare il futuro programma destinato al paese. Il problema del rispetto dei diritti umani, della democrazia e dello Stato di diritto saranno temi esaminati prioritariamente, quando si dovranno adottare le decisioni su detto programma. L'ultimo tema toccato è la questione del Pakistan. La Commissione riconosce, concordando con le risoluzioni da voi presentate, onorevoli deputati, sulla libertà d'espressione in Pakistan, che l'incidente accaduto recentemente al posto di frontiera di Peshawar è un fatto allarmante, ancor più deplorevole perché il Pakistan, fino ad ora, ha rispettato, in genere, la libertà di stampa, in particolare dopo il militare dell'ottobre 1999. In effetti, in confronto ad altri paesi dell'Asia meridionale, la sua posizione è - o è stata - relativamente buona. L'incidente dimostra, tuttavia, che l'Unione europea deve mantenersi vigile sulla questione della libertà d'espressione, in generale, e sulla questione della libertà di stampa, in particolare. Si teme che l'esistenza di una stampa indipendente e diversificata, finora tollerata da questo paese, uno dei più liberali tra i paesi islamici, possa vedersi compromessa. Nonostante le pubbliche scuse presentate dalla direzione del in realtà, non c'è alcuna garanzia che non saranno intentate azioni contro di loro. Nel caso, ciò contribuirebbe, certamente, a creare un'atmosfera ostile verso la stampa in generale. Perciò, riteniamo che sia imprescindibile svolgere un'indagine particolareggiata sull'incidente per determinare se la chiusura del giornale obbedisca ad eventuali interessi, non chiaramente definiti. Al margine di tutto ciò, la legittima preoccupazione per l'incolumità del personale del giornale è collegata, come hanno indicato alcuni di voi, all'applicazione della legge sulla blasfemia. La Commissione considera che il governo militare debba fare uno sforzo maggiore per controllare l'intolleranza religiosa in Pakistan, e deplora il blocco delle precedenti iniziative, volte a modificare la legislazione sulla blasfemia. Nei contatti politici specifici con il governo pachistano, avvenuti nel novembre 2000, la mentre si congratulava con il governo per il suo impegno a favore del rispetto dei diritti dell’uomo e della libertà dei mezzi di comunicazione, ha ricordato che, in alcuni settori, continuavano a sussistere problemi, in particolare in materia di restrizioni alle attività dei partiti politici ed alle procedure giudiziarie. Inoltre in quell’occasione la ha espresso la sua preoccupazione per le concessioni che si stavano facendo ad alcuni gruppi pronti a fomentare l'intolleranza. In assenza di un contrappeso democratico, l'influenza di detti gruppi può certamente aumentare. Che cosa fa la Commissione per migliorare la situazione nel campo dei diritti dell’uomo? La Commissione è disposta a sostenere qualsiasi azione intrapresa da organizzazioni della società civile in Pakistan, da finanziare tramite l'iniziativa europea a favore della democrazia e dei diritti dell’uomo; inoltre sta esaminando la possibilità di appoggiare misure volte al miglioramento della gestione degli affari pubblici in Pakistan, miglioramento che sarà a vantaggio di tutti. Negli ultimi vent'anni, le condizioni di vita della maggioranza della popolazione cinese sembrano migliorate. Grazie alle riforme economiche ed alla liberalizzazione, sono aumentate la libertà e l'autodeterminazione personale; tuttavia, esiste ancora una grande distanza tra gli impegni internazionali presi dalla Cina e l’effettiva situazione dei diritti dell’uomo. Nel 1996 è stato avviato un dialogo bilaterale sui diritti dell’uomo tra Unione europea e Cina; in tale contesto, stiamo proseguendo un dibattito franco sulla questione. Un tema fondamentale è la libertà di culto, per il quale l'Unione europea ha ripetutamente manifestato la sua preoccupazione di fronte alla repressione delle attività religiose e di altre attività di diversa natura, cui avete fatto allusione. Non stiamo parlando soltanto della Chiesa cattolica e della Chiesa protestante, ma di ogni tipo di credo. Farò, poi, qualche osservazione sul movimento . Altre questioni sollevate con la Cina sono la repressione della dissidenza politica, le condizioni arbitrarie di detenzione, il ricorso alla pena di morte e la repressione delle minoranze etniche. Abbiamo inoltre sollecitato la Cina affinché ratifichi, rapidamente e senza riserve, le due convenzioni internazionali delle Nazioni Unite, la prima in materia di diritti economici, sociali e culturali, e la seconda in materia di diritti civili e politici, che consideriamo un elemento essenziale per migliorare i diritti individuali. La questione dei diritti dell’uomo è uno dei temi principali del nostro lavoro, in cui ritengo sia possibile migliorare le nostre relazioni. Il dialogo è soltanto una possibilità - e lo sappiamo benissimo - il cui obiettivo è quello di ottenere dei risultati. Proseguire il dialogo nel caso in cui non si facciano dei progressi non è assolutamente giustificabile. Il Consiglio "affari generali" dell'Unione ha espresso chiaramente tale opinione nelle sue conclusioni sul dialogo bilaterale tra Cina ed Unione europea in materia di diritti umani, pubblicate lo scorso 22 gennaio. Negli interventi, avete fatto specificatamente allusione a tre temi che mi sembrano rilevanti. Innanzitutto, in merito al movimento vorrei segnalare che la Commissione è particolarmente preoccupata per le relazioni che stiamo ricevendo sulla tortura e sui maltrattamenti inflitti ai seguaci del movimento, nonché per il rigore delle sentenze emesse contro alcuni dei suoi membri. Pertanto, la Commissione ha ripetutamente sollecitato la Cina affinché riesamini tali sentenze. Ci sembra che si debbano rispettare appieno tutte le garanzie di un processo equo con una difesa adeguata. In quanto alla posizione dell'Unione per quel che riguarda la risoluzione relativa alla Cina a Ginevra, saprete che nessuna decisione è stata ancora adottata. Il dibattito che oggi ha avuto luogo in Aula costituirà, certamente, un elemento basilare ed essenziale per la nostra decisione. In merito alle azioni da intraprendere nel caso del Tibet, la Commissione continua ad essere preoccupata circa la sorte delle minoranze etniche. Vorrei, inoltre, segnalare che si è insistito con la Cina affinché compia dei passi avanti verso il pieno rispetto dell'identità culturale, linguistica e religiosa del popolo tibetano, ed avvii un dialogo aperto con il Dalai Lama. Per quanto riguarda la situazione nel Laos, vorrei rassicurarvi sul fatto che la Commissione condivide appieno la preoccupazione riguardo la tutela dei diritti umani nella Repubblica democratica popolare del Laos. In quest'ultimo anno, si sono potuti osservare alcuni segnali positivi, ad esempio la firma delle due convenzioni delle Nazioni Unite in materia di diritti dell’uomo: la Convenzione internazionale in materia di diritti civili e politici e la Convenzione internazionale in materia di diritti economici, sociali e culturali. Il problema è la loro rapida attuazione e ratifica, come spera la Commissione, da parte dell'Assemblea nazionale. Tuttavia, anche se si riuscirà a conseguire tale risultato, resta ancora molto da fare. Un motivo di particolare preoccupazione è, ad esempio, l'intolleranza nei confronti dell'esercizio dell'opposizione politica, come dimostra l'arresto di numerose persone per aver manifestato contro il governo nell’ottobre e novembre 1999. Nella relazione, fate allusione alla situazione di ex funzionari, come Latsamy Kamphoui e Sackchittaphong, prigionieri di coscienza ancora in carcere, per i quali l'Unione europea si è più volte rivolta al governo affinché siano liberati per motivi umanitari."@it9
"Mr President, with regard to China, I would point out that the European Union is steadfastly determined to promote respect for human rights in this area, as in other parts of the world, and that we share Parliament’s concern about religious freedom in that country. Some of you have asked what we are going to do about these matters. I can certainly assure you that the Commission will specifically use the EU-ASEAN meetings as a bilateral context in which to raise all these problems. These meetings will take place in Brussels in the first six months of this year, and we shall be talking about everything I have just mentioned and also about the separate and specific problems you have raised about actual cases of political prisoners. With regard to Guinea, I should like to point out that we are concerned about the situation in that country, and especially about the ongoing deterioration in the human rights situation as a result of the attacks suffered by the United Revolutionary Front. We fully support CEDEAO’s attempts at mediation. You raised the problem of refugees. The Commission believes that absolute priority should be given to rehousing them in the camps farthest away from the border, that is to say as far away as possible from the combat zones. As matters stand at present, repatriating them to Sierra Leone is unthinkable because two other objectives have priority: reinforcing the camps around Kissidougou, north of Gueckedou, and adapting the access roads to these camps. The Commission is pursuing a two-pronged strategy through ECHO, on the one hand in the framework of the year 2000 intervention plan for Sierra Leone’s refugees through which an amount of more than EUR 2.5 million has already been allocated to the operations in Guinea and, on the other hand, in the framework of the contracts which have been entered into with the associated NGOs and which are being modified to take account of recent events. ECHO is also preparing two funding decisions for 2001: one in favour of Sierra Leone, for EUR 11 million; and the other in favour of Guinea, for between EUR 3 and 6 million. Two additional topics commented on during the debate were the responsibilities of Liberia – what can be done? – and the problems in Guinea. With regard to Liberia, I should like to point out that, as you have indicated, the experts’ report from the United Nations on arms and diamonds in Sierra Leone makes it crystal clear what Liberia’s responsibilities are in the conflict. At present, possible courses of action to be taken against Charles Taylor are being debated. What can the Commission do in the meantime? We can use the tools available to us and, with that in view, the possibility is being examined of instituting a consultancy procedure with regard to Liberia in application of Article 96 of the Cotonou Agreement. With regard to Guinea, the situation has indeed deteriorated. Recently, the death penalty was imposed upon five people and, as a number of you also pointed out, the subject of Alpha Condé has not been clarified. The Commission passed on the concerns that are felt about this specific matter to a Guinean delegation headed by the Foreign Affairs Minister, which visited Brussels at the end of January. With regard to Nigeria, I should like to point out that the Commission condemns the flagellation of an adolescent in accordance with Islamic law and is concerned specifically about the application of the in some areas of Nigeria. The Commission is aware – as I believe you too are – of the fact that the situation in Nigeria is politically very sensitive and that the new, democratically elected government is endeavouring to improve respect for human rights in Nigeria. The Commission and the Member States will be meeting in March to try to reach some common position on Nigeria. The meeting will consider what is the best way to deal with these various topics. In the meantime, you ask what we are able to do. A mission from Brussels is discussing, in Nigeria, how the future programme for that country is to be implemented. The issues of democracy, the constitutional state and respect for human rights will be dealt with as a priority with a view to the decisions that have to be made regarding them. The final subject you raised with me was the subject of Pakistan. In accordance with the resolutions you tabled concerning freedom of expression in Pakistan, the Commission acknowledges that the incident which recently occurred at the border post of Peshawar is cause for alarm and especially regrettable in view of the fact that, to date, Pakistan has generally respected the freedom of the press, especially since the military coup of October 1999. It is true that, compared with other countries in southern Asia, its attitude is, or has been, relatively commendable. However, the incident makes it clear that the European Union should remain alert to the issue of freedom of expression in general and freedom of the press in particular. There is the fear that the existence of an independent and diverse press, permitted until now by Pakistan – one of the most liberal of Islamic countries – may be compromised. In spite of the public apologies offered by the editors of the newspaper there is indeed no guarantee that no action will be taken against them. If action is, in fact, taken against them, it will undoubtedly help create an atmosphere hostile to the press in general. We therefore believe it is vital to carry out a very detailed investigation of the incident in order to determine whether possible interests that have not been clearly defined have led to the paper’s being closed down. Apart from all this, the legitimate concern for the safety of the newspaper’s staff is, as a number of you have pointed out, connected with the application of the law on blasphemy. The Commission believes that the military government should make a major effort to control religious intolerance in Pakistan and regrets that earlier initiatives to change the blasphemy law were blocked. In the specific political discussions with the Pakistani Government in November 2000, the troika, while congratulating the government on its commitment to respecting human rights and media freedom, indicated that there were still problems in a number of areas, particularly when it came to judicial practices and the restrictions upon the activities of political parties. The troika also took the opportunity to indicate its concern about the concessions being made to a number of groups advocating intolerance. There is no doubt at all that, in the absence of a democratic counterweight, the influence of such groups can increase. That, then, is what the Commission is doing to improve the human rights situation. The Commission is prepared to support any actions taken by civil organisations in Pakistan, with such actions to be funded through the European initiative in favour of democracy and human rights. It is also examining the possibility of supporting means to improve public administration in Pakistan, which would be to everyone’s advantage. It is true that the living standards of the majority of the Chinese population appear to have improved during the last twenty years. Thanks to the economic reforms and to liberalisation, there have been increases in freedom and personal autonomy. It is true, however, that there is still a big gap between the international commitments made by China and the human rights situation in practice. In 1996, a human rights dialogue between the European Union and China was established and, within this framework, we are maintaining a frank debate on these matters. A key topic is religious freedom, about which the European Union repeatedly expresses its concern faced with Chinese repression of religious and other types of activity to which you have referred. We are talking not only about the Catholic and Protestant Churches, but also about any other type of faith. Later, I shall be talking a little about Falun Gong. Other topics raised with China are the repression of political dissent, the arbitrary conditions of detention, the frequent recourse to the death penalty and the repression of ethnic minorities. We are also urging China quickly and without reservations to ratify the United Nations’ International Covenant on Economic, Social and Cultural Rights and the International Covenant on Civil and Political Rights which we consider to be key factors for improving individual rights. The human rights field is one of the priority areas of our work, in which I believe we can improve our relations with China. As we very well know, dialogue is only an option, the purpose of which is to produce results. There is no justification at all for maintaining the dialogue if no progress is being made. The European Union’s General Affairs Council openly expressed this point of view in its conclusions concerning the human rights dialogue between China and the European Union, published on 22 January. You referred specifically in your speeches to three topics which I think are of interest. Firstly, I should like to point out that, where Falun Gong is concerned, the Commission is especially concerned about the reports we are receiving about torture and ill-treatment inflicted upon followers of the movement, as well as about the severity of the sentences imposed upon some of its members. The Commission has therefore repeatedly urged China to review these sentences. We think that all the safeguards need to be fully respected in fair trials in which adequate defences are mounted. As you may know, a decision has not yet been made about the European Union’s position on the Geneva resolution on China. The debate we have held today in this House will, without a doubt, be fundamental to the decision we take. As for action in connection with Tibet, we are indeed still concerned about the ethnic minorities there. I should also like to point out, regarding this matter, that China has been urged to make further progress towards fully respecting the cultural, linguistic and religious identity of the Tibetan people and to enter into an open dialogue with the Dalai Lama. Regarding the situation in Laos, I should like to assure you that the Commission fully shares your concern about protecting human rights in the Lao People's Democratic Republic. It is true that, in the last year, some positive signs have been visible, for example the signing of the two United Nations covenants on human rights: the International Covenant on Civil and Political Rights and the International Covenant on Economic, Social and Cultural Rights. The problem now is for the National Assembly to lose no time in ratifying these covenants and putting them into effect, and the Commission is waiting for this to happen. Even if this step is successfully taken, however, there still remains a lot of work to be done. A cause of special concern for everyone is the intolerance of, for example, political opposition, as demonstrated by the detention of a number of people in October and November 1999 for demonstrating against the government. You refer in your report to the situation of former civil servants, such as Mr Latsamy Kamphoui and Mr Sackchittaphong, prisoners of conscience who are still being detained and whom the European Union has repeatedly called upon the government to release on humanitarian grounds."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, de Europese Unie is vastbesloten om het respect voor de rechten van de mens in China te bevorderen, zoals overigens ook in andere delen van de wereld. Wij delen de bezorgdheid van het Parlement ten aanzien van de godsdienstvrijheid in het land. Sommigen onder u hebben gevraagd wat wij nu moeten doen. Ik kan u verzekeren dat de Commissie de ontmoetingen Europese Unie-ASEAN zal aangrijpen om al deze problemen bilateraal aan te kaarten. Deze vergaderingen zullen tijdens de eerste helft van dit jaar plaatsvinden in Brussel en daar zullen wij spreken over alles wat ik zojuist heb genoemd en over de specifieke problemen van bepaalde politieke gevangenen die u hebt aangehaald. Ook de situatie in Guinee Conakry baart ons zorgen, vooral door de verslechtering van de humanitaire situatie als gevolg van de aanvallen op het Verenigd Revolutionair Front. Wij geven onze volledige steun aan de bemiddelingspogingen van de Economische Gemeenschap van de Landen van West-Afrika. U heeft ook het vluchtelingenprobleem genoemd: de Commissie is van mening dat de vluchtelingen snel moeten worden ondergebracht in kampen verder van de grens, zodat zij zich zo ver mogelijk bevinden van de gebieden waar wordt gevochten. Repatriëring naar Sierra Leone is onder de huidige omstandigheden uitgesloten. Dit betekent dat er twee prioritaire doelstellingen zijn: de versterking van de kampen rond Kissidougou, ten noorden van Gueckdou en de aanpassing van de toegangswegen tot deze kampen. De Commissie onderneemt via ECHO een dubbele actie: enerzijds is er het interventieplan 2000 voor de vluchtelingen uit Sierra Leone. In dit kader werd reeds meer dan tweeënhalf miljoen euro vrijgemaakt voor de operaties in Guinee en voor contracten met de geassocieerde NGO’s, die worden aangepast in het licht van de jongste gebeurtenissen. Daarnaast is ECHO bezig met de voorbereiding van twee financieringsbesluiten voor 2001: een voor Sierra Leone, van 11 miljoen euro, en een voor Guinee, voor een bedrag van 3 tot 6 miljoen euro. Dan zijn er in het debat nog twee punten aan de orde gekomen: de verantwoordelijkheden van Liberia en wat wij hier kunnen doen, en de problemen van Guinee. De verantwoordelijkheid van Liberia in het conflict blijkt duidelijk uit het verslag van de deskundigen van de Verenigde Naties over wapens en diamanten in Sierra Leone, zoals u ook heeft aangegeven. Nu wordt er gesproken over mogelijke acties tegen Charles Taylor. Wat kan de Commissie in de tussentijd doen? Wij kunnen gebruik maken van de instrumenten die ons ter beschikking staan. In dat kader bekijken wij de mogelijkheid van een raadplegingsprocedure over Liberia overeenkomstig artikel 96 van de Overeenkomst van Cotonou. Wat Guinee betreft, moeten wij vaststellen dat de situatie er verslechtert. Onlangs hebben 5 personen de doodstraf gekregen. Daarnaast is het thema Alpha Condé, dat sommigen onder u hebben aangehaald, niet opgehelderd. De Commissie heeft haar ongerustheid over dit punt overgebracht aan een missie uit Guinee onder leiding van de minister van Buitenlandse Zaken, die Brussel eind januari heeft bezocht. Wat Nigeria betreft kan ik u zeggen dat de Commissie de geseling volgens de islamitische wet van een jonge vrouw betreurt. Wij zijn verontrust over de toepassing van de in sommige delen van het land. De Commissie beseft - evenals u, naar ik geloof - dat de politieke situatie in Nigeria zeer delicaat is. De nieuwe, democratisch verkozen regering probeert de toestand van de mensenrechten in het land te verbeteren. De Commissie en de lidstaten zullen in maart bijeenkomen om te proberen een gemeenschappelijk standpunt ten aanzien van Nigeria uit te werken. Op deze vergadering zal worden bekeken hoe deze punten het beste kunnen worden aangepakt. Een missie uit Brussel bespreekt thans in Nigeria de modaliteiten van het komende programma voor dit land. De kwestie van de mensenrechten, de democratie en de rechtsstaat zullen van doorslaggevende betekenis zijn bij de te nemen besluiten. Het laatste probleem dat u heeft voorgelegd betreft Pakistan. De Commissie erkent, overeenkomstig uw resoluties over de vrijheid van meningsuiting in Pakistan, dat het incident dat zich onlangs heeft voorgedaan bij de krant de in Peshawar verontrustend is. Dit incident is des te betreurenswaardiger omdat de persvrijheid in Pakistan vooralsnog over het algemeen werd geëerbiedigd, zeker sinds de militaire staatsgreep van oktober 1999. De situatie is of was goed in vergelijking met andere Zuid-Aziatische landen. Dit incident toont evenwel aan dat de Europese Unie waakzaam moet blijven op het gebied van de vrijheid van meningsuiting in het algemeen en de persvrijheid in het bijzonder. De vrees bestaat dat de onafhankelijke en gevarieerde pers die vooralsnog in het land werd toegelaten - een van de meest liberale in de islamitische wereld - in het gedrang zou kunnen komen. Ondanks het feit dat de directie van de in het openbaar haar verontschuldigingen heeft aangeboden bestaat er geen enkele waarborg dat er niet tegen de krant zal worden opgetreden. Als dat zou gebeuren, dan zou dat bijdragen tot een vijandige stemming tegenover de pers in het algemeen. Wij zijn van mening dat er daarom een minutieus onderzoek moet worden ingesteld naar het incident om te bepalen of er achter de sluiting van de krant geen duistere belangen schuilgaan. De gerechtvaardigde bezorgdheid om het personeel van de krant heeft, zoals sommigen onder u hebben aangegeven, te maken met de toepassing van de wet inzake godslastering. De Commissie is van mening dat de militaire regering een aanzienlijke inspanning zal moeten leveren om de godsdienstige intolerantie in te dammen. Wij betreuren dat de vroegere initiatieven tot wijziging van de wetgeving inzake godslastering worden bevroren. In politieke gesprekken met de Pakistaanse regering in november 2000 heeft de trojka de regering enerzijds gelukgewenst met haar inzet voor de bescherming van de rechten van de mens en de vrijheid van de media, maar zij heeft er anderzijds op gewezen dat er op een aantal gebieden nog problemen zijn, met name in verband met de beperkte vrijheid voor politieke partijen en op het vlak van justitie. Verder heeft de trojka haar bezorgdheid geuit over de concessies aan bepaalde groepen die de tolerantie willen inperken. Bij gebrek aan een democratisch tegenwicht kan de invloed van dergelijke groeperingen zonder meer toenemen. Wat onderneemt de Commissie nu om de mensenrechtensituatie te verbeteren? De Commissie is bereid elke actie van organisaties van het maatschappelijk middenveld in Pakistan te steunen via het Europees initiatief ter bevordering van de democratie en de rechten van de mens. Wij bestuderen de mogelijkheid om maatregelen te steunen voor goed bestuur van de publieke zaak in Pakistan, want dat komt iedereen ten goede. Het is waar dat de levensomstandigheden voor een meerderheid van de bevolking de afgelopen twintig jaar lijken te zijn verbeterd. Dankzij de economische hervormingen en de liberalisering zijn de vrijheid en de persoonlijke zelfbeschikking toegenomen. Er bestaat evenwel nog een wereld van verschil tussen de internationale verplichtingen die China is aangegaan en de situatie van de mensenrechten in de praktijk. In 1996 zijn de Europese Unie en China een bilaterale dialoog betreffende mensenrechten aangegaan. Wij voeren hierover in dit kader een openhartige dialoog. De godsdienstvrijheid is een sleutelpunt. De Europese Unie heeft herhaaldelijk uiting gegeven aan haar bezorgdheid over de onderdrukking van godsdienstige en andere praktijken waar u het zo-even nog over had. Het gaat hierbij niet alleen om de katholieke en protestantse kerken, maar om elke vorm van geloof. Op de Falun Gong zal ik straks terugkomen. Andere punten die wij met China aan de orde stellen zijn de onderdrukking van politieke dissidenten, de willekeurige aanhoudingen, de veelvuldige toepassing van de doodstraf en de onderdrukking van etnische minderheden. Verder dringen wij er bij China op aan dat het het Internationaal Verdrag inzake economische, sociale en culturele rechten en het Internationaal Verdrag inzake burgerrechten en politieke rechten van de Verenigde Naties snel en onvoorwaardelijk ratificeert. Wij beschouwen deze als fundamentele bouwstenen voor de verbetering van de rechten van het individu. Het gebied van de rechten van de mens geniet een hoge prioriteit bij onze werkzaamheden en ik geloof dat wij onze betrekkingen op dit vlak kunnen verbeteren. De dialoog is echter maar één optie. Wij mogen niet vergeten dat alleen de resultaten tellen. Als de dialoog niets oplevert, dan heeft het geen zin deze voort te zetten. De Raad Algemene Zaken heeft dit standpunt openlijk verwoord in zijn conclusies van 22 januari over de bilaterale dialoog China - Europese Unie betreffende mensenrechten. U heeft hier verwezen naar drie belangrijke onderwerpen. In de eerste plaats de Falun Gong. De Commissie is sterk bezorgd over de berichten van foltering en mishandeling waar de volgelingen van deze beweging onder te lijden hebben en over de zware veroordelingen die tegen enkele leden zijn uitgesproken. De Commissie heeft er bij China herhaaldelijk op aangedrongen deze vonnissen te herzien. Wij zijn van mening dat aan alle waarborgen voor een eerlijk proces met een adequate verdediging moet worden voldaan. Van het standpunt van de Unie ten aanzien van de resolutie over China van Genève weet u wellicht dat er nog geen besluit is genomen. Het debat van vandaag zal ongetwijfeld een wezenlijke rol spelen bij ons definitieve besluit. Ook de situatie van de etnische minderheden in Tibet blijft ons zorgen baren. Wij hebben er bij China op aangedrongen dat het de weg inslaat naar de eerbiediging van de taal en de culturele en godsdienstige identiteit van het Tibetaanse volk en dat het een open dialoog aangaat met de Dalai Lama. De Commissie deelt uw bezorgdheid ten aanzien van de bescherming van de rechten van de mens in de Democratische Volksrepubliek Laos. Weliswaar hebben wij het afgelopen jaar enkele positieve tekenen kunnen waarnemen, zoals de ondertekening van de twee Verdragen van de Verenigde Naties, namelijk het Internationaal Verdrag inzake burgerrechten en politieke rechten en het Internationaal Verdrag inzake economische, sociale en culturele rechten. Nu komt het er echter op aan dat deze snel worden toegepast en geratificeerd door de Nationale Assemblée. De Commissie hoopt dat dit snel zal gebeuren, maar ook dan rest er nog veel werk. Een feit dat ons allemaal sterk verontrust, is bijvoorbeeld dat er geen politieke oppositie wordt getolereerd, zoals blijkt uit de aanhouding in oktober en november 1999 van verschillende personen die tegen de regering hadden gedemonstreerd. In uw resolutie verwijst u naar de situatie van voormalige ambtenaren, zoals de heren Latsami Kamphoui en Sackchittaphong, die vastzitten als gewetensgevangenen. De Europese Unie heeft er bij de regering herhaaldelijk op aangedrongen dat zij om humanitaire redenen worden vrijgelaten."@nl2
"Senhor Presidente, em relação à China, devo dizer que a União Europeia está firmemente decidida a apoiar o respeito pelos direitos humanos na região, tal como noutras partes do mundo, e compreendemos a preocupação do Parlamento sobre a liberdade religiosa nesse país. Alguns deputados perguntaram o que tencionávamos fazer em relação a estas questões. O que, de facto, lhes posso garantir é que a Comissão aproveitará precisamente a realização das reuniões entre a União Europeia e a ASEAN para abordar todas estas questões em contactos bilaterais. Essas reuniões realizar-se-ão em Bruxelas, no primeiro semestre deste ano, e nessa altura falaremos de tudo o que aqui foi referido e também sobre os problemas específicos que os senhores deputados apresentaram, isto é, sobre casos concretos de presos políticos. Quanto à Guiné-Conacri, devo precisar que a situação é preocupante, especialmente devido ao agravamento que se tem vindo a verificar na situação humanitária, na sequência de ataques perpetrados pela Frente Revolucionária Unida. Apoiamos totalmente as tentativas de mediação levadas a cabo pela CEDAO. Em relação ao problema dos refugiados aqui levantado pelos senhores deputados, a Comissão considera que se deve dar absoluta prioridade ao seu realojamento nos campos mais afastados da fronteira, isto é, o mais longe possível das zonas de combate. Neste momento, não é possível pensar na repatriação para a Serra Leoa, porque os dois objectivos prioritários são o reforço dos campos à volta de Kissidougou, a norte de Guekedou, e a melhoria das vias de acesso a esses acampamentos. A Comissão exerce uma dupla acção através do programa ECHO, em parte no âmbito do plano de intervenção 2000 para os refugiados da Serra Leoa, onde já está prevista uma verba superior a dois milhões de euros para as operações da Guiné, e ainda através dos contratos estabelecidos com as organizações não governamentais associadas, contratos que estão a ser revistos de forma a terem em conta os últimos acontecimentos. O programa ECHO também tem duas propostas de financiamento para 2001, uma, a favor da Serra Leoa, de 11 milhões de euros, a outra, a favor da Guiné, de três a seis milhões de euros. As outras duas questões hoje aqui abordadas dizem respeito às responsabilidades da Libéria – que podemos nós fazer? – e à situação na Guiné. Quanto à Libéria, gostaria de dizer que o relatório de peritos das Nações Unidas sobre armas e diamantes na Serra Leoa põe em evidência, como os senhores deputados referiram, as responsabilidades da Libéria no conflito. Estão actualmente a ser discutidas as possíveis acções contra Charles Taylor. Que pode fazer a Comissão entretanto? Utilizar os instrumentos de que dispomos, e, nesse sentido, está a ser analisada a possibilidade de lançar um processo de consultas sobre a Libéria, nos termos do artigo 96º do Acordo de Cotonou. Quanto à Guiné, é verdade que a situação se tem vindo a agravar. Ainda recentemente, foi aplicada a pena de morte a cinco pessoas, e não se esclareceu, como os senhores deputados também afirmaram, o caso de Alpha Condé. Sobre este ponto concreto, a Comissão manifestou as suas preocupações à delegação guineense chefiada pelo Ministro dos Negócios Estrangeiros, aquando da sua visita a Bruxelas nos finais de Janeiro. Em relação à Nigéria, gostaria de salientar que a Comissão lamenta a flagelação de uma adolescente, ao abrigo da lei islâmica, e está, de facto, preocupada com a aplicação da s em certas zonas da Nigéria. A Comissão tem consciência, e penso que os senhores deputados também, de que a situação política na Nigéria é muito delicada e de que o novo Governo eleito democraticamente está a tentar impor um maior respeito pelos direitos humanos no país. A Comissão e os Estados-Membros reunir-se-ão em Março para tentar chegar a uma posição comum sobre a Nigéria. Nessa reunião, discutir-se-á sobre a melhor forma de abordar estas diferentes questões. Enquanto isso, que podemos nós fazer, perguntam os senhores deputados. Neste momento, encontra-se na Nigéria uma missão de Bruxelas a discutir a realização do futuro programa destinado a este país, sendo evidente que o respeito pelos direitos humanos, pela democracia e pelo Estado de direito serão questões prioritárias a ter em conta nas decisões que venham a ser tomadas. O último ponto aqui discutido foi o problema do Paquistão. A Comissão reconhece, de acordo com as resoluções apresentadas pelos senhores deputados sobre a liberdade de expressão no Paquistão, que o incidente recentemente ocorrido no posto fronteiriço de Peshawar é preocupante e sobremaneira lamentável, porque, até agora, o Paquistão tem, de um modo geral, respeitado a liberdade de imprensa, sobretudo após o golpe militar de Outubro de 1999. É verdade que, em comparação com outros países do Sul da Ásia, a situação no Paquistão é, ou foi, relativamente boa. Todavia, este incidente veio mostrar claramente que a União Europeia deve estar atenta à questão da liberdade de expressão em geral e de imprensa em particular. Receia-se que a imprensa independente e diversificada que até agora existia neste país, um dos mais países mais liberais do mundo islâmico, possa ver o seu futuro comprometido. Apesar das desculpas apresentadas publicamente pela direcção do jornal é verdade que não há qualquer garantia de que não serão tomadas medidas contra eles. Se tal acontecer, isso contribuirá, sem dúvida alguma, para criar um clima de hostilidade para a imprensa em geral. Consideramos, pois, que é imprescindível levar a cabo uma investigação aprofundada do caso para determinar se o encerramento do jornal se deve ou não à existência de interesses dissimulados. Para além de tudo isto, a legítima preocupação pela segurança do pessoal do jornal deve-se, como alguns deputados salientaram, à ameaça de aplicação da lei sobre a blasfémia. A Comissão considera que o Governo militar deve fazer um maior esforço para impedir a intolerância religiosa no Paquistão e lamenta a suspensão de iniciativas anteriores tendentes a modificar a lei sobre a blasfémia. Nas conversações políticas específicas com o Governo paquistanês que decorreram em Novembro de 2000, a ao mesmo tempo que felicitava o Governo pelo seu compromisso a favor do respeito pelos direitos humanos e da liberdade dos meios de comunicação, salientava que continuava a haver problemas em certos domínios, nomeadamente em matéria de restrições à actividade dos partidos políticos e nas práticas judiciais. Também nessa altura, a manifestou a sua apreensão perante as concessões feitas a alguns grupos que apelam à intolerância. Na ausência de um contrapeso democrático, a influência de tais grupos pode, sem dúvida alguma, aumentar. Que está, pois, a Comissão a fazer para melhorar a situação no domínio dos direitos humanos? A Comissão está disposta a apoiar qualquer acção empreendida por organizações da sociedade civil no Paquistão, acções que serão financiadas através da iniciativa europeia a favor da democracia e dos direitos humanos, e está ainda a estudar a possibilidade de apoiar medidas tendentes a melhorar a boa gestão dos assuntos públicos no Paquistão, que a todos trará benefícios. É verdade que, durante os últimos vinte anos, as condições de vida da maior parte da população chinesa parecem ter melhorado. Graças às reformas económicas e à liberalização, a liberdade e a autodeterminação pessoal aumentaram, mas é também evidente que há um grande desfasamento entre os compromissos internacionais assumidos pela China e a situação real do país em matéria de direitos humanos. Em 1996, estabeleceu-se um diálogo bilateral sobre direitos humanos entre a União Europeia e a China, e é nesse âmbito que mantemos um diálogo franco sobre essas questões. Actualmente, um dos mais graves problemas da China é o da liberdade religiosa. A União Europeia tem repetidas vezes manifestado a sua preocupação perante a repressão da actividade religiosa e de outra índole que os senhores deputados aqui referiram. Estamos a falar não só da Igreja católica ou protestante mas dos diferentes tipos de crença. Deter-me-ei, mais adiante, sobre o movimento Falun Gong. Existem ainda outras questões como a repressão da dissidência política, as condições arbitrárias de detenção, o recurso perante a pena de morte e a repressão das minorias étnicas. Instamos, pois, a China a ratificar rapidamente e sem reservas o Pacto Internacional sobre Direitos Económicos, Sociais e Culturais e o Pacto Internacional sobre Direitos Civis e Políticos, das Nações Unidas, que consideramos ser um passo determinante para a melhoria dos direitos e liberdades individuais. A questão dos direitos humanos é um dos aspectos prioritários da nossa acção, em que julgo podermos melhorar as nossas relações. Ora, como sabemos, o diálogo é apenas uma via cujo objectivo é obter resultados. Manter o diálogo, quando não se consegue avançar, não faz qualquer sentido. Esta é a opinião claramente expressa pelo Conselho “Assuntos Gerais” nas conclusões publicadas no passado dia 22 de Janeiro sobre o diálogo bilateral entre a China e a União Europeia em matéria de direitos humanos. Nas suas intervenções, os senhores deputados fizeram uma referência específica a três questões que me parecem interessantes. Em primeiro lugar, em relação ao Falun Gong, gostaria de dizer que a Comissão está extremamente preocupada com os relatórios que temos vindo a receber sobre tortura e maus tratos infligidos aos adeptos do movimento, bem como com a severidade das sentenças proferidas contra alguns dos seus membros. Daí, a Comissão ter instado, repetidas vezes, a China a rever essas sentenças. Consideramos que, num julgamento justo, é necessário respeitar plenamente todos os direitos e haver uma defesa adequada. Em relação à posição da União sobre a resolução relativa à China discutida em Genebra, os senhores deputados sabem certamente que não houve qualquer decisão. O debate de hoje constituirá, sem dúvida, um elemento fundamental para tomarmos uma posição. Quanto à actuação a respeito do Tibete, é verdade que as minorias étnicas continuam a ser objecto da nossa preocupação. Gostaria também de precisar que se instou a China a respeitar plenamente a identidade cultural, linguística e religiosa do povo tibetano e a entabular um diálogo aberto com o Dalai-Lama. A respeito da situação no Laos, devo dizer que, tal como os senhores deputados, a Comissão está preocupada com a defesa dos direitos humanos na República Democrática Popular do Laos. É verdade que, no último ano, se registaram alguns passos positivos, por exemplo, a assinatura dos dois pactos das Nações Unidas sobre direitos humanos, concretamente, o Pacto Internacional sobre Direitos Civis e Políticos e o Pacto Internacional sobre Direitos Económicos, Sociais e Culturais. O problema agora está na necessidade de uma rápida aplicação e ratificação pela Assembleia Nacional, como espera a Comissão. Embora este seja um avanço real, resta ainda muito a fazer. Um dos motivos de grande preocupação para todos é o facto de não se tolerar, por exemplo, o exercício da oposição política, como revela a detenção de várias pessoas em Outubro e Novembro de 1999, por manifestarem contra o Governo. Os senhores deputados fazem referência, no relatório, à situação de antigos funcionários, nomeadamente o senhor Latsamy Kamphoui e o senhor Feng Sackchittaphong, presos por questões políticas, que continuam detidos e sobre os quais a União Europeia apelou repetidas vezes ao Governo para que fossem libertados por razões humanitárias."@pt11
"Herr talman! När det gäller Kina kan jag säga att Europeiska unionen är fast besluten att främja respekten för de mänskliga rättigheterna i området, precis som på andra ställen i världen, och att vi delar parlamentets oro beträffande religionsfriheten i landet. I dessa frågor har vissa av er gett förslag på vad vi borde göra. Jag kan försäkra er att kommissionen kommer att ta tillfället i akt på mötena mellan Europeiska unionen och Sydöstasiatiska nationernas förbund Asean för att diskutera dessa problem i de bilaterala kontakterna. Mötena kommer att äga rum i Bryssel under årets första sex månader, och vi kommer där att diskutera allt det jag hittills har nämnt, och även de särskilda problem som ni har tagit upp i de konkreta fallen med de politiska fångarna. När det gäller Guinea-Conakry vill jag påpeka att situationen i landet är oroväckande, i synnerhet försämringen av den humanitära situationen till följd av attackerna från rebellerna. Vi stöder Ecowas försök till förhandlingar. Ni nämner flyktingproblematiken: kommissionen anser att en fråga som absolut bör prioriteras är att flyktingarna åter inkvarteras i de förläggningar som ligger längst bort från stridsområdena. I nuläget är det inte tänkbart att låta dem återvända till Sierra Leone, och därför är det två mål som bör prioriteras: stärkandet av lägren kring Kissidougou, norr om Gueckdou, och förbättringar av tillfartsvägarna till lägren. Kommissionen utför en dubbel aktion genom ECHO, å ena sidan inom ramen för beredskapsplanen 2000 för flyktingarna från Sierra Leone, där redan en summa har avsatts som överstiger två och en halv miljon euro till Guineas åtgärder, och avtalen med de icke-statliga organisationer som har anslutit sig, vilka anpassas nu med hänsyn till den senaste händelseutvecklingen. ECHO förbereder även två beslut om finansiering 2001: det ena till förmån för Sierra Leone med 11 miljoner euro och det andra till förmån för Guinea med mellan 3 och 6 miljoner euro. Två andra frågor som har kommenterats under debatten: Liberias ansvar – vad kan vi göra åt det? – och problemen i Guinea. När det gäller Liberia vill jag påpeka att rapporten från Förenta nationernas experter om vapen och diamanter i Sierra Leone, precis som ni påpekade, tydligt visar Liberias ansvar i konflikten. För närvarande diskuteras eventuella åtgärder mot Charles Taylor. Vad kan kommissionen göra så länge? Använda de instrument vi förfogar över och vi håller på att undersöka möjligheten att inleda ett rådfrågningsförfarande beträffande Liberia genom att tillämpa artikel 96 i Cotonou-avtalet. I fråga om Guinea håller en försämring av läget på att ske; nyligen dömdes 5 personer till döden och några av er har även nämnt Alpha Condé. I den konkreta frågan har kommissionen gett uttryck för sin oro till en delegation från Guinea som under ledning av utrikesministern besökte Bryssel i slutet av januari. När det gäller Nigeria vill jag påpeka att kommissionen beklagar djupt att en ung flicka pryglades till följd av den islamiska lagstiftningen och är oroad över tillämpningen av i vissa områden i Nigeria. Kommissionen är medveten om – och det tror jag även ni är – att den politiska situationen i Nigeria är mycket känslig och att den nya demokratiskt valda regeringen vill öka respekten för de mänskliga rättigheterna i landet. Kommissionen och medlemsstaterna kommer att samlas i mars i ett försök att uppnå en gemensam ståndpunkt om Nigeria. På det mötet kommer vi att diskutera hur dessa frågor kan behandlas på bästa sätt. Samtidigt som ni undrar vad vi kan göra, är en delegation från Bryssel i Nigeria i färd med att diskutera hur det framtida programmet för landet skall genomföras. Respekten för de mänskliga rättigheterna, demokratin och rättsstaten är frågor som prioriteras i de beslut som kommer att fattas i det avseendet. Den sista fråga ni tog upp är problemet med Pakistan. Kommissionen håller med om, enligt de resolutioner som ni har lagt fram om yttrandefriheten i Pakistan, att det som nyligen inträffade vid gränsen i Peshawar är oroväckande och synnerligen beklagligt eftersom Pakistan hittills i stort sett har respekterat tryckfriheten, framför allt efter militärkuppen i oktober 1999. Inställningen är eller har varit relativt positiv jämfört med andra länder i södra Asien. Denna händelse visar dock att Europeiska unionen bör vara uppmärksam på frågan om yttrandefriheten i allmänhet och tryckfriheten i synnerhet. Det finns farhågor om att förekomsten av en oberoende och nyanserad press som hittills har varit tillåten i landet, ett av de mer liberala länderna i det islamiska området, är i farozonen. Trots den offentliga ursäkt som framfördes av ledningen för tidningen finns det inget som säger att inte rättsliga åtgärder kommer att vidtas mot dem. Om det sker kommer det garanterat att bidra till att skapa en fientlig atmosfär inom pressen i allmänhet. Därför anser vi att det är nödvändigt att noggrant undersöka händelsen i fråga för att ta ställning till om stängningen av redaktionen har skett utifrån intressen som inte är tydligt definierade. Dessutom har den berättigade oron för säkerheten för tidningens anställda, precis som vissa av er har påpekat, att göra med tillämpningen av lagen om hädelser. Kommissionen anser att den militära regimen i högre grad bör anstränga sig för att kontrollera den religiösa intoleransen i Pakistan och vi beklagar att tidigare försök att ändra lagen om hädelser har lamslagits. I de politiska samtal med den pakistanska regeringen som ägde rum i november 2000, påpekade trojkan, samtidigt som den gratulerade regeringen till löftet om respekt för de mänskliga rättigheterna och friheten för massmedia, att det fortfarande förekom problem i vissa områden, i synnerhet med restriktioner för de politiska partiernas verksamhet och de rättsliga förfarandena. Trojkan påtalade då även sin oro för de eftergifter som gjordes för vissa grupper som förespråkade en intolerant attityd. Om en demokratisk motvikt saknas kan inflytandet från sådana grupper otvivelaktigt öka. Vad gör kommissionen för att förbättra situationen på området mänskliga rättigheter? Kommissionen är redo att stödja alla åtgärder som vidtas av organisationer i det civila samhället i Pakistan och som kommer att finansieras genom det europeiska initiativet för demokrati och mänskliga rättigheter och undersöker möjligheterna att stödja åtgärder för att förbättra hanteringen av offentliga frågor i Pakistan, till förmån för alla. Det är sant att livsvillkoren för en majoritet av den kinesiska befolkningen tycks ha förbättrats de senaste tjugo åren. Tack vare de ekonomiska reformerna och liberaliseringen har den personliga friheten och beslutanderätten ökat; men avståndet är fortfarande stort mellan de internationella åtaganden som Kina ingick och de mänskliga rättigheterna i praktiken. År 1996 hölls en bilateral dialog om de mänskliga rättigheterna mellan Europeiska unionen och Kina och inom dessa ramar upprätthåller vi en öppen debatt i de här frågorna. Religionsfriheten är en kärnfråga i vilken Europeiska unionen flera gånger har gett uttryck för sin oro beträffande förtrycket i landet mot religiösa och andra aktiviteter som ni har nämnt. Vi talar då inte bara om katolska och protestantiska kyrkor utan även om andra livsåskådningar. Jag kommer senare att säga något om falungong. Andra frågor som har tagits upp i samband med Kina är förtrycket av politiskt oliktänkande, de godtyckliga villkoren för anhållande, överklagande av dödsstraff och förtrycket av etniska minoriteter. Vi uppmanar också Kina att snabbt och utan reservationer ratificera Förenta nationernas internationella konvention om ekonomiska, sociala och kulturella rättigheter samt internationella konventionen om medborgerliga och politiska rättigheter vilka vi betraktar som en grundläggande faktor för en förbättring av individens rättigheter. Denna del av de mänskliga rättigheterna är en av de frågor vi prioriterar i vårt arbete och där jag tror att vi kan förbättra våra förbindelser. Nåväl, dialogen är endast ett alternativ – och det är vi medvetna om – och syftet med den är att uppnå resultat. Det finns ingen anledning att upprätthålla en dialog om det inte leder till framgång. Rådet (allmänna frågor) gav öppet uttryck för den uppfattningen i sina slutsatser som offentliggjordes den 22 januari om den bilaterala dialogen mellan Kina och Europeiska unionen om mänskliga rättigheter. Ni tar i era anföranden särskilt upp tre frågor som jag finner intressanta. För det första skulle jag när det gäller falungong vilja påpeka att kommissionen är särskilt bekymrad över de rapporter vi får om tortyr och misshandel som riktas mot rörelsens anhängare, liksom de stränga domar som fastställs mot vissa av dess medlemmar. Därför har kommissionen upprepade gånger uppmanat Kina att granska dessa domar. Vi anser att samtliga rättigheter skall respekteras fullt ut i en rättvis rättegång med ett ändamålsenligt försvar. När det gäller unionens ståndpunkt beträffande resolutionen om Kina i Genève vet ni kanske att det inte har fattats något beslut ännu. Den debatt vi har fört här i parlamentet i dag kommer garanterat att bli avgörande för vårt beslut. När det gäller vårt agerande beträffande Tibet så fortsätter de etniska minoriteterna att vara föremål för vårt engagemang. Jag vill även i den frågan påpeka att Kina har uppmanats att fortsätta på vägen mot full respekt av det tibetanska folkets kulturella, språkliga och religiösa identitet och ett inledande av en öppen dialog med Dalai Lama. När det gäller situationen i Laos kan jag försäkra er om att kommissionen delar er oro för de mänskliga rättigheternas bevarande i Laos. Det senaste året har vissa positiva tecken kunnat skönjas, till exempel undertecknandet av två av Förenta nationernas konventioner om mänskliga rättigheter: internationella konventionen om ekonomiska, sociala och kulturella rättigheter och internationella konventionen om medborgerliga och politiska rättigheter. Nu är problemet att se till att dessa snabbt ratificeras och tillämpas, och det är det kommissionen väntar på att nationalförsamlingen skall göra. Men även om det sker återstår mycket att göra. En särskild anledning till oro för oss alla är det faktum att man till exempel inte accepterar en politisk opposition, något som framgår av anhållandet av flera personer i oktober och november 1999 som demonstrerade mot regeringen. Ni tar i er rapport upp situationen för tidigare tjänstemän som Latsamy Kamphoui och Sackchittaphong, samvetsfångar som fortfarande är anhållna och som Europeiska unionen upprepade gånger har uppmanat regeringen att frige av humanitära skäl."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata
"Frontier Post"13,5,2,1,8,10,3,12,11,7,9,6
"Sharia"13,10,3,12,7,9
"sharian"5

Named graphs describing this resource:

1http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Danish.ttl.gz
2http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Dutch.ttl.gz
3http://purl.org/linkedpolitics/rdf/English.ttl.gz
4http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Events_and_structure.ttl.gz
5http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Finnish.ttl.gz
6http://purl.org/linkedpolitics/rdf/French.ttl.gz
7http://purl.org/linkedpolitics/rdf/German.ttl.gz
8http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Greek.ttl.gz
9http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Italian.ttl.gz
10http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Latvian.ttl.gz
11http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Portuguese.ttl.gz
12http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Spanish.ttl.gz
13http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Swedish.ttl.gz

The resource appears as object in 2 triples

Context graph