Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-02-14-Speech-3-128"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010214.4.3-128"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
Comme lors des deux premières lectures au Parlement européen, le 11 février 1999 et le 12 avril 2000, j'ai refusé aujourd'hui d'approuver le projet de directive relatif à la dissémination volontaire d'organismes génétiquement modifiés, tel qu'il résulte maintenant des travaux du "comité de conciliation" Conseil-Parlement européen. Indépendamment de la raison d'ordre stratégique que j'ai déjà exposée au cours du débat principal (nous risquons de nous trouver floués si nous acceptons la mise en place d'une procédure d'autorisation et que, demain, le moratoire est levé sans autres garanties), le texte actuel nous paraît encore, sur le fond, très insatisfaisant.
On enregistre certes quelques avancées, par exemple sur le calendrier d'élimination des marqueurs de résistance aux antibiotiques. Mais il reste aussi d'inquiétantes zones d'ombre. En premier lieu, rien sur la responsabilité et sur une éventuelle obligation d'assurance des disséminateurs d'OGM. La Commission a seulement promis assez vaguement de "faire des propositions", mais ce ne sera certainement pas sur l'obligation d'assurance, dont elle ne veut pas (et les producteurs d'OGM non plus). Par ailleurs, les autorisations de mise sur le marché portent sur une durée beaucoup trop longue (dix ans), par la faute du Parlement européen, qui s'est laissé circonvenir par les groupes de pression. La clause de sauvegarde nationale de l'article 23 n'est pas assez forte, car un État membre peut se voir imposer une autorisation de mise sur le marché qui serait valable sur tout le territoire de la Communauté.
Enfin, parmi les dispositions attristantes, on relève celles qui concernent l'information du public : les sites de culture de plantes OGM à des fins commerciales devront être notifiés aux autorités compétentes et
Autrement dit, dans ce cas-là, il n'y aura pas d'obligation d'information franche et transparente. Cette méthode de minimisation de l'information nous rappelle celle que la Commission a déjà utilisée au début des années 1990, au moment où se développait l'épidémie de la "vache folle". Décidément, les autorités européennes sont des récidivistes."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Som det har været tilfældet i forbindelse med første- og andenbehandlingen i Europa-Parlamentet henholdsvis den 11. februar 1999 og den 12. april 2000, har jeg heller ikke i dag kunnet stemme for forslaget til direktiv om udsætning i miljøet af genetisk modificerede organismer. Forlaget foreligger nu i en udgave, som er et resultat af arbejdet i Forligsudvalget mellem Rådet og Europa-Parlamentet. Jeg gjorde under forhandlingen rede for den strategiske begrundelse for min modstand mod forslaget (vi risikerer at blive snigløbet, hvis vi accepterer, at der etableres en godkendelsesprocedure, hvorefter moratoriet hæves uden yderligere garantier). I øvrigt finder vi den foreliggende tekst grundlæggende utilfredsstillende.
Vist er der gjort fremskridt. Eksempelvis når det gælder tidsplanen for fjernelse af antibiotikaresistensmarkører. Dog er der fortsat mangler, som må vække bekymring. Først og fremmest forbigår man spørgsmålet om det ansvar, der påhviler dem, der foretager udsætningen i miljøet, og disses eventuelle pligt til at tegne en forsikring. Kommissionen giver blot i upræcise vendinger tilsagn om at ville fremsætte forslag. De kommer afgjort ikke til at omhandle forsikringspligt, som ikke ønskes indført af Kommissionen (og i øvrigt heller ikke af producenterne af GMO'er). Endvidere har førstegangstilladelsen en alt for lang gyldighed (10 år), hvilket er Europa-Parlamentets fejl, eftersom Parlamentet har ladet sig overtale af pressionsgrupper til at acceptere dette. Den nationale beskyttelsesklausul, jf. artikel 23, er utilstrækkelig, eftersom en medlemsstat kan blive påtvunget en markedsføringsgodkendelse, som er gyldig overalt i Fællesskabet.
Endelig er det forstemmende at læse bestemmelserne om information til offentligheden. Når det gælder udsætning af GMO'er i kommercielt øjemed, skal der tilgå de kompetente myndigheder meddelelse om udsætningsstedet, og dette "offentliggøres på en måde, som myndighederne finder passende". Der er med andre ord ingen klar og gennemskuelig oplysningspligt i så henseende. Oplysningerne minimeres, og metoden minder om den, Kommissionen anvendte i 1990'erne, hvor kogalskabsepidemien udviklede sig. De europæiske myndigheder må afgjort betegnes som recidivister."@da1
"Wie bereits bei den ersten beiden Lesungen im Europäischen Parlament, am 11. Februar 1999 und am 12. April 2000, habe ich auch heute nicht für den Richtlinienentwurf zur absichtlichen Freisetzung von genetisch veränderten Organismen gestimmt, wie er nun aus der Tätigkeit des „Vermittlungsausschusses“ Rat-Europäisches Parlament hervorgegangen ist. Abgesehen von den strategischen Gründen, die ich bereits während der Hauptdebatte erläutert habe (wir wären die Dummen, wenn wir heute dem Bewilligungsverfahren zustimmten und der Bewilligungsstop morgen ohne weitere Garantien aufgehoben wird), ist zudem die gegenwärtige Textfassung unseres Erachtens aus inhaltlicher Sicht äußerst unzureichend.
Es sind zwar einige Fortschritte festzustellen, wie beispielsweise beim Zeitplan für die Einstellung der Verwendung von Antibiotikaresistenzmarkern. Es bleiben jedoch immer noch beunruhigende Schwachstellen, und zwar in erster Linie hinsichtlich der Haftung und einer eventuellen Versicherungspflicht für diejenigen, die GVO freisetzen. Die Kommission hat lediglich recht vage zugesagt, sie werde „Vorschläge vorlegen“, aber dies wird sich sicherlich nicht auf die Versicherungspflicht beziehen, die sie (ebenso wie die GVO-Hersteller) nicht befürwortet. Im übrigen gelten die Genehmigungen für das Inverkehrbringen für einen allzu langen Zeitraum (zehn Jahre), und dies aufgrund eines Fehlers des Europäischen Parlaments, das dem Druck von Seiten der Lobbys nicht standhalten konnte. Die nationale Schutzklausel in Artikel 23 ist nicht ausreichend strikt formuliert, denn einem Mitgliedstaat kann eine Genehmigung für das Inverkehrbringen vorgegeben werden, die im gesamten Gemeinschaftsgebiet gültig ist.
Zu den betrüblichen Bestimmungen zählen außerdem diejenigen in Bezug auf die Information der Öffentlichkeit: Die Anbaugebiete von GVO-Pflanzen zu kommerziellen Zwecken müssen den zuständigen Behörden gemeldet und
Mit anderen Worten besteht in diesem Fall keine Verpflichtung zu einer offenen und transparenten Information. Diese Methode der Informationsverweigerung erinnert uns an das Vorgehen der Kommission zu Beginn der 90er Jahre, als sich die BSE-Seuche auszubreiten begann. Die europäischen Behörden sind eindeutig Wiederholungstäter."@de7
"Όπως και στις δύο πρώτες αναγνώσεις στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, στις 11 Φεβρουαρίου 1999 και στις 12 Απριλίου 2000, έτσι και σήμερα, αρνήθηκα να εγκρίνω το σχέδιο οδηγίας που αφορά την εκούσια ελευθέρωση γενετικά τροποποιημένων οργανισμών, όπως προκύπτει από τις εργασίες της “επιτροπής συνδιαλλαγής” του Συμβουλίου και του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου. Ανεξάρτητα από τους λόγους στρατηγικής φύσεως, τους οποίους εξέθεσα ήδη στη διάρκεια της κύριας συζήτησης (κινδυνεύουμε να πιαστούμε κορόιδο, εάν δεχτούμε τη θέσπιση μιας διαδικασίας έγκρισης και αύριο αρθεί το μορατόριουμ χωρίς άλλες εγγυήσεις), εξακολουθούμε βρίσκουμε το σημερινό κείμενο πολύ ανεπαρκές επί της ουσίας.
Ασφαλώς, παρατηρούμε κάποιες προόδους, όπως για παράδειγμα το χρονοδιάγραμμα εξάλειψης των γονιδίων αντίστασης στα αντιβιοτικά. Παραμένουν, όμως, ανησυχητικές ζώνες ασάφειας. Κατά πρώτο λόγο, δεν υπάρχει λέξη για την ευθύνη και την ενδεχόμενη υποχρέωση ασφάλισης των ελευθερωτών ΓΤΟ. Η Επιτροπή υποσχέθηκε μόνο αρκετά αόριστα να “υποβάλει προτάσεις”, αλλά αυτές σίγουρα δεν θα αφορούν την υποχρέωση ασφάλισης, την οποία δεν επιθυμεί (ούτε και οι παραγωγοί ΓΤΟ). Εξάλλου, η άδεια διάθεσης στην αγορά έχει υπερβολικά μεγάλη διάρκεια (δέκα έτη), από λάθος του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, που επέτρεψε στις ομάδες πίεσης να το παρακάμψουν. Η ρήτρα εθνικής εγγύησης του άρθρου 23 δεν είναι αρκετά ισχυρή, γιατί μία άδεια διάθεσης στην αγορά που θα ισχύει σε όλη την επικράτεια της Κοινότητας θα μπορεί να επιβληθεί στα κράτη-μέλη.
Τέλος, μεταξύ των λυπηρών διατάξεων, επισημαίνουμε εκείνες που αφορούν την πληροφόρηση του κοινού: οι θέσεις καλλιέργειας ΓΤ φυτών για εμπορικούς σκοπούς πρέπει να κοινοποιούνται στις αρμόδιες αρχές και να
. Με άλλα λόγια, σε αυτήν την περίπτωση, δεν υπάρχει υποχρέωση ειλικρινούς και διάφανης πληροφόρησης. Αυτή η μέθοδος ελαχιστοποίησης της πληροφόρησης μας θυμίζει τη μέθοδο που χρησιμοποίησε ήδη η Επιτροπή στις αρχές της δεκαετίας του 1990, όταν εξελισσόταν η επιδημία των “τρελών αγελάδων”. Είναι βέβαιο ότι οι ευρωπαϊκές αρχές είναι ανεπίδεκτες μαθήσεως."@el8
"Once again, I refused to approve the draft directive on the deliberate release into the environment of genetically modified organisms, as it stands following the work of the Conciliation Committee of the Council and the European Parliament. I also refused to approve it at its first two readings in the European Parliament, which were held on 11 February 1999 and 12 April 2000. Quite apart from the strategic reason that I already explained in the course of the main debate (we risk being duped if we accept the implementation of an authorisation procedure and then, tomorrow, the moratorium is lifted without further guarantees), the content of this text, in our opinion, still appears to be far from satisfactory.
Admittedly, we noted that some progress has been made on the timetable for the gradual elimination of antibiotic-resistant markers in GMOs. However, there are still some disturbing grey areas. First of all, no progress has been made on the issue of liability or any requirement for those who release GMOs to take out insurance. The Commission has merely made a rather vague promise to “bring forward proposals”, but these certainly will not be regarding the requirement for insurance, which neither the Commission nor the GMO producers want. Furthermore, authorisations for placing products onto the market are based on a ten-year period, which is far too long, and this is Parliament’s fault, since it has let itself be influenced by pressure groups. The national safeguard clause in Article 23 is too weak, as a Member State may find itself bound by an authorisation for placing products onto the market that would be valid throughout the European Community.
To sum up, of all these disheartening provisions, we support those which are concerned with keeping the public informed, i.e. notifying the relevant authorities of the locations where GMO crops are grown for commercial purposes and having these locations “made known to the public in a manner deemed appropriate by the authorities”. In other words, in this matter, there will be no requirement to give honest and open information. This policy of restricting information reminds us of the method the Commission already used at the beginning of the 1990s, when the mad cow epidemic was spreading. There is no doubt that the European authorities are repeat offenders."@en3
". - (FR) Al igual que durante las dos primeras lecturas en el Parlamento Europeo, el 11 de febrero de 1999 y el 12 de abril de 2000, he rechazado aprobar el proyecto de directiva relativo a la liberación intencional de organismos modificados genéticamente, tal como resulta ahora de los trabajos del "comité de conciliación" Consejo-Parlamento Europeo. Independientemente de la razón de orden estratégico que ya he expuesto, en el transcurso del debate principal (corremos el riesgo de vernos engañados si aceptamos la aplicación de un procedimiento de autorización y que, en el futuro, se levante la moratoria sin otras garantías), el actual texto nos parece aún, en cuanto al fondo, muy insatisfactorio.
Se constatan sin duda algunos avances, por ejemplo en el calendario de eliminación de los marcadores de resistencia a los antibióticos. Pero quedan aún zonas inquietantes de sombra. En primer lugar, no hay nada sobre la responsabilidad y sobre una posible obligación en cuanto a seguros de aquellos que liberen OGM. La Comisión solamente ha prometido de forma bastante vaga "hacer propuestas", pero eso no será sin duda con la obligación del seguro, que ésta no quiere (y los productores de OGM tampoco). Por otra parte, las autorizaciones de comercialización hacen referencia a una duración demasiado larga (diez años), por culpa del Parlamento Europeo, que se dejó engañar por los grupos de presión. La cláusula de salvaguarda nacional del artículo 23 no es aún suficientemente fuerte, ya que un Estado miembro puede ver cómo se le impone una autorización de comercialización que sería válida en todo el territorio de la Comunidad.
Finalmente, entre las disposiciones más tristes, se señalan aquellas que conciernen a la información al público: los lugares de cultivo de plantas OGM con fines comerciales deberán notificarse las autoridades competentes y "
Dicho de otra forma, en ese caso, no habrá obligación de informar de forma abierta y transparente. Este método de minimización de la información nos recuerda al que la Comisión utilizó ya al inicio de los años 90, en el momento en el que se desarrollaba la epidemia de las "vacas locas". Decididamente, las autoridades europeas son reincidentes."@es12
"Kuten Euroopan parlamentin kahdessa ensimmäisessä käsittelyssä, 11. helmikuuta 1999 ja 12. huhtikuuta 2000, kieltäydyin tänään hyväksymästä yhteistä tekstiä direktiiviksi geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä sellaisena kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston sovittelukomitea sen esittää. Riippumatta strategisista syistä, joista jo puhuin yhteiskeskustelun aikana (on olemassa vaara, että meitä huiputetaan, jos hyväksyttyämme lupamenettelyn lykkäys poistetaankin ilman, että annetaan muita vakuuksia), tämä teksti vaikuttaa mielestämme vielä sisällöltään erittäin puutteelliselta.
Jotain edistystä on tosin havaittavissa, kuten esimerkiksi aikataulu antibioottiresistanssimarkkerien poistamiselle GMO:ista. Mutta huolestuttavan paljon on vielä hämärän peitossa. Ensinnäkin GMO:iden levittäjien vastuusta ja mahdollisesta vakuutuspakosta ei mainita mitään. Komissio on vain epämääräisesti luvannut "tehdä ehdotuksia", jotka eivät varmaankaan koske vakuutuspakkoa, jota komissio ei halua (eivätkä GMO:iden tuottajatkaan). Toisaalta taas luvat markkinoille saattamisesta kohdistuvat liian pitkälle aikavälille (kymmenen vuotta), mikä on Euroopan parlamentin vika, sillä se antoi painostusryhmien huiputtaa itseään. Artiklan 23 lauseke kansallisesta suojelusta ei ole riittävä, sillä jäsenvaltio saattaa joutua hyväksymään koko yhteisön alueella voimaan tulevan luvan GMO:iden markkinoille saattamisesta.
Ikävistä säädöksistä mainittakoon vielä lopuksi yleisöä koskevat säädökset: kaupallisiin tarkoituksiin levitettyjen GMO:iden viljelypaikat on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille ja
Toisin sanoen, näissä tapauksissa ei ole pakko tiedottaa suoraan ja avoimesti. Tämä tiedon panttaaminen palauttaa mieliimme tapauksen, jossa komissio toimi samoin 1990-luvun alussa, jolloin "hullun lehmän" epidemia käynnistyi. EU-viranomaiset ovat totta tosiaan rikoksenuusijoita."@fi5
"Come avevo già fatto in occasione delle due prime letture in seno al Parlamento europeo, l'11 febbraio 1999 ed il 12 aprile 2000, oggi mi sono rifiutato di approvare il progetto di direttiva relativo all'emissione deliberata nell'ambiente di organismi geneticamente modificati, quale risulta adesso dai lavori del comitato di conciliazione Consiglio-Parlamento europeo. A prescindere dai motivi di carattere strategico che ho già esposto nel corso della discussione principale (se accettiamo l'istituzione di una procedura di autorizzazione corriamo il rischio di essere abbindolati e che, domani, la moratoria venga revocata senza altre garanzie), il testo attuale ci sembra ancora alquanto insoddisfacente sotto il profilo del contenuto.
È vero che si registrano alcuni passi avanti, per esempio per quanto riguarda il calendario per l'eliminazione dei marcatori di resistenza agli antibiotici, ma restano anche inquietanti zone d'ombra. In primo luogo, non esiste alcun riferimento alla responsabilità ed all'eventuale obbligo di assicurazione di coloro che emettono OGM. La Commissione ha solo promesso in modo molto vago di "formulare proposte", ma non sarà certo sull'obbligo di assicurazione, di cui essa non vuol sentir parlare (e neppure i produttori di OGM). Inoltre, le autorizzazioni di immissione sul mercato hanno una validità troppo lunga (dieci anni), per colpa del Parlamento europeo che si è lasciato raggirare dai gruppi di pressione. La clausola di salvaguardia nazionale di cui all'articolo 23 non è abbastanza forte, perché uno Stato membro può vedersi imporre un'autorizzazione di immissione sul mercato valida su tutto il territorio comunitario.
Infine, tra le disposizioni più scoraggianti si rilevano quelle che riguardano l'informazione del pubblico: con riferimento agli OGM emessi a fini commerciali, l'ubicazione dei luoghi di produzione dovrà essere notificata alle autorità competenti e
. In altre parole, in questo caso, non esisterà alcun obbligo d'informazione franca e trasparente. Questo metodo di riduzione al minimo dell'informazione ci ricorda quello che la Commissione ha già usato all'inizio degli anni '90, quando cominciava a propagarsi l'epidemia della mucca pazza. Le autorità europee sono davvero recidive."@it9
"Once again, I refused to approve the draft directive on the deliberate release into the environment of genetically modified organisms, as it stands following the work of the Conciliation Committee of the Council and the European Parliament. I also refused to approve it at its first two readings in the European Parliament, which were held on 11 February 1999 and 12 April 2000. Quite apart from the strategic reason that I already explained in the course of the main debate (we risk being duped if we accept the implementation of an authorisation procedure and then, tomorrow, the moratorium is lifted without further guarantees), the content of this text, in our opinion, still appears to be far from satisfactory.
Admittedly, we noted that some progress has been made on the timetable for the gradual elimination of antibiotic-resistant markers in GMOs. However, there are still some disturbing grey areas. First of all, no progress has been made on the issue of liability or any requirement for those who release GMOs to take out insurance. The Commission has merely made a rather vague promise to “bring forward proposals”, but these certainly will not be regarding the requirement for insurance, which neither the Commission nor the GMO producers want. Furthermore, authorisations for placing products onto the market are based on a ten-year period, which is far too long, and this is Parliament’s fault, since it has let itself be influenced by pressure groups. The national safeguard clause in Article 23 is too weak, as a Member State may find itself bound by an authorisation for placing products onto the market that would be valid throughout the European Community.
To sum up, of all these disheartening provisions, we support those which are concerned with keeping the public informed, i.e. notifying the relevant authorities of the locations where GMO crops are grown for commercial purposes and having these locations “made known to the public in a manner deemed appropriate by the authorities”. In other words, in this matter, there will be no requirement to give honest and open information. This policy of restricting information reminds us of the method the Commission already used at the beginning of the 1990s, when the mad cow epidemic was spreading. There is no doubt that the European authorities are repeat offenders."@lv10
"Net als bij de behandeling van de eerste twee lezingen in het Europees Parlement op 11 februari 1999 en 12 april 2000, heb ik vandaag geweigerd mijn goedkeuring te verlenen aan de ontwerprichtlijn inzake de doelbewuste introductie van genetisch gemodificeerde organismen, die door het bemiddelingscomité van de Raad en het Europees Parlement is goedgekeurd. Los van de strategische redenen die ik tijdens het hoofddebat heb genoemd, zijn wij van mening dat de essentie van de onderhavige tekst nog altijd zeer onbevredigend is. Wij worden mijns inziens beduveld als we instemmen met de toestemmingsprocedure en als het moratorium straks wordt opgeheven zonder dat er andere garanties geboden worden.
Er worden overigens wel vorderingen geboekt. Ik doel hierbij bijvoorbeeld op een tijdschema voor de geleidelijke eliminering van antibiotica-resistentie-markers. Er zijn echter ook nog onduidelijkheden die mij verontrusten. Allereerst wordt met geen woord gerept over het vraagstuk van de aansprakelijkheid en een eventuele garantieverplichting voor de bedrijven die GGO's in het milieu introduceren. De Commissie heeft alleen de vage belofte gedaan om "voorstellen te doen", maar die voorstellen zullen zeker geen verband houden met de garantieverplichting. Ze wil hier niet aan, evenmin als de producenten van GGO's overigens. De periode dat een GGO op de markt mag blijven is bovendien veel te lang, namelijk 10 jaar. Het Europees Parlement is verantwoordelijk voor deze situatie, aangezien het zich heeft laten overhalen door belangengroepen. De nationale vrijwaringclausule van artikel 23 gaat niet ver genoeg, want afzonderlijke lidstaten hebben geen zeggenschap over toestemmingen voor de introductie van GGO's die voor de gehele Gemeenschap geldig zijn.
Onder de bedroevende bepalingen bevinden zich de bepalingen die betrekking hebben op de informatieverstrekking aan het publiek. De locaties waar de GGO’s worden geteeld moeten worden gemeld aan de bevoegde autoriteiten en
. Met andere woorden, in die gevallen is men niet verplicht om eerlijke en transparante informatie te verstrekken. Deze methode van minimale informatieverstrekking doet ons denken aan de methode die de Commissie reeds aan het begin van de jaren 1990 heeft gebezigd toen de epidemie van de gekkekoeienziekte uitbrak. Het behoeft dus geen betoog dat de Europese autoriteiten recidivisten zijn."@nl2
"Tal como aquando das duas primeiras leituras no Parlamento Europeu, a 11 de Fevereiro de 1999 e a 12 de Abril de 2000, recusei também hoje subscrever a proposta de directiva relativa à libertação deliberada no ambiente de organismos geneticamente modificados, nos termos agora aprovados pelo Comité de Conciliação Conselho-Parlamento Europeu. Independentemente da razão de ordem estratégica que já expus no curso do debate principal ( arriscamo-nos a cair numa armadilha se aceitarmos a criação de um processo de autorização e a ver, amanhã, a moratória levantada sem garantias), o texto actual parece-nos ainda, quanto à matéria de fundo, muito insuficiente.
Registam-se, é certo, alguns avanços, por exemplo no que se refere ao calendário para a eliminação dos marcadores de resistência aos antibióticos. Mas continuam a existir zonas de sombra que são preocupantes. Em primeiro lugar, nada está previsto sobre a responsabilidade e sobre uma eventual obrigação de garantia daqueles que procedem à libertação de OGM. A Comissão prometeu apenas vagamente «apresentar propostas», mas não serão com certeza sobre a obrigação de garantia, na qual não está interessada (e os produtores de OGM também não). Por outro lado, as autorizações de colocação no mercado prevêem um prazo demasiado longo (dez anos), por erro do Parlamento Europeu, que se deixou levar pelos grupos de pressão. A cláusula de salvaguarda nacional do artigo 23º não tem força suficiente, pois um Estado-Membro poderá ver-lhe imposta uma autorização de colocação no mercado que seria válida em todo o território da Comunidade.
Por último, entre as disposições constrangedoras, salienta-se as referentes à informação do público: no que diz respeito à libertação de OGM para fins comerciais, a sua localização terá de ser notificada às autoridades competentes e «divulgada ao público de uma forma considerada apropriada pelas autoridades»
Por outras palavras, nesse caso não haverá obrigatoriedade de uma informação franca e transparente. Este método de minimização da informação lembra-nos o que a Comissão já utilizou no início dos anos noventa, na altura em que se começava a desenvolver a epidemia das vacas loucas. Decididamente, as autoridades europeias são reincidentes."@pt11
"Liksom vid de båda första behandlingarna i Europaparlamentet den 11 februari 1999 och den 12 april 2000 vägrade jag i dag att godkänna förslaget till direktiv om avsiktlig utsättning av genetiskt modifierade organismer (GMO) enligt det resultat som vi nu har av arbetet i förlikningskommittén rådet – Europaparlamentet. Oberoende av det strategiska ordningsskäl som jag redan har redogjort för i huvuddebatten (vi riskerar att bli lurade om vi godkänner införandet av ett tillståndsförfarande och moratoriet upphävs inom den närmaste framtiden utan andra garantier) verkar den aktuella texten, innehållsmässigt, fortfarande mycket otillfredsställande.
Förvisso kan man notera vissa framsteg, till exempel i fråga om tidsplanen för avlägsnande av spårämnen för antibiotikaresistens. Men det finns fortfarande också oroande skuggområden. I första hand finns ingenting om ansvaret och en eventuell försäkringsskyldighet från GMO-utsättarnas sida. Kommissionen har bara ganska vagt lovat att ”lämna förslag”, men det kommer säkert inte att gälla försäkringsskyldighet, som kommissionen inte vill ha (och inte heller GMO-producenterna). Vidare avser saluföringstillstånden en alltför lång tid (tio år), vilket är Europaparlamentets fel, som har låtit sig luras av påtryckningsgrupper. Punkten om nationellt skydd i artikel 23 är inte tillräckligt sträng, eftersom en medlemsstat kan få sig ålagd ett saluföringstillstånd som skulle gälla för gemenskapens territorium i sin helhet.
Bland de nedslående bestämmelserna kan slutligen nämnas de som rör information till allmänheten: odlingsplatser för GMO-plantor i handelssyfte bör anmälas till behöriga myndigheter och
Med andra ord, kommer det i så fall inte att finnas någon skyldighet att ge en uppriktig och öppen information. Denna metod att minimera informationen påminner oss om den metod som kommissionen redan använde i början av 1990-talet, då ”galna ko”-epidemin höll på att utvecklas. De europeiska myndigheterna är otvivelaktigt recidivister."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
""communiqués au public d'une manière jugée appropriée par ces dernières"."6
""julkistettava viranomaisten aiheelliseksi katsomalla tavalla"."5
""meddelas allmänheten på ett sätt som myndigheterna bedömer som lämpligt"."13
""op een door de autoriteiten gepast geachte wijze openbaar worden gemaakt""2
""resa nota al pubblico nel modo che le autorità ritengono opportuno""9
"Berthu (NI ),"12,6
"comunicarse al público de forma apropiada por parte de estas últimas"."12
"“ανακοινώνονται στο κοινό με τρόπο που αυτές κρίνουν κατάλληλο”"8
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples