Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-02-13-Speech-2-254"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010213.10.2-254"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Voorzitter, er is in dit Parlement al heel veel gezegd over genetische modificatie. Sommigen van ons geloven in een glorieuze toekomst voor de biotechnologie. Anderen zijn sceptisch en wijzen op de gevaren, op de risico's en op de wetenschappelijke onzekerheid.
In kwesties rond GMO's heeft het Europees Parlement drie opdrachten. Een eerste opdracht van het Parlement is een visie creëren. Een visie die richting geeft en draagvlak heeft. Juist daarmee heeft het Parlement veel moeite gehad. De parlementaire meerderheid zwenkt heen en weer tussen de positie van NGO's en het bedrijfsleven, gegeven de polarisatie zijn goede toelatingsprocedures een noodzaak, procedures die veiligheid garanderen, de consument en het milieu bescherming bieden en het voorzorgsbeginsel respecteren.
De herziening van de 90/220 richtlijn geeft een goede balans. Inderdaad, de beste ter wereld. Ik denk dat wij met de rapporteur trots kunnen zijn op het onderhandelingsresultaat.
De tweede opdracht is besluiten nemen en besluiten mogelijk te maken. Wij moeten een einde maken aan de rechtsonzekerheid binnen de industrie. Voor de industrie is er de laatste jaren een lastige situatie ontstaan. Er is een feitelijk moratorium, maar er is nooit toe besloten. Deze situatie moeten wij doorbreken, maar dat kan alleen als er voldoende waarborgen voor de consumenten bestaan als wij ook de consumenten rechtszekerheid bieden. Consumenten moeten een keuze hebben en de Commissie moet hier voor garanties bieden.
De derde opdracht van het Parlement is verantwoording nemen. Als wij mogen ja zeggen, moeten wij ook de verantwoording willen dragen. Wij kunnen ons ja motiveren door erop te wijzen dat de oude situatie slechter was en dat in de nieuwe situatie het moratorium mogelijk blijft. Maar wat mij betreft moeten wij ook durven zeggen dat wij met deze richtlijn voldoende waarborgen hebben ingebouwd om de biotechnologie in Europa een kans te geven.
Per product moet bekeken worden of het voldoet, maar onze verantwoordelijkheid houdt hier niet op. Het Parlement moet blijven aandringen op een vorm van maatschappelijk toezicht op biotechnologie. De afweging mag zich niet beperken tot veiligheid alleen. Het maatschappelijk nut van biotechnologische uitvindingen moet een plaats krijgen binnen de afweging van overheden en bedrijfsleven, zodat wij een stap voorbij veiligheid kunnen zetten. Daar zijn consumenten overal ter wereld, maar ook de industrie bij gebaat."@nl2
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, der er sagt meget i Parlamentet om genetisk modifikation. Nogle af os tror på en gloriøs fremtid for bioteknologien. Andre er skeptiske og peger på farerne, risiciene og den videnskabelige usikkerhed.
I spørgsmålet om GMO'er har Parlamentet tre opgaver. For det første at skabe en vision, som viser vej og er bæredygtig. Det har Parlamentet netop haft svært ved. Flertallet i Parlamentet svinger imellem ngo'ernes stilling og erhvervslivets stilling. Polariseringen taget i betragtning er gode tilladelsesprocedurer en nødvendighed, og det skal være procedurer, som garanterer sikkerhed, beskytter forbrugerne og miljøet og respekterer forsigtighedsprincippet.
Revisionen af direktiv 90/220/EØF giver en god balance. Den bedste i verden. Jeg mener, at vi sammen med ordføreren kan være stolte af forligsresultatet.
Den anden opgave er at træffe og muliggøre beslutninger. Den manglende retssikkerhed inden for industrien skal ophøre. Industrien er i de seneste år havnet i en vanskelig situation. I praksis gælder et forbud, men det er aldrig blevet vedtaget. Denne situation skal ophøre, men det er kun muligt, hvis der er tilstrækkelige garantier for forbrugerne, hvis vi også tilbyder forbrugerne retssikkerhed. Forbrugerne skal kunne vælge, og det skal Kommissionen sikre.
Parlamentets tredje opgave er at påtage sig sit ansvar. Hvis vi siger ja, skal vi også bære ansvaret. Vi kan motivere vores ja ved at pege på, at den gamle situation var dårligere, og at et officielt forbud stadigvæk er muligt i den nye situation. Efter min mening bør vi også sige, at vi med dette direktiv har indbygget tilstrækkelige garantier til at give bioteknologien i Europa en chance.
For hvert enkelt produkt skal det undersøges, om det opfylder betingelserne, men vores ansvar stopper ikke her. Parlamentet skal hele tiden slå til lyd for en form for samfundskontrol med bioteknologien. Afvejningen må ikke begrænses til sikkerhed. Den samfundsmæssige nytte af bioteknologiske resultater skal have en plads i statens og erhvervslivets afvejning, så vi kan tage et skridt forbi sikkerheden. Det er til fordel for forbrugerne i hele verden, men også for industrien."@da1
"Herr Präsident! Das Thema Genmanipulation ist in diesem Parlament schon ausführlich erörtert worden. Einige von uns sagen der Biotechnologie eine glanzvolle Zukunft voraus, andere sind skeptisch und verweisen auf die Gefahren, auf die Risiken und darauf, wie unsicher die Aussagen der Wissenschaftler sind.
Im Zusammenhang mit GVO obliegen dem Europäischen Parlament drei Aufgaben. Erstens muss es ein Konzept entwickeln. Ein richtungsweisendes Konzept, das eine solide Grundlage schafft. Gerade damit hat sich das Parlament sehr schwer getan. Die Mehrheit des Parlaments ist unschlüssig, ob sie sich auf die Position der NRO oder auf die der Wirtschaft begeben soll. Angesichts der bestehenden Gegensätze bedarf es seriöser Zulassungsverfahren, Verfahren, die Sicherheit garantieren, den Verbraucher- und Umweltschutz gewährleisten und das Vorsorgeprinzip wahren.
Die neue Richtlinie zur Aufhebung der Richtlinie 90/220/EWG ist gut ausgewogen. Sie bietet in der Tat die beste Balance weltweit. Der Berichterstatter und wir können meines Erachtens auf das Verhandlungsergebnis stolz sein.
Die zweite Aufgabe besteht darin, selbst Entscheidungen zu treffen und anderen Entscheidungen zu ermöglichen. Die Rechtsunsicherheit in der Industrie muss beendet werden. Für sie ist in den vergangenen Jahren eine schwierige Lage entstanden. Es besteht ein de-facto-Moratorium, das allerdings nie beschlossen worden ist. Dieser Situation muss abgeholfen werden, was aber nur möglich ist, wenn es für die Verbraucher ausreichende Garantien gibt und wir auch für sie Rechtssicherheit schaffen. Den Verbrauchern muss es möglich sein, zu entscheiden, und dafür muss die Kommission Garantien bieten.
Die dritte Aufgabe des Parlaments betrifft die Übernahme von Verantwortung. Wenn wir dem zustimmen, müssen wir auch bereit sein, Verantwortung zu tragen. Unser Jawort können wir mit dem Hinweis darauf begründen, dass die alte Situation ungünstiger war und in der neuen das Moratorium als Möglichkeit bestehen bleibt. Wir sollten aber auch den Mut haben zu sagen, mit dieser Richtlinie bieten wir ausreichende Garantien, um der Biotechnologie in Europa eine Chance zu geben.
Jedes Produkt muss daraufhin überprüft werden, ob es den Anforderungen genügt, aber unsere Verantwortung reicht weiter. Das Parlament muss weiterhin auf einer Art gesellschaftlicher Kontrolle der Biotechnologie bestehen. Bei Abwägungen darf es nicht nur um die Sicherheit gehen. Die Behörden und die Wirtschaft müssen in ihre Überlegungen den gesellschaftlichen Nutzen biotechnologischer Erfindungen einbeziehen, um so Fortschritte bei der Sicherheit erzielen zu können. Das gereicht den Verbrauchern in aller Welt, aber auch der Industrie zum Vorteil."@de7
") Κύριε Πρόεδρε, ειπώθηκαν ήδη πολλά εδώ στο Κοινοβούλιο σχετικά με τους γενετικά τροποποιημένους οργανισμούς. Ορισμένοι από εμάς πιστεύουν στο λαμπρό μέλλον της βιοτεχνολογίας, ενώ άλλοι είναι διστακτικοί και υπογραμμίζουν τους κινδύνους που υπάρχουν καθώς και την επιστημονική αβεβαιότητα.
Σε ζητήματα σχετικά με ΓΤΟ το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο έχει τρία καθήκοντα. Ένα πρώτο καθήκον του Κοινοβουλίου είναι η δημιουργία μίας προοπτικής, μίας προοπτικής η οποία να προσφέρει κατευθύνσεις και να δημιουργεί μία βάση για συνέχεια των συζητήσεων. Στο σημείο αυτό ακριβώς, το Κοινοβούλιο αντιμετώπισε σημαντικές δυσκολίες. Η πλειοψηφία του Κοινοβουλίου δεν ξέρει τι να αποφασίσει μεταξύ της θέσης των ΜΚΟ και των επιχειρήσεων. Δεδομένης της πόλωσης απαιτούνται οι κατάλληλες διαδικασίες για την παροχή άδειας, διαδικασίες οι οποίες να εγγυώνται την ασφάλεια και να εξασφαλίζουν την προστασία του καταναλωτή και του περιβάλλοντος σεβόμενες την αρχή της πρόληψης.
Η αναθεώρηση της οδηγίας 90/220 προσφέρει την κατάλληλη ισορροπία. Πράγματι, είναι το καλύτερο που θα μπορούσε να συμβεί. Πιστεύω ότι μπορούμε να συμμεριστούμε την υπερηφάνεια του εισηγητή για το αποτέλεσμα των διαπραγματεύσεων.
Το δεύτερο καθήκον του Κοινοβουλίου είναι να λαμβάνει αποφάσεις και να καθιστά δυνατή τη λήψη αποφάσεων. Θα πρέπει να θέσουμε τέλος στη νομική ανασφάλεια που επικρατεί στον κλάδο. Δημιουργήθηκε μία δυσχερής κατάσταση τα τελευταία χρόνια. Επικρατεί ένα de facto μορατόριουμ, ωστόσο δεν αποφασίστηκε ποτέ επίσημα κάτι τέτοιο. Θα πρέπει να θέσουμε τέλος σε αυτή την κατάσταση, ωστόσο κάτι τέτοιο είναι δυνατό μόνον εφόσον υπάρχουν επαρκείς εγγυήσεις για τους καταναλωτές και εφόσον τους προσφέρουμε νομική ασφάλεια. Αυτοί θα πρέπει να έχουν τη δυνατότητα επιλογής και η Επιτροπή θα πρέπει να τους εξασφαλίζει τις απαραίτητες εγγυήσεις.
Το τρίτο καθήκον του Κοινοβουλίου είναι η ανάληψη ευθυνών. Εφόσον κάνουμε κάτι δεκτό, θα πρέπει να αναλαμβάνουμε και τις ευθύνες για την απόφασή μας. Μπορούμε να δικαιολογούμε τη θετική μας απόφαση υπογραμμίζοντας ότι η παλαιότερη κατάσταση ήταν χειρότερη και ότι η νέα κατάσταση καθιστά δυνατό αυτό το μορατόριουμ. Πιστεύω ωστόσο ότι θα πρέπει να τολμούμε να αναφέρουμε ότι στην οδηγία αυτή έχουμε περιλάβει επαρκείς εγγυήσεις προκειμένου να δώσουμε μία ευκαιρία στη βιοτεχνολογία στην Ευρώπη.
Θα πρέπει να εξεταστεί ανά προϊόν εάν αυτό ανταποκρίνεται στις ισχύουσες προδιαγραφές, ωστόσο η ευθύνη μας δεν σταματά εδώ. Το Κοινοβούλιο θα πρέπει να εξακολουθεί να ζητά μία μορφή κοινωνικού ελέγχου στη βιοτεχνολογία. Ο στόχος αυτός δεν θα πρέπει να περιορίζεται αποκλειστικά στην ασφάλεια. Η κοινωνική χρήση των εφευρέσεων της βιοτεχνολογίας θα πρέπει να περιληφθεί στην πολιτική του κράτους και των επιχειρήσεων, έτσι ώστε να κάνουμε ένα βήμα πέρα από την ασφάλεια. Κάτι τέτοιο θα είναι προς όφελος των καταναλωτών ολόκληρου του πλανήτη, καθώς επίσης και της βιομηχανίας."@el8
"Mr President, we have already talked a great deal about genetic modification here in Parliament. Some of us believe that biotechnology has a glorious future ahead, whilst others are sceptical and point to the dangers, the risks and the scientific uncertainty.
Parliament has three tasks when it comes to the issues surrounding GMOs, the first being to create a vision. A vision that points the way and is broadly based. That is precisely what Parliament has had such a struggle with. The parliamentary majority swings back and forth between the position of NGOs and that of the business community. Given the polarisation of opinion, sound admission procedures are a must, i.e. procedures that guarantee safety, afford the consumer and the environment protection and uphold the precautionary principle.
The review of Directive 90/220 strikes a good balance, the best in the world in fact. I think that we, together with the rapporteur, can be proud of the negotiated outcome.
Our second task is to take decisions and to foster decision making. We must put an end to all the legal uncertainty within the industry. A tricky situation has arisen within the industry in recent years. There is a
moratorium but no decision has ever been taken to this effect. We must make a breakthrough here, but this will only be possible if there are sufficient safeguards for consumers and if we can offer them legal certainty. Consumers must have a choice and the Commission must provide guarantees to this effect.
Parliament’s third task is to take responsibility. If we want to give the go-ahead, then we must also be prepared to take the responsibility that goes with it. Why not give ourselves some encouragement by pointing out that the old situation was worse and that it will be possible for there to be a moratorium in the new situation. But as I see it, we must also have the courage to say that with this directive, we have incorporated sufficient safeguards to give biotechnology a chance in Europe.
Each product must be examined in order to ascertain whether it satisfies requirements, but our responsibility goes further than that. Parliament must continue to press for a form of monitoring of the social implications of biotechnology. The assessment must not be restricted to matters of safety alone. The usefulness to society of biotechnological inventions must form part of the assessment carried out by governments and the business community, so that we can go a step beyond the safety aspect. This will benefit consumers all over the world, as well as industry."@en3
"(NL) Señor Presidente, en este Parlamento se ha hablado mucho acerca de la manipulación genética. Alguno de nosotros cree en un futuro glorioso para la biotecnología. Otros se muestran escépticos y apuntan hacia los peligros, los riesgos y la incertidumbre científica.
En las cuestiones relacionadas con los OMG, el Parlamento Europeo debe cumplir tres funciones. La primera tarea del Parlamento consiste en generar un punto de vista. Un punto de vista que indique la dirección que se debe seguir y que siente las bases del desarrollo. Es precisamente en este punto donde el Parlamento se ha encontrado con muchas dificultades. La mayoría parlamentaria oscila entre la postura de las ONG y las empresas generando una polarización que requiere procedimientos de aprobación adecuados, que garanticen la seguridad, protejan al consumidor y al medio ambiente y respeten el principio de la prevención.
La revisión de la directiva 90/220 es equilibrada. Efectivamente, es la mejor del mundo. Creo que, junto con el ponente, nos podemos sentir orgullosos del resultado de las negociaciones.
La segunda tarea consiste en adoptar resoluciones y posibilitar las resoluciones adoptadas. Debemos poner fin a la incertidumbre jurídica del sector. El sector se ha visto afectado en los últimos años por una situación incómoda. Existe una moratoria
aunque nunca se haya acordado. Debemos acabar con esta situación, aunque sólo se puede conseguir si existen suficientes garantías para los consumidores y si somos capaces de ofrecer a estos mismos consumidores suficiente seguridad jurídica. Los consumidores deben tener elección y la Comisión se debe encargar de ofrecer las correspondientes garantías.
La tercera tarea del Parlamento consiste en asumir la responsabilidad. Si mañana votamos afirmativamente, debemos asumir la responsabilidad que ello conlleva. Podemos razonar nuestra elección afirmando que la situación anterior era peor y que la nueva situación sigue posibilitando la moratoria. Sin embargo, personalmente creo que debemos atrevernos a afirmar que esta directiva recoge suficientes garantías para conceder una oportunidad a la biotecnología en Europa.
Se debe analizar si todos los productos se ajustan a lo establecido pero aquí no acaba nuestra responsabilidad. El Parlamento debe seguir insistiendo para que exista una especie de control social sobre la biotecnología. Los criterios no deben limitarse a los aspectos ligados con la seguridad. La utilidad social de los avances biotecnológicos debe considerarse a la hora de realizar el análisis por parte de las administraciones y las empresas de forma que vayamos más allá de la seguridad. Esto no sólo beneficia a los consumidores de todo el mundo, sino también al propio sector."@es12
"Arvoisa puhemies, parlamentissa on jo sanottu paljon geneettisestä muuntelusta. Jotkut meistä uskovat biotekniikan loistavaan tulevaisuuteen. Toiset ovat epäluuloisia ja viittaavat vaaroihin, riskeihin ja tieteelliseen epävarmuuteen.
Euroopan parlamentilla on kolme tehtävää GMO:ita koskevissa asioissa. Parlamentin ensimmäinen tehtävä on luoda tulevaisuudenkuva, joka antaa suunnan ja jolla on perusta. Parlamentilla on ollut paljon vaikeuksia juuri tässä asiassa. Parlamentin enemmistö horjuu edestakaisin kansalaisjärjestöjen ja liike-elämän kantojen välillä, ja tämän kahtiajaon vuoksi tarvitaan välttämättä hyviä hyväksymismenettelyjä, jotka takaavat turvallisuuden, suojelevat kuluttajaa ja ympäristöä sekä kunnioittavat ennalta varautumisen periaatetta.
Direktiivin 90/220 muuttaminen tarjoaa hyvän tasapainon, itse asiassa parhaan maailmassa. Mielestäni voimme olla esittelijän kanssa ylpeitä neuvottelutuloksesta.
Toinen tehtävä on tehdä päätöksiä ja mahdollistaa päätökset. Meidän täytyy tehdä loppu teollisuuden oikeudellisesta epävarmuudesta. Viime vuosien aikana syntynyt tilanne on vaikea teollisuuden kannalta. Käytännössä on voimassa lykkäys, mutta siitä ei ole koskaan päätetty. Meidän täytyy tehdä läpimurto tässä tilanteessa, mutta se on mahdollista vain siinä tapauksessa, että kuluttajille on olemassa riittävät takuut ja jos tarjoamme myös kuluttajille oikeusvarmuuden. Kuluttajilla täytyy olla valinnanmahdollisuus, ja komission täytyy tarjota siihen takeet.
Parlamentin kolmas tehtävä on vastuun ottaminen. Jos voimme sanoa kyllä, meidän täytyy myös haluta kantaa vastuu. Voimme perustella myönteisen kantamme viittaamalla siihen, että vanha tilanne oli huonompi ja että uudessa tilanteessa lykkäys pysyy mahdollisena. Mielestäni meidän on myös uskallettava sanoa, että olemme luoneet tällä direktiivillä riittävät takeet antaaksemme eurooppalaiselle biotekniikalle mahdollisuuden.
On tarkasteltava tuote tuotteelta, ovatko takeet riittäviä, mutta meidän vastuumme ei lopu tähän. Parlamentin täytyy edelleen vaatia biotekniikan yhteiskunnallista valvontaa. Tarkastelussa ei saa rajoittua pelkästään turvallisuuteen. Bioteknisten keksintöjen yhteiskunnallisen hyödyn täytyy saada osansa viranomaisten ja liike-elämän suorittamassa tarkastelussa, jotta voimme ottaa askeleen eteenpäin turvallisuudessa. Siitä on hyötyä kuluttajille mutta myös teollisuudelle kaikkialla maailmassa."@fi5
"Monsieur le Président, beaucoup de choses ont déjà été dites dans ce Parlement à propos des modifications génétiques. Certains parmi nous croient qu’un avenir glorieux attend la biotechnologie. D’autres sont sceptiques et insistent sur les dangers, sur les risques et sur l’incertitude scientifique.
Concernant toutes les questions qui ont trait aux OGM, le Parlement européen a trois missions. La première de celles-ci consiste à engendrer une perspective. Une perspective qui offre une orientation et une base. C’est précisément sur ce point que le Parlement a eu beaucoup de peine. La majorité parlementaire oscille constamment entre la position des ONG et celle du secteur industriel. Étant donné cette polarisation, des procédures d’autorisation efficaces sont une nécessité, des procédures qui garantissent à la fois la protection du consommateur et celle du milieu en respectant le principe de précaution.
La révision de la directive 90/220 offre un bon équilibre. Le meilleur des mondes, en effet. Je pense que, comme le rapporteur, nous pouvons être fiers du résultat de la conciliation.
La deuxième mission consiste à prendre des décisions et à rendre possible leur mise en application. Nous devons mettre un terme à l’incertitude juridique régnant dans l’industrie. Il s’est créé une situation pénible pour l’industrie ces dernières années. Il existe un moratoire de fait, mais rien n’a encore été décidé. Nous devons mettre fin à cette situation, mais cela ne peut se faire que s’il existe des garanties suffisantes pour les consommateurs et si nous leur offrons aussi la sécurité juridique. Les consommateurs doivent avoir le choix et la Commission doit fournir des garanties.
La troisième mission du Parlement est d’assumer sa responsabilité. Si nous osons dire oui, nous devons aussi accepter d’en porter la responsabilité. Nous pouvons nous encourager en remarquant que la situation antérieure était pire et que, dans la nouvelle situation, le moratoire reste possible. Toutefois, en ce qui me concerne, nous devons aussi oser affirmer que nous avons incorporé suffisamment de garanties dans cette directive pour donner une chance à la biotechnologie en Europe.
Pour chaque produit, il convient de s’interroger si les précautions suffisantes ont été prises, mais notre responsabilité ne s’arrête pas là. Le Parlement doit continuer à insister pour qu’une forme de surveillance puisse être exercée par la société sur la biotechnologie. L’évaluation ne peut se limiter à l’aspect de la seule sécurité. L’utilité sociale des découvertes biotechnologiques doit avoir sa place dans l’évaluation opérée par les autorités et par les entreprises ; ainsi, nous irons plus loin que les considérations de pure sécurité. Et ce sera pour le plus grand avantage des consommateurs partout dans le monde, mais même de l’industrie."@fr6
"Signor Presidente, molto si è già detto in quest'Aula sulla modificazione genetica. Alcuni di noi credono in un glorioso futuro delle biotecnologie, altri sono scettici e ne denunciano i rischi, i pericoli e l'incertezza scientifica.
Nelle materie attinenti agli OGM il Parlamento europeo ha tre compiti da svolgere. Il primo è quello di elaborare una prospettiva che indichi la direzione di marcia e goda di ampio sostegno. Ma proprio nella realizzazione di questo compito il Parlamento ha incontrato gravi difficoltà: la maggioranza parlamentare tentenna tra la posizione delle ONG e quella del mondo economico, ma tale polarizzazione impone la necessità di procedure di autorizzazione valide, che garantiscano la sicurezza, proteggano i consumatori e l'ambiente e rispettino il principio di precauzione.
Il bilancio della revisione della direttiva 90/220 è positivo, anzi, non poteva risultare più soddisfacente. Insieme al relatore, ci dichiariamo fieri del risultato della trattativa.
Il secondo compito del Parlamento è quello di adottare e di rendere possibili delle decisioni. Dobbiamo porre fine alla situazione di insicurezza giuridica venutasi a creare negli ultimi anni e in cui versa l'industria. Essa si è rivelata inopportuna per le aziende del settore, perché queste vivevano
una moratoria a cui però non è mai venuta ad aggiungersi nessuna decisione. Dobbiamo spezzare questa immobilità, ma potremo farlo solo a condizione di fornire ai consumatori garanzie sufficienti ed anche una sicurezza giuridica. I consumatori hanno il diritto di poter scegliere e la Commissione deve fornire le garanzie necessarie.
Il terzo compito del Parlamento è quello di assumere le proprie responsabilità. Se vogliamo acconsentire dobbiamo anche accettare di assumercene la responsabilità. Possiamo giustificare la nostra decisione ricordando che la situazione precedente era peggiore, mentre quella attuale non pregiudica la possibilità di una moratoria. Ma personalmente ritengo si debba anche avere il coraggio di sostenere che con questa direttiva abbiamo introdotto garanzie sufficienti affinché in Europa si dia un'opportunità alle biotecnologie.
Si deve esaminare la conformità di ogni singolo prodotto, ma le nostre responsabilità non si esauriscono qui. Il Parlamento deve continuare ad insistere affinché sulle biotecnologie si crei una forma di controllo sociale. Non se ne deve infatti analizzare solo la sicurezza; le valutazioni delle autorità e del mondo economico devono anzi contemplare anche il criterio dell'utilità sociale delle invenzioni biotecnologiche, consentendo così di superare il mero criterio di sicurezza a beneficio dei consumatori del mondo intero, ma anche dell'industria."@it9
"Mr President, we have already talked a great deal about genetic modification here in Parliament. Some of us believe that biotechnology has a glorious future ahead, whilst others are sceptical and point to the dangers, the risks and the scientific uncertainty.
Parliament has three tasks when it comes to the issues surrounding GMOs, the first being to create a vision. A vision that points the way and is broadly based. That is precisely what Parliament has had such a struggle with. The parliamentary majority swings back and forth between the position of NGOs and that of the business community. Given the polarisation of opinion, sound admission procedures are a must, i.e. procedures that guarantee safety, afford the consumer and the environment protection and uphold the precautionary principle.
The review of Directive 90/220 strikes a good balance, the best in the world in fact. I think that we, together with the rapporteur, can be proud of the negotiated outcome.
Our second task is to take decisions and to foster decision making. We must put an end to all the legal uncertainty within the industry. A tricky situation has arisen within the industry in recent years. There is a
moratorium but no decision has ever been taken to this effect. We must make a breakthrough here, but this will only be possible if there are sufficient safeguards for consumers and if we can offer them legal certainty. Consumers must have a choice and the Commission must provide guarantees to this effect.
Parliament’s third task is to take responsibility. If we want to give the go-ahead, then we must also be prepared to take the responsibility that goes with it. Why not give ourselves some encouragement by pointing out that the old situation was worse and that it will be possible for there to be a moratorium in the new situation. But as I see it, we must also have the courage to say that with this directive, we have incorporated sufficient safeguards to give biotechnology a chance in Europe.
Each product must be examined in order to ascertain whether it satisfies requirements, but our responsibility goes further than that. Parliament must continue to press for a form of monitoring of the social implications of biotechnology. The assessment must not be restricted to matters of safety alone. The usefulness to society of biotechnological inventions must form part of the assessment carried out by governments and the business community, so that we can go a step beyond the safety aspect. This will benefit consumers all over the world, as well as industry."@lv10
"Senhor Presidente, já muito se disse neste Parlamento sobre modificação genética. Alguns de nós crêem num futuro glorioso para a biotecnologia. Outros são cépticos e chamam a atenção para os perigos, para os riscos e para a incerteza científica nesse domínio.
Em questões em torno dos OGM, o Parlamento Europeu tem três encargos. O primeiro encargo do Parlamento é criar uma opinião, opinião que mostre o caminho e disponha de uma base de apoio. Foi precisamente nesta última que o Parlamento encontrou grandes dificuldades. A maioria parlamentar oscila entre a posição das ONG e a das empresas. Dada essa polarização, tornam-se absolutamente necessários procedimentos adequados em matéria de autorização, procedimentos que garantam segurança, que dêem protecção ao consumidor e ao ambiente e respeitem o princípio da precaução.
A revisão da Directiva 90/220 proporciona um equilíbrio adequado. O melhor do mundo, de facto. Penso que, tal como o relator, podemos estar orgulhosos do resultado das negociações.
O segundo encargo é tomar decisões e tornar possível que elas sejam tomadas. Temos de pôr termo à insegurança jurídica na indústria. Nos últimos anos, surgiu uma situação embaraçosa para a indústria. Existe uma moratória de facto, mas nunca se tomou a decisão de a pôr em prática. Temos de acabar com esta situação, o que só é possível se houver garantias suficientes para os consumidores e se também ao consumidor pudermos dar segurança jurídica. Os consumidores devem ter possibilidade de opção, e para isso é necessário que a Comissão dê garantias.
O terceiro encargo do Parlamento é assumir responsabilidades. Se nos é dado dizer sim, devemos também estar dispostos a assumir a responsabilidade. Podemos motivar-nos, fazendo notar que a antiga situação era pior e que na nova situação continua a ser possível a moratória. No que me diz respeito, porém, temos também de ousar dizer que, com esta directiva, introduzimos garantias suficientes para dar uma oportunidade à biotecnologia na Europa.
É necessário considerar, produto a produto, se estes satisfazem, mas a nossa responsabilidade não termina aí. O Parlamento deve continuar a insistir numa forma de controlo social sobre a biotecnologia. As considerações não devem limitar-se, única e exclusivamente, à segurança. Impõe-se dar à utilidade das descobertas biotecnológicas um lugar nas considerações das autoridades e das empresas, de molde a podermos avançar um passo para além da segurança. Com isso, não só beneficiam os consumidores de todo o mundo, como também beneficia a indústria."@pt11
"Herr talman! Det har här i parlamentet redan sagts mycket om genetisk modifiering. Vissa av oss tror på en strålande framtid för biotekniken. Andra är skeptiska och hänvisar till riskerna och den vetenskapliga osäkerheten.
I frågor angående genetiskt modifierade organismer har Europaparlamentet tre uppgifter. Parlamentets första uppgift är att skapa ett synsätt. Ett synsätt som anger riktning och som har ett brett stöd. Det är just det som parlamentet har haft svårt att göra. Majoriteten i parlamentet pendlar fram och tillbaka mellan de icke-statliga organisationernas inställning och näringslivets inställning, med tanke på polariseringen är det nödvändigt med bra tillståndsförfaranden, förfaranden som garanterar säkerheten, skyddar konsumenten och miljön och respekterar försiktighetsprincipen.
Omprövningen av direktiv 90/220 ger en bra jämvikt. Den bästa i välden faktiskt. Jag tycker att vi tillsammans med föredraganden kan vara stolta över förhandlingsresultatet.
Den andra uppgiften är att fatta beslut och möjliggöra att beslut kan fattas. Vi måste få ett slut på rättsosäkerheten inom näringslivet. Näringslivet har hamnat i en besvärlig situation de senaste åren. I praktiken råder ett förbud som det aldrig har beslutats om. Den situationen måste brytas, men det går endast om det finns tillräckliga garantier för konsumenten om vi även ger konsumenterna rättssäkerhet. Konsumenterna måste kunna välja och kommissionen måste kunna ge garantier för det.
Parlamentets tredje uppgift är att ta ansvar. Om vi säger ja så måste vi också kunna ta det ansvaret. Vi kan motivera vårt ja genom att peka på att den gamla situationen var sämre och att förbudet eller moratoriet är möjligt i den nya situationen. Jag tycker dock att vi i det här direktivet har byggt in tillräckliga garantier för att ge biotekniken en chans i Europa.
Varje produkt måste kontrolleras så att den duger, men vårt ansvar slutar inte där. Parlamentet måste fortsätta yrka för en form av samhällskontroll över biotekniken. Avvägningen får inte bara inskränka sig till säkerheten. Samhällets nytta av biotekniska uppfinningar måste få en plats i myndigheternas och näringslivets avvägning, så att vi kan gå ett steg längre än säkerheten. Det är till nytta för konsumenter över hela världen men även för näringslivet."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Corbey (PSE )."8,2,12
"de facto"10,3,12,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples