Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-01-31-Speech-3-101"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010131.5.3-101"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Signor Presidente, a Davos il Presidente Arafat è intervenuto ribadendo il bisogno di pace e dicendo la verità sulle umilianti e tragiche condizioni di vita quotidiana della popolazione palestinese, sottoposta a violazione dei diritti umani da parte dell’esercito israeliano. I
hanno visto la questione come un irrigidimento di Arafat di fronte alla pace e hanno criticato Peres perché non gli si è opposto. Il fatto è che Peres sa quanto le parole di Arafat corrispondano al vero. Abbiamo avuto modo di constatarne la veridicità anche noi, come delegazione del Parlamento europeo che si è recata sul posto.
La popolazione palestinese è costretta a vivere in una prigione a cielo aperto; le strade di entrata e di uscita dei villaggi sono sotto occupazione militare e sono chiuse; innumerevoli
sulle strade principali bloccano i palestinesi che non possono raggiungere i propri posti di lavoro; punizioni collettive. Riporto solo un episodio: Sabrine è nata il 24 gennaio ad un
al secondo le è stato tagliato il cordone ombelicale. La madre, partita alle 17.00 dal villaggio di Antis è arrivata all’ospedale di Ramallah alle 20.30 di sera, per percorrere una strada che richiede circa 40 minuti. La sua odissea è scritta sul giornale israeliano
. Ammalati gravi vengono rimandati indietro, personale medico aggredito.
A Gaza abbiamo visto centinaia di metri di terreno reso deserto dallo sradicamento e distruzione di enormi palme, alberi di ulivi e di arance; case demolite. Colpa degli alberi? Sì, perché potevano coprire possibili attacchi di palestinesi contro i coloni che la fanno da padroni e da conquistatori, distruggendo case e coltivazioni palestinesi. Intanto ogni giorno crescono gli insediamenti e i
in quello che dovrebbe essere lo Stato di Palestina, i territori occupati dal 1967.
Il Consiglio legislativo palestinese non può svolgere le proprie funzioni; i membri dei diversi distretti non possono muoversi ed incontrarsi. Lo stesso Arafat ci ha detto che è impedito nei suoi movimenti. Dello strangolamento economico e drammatico hanno parlato altri. Le importazioni e le esportazioni sono bloccate, e l’Unione europea ne è testimone: ogni giorno arrivano alla Commissione a Gerusalemme note sulle diverse violazioni; bombardamenti hanno anche colpito strutture civili e scuole fornite dall’Unione europea. Disastri economici che si pagheranno per anni.
Tutto ciò è noto e nessuno di noi, soprattutto nei luoghi di responsabilità politica, può dire: “Non sapevamo.” I nostri diplomatici mandano rapporti chiari sulla politica coloniale israeliana e rapporti chiari - l’abbiamo detto a tutti i dirigenti palestinesi che abbiamo incontrato - anche sulle violazioni che l’Autorità nazionale palestinese compie. Ma perché, ci hanno chiesto tutti - da Arafat alla donna, all’uomo che stavano nei campi profughi - l'Europa non interviene in modo politico e attivo? Noi crediamo all’Europa, ci han detto, ed è interesse dell’Europa essere
politico nel Medio e Vicino Oriente. E’ quello che ci chiediamo e diciamo anche noi: l’Europa deve diventare capace di una politica estera efficace e in linea con i valori fondamentali che diciamo sempre di avere: rispetto della legalità internazionale e dei diritti umani, e per la Palestina ciò significa l’affermazione delle risoluzioni ONU.
C’è pragmatismo nei palestinesi, l’abbiamo visto e si è visto anche a Taba: pragmatismo sull’applicazione ma fermezza sul principio e sui diritti, che anche noi dovremmo avere visto che ogni volta ne parliamo. Il signor Solana ha ragione: l’Europa ha giocato un ruolo più forte adesso ma deve farlo molto di più. Gli USA hanno fallito; noi non dobbiamo sostituirci ma diventare
alla pari nei negoziati. Non bastano i nostri aiuti economici; quello che ci viene chiesto - ed è nostra responsabilità …"@it9
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, i Davos slog præsident Arafat fast i sin tale, at det er nødvendigt med fred, og han sagde sandheden om den palæstinensiske befolknings ydmygende og tragiske levevilkår i dagligdagen, hvor den israelske hær krænker palæstinensernes menneskerettigheder. Medierne betragtede dette spørgsmål som en skærpelse af Arafats holdning til fredsprocessen, og de kritiserede Peres for, at han ikke sagde ham imod. Peres er dog godt klar over, hvor sande Arafats ord er. Som Europa-Parlamentets delegation på stedet har vi også selv haft lejlighed til at konstatere disse udtalelsers rigtighed.
Den palæstinensiske befolkning er tvunget til at leve i et fængsel under åben himmel. Landsbyernes ind- og udkørselsveje er lukkede og besat af militæret. Utallige
på hovedvejene standser palæstinenserne, så de ikke kan komme på arbejde, og der foretages kollektive afstraffelser. Jeg vil blot fortælle om en enkelt episode. Sabrine blev født den 24. januar ved et
og først ved det næste
skar man navlestrengen over. Moderen, der var taget af sted fra landsbyen Antis kl. 17.00, nåede frem til hospitalet i Ramallah kl. 20.30 om aftenen, og da havde hun kun kørt et stykke vej, der tager ca. 40 minutter. Hendes historie er fortalt i den israelske avis
. Alvorligt syge bliver sendt tilbage, og læger og sygeplejersker overfaldes.
I Gaza så vi, at flere hundrede kvadrameter jord var lagt øde, da meget store palmer, oliventræer og appelsintræer var blevet rykket op og destrueret, og husene var ødelagt. Var det træernes skyld? Ja, for de kunne dække over eventuelle palæstinensiske angreb mod de tilflyttere, der opfører sig som herremænd og erobrere ved at ødelægge palæstinensernes huse og afgrøder. I mellemtiden bliver der hele tiden flere bosættelser og bosættere i det, der skulle være den palæstinensiske stat, nemlig de områder, der har været besat siden 1967.
Det lovgivende palæstinensiske råd kan ikke udføre sin opgave, og medlemmerne i de forskellige distrikter har ingen bevægelsesfrihed og kan ikke mødes. Selv Arafat fortalte os, at han mangler bevægelsesfrihed. Andre har talt om den dramatiske kvælning af økonomien. Importen og eksporten er blokeret, hvilket EU er vidne til, eftersom Kommissionen hver dag får nyheder fra Jerusalem om forskellige krænkelser, og der har ligeledes været bombeangreb på civile bygninger og skoler, som EU har betalt. Konsekvenserne af disse økonomiske katastrofer vil kunne mærkes i årevis.
Alt dette er en kendt sag, og ingen af os - slet ikke politikerne - kan sige, at "det vidste vi ikke". Vores diplomater giver os nogle klare rapporter om Israels kolonipolitik og også nogle klare rapporter - hvilket vi har sagt til alle de palæstinensiske ledere, vi har mødt - om de krænkelser, Den Palæstinensiske Myndighed foretager. De spurgte os alle sammen - lige fra Arafat til de mænd og kvinder, der befandt sig i flygtningelejrene - hvorfor Europa ikke gør en aktiv politisk indsats. De fortalte os, at de tror på Europa, og at det er i Europas interesse at være en politisk partner i Nærorienten og Mellemøsten. Vi spørger os selv om det samme, og vi mener det samme, nemlig at Europa skal være i stand til at føre en effektiv udenrigspolitik, der er i tråd med de grundlæggende værdier, vi altid siger, at vi har, det vil sige respekt for den internationale lovgivning og for menneskerettighederne. For Palæstinas vedkommende betyder dette, at FN-resolutionerne skal stadfæstes.
Vi har set, at palæstinenserne er pragmatiske, og det kunne man også se i Taba. De er pragmatiske med hensyn til gennemførelsen, men de står fast, når det gælder principper og rettigheder, hvilket vi også burde være, eftersom vi taler om det hver eneste gang. Hr. Solana har ret i, at Europa har spillet en mere fremtrædende rolle denne gang, men det skal Europa gøre i endnu højere grad. USA har spillet fallit, men i stedet for at træde i USA's sted, skal vi være ligeværdige partnere i forhandlingerne. Vores økonomiske støtte er ikke nok, for det, man beder os om - og som er vores ansvar …"@da1
"Herr Präsident, Präsident Arafat hat in Davos das Bedürfnis nach Frieden bekräftigt und wahrheitsgetreu über die entwürdigenden und katastrophalen Lebensbedingungen der palästinensischen Bevölkerung sowie über die Verletzung ihrer Menschenrechte durch die israelische Armee berichtet. Die Medien haben dies als einen Affront Arafats gegen den Frieden betrachtet und Peres dafür kritisiert, dass er sich dem nicht widersetzt hat. In Wirklichkeit weiß Peres, dass Arafat die Wahrheit gesagt hat. Von der Richtigkeit seiner Äußerungen konnten auch wir uns als Delegation des Europäischen Parlaments vor Ort überzeugen.
Die palästinensische Bevölkerung lebt gezwungenermaßen in einem Gefängnis unter freiem Himmel; die Zu- und Ausgangsstraßen der Dörfer sind von Militärs besetzt und abgeriegelt; die Palästinenser werden an unzähligen Kontrollstellen auf den Straßen aufgehalten und können ihre Arbeitsstellen nicht erreichen; sie werden kollektiv bestraft. Ich schildere nur einen Fall: Sabrine wurde am 24. Januar an einem Kontrollpunkt geboren
am nächsten wurde ihre Nabelschnur durchtrennt. Die Mutter, die um 17.00 Uhr in ihrem Dorf Antis aufgebrochen war, traf um 20.30 Uhr im Krankenhaus von Ramallah ein, während man für diese Wegstrecke normalerweise etwa 40 Minuten benötigt. Ihre Odyssee wird in der israelischen Zeitung
beschrieben. Schwerkranke werden zurückgeschickt, medizinisches Personal wird überfallen.
In Gaza haben wir Hunderte Quadratmeter Erde, die durch das Herausreißen und die Vernichtung riesiger Palmen, Oliven- und Orangenbäume verwüstet wurden, und abgerissene Häuser gesehen. War das die Schuld der Bäume? Ja, denn sie hätten möglichen Angriffen der Palästinenser gegen die Siedler, die sich als Herren und Eroberer aufspielen und die Häuser und Felder der Palästinenser zerstören, Deckung bieten können. Währenddessen nimmt die Zahl der Siedlungen und Siedler in den seit 1967 besetzten Gebieten, die eigentlich den Staat von Palästina bilden sollten, von Tag zu Tag zu.
Der Palästinensische Legislativrat kann seine Aufgaben nicht wahrnehmen; die aus verschiedenen Distrikten kommenden Mitglieder können diese nicht verlassen, um sich zu treffen. Arafat selbst hat uns erzählt, dass er in seiner Bewegungsfreiheit behindert wird. Andere haben uns von der dramatischen Wirtschaftsblockade berichtet, durch die man die Palästinenser in die Knie zwingen will. Die Ein- und Ausfuhren werden blockiert, wobei die Europäische Union selbst Zeugin des Geschehens ist: Jeden Tag treffen bei der Vertretung der Kommission in Jerusalem Meldungen über verschiedene Verstöße ein; auch zivile Einrichtungen und Schulen, die von der EU gebaut worden sind, waren von den Bombardierungen betroffen. Den Preis für diese wirtschaftlichen Katastrophen wird man noch jahrelang bezahlen müssen.
All das ist bekannt, und niemand von uns, insbesondere kein politischer Verantwortlicher, kann behaupten: „Das haben wir nicht gewusst.“ Unsere Diplomaten schicken klare Berichte sowohl über die israelische Kolonialpolitik als auch – das haben wir allen Palästinenserführern, denen wir begegnet sind, gesagt – über die Verstöße seitens der Palästinensischen Autonomiebehörde. Von Arafat bis hin zu der Frau oder dem Mann in den Flüchtlingslagern haben uns alle gefragt: Aber wieso schaltet sich Europa nicht ein und wird politisch aktiv? Wir glauben an Europa, haben sie zu uns gesagt, und Europa hat ein Interesse daran, politischer Partner im Nahen und Mittleren Osten zu sein. Das fragen und sagen wir uns auch. Europa muss zu einer Außenpolitik befähigt werden, die wirksam ist und den stets von uns verfochtenen Grundwerten entspricht: Wahrung der völkerrechtlichen Bestimmungen und der Menschenrechte, was für Palästina die Durchsetzung der UN-Resolutionen bedeutet.
Die Palästinenser sind pragmatisch, das haben wir gesehen, auch in Taba: Sie sind pragmatisch, wenn es um die Umsetzung geht, doch unerbittlich im Hinblick auf die Grundsätze und die Rechte, was auch wir, die wir jedes Mal darüber sprechen, bemerkt haben müssten. Herr Solana hat Recht: Europa hat jetzt eine aktivere Rolle gespielt, doch muss es diese noch verstärken. Die USA sind gescheitert; wir müssen sie nicht ersetzen, sondern zu einem gleichberechtigten Partner in den Verhandlungen werden. Unsere wirtschaftliche Hilfe genügt nicht; was von uns verlangt wird – und worin unsere Verantwortung besteht …"@de7
"Κύριε Πρόεδρε, στο Νταβός ο Πρόεδρος Αραφάτ παρενέβη επαναλαμβάνοντας την ανάγκη ειρήνης και λέγοντας την αλήθεια για τις εξευτελιστικές και τραγικές συνθήκες καθημερινής διαβίωσης του παλαιστινιακού πληθυσμού, που υποβάλλεται σε παραβιάσεις των ανθρωπίνων δικαιωμάτων από τον ισραηλινό στρατό. Τα
είδαν το ζήτημα ως σκλήρυνση του Αραφάτ έναντι της ειρήνης και επέκριναν τον Πέρες, επειδή δεν αντιτέθηκε. Το γεγονός είναι ότι ο Πέρες ξέρει πότε τα λόγια του Αραφάτ αντιστοιχούν στην αλήθεια. Είχαμε την ευκαιρία να διαπιστώσουμε το αληθές τους και εμείς, ως αντιπροσωπεία του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου που μετέβη επί τόπου.
Ο παλαιστινιακός πληθυσμός είναι αναγκασμένος να ζει σε μια υπαίθρια φυλακή· οι δρόμοι εισόδου και εξόδου των χωριών τελούν υπό στρατιωτική κατοχή και είναι κλειστοί· αναρίθμητα
σημεία ελέγχου στους κυριότερους δρόμους εμποδίζουν τους Παλαιστίνιους, που δεν μπορούν να φθάσουν στις ίδιες τους τις θέσεις εργασίας· συλλογικές τιμωρίες. Αναφέρω ένα μόνο επεισόδιο: η Σαμπρίνε γεννήθηκε στις 21 Ιανουαρίου σε ένα
σημείο ελέγχου· στο δεύτερο της κόψανε τον ομφάλιο λώρο. Η μητέρα, που έφυγε στις 5.00 το απόγευμα από το χωριό Antis, έφθασε στο νοσοκομείο του Ramallah στις 8.30 το βράδυ, για να διασχίσει μια διαδρομή που απαιτεί γύρω στα 40 λεπτά. Η οδύσσειά της γράφτηκε στην ισραηλινή εφημερίδα
. Σοβαρά άρρωστοι ξαναστέλνονται πίσω, με επίθεση στον προσωπικό τους γιατρό.
Στη Γάζα είδαμε εκατοντάδες μέτρα εδάφους που είχε ερημωθεί λόγω της εκρίζωσης και της καταστροφής τεράστιων φοινικόδενδρων, ελαιόδενδρων και πορτοκαλιών· γκρεμισμένα σπίτια. Φταίνε τα δέντρα; Ναι, επειδή μπορούσαν να καλύψουν ενδεχόμενες επιθέσεις των Παλαιστινίων εναντίον των εποίκων που κάνουν τους αφέντες και τους κατακτητές, καταστρέφοντας παλαιστινιακά σπίτια και καλλιέργειες. Εν τω μεταξύ, κάθε μέρα αυξάνουν οι εποικισμοί και οι
έποικοι
εκεί που θα έπρεπε να είναι το κράτος της Παλαιστίνης, στα εδάφη που κατέχονται από το 1967.
Το Παλαιστινιακό Νομοθετικό Συμβούλιο δεν μπορεί να επιτελέσει τα ίδια του τα καθήκοντα· τα μέλη των διάφορων περιφερειών δεν μπορούν να μετακινηθούν και να συναντηθούν. Ο ίδιος ο Αραφάτ μας είπε ότι εμποδίστηκε στις μετακινήσεις του. Για τον οικονομικό και δραματικό στραγγαλισμό μίλησαν άλλοι. Οι εισαγωγές και οι εξαγωγές εμποδίζονται και η Ευρωπαϊκή Ένωση είναι μάρτυρας αυτού του γεγονότος: κάθε μέρα φθάνουν στην Επιτροπή στην Ιερουσαλήμ διακοινώσεις για τις διάφορες παραβιάσεις· βομβαρδισμοί έχουν πλήξει ακόμα και δημόσια δομικά έργα και σχολεία που έχουν παρασχεθεί από την Ευρωπαϊκή Ένωση. Οικονομικές καταστροφές που θα πληρώνονται για χρόνια.
Όλα αυτά είναι γνωστά και κανένας από μας, ιδίως στους χώρους πολιτικής ευθύνης, δεν μπορεί να πει: “Δεν το ξέραμε”. Οι διπλωμάτες μας στέλνουν σαφείς εκθέσεις για την αποικιοκρατική πολιτική των Ισραηλινών και σαφείς εκθέσεις – το είπαμε σε όλους τους παλαιστίνιους ιθύνοντες που συναντήσαμε – και για τις παραβιάσεις που διαπράττει η Εθνική Παλαιστινιακή Αρχή. Μα γιατί, μας ρώτησαν όλοι – από τον Αραφάτ μέχρι τη γυναίκα και τον άνδρα που βρίσκονταν στα στρατόπεδα των προσφύγων – δεν επεμβαίνει η Ευρώπη με πολιτικό και ενεργό τρόπο; Εμείς πιστεύουμε στην Ευρώπη, μας είπαν, και είναι προς το συμφέρον της Ευρώπης να είναι πολιτικός εταίρος στη Μέση και την Εγγύς Ανατολή. Και αυτό αναρωτιόμαστε και λέμε και εμείς: η Ευρώπη πρέπει να καταστεί ικανή για μια εξωτερική πολιτική αποτελεσματική και σύστοιχη με τις θεμελιώδεις αξίες που ανέκαθεν λέγαμε ότι έχουμε: σεβασμό για τη διεθνή νομιμότητα και τα ανθρώπινα δικαιώματα, και για την Παλαιστίνη αυτό σημαίνει επιβεβαίωση των ψηφισμάτων του ΟΗΕ.
Υπάρχει πραγματισμός στους Παλαιστινίους, το είδαμε και έγινε φανερό και στην Taba: πραγματισμός σε σχέση με την εφαρμογή, αλλά σταθερότητα επί της αρχής και επί των δικαιωμάτων, που και εμείς θα πρέπει να είδαμε κάθε φορά που μιλήσαμε για αυτό. Ο κ. Σολάνα έχει δίκιο: η Ευρώπη διαδραμάτισε πιο έντονο ρόλο τώρα, αλλά πρέπει να κάνει πολύ περισσότερα. Οι ΗΠΑ απέτυχαν· εμείς δεν πρέπει να τις αντικαταστήσουμε, αλλά να γίνουμε ισότιμοι εταίροι στις διαπραγματεύσεις. Δεν φθάνουν οι οικονομικές μας ενισχύσεις· αυτό που ζητείται από μας – και που είναι ευθύνη μας·"@el8
"Mr President, in Davos, President Arafat reiterated the need for peace and gave an honest account of the shameful, tragic living conditions of the Palestinian people, who are subjected to violations of human rights by the Israeli army. The media interpreted this as greater inflexibility on Arafat's part with regard to peace and criticised Peres for not standing up to him. The truth of the matter is that Peres knows that what Arafat is saying is true. The visit of our parliamentary delegation to the area also served to confirm this.
The Palestinian people are forced to live in an open-air prison, the roads leading into and out of the villages are under military occupation and closed off, countless check points on the main roads prevent the Palestinians from reaching their places of work and collective punishments are enforced. This is just one example: Sabrine was born on 24 January at a check point. At the next check point her umbilical cord was cut. The mother had left the village of Antis at 5 p.m. and arrived at Ramallah hospital at 8.30 p.m. The journey should have taken 40 minutes. Her epic ordeal was recorded in the Israeli newspaper
People who are seriously ill are turned back and medical staff beaten up.
In Gaza, we saw hundreds of metres of land where enormous palm trees and olive and orange trees had been uprooted and destroyed, and houses demolished. It had become desert land. Was there something wrong with the trees? Only in that they could have served as cover for any Palestinian attacks against the settlers who are overrunning the country and treating it as theirs, destroying Palestinian houses and crops. Meanwhile, the number of settlers and settlements is increasing every day in what ought to be the State of Palestine, the territories which have been occupied since 1967.
The Palestinian Legislative Council cannot function properly. The members of the different districts are unable to move about or to meet. Arafat himself said that his movements are hampered. Others have spoken of the tragic stifling of the economy. Imports and exports are blocked, and the European Union is witness to that: every day, the Commission in Jerusalem receives notification of the various violations;
even
civil structures and schools provided by the European Union have been bombed. These are economic disasters whose effects will be felt for years to come.
All this is well-known, and none of us, particularly those in responsible political positions, can say that they were unaware of the facts. Our diplomats send back clear reports on the Israeli settlement policy and also clear reports – as we told all the Palestinian leaders we met – of the violations performed by the National Palestinian Authority. But they all asked us – from Arafat to the men and women in the refugee camps – why Europe does not intervene in an active, political way. "We have confidence in Europe," they said, "and a political partnership with the Middle and Near East would benefit Europe." This is our view as well: Europe must be able to develop an effective foreign policy which is in line with the fundamental values which we always claim to hold: respect for international laws and human rights. In terms of Palestine, that means upholding the UN Resolutions.
There is a pragmatic strain in the Palestinians; we have witnessed it and it was evident at Taba as well: they are pragmatic in implementation but resolute when it comes to principles and rights. We, too, should have realised this, for we are always discussing it.
Mr Solana is right: Europe is now playing a larger role but it must do much more. The United States has failed: our task is not to replace it but to become equal partners in the negotiations. It is not enough for us to provide economic aid: what we are being asked for – and our responsibility..."@en3
"(IT) Señor Presidente, en Davos el Presidente Arafat intervino reiterando la necesidad de paz y diciendo la verdad sobre las humillantes y trágicas condiciones de vida de la población palestina, sometida a la violación de los derechos humanos por parte del ejército israelí. Los medios de comunicación han considerado la cuestión como un endurecimiento de Arafat ante la paz y han criticado a Peres porque no se ha opuesto a él. El hecho es que Peres sabe lo mucho que las palabras de Arafat se ajustan a la verdad. También nosotros, como miembros de la delegación del Parlamento Europeo que estuvo
pudimos comprobar la veracidad de las mismas.
La población palestina está obligada a vivir en una cárcel a cielo abierto; las carreteras de acceso y salida de los pueblos están bajo ocupación militar y están cerradas; una gran cantidad de puestos de control en las carreteras principales bloquea a los palestinos que no pueden acudir a sus puestos de trabajo; castigos colectivos. Menciono sólo un episodio: Sabrine nació el 24 de enero en un puesto de control y en el segundo le cortaron el cordón umbilical. La madre que salió a las 17 horas del pueblo de Antis llegó al hospital de Ramallah a las 20,30 horas e hizo un recorrido que normalmente requiere unos 40 minutos. Su odisea aparece en el diario israelí
. Los enfermos graves son devueltos a sus casas y el personal médico es agredido.
En Gaza vimos cientos de metros de terreno convertido en desierto debido a la tala y destrucción de enormes palmeras, olivos y naranjos; casas derribadas. ¿Culpa de los árboles? Sí, porque podían cubrir los posibles ataques de los palestinos contra los colonos que se comportan como amos y señores y destruyen las casas y los cultivos palestinos. Mientras tanto, cada día crecen los asentamientos y los
en lo que debería ser el Estado de Palestina, los territorios ocupados desde 1967.
El Consejo Legislativo palestino no puede cumplir sus funciones; los miembros de los distintos distritos no pueden moverse ni reunirse. El propio Arafat nos dijo que no tiene libertad de movimiento. Del dramático estrangulamiento económico han hablado otros. Las importaciones y las exportaciones están bloqueadas y la Unión Europea es testigo de ello: cada día llegan a la Comisión en Jerusalén notas sobre las distintas violaciones; los bombardeos han afectado a las estructuras civiles y a las escuelas facilitadas por la Unión Europea. Desastres económicos que se pagarán durante años.
Todo esto se sabe y ninguno de nosotros, sobre todo en las instancias políticamente responsables, puede decir: “No lo sabíamos.” Nuestros diplomáticos envían informes claros sobre la política colonial israelí e informes claros – lo dijimos a todos los dirigentes palestinos con los que nos reunimos – también sobre las violaciones que lleva a cabo la Autoridad Nacional Palestina. ¿Pero por qué, todos nos lo preguntaron - de Arafat a la mujer y al hombre que estaban en los campos de refugiados – Europa no interviene política y activamente? Creemos en Europa, nos dijeron, y Europa tiene interés en ser socio político de Oriente Próximo y de Oriente Medio. Es lo que nos preguntamos y decimos también nosotros: Europa debe llegar a ser capaz de llevar a cabo una política exterior eficaz y en línea con los valores fundamentales que siempre decimos que tenemos: respeto de la legalidad internacional y de los derechos humanos, y para Palestina esto significa el reconocimiento de las Resoluciones de la ONU.
Existe pragmatismo en los palestinos, lo hemos visto y se ha visto en Taba: pragmatismo en la aplicación, pero firmeza en el principio y los derechos que también nosotros deberíamos haber visto, ya que cada vez hablamos de ellos. El Sr. Solana tiene razón: ahora Europa ha jugado un papel más fuerte, pero debe hacerlo más aún. Los Estados Unidos han fracasado; nosotros no debemos ocupar su lugar, sino convertirnos en socios igualitarios en las negociaciones. No bastan nuestras ayudas económicas. Lo que se nos pide y es nuestra responsabilidad …"@es12
"Arvoisa puhemies, presidentti Arafat piti Davosissa puheen, jossa hän vahvisti, että on ehdottomasti saavutettava rauha, ja kertoi totuuden Palestiinan väestön nöyryyttävistä ja traagisista jokapäiväisistä elinoloista, väestön, joka joutuu alistumaan Israelin armeijan harjoittamiin ihmisoikeusrikkomuksiin. Tiedotusvälineet tulkitsivat tilanteen niin, että Arafat ei taivu rauhankysymyksessä, ja ne arvostelivat Peresiä, koska hän ei asettunut tämän kanssa vastakkain. Totuus on se, että Peres tietää, miten pitkälle Arafatin sanat vastaavat totuutta. Meilläkin oli Euroopan parlamentin valtuuskuntana mahdollisuus todeta asian totuudenmukaisuus, kun vierailimme paikan päällä.
Palestiinan kansa joutuu elämään taivasalla olevassa vankilassa; kylien sisään- ja ulosajotiet ovat sotilasmiehityksen alaisina, ja ne on suljettu; pääteillä olevat lukemattomat tarkastusasemat estävät kulun palestiinalaisilta, jotka eivät voi edes mennä omiin työpaikkoihinsa; joukkorangaistuksia pannaan toimeen. Kerron vain yhden tapahtuman: Sabrine syntyi 24. tammikuuta eräällä tarkastusasemalla. Toisella asemalla häneltä leikattiin napanuora. Tytön äiti lähti klo 17.00 Antisin kylästä ja saapui Ramallahin sairaalaan klo 20.30 illalla joutuakseen taittamaan noin 40 minuutin pituisen matkan. Hänen onnettomasta seikkailustaan kirjoitettiin israelilaisessa
lehdessä. Sairaita käännytetään pois sairaalan ovelta, lääkintähenkilökuntaa pahoinpidellään.
Gazassa näimme satoja metrejä maata, joka oli aavikoitunut, kun valtavia palmuja, oliivi- ja appelsiinipuita oli revitty juuriltaan ja tuhottu sekä hävitettyjä taloja. Oliko tämä puiden syytä? Oli, koska ne olisivat voineet peittää palestiinalaisten tekemät hyökkäykset uudisasukkaita vastaan, ja nämä puolestaan käyttäytyvät isäntien ja valloittajien elkein ja tuhoavat palestiinalaisten taloja ja viljelyksiä. Samaan aikaan siirtokuntien ja uudisasukkaiden määrä kasvaa joka päivä alueella, jonka pitäisi olla Palestiinan valtio, eli vuodesta 1967 miehitettyinä olleilla alueilla.
Palestiinan lakiasäätävä neuvosto ei pysty suorittamaan tehtäviään; eri alueiden jäsenet eivät voi liikkua paikasta toiseen eivätkä tavata toisiaan. Arafat itsekin sanoi meille, että hänen liikkumisensa on rajoitettua. Muut puhuivat taloudellisesta ja dramaattisesta ahdingosta. Tuonti ja vienti ovat pysähdyksissä, ja Euroopan unioni on tämän todistaja: joka päivä komissiolle saapuu Jerusalemista ilmoituksia eri rikkomuksista; myös Euroopan unionin rakennuttamia julkisia rakennuksia ja kouluja on pommitettu. Näitä taloudellisia tuhoja joudutaan maksamaan vuosia.
Kaikki tämä on tiedossa, eikä kukaan meistä, etenkään ne, jotka toimivat poliittisilla vastuupaikoilla, voi sanoa, ettemme tienneet asioista. Diplomaattimme lähettävät meille selkeitä raportteja Israelin siirtomaapolitiikasta ja selkeitä raportteja, joissa kerroimme tämän kaikille tapaamillemme palestiinalaisjohtajille kerrotaan myös Palestiinan kansallisten viranomaisten harjoittamista rikkomuksista. Kaikki kysyivät meiltä syytä aina Arafatista lähtien pakolaisleirillä olevaan naiseen ja mieheen , miksi Eurooppa ei puutu tilanteeseen poliittisesti ja aktiivisesti. He sanoivat uskovansa Eurooppaan, ja Euroopan etujen mukaista on olla Keski- ja Lähi-idän poliittinen kumppani. Samaa kysymme myös itse itseltämme: Euroopan pitää nyt kyetä harjoittamaan tehokasta ulkopolitiikkaa, jossa noudatetaan perusarvoja, joita me aina sanomme itsellämme olevan: kansainvälisen lainmukaisuuden ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, ja Palestiinalle tämä tarkoittaa YK:n päätöslauselmien hyväksymistä.
Palestiinalaisissa on käytännöllisyyttä, minkä saatoimme huomata, ja saman saimme huomata myös Tabassa: käytännöllisyyttä uutteruudessa mutta päättäväisyyttä periaatteessa ja oikeuksissa, ja näitä ominaisuuksia pitäisi meilläkin olla, kun kerran puhumme niistä joka kerta. Korkea edustaja Solana on oikeassa: Eurooppa on nyt toiminut vahvassa asemassa, mutta sen pitää olla vielä vahvempi. Yhdysvallat epäonnistui tehtävässään; meidän ei pidä korvata sen paikkaa, vaan meistä pitää tulla neuvottelujen tasolla oleva kumppani. Taloudelliset avustuksemme eivät riitä; se, mitä meiltä pyydetään ja meidän velvollisuutemme on…"@fi5
"Monsieur le Président, le président Arafat a rappelé à Davos le besoin de paix et a dit la vérité sur les humiliantes et tragiques conditions de vie quotidienne de la population palestinienne, soumise à la violation des droits de l'homme de la part de l'armée israélienne. Les médias ont vu la question comme un durcissement de M. Arafat face à la paix et ont critiqué M. Peres parce qu'il ne s'y est pas opposé. Le fait est que M. Peres sait à quel point les mots de M. Arafat correspondent à la vérité. Nous avons eu l'occasion d'en constater la véracité, nous aussi, lorsque la délégation du Parlement européen s'est rendue sur les lieux.
La population palestinienne est contrainte de vivre dans une prison à ciel ouvert, les rues d'entrée et de sortie des villages sont sous occupation militaire et sont fermées ; d'innombrables points de contrôle dans les rues principales bloquent les Palestiniens qui ne peuvent pas se rendre à leur travail ; punitions collectives. Je ne raconte qu'un seul épisode : Sabrine est née le 24 janvier à un point de contrôle, au deuxième on lui a coupé le cordon ombilical. Sa mère, qui était partie à 17h00 au village d'Antis est arrivée à l'hôpital de Ramallah à 20h30 ; il faut environ 40 minutes pour parcourir cette route. Son odyssée est décrite dans le journal israélien
. Des personnes atteintes de maladies graves sont renvoyées chez elles, le personnel médical agressé.
À Gaza, nous avons vu des centaines de mètres de terrain rendu désert par le déracinement et la destruction d'énormes palmiers, d'oliviers et d'orangers ; des maisons démolies. La faute des arbres ? Oui, parce qu'ils pouvaient couvrir de possibles attaques de Palestiniens contre les colons qui se prennent pour des chefs et des conquérants, et détruisent maisons et cultures palestiniennes. Entre-temps, chaque jour, il y a de plus en plus d'habitations et d'occupants dans ce qui devrait être l'État de Palestine, les territoires occupés depuis1967.
Le Conseil législatif palestinien ne peut remplir ses fonctions, les membres des différents districts ne peuvent se déplacer et se rencontrer. M. Arafat lui-même nous a dit qu'il ne peut aller où il veut. D'autres ont parlé de l'étranglement économique dramatique. Les importations et les exportations sont bloquées, et l'Union européenne en témoigne : chaque jour arrivent à la Commission à Jérusalem des notes sur les diverses violations ; des bombardements ont aussi touché des structures civiles et des écoles fournies par l'Union européenne. Des désastres économiques qui se paieront durant des années.
Tout cela est noté, et aucun de nous, surtout dans les lieux de responsabilité politique, ne peut dire : "Nous ne savions pas." Nos diplomates envoient des rapports clairs sur la politique coloniale israélienne et des rapports clairs - nous l'avons dit à tous les dirigeants palestiniens que nous avons rencontrés - aussi sur les violations perpétrées par l'Autorité nationale palestinienne. Mais pourquoi, nous ont-ils tous demandé - de M. Arafat à la femme, à l'homme, qui se trouvaient dans les camps de réfugiés - l'Europe n'intervient-elle pas politiquement et activement ? Nous croyons à l'Europe, nous ont-ils dit, et il est intéressant pour l'Europe d'être un partenaire politique du Moyen-Orient ainsi que du Proche-Orient. C'est ce que nous demandons et disons nous aussi : l’Europe doit devenir capable de mener une politique extérieure efficace et en accord avec les valeurs fondamentales que nous disons toujours avoir : respect de la légalité internationale et des droits de l'homme, et pour la Palestine, cela signifie l'affirmation des résolutions de l'ONU.
Les Palestiniens sont pragmatiques, nous l'avons vu et cela s'est vu aussi à Taba : pragmatiques dans l'application mais fermes sur le principe et sur les droits, et c'est ainsi que nous devrions, être vu que nous en parlons chaque fois. M. Solana a raison : l’Europe a joué un rôle plus fort maintenant mais elle doit le faire beaucoup plus. Les États-Unis ont échoué, nous, nous ne devons pas nous substituer à eux mais devenir des partenaires égaux dans les négociations. Nos aides économiques ne suffisent pas, ce que l'on nous demande - c'est notre responsabilité…"@fr6
"Mr President, in Davos, President Arafat reiterated the need for peace and gave an honest account of the shameful, tragic living conditions of the Palestinian people, who are subjected to violations of human rights by the Israeli army. The media interpreted this as greater inflexibility on Arafat's part with regard to peace and criticised Peres for not standing up to him. The truth of the matter is that Peres knows that what Arafat is saying is true. The visit of our parliamentary delegation to the area also served to confirm this.
The Palestinian people are forced to live in an open-air prison, the roads leading into and out of the villages are under military occupation and closed off, countless check points on the main roads prevent the Palestinians from reaching their places of work and collective punishments are enforced. This is just one example: Sabrine was born on 24 January at a check point. At the next check point her umbilical cord was cut. The mother had left the village of Antis at 5 p.m. and arrived at Ramallah hospital at 8.30 p.m. The journey should have taken 40 minutes. Her epic ordeal was recorded in the Israeli newspaper
People who are seriously ill are turned back and medical staff beaten up.
In Gaza, we saw hundreds of metres of land where enormous palm trees and olive and orange trees had been uprooted and destroyed, and houses demolished. It had become desert land. Was there something wrong with the trees? Only in that they could have served as cover for any Palestinian attacks against the settlers who are overrunning the country and treating it as theirs, destroying Palestinian houses and crops. Meanwhile, the number of settlers and settlements is increasing every day in what ought to be the State of Palestine, the territories which have been occupied since 1967.
The Palestinian Legislative Council cannot function properly. The members of the different districts are unable to move about or to meet. Arafat himself said that his movements are hampered. Others have spoken of the tragic stifling of the economy. Imports and exports are blocked, and the European Union is witness to that: every day, the Commission in Jerusalem receives notification of the various violations;
even
civil structures and schools provided by the European Union have been bombed. These are economic disasters whose effects will be felt for years to come.
All this is well-known, and none of us, particularly those in responsible political positions, can say that they were unaware of the facts. Our diplomats send back clear reports on the Israeli settlement policy and also clear reports – as we told all the Palestinian leaders we met – of the violations performed by the National Palestinian Authority. But they all asked us – from Arafat to the men and women in the refugee camps – why Europe does not intervene in an active, political way. "We have confidence in Europe," they said, "and a political partnership with the Middle and Near East would benefit Europe." This is our view as well: Europe must be able to develop an effective foreign policy which is in line with the fundamental values which we always claim to hold: respect for international laws and human rights. In terms of Palestine, that means upholding the UN Resolutions.
There is a pragmatic strain in the Palestinians; we have witnessed it and it was evident at Taba as well: they are pragmatic in implementation but resolute when it comes to principles and rights. We, too, should have realised this, for we are always discussing it.
Mr Solana is right: Europe is now playing a larger role but it must do much more. The United States has failed: our task is not to replace it but to become equal partners in the negotiations. It is not enough for us to provide economic aid: what we are being asked for – and our responsibility..."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, in Davos heeft president Arafat nog eens benadrukt dat vrede noodzakelijk is en ons verteld hoe het er werkelijk voorstaat met de vernederende en tragische dagelijkse levensomstandigheden van de Palestijnen, die het slachtoffer zijn van schendingen van de mensenrechten door het Israëlische leger. De media hebben dat opgevat als een verstarring van de houding van Arafat tegenover de vrede en hebben Peres verweten dat hij niet tegen hem in is gegaan. Peres weet echter dat Arafat de waarheid spreekt. Ook wij, de delegatie van het Europees Parlement ter plekke, hebben kunnen zien dat hij de waarheid spreekt.
De Palestijnen worden gedwongen in een openluchtgevangenis te leven, de straten van en naar de dorpen worden door militairen bezet gehouden en zijn afgesloten; bij talloze controleposten op de belangrijkste straten worden de Palestijnen tegengehouden zodat ze niet naar hun werk kunnen; collectieve straffen dus. Ik noem hier slechts één geval: Sabrine werd geboren op 24 januari bij een controlepost, bij de volgende werd de navelstreng doorgesneden. De moeder was om 17.00 uur vertrokken uit het dorp Antis en kwam om 20.30 uur ’s avonds in het ziekenhuis van Ramallah aan, terwijl die afstand normaal gesproken in 40 minuten te doen is. Haar odyssee wordt beschreven in de Israëlische krant
. Ernstig zieken worden teruggestuurd, artsen en verplegend personeel worden aangevallen.
In de Gazastrook hebben we gezien dat honderden meters grond in woestijn is veranderd doordat palmbomen, olijfbomen en sinaasappelbomen zijn uitgegraven en vernietigd en dat huizen zijn afgebroken. De misdaad van de bomen? Ze konden dienen als schuilplaats voor de Palestijnen bij mogelijke aanvallen op de kolonisten, die zich als heer en meester gedragen en de huizen en oogst van de Palestijnen verwoesten. Ondertussen neemt het aantal nederzettingen en kolonisten op het terrein van de Palestijnse staat, sinds 1967 bezet gebied, elke dag toe.
De Palestijnse Wetgevende Raad kan zijn functies niet uitoefenen, de leden uit de verschillende districten kunnen zich niet verplaatsen en elkaar niet ontmoeten. Arafat zelf heeft ons gezegd dat hij in zijn bewegingen wordt belemmerd. Anderen hebben het al gehad over de dramatische economische wurgsituatie: er kunnen geen goederen worden in- of uitgevoerd, de Europese Unie is daarvan getuige. Elke dag krijgt de vertegenwoordiging van de Commissie in Jeruzalem berichten over schendingen, bombardementen hebben ook burgerdoelen en door de Europese Unie gefinancierde scholen getroffen. Dat zijn economische rampen waarvan de gevolgen nog jarenlang te merken zullen zijn.
Dat alles is bekend en niemand van ons, zeker niet de politiek verantwoordelijken, kan zeggen dat hij er niets van wist. Onze diplomaten sturen duidelijke verslagen over de Israëlische kolonisatiepolitiek, maar ook over de schendingen door de Palestijnse Autoriteit. Dat hebben we duidelijk gemaakt aan alle leidende Palestijnse figuren die we hebben ontmoet. Iedereen, van Arafat tot de mannen en vrouwen in de vluchtelingenkampen, heeft ons gevraagd waarom Europa niet actief, politiek optreedt. Wij geloven in Europa, hebben ze ons gezegd, het is in het belang van Europa een politieke partner te zijn in het Midden-Oosten en het Nabije Oosten. Dat is wat ze ons vragen en wat wij zelf ook zeggen: Europa moet op termijn in staat zijn een doeltreffend buitenlands beleid te voeren, in overeenstemming met de fundamentele waarden waarop we ons steeds voor laten staan: eerbiediging van het internationaal recht en van de mensenrechten, en voor Palestina betekent dat de erkenning van de VN-resoluties.
De Palestijnen zijn pragmatisch, dat hebben we ook in Taba gezien: pragmatisch over de toepassing maar ferm over het beginsel en hun rechten. Dat zouden wij ook moeten zijn, we praten er immers voortdurend over. De heer Solana heeft gelijk: Europa speelt nu een veel grotere rol, maar het moet nog veel meer doen. De VS hebben gefaald; wij hoeven hen niet te vervangen, maar we moeten gelijkwaardige partners worden bij de onderhandelingen. Onze economische steun is niet genoeg. Wat ons wordt gevraagd – en dat is onze verantwoordelijkheid..."@nl2
"Senhor Presidente, em Davos o Presidente Arafat interveio, insistindo na necessidade de paz e dizendo a verdade sobre as humilhantes e trágicas condições de vida quotidiana da população palestiniana, sujeita à violação dos direitos humanos por parte do exército israelita. Os meios de comunicação social encararam a questão como um endurecimento de Arafat em relação à paz e criticaram Peres por não se ter oposto a ele. O que é certo é que Peres sabe que as palavras de Arafat correspondem à verdade. Nós próprios também tivemos oportunidade de constatar a sua veracidade, na qualidade de delegação do Parlamento Europeu em visita ao local.
A população palestiniana é obrigada a viver numa prisão a céu aberto; as estradas de entrada e de saída das aldeias estão sob ocupação militar e encontram-se cortadas; inúmeros
nas estradas principais bloqueiam os Palestinianos, que não conseguem chegar aos seus locais de trabalho; punições colectivas. Passo a referir apenas um episódio: Sabrine nasceu em 24 de Janeiro num
; imediatamente lhe cortaram o cordão umbilical. A mãe, que saíra às 17H00 da aldeia de Antis, chegou ao hospital de Ramallah às 20H30 da noite, para percorrer uma estrada que leva cerca de 40 minutos. A sua odisseia foi narrada no jornal israelita
. Doentes graves são mandados para trás, pessoal médico agredido.
Em Gaza, vimos centenas de metros de terreno convertidos num deserto, depois de terem sido arrancadas e destruídas enormes palmeiras, oliveiras e laranjeiras; e casas demolidas. Culpa das árvores? Sim, porque podiam encobrir possíveis ataques de palestinianos contra os colonos que se comportam como donos e conquistadores, destruindo casas e campos de cultivo palestinianos. Entretanto, todos os dias crescem as povoações e os colonatos naquilo que deveria ser o Estado da Palestina, os territórios ocupados desde 1967.
O Conselho Legislativo Palestiniano não pode desempenhar as suas funções; os membros dos diferentes distritos não podem deslocar-se e encontrar-se. O próprio Arafat disse-nos que se vê tolhido nos seus movimentos. Já outros falaram do dramático estrangulamento económico. As importações e as exportações estão bloqueadas, e a União Europeia é testemunha disso: todos os dias chegam à Comissão, em Jerusalém, informações acerca das diferentes violações; os bombardeamentos já atingiram estruturas civis e escolas financiadas pela União Europeia. Desastres económicos que terão de ser pagos durante anos.
Tudo isso é conhecido e nenhum de nós, principalmente nos lugares de responsabilidade política, pode dizer: “Não sabíamos.” Os nossos diplomatas enviam relatórios claros sobre a política colonialista israelita e relatórios claros – dissemos isto a todos os dirigentes palestinianos que encontrámos – também sobre as violações que a Autoridade Nacional Palestiniana comete. Mas por que razão, perguntaram-nos todos – desde Arafat até ao homem e à mulher que se encontravam nos campos de refugiados – não intervém a Europa de um modo político e activo? Nós acreditamos na Europa, disseram-nos eles, e é do interesse da Europa ser parceiro político no Médio e Próximo Oriente. É o que nós perguntamos e dizemos também a nós mesmos: a Europa deve ser capaz de uma política externa eficaz e em sintonia com os valores fundamentais que dizemos sempre ter: respeito pela legalidade internacional e pelos direitos humanos e, para a Palestina, isso significa a afirmação das resoluções da ONU.
Há pragmatismo nos Palestinianos, já o vimos e isso viu-se também em Taba: pragmatismo quanto à aplicação mas firmeza relativamente ao princípio e aos direitos, que também nós deveríamos ter visto, pois falamos sempre deles. O senhor Javier Solana tem razão: a Europa desempenhou agora um papel mais forte mas deve fazê-lo muito mais. Os EUA falharam; nós não devemos substituí-los mas tornar-nos parceiros igualitários nas negociações. Não bastam as nossas ajudas económicas; aquilo que nos é pedido – e é nossa responsabilidade..."@pt11
"Herr talman! I ett inlägg i Davos beskrev ordföranden Arafat det stora behovet av fred och sade sanningen om de förnedrande och tragiska livsvillkoren för den palestinska befolkningen, som utsätts för kränkningar av de mänskliga rättigheterna från den israeliska arméns sida. Medierna har tolkat detta som att Arafat har gjort halt i fredsprocessen och man har kritiserat Peres för att han inte protesterat. Faktum är att Peres mycket väl vet att Arafat talar sanning. Vi har kunnat konstatera sanningshalten även vi, i den delegation från Europaparlamentet som varit på platsen.
Den palestinska befolkningen är tvingad att leva i ett fängelse under bar himmel; vägarna som leder in i och ut från deras byar har ockuperats av militären och är stängda; oräkneliga
längs huvudvägarna hindrar palestinierna som inte kan komma till sina arbeten; kollektiva bestraffningar. Låt mig bara berätta en episod: Sabrine föddes den 24 januari vid en
vid den andra klipptes navelsträngen av. Modern, som lämnade byn Antis kl. 17.00 kom fram till sjukhuset i Ramallah kl. 20.30 på kvällen, efter att ha kört en väg som normalt tar cirka 40 minuter. Det står om hennes odyssé i den israeliska dagstidningen
. Allvarligt sjuka skickas tillbaka, sjukvårdspersonal hotas.
I Gaza har vi sett hundratals kvadratmeter mark som förvandlats till öken genom att enorma palmer, olivträd och apelsinträd ryckts upp med rötterna och förstörts. Var träden skyldiga? Ja, för de kunde gömma eventuella attacker från palestinier mot de kolonisatörer som är deras herrar och erövrare, som förstör palestinska bostäder och odlingar. Under tiden ökar hela tiden antalet bosättningar och
i det som borde vara staten Palestina, territorierna som ockuperats sedan 1967.
Det palestinska lagstiftande rådet kan inte utöva sina funktioner; ledamöterna från olika distrikt kan inte förflytta sig eller träffas. Till och med Arafat har enligt egen utsago förhindrats att röra sig fritt. Om den dramatiska ekonomiska strypningen har andra redan berättat. Import och export är blockerade, och Europeiska unionen kan vittna om detta: varje dag kommer det till kommissionen i Jerusalem rapporter om diverse kränkningar; bombningarna har även drabbat civila byggnader och skolor som levererats av Europeiska unionen. Ekonomiska katastrofer som det tar år att reparera.
Allt detta är välkänt och ingen av oss, framför allt de som har politiskt ansvar, kan säga: "Vi visste inte". Våra diplomater skickar tydliga rapporter om den israeliska koloniala politiken och tydliga rapporter – det har vi sagt till alla de palestinska ledare som vi har träffat – även om de kränkningar som den palestinska nationella myndigheten gör sig skyldig till. Men varför, har alla frågat oss – från Arafat till kvinnan eller mannan som lever i flyktinglägret – ingriper inte Europa politiskt och aktivt? Vi tror på Europa, har man sagt till oss, och det ligger i Europas intresse att vara en politisk partner i Mellanöstern och Främre Orienten. Det är detta vi undrar och som även vi säger: Europa måste bli kapabelt att bedriva en utrikespolitik som är effektiv och som ligger i linje med de grundläggande värden som vi alltid påstår oss stödja: respekt för internationell rätt och mänskliga rättigheter, och för Palestinas del innebär det att FN:s förklaringar skall följas.
Palestinierna är pragmatiska, det har vi sett och det märktes även i Taba: pragmatik när det gäller tillämpningen men fasthet när det gäller principer och rättigheter, något som även vi borde ha förstått som alltid diskuterar detta. Solana har rätt: Europa spelade en mer framträdande roll denna gången, men vi måste bli ännu aktivare. USA har misslyckats; vi bör inte försöka ersätta dem, utan bli jämbördiga partners
i förhandlingarna. Vårt ekonomiska bistånd räcker inte; det som krävs av oss, och som är vår skyldighet..."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Ha'aretz"13,1
"Ha’aretz"5,8,2,12,7,11,9,6
"Ha’aretz."10,3
"Morgantini (GUE/NGL )."8,12,9
"check point"1,11,9
"check point;"13,9
"check points"13,1,11
"media"8,9
"settler"12,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples