Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-01-18-Speech-4-185"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010118.10.4-185"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – Mr President, let me reply to Mr Seguro, who talked about the situation in Honduras. I want to make it clear that as part of our decision last year, supported by this House, to increase our stake in the whole HIPC initiative – EUR 1bn, we decided to spend it globally, not just on the ACP countries. The reason for this was that, as a consequence of Hurricane Mitch, Honduras was included in the HIPC initiative. We needed to find a budget line outside European Development Fund money to make it possible for the European Union to be even-handed and support Honduras. Honduras will receive EUR 15m as debt alleviation from us because of this. This is, of course, in addition to what Honduras is receiving from the Hurricane Mitch mid- and long-term rehabilitation and reconstruction follow-up as part of the regional programme.
So the secondary impact is enormous, often because the systems are vulnerable, not functioning very well. For instance the flooding in Mozambique caused much greater damage to dams, road, bridges and so on than it would have done if the country had had normal, well-maintained, strong and more expensive infrastructure. So poverty is dangerous, and this has to be kept in mind. For this reason, we are giving more emphasis to disaster preparedness activities as part of our humanitarian assistance.
We are also considering as favourably as possible the requests for a re-orientation of resources available in Commission-supported development projects in the zones and sectors affected, including those foreseen in the framework of the post-Mitch reconstruction programme.
My view here is that we need additional resources for this. It is not acceptable to divert money from the post-Mitch reconstruction programme which has had enough problems already due to our bureaucratic difficulties, but it is an asset that we have a unit in place in the region which consists of people who are specifically engaged in these kind of reconstruction activities. Of course, this is an asset and we will definitely come back to the more long-term problems for El Salvador when we get beyond the immediate humanitarian response.
So I thank you for the very strong support here. We will come back on how to do these things.
Several Members have raised concerns about the slow delivery of the more long-term reconstruction part of the Hurricane Mitch follow-up. I can only agree with the criticism. I myself have characterised this as a real scandal. It took almost one and a half years for the Commission services to find the six to seven people to send to Managua to form the unit to run the implementation of the regional reconstruction programme of EUR 250m. This is pathetic. It is not just bureaucracy, it is a totally dysfunctional set-up of different parties who do not talk to each other. This is exactly why I am still in the market for more TNT to blow up those kind of structures which are blocking good performance in the Commission.
The situation today for the implementation of this programme is that these people have now been working in Managua since early autumn. Of the EUR 250m, we have specifically earmarked and started the execution in a number of the states covered by the reconstruction programme of more than EUR 80m. So EUR 80m out of EUR 250 are now set to work. Things are finally starting to happen on the ground.
I still want to make the very clear distinction – which I urge everyone who has spoken in this debate to note – between the immediate humanitarian short-term response to disaster and the long-term reconstruction work. They are two totally distinct types of activity and this has to be borne in mind. Nothing has moved slowly in the Hurricane Mitch follow-up, except, as I mentioned here, finding seven people to send to Managua. But this is bad enough.
Let me now turn more specifically to the terrible situation in El Salvador. Of course, the Commission fully shares the consternation and solidarity expressed in Parliament's resolution on the terrible earthquake which struck several countries of Central America, and in particular El Salvador. The Commission – President Prodi, Mr Patten and myself – immediately expressed its condolences to the families of the victims and the authorities and announced a quick and efficient Community response to this catastrophe.
As in the past, when it assisted El Salvador after the 1986 earthquake through the construction of a new hospital and provided very substantial humanitarian and reconstruction aid to the countries stuck by Hurricane Mitch, the Commission stands ready to help Central America and El Salvador to face the present dramatic challenges.
As soon as the earthquake occurred the Commission humanitarian aid office, ECHO, directed a field expert stationed in Honduras to go directly to the scene and he was there by Sunday. ECHO also arranged this Monday for a mission to be sent to make an initial assessment of the needs as regards cooperation with other donors and the local authorities. It left yesterday.
On Monday I decided that the first response in terms of money should be EUR 2 m. This would cover the things that we knew would be necessary in any case. Without any type of coordination or further studying, it was clear that drinking water, sanitation, shelter, food aid and medical supplies would be needed. We also were immediately clear as to the organisations we should ask to take care of this on behalf of the Commission, namely a couple of European NGOs and the Red Cross family. We will follow up these initial decisions with further commitments, depending on the feedback we get on what we are going to do compared to other donors and so on.
Let me add here that this terrible catastrophe once again proves that poverty as such is dangerous. Most people think that earthquakes and these types of catastrophe are much more damaging in our sophisticated societies with all the elaborate infrastructure we have, yet in El Salvador the immediate consequence has been that more than 50% of water provision to the whole nation is cut off because of damage to pipes, electricity etc."@en3
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, lad mig svare hr. Seguro, der talte om situationen i Honduras. Jeg ønsker at slå fast, at da vi sidste år med Parlamentets støtte vedtog at øge vores andel af det samlede HIPC-initiativ - 1 milliard euro - besluttede vi at bruge dem globalt og ikke blot på AVS-landene. Årsagen til dette var, at Honduras blev indlemmet i HIPC-initiativet på grund af orkanen
. Det var nødvendigt at finde en budgetpost uden for Den Europæiske Udviklingsfonds regi, for at Den Europæiske Union kunne støtte Honduras. Af denne grund vil Honduras modtage 5 millioner euro i gældseftergivelse. Dette er selvfølgelig ud over, hvad Honduras modtager i forbindelse med det regionale program til mellem- og langsigtet rehabilitering og genopbygning efter orkanen
.
Så følgevirkningerne er enorme, ofte fordi systemerne er sårbare og ikke fungerer særlig godt. F.eks. skabte oversvømmelserne i Mozambique langt større skader på dæmninger, veje, broer og lignende, end de ville have gjort, hvis landets infrastruktur havde været veludviklet og i bedre stand. Så fattigdom er ødelæggende, og det er noget, vi bør have med i overvejelserne. Af denne grund lægger vi større vægt på katastrofehjælp som en del af den humanitære hjælp.
Vi overvejer også, så godt vi kan, en forespørgsel om omfordeling af de til disponible ressourcer i udviklingsprojekter støttet af Kommissionen i de ramte områder og sektorer herunder områderne inden for rammerne af genopbygningsprogrammet efter orkanen
.
Det er min opfattelse, at vi har brug for yderligere midler til dette. Det er ikke acceptabelt at anvende penge fra
genopbygningsprogrammet, som i forvejen kæmper med flere problemer på grund af bureaukratiske vanskeligheder, men det er et aktiv, at vi i området har etableret en enhed bestående af folk, der beskæftiger sig specielt med denne type genopbygningsprojekter. Det er klart, at det er et aktiv, og vi vil uden tvivl vende tilbage til de mere langsigtede problemer i El Salvador, når vi har afsluttet den umiddelbare humanitære bistand.
Jeg takker for den kraftige opbakning. Vi vil komme tilbage til, hvordan vi fører disse opgaver ud i livet.
Flere lande har udtrykt bekymring over den langsomme udbetaling af den mere langsigtede genopbygningsbistand efter orkanen
. Jeg kan kun tilslutte mig kritikken. Jeg har selv beskrevet det som en stor skandale. Det tog næsten halvandet år for Kommissionens tjenestegrene at udpege de seks-syv personer, der skulle sendes til Managua for at etablere den enhed, der skulle styre gennemførelsen af det regionale genopbygningsprogram på 250 millioner euro. Det er simpelthen for dårligt! Det er ikke bare bureaukrati, det er en fuldstændig håbløs struktur bestående af forskellige parter, der ikke kommunikerer med hinanden. Det er lige nøjagtig årsagen til, at jeg stadig går ind for mere sprængstof, så vi kan få sprængt sådanne strukturer, som blokerer for de gode resultater i Kommissionen.
I dag er situationen med hensyn til gennemførelsen af programmet, at disse folk nu har arbejdet i Managua siden begyndelsen af efteråret. Af de 250 millioner euro har vi øremærket 80 millioner euro og iværksat projekter i en række af de stater, der er dækket af genopbygningsprogrammet. Således er 80 ud af de 250 millioner euro nu sat i arbejde. Nu begynder der endelig at ske ting og sager.
Jeg ønsker dog stadig klart at skelne mellem - og jeg opfordrer alle, der har deltaget i diskussionen, om at skrive sig dette bag øret - den umiddelbare humanitære og kortsigtede nødhjælp og det langsigtede genopbygningsarbejde. Det er to vidt forskellige former for hjælp, hvilket man bør huske på. Hjælpen har ikke været længe undervejs i forbindelse med opfølgningsarbejdet efter orkanen
som sagt lige med undtagelse af udvælgelsen af de syv mennesker, der skulle udsendes til Managua. Men det er også slemt nok.
Jeg vil nu beskæftige mig mere specifikt med den forfærdelige situation i El Salvador. Det er klart, at Kommissionen deler den bestyrtelse og solidaritet, som kommer til udtryk i Parlamentets beslutning om det frygtelige jordskælv, der har ramt adskillige lande i Centralamerika og værst El Salvador. Kommissionen - kommissionsformand Prodi, kommissær Patten og undertegnede - udtrykte øjeblikkeligt vores medfølelse over for ofrenes familier og myndighederne og gav tilsagn om en hurtig og effektiv katastrofehjælp fra Fællesskabet.
Tidligere har Kommissionen hjulpet med at bygge et hospital efter jordskælvet i El Salvador i 1986 og ydet betragtelig humanitær bistand og hjælp til de lande, der blev ramt af orkanen
. På samme måde står vi parat med hjælp til Centralamerika og El Salvador i den nuværende situation
Straks efter jordskælvet sendte Kommissionens nødhjælpskontor, ECHO, en af deres eksperter, som var udstationeret i Honduras, direkte til katastrofeområdet, og han var fremme om søndagen. Ligeledes samlede ECHO i mandags et indsatsteam, der skal udsendes for at lave en førstehåndsvurdering af omfanget af den nødvendige hjælp i forbindelse med samarbejdet med andre bidragsydere og de lokale myndigheder. Teamet tog af sted i går.
I mandags besluttede jeg, at det første økonomiske bidrag skulle være på 2 millioner euro. Beløbet skal gå til udstyr, vi på forhånd ved, vil være påkrævet. Uden nogen form for koordinering eller nærmere undersøgelser stod det klart, at drikkevand, sanitære installationer, husly, mad og medicin var nødvendigt. Vi var også med det samme klar over, hvilke organisationer vi skulle kontakte for at udføre opgaven på vegne af Kommissionen, nemlig et par af de europæiske ngo'er og Røde Kors. Vi har planer om at følge op på de første initiativer med yderligere hjælp, alt afhængig af de tilbagemeldinger, vi får om, hvor vi bør sætte ind i forhold til andre bidragydere osv.
Lad mig blot i denne sammenhæng indskyde, at denne forfærdelige katastrofe er endnu et bevis på, at fattigdom er farlig. De fleste mennesker er af den overbevisning, at jordskælv og tilsvarende katastrofer er langt mere ødelæggende for moderne samfund som vores med den veludviklede infrastruktur, vi har. Imidlertid er den umiddelbare konsekvens i El Salvador, at mere end 50% af vandforsyningen til hele landet er afskåret på grund af ødelagte vandrør, elektricitet osv."@da1
".
Herr Präsident, ich möchte zunächst Herrn Seguro antworten, der über die Situation in Honduras sprach. Hierbei möchte ich klarstellen, dass wir im letzten Jahr im Rahmen unserer von diesem Haus unterstützten Entscheidung zur Erhöhung unseres Anteils an der gesamten HIPC-Initiative, 1 Mrd. Euro, beschlossen haben, diese Summe global und nicht nur für die AKP-Länder auszugeben. Der Grund dafür war, dass Honduras nach dem Hurrikan Mitch in die HIPC-Initiative einbezogen wurde. Wir mussten eine Haushaltslinie außerhalb der Mittel des Europäischen Entwicklungsfonds finden, damit die Europäische Union gerecht sein und Honduras unterstützen konnte. Honduras wird darum 15 Mio. Euro als Schuldennachlass erhalten. Diese selbstverständlich zusätzlich zu dem, was Honduras im Rahmen des Regionalprogramms für den mittel- und langfristigen Wiederaufbau nach dem Hurrikan erhält.
Somit sind also die Folgewirkungen enorm, oft weil die Systeme anfällig sind, nicht sehr gut funktionieren. Die Überschwemmung in Mosambik verursachte zum Beispiel an Dämmen, Straßen, Brücken und so weiter viel größere Schäden, als sie in einem Land mit normaler, gut erhaltener, starker und aufwendigerer Infrastruktur aufgetreten wären. Armut ist also gefährlich und daran muss man meiner Meinung nach denken. Aus diesem Grund messen wir den Aktivitäten zur Katastrophenvorbeugung als Teil unserer humanitären Hilfe stärkere Bedeutung bei.
Wir prüfen auch so wohlwollend wie möglich die Anträge zur Umwidmung von Mitteln, die in von der Kommission unterstützten Entwicklungsprojekten in den betroffenen Zonen und Sektoren zur Verfügung stehen, einschließlich jener, die im Rahmen des Wiederaufbauprogramms nach Mitch vorgesehen sind.
Meine Meinung hierzu ist, dass wir dafür zusätzliche Mittel brauchen. Es ist nicht zu akzeptieren, dass Geld aus dem Mitch-Wiederaufbauprogramm, bei dem es bereits wegen unserer bürokratischen Schwierigkeiten genug Probleme gegeben hat, abgezweigt wird, aber wir können froh sein, dass wir in der Region mit einer Gruppe vor Ort sind, deren Mitarbeiter sich speziell für diese Wiederaufbauarbeiten engagieren. Das ist natürlich ein Vorzug, und wir werden mit Sicherheit auf die längerfristigen Probleme von El Salvador zurückkommen, wenn wir die humanitäre Soforthilfe bewältigt haben.
Ich danke Ihnen also für Ihre ganz klare Unterstützung in dieser Frage. Wir werden noch darauf zurückkommen.
Mehrere Abgeordnete äußerten sich besorgt über die schleppende Bereitstellung der eher längerfristigen Mittel für die Behebung der durch den Hurrikan Mitch verursachten Folgeschäden. Dieser Kritik kann ich mich nur anschließen. Ich selbst habe das als einen echten Skandal bezeichnet. Die Dienststellen der Kommission brauchten fast anderthalb Jahre, um sechs oder sieben Leute zu finden, die in Managua die Gruppe zur Umsetzung des regionalen Wiederaufbauprogramms mit Mitteln in Höhe von 250 Mio. Euro bilden sollten. Das ist zum Weinen! Das ist nicht einfach nur Bürokratie, das ist ein völliges Versagen verschiedener Beteiligter, die nicht miteinander reden. Genau aus diesem Grunde bin ich noch immer um mehr TNT bemüht, um solche Strukturen, die die gute Arbeit der Kommission blockieren, zu sprengen.
Die heutige Situation bei der Umsetzung dieses Programms sieht so aus, dass diese Leute jetzt seit dem Frühherbst in Managua arbeiten. Von den 250 Mio. Euro haben wir mehr als 80 Mio. gezielt zugewiesen und in mehreren Staaten, die unter das Wiederaufbauprogramm fallen, mit der Durchführung begonnen. So sind gegenwärtig 80 von 250 Mio. Euro eingesetzt. Die Dinge scheinen nun vor Ort endlich in Gang zu kommen.
Ich will noch eine ganz klare Unterscheidung die bitte jeder, der hier in dieser Debatte gesprochen hat, zur Kenntnis nehmen sollte zwischen der sofortigen, kurzfristigen humanitären Reaktion auf Katastrophen und der langfristigen Wiederaufbauarbeit machen. Das sind zwei völlig verschiedene Aktivitäten, die man beachten muss. Nach Hurrikan Mitch ist nichts langsam gegangen, mit Ausnahme der von mir bereits erwähnten Suche von sieben Leuten, die nach Managua sollten. Aber das ist schlimm genug.
Lassen Sie mich nun im Einzelnen auf die furchtbare Situation in El Salvador eingehen. Natürlich teilt die Kommission in jeder Hinsicht die Bestürzung und die in der Entschließung des Parlaments zum Ausdruck gebrachte Solidarität im Zusammenhang mit dem schrecklichen Erdbeben, das mehrere Länder Mittelamerikas, vor allem aber El Salvador, heimsuchte. Die Kommission Präsident Prodi, Herr Patten und ich haben den Angehörigen der Opfer und den Behörden umgehend unser Beileid übermittelt und ein schnelles, effizientes Reagieren der Gemeinschaft auf diese Katastrophe angekündigt.
Wie in der Vergangenheit, als die Kommission El Salvador nach dem Erdbeben von 1986 durch den Bau eines neuen Krankenhauses half und ganz umfassende humanitäre und Wiederaufbauhilfe für die vom Hurrikan Mitch betroffenen Länder leistete, steht sie bereit, um Mittelamerika und El Salvador zu helfen, mit den gegenwärtigen dramatischen Schwierigkeiten fertig zu werden.
Unmittelbar nach dem Erdbeben schickte ECHO, das Büro der Kommission für humanitäre Hilfe, einen in Honduras stationierten Experten direkt an den Ort des Geschehens. Er traf am Sonntag dort ein. Am Montag dieser Woche veranlasste ECHO die Entsendung einer Delegation zur Vornahme einer ersten Einschätzung dessen, was im Hinblick auf die Zusammenarbeit mit anderen Spendern und den örtlichen Behörden zu tun ist. Sie ist gestern abgereist.
Am Montag habe ich entschieden, dass als eine erste Reaktion in finanzieller Hinsicht 2 Mio. Euro bereitgestellt werden. Das würde die Dinge abdecken, die nach unserer Kenntnis in jedem Fall gebraucht werden. Auch ohne Koordinierung oder nähere Untersuchung war klar, dass Trinkwasser, sanitäre Einrichtungen, Unterkünfte, Lebensmittel und Medikamente von Nöten sein würden. Wir wussten auch sofort, welche Organisationen wir ersuchen sollten, sich im Auftrag der Kommission darum zu kümmern, nämlich einige europäische NRO und die Familie des Roten Kreuzes. Auf diese ersten Entscheidungen werden weitere Mittelzuweisungen folgen, die von dem Rücklauf dazu abhängen, was im Vergleich mit anderen Gebern zu tun sei und so weiter.
Lassen Sie mich an dieser Stelle hinzufügen, dass diese schreckliche Katastrophe erneut beweist, dass Armut an sich gefährlich ist. Die meisten meinen, Erdbeben und ähnliche Katastrophen seien in unseren hochentwickelten Gesellschaften mit unserer ganzen komplizierten Infrastruktur viel verheerender, doch in El Salvador war wegen der Schäden an Wasser- und Stromleitungen u.ä. über die Hälfte des gesamten Landes von der Wasserversorgung abgeschnitten."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα να απαντήσω στον κ. Seguro, που μίλησε για την κατάσταση στην Ονδούρα. Θέλω να ξεκαθαρίσω ότι στο πλαίσιο της απόφασής μας πέρσι, που υποστηρίχθηκε από αυτό το Σώμα, για να αυξήσουμε τη συνεισφορά μας σ’ ολόκληρη την πρωτοβουλία για τις φτωχές υπερχρεωμένες χώρες - 1 δις ευρώ, αποφασίσαμε να ξοδέψουμε αυτό το ποσό σε παγκόσμια κλίμακα, όχι μόνο στις χώρες ΑΚΕ. Ο λόγος γι’ αυτό ήταν ότι, ως συνέπεια του τυφώνα Mιτς, η Ονδούρα συμπεριλήφθηκε στην πρωτοβουλία για τις φτωχές υπερχρεωμένες χώρες (HIPC). Έπρεπε να βρούμε μια γραμμή προϋπολογισμού εκτός από τα κονδύλια του Ευρωπαϊκού Ταμείου Ανάπτυξης έτσι ώστε η Ευρωπαϊκή Ένωση να είναι δίκαιη και να υποστηρίξει την Ονδούρα. Η Ονδούρα θα λάβει από μας 15 εκατομμύρια ευρώ ως ανακούφιση των χρεών εξαιτίας αυτού. Αυτό το ποσό είναι, φυσικά, επιπρόσθετο σε αυτά που λαμβάνει η Ονδούρα από τα μεσοπρόθεσμα μέτρα για την αποκατάσταση και την ανασυγκρότηση λόγω του τυφώνα Mιτς στο πλαίσιο του περιφερειακού προγράμματος.
Έτσι λοιπόν οι δευτερεύουσες συνέπειες είναι τεράστιες, διότι συχνά τα συστήματα είναι ευάλωτα και δεν λειτουργούν ικανοποιητικά. Για παράδειγμα η πλημμύρα στη Μοζαμβίκη προκάλεσε ακόμη μεγαλύτερη ζημιά στα φράγματα, στους δρόμους, στις γέφυρες κλπ. από ό,τι θα είχε προκαλέσει αν η χώρα είχε ικανοποιητική, καλοδιατηρημένη, ισχυρή και πιο ακριβή υποδομή. Έτσι η φτώχεια είναι επικίνδυνη και αυτό θα πρέπει να ληφθεί υπόψη. Γι’ αυτό το λόγο, δίνουμε περισσότερη έμφαση στις ενέργειες ετοιμότητας για την αντιμετώπιση καταστροφών ως μέρος της ανθρωπιστικής μας βοήθειας.
Επίσης λαμβάνουμε υπόψη μας πολύ σοβαρά τα αιτήματα για επαναπροσανατολισμό των διαθέσιμων αποθεμάτων στα αναπτυξιακά έργα που υποστηρίζονται από την Επιτροπή στις ζώνες και στους τομείς που επηρεάζονται, συμπεριλαμβανομένων αυτών που προβλέπονται στο πλαίσιο του προγράμματος ανασυγκρότησης μετά τον τυφώνα Mιτς.
Η άποψή μου είναι ότι χρειαζόμαστε περισσότερους πόρους για να γίνει αυτό. Είναι απεπίτρεπτο να αποσπώνται χρηματικά ποσά από το πρόγραμμα ανασυγκρότησης μετά τον τυφώνα Mιτς που είχε ήδη αντιμετωπίσει αρκετά προβλήματα εξαιτίας των γραφειοκρατικών δυσκολιών, αλλά αποτελεί πλεονέκτημα το να έχουμε μια μονάδα στην περιοχή που αποτελείται από άτομα που ασχολούνται ειδικά με αυτό το είδος δραστηριοτήτων ανοικοδόμησης. Φυσικά, αυτό είναι ένα πλεονέκτημα και σίγουρα θα επανέλθουμε στα μακροχρόνια προβλήματα του Eλ Σαλβαδόρ όταν ξεπεράσουμε την άμεση ανθρωπιστική ανταπόκριση.
Σας ευχαριστώ για την αμέριστη υποστήριξή σας. Θα επανέλθουμε στον τρόπο επίλυσης αυτών των ζητημάτων.
Αρκετοί βουλευτές έχουν εκφράσει ανησυχίες για την αργή παράδοση των πιο μακροπρόθεσμων μέτρων ανασυγκρότησης που ελήφθησαν μετά τον τυφώνα Mιτς. Το μόνο που μπορώ να κάνω είναι να συμφωνήσω με τις επικρίσεις. Εγώ ο ίδιος έχω χαρακτηρίσει το γεγονός ως πραγματικό σκάνδαλο. Οι υπηρεσίες της Επιτροπής χρειάστηκαν περίπου ενάμισι χρόνο για να βρουν έξι με επτά ανθρώπους να στείλουν στη Μανάγκουα για να απαρτίσουν τη μονάδα που θα εφαρμόσει το τοπικό πρόγραμμα ανασυγκρότησης αξίας 250 εκ. ευρώ. Αυτό είναι λυπηρό! Δεν πρόκειται απλά για γραφειοκρατία, είναι μια εντελώς δυσλειτουργική σύνθεση διαφόρων ομάδων που δεν συντονίζονται η μία με την άλλη. Γι’ αυτό ακριβώς βρίσκομαι εδώ για να βρω εκρηκτική ύλη να τινάξω στον αέρα αυτές τις δομές που μπλοκάρουν την καλή απόδοση της Επιτροπής.
Η κατάσταση σήμερα όσον αφορά στην εφαρμογή αυτού του προγράμματος είναι η εξής: οι άνθρωποι αυτοί εργάζονται ήδη στη Μανάγκουα από την αρχή του φθινοπώρου. Από τα 250 εκ. ευρώ, έχουμε διαθέσει περισσότερα από 80 εκ. ευρώ και έχουμε αρχίσει την εκτέλεση έργων σε ορισμένα από τα κράτη που καλύπτει το πρόγραμμα ανασυγκρότησης. Έτσι 80 εκ. ευρώ από τα 250 εκ. Ευρώ χρησιμοποιούνται και αρχίζουν τελικά να γίνονται κάποια έργα στην περιοχή.
Θέλω όμως ακόμα να κάνω μια σαφή διάκριση - την οποία προτρέπω όλοι όσοι συμμετείχαν σ’ αυτή τη συζήτηση να τη λάβουν υπόψη τους – ανάμεσα στην άμεση ανθρωπιστική βραχυπρόθεσμη ανταπόκριση στις καταστροφές και στις μακροπρόθεσμες εργασίες ανοικοδόμησης. Είναι δύο εντελώς διαφορετικά είδη δραστηριότητας και αυτό θα πρέπει να ληφθεί υπόψη. Τίποτα δεν έχει κινηθεί σε αργούς ρυθμούς στα μέτρα που λήφθηκαν λόγω του τυφώνα Μιτς, εκτός από αυτό που ανέφερα ήδη, δηλ. να βρεθούν επτά άτομα να σταλούν στη Μανάγκουα. Αλλά αυτό είναι ήδη αρκετά άσχημο.
Και τώρα θα ήθελα να μιλήσω για την δυσάρεστη κατάσταση στο Ελ Σαλβαδόρ. Φυσικά η Επιτροπή συμμερίζεται την ταραχή και την αλληλεγγύη που εκφράζεται στο ψήφισμα του Κοινοβουλίου μετά τον φοβερό σεισμό που χτύπησε αρκετές χώρες στην Κεντρική Αμερική, και ιδιαίτερα το Eλ Σαλβαδόρ. Η Επιτροπή – ο Πρόεδρος Πρόντι, ο κ. Patten και εγώ – εξέφρασε αμέσως τα συλλυπητήριά της στις οικογένειες των θυμάτων και στις αρχές και ανακοίνωσε την ταχεία και αποτελεσματική ανταπόκριση της Κοινότητας στην καταστροφή αυτή.
Όπως και στο παρελθόν, όταν βοήθησε το Ελ Σαλβαδόρ μετά το σεισμό του 1986 με την κατασκευή ενός καινούργιου νοσοκομείου και την παροχή σημαντικής ανθρωπιστικής βοήθειας και βοήθειας ανοικοδόμησης στις χώρες που χτυπήθηκαν από τον τυφώνα Mιτς η Επιτροπή είναι έτοιμη να βοηθήσει την Κεντρική Αμερική και το Eλ Σαλβαδόρ να αντιμετωπίσουν τα σημερινά δραματικά γεγονότα.
Μόλις το συμβάν του σεισμού έγινε γνωστό, η υπηρεσία ανθρωπιστικής βοήθειας της Επιτροπής ECHO, έδωσε οδηγίες σε απεσταλμένο εμπειρογνώμονα που υπηρετούσε στην Ονδούρα να μεταβεί κατευθείαν στον τόπο του συμβάντος και ήταν εκεί την Κυριακή. Η ECHO έχει επίσης μεριμνήσει έτσι ώστε αυτή τη Δευτέρα να αποσταλεί μια αποστολή για να κάνει μια αρχική εκτίμηση των αναγκών όσον αφορά στη συνεργασία με άλλους δωρητές και τις τοπικές αρχές. Αναχώρησε χθες.
Την Δευτέρα αποφάσισα ότι η αρχική ανταπόκριση όσον αφορά τη χρηματοδοτική βοήθεια θα έπρεπε να είναι 2 εκ. ευρώ. Αυτό το ποσό θα κάλυπτε τα πράγματα που ξέραμε ότι ούτως ή άλλως θα ήταν απαραίτητα. Χωρίς κανένα συντονισμό ή περαιτέρω μελέτη, ήταν προφανές ότι το πόσιμο νερό, εγκαταστάσεις υγιεινής, η στέγη, το φαγητό και οι ιατρικές προμήθειες θα ήταν απαραίτητα. Είμαστε επίσης άμεσα σαφείς ως προς τους οργανισμούς στους οποίους θα έπρεπε να απευθυνθούμε για να διευθετήσουν αυτά τα θέματα εκ μέρους της Επιτροπής Κοινότητας, δηλαδή κάποιες ευρωπαϊκές ΜΚΟ και η οικογένεια του Ερυθρού Σταυρού. Σε αυτές τις αρχικές αποφάσεις θα δοθεί συνέχεια με περαιτέρω δεσμεύσεις, ανάλογα με την ανταπόκριση που παίρνουμε για το πως τα πάμε σε σχέση με τους άλλους δωρητές κοκ.
Θα ήθελα εδώ να προσθέσω ότι αυτή η φρικτή καταστροφή αποδεικνύει ακόμη μια φορά ότι η φτώχεια είναι επικίνδυνη. Πολλοί άνθρωποι πιστεύουν ότι οι σεισμοί και τέτοιου είδους καταστροφές είναι πολύ περισσότερο επιβλαβείς στις επιτηδευμένες κοινωνίες μας με όλη την ανεπτυγμένη υποδομή που έχουμε, κι όμως στο Ελ Σαλβαδόρ η άμεση συνέπεια ήταν ότι περισσότερο από το 50% της παροχής νερού σε ολόκληρη τη χώρα έχει διακοπεί εξαιτίας προβλημάτων στους αγωγούς, στην ηλεκτροδότηση κλπ."@el8
"(EN) Permítame contestar al Sr. Seguro, que se ha referido a la situación en Honduras. Quiero dejar claro que, como parte de nuestra decisión del año pasado, apoyada por esta Cámara, de incrementar nuestra participación en el conjunto de la iniciativa HIPC (que asciende a 1.000 millones de euros), decidimos gastarla de forma global, y no sólo en los países ACP. La razón de ello fue que, como consecuencia del huracán
Honduras fue incluida en la iniciativa HIPC. Teníamos que encontrar una línea presupuestaria no incluida en el Fondo de Desarrollo Europeo para así permitir que la Unión actúe con imparcialidad y apoyar a Honduras. Honduras recibirá 15 millones de euros para paliar su deuda con nosotros en este concepto. Ello, lógicamente, viene a sumarse a lo que Honduras está recibiendo en virtud del plan de rehabilitación a medio y largo plazo del huracán
como parte del programa regional.
Así, el impacto secundario es enorme, a menudo porque los sistemas son vulnerables y no funcionan muy bien. Por ejemplo, las inundaciones de Mozambique causaron mucho más daño a las presas, carreteras, puentes y demás infraestructura que el que habrían ocasionado si el país hubiera contado con una infraestructura normal, bien mantenida, sólida y más cara. Por esta razón, insistimos en las actividades de preparación ante los desastres como parte de nuestra ayuda humanitaria.
También estamos considerando de la forma más favorable posible las peticiones de reorientación de los recursos disponibles hacia proyectos de desarrollo impulsados por la Comisión en las zonas y sectores afectados, incluidos los comprendidos en el marco del programa de reconstrucción tras el huracán
.
Mi opinión a este respecto es que necesitamos más recursos para esto. No es aceptable desviar fondos del programa de reconstrucción tras el huracán
que ya ha sufrido suficientes problemas como consecuencia de nuestras dificultades burocráticas, pero sí supone un activo contar con una unidad en funcionamiento en la región, que está formada por personas particularmente comprometidas en este tipo de actividades de reconstrucción. Este es sin duda todo un activo, y volveremos definitivamente a los problemas más a largo plazo de El Salvador cuando vayamos más allá de la respuesta humanitaria inmediata.
Les doy, en fin, las gracias por su formidable apoyo en este asunto. Volveremos a examinar cómo llevar a cabo estas cosas.
Algunos diputados han expresado su preocupación por la demora en el envío de la parte de reconstrucción más a largo plazo del plan del huracán
. Sólo me cabe sumarme a las críticas. Yo mismo he calificado esto de un verdadero escándalo. Los servicios de la Comisión han necesitado casi un año y medio para reclutar a las seis o siete personas que enviar a Managua para formar la unidad que se haga cargo de la ejecución del programa de reconstrucción nacional de 250 millones de euros. ¡Es patético! No es una cuestión de burocracia, es una organización carente de toda funcionalidad compuesta por partes que no se hablan entre sí. Justamente por esta razón estoy buscando en el mercado más TNT, para volar todas esas estructuras que impiden el buen funcionamiento de la Comisión.
La actual situación en el marco de la ejecución de este programa es que esta gente ha estado trabajando en Managua desde principios de otoño. De los 250 millones de euros, hemos destinado específicamente y comenzado la ejecución en diversos Estados comprendidos en el programa de reconstrucción de más de 80 millones de euros. De modo que se han puesto a trabajar 80 de los 250 millones de euros. Por fin comienza a actuarse sobre el terreno.
Además, quiero establecer una clara distinción –de la cual invito a tomar nota a todos los que han intervenido en este debate– entre la respuesta inmediata de ayuda humanitaria a corto plazo ante el desastre y los trabajos de reconstrucción a largo plazo. Son dos tipos de actividad totalmente distintos, y esto debe tenerse presente. Nada se ha movido lentamente en el plan de ayuda ante el huracán
excepto, como ya he señalado aquí, el reclutamiento de las siete personas que debían se enviadas a Managua. Pero esto ya es suficientemente negativo.
Permítanme referirme más concretamente a la terrible situación de El Salvador. No cabe duda de que la Comisión comparte la consternación y la solidaridad expresadas en la resolución del Parlamento sobre el terrible terremoto que ha sacudido a varios países centroamericanos, y en particular a El Salvador. La Comisión –el Presidente Sr. Prodi, el Sr. Patten y yo mismo– ha expresado inmediatamente nuestra condolencia a los familiares de las víctimas y a las autoridades, y ha anunciado una respuesta de la Comunidad rápida y efectiva ante esta catástrofe.
Al igual que en el pasado, cuando auxilió a El Salvador tras el terremoto de 1986 mediante la construcción de un nuevo hospital y prestó una ayuda humanitaria y a la reconstrucción muy importante a los países golpeados por el huracán
la Comisión se halla dispuesta a ayudar a América Central y a El Salvador para afrontar los nuevos y dramáticos desafíos.
Tan pronto como se produjo el terremoto, la oficina de ayuda humanitaria de la Comisión, la ECHO, ordenó a un experto en la materia establecido en Honduras desplazarse directamente al escenario de los sucesos, y allí apareció el domingo. La ECHO dispuso el lunes pasado el envío de una misión para efectuar una valoración inicial de las necesidades en lo relativo a la cooperación con otros donantes y las autoridades locales. Esta misión salió ayer.
El lunes decidí que la primera respuesta en términos de dinero debía ser de 2 millones de EUR. Ello cubriría las cosas que sabíamos que serían necesarias en cualquier caso. Sin ningún tipo de coordinación o de examen ulterior, estaba claro que se necesitaría agua potable, servicios sanitarios, alojamientos, alimentos y medicamentos. También tuvimos inmediatamente claro a qué organizaciones solicitar que se hicieran cargo de todo ello en nombre de la Comisión, a saber, diversas ONG europeas y la familia de la Cruz Roja. Estas decisiones iniciales vendrán seguidas de nuevos compromisos, según cuál sea la respuesta que obtengamos en lo que vamos a hacer en comparación con otros donantes, etc.
Permítanme añadir que esta terrible catástrofe pone de manifiesto una vez más que la pobreza en sí es peligrosa. Mucha gente piensa que los terremotos y estos tipos de catástrofe producen mucho más daño en nuestras avanzadas sociedades, con toda la compleja infraestructura de que disponemos; sin embargo, en El Salvador la consecuencia inmediata ha sido que más del 50% del suministro de agua a todo el país se ha interrumpido por los daños sufridos por las tuberías, el sistema eléctrico, etc."@es12
"Arvoisa puhemies, haluaisin vastata jäsen Segurolle, joka puhui Hondurasin tilanteesta. Haluan tehdä selväksi, että osana viimevuotista parlamentin tukemaa päätöstämme korottaa osuuttamme koko HIPC (voimakkaasti velkaantunut köyhä maa) -aloitteessa yhdellä miljardilla eurolla, päätimme käyttää varat maailmanlaajuisesti, eikä pelkästään AKT-maissa. Syy tähän oli se, että pyörremyrsky Mitchin seurauksena Honduras otettiin mukaan HIPC-aloitteeseen. Meidän piti löytää budjettikohta Euroopan kehitysrahaston ulkopuolelta, jotta Euroopan unioni voisi olla puolueeton ja tukea Hondurasia. Honduras saa meiltä tästä syystä 15 miljoonaa euroa velkojen keventämiseksi. Tämä on tietenkin lisänä sille, mitä Honduras saa pyörremyrsky Mitchiin liittyvän keskipitkän ja pitkän aikavälin kunnostus- ja jälleenrakennuksen jatkoapuna, joka on osa alueellista ohjelmaa.
Eli toissijainen vaikutus on suuri usein siksi, että järjestelmät ovat herkkiä, eivätkä ne toimi kovin hyvin. Esimerkiksi Mosambikissa sattunut tulva aiheutti paljon suurempaa vahinkoa padoille, teille, silloille ja muille kuin olisi aiheutunut, mikäli maalla olisi ollut normaalit, hyvin ylläpidetyt, vahvat ja kalliimmat infrastruktuurit. Eli köyhyys on vaarallista, ja mielestäni tämä on syytä pitää mielessä. Tästä syystä painotamme enemmän onnettomuuksiin liittyviä valmiustoimia osana antamaamme humanitaarista apua.
Tarkastelemme myös mahdollisimman suotuisasti pyyntöjä suunnata käytettävissä olevat varat uudelleen komission tukemiin hankkeisiin onnettomuuksien koettelemille alueille ja vyöhykkeille, joihin kuuluvat ne, jotka on määritelty Mitchin jälkeisen jälleenrakennusohjelman kehyksessä.
Näkemykseni mukaan tarvitsemme tähän lisää voimavaroja. Ei ole hyväksyttävää kääntää toisaalle rahoja, jotka on tarkoitettu pyörremyrsky Mitchin jälkeiseen jälleenrakennusohjelmaan, jossa on ollut jo riittämiin ongelmia byrokraattisten vaikeuksien vuoksi, mutta on hyvä asia, että alueella on yksikkömme, joka koostuu ihmisistä, jotka on erityisesti palkattu tämänkaltaisiin jälleenrakennustoimiin. Tämä on tietenkin hyvä asia, ja me palaamme varmasti El Salvadoria koskeviin pitkän aikavälin ongelmiin, kun olemme onnistuneet antamaan välitöntä humanitaarista apua.
Minä siis kiitän teidän hyvin voimakkaasta tuestanne. Palaamme asiaan selvittääksemme, miten toimia näissä asioissa.
Monet jäsenvaltiot ovat ilmaisseet huolensa pyörremyrsky Mitchin jälkitoimiin liittyvän pitemmän aikavälin jälleenrakennusosuuden hitaasta toimituksesta. Minun on pakko yhtyä kritiikkiin. Olen itse määritellyt tämän todelliseksi skandaaliksi. Komission yksiköiltä kului miltei puolitoista vuotta löytää kuusiseitsemän ihmistä, jotka oli määrä lähettää Managuaan perustamaan yksikkö, jonka tehtävänä oli pitää huoli 250 miljoonan suuruisen alueellisen jälleenrakennusohjelman täytäntöönpanosta. Tämä on surkeaa! Kyse ei ole pelkästään byrokratiasta, vaan täysin toimintakyvyttömästä järjestelystä sellaisten osapuolten välillä, jotka eivät puhu toisilleen. Juuri tästä syystä olen edelleen halukas käyttämään enemmän räjähteitä sellaisten rakenteiden räjäyttämiseksi, jotka estävät hyviä suorituksia komissiossa.
Tilanne tämän ohjelman täytäntöönpanossa on nyt se, että nämä ihmiset ovat tehneet työtä Managuassa alkusyksystä lähtien. Olemme erityisesti varanneet 80 miljoonaa euroa 250 miljoonasta eurosta ohjelman täytäntöönpanoon ja aloittaneet sen jälleenrakennusohjelman kattamissa lukuisissa valtioissa. Eli 80 miljoonaa euroa 250 miljoonasta on nyt otettu käyttöön. Vihdoinkin asiat alkavat todella luistaa.
Haluan silti tehdä hyvin selkeän eron jonka kehotan kaikkia tässä keskustelussa puhuneita panemaan merkille lyhyelle aikavälille tarkoitetun välittömän humanitaarisen katastrofiavun ja pitkän aikavälin jälleenrakennustyön välillä. Nämä ovat kaksi täysin erillistä tointa, ja tämä täytyy pitää mielessä. Mikään ei ole edennyt hitaasti pyörremyrsky Mitchin jälkitoimissa, paitsi seitsemän ihmisen löytäminen Managuaan lähetettäväksi, kuten täällä mainitsin. Mutta se oli jo tarpeeksi huono asia.
Haluaisin nyt ottaa erityisesti esiin El Salvadorin kammottavan tilanteen. Komissio tietenkin yhtyy täysin siihen tyrmistykseen ja solidaarisuuteen, jota parlamentti ilmaisi päätöslauselmassaan hirvittävästä maanjäristyksestä, joka koetteli useita maita Keski-Amerikassa, erityisesti El Salvadoria. Komissio puheenjohtaja Prodi, komission jäsen Patten ja minä itse ilmaisi välittömästi surunvalittelunsa uhrien perheille ja viranomaisille ja antoi ilmoituksen yhteisön nopeasta ja tehokkaasta toiminnasta katastrofissa.
Kuten ennenkin, kun komissio avusti El Salvadoria vuonna 1986 tapahtuneen maanjäristyksen jälkeen rakentamalla uuden sairaalan ja tarjoamalla tuntuvaa humanitaarista ja jälleenrakennusapua pyörremyrsky Mitchin koettelemille maille, se on nytkin valmis auttamaan Keski-Amerikkaa ja El Salvadoria selviytymään tämänhetkisistä vaikeista haasteista.
Heti, kun maanjäristys tapahtui, Euroopan yhteisön humanitaarisen avun toimisto ECHO lähetti kenttäasiantuntijan Hondurasiin suoraan tapahtumapaikalle, ja hän oli paikalla sunnuntaihin mennessä. ECHO kokosi viime maanantaina myös valtuuskunnan, joka lähetettiin tekemään alustavan arvioinnin tarpeista, jotka koskevat muita lahjoittajia ja paikallisia viranomaisia. Valtuuskunta lähti eilen.
Maanantaina minä päätin, että ensimmäinen rahallinen avustus olisi suuruudeltaan 2 miljoonaa euroa. Tämä kattaisi toimet, joiden tiesimme olevan joka tapauksessa välttämättömiä. Ilman minkäänlaista koordinointia tai lisätutkimusta oli selvää, että tarvittaisiin juomavettä, puhtaanapitoa, turvapaikkoja, ruoka-apua ja lääkintätarvikkeita. Meille oli myös välittömästi selvää, miltä järjestöiltä voimme komission nimissä pyytää apua, nimittäin muutamalta eurooppalaiselta kansalaisjärjestöltä ja Punaiselta Ristiltä. Aiomme täydentää näitä ensimmäisiä päätöksiä muilla sitoumuksilla, mikä riippuu saamastamme palautteesta siitä, mitä teemme muihin lahjoittajiin verrattuna ja niin edelleen.
Saanen lisätä tähän, että tämä hirvittävä katastrofi osoittaa jälkeen kerran, että köyhyys sinänsä on vaarallista. Monet ihmiset ajattelevat, että maanjäristykset ja tämänkaltaiset katastrofit aiheuttavat paljon enemmän vahinkoa meidän pitkälle kehittyneissä yhteiskunnissamme, koska meillä on niin monia mutkikkaita infrastruktuureja, ja kuitenkin välitön seuraus El Salvadorissa oli se, että 50 prosenttia koko maan vedenjakelusta pantiin poikki putkistoihin, sähköön jne. aiheutuneiden vahinkojen vuoksi."@fi5
"Monsieur le Président, permettez-moi de répondre à M. Seguro, qui s'est exprimé sur la situation au Honduras. Je voudrais qu'il soit clair que, dans le cadre de notre décision de l'année dernière - décision appuyée par cette Assemblée - d'augmenter notre contribution à l'initiative PPLE, soit 1 milliard d'euros au total, nous avons décidé de dépenser cette somme de manière globale et non pour les seuls pays ACP. La raison en était qu'à la suite de l'ouragan Mitch, le Honduras a été inclus dans l'initiative PPLE. Nous devions trouver une ligne budgétaire extérieure au Fonds européen de développement afin que l'Union européenne puisse être équitable et soutenir le Honduras. Il en découle que le Honduras recevra EUR 15 millions à titre d'allégement de la dette. Ceci s'ajoute naturellement à ce que le Honduras reçoit au titre des mesures de réhabilitation et de reconstruction à moyen et à long terme après le passage de l'ouragan Mitch, mesures qui font partie du programme régional.
Les dégâts secondaires sont donc bien souvent énormes parce que les systèmes sont vulnérables et ne fonctionnent pas très bien. Les inondations au Mozambique, par exemple, ont causé des dégâts bien plus considérables aux barrages, aux routes, aux ponts, etc., qu'elles ne l'auraient fait si le pays avait disposé d'infrastructures normales, bien entretenues, solides et plus chères. La pauvreté est donc dangereuse, et il faut garder ce fait à l'esprit. C'est pourquoi nous mettons davantage l'accent sur les activités de préparation aux désastres dans le cadre de notre aide humanitaire.
Nous envisageons aussi de la manière la plus favorable possible les demandes de réaffectation des ressources disponibles dans le cadre de projets de développement soutenus par la Commission vers les zones et secteurs touchés, y compris ceux prévus dans le cadre du programme de reconstruction après le passage de l'ouragan Mitch.
Mon opinion est que ces événements exigent que nous disposions de ressources supplémentaires. Il n'est pas acceptable de prélever des fonds sur ce programme de reconstruction, qui a déjà fait face à suffisamment de problèmes à la suite de nos difficultés bureaucratiques. Par contre, le fait de disposer d'une unité en place dans la région et formée de personnes spécifiquement engagées dans ce genre d'activités de reconstruction est un atout. Il va de soi qu'il s'agit d'un atout, et nous reviendrons bien entendu aux problèmes qui se posent à plus long terme pour le Salvador lorsque nous aurons passé le cap de la réaction humanitaire immédiate.
Je vous remercie donc du très franc soutien manifesté dans cette enceinte. Nous reviendrons sur la manière d'agir.
Plusieurs députés se sont dit préoccupés de la lenteur de l'intervention du volet "reconstruction" à plus long terme après le passage de l'ouragan Mitch. Je ne peux qu'approuver leurs critiques. J'ai moi-même dit qu'il s'agissait d'un véritable scandale. Il a fallu près d'un an et demi pour que les services de la Commission trouvent les six ou sept personnes à envoyer à Managua en vue de constituer l'unité chargée de la mise en œuvre du programme régional de reconstruction doté de 250 millions d'euros. C'est pathétique ! Ce n'est pas seulement bureaucratique, c'est un dysfonctionnement complet entre différentes parties qui ne communiquent pas entre elles. C'est précisément pourquoi je tente toujours de me procurer davantage de TNT afin de faire exploser ce genre de structures qui empêchent tout bon travail au sein de la Commission.
Pour ce qui est de la mise en œuvre de ce programme, ces personnes travaillent à Managua depuis le début de l'automne. Des EUR 250 millions, nous avons spécifiquement prévu et entamé l'exécution des fonds pour plus de EUR 80 millions dans un certain nombre de pays couverts par le programme de reconstruction. Il y a donc 80 de ces 250 millions d'euros qui "ont été mis à contribution". Les choses commencent enfin à bouger sur le terrain.
Je veux opérer une distinction très claire - et j'invite tous ceux qui se sont exprimés dans ce débat à en prendre note - entre la réponse humanitaire immédiate, à court terme, au désastre et le travail de reconstruction à long terme. Il s'agit de deux types d'activité tout à fait distincts et il faut s'en souvenir. Il n'y a pas eu de lenteur dans les actions entreprises à la suite du passage de l'ouragan Mitch, à l'exception - comme je l'ai signalé - de la sélection des sept personnes qu'il fallait envoyer à Managua. Mais ce retard est assez nuisible en soi.
Permettez-moi à présent de me pencher plus spécifiquement sur la situation tragique au Salvador. Il va de soi que la Commission partage pleinement la consternation et la solidarité exprimées dans la résolution du Parlement à la suite du terrible tremblement de terre qui a frappé plusieurs pays d'Amérique centrale et, en particulier, le Salvador. La Commission - par la voix du président Prodi, de M. Patten et de moi-même - a immédiatement adressé ses condoléances aux familles des victimes et aux autorités et annoncé une réponse rapide et efficace de la Communauté à cette catastrophe.
Tout comme nous avons assisté le Salvador après le tremblement de terre de 1986 en construisant un nouvel hôpital et fourni une aide substantielle en matière humanitaire et de reconstruction aux pays frappés par l'ouragan Mitch, la Commission se tient prête à aider l'Amérique centrale et le Salvador à faire face aux défis dramatiques qui se posent.
Dès l'annonce du tremblement de terre, l'Office d'aide humanitaire de la Commission, ECHO, a ordonné à un expert stationné au Honduras de se rendre immédiatement sur les lieux, et cet expert était là dès dimanche. Ce lundi, ECHO a également organisé une mission chargée d'opérer une première évaluation des besoins en matière de coopération avec les autres donateurs et les autorités locales. Cette mission est partie hier.
Ce lundi, j'ai décidé d'une première réponse financière d'un montant de deux millions d'euros. Cela couvrira les choses dont nous savions qu'elles seraient de toute façon nécessaires. Sans coordination d'aucune sorte ou étude plus approfondie, il était clair qu'on aurait besoin d'eau potable, d'installations sanitaires, d'abris, d'aide alimentaire et de fournitures médicales. Nous avons aussi immédiatement su quelles organisations nous devions prier d'agir au nom de la Commission, à savoir certaines ONG européennes et de la "famille" de la Croix-Rouge. Ces premières décisions seront suivies d'autres engagements de notre part, en fonction du retour que nous aurons sur notre action par rapport à celle des autres donateurs, etc.
Permettez-moi d'ajouter que cette terrible catastrophe prouve une fois encore que la pauvreté en tant que telle est dangereuse. La plupart des gens pense que les tremblements de terre et autres catastrophes du même ordre causent plus de dégâts dans nos sociétés sophistiquées et dotées d'infrastructures complexes et pourtant, au Salvador, la conséquence immédiate a été que plus de 50 % de la distribution d'eau a été interrompue à la suite de dégâts causés aux canalisations, de problèmes électriques, etc."@fr6
"Signor Presidente, mi consenta di rispondere all'onorevole Seguro che ha parlato della situazione in Honduras. Voglio chiarire che con la nostra decisione dell'anno scorso, sostenuta da questo Parlamento, che aumentava la nostra partecipazione all'iniziativa HIPC (1 miliardo di euro), abbiamo anche stabilito di spendere tale cifra globalmente, non solo per i paesi ACP. La ragione stava nel fatto che, in conseguenza dell'uragano
l'Honduras era stato incluso nell'iniziativa HIPC; era necessario individuare una linea di bilancio esterna al Fondo europeo di sviluppo che consentisse all'Unione europea di sostenere l'Honduras con imparzialità. In seguito a ciò, l'Honduras riceverà da noi 15 milioni di euro sotto forma di riduzione del debito; tutto questo naturalmente si aggiunge ai fondi che l'Honduras sta ricevendo grazie al
dei piani di ricostruzione e recupero di medio e lungo periodo per l'uragano
che rientrano nel programma regionale.
Per questa ragione l'impatto secondario è enorme, in molti casi perché i sistemi sono vulnerabili e funzionano male. L'inondazione in Mozambico, ad esempio, ha danneggiato dighe, strade, ponti ed altre strutture assai più di quanto sarebbe avvenuto se il paese fosse stato dotato di infrastrutture normali, soggette ad una regolare manutenzione, robuste e più costose. La povertà quindi è pericolosa, e questa mi sembra una lezione da non dimenticare. Per tale motivo nella nostra assistenza umanitaria intendiamo porre un accento più forte sulle attività di prevenzione delle calamità.
Stiamo anche considerando, con la maggiore apertura possibile, il riorientamento delle risorse dipendenti dai progetti di sviluppo sostenuti dalla Commissione per le zone e i settori colpiti dalla recente sciagura; ciò comprende anche i progetti previsti dal programma di ricostruzione per l'uragano
.
A mio avviso, per quest'opera abbiamo bisogno di risorse supplementari. Non è accettabile che si sottragga denaro al programma di ricostruzione per l'uragano
che ha già sofferto di numerosi problemi per le nostre difficoltà burocratiche; è tuttavia un vantaggio disporre già nella regione di un organismo formato da persone specificamente impegnate in questo tipo di attività di ricostruzione. Si tratta, come ho detto, di un vantaggio; nel Salvador torneremo a occuparci di problemi di lungo termine quando avremo superato la fase dell'assistenza umanitaria immediata.
Vi ringrazio quindi per il vostro vigoroso sostegno: parleremo ancora del modo di affrontare questi problemi.
Vari deputati hanno manifestato la propria preoccupazione per la lentezza con cui si svolge il
del piano di ricostruzione a lungo termine per l'uragano
; non posso che concordare con tali critiche. Io stesso ho definito questa vicenda un vero scandalo: c'è voluto quasi un anno e mezzo perché i servizi della Commissione trovassero le sei o sette persone che dovevano recarsi a Managua a gestire la realizzazione del programma di ricostruzione regionale (250 milioni di euro). E' una cosa patetica! Non si tratta solo di burocrazia, ma della totale assenza di coordinamento fra organismi che lavorano senza riuscire a comunicare tra loro: ecco perché sto ancora lottando per scardinare questo tipo di strutture che inceppano il buon funzionamento della Commissione.
Quanto all'attuazione del programma, la situazione odierna vede le persone interessate lavorare a Managua dall'inizio dell'autunno. Dei 250 milioni di euro che ho menzionato, più di 80 milioni sono già stati stanziati, e si è iniziato ad impiegarli in alcuni Stati che rientrano nel programma di ricostruzione. Perciò 80 milioni di euro su 250 sono già stati impiegati e cominciamo finalmente a vedere dei risultati sul campo.
Desidero fare una distinzione nettissima - e vorrei che tutti gli intervenuti a questo dibattito ne prendessero nota - fra l'immediata assistenza umanitaria di breve termine in caso di calamità e i programmi di ricostruzione di lungo periodo; si tratta di due attività del tutto separate e tale distinzione non va dimenticata. Il
per l'uragano
è stato caratterizzato da una notevole rapidità, tranne per l'episodio delle sette persone da mandare a Managua; ma già questo è grave.
Permettetemi ora di parlare specificamente della terribile situazione nel Salvador. Naturalmente la Commissione condivide in pieno la costernazione e la solidarietà espresse nella risoluzione del Parlamento sul terribile terremoto che ha colpito numerosi paesi dell'America centrale, tra cui in particolare El Salvador. La Commissione, nelle persone del Presidente Prodi, del Commissario Patten e del sottoscritto, ha immediatamente espresso le proprie condoglianze alle famiglie delle vittime e alle autorità, annunciando che la Comunità avrebbe offerto una rapida ed efficace assistenza per questa catastrofe.
Come già in passato, quando l'opera di assistenza al Salvador dopo il terremoto del 1986 si concretizzò nella costruzione di un nuovo ospedale o in cospicui aiuti umanitari e di ricostruzione ai paesi colpiti dall'uragano
la Commissione è pronta ad aiutare l'America centrale e El Salvador nelle attuali drammatiche circostanze.
Subito dopo il terremoto l'Ufficio umanitario della Comunità europea (ECHO) ha impartito istruzioni affinché un proprio esperto che si trovava in Honduras si recasse direttamente sulla scena del disastro; egli ha raggiunto la sua meta domenica. Lunedì scorso ECHO ha anche disposto l'invio di una missione che effettuasse una prima valutazione delle necessità, dal punto di vista della cooperazione con gli altri donatori e le autorità locali. Questa missione è partita ieri.
Lunedì ho disposto uno stanziamento di due milioni di euro quale nostra prima assistenza finanziaria; questo dovrebbe bastare per gli interventi che sapevamo essere comunque necessari. Anche in assenza di azioni coordinate e studi più approfonditi, era chiaro che ci sarebbe stato bisogno di acqua potabile, attrezzature igieniche, abitazioni provvisorie, generi alimentari e forniture mediche. Non abbiamo neppure avuto dubbi sulle organizzazioni a cui ci saremmo rivolti per gestire tali aiuti a nome della Commissione: si tratta di alcune ONG europee e degli organismi della Croce Rossa. A queste decisioni iniziali seguiranno altri impegni, che dipenderanno dall'interazione delle nostre iniziative con quelle degli altri donatori, e così via.
Vorrei aggiungere che questa terribile sciagura ci dimostra ancora una volta come la povertà in se stessa sia pericolosa. Molti ritengono che i terremoti e altre analoghe calamità provochino danni maggiori nelle nostre sofisticate società ricche di infrastrutture elaborate, eppure nel Salvador la conseguenza immediata è stata l'interruzione di più del 50 percento delle forniture d'acqua dell'intero paese, a causa dei danni subiti dalle tubature, dagli impianti elettrici, eccetera."@it9
". – Mr President, let me reply to Mr Seguro, who talked about the situation in Honduras. I want to make it clear that as part of our decision last year, supported by this House, to increase our stake in the whole HIPC initiative – EUR 1bn, we decided to spend it globally, not just on the ACP countries. The reason for this was that, as a consequence of Hurricane Mitch, Honduras was included in the HIPC initiative. We needed to find a budget line outside European Development Fund money to make it possible for the European Union to be even-handed and support Honduras. Honduras will receive EUR 15m as debt alleviation from us because of this. This is, of course, in addition to what Honduras is receiving from the Hurricane Mitch mid- and long-term rehabilitation and reconstruction follow-up as part of the regional programme.
So the secondary impact is enormous, often because the systems are vulnerable, not functioning very well. For instance the flooding in Mozambique caused much greater damage to dams, road, bridges and so on than it would have done if the country had had normal, well-maintained, strong and more expensive infrastructure. So poverty is dangerous, and this has to be kept in mind. For this reason, we are giving more emphasis to disaster preparedness activities as part of our humanitarian assistance.
We are also considering as favourably as possible the requests for a re-orientation of resources available in Commission-supported development projects in the zones and sectors affected, including those foreseen in the framework of the post-Mitch reconstruction programme.
My view here is that we need additional resources for this. It is not acceptable to divert money from the post-Mitch reconstruction programme which has had enough problems already due to our bureaucratic difficulties, but it is an asset that we have a unit in place in the region which consists of people who are specifically engaged in these kind of reconstruction activities. Of course, this is an asset and we will definitely come back to the more long-term problems for El Salvador when we get beyond the immediate humanitarian response.
So I thank you for the very strong support here. We will come back on how to do these things.
Several Members have raised concerns about the slow delivery of the more long-term reconstruction part of the Hurricane Mitch follow-up. I can only agree with the criticism. I myself have characterised this as a real scandal. It took almost one and a half years for the Commission services to find the six to seven people to send to Managua to form the unit to run the implementation of the regional reconstruction programme of EUR 250m. This is pathetic. It is not just bureaucracy, it is a totally dysfunctional set-up of different parties who do not talk to each other. This is exactly why I am still in the market for more TNT to blow up those kind of structures which are blocking good performance in the Commission.
The situation today for the implementation of this programme is that these people have now been working in Managua since early autumn. Of the EUR 250m, we have specifically earmarked and started the execution in a number of the states covered by the reconstruction programme of more than EUR 80m. So EUR 80m out of EUR 250 are now set to work. Things are finally starting to happen on the ground.
I still want to make the very clear distinction – which I urge everyone who has spoken in this debate to note – between the immediate humanitarian short-term response to disaster and the long-term reconstruction work. They are two totally distinct types of activity and this has to be borne in mind. Nothing has moved slowly in the Hurricane Mitch follow-up, except, as I mentioned here, finding seven people to send to Managua. But this is bad enough.
Let me now turn more specifically to the terrible situation in El Salvador. Of course, the Commission fully shares the consternation and solidarity expressed in Parliament's resolution on the terrible earthquake which struck several countries of Central America, and in particular El Salvador. The Commission – President Prodi, Mr Patten and myself – immediately expressed its condolences to the families of the victims and the authorities and announced a quick and efficient Community response to this catastrophe.
As in the past, when it assisted El Salvador after the 1986 earthquake through the construction of a new hospital and provided very substantial humanitarian and reconstruction aid to the countries stuck by Hurricane Mitch, the Commission stands ready to help Central America and El Salvador to face the present dramatic challenges.
As soon as the earthquake occurred the Commission humanitarian aid office, ECHO, directed a field expert stationed in Honduras to go directly to the scene and he was there by Sunday. ECHO also arranged this Monday for a mission to be sent to make an initial assessment of the needs as regards cooperation with other donors and the local authorities. It left yesterday.
On Monday I decided that the first response in terms of money should be EUR 2 m. This would cover the things that we knew would be necessary in any case. Without any type of coordination or further studying, it was clear that drinking water, sanitation, shelter, food aid and medical supplies would be needed. We also were immediately clear as to the organisations we should ask to take care of this on behalf of the Commission, namely a couple of European NGOs and the Red Cross family. We will follow up these initial decisions with further commitments, depending on the feedback we get on what we are going to do compared to other donors and so on.
Let me add here that this terrible catastrophe once again proves that poverty as such is dangerous. Most people think that earthquakes and these types of catastrophe are much more damaging in our sophisticated societies with all the elaborate infrastructure we have, yet in El Salvador the immediate consequence has been that more than 50% of water provision to the whole nation is cut off because of damage to pipes, electricity etc."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ik wil mij graag richten tot de heer Seguro, die zojuist over de situatie in Honduras sprak. Vorig jaar hebben we besloten om ons aandeel in het gehele HIPC-initiatief van 1 miljard euro te vergroten. Dit was een beslissing waar het hele Parlement achter stond. We hebben toen ook gezegd dat we dit bedrag wereldwijd wilden besteden en niet langer alleen aan de ACS-landen. De reden hiervoor was dat door de orkaan Mitch, Honduras in het HIPC-initiatief werd opgenomen. We moesten een begrotingslijn vinden buiten de middelen van het Europees Ontwikkelingsfonds, zodat de Europese Unie aan Honduras dezelfde financiële hulp kon bieden. Honduras ontvangt daarom 15 miljoen euro aan schuldenverlichting. Hierbij komt natuurlijk nog de som die Honduras na de orkaan Mitch heeft ontvangen als herstel- en wederopbouwsteun voor de middellange en lange termijn. Deze financiële ondersteuning maakt deel uit van het regionale programma.
Omdat de systemen dus kwetsbaar zijn en niet goed functioneren is de secundaire impact enorm. De overstroming in Mozambique veroorzaakte veel meer schade aan onder andere dammen, wegen en bruggen dan het geval zou zijn geweest als het land beschikte over een normale, goed onderhouden, solidere en duurdere infrastructuur. We mogen dus niet vergeten dat armoede gevaarlijk is. Daarom leggen we bij onze humanitaire hulp ook meer nadruk op activiteiten ter voorbereiding op natuurrampen.
Ook staan wij positief tegenover de verzoeken om onze financiële middelen anders aan te wenden. Hierbij doel ik op de gelden uit door de Commissie gesteunde ontwikkelingsprojecten in de getroffen gebieden, waaronder ook de programma’s die gepland zijn in het kader van de wederopbouw na Mitch.
Ik vind dat er voor dergelijke projecten aanvullende middelen beschikbaar moeten zijn. Het is niet acceptabel dat geld bestemd voor het wederopbouwprogramma na Mitch gebruikt wordt voor andere doeleinden. Rond dit project hebben zich dankzij democratische rompslomp al voldoende problemen voorgedaan. Gelukkig hebben we een team ter plaatse dat zich specifiek bezighoudt met dergelijke wederopbouwactiviteiten. Dat is natuurlijk een aanwinst. Nadat we in El Salvador directe humanitaire hulp hebben geboden, komen we zeker terug op de problemen op de lange termijn.
Ik wil u dus bedanken voor uw grote steun bij dit vraagstuk. De Commissie komt nog terug op de vraag hoe we alles gaan aanpakken.
Een aantal parlementsleden heeft verontrusting geuit ten aanzien van het trage verloop van de steun voor wederopbouw op langere termijn. Helaas moet ik met die kritiek instemmen. Ikzelf heb deze situatie als schandalig omschreven. Het duurde bijna anderhalf jaar voordat de Commissie zes of zeven mensen had gevonden voor implementatie van het regionale wederopbouwprogramma van 250 miljoen euro in Managua. Dit is echt belachelijk! Wat ons hier dwars zit is geen bureaucratie, maar een samenraapsel van partijen die niet met elkaar praten en totaal niet functioneren. Ik ben dan ook nog steeds op zoek naar explosieven om de structuren mee weg te vagen die een belemmering vormen voor het adequaat functioneren van de Commissie.
De huidige situatie met betrekking tot de implementatie van dit programma is als volgt; het team is sinds het begin van de herfst in Managua aan het werk. Van de 250 miljoen euro hebben we meer dan 80 miljoen gereserveerd voor de uitvoering van het wederopbouwprogramma in een aantal landen. Dus 80 van de 250 miljoen euro wordt nu gebruikt. Eindelijk heeft zich op het werkveld een ontwikkeling in gang gezet.
Ik maak bij rampen een heel duidelijk onderscheid tussen directe humanitaire hulp op korte termijn en wederopbouwhulp op lange termijn. Ik hoop dat iedere spreker in dit debat van dit onderscheid doordrongen is. We moeten niet vergeten dat het hier immers om twee totaal verschillende activiteiten gaat. Bij het wederopbouwprogramma in Honduras na de orkaan Mitch waren geen vertragingen, behalve dan dat het lang duurde voordat de zeven mensen waren gevonden die naar Managua konden worden gezonden. Op zich is dat al erg genoeg.
Dan wil ik het nu hebben over de vreselijke situatie in El Salvador. Natuurlijk deelt de Commissie de consternatie en de solidariteit die werden geuit in de parlementaire resolutie over de zeer ernstige aardbeving. De ramp trof verschillende landen in Midden-Amerika, maar met name El Salvador. Commissievoorzitter Prodi, de heer Patten en ik hebben namens de Commissie onmiddellijk ons medeleven betuigd aan de families van de slachtoffers en aan de autoriteiten. Ook hebben we beloofd dat de Commissie snel en doeltreffend op deze catastrofe zal reageren.
Na de aardbeving in 1986 heeft de Commissie El Salvador geholpen door een nieuw ziekenhuis te bouwen. Ook bood de Commissie hele substantiële humanitaire hulp en steun bij de wederopbouw aan de landen die getroffen waren door de orkaan Mitch. Ook bij het huidige drama staat de Commissie klaar om Midden-Amerika en El Salvador de helpende hand te bieden.
Kort na de aardbeving gaf ECHO, het Bureau voor humanitaire hulp van de Europese Commissie, een in Honduras gestationeerde velddeskundige de opdracht direct naar de rampplek te gaan. Hij arriveerde daar op zondag. ECHO regelde afgelopen maandag ook dat er een team naar het gebied zou worden gezonden om een eerste inschatting te maken van de behoefte aan samenwerking met andere hulpverleners en plaatselijke autoriteiten. Dit team is gisteren vertrokken.
Afgelopen maandag heb ik onze eerste financiële reactie vastgesteld op 2 miljoen euro. Dit bedrag komt tegemoet aan de meest essentiële behoeften. Zonder enige vorm van coördinatie of onderzoek was al duidelijk dat het gebied drinkwater, sanitaire voorzieningen, onderdak, voedselhulp en medische voorzieningen nodig heeft. Ook wisten we onmiddellijk dat een aantal Europese NGO’s en het Rode Kruis namens de Commissie voor deze voorzieningen zouden zorgen. We zijn van plan nog meer te ondernemen. Welke toezeggingen we verder zullen doen, hangt onder andere af van de feedback die we krijgen over onze acties in vergelijking tot de acties van andere hulporganisaties.
De vreselijke catastrofe in El Salvador bewijst overigens nog eens dat armoede wel degelijk gevaarlijk is. De meeste mensen denken dat in onze ontwikkelde samenlevingen met hun ingewikkelde infrastructuur aardbevingen veel meer schade kunnen aanrichten. In El Salvador is door de aardbeving echter meer dan 50% van de watervoorziening voor het gehele land afgesloten vanwege schade aan de pijpen, de elektriciteitsvoorziening, etc."@nl2
"Senhor Presidente, permita-me responder ao senhor deputado Seguro, que falou acerca da situação nas Honduras. Quero esclarecer que, como parte da nossa decisão do ano passado, apoiada por este Parlamento, no sentido de aumentarmos para mil milhões de euros a nossa participação no conjunto da iniciativa HIPC, decidimos gastá-la globalmente e não apenas nos países ACP. A razão para esta opção foi que, como consequência do furacão Mitch, as Honduras foram incluídas na iniciativa HIPC. Tínhamos de encontrar uma rubrica orçamental exterior ao Fundo Europeu de Desenvolvimento para possibilitar que a União Europeia, de uma forma imparcial, apoiasse aquele país. Por esta razão, as Honduras irão receber de nós 15 milhões de euros sob a forma de redução da sua dívida. É claro que a este auxílio acresce a ajuda que, na sequência do furacão Mitch, as Honduras estão a receber em acções de reabilitação e reconstrução a médio e a longo prazo, no âmbito do programa regional.
Portanto, o impacto secundário é enorme, frequentemente porque os sistemas são vulneráveis, não funcionando muito bem. Por exemplo, as inundações em Moçambique causaram prejuízos muito maiores às barragens, estradas, pontes, etc. do que teriam causado se o país tivesse infra-estruturas normais, bem conservadas, fortes e mais caras. Por conseguinte, a pobreza é perigosa e eu penso que não se pode perder isto de vista. Por esta razão, estamos a dar mais ênfase às actividades de preparação para situações de catástrofe, como parte da nossa ajuda humanitária.
Estamos também a acolher tão favoravelmente quanto possível os pedidos de reorientação de recursos disponíveis em projectos de desenvolvimento apoiados pela Comissão nas zonas e sectores afectados, incluindo os previstos no quadro do programa de reconstrução pós-Mitch.
A minha opinião quanto a isto é que necessitamos de mais recursos para este efeito. Não é aceitável desviar dinheiro do programa de reconstrução pós-Mitch, que já teve problemas suficientes devido às nossas dificuldades burocráticas, mas é um factor positivo dispormos na região de uma unidade instalada composta por pessoas que estão especificamente empenhadas neste tipo de actividades de reconstrução. Trata-se evidentemente de um factor positivo e sem dúvida que voltaremos a ocupar-nos dos problemas de mais longo prazo de que padece El Salvador quando ultrapassarmos esta fase de resposta humanitária imediata.
Agradeço-vos portanto o apoio verdadeiramente forte que aqui nos deram. Voltaremos a informar a assembleia sobre a forma como havemos de tratar destas coisas.
Vários deputados mostraram-se preocupados com a lentidão na entrega da parte da verba destinada a obras de reconstrução a mais longo prazo, na sequência do furacão Mitch. Concordo plenamente com a crítica. Eu próprio classifiquei esta situação de verdadeiramente escandalosa. Foi preciso quase um ano e meio para que os serviços da Comissão encontrassem seis ou sete pessoas que seguissem para Manágua, a fim de formarem a unidade responsável por gerir a execução do programa de reconstrução regional, no valor de 250 milhões de euros. Isto é chocante! E não se trata apenas de burocracia, mas antes de uma estrutura totalmente inoperante de diversas entidades que não dialogam entre si. É exactamente por isto que eu ainda estou em cena para utilizar mais TNT que faça ir pelos ares aquele tipo de estruturas que estão a bloquear o bom desempenho da Comissão.
A actual situação no que diz respeito à execução do programa é que aquelas pessoas têm estado a trabalhar em Manágua desde o início do Outono. Dos 250 milhões de euros, destinámos concretamente mais de 80 milhões para a execução, que já iniciámos, do programa de reconstrução nalguns dos países nele contemplados. Assim, 80 dos 250 milhões de euros estão agora a ser aplicados. As coisas estão finalmente a começar a acontecer no terreno.
Quero ainda fazer uma distinção muito clara – que convido todos os que intervieram neste debate a registar - entre a resposta humanitária e imediata de curto prazo a uma catástrofe, e o trabalho de reconstrução de longo prazo. Trata-se de dois tipos de actividade totalmente diferentes e convém ter isto bem presente. Nada andou devagar nas acções empreendidas na sequência do furacão Mitch, excepto, conforme já aqui mencionei, o descobrir sete pessoas que seguissem para Manágua. Contudo, isto já é suficientemente mau.
Permitam-me que passe agora mais especificamente à terrível situação que se vive em El Salvador. É claro que a Comissão compartilha inteiramente da consternação e da solidariedade expressas na resolução do Parlamento sobre o terrível terramoto que atingiu vários países da América Central e, em especial, El Salvador. A Comissão – o Presidente Prodi, o Comissário Patten e eu próprio – expressou imediatamente as suas condolências às famílias das vítimas e às autoridades, e anunciou uma resposta rápida e eficiente da Comunidade a esta catástrofe.
Tal como no passado, em que ajudou El Salvador após o terramoto de 1986, construindo um novo hospital, e proporcionou aos países atingidos pelo furacão Mitch uma muito substancial ajuda, tanto de carácter humanitário como para fins de reconstrução, a Comissão está pronta a ajudar a América Central e El Salvador a enfrentarem estes dramáticos desafios.
Logo que o terramoto aconteceu, o Serviço de Ajuda Humanitária da Comunidade Europeia, ECHO, ordenou que um perito de campo destacado nas Honduras fosse directamente para o local e no domingo já ele lá estava. Nesta segunda-feira, o ECHO também tratou de que uma missão fosse para lá enviada a fim de proceder a uma avaliação inicial das necessidades no que se refere à cooperação com outros dadores e com as autoridades locais. Essa missão partiu ontem.
Na segunda-feira, decidi que a primeira resposta em termos de dinheiro deveriam ser 2 milhões de euros. Este montante cobriria aquilo que sabíamos ser necessário em qualquer caso. Sem qualquer tipo de coordenação ou de estudo adicional, era claro que seriam necessários água potável, operações de saneamento, construção de abrigos, ajuda alimentar e medicamentos. Também se nos tornou imediatamente claro quais as organizações a que recorreríamos para se ocuparem destas operações por conta da Comissão, ou seja, algumas ONG europeias e toda a família da Cruz Vermelha. A estas decisões iniciais seguir-se-ão outros compromissos adicionais, que dependerão das reacções que recebermos em relação ao que iremos fazer, comparativamente a outros dadores, etc.
Permitam-me que acrescente aqui que esta terrível catástrofe prova mais uma vez que a pobreza, só por si, é perigosa. A maior parte das pessoas pensa que os terramotos e este tipo de catástrofes são muito mais prejudiciais nas nossas sociedades sofisticadas, com todas as infra-estruturas elaboradas de que dispomos; contudo, em El Salvador, a consequência imediata foi que mais de 50% dos abastecimentos de água a toda a nação foram interrompidos devido a danos causados nas tubagens, à falta de electricidade, etc."@pt11
"Herr talman! Låt mig svara Seguro, som talade om situationen i Honduras. Jag vill klargöra att vi, som del av vårt beslut förra året, med stöd av detta parlament, att utöka vår andel i hela HIPC-initiativet (higly indebted poor countries [högt skuldsatta fattiga länder]) – 1 miljard euro, beslöt att använda pengarna globalt, inte endast i AVS-länderna. Anledningen till detta var att Honduras, till följd av orkanen Mitch, omfattades i HIPC-initiativet. Vi behövde hitta en budgetpost vid sidan av pengarna från Europeiska utvecklingsfonden för att möjliggöra för Europeiska unionen att vara rättvis och stödja Honduras. Honduras kommer att få 15 miljoner euro för skuldminskning från oss till följd av detta. Detta är naturligtvis utöver vad Honduras får för uppföljningen efter orkanen Mitch för rehabilitering och återuppbyggnad på medellång och lång sikt som en del av det regionala programmet.
Så den efterföljande effekten är enorm, ofta eftersom systemen är sårbara och inte fungerar så bra. Översvämningarna i Moçambique, till exempel, tillfogade mycket större skador på dammar, vägar, broar och så vidare än vad de skulle ha gjort om landet hade haft en normal, väl underhållen, starkare och dyrare infrastruktur. Så fattigdom är farlig och vi måste hålla detta i åtanke. Därför lägger vi mer betoning på verksamheter för beredskap inför katastrofer som del av vårt humanitära bistånd.
Vi intar också en så positiv ställning som möjligt till förfrågningarna för att förflytta tillgängliga medel till kommissionsstödda utvecklingsprojekt i de områden och sektorer som är drabbade, inklusive de som omfattas av ramverket i återuppbyggnadsprogrammet efter orkanen Mitch.
Min åsikt här är att vi behöver ytterligare resurser till detta. Det är inte godtagbart att styra pengar från återuppbyggnadsprogrammet efter orkanen Mitch, vilket redan har haft tillräckliga problem på grund av våra byråkratiska svårigheter, men det är en tillgång att ha en enhet på plats i området som består av personer som är särskilt engagerade i denna sorts återuppbyggnadsaktiviteter. Det är naturligtvis en tillgång och vi kommer definitivt att komma tillbaka till de mer långsiktiga problemen för El Salvador när vi har nått förbi de direkta humanitära insatserna.
Så jag tackar er för ett mycket starkt stöd här. Vi kommer tillbaka till dessa frågor.
Flera ledamöter har uttalat sin oro över den långsamma fördelningen av den mer långsiktiga återuppbyggnadsdelen av uppföljningen efter orkanen Mitch. Jag kan inte göra annat än hålla med om denna kritik. Jag själv har kallat det en ren skandal. Det tog nästan ett och ett halvt år för kommissionens tjänsteenheter att hitta de 6-7 människor som skulle skickas till Managua för att bilda den enhet som skulle leda genomförandet av det regionala återuppbyggnadsprogrammet för 250 miljoner euro. Detta är patetiskt! Det är inte bara byråkrati, det är en helt och hållet icke fungerande sammansättning av olika parter som inte talar med varandra. Detta är precis varför jag fortfarande försöker få tag på mer TNT för att spränga sådana strukturer som hindrar ett bra arbete inom kommissionen.
Situationen idag för genomförande av detta program är att dessa människor nu har arbetat i Managua sedan tidigt förra hösten. Av de 250 miljoner euro har vi anslagit och inlett utförandet i ett antal av de stater som omfattas av återuppbyggnadsprogrammet för mer än 80 miljoner euro. Det betyder att 80 miljoner euro av 250 miljoner euro nu används. Saker och ting börjar äntligen röra på sig.
Jag vill ändå göra en tydlig åtskillnad – som jag uppmanar alla som har talat i denna debatt att notera – mellan den direkta humanitära kortsiktiga reaktionen på katastrofer och det långsiktiga återuppbyggnadsarbetet. Det är två helt olika sorters verksamheter och detta måste hållas i åtanke. Ingenting har gått långsamt i uppföljningen efter orkanen Mitch, utom, som jag här har nämnt, när det gällde att hitta 7 människor att sända till Managua. Men det är illa nog.
Låt oss nu gå över närmare till den fruktansvärda situationen i El Salvador. Kommissionen delar naturligtvis den bestörtning och solidaritet som har uttryckts i parlamentets resolution om den fruktansvärda jordbävningen som drabbade flera länder i Centralamerika, och i synnerhet El Salvador. Kommissionen – Prodi, Patten och jag själv – uttryckte genast sitt deltagande till offrens familjer och myndigheterna, och meddelade en snabb och effektiv gemenskapsreaktion på denna katastrof.
Liksom tidigare, när kommissionen bistod El Salvador efter jordbävningen 1986 i byggnationen av ett nytt sjukhus, och bidrog med mycket stort humanitärt stöd och återuppbyggnadsstöd till de länder som drabbats av orkanen Mitch, är kommissionen redo att hjälpa Centralamerika och El Salvador att möta de nuvarande dramatiska utmaningarna.
Genast när jordbävningen hade hänt skickade kommissionens kontor för humanitärt bistånd, ECHO, en sakkunnig stationerad i Honduras direkt till platsen, och han fanns på plats på söndagen. Dessutom arrangerade ECHO i måndags för en delegation att resa dit för att göra en första utvärdering av vilka behov som finns i fråga om samarbete med andra bidragsgivare och de lokala myndigheterna. Delegationen reste igår.
I måndags beslöt jag att det första stödet i fråga om pengar skulle bli 2 miljoner euro. Detta täcker de saker som vi vet är nödvändiga. Utan någon sorts samordning eller ytterligare studier är det klart att dricksvatten, sanitet, logi, mat och medicinsk utrustning behövs. Vi visste också genast vilka organisationer vi skulle kontakta för att ta hand om detta för kommissionens räkning, nämligen ett par europeiska icke-statliga organisationer och Röda korsfamiljen. Vi kommer att följa upp dessa första beslut med ytterligare åtaganden, beroende på det gensvar som vi får från våra verksamheter jämfört med andra och så vidare.
Jag vill tillägga att denna fruktansvärda katastrof ännu en gång bevisar att fattigdom i sig själv är farlig. De flesta människor tror att denna sorts katastrof tillfogar mycket mer skada på våra sofistikerade samhällen med all den utbyggda infrastruktur som vi har, men i El Salvador har de direkta följderna blivit att mer än 50 procent av vattenförsörjningen till hela nationen har skurits av på grund av skadade rör, elektricitet osv."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Commission"10,3
"Mitch"1,12,9
"Mitch,"12
"Nielson,"8,10,3,12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples