Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-02-12-Speech-1-072"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010212.5.1-072"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – Herr Präsident, Frau Kommissarin! Zunächst einmal – auch bei dieser Gelegenheit – Ihnen, Frau Kommissarin, und Ihrem Team Danke für eine sehr konstruktive und dynamische Zusammenarbeit.
Da gibt es nämlich ein gutes Beispiel aus den letzten Tagen. Die abschließende Kategorisierung von Häfen der Europäischen Union im Rahmen der transeuropäischen Netze hat bei den so genannten mittelgroßen Häfen außerordentliche Aufmerksamkeit erreicht, zumal von einer europäischen Dimension dieser Häfen Wachstumsimpulse und Investitionsanreize ausgehen, die für die dazugehörige Region jeweils lebensnotwendig sind. Die bisherige Lösung durch Vermittlung ist akzeptabel, dennoch bitte ich, bei den Einordnungen der Häfen zumindest manchmal einen guten Willen mit einzubringen, da die Grenzen im Grunde willkürlich gesetzt sind. Die mittelgroßen Häfen werden es Ihnen und uns danken.
Es hat sich überhaupt herumgesprochen: Die Kommission und das Parlament gönnen sich keine Atempause. Schlag auf Schlag diskutieren wir über Vorschläge, um die Sicherheit auf See zu erhöhen. Angesichts der Situation auf den Meeren dürfen wir uns auch keine Atempause gönnen. Das Unglück vor den Galapagos-Inseln ist nur das letzte Glied in der Kette der Katastrophen mit ihren verheerenden Auswirkungen auf Natur und Mensch. Die Öffentlichkeit ist sensibilisiert, und regelmäßig flammt dann die Sicherheitsdebatte wieder auf. Wir müssen den betroffenen Küstenbewohnern klar machen, dass die Problematik in Europa zwar spät, aber doch richtig angepackt wurde, nachdem wir seit Jahren darauf drängen. Europa macht etwas für die Sicherheit auf See und zur Verhütung von Umweltverschmutzung. Das muss unser klares Signal an die IMO und die Welt sein, heute und in Zukunft.
Die Kommission präsentiert nahezu in Rekordzeit ihre Vorschläge. Wir haben im November letzten Jahres das Erika I-Paket verabschiedet. Der Rat ist Ende Dezember zu einer Einigung gelangt; so kann die Richtlinie ab 2002 in Kraft treten. Erika II steht vor der Tür, und ich freue mich, dass auch das zweite Paket echte Fortschritte für die Sicherheit auf See bringen wird. Bei dieser Gelegenheit sei aber auch darauf hingewiesen, dass vor Ort, also von den Kontrolleuren der Klassifikationsgesellschaften und der Hafenstaaten enorme Arbeit geleistet wird. Davon konnte ich mich bei einem Besuch letzte Woche zusammen mit unserem Kollegen Willy Piecyk im Antwerpener Hafen überzeugen. Die Prüfer stehen vor großen Anforderungen und Erwartungen, und wir müssen dabei Unterstützung geben.
Der vorliegende Bericht des Kollegen Bakopoulos leistet einen wertvollen Beitrag für den weiteren Fortschritt der Sicherheit. Es spricht für seine überzeugende Arbeit, dass im Ausschuss ein einstimmiges Votum abgegeben wurde. Ich gehe davon aus, auch das Plenum wird mit ähnlicher Überzeugung abstimmen. Ich spreche nicht nur für mich, sondern für eine breite Mehrheit, wenn ich die Einsetzung des bereits erwähnten Regelungsausschusses für die Sicherheit im Seeverkehr ausdrücklich begrüße. Auch den zweiten Teil des Kommissionsdokuments befürworte ich ausdrücklich, denn was nützt der Ausschuss, wenn die geltenden Richtlinien und Verordnungen nicht an die neue Struktur angepasst werden? Wir brauchen kein Kompetenzgerangel, wir brauchen administrative Klarheit, nicht ein Dutzend Arbeitskreise oder Ausschüsse, sondern eine klare und dynamische Struktur, und ich meine, dass wir damit in Europa dann auf einem guten Wege sind und ein gutes Vorbild in der Welt abgeben."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, fru kommissær, først - også ved denne lejlighed - en tak til Dem, fru kommissær, og Deres team for et meget konstruktivt og dynamisk samarbejde.
Her er der nemlig tale om et godt eksempel fra de seneste dage. Den afsluttende kategorisering af havne i Den Europæiske Union i forbindelse med de transeuropæiske netværk har fået overordentlig stor opmærksomhed ved de såkaldt mellemstore havne, især da der fra disse havne af europæisk dimension udgår vækstimpulser og investeringstiltag, som er livsnødvendige for den tilhørende region. Den hidtidige løsning i form af formidling er acceptabel, men alligevel anmoder jeg om at have god vilje ved grupperingen af havnene i det mindste af og til, da grænserne i grunden er sat vilkårligt. De mellemstore havne vil takke Dem og os for det.
Det har i det hele taget svirret med rygter: Kommissionen og Parlamentet under sig ikke noget pusterum. Vi diskuterer gang på gang forslag om at øge sikkerheden til søs. Hvad angår situationen på havene, må vi heller ikke unde os noget pusterum. Ulykken ud for Galapagos-øerne er kun sidste led i kæden af katastrofer med deres ødelæggende virkning på natur og mennesker. Offentligheden er gjort opmærksom på forholdene, og sikkerhedsdebatten blusser regelmæssigt op igen. Vi skal understrege over for de berørte beboere ved kysterne, at man har taget fat på problemet i Europa, ganske vist sent, men dog på den rigtige måde, efter at vi har presset på i årevis. Europa gør noget for sikkerheden til søs og forebyggelsen af forurening. Det skal være vores klare signal til IMO og verden, i dag og i fremtiden.
Kommissionen præsenterer næsten sine forslag på rekordtid. Vi vedtog Erika I-pakken i november sidste år. Rådet nåede til enighed i slutningen af december, således at direktivet kan træde i kraft fra 2002. Erika II står for døren, og jeg er glad for, at den anden pakke også vil medføre fremskridt for sikkerheden til søs. Ved denne lejlighed skal det dog også siges, at der er gjort et meget stort stykke arbejde på stedet, altså af kontrollørerne fra klassifikationsselskaberne og havnestaterne. Det konstaterede jeg sammen med vores kollega, Willy Piecyk, ved et besøg i sidste uge i havnen i Antwerpen. Kontrollørerne står over for store krav og forventninger, og vi skal give vores støtte i den forbindelse.
Hr. Bakopoulos' betænkning yder et værdifuldt bidrag til den fortsatte udvikling af sikkerheden. Det taler for hans overbevisende arbejde, at der er afgivet et enstemmigt votum i udvalget. Jeg går ud fra, at man også i plenarforsamlingen vil stemme med lignende overbevisning. Jeg taler ikke kun på egne vegne, men også på vegne af et bredt flertal, når jeg udtrykkeligt bifalder den indsats, som det allerede omtalte udvalg for sikkerhed til søs har gjort. Jeg bifalder også anden del af kommissionsdokumentet udtrykkeligt, for hvad nytte gør dette udvalg, hvis de gældende direktiver og forordninger ikke tilpasses til den nye struktur? Vi har ikke brug for noget kompetencekævl, vi har brug for administrativ klarhed, ikke et dusin arbejdsgrupper eller udvalg, men en klar og dynamisk struktur, og jeg mener, at vi er på rette vej i Europa, og at vi er et godt forbillede i verden i den forbindelse."@da1
".
Κύριε Πρόεδρε, κυρία Επίτροπε, καταρχήν, θέλω να ευχαριστήσω πάλι, κυρία Επίτροπε, εσάς και την ομάδα σας, για την εποικοδομητική και δυναμική συνεργασία.
Ένα καλό παράδειγμα αυτής της συνεργασίας προέκυψε τις τελευταίες ημέρες. Η οριστική ταξινόμηση των λιμένων της Ευρωπαϊκής Ένωσης στο πλαίσιο των διευρωπαϊκών δικτύων προσέλκυσε έντονα το ενδιαφέρον των αποκαλούμενων λιμένων μεσαίου μεγέθους, ιδίως επειδή μια ευρωπαϊκή διάσταση των λιμένων αυτών συνεπάγεται ώθηση στην ανάπτυξη και ελκυστικές επενδύσεις, και αυτό έχει ζωτική σημασία για τις συγκεκριμένες περιφέρειες. Η σημερινή λύση που επιτεύχθηκε μέσω συνδιαλλαγής είναι αποδεκτή ωστόσο, παρακαλώ να υπάρχει, ορισμένες φορές τουλάχιστον, λίγη καλή θέληση κατά την ταξινόμηση των λιμένων, δεδομένου ότι τα όρια τίθενται στην ουσία αυθαιρέτως. Οι λιμένες μεσαίου μεγέθους θα είναι ευγνώμονες και σε εσάς και σε εμάς.
Είναι πλέον κοινό μυστικό ότι η Επιτροπή και το Κοινοβούλιο δεν αφήνουν περιθώριο για καμία διακοπή. Οι προτάσεις που εξετάζουμε για τη βελτίωση της θαλάσσιας ασφάλειας διαδέχονται η μία την άλλη. Η κατάσταση που επικρατεί στις θάλασσες δεν επιτρέπει επίσης καμία περίοδο ανάπαυσης. Το ατύχημα στα νησιά Γκαλαπάγκος δεν είναι παρά το τελευταίο περιστατικό μιας σειράς ατυχημάτων με καταστροφικές συνέπειες για τη φύση και τον άνθρωπο. Το κοινό έχει ευαισθητοποιηθεί και αναζωπυρώνει τακτικά τη συζήτηση για την ασφάλεια. Πρέπει να καταστήσουμε σαφές στους ενδιαφερόμενους κατοίκους παράκτιων περιοχών ότι η Ευρώπη επιλήφθηκε της αντιμετώπισης του προβλήματος, καθυστερημένα βέβαια, αλλά τουλάχιστον με σωστό τρόπο, μετά από πιέσεις που ασκούμε εδώ και χρόνια. Η Ευρώπη κάνει κάτι για τη θαλάσσια ασφάλεια και την πρόληψη της ρύπανσης του περιβάλλοντος. Αυτό πρέπει να είναι το σαφές μήνυμα που θα μεταδώσουμε στον ΙΜΟ και στον κόσμο, σήμερα και μελλοντικά.
Η Επιτροπή παρουσιάζει τις προτάσεις της σε χρόνο που αποτελεί επίδοση σχεδόν. Το Νοέμβριο του παρελθόντος έτους εγκρίναμε τη δέσμη Erica I. Το Συμβούλιο επέτυχε μια συμφωνία τέλη Δεκεμβρίου έτσι η οδηγία μπορεί να τεθεί σε εφαρμογή από το 2002. Η δέσμη Erica ΙΙ είναι σχεδόν έτοιμη και χαίρομαι διότι και αυτή θα επιφέρει πραγματικές προόδους στον τομέα της θαλάσσιας ασφάλειας. Επ’ ευκαιρία, θέλω ακόμη να υπενθυμίσω ότι οι επιθεωρητές των νηογνωμόνων και των κρατών του λιμένα πραγματοποιούν επιτόπου ένα τεράστιο έργο. Αυτό συνειδητοποίησα την προηγούμενη εβδομάδα, κατά τη διάρκεια επίσκεψής μου με το συνάδελφό μας, κ. Willy Piecyk, στο λιμένα της Αμβέρσας. Οι ελεγκτές αντιμετωπίζουν σημαντικές προκλήσεις και προσδοκίες και εμείς πρέπει να τους υποστηρίξουμε στο έργο τους.
Η έκθεση του συναδέλφου, κ. Μπακόπουλου, αποτελεί πολύτιμη συμβολή στην επίτευξη περαιτέρω προόδων στον τομέα της ασφάλειας. Το γεγονός ότι η κοινοβουλευτική επιτροπή υπερψήφισε ομόφωνα την έκθεση αυτή είναι ενδεικτικό της εξαιρετικής εργασίας που πραγματοποιήθηκε. Υποθέτω ότι και η Ολομέλεια θα ψηφίσει με το ίδιο πνεύμα. Δεν μιλώ μόνο για εμένα αλλά για τη μεγάλη πλειοψηφία των συναδέλφων, όταν χαιρετίζω ρητώς τη σύσταση της επιτροπής ασφάλειας στη ναυτιλία που αναφέρθηκε ήδη. Υποστηρίζω επίσης έντονα και το δεύτερο μέρος του εγγράφου της Επιτροπής, διότι σε τι θα χρησιμεύσει μια επιτροπή ασφάλειας αν δεν προσαρμοσθούν οι ισχύοντες κανονισμοί και οδηγίες στη νέα διάρθρωση; Δεν χρειαζόμαστε αντιδικία όσον αφορά τις αρμοδιότητες αλλά διοικητική σαφήνεια δεν χρειαζόμαστε ένα σωρό ομάδες εργασίας ή επιτροπές, αλλά μια σαφή και δυναμική διάρθρωση, και πιστεύω ότι έτσι θα ακολουθήσουμε στην Ευρώπη τη σωστή κατεύθυνση και θα αποτελέσουμε ένα παράδειγμα προς μίμηση για τον κόσμο."@el8
".
Mr President, Commissioner, first of all I would like to take this opportunity to thank you, Mrs de Palacio, and your team for the very constructive and energetic way you have cooperated with us.
A good example of this occurred during the last few days. The final EU classification of ports and harbours as part of the trans-European networks attracted a great deal of attention in the case of the medium-sized ports, because European status gives these ports stimuli for growth and investment incentives which are vital for the regions involved. The solution reached up to now through conciliation is acceptable, but I would ask you, when ports are being classified, to apply a measure of goodwill in some cases at least, as the dividing lines are essentially set in an arbitrary way. The medium-sized ports will be grateful to you – and to us – if this is done.
In particular, everyone is now aware that the Commission and Parliament are not pausing for breath. One after the other, we are discussing proposals to improve maritime safety. Nor should we allow ourselves to let the pace slacken, given the situation at sea. The accident off the Galapagos Islands is just the latest in a string of disasters with devastating effects on nature and on human populations. The public is aware of these issues and the debates about safety flare up at regular intervals. We must make it clear to the coast dwellers affected that the European Union may have been tardy in addressing these problems, but that the right approach has been adopted, after years of pressure on our part. Europe is doing something about maritime safety and the prevention of pollution. In this way we need to give a clear signal to the IMO and the world in general, both now and in future.
The Commission has brought forward its proposals in almost record time. Last November we approved the Erika I package. The Council reached agreement at the end of December so that the directive can come into force as from 2002. The Erika II package is now just around the corner, and I am delighted that the second package too will result in genuine progress in safety at sea. I would also like to take this opportunity to pay tribute to the enormous amount of work done on the ground, that is to say by the classification societies' inspectors and by the port States. I saw this with my own eyes during a visit last week to the port of Antwerp together with Mr Piecyk. Huge demands are made of the inspectors and we need to give them our support.
The report before us by Mr Bakopoulos makes a valuable contribution to achieving further progress on safety. The fact that it was approved unanimously in committee is a testament to his convincing work. I trust that Parliament will be equally convinced when it comes to vote. I am not just speaking for myself, but for a large majority, when I specifically welcome the setting up of the Committee on Safe Seas that has already been mentioned. I also particularly welcome the second part of the Commission document, because what is the point of having the committee if the relevant directives and regulations are not brought into line with the new structure? We do not want a dispute over powers, we need administrative clarity; we do not need a dozen working parties or committees, what we need is a clear and dynamic structure, and I believe that will set Europe on the right path and make us a model for the rest of the world."@en3
". - (DE) Señor Presidente,. Señora Comisaria, en primer lugar – también en esta ocasión – quiero darle las gracias, señora Comisaria, a usted y a su equipo por su colaboración, tan constructiva y dinámica.
En efecto, hay un buen ejemplo de ésta en estos últimos días. La categorización final de los puertos de la Unión Europea en el marco de las redes transeuropeas ha suscitado una atención extraordinaria en el caso de los denominados puertos de tamaño medio, tanto más cuanto que de una dimensión europea de estos puertos se derivan impulsos al crecimiento y estímulos a la inversión que son de importancia vital para la región respectiva. La solución practicada hasta ahora, la conciliación, es aceptable, pero pido que a la hora de clasificar los puertos se aporte, al menos alguna vez, buena voluntad pues, en el fondo, las fronteras se han establecido de manera arbitraria. Los puertos de tamaño medio se lo agradecerán y nos lo agradecerán.
Pero, sobre todo, se ha hablado por ahí lo siguiente: la Comisión y el Parlamento no se dan una pausa de respiro. Estamos discutiendo de manera vertiginosa las propuestas para elevar la seguridad marítima. Habida cuenta de la situación en los mares tampoco debemos concedernos una pausa de respiro. El desastre acaecido a la altura de las Islas Galápagos es sólo el último eslabón de la cadena de catástrofes con devastadores efectos sobre la naturaleza y sobre las personas. La opinión pública se encuentra sensibilizada y, en consecuencia, el debate sobre la seguridad se inflama con regularidad una y otra vez. Hemos de aclarar a los habitantes de la costa que, aunque tarde, en Europa se ha abordado correctamente la problemática después de que habíamos presionado durante años. Europa hace algo a favor de la seguridad marítima y a favor de la prevención de la contaminación del medio ambiente. Ésta ha de ser nuestra clara señal a la OMI y al mundo, hoy y en el futuro.
La Comisión presenta sus propuestas en un tiempo absolutamente récord. En noviembre del año pasado aprobamos el paquete Erika I. A finales de diciembre el Consejo llegó a una postura común: de esta suerte la directiva puede entrar en vigor a partir del 2002. Erika II está ya en puertas y yo celebro que el segundo paquete traiga también consigo auténticos avances para la seguridad marítima. En esta ocasión es preciso decir también que se está prestando un enorme trabajo
es decir, por parte de los controladores de las sociedades de clasificación y de los estados del puerto. De esto he podido convencerme la semana pasada con ocasión de una visita que realicé al puerto de Amberes junto con nuestro colega Willy Piecyck. Los controladores se enfrentan a grandes retos y expectativas y les hemos de prestar apoyo en esa tarea.
El presente informe de nuestro colega, el Sr. Bakopoulos, aporta una valiosa contribución al avance futuro de la seguridad. A favor de su convincente trabajo habla el hecho de que se emitió un voto unánime en la comisión. Estoy convencido de que el Pleno votará también con la misma convicción. Al celebrar expresamente la institución del ya mencionado Comité de reglamentación de seguridad marítima no solamente hablo en nombre propio sino también en nombre de una amplia mayoría. Apoyo también expresamente la segunda parte del documento de la Comisión pues ¿de qué sirve el Comité si no se adaptan a la nueva estructura las directivas y reglamentos en vigor? No necesitamos ninguna lucha por las competencias, necesitamos claridad administrativa, no una docena de grupos de trabajo o de comités, sino una estructura clara y dinámica, y creo que con esto estaremos en Europa en el buen camino y daremos un buen ejemplo al mundo."@es12
".
Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, aluksi kiitokset – myös tässä tilaisuudessa – teille, hyvä komission jäsen, ja teidän ryhmällenne erittäin rakentavasta ja dynaamisesta yhteistyöstä.
Siitä on nimittäin hyvä esimerkki viime päiviltä. Euroopan unionin satamien lopullinen luokitus Euroopan laajuisten verkkojen puitteissa on herättänyt poikkeuksellista huomiota niin kutsutuissa keskisuurissa satamissa, varsinkin kun näiden satamien yhteydet Eurooppaan synnyttävät kasvuimpulsseja ja investointihaluja, jotka ovat joskus elintärkeitä niihin kuuluvalle alueelle. Tähänastinen sovitteluratkaisu on hyväksyttävä, mutta kuitenkin pyydän ainakin joskus käyttämään hyvää tahtoa satamien luokittelussa, sillä rajat on itse asiassa asetettu mielivaltaisesti. Keskisuuret satamat kiittävät teitä ja meitä siitä.
On yleisesti tunnettua, että komissio ja parlamentti eivät suo hengähdystaukoa itselleen. Keskustelemme nopeassa tahdissa ehdotuksista meriturvallisuuden parantamiseksi. Kun otetaan huomioon tilanne merillä, emme voi todellakaan suoda itsellemme hengähdystaukoa. Galapagossaarten edustalla tapahtunut onnettomuus ja sen tuhoisat vaikutukset luonnolle ja ihmisille ovat vain viimeinen osa katastrofien sarjassa. Julkisuus on valpastunut ja turvallisuuskeskustelu leimahtaa siten säännöllisin väliajoin uudelleen. Meidän on tehtävä rannikon tyrmistyneille asukkaille selväksi, että Euroopassa on tartuttu problematiikkaan tosin myöhään, mutta kuitenkin tosissaan – sen jälkeen, kun olemme vuosia vaatineet sitä. Eurooppa toimii meriturvallisuuden ja saastumisen ehkäisemisen hyväksi. Sen täytyy olla meiltä selvä signaali IMO:lle ja koko maailmalle, nyt ja tulevaisuudessa.
Komissio esittelee ehdotuksensa lähes ennätysajassa. Hyväksyimme Erika I -paketin viime vuoden marraskuussa. Neuvosto pääsi sopimukseen joulukuun lopulla, ja näin direktiivi voi astua voimaan vuodesta 2002 lähtien. Erika II on tulossa, ja olen iloinen, että myös tämä toinen paketti tuo todellista kehitystä meriturvallisuuteen. Viitattakoon tässä tilanteessa kuitenkin myös siihen, että luokituslaitosten ja satamavaltioiden tarkastajat tekevät paikan päällä suunnattomasti työtä. Pystyin vakuuttumaan siitä vieraillessani viime viikolla Antwerpenin satamassa kollegamme Willy Piecykin kanssa. Tarkkailijoille asetetaan suuria vaatimuksia ja odotuksia, ja meidän on annettava heille tukemme.
Nyt käsiteltävällä kollega Bakopoulosin mietinnöllä on arvokas osuus turvallisuuden kehittämisessä edelleen. Hänen vakuuttavaa työtään osoittaa se, että mietintö hyväksyttiin valiokunnassa yksimielisesti. Lähden siitä, että myös täysistunto äänestää samankaltaisella vakaumuksella. En puhu vain omasta puolestani, vaan suuren enemmistön puolesta, kun ilmaisen olevani tyytyväinen erityisesti jo mainitun meriturvallisuuskomitean perustamiseen. Kannatan erityisesti myös komission asiakirjan toista osaa, sillä mitä hyötyä komiteasta olisi, ellei voimassa olevia direktiivejä ja asetuksia sovellettaisi uuteen rakenteeseen? Emme kaipaa mitään toimivaltakiistoja, kaipaamme hallinnollista selkeyttä, emme kymmentä työryhmää tai komiteaa, vaan selkeää ja dynaamista rakennetta, ja olen sitä mieltä, että silloin olemme Euroopassa hyvällä tiellä ja toimimme hyvänä esikuvana maailmassa."@fi5
"Monsieur le Président, Madame la Commissaire, tout d'abord - à cette occasion aussi - merci à vous, Madame la Commissaire, et à votre équipe de votre collaboration très constructive et dynamique.
Ces derniers jours nous en ont même fourni un bon exemple. La classification qui a été établie pour les ports de l'Union européenne dans le cadre des réseaux transeuropéens a attiré une attention extraordinaire pour ce qui est des ports "de taille moyenne", d'autant plus que la dimension européenne de ces ports découle des impulsions données à la croissance et des incitations à l'investissement, qui sont vitaux pour leur région. La solution de médiation adoptée est acceptable, cependant je demande qu'on mette au moins un peu de bonne volonté dans la réalisation de la classification des ports, vu que les limites sont après tout fixées arbitrairement. Les ports de taille moyenne nous en seront reconnaissants, à vous comme à nous.
Après tout, le bruit s'est répandu que la Commission et le Parlement ne s'accordent aucun répit. Coup sur coup, nous discutons des propositions pour renforcer la sécurité maritime. Devant la situation sur les mers, nous ne pouvons nous accorder aucun répit. La catastrophe des Îles Galapagos n'est que le dernier maillon de la chaîne des catastrophes, avec leurs effets dévastateurs sur la nature et l'homme. L'opinion publique est sensibilisée et les débats sur la sécurité reprennent régulièrement. Nous devons expliquer aux habitants des littoraux touchés que la problématique a été abordée tard en Europe, certes, et même après des années d'insistance de notre part sur ce sujet. L'Europe fait quelque chose pour la sécurité maritime et pour la prévention de la pollution. Cela doit être notre signal clair à l'OMI et au monde, aujourd'hui et à l'avenir.
La Commission présente ses propositions pratiquement en un temps record. En novembre de l'année dernière, nous avons adopté l'ensemble de dispositions Erika I. Le Conseil est arrivé à un accord fin décembre, ainsi, la directive peut entrer en vigueur à partir de 2002. Le paquet Erika II est imminent, et je me réjouis du fait que ce deuxième ensemble de dispositions apporte aussi de vrais progrès en matière de sécurité maritime. À cette occasion, il faut aussi mentionner qu'un travail énorme a été accompli sur place, c'est-à-dire par les contrôleurs des sociétés de classification et des États portuaires. J'ai pu m'en convaincre lors d'une visite la semaine dernière au port d'Anvers avec notre collègue Willy Piecyk. Les contrôleurs ont de nombreuses exigences et attentes à satisfaire et nous devons leur apporter notre soutien.
Le présent rapport de M. Bakopoulos constitue une contribution précieuse aux futurs progrès de la sécurité. Le vote unanime survenu en commission plaide en faveur de son travail convaincant. Je pars du principe que l'Assemblée plénière votera avec la même conviction. Je ne parle pas que pour moi mais aussi pour une large majorité, quand je salue expressément l'institution du comité de réglementation pour la sécurité maritime déjà évoqué. Je parle aussi expressément en faveur de la deuxième partie du document de la Commission, parce qu'à quoi sert le comité si les directives et les règlements en vigueur ne sont pas adaptés aux nouvelles structures ? Nous n'avons pas besoin de conflit de compétences, nous avons besoin de clarté administrative, non pas d'une douzaine de groupes de travail ou de comités, mais d'une structure claire et dynamique, et je pense qu'ainsi, nous sommes sur la bonne voie en Europe et que nous donnons un bon exemple au monde."@fr6
".
Signora Presidente, signora Commissario, desidero innanzi tutto cogliere l’occasione per ringraziare lei, signora Commissario, e il suo
per la costruttiva e dinamica collaborazione.
Ne abbiamo avuto un buon esempio in questi ultimi giorni. La categorizzazione definitiva dei porti dell’Unione europea nell’ambito delle reti transeuropee ha suscitato un interesse straordinario nei cosiddetti porti di media grandezza, tanto più che dalla dimensione europea di questi porti scaturiscono impulsi alla crescita e stimoli agli investimenti di vitale importanza per la regione di appartenenza. La soluzione fin qui adottata grazie alla conciliazione è accettabile, tuttavia vi prego di dimostrare almeno qualche volta uno po' di buona volontà nella classificazione dei porti, visto che in fondo i limiti vengono fissati arbitrariamente. I porti di media grandezza ne saranno grati a voi e a noi.
Si è sparsa in giro la voce che la Commissione e il Parlamento non si concedono pause di respiro. Una dopo l'altra discutiamo proposte per migliorare la sicurezza in mare. Alla luce della situazione sui mari, non possiamo concederci pause di sorta. Il disastro al largo delle isole Galapagos è soltanto l’ultimo anello della catena di catastrofi dagli effetti devastanti per la natura e per l’uomo. L’opinione pubblica è sensibilizzata e ogni volta riesplode puntuale il dibattito sulla sicurezza. Dobbiamo far capire inequivocabilmente agli abitanti della costa interessati al problema che in Europa, sia pure in ritardo, esso è stato affrontato, e nel modo giusto, dopo che per anni abbiamo insistito in tal senso. L’Europa fa qualcosa per la sicurezza in mare e per prevenire l’inquinamento ambientale. Questo deve essere il nostro chiaro segnale all’OMI e al mondo intero, oggi e per il futuro.
La Commissione presenta le proprie proposte quasi a tempo di
. Nel novembre dello scorso anno abbiamo varato il pacchetto
Alla fine di dicembre il Consiglio è pervenuto a un accordo, così la direttiva potrà entrare in vigore dal 2002. E’ imminente il varo di
e sono lieta di constatare che anche il secondo pacchetto si tradurrà in progressi concreti per la sicurezza in mare. Ma vorrei che questa fosse anche un’occasione per sottolineare l’enorme lavoro compiuto sul posto, e mi riferisco a quello degli ispettori delle società di classificazione e degli Stati di porto. Ho potuto convincermene personalmente durante la mia visita, effettuata la settimana scorsa al porto di Anversa assieme al collega Willy Piecyk. Lo sforzo richiesto ai controllori e le aspettative nei loro confronti sono notevoli, e noi dobbiamo dare il nostro sostegno.
La relazione del collega Bakopoulos è un contributo prezioso per migliorare ulteriormente la sicurezza. A riprova della validità del suo lavoro basti dire che in commissione è stata approvata all’unanimità. Confido che anche l’Assemblea approverà la relazione con analogo convincimento. Parlo non soltanto a titolo personale, bensì a nome di un’ampia maggioranza, quando esprimo pieno apprezzamento per la designazione del già citato Comitato di regolamentazione per la sicurezza marittima, come pure il mio esplicito gradimento per il documento della Commissione, altrimenti a che cosa serve il comitato se poi le direttive e i regolamenti vigenti non vengono adeguati alla nuova struttura? Ciò di cui abbiamo bisogno non è un conflitto di competenze, ma di trasparenza amministrativa, quindi non di una dozzina di gruppi di lavoro o di commissioni, bensì di una struttura chiara e dinamica; credo proprio che in Europa ci siamo avviati sulla strada giusta e rappresentiamo un modello nel mondo."@it9
".
Mr President, Commissioner, first of all I would like to take this opportunity to thank you, Mrs de Palacio, and your team for the very constructive and energetic way you have cooperated with us.
A good example of this occurred during the last few days. The final EU classification of ports and harbours as part of the trans-European networks attracted a great deal of attention in the case of the medium-sized ports, because European status gives these ports stimuli for growth and investment incentives which are vital for the regions involved. The solution reached up to now through conciliation is acceptable, but I would ask you, when ports are being classified, to apply a measure of goodwill in some cases at least, as the dividing lines are essentially set in an arbitrary way. The medium-sized ports will be grateful to you – and to us – if this is done.
In particular, everyone is now aware that the Commission and Parliament are not pausing for breath. One after the other, we are discussing proposals to improve maritime safety. Nor should we allow ourselves to let the pace slacken, given the situation at sea. The accident off the Galapagos Islands is just the latest in a string of disasters with devastating effects on nature and on human populations. The public is aware of these issues and the debates about safety flare up at regular intervals. We must make it clear to the coast dwellers affected that the European Union may have been tardy in addressing these problems, but that the right approach has been adopted, after years of pressure on our part. Europe is doing something about maritime safety and the prevention of pollution. In this way we need to give a clear signal to the IMO and the world in general, both now and in future.
The Commission has brought forward its proposals in almost record time. Last November we approved the Erika I package. The Council reached agreement at the end of December so that the directive can come into force as from 2002. The Erika II package is now just around the corner, and I am delighted that the second package too will result in genuine progress in safety at sea. I would also like to take this opportunity to pay tribute to the enormous amount of work done on the ground, that is to say by the classification societies' inspectors and by the port States. I saw this with my own eyes during a visit last week to the port of Antwerp together with Mr Piecyk. Huge demands are made of the inspectors and we need to give them our support.
The report before us by Mr Bakopoulos makes a valuable contribution to achieving further progress on safety. The fact that it was approved unanimously in committee is a testament to his convincing work. I trust that Parliament will be equally convinced when it comes to vote. I am not just speaking for myself, but for a large majority, when I specifically welcome the setting up of the Committee on Safe Seas that has already been mentioned. I also particularly welcome the second part of the Commission document, because what is the point of having the committee if the relevant directives and regulations are not brought into line with the new structure? We do not want a dispute over powers, we need administrative clarity; we do not need a dozen working parties or committees, what we need is a clear and dynamic structure, and I believe that will set Europe on the right path and make us a model for the rest of the world."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, allereerst wil ik de commissaris en haar team eens te meer bedanken voor de bijzonder constructieve en actieve samenwerking.
Een goed voorbeeld daarvan hebben we in de afgelopen dagen gezien. De definitieve indeling van de havens in de Europese Unie voor de trans-Europese netwerken heeft in de zogenaamde middelgrote havens heel wat stof doen opwaaien. De Europese dimensie van die havens is namelijk een impuls voor groei en investeringen, die de betrokken regio’s hard nodig hebben. Tijdens de bemiddeling is een aanvaardbare oplossing gevonden. De grenzen zijn echter tamelijk willekeurig, en daarom vraag ik u bij de indeling van de havens een beetje goede wil te tonen. De middelgrote havens zouden u en ons daarvoor dankbaar zijn.
Iedereen heeft het intussen wel gehoord: de Commissie en het Parlement gunnen zich geen rustpauze. We behandelen het ene voorstel na het andere over meer veiligheid op zee. Gezien de situatie op zee mogen we onszelf ook geen rustpauze gunnen. De schipbreuk voor de Galapagos-eilanden is het meest recente ongeluk in een hele serie, met rampzalige gevolgen voor de natuur en voor de mens. Het grote publiek reageert hier heel gevoelig op, en telkens wordt dan weer een debat over de veiligheid gevoerd. We moeten de inwoners van de kustgebieden duidelijk maken dat het wel lang geduurd heeft, maar dat Europa het probleem nu toch serieus heeft aangepakt, nadat wij er jaren op hadden aangedrongen. Europa doet iets aan de veiligheid op zee en voor het voorkomen van milieuvervuiling. Dat moet een duidelijk signaal zijn voor de IMO en voor de hele wereld, vandaag, maar ook morgen.
De Commissie legt in een recordtempo voorstellen op tafel. In december jongstleden hebben we het Erika I-pakket goedgekeurd. De Raad heeft het eind december goedgekeurd. Nu kan de richtlijn vanaf 2002 in werking treden. Erika II staat voor de deur, en ik ben blij dat ook het tweede pakket echte verbeteringen bevat voor de veiligheid op zee. Ik wil er bij deze gelegenheid echter ook op wijzen dat de deskundigen ter plekke, dat zijn de controleurs van de classificatieondernemingen en van de havenstaten, uitstekend en hard werken. Daarvan heb ik me kunnen overtuigen tijdens het bezoek dat ik vorige week met onze collega Willy Piecyk aan de haven van Antwerpen heb gebracht. Van de controleurs wordt veel verwacht, en ze verdienen onze steun.
Het verslag van de heer Bakopoulos is een belangrijke bijdrage op weg naar meer veiligheid. Dat hij goed werk heeft geleverd blijkt wel uit de unanieme ondersteuning in de commissie. Ik ga ervan uit dat de stemming in de plenaire vergadering niet veel anders zal verlopen. Ik spreek niet alleen namens mezelf, maar namens een grote meerderheid, wanneer ik met nadruk zeg dat ik blij ben met het oprichten van het al genoemde regelgevend Comité maritieme veiligheid. Ook het tweede deel van het document van de Commissie steun ik van harte, want wat hebben we aan een comité wanneer de bestaande richtlijnen en verordeningen niet aan de nieuwe structuur worden aangepast? We willen geen geruzie over bevoegdheden, we willen administratieve helderheid. We willen niet allerlei werkgroepen en comités, we willen een duidelijke en dynamische structuur. Ik geloof dat wij in Europa daarmee op de goede weg zijn en zo een voorbeeld zijn voor de rest van de wereld."@nl2
".
Senhor Presidente, Senhora Comissária, antes de mais, gostaria de aproveitar esta oportunidade para agradecer à Senhora Comissária e à sua equipa a cooperação extremamente construtiva e dinâmica que têm demonstrado.
Neste contexto, posso citar um bom exemplo sucedido há poucos dias. A categorização final dos portos da União Europeia no âmbito das redes transeuropeias mereceu a atenção máxima por parte dos assim designados portos de média dimensão, uma vez que a dimensão europeia é para estes portos sinónimo de impulsos de crescimento e de incentivos ao investimento, que se revestem de importância vital para as regiões que integram esses portos. A solução de intermediação, aplicada até à data, é aceitável, mas gostaria de apelar a todos para que na classificação dos portos demonstrem, pelo menos em alguns casos, um pouco de boa vontade, tendo em conta que os limites têm sido traçados, basicamente, de forma arbitrária. Os portos de média dimensão ficarnosão certamente gratos.
Aliás, a notícia de que a Comissão e o Parlamento têm sido incansáveis espalhouse rapidamente. Debatemos proposta após proposta, sem parar, sempre no intuito de aumentar a segurança marítima. Atendendo à situação que se verifica nos mares, a verdade é que não podemos mesmo darnos ao luxo de parar. O desastre ecológico ocorrido ao largo das ilhas Galápagos é apenas o último elo de uma cadeia de catástrofes com efeitos devastadores sobre a Natureza e a vida humana. A opinião pública já está sensibilizada, pelo que o debate sobre a segurança volta a reacenderse regularmente. Temos de convencer as populações costeiras em causa de que, embora a Europa tenha reagido tardiamente a esta problemática, está agora a fazêlo da forma mais correcta possível, depois de termos insistido durante anos a fio para que fossem adoptadas medidas. A Europa está empenhada em aumentar a segurança marítima e em prevenir a poluição ambiental. Tem de ser este o sinal claro que, tanto hoje como no futuro, transmitimos à OMI e ao mundo.
A Comissão tem apresentado as suas propostas quase em tempo recorde. Em Novembro do ano passado aprovámos o pacote Erika I. O Conselho chegou a acordo no final de Dezembro, pelo que a directiva poderá entrar em vigor em 2002. Agora avizinhase a adopção do pacote Erika II, e muito me apraz o facto de também este segundo pacote representar um verdadeiro avanço no sentido de aumentarmos a segurança marítima. A este propósito, gostaria de chamar a atenção para o trabalho notável realizado
pelos inspectores das sociedades de classificação e dos Estados do porto. Juntamente com o nosso colega Willy Piecyk pude certificarme desta realidade, por ocasião de uma visita que efectuámos na passada semana ao porto de Antuérpia. Os inspectores têm de satisfazer elevadas exigências e expectativas e precisam do nosso apoio.
O relatório em apreço do colega Bakopoulos presta um valioso contributo para aumentarmos ainda mais a segurança marítima. O facto de ter sido aprovado por unanimidade em comissão abona a favor da qualidade do seu trabalho. Parto do princípio de que o plenário irá votálo com a mesma convicção. Quando me congratulo expressamente com a criação do já referido comité regulamentador para a segurança marítima falo não apenas por mim própria, mas em nome de uma ampla maioria. Subscrevo também expressamente a segunda parte do documento da Comissão, pois de nada servirá instituirmos um comité se não adaptarmos as directivas e os regulamentos em vigor a esta nova estrutura. Não precisamos de um emaranhado de competências, mas de clareza administrativa; não precisamos de uma dúzia de grupos de trabalho ou comités, mas de uma estrutura clara e dinâmica. Penso que só assim a Europa estará no bom caminho e poderá servir de exemplo ao mundo."@pt11
".
Herr talman, fru kommissionär! Först av allt – även vid detta tillfälle – ett tack till er, fru kommissionär och till ert team för ett mycket konstruktivt och dynamiskt samarbete.
Det finns nämligen ett gott exempel på detta från de senaste dagarna. Den avslutande klassificeringen av Europeiska unionens hamnar inom ramen för de transeuropeiska näten har fått extraordinär uppmärksamhet för de så kallade medelstora hamnarna, i synnerhet som dessa hamnar i en europeisk dimension skapar tillväxtimpulser och stimulerar investeringar som är livsnödvändiga för berörda regioner. Den hittillsvarande lösningen med medling är godtagbar, ändå ber jag att den goda viljan skall få vara med åtminstone ibland under klassificeringen av hamnarna, eftersom gränserna i grund och botten är godtyckligt dragna. De medelstora hamnarna kommer att tacka er och oss för detta.
Det sägs allmänt: kommissionen och parlamentet unnar sig ingen andningspaus. Slag i slag diskuterar vi förslag som skall öka säkerheten till havs. Med tanke på situationen ute till havs får vi inte heller unna oss någon andhämtningspaus. Olyckshändelsen utanför Galapagosöarna är bara den senaste länken i en kedja av katastrofer med förödande följder för natur och människa. Allmänheten har blivit känslig för detta, och med jämna mellanrum flammar säkerhetsdebatten upp igen. Vi måste göra klart för berörda kustinvånare att man i Europa visserligen tog tag i denna problematik på ett sent stadium, men ändå på korrekt sätt, efter att vi i åratal har tryckt på om detta. Europa gör något för säkerheten till havs och för att förhindra miljöförorening. Detta måste bli vår tydliga signal till FN:s maritima organ IMO och till världen, i dag och i framtiden.
Kommissionen lägger fram sina förslag på nära nog rekordtid. I november förra året fattade vi beslut om Erika I-paketet. Rådet nådde enighet i slutet av december; därmed kan direktivet träda i kraft från år 2002. Erika II står för dörren, och det gläder mig att även det andra paketet kommer att innebära verkliga framsteg för säkerheten till havs. I sammanhanget skall dock även nämnas att det görs ett enormt arbete på plats, alltså av klassificeringssällskapens och hamnstaternas kontrollanter. Detta kunde jag förra veckan övertyga mig om under ett besök i hamnen i Antwerpen tillsammans med vår kollega Willy Piecyk. Kontrollanterna har stora krav och förväntningar på sig, och vi måste ge vårt stöd.
Kollegan Bakopoulos betänkande som nu föreligger lämnar ett värdefullt bidrag till ett vidare framsteg för säkerheten. För hans övertygande arbete talar en enhällig röst i kommittén. Jag utgår från att även plenum kommer att rösta med samma övertygelse. Jag talar inte enbart för mig själv utan för en bred majoritet när jag uttryckligen välkomnar att redan nämnda tillsynskommitté kopplas in i arbetet för sjösäkerhet. Även den andra delen av kommissionens handlingar vill jag uttryckligen förorda, för vad tjänar kommittén till om gällande direktiv och förordningar inte anpassas till den nya strukturen? Vi behöver inget kiv om befogenheter, vi behöver administrativ klarhet, inte ett dussin arbetskretsar eller kommittéer, utan en klar och dynamisk struktur, och jag menar att vi i Europa därmed är inne på en god väg och föregår med gott exempel i världen."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Erika I."9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples