Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-01-16-Speech-2-316"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010116.13.2-316"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – Mr President, let me first of all say that I feel it is a privilege to discuss these matters, as we are doing here on the basis of your report. For me it represents a sort of idyllic political consensus. We agree on your report and we welcome it very much and this is not just nice, it is also really valuable for Bangladesh and other partners. It is very useful that we in Europe should profoundly agree on how to work with our partners. If we were discussing aimlessly without any sort of direction, they would not have a good partner, so it is really important that we agree.
A year ago I deliberately chose Bangladesh as my first destination on a normal bilateral field trip. We went there after the UNCTAD conference in Bangkok. I wanted to go to a non-ACP LDC country to start in the right place. I also wanted to start in a country as Commissioner doing field trips, a country that I knew well already in order to better be able to assess how the Commission works. If I went to a country I did not know, there would be too many disturbing impressions, but this one I knew quite well and I am happy to say that I was positively surprised by what I saw in the field. We were closer to the poor women, we were further out in the villages than I had expected and we worked more through Bangladeshi NGOs than I had expected. This is a good basis and also one of the reasons why Parliament and Commission are in harmony about where we go now.
There are big problems to discuss with the Government of Bangladesh, notably its inefficiency: it performs as badly as the Commission, so the two of them have a lot to talk about, but we know that and we are clear about it saying "our delivery problems are clear and well-known, but please do not add to them by also being slow and unclear in your decision-taking process".
This is why the new agreement that we are now deciding on is so important, because it, in fact, brings cooperation one step further forward and clarifies priorities. We will go from one country to another across the world and bring what we are doing up to normal standards concerning the basis of cooperation and priorities. So this is all very good
As to the questions that have been put concerning the elections, on 27 January we are sending the assessment team from the Commission over there and we will be ready, willing and eager to include representatives of Parliament in an observation capacity. If this is what we finally decide to do, we think it may be very useful. Bangladesh has done quite a number of valuable things in recent years: regionally, agreeing more with her neighbours and approaching solutions to very old problems. As to the Chittagong Hill tribes, we take the view that the issue there is moving too slowly. I clarified this when I was there in February last year. On the other hand, problems relating to land-ownership and other things are very difficult to solve in any country. The attitude is important and I believe they are trying to do something meaningful.
What Mr van den Bos has mentioned concerning donor coordination and the many NGOs in Bangladesh is interesting and important. Many innovations have taken place there. Microcredit is a great achievement and it is not only one very famous organisation that has been successful. But I would come back, when we talk about development in Bangladesh, to the role of women. This is quite remarkable. Their ability to change the life and the situation of families is extraordinary, but I would, in fact, point to the many young women and girls in the textile factories who in a strange way represent the chaotic way of modernisation. The alternative – not having jobs – is quite problematical, but the kinds of jobs they have are also very problematical. At the end of the day our liberalisation, the access for them to our market, is part of the hope of these women and of Bangladesh, so I think we are on the right track and I very much appreciate the support and the agreement that we have on what to do in Bangladesh."@en3
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, må jeg starte med at sige, at det er et privilegium at kunne drøfte disse spørgsmål på grundlag af Deres betænkning. For mig udgør den en slags idyllisk politisk konsensus. Vi er enige i Deres betænkning, og vi bifalder den i høj grad, og det er ikke blot rart, men også meget værdifuldt for Bangladesh og andre partnere. Det er meget nyttigt, at vi her i Europa er så grundlæggende enige om, hvordan vi skal samarbejde med vores partnere. Hvis vi diskuterer ganske formålsløst, har de ikke en god partner i os, så det er meget vigtigt, at vi er enige.
For et år siden valgte jeg med vilje Bangladesh som mit første mål på et normalt bilateralt teknisk besøg. Vi tog dertil efter UNCTAD-konferencen i Bangkok. Jeg ønskede at tage til et LDC-land, som ikke var et AVS-land, for at begynde det rigtige sted. Jeg ville også som kommissær på teknisk besøg begynde i et land, jeg allerede kendte godt, for bedre at kunne vurdere, hvordan Kommissionen arbejder. Hvis jeg tog til et land, som jeg ikke kendte, ville der være for mange forstyrrende indtryk, men jeg kendte dette land temmelig godt, og jeg må sige, at jeg blev positivt overrasket over, hvad jeg så der. Vi kom tættere på de fattige kvinder, vi kom længere ud til landsbyerne, end jeg havde forventet, og vi samarbejdede mere med ngo'erne i Bangladesh, end jeg havde forventet. Det er et godt udgangspunkt, og det er også en af grundene til, at Parlamentet og Kommissionen er enige om, hvordan vi nu kommer videre.
Der er store problemer, som skal drøftes med regeringen i Bangladesh, navnlig dens ineffektivitet. Dens præstationer er lige så dårlige som Kommissionens, så de to parter har meget at tale sammen om, men det ved vi allerede, og det kommer klart til udtryk, når vi siger til dem, at vores leveranceproblemer er tydelige og velkendte, men at de ikke skal forværre dem ved også at have en langvarig og uklar beslutningsproces.
Det er derfor, den nye aftale, som vi er ved at vedtage, er så vigtig, for den tager samarbejdet et skridt videre og fastsætter, hvad der har højest prioritet. Vi vil tage fra land til land og sikre, at vores arbejde lever op til normale standarder for grundlaget for samarbejde og prioriteter. Det er altså alt sammen godt.
Med hensyn til spørgsmålene om valget sender vi den 27. januar Kommissionens vurderingsteam derud, og vi er parat til og bifalder deltagelse af repræsentanter for Parlamentet som observatører. Hvis vi ender med at beslutte det, mener vi, at det kan være meget nyttigt. Bangladesh har gennemført en lang række værdifulde tiltag i de seneste år. De har opnået større enighed med deres naboer i regionen, og de har taget fat på at løse meget gamle problemer. Med hensyn til Chittagong Hill-stammefolkene er det vores holdning, at det går for langsomt med at løse problemet. Det gjorde jeg klart, da jeg var der i februar sidste år. På den anden side er problemer med jordbesiddelser og andre ting meget vanskelige at løse i alle lande. Holdningen er vigtig, og jeg mener, at de prøver at gøre noget konstruktivt.
Hr. van den Bos siger noget meget interessant og vigtigt om donorkoordination og de mange ngo'er i Bangladesh. Der er sket mange fornyelser der. Mikrolån er et stort fremskridt, og det er ikke blot én meget berømt organisation, som har haft succes med det. Men nu vi taler om udvikling i Bangladesh, vil jeg vende tilbage til spørgsmålet om kvindernes rolle. Den er helt usædvanlig. De har en bemærkelsesværdig evne til at ændre familiernes tilværelse og situation, men jeg vil særligt nævne de mange unge kvinder og piger i tekstilfabrikkerne, som på en mærkelig måde er udtryk for en form for kaotisk modernisering. Alternativet - ikke at have et job - er ganske problematisk, men den type job, de har, er også meget problematisk. Når alt kommer til alt, er vores liberalisering, deres adgang til vores marked, med til at give disse kvinder og Bangladesh håb, så jeg mener, at vi er på rette vej, og jeg sætter stor pris på Deres støtte og enighed i, hvad vi skal gøre i Bangladesh."@da1
".
Herr Präsident, darf ich zunächst feststellen, dass ich es als ein Privileg empfinde, diese Themen auf der Grundlage Ihres Berichtes zu diskutieren. Meiner Ansicht nach haben wir es hier mit einer Art politischem Idealfall zu tun. Wir begrüßen Ihren Bericht von ganzem Herzen und stimmen ihm zu. Das ist nicht nur sehr schön, sondern für Bangladesch und andere Partner wirklich wertvoll. Es ist sehr nützlich, dass in Europa völliges Einvernehmen über unsere Arbeit mit unseren Partnern herrscht. Wenn wir ziellose Diskussionen führen würden, wären wir ihnen kein guter Partner, es ist daher sehr wichtig, dass wir uns einig sind.
Ich habe Bangladesch vor einem Jahr ganz bewusst als mein erstes Ziel im Rahmen eines planmäßigen Besuchs gewählt. Unsere Reise fand im Anschluss an die UNCTAD-Konferenz in Bangkok statt. Ich wollte zum Auftakt einen Staat besuchen, der unter den am wenigsten entwickelten Ländern rangiert, aber nicht zu den AKP-Ländern gehört. Ich wollte meine Reisetätigkeit als Kommissionsmitglied zudem in einem Land aufnehmen, das ich bereits gut kannte, umso die Arbeit der Kommission besser einschätzen zu können. Wenn ich ein mir unbekanntes Land besucht hätte, so wäre meine Aufmerksamkeit durch zu viele beunruhigende Eindrücke abgelenkt worden. Doch dieses Land kannte ich gut, und ich freue mich, feststellen zu können, dass ich von dem, was ich dort sah, angenehm überrascht war. Wir hatten engeren Kontakt mit den in Armut lebenden Frauen, wir waren stärker in den Dörfern vertreten, als ich erwartet hatte, und wir haben enger mit den einheimischen NRO zusammengearbeitet, als ich erwartet hatte. Das ist eine gute Grundlage und einer der Gründe dafür, weshalb zwischen Parlament und Kommission Einvernehmen über die von uns einzuschlagende Richtung herrscht.
Es gibt einige wichtige Probleme, die wir mit der Regierung von Bangladesch diskutieren müssen, und zwar insbesondere ihre Ineffizienz. Sie funktioniert ebenso schlecht wie die Kommission, es gibt für die beiden also eine Menge Gesprächsstoff. Doch wir sind uns dessen bewusst und sagen auch ganz deutlich: „Wir haben Umsetzungsprobleme, das ist bekannt, aber machen Sie die Sache durch Verzögerungen und unklare Entscheidungsprozesse nicht noch schlimmer.“
Deshalb ist auch das neue Abkommen, über das wir jetzt beschließen, so wichtig, denn es wird die Zusammenarbeit voranbringen und Prioritäten klären. Wir werden mit einem Land nach dem anderen in diesem Sinne verfahren und unsere Zusammenarbeit und die jeweiligen Prioritäten auf das übliche Niveau anheben. Das ist also alles sehr gut.
Auf die Frage zu den Wahlen kann ich Ihnen sagen, dass wir am 27. Januar ein Bewertungsteam der Kommission nach Bangladesch entsenden werden, und wir sind gern bereit und interessiert daran, Vertreter des Parlaments als Beobachter in dieses Team aufzunehmen. Sollten wir uns dazu entscheiden, so wäre das wirklich sehr sinnvoll. Bangladesch hat in den letzten Jahren eine Reihe wertvoller Maßnahmen ergriffen. So hat es Einvernehmen mit seinen Nachbarn hergestellt, und es sucht nach Lösungen für einige sehr alte Probleme. Was die Chittagong-Bergstämme betrifft, so zeichnen sich hier unserer Ansicht nach kaum Fortschritte ab. Das habe ich bei meinem Besuch im Februar des letzten Jahres klargestellt. Andererseits ist es nirgendwo einfach, Probleme im Zusammenhang mit Landbesitz und dergleichen zu lösen. Die Einstellung ist wichtig, und ich glaube, dass sich Bangladesch um eine sinnvolle Lösung bemüht.
Was Herr van den Bos bezüglich der Geberkoordinierung und der zahlreichen NRO in Bangladesch sagte, ist interessant und wichtig. Es hat in diesem Punkt zahlreiche Neuerungen gegeben. Die Kleinkreditbewegung stellt eine große Errungenschaft dar, und der Erfolg beschränkt sich hierbei nicht nur auf eine einzige sehr berühmte Organisation. Doch ich möchte in diesem Zusammenhang auf die Rolle der Frauen zurückkommen, die sehr bemerkenswert ist. Sie sind in der Lage, das Leben und die Situation ihrer Familien grundlegend zu verändern, doch ich möchte Sie vielmehr auf die vielen jungen Frauen und Mädchen in den Textilfabriken verweisen, die auf seltsame Weise das ganz Chaos der Modernisierung verkörpern. Die Alternative Arbeitslosigkeit wäre recht problematisch, aber die Arbeit, die sie haben, ist ebenfalls sehr problematisch. Letztlich ist die Liberalisierung, der Zugang zu unseren Märkten, Teil der Hoffnungen dieser Frauen und von Bangladesch. Deshalb denke ich, dass wir uns auf dem richtigen Weg befinden, und ich freue mich über die Unterstützung und das Einvernehmen im Hinblick auf unsere weitere Vorgehensweise in Bangladesch."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, επιτρέψτε μου να πω καταρχήν ότι θεωρώ ιδιαίτερο προνόμιο τη συζήτηση των θεμάτων αυτών βάσει της έκθεσής σας. Κατά τη γνώμη μου πρόκειται για ένα είδος ειδυλλιακής πολιτικής συναίνεσης. Συμφωνούμε με την έκθεσή σας και τη χαιρετίζουμε, γεγονός που δεν είναι απλώς καλό, είναι πραγματικά πολύτιμο για το Μπανγκλαντές και άλλους εταίρους. Είναι σημαντικό εμείς στην Ευρώπη να συμφωνούμε πλήρως όσον αφορά τον τρόπο συνεργασίας με τους εταίρους μας. Εάν συζητούσαμε χωρίς συγκεκριμένο σκοπό και στόχο, δεν θα ήμασταν καλός εταίρος, επομένως είναι πολύ σημαντικό το γεγονός ότι συμφωνούμε.
Ένα χρόνο πριν επέλεξα σκόπιμα το Μπανγκλαντές ως τον πρώτο προορισμό μου στο πλαίσιο μιας συνήθους διμερούς τεχνικής επίσκεψης. Πήγαμε εκεί ύστερα από τη Διάσκεψη των Ηνωμένων Εθνών για το Εμπόριο και την Ανάπτυξη (UNCTAD) στη Μπανγκόκ. Ήθελα να επισκεφθώ μια λιγότερο ανεπτυγμένη χώρα που δεν ανήκει στις χώρες ΑΚΕ για να ξεκινήσω σωστά. Ήθελα ακόμη να αρχίσω ως Επίτροπος τεχνικές επισκέψεις σε μια χώρα που γνώριζα ήδη καλά ώστε να είμαι σε θέση να αξιολογήσω καλύτερα τον τρόπο εργασίας της Επιτροπής. Εάν πήγαινα σε μια χώρα που δεν γνώριζα, θα είχα πολλές νέες εντυπώσεις, γεγονός που θα με αποσπούσε από το έργο μου. Το Μπανγκλαντές όμως το ήξερα καλά και είμαι στην ευχάριστη θέση να δηλώσω ότι όσα είδα επί τόπου απετέλεσαν ευχάριστη έκπληξη για εμένα. Πλησιάσαμε τις φτωχές γυναίκες και παραμείναμε σε χωριά περισσότερο από ό,τι περίμενα και εργαζόμασταν μέσω ΜΚΟ του Μπανγκλαντές σε μεγαλύτερο βαθμό από ό,τι περίμενα. Πρόκειται για καλή αρχή και είναι ένας από τους λόγους για τους οποίους υπάρχει ομόνοια μεταξύ του Κοινοβουλίου και της Επιτροπής σχετικά με το που βαδίζουμε.
Υπάρχουν σοβαρά προβλήματα που πρέπει να συζητηθούν με την κυβέρνηση του Μπανγκλαντές, και κυρίως η ανεπάρκειά της: λειτουργεί το ίδιο άσχημα με την Επιτροπή, επομένως οι δυο τους έχουν πολλά κοινά να συζητήσουν, το γνωρίζουμε όμως και το αποδεχόμαστε με κάθε ειλικρίνεια λέγοντας “τα συναφή με την αποτελεσματικότητά μας προβλήματα είναι υπαρκτά και γνωστά, παρακαλούμε όμως μην τα επιβαρύνετε όντας αργοί και ασαφείς κατά τη διαδικασία λήψης αποφάσεων”.
Για το λόγο αυτό ακριβώς είναι σημαντικότατη η νέα συμφωνία που προσπαθούμε να συνάψουμε επί του παρόντος, διότι στην ουσία προάγει περαιτέρω τη συνεργασία και αποσαφηνίζει τις προτεραιότητες. Θα επισκεφθούμε όλες τις χώρες του κόσμου και θα επιδιώξουμε το καλύτερο δυνατό όσον αφορά τη συνεργασία και τις προτεραιότητες. Επομένως όλα αυτά είναι ιδιαίτερα θετικά.
Σχετικά με τις ερωτήσεις που τέθηκαν σχετικά με τις εκλογές, στις 27 Ιανουαρίου θα στείλουμε στη χώρα αυτή την ομάδα αξιολόγησης της Επιτροπής και θα είμαστε έτοιμοι και πρόθυμοι να συμπεριλάβουμε σε αυτή εκπροσώπους τους Κοινοβουλίου με την ιδιότητα του παρατηρητή. Εάν αποφασιστεί τελικά η συμμετοχή τους, πιστεύουμε ότι θα είναι πολύ χρήσιμο. Το Μπανγκλαντές έχει σημειώσει σημαντικές επιτυχίες τα τελευταία χρόνια: σε περιφερειακό επίπεδο, έχει αρμονικότερη συνεργασία με τους γείτονές του και αναζητά λύσεις σε χρόνια προβλήματα. Όσο για τις φυλές του Chittagong hill, πιστεύουμε ότι το θέμα προχωρεί πολύ αργά. Το διαπίστωσα όταν πήγα στην περιοχή τον περασμένο Φεβρουάριο. Ωστόσο, τα προβλήματα που αφορούν την ιδιοκτησία της γης και άλλα ζητήματα είναι πολύ δύσκολο να επιλυθούν σε οποιαδήποτε χώρα. Αυτό που προέχει είναι η πρόθεση και πιστεύω ότι καταβάλλουν ουσιαστικές προσπάθειες.
Το θέμα που θίγει ο κ. Van den Bos σχετικά με το συντονισμό των χρηματοδοτών και των πολλών ΜΚΟ στο Μπανγκλαντές είναι ενδιαφέρον και σημαντικό. Έχουν εφαρμοστεί στη χώρα αυτή πολλές καινοτόμες λύσεις. Οι μικροπιστώσεις είναι ένα μεγάλο επίτευγμα όχι μόνο μίας μεγάλης γνωστής οργάνωσης. Θα επανέλθω, όμως, αναφορικά με την ανάπτυξη του Μπανγκλαντές, στο ρόλο των γυναικών. Πρόκειται για αξιοσημείωτο φαινόμενο. Η ικανότητά τους να αλλάζουν τη ζωή και την κατάσταση των οικογενειών είναι καταπληκτική, αλλά θα ήθελα να εστιάσω στην ουσία στις πολλές νέες γυναίκες και στις κοπέλες που εργάζονται στην κλωστοϋφαντουργία που κατά παράξενο τρόπο αντιπροσωπεύει τον χαώδη εκσυγχρονισμό. Η εναλλακτική λύση - η ανεργία - είναι προβληματική, προβληματικές είναι, όμως, και οι εργασίες που υπάρχουν. Ο φιλελεύθερος τρόπος ζωής μας, η πρόσβασή τους στην αγορά μας, είναι μια από τις ελπίδες των γυναικών αυτών και του Μπανγκλαντές. Πιστεύω, επομένως, ότι είμαστε στο σωστό δρόμο και εκτιμώ πολύ την υποστήριξη σας και τη συμφωνία μας ως προς τις δραστηριότητες που θα αναπτύξουμε στο Μπανγκλαντές."@el8
"(EN) Señor Presidente, permítanme decir, antes de nada, que es para mí un privilegio debatir estas cuestiones, como lo estamos haciendo, a partir de su informe. Para mí representa una especie de consenso político idílico. Estamos de acuerdo con su informe y lo acogemos de modo muy favorable y esto no es sólo agradable, es también realmente valioso para Bangladesh y para otros socios. Es muy útil que nosotros en Europa estemos tan profundamente de acuerdo acerca de cómo trabajar con nuestros socios. Si estuviéramos discutiendo desordenadamente, sin ningún rumbo, ellos no tendrían un buen socio; por tanto, es de verdad importante que estemos de acuerdo.
Hace un año yo elegí deliberadamente Bangladesh como mi primer destino de un viaje normal de trabajo bilateral. Fuimos allí tras la conferencia de la UNCTAD en Bangkok. Yo quería ir a un país menos desarrollado que no perteneciera a ACP para comenzar en el lugar adecuado. Yo también quería empezar mis viajes de trabajo como Comisario en un país que conociera bien para poder valorar mejor cómo funciona la Comisión. Si iba a un país que no conocía, habría demasiadas impresiones distorsionantes, pero éste lo conocía bastante bien y me complace decir que lo que vi en el terreno me sorprendió gratamente. Estábamos más cerca de las mujeres pobres, estábamos más dentro de los pueblos de lo que yo esperaba y trabajábamos más con las ONG de Bangladesh de lo que yo esperaba. Ésta es una buena base y también una de las razones por las que el Parlamento y la Comisión están de acuerdo en el camino que ha de seguirse ahora.
Hay grandes problemas que tratar con el gobierno de Bangladesh, sobre todo su ineficacia: obtiene unos resultados tan malos como los de la Comisión, por eso los dos tienen mucho de que hablar, pero lo sabemos y somos claros al respecto diciendo: "nuestros problemas de resultados son claros y bien conocidos, pero, por favor, no los agraven siendo también lentos y poco claros en su proceso de toma de decisiones".
Por este motivo es tan importante este nuevo acuerdo, porque, de hecho, supone un paso adelante en la cooperación y clarifica las prioridades. Iremos por el mundo de un país a otro y elevaremos lo que estamos haciendo hasta niveles normales en cuanto a la base de la cooperación y las prioridades. Así que todo esto es muy bueno.
En cuanto a las preguntas que se han planteado en relación con las elecciones, el 27 de enero vamos a enviar allí al equipo de evaluación de la Comisión y estaremos preparados, deseosos y dispuestos a incluir a representantes del Parlamento en calidad de observadores. Si esto es lo que decidimos hacer al final, creemos que será muy útil. Bangladesh ha hecho bastante cosas valiosas en los últimos años: a escala regional, ponerse más de acuerdo con sus vecinos y buscar soluciones a problemas muy antiguos. En cuanto a las tribus de las montañas de Chittagong, nosotros creemos que la cuestión se está moviendo demasiado despacio. Esto lo dejé claro cuando estuve allí en febrero del año pasado. Por otro lado, los problemas relativos a la propiedad de la tierra y otros son muy difíciles de resolver en cualquier país. La actitud es importante y creo que están intentando hacer algo positivo.
Lo que ha mencionado el Sr. Van den Bos sobre la coordinación de los donantes y de las muchas ONGs presentes en Bangladesh es interesante e importante. Se han producido aquí muchas innovaciones. Los micro-créditos son un gran logro y no ha sido sólo una organización muy famosa la que ha tenido éxito. Pero yo volvería, cuando hablamos del desarrollo en Bangladesh, al papel de las mujeres. Ha sido muy destacable. Su capacidad para cambiar la vida y la situación de las familias es extraordinaria, pero, de hecho, yo señalaría a las muchas mujeres jóvenes y muchachas en las fábricas textiles que de un modo extraño representan la forma caótica de modernización. La alternativa - no tener puestos de trabajo - es muy problemática, pero los tipos de trabajos que tienen son también muy problemáticos. Al final, nuestra liberalización, el que tengan acceso a nuestro mercado, es parte de la esperanza de estas mujeres de Bangladesh, por lo que creo que vamos por el camino correcto y agradezco mucho el apoyo y el acuerdo con que contamos sobre qué hacer en Bangladesh."@es12
"Arvoisa puhemies, haluan ensiksi sanoa, että minulle on kunnia keskustella näistä asioista, kuten nyt mietintönne pohjalta teemme. Mietintö edustaa minusta ihanteellista poliittista yhteisymmärrystä. Kannatamme mietintöänne, ja suhtaudumme siihen hyvin myönteisesti, eikä se ole ainoastaan mukavaa, vaan se on todella arvokasta Bangladeshille ja muille yhteistyökumppaneille. On hyvin tarpeellista, että me Euroopassa olemme yksimielisiä siitä, kuinka meidän pitää työskennellä yhteistyökumppaneittemme kanssa. Jos keskustelisimme päämäärättömästi, emme olisi hyvä yhteistyökumppani, joten on erittäin tärkeää, että olemme yhtä mieltä.
Valitsin tarkoituksellisesti vuosi sitten Bangladeshin tavanomaisen kahdenvälisen tutustumismatkakiertueeni ensimmäiseksi kohteeksi. Menimme sinne Bangkokissa pidetyn YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin jälkeen. Halusin aloittaa AKT-maihin kuulumattomasta vähiten kehittyneestä maasta. Halusin myös aloittaa tutustumismatkoja tekevänä komission jäsenenä maasta, jonka tunsin ennestään, jotta voisin arvioida mahdollisimman hyvin komission työtä. Jos olisin mennyt maahan, jota en olisi tuntenut, vaikutelmat olisivat voineet olla liian häiritseviä, mutta tämän maan tunsin oikein hyvin, ja voin ilokseni todeta, että yllätyin myönteisesti siitä, mitä näin paikan päällä. Tutustuimme paremmin köyhiin naisiin, menimme kaukaisempiin kyliin ja teimme enemmän yhteistyötä bangladeshilaisten kansalaisjärjestöjen kanssa kuin olin odottanut. Tämä on hyvä perusta ja myös yksi syy sille, miksi parlamentti ja komissio ovat yksimielisiä toiminnan suunnasta.
Bangladeshin hallituksen kanssa täytyy keskustella vakavista ongelmista, muun muassa sen tehottomuudesta: sen toiminta on yhtä huonoa kuin komission, joten näillä kahdella on paljon yhteisiä puheenaiheita, mutta olemme tietoisia tästä, ja sanomme hyvin selkeästi: "Tuen jakamiseen liittyvät ongelmamme ovat ilmeisiä ja tunnettuja, mutta älkää pahentako niitä olemalla hitaita ja epäselviä omassa päätöksentekoprosessissanne."
Siksi uusi sopimus, josta nyt päätämme, on niin tärkeä, sillä se oikeastaan vie yhteistyön askeleen pidemmälle ja selkeyttää prioriteetit. Käymme eri maissa ympäri maailmaa, ja saatamme toimintamme yhteistyön ja prioriteettien perustan osalta oikealle tasolle. Tämä kaikki on siis hienoa.
Mitä tulee täällä esitettyihin vaaleja koskeviin kysymyksiin, lähetämme 27. tammikuuta komission arviointiryhmän paikan päälle ja olemme valmiita, halukkaita ja innokkaita ottamaan ryhmään parlamentin edustajia tarkkailijoiksi. Jos näin päätetään tehdä, uskomme, että se olisi erittäin hyödyllistä. Bangladesh on tehnyt paljon merkittäviä asioita viime vuosina: alueellisella tasolla se on ollut paremmassa sovussa naapureidensa kanssa ja pyrkinyt löytämään ratkaisuja hyvin vanhoihin ongelmiin. Chittagong Hillin heimojen suhteen olemme sitä mieltä, että asiat etenevät liian hitaasti. Tein tämän selväksi heille, kun vierailin siellä viime vuoden helmikuussa. Maanomistusoikeuksiin ja muihin vastaaviin liittyvät ongelmat taas ovat hankalia kaikissa maissa. Asenne on tärkeä, ja uskon, että siellä pyritään löytämään ratkaisuja.
Se, mitä jäsen Van den Bos mainitsi avunantajien toiminnan koordinoimisesta ja Bangladeshissa toimivista useista kansalaisjärjestöistä, on mielenkiintoista ja tärkeää. Siellä on tehty paljon uudistuksia. Mikroluottojen myöntäminen on suuri saavutus, eikä ole kyse siitä, että ainoastaan yksi erittäin kuuluisa järjestö olisi saavuttanut menestystä. Puhun vielä naisten asemasta, kun nyt keskustelemme kehityksestä. Tämä on uskomatonta. Heidän kykynsä muuttaa perheiden elämiä ja tilanteita on ihmeellinen, mutta haluaisin kuitenkin puhua niistä tekstiilitehtaissa työskentelevistä lukuisista nuorista naisista ja tytöistä, jotka kuvastavat kummallisella tavalla modernisoinnin kaoottisuutta. Heidän vaihtoehtonsa – olla työskentelemättä – on ongelmallinen, mutta työt, joita he tekevät, ovat myös erittäin ongelmallisia. Loppujen lopuksi liberalisointi, markkinoittemme avaaminen heille, on näiden naisten ja Bangladeshin toivo, ja siksi uskon, että olemme oikeilla jäljillä, ja arvostan suuresti tukeanne ja yhteisymmärrystämme siitä, mitä Bangladeshissa täytyy tehdä."@fi5
".
Monsieur le Président, permettez-moi tout d'abord de dire que c'est pour moi un privilège de discuter de ces questions tel que nous le faisons ici sur la base de votre rapport, qui représente à mes yeux une espèce de consensus politique idyllique. Votre rapport remporte notre adhésion et nous réjouit grandement, ce qui n'est pas seulement agréable, mais également très appréciable pour le Bangladesh et les autres partenaires. Il est très utile pour l'Europe d'être profondément d'accord sur la manière de travailler avec nos partenaires. Si nous discutions sans aucun but, sans aucune orientation, nous ne serions pas un bon partenaire. Il est donc important que nous soyons d'accord.
Voici un an, j'ai délibérément choisi le Bangladesh comme ma première destination dans le cadre d'un voyage d'étude bilatéral normal. En fait, nous nous y sommes rendus après la conférence de la CNUCED à Bangkok. Pour commencer au bon endroit, je voulais aller dans un PED non membre de l'ACP. En tant que commissaire prenant part à des voyages d'étude, je voulais commencer par me rendre dans un pays que je connaissais bien afin d'être mieux à même d'évaluer la manière dont travaille la Commission. Si j'étais allé dans un pays que je ne connaissais pas, j'aurais eu trop d'impressions "troublantes", mais pour ce qui est de ce pays, je le connaissais relativement bien, et je suis heureux de pouvoir dire que j'ai été agréablement surpris par ce que j'ai vu sur le terrain. Nous étions plus près des femmes pauvres, nous étions enfoncés plus loin dans les villages que je ne l'avais imaginé et nous travaillions davantage par le biais d'ONG bangladaises que je ne l'avais imaginé. C'est là une bonne base et également l'une des raisons pour lesquelles le Parlement et la Commission sont en harmonie quant à la direction que nous prenons à présent.
Il y a de sérieux problèmes à aborder avec le gouvernement du Bangladesh, notamment son inefficacité : il travaille aussi mal que la Commission, nous avons donc de nombreuses choses à nous dire, mais nous le savons et nous disons clairement que nos problèmes de fourniture d'aide sont évidents et bien connus et que le gouvernement ne doit pas les aggraver en faisant preuve de lenteur et d'opacité dans son processus de prise de décision.
Voilà pourquoi le nouvel accord que nous discutons à présent est si important : il fait progresser un peu plus la coopération et clarifie les priorités. Nous irons d'un pays à l'autre dans le monde et alignerons ce que nous faisons sur des normes normales en ce qui concerne la base de la coopération et les priorités. Tout ceci est donc très bien.
Quant aux questions qui ont été soulevées concernant les élections, sachez que nous envoyons au Bangladesh, le 27 janvier, une équipe d'évaluation de la Commission et que nous sommes prêts et désireux d'y inclure des représentants du Parlement en qualité d'observateurs. Si c'est finalement ce que nous décidons de faire, nous pensons que cela pourrait être très utile. Ces dernières années, le Bangladesh a accompli un certain nombre de bonnes choses, en concluant davantage d'accords avec ses voisins et en abordant des solutions à de très vieux problèmes. Pour ce qui est des tribus des collines de Chittagong, nous pensons que la situation dans cette région évolue trop lentement. J'ai clarifié ce point lorsque j'étais sur place au mois de février de l'année passée. D'un autre côté, les problèmes touchant à la propriété foncière et d'autres choses sont très difficiles à résoudre dans n'importe quel pays. L'attitude est importante en la matière, et je crois qu'ils essaient de faire quelque chose de sensé.
Ce qu'a dit M. Van den Bos à propos de la coordination des donateurs et les nombreuses ONG au Bangladesh est intéressant et important. De nombreuses innovations y sont intervenues. Le micro-crédit constitue une grande réalisation et ce n'est pas seulement une très grande organisation qui a réussi. Mais je reviendrai, lorsque nous parlerons du développement au Bangladesh, sur le rôle des femmes, qui est tout à fait remarquable. Leur capacité à changer la vie et la situation des familles est extraordinaire, mais je voudrais en fait attirer l'attention sur les nombreuses jeunes femmes et jeunes filles dans les usines de textile qui, curieusement, représentent le côté chaotique de la modernisation. L'alternative - pas d'emploi - est tout à fait problématique, mais le type d'emploi qu'elles exercent est lui aussi très problématique. Au bout du compte, notre libéralisation, l'accès pour elles à notre marché, font partie de leurs espoirs et des espoirs du Bangladesh. Je pense donc que nous sommes sur la bonne voie et j'apprécie fortement le soutien et le consensus qui se dégagent ici quant à ce qu'il convient de faire au Bangladesh."@fr6
"Signor Presidente, mi si consenta innanzi tutto di sottolineare che è per me un privilegio poter discutere di queste problematiche – come stiamo facendo oggi - sulla scorta della relazione del Parlamento. Ai miei occhi questa è una situazione di consenso politico idilliaco. La Commissione concorda con la relazione presentata, che appoggia caldamente. Questo è un dato che ci fa piacere, ma non solo: è anche un elemento prezioso per il Bangladesh e gli altri
. È importante che in Europa esista un accordo profondo sulle modalità di cooperazione con i nostri
. Se i nostri dibattiti fossero fine a se stessi, privi di qualsiasi orientamento, questi paesi non troverebbero in noi una valida controparte. È dunque importante addivenire a un accordo.
Un anno fa ho scelto deliberatamente il Bangladesh come mia prima destinazione di incontri bilaterali
. La nostra visita è avvenuta dopo la conferenza UNCTAD di Bangkok. Volevo recarmi in un paese non ACP fra i meno sviluppati per poter iniziare nel modo giusto. Volevo inoltre iniziare la mia attività di Commissario con una visita
in un paese che conoscevo bene, per poter meglio valutare l’operato della Commissione. Se mi fossi recato in un paese a me poco familiare, avrei ricevuto troppe impressioni fuorvianti. Conoscevo piuttosto bene, invece, il Bangladesh e sono lieto di dire che quanto ho visto mi ha piacevolmente sorpreso. Più di quanto non mi aspettassi, la nostra presenza era particolarmente vicina alle donne che vivono in povertà e arrivava in ogni villaggio. La nostra attività si svolgeva tramite le ONG del Bangladesh più di quanto non mi aspettassi. I presupposti sono dunque buoni ed è questo anche uno dei motivi per i quali il Parlamento e la Commissione sono in pieno accordo circa gli orientamenti futuri.
Ci sono gravi problemi che vanno affrontati con il governo del Bangladesh, in particolare l’inefficienza delle sue strutture. Le prestazioni di questo governo sono inadeguate tanto quanto quelle della Commissione. Le due parti avranno quindi molto da discutere. Noi, tuttavia, siamo ben consapevoli delle carenze e teniamo pertanto a ribadire con chiarezza che i nostri problemi di prestazione sono ben noti, ma che non devono essere ulteriormente aggravati dalla lentezza e dalla vaghezza del processo decisionale della controparte.
Ecco perché il nuovo accordo, oggetto della nostra decisione, è tanto importante. Tale accordo, infatti, rafforza la cooperazione e chiarisce le priorità. Le nostre attività si sposteranno da un paese all’altro in tutto il mondo e risponderanno a criteri normali in materia di cooperazione e priorità. Si tratta, pertanto, di un passo importante.
Per quanto concerne i quesiti posti sulle elezioni, posso rispondere che il 27 gennaio la Commissione invierà una squadra di valutazione nella regione e che saremo lieti, disposti e pronti a includere rappresentanti del Parlamento in qualità di osservatori. Credo che, se sarà adottata una decisione in tal senso, si rivelerà molto utile. Negli ultimi anni il Bangladesh ha compiuto molti passi significativi: a livello regionale ha migliorato i rapporti con i paesi vicini e sta cercando soluzioni a problemi di lunga data. Per ciò che riguarda le tribù di Chittagong Hills, riteniamo che i progressi siano troppo lenti. Questo è un punto che ho sottolineato durante la mia visita in Bangladesh nel febbraio dello scorso anno. D’altro canto, le questioni inerenti alla proprietà terriera e altri aspetti sono estremamente difficili da risolvere in qualsiasi paese. Ciò che conta è l’intenzione e credo che nel paese si stia veramente cercando di intervenire in modo sensato.
Le osservazioni dell’onorevole Van den Bos circa il coordinamento dei donatori e delle numerose ONG in Bangladesh sono interessanti e importanti. Sono intervenuti molti cambiamenti in questo ambito. Il microcredito è una grande conquista e il successo non è dovuto solo a una famosissima organizzazione. Ritornerò, tuttavia, sul ruolo delle donne quando parleremo di sviluppo in Bangladesh. Le donne svolgono un ruolo importantissimo. La loro capacità di cambiare la vita e le condizioni delle loro famiglie è straordinaria, ma vorrei ricordare le numerose ragazze e giovani donne che lavorano nelle fabbriche tessili e che rappresentano, in modo curioso, il cammino caotico della modernizzazione. L’alternativa – la disoccupazione – è piuttosto problematica, ma lo è anche il tipo di lavoro che svolgono. In ultima analisi, la liberalizzazione, l’accesso per il Bangladesh al nostro mercato, fa parte delle speranze di queste donne e del loro paese. Penso, pertanto, che sia stato imboccato il giusto cammino e apprezzo moltissimo il sostegno e il consenso che si è creato a proposito di quanto va fatto in Bangladesh."@it9
". – Mr President, let me first of all say that I feel it is a privilege to discuss these matters, as we are doing here on the basis of your report. For me it represents a sort of idyllic political consensus. We agree on your report and we welcome it very much and this is not just nice, it is also really valuable for Bangladesh and other partners. It is very useful that we in Europe should profoundly agree on how to work with our partners. If we were discussing aimlessly without any sort of direction, they would not have a good partner, so it is really important that we agree.
A year ago I deliberately chose Bangladesh as my first destination on a normal bilateral field trip. We went there after the UNCTAD conference in Bangkok. I wanted to go to a non-ACP LDC country to start in the right place. I also wanted to start in a country as Commissioner doing field trips, a country that I knew well already in order to better be able to assess how the Commission works. If I went to a country I did not know, there would be too many disturbing impressions, but this one I knew quite well and I am happy to say that I was positively surprised by what I saw in the field. We were closer to the poor women, we were further out in the villages than I had expected and we worked more through Bangladeshi NGOs than I had expected. This is a good basis and also one of the reasons why Parliament and Commission are in harmony about where we go now.
There are big problems to discuss with the Government of Bangladesh, notably its inefficiency: it performs as badly as the Commission, so the two of them have a lot to talk about, but we know that and we are clear about it saying "our delivery problems are clear and well-known, but please do not add to them by also being slow and unclear in your decision-taking process".
This is why the new agreement that we are now deciding on is so important, because it, in fact, brings cooperation one step further forward and clarifies priorities. We will go from one country to another across the world and bring what we are doing up to normal standards concerning the basis of cooperation and priorities. So this is all very good
As to the questions that have been put concerning the elections, on 27 January we are sending the assessment team from the Commission over there and we will be ready, willing and eager to include representatives of Parliament in an observation capacity. If this is what we finally decide to do, we think it may be very useful. Bangladesh has done quite a number of valuable things in recent years: regionally, agreeing more with her neighbours and approaching solutions to very old problems. As to the Chittagong Hill tribes, we take the view that the issue there is moving too slowly. I clarified this when I was there in February last year. On the other hand, problems relating to land-ownership and other things are very difficult to solve in any country. The attitude is important and I believe they are trying to do something meaningful.
What Mr van den Bos has mentioned concerning donor coordination and the many NGOs in Bangladesh is interesting and important. Many innovations have taken place there. Microcredit is a great achievement and it is not only one very famous organisation that has been successful. But I would come back, when we talk about development in Bangladesh, to the role of women. This is quite remarkable. Their ability to change the life and the situation of families is extraordinary, but I would, in fact, point to the many young women and girls in the textile factories who in a strange way represent the chaotic way of modernisation. The alternative – not having jobs – is quite problematical, but the kinds of jobs they have are also very problematical. At the end of the day our liberalisation, the access for them to our market, is part of the hope of these women and of Bangladesh, so I think we are on the right track and I very much appreciate the support and the agreement that we have on what to do in Bangladesh."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ik wil allereerst opmerken dat ik het als een voorrecht beschouw om deze zaken hier op basis van uw verslag met u te mogen bespreken. Ik ervaar dit als een soort idyllische politieke consensus. Wij stemmen met uw verslag in en wij juichen het van harte toe. Dit is niet alleen een kwestie van aardig willen zijn, maar het is voor Bangladesh en andere partners ook werkelijk waardevol. Het is heel nuttig dat wij het hier in Europa ten diepste eens zijn over de manier waarop wij met onze partners moeten samenwerken. Als wij doelloos zouden zitten te discussiëren, zonder dat dit ergens toe zou leiden, zouden wij voor hen geen goede partner zijn. Daarom is het van groot belang dat wij het met elkaar eens zijn.
Een jaar geleden koos ik met opzet voor Bangladesh als mijn eerste bestemming voor een gewoon bilateraal werkbezoek. Wij zijn daar geweest na de UNCTAD-conferentie in Bangkok. Ik wilde naar een ontwikkelingsland dat niet tot de ACS-landen behoorde. Dat was mijns inziens de juiste plek om te beginnen. Ook wilde ik als commissaris eerst een werkbezoek afleggen in een land dat ik al goed kende, omdat ik dan beter kon beoordelen hoe de Commissie werkt. Als ik naar een land zou gaan dat ik niet kende, zou dat te veel verstorende indrukken opleveren. Dit land kende ik echter vrij goed en ik kan tot mijn genoegen zeggen dat ik bepaald verrast was door wat ik in het veld zag. Wij stonden dichter bij de arme vrouwen, we kwamen in verder afgelegen dorpen en we werkten meer via Bengalese NGO’s dan ik had verwacht. Dit is een goede basis. Het is ook één van de redenen voor de huidige eensgezindheid van het Parlement en de Commissie over onze werkwijze.
Er zijn grote problemen die wij met de regering van Bangladesh moeten bespreken. Met name haar gebrek aan efficiëntie is een punt van zorg. Haar ondoelmatigheid evenaart die van de Commissie, zodat wij samen veel te bespreken hebben. Wij zijn ons daar echter goed van bewust en wij doen er ook niet geheimzinnig over. Wij zeggen: “Het is duidelijk en alom bekend dat wij problemen hebben bij het verwezenlijken van onze doelstellingen, maar vergroot u die problemen alstublieft niet nog eens door traagheid en onduidelijkheid in uw eigen besluitvormingsproces.”
Daarom is dit nieuwe akkoord waarover wij nu een besluit nemen ook zo belangrijk. Het brengt immers de samenwerking werkelijk een stap vooruit en verduidelijkt de prioriteiten. Wij zullen ervoor zorgen dat op den duur in alle landen in de hele wereld onze activiteiten zullen voldoen aan de normale basisnormen die aan samenwerking en prioriteiten mogen worden gesteld. Dit is dus allemaal heel positief.
Met betrekking tot de vragen die zijn gesteld over de verkiezingen kan ik u zeggen dat wij op 27 januari een onderzoeksteam van de Commissie naar Bangladesh zullen sturen. Wat ons betreft kan ook zeker een aantal afgevaardigden van dit Parlement als waarnemers aan dit team deelnemen. Wij zouden dit zelfs toejuichen. Als wij uiteindelijk hiertoe zouden besluiten, kan dat ons inziens heel nuttig zijn. Bangladesh heeft in de afgelopen jaren al heel wat waardevolle dingen gedaan. Zo heeft het op regionaal niveau meer overeenstemming bereikt met zijn buurlanden en naar oplossingen gezocht voor al zeer lang bestaande problemen. Wat de bevolking in het gebied van de Chittagong Hills betreft, zijn wij van mening dat de oplossing van deze kwestie te langzaam gaat. Ik heb dat tijdens mijn bezoek aan Bangladesh in februari vorig jaar ook toegelicht. Aan de andere kant is het ook zo dat problemen met betrekking tot grondbezit en sommige andere zaken niet alleen daar, maar overal bijzonder moeilijk op te lossen zijn. De intentie is belangrijk en ik ben ervan overtuigd dat men daar werkelijk probeert iets zinnigs te doen.
Wat de heer Van den Bos zei over de afstemming van het beleid van de verschillende donoren en de vele NGO’s in Bangladesh, is interessant en belangrijk. Er zijn daar al veel vernieuwingen doorgevoerd. De microkredieten zijn een enorm succes. Het aardige daarbij is dat het niet gaat om één beroemde organisatie die succes heeft gehad. Als we het echter over ontwikkelingen in Bangladesh hebben, moet ik nog eens terugkomen op de rol van de vrouw. Deze is heel opmerkelijk. Haar vermogen om het leven en de situatie van haar gezin te veranderen is heel bijzonder, maar ik wil ook wijzen op de vele jonge vrouwen en meisjes in de textielfabrieken, die op een vreemde manier model staan voor het chaotische karakter van de modernisering. Het alternatief – geen banen – is tamelijk problematisch, maar het type banen dat zij hebben is ook zeer problematisch. Uiteindelijk is onze liberalisering, het feit dat zij toegang krijgen tot onze markt, reden tot hoop voor deze vrouwen en voor Bangladesh. Ik denk daarom dat wij op de goede weg zijn. Ik ben bijzonder blij met uw steun en met de overeenstemming die bestaat over wat ons in Bangladesh te doen staat."@nl2
"Senhor Presidente, permita-me que em primeiro lugar refira que, pessoalmente, considero um privilégio discutir estas matérias, como o fazemos neste momento com base no vosso relatório. Para mim, representa uma espécie de consenso político idílico. Estamos de acordo com o relatório em apreço, saudamo-lo calorosamente, e isto não se limita apenas a palavras bonitas, pois representa igualmente algo que é na realidade valioso para o Bangladesh e outros parceiros. O facto de nós, na Europa, estarmos intrinsecamente de acordo quanto à forma de trabalhar com os nossos parceiros, reveste-se da maior utilidade. Se a nossa discussão fosse destituída de objectivo, sem qualquer espécie de direcção, os países em questão não teriam um bom parceiro, pelo que é importante que cheguemos a um consenso.
Há um ano atrás, escolhi deliberadamente o Bangladesh para a minha primeira paragem numa viagem técnica normal, no âmbito da bilateralidade. Deslocámo-nos lá após a Conferência da CNUCED em Bangkok. Para começar, pretendia ir a um país que não fosse um PMD (países menos desenvolvidos) dos ACP. Uma vez na qualidade de Comissário incumbido de uma viagem técnica, gostaria também de começar por um país que já conhecesse bem a fim de poder avaliar melhor o método de traballho da Comissão. Se eu fosse a um país que não conhecesse, seria afectado por demasiadas impressões inquietantes; este, conhecia-o particularmente bem, e regozijo-me por poder afirmar que fui surpreendido pela positiva com o que observei no terreno. Estivemos mais próximos das mulheres pobres, excedemos as minhas expectativas no que se refere ao nosso trabalho nas aldeias e também no que se refere ao nosso trabalho através das ONG bengali. Estes elementos consituem uma boa base e também uma das razões por que existe consenso entre o Parlamento e a Comissão quanto à direcção a tomar neste momento.
Há grandes problemas para discutir com o Governo do Bangladesh, nomeadamente a sua ineficácia: é tão pouco eficiente como a Comissão, portanto os dois têm muito para conversar, mas sabemos e estamos claramente cientes disso quando dizemos, “os nossos problemas ao nível da concessão de ajuda são óbvios e bem conhecidos, mas por favor não os aumentem com a lentidão e obscuridade no vosso processo de tomada de decisões”.
Esta a razão por que o novo acordo, objecto agora de decisão, é tão importante, pois efectivamente contribui para avançar mais um passo no plano da cooperação assim como clarifica as prioridades. Iremos de país em país, pelo mundo, e avançaremos até padrões normais no que se refere à base de cooperação e prioridades. Por conseguinte, tudo isto é muito positivo.
Quanto às questões que foram apresentadas sobre as eleições, a 27 de Janeiro, estamos em vias de enviar a equipa de avaliação da Comissão a este país e estaremos prontos, desejosos e ansiosos por incluir representantes do Parlamento na posição de observadores. Se for essa a nossa decisão final, pensamos que poderá ser de grande utilidade. O Bangladesh realizou um considerável número de conquistas nos recentes anos: a nível regional, conseguiu um maior consenso com os seus vizinhos e abordou soluções para problemas já muito antigos. Quanto às tribos de Chittagong hill, consideramos que a questão está a avançar muito lentamente. Clarifiquei este assunto quando lá estive em Fevereiro do ano passado. Por outro lado, os problemas relacionados com a posse das terras e outros são de difícil solução em qualquer país. A atitude que se assume é importante e estou convicto de que este país está a tentar fazer algo de positivo.
As palavras do senhor deputado Van den Bos sobre a coordenação de dadores e as várias ONG existentes no Bangladesh são interessantes e dignas de nota. Muitas inovações já ocorreram. Os micro-créditos representam uma grande vitória, e não é apenas uma organização muito famosa que tem tido sucesso. Mas, quando se fala de desenvolvimento no Bangladesh, voltaria ao papel da mulher. Este é de facto notável. A sua capacidade para mudar a vida e a situação das famílias é extraordinária, mas salientaria de facto as numerosas jovens mulheres e raparigas que trabalham em fábricas de têxteis e que estranhamente representam o caminho caótico da modernização. A alternativa – não ter emprego – é bastante problemática, contudo o tipo de empregos a que têm acesso é igualmente muito problemático. Ao fim ao cabo, a nossa liberalização, o acesso destas populações ao nosso mercado, faz parte da esperança destas mulheres e do Bangladesh, por conseguinte, julgo que estamos no caminho certo e aprecio enormemente o apoio e o acordo que temos sobre a actuação a ter no Bangladesh."@pt11
"Herr talman! Låt mig först av allt säga att jag ser det som ett privilegium att diskutera dessa frågor, såsom vi gör här på grundval av ert betänkande. Det motsvarar för mig ett slags idylliskt politiskt samförstånd. Vi instämmer i ert betänkande och välkomnar det varmt, och detta är inte bara trevligt, det är också mycket värdefullt för Bangladesh och andra partner. Det är viktigt att vi i Europa verkligen kommer överens om hur vi skall arbeta med våra partner. Om vi diskuterade planlöst utan någon som helst riktning, skulle de inte ha en bra partner, så det är verkligen viktigt att vi kommer överens.
För ett år sedan valde jag medvetet Bangladesh som mitt första resmål på en vanlig bilateral fältresa. Vi reste dit efter FN:s konferens om miljö och utveckling i Bangkok. Jag ville besöka ett av de minst utvecklade länderna som inte tillhörde AVS, för att börja på rätt plats. Som kommissionär på fältresa ville jag också starta i ett land som jag redan kände väl till, för att bättre kunna bedöma hur kommissionen fungerar. Om jag reste till ett land som jag inte kände till, skulle det finnas alltför många nya intryck, men det här landet kände jag ganska väl till, och det gläder mig att kunna säga att jag blev positivt överraskad av vad jag såg på fältet. Vi var närmare de fattiga kvinnorna, vi var längre ut i byarna än vad jag hade väntat mig, och vi arbetade mer genom bangladeshiska icke-statliga organisationer än vad jag hade väntat mig. Det här är en bra grund och också en av anledningarna till att parlamentet och kommissionen är ense om vart vi går nu.
Det finns stora problem att diskutera med Bangladesh regering, särskilt dess ineffektivitet: den utför sina uppgifter lika dåligt som kommissionen, så de två har mycket att tala om, men vi vet det och döljer det inte utan säger ”våra leveransproblem är uppenbara och välkända, men, snälla, förvärra inte situationen genom att också vara långsamma och otydliga i er beslutsprocess”.
Det är anledningen till att det nya avtal som vi nu beslutar om är så viktigt, eftersom det faktiskt för samarbetet ytterligare ett steg framåt och klargör prioriteringar. Vi kommer att gå från ett land till ett annat på andra sidan jordklotet och föra upp vårt arbete till en normal standard med avseende på grunden för samarbete och prioriteringar. Så allt detta är mycket bra.
Angående de frågor som har ställs om valen, sänder vi den 27 januari dit utvärderingsgruppen från kommissionen, och vi är beredda, villiga och angelägna om att inbegripa företrädare för parlamentet i en observatörsroll. Om detta är vad vi slutligen beslutar oss för att göra, tror vi att det kan bli till mycket stor nytta. Bangladesh har gjort ganska många bra saker under de senaste åren: regionalt har landet kommit bättre överens med sina grannar och närmat sig lösningar på mycket gamla problem. I fråga om bergsstammarna i Chittagong, anser vi att frågan går alltför långsamt framåt. Jag klargjorde detta när jag var där i februari förra året. Å andra sidan är problem som hör samman med bland annat jordägande mycket svåra att lösa i alla länder. Inställningen är viktig, och jag tror att de försöker åstadkomma någonting meningsfullt.
Det som van den Bos har tagit upp om givarsamordning och de många icke-statliga organisationerna i Bangladesh är intressant och viktigt. Många innovationer har ägt rum på dessa områden. Mikrokrediterna har varit mycket lyckosamma, och det är inte bara en mycket känd organisation som har varit framgångsrik. Men jag skulle vilja återgå, när vi talar om utveckling i Bangladesh, till kvinnornas roll. Det här är ganska anmärkningsvärt. Deras förmåga att förändra familjers liv och situation är enastående, men jag skulle faktiskt vilja peka på de många unga kvinnor och flickor i textilfabrikerna som på ett konstigt sätt är ett uttryck för den kaotiska moderniseringen. Alternativet – att inte ha arbete – är ganska problematiskt, men de slags arbeten som de har är också ganska problematiska. När allt kommer omkring är vår avreglering, deras tillträde till vår marknad en del av dessa kvinnors och Bangladesh hopp, så jag tror att vi är inne på rätt spår, och jag uppskattar verkligen stödet för och enigheten om vad vi skall göra i Bangladesh."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Commission"10,3
"Nielson,"10,3,12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples