Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-01-31-Speech-3-117"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-01-31"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Situationen i Mellanöstern4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010131.5.3-117"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-01-31-Speech-3-1184
lpv:speaker	lp:Solana4
lpv:spoken text	". – Señor Presidente, Señorías, solamente quiero tratar de clarificar algunos temas, aunque sin entrar en un gran debate histórico, pues no creo que sea el momento ni para hacerlo ni para que nos arrojemos los unos a los otros sufrimientos ajenos. Señorías, algunos de ustedes han visitado la región hace poco. Yo les tengo que decir que la llevo visitando desde el año 1991, prácticamente sin parar. Sufrimientos hemos visto muchísimos. Lo que queremos los que hemos visto sufrir tanto es tratar de encontrar una situación pacífica y duradera. Ese es el compromiso que deseamos alcanzar los que estamos implicados en tratar de encontrar una solución en estos momentos. Quiero decirles que nada aconseja en este momento hacer un llamamiento al optimismo furibundo. Sería insensato el hacerlo, pero sí creo -y lo creo honestamente- que estamos en el momento en que mejor se han definido las connotaciones del problema y, por lo tanto, nos podemos acercar mejor a una solución. ¿Por qué lo digo? Todos sabemos que, para encontrar una solución a este gravísimo problema, hay que definir el territorio y estar dispuestos a hablar sobre él, hay que definir las condiciones de seguridad y estar dispuestos a hablar sobre ello, hay que definir el futuro de Jerusalén y estar dispuestos a negociar sobre ello, y hay que negociar sobre los refugiados y estar dispuestos a hacerlo. En este momento, por primera vez se han definido los cuatro o cinco grandes parámetros, las dos partes los han aceptado como los grandes parámetros por definir y aceptar, y han empezado a negociar en serio, profundamente, sobre ellos. Esto es un paso histórico. La pena, lo que me hace apelar a la desesperanza y no a la esperanza, es que el tiempo, desgraciadamente, se ha gestionado mal. Si tuviéramos un periodo un poco más largo de tranquilidad política, creo sinceramente que en ese momento se podría ser optimista. Pero ahora no lo soy tanto porque el tiempo, desgraciadamente, está condicionado por el calendario electoral y político, y poco podemos hacer sobre ello. Pero cualquiera que quiera negociar, en este caso con la Unión Europea, tiene que poner sobre la mesa el reto de alcanzar unos acuerdos sobre la base de que hay que aceptar dos Estados en la zona, que sean capaces de definir los cuatro parámetros a los que he hecho referencia: territorios, seguridad, capital y refugiados. La Unión Europea ha propuesto posibles soluciones para los cuatro temas mencionados. No crean sus Señorías que las personas que están implicadas en las distintas presidencias, en este caso la Presidencia sueca, no han puesto sobre la mesa sugerencias e ideas para avanzar. Lo que pasa es que no siempre ocurre el milagro de dar exactamente con la solución precisa en un momento dado. Pero sobre Jerusalén, señor Morillon, puedo decirle que debe tener la certeza de que se han puesto sobre la mesa muchas sugerencias. Sugerencias que no pueden ser milagrosas, que no pueden salir de un cierto marco que todos conocemos, y su Señoría ha puesto de manifiesto claramente cuál debe ser. Les diré también que, sobre los asentamientos, la Unión Europea ha tenido una posición brillante y generosa. Una posición que indica que no puede aceptarse una política de asentamientos como la actual. Lo hemos dicho, lo seguiremos diciendo y les puedo asegurar que, por mi boca, siempre se hará la misma condena. No habrá solución definitiva sin una solución también al tema de los asentamientos. Lo sabemos y lo sabe cualquier persona que haya estado implicada en este conflicto tan terrible. Mi preocupación -que la tengo- y la causa de mi tristeza profunda -que también la tengo- es, como ha dicho alguno de sus Señorías, que el proceso de Oslo empieza a no tener el apoyo político que tenía de ambas partes hace unos años. Es verdad que el proceso de Oslo -no la paz- hoy no tiene la aceptación de todas las partes, con la misma intensidad y de la misma manera que la tenía hace unos años. Para unos no ha ofrecido la seguridad que deseaban, y para otros no les ha dado el cambio que esperaban y deseaban en su vida cotidiana. De ahí la frustración de unos y la falta de seguridad de los otros. Y de ahí viene una parte importante de la gran dificultad del debate actual. Yo les quiero decir que, por parte de la Unión Europea, haremos todo lo posible, con su apoyo, con el apoyo de los gobiernos y de los parlamentos, para seguir avanzando, pero es verdad que lo que unos y otros podemos hacer para impulsar el proceso no es inagotable. Las partes directamente implicadas son las que tienen que llegar a un acuerdo, y los demás sólo podemos intentar establecer las condiciones económicas, sociales y políticas para que pueda llegarse a dicho acuerdo. Mi propia experiencia, durante los últimos meses, me indica que nunca hasta ahora habían hablado las partes de manera más entregada y generosa, acercándose más a la resolución de los problemas. Y esa era mi esperanza. Desgraciadamente, a lo mejor tienen ustedes razón y esta esperanza ha sido vana. Lo sentiría muchísimo."@es12
lpv:translated text	"Hr. formand, mine damer og herrer, jeg vil blot forsøge at afklare nogle spørgsmål, men uden at gå ind i en større historisk diskussion, for jeg mener ikke, at det er tidspunktet hverken for at gøre det eller for at kaste hinanden ud i andres lidelser. Mine damer og herrer, nogle af Dem har besøgt området for kort tid siden. Og jeg skal sige til Dem, at jeg har besøgt det siden 1991 næsten ustandseligt. Vi har set masser af lidelse. Vi, der har set så mange lidelser, ønsker at forsøge at skabe en fredelig og varig situation. Det er den situation, vi, der er involveret i forsøget på at finde en løsning nu, ønsker at opnå. Jeg vil sige til Dem, at der ikke i øjeblikket er noget, der taler for en voldsom opfordring til optimisme. Det ville være ufornuftigt at gøre det, men jeg mener - og det mener jeg virkelig - at dette er tidspunktet, hvor problemets bibetydninger er blevet defineret bedst, og derfor kan vi bedre nærme os en løsning. Hvorfor siger jeg det? Vi ved alle sammen, at for at finde en løsning på dette alvorlige problem er det nødvendigt at fastlægge området og være rede til at tale om det, det er nødvendigt at fastlægge sikkerhedsvilkårene og være rede til at tale om dem, det er nødvendigt at fastlægge Jerusalems fremtid og være rede til at forhandle om den, og det er nødvendigt at forhandle om flygtningene og være rede til det. Det er første gang, at de fire eller fem store parametre er blevet fastlagt. De to parter har accepteret dem som de store parametre, der skal fastlægges og accepteres, og de er for alvor begyndt at forhandle indgående om dem. Dette er et historisk skridt. Det kedelige, det, der får mig til at føle fortvivlelse og ikke håb, er, at tiden desværre er blevet forvaltet dårligt. Hvis vi havde haft lidt længere tid med politisk ro, mener jeg virkelig, at man kunne være optimistisk nu. Men jeg er ikke så optimistisk nu, for tiden er desværre betinget af en valgkalender og en politisk kalender, og det kan vi ikke gøre meget ved. Men alle, der ønsker at forhandle, i dette tilfælde med Den Europæiske Union, skal være klar til den udfordring, det er at opnå nogle aftaler på grundlag af, at der skal accepteres to stater i området, som er i stand til at fastlægge de fire parametre, jeg talte om: territorier, sikkerhed, hovedstad og flygtninge. Den Europæiske Union har foreslået mulige løsninger på de fire nævnte spørgsmål. De må ikke tro, at de mennesker, der er inddraget i de forskellige formandskaber, i dette tilfælde det svenske formandskab, ikke har fremkommet med forslag og idéer til, hvordan der kan gøres fremskridt. Men sagen er, at der ikke altid sker det mirakel, at den rigtige løsning findes på et givet tidspunkt. Men hvad angår Jerusalem, hr. Morillon, kan jeg sige, at De kan være forvisset om, at der er blevet stillet mange forslag. Forslag, der ikke kan være mirakuløse, der ikke kan gå ud over en vis ramme, som vi alle kender, og De har klart givet udtryk for, hvilken det bør være. Jeg vil også sige til Dem, at Den Europæiske Union har haft en glimrende og generøs holdning til bosættelserne. En holdning, der udtrykker, at vi ikke kan acceptere en bosættelsespolitik som den eksisterende. Det har vi sagt, det vil vi blive ved med at sige, og jeg kan forsikre Dem om, at De altid vil høre den samme fordømmelse fra min mund. Der vil ikke være en endelig løsning, før der er en løsning på bosættelsesproblemet. Det ved vi, og det ved enhver, der har været involveret i denne forfærdelige konflikt. Min bekymring - som jeg føler - og årsagen til min dybe bedrøvelse - som jeg også føler - er, som nogle af Dem har sagt, at Oslo-processen begynder ikke længere at have den politiske støtte, som den havde fra begge parters side for nogle år siden. Det er rigtigt, at Oslo-processen - ikke freden - i dag ikke accepteres af alle parter med den samme intensitet og på samme måde som for nogle år siden. For nogle har den ikke givet den sikkerhed, som de ønskede, og for andre har den ikke givet dem den ændring i deres dagligliv, som de forventede og ønskede. Derfor er der skuffelse for nogle og manglende sikkerhed for andre. Og det er en stor del af årsagen til vanskelighederne i denne forhandling. Jeg vil sige til Dem, at Den Europæiske Union med Deres støtte, med regeringernes og parlamenternes støtte, vil gøre alt for fortsat at gøre fremskridt, men det er rigtigt, at det, de forskellige kan gøre for at fremme processen, ikke er ubegrænset. Det er de direkte involverede parter, der skal opnå en aftale, og vi andre kan kun forsøge at skabe de økonomiske, sociale og politiske rammer for, at den aftale kan opnås. Min egen erfaring gennem de seneste måneder siger mig, at parterne aldrig før har talt så engageret og generøst og været så tæt på at finde en løsning på problemerne. Og det var mit håb. Desværre har De måske ret, og dette håb har været forgæves. Det ville jeg være meget ked af."@da1 ". Herr Präsident, meine Damen und Herren! Ich möchte lediglich versuchen, einige Probleme klarzustellen, ohne eine große historische Debatte zu beginnen, denn dies scheint mir weder der geeignete Zeitpunkt zu sein, um eine solche Diskussion zu führen, noch um sich hinter dem Leid der einen oder anderen betroffenen Seite zu verschanzen. Einige von Ihnen haben kürzlich die Region besucht. Ich reise seit 1991 praktisch ununterbrochen dorthin und habe sehr viel Leid gesehen. Wir, die so viel Leid mit ansehen mussten, wollen versuchen, eine friedliche und dauerhafte Situation zu schaffen. Dies ist unser aller Ziel, die wir gegenwärtig daran arbeiten, eine Lösung zu finden. Derzeit gibt es keinen Grund, zu flammendem Optimismus aufzurufen. Das wäre unsinnig, aber ich glaube doch – und zwar aufrichtig –, dass jetzt die Kernpunkte des Problems besser definiert sind und wir uns somit leichter an eine Lösung herantasten können. Warum sage ich das? Wir alle wissen, um eine Lösung für dieses so gravierende Problem herbeizuführen, muss das Hoheitsgebiet abgesteckt werden – und man muss bereit sein, darüber zu sprechen; es müssen die Sicherheitsbedingungen festgelegt werden – und man muss bereit sein, darüber zu sprechen; es muss die Zukunft Jerusalems bestimmt werden – und man muss bereit sein, darüber zu verhandeln; und ebenso muss man über das Flüchtlingsproblem verhandeln – und man muss dazu bereit sein. Jetzt sind zum ersten Mal die vier oder fünf großen Parameter festgelegt worden, beide Seiten haben sie als die großen Eckpunkte akzeptiert, die definiert und angenommen werden müssen, und sie haben begonnen, ernsthaft und ausführlich darüber zu verhandeln. Das ist ein historischer Schritt. Kummer bereitet der Zeitpunkt, der mich eher hoffnungslos als hoffnungsvoll stimmt, da er leider schlecht gewählt ist. Hätten wir einen etwas längeren Zeitraum politischer Ruhe, glaube ich aufrichtig, dass man optimistisch sein könnte. Diesen Optimismus habe ich im Moment nicht so sehr, da die Zeit bedauerlicherweise vom politischen und Wahlkalender bestimmt wird und wir wenig dabei tun können. Aber wer verhandeln möchte, in diesem Fall mit der Europäischen Union, muss gewillt sein, Vereinbarungen zu erreichen, die auf der Akzeptanz von zwei Staaten in der Region beruhen. Diese zwei Staaten müssen in der Lage sein, die vier von mir genannten Parameter zu definieren: Hoheitsgebiete, Sicherheit, Hauptstadt und Flüchtlinge. Die Europäische Union hat mögliche Lösungen für die vier angeführten Themen vorgeschlagen. Sie dürfen nicht glauben, dass die Verantwortlichen der verschiedenen Vorsitzperioden, in diesem Fall der schwedischen, keine Anregungen und Ideen auf den Tisch gelegt hätten, um voranzukommen. Jedoch geschieht nicht immer das Wunder, die richtige Lösung zum richtigen Zeitpunkt parat zu haben. Aber zu Jerusalem, Herr Morillon, können Sie gewiss sein, dass viele Vorschläge unterbreitet worden sind. Mit ihnen können keine Wunder vollbracht werden, sie können einen gewissen uns allen bekannten Rahmen nicht sprengen, und Sie haben deutlich dargelegt, wie dieser Rahmen aussehen muss. Zum Problem der Siedlungen möchte ich auch bemerken, dass die Europäische Union eine hervorragende, großzügige Position eingenommen hat. Sie besagt, dass eine Siedlungspolitik wie die gegenwärtige nicht hingenommen werden kann. Wir haben das erklärt und werden es weiter tun, und ich kann Ihnen versichern, dass ich diese Politik stets auf die gleiche Weise verurteilen werde. Es wird keine definitive Lösung ohne gleichzeitige Lösung der Siedlungsfrage geben. Wir sind uns dessen bewusst, und jeder, der mit diesem schrecklichen Konflikt zu tun hatte, weiß das. Meine Sorge und der Grund meines tiefen Kummers besteht darin, dass, wie jemand von Ihnen sagte, der Prozess von Oslo die politische Unterstützung, die er vor einigen Jahren noch von beiden Seiten hatte, allmählich verliert. Ja, der Prozess von Oslo – nicht der Frieden – wird heute nicht mit der gleichen Intensität und nicht auf die gleiche Weise wie vor einigen Jahren von allen Seiten akzeptiert. Für die einen hat er nicht die gewünschte Sicherheit geboten und für die anderen hat er nicht den Wandel gebracht, die sie für ihren Alltag erwarteten und wünschten. Daraus resultieren die Frustration auf der einen und die mangelnde Sicherheit auf der anderen Seite. Daher rührt ganz wesentlich die große Kompliziertheit der gegenwärtigen Debatte. Ich möchte Ihnen sagen, dass wir seitens der Europäischen Union mit Ihrer Unterstützung und mit Hilfe der Regierungen und Parlamente alles tun werden, um Fortschritte zu erzielen, aber natürlich sind unsere Möglichkeiten, den Prozess voranzutreiben, nicht unerschöpflich. Es sind die direkt betroffenen Seiten, die zu einer Einigung kommen müssen, wir anderen können lediglich versuchen, die wirtschaftlichen, sozialen und politischen Bedingungen zu schaffen, damit diese Vereinbarung zustande kommen kann. Meine eigenen Erfahrungen der letzten Monate zeigen mir, dass die Seiten niemals zuvor so engagiert und großmütig verhandelt und sich dabei der Lösung der Probleme weiter angenähert haben. Darin lag meine Hoffnung. Leider könnten Sie Recht haben, und diese Hoffnung ist vergebens gewesen. Das würde ich zutiefst bedauern."@de7,7 ". Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, θέλω μόνο να προσπαθήσω να διευκρινίσω ορισμένα θέματα, χωρίς ωστόσο να υπεισέλθω σε μία μεγάλη ιστορική συζήτηση, διότι δεν νομίζω ότι είναι η κατάλληλη στιγμή ούτε για αυτό ούτε για να αποδώσουμε ο ένας στον άλλο ξένα προβλήματα. Κυρίες και κύριοι, ορισμένοι από εσάς επισκεφτήκατε την περιοχή πριν από λίγο καιρό. Οφείλω να σας πω ότι την επισκέπτομαι από το 1991, ουσιαστικά αδιάκοπα. Έχουμε δει πολύ πόνο. Αυτό που θέλουμε όσοι είδαμε τόσο πόνο είναι να καταβληθεί προσπάθεια για να επιτευχθεί μία ειρηνική και βιώσιμη κατάσταση. Αυτή είναι η δέσμευση που επιθυμούμε να υλοποιήσουμε όσοι είμαστε αναμειγμένοι στην προσπάθεια εξεύρεσης λύσης αυτή την ώρα. Θέλω να σας πω ότι δεν ωφελεί σε τίποτε αυτές τις στιγμές να κάνουμε έκκληση σε μία μάταιη αισιοδοξία. Θα ήταν ανόητο κάτι τέτοιο, όμως πιστεύω – και το πιστεύω ειλικρινά – ότι επί του παρόντος βρισκόμαστε σ’ αυτό που έχει χαρακτηριστεί καλύτερα ως οι συνεκδοχές του προβλήματος και, ως εκ τούτου, μπορούμε να πλησιάσουμε καλύτερα σε μία λύση. Γιατί το λέω αυτό; Όλοι γνωρίζουμε ότι, για να βρεθεί μία λύση σ’ αυτό το σοβαρότατο πρόβλημα, πρέπει να καθοριστούν τα εδάφη και να είμαστε να συζητήσουμε για αυτά, πρέπει να καθοριστούν οι συνθήκες ασφάλειας και να είμαστε διατεθειμένοι να συζητήσουμε για αυτές, πρέπει να καθοριστεί το μέλλον της Ιερουσαλήμ και να είμαστε διατεθειμένοι να το διαπραγματευτούμε, και πρέπει να γίνουν διαπραγματεύσεις σχετικά με τους πρόσφυγες και να είμαστε διατεθειμένοι να τις διεξαγάγουμε. Σήμερα, για πρώτη φορά, έχουν προσδιοριστεί οι τέσσερις-πέντε μεγάλες παράμετροι, οι δύο πλευρές τις έχουν αποδεχθεί ως τις μεγάλες παραμέτρους που πρέπει να καθορίσουν και να δεχθούν και έχουν αρχίσει να διαπραγματεύονται σοβαρά, σε βάθος, σχετικά με αυτές. Αυτό είναι ένα ιστορικό βήμα. Το λυπηρό όμως, αυτό που μου προκαλεί απογοήτευση και όχι ελπίδα, είναι ότι δυστυχώς δεν έγινε καλή διαχείριση του χρόνου. Αν είχαμε λίγο μεγαλύτερη περίοδο πολιτικής ηρεμίας, πιστεύω ειλικρινά ότι αυτή τη στιγμή θα μπορούσα να είμαι αισιόδοξος. Όμως τώρα δεν είμαι ιδιαίτερα, διότι ο χρόνος, δυστυχώς, περιορίζεται από το εκλογικό και πολιτικό χρονοδιάγραμμα και δεν μπορούμε να κάνουμε πολλά σχετικά με αυτό. Όμως ο οποιοσδήποτε θέλει να διαπραγματευτεί, στην προκειμένη περίπτωση με την Ευρωπαϊκή Ένωση, πρέπει να θέσει επί τάπητος την πρόκληση της επίτευξης ορισμένων συμφωνιών πάνω στη βάση ότι πρέπει να γίνουν αποδεκτά δύο κράτη στην περιοχή, τα οποία θα είναι ικανά να προσδιορίσουν τις τέσσερις παραμέτρους που ανέφερα: εδάφη, ασφάλεια, κεφάλαιο και πρόσφυγες. Η Ευρωπαϊκή Ένωση πρότεινε πιθανές λύσεις για τα τέσσερα αναφερθέντα θέματα. Μην νομίζετε, κυρίες και κύριοι, ότι τα πρόσωπα που συμμετέχουν στις διάφορες Προεδρίες, και στην προκειμένη περίπτωση στη σουηδική, δεν έθεσαν στο τραπέζι προτάσεις και ιδέες για να προχωρήσουμε. Αυτό που συμβαίνει είναι ότι δεν γίνεται πάντα το θαύμα να βρεθεί μια συγκεκριμένη λύση ακριβώς τη δεδομένη στιγμή. Όμως σχετικά με την Ιερουσαλήμ, κύριε Morillon, μπορώ να σας πω ότι πρέπει να είστε βέβαιος ότι έχουν γίνει πολλές προτάσεις. Προτάσεις που δεν μπορούν να είναι θαυματουργές, που δεν μπορούν να ξεφύγουν από ένα ορισμένο πλαίσιο που όλοι γνωρίζουμε και που εσείς δηλώσατε σαφέστατα ποιο πρέπει να είναι. Θα σας πω επίσης ότι, σχετικά με τους εποικισμούς, η Ευρωπαϊκή Ένωσε κράτησε μία εξαιρετική και γενναιόδωρη στάση. Μία στάση που δηλώνει ότι δεν μπορεί να δεχθεί μία πολιτική εποικισμών σαν τη σημερινή. Το έχουμε πει, θα συνεχίσουμε να το λέμε και μπορώ να σας διαβεβαιώσω ότι, από το στόμα μου, θα ακούγεται πάντα η ίδια καταδίκη. Δεν θα υπάρξει οριστική λύση χωρίς να λυθεί επίσης το ζήτημα των εποικισμών. Το γνωρίζουμε και το γνωρίζουν όλοι όσοι εμπλέκονται σ’ αυτή την τόσο τρομερή σύγκρουση. Η ανησυχία μου – που αισθάνομαι – και η αιτία της βαθιάς μου λύπης – που επίσης αισθάνομαι – είναι, όπως είπε ένας από εσάς, ότι η διαδικασία του Όσλο αρχίζει να μην έχει την πολιτική υποστήριξη που είχε και από τις δύο πλευρές πριν από μερικά χρόνια. Είναι αλήθεια ότι η διαδικασία του Όσλο – όχι η ειρήνη – σήμερα δεν έχει την αποδοχή όλων των πλευρών, με την ίδια ένταση και τον ίδιο τρόπο που την είχε πριν από λίγα χρόνια. Για ορισμένους δεν πρόσφερε την ασφάλεια που επιθυμούσαν και για άλλους δεν τους έφερε την αλλαγή που έλπιζαν και επιθυμούσαν στην καθημερινή τους ζωή. Με αποτέλεσμα την απογοήτευση των μεν και την έλλειψη ασφάλειας των δε. Και σ’ αυτό οφείλεται κατά ένα σημαντικό μέρος η μεγάλη δυσκολία του σημερινού διαλόγου. Θέλω να σας πω ότι, από την πλευρά της Ευρωπαϊκής Ένωσης, θα κάνουμε ό,τι είναι δυνατό, με την υποστήριξή σας, με την υποστήριξη των κυβερνήσεων και των κοινοβουλίων, για να συνεχίσουμε να προχωράμε μπροστά, όμως είναι αλήθεια ότι αυτά που μπορούμε να κάνουμε εμείς και εσείς για να προωθήσουμε τη διαδικασία δεν είναι ανεξάντλητα. Οι άμεσα εμπλεκόμενες πλευρές είναι εκείνες που πρέπει να καταλήξουν σε συμφωνία και εμείς οι υπόλοιποι μπορούμε μόνο να προσπαθήσουμε να καθιερώσουμε τις οικονομικές, κοινωνικές και πολιτικές συνθήκες για να μπορέσει να επιτευχθεί η εν λόγω συμφωνία. Η προσωπική μου πείρα, κατά τη διάρκεια των τελευταίων μηνών, μου δείχνει ότι ποτέ μέχρι τώρα οι δύο πλευρές δεν είχαν μιλήσει με τόση αφοσίωση και γενναιοδωρία, πλησιάζοντας περισσότερο στη λύση των προβλημάτων. Αυτή ήταν και η ελπίδα μου. Δυστυχώς, ίσως να έχετε δίκιο εσείς και αυτή η ελπίδα να ήταν μάταιη. Θα με λυπούσε πολύ αυτό."@el8 ". Mr President, ladies and gentlemen, I only wish to clarify certain issues, without getting into a great historical debate, since I do not believe that this is the moment to do so nor is it the moment for us to all to start discussing problems that are not germane. Ladies and gentlemen, some of you have recently visited the region. I must tell you that I have been visiting it since 1991, more or less continuously. We have seen an enormous amount of suffering. Those of us who have seen so much suffering want to try to reach a peaceful and lasting situation. That is the commitment that those of us who are involved in trying to find a solution at the moment wish to achieve. I would like to say that it is not advisable at the moment to appeal for frenzied optimism. It would not be sensible to do so, but I honestly believe that the connotations of the problem have never been so well defined and we are therefore in a better position to move towards a solution. Why do I say this? We all know that, in order to find a solution to this immensely serious problem, we must define the territory and be prepared to talk about it, we must define the security conditions and be prepared to talk about them, we must define the future of Jerusalem and be prepared to negotiate it, and we must negotiate the issue of refugees and be prepared to do so. For the first time the four or five most important parameters have now been defined, and both sides have accepted them as the important parameters to be defined and accepted, and they have begun to negotiate them seriously and in depth. This is an historic step forward. The problem that leads me to be less than hopeful is that, unfortunately, time has not been well managed. If we had had a rather longer period of political calm, I sincerely believe that we could be optimistic at this time. But now I am not so optimistic because time unfortunately depends on the electoral and political calendar and there is little we can do about it. But anybody who wants to negotiate, in this case with the European Union, must accept the challenge of reaching agreements on the basis that there will be two states in the region, which are capable of defining the four parameters which I have mentioned: territories, security, the capital and the refugees. The European Union has proposed possible solutions to these four issues. Please do not imagine, ladies and gentlemen, that the people involved in the various presidencies, in this case the Swedish Presidency, have not put forward suggestions and ideas for making progress. The problem is that the proposal does not always miraculously coincide with the exact solution necessary at any particular moment. However, Mr Morillon, with regard to Jerusalem, you must believe me when I say that many suggestions have been put forward. These suggestions cannot perform miracles, they cannot fall outside a particular framework with which we are all familiar, and you have clearly indicated what this must be. I will also say that, with regard to the settlements, the European Union has taken a brilliant and generous position. This position indicates that a policy of settlements such as the current one is not acceptable. We have said so, we will continue to say so and I can assure you that, for my part, I will always condemn the current policy. There will be no definitive solution without a solution also to this issue of the settlements. We know this and anybody who has been involved in this horrific conflict knows this. The concern which I do have and the cause of the deep sadness which I also feel is that, as some of you have said, the Oslo Process is beginning to lose the political support of both sides, which it had a few years ago. It is true that the Oslo Process – not peace – is not accepted as intensely and in the same way by all the parties as it was a few years ago. For some, it has not offered the security that they wanted, and for others it has not brought the change that they expected and wanted in their everyday lives. Hence the frustration of some and the lack of security of others. And that, to a large extent, explains why the current debate is experiencing such difficulties. I would like to say that, on the part of the European Union, we will do everything possible, with your support, and with the support of the governments and parliaments, to continue making progress, but it is true that there is a limit to what all of us can do to promote the process. It is the parties directly involved which have to reach an agreement, and the rest of us can only try to put in place the economic, social and political conditions for that agreement to be reached. My own experience over recent months has shown me that the parties have never before spoken in such a devoted and generous way and have never come so close to solving the problems. And that was my hope. Unfortunately, you are perhaps right and it has been a vain hope. I would be extremely sorry if that were the case."@en3 ". Arvoisa puhemies, hyvät jäsenet, haluan ainoastaan yrittää selvittää muutamia kysymyksiä ryhtymättä kuitenkaan suureen menneisyyttä koskevaan keskusteluun, sillä mielestäni nyt ei ole oikea aika käydä sitä saatikka sitten vaihtaa yhdet sopimattomat kärsimykset toisiin. Hyvät jäsenet, jotkut teistä ovat käyneet alueella vähän aikaa sitten. Minun pitää kertoa teille, että olen käynyt siellä vuodesta 1991 asti käytännöllisesti katsoen jatkuvasti. Olemme joutuneet näkemään suunnattomasti kärsimystä. Ne meistä, jotka ovat nähneet tuon kärsimyksen, haluavat saada aikaan rauhanomaisen ja kestävän tilanteen. Tällaisen sovitteluratkaisun me ratkaisua etsivät haluamme tätä nykyä saada aikaan. Haluan sanoa teille, että mikään tällä hetkellä ei kehota meitä olemaan yltiöpäisen toiveikkaita. Se olisi typerää, mutta uskon vilpittömästi, että ongelman osa-alueet on nyt määritelty, ja siksi voimme saada helpommin ratkaisun aikaan. Miksi sanon näin? Me kaikki tiedämme, että jotta tähän erittäin suureen ongelmaan löydettäisiin ratkaisu, on määriteltävä alue ja oltava valmiit puhumaan siitä, on päätettävä turvallisuusehdoista ja oltava valmiit puhumaan niistä, on päätettävä Jerusalemin tulevaisuudesta ja oltava valmiit neuvottelemaan siitä ja on neuvoteltava pakolaisista ja oltava valmiit tekemään se. Nyt on ensimmäistä kertaa määritelty neljä tai viisi suurta muuttujaa. Molemmat osapuolet ovat hyväksyneet ne suuriksi muuttujiksi, jotka pitää määritellä ja hyväksyä, ja ovat alkaneet neuvotella tosissaan ja perusteellisesti niistä. Tämä on historiallinen askel eteenpäin. Ikävä kyllä aika on käytetty huonosti, mikä saa minut puhumaan epätoivosta toivon sijasta. Uskon vakavissani, että mikäli poliittisesti rauhallinen jakso olisi hieman pitempi, voisimme olla toiveikkaampia. Nyt en kuitenkaan ole kovinkaan toiveikas, koska valitettavasti aikaa ohjailee vaalien ja politiikan muokkaama aikataulu, ja sille emme mahda juuri mitään. Niiden, jotka haluavat neuvotella – tässä tapauksessa Euroopan unionin kanssa – täytyy kuitenkin olla valmiita saamaan aikaan sopimuksia, jotka perustuvat siihen, että alueelle on hyväksyttävä kaksi valtiota, jotka kykenevät määrittelemään mainitsemani neljä muuttujaa: maa-alueet, turvallisuus, pääkaupunki ja pakolaiset. Euroopan unioni on tehnyt ehdotuksia siitä, miten mainitut neljä asiaa voitaisiin mahdollisesti ratkaista. Hyvät jäsenet, älkää luulko, etteivät eri johtoasemissa olevat tahot, tässä tapauksessa puheenjohtajavaltio Ruotsi, ole esittäneet ehdotuksia ja ajatuksia asian edistämiseksi. Ikävä kyllä aina ei tapahdu sellaista ihmettä, että oikea ratkaisu löydettäisiin juuri määrätyllä hetkellä. Hyvä jäsen Morillon, voin kuitenkin kertoa teille, että Jerusalemin osalta on esitetty monia ehdotuksia. Niiden avulla ei kuitenkaan voida tehdä ihmeitä, sillä ne eivät voi poiketa meidän kaikkien tuntemista kehyksistä, ja te olette selvästi osoittanut, mikä sen pitää olla. Kerron teille lisäksi, että Euroopan unioni on ottanut asutuksiin loistavan ja auliin kannan. Tämän suhtautumistavan mukaan nykyisenkaltaista asutuspolitiikkaa ei voida enää hyväksyä. Olemme kertoneet sen ja kerromme sen jatkossakin, ja voin vakuuttaa teille, että minä tuomitsen sen aina puheenvuoroissani. Lopullista ratkaisua ei synny ilman, että myös asutuskysymys ratkaistaisiin. Me tiedämme sen, niin kuin sen tietävät kaikki, jotka ovat olleet mukana tässä kauhistuttavassa selkkauksessa. Tunnen huolta ja myös syvää surua siitä, että kuten joku teistä jäsenistä sanoi, Oslon prosessi on alkanut menettää sitä poliittista tukea, jota se muutama vuosi sitten sai kummaltakin osapuolelta. On totta, että kaikki osapuolet eivät suhtaudu Oslon prosessiin siis rauhaan yhtä innokkaasti ja samalla tavoin kuin muutama vuosi sitten. Joillekin se ei ole taannut heidän haluamaansa turvallisuutta, kun taas toisille se ei ole tuonut heidän jokapäiväiseen elämäänsä toivomiaan ja haluamiaan muutoksia. Siksi toiset turhautuivat ja toisilta puuttui turvallisuutta. Nykyisen keskustelun hankaluudet johtuvat merkittävissä määrin näistä asioista. Haluan kertoa teille, että Euroopan unioni tekee kaiken voitavansa teidän tukenne, samoin kuin hallitusten ja parlamenttien tuen avulla, jotta edistyisimme asiassa, mutta on totta, että yksikään taho ei voi loppumattomasti vauhdittaa prosessia. Juuri niiden osapuolten, joita asia suoranaisesti koskee, on päästävä yksimielisyyteen, ja me muut voimme ainoastaan yrittää vakiinnuttaa sellaiset taloudelliset, sosiaaliset ja poliittiset olot, että sopimukseen pääseminen on mahdollista. Kokemukseni on viime kuukausien aikana osoittanut, että osapuolet eivät ole koskaan aikaisemmin keskustelleet niin antaumuksellisesti ja auliisti tai paremmin ongelmien ratkaisua lähestyen. Siihen myös panin toivoni. Valitettavasti te olette ehkä oikeassa ja tämä toivo on ollut turhaa. Olisin siitä hyvin pahoillani."@fi5 ". Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, je voudrais seulement essayer de clarifier certaines questions sans entrer dans un grand débat historique. Je ne crois pas que le moment soit venu de le commencer ou de nous lancer les uns les autres les souffrances d'autrui. Mesdames et Messieurs, certains d'entre vous se sont rendus dans cette région récemment. Je m'y rends depuis 1991 pratiquement sans arrêt. Nous avons été les témoins de beaucoup de souffrances. Ce que les personnes qui ont vu tant de souffrances veulent, c'est essayer de parvenir à une situation pacifique et durable. Tel est l'objectif que ceux qui sont impliqués dans la recherche d'une solution aujourd'hui veulent atteindre. Je voudrais vous dire que rien, à l'heure actuelle, ne nous pousse à un optimisme béat. Ce serait insensé mais je crois - très honnêtement - que nous sommes aujourd'hui parvenu à bien définir les paramètres du problème et, par conséquent, nous pouvons mieux nous rapprocher d'une solution. Pourquoi ? Nous savons tous que pour trouver une solution à ce gravissime problème, il faut définir le territoire et être disposés à en parler, il faut définir les conditions de sécurité et être disposés à en parler, il faut parler de l'avenir de Jérusalem et être disposés à le négocier, et il faut négocier la question des réfugiés et être disposés à le faire. En ce moment, pour la première fois, les quatre ou cinq grands paramètres ont été définis, les deux parties les ont acceptés comme les grands paramètres à définir et à accepter et ont commencé à négocier sérieusement, en profondeur, ces paramètres. Il s'agit d'une étape historique. Malheureusement, ce qui me pousse au désespoir et non à l'espoir, c'est que le temps a été mal géré. Si nous avions eu une période de tranquillité politique un peu plus longue, je crois sincèrement, que nous pourrions nous montrer optimistes aujourd'hui. Mais je ne le suis pas vraiment car le temps est malheureusement conditionné par le calendrier électoral et politique et nous n'y pouvons rien. Mais quiconque veut négocier, dans ce cas-ci avec l'Union européenne, doit vouloir parvenir à des accords sur la base de la nécessité d'accepter deux États dans la région, à même de définir les quatre paramètres auxquels j'ai fait référence : territoires, sécurité, capitale et réfugiés. L'Union européenne a proposé des solutions pour les quatre questions mentionnées. Ne croyez pas que les personnes qui sont impliquées dans les différentes présidences, dans ce cas-ci la présidence suédoise, n'ont pas mis sur la table des idées afin de faire progresser la situation. Mais le miracle de trouver exactement la bonne solution à un moment donné n'arrive pas toujours. Mais en ce qui concerne Jérusalem, je peux vous dire, Monsieur Morillon, que vous devez être sûr que de nombreuses suggestions ont été avancées. Des suggestions qui ne sont pas miraculeuses, qui ne peuvent pas sortir d'un certain cadre que nous connaissons tous, et vous avez clairement souligné quel devait être ce cadre. Je voudrais également dire qu'en ce qui concerne les colonies, l'Union européenne a défendu une position brillante et généreuse. Une position selon laquelle elle ne peut accepter une politique de colonisation comme celle menée actuellement. Nous l'avons dit, nous continuerons à le dire et je peux vous assurer que je réitérerai toujours cette condamnation. Il n'y aura pas de solution définitive sans une solution sur la question des colonies. Nous le savons tout comme quiconque qui a été impliqué dans ce conflit aussi terrible. Mon inquiétude - qui est réelle - et la raison de ma tristesse - qui l'est également - sont dues au fait que, comme l'a dit un des orateurs, le processus d'Oslo commence à perdre le soutien politique dont il jouissait auprès des deux parties il y a quelques années. Il est vrai que ce processus - contrairement à la paix - n'est pas accepté aujourd'hui par toutes les parties avec la même intensité et de la même manière qu'il y a quelques années. Pour certains, il n'a pas garanti la sécurité qu'ils souhaitaient, pour d'autres, il n'a pas suscité les changements qu'ils attendaient et qu'ils désiraient dans leur vie de tous les jours. D'où la frustration des uns et le manque de sécurité des autres. C'est de là que provient une partie importante de la grande difficulté du débat actuel. Je voudrais vous dire que, du côté de l'Union européenne, nous ferons tout ce qui est possible, avec votre soutien, le soutien des gouvernements et des parlementaires, afin de progresser, mais il est vrai que les uns et les autres peuvent faire pour promouvoir le processus n'est pas sans limite. Ce sont les parties directement impliquées qui doivent parvenir à un accord, les autres ne peuvent qu'essayer de créer les conditions économiques, sociales et politiques afin que cela soit possible. Selon ma propre expérience, au cours de ces derniers mois, jamais les parties concernées n'avaient parlé de manière aussi franche et généreuse, se rapprochant ainsi chaque fois plus de la résolution des problèmes. Tel était mon souhait. Malheureusement, il se peut que vous ayez raison et que cet espoir soit vain. Je le regretterais énormément."@fr6 "Signor Presidente, onorevoli parlamentari, vorrei solamente cercare di chiarire alcuni temi, ma senza entrare in un dibattito storico, perché non credo che sia il momento di farlo o di rinfacciarci gli uni gli altri sofferenze altrui. Onorevoli parlamentari, alcuni di voi hanno visitato recentemente la regione. Io devo dirvi che la sto visitando dal 1991 praticamente senza sosta. Abbiamo visto moltissime sofferenze e quello che vogliamo è cercare di trovare una situazione pacifica e duratura. E' questo il compromesso che desideriamo raggiungere tutti noi che stiamo lavorando per trovare una soluzione in questo momento. Vorrei dire che attualmente nulla ci induce ad un eccessivo ottimismo. Sarebbe insensato, ma io credo - e lo credo onestamente - che proprio in questo momento sono state meglio definite le connotazioni del problema e che, pertanto, possiamo avvicinarci più facilmente ad una soluzione. Perché lo dico? Tutti sappiamo che, per arrivare ad una soluzione di questo problema gravissimo, occorre definire il territorio ed essere disposti a discuterne, vanno definite le condizioni di sicurezza ed essere disposti a discuterle, bisogna definire il futuro di Gerusalemme ed essere disposti a negoziarlo ed occorre negoziare la sorte dei profughi ed essere disposti a farlo. Nel momento attuale, per la prima volta sono stati definiti i quattro o cinque grandi parametri. Entrambe le parti li hanno accettati come i grandi parametri da definire e accettare ed hanno iniziato a negoziarli seriamente e profondamente. E' un progresso storico. Disgraziatamente, ed è quello che mi induce alla disperazione più che alla speranza, il tempo è stato gestito male. Se disponessimo di un periodo un po' più lungo di tranquillità politica, credo sinceramente che oggi potremmo essere ottimisti. Ma oggi io non sono molto ottimista perché il tempo, purtroppo, è condizionato dal calendario elettorale e politico, e non possiamo farci molto. Però chiunque voglia negoziare - in questo caso con l'Unione europea - deve essere disposto a raccogliere la sfida per raggiungere accordi basati sull'accettazione di due Stati nella zona, che siano in grado di definire i quattro parametri a cui ho accennato: territorio, sicurezza, capitale e profughi. L'Unione europea ha proposto soluzioni possibili per i quattro temi citati. Non crediate che i responsabili nell'ambito delle varie Presidenze, in questo caso la Presidenza svedese, non abbiano messo sul tavolo proposte e idee per progredire. Tuttavia, non sempre avviene il miracolo di trovare esattamente la soluzione giusta in un determinato momento. Ma su Gerusalemme, onorevole Morillon, posso dirle che può star certo che sono state presentate molte proposte, proposte che non possono essere miracolose e che non possono esulare da un certo quadro che tutti conosciamo e che lei ha ricordato con estrema chiarezza. Vi dirò anche che sugli insediamenti l'Unione europea ha avuto una posizione brillante e generosa, indicando che è inaccettabile una politica di insediamenti come quella attuale. L'abbiamo detto, continueremo a dirlo e posso assicurarvi che dalle mie labbra uscirà sempre la stessa condanna. Non ci potrà essere una soluzione definitiva senza dare soluzione anche alla questione degli insediamenti. Lo sappiamo e lo sanno tutti coloro che sono stati coinvolti in questo terribile conflitto. Ciò che realmente mi preoccupa causandomi una profonda tristezza - altrettanto reale - è il fatto, cui hanno accennato alcuni di voi, che il processo di Oslo inizia a perdere l'appoggio politico di cui godeva, da entrambe le parti, qualche anno fa. E' vero che il processo di Oslo - non la pace - non gode oggi dell'accettazione di tutti con la stessa intensità e nello stesso modo di alcuni anni fa. Alcuni ritengono che non abbia portato alla sicurezza che desideravano, altri sono dell'avviso che non ha prodotto nella loro vita quotidiana il cambiamento che aspettavano ed auspicavano. Ne derivano la frustrazione degli uni e la mancanza di sicurezza degli altri, e ne risulta una parte importante della grande difficoltà dell'odierno dibattito. Vorrei ribadire che, in quanto Unione europea, faremo tutto il possibile, con il vostro sostegno e con il sostegno dei governi e dei parlamenti, per continuare a fare progressi, ma è pur vero che quello che noi possiamo fare per portare avanti il processo non è inesauribile. Sono le parti direttamente coinvolte che devono arrivare ad un accordo. Noialtri possiamo solo cercare di concretizzare le condizioni economiche, sociali e politiche che rendano possibile tale accordo. La mia esperienza di questi ultimi mesi mi indica che mai come adesso le parti avevano parlato con grande disponibilità e generosità, avvicinandosi più che mai alla soluzione dei problemi. In questo riponevo la mia speranza. Purtroppo, forse avete ragione, questa speranza sarà stata vana, ma ne sarei molto rammaricato."@it9 ". Mr President, ladies and gentlemen, I only wish to clarify certain issues, without getting into a great historical debate, since I do not believe that this is the moment to do so nor is it the moment for us to all to start discussing problems that are not germane. Ladies and gentlemen, some of you have recently visited the region. I must tell you that I have been visiting it since 1991, more or less continuously. We have seen an enormous amount of suffering. Those of us who have seen so much suffering want to try to reach a peaceful and lasting situation. That is the commitment that those of us who are involved in trying to find a solution at the moment wish to achieve. I would like to say that it is not advisable at the moment to appeal for frenzied optimism. It would not be sensible to do so, but I honestly believe that the connotations of the problem have never been so well defined and we are therefore in a better position to move towards a solution. Why do I say this? We all know that, in order to find a solution to this immensely serious problem, we must define the territory and be prepared to talk about it, we must define the security conditions and be prepared to talk about them, we must define the future of Jerusalem and be prepared to negotiate it, and we must negotiate the issue of refugees and be prepared to do so. For the first time the four or five most important parameters have now been defined, and both sides have accepted them as the important parameters to be defined and accepted, and they have begun to negotiate them seriously and in depth. This is an historic step forward. The problem that leads me to be less than hopeful is that, unfortunately, time has not been well managed. If we had had a rather longer period of political calm, I sincerely believe that we could be optimistic at this time. But now I am not so optimistic because time unfortunately depends on the electoral and political calendar and there is little we can do about it. But anybody who wants to negotiate, in this case with the European Union, must accept the challenge of reaching agreements on the basis that there will be two states in the region, which are capable of defining the four parameters which I have mentioned: territories, security, the capital and the refugees. The European Union has proposed possible solutions to these four issues. Please do not imagine, ladies and gentlemen, that the people involved in the various presidencies, in this case the Swedish Presidency, have not put forward suggestions and ideas for making progress. The problem is that the proposal does not always miraculously coincide with the exact solution necessary at any particular moment. However, Mr Morillon, with regard to Jerusalem, you must believe me when I say that many suggestions have been put forward. These suggestions cannot perform miracles, they cannot fall outside a particular framework with which we are all familiar, and you have clearly indicated what this must be. I will also say that, with regard to the settlements, the European Union has taken a brilliant and generous position. This position indicates that a policy of settlements such as the current one is not acceptable. We have said so, we will continue to say so and I can assure you that, for my part, I will always condemn the current policy. There will be no definitive solution without a solution also to this issue of the settlements. We know this and anybody who has been involved in this horrific conflict knows this. The concern which I do have and the cause of the deep sadness which I also feel is that, as some of you have said, the Oslo Process is beginning to lose the political support of both sides, which it had a few years ago. It is true that the Oslo Process – not peace – is not accepted as intensely and in the same way by all the parties as it was a few years ago. For some, it has not offered the security that they wanted, and for others it has not brought the change that they expected and wanted in their everyday lives. Hence the frustration of some and the lack of security of others. And that, to a large extent, explains why the current debate is experiencing such difficulties. I would like to say that, on the part of the European Union, we will do everything possible, with your support, and with the support of the governments and parliaments, to continue making progress, but it is true that there is a limit to what all of us can do to promote the process. It is the parties directly involved which have to reach an agreement, and the rest of us can only try to put in place the economic, social and political conditions for that agreement to be reached. My own experience over recent months has shown me that the parties have never before spoken in such a devoted and generous way and have never come so close to solving the problems. And that was my hope. Unfortunately, you are perhaps right and it has been a vain hope. I would be extremely sorry if that were the case."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, ik wil proberen een paar punten toe te lichten. Dit is niet het moment voor een breed historisch debat. Evenmin is dit het moment om elkaar het leed van anderen in het gezicht te slingeren. Dames en heren, sommigen onder u hebben de regio onlangs bezocht. Ik kan u zeggen dat ik deze regio sinds 1991 vrijwel onophoudelijk bezoek. Wij hebben veel leed gezien en wij willen nu proberen een duurzame, vreedzame situatie te verwezenlijken. Wij proberen nu een weg te vinden om tot een oplossing te komen. Er is weinig aanleiding tot groot optimisme. Dat zou dwaas zijn. Ik ben er echter van overtuigd dat de contouren van de problemen nog nooit zo duidelijk zijn geweest als nu. Ik meen dat wij ons nu beter in de richting van een oplossing kunnen bewegen. Waarom zeg ik dit? Wij weten allemaal dat er voor dit uiterst ernstige probleem alleen een oplossing kan worden gevonden als de grondgebieden worden vastgelegd en als men bereid is daarover te praten; als er garanties voor de veiligheid worden gegeven en als men bereid is daarover te praten; als de toekomstige status van Jeruzalem wordt vastgelegd en als men bereid is daarover te onderhandelen en als men bereid is over de vluchtelingen te onderhandelen. Voor het eerst is het duidelijk wat de vier of vijf grote onderhandelingsthema’s zijn. Voor het eerst aanvaarden beide partijen deze als de grote thema’s waarvoor een oplossing moet worden gevonden en beginnen zij er serieus en ten gronde over te onderhandelen. Dit is een historische stap. Het is echter tragisch dat men slecht met de tijd is omgesprongen en dit drijft mij tot een zekere wanhoop. Ik geloof oprecht dat als wij een iets langere periode van politieke rust hadden gehad, dat er dan reden tot optimisme was geweest. Maar nu ben ik niet erg optimistisch omdat de tijd in het teken staat van de verkiezingen en de politieke agenda en daar kunnen wij weinig aan veranderen. Maar iedereen die wil onderhandelen, in dit geval met de Europese Unie, heeft te maken met dezelfde uitdaging, namelijk dat men twee staten in het gebied zal moeten aanvaarden die in staat zijn om een oplossing te vinden voor de vier thema’s waar ik zojuist naar verwees: grondgebied, veiligheid, hoofdstad en vluchtelingen. Voor deze vier punten heeft de Europese Unie mogelijke oplossingen voorgesteld. U mag niet denken dat de achtereenvolgende voorzitterschappen, in dit geval het Zweedse voorzitterschap, geen voorstellen en ideeën op tafel hebben gelegd om het proces vooruit te helpen. Men slaagt er helaas alleen niet altijd in om precies op het juiste moment met exact het juiste voorstel te komen. Maar wat Jeruzalem betreft, mijnheer Morillon, u kunt gerust zijn dat er veel voorstellen ter tafel zijn gebracht. Maar deze voorstellen kunnen geen wonderen verrichten, want zij kunnen het kader dat wij allemaal kennen niet te buiten gaan; u heeft zelf duidelijk aangegeven welk kader dat is. Wat de nederzettingen betreft heeft de Europese Unie een briljant en genereus standpunt ingenomen, namelijk dat het huidige nederzettingenbeleid onaanvaardbaar is. Dit hebben wij gezegd en dit blijven wij zeggen. Ik kan u verzekeren dat ik dit beleid altijd zal blijven veroordelen. Een definitieve oplossing is ondenkbaar als het nederzettingenvraagstuk niet wordt opgelost. Dat weten wij en dat weet iedereen die bij dit verschrikkelijke conflict betrokken is geweest. Het is een feit dat de politieke steun voor het proces van Oslo die enkele jaren geleden nog bij beide partijen voorhanden was, begint te tanen. Dit baart mij ernstige zorgen en stemt mij enorm droef. Het is waar dat het proces van Oslo – ik heb het niet over de vrede - vandaag de dag niet door alle partijen met dezelfde intensiteit wordt gesteund als enkele jaren geleden. Voor sommigen heeft het niet de veiligheid opgeleverd die zij ervan verwachtten, voor anderen heeft het niet de verandering van het dagelijks leven teweeggebracht waar zij op hadden gehoopt. Dat verklaart de frustratie aan de ene kant en het gevoel van onveiligheid aan de andere kant. En dat verklaart ook voor een groot deel waarom het debat nu zo moeilijk is. Wij zullen als Europese Unie met uw steun, met de steun van de lidstaten en met de steun van de parlementen, alles doen om het proces op gang te houden. Wij moeten evenwel ook inzien dat wat wij kunnen doen zijn grenzen heeft. Het zijn de betrokken partijen die tot een akkoord moeten komen. Wij kunnen alleen proberen bij te dragen tot het ontstaan van economische, sociale en politieke omstandigheden die een dergelijk akkoord mogelijk maken. Ik heb de afgelopen maanden kunnen vaststellen dat de betrokken partijen genereuzer en met een grotere inzet met elkaar praten dan ooit tevoren en dat zij een oplossing van de problemen benaderen. Hierop heb ik mijn hoop gevestigd. Wellicht heeft u gelijk en zal mijn hoop ijdel blijken. Ik zou dat heel jammer vinden."@nl2 "Senhor Presidente, Senhores Deputados, desejo unicamente esclarecer alguns pontos, sem contudo iniciar um exaustivo debate histórico, porque julgo que este não é o momento nem para o fazer nem para entrarmos numa discussão na qual sofrimentos alheios sirvam de arma de arremesso. Senhores Deputados, alguns de vós deslocaram-se à região recentemente. Devo dizer-lhes que desde 1991 que visito a região regularmente. Assistimos a muitíssimos sofrimentos. Quem viu tanto sofrimento tem um único desejo: encontrar uma situação pacífica e duradoura. É este o compromisso que deseja alcançar quem está comprometido na procura de uma solução neste momento. Devo dizer-lhes que não é nada aconselhável neste momento fazer um apelo ao optimismo colérico. Seria, aliás, insensato fazê-lo, mas penso - honestamente - que este é o momento em que se chegou a uma melhor definição dos vários aspectos do problema, o que nos permite chegar mais facilmente a uma solução. E por que digo isto? Todos sabem que encontrar uma solução para este gravíssimo problema pressupõe definir o território e haver vontade para o debater, pressupõe definir as condições de segurança e haver vontade para as discutir, pressupõe definir o futuro de Jerusalém e haver vontade para o negociar e pressupõe negociar o tema dos refugiados e haver vontade para o fazer. Neste momento, definiram-se pela primeira vez os quatro ou cinco grandes parâmetros, as duas partes aceitaram-nos como os grandes parâmetros a definir e assumir, e iniciaram as respectivas negociações de forma séria e profunda. Isto representa um passo histórico. Lamento, o que considero mais desesperador do que promissor, é que o tempo, infelizmente, tenha sido mal gerido. Se dispuséssemos de um período um pouco mais dilatado de tranquilidade política, penso sinceramente que, nesse caso, caberia ser-se optimista. Mas face às circunstâncias actuais, não estou assim tão optimista, porque o tempo, infelizmente, está condicionado pelo calendário eleitoral e político, e pouco poderemos fazer a este respeito. Mas quem quer que pretenda negociar, no caso com a União Europeia, terá de colocar sobre a mesa o repto de alcançar acordos assentes no princípio de que é necessário aceitar a existência de dois Estados na região, capazes de definir os quatro parâmetros a que aludi: territórios, segurança, capital e refugiados. A União Europeia avançou possíveis soluções para os quatro temas citados. Não julguem os senhores deputados que as pessoas envolvidas nas diferentes presidências, actualmente a Presidência sueca, não puseram sobre a mesa sugestões e ideias visando o avanço do processo. Acontece, porém, que nem sempre se dá o milagre de descobrir a solução certa no momento adequado. Sobre Jerusalém, Senhor Deputado Morillon, asseguro-lhe que pode estar certo de que se colocaram sobre a mesa muitas sugestões. Sugestões que não podem ser milagrosas, que não podem desviar-se de um determinado contexto que todos conhecemos, e o senhor deputado referiu expressamente esse contexto. Dir-lhes-ei também que, sobre os colonatos, a União Europeia adoptou uma posição brilhante e generosa. Uma posição que deixa claro que uma política de colonatos como a actualmente aplicada é inadmissível. Já o afirmámos e mantê-lo-emos, e posso assegurar-lhes que da minha boca sairá sempre a mesma condenação. Não haverá solução definitiva sem uma solução também para a questão dos colonatos. Sabemo-lo e sabe-o quem quer que tenha estado comprometido com este conflito tão dramático. A minha preocupação - porque a tenho - e a causa de uma tristeza profunda que sinto - que também tenho - prende-se, como afirmou um dos senhores deputados, com o facto de o processo de Oslo começar a não receber o apoio político que recebia de ambas as partes há alguns anos. O processo de Oslo - não a paz - não tem hoje, é certo, a aceitação de todas as partes com a mesma intensidade e da mesma maneira que tinha há uns anos. Para uns, não garantiu a segurança almejada, e para outros não propiciou a mudança esperada e desejada na sua vida quotidiana, tendo dado, assim, origem à frustração de uns e à falta de segurança de outros. E é responsável em larga medida pelas grandes dificuldades encontradas no debate actual. Queria dizer-lhes que a União Europeia fará todo o possível, com o vosso apoio, com o apoio dos governos e dos parlamentos, para continuar a desenvolver este processo, mas a nossa eventual acção para imprimir um impulso ao processo será sempre limitada. As partes directamente envolvidas são as que têm de chegar a um acordo, e aos outros resta unicamente tentar estabelecer as condições económicas, sociais e políticas para que seja possível alcançar esse acordo. Da minha experiência pessoal dos últimos meses concluo que até agora as partes nunca tinham falado de forma mais empenhada e generosa, aproximando-se mais do que nunca da resolução dos problemas. Aqui assentava a minha esperança. Lamentavelmente, os senhores deputados têm provavelmente razão, e esta esperança foi uma esperança vã. Lamentaria muito se assim fosse."@pt11 "( Herr talman, ärade ledamöter! Jag vill försöka klargöra några frågor, men utan att gå in på en stor historisk debatt; jag tror nämligen inte att detta är det rätta tillfället att göra det, och det är inte heller tid för att vi attackerar varandra med berättelser om andras lidande. Ärade ledamöter, några av er har besökt regionen för en kort tid sedan. Jag kan säga er att jag har gjort återkommande besök i regionen sedan år 1991, praktiskt taget utan uppehåll. Vi har sett mycket lidande. Och vad vi som har sett så mycket lidande vill, är att försöka finna en fredlig och varaktig lösning på situationen. Detta avtal är vad vi, som just nu är involverade i att försöka finna en lösning, vill nå. Min åsikt är att det inte tjänar någonting till att hysa en stark optimism just nu. Det skulle vara oförnuftigt att göra detta, men däremot anser jag, och det är jag fullständigt övertygad om, att vi har kommit till en punkt där problemets aspekter verkligen har konkretiserats, vilket innebär att vi kan närma oss en lösning på ett bättre sätt. Varför säger jag detta? Vi vet alla att om detta ytterst allvarliga problem skall få en lösning, måste territoriet definieras, och vi måste vara beredda att tala om detta, säkerhetsvillkoren måste fastställas och vi måste vara beredda att tala om dem, Jerusalems framtid måste fastställas och vi måste alla vara beredda att förhandla om den, och förhandlingar måste ske om flyktingarna, vilket vi måste vara beredda att göra. För första gången har nu fyra eller fem av de viktigaste parametrarna fastställts och godtagits av de två parterna som varandes de viktiga parametrar som skall fastställas och godtas, och de har börjat föra allvarliga och djupgående förhandlingar om dessa. Det är ett historiskt steg. Problemet är, vilket gör att jag tyvärr hyser misströstan och inte hopp, att tiden olyckligtvis har disponerats illa. Om vi skulle ha haft en lite längre period av politiskt lugn, anser jag uppriktigt sagt att vi skulle kunna ha varit mer optimistiska. Men nu är jag inte så optimistisk, eftersom tiden olyckligtvis styrs av valkalendariet och politiken, och detta kan vi inte göra så mycket åt. Men alla som vill förhandla, i det här fallet med Europeiska unionen, måste ha viljan att nå ett avtal på grundval av att de måste godta att det finns två stater i området, och de måste vara redo att fastställa de fyra parametrar som jag har nämnt: territorier, säkerhet, kapital och flyktingfrågan. Europeiska unionen har föreslagit möjliga lösningar till de fyra frågor som jag har nämnt. Tro inte, ärade ledamöter, att de personer som ingår i de olika ordförandeskapen, i det här fallet det svenska ordförandeskapet, inte har kommit med uppslag och idéer för ett avancemang vid förhandlingsbordet. Tyvärr är det inte alltid så att man kommer med den exakt rätta lösningen i rätt ögonblick. Men om Jerusalemfrågan, herr Morillon, kan jag säga er att ni kan vara säker på att många förslag har lagts fram på förhandlingsbordet. Förslagen kan dock inte vara mirakulösa, och de kan inte gå utanför en viss ram som vi alla känner till, och ni har klart och tydligt talat om vad denna bör vara. Jag kan också säga er att Europeiska unionen har haft en mycket positiv och generös ståndpunkt. En ståndpunkt som markerar att den nuvarande bosättningspolitiken inte kan godtas. Vi har sagt detta; vi kommer att fortsätta att säga detsamma, och jag kan försäkra er om att jag personligen alltid kommer att ge uttryck för samma fördömande. En definitiv lösning kan inte uppnås utan att även bosättningsfrågan får en lösning. Vi är medvetna om detta, och alla som har varit involverade i den här fruktansvärda konflikten vet detta. Vad som oroar mig och anledningen till den djupa sorg jag också känner är, som någon av er har sagt, att Osloprocessen håller på att förlora det politiska stöd den hade från båda parter för några år sedan. Det är sant att Osloprocessen, inte freden, i dag inte har alla parter bakom sig på det innerliga sätt som den hade för några år sedan. För några har den inte erbjudit den säkerhet de önskade, och för andra har den inte medfört de förändringar i det dagliga livet som de väntade och önskade sig. Av den anledningen känner några frustration och andra känner osäkerhet. Och det är en av de viktigaste anledningarna till de stora svårigheter som vi diskuterar i dag. Jag vill säga er att från Europeiska unionens sida kommer vi att med ert stöd och med stöd från regeringarna och parlamenten, att göra allt som står i vår makt för att föra processen framåt, men det är sant att våra möjligheter att driva på processen har sina begränsningar. Det är de parter som är direkt inblandade som måste nå ett avtal; vi andra kan bara försöka skapa de ekonomiska, sociala och politiska förutsättningarna för att ett sådant avtal skall kunna komma till stånd. De personliga erfarenheter jag fått under de senaste månaderna säger mig att parterna aldrig förut hade talat med varandra med sådant engagemang och sådan generositet, och de kom närmare en lösning på problemen. Det var detta som gav mig hopp. Tyvärr kanske ni har rätt i att mitt hopp varit förgäves. Det skulle smärta mig djupt."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Alto Representante de la política exterior y de seguridad común"12 "ES)"13 "Solana,"13,12 "höge representanten för den gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiken (GUSP)."13

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph