Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-02-13-Speech-2-018"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010213.2.2-018"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Madam President, Mr President of the Commission, ‘empty chair’ of the Council, colleagues, I should like to begin by congratulating Mr Prodi and his colleagues in the Commission on the considerable progress that has been made in the past year, in particular the work that has been done on reform, which is not one of the high political priorities of the Union but is, nonetheless, one of the inescapable institutional requirements. On behalf of my group I salute the progress which has been made there.
We have to change the way we do our business. I would hope that next September we will have something where each initiative, in methodological terms, is justified. I do not mean that everything here is not justified – but tell us the story. Maybe we asked for some initiatives but, on reflection, we would say that they are not such a priority after all. How much of this came from the European Council inviting the Commission to take initiatives? We do not find the answers in here. I would like to see them. It is not a question of interfering with the Commission's right of initiative in relation to the treaties, but a question of quality control.
If I could say one last thing, it seems to me it would be very useful if we did this next September and completed the debate by December and that you, Madam President, as President of this institution, and Mr Prodi, as President of the European Commission, could go to the European Council and tell them
: this is our priority for Europe. Is it yours? That is how we need to do our business, to put a drive, a focus and an energy behind it.
Finally on Nice – on après-Nice – just to make a point. We in the European Parliament should be involved in encouraging a wide and open debate as a prelude to a full institutional participation après-Laeken. My group would insist in the post-Laeken period on some convention-style method with deep involvement for the European Parliament and the national parliaments to include the active engagement of Council.
We note with particular concern the Commission's report of last week – the pre-Stockholm report – about the Lisbon process. Although we have set the very high aspiration that within a decade we should become the most dynamic knowledge-based economy in the world, we are moving towards it at a lesser pace than ought to be the case. I do not exclude Parliament from this, I am not a sore loser but I was part of the minority which lost in the postal services liberalisation proposal. We are all in this together.
I am reminded of a story which is told in the United States about the famous Mayor Richard Daley, who was mayor of several Chicago administrations. In launching one of them he gave a speech and wanted to talk about new plateaux of achievement. But he made a mistake, as we are wont to do when we read our speeches quickly in politics. He committed his new administration to achieving ever-higher "platitudes" of achievement! It seems to me that we must ensure that is not the commitment we bring to Lisbon, rather that we really drive forward. There is a message for Stockholm that our commitment is real and deep and must be prioritised to deliver.
Progress on giving real credibility to food and consumer policy has been substantial in the past twelve months. Much remains to be done, but very substantial progress has been made.
On trade and development: my group supports the everything but arms proposition. I hope that as the Commission itself contemplates the sensitivities in agriculture relating to the World Trade Organisation and to the agricultural reform debate, the sequencing of those debates will not be allowed to get in the way of the trade-related initiative. It is an important European initiative and I hope the College will go for it, notwithstanding some of the sequencing difficulties to do with other negotiations which may arise.
The ELDR believes that we need to focus more urgent attention on asylum and immigration. I congratulate Mr Vitorino on the work that has been brought forward, but Tampere set an agenda and I wonder why, so long after Tampere, we are still struggling to define what that agenda should be.
Regarding enlargement: my group is deeply committed to that process but I would say to the Commission – and I say it also to this House and to Mr Solana – that we really need to focus quality time and attention on Cyprus. It is not simply the
they are doing very well on that. It is not simply their ability to implement the
they can deliver on that. Yet surrounding it are grave and serious political issues that are not getting the quality time and attention that we believe they need if this is to be a success.
On the legislative programme: as regards its form I am glad it is going to the committees within the House. I am glad we get a chance to reflect on it and to look at the priorities. Mr Prodi has said that it is not simply an assembly of disparate ideas and indeed he has offered some priorities here. But I have looked at it. It is 49 pages of high-density non-communication. It is 49 pages covering 593 different initiatives. It is very difficult to find in this methodology which are the real priorities, where there is political passion and focus, and which are merely the issues that we have to deal with because they are part of due process. We have to move away from this."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Fru formand, hr. formand for Kommissionen, Rådets "tomme stol", kolleger, jeg vil gerne indlede med at lykønske hr. Prodi og hans kolleger i Kommissionen med de betydelige fremskridt, de har gjort i det seneste år, og navnlig med det reformarbejde, der er blevet gjort, som ellers ikke er en af de højeste politiske prioriteter i Unionen, men det er ikke desto mindre et af de uundgåelige institutionelle krav. På min gruppes vegne hylder jeg det fremskridt, der er gjort på dette punkt.
Vi må se at ændre den måde, hvorpå vi behandler vores sager. Jeg håber, at vi til september vil have noget, hvor hvert enkelt initiativ metodologisk set er begrundet. Jeg mener ikke hermed, at alting her ikke er begrundet - men fortæl os historien. Måske bad vi om nogle initiativer, men ved nærmere eftertanke vil vi sige, at de ikke er så højt prioriteret, når det kommer til stykket. Hvor meget af dette kom fra Det Europæiske Råd, der opfordrede Kommissionen til at tage initiativer? Det finder vi ikke svarene på her. Jeg ville gerne se dem. Det er ikke et spørgsmål om at blande sig i Kommissionens initiativret i henhold til traktaterne, men et spørgsmål om kvalitetskontrol.
Hvis jeg lige måtte sige en sidste ting, så forekommer det mig, at det ville være meget nyttigt, hvis vi gjorde dette til september og afsluttede debatten inden december, og at De, fru formand, som formand for institutionen og hr. Prodi som formand for Europa-Kommissionen kunne gå til Det Europæiske Råd og fortælle det på forhånd, at dette er vores prioritet for Europa. Er det Deres? Derfor er vi nødt til at gøre vores arbejde og lægge drivkraft, fokus og energi bag det.
Endelig vil jeg blot komme med en kommentar til Nice - eller post-Nice. Vi i Europa-Parlamentet bør tage del, når det gælder om at tilskynde til en bred og åben debat som en optakt til en fuld institutionel deltagelse efter Laeken. Min gruppe vil i post-Laeken-perioden insistere på, at en traditionel metode med dyb inddragelse af Europa-Parlamentet og de nationale parlamenter også omfatter en aktiv inddragelse af Rådet.
Vi noterer os med særlig bekymring Kommissionens rapport fra sidste uge - før-Stockholm-rapporten - om Lissabon-processen. Selv om vi har sat os den meget høje ambition, at vi, inden der er gået 10 år, skal være den mest dynamiske vidensbaserede økonomi i verden, bevæger vi os henimod den i et langsommere tempo, end det burde være tilfældet. Jeg udelukker ikke Parlamentet fra dette, jeg er ikke nogen dårlig taber, men jeg var en del af det mindretal, der tabte i forbindelse med forslaget om liberalisering af posttjenesterne. Vi er alle i samme båd.
Det minder mig om en historie, som fortælles i USA om den berømte borgmester Richard Daley, der var borgmester for flere Chicago-bystyrer. Ved nedsættelsen af et af dem holdt han en tale, hvor han ønskede at tale om nye "resultatplateauer". Men han begik en fejl, som vi uvægerligt kommer til, når vi læser vores taler hurtigt i politik. Han forpligtede sit nye bystyre til at nå endnu højere "resultatplateauer"! Det forekommer mig, at vi må sikre, at det ikke er den slags forpligtelse, vi kommer med i Lissabon, men at vi virkelig bevæger os fremad. Der er et budskab til Stockholm om, at vores forpligtelse er reel og dyb og bør prioriteres.
Der er blevet gjort meget store fremskridt med at gøre vores fødevare- og forbrugerpolitik virkelig troværdig i de seneste 12 måneder. Der er stadig meget at gøre, men der er gjort meget store fremskridt.
Hvad handel og udvikling angår, støtter min gruppe "alt undtagen våbenforslaget". Eftersom Kommissionen selv gør sig overvejelser om sensitiviteten i landbruget, når det gælder Verdenshandelsorganisationen og landbrugsreformdebatten, håber jeg ikke, at rækkefølgen af disse debatter kommer til at stå i vejen for det handelsrelaterede initiativ. Det er et vigtigt europæisk initiativ, og jeg håber, at kollegiet vil være for det til trods for nogle af problemerne med rækkefølgen, der har at gøre med andre forhandlinger, som måtte komme op.
ELDR-Gruppen mener, at der er behov for at rette en meget større opmærksomhed mod asyl og indvandring. Jeg lykønsker hr. Vitorino med det arbejde, han har forelagt, men der blev fastsat en dagsorden i Tampere, og jeg kunne godt lide at vide, hvorfor vi så længe efter rådsmødet i Tampere stadig kæmper med at definere, hvad denne dagsorden skal være.
Hvad udvidelsen angår, er min gruppe dybt engageret i den proces, men jeg vil gerne sige til Kommissionen - og jeg siger det også til Parlamentet og til hr. Solana - at vi virkelig må tildele en del kvalitetstid og opmærksomhed til Cypern. Der er ikke blot tale om den gældende fællesskabsret - den har de helt fod på. Der er ikke blot tale om deres evne til at implementere den gældende fællesskabsret - det kan de godt klare. Men omkring dette er der dystre og alvorlige politiske spørgsmål, som ikke bliver tildelt den kvalitetstid og opmærksomhed, som vi mener, der er brug for, hvis dette skal blive en succes.
Hvad lovgivningsprogrammet og dets form angår, er jeg glad for, at det nu vil blive forelagt Parlamentets udvalg. Jeg er glad for at få en chance for at reflektere over det og se på prioriteterne. Hr. Prodi har sagt, at det ikke blot er en samling af uforenelige idéer, og han har da også foreslået en række prioriteter her. Men jeg har set på det. Der er tale om 49 sider med en ikke-kommunikation af høj densitet. Der er tale om 49 sider med 593 forskellige initiativer. Det er meget vanskeligt i denne metodik at finde, hvad der er de virkelige prioriteter, hvor der er politisk lidenskab og fokus, og hvad der blot er spørgsmål, som vi skal behandle, fordi de er del af den proces, vi skal igennem. Vi må bevæge os væk fra dette."@da1
"Frau Präsidentin, Herr Präsident der Kommission, „leerer Stuhl“ des Ratsvertreters, liebe Kollegen! Zunächst möchte ich Herrn Prodi und seinen Kollegen in der Kommission zu den beträchtlichen Fortschritten beglückwünschen, die im zurückliegenden Jahr erzielt wurden. Das gilt insbesondere für die Reformarbeit, die zwar nicht zu den großen politischen Prioritäten der Union, wohl aber zu den unausweichlichen institutionellen Notwendigkeiten zählt. Im Namen meiner Fraktion begrüße ich diese Fortschritte.
Wir müssen unsere Arbeitsweise ändern. Ich hoffe, wir sind im September so weit, dass jede Initiative in methodischer Hinsicht begründet wird. Ich will damit nicht sagen, dass die vorgeschlagenen Initiativen nicht gerechtfertigt sind, aber wir brauchen mehr Informationen. Vielleicht haben wir ja einige der Initiativen angeregt, aber nach einigem Nachdenken festgestellt, dass sie vielleicht doch nicht ganz so wichtig sind. Inwieweit ist dieses Programm das Ergebnis einer Aufforderung des Rates an die Kommission, die Initiative zu ergreifen? Wir können in der Vorlage keine Antworten auf diese Fragen finden. Ich möchte aber Antworten. Das ist keine Frage der Einmischung in das Initiativrecht der Kommission in Bezug auf die Verträge, sondern eine Frage der Qualitätskontrolle.
Lassen Sie mich abschließend Folgendes feststellen. Es wäre meiner Ansicht nach sehr sinnvoll, wenn wir bis September eine Einigung erzielen und die Debatte bis Dezember abschließen könnten, so dass Sie, Frau Präsidentin als Präsidentin dieses Organs und Herr Prodi als Präsident der Europäischen Kommission rechtzeitig vor den Europäischen Rat treten und sagen könnten: Das ist unsere Priorität für Europa. Wie stehen Sie dazu? So sollten wir unsere Arbeit angehen – offensiv, zielgerichtet und energisch.
Ganz zum Schluss noch ein Wort zu Nizza bzw. zum Post-Nizza-Prozess. Wir sollten als Europäisches Parlament in Vorbereitung auf die umfassende Einbeziehung der Institutionen nach Laeken eine weitreichende und offene Debatte anregen. Dabei könnte sich meine Fraktion die Bildung eines Konvents vorstellen, in dem das Europäische Parlament sowie die nationalen Parlamente wie auch der Rat aktiv mitarbeiten.
Große Sorge bereitet uns allerdings der Bericht, den die Kommission letzte Woche im Vorfeld von Stockholm über den Lissabon-Prozess veröffentlichte. Dort hatten wir uns das hohe Ziel gesetzt, uns innerhalb von zehn Jahren zur dynamischsten wissensbasierten Wirtschaft der Welt zu entwickeln. Leider kommen wir dabei langsamer voran als geplant. Hier schließe ich das Parlament mit ein. Ich bin durchaus kein schlechter Verlierer, aber ich möchte darauf hinweisen, dass ich zu der Minderheit gehörte, die beim Vorschlag zur Liberalisierung der Postdienste überstimmt wurde. Die Sache betrifft jeden von uns.
Das erinnert mich an eine Geschichte, die man sich in den USA über den berühmten Bürgermeister von Chicago, Richard Daley, erzählt. Nach einer seiner Wiederwahlen zum Bürgermeister wollte er in seiner Rede zum Amtsantritt über die neuen hehren Ziele seiner Verwaltung sprechen. Dabei unterlief ihm ein Fehler, gegen den man beim schnellen Ablesen seiner Rede leider nicht gefeit ist. Er versprach, seine neue Verwaltung werde neue leere Ziele anstreben. Meiner Ansicht nach sollten wir aufpassen, dass uns in Bezug auf Lissabon nicht derselbe Fehler unterläuft, sondern dass wir echte Fortschritte erzielen. Die Botschaft für Stockholm muss lauten, dass es uns mit unseren Verpflichtungen ernst ist und dass wir alles daran setzen werden, sie auch umzusetzen.
In unserem Bemühen um eine glaubwürdigere Gestaltung der Lebensmittel- und Verbraucherpolitik sind wir in den letzten zwölf Monaten ein gutes Stück vorangekommen. Es bleibt noch viel zu tun, aber es wurden spürbare Fortschritte erzielt.
Im Bereich Handel und Entwicklung befürwortet meine Fraktion die Initiative: Alle Waren außer Waffen. Angesichts der Tatsache, dass sich die Kommission selbst mit den heiklen Problemen der Landwirtschaft im Zusammenhang mit der Welthandelsorganisation und der Debatte zur Agrarreform auseinander setzt, bleibt zu hoffen, dass diese Debatten die Initiative zur Handelsentwicklung nicht beeinträchtigen. Das ist eine bedeutende europäische Initiative, und ich hoffe, dass sich ihr das Kollegium mit ganzer Kraft widmen wird, und zwar unabhängig von den Schwierigkeiten, die es gegebenenfalls im Zusammenhang mit Verhandlungen in anderen Bereichen geben mag.
Nach Ansicht der Fraktion der Liberalen und Demokratischen Partei Europas müssen wir der Asyl- und Einwanderungsfrage mehr Aufmerksamkeit widmen. Ich beglückwünsche Herrn Vitorino zu der bisher geleisteten Arbeit, aber wir haben uns in Tampere auf einen Themenkatalog geeinigt, und ich frage mich, wieso wir uns mit der Definition dieses Themenkatalogs nach so langer Zeit immer noch so schwer tun.
Was die Erweiterung betrifft, die meiner Fraktion sehr am Herzen liegt, möchte ich, an die Adresse der Kommission wie auch an die Adresse dieses Hauses und von Herrn Solana gerichtet, feststellen, dass wir uns wirklich eingehender mit Zypern befassen müssen. Hier geht es nicht nur um den gemeinsamen Besitzstand, in diesem Punkt ist Zypern schon sehr weit. Es geht nicht allein darum, ob Zypern den gemeinsamen Besitzstand umsetzen kann. Hier sehen wir keine Probleme. Es geht vielmehr um schwerwiegende und ernsthafte politische Themen, denen wir nicht die Zeit und Aufmerksamkeit widmen, die sie unserer Ansicht nach für eine erfolgreiche Aufnahme Zyperns verdienen.
Was die Form des Gesetzgebungsprogramms anbelangt, so freue ich mich, dass das Programm zunächst an die Ausschüsse des Hauses verwiesen wird. Es ist gut, dass wir die Möglichkeit haben, uns mit dem Programm und seinen Prioritäten auseinander zu setzen. Wie Herr Prodi sagte, handele es sich dabei nicht um eine zufällige Anhäufung zusammenhangloser Projekte, und er hat einige Prioritäten genannt. Aber ich habe mir das Programm angeschaut. Es besteht aus 49 dicht beschriebenen Seiten mit wenig Aussagekraft. Diese 49 Seiten enthalten 593 verschiedene Initiativen. Dabei ist es sehr schwierig, die wirklichen Prioritäten zu ermitteln und die Bereiche, denen unser ganz besonderes politisches Engagement gilt, von denen zu unterschieden, mit denen wir uns ohnehin befassen müssen. Hier muss sich etwas ändern."@de7
"(
) Κυρία Πρόεδρε, κύριε Πρόεδρε της Επιτροπής, “κενή έδρα” του Συμβουλίου, συνάδελφοι, θα ήθελα ν' αρχίσω συγχαίροντας τον κ. Πρόντι και τους συναδέλφους του στην Επιτροπή για την τεράστια πρόοδο που σημειώθηκε τον περασμένο χρόνο, ιδιαίτερα στο θέμα της μεταρρύθμισης, το οποίο παρότι δεν αποτελεί πρώτη πολιτική προτεραιότητα της Ένωσης, παραμένει μία από τις αναπόφευκτες θεσμικές της απαιτήσεις. Εκ μέρους της Ομάδας μου, χαιρετίζω την πρόοδο που έχει επιτευχθεί στο θέμα αυτό.
Πρέπει να αλλάξουμε τον τρόπο που δουλεύουμε. Ελπίζω ότι μέχρι τον ερχόμενο Σεπτέμβρη το κείμενο θα έχει πάρει μία μορφή όπου, η κάθε πρωτοβουλία, από μεθοδολογική άποψη, θα είναι δικαιολογημένη. Δεν εννοώ πως καμιά πρωτοβουλία δεν είναι δικαιολογημένη - θα πρέπει όμως αυτό να φαίνεται μέσα από το κείμενο. Μπορεί να ζητήσαμε κάποιες πρωτοβουλίες αλλά, μετά από σκέψη, πιστεύουμε πως δεν έχουν και τόση προτεραιότητα. Πόσες προήλθαν από το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο που κάλεσε την Επιτροπή να αναλάβει πρωτοβουλίες; Δεν βρίσκουμε εδώ τις απαντήσεις. Θα ήθελα να τις δω. Δεν είναι θέμα επέμβασης στο δικαίωμα της Επιτροπής να αναλαμβάνει πρωτοβουλίες σχετικά με τις συνθήκες, αλλά ζήτημα ποιοτικού ελέγχου.
Και κάτι ακόμα, πιστεύω πως θα ήταν πολύ χρήσιμο η διαδικασία να πραγματοποιηθεί τον ερχόμενο Σεπτέμβρη και η συζήτηση να έχει ολοκληρωθεί μέχρι το Δεκέμβρη και εσείς, κ. Πρόεδρε, ως Πρόεδρος αυτού του Σώματος, και ο κ. Πρόντι, ως Πρόεδρος της Ευρωπαϊκής Επιτροπής, να πηγαίνατε στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο και τους πείτε εκ των προτέρων: αυτή είναι η προτεραιότητά μας για την Ευρώπη. Είναι και δική σας; Έτσι πρέπει να δουλεύουμε, να θέτουμε στόχους και να προσπαθούμε με όλες μας τις δυνάμεις να τους επιτύχουμε.
Τέλος, ένα σχόλιο για τη Νίκαια – ή μάλλον για την περίοδο μετά τη Νίκαια. Εμείς στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο θα πρέπει να ενθαρρύνουμε τη διεξαγωγή μιας ευρείας και ανοιχτής συζήτησης ως προοίμιο της συμμετοχής όλων των θεσμικών οργάνων μετά το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο του Λάκεν. Η Ομάδα μου θα επιμείνει κατά την μετά-Λάκεν περίοδο στην υιοθέτηση μιας μεθοδολογίας τύπου συνέλευσης που θα έχει την ενεργό σύμπραξη του Συμβουλίου και θα περιλαμβάνει έντονη ανάμειξη του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου και των εθνικών κοινοβουλίων.
Σημειώνουμε με ιδιαίτερη ανησυχία την έκθεση της Επιτροπής της περασμένης εβδομάδας - την προ-Στοκχόλμης έκθεση- σχετικά με τη διαδικασία της Λισαβόνας. Aν και έχουμε θέσει τον πολύ φιλόδοξο στόχο να γίνουμε μέσα σε μια δεκαετία μια από τις πιο δυναμικές βασιζόμενες στη γνώση οικονομίες ανά τον κόσμο, βαδίζουμε προς την επίτευξη αυτού του στόχου με πιο αργά βήματα απ' όσο θα έπρεπε. Δεν αποποιούμαι την ευθύνη του Κοινοβουλίου, άλλωστε δεν είμαι από τους ανθρώπους που τους πειράζει να χάνουν, όμως ανήκα στη μειοψηφία των ηττημένων στην πρόταση ελευθέρωσης των ταχυδρομικών υπηρεσιών. Σ' αυτό το θέμα είμαστε όλοι υπεύθυνοι.
Θυμήθηκα μια ιστορία που λέγεται στις Ηνωμένες Πολιτείες για το διάσημο δήμαρχο Richard Daley, ο οποίος διετέλεσε δήμαρχος του Σικάγου για πολλές θητείες. Στον εναρκτήριο λόγο του σε κάποια από αυτές θέλησε να μιλήσει για την επίτευξη νέων οραμάτων. Έκανε όμως ένα λάθος όπως κάνουμε όλοι μας όταν διαβάζουμε γρήγορα τους πολιτικούς μας λόγους. Δεσμεύτηκε να πραγματοποιήσει κατά τη νέα του θητεία ακόμα υψηλότερα “παροράματα”! Θεωρώ ότι πρέπει να μεριμνήσουμε ώστε να μην είναι αυτή η δέσμευση που θα αναλάβουμε στη Λισαβόνα, και αντίθετα να προωθήσουμε τα πραγματικά μας οράματα. Το μήνυμα που πρέπει να στείλουμε στη Στοκχόλμη είναι ότι η δέσμευση που αναλάβαμε είναι πραγματική και ειλικρινής, και πρέπει να δοθεί προτεραιότητα στην επίτευξή της.
Σημαντική πρόοδος έχει σημειωθεί τους τελευταίους δώδεκα μήνες στο θέμα της αξιοπιστίας της πολιτικής τροφίμων και καταναλωτών. Πολλά πρέπει να γίνουν ακόμα, όμως η πρόοδος που έχει σημειωθεί είναι ιδιαίτερα σημαντική.
Σχετικά με το εμπόριο και την ανάπτυξη: η Ομάδα μου υποστηρίζει την πρόταση “όλα εκτός από όπλα”. Ελπίζω ότι όπως και η ίδια η Επιτροπή είναι ευαισθητοποιημένη στα θέματα της γεωργίας σχετικά με τον Παγκόσμιο Οργανισμό Εμπορίου και τη συζήτηση για την γεωργική μεταρρύθμιση, δεν θα επιτραπεί σε αυτή τη σειρά διαπραγματεύσεων να σταθεί εμπόδιο στην πρωτοβουλία σχετικά με το εμπόριο. Είναι μια σημαντική ευρωπαϊκή πρωτοβουλία και ελπίζω πως το Σώμα των Επιτρόπων θα την υποστηρίξει παρά τις όποιες διαδικαστικές δυσκολίες προκύψουν σε σχέση με άλλες διαπραγματεύσεις.
Η Ομάδα ΦΙΛ πιστεύει πως πρέπει να επικεντρώσουμε την προσοχή μας και να δώσουμε απόλυτη προτεραιότητα στο θέμα του ασύλου και της μετανάστευσης. Συγχαίρω τον κ.Vitorino για τις προτάσεις του, ωστόσο στο Τάμπερε καθορίστηκε ένα πρόγραμμα δράσης και αναρωτιέμαι γιατί, τόσον καιρό μετά το Τάμπερε, πασχίζουμε ακόμα να προσδιορίσουμε τι πρέπει να περιλαμβάνει αυτό το πρόγραμμα δράσης.
Σχετικά με τη διεύρυνση: η Ομάδα μου υποστηρίζει ανεπιφύλακτα αυτή τη διαδικασία, θα ήθελα να πω όμως στην Επιτροπή - και στο Σώμα και τον κ. Σολάνα - πως πρέπει πραγματικά να αφιερώσουμε ποιοτικό χρόνο και προσοχή στην Κύπρο. Δεν πρόκειται απλώς για το κοινοτικό κεκτημένο - τα καταφέρνουν πολύ καλά σ' αυτόν τον τομέα. Δεν πρόκειται απλώς για την ικανότητά τους να εφαρμόσουν το κεκτημένο - μπορούν να τα καταφέρουν.
Γύρω από το θέμα αυτό υπάρχουν σοβαρά και ανησυχητικά πολιτικά ζητήματα στα οποία δεν δίνεται η απαραίτητη προσοχή και ο αναγκαίος χρόνος ώστε το κοινοτικό κεκτημένο να υιοθετηθεί επιτυχώς.
Σχετικά με τη μορφή του νομοθετικού προγράμματος: είμαι ευτυχής που μεταφέρεται στις επιτροπές του Σώματος. Είμαι ευτυχής που έχουμε την ευκαιρία να το μελετήσουμε και να εξετάσουμε τις προτεραιότητες. Ο κ. Πρόντι είπε πως δεν είναι απλώς ένα συνονθύλευμα ιδεών και όντως έθεσε κάποιες προτεραιότητες. Μελέτησα όμως το κείμενο. Αποτελείται από 49 πυκνογραμμένες σελίδες γεμάτες ασάφειες. 49 σελίδες που καλύπτουν 593 διαφορετικές πρωτοβουλίες. Είναι πολύ δύσκολο να βρεις στη μεθοδολογία του ποιες είναι οι πραγματικές προτεραιότητες, πού υπάρχει πολιτικός ζήλος και πού δίνεται προσοχή, και ποια είναι τα ζητήματα με τα οποία πρέπει να ασχοληθούμε απλώς γιατί αποτελούν μέρος της κανονικής διαδικασίας. Πρέπει να ξεφύγουμε από αυτή την κατάσταση."@el8
"(EN) Señora Presidenta, señor Presidente de la Comisión, "Presidencia vacía" del Consejo, Señorías, quisiera comenzar felicitando al Sr. Prodi y sus colegas de la Comisión por los considerables avances logrados el año pasado, en particular la labor de reforma que se ha hecho, que no es una de las prioridades políticas máximas de la Unión, pero no por ello deja de ser una de las necesidades institucionales ineludibles. En nombre de mi Grupo, acojo con satisfacción los avances logrados al respecto.
Tenemos que cambiar nuestra forma de actuar. Espero que el próximo septiembre dispongamos de alguna propuesta en la que cada iniciativa esté justificada desde el punto de vista metodológico. No quiero decir que nada esté en este caso justificado, pero que se nos cuente la historia. Tal vez pidiéramos algunas iniciativas, pero, pensándolo bien, diríamos que no son, al fin y al cabo, tan prioritarias. ¿Cuántas de ellas se debieron a la petición del Consejo Europeo a la Comisión de que adoptara iniciativas? Aquí no encontramos las respuestas. Quisiera verlas. No se trata de obstaculizar el derecho de iniciativa de la Comisión en relación con los Tratados, sino de una cuestión de control de la calidad.
Si se me permite decir una cosa más, me parece que sería muy útil que lo hiciéramos el próximo mes de septiembre y concluyéramos el debate en diciembre, a más tardar, y que usted, señora Presidenta, y el Sr. Prodi, como Presidente de la Comisión Europea, fueran al Consejo Europeo y le dijeran
: ésta es nuestra prioridad para Europa. ¿Es suya? Así es como debemos actuar, con impulso y energía.
Por último, sobre Niza -sobre el
quisiera hacer tan sólo una observación. En el Parlamento Europeo debemos fomentar un debate amplio y transparente como preludio para una participación institucional plena después de Laeken. Mi Grupo quisiera insistir en el período posterior a Laeken en un método del estilo de una convención con una participación profunda del Parlamento Europeo y de los parlamentos nacionales y que comprenda el compromiso activo del Consejo.
Tomamos nota con particular preocupación del informe de la Comisión de la semana pasada -el informe previo a Estocolmo- sobre el proceso de Lisboa. Aunque hemos formulado la ambiciosa aspiración de llegar a ser dentro de un decenio la economía más dinámica basada en el conocimiento del mundo, estamos avanzando hacia ella a un ritmo menos veloz de lo que deberíamos. No excluyo al Parlamento, no soy mal perdedor, pero fui parte de la minoría que perdió respecto de la propuesta de liberalización de los servicios postales. Todos estamos embarcados en esto.
Me recuerda una historia que se cuenta en los Estados Unidos sobre el famoso alcalde Richard Daley, que lo fue varias veces de Chicago. Al iniciar uno de sus períodos, pronunció un discurso y quería hablar de nuevos "lugares en cumbres" de logro. Pero cometió un error, como todos estamos expuestos a cometer, cuando leemos rápidamente nuestros discursos políticos. ¡Empeñó su nueva administración a conseguir nuevos "lugares comunes" de logro! Me parece que debemos velar por que no sea ése el compromiso que llevemos a Lisboa, sino que en verdad avancemos. El mensaje para Estocolmo es el de que nuestro compromiso es real y profundo y se le debe conceder prioridad para su ejecución.
En los doce últimos meses los avances con vistas a infundir credibilidad real a la política en materia de alimentación y consumidores han sido considerables. Falta mucho por hacer, pero se han logrado avances muy considerables.
Sobre comercio y desarrollo: mi Grupo apoya la propuesta sobre "todo menos armas". Espero que, como la propia Comisión tiene en cuenta el carácter delicado de los asuntos del sector agropecuario en relación con la Organización Mundial del Comercio y el debate sobre la reforma de la política agraria, no se permita que la sucesión de esos debates obstaculice la iniciativa relacionada con el comercio. Es una importante iniciativa europea, por lo que espero que el Colegio opte por ella, pese a algunas de las dificultades planteadas por la sucesión de los debates y que pueden surgir en relación con otras negociaciones.
El Grupo ELDR considera que debemos prestar mayor atención con urgencia a las cuestiones del asilo y la inmigración. Felicito al Sr. Vitorino por la labor que se ha sacado adelante, pero en Tampere se estableció un programa y me pregunto por qué, tanto tiempo después de la cumbre de Tampere, seguimos esforzándonos para determinar cuál debe ser dicho programa.
Respecto de la ampliación: mi Grupo está profundamente comprometido con ese proceso, pero quisiera decir a la Comisión -y se lo digo también a esta Asamblea y al Sr. Solana- que, en realidad, debemos prestar atención y dedicar tiempo a la cuestión de Chipre. No se trata sólo del acervo comunitario: a ese respecto sus resultados son muy buenos. No se trata simplemente de su capacidad para aplicar el acervo: es algo que pueden ejecutar. Sin embargo, en torno a ello hay graves cuestiones políticas que no están recibiendo la atención ni se les está dedicando el tiempo que necesitan, en nuestra opinión, para obtener resultados satisfactorios al respecto.
Sobre el programa legislativo en lo relativo a su forma: me alegro de que vaya a pasar por las comisiones de esta Asamblea. Me alegro de que tengamos una oportunidad de reflexionar sobre él y examinar las prioridades. El Sr. Prodi ha dicho que no es simplemente una agrupación de ideas dispares y, de hecho, ha ofrecido aquí algunas prioridades al respecto. Pero lo he examinado. Son 49 páginas de no comunicación muy densa. Son 49 páginas que abarcan 593 iniciativas diferentes. Resulta muy difícil encontrar en esa metodología cuáles son las prioridades reales, dónde hay pasión y concentración políticas y cuáles son simplemente las cuestiones que debemos abordar porque forman parte del proceso normal. Tenemos que abandonar esa vía."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, neuvoston "tyhjä tuoli", hyvät kollegat, haluan aloittaa onnittelemalla puheenjohtaja Prodia ja hänen kollegoitaan komissiossa viime vuonna saavutetusta huomattavasta edistyksestä ja erityisesti uudistustyöstä, joka ei ole unionin tärkeimpiä poliittisia prioriteetteja mutta kuuluu kuitenkin väistämättömiin institutionaalisiin vaatimuksiin. Iloitsen ryhmäni puolesta tällä alalla saavutetusta edistyksestä.
Meidän täytyy muuttaa toimintatapaamme. Toivoakseni ensi syyskuussa saamme asiakirjan, jossa jokainen aloite on metodologisesti oikeutettu. En tarkoita, ettei tässä kaikki olisi oikeutettua – mutta selittäkää meille. Ehkä pyysimme joitakin aloitteita, mutta harkittuamme asiaa huomaammekin, etteivät ne olekaan niin tärkeitä. Kuinka paljon tähän vaikuttaa Eurooppa-neuvoston komissiolle esittämä pyyntö aloitteiden tekemisestä? Emme löydä tästä asiakirjasta vastauksia. Haluaisin nähdä niitä. Ei ole kyse puuttumisesta komission perustamissopimusten mukaiseen oikeuteen tehdä aloitteita vaan laadunvalvonnasta.
Lopuksi haluaisin sanoa, että mielestäni meidän olisi hyvä tehdä tämä ensi syyskuussa ja saattaa keskustelut päätökseen ennen joulukuuta ja, arvoisa puhemies, te tämän toimielimen puhemiehenä ja puheenjohtaja Prodi Euroopan komission puheenjohtajana voisitte mennä Eurooppa-neuvostoon ja sanoa siellä suoraan: tämä on meidän prioriteettimme Eurooppaa varten. Onko se teidän? Näin meidän täytyy toimia, toimintamme kaipaa enemmän puhtia, kohdentamista ja voimaa.
Lopuksi haluan sanoa yhden asian Nizzasta – Nizzan jälkeisestä ajasta. Meidän pitäisi Euroopan parlamentissa tukea laajaa ja avointa keskustelua, jolla pohjustetaan Laekenin Eurooppa-neuvoston jälkeistä täydellistä institutionaalista osallistumista. Ryhmäni haluaa, että Laekenin jälkeen otetaan käyttöön jonkinlainen valmistelukuntatyyppinen menetelmä, jossa neuvosto sitoutuu aktiivisesti Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien laajaan osallistumiseen.
Kiinnitimme erityistä huomiota komission viimeviikkoiseen kertomukseen – Tukholmaa edeltävään kertomukseen – Lissabonin prosessista. Vaikka olemme asettaneet itsellemme kunnianhimoiseksi tavoitteeksi olla kymmenen vuoden sisällä maailman dynaamisin tietoon pohjautuva talous, etenemme sitä kohti hitaammin kuin meidän pitäisi. En vähättele parlamentin osuutta, en ole huono häviäjä, mutta kuuluin vähemmistöön, joka hävisi äänestyksen postipalvelujen vapauttamista koskevasta ehdotuksesta. Olemme kaikki samassa veneessä.
Mieleeni tulee tarina, jota Yhdysvalloissa kerrotaan kuuluisasta pormestarista Richard Daleysta, joka johti useaa Chicagon kaupunginhallitusta. Yhden niistä aloittaessa toimintaansa hän piti puheen ja halusi puhua saavutusten uusista tasangoista. Hänelle sattui kuitenkin lipsahdus, kuten meille politiikoille usein käy, kun meidän pitää lukea puheemme nopeasti. Hän pyysi uutta hallitustaan pyrkimään kohti uusia saavutusten "latteuksia"! Meidän täytyy varmistaa, ettei tämä ole suhtautumisemme Lissabonin prosessiin, vaan että me todella kuljemme eteenpäin. Tukholmaan pitää lähettää viesti, että olemme oikeasti ja syvästi sitoutuneet tähän ja tämä täytyy asettaa etusijalle.
Kuluneen vuoden aikana on tapahtunut tuntuvaa edistystä elintarvike- ja kuluttajapolitiikan vakuuttavuuden kasvattamisessa. Paljon on vielä tekemättä, mutta tuntuvaa edistystä on tapahtunut.
Kaupasta ja kehityksestä: ryhmäni kannattaa "kaikkea paitsi aseita" -ehdotusta. Toivon, että kun komissio tarkastelee Maailman kauppajärjestöstä ja maatalousuudistuksesta käytävään keskusteluun liittyviä maatalouden vaikeuksia, se ei anna näiden keskustelujen peräkkäisyyden häiritä kauppaan liittyvää aloitetta. Tämä on tärkeä eurooppalainen aloite, ja toivon komission tukevan sitä huolimatta muihin neuvotteluihin mahdollisesti liittyvistä ajoitusongelmista.
ELDR-ryhmän mielestä meidän täytyy kiinnittää kiireellisemmin huomiota turvapaikanhakijoihin ja maahanmuuttajiin. Onnittelen komission jäsen Vitorinoa tässä asiassa tehdystä työstä, mutta Tampereella laadittiin toimintaohjelma, ja ihmettelen, miksi vielä näin kauan Tampereen kokouksen jälkeen pyrimme yhä määrittelemään, millainen tämän toimintaohjelman pitäisi olla.
Laajentumisesta: ryhmäni on täysin sitoutunut laajentumisprosessiin, mutta haluan sanoa komissiolle – ja sanon saman parlamentille ja korkea edustaja Solanalle – että meidän täytyy tutkia Kyproksen kysymystä rauhallisesti ja erittäin huolellisesti. Kyse ei ole vain yhteisön säännöstöstä – sen suhteen he pärjäävät oikein hyvin. Sen ohella on kuitenkin tärkeitä ja vakavia poliittisia kysymyksiä, joihin ei käytetä sitä aikaa ja huomiota, joita uskomme niiden tarvitsevan, jotta asia voitaisiin hoitaa menestyksekkäästi.
Lainsäädäntöohjelman muodosta: olen iloinen, että se menee parlamentin valiokuntien tarkasteltavaksi. Olen iloinen, että pääsemme miettimään sitä ja pohtimaan painopistealueita. Puheenjohtaja Prodi on sanonut, ettei se ole pelkkä kokoelma hajanaisia ajatuksia, ja hän on todellakin esittänyt joitakin prioriteetteja. Mutta olen katsonut sitä. Se on 49 tiivistä sivua ilman tietoa. Se on 49 sivua, jotka kattavat 593 eri aloitetta. Tällaisessa menetelmässä on vaikea löytää todellisia prioriteetteja, ja päätellä, mitkä asiat ovat poliittisesti painavia ja tärkeitä ja mitkä asiat ovat niitä, joita meidän täytyy käsitellä vain siksi, että ne ovat osa asianmukaista prosessia. Sellaisesta meidän täytyy päästä."@fi5
"Madame la Présidente, Monsieur le Président de la Commission, cher représentant absent du Conseil, chers collègues, je voudrais commencer par féliciter M. Prodi et ses collègues de la Commission pour les progrès considérables qui ont été accomplis au cours de l'année passée. Je voudrais tout particulièrement les complimenter pour le travail réalisé sur le plan de la réforme, qui, si elle ne constitue pas l'une des grandes priorités politiques de l'Union, représente néanmoins l'une des inévitables exigences institutionnelles. Au nom de mon groupe, je salue les avancées réalisées dans ce domaine.
Nous devons changer notre façon de travailler. J'espère qu'au mois de septembre prochain, nous arriverons à quelque chose dont chaque initiative sera justifiée sur le plan méthodologique. Je ne veux pas dire que rien dans ce programme n'est justifié - mais dites-nous en plus, alors ! Certes, nous avons peut-être demandé des initiatives, mais, tout bien considéré, je dirais qu'elles ne sont pas si prioritaires que cela. Dans quelle mesure ce programme est-il le résultat de l'invitation lancée par le Conseil européen à la Commission afin qu'elle prenne des initiatives ? Nous n'y trouvons aucune réponse. Je voudrais les voir. Il ne s'agit pas d'interférer dans le droit d'initiative conféré à la Commission par les traités, mais bien de procéder à un contrôle de la qualité.
Si je pouvais dire une dernière chose, ce serait qu'il serait très utile, selon moi, de procéder à ce contrôle de qualité au mois de septembre prochain et de conclure le débat d'ici décembre, et que vous, Madame la Présidente, en votre qualité de présidente de cette institution, et M. Prodi, en sa qualité de président de la Commission européenne, puissiez vous rendre au Conseil européen et affirmer
: voilà notre priorité pour l'Europe. Est-ce également la vôtre ? Voilà à quoi doit ressembler notre méthode de travail, voilà comment nous devons la doter d'un moteur, d'une orientation et d'énergie.
Quelques mots sur Nice enfin - ou plutôt sur l'après-Nice - afin d'illustrer un simple point. Nous, les députés du Parlement européen, devrions contribuer à promouvoir un débat vaste et ouvert, qui serait le prélude à une pleine participation institutionnelle après Laeken. Mon groupe insistera, au cours de la période post-Laeken, pour que l'on adopte peu ou prou la méthode du type "convention", impliquant une pleine participation du Parlement européen et des parlements nationaux ainsi qu'un engagement actif de la part du Conseil.
Nous notons avec un intérêt particulier le rapport publié la semaine passée par la Commission - le rapport précédant le Sommet de Stockholm - concernant le processus de Lisbonne. Bien que nous nous soyons fixés pour aspiration très élevée de devenir, en une décennie, la société de la connaissance la plus dynamique du monde, nous nous dirigeons vers cette dernière à un rythme moins rapide que ce ne devrait être le cas. Et, à cet égard, je n'exclus pas le Parlement ; je ne suis pas mauvais perdant, mais je fais partie de la minorité qui a perdu quelque chose dans la proposition de libéralisation des services postaux. Nous sommes embarqués dans cette aventure tous ensemble.
Quelqu'un m'a rappelé une anecdote que l'on raconte aux États-Unis à propos du fameux Richard Daley, qui a occupé à plusieurs reprises le poste de maire de Chicago. Dans un discours prononcé à l'occasion de l'une de ses entrées en fonction, Richard Daley a voulu parlé de nouveaux "plateaux of achievement", ce qui veut dire des "paliers de réalisations". Mais il a commis un lapsus, comme nous sommes habitués à le faire dans le milieu de la politique lorsque nous lisons nos discours rapidement. Il s'est en effet engagé, au nom de sa nouvelle administration, à arriver à des "platitudes" toujours plus importantes dans ses réalisations ! Il me semble que c'est précisément le genre d'engagement que nous devons nous garder de formuler à Lisbonne ; nous devons plutôt nous engager à aller de l'avant. Le message que nous devons délivrer en priorité à Stockholm consiste à dire que notre engagement est réel et profond.
Des progrès substantiels ont été accomplis au cours de ces douze derniers mois en vue de rendre réellement crédible la politique de l'alimentation et de la consommation. Il reste du pain sur la planche mais des progrès très importants ont été réalisés.
Pour ce qui est du commerce et du développement, mon groupe soutient la proposition "everything but arms" (tout sauf des armes). J'espère qu'à l'heure où la Commission elle-même étudie les sensibilités dans l'agriculture par rapport à l'Organisation mondiale du commerce et au débat sur la réforme agricole, le calendrier de ces débats ne pourra se mettre en travers de l'initiative commerciale. C'est une initiative européenne importante, et j'espère que le Collège s'y impliquera, en dépit des difficultés d'accorder le calendrier pour d'autres négociations qui pourraient se présenter.
Le groupe ELDR estime que nous devons traiter de façon plus urgente la problématique de l'asile et de l'immigration. Je félicite M. Vitorino pour le travail qui a été accompli, mais Tampere a fixé un agenda et je me demande pourquoi nous sommes toujours en train de peiner, tant de temps après Tampere, pour définir la teneur de cet agenda.
S'agissant de l'élargissement, mon groupe est profondément engagé en faveur de ce processus, mais je dirais à la Commission - et je m'adresse également à cette Assemblée et à M. Solana - qu'il importe réellement que nous accordions suffisamment de temps et d'attention à Chypre. Il ne s'agit pas simplement de l'acquis communautaire - ils se défendent très bien sur ce plan. Il ne s'agit pas simplement de leur capacité à mettre en œuvre l'acquis - ils peuvent se débrouiller dans ce domaine. Mais il s'agit de problèmes politiques sous-jacents - problèmes sérieux et graves - qui, selon nous, ne bénéficient pas de l'attention et du temps suffisants si nous voulons que cette adhésion aboutisse.
J'en viens au programme législatif sur le plan de la forme : je suis satisfait qu'il passe par les commissions de cette Assemblée. Je suis satisfait que nous ayons l'occasion d'y réfléchir et d'examiner les priorités. M. Prodi a dit qu'il ne s'agissait pas d'un assemblage d'idées disparates et il a donc établi des priorités. Mais ce programme, je l'ai également examiné. Nous avons là 49 pages d'une non-communication à haute densité. Quarante-neuf pages traitant de 593 initiatives différentes. Il est très difficile, avec une telle méthodologie, de déterminer où sont les véritables priorités, où sont la passion politique et l'éclairage, quelles sont les questions dont nous devons réellement nous occuper et qui font partie du processus adéquat. Nous devons nous écarter des cette méthode."@fr6
"Signora Presidente, signor Presidente della Commissione, signor Presidente in carica del Consiglio assente, onorevoli colleghi, desidero come prima cosa congratularmi con il Presidente Prodi e i suoi colleghi della Commissione per il considerevole progresso compiuto nel corso dell’anno passato, in particolare per il lavoro svolto nel contesto della riforma, che non è una delle maggiori priorità politiche dell’Unione, ma comunque costituisce uno dei requisiti istituzionali ineluttabili. A nome del mio gruppo saluto il progresso compiuto in tale ambito.
Dobbiamo cambiare modo di lavorare. Spero che a settembre otterremo un programma nel quale ogni iniziativa sarà giustificata, dal punto di vista metodologico. Non intendo dire che non tutte le proposte sono giustificate- ma spiegateci gli antefatti. Magari noi abbiamo sollecitato qualche iniziativa ma, con il senno di poi, potremmo dire che dopo tutto tali iniziative non sono poi tanto prioritarie. Quante di queste iniziative sono riconducibili ad un invito rivolto alla Commissione dal Consiglio? In questo documento non troviamo le risposte. Io le vorrei. Non si tratta di interferire con il diritto di iniziativa della Commissione sancito dai trattati, ma di controllo della qualità.
Da ultimo, mi sembrerebbe molto utile avviare la discussione a settembre e completarla a dicembre e che lei, signora Presidente, in qualità di Presidente di questa Istituzione, e Romano Prodi, Presidente della Commissione europea, vi presentaste al Consiglio europeo dicendo
: questa è la nostra priorità per l’Europa. E chiedendo se il Consiglio la condivide. E’ così che dobbiamo lavorare per dare una spinta, un orientamento mirato e forza al nostro lavoro.
Infine Nizza – o il dopo-Nizza – una sola osservazione. Il Parlamento europeo dovrebbe essere coinvolto nella promozione di un dibattito ampio e aperto che preluda ad una piena partecipazione istituzionale dopo Laeken. Il mio gruppo insiste per il dopo-Laeken su un metodo del tipo Convenzione, con il profondo coinvolgimento del Parlamento europeo e dei parlamenti nazionali per includere l’impegno attivo da parte del Consiglio.
Prendiamo atto con particolare preoccupazione della relazione presentata la settimana scorsa dalla Commissione – la relazione preparatoria per Stoccolma – sul processo di Lisbona. Pur avendo proclamato l’altissima ambizione di diventare entro un decennio l’economia più dinamica del mondo basata sulla conoscenza, progrediamo verso tale obiettivo molto più lentamente di quanto dovremmo. Non chiamo fuori il Parlamento da tale situazione, non indulgo nell’autocommiserazione, ma facevo parte della minoranza che è stata battuta sulla proposta relativa alla liberalizzazione dei servizi postali. Siamo tutti sulla stessa barca.
Mi viene in mente un aneddoto che mi è stato raccontato negli Stati Uniti su Richard Daley, famoso sindaco di Chicago che ha retto diversi mandati nell’amministrazione della città. In occasione di una di queste investiture, il sindaco ha pronunciato un discorso: voleva dire che la sua amministrazione avrebbe fatto “svettare” i propri progetti, ma, come siamo soliti fare noi politici quando leggiamo velocemente i nostri discorsi, si è sbagliato, e ha detto che la sua nuova amministrazione avrebbe “svuotato” i propri progetti. Mi pare che si debba fare in modo che non sia questo il nostro impegno verso Lisbona, ma che davvero si proceda. Il messaggio per Stoccolma è che il nostro impegno è reale e profondo e deve ricevere adeguate priorità per poter dare frutti.
I progressi per rendere realmente credibile la politica alimentare e per i consumatori sono stati significativi negli ultimi dodici mesi. Molto rimane da fare, ma significativi progressi sono stati compiuti.
In materia di commercio e sviluppo: il mio gruppo è favorevole alla proposta “qualsiasi cosa, eccetto le armi”. Spero che mentre la stessa Commissione analizzerà gli aspetti sensibili nell’ambito agricolo nel contesto dell’Organizzazione mondiale del commercio e del dibattito sulla riforma agricola, non si lasci che la sequenza di tali dibattiti ostacoli l’iniziativa sul commercio. Questa è un’iniziativa europea importante e spero che il Collegio la persegua nonostante le difficoltà che potrebbero porsi in relazione ad altri negoziati.
Il gruppo ELDR ritiene che sia necessario focalizzare con maggiore urgenza l’attenzione sull’asilo e l’immigrazione. Mi congratulo con il Commissario Vitorino per il lavoro svolto, ma a Tampere è stato fissato un ordine del giorno e mi chiedo perché, così tanto tempo dopo Tampere, continuiamo a disputarci sul contenuto di tale ordine del giorno.
In relazione all’ampliamento: il mio gruppo professa un profondo impegno rispetto a tale processo, ma vorrei dire alla Commissione – e anche a quest’Aula e a Javier Solana – che dobbiamo dedicare tempo e attenzione in modo mirato a Cipro. Non soltanto per quanto attiene all’
comunitario – su questo fronte se la cava benissimo, né per quanto riguarda la capacità di applicare l’
è in grado di farlo. Vi sono una serie di altre questioni politiche gravi e serie che non ricevono il tempo e l’attenzione di cui credo abbiano bisogno, se vogliamo un risultato positivo.
In merito al programma legislativo, per quanto riguarda la forma di presentazione: mi compiaccio che esso sia rinviato alle commissioni parlamentari. Sono lieto che vi sia modo di riflettere e di esaminare le priorità. Il Presidente Prodi ha detto che non si tratta di un assemblaggio di idee disparate e, in effetti, in questa sede ci ha indicato alcune priorità. Ma io ho dato un occhiata: si tratta di un documento di 49 pagine, estremamente denso e per nulla comunicativo. Si tratta di 49 pagine che contengono 593 iniziative diverse. E’ molto difficile identificare le priorità reali, dove vi sia passione e focalizzazione politica e dove invece si tratti semplicemente di questioni di pura
. Dobbiamo abbandonare questo tipo di presentazione."@it9
"Madam President, Mr President of the Commission, ‘empty chair’ of the Council, colleagues, I should like to begin by congratulating Mr Prodi and his colleagues in the Commission on the considerable progress that has been made in the past year, in particular the work that has been done on reform, which is not one of the high political priorities of the Union but is, nonetheless, one of the inescapable institutional requirements. On behalf of my group I salute the progress which has been made there.
We have to change the way we do our business. I would hope that next September we will have something where each initiative, in methodological terms, is justified. I do not mean that everything here is not justified – but tell us the story. Maybe we asked for some initiatives but, on reflection, we would say that they are not such a priority after all. How much of this came from the European Council inviting the Commission to take initiatives? We do not find the answers in here. I would like to see them. It is not a question of interfering with the Commission's right of initiative in relation to the treaties, but a question of quality control.
If I could say one last thing, it seems to me it would be very useful if we did this next September and completed the debate by December and that you, Madam President, as President of this institution, and Mr Prodi, as President of the European Commission, could go to the European Council and tell them
: this is our priority for Europe. Is it yours? That is how we need to do our business, to put a drive, a focus and an energy behind it.
Finally on Nice – on après-Nice – just to make a point. We in the European Parliament should be involved in encouraging a wide and open debate as a prelude to a full institutional participation après-Laeken. My group would insist in the post-Laeken period on some convention-style method with deep involvement for the European Parliament and the national parliaments to include the active engagement of Council.
We note with particular concern the Commission's report of last week – the pre-Stockholm report – about the Lisbon process. Although we have set the very high aspiration that within a decade we should become the most dynamic knowledge-based economy in the world, we are moving towards it at a lesser pace than ought to be the case. I do not exclude Parliament from this, I am not a sore loser but I was part of the minority which lost in the postal services liberalisation proposal. We are all in this together.
I am reminded of a story which is told in the United States about the famous Mayor Richard Daley, who was mayor of several Chicago administrations. In launching one of them he gave a speech and wanted to talk about new plateaux of achievement. But he made a mistake, as we are wont to do when we read our speeches quickly in politics. He committed his new administration to achieving ever-higher "platitudes" of achievement! It seems to me that we must ensure that is not the commitment we bring to Lisbon, rather that we really drive forward. There is a message for Stockholm that our commitment is real and deep and must be prioritised to deliver.
Progress on giving real credibility to food and consumer policy has been substantial in the past twelve months. Much remains to be done, but very substantial progress has been made.
On trade and development: my group supports the everything but arms proposition. I hope that as the Commission itself contemplates the sensitivities in agriculture relating to the World Trade Organisation and to the agricultural reform debate, the sequencing of those debates will not be allowed to get in the way of the trade-related initiative. It is an important European initiative and I hope the College will go for it, notwithstanding some of the sequencing difficulties to do with other negotiations which may arise.
The ELDR believes that we need to focus more urgent attention on asylum and immigration. I congratulate Mr Vitorino on the work that has been brought forward, but Tampere set an agenda and I wonder why, so long after Tampere, we are still struggling to define what that agenda should be.
Regarding enlargement: my group is deeply committed to that process but I would say to the Commission – and I say it also to this House and to Mr Solana – that we really need to focus quality time and attention on Cyprus. It is not simply the
they are doing very well on that. It is not simply their ability to implement the
they can deliver on that. Yet surrounding it are grave and serious political issues that are not getting the quality time and attention that we believe they need if this is to be a success.
On the legislative programme: as regards its form I am glad it is going to the committees within the House. I am glad we get a chance to reflect on it and to look at the priorities. Mr Prodi has said that it is not simply an assembly of disparate ideas and indeed he has offered some priorities here. But I have looked at it. It is 49 pages of high-density non-communication. It is 49 pages covering 593 different initiatives. It is very difficult to find in this methodology which are the real priorities, where there is political passion and focus, and which are merely the issues that we have to deal with because they are part of due process. We have to move away from this."@lv10
"Mevrouw de Voorzitter, mijnheer de voorzitter van de Commissie, "lege stoel" van de Raad, collega's, ik wil graag beginnen met de heer Prodi en zijn collega's in de Commissie te feliciteren met de aanzienlijke vooruitgang die ze het afgelopen jaar hebben geboekt en in het bijzonder met het werk dat is verricht met betrekking tot hervorming. Dit aspect valt misschien niet onder de topprioriteiten van de Unie maar het is wel een van de institutionele vereisten waaraan niet te ontkomen valt. Namens mijn fractie verwelkom ik de vorderingen die er op dit gebied zijn gemaakt.
We moeten de zaken op een andere manier aanpakken. Hopelijk hebben we in september iets waarmee ieder initiatief, in methodologische bewoordingen, is gerechtvaardigd. Ik bedoel daarmee niet dat hier niet alles is gerechtvaardigd, maar we willen weten hoe alles in elkaar steekt. Misschien hebben we wel om sommige initiatieven gevraagd maar zeggen we achteraf dat ze toch niet zo'n prioriteit hebben. Hoe vaak heeft de Europese Raad aan de Commissie gevraagd om initiatieven te nemen? De antwoorden staan hier niet in. Ik zou dat wel graag willen weten. De bevoegdheid van de Commissie om initiatieven te nemen in verband met de verdragen staat geheel buiten kijf, maar het is wel belangrijk dat er een kwaliteitscontrole kan plaatsvinden.
Als ik nog een laatste opmerking mag maken dan lijkt het me zeer nuttig als we deze oefening al in september lieten plaatsvinden en het debat dan in december konden afsluiten, en dat u, mevrouw de Voorzitter, als Voorzitter van deze instelling, tezamen met de heer Prodi, als voorzitter van de Europese Commissie naar de Europese Raad stapt en hun
zegt: dit is onze prioriteit voor Europa. Is dit ook uw prioriteit? Zo zouden we dat moeten aanpakken want op die manier zit er meer vaart, richting en energie achter.
Als laatste wil ik nog iets zeggen over Nice, après-Nice kan ik beter zeggen. In het Europees Parlement moeten we een breed en open debat aanmoedigen. Dit als inleiding op de volledige participatie van de instellingen après-Laken. Mijn fractie eist dat we in de periode na Laken een conventie-achtige procedure volgen waarbij niet alleen het Europees Parlement en de nationale parlementen sterk betrokken zijn maar die ook de actieve betrokkenheid van de Raad vereist.
Het verslag van de Commissie van vorige week - het pre-Stockholm-verslag - over het proces van Lissabon baart ons grote zorgen. Alhoewel we zeer ambitieus zijn – we willen namelijk binnen tien jaar de meest dynamische kenniseconomie in de wereld worden - is ons tempo lager dan zou moeten. Ook het Parlement heeft hier schuld aan. Ook al behoorde ik tot de minderheid die in het voorstel tot liberalisering van de postdiensten aan het kortste eind trok, een slechte verliezer ben ik niet. Ons allen treft blaam.
Een en ander doet me denken aan een verhaal uit de Verenigde Staten over de beroemde burgemeester Richard Daley, die meerder keren burgemeester van Chicago was. Toen hij aan het begin van zo'n ambtsperiode een redevoering hield, wilde hij iets gaan zeggen over nieuwe "prestatie-plateaus". Maar door een verspreking, zoals ons dat ook wel eens overkomt als we een speech snel voorlezen, beloofde hij dat er onder zijn bestuur steeds hogere "prestatie-platitudes" zouden worden gerealiseerd! We moeten ervoor zorgen dat dit niet onze doelstelling voor Lissabon wordt maar dat we echt vooruitgang gaan boeken. Onze betrokkenheid is oprecht en verre van oppervlakkig. Daarom moet deze kwestie hoog op de agenda komen zodat we onze beloftes kunnen nakomen. Dat is de boodschap voor Stockholm.
In het afgelopen jaar is de geloofwaardigheid van het voedsel- en consumentenbeleid sterk toegenomen. Er moet nog veel gebeuren maar er is behoorlijk wat vooruitgang gerealiseerd.
Wat betreft handel en ontwikkeling steunt mijn fractie het "alles behalve wapens"-voorstel. De Commissie moet zelf nadenken over landbouwzaken die gevoelig liggen in de Wereldhandelsorganisatie en in het debat over de landbouwhervorming, en ik hoop dat de volgorde van deze debatten geen obstakel zal vormen voor het handelsgerelateerde initiatief. Het is een belangrijk Europees initiatief en ik hoop dat het college van commissarissen er zijn uiterste best voor zal doen, ook al kunnen er wellicht als gevolg van andere onderhandelingen problemen met de volgorde rijzen.
De ELDR-Fractie vindt dat er snel meer aandacht moet worden gegeven aan asiel- en immigratievraagstukken. Ik feliciteer de heer Vitorino met al het werk dat er is verricht. In Tampere zijn echter de lijnen uitgezet en ik vraag me dan ook af waarom we zo lang na Tampere nog steeds bezig zijn die lijnen precies vast te stellen.
Wat betreft de uitbreiding: mijn fractie staat daar vierkant achter. Ik wil echter tegen de Commissie, en ook tegen dit Parlement en de heer Solana zeggen dat we echt meer tijd en aandacht aan Cyprus moeten geven. Het heeft niet zozeer te maken met het
want op dat vlak doen ze het heel goed. Het heeft ook niet zozeer te maken met hun vermogen om het
ten uitvoer te leggen, want ook dat is voor hen geen probleem. Toch zijn er rondom dit alles ernstige en belangrijke politieke kwesties die niet de tijd en aandacht krijgen die ze voor een succesvolle afloop volgens ons wel behoren te krijgen.
Wat betreft de vorm van het wetgevingsprogramma ben ik blij dat het naar de parlementaire comités gaat. Want dan krijgen we de mogelijkheid erover na te denken en de prioriteiten vast te stellen. De heer Prodi heeft gezegd dat het niet slechts een geheel van uiteenlopende ideeën is en hij heeft ons hier inderdaad enkele prioriteiten aangereikt. Ik heb er eens goed naar gekeken. Het bestaat uit 49 bladzijden intensieve non-communicatie. Negenenveertig bladzijden die 593 verschillende initiatieven bevatten. Binnen deze methodiek is het zeer moeilijk aan te wijzen wat nu de werkelijke prioriteiten zijn, waar de politieke hartstocht ligt, wat het zwaartepunt is en wat alleen maar onderwerpen zijn waar we iets aan moeten doen omdat ze gewoon bij het proces horen. Zo moeten we dit niet langer doen."@nl2
"
Senhora Presidente, Senhor Presidente da Comissão, “representação ausente” do Conselho, caros colegas, gostaria de começar por felicitar o senhor Presidente Prodi e os seus colegas da Comissão pelos progressos consideráveis feitos no último ano, em particular, o trabalho realizado ao nível da reforma, que, não sendo uma das grandes prioridades políticas da União, é mesmo assim uma exigência institucional a que não nos podemos furtar. Em nome do meu grupo, saúdo os progressos realizados nessa área.
Temos de modificar os nossos métodos de trabalho. Espero que, em Setembro próximo, nos seja apresentado um documento em que cada iniciativa seja justificada em termos metodológicos. Não digo que tudo aquilo que aqui está não se justifique – mas expliquemnos como se passaram as coisas. É possível que tenhamos pedido algumas iniciativas e, após reflexão, nos pareça que, afinal, não são tão prioritárias quanto isso. Quantas destas iniciativas foram apresentadas pela Comissão a pedido do Conselho Europeu? Não encontramos aqui respostas. Gostaria de as ver. Não se trata de interferir no direito de iniciativa da Comissão em relação aos Tratados, mas sim de uma questão de controlo de qualidade.
Se me permitem, gostaria de dizer, para a terminar, que seria muito útil podermos tratar deste assunto em Setembro e concluir o debate até Dezembro, e que a Senhora Presidente, na qualidade de Presidente desta instituição, e o senhor Presidente Prodi, na qualidade de Presidente da Comissão, fossem ao Conselho e lhe dissessem logo à partida: são estas as nossas prioridades e perguntamos se coincidem com as vossas. É assim que temos de proceder – temos de empenhar o nosso esforço, a nossa atenção e a nossa energia.
Por último, quero apenas focar um aspecto em relação a Nice, ou pósNice. Nós, no Parlamento Europeu, devíamos estar empenhados em incentivar um debate alargado e aberto tendo em vista uma participação institucional plena depois de Laeken. O meu grupo insiste em que, após o Conselho Europeu de Laeken, se adopte um método – uma convenção, por exemplo – que permita uma profunda participação do Parlamento Europeu e dos parlamentos nacionais, bem como uma participação activa por parte do Conselho.
Preocupanos, em particular, o relatório apresentado pela Comissão na semana passada, o relatório para Estocolmo, sobre o processo de Lisboa. Embora nos tenhamos proposto o objectivo muito ambicioso de nos tornarmos, dentro de uma década, a economia do conhecimento mais dinâmica do mundo, estamos a avançar nesse sentido a um ritmo mais lento do que deveríamos. Não excluo o Parlamento desta afirmação – não sou mau perdedor, mas fiz parte da minoria derrotada na altura em que foi apresentada a proposta de liberalização dos serviços postais. Trata-se de uma situação que diz respeito a todos nós.
Este caso fazme lembrar uma história que se conta nos Estados Unidos sobre o famoso Richard Daley, que foi Presidente da Câmara de várias administrações de Chicago. Na cerimónia de apresentação de uma delas, Daley fez um discurso e queria falar em novos
de realização. Mas enganouse, uma coisa que nos acontece frequentemente em política quando lemos os discursos demasiado depressa. O que disse foi que a sua nova administração se iria empenhar em alcançar
de realização cada vez mais elevadas! Penso que devemos assegurar que não seja esse o compromisso que trouxemos Lisboa, e que devemos empenhar-nos verdadeiramente em avançar. A mensagem que temos para Estocolmo é que o nosso empenhamento é real e profundo e que, para produzir resultados, será necessário definir prioridades.
Os progressos no que se refere a conferir uma verdadeira credibilidade à política alimentar e do consumidor foram consideráveis nos últimos doze meses. Ainda há muito a fazer, mas já foram feitos progressos muito significativos.
Relativamente ao comércio e ao desenvolvimento, o meu grupo apoia a proposta de “tudo excepto armas”. Espero que, ao examinar as questões agrícolas mais sensíveis relacionadas com a Organização Mundial do Comércio e com o debate sobre a reforma da agricultura, a própria Comissão não permita que o calendário desses debates interfira com a iniciativa relativa ao comércio. Esta é uma importante iniciativa europeia, e espero que o Colégio a aprove, independentemente das dificuldades em termos de calendarização relacionadas com outras negociações que possam surgir.
O Grupo ELDR crê que devemos concentrarnos com mais urgência nas questões do asilo e da imigração. Felicito o senhor Comissário Vitorino pelo trabalho apresentado, mas, em Tampere, foram definidas prioridades e, tendo passado já tanto tempo desde que teve lugar essa cimeira, pergunto por que razão continuamos a tentar definir quais devem ser as prioridades.
Quanto ao alargamento, tratase de um processo em que o meu grupo está profundamente empenhado, mas gostaria de dizer à Comissão – e digoo, também, a esta assembleia e a Javier Solana – que temos de dedicar algum tempo de qualidade e atenção a Chipre. Não se trata apenas do acervo comunitário, uma área em que Chipre está a dar boas provas. Não se trata apenas da sua capacidade para aplicar o acervo comunitário, pois nessa área Chipre conseguirá apresentar resultados. No entanto, em torno dessa matéria, há questões políticas graves e sérias a que não têm sido dedicados o tempo de qualidade e a atenção que julgamos necessários para garantir plenamente o êxito do alargamento.
Relativamente à forma do programa legislativo, congratulome com o facto de se tencionar submeter essa matéria à apreciação das comissões do Parlamento. Congratulome com o facto de nos ser dada uma oportunidade de reflectir sobre o assunto e examinar as prioridades. O senhor Presidente Prodi disse que não se trata apenas de um conjunto de ideias dispersas e, com efeito, mencionounos aqui algumas prioridades. Mas eu já vi o documento. São 49 páginas extremamente densas de incomunicação. São 49 páginas que abrangem 593 iniciativas diferentes. Com uma metodologia como esta, é muito difícil identificar quais são as verdadeiras prioridades, identificar as matérias que suscitam paixão e interesse políticos, e quais as questões de que temos simplesmente de nos ocupar por fazerem parte dos procedimentos normais. Temos de andar para a frente."@pt11
"Fru talman, herr kommissionsordförande, rådets "tomma ordförandestol", kolleger! Jag vill börja med att gratulera Prodi och hans kolleger i kommissionen till de avsevärda framsteg som har gjorts under det gångna året, i synnerhet till reformarbetet, som inte tillhör unionens högsta politiska prioriteringar, men som ändå är ett av de ofrånkomliga institutionella kraven. På min grupps vägnar välkomnar jag de framsteg som har gjorts i detta sammanhang.
Vi måste ändra vårt sätt att sköta vår verksamhet. Jag hoppas att vi i september har nått fram till den punkt då varje initiativ, i metodiskt avseende, är berättigat. Jag menar inte att allt här inte är berättigat – men vi måste vara ärliga. Vi har kanske uppmanat till vissa initiativ men, i efterhand, kan vi kanske säga att de trots allt inte är så högt prioriterade. Hur mycket av detta kommer från Europeiska rådets uppmaning till kommissionen att ta initiativ? Vi hittar inte svaren här. Jag skulle vilja se dem. Det handlar inte om att lägga sig i kommissionens ensamrätt att lägga fram förslag i förhållande till fördragen, utan det är en fråga om kvalitetskontroll.
Om jag bara får säga en avslutande sak, anser jag att det skulle vara mycket bra om vi gjorde detta i september och avslutade debatten senast i december, och att ni, fru talman, i egenskap av ordförande i denna institution, och herr Prodi, i egenskap av ordförande i Europeiska kommissionen, berättade i förväg för Europeiska rådet: Detta är våra prioriteringar för Europa. Är det era, också? Det är så vi måste sköta vår verksamhet – vi måste ha drivkraft, fokus och energi bakom vårt agerande.
Jag vill slutligen säga en sak om toppmötet i Nice – dvs. efter Nice. Vi i Europaparlamentet bör tillhöra dem som uppmuntrar till en bred och öppen debatt, som ett förspel till ett fullständigt institutionellt deltagande efter Laeken. Under perioden efter sammanträdet i Laeken uppmanar min grupp till användandet av någon typ av vedertagen metod med ingående deltagande för Europaparlamentet och de nationella parlamenten, för att omfatta ett aktivt engagemang från rådets sida.
Vi noterar med särskild oro förra veckans rapport från kommissionen – som utarbetades före sammanträdet i Stockholm – om Lissabonprocessen. Trots att vi har uttryckt en mycket ambitiös strävan att vi inom ett årtionde skall bli den mest dynamiska kunskapsbaserade ekonomin i världen, går utvecklingen långsammare än vad den borde göra. Jag bortser inte från parlamentets ansvar här, jag är ingen dålig förlorare, men jag tillhörde den minoritet som förlorade i samband med förslaget om avreglering av posttjänster. Vi sitter alla i samma båt.
Jag har påmints om en historia som berättas i Förenta staterna om den berömde borgmästaren Richard Daley, som hade detta uppdrag i Chicago under flera valperioder. Vid början av en av dessa perioder höll han ett tal och ville tala om nya resultatnivåer (plateaux of achievement). Men han gjorde ett misstag, som vi politiker har för vana att göra när vi läser våra tal snabbt. Han uppmanade sin nya förvaltning att uppnå ännu högre "resultatplattityder"! Jag tycker det verkar som vi måste se till att det inte blir detta åtagande när det rör Lissabonprocessen, utan att vi i stället verkligen driver på framåt. Det finns ett budskap till det svenska ordförandeskapet, att vårt engagemang är äkta och djupt och att man måste se till att genomföra det.
Framstegen när det gäller att ge verklig trovärdighet till livsmedels- och konsumentpolitiken har varit betydande under de senaste tolv månaderna. Mycket återstår att göra, men det har gjorts mycket betydande framsteg.
När det gäller handel och utveckling: Min grupp stöder "allt utom vapen-förslaget". Jag hoppas att kommissionen betänker hur känsliga jordbruksfrågorna är när det rör Världshandelsorganisationen och debatten om jordbruksreformen. Ordningsföljden på dessa debatter kommer inte att tillåtas lägga hinder i vägen för initiativet på handelsområdet. Det är ett viktigt europeiskt initiativ och jag hoppas att kommissionen kommer att satsa på det, oaktat vissa av de svårigheter som kan uppstå i samband med ordningsföljden när det rör andra förhandlingar.
ELDR-gruppen anser att vi måste fokusera kraftfullare på asyl- och immigrationsfrågor. Jag gratulerar Vitorino till det arbete som gjorts, men under sammanträdet i Tammerfors fastställde man en dagordning och jag undrar varför, så länge efter detta sammanträde, vi fortfarande kämpar med att slå fast vad denna dagordning skall omfatta.
När det gäller utvidgning: Min grupp stöder kraftfullt denna process, men jag måste säga till kommissionen – och även till denna kammare och herr Solana – att vi verkligen behöver koncentrera oss på Cypern. Det handlar inte bara om gemenskapens regelverk – man sköter sig mycket bra i detta avseende. Det handlar inte bara om deras förmåga att genomföra regelverket – de kan göra det. Vad som trots allt omger Cypernfrågan är djupa och allvarliga politiska sakfrågor som inte får den tid och uppmärksamhet som vi anser att de kräver, om detta skall bli en framgång.
När det gäller lagstiftningsprogrammets form: Det gläder mig att detta skall behandlas i kammarens utskott. Det gläder mig att vi får möjlighet att fundera på detta och undersöka prioriteringarna. Prodi har sagt att det inte bara är en samling skilda idéer, och han har faktiskt därmed erbjudit vissa prioriteringar. Men jag har tittat på det. Det är 49 sidor icke-kommunikativt strunt. Det är 49 sidor som omfattar 593 olika initiativ. Det är väldigt svårt att med hjälp av dess metodik förstå vad som är de verkliga prioriteringarna, var den politiska passionen och koncentrationen ligger, och vilka frågor som vi måste ta itu med bara för att de är en del av den vederbörliga processen. Vi måste sluta med detta beteende."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
"Cox (ELDR )."8,10,3,12
"EN"8
"acquis"2,10,3,9
"acquis communautaire"2,10,3
"après Nice"12
"ex ante"2,10,3,12,9,6
"“platitudes”"11
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples