Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-02-15-Speech-4-122"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010215.4.4-122"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
Le rapport Bullmann sur la préparation du prochain Conseil européen de Stockholm vient d’être rejeté à juste titre par l’Assemblée plénière. En effet, les propositions de la Commission européenne, ainsi que les travaux préparatoires au sein de la commission économique et monétaire du Parlement, me paraissaient correspondre à une perspective dirigiste et planificatrice, contraire à l’esprit de Lisbonne.
Au lendemain du Conseil de Lisbonne, en mars 2000, j’avais approuvé la nouvelle méthode de travail, dite en "coordination ouverte", que le Conseil avait suggérée, parce qu’elle me paraissait pouvoir contribuer à réduire le nombre des réglementations européennes, par définition centralisées et autoritaires, au profit de concertations "entre pairs" moins contraignantes et susceptibles de s’adapter souplement aux besoins de chacun en respectant sa liberté de décision.
Mais aujourd’hui, la Commission propose, pour mesurer les performances relatives des États membres, la mise en place d’une batterie de vingt-huit indicateurs structurels, plus sept indicateurs économiques généraux. Sans tarder, le rapport Bullmann s’engouffrait dans la brèche et proposait d’en ajouter une multitude d’autres, dans les domaines de l’orientation des dépenses publiques, de leur qualité, de l’environnement, de la productivité, de l’emploi, du chômage des jeunes, de l’exclusion sociale, de la pauvreté par âge et par sexe, et j’en passe.
Cette démarche serait peut-être intéressante s’il ne s’agissait que de mieux se connaître les uns les autres. Mais visiblement, selon le rapport Bullmann, ces indicateurs étaient destinés à fournir le socle de nouvelles réglementations européennes qui auraient étoffé le "cadre législatif social de l’Union". Cette stratégie réglementariste devait être couronnée, toujours selon ce même rapport, par un "accord interinstitutionnel" permettant d’y associer étroitement le Parlement européen.
Déjà, au moment du Conseil de Lisbonne, je m’étais élevé contre la connotation dirigiste de certaines conclusions, par exemple celles qui décidaient, à la place de la société, qu’il faudrait augmenter le taux de travail des femmes. Mais les propositions du rapport Bullmann auraient pu décupler cette dérive. Après le rejet de ce rapport, nous espérons maintenant que le Conseil de Stockholm, en mars prochain, va reprendre la Commission en mains. Il ne faut pas glisser de la coordination ouverte à la planification fermée."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. Bullmanns betænkning om forberedelsen af det kommende Europæiske Råd i Stockholm er med rette lige blevet forkastet af plenarforsamlingen. Europa-Kommissionens forslag samt det forberedende arbejde i Parlamentets Udvalg om Økonomi og Valutaspørgsmål forekommer mig faktisk at være udtryk for en centralstyret og planlæggende holdning, der strider mod ånden fra Lissabon.
Her lige før Det Europæiske Råd i Lissabon i marts 2000 har jeg godkendt den nye arbejdsmetode, den såkaldt "åbne koordinationsmetode", som Rådet har foreslået, fordi den efter min mening kunne medvirke til at begrænse antallet af EU-bestemmelser, som pr. definition er centraliserede og autoritære, og i stedet anvende samråd "mellem ligemænd", der er mindre bindende og eventuelt kan tilpasses mere smidigt til hver enkelts behov, idet de respekterer den enkeltes beslutningsfrihed.
I dag foreslår Kommissionen imidlertid for at vurdere medlemsstaternes respektive indsats at indføre 28 strukturelle indikatorer samt syv generelle økonomiske baggrundsindikatorer. Uden tøven kastede hr. Bullmanns betænkning sig ud på dybt vand og foreslog at tilføje en række andre indikatorer på følgende områder: retningslinjer for offentlige udgifter, deres kvalitet, miljøet, produktivitet, beskæftigelse, ungdomsarbejdsløshed, social udstødelse, fattigdomsindikatorer opdelt efter alder og køn osv.
En sådan fremgangsmåde kunne måske være interessant, hvis det ikke blot drejede sig om at lære hinanden bedre at kende. Disse indikatorer skulle imidlertid tydeligvis i henhold til hr. Bullmanns betænkning danne grundlag for at indføre nye EU-bestemmelser, der ville have styrket "Unionens "sociale" lovgivningsramme". Denne strategi skulle stadig i henhold til betænkningen krones med en "interinstitutionel aftale", der skulle gøre det muligt at forbinde Europa-Parlamentet tæt hermed.
Allerede på tidspunktet for Det Europæiske Råd i Lissabon protesterede jeg mod den centralstyrede bibetydning i nogle konklusioner, f.eks. dem, der på samfundets vegne fastslog, at man skulle øge kvindernes arbejdsrate. Men forslagene i hr. Bullmanns betænkning kunne have forværret denne skæve udvikling. Efter at denne betænkning er blevet forkastet, håber vi nu, at Det Europæiske Råd i Stockholm i marts vil tage Kommissionen i hånden igen. Man må ikke glide fra åben koordinering til lukket planlægning."@da1
"Der Bericht Bullmann über die Vorbereitung der nächsten Tagung des Europäischen Rates in Stockholm wurde zu Recht vom Plenum abgelehnt. Die Vorschläge der Europäischen Kommission sowie die Vorbereitungsarbeiten im Ausschuss für Wirtschaft und Währung des Parlaments entsprechen meines Erachtens einer dirigistischen und planwirtschaftlichen Perspektive, die dem Geist von Lissabon zuwiderläuft.
Nach dem Rat von Lissabon im März 2000 hatte ich die vom Rat angeregte neue Arbeitsmethode der so genannten „offenen Koordinierung“ gebilligt, weil mir schien, sie könne dazu beitragen, die Zahl der zentralistisch und autoritär angelegten europäischen Vorschriften zu verringern, zugunsten einer Abstimmung
die weniger zwingend wäre und sich flexibel an die Bedürfnisse jedes Einzelnen unter Achtung seiner Entscheidungsfreiheit anpassen könnte.
Heute schlägt die Kommission nun aber, um die jeweiligen Leistungen der Mitgliedstaten zu messen, die Einsetzung einer ganzen Batterie von 28 Strukturindikatoren plus sechs allgemeine wirtschaftliche Indikatoren vor. Der Bericht Bullmann setzte noch eins drauf und schlug eine Fülle weiterer Indikatoren vor, so hinsichtlich der Ausrichtung und der Qualität der öffentlichen Ausgaben, der Umwelt, der Produktivität, der Beschäftigung der Jugendarbeitslosigkeit, der sozialen Ausgrenzung, der Armut nach Alter und Geschlecht usw. usw.
Dieser Ansatz wäre vielleicht von Interesse, wenn es nur darum ginge, einander besser kennen zu lernen. Aber ganz offenkundig waren gemäß dem Bericht Bullmann diese Indikatoren dazu bestimmt, den Sockel für neue europäische Vorschriften zu bilden, die den sozialen legislativen Rahmen der Gemeinschaft untermauern sollen. Diese regelungswütige Strategie sollte, wie es ebenfalls in dem Bericht heißt, durch eine Interinstitutionelle Vereinbarung gekrönt werden, die eine enge Einbindung des Europäischen Parlaments ermöglicht.
Ich hatte mich bereits zum Zeitpunkt des Rates von Lissabon gegen die dirigistische Färbung einiger Schlussfolgerungen ausgesprochen, zum Beispiel jene, mit der anstelle der Gesellschaft festgelegt wurde, die Erwerbsquote der Frauen müsste erhöht werden. Aber mit den Vorschlägen des Berichts Bullmann hätten sich diese Auswüchse wahrscheinlich noch verzehnfacht. Nach der Ablehnung dieses Berichts hoffen wir nun, dass der Rat von Stockholm im März diesen Jahres die Kommission wieder auf den Teppich zurückholt. Man darf nicht von der offenen Koordinierung in die geschlossene Planung hineinschlittern."@de7
"Η έκθεση Bullmann για την προετοιμασία του προσεχούς Ευρωπαϊκού Συμβουλίου της Στοκχόλμης απορρίφθηκε δικαίως από την ολομέλεια του Σώματος. Πράγματι, νομίζω ότι οι προτάσεις της Ευρωπαϊκής Επιτροπής, καθώς και οι προπαρασκευαστικές εργασίες στο πλαίσιο της Επιτροπής Οικονομικής και Νομισματικής Πολιτικής του Κοινοβουλίου αντιστοιχούν σε μια προοπτική επιτακτικού σχεδιασμού, αντίθετη προς το πνεύμα της Λισαβόνας.
Την επαύριο του Συμβουλίου της Λισαβόνας, το Μάρτιο 2000, είχα εγκρίνει τη νέα μέθοδο εργασίας του αποκαλούμενου “ανοικτού συντονισμού” που είχε προτείνει το Συμβούλιο, διότι φαινόταν ότι μπορούσε να συμβάλει στη μείωση του όγκου της ευρωπαϊκής νομοθεσίας, η οποία είναι εξ ορισμού συγκεντρωτική και αυταρχική, προς όφελος διαβουλεύσεων “μεταξύ ίσων” λιγότερο εξαναγκαστικών και ικανών να προσαρμόζονται ευέλικτα στις ανάγκες όλων με σεβασμό της ελευθερίας λήψης αποφάσεων.
Σήμερα όμως, η Επιτροπή προτείνει τη θεσμοθέτηση ενός οπλοστασίου είκοσι οκτώ διαρθρωτικών δεικτών, πλέον επτά γενικών οικονομικών δεικτών για τη μέτρηση των σχετικών επιδόσεων των κρατών μελών. Χωρίς καθυστέρηση, η έκθεση Bullmann διεύρυνε το ρήγμα και πρότεινε να προστεθεί ένα πλήθος άλλων, στους τομείς του προσανατολισμού των δημοσίων δαπανών, της ποιότητάς τους, του περιβάλλοντος, της παραγωγικότητας, της απασχόλησης, της ανεργίας των νέων, του κοινωνικού αποκλεισμού, της φτώχειας ανά ηλικία και φύλο, για να αναφέρω μόνον μερικούς.
Αυτή η ενέργεια θα ήταν ίσως ενδιαφέρουσα αν είχε ως στόχο απλώς να γνωριστούμε καλύτερα μεταξύ μας. Αλλά, προφανώς, σύμφωνα με την έκθεση Bullmann, προορισμός των δεικτών αυτών θα ήταν να αποτελέσουν τη βάση νέας ευρωπαϊκής νομοθεσίας που θα πλαισίωνε το “νομοθετικό κοινωνικό πλαίσιο της Ένωσης”. Αυτή η κανονιστική στρατηγική θα έπρεπε να επιστεγαστεί, πάντα σύμφωνα με την ίδια έκθεση, με “οργανική συμφωνία” που θα επέτρεπε την άμεση ανάμειξη του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου.
Ήδη, την εποχή του Συμβουλίου της Λισαβόνας, είχα αντιταχθεί στην κανονιστική συνήχηση ορισμένων συμπερασμάτων, για παράδειγμα εκείνων που αποφάσιζαν, αντί της κοινωνίας, ότι πρέπει να αυξηθεί το ποσοστό απασχόλησης των γυναικών. Αλλά οι προτάσεις της έκθεσης Bullmann θα μπορούσαν να δεκαπλασιάσουν αυτή την παρέκκλιση. Μετά την απόρριψη αυτής της έκθεσης, ελπίζουμε τώρα ότι το Συμβούλιο της Στοκχόλμης τον ερχόμενο Μάρτιο θα ξαναπάρει τα χαλινάρια της Επιτροπής. Δεν πρέπει να διολισθήσουμε από τον ανοικτό συντονισμό στον κλειστό προγραμματισμό."@el8
".
The Bullmann report on preparations for the forthcoming European Council meeting in Stockholm has just been rejected in Parliament, and quite rightly too, for I feel the European Commission’s proposals, and the preparatory work within the parliamentary Committee on Economic and Monetary Affairs, are characterised by a authoritarian and plan-based mentality that runs counter to the spirit of Lisbon.
Immediately following the Lisbon Council, in March 2000, I endorsed the new working method, the new “open” method of coordination suggested by the Council, thinking that it might help to reduce the number of European regulations, which are, by definition, centralised and authoritarian, and to favour arrangements “between equals” that were less restrictive and more likely to adapt flexibly to suit the needs of each party while respecting their freedom to make their own decisions.
Yet the Commission is now proposing to introduce an arsenal of 28 structural indicators, plus seven general economic indicators, to measure the relative economic performance of the Member States. The Bullmann report lost no time before hurling itself into the breach and proposing to add a whole host of indicators in the fields of allocating public expenditure, the nature of this expenditure, the environment, productivity, employment, youth unemployment, social exclusion, poverty including a breakdown by age and sex, and Lord knows what else.
This might possibly be a valid approach if the aim was to collect data on our various situations. According to the Bullmann report, however, these indicators were clearly intended to provide the basis for new European regulations which would have fleshed out “the Union’s social legislative framework”. The report goes on to specify that this regulatory strategy was to be crowned by an “interinstitutional agreement” enabling the European Parliament to be fully involved.
Even at the time of the Lisbon Council, I was already voicing my opposition to the authoritarian tone of some of the conclusions, such as those, for example, which took on society’s role in deciding that it was necessary to increase the rate of participation of women in the labour market. Yet the proposals of the Bullmann report could well have vastly accentuated this sideways shift. After rejecting this report, we now hope that the Stockholm Council, in March, will bring the Commission back into line. We must not slide down the slippery slope from open coordination to closed planning."@en3
"(FR) El informe Bullmann sobre la preparación del próximo Consejo Europeo de Estocolmo acaba de ser rechazado, con razón, por el pleno de la Asamblea. Efectivamente, considero que tanto las propuestas de la Comisión Europea como los trabajos preparatorios desarrollados en el seno de la Comisión Económica y Monetaria del Parlamento reflejan una perspectiva dirigista y planificadora, contraria el espíritu de Lisboa.
Tras el Consejo de Lisboa, en marzo de 2000, aprobé el nuevo método de trabajo sugerido por el Consejo, denominado de “coordinación abierta”, porque pensaba que podría contribuir a reducir el número de reglamentaciones europeas, por definición centralizadas y autoritarias, en favor de concertaciones “entre pares” menos apremiantes y susceptibles de adaptarse con flexibilidad a las necesidades de cada uno respetando su capacidad de decisión.
Sin embargo, para medir los resultados relativos de los Estados miembros, la Comisión propone hoy la aplicación de una batería de veintiocho indicadores estructurales, además de siete indicadores económicos generales. Al informe Bullmann le ha faltado tiempo para adoptar esta línea y proponer la adopción de otros muchos indicadores, en los ámbitos de la orientación del gasto público, de su calidad, del medio ambiente, de la productividad, del empleo, del paro juvenil, de la exclusión social, de la pobreza por edades y por sexos, y muchos más.
Esta iniciativa sería quizás interesante si no se tratara más que de conocernos mejor mutuamente. Pero, ostensiblemente, según el informe Bullmann, estos indicadores estaban destinados a proporcionar la base de nuevas reglamentaciones europeas que habrían dado cuerpo al “marco legislativo social de la Unión”. Siempre según este informe, esta estrategia reglamentarista debía culminar en un “acuerdo interinstitucional” que permitiera vincular estrechamente el Parlamento Europeo.
Ya durante el Consejo de Lisboa, manifesté mi oposición a la connotación dirigista de algunas conclusiones, como por ejemplo de las que decidían, en lugar de la sociedad, que habría que aumentar la tasa de empleo femenino. Pero las propuestas del informe Bullmann habrían podido intensificar este rumbo. Tras el rechazo de este informe, esperamos que, el próximo mes de marzo, el Consejo de Estocolmo retome las riendas de la Comisión. No debemos deslizarnos de la coordinación abierta a la planificación cerrada."@es12
".
Seuraavan, Tukholman Eurooppa-neuvoston valmistelua koskeva Bullmannin mietintö on juuri aivan perustellusti hylätty parlamentin täysistunnossa. Euroopan komission ehdotukset ja parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan alustavat työt muistuttavat Lissabonin hengen vastaista keskusjohtoista ja suunnitelmallista näköalaa.
Maaliskuussa vuonna 2000 kokoontunutta Lissabonin Eurooppa-neuvostoa seuraavana päivänä hyväksyin neuvoston tuolloin ehdottaman uuden työmenetelmän, ns. "avoimen koordinointimenetelmän", sillä minusta se vaikutti menetelmältä, jonka avulla olisi mahdollista vähentää eurooppalaisten, luonteeltaan keskusjohtoisten ja autoritaaristen, säännösten määrää sellaisen, "vertaisten" kanssa tapahtuvan vähemmän rajoittavan yhteistoiminnan avulla, jossa otettaisiin joustavasti huomioon kaikkien tarpeet kunkin päätöksentekovapautta kunnioittaen.
Tänään komissio kuitenkin ehdottaa jäsenvaltioiden suhteellista suorituskykyä arvioidakseen 28 rakenneindikaattorin ja seitsemän yleisen talousindikaattorin käyttöönottoa. Bullmannin mietinnössä käytetään heti tilaisuutta hyväksi ja ehdotetaan vielä monia muita indikaattoreita julkisten menojen, niiden laadun, ympäristön, tuottavuuden, työllisyyden, nuorisotyöttömyyden, yhteiskunnallisen syrjäytymisen, iän ja sukupuolen mukaan jaoteltavan köyhyyden jne. suuntaamisen alalla.
Tällainen menettely saattaisi olla mielekäs, jos kyse olisi vain siitä, että pyrkisimme lisäämään toistemme tuntemusta. Bullmannin mietinnön mukaan niiden tarkoituksena on kuitenkin selvästi luoda pohjaa uusille eurooppalaisille säännöksille, jotka täydentäisivät "unionin sosiaalista lainsäädäntökehystä". Edelleen saman mietinnön mukaan tämä sääntelyyn perustuva strategia pitäisi vielä kruunata "toimielinten välisellä sopimuksella", jossa Euroopan parlamentti otetaan täysimääräisesti mukaan kyseiseen prosessiin.
Vastustin jo Lissabonin Eurooppa-neuvoston kokouksessa tiettyjen päätelmien keskusjohtoista arvolatausta, esimerkiksi niitä, joissa yhteiskunnan puolesta päätettäisiin nostaa naisten työllisyysastetta. Bullmannin mietinnön esitykset olisivat voineet kuitenkin kymmenkertaistaa tämän erehdyksen. Hylättyämme mietinnön toivomme nyt, että ensi maaliskuussa kokoontuva Tukholman Eurooppa-neuvosto palauttaisi komission maan pinnalle. Meidän ei pidä luisua avoimesta koordinoinnista suljettuun suunnitelmallisuuteen."@fi5
"La relazione Bullmann sui preparativi per il prossimo Consiglio europeo di Stoccolma è stata giustamente respinta dall’Assemblea. Infatti, a mio giudizio, le proposte della Commissione europea e i lavori preparatori in seno alla commissione economica e monetaria rispondevano ad una prospettiva dirigista e pianificatrice, contraria allo spirito di Lisbona.
All’indomani del Consiglio di Lisbona, svoltosi nel marzo 2000, plaudevo al nuovo metodo di lavoro, detto “coordinamento aperto”, che il Consiglio aveva suggerito poiché mi pareva che potesse contribuire a ridurre il numero di regolamentazioni europee – per definizione centralizzate ed autoritarie – a vantaggio di concertazioni “fra pari”, meno vincolanti e suscettibili di adattarsi in maniera flessibile alle esigenze di ciascuno, pur rispettando la libertà di decisione.
Tuttavia, per misurare i risultati conseguiti da ogni Stato membro, la Commissione propone oggi di creare una batteria di ventotto indicatori strutturali, oltre a sette indicatori economici generali. La relazione Bullmann si lanciava nella mischia e proponeva di aggiungerne un’altra infinità, nel campo dell’orientamento delle spese pubbliche, della loro qualità, dell’ambiente, della produttività, dell’occupazione, della disoccupazione giovanile, dell’esclusione sociale, della povertà, suddivisi per età, sesso e così via.
Tale impostazione avrebbe potuto essere interessante se si fosse trattato di conoscersi meglio. Tuttavia, dalla relazione Bullmann si evinceva chiaramente che tali indicatori erano destinati a costituire la base di nuove regolamentazioni europee che avrebbero arricchito il “quadro legislativo sociale dell’Unione”. Tale strategia tesa ad introdurre regolamentazione su regolamentazione doveva essere coronata, stando alla relazione, da un “accordo interistituzionale” che avrebbe consentito una stretta collaborazione con il Parlamento europeo.
Già all’epoca del Consiglio di Lisbona mi ero espresso contro la connotazione dirigista di alcune conclusioni, ad esempio quelle che decidevano, sostituendosi alla collettività, che sarebbe stato opportuno aumentare il tasso d’occupazione delle donne. Le proposte della relazione Bullmann avrebbero potuto decuplicare tale tendenza. In seguito alla reiezione della relazione speriamo che il Consiglio di Stoccolma del prossimo marzo riprenda in mano la Commissione. Non si deve passare dal coordinamento aperto alla pianificazione chiusa."@it9
".
The Bullmann report on preparations for the forthcoming European Council meeting in Stockholm has just been rejected in Parliament, and quite rightly too, for I feel the European Commission’s proposals, and the preparatory work within the parliamentary Committee on Economic and Monetary Affairs, are characterised by a authoritarian and plan-based mentality that runs counter to the spirit of Lisbon.
Immediately following the Lisbon Council, in March 2000, I endorsed the new working method, the new “open” method of coordination suggested by the Council, thinking that it might help to reduce the number of European regulations, which are, by definition, centralised and authoritarian, and to favour arrangements “between equals” that were less restrictive and more likely to adapt flexibly to suit the needs of each party while respecting their freedom to make their own decisions.
Yet the Commission is now proposing to introduce an arsenal of 28 structural indicators, plus seven general economic indicators, to measure the relative economic performance of the Member States. The Bullmann report lost no time before hurling itself into the breach and proposing to add a whole host of indicators in the fields of allocating public expenditure, the nature of this expenditure, the environment, productivity, employment, youth unemployment, social exclusion, poverty including a breakdown by age and sex, and Lord knows what else.
This might possibly be a valid approach if the aim was to collect data on our various situations. According to the Bullmann report, however, these indicators were clearly intended to provide the basis for new European regulations which would have fleshed out “the Union’s social legislative framework”. The report goes on to specify that this regulatory strategy was to be crowned by an “interinstitutional agreement” enabling the European Parliament to be fully involved.
Even at the time of the Lisbon Council, I was already voicing my opposition to the authoritarian tone of some of the conclusions, such as those, for example, which took on society’s role in deciding that it was necessary to increase the rate of participation of women in the labour market. Yet the proposals of the Bullmann report could well have vastly accentuated this sideways shift. After rejecting this report, we now hope that the Stockholm Council, in March, will bring the Commission back into line. We must not slide down the slippery slope from open coordination to closed planning."@lv10
"Het verslag-Bullman over de voorbereiding van de komende Europese Raad in Stockholm is zojuist terecht verworpen door de plenaire vergadering. De voorstellen van de Europese Commissie alsmede de voorbereidende werkzaamheden in de Economische en Monetaire Commissie van het Parlement getuigden mijns inziens van een dirigistische en centralistische visie die strijdig is met de geest van de conclusies van Lissabon.
Kort na de Europese Raad van Lissabon in maart 2000 heb ik mijn instemming betuigd met de nieuwe werkmethode, de zogeheten “open coördinatiemethode”, die door de Raad was voorgesteld. De reden was dat deze methode er in mijn ogen toe zou kunnen bijdragen het aantal Europese regels – per definitie gecentraliseerd en dwingend opgelegd - te verminderen, zulks ten gunste van de methode van overleg “tussen gelijken”, een minder dwingende vorm van samenwerking waarin de beslissingsvrijheid van alle partijen gerespecteerd wordt en waarmee dan ook beter ingespeeld kan worden op de behoeften van de afzonderlijke landen.
Om de prestaties van de afzonderlijke lidstaten te meten komt de Commissie nu echter met het voorstel maar liefst 28 structurele indicatoren in te voeren, plus 7 algemene economische indicatoren. Onmiddellijk is men met het verslag-Bullmann in het gat gesprongen en met het voorstel gekomen er nog een hele serie andere indicatoren aan toe te voegen: voor oriëntatie en kwaliteit van de overheidsuitgaven, voor milieu, productiviteit, werkgelegenheid, jeugdwerkloosheid, sociale uitsluiting, voor armoede uitgesplitst naar leeftijd en geslacht en wat al niet meer.
Dit initiatief zou nog de moeite waard zijn wanneer het er alleen om zou gaan elkaar beter te leren kennen. Maar volgens het verslag-Bullmann is het nadrukkelijk de bedoeling met deze indicatoren de basis te leggen voor nieuwe Europese regelgeving, ter aanvulling van het “sociale wetgevingskader van de Unie”. Deze reguleringsstrategie zou, nog steeds volgens het verslag, haar bekroning moeten vinden in een “interinstitutioneel akkoord”, dat het mogelijk zou maken het Europees Parlement nauw bij het gehele proces te betrekken.
Al tijdens de Raad van Lissabon heb ik me verzet tegen het dirigistische karakter van een aantal conclusies, zoals het besluit maatregelen te treffen om de arbeidsparticipatie van vrouwen te vergroten, een kwestie die mijns inziens aan de samenleving zelf overgelaten moet worden. Maar de voorstellen in het verslag-Bullmann hadden deze ontsporing nog veel groter kunnen maken. Nu dit verslag verworpen is, hopen we dat de Raad van Stockholm in maart de Commissie weer tot de orde zal roepen. We moeten voorkomen dat we van de methode van open coördinatie afglijden naar een methode van gedwongen planning."@nl2
"O relatório Bullmann sobre a preparação do próximo Conselho Europeu de Estocolmo acaba de ser rejeitado, com razão, pela assembleia plenária. Com efeito, as propostas da Comissão Europeia, assim como os trabalhos preparatórios no seio da Comissão dos Assuntos Económicos e Monetários do Parlamento Europeu, parecem-me corresponder a uma perspectiva dirigista e planificadora contrária ao espírito de Lisboa.
Imediatamente após o Conselho de Lisboa, em Março de 2000, aprovei o novo método de trabalho, dito de "coordenação aberta", que o Conselho tinha sugerido, porque me parecia poder contribuir para reduzir o número de regulamentações europeias, por definição centralizadas e autoritárias, em benefício de concertações "entre pares" menos limitativas e susceptíveis de se adaptarem suavemente às necessidades de cada um, respeitando a sua liberdade de decisão.
Mas, neste momento, a Comissão propõe, como forma de avaliação da eficiência relativa dos Estados-Membros, a aplicação de uma bateria de 28 indicadores estruturais, mais 7 indicadores económicos gerais. O relatório Bullmann introduzir-se-ia imediatamente na brecha assim aberta e proporia acrescentar muitos outros, nas áreas da orientação das despesas públicas, da sua qualidade, do ambiente, da produtividade, do emprego, do desemprego dos jovens, da exclusão social, da pobreza por idade e por sexo, etc., etc..
Esta iniciativa seria talvez interessante se não passasse de nos conhecermos melhor uns aos outros. Mas, visivelmente, segundo o relatório Bullmann, estes indicadores estavam destinados a fornecer a base para novas regulamentações europeias que teriam alimentado o "quadro legislativo social da União". Esta estratégia regulamentarista deveria ser coroada, ainda segundo o relatório, por um "acordo interinstitucional" que permitisse associar-lhe de perto o Parlamento Europeu.
Já na altura do Conselho de Lisboa me tinha erguido contra a conotação dirigista de algumas conclusões, como por exemplo as que decidiam, no lugar da sociedade, que era preciso aumentar a taxa de trabalho das mulheres. Mas as propostas do relatório Bullmann teriam podido multiplicar por dez esse desvio. Após a rejeição deste relatório, esperamos agora que o Conselho de Estocolmo, no próximo mês de Março, retome a Comissão em mãos. Não devemos passar da coordenação aberta à planificação fechada."@pt11
"Bullmann-betänkandet om förberedelserna inför Europeiska rådets kommande möte i Stockholm har nyligen med rätta förkastats av kammaren. Europeiska kommissionens förslag och förarbetena i parlamentets utskott för ekonomi och valutafrågor tycks mig vara utslag av ett dirigistiskt och planstyrt perspektiv, som strider mot Lissabonöverenskommelsens anda.
Efter rådsmötet i Lissabon, i mars 2000, gav jag mitt stöd åt den nya arbetsmetod genom så kallad ”öppen samordning” som rådet föreslog, eftersom den tycktes mig kunna bidra till att minska antalet gemenskapsbestämmelser, som definitionsmässigt är centraliserade och auktoritära, till förmån för samråd ”mellan likar”. Detta skulle vara mindre tvingande och kunde förmodas vara bättre anpassat till varje medlemsstats behov och respektera deras frihet att fatta egna beslut.
Men i dag föreslår kommissionen införandet av en uppsättning på tjugoåtta strukturella indikatorer plus sju allmänna ekonomiska indikatorer, för att mäta medlemsstaternas resultat. Hals över huvud störtade Bullman-betänkandet efter och föreslog att ytterligare ett antal indikatorer skulle tillkomma för de offentliga utgifternas inriktning och kvalitet, miljö, produktivitet, sysselsättning, ungdomsarbetslöshet, social utslagning, fattigdom i förhållande till ålder och kön, och så vidare.
Detta förfarande skulle kanske vara intressant om det bara handlade om att lära känna varandra bättre. Men enligt Bullmann-betänkandet var indikatorernas uppgift uppenbarligen att skapa en bas för nya gemenskapsbestämmelser som skulle fylla ut ”unionens sociallagstiftningsram”. Denna regelfixerade strategi skulle, fortfarande enligt samma betänkande, krönas med ett ”interinstitutionellt avtal” för att den skulle omfattas av Europaparlamentet.
Redan under Europeiska rådet i Lissabon tog jag avstånd från den dirigistiska bitonen i vissa slutsatser, exempelvis där man i samhällets ställe beslutade att kvinnornas andel av arbetet måste ökas. Men Bullmann-betänkandets förslag skulle ha kunnat göra denna urspårning tiofalt värre. Nu när betänkandet har förkastats hoppas vi att rådet vid sitt möte i Stockholm i mars skall få ordning på kommissionen igen. Vi får inte glida från öppen samordning till sluten planstyrning."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Berthu (NI ),"12,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples