Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-02-14-Speech-3-223"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-02-14"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Lissabon (voortzetting)4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010214.6.3-223"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-02-14-Speech-3-2264
lpv:speaker	lp:Solbes4
lpv:spoken text	"Señor Presidente, en primer lugar, querría agradecer a los ponentes y a los múltiples intervinientes sus aportaciones al debate. Voy a intentar hacer algunos comentarios. El debate ha sido muy rico en ideas, muy variado y en él se han planteado múltiples aspectos. Por su parte, el desarrollo sostenible será el objetivo de Gotemburgo; por lo tanto, únicamente hay una referencia clara en el actual informe, que indica que las dimensiones económicas y sociales de Lisboa tendrán que completarse mediante la integración de la dimensión medioambiental, que contribuirá a una estrategia de la Unión Europea para un desarrollo sostenible. Estamos, pues, hablando de una posibilidad abierta después de Gotemburgo y que, sin duda alguna, se plasmará en la realidad de los debates futuros. Un problema distinto es el problema de la ampliación, donde hay también una referencia clara: la economía de la Unión Europea no sólo debe tomar en cuenta este elemento esencial, sino que todo nuestro diseño debe partir de la consideración de que la Unión se ampliará en un plazo de tiempo relativamente corto. La Unión Europea debe tomar este elemento como referencia, pero también los países candidatos deberían implicarse en la estrategia de Lisboa, asumiendo, en la medida de lo posible, sus objetivos. Este texto, prácticamente casi con las mismas palabras que acabo de pronunciar, está incluido en nuestro informe de síntesis. Cuando hablamos de Lisboa hablamos también del nuevo método de coordinación, el método de coordinación abierto. Es verdad que este método es interesante, que permite identificar buenas prácticas y desarrollar progresivamente un enfoque común sobre temas de interés; sin embargo, el método no debería sustituir a los instrumentos comunitarios ya existentes, de carácter normativo o cuasinormativo, o a las líneas directrices que ya existen en ámbitos como la política económica o el empleo. Un punto que me gustaría destacar es el de las reformas estructurales. Sin duda alguna, incluimos algunas referencias específicas a las reformas estructurales. Consideramos que éstas tienen un contenido muy variado y entre ellas figura el concepto de liberalización de nuestras economías. Sin duda alguna, esto nos debe permitir una mayor competitividad y va a beneficiar a los usuarios y permitir la mejora de la calidad de los servicios de interés general. Pero es evidente que un proceso de liberalización sólo será eficiente y no planteará problemas en la medida en que se realice en un marco legislativo y de control adecuado en cuanto a la regulación. No podemos pensar en procesos de liberalización que no encajen en un marco global. Este proceso regulatorio, sin duda alguna, será un tema fundamental en los debates próximos y en ese marco se inscriben las referencias a los servicios de interés público que se han hecho esta tarde. Un punto que me parece también interesante, en el debate que se ha suscitado hoy, es en qué medida un exceso de cargas burocráticas está teniendo un impacto negativo en el proceso de desarrollo europeo. Señalaré únicamente que es un punto que preocupa a la Comisión; incluso, en algunos momentos, se ha trabajado ya sobre un indicador referido a la carga burocrática. Evidentemente es un tema difícil, que está siendo pilotado por Eurostat, donde un grupo de trabajo pretende definir precisamente elementos de esta naturaleza que nos permitan conocer con más detalle si este sentimiento que hoy existe en una parte de nuestra sociedad, sobre ese exceso de cargas burocráticas, responde o no a una situación real. Para ir terminando ya con mis comentarios, les diré que, en este momento, podría ser interesante insistir en que el proceso del informe de síntesis es un proceso global que exige una coherencia entre la estabilidad macroeconómica, tema que consideramos fundamental, el empleo, las reformas y la cohesión social. Y dentro del concepto de cohesión social, debemos tener un planteamiento y una visión amplios, que no debe única y exclusivamente limitarse a temas individuales, sino que debe abarcar también temas regionales, como algunos de ustedes han planteado. Es fácil poner de relieve los avances que se han producido en términos generales, pero es algo más complejo destacar cómo esos avances en cada uno de nuestros países, o en cada una de nuestras regiones, pueden ser comparables con los demás. En todo caso, y este punto me parece fundamental, las reformas que estamos poniendo en marcha tendrán sentido en la medida en que seamos capaces de aumentar la productividad y la eficiencia económicas. La introducción de elementos de nueva economía en la Unión Europea va a ser la clave de nuestro desarrollo futuro. Crecimiento sí, crecimiento con cohesión social, crecimiento que nos permita afrontar el futuro en términos de reto tecnológico; al fin y al cabo, ésos son los objetivos de Lisboa y ésos son los objetivos que pretendemos recoger en nuestro informe. Muchas gracias por sus aportaciones y por su participación en este debate. Intentaremos tomar en consideración todos aquellos elementos que hoy se han suscitado y que, sin duda alguna, serán útiles para nuestro debate de Estocolmo. En primer lugar, insistiría en un punto que me parece fundamental y es que, obviamente, Lisboa no ha cambiado sus objetivos, a saber, el pleno empleo y la modernización de nuestra sociedad, sin olvidar el respeto de nuestro sistema social y una alta cohesión. Cuando analizamos las cifras de empleo, queda claro cuáles son los resultados conseguidos. Podemos hablar de inversión pública, como algunos de ustedes han hecho. Pero para nosotros lo relevante es la estrategia global. Cuando analizamos la estrategia global, y ése es el contenido del informe de síntesis, se insiste en la necesidad de avanzar simultáneamente en las distintas áreas, para conseguir los objetivos que hemos previsto en Lisboa. Por ejemplo, las grandes orientaciones de política económica del año 2000 modifican ya, de forma sustancial, su estructura histórica, para incluir, en las diversas políticas, aquellas medidas que son consecuencia de la estrategia definida en Lisboa. Evidentemente, Lisboa se basa en la idea que todos o muchos de ustedes han destacado de una sociedad con una economía dinámica y cohesionada a la que yo acabo de hacer referencia. Y eso implica avances en innovación, en educación, en formación, en liberalización, también en una regulación adecuada y, desde luego, en todo el sistema de protección social. Ni estos instrumentos ni estas políticas tienen vida por sí mismas; existe una interrelación entre todas ellas. No es un equilibrio entre las distintas políticas, es más bien una sinergia entre distintas políticas que al final nos debe permitir llegar a los resultados deseados. Si analizamos el informe, se expone con claridad que hemos avanzado desde entonces. Creo que no se puede ser tan negativo, como lo han sido algunos de ustedes, diciendo: "nada se ha hecho". Creo que se han hecho bastantes cosas, hablemos de liberalización o hablemos de resultados económicos. También es cierto que no se han hecho muchas otras y por ello, en nuestro informe, definimos unas prioridades que consideramos fundamentales para un futuro inmediato. Hay un punto que me parece interesante. Se ha suscitado, a lo largo del debate y especialmente en la primera parte de la mañana, y es el papel de los indicadores en relación con los objetivos que pretendemos. Es cierto que los indicadores no deben ser considerados como una especie de inventario de tomas de posiciones en políticas concretas. Es cierto que los indicadores no son objetivos en sí mismos, son instrumentos que nos deben permitir avanzar e interpretar la realidad de forma más global y más correcta. Contrariamente a lo que algunos de ustedes han indicado, es importante tener indicadores que por sí mismos nos dan una realidad de nuestra propia situación. Sin duda alguna, la comparación con otros modelos es útil. Qué duda cabe de que comparar, por ejemplo, algunas tasas de penetración tecnológica en la Unión Europea y en Estados Unidos nos va a dar una medida de dónde estamos, respecto al país más avanzado en estos temas. Hacer una comparación parcial, sólo en algunas cosas y no en todo el modelo, entre ambas economías puede dar lugar a interpretaciones no siempre correctas. En todo caso, cuando estamos hablando de indicadores comparativos siempre hay una dificultad y es que, en muchas ocasiones, no disponemos de indicadores suficientemente homogéneos para que las realidades que estamos comparando puedan ser conocidas a través de estas cifras. Ustedes han debatido también, a lo largo de la mañana, si el número de indicadores resultaba excesivo. Es verdad que una reducción del número de indicadores daría más visibilidad al informe; permitiría, en términos de opinión pública, enviar mensajes más claros y más directos. Pero también es cierto que un número menor de indicadores haría mucho más difícil la interpretación de la realidad que pretendemos conocer. La existencia de 28 indicadores, clasificados en los cuatro objetivos fundamentales de Lisboa, pensamos que es el mínimo necesario para un buen conocimiento de dónde nos encontramos en el momento actual. Es verdad, sin embargo, que concebimos los indicadores, como he dicho antes, como un instrumento de trabajo. No es un instrumento que necesariamente tenga que ser permanente, pues la realidad y un mejor conocimiento de la misma nos van a imponer una revisión de los indicadores de forma continua, posiblemente cambiando algunos de ellos a lo largo del proceso que hemos iniciado con Lisboa. Un tema que me parece interesante, y que ha sido suscitado por algunos de ustedes, es en qué medida se puede conseguir una mayor participación del Parlamento en todo este debate mediante un acuerdo institucional. Creo que en estos momentos disponemos ya de suficientes instrumentos, para las relaciones entre la Comisión y el Parlamento por lo menos, para poder avanzar en nuestro trabajo común. En todo caso, el acuerdo institucional debería incluir también el Consejo. Me gustaría destacar un punto: la participación tanto del Parlamento como de las opiniones públicas, en el debate europeo, está siempre abierta. Por parte de la Comisión se ha tomado la iniciativa por ejemplo de las entrevistas económicas, que se mantienen una vez al año y cuyo objetivo fundamental es realizar un análisis de la situación económica europea, precisamente en un mundo global y en una comparación con el contexto de aquellos países de referencia para nuestra situación. Este tema siempre está abierto al Parlamento y, lógicamente, esperamos su cooperación en este año como la tuvimos en el pasado. Otro punto que me parece también interesante es el del ámbito del informe de síntesis. He visto, como mínimo, dos referencias que me parecen de interés: ¿por qué no hablamos de desarrollo sostenible?, ¿qué sucede con la ampliación de la Unión Europea? ¿No convendría hacer una referencia a ambos temas?"@es12
lpv:translated text	"Hr. formand, jeg vil allerførst takke ordførerne og de mange talere for deres bidrag til debatten. Jeg vil forsøge at komme med nogle kommentarer. Forhandlingen har været meget idérig, meget varieret, og der er blevet nævnt mange aspekter. Bæredygtig udvikling bliver målet for Göteborg, og derfor er der kun en tydelig reference i den aktuelle rapport, der siger, at de økonomiske og sociale dimensioner fra Lissabon skal suppleres med miljødimensionen, som skal bidrage til Den Europæiske Unions strategi for bæredygtig udvikling. Vi taler derfor om en åben mulighed efter Göteborg, der uden tvivl vil tage form i de fremtidige debatter. Et andet problem er problemet med udvidelsen, hvor der også er en tydelig reference: Den Europæiske Unions økonomi skal ikke bare tage højde for dette væsentlige element, hele vores udformning skal tage udgangspunkt i, at Unionen bliver udvidet i løbet af forholdsvis kort tid. Den Europæiske Union skal tage højde for det faktum, men ansøgerlandene bør også inddrages i Lissabon-strategien ved i videst muligt omfang at overtage målene i den. Dette står næsten ordret i vores sammenfattende rapport. Når vi taler om Lissabon, taler vi også om den nye koordinationsmetode, den åbne koordinationsmetode. Det er rigtigt, at denne metode er interessant, at den gør det muligt at finde frem til god praksis og efterhånden udvikle en fælles strategi for interessante spørgsmål, men metoden bør ikke erstatte de allerede eksisterende fællesskabsinstrumenter af lovgivningsmæssig art eller lignende eller de allerede eksisterende retningslinjer for områder som økonomisk politik eller beskæftigelse. Et punkt, som jeg gerne vil fremhæve, er punktet om strukturelle reformer. Der er ingen tvivl om, at vi inddrager nogle specifikke referencer til de strukturelle reformer. Vi mener, at disse har et meget varieret indhold, og blandt dem findes begrebet om liberalisering af vores økonomier. Det skal naturligvis sikre større konkurrenceevne, og det vil gavne brugerne og sikre en kvalitetsforbedring af forsyningspligtsydelserne. Men det er klart, at en liberaliseringsproces kun vil være effektiv og problemfri, hvis den gennemføres inden for en retlig ramme og med en rimelig kontrol, hvad angår reguleringen. Vi kan ikke forestille os en liberaliseringsproces, der ikke passer ind i en samlet ramme. Denne lovgivningsproces vil uden tvivl være et hovedemne i kommende forhandlinger, og eftermiddagens henvisninger til forsyningspligtsydelser vil falde ind under den ramme. Et punkt i dagens forhandling, som jeg også finder interessant, er, i hvilket omfang for mange bureaukratiske byrder får negativ indvirkning på den europæiske udviklingsproces. Jeg vil nøjes med at sige, at det er et punkt, der optager Kommissionen, og at der indimellem allerede er blevet arbejdet med en indikator for den bureaukratiske byrde. Det er selvfølgelig et vanskeligt emne, der styres af Eurostat, hvor en arbejdsgruppe netop forsøger at definere faktorer af denne art, der gør det muligt at få bedre indsigt i, om den følelse, der i dag er i en del af vores samfund, af, at der er for mange bureaukratiske byrder, har hold i virkeligheden eller ej. Som en afslutning på mine kommentarer vil jeg sige til Dem, at det kunne være interessant at holde fast ved, at processen for den sammenfattende rapport er en samlet proces, der kræver sammenhæng mellem den makroøkonomiske stabilitet, et spørgsmål, som vi finder afgørende, beskæftigelsen, reformerne og den sociale samhørighed. Og med hensyn til begrebet social samhørighed bør vi have en bred strategi og et stort overblik, der ikke udelukkende bør begrænse sig til individuelle emner, men også skal omfatte regionale emner, som nogle af Dem har gjort opmærksom på. Det er let at fremhæve de generelle fremskridt, men det er noget vanskeligere at finde ud af, hvordan fremskridtene i de enkelte lande eller i de enkelte regioner kan sammenlignes med de øvrige. Under alle omstændigheder, og det mener jeg er vigtigt, er de reformer, vi iværksætter, fornuftige, i det omfang vi er i stand til at forøge den økonomiske produktivitet og effektivitet. Ja til vækst, vækst med social samhørighed, vækst, der gør det muligt for os at se den fremtidige teknologiske udfordring i øjnene. Disse er, når alt kommer til alt, Lissabon-målene, og det er de mål, vi forsøger at inddrage i vores rapport. Mange tak for Deres bidrag og Deres deltagelse i denne forhandling. Vi vil forsøge at tage alle de spørgsmål, der er blevet rejst i dag, med i overvejelserne, og de vil helt sikkert blive nyttige for vores Stockholm-debat. Jeg vil indlede med at understrege en ting, som jeg mener er grundlæggende, og det er, at Lissabon tydeligvis ikke har ændret sine mål, nemlig fuld beskæftigelse og modernisering af vores samfund, uden at respekten for vores sociale system og en høj grad af samhørighed glemmes. Når vi analyserer beskæftigelsestallene, er de opnåede resultater indlysende. Vi kan tale om offentlige investeringer, som nogle af Dem har gjort. Men for os er det den samlede strategi, der er vigtig. Når vi analyserer den samlede strategi, og deri består den sammenfattende rapport, lægger vi vægt på behovet for at gå samtidig frem på de forskellige områder for at opnå de mål, som vi fastlagde i Lissabon. De overordnede retningslinjer for den økonomiske politik for 2000 ændrer f.eks. allerede dens historiske struktur væsentligt for i de forskellige politikker at inddrage de foranstaltninger, der er en følge af den strategi, som blev fastlagt i Lissabon. Det er indlysende, at Lissabon er baseret på den idé, som De alle sammen eller mange af Dem har fremhævet, om et samfund med en dynamisk og sammenhængende økonomi, som jeg netop har nævnt. Og det indebærer fremskridt inden for innovation, uddannelse, erhvervsuddannelse, liberalisering, og også hvad angår en hensigtsmæssig regulering og naturligvis hele det sociale beskyttelsessystem. Disse instrumenter og politikker har ikke et liv i sig selv, der er en indbyrdes forbindelse mellem dem alle sammen. Det er ikke en ligevægt mellem de forskellige politikker, men snarere en synergi mellem forskellige politikker, der til sidst skal gøre det muligt at opnå de ønskede resultater. Hvis vi analyserer rapporten, er det tydeligt, at vi har gjort fremskridt siden da. Jeg mener ikke, at man kan være så negativ, som nogle af Dem har været, når De har sagt, at der ikke er blevet gjort noget. Jeg mener, at der er blevet gjort temmelig meget, hvad enten vi taler om liberalisering eller om økonomiske resultater. Det er også rigtigt, at der er mange andre ting, som ikke er blevet gjort, og derfor fastlægger vi i vores rapport nogle prioriteringer, som vi mener er vigtige i den nærmeste fremtid. Der er et spørgsmål, som jeg synes er interessant. Det er blevet rejst i løbet af forhandlingen og især under første del i formiddags, og det er indikatorernes rolle i forbindelse med de mål, vi har sat os. Det er rigtigt, at indikatorerne ikke skal betragtes som en slags opgørelse, en stillingtagen til konkrete politikker. Det er rigtigt, at indikatorerne ikke er mål i sig selv, de er instrumenter, der skal gøre det muligt at gøre fremskridt og fortolke virkeligheden på en mere overordnet og korrekt måde. I modsætning til det, som nogle af Dem har sagt, er det vigtigt at have indikatorer, som i sig selv giver os et billede af vores egen situation. Det er naturligvis nyttigt at sammenligne med andre modeller. Der er ingen tvivl om, at en sammenligning af f.eks. graden af teknologisk udbredelse i Den Europæiske Union og USA kan give os et mål for, hvor vi står i forhold til det land, der er længst fremme på det område. En delvis sammenligning af nogle ting og ikke af hele modellen mellem de to økonomier kan give anledning til fortolkninger, der ikke altid er korrekte. Når vi taler om sammenligning af indikatorer, er der altid et problem, og det er, at vi i mange tilfælde ikke råder over indikatorer, der er tilstrækkeligt ensartede til, at de forhold, vi sammenligner, kan blive belyst ved hjælp af disse tal. De har også i formiddagens løb diskuteret, om antallet af indikatorer var for stort. Det er rigtigt, at en begrænsning af antallet af indikatorer ville gøre rapporten mere gennemskuelig og gøre det muligt at give offentligheden tydeligere og mere direkte budskaber. Men det er også rigtigt, at færre indikatorer ville gøre det meget vanskeligere at fortolke den virkelighed, vi gerne vil have overblik over. Vi mener, at 28 indikatorer inddelt efter de fire hovedmål fra Lissabon er det nødvendige minimum for at få et godt overblik over, hvor vi befinder os på nuværende tidspunkt. Det er imidlertid rigtigt, at vi som sagt betragter indikatorerne som et arbejdsredskab. De er ikke et redskab, der nødvendigvis behøver at være permanent, for virkeligheden og et bedre kendskab til den vil gøre det nødvendigt at revidere indikatorerne løbende og sandsynligvis ændre nogle af dem i løbet af den proces, som vi indledte med Lissabon. Et spørgsmål, som jeg finder interessant, og som nogle af Dem har rejst, er, i hvilket omfang man kan opnå en større deltagelse fra Parlamentets side i hele denne debat ved hjælp af en interinstitutionel aftale. Jeg mener, at vi på nuværende tidspunkt råder over instrumenter nok til, at vi, i det mindste i relationerne mellem Kommissionen og Parlamentet, kan gøre fremskridt i vores fælles arbejde. Den institutionelle aftale burde i alle tilfælde også omfatte Rådet. Jeg vil gerne fremhæve en ting: Der er altid åbenhed over for såvel Parlamentets som offentlighedens deltagelse i den europæiske debat. Kommissionen har f.eks. taget initiativ til de økonomiske møder, der holdes en gang om året, og som har til hovedformål at lave en analyse af den europæiske økonomiske situation i en global verden ved sammenligning med strukturen i relevante referencelande. Dette spørgsmål er altid åbent for Parlamentet, og vi håber naturligvis, at det vil samarbejde i år på samme måde som sidste år. Et andet spørgsmål, som jeg også finder interessant, er det om den sammenfattende rapports afgrænsning. Jeg har hørt mindst to interessante ting: Hvorfor taler vi ikke om bæredygtig udvikling? Hvad sker der med udvidelsen af Den Europæiske Union? Ville det ikke være passende at nævne begge dele?"@da1 "Herr Präsident, zunächst möchte ich den Berichterstattern und den vielen Rednern für ihre Beiträge zur Debatte danken. Ich werde versuchen, einige Anmerkungen zu machen. Die Aussprache war ideenreich und sehr vielseitig, und es wurden sehr viele Aspekte angesprochen. Die nachhaltige Entwicklung wird ihrerseits das Ziel von Göteborg sein; daher wird sie in diesem Bericht nur einmal deutlich erwähnt, indem es heißt, dass die wirtschaftlichen und sozialen Dimensionen von Lissabon durch die Integration der Umweltdimension ergänzt werden müssen, die zu einer Strategie der Europäischen Union für eine nachhaltige Entwicklung beitragen wird. Wir sprechen also von einer nach Göteborg eröffneten Möglichkeit, die sich zweifellos in den künftigen Debatten widerspiegeln wird. Ein anderes Problem ist die Erweiterung, auf die ebenfalls eindeutig Bezug genommen wird: Die Wirtschaft der Europäischen Union muss dieses wesentliche Element nicht nur berücksichtigen, sondern unser ganzes Konzept muss von der Überlegung ausgehen, dass die Union in relativ kurzer Zeit erweitert wird. Die Europäische Union muss dieses Element als Bezugspunkt verwenden, aber auch die Beitrittskandidaten sollten sich in die Lissabon-Strategie einbringen, indem sie im Rahmen ihrer Möglichkeiten deren Ziele übernehmen. So steht es fast wörtlich in unserem zusammenfassenden Bericht. Wenn wir von Lissabon sprechen, dann sprechen wir auch von der neuen Methode der Koordinierung, der Methode der offenen Koordinierung. Diese Methode ist interessant und erlaubt es uns, gute Praktiken zu ermitteln und zunehmend ein gemeinsames Herangehen an Themen von Interesse zu finden; die Methode sollte jedoch nicht die bereits bestehenden Instrumente der Gemeinschaft mit normativem oder quasinormativem Charakter oder die Leitlinien ersetzen, die bereits in Bereichen wie der Wirtschaftpolitik oder der Beschäftigung vorhanden sind. Ein Punkt, den ich hervorheben möchte, sind die strukturellen Reformen. Wir haben die strukturellen Reformen natürlich an einigen Stellen speziell erwähnt. Wir sind der Ansicht, dass diese inhaltlich sehr vielseitig sind; zu ihnen gehört auch das Konzept der Liberalisierung unserer Wirtschaften. Natürlich soll sie unsere Wettbewerbsfähigkeit stärken, sie wird die Nutzer begünstigen und die Verbesserung der Qualität der Dienstleistungen für die Allgemeinheit ermöglichen. Aber es ist klar, dass ein Liberalisierungsprozess nur dann Wirkung zeigen und keine Probleme aufwerfen wird, wenn er in einem legislativen Rahmen und mit einer angemessenen Kontrolle in Bezug auf die Regulierung realisiert wird. Wir dürfen nicht an Liberalisierungsprozesse denken, die sich nicht in einen globalen Rahmen einpassen. Dieser Regulierungsprozess wird mit Sicherheit ein Hauptthema in den kommenden Aussprachen sein, und in diesen Rahmen ordnen sich die Bemerkungen von heute Nachmittag zu den Dienstleistungen von öffentlichem Interesse ein. Ein weiterer Punkt aus der heutigen Aussprache, der mir interessant erscheint, betrifft die Frage, inwieweit sich übermäßig bürokratische Belastungen negativ auf den europäischen Entwicklungsprozess auswirken. Ich will nur darauf hinweisen, dass dies ein Punkt ist, der die Kommission beschäftigt; man hat sogar bereits an einem Indikator für den bürokratischen Aufwand gearbeitet. Dieses schwierigen Themas hat sich Eurostat angenommen, wo eine Arbeitsgruppe versucht, solche Elemente präzise zu definieren, mit denen sich detaillierter ermitteln lässt, ob dieses Gefühl, das heute bei einem Teil unserer Gesellschaft im Hinblick auf diese übermäßigen bürokratischen Belastungen besteht, real ist oder nicht. Abschließend möchte ich Ihnen sagen, dass man gerade zum jetzigen Zeitpunkt betonen sollte, dass der im zusammenfassenden Bericht dargestellte Prozess ein globaler Prozess ist, der eine Kohärenz zwischen der makroökonomischen Stabilität – einer unseres Erachtens grundlegenden Frage –, der Beschäftigung, den Reformen und dem sozialen Zusammenhalt erfordert. Und im Rahmen des Konzepts des sozialen Zusammenhalts müssen wir ein umfassendes Konzept und eine umfassende Vorstellung haben, die sich nicht auf Einzelfragen beschränken dürfen, sondern auch regionale Themen einschließen müssen, wie einige von Ihnen dargelegt haben. Es ist leicht, die allgemein erreichten Fortschritte aufzuzeigen, aber etwas komplizierter ist der Vergleich dieser Fortschritte zwischen jedem einzelnen unserer Länder bzw. jeder einzelnen unserer Regionen und den übrigen. In jedem Fall, und dieser Punkt scheint mir wichtig zu sein, werden die von uns in Gang gesetzten Reformen in dem Maße Sinn haben, in dem wir in der Lage sein werden, die Produktivität und die Effizienz der Wirtschaft zu erhöhen. Die Einführung von Elementen der neuen Wirtschaft in der Europäischen Union wird der Schlüssel unserer künftigen Entwicklung sein. Wachstum ja, Wachstum mit sozialem Zusammenhalt, Wachstum, das es uns erlaubt, die Zukunft angesichts der technologischen Herausforderung anzupacken; das sind im Endeffekt die Ziele von Lissabon, und das sind die Ziele, die unser Bericht umfassen soll. Vielen Dank für Ihre Beiträge und für Ihre Teilnahme an dieser Debatte. Wir werden versuchen, alle diese Elemente zu berücksichtigen, die heute hier aufgeworfen wurden und die zweifellos für unsere Debatte in Stockholm nützlich sein werden. Als erstes möchte ich einen Punkt hervorheben, den ich für grundlegend halte. Natürlich hat Lissabon nicht seine Zielsetzungen geändert, nämlich Vollbeschäftigung und Modernisierung unserer Gesellschaft, ohne dass dabei die Respektierung unseres sozialen Systems und eines starken Zusammenhalts vergessen werden sollte. Wenn wir die Beschäftigungszahlen analysieren, wird klar, worin die erreichten Ergebnisse bestehen. Wir können über öffentliche Investitionen sprechen, wie es einige von Ihnen getan haben. Aber das Wichtige für uns ist die globale Strategie. Wenn wir die globale Strategie analysieren, und das ist der Inhalt des zusammenfassenden Berichts, dann geht es um die Notwendigkeit, in den verschiedenen Bereichen gleichzeitig voranzukommen, um die Ziele von Lissabon zu erreichen. Zum Beispiel verändern die großen Leitlinien der Wirtschaftspolitik des Jahres 2000 bereits wesentlich ihre historische Struktur, indem sie in den verschiedenen Politikbereichen diejenigen Maßnahmen einbeziehen, die sich als Konsequenz aus der in Lissabon definierten Strategie ergeben. Lissabon beruht auf der von Ihnen allen, oder von vielen, herausgestellten Idee einer dynamischen Gesellschaft mit einem starken Zusammenhalt, wie auch ich sie gerade erwähnte. Sie schließt Fortschritte bei der Innovation, in der Bildung, der Ausbildung, der Liberalisierung, auch bei einer angemessenen Regulierung und selbstverständlich im gesamten System sozialer Sicherheit ein. Weder diese Instrumente noch diese Politiken sind einzeln lebensfähig; es besteht eine Wechselwirkung zwischen allen. Es ist kein Gleichgewicht zwischen den verschiedenen Politiken, es ist eher eine Synergie zwischen verschiedenen Politiken, die es uns letztendlich ermöglichen soll, die erwünschten Ergebnisse zu erreichen. Wenn wir den Bericht analysieren, stellt sich deutlich heraus, dass wir seither vorangekommen sind. Ich glaube, man darf nicht so negativ sein wie einige von Ihnen, die gesagt haben: „Es wurde nichts getan“. Meiner Meinung nach sind ziemlich viele Dinge getan worden, ob wir von der Liberalisierung oder von den wirtschaftlichen Ergebnissen sprechen. Natürlich blieb auch vieles unerledigt, und deshalb haben wir in unserem Bericht einige Prioritäten definiert, die wir für die nahe Zukunft für grundlegend halten. Es gibt einen Punkt, der mir interessant erscheint. Er wurde im Laufe der Aussprache und insbesondere im ersten Teil am Vormittag angesprochen. Dabei handelt es sich um die Rolle der Indikatoren im Hinblick auf die von uns angestrebten Ziele. Diese Indikatoren sind nicht als eine Art Inventar von Stellungnahmen in konkreten Politikbereichen zu betrachten. Sie sind keine Ziele an sich, sondern Instrumente, die es uns ermöglichen sollen, voranzuschreiten und die Realität globaler und zutreffender zu interpretieren. Entgegen dem, was einige von Ihnen gesagt haben, ist es wichtig, Indikatoren zu haben, die uns aus sich heraus eine Realität unserer eigenen Situation vermitteln. Zweifellos ist der Vergleich mit anderen Modellen nützlich. Natürlich vermittelt uns zum Beispiel der Vergleich zwischen einigen Ziffern der technologischen Durchdringung in der Europäischen Union und in den USA eine Vorstellung davon, wo wir im Vergleich zu dem auf diesen Gebieten fortgeschrittensten Land stehen. Ein nut teilweiser Vergleich zwischen beiden Wirtschaften, ein Vergleich nicht des gesamten Modells, sondern nur einiger Fragen, kann zu Interpretationen führen, die nicht immer zutreffend sind. Auf jeden Fall gibt es stets, wenn wir von Vergleichsindikatoren sprechen, eine Schwierigkeit, da wir vielfach nicht über genügend gleich geartete Indikatoren verfügen, um in diesen Zahlen die verglichenen Realitäten zu erkennen. Sie haben im Laufe des Vormittags auch darüber diskutiert, ob es zu viele Indikatoren sind. Es ist richtig, dass eine Reduzierung der Indikatorenzahl den Bericht übersichtlicher machen würde; dadurch würden klarere und direktere Aussagen für die Öffentlichkeit gemacht. Aber es ist genauso richtig, dass eine kleinere Zahl von Indikatoren die Interpretation der Realität, die wir kennen lernen wollen, viel schwieriger machen würde. Wir denken, dass die Existenz von 28 Indikatoren, sortiert nach den vier grundlegenden Zielen von Lissabon, das erforderliche Minimum ist, um gut zu verstehen, wo wir uns gegenwärtig befinden. Natürlich haben wir die Indikatoren, wie ich vorhin sagte, als Arbeitsinstrument konzipiert. Sie sind kein notwendigerweise dauerhaftes Instrument, denn die Realität und eine bessere Kenntnis derselben werden uns zu einer ständigen Überarbeitung der Indikatoren zwingen, und möglicherweise werden wir einige von ihnen im Laufe des in Lissabon begonnenen Prozesses austauschen müssen. Ein Thema, das mir interessant erscheint und das einige von Ihnen angesprochen haben, ist die Frage, in welchem Maße eine stärkere Beteiligung des Parlaments an dieser ganzen Debatte über eine institutionelle Vereinbarung erreicht werden kann. Ich glaube, dass wir bereits jetzt über genügend Instrumente verfügen, zumindest für die Beziehungen zwischen der Kommission und dem Parlament, um in unserer gemeinsamen Arbeit vorankommen zu können. Auf jeden Fall müsste die institutionelle Vereinbarung auch den Rat einbeziehen. Ich möchte gern einen Punkt hervorheben: Die europäische Debatte ist immer für die Beteiligung sowohl des Parlaments als auch der Öffentlichkeit offen. Die Kommission hat zum Beispiel die Initiative der Wirtschaftsgespräche ergriffen, die einmal im Jahr durchgeführt werden und deren Hauptziel in einer Analyse der europäischen wirtschaftlichen Lage, insbesondere in einer globalen Welt und in einem Vergleich mit den Bezugsländern für unsere Situation besteht. Dieses Thema steht dem Parlament immer offen, und natürlich erwarten wir seine Mitarbeit in diesem Jahr genauso, wie es sie im vergangen Jahr gab. Ein weiterer Punkt, den ich für interessant halte, ist der des Geltungsbereichs des zusammenfassenden Berichts. Hier sind meines Erachtens mindestens zwei der angesprochenen Fragen von Interesse: Warum sprechen wir nicht von nachhaltiger Entwicklung, und was geschieht im Zusammenhang mit der Erweiterung der Europäischen Union? Müsste man nicht zu beiden Problemkreisen etwas sagen?"@de7 "Κύριε Πρόεδρε, καταρχάς θα ήθελα να ευχαριστήσω τους εισηγητές και τους διάφορους ομιλητές για την συμβολή τους στη συζήτηση. Θα προσπαθήσω να κάνω μερικές παρατηρήσεις. Η συζήτηση ήταν πολύ προσοδοφόρα σε ιδέες, με πολλές εναλλαγές και τέθηκαν σ’ αυτήν πολλαπλές πτυχές του θέματος. Από την μία πλευρά η αειφόρος ανάπτυξη θα είναι ο στόχος του Γκέτεμποργκ. Επομένως, υπάρχει μόνο μία σαφής αναφορά στην παρούσα έκθεση, η οποία επισημαίνει ότι οι οικονομικές και κοινωνικές διαστάσεις της Λισαβόνας θα πρέπει να εκπληρωθούν μέσω της ενσωμάτωσης της περιβαλλοντικής διάστασης, που θα συμβάλλει σε μία στρατηγική της Ευρωπαϊκής Ένωσης για μία αειφόρο ανάπτυξη. Μιλάμε, συνεπώς, για μια ανοιχτή δυνατότητα μετά το Γκέτεμποργκ η οποία, αναμφίβολα, θα τεθεί στο πλαίσιο των μελλοντικών συζητήσεων. Ένα διαφορετικό πρόβλημα είναι το πρόβλημα της διεύρυνσης, για το οποίο υπάρχει επίσης μία σαφής αναφορά. Η οικονομία της Ευρωπαϊκής Ένωσης, όχι μόνο πρέπει να λάβει υπόψη αυτό το σημαντικό στοιχείο, αλλά και όλος ο σχεδιασμός μας πρέπει να έχει αφετηρία το γεγονός ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση θα διευρυνθεί σε ένα σχετικά σύντομο χρονικό διάστημα. Η Ευρωπαϊκή Ένωση πρέπει να λάβει αυτό το στοιχείο ως σημείο αναφοράς, όμως επίσης οι υποψήφιες χώρες πρέπει να εμπλακεί στην στρατηγική της Λισαβόνας, υιοθετώντας, στο μέτρο του δυνατού, τους στόχους της. Αυτό το κείμενο, πρακτικά με τα ίδια ακριβώς λόγια που μόλις χρησιμοποίησα, συμπεριλαμβάνεται στην έκθεση σύνθεσης. Όταν μιλάμε για την Λισαβόνα μιλάμε επίσης για μία νέα μέθοδο συντονισμού, μία ανοιχτή μέθοδο συντονισμού. Είναι αλήθεια ότι αυτή η μέθοδος είναι ενδιαφέρουσα, ότι επιτρέπει την εξακρίβωση καλών πρακτικών και σταδιακή ανάπτυξη μίας κοινής προσέγγισης σε θέματα ενδιαφέροντος. Ωστόσο η μέθοδος αυτή δε θα πρέπει να αντικαταστήσει τα ήδη υπάρχοντα κοινοτικά όργανα κανονιστικού ή σχεδόν κανονιστικού χαρακτήρα, ή τις κατευθυντήριες γραμμές που ήδη υπάρχουν σε τομείς όπως η οικονομική πολιτική ή η απασχόληση. Ένα σημείο που θα ήθελα να τονίσω είναι οι διαρθρωτικές μεταρρυθμίσεις. Χωρίς καμιά αμφιβολία συμπεριλαμβάνουμε ορισμένες συγκεκριμένες αναφορές στις διαρθρωτικές μεταρρυθμίσεις. Θεωρούμε ότι έχουν ένα ποικίλο περιεχόμενο και ανάμεσά τους ξεχωρίζει η αντίληψη της ελευθέρωσης των οικονομιών μας. Αναμφίβολα, αυτή μπορεί να μας επιτρέψει μία μεγαλύτερη ανταγωνιστικότητα και θα ωφελήσει τους χρήστες, εξασφαλίζοντας μία βελτίωση της ποιότητας των υπηρεσιών κοινής ωφελείας. Όμως είναι προφανές ότι μία διαδικασία ελευθέρωσης θα είναι αποτελεσματική και δεν θα δημιουργήσει προβλήματα μόνο αν πραγματοποιηθεί σε ένα νομοθετικό πλαίσιο με επαρκή έλεγχο όσον αφορά την ρύθμισή της. Δεν μπορούμε να σκεφτούμε διαδικασίες ελευθέρωσης που δεν εντάσσονται σε ένα γενικό πλαίσιο. Αυτή η ρυθμιστική διαδικασία θα αποτελέσει αναμφίβολα ένα βασικό θέμα στις επόμενες συζητήσεις μας και σ’ αυτό το πλαίσιο εγγράφονται οι αναφορές στις υπηρεσίες γενικού συμφέροντος που έγιναν απόψε. Ένα άλλο σημείο που θεωρώ επίσης ενδιαφέρον, στη συζήτηση που διεξήχθη σήμερα, είναι μέχρι ποιο σημείο έχει αρνητικές συνέπειες η υπερβολική γραφειοκρατία στην διαδικασία της ευρωπαϊκής ανάπτυξης. Θα επισημάνω απλώς ότι πρόκειται για ένα θέμα που απασχολεί την Επιτροπή. Μάλιστα, έχει δουλέψει ήδη σχετικά με έναν δείκτη που θα αναφέρεται στο βάρος της γραφειοκρατίας. Προφανώς είναι ένα δύσκολο θέμα, το οποίο επεξεργάζεται από την Eurostat, όπου μία ομάδα εργασίας προσπαθεί να καθορίσει τα στοιχεία αυτής της φύσεως που θα μας επιτρέψουν να μάθουμε λεπτομερέστερα αν αυτή το αίσθημα που υπάρχει σήμερα σε ένα μέρος της κοινωνίας μας, σχετικά με την υπερβολική γραφειοκρατία, ανταποκρίνεται ή όχι σε μία πραγματική κατάσταση. Για να τελειώσω τα σχόλιά μου, θα σας πω, ότι αυτή τη στιγμή, θα μπορούσε να είναι. ενδιαφέρον να επιμείνουμε ότι η διαδικασία της έκθεσης σύνθεσης είναι μία συνολική διαδικασία που απαιτεί μία συνεκτικότητα, μεταξύ της μακροοικονομικής σταθερότητας, θέμα που θεωρούμε πρωταρχικό, την απασχόληση, τις μεταρρυθμίσεις και την κοινωνική συνοχή. Και όσον αφορά την ιδέα την κοινωνικής συνοχής, πρέπει να έχουμε μια ευρεία οπτική προβληματισμού η οποία δεν πρέπει να περιορίζεται αποκλειστικά και μόνο σε ατομικά θέματα, αλλά πρέπει να περιλαμβάνει και περιφερειακά θέματα όπως αυτά που θίξατε σήμερα. Είναι εύκολο να παρουσιαστούν οι πρόοδοι που έγιναν σε γενικές γραμμές, όμως είναι πιο περίπλοκο να επισημανθεί πως αυτές οι πρόοδοι σε κάθε χώρα ή σε κάθε περιφέρεια ξεχωριστά μπορούν να συγκριθούν μεταξύ τους. Εν πάση περιπτώσει, και θεωρώ βασικό το σημείο αυτό, οι μεταρρυθμίσεις που θέτουμε σε εφαρμογή θα έχουν νόημα στο βαθμό που είμαστε ικανοί να αυξήσουμε την παραγωγικότητα και την οικονομική αποτελεσματικότητα. Η εισαγωγή στοιχείων της νέας οικονομίας στην Ευρωπαϊκή Ένωση θα αποτελέσει το στοιχείο κλειδί για την μελλοντική μας ανάπτυξη. Ανάπτυξη ναι, αλλά ανάπτυξη με κοινωνική συνοχή, ανάπτυξη που θα μας επιτρέψει να αντιμετωπίσουμε το μέλλον ενόψει της τεχνολογικής πρόκλησης. Σε τελική ανάλυση αυτοί είναι οι στόχοι της Λισαβόνας και αυτοί είναι οι στόχοι που φιλοδοξούμε να συμπεριλάβουμε στην έκθεσή μας. Σας ευχαριστώ πολύ για τις παρεμβάσεις σας και την συμμετοχή σας σ’ αυτή τη συζήτηση. Θα προσπαθήσουμε να λάβουμε υπόψη όλα αυτά τα στοιχεία που επισημάνατε και τα οποία, δίχως αμφιβολία, θα είναι χρήσιμα για την συζήτησή μας στη Στοκχόλμη. Καταρχάς, θα ήθελα να επιμείνω σε ένα σημείο που θεωρώ θεμελιώδες και αυτό είναι, προφανώς, ότι η Λισαβόνα δεν άλλαξε τους στόχους της, δηλαδή την πλήρη απασχόληση και τον εκσυγχρονισμό της κοινωνίας μας, δίχως να ξεχνάμε το σεβασμό του κοινωνικού μας συστήματος και μίας υψηλής συνοχής. Όταν αναλύουμε τους αριθμούς της απασχόλησης, είναι σαφές ποια είναι τα αποτελέσματα που έχουν επιτευχθεί. Μπορούμε να μιλάμε για δημόσια επένδυση όπως έκαναν ορισμένοι από εσάς. Όμως για εμάς το σημαντικό είναι η γενική στρατηγική. Όταν αναλύουμε την γενική στρατηγική, και αυτό είναι εξάλλου το περιεχόμενο της έκθεσης σύνθεσης, επιμένουμε στην ανάγκη να προχωρήσουμε ταυτόχρονα σε διαφορετικούς τομείς, για να επιτύχουμε τους στόχους που έχουμε θέσει στη Λισαβόνα. Για παράδειγμα, οι μεγάλες κατευθύνσεις της οικονομικής πολιτικής του 2000, τροποποιούν ήδη, σημαντικά, την ιστορική της δομή, για να συμπεριλάβουμε στις διάφορες πολιτικές, τα μέτρα εκείνα που είναι αποτελέσματα της στρατηγικής που καθορίστηκε στη Λισαβόνα. Προφανώς, η Λισαβόνα βασίζεται στην ιδέα, που όλοι ή πολλοί από εσάς επεσήμαναν, μιας κοινωνίας με μια δυναμική και συνεκτική οικονομία στην οποία μόλις αναφέρθηκα. Και αυτό προϋποθέτει προόδους στην τεχνολογία, στην εκπαίδευση, στην κατάρτιση, στην απελευθέρωση, καθώς και στον απαραίτητο έλεγχο, και βέβαια, σε όλο το σύστημα κοινωνικής προστασίας. Αυτά τα μέσα και αυτές οι πολιτικές δεν έχουν ύπαρξη από μόνα τους. Υπάρχει μία αλληλεπίδραση μεταξύ τους. Δεν πρόκειται για μία ισορροπία μεταξύ των διαφόρων πολιτικών, αλλά για μία συνεργία μεταξύ των διαφόρων πολιτικών η οποία σε τελική ανάλυση μας επιτρέπει να φτάσουμε στα επιθυμητά αποτελέσματα. Αν αναλύσουμε την έκθεση, παρουσιάζεται με σαφήνεια η πρόοδος που έχουμε κάνει έκτοτε. Πιστεύω ότι δεν μπορεί να είναι τόσο αρνητική, όπως υποστήριξαν ορισμένοι από εσάς, λέγοντας ότι “δεν έχει γίνει τίποτε”. Πιστεύω ότι έχουν γίνει αρκετά πράγματα, μιλώντας για ελευθέρωση ή μιλώντας για οικονομικά αποτελέσματα. Επίσης είναι βέβαιο ότι έχουν γίνει και άλλα πολλά και ως εκ τούτου, στην έκθεσή μας, προσδιορίζουμε ορισμένες προτεραιότητες που θεωρούμε σημαντικές για το άμεσο μέλλον. Υπάρχει ένα σημείο που θεωρώ ενδιαφέρον. Τέθηκε κατά τη διάρκεια της συζήτησης και ιδιαίτερα στο πρώτο μέρος της σήμερα το πρωί, και είναι ο ρόλος των δεικτών σε σχέση με τους επιδιωκόμενους στόχους. Είναι βέβαιο ότι οι δείκτες δεν πρέπει να θεωρούνται ως ένα είδος απογραφής των θέσεων σε συγκεκριμένες πολιτικές. Είναι βέβαιο επίσης ότι οι δείκτες δεν αποτελούν στόχους, αλλά είναι όργανα που μας επιτρέπουν να προχωρήσουμε και να ερμηνεύσουμε την πραγματικότητα με πιο γενικό και ορθό τρόπο. Αντίθετα με ότι υποστήριξαν ορισμένοι από εσάς, είναι σημαντικό να έχουμε δείκτες που μας δίνουν μία πραγματική εικόνα της κατάστασης. Αναμφίβολα, η σύγκριση με άλλα μοντέλα είναι χρήσιμη. Ποιος μπορεί να αμφισβητήσει για παράδειγμα, ότι ορισμένα ποσοστά τεχνολογικής διείσδυσης στην Ευρωπαϊκή Ένωση και στις Ηνωμένες Πολιτείες θα μας δώσουν ένα μέτρο σύγκρισης για την θέση μας σε σχέση με την αναπτυγμένη χώρα σ’ αυτά τα θέματα. Η διενέργεια μία μερικής σύγκρισης, σε ορισμένες μόνο πτυχές και όχι σε όλο το μοντέλο, μεταξύ των δύο οικονομιών μπορεί να έχει ως αποτέλεσμα λανθασμένες ερμηνείες. Εν πάση περιπτώσει όταν μιλάμε για συγκριτικούς δείκτες υπάρχει πάντα κάποια δυσκολία και, σε πολλές περιπτώσεις, δεν διαθέτουμε επαρκώς ομοιογενείς δείκτες ώστε να μπορούμε να εξετάσουμε τις πραγματικότητες που συγκρίνουμε μέσα από αυτούς τους αριθμούς. Συζητήσατε επίσης σήμερα το πρωί, για το αν ο αριθμός των δεικτών είναι υπερβολικός. Είναι αλήθεια ότι μια μείωση του αριθμού των δεικτών θα παρείχε μεγαλύτερη διαφάνεια στην έκθεση. Θα επέτρεπε, να δοθούν σαφέστερα και αμεσότερα μηνύματα στην κοινή γνώμη. Όμως είναι επίσης βέβαιο ότι ένας μικρότερος αριθμός δεικτών θα καθιστούσε δυσκολότερη την πραγματικότητα που επιδιώκουμε να γνωρίσουμε. Η ύπαρξη 28 δεικτών, που έχουν ταξινομηθεί στους τέσσερις βασικούς στόχους της Λισαβόνας, θεωρούμε ότι είναι το ελάχιστο απαιτούμενο για μία καλή γνώση της κατάστασης στην οποία βρισκόμαστε αυτή τη στιγμή. Είναι αλήθεια, ωστόσο, όπως ανέφερα και προηγουμένως, ότι αντιλαμβανόμαστε τους δείκτες ως ένα όργανο εργασίας. Δεν πρόκειται για ένα όργανο που θα πρέπει υποχρεωτικά να είναι μόνιμο, εφόσον η πραγματικότητα και μία καλύτερη γνώση της θα μας επιβάλει μία διαρκή αναθεώρησή τους, πιθανότατα αλλάζοντας ορισμένους από αυτούς κατά την διάρκεια της διαδικασίας που εγκαινιάσαμε στη Λισαβόνα. Ένα θέμα που θεωρώ ενδιαφέρον, και το οποίο θίξατε ορισμένοι, είναι μέχρι ποιο βαθμό μπορεί να επιτευχθεί μία μεγαλύτερη συμμετοχή του Κοινοβουλίου σε όλη αυτή τη συζήτηση μέσω μίας θεσμικής συμφωνίας. Πιστεύω ότι αυτή τη στιγμή διαθέτουμε όλα τα απαραίτητα μέσα, για τις σχέσεις μεταξύ της Επιτροπής και του Κοινοβουλίου τουλάχιστον, για να μπορέσουμε να προχωρήσουμε στο κοινό μας έργο. Εν πάση περιπτώσει, η θεσμική συμφωνία θα πρέπει επίσης να περιλαμβάνει και το Συμβούλιο. Θα ήθελα να τονίσω ένα σημείο. Ο ευρωπαϊκός διάλογος είναι πάντα ανοιχτός στην συμμετοχή τόσο του Κοινοβουλίου όσο και της κοινής γνώμης των ευρωπαϊκών χωρών. Από την πλευρά της η Επιτροπή ανέλαβε για παράδειγμα την πρωτοβουλία των οικονομικών συνεντεύξεων, που διεξάγονται μία φορά το χρόνο και των οποίων ο βασικός σκοπός είναι η πραγματοποίηση μίας ανάλυσης της ευρωπαϊκής οικονομικής κατάστασης στον κόσμο και σε σύγκριση με το πλαίσιο των χωρών αναφοράς για την κατάστασή μας. Αυτό το θέμα είναι πάντα ανοιχτό για το Κοινοβούλιο και, βέβαια ελπίζουμε στην συνεργασία σας και φέτος όπως ακριβώς και κατά το παρελθόν. Ένα άλλο σημείο που θεωρώ εξίσου ενδιαφέρον είναι το πεδίο της έκθεσης σύνθεσης. Σημείωσα τουλάχιστον δύο ενδιαφέρουσες παρατηρήσεις. Γιατί δεν μιλάμε για αειφόρο ανάπτυξη; Τι θα συμβεί με την διεύρυνση της Ευρωπαϊκής Ένωσης; Δεν θα έπρεπε να κάνουμε μία αναφορά και στα δύο θέματα;"@el8 ". Mr President, first of all I should like to thank the rapporteurs and the many speakers for their contributions to the debate. I shall try to make a few comments. The debate has been full of ideas and very varied, and a number of aspects have been aired. For its part, sustainable development will be the goal in Gothenburg; for that reason there is only one clear reference to it in the current report, when it indicates that the economic and social dimensions of Lisbon will have to be completed by integrating the environmental dimension, which will contribute to a European Union strategy for sustainable development. This, then, will be an open possibility after Gothenburg and will certainly figure in future debates. A different problem is that of enlargement, which is also clearly referred to: the European Union economy must not only take this essential element into account, but our whole design must also be based on the consideration that the Union will enlarge in a relatively short time. The European Union must take this element as a point of reference, but the applicant countries should also involve themselves in the Lisbon strategy by adopting its objectives as far as possible. This text, practically in the same words I have just used, is included in our synthesis report. In speaking of Lisbon we are also speaking of the new method of coordination, the method of open coordination. It is true that this is an interesting method, which makes it possible to identify good practices and gradually develop a joint focus on topics of interest; the method, however, should not replace existing Community instruments of a regulatory or quasi-regulatory nature, or the guidelines that already exist in areas such as economic policy or employment. One point I should like to highlight is that of structural reforms. We certainly included some specific references to structural reforms. We consider that these have a highly diverse content, and among them is the concept of liberalising our economies. This should certainly make us more competitive and will benefit users and make it possible to improve the quality of services of general interest. But it is clear that a liberalisation process will only be efficient and not cause problems if it is carried out in a legal framework with adequate control as regards regulation. We must not think of liberalisation processes that do not fit into a global framework. This regulatory process will doubtless be a fundamental topic in forthcoming debates, and the references to public interest services that have been made this afternoon come into this framework Another point I found interesting in today’s debate is the extent to which an excess of bureaucratic posts is having a negative impact on the European development process. I shall just say that this is a point which the Commission is concerned about; at times we have even worked on an indicator for bureaucratic posts. It is obviously a difficult subject and it is being piloted by Eurostat, where a working party intends to define elements of precisely this nature which will provide us with more detail as to whether the concerns of a part of our society about the excess of bureaucratic posts reflects the reality of the situation or not. Coming to the end of my comments now, I must say that at the moment, it may be worth stressing that the synthesis report process is a global process that requires coherence between macroeconomic stability, a subject we consider fundamental, employment, reforms and social cohesion. Within this concept of social cohesion, we must take a broad approach and keep a broad outlook; it must not confine itself exclusively to individual topics but must also address regional topics, as some of you have proposed. It is easy to highlight the progress that has been made in general terms, but it is rather more complex to point out how these advances in each of our countries, or in each of our regions, can be compared with the others. In any case, and I think this point is fundamental, the reforms we are putting into motion will make sense insofar as we are able to increase economic productivity and efficiency. Introducing elements of the new economy in the European Union will be the key to our future development. Growth yes, growth with social cohesion, growth that will enable us to face the future in terms of technological challenge; in the end, these are the Lisbon goals and these are the goals we have tried to include in our report. Many thanks for your contributions and your participation in this debate. We shall try to take into consideration all those elements that have arisen today, which will certainly be useful for our debate in Stockholm. First, I should stress a point that I think is fundamental, which is that Lisbon has not, of course, changed its goals, i.e., full employment and the modernisation of our society, not forgetting respect for our social system and strong cohesion. When we analyse the employment figures, it is quite clear what results have been achieved. We can mention public investment, as some of you have done. But for us the important thing is the global strategy. When we analyse the global strategy – and this is the content of the synthesis report – the emphasis is on the need to make progress in the various areas simultaneously in order to achieve the goals we set in Lisbon. For instance, the broad economic policy guidelines for 2000 are already making substantial changes to their historical structure in order to include in the various policies those measures arising out of the Lisbon strategy. Clearly, Lisbon is based on the idea, which all or most of you have highlighted, of a society with a dynamic and cohesive economy as I have just mentioned. This means advances in innovation, education, training, liberalisation, and also adequate regulation, and of course the whole system of social protection. Neither these instruments nor these policies can exist by themselves; they are all linked together. It is not a matter of balance between the various policies: it is more a synergy between different policies, which in the end should enable us to achieve the desired results. If we analyse the report, it is clearly demonstrated that we have advanced since then. I do not think we should be as negative as some of you have been, saying, “Nothing has been done.” I think a lot has been done, in terms of liberalisation or in terms of economic results. It is also true that not many other things have been done, and therefore in our report we define certain priorities that we consider fundamental for the immediate future. There is one point I think is of interest, which was raised throughout the debate, especially in the first part this morning. It is the role of indicators with regard to the goals we are seeking. It is true that indicators should not be seen as some kind of inventory, of position-taking on specific policies. It is true that indicators are not goals in themselves, but are tools that should enable us to make progress and interpret reality more globally and accurately. Contrary to what some of you have said, it is important to have indicators what in themselves tell us the reality of our situation. There is no doubt at all that comparison with other models is useful. What doubt is there that comparing certain rates of technological penetration in the European Union and the United States, for instance, will give us a measure of where we are with regard to the most advanced country in these matters? Making a partial comparison – only on certain things and not on the whole model – between the two economies may give rise to interpretations that are not always correct. In any case, when we are talking of comparative indicators there is always a difficulty, which is that we often do not have sufficiently homogeneous indicators for the realities we are comparing to be revealed through these figures. Throughout the morning you also debated whether the number of indicators was excessive. It is true that cutting the number of indicators would make the report more visible; in terms of public opinion it would make it possible to send out clearer and more direct messages. But it is also true that a smaller number of indicators would make it much more difficult to interpret the reality we are trying to understand. I think that having 28 indicators classified under the four basic Lisbon goals is the least number required to provide a good understanding of where we are at this moment. As I said earlier, however, we designed the indicators as a working tool. This does not necessarily have to be a permanent tool, since real life and a better understanding of it will make us revise the indicators continuously, possibly changing some of them during this process which we began in Lisbon. A subject I think is of interest, which some of you have raised, is to what extent we can achieve greater participation by Parliament in all this debate through an institutional agreement. I believe that right now we already have enough instruments, at least for relations between the Commission and Parliament, to be able to make progress in our joint work. In any case, the institutional agreement should also include the Council. I should like to stress one point: participation by both Parliament and public opinion in the debate on Europe is always open. The Commission has taken the initiative, for instance, with the economic interviews held once a year, the basic aim of which is to analyse the European economic situation specifically in this global world and in comparison with the context in those countries that serve as a reference for our situation. This subject is always open to Parliament, and naturally we hope you will cooperate this year as you have in the past. Another point I also find of interest is the scope of the synthesis report. I have seen at least two references that seem to be of interest: Why do we not speak of sustainable development? What is happening with the enlargement of the European Union? Would it not be appropriate to mention both subjects?"@en3 "Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluaisin onnitella esittelijöitä ja monia puhujia heidän keskustelua rikastuttaneista puheenvuoroistaan. Yritän kommentoida joitakin seikkoja. Keskustelu on ollut ideoiden tasolla varsin rikasta ja vaihtelevaa, ja sen aikana on otettu esiin monia näkökohtia. Omalta osaltaan kestävä kehitys on Göteborgin tavoite; niinpä nykyisessä kertomuksessa onkin vain yksi selkeä viittaus, jossa sanotaan, että Lissabonin taloudellisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia on täydennettävä ympäristöulottuvuuden sisällyttämisen avulla, minkä avulla edistetään Euroopan unionin kestävän kehityksen strategiaa. Puhumme siis mahdollisuudesta, joka on meille Göteborgin myötä avoin ja josta tulee ilman muuta todellisuutta tulevissa keskusteluissa. Aivan toisenlainen ongelma liittyy laajentumiseen, ja silläkin on varsin selkeä lähtökohta: Euroopan unionin taloudessa ei pidä ainoastaan ottaa huomioon tätä olennaisen tärkeää seikkaa, vaan kaikkien suunnitelmien on lähdettävä siitä, että unioni laajenee suhteellisen lyhyen ajan kuluessa. Euroopan unionin on otettava tämä seikka lähtökohdaksi, mutta myös ehdokasvaltioiden on oltava mukana tässä Lissabonin strategiassa ja omaksuttava mahdollisuuksiensa mukaan siihen liittyvät tavoitteet. Tämä teksti, käytännössä lähes samoin sanoin kuin äsken kerroin, sisältyy yhteenvetoomme. Puhuessamme Lissabonista puhumme myös uudesta koordinointimenetelmästä, avoimesta koordinointimenetelmästä. On totta, että tämä menetelmä on kiinnostava, sen avulla on mahdollista tunnistaa hyviä käytäntöjä ja kehittää asteittain yhteisiä tavoitteita kiinnostavista aiheista; kuitenkaan tämä menetelmä ei saisi syrjäyttää jo olemassa olevia yhteisön välineitä, jotka ovat luonteeltaan normatiivisia tai lähes normatiivisia, tai niitä suuntaviivoja, jotka on jo omaksuttu esimerkiksi talouspolitiikan tai työllisyyden alalla. Eräs seikka, jota haluaisin korostaa liittyy rakenteellisiin uudistuksiin. Ei ole epäilystäkään, ettemmekö ottaneet mukaan joitakin erityisesti rakenteellisille uudistuksille ominaisia käsitteitä. Katsomme, että ne ovat sisällöllisesti hyvin vaihtelevia, ja niiden joukossa on talouksiemme vapauttamista koskeva käsite. Ei ole epäilystäkään, etteikö tämän avulla paranneta kilpailukykyämme, etteivätkö käyttäjät hyödy siitä ja etteikö sen avulla paranneta yleishyödyllisten palvelujen laatua. Kuitenkin on ilmeistä, että vapauttamisprosessi on ainoastaan sääntelyn kannalta asianmukaiseen lainsäädäntö- ja valvontakehykseen sijoitettuna tehokas ja sellainen, ettei se aiheuta ongelmia sitä mukaa, kun sitä toteutetaan. Emme voi harkita sellaisia vapauttamisprosesseja, jotka eivät sovellu yhteen kokonaiskehyksen kanssa. Tämä sääntelyprosessi on epäilemättä perusluonteinen aihe seuraavissa keskusteluissa, ja tämän iltapäivän aikana tehdyt viittaukset yleishyödyllisiin palveluihin on sijoitettava tähän kehykseen. Vielä yksi mielestäni kiinnostava seikka tänään käydyssä keskustelussa liittyy siihen, missä määrin liialliset byrokraattiset rasitteet vaikuttavat kielteisesti Euroopan kehittämisen prosessiin. Kerron vain, että komissiokin on huolestunut aiheesta; joskus jopa pohdittiin byrokraattisia rasitteita kuvaavan indikaattorin omaksumista. On ilmeistä, että aihe on vaikea. Eurostat tekee asiassa pilottityötä, sillä sen työryhmä pyrkii nimenomaan määrittelemään tämänluonteisia tekijöitä, joiden avulla voidaan tuntea yksityiskohtaisemmin, vastaavatko nämä osassa yhteiskuntaamme ilmenevät tuntemukset byrokraattisten rasitteiden liiallisuudesta todellista tilannetta vai ei. Viimeisinä kommentteinani sanoisin teille, että tällä hetkellä voisi olla mielenkiintoista tähdentää, että yhteenvedossa käsitelty prosessi on kokonaisvaltainen prosessi, joka edellyttää johdonmukaisuutta makrotaloudellisen vakauden joka on mielestämme aiheena olennainen asia työllisyyden, uudistusten ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden välillä. Ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta puhuttaessa meidän omaksuttava laaja-alainen lähestymistapa ja näkemys, jossa ei saa pidättäytyä vain ja ainoastaan yksittäisissä aiheissa vaan on otettava huomioon myös alueellisia aiheita, kuten jotkut teistä ovat esittäneet. On helppoa tuoda esiin toteutuneita edistysaskelia yleisellä tasolla, mutta onkin jo mutkikkaampaa osoittaa, miten nämä kussakin jäsenvaltiossamme tai kullakin alueistamme nähtävät edistysaskeleet voisivat olla vertailukelpoisia toisiinsa nähden. Kuitenkin, ja tämä on mielestäni perusluonteinen seikka, niillä uudistuksilla, joita olemme toteuttamassa, on merkitystä sikäli kuin pystymme lisäämään taloudellista tuottavuutta ja tehokkuutta. Uuteen talouteen liittyvien piirteiden käyttöönotto Euroopan unionissa on avainasemassa tulevan kehityksemme kannalta. Kasvua tarvitaan, mutta kasvua yhdessä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kanssa, eli kasvua, jonka avulla voimme vastata tulevaisuuden teknisiin haasteisiin; loppujen lopuksi nämä ovat Lissabonin tavoitteet ja nämä ovat ne tavoitteet, jotka pyrimme sisällyttämään kertomukseemme. Paljon kiitoksia puheenvuoroistanne ja siitä, että osallistuitte tähän keskusteluun. Yritämme ottaa huomioon kaikki tänään esille otetut seikat, jotka ovat ilman muuta hyödyllisiä Tukholmassa käytävän keskustelumme kannalta. Ensinnäkin korostaisin erästä seikkaa, joka on mielestäni olennaisen tärkeä, eli Lissabonin tavoitteet eivät ole selvästikään muuttuneet, eli ne tavoitteet, jotka koskevat täystyöllisyyttä ja yhteiskuntamme uudenaikaistamista kuitenkaan sosiaalisen järjestelmämme ja korkean yhteenkuuluvuuden tason kunnioittamista unohtamatta. Kun tarkastelemme työllisyyslukuja, on selvää, millaisiin tuloksiin on päästy. Voimme puhua julkisista investoinneista, kuten muutamat teistä tekivät. Kuitenkin olennaista meidän kannaltamme on kokonaisstrategia. Kun tarkastelemme kokonaisstrategiaa, ja tämä on yhteenvetokertomuksen sisältö, korostetaan sitä, että on tarpeen edistyä yhtäaikaisesti eri aloilla Lissabonissa itsellemme asettamiemme tavoitteiden saavuttamiseksi. Esimerkiksi vuoden 2000 talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa muutetaan jo merkittävästi sen perinteistä rakennetta, jotta voidaan sisällyttää eri politiikkoihin niitä toimia, jotka ovat seurausta Lissabonissa määritellystä strategiasta. On ilmeistä, että Lissabonin johtoajatuksena, jota te kaikki tai monet teistä tähdensivät, on sellainen yhteiskunta, jolla on dynaaminen ja yhteenkuuluva talous, johon äsken viittasin. Ja tämä edellyttää edistymistä innovaatioiden, koulutuksen, vapauttamisen ja myös asianmukaisen sääntelyn alalla sekä tietenkin koko sosiaaliturvajärjestelmän alalla. Näistä välineistä tai näistä politiikoista ei ole itsessään hyötyä; ne kaikki liittyvät toisiinsa. Kyse ei ole niinkään eri politiikkojen välisestä tasapainosta vaan pikemminkin eri politiikkojen välisestä synergiasta, jonka avulla meidän on voitava viime kädessä päästä haluttuihin tavoitteisiin. Jos tarkastelemme mietintöä, siinä todetaan selvästi, että olemme edistyneet aiempaan nähden. Mielestäni ei voida suhtautua niin kielteisesti kuin jotkut teistä suhtautuivat sanoessaan, että "mitään ei ole tehty". Mielestäni on tehty riittävästi asioita, puhummepa sitten vapauttamisesta tai taloudellisista tuloksista. On myös selvää, että muuta ei ole juurikaan tehty, ja siksi kertomuksessamme määrittelimme ne painopisteet, joita pidimme lähitulevaisuuden kannalta olennaisina. Eräs seikka on mielestäni kiinnostava. Se on otettu esiin keskustelun aikana ja erityisesti aamulla käydyssä ensimmäisessä keskustelussa, ja tarkoitan tällä indikaattorien roolia ja tavoittelemiamme päämääriä. On selvää, että indikaattoreita ei saa pitää jonkinlaisena inventaariona käytännön politiikoissa tehdyistä kannanotoista. On selvää, että indikaattorit eivät ole itsessään tavoitteita, vaan ne ovat välineitä, joiden avulla meidän on voitava edistyä ja tulkita todellisuutta kokonaisvaltaisemmin ja paremmin. Toisin kuin jotkut teistä sanoivat, on tärkeää, että käytössä on sellaisia indikaattoreita, jotka antavat meille itsessään realistisen kuvan omasta tilanteestamme. Ei ole epäilystäkään, etteikö vertaaminen muihin malleihin olisi hyödyksi. Mitä epäilyttävää on siinä, että esimerkiksi vertaamalla joitakin Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen teknistymisen astetta kuvaavia lukuja saamme kuvan siitä, missä me olemme jossakin asiassa edistyneempään maahan verrattuna. Jos tehdään näiden kummankin talouden välillä vain osittainen vertailu joissakin asioissa eikä koko mallin osalta, voi syntyä sellaisia tulkintoja, jotka eivät ole aina oikeita. Joka tapauksessa kun puhumme vertailuindikaattoreista, yksi vaikeus on aina siinä, että monissa tapauksissa meillä ei ole käytössä riittävän yhdenmukaisia indikaattoreita, jotta voisimme päästä selvyyteen näiden lukujen avulla vertailemistamme todellisista tilanteista. Aamun keskustelun aikana te puhuitte myös siitä, onko indikaattoreiden määrä liian suuri. On totta, että indikaattorien määrää vähentämällä kertomus olisi selkeämpi; kansalaisista puhuttaessa näin olisi mahdollista lähettää selvempiä ja suorempia viestejä. Kuitenkin on myös varmaa, että indikaattoreiden määrän vähentäminen vaikeuttaisi selvästi sen todellisuuden, josta pyrimme saamaan selvää, tulkitsemista. Jotta voimme tietää kunnolla, missä olemme tällä hetkellä, tarvitsemme mielestämme vähintäänkin Lissabonin neljän perustavoitteen alle jaotellut 28 indikaattoria. On kuitenkin totta, että kehitimme indikaattorit, kuten äsken sanoin, työvälineeksi. Tämän välineen ei tarvitse välttämättä olla pysyvä, sillä todellisuus ja sen parempi tunteminen pakottavat meidät tarkistamaan indikaattoreita jatkuvasti ja tuloksena saattaa olla, että jotkin niistä muuttuvat Lissabonissa aloittamamme prosessin aikana. Eräs mielestäni mielenkiintoinen aihe, jonka muutamat teistä ottivat esiin, koskee sitä, missä määrin voidaan lisätä parlamentin osallistumista tähän keskusteluun toimielintenvälisen sopimuksen avulla. Mielestäni tällä hetkellä meillä on jo riittävästi välineitä ainakin komission ja parlamentin välisten suhteiden osalta yhteisen työskentelymme edistämiseksi. Joka tapauksessa toimielintenväliseen sopimukseen olisi saatava myös neuvosto mukaan. Haluaisin tähdentää erästä seikkaa: sekä parlamentti että kansalaiset voivat aina osallistua eurooppalaiseen keskusteluun. Komission taholta on esimerkiksi tehty aloite taloudellisista tapaamisista, joita pidetään kerran vuodessa ja joiden pääasiallisena tarkoituksena on analyysin laatiminen Euroopan taloudellisesta tilanteesta nimenomaan maailmanlaajuistuvassa maailmassa ja vertaamalla tilannettamme vertailukohteena olevien maiden tilanteeseen. Tämä aihe on aina parlamentin käsiteltävissä, ja tästä seuraa, että toivomme parlamentin tekevän yhteistyötä tänä vuonna samoin kuin viime vuonna. Eräs toinen mielestäni myös mielenkiintoinen seikka liittyy yhteenvedon rajauksiin. Panin merkille ainakin kaksi seikkaa, jotka ovat mielestäni kiinnostavia: miksi emme puhu kestävästä kehityksestä? Mitä tapahtuu, kun Euroopan unioni laajenee? Eikö olisi tarpeen viitata kumpaankin aiheeseen?"@fi5 "Monsieur le Président, je voudrais tout d'abord remercier les rapporteurs et les différents orateurs pour leurs contributions à ce débat. Je vais essayer de faire quelques commentaires. La discussion a été très riche en idées, très variée et de nombreux aspects ont été abordés. En ce qui concerne le développement durable, ce sera l'objectif de Göteborg ; par conséquent, il n'y a qu'une seule référence claire dans le rapport actuel, qui indique que les dimensions économiques et sociales de Lisbonne devront être complétées grâce à l'intégration de la dimension environnementale, qui contribuera à une stratégie de l'Union européenne pour le développement durable. Nous parlons donc d'une possibilité ouverte après Göteborg et qui, sans aucun doute, se concrétisera dans la réalité des débats à venir. La question de l'élargissement est un problème différent pour lequel il y a également une référence claire : l'économie de l'Union européenne doit non seulement prendre en considération cet élément essentiel mais tout nos projets doivent se fonder sur le fait que l'Union va s'élargir dans un délai relativement court. L'Union européenne doit utiliser cet élément comme référence, tout comme les pays candidats devront s'engager dans la stratégie de Lisbonne et assumer, dans la mesure du possible, ses objectifs. Je cite presque mot pour mot le texte figurant dans le rapport de synthèse. Lorsque nous parlons de Lisbonne, nous parlons également de la nouvelle méthode de coordination, la méthode de coordination ouverte. Il est vrai que cette méthode est intéressante. Elle permet d'identifier de bonnes pratiques et de développer progressivement une approche commune des questions importantes. Cependant, la méthode ne devrait pas remplacer les instruments communautaires déjà existants, à caractère normatif ou quasi-normatif, ou les orientations qui existent déjà dans des domaines tels que la politique économique ou l'emploi. Je voudrais également revenir sur la question des réformes structurelles. Nous avons introduit quelques références spécifiques aux réformes structurelles. Nous considérons que celles-ci présentent un contenu très varié et que parmi elles figure le concept de libéralisation de nos économies. Cela nous permettra très certainement d'améliorer notre compétitivité. Cela bénéficiera aux usagers et améliorera la qualité des services d'intérêt général. Mais il est évident qu'un processus de libéralisation ne sera efficace et ne posera aucun problème que s'il est réalisé dans un cadre législatif et de contrôle adéquat en ce qui concerne la réglementation. Nous ne pouvons pas envisager de processus de libéralisation qui ne s'intègrent pas à un cadre global. Ce processus régulateur constituera, sans aucun doute, une question fondamentale au cours des prochains débats et c'est dans ce cadre que s'inscrivent les références aux services d'intérêt public qui ont été faites cette après-midi. La question, également soulevée aujourd'hui, de l'éventuel impact négatif de l'excès de la charge administrative sur le processus de développement européen est également intéressante. Je signalerai uniquement qu'il s'agit d'un point qui préoccupe la Commission ; nous avons même, à certains moments, déjà travaillé sur un indicateur portant sur la charge bureaucratique. Il s'agit évidemment d'une question difficile, étudiée par Eurostat, où un groupe de travail tente de définir précisément des éléments de cette nature nous permettant de mieux savoir si ce sentiment de surcharge administrative, qui existe aujourd'hui dans une partie de notre société, correspond ou non à la réalité. Pour en conclure avec mes commentaires, je vous dirais que, en ce moment, il pourrait être intéressant d'insister sur le fait que le processus du rapport de synthèse est un processus global qui exige une cohérence entre la stabilité macroéconomique, question que nous considérons fondamentale, l'emploi, les réformes et la cohésion sociale. Dans ce concept de cohésion sociale, nous devons avoir une approche et une vision larges, qui ne doit pas se limiter à des questions individuelles mais qui doit englober également des questions régionales, comme certains d'entre vous l'ont signalé. Il est facile de mettre en exergue les progrès qui ont été réalisés de manière générale mais il est plus difficile de souligner la manière dont ces progrès, dans chacun de nos pays ou dans chacune de nos régions, peuvent être comparés avec les autres. Quoi qu'il en soit, et ce point me semble essentiel, les réformes que nous entreprenons auront un sens si nous sommes capables d'augmenter la productivité et l'efficacité économique. L'introduction d'éléments de la nouvelle économie dans l'Union européenne va être la clef de notre futur développement. La croissance oui, croissance avec cohésion sociale, une croissance qui nous permette d'affronter l'avenir en termes de défi technologique ; en fin de compte, tels sont les objectifs de Lisbonne et les objectifs que nous tentons de reprendre dans notre rapport. Merci beaucoup pour vos contributions et pour votre participation à ce débat. Nous essayerons de prendre en considération tous les éléments qui ont été abordés aujourd'hui et qui, sans aucun doute, seront utiles à notre réunion de Stockholm. Je voudrais commencer par insister sur un point qui me semble fondamental : de toute évidence, Lisbonne n'a pas modifié ses objectifs, à savoir le plein emploi et la modernisation de notre société, sans oublier le respect de notre système social et un niveau de cohésion élevé. Lorsque nous analysons les chiffres de l'emploi, les résultats obtenus sont clairs. Nous pouvons parler d'investissements publics, comme certains d'entre vous l'ont fait. Mais ce qui est important à nos yeux, c'est la stratégie globale. Lorsque nous analysons la stratégie globale, et c'est là l'objet du rapport de synthèse, on insiste sur la nécessité de progresser simultanément dans les différents domaines afin de parvenir aux objectifs que nous avons définis à Lisbonne. Par exemple, les grandes orientations de politique économique de l'année 2000 modifient déjà, de manière substantielle, sa structure historique, afin d'inclure, dans les différentes politiques, les mesures qui font suite à la stratégie définie à Lisbonne. Évidemment, Lisbonne se base sur l'idée, que beaucoup d'entre vous ont soulignée et dont je viens de parler, d'une société possédant une économie dynamique et un niveau de cohésion élevé. Cela implique des progrès dans les domaines de l'innovation, de l'éducation, de la formation, de la libéralisation, avec une réglementation adéquate et, bien évidemment, dans tout le système de protection sociale. Aucun de ces instruments ou de ces politiques n'ont de sens à eux seuls ; il existe une interrelation entre eux. Il ne s'agit pas d'un équilibre entre les différentes politiques mais d'une synergie entre celles-ci qui doit finalement nous permettre de parvenir aux résultats souhaités. Si nous analysons le rapport, il est clairement exposé que nous avons progressé depuis lors. Je crois que nous ne pouvons pas être aussi négatifs que certains d'entre vous qui ont dit : "rien n'a été fait". Je pense que pas mal de choses ont été réalisées en matière de libéralisation ou de résultats économiques, par exemple. Il est également vrai qu'il n'y a pas eu beaucoup d'autres progrès et c'est pour cela que, dans notre rapport, nous définissons quelques priorités qui nous semblent être fondamentales dans un avenir immédiat. Un point me paraît intéressant. La question du rôle des indicateurs par rapport aux objectifs que nous poursuivons a été soulevée tout au long du débat et plus particulièrement au cours de la première partie, ce matin. Il est vrai que les indicateurs ne doivent pas être considérés comme une espèce d'inventaire, des prises de position concernant des politiques concrètes. Il est exact que les indicateurs ne sont pas des objectifs en soi, mais des instruments qui doivent nous permettre de progresser et d'interpréter la réalité de manière plus globale et correcte. Contrairement à ce que certains d'entre vous ont déclaré, il est essentiel d'avoir des indicateurs qui nous donnent un aperçu de notre propre situation. La comparaison avec d'autres modèles est sans aucun doute utile. Il est évident que la comparaison, par exemple, de plusieurs taux de pénétration technologique dans l'Union européenne avec celui des États-Unis va nous fournir une mesure de notre situation par rapport au pays le plus avancé dans ce domaine. Faire une comparaison partielle, dans certains domaines seulement et non pour tout le modèle, entre les deux économies peut donner lieu à des interprétations parfois erronées. En tout cas, lorsque nous parlons d'indicateurs comparatifs, il y a toujours une difficulté : à de nombreuses occasions, nous ne disposons pas d'indicateurs suffisamment homogènes pour que les réalités que nous sommes en train de comparer puissent être connues à travers ces chiffres. Vous vous êtes également demandé au cours de cette matinée si le nombre d'indicateurs était excessif. Il est vrai qu'une réduction de ce nombre rendrait le rapport plus lisible ; cela permettrait, en termes d'opinion publique, d'envoyer des messages plus clairs et plus directs. Mais il est également exact qu'un nombre moins important d'indicateurs rendrait l'interprétation de la réalité que nous tentons de connaître bien plus difficile. Selon nous, l'existence de 28 indicateurs, répartis sur les quatre objectifs fondamentaux de Lisbonne, est le minimum nécessaire pour garantir une bonne connaissance de notre situation actuelle. Cependant, il est vrai que, comme je l'ai déjà dit, nous avons conçu ces indicateurs comme un instrument de travail. C'est un instrument qui ne doit pas nécessairement être permanent, la réalité et une meilleure connaissance de la situation nous obligeront à revoir constamment ces indicateurs et à en modifier certains au cours du processus que nous avons lancé à Lisbonne. Une autre question qui a été soulevée par certains d'entre vous me paraît intéressante. Dans quelle mesure peut-on obtenir une plus grande participation du Parlement dans tout le débat politique grâce à un accord institutionnel ? Je pense qu'à l'heure actuelle, nous disposons de suffisamment d'instruments, pour les relations entre la Commission et le Parlement tout au moins, pour pouvoir avancer dans notre travail commun. En tout cas, l'accord institutionnel devrait également inclure le Conseil. Je voudrais souligner que la participation tant du Parlement que des opinions publiques dans le débat européen est toujours ouverte. La Commission a, par exemple, pris l'initiative des entrevues économiques qui ont lieu une fois par an et dont l'objectif fondamental est d'analyser la situation économique européenne, précisément dans un contexte de mondialisation et en la comparant aux pays de référence. Cette question reste toujours ouverte au Parlement et nous espérons évidemment pouvoir compter sur votre coopération cette année, comme dans le passé. Un autre point qui me semble également intéressant est celui de la portée du rapport de synthèse. J'ai entendu, au minimum, deux commentaires qui me semblent être particulièrement intéressants : pourquoi ne parlons-nous pas de développement durable ? Qu'en est-il de l'élargissement de l'Union européenne ? Ne faudrait-il pas faire référence à ces deux questions ?"@fr6 "Signor Presidente, desidero anzitutto ringraziare i relatori e il gran numero di deputati che hanno partecipato alla discussione. Vorrei cercare di esporre alcune osservazioni. La discussione è stata molto varia e ricca di spunti e sono stati evidenziati diversi aspetti. Da un lato, lo sviluppo sostenibile sarà l’obiettivo di Göteborg; pertanto nel rapporto odierno figura un solo riferimento esplicito, secondo cui le dimensioni economica e sociale di Lisbona devono essere completate mediante l’integrazione della dimensione ambientale, che contribuirà ad una strategia dell’Unione europea per uno sviluppo sostenibile. Parliamo quindi di una possibilità aperta dopo Göteborg, che senza dubbio si tradurrà in realtà in occasione delle discussioni future. Un problema diverso è quello dell’allargamento, cui si fa anche riferimento esplicito: l’economia dell’Unione europea non solo deve tenere conto di questo fattore fondamentale, ma la nostra intera impostazione deve basarsi sul presupposto che l’Unione si allargherà in un lasso di tempo relativamente breve. L’Unione europea deve prendere come riferimento questo fattore, ma anche i paesi candidati dovrebbero partecipare alla strategia di Lisbona assumendone, nella misura del possibile, gli obiettivi. Questa dichiarazione, praticamente espressa con le stesse parole da me appena pronunciate, è compresa nel nostro rapporto sintetico. Quando parliamo di Lisbona, parliamo anche di un nuovo metodo di coordinamento, ovvero il metodo di coordinamento aperto. E’ vero che è un metodo interessante, che permette di identificare le buone pratiche e di sviluppare progressivamente un’impostazione comune su questioni di interesse; tuttavia, tale metodo non deve sostituire gli strumenti comunitari già disponibili, di carattere normativo o seminormativo, né gli orientamenti che già esistono in contesti quali la politica economica o l’occupazione. Una questione che vorrei evidenziare è quella delle riforme strutturali. Abbiamo incluso alcuni riferimenti specifici a tali riforme. Riteniamo che esse abbiano un contenuto molto vario, tra cui figura il concetto di liberalizzazione delle nostre economie. Senza dubbio questo dovrà permetterci di raggiungere una maggiore competitività ed andrà inoltre a beneficio degli utenti, consentendo un miglioramento della qualità dei servizi d’interesse generale. E’ però evidente che un processo di liberalizzazione sarà efficiente e non presenterà problemi solo nella misura in cui lo si realizzerà in un quadro legislativo e di controllo adeguato in termini di regolamentazione. Non possiamo pensare a processi di liberalizzazione che non si inseriscano in un quadro globale. Tale processo di regolamentazione sarà senza dubbio un tema fondamentale nei prossimi dibattiti e in questo contesto si inscrivono i riferimenti ai servizi d’interesse pubblico fatti stasera. Un altro punto che considero interessante nella discussione odierna è in che misura un eccesso di oneri amministrativi eserciti un impatto negativo sul processo di sviluppo europeo. Segnalerò soltanto che questo è un aspetto che preoccupa la Commissione; inoltre, in alcune circostanze, si è già lavorato su un indicatore relativo agli oneri amministrativi. Si tratta chiaramente di un argomento difficile, di cui si sta occupando Eurostat, in seno al quale un gruppo di lavoro intende definire elementi specifici in materia, che permettano di stabilire se l’impressione oggi diffusa in una parte della nostra società, secondo cui sussiste un eccesso di oneri amministrativi, corrisponda o meno ad una situazione reale. Per concludere le mie osservazioni, vorrei dire che in questo momento può essere utile insistere sul fatto che il processo contemplato nel rapporto sintetico è un processo globale che esige coerenza tra la stabilità macroeconomica, fattore che consideriamo fondamentale, l’occupazione, le riforme e la coesione sociale. In materia di coesione sociale dobbiamo darci un’impostazione di ampia prospettiva, che non deve limitarsi a singole questioni, ma affrontare anche problemi regionali, come hanno sottolineato alcuni deputati. E’ semplice porre in rilievo i progressi compiuti in termini generali, mentre è un po’ più complesso evidenziare in che modo i progressi compiuti in ciascuno dei nostri paesi, o in ciascuna delle nostre regioni, si possano confrontare con quelli realizzati negli altri. In ogni caso - e lo considero un aspetto fondamentale - le riforme che stiamo introducendo avranno senso nella misura in cui saremo in grado di aumentare la produttività e l’efficienza economica. L’introduzione di elementi della nuova economia nell’Unione europea sarà la chiave del nostro sviluppo futuro. Crescita sì, ma una crescita coniugata con la coesione sociale, una crescita che ci permetta di affrontare il futuro in termini di sfida tecnologica; in fin dei conti sono questi gli obiettivi di Lisbona e quindi anche gli obiettivi su cui intendiamo puntare nel nostro rapporto. Vi ringrazio per il vostro contributo e per la vostra partecipazione alla discussione. Cercheremo di tener conto di tutte le questioni sollevate oggi e che senz’ombra di dubbio saranno utili per il nostro dibattito a Stoccolma. In primo luogo, vorrei insistere su un punto che considero fondamentale, cioè che Lisbona non ha certo modificato i suoi obiettivi, vale a dire la piena occupazione e la modernizzazione della nostra società, senza dimenticare il rispetto del nostro sistema sociale ed un’elevata coesione. Se si analizzano i dati sull’occupazione, risulta chiaro quali sono i risultati raggiunti. Possiamo parlare di investimenti pubblici, come hanno fatto alcuni deputati. Tuttavia, per noi l’importante è la strategia globale. Se analizziamo la strategia globale - e questo è il contenuto del rapporto sintetico - vediamo che si insiste sulla necessità di procedere contemporaneamente nei diversi settori, al fine di realizzare gli obiettivi stabiliti a Lisbona. Per esempio, gli orientamenti generali di politica economica per il 2000 modificano già in modo sostanziale la loro struttura tradizionale in modo da comprendere nelle diverse politiche quelle misure che sono una conseguenza della strategia definita a Lisbona. Senza dubbio Lisbona si basa sul concetto, che tutti o molti tra di voi hanno evidenziato, di una società con un’economia dinamica e una buona coesione, cui ho appena fatto riferimento. A tal fine si devono compiere progressi nel campo dell’innovazione, dell’istruzione, della formazione, della liberalizzazione ed anche riguardo a una regolamentazione adeguata e senza dubbio rispetto all’intero sistema di protezione sociale. Né questi strumenti né queste politiche vivono di vita propria: essi sono tutti correlati. Non si tratta di un equilibrio tra le varie politiche, ma di una sinergia tra le varie politiche che ci deve infine permettere di raggiungere i risultati desiderati. Dall’esame del rapporto emerge con chiarezza che abbiamo compiuto progressi da allora. Credo che non si possa essere così negativi, come lo sono alcuni tra di voi, tanto da dire: “non si è fatto nulla”. Credo si siano fatte diverse cose, sia in termini di liberalizzazione che di risultati economici. E’ anche vero che non se ne sono fatte tante altre, motivo per cui nel nostro rapporto definiamo una serie di priorità che consideriamo fondamentali per il futuro immediato. Un aspetto mi sembra interessante. E’ stato sollevato nel corso del dibattito e in particolare nella prima parte della mattinata: si tratta del ruolo degli indicatori in relazione agli obiettivi cui aspiriamo. Di sicuro gli indicatori non devono essere considerati come una specie di inventario di prese di posizione nelle politiche concrete. E’ chiaro che gli indicatori non sono obiettivi di per sé, ma strumenti che ci devono permettere di procedere e di interpretare la realtà in modo più globale e più corretto. Contrariamente a quanto hanno affermato alcuni deputati, è importante disporre di indicatori che da soli forniscano un’immagine reale della nostra situazione. Senz’ombra di dubbio, il confronto con altri modelli è utile. Ad esempio, il confronto tra i tassi di penetrazione tecnologica nell’Unione europea e negli Stati Uniti ci fornisce quanto meno un’indicazione della nostra posizione rispetto al paese più avanzato in questo ambito. Un confronto parziale tra le due economie, che tenga conto soltanto di alcuni fattori anziché dell’intero modello, può dare luogo a interpretazioni non sempre corrette. In ogni caso, quando si parla di indicatori comparativi sussiste sempre una difficoltà, cioè che in molte occasioni non disponiamo di indicatori sufficientemente omogenei per riuscire a comprendere attraverso tali dati le realtà che poniamo a confronto. Durante la mattinata vi siete anche chiesti se il numero di indicatori non sia eccessivo. E’ vero che una riduzione del numero di indicatori darebbe più visibilità al rapporto e permetterebbe, per quanto riguarda l’opinione pubblica, di trasmettere messaggi più chiari e più diretti. Tuttavia, è altrettanto vero che un numero minore di indicatori renderebbe molto più difficile interpretare la realtà che intendiamo conoscere. Riteniamo che 28 indicatori, classificati in base ai quattro obiettivi fondamentali di Lisbona, siano il minimo necessario per una buona conoscenza della posizione in cui ci troviamo in questo momento. Tuttavia è vero che, come ho detto poc’anzi, abbiamo concepito gli indicatori come uno strumento di lavoro, ma non come uno strumento che deve necessariamente essere permanente, perché la realtà ed una migliore conoscenza della stessa ci imporranno di rivedere continuamente tali indicatori e forse di sostituirne alcuni nel corso del processo avviato a Lisbona. Una questione che considero interessante, sollevata da alcuni di voi, è in quale misura si possa ottenere una maggiore partecipazione del Parlamento in questo dibattito mediante un accordo istituzionale. Ritengo che al momento sia già disponibile un numero sufficiente di strumenti, almeno per quanto riguarda le relazioni tra Commissione e Parlamento, per riuscire a procedere nel nostro lavoro comune. In ogni caso, l’accordo istituzionale dovrebbe prevedere anche la partecipazione del Consiglio. Vorrei evidenziare un aspetto: la partecipazione sia del Parlamento che dell’opinione pubblica al dibattito europeo è sempre possibile. La Commissione, per esempio, ha preso l’iniziativa delle interviste economiche, che si tengono una volta all’anno ed il cui obiettivo fondamentale è di effettuare un’analisi della situazione economica europea in un mondo globale nonché un confronto tra la nostra situazione e quella dei paesi di riferimento. Questa possibilità è sempre aperta al Parlamento, e naturalmente confidiamo nella sua disponibilità a cooperare nel corso di quest’anno come ha fatto nell’anno passato. Un altro aspetto che considero interessante è quello della portata del rapporto sintetico. Ho sentito almeno due proposte che mi sembrano interessanti: perché non parliamo di sviluppo sostenibile? Che cosa succede con l’allargamento dell’Unione europea? Non converrebbe esaminare queste due questioni?"@it9 ". Mr President, first of all I should like to thank the rapporteurs and the many speakers for their contributions to the debate. I shall try to make a few comments. The debate has been full of ideas and very varied, and a number of aspects have been aired. For its part, sustainable development will be the goal in Gothenburg; for that reason there is only one clear reference to it in the current report, when it indicates that the economic and social dimensions of Lisbon will have to be completed by integrating the environmental dimension, which will contribute to a European Union strategy for sustainable development. This, then, will be an open possibility after Gothenburg and will certainly figure in future debates. A different problem is that of enlargement, which is also clearly referred to: the European Union economy must not only take this essential element into account, but our whole design must also be based on the consideration that the Union will enlarge in a relatively short time. The European Union must take this element as a point of reference, but the applicant countries should also involve themselves in the Lisbon strategy by adopting its objectives as far as possible. This text, practically in the same words I have just used, is included in our synthesis report. In speaking of Lisbon we are also speaking of the new method of coordination, the method of open coordination. It is true that this is an interesting method, which makes it possible to identify good practices and gradually develop a joint focus on topics of interest; the method, however, should not replace existing Community instruments of a regulatory or quasi-regulatory nature, or the guidelines that already exist in areas such as economic policy or employment. One point I should like to highlight is that of structural reforms. We certainly included some specific references to structural reforms. We consider that these have a highly diverse content, and among them is the concept of liberalising our economies. This should certainly make us more competitive and will benefit users and make it possible to improve the quality of services of general interest. But it is clear that a liberalisation process will only be efficient and not cause problems if it is carried out in a legal framework with adequate control as regards regulation. We must not think of liberalisation processes that do not fit into a global framework. This regulatory process will doubtless be a fundamental topic in forthcoming debates, and the references to public interest services that have been made this afternoon come into this framework Another point I found interesting in today’s debate is the extent to which an excess of bureaucratic posts is having a negative impact on the European development process. I shall just say that this is a point which the Commission is concerned about; at times we have even worked on an indicator for bureaucratic posts. It is obviously a difficult subject and it is being piloted by Eurostat, where a working party intends to define elements of precisely this nature which will provide us with more detail as to whether the concerns of a part of our society about the excess of bureaucratic posts reflects the reality of the situation or not. Coming to the end of my comments now, I must say that at the moment, it may be worth stressing that the synthesis report process is a global process that requires coherence between macroeconomic stability, a subject we consider fundamental, employment, reforms and social cohesion. Within this concept of social cohesion, we must take a broad approach and keep a broad outlook; it must not confine itself exclusively to individual topics but must also address regional topics, as some of you have proposed. It is easy to highlight the progress that has been made in general terms, but it is rather more complex to point out how these advances in each of our countries, or in each of our regions, can be compared with the others. In any case, and I think this point is fundamental, the reforms we are putting into motion will make sense insofar as we are able to increase economic productivity and efficiency. Introducing elements of the new economy in the European Union will be the key to our future development. Growth yes, growth with social cohesion, growth that will enable us to face the future in terms of technological challenge; in the end, these are the Lisbon goals and these are the goals we have tried to include in our report. Many thanks for your contributions and your participation in this debate. We shall try to take into consideration all those elements that have arisen today, which will certainly be useful for our debate in Stockholm. First, I should stress a point that I think is fundamental, which is that Lisbon has not, of course, changed its goals, i.e., full employment and the modernisation of our society, not forgetting respect for our social system and strong cohesion. When we analyse the employment figures, it is quite clear what results have been achieved. We can mention public investment, as some of you have done. But for us the important thing is the global strategy. When we analyse the global strategy – and this is the content of the synthesis report – the emphasis is on the need to make progress in the various areas simultaneously in order to achieve the goals we set in Lisbon. For instance, the broad economic policy guidelines for 2000 are already making substantial changes to their historical structure in order to include in the various policies those measures arising out of the Lisbon strategy. Clearly, Lisbon is based on the idea, which all or most of you have highlighted, of a society with a dynamic and cohesive economy as I have just mentioned. This means advances in innovation, education, training, liberalisation, and also adequate regulation, and of course the whole system of social protection. Neither these instruments nor these policies can exist by themselves; they are all linked together. It is not a matter of balance between the various policies: it is more a synergy between different policies, which in the end should enable us to achieve the desired results. If we analyse the report, it is clearly demonstrated that we have advanced since then. I do not think we should be as negative as some of you have been, saying, “Nothing has been done.” I think a lot has been done, in terms of liberalisation or in terms of economic results. It is also true that not many other things have been done, and therefore in our report we define certain priorities that we consider fundamental for the immediate future. There is one point I think is of interest, which was raised throughout the debate, especially in the first part this morning. It is the role of indicators with regard to the goals we are seeking. It is true that indicators should not be seen as some kind of inventory, of position-taking on specific policies. It is true that indicators are not goals in themselves, but are tools that should enable us to make progress and interpret reality more globally and accurately. Contrary to what some of you have said, it is important to have indicators what in themselves tell us the reality of our situation. There is no doubt at all that comparison with other models is useful. What doubt is there that comparing certain rates of technological penetration in the European Union and the United States, for instance, will give us a measure of where we are with regard to the most advanced country in these matters? Making a partial comparison – only on certain things and not on the whole model – between the two economies may give rise to interpretations that are not always correct. In any case, when we are talking of comparative indicators there is always a difficulty, which is that we often do not have sufficiently homogeneous indicators for the realities we are comparing to be revealed through these figures. Throughout the morning you also debated whether the number of indicators was excessive. It is true that cutting the number of indicators would make the report more visible; in terms of public opinion it would make it possible to send out clearer and more direct messages. But it is also true that a smaller number of indicators would make it much more difficult to interpret the reality we are trying to understand. I think that having 28 indicators classified under the four basic Lisbon goals is the least number required to provide a good understanding of where we are at this moment. As I said earlier, however, we designed the indicators as a working tool. This does not necessarily have to be a permanent tool, since real life and a better understanding of it will make us revise the indicators continuously, possibly changing some of them during this process which we began in Lisbon. A subject I think is of interest, which some of you have raised, is to what extent we can achieve greater participation by Parliament in all this debate through an institutional agreement. I believe that right now we already have enough instruments, at least for relations between the Commission and Parliament, to be able to make progress in our joint work. In any case, the institutional agreement should also include the Council. I should like to stress one point: participation by both Parliament and public opinion in the debate on Europe is always open. The Commission has taken the initiative, for instance, with the economic interviews held once a year, the basic aim of which is to analyse the European economic situation specifically in this global world and in comparison with the context in those countries that serve as a reference for our situation. This subject is always open to Parliament, and naturally we hope you will cooperate this year as you have in the past. Another point I also find of interest is the scope of the synthesis report. I have seen at least two references that seem to be of interest: Why do we not speak of sustainable development? What is happening with the enlargement of the European Union? Would it not be appropriate to mention both subjects?"@lv10 ". Mijnheer de Voorzitter, in de eerste plaats wil ik de rapporteurs en de talloze sprekers bedanken voor hun bijdrage aan het debat. Ik ga proberen hierop te reageren. Het is een rijk, gevarieerd en inspirerend debat geworden waarin vele aspecten zijn aangeroerd. De duurzame ontwikkeling staat op de agenda voor Göteborg. Vandaar dat er alleen in het huidige verslag expliciet naar wordt verwezen. Het verslag stelt dat de economische en sociale dimensie van Lissabon moet worden aangevuld met de milieudimensie. De integratie van deze drie invalshoeken zal leiden tot een Europese strategie voor duurzame ontwikkeling. Na Gotenburg kan deze mogelijkheid dus worden benut, en deze nieuwe werkelijkheid zal ongetwijfeld deel gaan uitmaken van de toekomstige debatten. Een ander probleem is dat van de uitbreiding. Één ding is zeker: een zijdelingse verwijzing volstaat niet. Het gehele economisch beleid van de Europese Unie moet zijn afgestemd op de overweging dat de uitbreiding op relatief korte termijn zijn beslag zal krijgen. De Unie moet de uitbreiding als basis nemen, terwijl de kandidaat-landen er op hun beurt voor moeten zorgen dat de doelstellingen van Lissabon in de mate van het mogelijke worden nagestreefd. Wat ik zojuist gezegd heb, vindt u vrijwel woordelijk terug in ons beknopte verslag. Wanneer wij het hebben over Lissabon hebben wij het ook over een nieuwe coördinatiemethode, de open methode. Het is inderdaad een waardevolle methode waarmee goede praktijken kunnen worden geïdentificeerd en gemeenschappelijke benaderingen, daar waar gewenst, kunnen worden uitgewerkt. Het is echter niet de bedoeling dat deze nieuwe methode de plaats inneemt van reeds bestaande normatieve, of quasi-normatieve instrumenten of van richtsnoeren die momenteel gehanteerd worden bij het economische of werkgelegenheidsbeleid. Dan wil ik graag nog even ingaan op de structuurhervormingen. Daar hebben wij uiteraard specifiek naar verwezen. Wij vinden dat deze hervormingen zeer divers zijn opgezet, waarbij onder meer het concept van de economische liberalisering een rol speelt. Wij twijfelen er niet aan of deze liberalisering krikt onze concurrentiepositie op. Een verbeterde dienstverlening, in het belang van de gebruiker, zal hiervan het resultaat zijn. Het spreekt echter voor zich dat liberalisering slechts efficiënt en probleemloos kan worden doorgevoerd indien er een wettelijk kader voor handen is en er afdoende wordt gecontroleerd. De liberalisering moet deel uitmaken van een groter geheel. Het proces van regelgeving zal dan ook ongetwijfeld centraal staan in de toekomstige discussies. In deze context plaats ik dan ook de vanmorgen gemaakte opmerkingen over nutsbedrijven. Interessant is ook de vanochtend gestelde vraag in welke mate de excessieve bureaucratische rompslomp remmend werkt op het Europese ontwikkelingsproces. Ik beperk mij hier tot de constatering dat dit onderwerp de Commissie zorgen baart. Er is zelfs gewerkt aan een indicator ter becijfering van de bureaucratische last. Eurostat is met dit ingewikkelde onderwerp aan de slag gegaan. Een werkgroep probeert de relevante factoren te definiëren waarmee wij met meer zekerheid kunnen nagaan of het beeld van buitensporige bureaucratische rompslomp, zoals dat heeft postgevat bij een deel van onze samenleving, wel of niet strookt met de werkelijkheid. Tot slot zou ik willen benadrukken dat het beknopt verslag op zich een algemeen proces behelst waarin een samenhang gesmeed wordt tussen de macro-economische stabiliteit - een onderwerp dat voor ons van fundamenteel belang is - , de werkgelegenheid, de hervormingen en de sociale cohesie. Het concept sociale cohesie vatten wij dan op in de ruimste zin van het woord. Dat betekent dat niet alleen afzonderlijke onderwerpen binnen dit concept passen, maar ook regionale thema’s, zoals een aantal Parlementsleden al voorstelde. Het is niet moeilijk te wijzen op de vooruitgang die in algemene zin is geboekt. Ingewikkelder wordt het om aan te geven hoe deze vooruitgang per land of per regio kan worden vergeleken met wat er elders is gepresteerd. In ieder geval - en dat is het voornaamste - zijn de door ons voorgestelde hervormingen een goede zaak aangezien zij de productiviteit en de economische doelmatigheid verhogen. De invoering in de Europese Unie van elementen uit de nieuwe economie zal cruciaal zijn voor onze toekomstige ontwikkeling. Groei, jawel, groei met sociale cohesie, groei die ons in staat stelt de technologische uitdaging het hoofd te bieden! Uiteindelijk is dat de inzet van Lissabon en de inzet van ons verslag. Hartelijk dank voor uw bijdragen en deelname aan dit debat. Wij zullen proberen rekening te houden met alle aspecten die hier vandaag aan bod zijn gekomen. Ons debat in Stockholm zal er ongetwijfeld wel bij varen. Het lijkt mij, om te beginnen, belangrijk hier te benadrukken dat de doelstellingen van Lissabon uiteraard niet zijn gewijzigd. Ik doel op de volledige werkgelegenheid en de modernisering van onze samenleving, die ik zie in samenhang met de instandhouding van ons sociaal bestel en een grote mate van cohesie. Wanneer wij de werkgelegenheidscijfers bekijken, blijkt wel tot welk resultaat dit heeft geleid. Wij kunnen het hebben over overheidsbestedingen, zoals sommige sprekers deden, maar voor ons draait het vooral om de algemene strategie. Zoals uit het beknopte verslag blijkt, moeten wij uit hoofde van de algemene strategie op verschillende gebieden gelijktijdig vooruitgang boeken, willen wij de doelstellingen van Lissabon realiseren. De grote richtsnoeren voor het economisch beleid van het jaar 2000 zijn bijvoorbeeld anders opgezet dan in het verleden het geval was om de maatregelen in te kunnen lijven die voortvloeien uit de in Lissabon gedefinieerde strategie. Het bouwsel van Lissabon is uiteraard gefundeerd op de grondgedachte waar u allen, of bijna allen, aan refereerde, namelijk de idee van een samenleving met een dynamische economie en een grote cohesie zoals ik net al noemde. Dat betekent meer innovatie, betere scholing en onderwijs, meer liberalisering, betere regelgeving ook en, natuurlijk, een verbeterd stelsel van sociale zekerheid. Dit beleid en deze instrumenten staan niet op zichzelf. Het betreft veeleer een synergie tussen verschillende beleidsterreinen die uiteindelijk de gewenste resultaten moet opleveren. Uit het verslag blijkt duidelijk dat wij vooruitgang hebben geboekt. U schetst een te zwart beeld als u stelt, zoals enkelen deden, dat er niets is gebeurd. Er is volgens mij wel degelijk het een en ander gedaan: kijkt u maar naar de liberalisering en de economische resultaten. Dat neemt niet weg dat er ook veel is blijven liggen. Dat is de reden waarom wij in ons verslag enkele prioriteiten vaststellen die in onze optiek van fundamenteel belang zijn voor de nabije toekomst. Ik wil reageren op een belangrijk onderwerp dat aan het begin van deze ochtend werd aangesneden, namelijk de rol van de indicatoren in relatie tot de beoogde doelstellingen. De indicatoren moeten inderdaad niet begrepen worden als een soort van inventarisatie, als positiebepalingen binnen een concreet beleid. De indicatoren zijn geen doel op zich. Ze vormen een instrumentarium dat ons helpt de werkelijkheid nauwkeuriger te interpreteren. In tegenstelling tot wat sommige sprekers zeiden, is het van groot belang te beschikken over indicatoren die op zichzelf inzage geven in de situatie waarin wij verkeren. Natuurlijk is het nuttig om vergelijkingen te maken met andere modellen. Als wij bijvoorbeeld de Amerikaanse cijfers over technologische penetratie vergelijken met die van de Europese Unie, verschaft ons dat ontegenzeggelijk inzicht in de positie waarin wij verkeren ten opzichte van het technologisch meest ontwikkelde land ter wereld. Een partiële vergelijking tussen beide economieën waarbij slechts enkele zaken en niet het gehele model in beschouwing wordt genomen, kan leiden tot foutieve interpretaties. Wanneer wij spreken over vergelijkbare indicatoren stuiten wij echter altijd op het probleem dat in veel gevallen de indicatoren te weinig homogeen zijn om de te vergelijken werkelijkheden via deze cijfers te leren kennen. U heeft zich tijdens de discussie ook afgevraagd of het aantal indicatoren niet buitensporig hoog is. Indien wij minder indicatoren hadden opgenomen, zou het verslag inderdaad aan helderheid hebben gewonnen. In dat geval hadden wij de publieke opinie een duidelijker en meer directe boodschap kunnen afgeven. Anderzijds had een beperkter aantal indicatoren de door ons beoogde interpretatie van de werkelijkheid echter ten zeerste bemoeilijkt. Wij menen dat wij met deze 28 indicatoren, ingedeeld volgens de hoofddoelstellingen van Lissabon, het noodzakelijke minimum hebben geschapen om een goed inzicht te krijgen in onze huidige positie. Dat laat onverlet dat wij deze indicatoren, zoals ik al eerder aangaf, beschouwen als een instrumentarium. Dit instrumentarium is niet per definitie onveranderlijk. De praktijk en de nieuwe kennis zullen leiden tot een continue herziening van de indicatoren en wellicht zal ook het proces dat in Lissabon is gestart, leiden tot wijzigingen. Een aantal van u is ingegaan op de wijze waarop het Parlement meer zou kunnen worden betrokken bij dit debat via een institutioneel akkoord. Ook dat is een interessant onderwerp. Ik vind dat wij momenteel, toch zeker voor wat de betrekkingen tussen het Parlement en de Commissie betreft, over voldoende middelen beschikken om ons te kwijten van deze gemeenschappelijke taak. Het institutioneel akkoord moet in ieder geval ook de Raad omvatten. Één opmerking moet me van het hart; de stem van het Parlement en de publieke opinie wordt altijd beluisterd in het Europese debat. De Commissie heeft bijvoorbeeld het initiatief genomen om één keer per jaar een economische bijeenkomst te organiseren. Het belangrijkste doel hiervan is om in de huidige globale wereldeconomie te komen tot een analyse van de economische situatie in de Unie en deze af te zetten tegen die van onze referentielanden. Het staat het Parlement altijd vrij om hieraan deel te nemen en wij hopen uiteraard dat het Parlement, net als in het verleden, ook dit jaar weer van de partij zal zijn. Het beknopte verslag is op zichzelf al een onderwerp dat aandacht verdient. Ik heb minstens twee interessante vragen hierover beluisterd. Waarom hebben wij het niet over duurzame ontwikkeling? Wat gebeurt er met de uitbreiding van de Europese Unie? Dienen deze twee onderwerpen niet aan bod te komen?"@nl2 "Senhor Presidente, em primeiro lugar, desejo agradecer aos relatores e aos diversos intervenientes o seu contributo para o debate. Tentarei fazer alguns comentários. O debate foi muito rico em ideias, extremamente variado e múltiplos foram os aspectos abordados. O desenvolvimento sustentável será o objectivo de Gotemburgo; por conseguinte, merece uma única referência clara no actual relatório, que indica que as dimensões económicas e sociais de Lisboa terão que ser completadas mediante a integração da dimensão ambiental, que contribuirá para uma estratégia da União Europeia com vista a um desenvolvimento sustentável. Estamos, pois, a falar de uma possibilidade aberta depois de Gotemburgo e que não deixará de encontrar eco em debates futuros. Outra coisa é a questão do alargamento, que merece também uma referência clara: a economia da União Europeia não só deve tomar em conta este elemento essencial, como toda a nossa estratégia deve assentar no pressuposto de que o alargamento da União terá lugar num espaço de tempo relativamente curto. Se a União Europeia deve tomar este elemento como referência, também os países candidatos deveriam empenhar-se na “estratégia de Lisboa”, assumindo, na medida do possível, os seus objectivos Este texto, com uma formulação praticamente idêntica, está incluído no nosso relatório de síntese. Quando falamos de Lisboa falamos também do novo método de coordenação, o método de coordenação aberto. Trata-se de um método indiscutivelmente interessante, que permite identificar boas práticas e desenvolver progressivamente uma abordagem comum de questões relevantes; não deveria contudo substituir os instrumentos comunitários, de carácter normativo ou quase normativo, já existentes ou as directrizes que são aplicadas em domínios como a política económica ou o emprego. Gostaria agora de abordar a questão das reformas estruturais. Obviamente, o relatório contém algumas referências específicas às reformas estruturais. Entre as diversas temáticas que se inserem no seu âmbito, figura o conceito de liberalização das nossas economias. Ainda que nos permita alcançar uma maior competitividade, que beneficiará os utentes e se repercutirá numa melhoria da qualidade dos serviços de interesse general, é evidente que qualquer processo de liberalização só será eficaz e isento de problemas na medida em que tiver lugar dentro de um quadro legislativo e de controlo adequado no que respeita à regulação. Não podemos pensar em processos de liberalização que não se insiram num quadro global. Este processo regulador constituirá, sem dúvida alguma, um tema fulcral dos próximos debates e é nesse âmbito que se inscrevem as referências aos serviços de interesse público feitas esta tarde. Um outro ponto que também me parece interessante, no debate que hoje teve lugar, é o seguinte: em que medida estará um excessivo peso burocrático a repercutir-se negativamente no processo de desenvolvimento europeu? Direi apenas que se trata de um ponto que preocupa a Comissão; inclusivamente, já foram iniciados estudos sobre um indicador relativo ao peso burocrático. Evidentemente, é uma questão difícil, que está a ser tratada por Eurostat, onde um grupo de trabalho está empenhado em definir com precisão elementos desta natureza, mercê dos quais possamos saber concretamente se esta sensação que hoje tem uma parte da nossa sociedade de que há um peso burocrático excessivo corresponde ou não à realidade. E termino dizendo que, neste momento, poderia ter interesse salientar que o processo do relatório do síntese é um processo global, que exige coerência entre a estabilidade macroeconómica, uma questão que consideramos fundamental, o emprego, as reformas e a coesão social. E dentro do conceito de coesão social, devemos guardar uma posição e uma visão abertas, que não se circunscrevam única e exclusivamente a questões individuais, mas que abarquem também questões regionais, como alguns dos presentes fizeram. Realçar os progressos que se verificaram, em termos gerais, é fácil. Mais difícil será traduzir a forma como os progressos registados em cada um dos nossos países, ou em cada uma das nossas regiões, podem ser comparáveis com os demais. Em todo o caso - e este ponto parece-me fundamental - as reformas em curso só terão sentido na medida em que formos capazes de aumentar a produtividade e a eficácia económicas. A introdução de elementos da nova economia na União Europeia vai ser a chave do nosso desenvolvimento futuro. Crescimento sim, crescimento com coesão social, crescimento que nos permita enfrentar o futuro em termos de desafio tecnológico; são esses, ao fim e ao cabo, os objectivos definidos em Lisboa e são esses os objectivos que pretendemos coligir no nosso relatório. Muito obrigado pelo vosso contributo e pela participação neste debate. Procuraremos tomar em consideração todos os aspectos hoje abordados neste hemiciclo, já que serão certamente da maior utilidade para o nosso debate de Estocolmo. Começaria por realçar um ponto que me parece fundamental: é que, naturalmente, Lisboa não mudou os seus objectivos, a saber, o pleno emprego e a modernização da nossa sociedade, sem esquecer o respeito pelo nosso sistema social e um elevado nível de coesão. Quando analisamos os números relativos ao emprego, os resultados obtidos são evidentes. Poderá falar-se de investimento público, como fizeram alguns dos presentes. Para nós, contudo, o que importa é a estratégia global. Quando analisamos a estratégia global - e é esse o conteúdo do relatório de síntese - insiste-se na necessidade de avançar ao mesmo tempo nas diversas áreas, para atingir os objectivos que previmos em Lisboa. Por exemplo, as grandes orientações em matéria de política económica do ano 2000 alteram já, de forma substancial, a sua estrutura histórica, passando a incluir, nas diversas políticas, as medidas resultantes da estratégia definida em Lisboa. Evidentemente, a estratégia de Lisboa assenta na ideia - que todos, ou muitos dos presentes salientaram - de uma sociedade dotada dessa economia dinâmica e coesa que acabo de referir. Tal implica progressos em termos de inovação, de educação, de formação, de liberalização, bem como de uma regulamentação adequada em todo o sistema de protecção social. Nem estes instrumentos nem estas políticas vivem por si mesmos; todos eles estão inter-relacionados. Não se trata de obter um equilíbrio entre as diferentes políticas, mas de beneficiar de sinergias entre políticas diversas que nos conduzam aos resultados almejados. Ao analisarmos o relatório, verificamos que expõe com clareza os progressos entretanto realizados. Penso que não se pode ser tão negativo como alguns dos presentes o foram, dizendo: "não se fez nada". Julgo que se fez bastante, quer em termos de liberalização quer de resultados económicos. Muito haverá ainda a fazer, motivo pelo qual definimos no nosso relatório as prioridades que consideramos fundamentais para um futuro imediato. Há um ponto que me parece interessante. Foi aflorado durante o debate, especialmente na primeira parte da manhã. Trata-se do papel dos indicadores no que respeita aos objectivos que pretendemos alcançar. É certo que os indicadores não devem ser considerados como uma espécie de inventário, de tomadas de posição em políticas concretas. É certo que os indicadores não constituem, em si mesmos, objectivos; são instrumentos que nos devem permitir avançar e interpretar a realidade de forma mais global e mais correcta. Contrariamente ao que alguns dos senhores deputados afirmaram, importa ter indicadores que, por si mesmos, nos dão uma imagem concreta da nossa própria situação. A comparação com outros modelos será, indubitavelmente, de grande utilidade. Ninguém duvida que comparar, por exemplo, algumas taxas de penetração tecnológica na União Europeia e nos Estados Unidos nos dará a medida da nossa situação relativamente ao país mais avançado neste domínio. Fazer uma comparação parcial entre as duas economias, atendendo apenas a alguns aspectos e descurando outros, pode conduzir a interpretações nem sempre correctas. De qualquer modo, quando falamos de indicadores comparativos, deveremos ter presente que, muitas vezes, os indicadores de que dispomos não são suficientemente homogéneos para que as realidades que estamos a comparar possam ser conhecidas através desses números. Foi igualmente sugerido, no debate desta manhã, que o número de indicadores poderia ser excessivo. A redução do número de indicadores daria, sem dúvida, mais visibilidade ao relatório; permitiria, em termos de opinião pública, enviar mensagens mais claras e mais directas. Mas também é indubitável que um menor número de indicadores dificultaria substancialmente a interpretação da realidade que pretendemos conhecer. A existência de 28 indicadores estruturais, circunscritos aos quatro objectivos fundamentais definidos em Lisboa é, em nosso entender, o mínimo necessário para termos um bom conhecimento do ponto em que nos encontramos no momento actual. Os indicadores - disse-o há pouco - foram concebidos como um instrumento de trabalho. Este instrumento não terá forçosamente que ser permanente, pois a realidade e um melhor conhecimento da mesma vai impor-nos uma revisão contínua dos indicadores, que implicará eventualmente a mudança de alguns deles no decurso do processo iniciado em Lisboa. Uma questão interessante, que também foi colocada, é a da forma de lograr uma maior participação do Parlamento em todo este debate mediante um acordo institucional. Creio que, de momento, já dispomos de instrumentos suficientes, pelo menos no que respeita às relações entre a Comissão e o Parlamento Europeu, para podermos avançar no nosso trabalho comum. De qualquer modo, o acordo institucional deveria incluir também o Conselho. Permitam-se que saliente um ponto: a participação, tanto do Parlamento Europeu como das opiniões públicas, no debate europeu, é sempre bem-vinda. A Comissão tomou, por exemplo, a iniciativa de realizar as entrevistas económicas, que têm lugar uma vez por ano com o objectivo fundamental de fazer uma análise da situação económica europeia, num mundo global e em termos comparativos com a realidade dos países de referência para a nossa situação. Esta temática está sempre aberta ao Parlamento Europeu e, obviamente, esperamos dele este ano a mesma cooperação com que contámos no passado. Outro ponto que me parece igualmente interessante é o do âmbito do relatório de síntese. Anotei, no mínimo, duas referências que me parecem dignas de interesse: Por que falamos de desenvolvimento sustentável? Que vai acontecer com o alargamento da União Europeia? Não seria conveniente fazer uma referência a estas duas temáticas?"@pt11 "Herr talman! Jag vill börja med att tacka föredragandena och alla talare för era inlägg i debatten. Jag skall försöka ge några kommentarer. Debatten har präglats av många idéer, den har varit nyanserad och många olika aspekter har tagits upp. En hållbar utveckling kommer att bli målsättningen i Göteborg; därför finns det endast ett tydligt påpekande i det aktuella betänkandet som anger att de ekonomiska och sociala aspekterna från Lissabon måste kompletteras med en integrering av miljöaspekten, som kommer att bidra till Europeiska unionens strategi för en hållbar utveckling. Det handlar således om möjligheter efter Göteborg som utan tvekan kommer att ta sig uttryck i de framtida debatterna. Ett annat problem är problemet med utvidgningen som det också finns en tydlig hänvisning till: Europeiska unionens ekonomi bör inte bara beakta denna viktiga faktor utan hela vår planering bör ske utifrån tanken på att unionen kommer att utvidgas ganska snart. Europeiska unionen bör använda denna faktor som en referens, men även kandidatländerna bör införlivas i Lissabonstrategin och i möjligaste mån anta dessa mål. Denna text finns med i vår sammanfattande rapport, i praktiskt taget samma ordalag som dessa. När vi talar om Lissabon talar vi även om den nya samordningsmetoden, metoden för en öppen samordning. Det är en intressant metod som gör det möjligt att finna positiva tillvägagångssätt och successivt utveckla ett gemensamt koncept för frågor av intresse: metoden bör emellertid inte ersätta de redan befintliga gemenskapsinstrumenten av normativ eller nästan normativ karaktär, eller de riktlinjer som redan finns på områden som den politiska ekonomin eller sysselsättningen. En fråga som jag vill lyfta fram är frågan om strukturreformerna. Vi kommer garanterat att ta fasta på vissa av påpekandena beträffande strukturreformerna. Vi anser att de har ett mycket varierat innehåll, bland annat tanken på en avreglering av våra ekonomier. Det bör utan tvekan ge oss en starkare konkurrenskraft och kommer att vara till fördel för användarna och medge en förbättrad kvalitet på tjänster av allmänt intresse. Men det är uppenbart att en avregleringsprocess endast är effektiv och inte innebär några problem om den sker inom lagliga ramar med en lämplig kontroll beträffande regleringen. Denna regleringsprocess kommer att vara en viktig fråga i de kommande debatterna och inom ramen för dessa tas de påpekanden upp som den här eftermiddagen har framförts beträffande tjänster i allmänhetens intresse. En annan fråga i dagens debatt som jag också finner intressant är i vilken mån en överdriven byråkratisk belastning inverkar negativt på den europeiska utvecklingsprocessen. Jag kan påpeka att det är en fråga som engagerar kommissionen; dessutom har man redan diskuterat en indikator på den byråkratiska belastningen. Det är en svår fråga som styrs av Eurostat, där en arbetsgrupp har för avsikt att exakt ange vilka faktorer av detta slag som gör att vi i detalj kan få veta om den känsla som råder i en del av vårt samhälle beträffande överdrivna byråkratiska belastningar motsvarar verkligheten eller ej. Som en avslutning på mina kommentarer kan jag säga att det nu kan vara motiverat att upprepa att processen med rapporten med sammanfattning är en global process som kräver en överensstämmelse mellan den makroekonomiska stabiliteten, en fråga vi betraktar som grundläggande, sysselsättningen, reformerna och den sociala sammanhållningen. När det gäller den sociala sammanhållningen bör våra förslag och vårt synsätt vara omfattande och inte begränsas till individuella frågor utan även gälla regionala frågor så som vissa av er har nämnt. Det är lätt att påvisa de framgångar som har uppnåtts rent generellt, men det är något mer komplicerat att visa på vilket sätt framgångarna i varje enskild medlemsstat, eller i varje enskild region, är jämförbara med de övriga. Hur som helst, och det ser jag som en viktig fråga, kommer de reformer vi initierar att bli meningsfulla om vi lyckas öka produktiviteten och den ekonomiska effektiviteten. Införandet av den nya ekonomin i Europeiska unionen kommer att vara lösningen för vår framtida utveckling. Tillväxt javisst, en tillväxt med social sammanhållning, en tillväxt som gör att vi kan möta framtidens tekniska utmaningar; det är slutligen målen från Lissabon och det är de mål vi har försökt ta med i vår rapport. Tack för era bidrag och ert deltagande i denna debatt. Vi skall försöka beakta alla faktorer som i dag har lagts fram och som utan tvekan kommer till användning i vår debatt i Stockholm. Jag vill börja med att lyfta fram en fråga som jag anser är viktig, nämligen att målen från Lissabon inte har ändrats med full sysselsättning och en modernisering av vårt samhälle och, ej att förglömma, respekten för vårt sociala system och en stark sammanhållning. När vi tittar på arbetslöshetssiffrorna ser vi tydligt vilka mål som har uppnåtts. Vi kan tala om offentliga investeringar som vissa av er har gjort. Det viktiga för oss är emellertid den globala strategin. När vi analyserar den globala strategin, och det motsvarar innehållet i rapporten med sammanfattning, framhävs behovet av att samtidigt göra framsteg på de olika områdena för att uppfylla de mål som vi fastslog i Lissabon. De allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken år 2000 innebär till exempel avgörande förändringar av den historiska strukturen för att på de olika politikområdena införa de åtgärder som följer av den strategi som antogs i Lissabon. I Lissabon utgick man från den tanken som alla, eller många av er, har betonat på ett samhälle med en dynamisk och sammanhållen ekonomi som jag just nämnde. Det innebär framsteg på områden som innovation, praktisk och teoretisk utbildning och även ändamålsenliga bestämmelser och givetvis hela det sociala trygghetssystemet. Varken dessa instrument eller politikområden fungerar separat: det finns ett inbördes samband mellan dem alla. Det handlar inte om en balans mellan de olika politikområdena utan snarare om en synergi mellan olika politikområden som i slutändan bör leda till att vi uppnår de resultat vi eftersträvar. När vi analyserar betänkandet framgår det tydligt att vi har gjort framsteg sedan dess. Jag anser inte att vi bör vara så negativa som vissa av er är när ni säger att "inget har uträttats". Jag anser att mycket har uträttats, både när det gäller avregleringar och ekonomiska resultat. Det är sant att det inte är mycket annat som har uträttats och därför fastställer vi i vår rapport vissa prioriteringar som vi anser är viktiga för den närmaste framtiden. Det finns en annan fråga jag tycker är intressant. Den har uppkommit under debattens gång och i synnerhet i morse, och det är indikatorernas roll i förhållande till de mål vi eftersträvar. Indikatorerna bör inte betraktas som ett slags inventarium, som ståndpunkter på konkreta politikområden. Indikatorerna är inga mål i sig, de är instrument som skall leda till att vi gör framsteg och tolkar verkligheten på ett mer globalt och korrekt sätt. I motsats till vad somliga av er har sagt är det viktigt att vi har indikatorer som i sig kan visa oss den aktuella verkligheten. Jämförelser med andra modeller är utan tvivel användbara. Det råder ingen tvekan om att en jämförelse av till exempel vissa nivåer av teknisk genomslagskraft i Europeiska unionen och Förenta staterna ger oss ett mått på var vi befinner oss i förhållande till det mest utvecklade landet på området. Att endast göra jämförelser på vissa områden och inte av hela modellen mellan de båda ekonomierna kan leda till tolkningar som inte alltid är korrekta. Hur som helst, när vi talar om jämförande indikatorer finns det alltid svårigheter och det är att vi många gånger inte förfogar över indikatorer som är tillräckligt homogena för att de förhållanden vi jämför skall kunna bedömas med hjälp av dessa siffror. Ni diskuterade också i förmiddags om antalet indikatorer är för högt. En minskning av antalet skulle visserligen göra betänkandet mer konkret. Det skulle ge tydligare och mer direkta budskap i allmänhetens ögon. Samtidigt skulle färre indikatorer göra det svårare att tolka den verklighet vi vill undersöka. Förekomsten av 28 indikatorer som klassificerats i de fyra främsta målen från Lissabon betraktar vi som det nödvändiga minimiantalet för att ta reda på var vi för närvarande står. Vi uppfattar dem emellertid, som jag tidigare sade, som ett arbetsinstrument. Det är inte ett instrument som till varje pris måste vara varaktigt eftersom verkligheten, och en ökad kunskap om denna, kommer att kräva att vi regelbundet granskar dessa indikatorer och eventuellt byter ut vissa av dem under den process som inleddes i Lissabon. En fråga jag finner intressant och som vissa av er har tagit upp är huruvida en större medverkan från parlamentets sida är möjlig i denna debatt via ett institutionellt avtal. Jag anser att vi nu förfogar över tillräckligt många instrument, åtminstone för förbindelserna mellan kommissionen och parlamentet, för att kunna fortsätta vårt gemensamma arbete. Hur som helst borde det institutionella avtalet även innefatta rådet. En sak vill jag gärna framhålla: medverkan såväl från parlamentets som från allmänhetens sida i den europeiska debatten är alltid möjlig. Kommissionen har till exempel tagit initiativ till de ekonomiska utfrågningarna som hålls en gång om året och vars huvudsakliga syfte är att analysera den europeiska ekonomiska situationen, i en global värld och som en jämförelse med situationen i våra referensländer. Det är en fråga som alltid står öppen gentemot parlamentet och vi förväntar oss att ni samarbetar i år på samma sätt som förra året. En annan fråga jag finner intressant är det område som rapporten med sammanfattning täcker. Jag har upptäckt minst två påpekanden som jag finner intressanta: Varför talar vi inte om en hållbar utveckling? Vad händer med utvidgningen av Europeiska unionen? Skulle det inte vara lämpligt att behandla dessa två frågor?"@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Comisión"12 "Solbes,"12

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph