Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-02-14-Speech-3-047"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-02-14"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Lissabon4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010214.3.3-047"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-02-14-Speech-3-0484
lpv:speaker	lp:Solbes4
lpv:spoken text	". - Señor Presidente, señor Bullmann, señor Cocilovo, señor Gasòliba i Böhm, en primer lugar querría agradecerles la posibilidad que nos da el Parlamento de debatir con ustedes la estrategia de Lisboa, el sistema que hemos establecido para controlar lo que allí se decidió y cómo se está poniendo en marcha. En el informe de síntesis recogemos, como bien ha dicho el Sr. Bullmann, una serie de propuestas específicas: diez prioridades que la Comisión pretendería que se aprobasen en el Consejo Europeo de Estocolmo, para que nos permitieran avanzar en el reforzamiento de nuestros compromisos con el cambio estructural y social, fundamental para un crecimiento económico sostenible que nos permita una reducción del desempleo y una mejora de la cohesión. Como Comisario responsable de Asuntos Económicos y Financieros me gustaría desarrollar algo más tres puntos que me parecen relevantes: en primer lugar, el que se refiere al mantenimiento y al reforzamiento de un marco macroeconómico estable. Consideramos importante, además del objetivo antes citado de conseguir esa sociedad basada en el conocimiento y con mejores empleos, conseguir un entorno estable que permita a medio plazo respetar los objetivos de la estabilidad de precios y de unas finanzas públicas sanas. En el actual buen contexto económico, a pesar del ralentizamiento del crecimiento americano, creemos que hay que seguir con los procesos de consolidación fiscal y con la mejora de la calidad y la sostenibilidad de las finanzas públicas, tomando en consideración aspectos tan importantes como, por ejemplo, el envejecimiento de la población. Cuando hablamos de calidad estamos hablando sobre todo de una política fiscal más dirigida a conseguir empleo, a apoyar la investigación y la innovación y a aumentar la inversión en capital humano. Cuando hablamos de sostenibilidad de finanzas públicas estamos hablando de la capacidad para hacer frente a futuras obligaciones. Tenemos que reforzar, y éste es el segundo punto de mi preocupación, el crecimiento potencial de la Unión. Es verdad que se ha avanzado mucho en las reformas necesarias para seguir en una pauta de crecimiento permanente. Sin embargo, durante este período de bonanza económica, tenemos una oportunidad única para mejorar el mercado interior de los servicios y conseguir mayores aperturas en sectores como la energía, los transportes y otros que beneficien al consumidor. Somos conscientes, evidentemente, de que todo proceso de liberalización debe ir acompañado al mismo tiempo de un plan de control de la regulación, que al final permita conseguir efectos positivos sin un impacto negativo en la sociedad. Mi último comentario se refiere al incremento del empleo y al aumento de la tasa de actividad: hay que recordar que dos tercios de la diferencia entre los niveles de Producto Interior Bruto de los Estados Unidos y de la Unión Europea se deben precisamente a la diferente utilización del factor trabajo. Es, por tanto, absolutamente fundamental poner en marcha todas las reformas necesarias de tipo fiscal y social, incluidos la jubilación anticipada, los planes de pensiones o las reglamentaciones laborales, que nos permitan mejorar esta situación. Fundamentales son también elementos como la educación y la formación, los incentivos para las empresas y también la inversión pública, esencial para la calidad del empleo. Todo ello debería permitir que los europeos avanzáramos en la línea definida en Lisboa, que queremos todos que se consolide en Estocolmo. Los informes de los que tratamos, el informe Bullmann y el informe Gasòliba i Böhm, incluyen gran número de sugerencias que están muy próximas al contenido del informe de síntesis. Nuestra idea es tomar en consideración todas estas referencias e indicaciones, algunas de ellas referidas a indicadores específicos, y analizarlas para ver en qué medida podemos integrar en futuros informes parte de los elementos planteados. El Parlamento tiene razón cuando señala que, para tener éxito en la estrategia de Lisboa, es absolutamente fundamental el compromiso de todos los actores implicados en el proceso. En este sentido, los dos informes que hoy se presentan al Pleno son, sin duda alguna, elementos básicos y expresión clara del compromiso de cooperación del Parlamento en el proceso de Lisboa, que -como decía antes- esperemos que se prosiga y mejore con las decisiones de Estocolmo. El pasado año, en Lisboa, la Unión Europea estableció -como reflejaba muy bien el Sr. Bullmann- un objetivo consistente en conseguir en la próxima década la economía más competitiva y dinámica del mundo, basada en el conocimiento y que nos permita un crecimiento económico sostenible con la creación de más empleos y una mayor cohesión social. El Sr. Bullmann ha insistido en esta visión global, visión que yo comparto absolutamente, y a la que lógicamente responde el informe de síntesis de la Comisión. En este informe de síntesis la Comisión pretende no sólo definir los avances realizados desde Lisboa hasta ahora, sino también cuáles son nuestros próximos objetivos. Y el Sr. Bullmann ha insistido también en este punto. En Lisboa se nos decía: fijemos unos indicadores estructurales que nos permitan establecer una mejor comparación de la situación en los diferentes países. En Niza definimos 35 indicadores estructurales, que son los que están en la base del informe de síntesis. Sin duda alguna son instrumentos útiles para ver los avances que se han producido, los objetivos concretos definidos y los plazos para conseguirlo. También son una referencia sobre el progreso que podemos realizar en los años próximos. Es verdad que estos indicadores, tal y como nosotros los concebimos, no se destinan única y exclusivamente a ser utilizados en el informe de síntesis; serán utilizados también en otros informes de la Comisión, como por ejemplo en el informe relativo a la aplicación o al cumplimiento de las obligaciones derivadas de la puesta en marcha de las grandes orientaciones de política económica. En el informe -no lo voy a repetir- se han puesto de relieve los avances que consideramos positivos, producidos durante este período. Es evidente que hay elementos, como el avance en algunas liberalizaciones, que, sin duda alguna, son claramente positivos. En otros casos se va demasiado lentamente. Si el éxito se puede centrar, por ejemplo, en la mejora de la reorientación de las orientaciones de política económica, tomando en cuenta los objetivos de Lisboa, o en temas como la aprobación del paquete fiscal, el estatuto sobre la sociedad europea o la adopción de la Agenda social en Niza, es verdad que hay elementos donde vamos más retrasados, como pueden ser la patente comunitaria, el programa Galileo u otros tan significativos como la estrategia de educación permanente o los sistemas que, sin duda alguna, son fundamentales para el crecimiento y el empleo. En todo caso, en el informe de síntesis se destaca el buen comportamiento de la economía, el crecimiento del pasado año y el previsto para el próximo año y la creación de 2,5 millones de empleos, punto, sin duda alguna, fundamental. En todo caso, el informe de síntesis pretende insistir en que el objetivo de Lisboa es un objetivo global, como el Sr. Bullmann ha destacado. No podemos pensar única y exclusivamente en el crecimiento, olvidando los otros aspectos de Lisboa. El crecimiento y la estabilidad macroeconómica son, sin duda alguna, elementos fundamentales, pero lo son también el empleo y la cohesión social."@es12
lpv:translated text	"Hr. formand, hr. Bullmann, hr. Cocilovo, hr. Gasòliba i Böhm, jeg vil indlede med at takke Dem for den mulighed, Parlamentet giver os for at diskutere Lissabon-strategien med Dem, altså det system, vi har oprettet for at kontrollere det, der blev besluttet der, og hvordan det går med gennemførelsen. I den sammenfattende rapport stiller vi, som hr. Bullmann så rigtigt har sagt, en række specifikke forslag: 10 prioriteringer, som Kommissionen ønsker at få vedtaget på Det Europæiske Råd i Stockholm, for at vi kan styrke vores engagement i den strukturelle og sociale udvikling, som er en betingelse for en holdbar økonomisk vækst, der gør det muligt at nedbringe arbejdsløsheden og forbedre samhørigheden. Som kommissær med ansvar for økonomiske og sociale anliggender vil jeg gerne gå i dybden med tre punkter, som jeg mener er relevante: for det første opretholdelse og styrkelse af en stabil makroøkonomisk ramme. Ud over det tidligere nævnte mål om at opnå et vidensbaseret samfund med bedre beskæftigelsesmuligheder mener vi, at det er vigtigt at få et stabilt miljø, der gør det muligt på mellemlangt sigt at overholde målene med prisstabilitet og sunde offentlige finanser. I den nuværende positive økonomiske sammenhæng, bortset fra tomgangen i den amerikanske vækst, mener vi, at vi bør fortsætte med procedurerne til skattekonsolidering og forbedring af de offentlige finansers kvalitet og bæredygtighed under hensyntagen til aspekter så vigtige som f.eks. den tiltagende aldring af befolkningen. Når vi taler om kvalitet, taler vi især om en skattepolitik, der er mere indrettet på at øge beskæftigelsen, om at støtte forskningen og innovationen og forøge investeringen i menneskelig kapital. Når vi taler om de offentlige finansers bæredygtighed, taler vi om evnen til at opfylde fremtidige forpligtelser. Det andet punkt, der optager mig, er, at vi skal styrke Unionens potentielle vækst. Det er rigtigt, at der er gjort store fremskridt med de reformer, som er nødvendige for at følge en linje med vedvarende vækst. I denne periode med økonomisk velstand har vi imidlertid en enestående chance for at forbedre det indre marked for tjenesteydelser og opnå større åbenhed i sektorer som energisektoren, transportsektoren og andre sektorer, der gavner forbrugerne. Vi er naturligvis bevidste om, at hele liberaliseringsprocessen samtidig skal ledsages af en plan for kontrol af reguleringen, som i den sidste ende gør det muligt at opnå positive effekter uden negative følger for samfundet. Min sidste kommentar vedrører den øgede beskæftigelse og den stigende erhvervsfrekvens. Det er værd at huske på, at to tredjedele af forskellen mellem USA's og Den Europæiske Unions bruttonationalprodukt netop skyldes den forskellige anvendelse af arbejdskraftfaktoren. Det er derfor af største vigtighed, at de nødvendige skattemæssige og sociale reformer iværksættes, herunder førtidspensionering, pensionsordninger og arbejdsmarkedslovgivning, som kan gøre det muligt at forbedre denne situation. Vigtige elementer er også uddannelse og erhvervsuddannelse, incitamenter for virksomhederne og offentlige investeringer, som er væsentlige for jobkvaliteten. Alt det skulle bevirke, at europæerne gør fremskridt i henhold til den linje, der blev lagt i Lissabon, og som vi alle ønsker bliver konsolideret i Stockholm. De betænkninger, vi behandler, Bullmann-betænkningen og Gasòliba i Böhm-betænkningen, indeholder en lang række forslag, som ligger meget tæt op ad indholdet af den sammenfattende rapport. Det er vores plan at tage alle disse henvisninger og indikationer, hvoraf nogle vedrører specifikke indikatorer, under overvejelse og analysere dem for at finde ud af, i hvilket omfang vi i fremtidige rapporter kan inddrage nogle af forslagene. Parlamentet har ret, når det siger, at Lissabon-strategiens succes er helt afhængig af alle de involverede parters engagement i processen. I den forbindelse er de to betænkninger, som er blevet forelagt for Parlamentet i dag, uden tvivl grundlæggende elementer og et klart udtryk for Parlamentets tilsagn om at samarbejde omkring Lissabon-processen, som vi som sagt håber bliver fulgt op og forbedret med de beslutninger, der træffes i Stockholm. Sidste år satte Den Europæiske Union sig i Lissabon - som hr. Bullman så rigtigt sagde - et mål, der bestod i i det næste tiår at opnå at blive den mest konkurrencedygtige og dynamiske vidensbaserede økonomi i verden, der kan sikre os en holdbar økonomisk vækst med flere job og større social samhørighed. Hr. Bullman har lagt vægt på dette samlede perspektiv, et perspektiv, som jeg er helt enig i, og som Kommissionens sammenfattende rapport naturligvis afspejler. I denne sammenfattende rapport gør Kommissionen ikke blot rede for de fremskridt, der er sket fra Lissabon til nu, men også for, hvad der er vores næste mål. Og det punkt har hr. Bullmann også lagt vægt på. I Lissabon sagde vi til os selv: Lad os fastlægge nogle strukturelle indikatorer, der gør det nemmere at sammenligne situationen i de forskellige lande. I Nice definerede vi 35 strukturelle indikatorer, og de er udgangspunktet for den sammenfattende rapport. De er uden tvivl nogle nyttige redskaber til at måle de fremskridt, der er sket, de konkrete definerede mål og fristerne for gennemførelse. De er også et fingerpeg om de fremskridt, vi kan gøre i de kommende år. Det er rigtigt, at disse indikatorer, som vi opfatter dem, ikke udelukkende skal bruges i den sammenfattende rapport. De skal også bruges i andre rapporter fra Kommissionen, f.eks. rapporten om gennemførelsen eller opfyldelsen af de forpligtelser, der følger med iværksættelsen af de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik. I rapporten - det vil jeg ikke gentage - har vi fremhævet de fremskridt, der er sket i denne periode. Det er klart, at der er elementer som gennemførelsen af visse liberaliseringer, der helt klart er positive. I andre tilfælde går det for langsomt. Hvis succesen kan måles i f.eks. forbedringen i omlægningen af de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik under hensyntagen til målene fra Lissabon eller i spørgsmål som vedtagelsen af den skatte- og afgiftspolitiske pakke, statutten for det europæiske selskab eller vedtagelsen af den social- og arbejdsmarkedspolitiske dagsorden i Nice, er det rigtigt, at der er områder, hvorpå vi er bagefter, f.eks. hvad angår EF-patentet, Galileo-programmet eller andre så betydningsfulde som strategien om livslang uddannelse eller systemerne, der uden tvivl er afgørende for væksten og beskæftigelsen. I den sammenfattende rapport fremhæves økonomiens positive udvikling, væksten i det foregående år, væksten i det kommende år og skabelsen af 2,5 millioner arbejdspladser, hvilket er et meget vigtigt punkt. I den sammenfattende rapport lægges der vægt på, at Lissabon-målet er et samlet mål, som hr. Bullmann har understreget. Vi kan ikke bare tænke på vækst og glemme de andre aspekter fra Lissabon. Vækst og makroøkonomisk stabilitet er ganske vist grundlæggende faktorer, men det er beskæftigelse og social samhørighed også."@da1 "Herr Präsident, Herr Bullmann, Herr Cocilovo, Herr Gasòliba i Böhm! Zunächst möchte ich Ihnen für die uns durch das Parlament gebotene Möglichkeit danken, mit Ihnen die Strategie von Lissabon, das von uns aufgestellte System zur Kontrolle dessen, was dort beschlossen wurde, und die Art und Weise, in der es in Gang gesetzt wird, zu diskutieren. Im zusammenfassenden Bericht greifen wir, wie Herr Bullmann richtig sagte, eine Reihe von spezifischen Vorschlägen auf: zehn Prioritäten, die nach dem Willen der Kommission auf dem Europäischen Rat von Stockholm angenommen werden sollen, damit wir unseren Verpflichtungen in Bezug auf den wirtschaftlichen und sozialen Strukturwandel aus Voraussetzung für ein nachhaltiges Wirtschaftswachstum, das uns die Senkung der Arbeitslosigkeit und eine Verbesserung des Zusammenhalts ermöglicht, stärker Rechnung tragen können. Als zuständiger Kommissar für Wirtschafts- und Finanzfragen möchte ich gern etwas näher auf drei Punkte eingehen, die mir relevant erscheinen: zunächst den Punkt, der die Aufrechterhaltung und die Stärkung eines stabilen makroökonomischen Rahmens betrifft. Wir halten es neben dem bereits genannten Ziel der Errichtung einer wissensbasierten Gesellschaft mit einer besseren Beschäftigungssituation für wichtig, ein stabiles Umfeld zu schaffen, das die mittelfristige Erreichung der Ziele der Preisstabilität und gesunder öffentlicher Finanzen ermöglicht. In dem gegenwärtig trotz der Verlangsamung des amerikanischen Wachstums guten wirtschaftlichen Umfeld meinen wir, dass die Prozesse der steuerlichen Konsolidierung und der Verbesserung der Qualität und Nachhaltigkeit der öffentlichen Finanzen fortgesetzt werden müssen, wobei so wichtige Aspekte wie die Alterung der Bevölkerung zu berücksichtigen sind. Wenn wir von Qualität sprechen, dann meinen wir vor allem eine stärker auf die Schaffung von Beschäftigung, auf die Unterstützung von Forschung und Innovation und auf größere Investitionen in das Humankapital gerichtete Steuerpolitik. Wenn wir von der Nachhaltigkeit der öffentlichen Finanzen sprechen, dann verstehen wir darunter die Fähigkeit, künftigen Verpflichtungen gerecht zu werden. Wir müssen das potenzielle Wachstum der Union verstärken, und das ist der zweite Punkt, der mir Sorgen bereitet. Zwar wurden große Fortschritte bei den notwendigen Reformen gemacht, die dazu dienen sollen, eine Linie ständigen Wachstums zu verfolgen, doch haben wir während dieser Periode wirtschaftlichen Aufschwungs eine einzigartige Chance zur Verbesserung des Binnenmarkts der Dienstleistungen und für eine stärkere Marktöffnung zum Vorteil des Verbrauchers in Sektoren wie Energie, Verkehr und anderen. Wir sind uns natürlich bewusst, dass jeder Liberalisierungsprozess mit einem Plan zur Kontrolle der Regulierung einhergehen muss, durch den am Ende positive Effekte ohne negative Auswirkung auf die Gesellschaft erreicht werden können. Meine letzte Bemerkung betrifft die Verbesserung der Beschäftigung und die Steigerung der Erwerbstätigenquote: Es sei daran erinnert, dass zwei Drittel der Differenz zwischen der Höhe des Bruttoinlandsprodukts der USA und der Europäischen Union gerade auf die unterschiedliche Nutzung des Faktors Arbeit zurückgehen. Daher ist es von allergrößter Bedeutung, die erforderlichen Reformen fiskalischer und sozialer Art in Gang zu setzen, einschließlich des Vorruhestands, der Pensionspläne oder der Arbeitsregelungen, durch die wir eine Verbesserung dieser Situation herbeiführen können. Grundlegend sind auch Fragen wie Erziehung und Ausbildung, die Anreize für die Unternehmen und auch die öffentlichen Investitionen, die für die Qualität der Beschäftigung wesentlich sind. Dies alles sollte uns Europäern die Möglichkeit bieten, auf der in Lissabon festgelegten Linie voranzukommen, von der wir alle wollen, dass sie in Stockholm bekräftigt wird. Die hier behandelten Berichte, der Bericht Bullmann und der Bericht Gasòliba i Böhm, enthalten eine Vielzahl von Vorschlägen, die dem Inhalt des zusammenfassenden Berichts sehr nahe kommen. Unsere Vorstellung geht dahin, alle diese Empfehlungen und Hinweise zu berücksichtigen, von denen einige auf bestimmte Indikatoren Bezug nehmen, und sie zu analysieren, um zu sehen, inwieweit wir sie in künftige Berichte über die angesprochenen Aspekte einbeziehen können. Das Parlament weist mit Recht darauf hin, dass für den Erfolg der Strategie von Lissabon das Engagement aller in den Prozess einbezogenen Akteure von grundlegender Bedeutung ist. In diesem Sinne sind die beiden heute im Plenum vorgestellten Berichte ohne jeden Zweifel wesentliche Elemente und klarer Ausdruck der Bereitschaft des Parlaments zur Zusammenarbeit im Prozess von Lissabon, von dem wir – wie ich vorhin sagte – hoffen, dass er fortgesetzt und durch die Beschlüsse von Stockholm verbessert wird. Im vergangenen Jahr legte die Europäische Union in Lissabon – wie Herr Bullmann sehr gut dargelegt hat – ein Ziel fest, das darin besteht, im kommenden Jahrzehnt die wettbewerbsstärkste und dynamischste wissensbasierte Wirtschaft der Welt zu errichten, die uns ein nachhaltiges Wirtschaftswachstum mit mehr Beschäftigung und einem stärkeren sozialen Zusammenhalt ermöglicht. Herr Bullmann hat diese globale Vision hervorgehoben, die ich voll und ganz teile und der natürlich der zusammenfassende Bericht der Kommission entspricht. Darin versucht die Kommission, nicht nur die seit Lissabon bis heute erreichten Fortschritte, sondern auch unsere nächsten Ziele zu definieren. Herr Bullmann hat auch diesen Punkt nachdrücklich betont. In Lissabon sagte man uns: Lassen Sie uns einige strukturelle Indikatoren festlegen, die uns einen besseren Vergleich der Situation in den einzelnen Ländern gestatten. In Nizza definierten wir 35 Strukturindikatoren, die die Grundlage des zusammenfassenden Berichts bilden. Sie sind ohne jeden Zweifel nützliche Instrumente, um die erreichten Fortschritte, die festgelegten konkreten Ziele und die Termine für ihre Erreichung aufzuzeigen. Sie geben auch Auskunft über den Fortschritt, der uns in den kommenden Jahren gelingen kann. Natürlich sind diese Indikatoren, so wie wir sie konzipiert haben, nicht allein und ausschließlich zur Verwendung im zusammenfassenden Bericht bestimmt; sie werden auch in weiteren Berichten der Kommission verwendet werden, zum Beispiel im Bericht über die Umsetzung oder die Erfüllung der Verpflichtungen, die sich aus der Ingangsetzung der großen Leitlinien der Wirtschaftspolitik ergeben. Im Bericht – ich will das hier nicht wiederholen – wurden die in diesem Zeitraum erreichten Fortschritte aufgezeigt, die wir als positiv erachten. Eindeutig positiv ist der Fortschritt bei einigen Liberalisierungen. In anderen Fällen geht es zu langsam voran. Wenn zum Beispiel Erfolge vor allem bei der besseren Neuorientierung der Leitlinien der Wirtschaftspolitik unter Berücksichtigung der Ziele von Lissabon oder bei der Annahme des Steuerpakets, beim Statut der europäischen Aktiengesellschaft oder bei der Annahme der Sozialagenda in Nizza zu verzeichnen sind, so gibt es auch Elemente, bei denen wir stärker in Verzug sind, wie beim Gemeinschaftspatent, beim Programm GALILEO oder anderen wichtigen Fragen wie der Strategie des lebenslangen Lernens oder der Systeme, die für das Wachstum und die Beschäftigung unbestreitbar von grundlegender Bedeutung sind. Jedenfalls werden im zusammenfassenden Bericht die gute wirtschaftliche Entwicklung, das Wachstum im vergangenen Jahr und das für das kommende Jahr vorgesehene Wachstum sowie die Schaffung von 2,5 Millionen Arbeitsplätzen, ein fraglos grundlegender Punkt, hervorgehoben. Im zusammenfassenden Bericht wird davon ausgegangen, dass das Ziel von Lissabon ein globales Ziel ist, wie Herr Bullmann hervorgehoben hat. Wir dürfen nicht einzig und allein an das Wachstum denken und darüber die anderen Aspekte von Lissabon vergessen. Das Wachstum und die volkswirtschaftliche Stabilität sind natürlich grundlegende Elemente, aber das sind auch die Beschäftigung und der soziale Zusammenhalt."@de7 ". Κύριε Πρόεδρε, κύριε Bullmann, κύριε Cocilovo, κύριε Gasòliba i Böhm, καταρχάς θα ήθελα να ευχαριστήσω το Κοινοβούλιο για την ευκαιρία που μας δίνει να συζητήσουμε μαζί σας την στρατηγική της Λισαβόνας, το σύστημα που έχουμε καθιερώσει για τον έλεγχο των όσων αποφασίστηκαν εκεί και της εφαρμογής τους. Στην έκθεση σύνθεσης συγκεντρώνουμε, όπως πολύ σωστά είπε ο κ. Bullmann, μια σειρά από συγκεκριμένες προτάσεις: δέκα προτεραιότητες που η Επιτροπή φιλοδοξεί να εγκριθούν στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Στοκχόλμης για να μας επιτρέψουν να προχωρήσουμε στην ενίσχυση των δεσμεύσεών μας για την διαρθρωτική και κοινωνική αλλαγή, που είναι βασική για μία αειφόρα οικονομική ανάπτυξη ώστε να επιτευχθεί μία μείωση της ανεργίας και μία βελτίωση της κοινωνικής συνοχής. Ως Επίτροπος αρμόδιος για τις Οικονομικές και Νομισματικές Υποθέσεις θα ήθελα να αναπτύξω τρία σημεία που θεωρώ σχετικά. Καταρχάς, όσον αφορά την διατήρηση και την ενίσχυση ενός σταθερού μακροοικονομικού πλαισίου. Θεωρούμε σημαντικό, εξάλλου, τον στόχο που αναφέρθηκε προηγουμένως της δημιουργίας μιας κοινωνίας που θα βασίζεται στην γνώση και σε καλύτερες θέσεις εργασίας, η δημιουργία ενός σταθερού περιβάλλοντος που θα επιτρέψει μεσοπρόθεσμα την τήρηση των στόχων της σταθερότητας των τιμών και εξυγιανμένων δημόσιων οικονομικών. Στο πρόσφορο τωρινό οικονομικό πλαίσιο, παρά την αύξηση την αμερικανικής ανάπτυξης, πιστεύουμε ότι πρέπει να συνεχίσουμε με τις διαδικασίες της φορολογικής σταθεροποίησης και την βελτίωση της ποιότητας και της αειφορίας των δημόσιων οικονομικών, λαμβάνοντας υπόψη σημαντικές πτυχές όπως, για παράδειγμα, τη δημογραφική γήρανση. Όταν μιλάμε για ποιότητα μιλάμε κυρίως για μία φορολογική πολιτική που προσανατολίζεται στην δημιουργία απασχόλησης, στην στήριξη της έρευνας και της καινοτομίας και στην αύξηση της επένδυσης στο ανθρώπινο κεφάλαιο. Όταν μιλάμε για αειφορία των δημόσιων οικονομικών μιλάμε για την ικανότητα να ανταπεξέλθουμε στις μελλοντικές υποχρεώσεις. Πρέπει να ενισχύσουμε, και αυτό είναι το δεύτερο σημείο του προβληματισμού μου την ενδεχόμενη ανάπτυξη της Ένωσης. Είναι αλήθεια ότι έχουν γίνει σημαντικές πρόοδοι στις απαραίτητες μεταρρυθμίσεις για να συνεχίσουμε μια σταθερή πορεία ανάπτυξης. Ωστόσο, αυτή την περίοδο της οικονομικής ευημερίας έχουμε μία μοναδική ευκαιρία να βελτιώσουμε την εσωτερική αγορά των υπηρεσιών και να επιτύχουμε μεγαλύτερα ανοίγματα σε τομείς όπως η ενέργεια, οι μεταφορές και άλλους προς όφελος του καταναλωτή. Έχουμε βέβαια επίγνωση του γεγονότος ότι κάθε διαδικασία ελευθέρωσης πρέπει να συνοδεύεται ταυτόχρονα από ένα σχέδιο ελέγχου της ρύθμισης, το οποίο σε τελική ανάλυση επιτρέπει την επίτευξη θετικών αποτελεσμάτων χωρίς έναν αρνητικό αντίκτυπο στην κοινωνία. Το τελευταίο σχόλιό μου αφορά την αύξηση της απασχόλησης και την αύξηση του ποσοστού απασχολούμενων. Πρέπει να θυμόμαστε ότι τα δύο τρίτα της διαφοράς του επιπέδου του Ακαθάριστου Εγχώριου Προϊόντος μεταξύ των Ηνωμένων Πολιτειών και της Ευρωπαϊκής Ένωσης οφείλονται ακριβώς στη διαφορετική χρήση του συντελεστή εργασία. Είναι, επομένως, απολύτως σημαντικό να τεθούν σε κίνηση όλες οι αναγκαίες κοινωνικές και φορολογικές μεταρρυθμίσεις, συμπεριλαμβανομένου της πρόωρης συνταξιοδότησης, των προγραμμάτων συντάξεων ή των εργασιακών κανονισμών, που θα μας επιτρέψουν να βελτιώσουμε αυτή την κατάσταση. Θεμελιώδη επίσης στοιχεία είναι η εκπαίδευση και η κατάρτιση, τα κίνητρα για τις επιχειρήσεις καθώς και για τη δημόσια επένδυση που είναι αναγκαία για την ποιότητα της απασχόλησης. Όλα αυτά θα επιτρέψουν τους Ευρωπαίους να προχωρήσουν στην γραμμή που καθορίστηκε στη Λισαβόνα και όλοι ελπίζουμε να παγιωθεί στη Στοκχόλμη. Οι εκθέσεις που εξετάζουμε, η έκθεση Bullmann και η έκθεση Gasòliba i Böhm, περιλαμβάνουν ένα μεγάλο αριθμό προτάσεων που προσεγγίζουν το περιεχόμενο της έκθεσης σύνθεσης. Η άποψή μας είναι να λάβουμε υπόψη αυτές τις συστάσεις και τις υποδείξεις, ορισμένες εκ των οποίων αναφέρονται σε συγκεκριμένους δείκτες, και να τις αναλύσουμε για να δούμε σε ποιο βαθμό μπορούμε να ενσωματώσουμε σε μελλοντικές εκθέσεις μέρος των προτεινόμενων στοιχείων. Το Κοινοβούλιο έχει δίκιο όταν επισημαίνει ότι, για να έχει επιτυχία η στρατηγική της Λισαβόνας, είναι απόλυτα επιτακτική η δέσμευση όλων των ενεχόμενων στην διαδικασία παραγόντων. Από την άποψη αυτή, οι δύο εκθέσεις που παρουσιάζονται στην Ολομέλεια σήμερα αποτελούν, αναμφίβολα βασικά στοιχεία και ξεκάθαρη έκφραση της δέσμευσης συνεργασίας του Κοινοβουλίου στη διαδικασία της Λισαβόνας, η οποία – όπως είπα προηγουμένως – ελπίζουμε ότι θα συνεχιστεί και θα βελτιωθεί με τις αποφάσεις της Στοκχόλμης. Το περασμένο έτος, στη Λισαβόνα, η Ευρωπαϊκή Ένωση έθεσε – όπως ανέφερε πολύ σωστά ο κ. Bullmann – ένα σταθερό στόχο να καταστεί στην επόμενη δεκαετία η πιο ανταγωνιστική και δυναμική οικονομία γνώσης στο κόσμο η οποία θα μας επιτρέψει μία αειφόρα οικονομική ανάπτυξη με την δημιουργία περισσότερων θέσεων απασχόλησης και μεγαλύτερης κοινωνικής συνοχής. Ο κ. Bullmann επέμεινε σ’ αυτήν την συνολική θεώρηση, την οποία συμμερίζομαι απόλυτα, και η οποία λογικά ανταποκρίνεται στην έκθεση σύνθεσης της Επιτροπής. Σ’ αυτή την έκθεση σύνθεσης η Επιτροπή φιλοδοξεί όχι μόνο να προσδιορίσει τις προόδους που πραγματοποιήθηκαν από την Λισαβόνα μέχρι σήμερα, αλλά επίσης και τους επόμενους στόχους μας. Και ο κ. Bullmann επέμεινε επίσης σ’ αυτό το σημείο. Στην Λισαβόνα μας είπαν να καθορίσουμε ορισμένους διαρθρωτικούς δείκτες που θα μας επιτρέψουν να επιτύχουμε μία καλύτερη σύγκριση της κατάστασης στις διάφορες χώρες. Στη Νίκαια καθιερώσαμε 35 διαρθρωτικούς δείκτες, οι οποίοι αποτελούν την βάση της έκθεσης σύνθεσης. Αναμφίβολα αποτελούν χρήσιμα μέσα για να δούμε τις προόδους που έχουν πραγματοποιηθεί, τους συγκεκριμένους καθορισμένους στόχους και τις χρονικές προθεσμίες για την επίτευξή τους. Επίσης αποτελούν ένα σημείο αναφοράς για την πρόοδο που μπορούμε να πραγματοποιήσουμε τα επόμενα χρόνια. Είναι αλήθεια ότι αυτοί οι δείκτες, όπως τους αντιλαμβανόμαστε, δεν προορίζονται για αποκλειστική χρήση στη έκθεση σύνθεσης. Θα χρησιμοποιηθούν επίσης και σε άλλες εκθέσεις της Επιτροπής, όπως για παράδειγμα στην έκθεση σχετικά με την εφαρμογή ή την εκπλήρωση των υποχρεώσεων που απορρέουν από την εκκίνηση των μεγάλων κατευθυντήριων γραμμών της οικονομικής πολιτικής. Στην έκθεση – δεν πρόκειται να το επαναλάβω – εκτέθηκαν οι πρόοδοι τις οποίες θεωρούμε θετικές, που έγιναν κατά τη διάρκεια αυτής της περιόδου. Είναι προφανές ότι υπάρχουν στοιχεία, όπως η πρόοδος σε ορισμένες ελευθερώσεις, τα οποία, αναμφισβήτητα, είναι θετικά. Σε άλλες περιπτώσεις υπάρχει μεγάλη καθυστέρηση. Αν η επιτυχία μπορεί, επί παραδείγματι, να επικεντρωθεί στον επαναπροσανατολισμό των κατευθυντήριων γραμμών της οικονομικής πολιτικής, λαμβάνοντας υπόψη τους στόχους της Λισαβόνας, ή σε θέματα όπως η έγκριση του φορολογικού πακέτου, του καθεστώτος της ευρωπαϊκής εταιρείας ή την υιοθέτηση της Κοινωνικής Ατζέντας στη Νίκαια, είναι αλήθεια ότι υπάρχουν στοιχεία στα οποία έχουμε μείνει πίσω, όπως είναι το κοινοτικό δίπλωμα ευρεσιτεχνίας, το πρόγραμμα Galileo ή άλλα πολύ πιο σημαντικά θέματα όπως η στρατηγική της δια βίου εκπαίδευσης ή τα συστήματα φορολογικού οφέλους τα οποία, αναμφίβολα, είναι θεμελιώδη για την ανάπτυξη και την απασχόληση. Εν πάση περιπτώσει, στην έκθεση σύνθεσης επισημαίνεται η καλή κατάσταση της οικονομίας, η ανάπτυξη το περασμένο έτος και η προβλεπόμενη για το επόμενο και η δημιουργία 2,5 εκατομμυρίων θέσεων απασχόλησης, βασικό, αναμφίβολα, σημείο. Εν πάση περιπτώσει, η έκθεση σύνθεσης επιμένει ότι ο στόχος της Λισαβόνας είναι ένας συνολικός στόχος όπως επεσήμανε ο κ. Bullmann. Δεν μπορούμε να σκεφτόμαστε αποκλειστικά και μόνο την ανάπτυξη, αγνοώντας τις άλλες πτυχές της Λισαβόνας. Η ανάπτυξη και η μακροοικονομική σταθερότητα είναι, χωρίς καμιά αμφιβολία, βασικά στοιχεία, όπως επίσης και η απασχόληση και η κοινωνική συνοχή."@el8 ". Mr President, Mr Bullmann, Mr Cocilovo, Mr Gasòliba i Böhm, first of all I should like to thank you for the chance Parliament is giving me to debate with you the Lisbon strategy, the system we have established to monitor what was decided there and how it is being put into practice. We have included in the synthesis report, as Mr Bullmann has mentioned, a series of specific proposals, ten priorities that the Commission would like to see approved at the Stockholm European Council, so that they will enable us to make progress in strengthening our commitments to structural and social change, which is fundamental for the sustainable economic growth that will enable us to reduce unemployment and improve cohesion. As the Commissioner responsible for Economic and Financial Affairs I should like to say a little more about three points that I think are relevant: first of all, the maintenance and strengthening of a stable macro-economic framework. In addition to the objective already mentioned of achieving a knowledge-based society with better jobs, I believe it is important to achieve a stable environment allowing us to achieve the objectives of price stability and healthy public finances in the medium term. In the current favourable economic climate, despite the slowing of American growth, I believe we have to continue the processes of fiscal consolidation and improving the quality and sustainability of public finances, taking into account aspects as important as the ageing of the population, for instance. When I say quality, I mean especially a fiscal policy aimed more towards creating jobs, supporting research and innovation, and increasing investment in human resources. When I say sustainability of public finances I mean the ability to meet future obligations. The second of my concerns is that we have to strengthen the potential growth of the Union. It is a fact that good progress has been made on the reforms needed so that we can maintain a model of permanent growth. Yet in this period of economic boom we have a unique opportunity to improve the internal market for services and achieve greater openings in sectors such as energy, transport and others that benefit the consumer. We are aware, of course, that any liberalisation process has to be accompanied at the same time by a regulation control plan, which in the end will allow us to achieve positive effects without a negative impact on society. My last comment refers to job creation and a rise in the activity rate: we must remember that two thirds of the difference between the gross domestic product levels of the United States and the European Union is due precisely to the different use of the work factor. It is therefore absolutely fundamental to set in motion all the necessary fiscal and social reforms, including early retirement, pension plans or labour regulations, which will enable us to improve this situation. Also fundamental are elements like education and training, business incentives and also public investment, essential for job quality. All this should enable us Europeans to make progress along the line defined in Lisbon, which we all want to be consolidated in Stockholm. The reports we are dealing with here, the Bullmann report and the Gasòliba i Böhm report, include a large number of suggestions that are very close to the content of the synthesis report. My idea is to take into consideration all these references and indications, some of which refer to specific indicators, and analyse them to see to what extent some of the elements put forward can be incorporated in our future reports. Parliament is right when it points out that for the Lisbon strategy to be successful it is absolutely essential to have the commitment of all the players involved in the process. From this viewpoint the two reports presented to the House today are without any doubt basic elements and a clear expression of Parliament’s commitment to cooperate in the Lisbon process, which – as I said earlier – we hope will continue and improve with the decisions made in Stockholm. Last year in Lisbon, the European Union, as Mr Bullmann has pointed out, set itself a goal which meant achieving over the next decade the most competitive and dynamic knowledge-based economy in the world, allowing us to achieve sustainable economic growth with the creation of more jobs and greater social cohesion. Mr Bullmann has stressed this global vision, a vision that I share absolutely, to which, of course, the Commission’s synthesis report responds. In this synthesis report the Commission not only tries to define the progress made so far since Lisbon but also what our next goals are. And Mr Bullmann has stressed this point too. In Lisbon people said we should set some structural indicators that would enable us to draw a better comparison between the situations in the various countries. In Nice we defined 35 structural indicators, which are the ones the synthesis report is based upon. There is no doubt at all that they are useful tools for seeing the progress that has been made, the concrete objectives defined and the timetables for achieving them. They are also a reference for the progress we can make in the next few years. It is true that in the way we designed them these indicators are not solely for use in the synthesis report; they will also be used in other Commission reports, such as the report on the implementation or fulfilment of the obligations resulting from setting the Broad Economic Policy Guidelines in motion. The report – I am not going to repeat it – highlights what we consider to be the positive progress achieved during this period. There are clearly some elements, such as the progress made on certain liberalisations, that are without any doubt clearly positive. In other cases things are moving too slowly. While success may focus, for instance, on the improved reorientation of the economic policy guidelines, taking the Lisbon objectives on board, or on subjects such as the approval of the taxation package, the European company statute or the adoption of the social Agenda in Nice, it is also true that there are areas where we are lagging behind, such as the Community patent, the Galileo programme, or others as significant as the lifelong learning strategy or the tax benefit systems, which are certainly fundamental for growth and employment. In any case, the synthesis report highlights the good performance of the economy, the growth achieved last year and that expected next year, and the creation of 2.5 million jobs, which is, without any doubt, a fundamental point. In any case, the synthesis report aims to stress that the Lisbon objective is a global objective, as Mr Bullmann has pointed out. We must not just think exclusively about growth and forget about the other aspects of Lisbon. There is no doubt that macro-economic growth and stability are fundamental elements, but employment and social cohesion are too."@en3 ". Arvoisa puhemies, arvoisa Bullmann, arvoisa Cocilovo, arvoisa Gasòliba i Böhm, ensinnäkin haluaisin kiittää teitä, että voimme keskustella parlamentissa teidän kanssanne Lissabonin strategiasta ja siitä järjestelmästä, jonka loimme voidaksemme valvoa, mitä siellä päätettiin, ja siitä, miten järjestelmä on lähtenyt käyntiin. Olemme koonneet yhteenvetoon, minkä esittelijä Bullmann totesi osuvasti, joukon erityisiä ehdotuksia: 10 painopistettä, jotka komissio pyrkii saamaan läpi Tukholman Eurooppa-neuvostossa, jotta voimme niiden avulla edistyä rakenteelliseen ja sosiaaliseen muutokseen liittyvien sitoumustemme lujittamisessa, mikä on olennaisen tärkeää, jos ajatellaan kestävää taloudellista kasvua, jonka avulla voimme vähentää työttömyyttä ja parantaa yhteenkuuluvuutta. Talous- ja rahapolitiikasta vastaavana komission jäsenenä haluaisin mielelläni käsitellä lähemmin vielä kolmea seikkaa, jotka mielestäni kuuluvat tähän yhteyteen: ensinnäkin kestävän makrotaloudellisen kehyksen säilyttämistä ja vahvistamista. Meistä on tärkeää, sen äsken mainitun tavoitteen lisäksi, joka koski tietoon perustuvan ja parempia työpaikkoja tarjoavan yhteiskunnan saavuttamista, se, että luomme kestävät puitteet, joiden avulla voimme keskipitkällä aikavälillä noudattaa hintatason vakaudesta ja kestävästä julkistaloudesta asetettuja tavoitteita. Mielestämme nykyisessä hyvässä taloustilanteessa on Yhdysvaltojen kasvun hidastumisesta huolimatta jatkettava julkisen talouden vakauttamista sekä julkisen talouden laadun ja kestävyyden parantamista ja otettava huomioon senkaltaisia merkittäviä seikkoja, kuten esimerkiksi väestön ikääntyminen. Kun puhumme laadusta, puhumme ennen kaikkea sellaisesta julkistaloudellisesta politiikasta, jolla pyritään selvemmin siihen, että työllisyys parantuu, tuetaan tutkimusta ja innovaatioita sekä lisätään sijoituksia henkiseen pääomaan. Puhuttaessa julkisen talouden kestävyydestä puhumme siitä, kykenemmekö selviytymään tulevista velvoitteista. Meidän on vahvistettava, ja tämä on toinen huolenaiheeni, unionin kasvupotentiaalia. On totta, että niiden uudistusten alalla, joita tarvitaan pysyvän kasvun saavuttamisessa, on tapahtunut paljon edistystä. Kuitenkin tämän edullisen taloudellisen tilanteen aikana meillä on ainutlaatuinen tilaisuus parantaa sisämarkkinoita palveluiden alalla ja lisätä avoimuutta sellaisilla aloilla, kuten energia ja liikenne sekä muutamilla muilla kuluttajia hyödyttävillä aloilla. Olemme tietenkin tietoisia, että koko vapauttamisprosessin ajan on toteutettava samanaikaisesti sääntelynvalvontasuunnitelmaa, jonka avulla voidaan saavuttaa viime kädessä myönteiset vaikutukset ilman että yhteiskunta joutuu kärsimään kielteisistä vaikutuksista. Viimeinen kommenttini liittyy työllisyyden parantumiseen ja työllisten osuuden nousuun: on muistettava, että kaksi kolmasosaa Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin bruttokansantuotteen välisestä erosta johtuu nimenomaan työtä koskevan tekijän hyödyntämisestä. Siksi on ehdottoman olennaista, että käynnistetään kaikki tarpeelliset julkista taloutta ja sosiaalikysymyksiä koskevat uudistukset varhaiseläke, eläkejärjestelmät tai työelämän normit mukaan luettuina joiden avulla pystymme parantamaan tätä tilannetta. Olennaisen tärkeitä ovat myös sellaiset seikat, kuten koulutus, yrityksille suunnatut kannustimet sekä myös julkiset investoinnit, jotka ovat olennaista työllisyyden laadun kannalta. Näiden kaikkien seikkojen avulla meidän olisi Euroopassa voitava edistyä Lissabonissa määritellyllä tiellä, jota me kaikki haluamme Tukholmassa vahvistettavan. Niihin mietintöihin, joita käsittelemme Bullmannin ja Gasòliba i Böhmin mietintöihin sisältyy paljon ehdotuksia, jotka ovat sisällöllisesti varsin lähellä yhteenvetoa. Ajatuksemme on, että kaikki nämä vihjeet ja ohjeet, joista joidenkin kohdalla viitataan tiettyihin indikaattoreihin, otetaan huomioon ja että ne analysoidaan, jotta voimme nähdä, missä määrin voimme sisällyttää tuleviin kertomuksiin osan esitetyistä seikoista. Parlamentti on oikeassa, kun se korostaa, että Lissabonin strategian onnistumisessa on kerta kaikkiaan olennaista, että kaikki prosessissa mukana olevat toimijat ovat sitoutuneet siihen. Tässä mielessä ei ole epäilystä, etteivätkö tänään täysistunnossa esitellyt mietinnöt olisi perusluonteisia osatekijöitä ja selvä osoitus parlamentin sitoutumisesta yhteistyöhön Lissabonin prosessin hyväksi, mihin liittyen toivomme kuten sanoin aiemmin että sitä jatketaan ja parannetaan Tukholman päätösten myötä. Viime vuonna Euroopan unioni asetti Lissabonissa mitä esittelijä Bullmann käsitteli ansiokkaasti tavoitteen talouden saattamisesta seuraavan vuosikymmenen aikana maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi, sellaiseksi, joka perustuu tietoon ja jonka avulla pääsemme kestävään taloudelliseen kasvuun sekä työpaikkojen määrän lisääntymiseen ja parempaan sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Esittelijä Bullmann tähdensi tätä kokonaisnäkemystä, johon yhdyn täysin ja johon komissionkin yhteenvedossa luonnollisesti pyritään. Tässä yhteenvetokertomuksessa komissio ei pyri ainoastaan kuvailemaan Lissabonin jälkeen saavutettua edistymistä vaan myös seuraavia tavoitteita. Ja esittelijä Bullmann painotti myös tätä seikkaa. Lissabonissa meille sanottiin: asettakaamme rakenteellisia indikaattoreita, joiden avulla voimme verrata paremmin eri maiden tilannetta. Nizzassa määrittelimme 35 rakenteellista indikaattoria, ja ne ovat yhteenvedon lähtökohtana. On varsin selvää, että ne ovat hyödyllisiä välineitä saavutetun edistymisen arvioimiseksi ja käytännön tavoitteiden kannalta sekä sen kannalta, missä aikataulussa tavoitteet ovat toteutettavissa. Ne myös viittaavat siihen, millaista kehitystä voimme saada lähivuosina aikaan. On totta, että näitä indikaattoreita sellaisina kuin ne määrittelimme ei ole tarkoitettu käytettäväksi ainoastaan yhteenvetokertomuksessa; niitä käytetään myös muissa komission kertomuksissa, kuten esimerkiksi talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen toteuttamisesta juontuvien velvoitteiden soveltamista tai täyttymistä koskevassa kertomuksessa. Kertomuksessa en aio toistaa asiaa on tarkasteltu tällä kaudella toteutunutta myönteisenä pitämäämme edistymistä. On ilmeistä, että on sellaisia seikkoja, kuten edistyminen joidenkin vapauttamisten alalla, jotka ovat ilman muuta ja selvästi myönteisiä asioita. Toisilla aloilla edistyminen on taas liian hidasta. Jos menestys voitaisiin kiteyttää esimerkiksi talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen parempaan kohdentamiseen, Lissabonin tavoitteet huomioon otettuina, tai esimerkiksi sellaisiin aiheisiin, kuten veropaketin hyväksymiseen, eurooppalaisen yhteiskunnan asemaan tai sosiaalisen toimintaohjelman hyväksymiseen Nizzassa, on totta, että joidenkin seikkojen osalta olemme jääneet enemmän jälkeen, ja niistä voitaisiin mainita yhteisöpatentti, Galileo-ohjelma tai muutama muu yhtä merkittävä ala, kuten elinikäisen oppimisen strategia tai veroetuusjärjestelmät, jotka ovat epäilemättä olennaisen tärkeitä kasvun ja työllisyyden kannalta. Joka tapauksessa yhteenvedosta käy selvästi ilmi talouden myönteinen kehitys, viime vuoden kasvu sekä ensi vuoden kasvuennuste ja 2,5 miljoonan työpaikan syntyminen, joka on asiana ilman muuta olennaisen tärkeä. Joka tapauksessa yhteenvedossa pyritään korostamaan, että Lissabonin tavoite on kokonaisvaltainen tavoite, mitä esittelijä Bullmann painotti. Emme voi ajatella ainoastaan kasvua ja unohtaa muita Lissabonin osa-alueita. Kasvu ja makrotaloudellinen vakaus ovat epäilemättä olennaisen tärkeitä seikkoja, mutta sellaisia ovat myös työllisyys ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus."@fi5 ". Monsieur le Président, Monsieur Bullmann, Monsieur Cocilovo, Monsieur Gasòliba i Böhm, je voudrais tout d'abord vous remercier pour l'occasion que m'offre le Parlement de débattre avec vous de la stratégie de Lisbonne, du système que nous avons établi pour contrôler ce qui y a été décidé ainsi que de la manière dont cela est mis en œuvre. Nous reprenons dans ce rapport, comme l'a très bien dit M. Bullmann, une série de propositions spécifiques : dix priorités que la Commission souhaiterait voir approuvées au Conseil européen de Stockholm, afin que nous puissions progresser dans le renforcement de nos engagements en matière de changement structurel et social, ce qui est essentiel si nous voulons une croissance économique durable nous permettant de réduire le chômage et d'améliorer la cohésion. En tant que commissaire responsable des affaires économiques et financières, je voudrais développer plus avant trois points qui me semblent fondamentaux : premièrement, celui qui porte sur le maintien et le renforcement d'un cadre macroéconomique stable. Nous considérons qu'il est important, au-delà de l'objectif précédemment cité de parvenir à cette société fondée sur la connaissance et créant des emplois de meilleure qualité, de parvenir à un environnement stable permettant à moyen terme de respecter les objectifs de stabilité des prix et de finances publiques saines. Dans le contexte économique favorable actuel, malgré le ralentissement de la croissance américaine, nous croyons qu'il faut poursuivre les processus de consolidation fiscale, d'amélioration de la qualité et de la durabilité des finances publiques, en prenant en considération des aspects aussi importants que, par exemple, le vieillissement de la population. Lorsque nous parlons de qualité, nous parlons surtout d'une politique fiscale plus favorable à l'emploi, à la recherche et à l'innovation ainsi qu'aux investissements en capital humain. Lorsque nous parlons de durabilité des finances publiques, nous parlons de la capacité à faire face à de futures obligations. Nous devons renforcer, et c'est là ma deuxième priorité, la potentiel de croissance de l'Union. Il est vrai que de nombreux efforts ont été réalisés en matière de réformes nécessaires afin de continuer dans le sens d'une croissance permanente. Cependant, durant cette période de prospérité, nous avons une occasion unique d'améliorer le marché intérieur des services et d'obtenir de plus grandes ouvertures dans des secteurs tels que l'énergie, les transports ainsi que d'autres secteurs bénéficiant au consommateur. Nous sommes évidemment conscients que tout processus de libéralisation doit être accompagné d'un plan de contrôle de la régulation, qui permettra au final d'obtenir des effets positifs sans impact négatif sur la société. Mon dernier commentaire concerne la croissance de l'emploi et l'augmentation du taux d'activité : il ne faut pas oublier que deux tiers de la différence entre les niveaux de produit intérieur brut des États-Unis et de l'Union européenne sont justement dus à l'utilisation différente du facteur emploi. Il est, par conséquent, fondamental de mettre en œuvre toutes les réformes nécessaires de type fiscal et social, y compris la retraite anticipée, les plans de pensions ou les réglementations du travail pour améliorer cette situation. L'éducation et la formation sont également des éléments essentiels, tout comme les mesures d'encouragement pour les entreprises et les investissements publics, essentiels pour la qualité de l'emploi. Tout cela devrait permettre aux européens d'avancer sur le chemin tracé à Lisbonne, que nous souhaitons tous voir consolidé à Stockholm. Les rapports dont nous parlons, le rapport Bullmann et le rapport Gasòliba i Böhm, avancent un grand nombre de propositions qui sont très proches du contenu du rapport de synthèse. Notre volonté est de prendre en considération toutes ces références et indications, certaines d'entre elles concernant des indicateurs spécifiques, et de les analyser afin de voir dans quelle mesure nous pouvons intégrer une partie des éléments avancés dans de futurs rapports. Le Parlement a raison lorsqu'il souligne que pour atteindre les objectifs de la stratégie de Lisbonne, il est absolument nécessaire d'impliquer tous les acteurs de ce processus. C'est pourquoi les deux rapports qui nous sont présentés aujourd'hui représentent, sans aucun doute, les éléments de base et l'expression claire de l'engagement du Parlement à coopérer au processus de Lisbonne que - comme je l'ai déjà dit - nous espérons voir poursuivi et amélioré à Stockholm. L'année dernière, à Lisbonne, L'Union européenne a défini - comme l'a très bien souligné M. Bullmann - un objectif qui consiste à faire de l'Union, au cours de la prochaine décennie, l'économie la plus compétitive et la plus dynamique du monde, fondée sur la connaissance , capable d'assurer une croissance économique durable, la création de plus d'emplois et une plus grande cohésion sociale. M. Bullmann a insisté sur cette vision globale, vision que je partage absolument et à laquelle répond logiquement le rapport de synthèse de la Commission. Dans ce rapport de synthèse, la Commission tente non seulement de décrire les progrès réalisés depuis Lisbonne mais également ceux qui constituent nos prochains objectifs. M. Bullmann a également insisté sur ce point. À Lisbonne, on nous disait : fixons quelques indicateurs structurels, qui nous permettent de faire une meilleure comparaison de la situation dans les différents pays. À Nice, nous avons défini 35 indicateurs structurels qui sont à la base du rapport de synthèse. Il s'agit sans aucun doute d'outils utiles pour l'évaluation des progrès réalisés, des objectifs concrets définis ainsi que des délais pour les atteindre. Ils représentent également une référence pour les progrès que nous pourrons accomplir au cours des prochaines années. Il est vrai que ces indicateurs, comme nous les avons définis, ne doivent pas être uniquement et exclusivement utilisés dans le rapport de synthèse. Ils seront également utilisés dans d'autres rapports de la Commission, comme dans le rapport concernant l'application ou la mise en œuvre des obligations découlant de la mise en marche des grandes orientations de politique économique. Dans ce rapport - je ne vais pas le répéter -, nous avons souligné les progrès que nous considérons positifs et qui ont été atteints au cours de cette période. Il est évident qu'il y a des éléments, comme les progrès réalisés en matière de libéralisation, qui, sans aucun doute, sont clairement positifs. Dans d'autres cas, les choses avancent plus lentement. Si les bons résultats sont principalement observés, par exemple, en matière d'amélioration des réorientations de la politique économique, tenant compte des objectifs de Lisbonne, ou dans des domaines tels que l'approbation du paquet fiscal, le statut de la société européenne ou l'adoption de l'Agenda social à Nice, il est vrai que certains dossiers avancent moins rapidement, comme le brevet communautaire, le programme Galilée ou d'autres questions aussi importantes que la stratégie d'apprentissage tout au long de la vie ou les systèmes qui sont certainement essentielles pour la croissance et l'emploi. En tout cas, nous soulignons dans le rapport de synthèse le bon comportement de l'économie, la croissance de l'année dernière et celle prévue pour l'année prochaine ainsi que la création de 2,5 millions d'emplois, élément fondamental. Le rapport de synthèse tente d'insister sur le fait que l'objectif de Lisbonne est un objectif global, comme M. Bullmann l'a souligné. Nous ne pouvons pas penser uniquement à la croissance, en oubliant les autres aspects de Lisbonne. La croissance et la stabilité macroéconomiques sont, très certainement, des éléments essentiels, mais l'emploi et la cohésion social en sont tout autant."@fr6 "Signor Presidente, onorevole Bullmann, onorevole Cocilovo, onorevole Gasòliba i Böhm, in primo luogo vorrei ringraziarvi per la possibilità offerta dal Parlamento di discutere insieme la strategia di Lisbona, il sistema da noi definito per verificare le decisioni prese in tale sede e il modo in cui si procede alla loro attuazione. Come ha giustamente rilevato l’onorevole Bullmann, nel rapporto sintetico esponiamo una serie di proposte specifiche, ovvero dieci priorità che la Commissione si augura siano approvate dal Consiglio europeo di Stoccolma, per consentirci di continuare a rafforzare il nostro impegno nei confronti del cambiamento strutturale e sociale, fattore essenziale per una crescita economica sostenibile che ci permetta di ridurre la disoccupazione e di migliorare la coesione. In veste di Commissario responsabile per gli affari economici e finanziari, vorrei approfondire tre punti che mi sembrano rilevanti e, in primo luogo, quello relativo al mantenimento e al rafforzamento di un quadro macroeconomico stabile. Consideriamo importante, oltre all’obiettivo già citato di realizzare una società basata sulla conoscenza e con migliori posti di lavoro, anche conseguire un contesto stabile che permetta di rispettare nel medio termine gli obiettivi di stabilità dei prezzi e di finanze pubbliche sane. Nell’attuale congiuntura economica favorevole, nonostante il rallentamento della crescita americana, riteniamo che si debbano promuovere il processo di consolidamento fiscale ed il miglioramento della qualità e della sostenibilità delle finanze pubbliche, tenendo conto di aspetti di estrema importanza quale, per esempio, l’invecchiamento della popolazione. Quando parliamo di qualità, parliamo soprattutto di una politica fiscale più orientata ad accrescere l’occupazione, promuovere la ricerca e l’innovazione ed incoraggiare gli investimenti nel capitale umano. Quando parliamo di sostenibilità delle finanze pubbliche, parliamo della capacità di far fronte agli obblighi futuri. Dobbiamo rafforzare - e questo è il secondo punto che mi sta a cuore - la crescita potenziale dell’Unione. E’ vero che si sono compiuti notevoli progressi nelle riforme necessarie per procedere secondo un modello di crescita permanente. Tuttavia, durante questo periodo di prosperità economica, abbiamo l’opportunità unica di migliorare il mercato interno dei servizi e di ottenere maggiori aperture nei settori dell’energia, dei trasporti e in altri comparti, da cui potranno trarre beneficio i consumatori. Siamo ovviamente consapevoli del fatto che l’intero processo di liberalizzazione dev’essere accompagnato da un piano di controllo della regolamentazione, che permetta in ultimo di ottenere risultati positivi senza produrre un impatto negativo sulla società. La mia ultima osservazione riguarda l’aumento dell’occupazione e l’incremento del tasso di attività: va ricordato che due terzi della differenza tra il livello del prodotto interno lordo degli Stati Uniti e quello dell’Unione europea si devono proprio al diverso utilizzo della forza lavoro. E’ quindi di assoluta importanza porre in essere tutte le necessarie riforme di ordine fiscale e sociale, compreso il pensionamento anticipato, i piani pensionistici e la normativa del lavoro, che consentano di migliorare la situazione. Anche l’istruzione e la formazione, gli incentivi per le imprese e gli investimenti pubblici sono elementi fondamentali ed essenziali per la qualità dell’occupazione. Tutto ciò dovrebbe permettere agli europei di procedere lungo le linee definite a Lisbona, che desideriamo tutti consolidare a Stoccolma. La relazione Bullmann e la relazione Gasòliba i Böhm, oggi in esame, comprendono un gran numero di proposte che sono molto vicine al contenuto del rapporto sintetico. E’ nostra intenzione prendere in considerazione tutte le informazioni e le indicazioni contenute nelle relazioni, alcune delle quali riguardano gli indicatori specifici, e analizzarle al fine di stabilire in che misura alcuni degli elementi segnalati si possano integrare nelle relazioni future. Il Parlamento ha ragione quando osserva che per la riuscita della strategia di Lisbona è assolutamente essenziale l’impegno di tutti i soggetti interessati al processo. In quest’ottica le due relazioni oggi presentate in seduta plenaria costituiscono, senza alcun dubbio, elementi fondamentali in quanto sono la chiara espressione dell’impegno del Parlamento a cooperare nell’ambito del processo di Lisbona che, come ho detto poc’anzi, ci auguriamo venga portato avanti ed evolva in senso positivo con le decisioni che saranno adottate a Stoccolma. L’anno scorso a Lisbona, come ricordava molto bene l’onorevole Bullmann, l’Unione europea ha stabilito l’obiettivo di diventare, entro il prossimo decennio, l’economia basata sulla conoscenza più competitiva e dinamica del mondo, in grado di realizzare una crescita economica sostenibile con la creazione di nuovi posti di lavoro ed una maggiore coesione sociale. L’onorevole Bullmann ha insistito su questa visione globale, che condivido pienamente e alla quale logicamente risponde il rapporto sintetico della Commissione. In tale rapporto la Commissione intende definire non solo i progressi realizzati in seguito a Lisbona, ma anche i nostri prossimi obiettivi. L’onorevole Bullmann ha rimarcato anche questo punto. A Lisbona ci siamo proposti di fissare alcuni indicatori strutturali che ci permettano di effettuare un miglior confronto delle situazioni nei diversi paesi. A Nizza abbiamo definito 35 indicatori strutturali, che ora fungono da base al rapporto sintetico. Senza dubbio sono strumenti utili per valutare i progressi compiuti, gli obiettivi concreti fissati e le scadenze entro cui realizzarli. Forniscono anche un riferimento per i progressi che possiamo realizzare negli anni a venire. In realtà questi indicatori, così come li concepiamo, non sono destinati ad essere utilizzati soltanto nel rapporto sintetico; la Commissione li utilizzerà anche in altre relazioni, come quella relativa all’applicazione o all’adempimento degli obblighi derivanti dall’attuazione degli orientamenti generali di politica economica. Nel rapporto – non intendo ripeterlo – sono evidenziati i progressi che consideriamo positivi, realizzati durante questo periodo. E’ evidente che vi sono elementi, come l’avanzamento della liberalizzazione di alcuni settori, che senza dubbio sono nettamente positivi. In altri casi, si procede invece con maggiore lentezza. Se il successo si può imperniare, per esempio, su una migliore ridefinizione degli orientamenti di politica economica, tenendo conto degli obiettivi di Lisbona, o su questioni quali l’approvazione del pacchetto fiscale, lo statuto dell’impresa europea o l’adozione dell’agenda sociale di Nizza, è vero che in altri settori siamo molto in ritardo, per esempio per quanto riguarda la patente comunitaria, il programma Galileo o altre questioni altrettanto significative quali la strategia per l’istruzione permanente o i regimi che senza dubbio sono fondamentali per la crescita e l’occupazione. In ogni caso, nel rapporto sintetico si pone in rilievo il buon andamento dell’economia, la crescita dello scorso anno e quella prevista per il prossimo, nonché la creazione di 2,5 milioni di posti di lavoro, aspetto senza dubbio fondamentale. Il rapporto sintetico insiste comunque sul fatto che l’obiettivo di Lisbona sia un obiettivo globale, come ha sottolineato l’onorevole Bullmann. Non possiamo pensare soltanto alla crescita, dimenticando gli altri aspetti di Lisbona. La crescita e la stabilità macroeconomica sono senza dubbio elementi fondamentali, ma lo sono anche l’occupazione e la coesione sociale."@it9 ". Mr President, Mr Bullmann, Mr Cocilovo, Mr Gasòliba i Böhm, first of all I should like to thank you for the chance Parliament is giving me to debate with you the Lisbon strategy, the system we have established to monitor what was decided there and how it is being put into practice. We have included in the synthesis report, as Mr Bullmann has mentioned, a series of specific proposals, ten priorities that the Commission would like to see approved at the Stockholm European Council, so that they will enable us to make progress in strengthening our commitments to structural and social change, which is fundamental for the sustainable economic growth that will enable us to reduce unemployment and improve cohesion. As the Commissioner responsible for Economic and Financial Affairs I should like to say a little more about three points that I think are relevant: first of all, the maintenance and strengthening of a stable macro-economic framework. In addition to the objective already mentioned of achieving a knowledge-based society with better jobs, I believe it is important to achieve a stable environment allowing us to achieve the objectives of price stability and healthy public finances in the medium term. In the current favourable economic climate, despite the slowing of American growth, I believe we have to continue the processes of fiscal consolidation and improving the quality and sustainability of public finances, taking into account aspects as important as the ageing of the population, for instance. When I say quality, I mean especially a fiscal policy aimed more towards creating jobs, supporting research and innovation, and increasing investment in human resources. When I say sustainability of public finances I mean the ability to meet future obligations. The second of my concerns is that we have to strengthen the potential growth of the Union. It is a fact that good progress has been made on the reforms needed so that we can maintain a model of permanent growth. Yet in this period of economic boom we have a unique opportunity to improve the internal market for services and achieve greater openings in sectors such as energy, transport and others that benefit the consumer. We are aware, of course, that any liberalisation process has to be accompanied at the same time by a regulation control plan, which in the end will allow us to achieve positive effects without a negative impact on society. My last comment refers to job creation and a rise in the activity rate: we must remember that two thirds of the difference between the gross domestic product levels of the United States and the European Union is due precisely to the different use of the work factor. It is therefore absolutely fundamental to set in motion all the necessary fiscal and social reforms, including early retirement, pension plans or labour regulations, which will enable us to improve this situation. Also fundamental are elements like education and training, business incentives and also public investment, essential for job quality. All this should enable us Europeans to make progress along the line defined in Lisbon, which we all want to be consolidated in Stockholm. The reports we are dealing with here, the Bullmann report and the Gasòliba i Böhm report, include a large number of suggestions that are very close to the content of the synthesis report. My idea is to take into consideration all these references and indications, some of which refer to specific indicators, and analyse them to see to what extent some of the elements put forward can be incorporated in our future reports. Parliament is right when it points out that for the Lisbon strategy to be successful it is absolutely essential to have the commitment of all the players involved in the process. From this viewpoint the two reports presented to the House today are without any doubt basic elements and a clear expression of Parliament’s commitment to cooperate in the Lisbon process, which – as I said earlier – we hope will continue and improve with the decisions made in Stockholm. Last year in Lisbon, the European Union, as Mr Bullmann has pointed out, set itself a goal which meant achieving over the next decade the most competitive and dynamic knowledge-based economy in the world, allowing us to achieve sustainable economic growth with the creation of more jobs and greater social cohesion. Mr Bullmann has stressed this global vision, a vision that I share absolutely, to which, of course, the Commission’s synthesis report responds. In this synthesis report the Commission not only tries to define the progress made so far since Lisbon but also what our next goals are. And Mr Bullmann has stressed this point too. In Lisbon people said we should set some structural indicators that would enable us to draw a better comparison between the situations in the various countries. In Nice we defined 35 structural indicators, which are the ones the synthesis report is based upon. There is no doubt at all that they are useful tools for seeing the progress that has been made, the concrete objectives defined and the timetables for achieving them. They are also a reference for the progress we can make in the next few years. It is true that in the way we designed them these indicators are not solely for use in the synthesis report; they will also be used in other Commission reports, such as the report on the implementation or fulfilment of the obligations resulting from setting the Broad Economic Policy Guidelines in motion. The report – I am not going to repeat it – highlights what we consider to be the positive progress achieved during this period. There are clearly some elements, such as the progress made on certain liberalisations, that are without any doubt clearly positive. In other cases things are moving too slowly. While success may focus, for instance, on the improved reorientation of the economic policy guidelines, taking the Lisbon objectives on board, or on subjects such as the approval of the taxation package, the European company statute or the adoption of the social Agenda in Nice, it is also true that there are areas where we are lagging behind, such as the Community patent, the Galileo programme, or others as significant as the lifelong learning strategy or the tax benefit systems, which are certainly fundamental for growth and employment. In any case, the synthesis report highlights the good performance of the economy, the growth achieved last year and that expected next year, and the creation of 2.5 million jobs, which is, without any doubt, a fundamental point. In any case, the synthesis report aims to stress that the Lisbon objective is a global objective, as Mr Bullmann has pointed out. We must not just think exclusively about growth and forget about the other aspects of Lisbon. There is no doubt that macro-economic growth and stability are fundamental elements, but employment and social cohesion are too."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, mijnheer Bullmann, mijnheer Cocilovo, mijnheer Gasòliba i Böhm, in de eerste plaats zou ik willen bedanken voor de gelegenheid die het Parlement mij biedt om samen met u te debatteren over de strategie van Lissabon, over het door ons opgestelde systeem voor controle op de aldaar genomen beslissingen en de wijze van tenuitvoerlegging. Zoals de heer Bullmann terecht zei, hebben we in het samenvattend verslag een reeks specifieke voorstellen overgenomen. Het gaat daarbij om tien prioriteiten die de Commissie graag goedgekeurd wil zien op de Europese Raad van Stockholm. Ons doel daarbij is onze toezeggingen ten aanzien van de structurele en sociale veranderingen te consolideren. Deze zijn namelijk van vitaal belang voor een duurzame economische groei waarmee de werkeloosheid kan worden teruggebracht en de samenhang kan worden versterkt. Als commissaris voor Economische en Financiële Zaken zou ik nader willen ingaan op een drietal, in mijn ogen zeer relevante punten. Het eerste punt heeft betrekking op de handhaving en de versterking van een stabiel macro-economisch kader. Wij achten het van belang om, naast de eerder genoemde doelstelling van een op kennis gebaseerde samenleving met kwalitatief goede werkgelegenheid, een stabiele omgeving te creëren waarin op middellange termijn de doelstellingen van prijsstabiliteit en gezonde overheidsfinanciën kunnen worden nagestreefd. Onder de huidige, gunstige economische omstandigheden is het ons inziens, ondanks de vertraagde groei in Amerika, zaak het economische consolidatieproces en het proces ter verbetering van de kwaliteit en de duurzaamheid van de overheidsfinanciën voort te zetten. Daarbij moeten wij een aantal belangrijke aspecten voor ogen houden, zoals de vergrijzing van de bevolking. Bij het gebruik van de term “kwaliteit” in deze context denken we vooral aan een fiscaal beleid dat sterker gericht is op het creëren van werkgelegenheid, op het ondersteunen van onderzoek en innovatie, en op het stimuleren van investeringen in menselijk kapitaal. Bij het gebruik van de term “duurzaamheid” met betrekking tot de overheidsfinanciën denken we aan het vermogen om toekomstige toezeggingen na te komen. Het tweede punt waarop ik zou willen ingaan betreft de noodzaak om de potentiële groei van de Unie te versterken. Bij een aantal hervormingen die onontbeerlijk zijn om de leidraad van permanente groei te kunnen blijven volgen, zijn inderdaad flinke vorderingen gemaakt. Deze periode van economische voorspoed stelt ons echter in de unieke gelegenheid de interne markt voor diensten te optimaliseren en bepaalde sectoren verder open te stellen, zoals de energiesector, de vervoerssector en andere voor de consument belangrijke sectoren. Uiteraard geven we ons er rekenschap van dat elk liberalisatieproces vergezeld dient te gaan van een plan voor controle op de regels, opdat uiteindelijk goede resultaten kunnen worden verkregen zonder schadelijke gevolgen voor de samenleving. Mijn laatste opmerking heeft betrekking op de groei van de werkgelegenheid en de verhoging van de percentages van economische bedrijvigheid. Hierbij wil ik erop wijzen dat het verschil tussen het bruto nationaal product van de Verenigde Staten en dat van de Europese Unie voor tweederde deel voortvloeit uit het verschillend gebruik van de factor arbeid. Derhalve is het van fundamenteel belang dat alle vereiste hervormingen van fiscale en sociale aard worden doorgevoerd. Ik denk daarbij onder meer aan vervroegde uittreding, aan de pensioenstelsels of aan de arbeidswetgeving, waarmee deze situatie kan worden verbeterd. Van essentiële betekenis zijn ook aspecten zoals scholing en vorming, aanmoedigingspremies voor bedrijven en overheidsinvesteringen, die van vitaal belang zijn voor de kwaliteit van de werkgelegenheid. Al deze maatregelen samen zouden ons in Europa in staat moeten stellen om vorderingen te maken op de in Lissabon uitgezette route die wij allen graag in Stockholm geconsolideerd willen zien. De onderhavige verslagen, het verslag-Bullmann en het verslag-Gasòliba i Böhm, behelzen een groot aantal suggesties die ternauwernood afwijken van de inhoud van het samenvattend verslag. Wij zijn van plan al deze referenties en aanwijzingen in overweging te nemen, waarvan sommige betrekking hebben op specifieke indicatoren. Wij zullen nagaan in hoeverre wij een deel van deze voorstellen in toekomstige verslagen kunnen opnemen. Het Parlement heeft gelijk wanneer het erop wijst dat de deelneming van alle bij dit proces betrokken actoren een absolute vereiste is voor het welslagen van de strategie van Lissabon. De twee verslagen die vandaag aan de plenaire vergadering zijn voorgelegd zijn in dat opzicht ongetwijfeld basiselementen. Daaruit blijkt echter tevens dat het Parlement bereid is tot samenwerking bij het proces van Lissabon waarvan wij, zoals ik reeds zei, hopen dat het met de besluiten van Stockholm zal worden voortgezet en verbeterd. Zoals de heer Bullmann zeer terecht uit de doeken heeft gedaan, heeft de Europese Unie zich het vorig jaar in Lissabon ten doel gesteld haar economie gedurende de komende tien jaar om te vormen tot de meest concurrentiekrachtige en dynamische, op kennis gebaseerde economie ter wereld, waarin we duurzame economische groei weten te combineren met meer werkgelegenheid en grotere sociale samenhang. De heer Bullmann heeft deze algemene visie benadrukt, een visie die ik volkomen deel en die uiteraard ook tot uiting komt in het samenvattend verslag van de Commissie. In dit samenvattend verslag wil de Commissie niet alleen vaststellen welke vooruitgang sinds Lissabon is geboekt, maar ook wat onze volgende doelstellingen zijn. Ook dat punt is door de heer Bullmann nadrukkelijk aan de orde gesteld. In Lissabon kregen we te horen: laten we een aantal structurele indicatoren opstellen opdat wij in staat zijn de situaties in de verschillende landen beter met elkaar te vergelijken. In Nice hebben we 35 structurele indicatoren vastgesteld, die ten grondslag liggen aan het samenvattend verslag. Die indicatoren zijn ongetwijfeld nuttige instrumenten om na te gaan welke vooruitgang is geboekt, en welke concrete doelstellingen met de daarvoor noodzakelijke termijnen zijn vastgesteld. Ze vormen eveneens een referentiekader voor de vooruitgang in de komende jaren. Natuurlijk zijn die indicatoren niet uitsluitend opgesteld voor gebruik in het samenvattend verslag; ze zullen ook in andere verslagen van de Commissie worden gebruikt, zoals bijvoorbeeld in het verslag betreffende de toepassing of de naleving van de verplichtingen die voortvloeien uit de tenuitvoerlegging van de algemene richtsnoeren van economisch beleid. In het verslag – ik ga het niet nogmaals herhalen – worden de ons inziens goede vorderingen benadrukt die gedurende deze periode zijn gemaakt. Het is duidelijk dat bepaalde ontwikkelingen, zoals de vooruitgang bij een aantal liberaliseringen, zonder meer gunstig zijn. In andere gevallen verlopen de vorderingen echter in een te traag tempo. Wat betreft de verbeteringen bij de heroriëntering van de richtsnoeren voor het economische beleid mag, in het licht van de doelstellingen van Lissabon, van een succes worden gesproken. Hetzelfde geldt voor andere kwesties, zoals de goedkeuring van het pakket fiscale maatregelen, het statuut van de Europese vennootschap, of de aanneming van de Sociale Agenda in Nice. Er zijn evenwel ook terreinen waarop we een achterstand hebben opgelopen, zoals het communautair octrooi, het GALILEO-programma, en andere belangrijke gebieden zoals de strategie voor het levenslang leren, of de stelsels, die zonder enige twijfel van fundamentele betekenis zijn voor de groei en de werkgelegenheid. In elk geval wordt in het samenvattend verslag de klemtoon gelegd op de gunstige economische ontwikkeling, op de groei van het afgelopen jaar en de voor het komend jaar voorspelde groei, alsook op de verwezenlijking van tweeëneenhalf miljoen arbeidsplaatsen. Dit laatste punt is ongetwijfeld van fundamenteel belang. Het samenvattend verslag stelt nadrukkelijk dat, zoals ook de heer Bullmann heeft opgemerkt, de doelstelling van Lissabon allesomvattend is. We mogen niet uitsluitend de groei in aanmerking nemen en de overige aspecten van Lissabon veronachtzamen. Groei en macro-economische stabiliteit zijn zonder enige twijfel fundamentele aspecten, maar werkgelegenheid en sociale samenhang zijn dat net zo goed."@nl2 ". Senhor Presidente, Senhor Deputado Bullmann, Senhor Deputado Cocilovo, Senhor Deputado Gasòliba i Böhm, em primeiro lugar desejo agradecer-vos a possibilidade que nos é oferecida pelo Parlamento de debater convosco a estratégia de Lisboa, o sistema que estabelecemos para controlar o que aí foi decidido e a forma como está a ser implementado. No relatório de síntese coligimos- conforme o senhor deputado Bullmann disse e bem - uma série de propostas específicas: dez prioridades que a Comissão gostaria de ver aprovadas no Conselho Europeu de Estocolmo, a fim de podermos reforçar os nossos compromissos no sentido de uma mudança estrutural e social, condição de um crescimento económico sustentável que nos permita reduzir as taxas de desemprego e melhorar a coesão. Enquanto Comissário responsável pelo pelouro dos Assuntos Económicos e Financeiros, gostaria de aprofundar três pontos que me parecem relevantes: em primeiro lugar, o que se refere à manutenção e ao reforço de um quadro macroeconómico estável. Reveste-se para nós da maior importância, de par com o objectivo anteriormente referido de alcançar essa sociedade baseada no conhecimento e com melhores empregos, lograr um contexto estável, que nos permita, a médio prazo, respeitar os objectivos da estabilidade e de preços e finanças públicas sãs. No actual contexto económico favorável, não obstante o abrandamento do crescimento americano, entendemos que há que prosseguir na via da consolidação fiscal e da melhoria da qualidade e da sustentabilidade das finanças públicas, tendo em conta aspectos fundamentais como é o caso do envelhecimento da população. Quando falamos de qualidade falamos sobretudo de uma política fiscal mais dirigida para a criação de emprego, para o apoio à investigação e à inovação e para aumentar o investimento em capital humano. Quando falamos de sustentabilidade das finanças públicas estamos a falar de capacidade para fazer face a futuras obrigações. Há que reforçar – e trata-se do segundo ponto em que se centram as minhas preocupações – o crescimento potencial da União Europeia. Sem dúvida, muito se avançou nas reformas necessárias para prosseguir numa via de crescimento permanente. O período de bonança económica que atravessamos oferece-nos uma oportunidade única para melhorar o mercado interno dos serviços e lograr maiores aberturas em sectores como a energia, os transportes e outros, que beneficiem o consumidor. Obviamente, estamos cientes de que todo e qualquer processo de liberalização deve ir de par com um plano de controlo da regulação, por forma a obter efeitos positivos sem um impacto negativo na sociedade. O meu último comentário refere-se ao incremento do emprego e ao aumento da taxa de actividade : cumpre recordar que dois terços da diferença entre os níveis de Produto Interno Bruto dos Estados Unidos e da União Europeia se devem precisamente a uma diferente utilização do factor trabalho. Por conseguinte, é crucial implementar todas as reformas necessárias de tipo fiscal e social, incluindo a reforma antecipada, os planos de pensões ou as regulamentações no âmbito laboral, que nos permitam melhorar esta situação. A educação e a formação, os incentivos destinados às empresas, bem como o investimento público, essencial para a qualidade do emprego, são outros tantos aspectos a ter igualmente em conta. Tudo isto deveria ser de molde a permitir que os europeus avançassem na via definida em Lisboa, que todos pretendemos ver consolidada em Estocolmo. Os relatórios em apreço, o relatório Bullmann e o relatório Gasòliba i Böhm, incluem numerosas sugestões que estão muito próximas do conteúdo do relatório de síntese. É nosso propósito tomar em consideração todas estas referências e indicações - algumas delas remetendo para indicadores específicos - e analisá-las, a fim de verificar em que medida parte dos elementos apresentados poderão ser integrados em relatórios futuros. O Parlamento tem razão ao assinalar que, para que a estratégia de Lisboa seja coroada de êxito, necessitamos em absoluto do empenhamento de todos os actores implicados no processo. Neste sentido, os dois relatórios hoje apresentados ao plenário constituem , sem dúvida alguma, elementos fundamentais e um claro testemunho do compromisso de cooperação do Parlamento no processo encetado em Lisboa, que - conforme disse há pouco - esperamos que prossiga e seja melhorado com as decisões de Estocolmo. No ano passado, em Lisboa, a União Europeia fixou - como referia oportunamente o senhor deputado Bullmann- um objectivo que consistia em lograr na próxima década a economia baseada no conhecimento mais competitiva e dinâmica do mundo, capaz de gerar o crescimento económico sustentável, o pleno emprego e uma maior coesão social . O senhor deputado Bullmann insistiu nesta visão global, visão que partilho em absoluto e a que logicamente responde o relatório de síntese da Comissão. Neste relatório de síntese, a Comissão pretende não só definir os progressos realizados desde o Conselho Europeu de Lisboa até à data, mas também os nossos próximos objectivos, ponto sobre o qual o senhor deputado Bullmann insistiu igualmente. Em Lisboa, diziam-nos: fixemos indicadores estruturais que nos permitam estabelecer uma comparação mais fidedigna entre a situação dos diferentes países. Em Nice, definimos 35 indicadores estruturais, que são aqueles que em que se baseia o relatório de síntese. Trata-se, indubitavelmente de instrumentos úteis para verificar os progressos alcançados, os objectivos concretos definidos e os prazos para a sua consecução. Constituem igualmente uma referência no que respeita aos progressos que é possível realizar nos próximos anos. É certo que estes indicadores, tal como os concebemos, não se destinam única e exclusivamente a ser utilizados no relatório de síntese; sê-lo-ão também noutros relatórios da Comissão, designadamente no relatório relativo à aplicação ou ao cumprimento das obrigações decorrentes da implementação das grandes orientações em matéria de política económica. No relatório em apreço - não irei repeti-lo - salientaram-se os avanços que consideramos positivos, registados durante este período. Elementos há, como os progressos verificados em algumas liberalizações, que, sem dúvida alguma, são claramente positivos. Noutros casos, avança-se com excessiva lentidão. O êxito alcançado no que respeita, por exemplo, a uma melhor reformulação das orientações em matéria de política económica, tendo em conta os objectivos fixados no Conselho Europeu de Lisboa, ou a temáticas como a aprovação do “pacote” fiscal, o estatuto da sociedade europeia ou a adopção da Agenda Social em Nice, não impede que subsistam áreas em que estejamos mais atrasados, como é o caso da patente comunitária, do programa Galileu ou de outros tão significativos como a estratégia de educação permanente ou os sistemas que, sem dúvida alguma, são fundamentais para o crescimento e o emprego. De qualquer modo, no relatório de síntese destaca-se o bom comportamento da economia, o crescimento registado no ano que findou e o previsto para o próximo ano, bem como a criação de 2,5 milhões de postos de trabalho, ponto este que é absolutamente crucial. Seja como for, o relatório de síntese pretende insistir no facto de que o objectivo estabelecido no Conselho Europeu de Lisboa é um objectivo global, como o senhor deputado Bullmann referiu. Não podemos pensar única e exclusivamente no crescimento, esquecendo os outros aspectos fixados em Lisboa. Se bem que o crescimento e a estabilidade macroeconómica sejam, sem dúvida alguma, elementos fundamentais, o emprego e a coesão social são-no também."@pt11 "Herr talman, herr Bullman, herr Cocilovo, herr Gasòliba i Böhm! Jag vill börja med att tacka er för den möjlighet vi har fått av parlamentet att tillsammans med er diskutera Lissabonstrategin, det system vi har inrättat för att kontrollera det som beslutades i Lissabon och hur det förverkligas i praktiken. Rapporten med sammanfattning innehåller, precis som Bullman nämnde, en rad konkreta förslag: tio prioriterade frågor som kommissionen har som mål att Europeiska rådet i Stockholm skall godkänna, så att vi kan fortsätta stärka våra åtaganden i form av strukturella och sociala förändringar som är avgörande för en hållbar ekonomisk tillväxt som gör att vi kan minska arbetslösheten och stärka sammanhållningen. Som kommissionär för ekonomiska och monetära frågor vill jag ta upp ytterligare tre frågor som jag finner relevanta: för det första bevarandet och stärkandet av stabila makroekonomiska ramar. Vi anser att det är viktigt att, bortsett från det tidigare nämnda målet, skapa ett kunskapsbaserat samhälle med bättre arbetstillfällen, en stabil miljö som på medellång sikt gör det möjligt att iaktta målen med prisstabilitet och sunda offentliga finanser. I den nuvarande gynnsamma ekonomiska situationen, trots att den amerikanska tillväxten sker i långsammare takt, anser vi att vi bör fortsätta processen med en skattekonsolidering och en förbättring av de offentliga finansernas kvalitet och hållbarhet, genom att beakta sådana viktiga aspekter som exempelvis den åldrande befolkningen. När vi talar om kvalitet talar vi framför allt om en skattepolitik i syfte att skapa sysselsättning, stödja forskning och innovation och öka investeringarna i mänskligt kapital. När vi talar om de offentliga finansernas hållbarhet talar vi om förmågan att möta framtida åtaganden. Den andra fråga jag vill ta upp är att vi måste stärka unionens potentiella tillväxt. Vi har kommit långt med de reformer som krävs för att gå i riktning mot en konstant tillväxt. Vi har under denna högkonjunktur emellertid enastående möjligheter att förbättra den inre marknaden för tjänster och uppnå en större öppenhet på områden som energi, transporter och andra områden som är till konsumenternas fördel. Vi är uppenbarligen medvetna om att varje avregleringsprocess måste åtföljas av en plan för kontroll av regleringen som gör det möjligt till slut att uppnå positiva effekter utan negativa konsekvenser för samhället. Min sista kommentar gäller ökningen av sysselsättningen och antalet arbetstagare: det bör påpekas att två tredjedelar av skillnaden i bruttonationalinkomsten mellan Förenta staterna och Europeiska unionen beror på skillnaden i användningen av arbetsfaktorn. Därför är det nödvändigt att starta alla skatte- och samhällsreformer som krävs, inklusive förtidspensionering, pensionsplaner eller arbetsbestämmelser som innebär att situationen kan förbättras. Andra viktiga faktorer är praktisk och teoretisk utbildning, stimulans av företag och även av offentliga investeringar, som är avgörande för sysselsättningens kvalitet. Allt detta bör göra det möjligt för oss européer att utvecklas i linje med det som fastställdes i Lissabon, och som vi alla hoppas kommer att befästas i Stockholm. De betänkanden vi nu behandlar, Bullmans betänkande och Gasòliba i Böhms betänkande, innehåller många förslag som ligger nära innehållet i kommissionens sammanfattande rapport. Vi har för avsikt att beakta alla dessa hänvisningar och påpekanden, varav vissa gäller särskilda indikatorer, och analysera dessa för att se i vilken utsträckning vi i de framtida rapporterna kan införliva delar av det som har lagts fram. Parlamentet har rätt när det påpekar att åtaganden från samtliga aktörer som är involverade i processen är avgörande för att Lissabonstrategin skall lyckas. Därför är de två betänkanden som i dag läggs fram i parlamentet utan tvekan grundläggande faktorer och ett tydligt uttryck för parlamentets löfte om samarbete i Lissabonprocessen som – och det sade jag tidigare – vi hoppas skall fortsätta och förbättras i och med besluten i Stockholm. Förra året antog Europeiska unionen i Lissabon – så som Bullman tydligt visar – ett mål i syfte att under nästa årtionde bli den mest konkurrenskraftiga och dynamiska ekonomin i världen, som är kunskapsbaserad och ger en hållbar ekonomisk tillväxt i och med en ökad sysselsättning och en starkare social sammanhållning. Bullman har framhållit detta globala synsätt, ett synsätt som jag helt delar helt, och som naturligt nog motsvaras av kommissionens sammanfattande rapport. I denna sammanfattande rapport har kommissionen inte bara för avsikt att fastställa de framsteg som har skett sedan Lissabon och fram till i dag, utan även vilka de kommande målen är. Även den frågan har Bullman lyft fram. I Lissabon sades det: låt oss anta vissa strukturindikatorer, så att vi kan göra en bättre jämförelse av situationen i de olika länderna. I Nice definierade vi 35 strukturindikatorer som ligger till grund för rapporten med sammanfattning. Det är utan tvekan användbara instrument för att få veta vilka framsteg som har uppnåtts, vilka konkreta mål som har antagits och tidsramarna för att uppfylla dessa. Det ger oss även information beträffande de möjliga framstegen de närmaste åren. Dessa indikatorer, så som vi ser dem, är inte endast till för att utnyttjas i rapporten med sammanfattning; de kommer också att utnyttjas i andra rapporter från kommissionen, till exempel i rapporten om tillämpande eller uppfyllande av skyldigheterna till följd av de allmänna riktlinjer för den ekonomiska politiken som har initierats. I rapporten – jag skall inte upprepa det – beskrivs de framsteg vi bedömer som positiva och som har skett under perioden. Det är uppenbart att det finns faktorer, som till exempel framgångarna med avregleringen på vissa områden, som utan tvekan är positiva. I andra avseenden går det för långsamt. Framgångarna gäller i första hand en bättre omorientering av riktlinjerna för den ekonomiska politiken, med tanke på målen i Lissabon, eller frågor som antagandet av skattepaketet, stadgarna för det europeiska samhället eller antagandet av den sociala dagordningen i Nice. På vissa områden släpar vi efter, som till exempel gemenskapspatenten, Galileoprojektet och andra lika viktiga områden som utbildningsstrategin och systemen för som utan tvekan är avgörande för tillväxten och sysselsättningen. Hur som helst poängteras i rapporten med sammanfattning att det har gått bra med ekonomin, förra årets tillväxt och den tillväxt som förutspås i år och skapandet av 2,5 miljoner arbetstillfällen, som utan tvekan är en avgörande punkt. Hur som helst framhålls i rapporten att målsättningen från Lissabon är en global målsättning, precis som Bullman påpekade. Vi får inte enbart tänka på tillväxten och glömma andra aspekter från Lissabon. Tillväxten och den makroekonomiska stabiliteten är utan tvekan viktiga faktorer, men det är även sysselsättningen och den sociala sammanhållningen."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 "Comisión"12 "Solbes,"12 "tax benefit"13,1,12,7,11,9,6 "tax benefit-"2

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph