Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-01-16-Speech-2-309"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-01-16"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Den fælles fiskeripolitik4
dcterms:Language	"de"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010116.12.2-309"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-01-16-Speech-2-3104
lpv:speaker	lp:Fischler4
lpv:spoken text	". – Herr Präsident, meine sehr geehrten Damen und Herren Abgeordneten! Im Namen der Kommission möchte ich zunächst einmal allen Berichterstattern, aber auch dem Ausschuss für Fischerei sowie den anderen beteiligten Ausschüssen für ihre umfangreiche Arbeit, die sie im Vorfeld dieser heutigen Aussprache geleistet haben, herzlich danken. Besonders danken möchte ich auch dem Vorsitzenden des Ausschusses für Fischerei, Herrn Varela, für die Koordinierung aller Arbeiten und für seinen interessanten Initiativbericht. Die Kommission stimmt daher den beiden Entschließungsanträgen in vielen Punkten zu. In der heiklen Frage der Sechs- oder Zwölfmeilenzone hat die Kommission jedoch den Eindruck, dass eine Mehrheit der Betroffenen für die Beibehaltung des Status Quo ist. In wenigen Wochen wird die Kommission das Grünbuch zusammen mit den Berichten nach Artikel 14 Absatz 2 der Verordnung 3760 veröffentlichen. Wir müssen die dann beginnende Diskussion nutzen, um uns über die Behebung der in den Berichten aufgezeigten Mängel und die dazu geeigneten Lösungen auseinander zu setzen, um dem Fischereisektor der Gemeinschaft wieder eine zukunftsfähige Basis zu geben. Die von den drei Berichterstattern übereinstimmend genannten Hauptziele dieses Reformprozesses sind ausweislich der Entschließungsanträge folgende: die Überkapazitäten abbauen und die Kohärenz mit umweltpolitischen Maßnahmen verbessern, um die Bestände zu erhalten und wiederherzustellen, die direkt Betroffenen stärker in die Entscheidungen einbinden und lokale oder dringende Probleme effizienter lösen, um die Einhaltung und die Durchsetzung der Regelungen zu sichern und das Fischereimanagement insgesamt zu verbessern, also alles, was unter das Stichwort fällt. Dann einen Fischereisektor schaffen, der nachhaltig wirtschaftet, aber auch wirtschaftlich lebensfähig und international konkurrenzfähig ist - dabei sollten wir aber auch gleichzeitig denen helfen, die sich nach einer anderen Arbeit umsehen müssen -, eine moderne Fischereiaußenpolitik in enger Abstimmung mit den anderen Gemeinschaftspolitiken entwickeln, um eine verantwortungsbewusste und rationelle Bewirtschaftung der Ressourcen zu erreichen, und vor allem die Mittelmeerdimension neu entwickeln. Damit komme ich zum Bericht über Guinea-Bissau von Herrn Cunha. Mit dem vorliegenden Beschluss gewährleisten wir die Tätigkeit der betroffenen Gemeinschaftsflotte und unterstützen gleichzeitig den lokalen Sektor. Es freut mich festzustellen, dass der Berichterstatter den Vorschlag unterstützt. Der jetzt freigegebene Betrag von 6,5 Mio Euro wird zweckgebunden eingesetzt für die Wiederherstellung der fischereibezogenen Einrichtungen, die stark unter den kriegerischen Auseinandersetzungen in Guinea-Bissau gelitten haben. Dadurch wird auch die Gemeinschaftsflotte die Möglichkeiten des Abkommens besser nutzen können. Im einzelnen wollen wir folgende Tätigkeiten unterstützen, nämlich: die Wiederherstellung von Infrastruktureinrichtungen, die Kontrolle und Überwachung der Flotte und die Neueinrichtung von Forschungsprogrammen. In dem Zusammenhang möchte ich auch einige Bemerkungen zur Konditionalität der Zahlungen machen: Eine erste Tranche in der Höhe von 50 % des Gesamtbetrags wird ausbezahlt, sobald die Regierung ein Aktionsprogramm vorgelegt hat. Die restliche Summe, also die zweite Hälfte, gelangt zur Auszahlung, nachdem Guinea-Bissau einen detaillierten Bericht über die Ausführung der einzelnen Tätigkeiten des Aktionsplans und über die Verwendung der dafür vorgesehenen Mittel vorgelegt hat. Abschließend noch ein paar Worte zu den Änderungsanträgen. Die Änderungsanträge 1, 2 und 3 verlängern die Frist für die Umsetzung der geförderten Tätigkeiten bis 2003. Aus meiner Sicht ist diese Änderung sowohl vernünftig als auch gerechtfertigt. Daher kann die Kommission diesen Änderungsantrag unterstützen. Das Anliegen des Änderungsantrags 4 teilen wir voll und ganz; allerdings informieren wir ja jetzt schon die Haushaltsbehörde über jede finanzielle und budgetäre Transaktion im Rahmen unserer interinstitutionellen Vereinbarung, so dass der Änderungsantrag 4 eigentlich überflüssig ist. In Bezug auf die Diskussionsbeiträge über den derzeitigen Stand der Verhandlungen mit Marokko möchte ich mich dafür bedanken, dass das Parlament offenkundig Vertrauen in die Arbeit der Kommission hat. Ich kann Ihnen sagen, dass es de facto seit 14 Monaten eigentlich kein Abkommen mehr gibt. Es ist aber auch wahr, dass die marokkanische Seite leider erst Ende Oktober letzten Jahres, also erst vor dreieinhalb Monaten, bereit war, ernsthaft Verhandlungen über ein neues Abkommen zu beginnen. Wir haben die Zeit, die uns vor Weihnachten zur Verfügung stand, genutzt, indem de facto jede Woche eine technische Verhandlung entweder in Brüssel oder in Rabat stattfand. Vom 2. Januar bis zum 9. Januar wurde praktisch jeden Tag in Rabat verhandelt. Wir haben hier wirklich maximalen Einsatz gezeigt. Es ist im übrigen falsch zu behaupten, dass wir vom Rat keine Unterstützung erhalten hätten. Sowohl die hauptbetroffenen Länder als auch die Präsidentschaft haben uns bei unseren Bemühungen unterstützt, und ich glaube, am Ende des Tages war auch das Zusammentreffen mit dem marokkanischen König und unserem Kommissionspräsidenten nützlich. Ich hoffe, dass die Verhandlungen jetzt wieder richtig in Gang kommen, so dass wir hoffentlich bald in die Zielgerade einlaufen können. Herr Varela, Sie zeigen in diesem Bericht sehr deutlich auf, dass man nicht über die Zukunft der gemeinsamen Fischereipolitik reden kann, ohne das breitere wirtschaftliche Umfeld der Fischereitätigkeit zu berücksichtigen. Wie jede andere wirtschaftliche Tätigkeit ist auch die Fischerei von der Globalisierung betroffen. Vieles in Ihrem Bericht und in der dazugehörigen Entschließung kann ich voll unterschreiben. Sie heben hervor, dass die europäische Fischereipolitik dem Grundsatz der Multifunktionalität verpflichtet ist, also einer nachhaltigen Fischereiwirtschaft, die die Fischereiressourcen erhält und die Meeresumwelt schützt und in der die Fischfang betreibenden Küstenregionen einen wichtigen Beitrag zu den ökonomischen und sozialen Strukturen leisten. Ganz besonders begrüße ich auch Ihre Unterstützung im Kampf gegen illegales und verantwortungsloses Fischen. Wir werden noch Gelegenheit haben, über Gemeinschaftslösungen für dieses brennende Problem zu sprechen. Ich halte aber jetzt schon fest, dass auch Sie hier ein entschiedeneres Vorgehen befürworten. Zu drei Punkten des Berichts sehe ich noch einen Diskussionsbedarf. Erstens stelle ich im Bericht eine gewisse Tendenz zu einem stärkeren Schutz vor internationalem Wettbewerb fest. Begründet wird das damit, dass die Fischerei in bestimmten Küstenregionen ein wichtiger Arbeitgeber ist. Das ist sicher richtig, doch wenn wir einseitig darauf bestehen, dass die Arbeitsplätze unbedingt nur mit Hilfe der Fischereipolitik erhalten werden müssen, und nicht die lokale Situation einer Küstenregion insgesamt in Betracht ziehen, so laufen wir Gefahr, dass wir unter Umständen in eine falsche Richtung subventionieren. Das wäre kontraproduktiv, sowohl für die Fischereiressourcen als auch für die Jobs. Die Fischerei muss auf eigenen Beinen stehen können. Das mag in manchen Fällen zu einer Verringerung des Status Quo führen, wenn aber Regionen von solchen Strukturanpassungen betroffen sind, dann muss die Gemeinschaft natürlich helfen. Am wirksamsten helfen wir möglicherweise dadurch, dass wir vor allem jungen Menschen eine Zukunft geben und ihnen alternative Beschäftigungsmöglichkeiten zur Fischerei anbieten. Zweitens möchte ich auf die von Ihnen angesprochenen WTO-Verhandlungen eingehen. Es ist, wie Sie wissen, zur Zeit überhaupt nicht ausgemacht, ob überhaupt eine neue WTO-Runde gestartet wird und welchen Umfang sie haben wird. Aber selbst wenn es zu einer umfassenden Runde kommt, dann wage ich zu bezweifeln, dass die Gemeinschaft bei den Themen, um die es dann geht, wie beispielsweise Investitionen oder Niederlassungsrecht, bereit wäre zur Gegenseitigkeit in der Fischerei. So dürfen bis heute in den meisten Mitgliedstaaten nur Inländer oder Angehörige eines EU-Landes im Fischereisektor investieren. Drittens: Schließlich möchte ich Sie daran erinnern, dass es seit den Anfängen der gemeinsamen Fischereipolitik akzeptiert ist, dass die Gemeinschaft einen Sitz und eine Stimme hat. Der rein numerische Nachteil wird durch den Vorteil des größeren Einflusses bei der Gestaltung der internationalen Fischereipolitik bei weitem wettgemacht. Zusammenfassend möchte ich festhalten, dass Sie, Herr Varela, mit Ihrem Bericht einen wichtigen Beitrag für die weitere Diskussion über die Zukunft der gemeinsamen Fischereipolitik geleistet haben. Die Kommission wird sicher ihre Überlegungen soweit wie irgend möglich in ihrem kommenden Grünbuch mit berücksichtigen. Damit komme ich zu den Berichten und den Entschließungsanträgen der Abgeordneten Gallagher und Poignant. Beiden Berichten ist der Ausgangspunkt gemeinsam. Der Fischereisektor in der Gemeinschaft steht unter Druck und das gleich von mehreren Seiten. Die Fischbestände nehmen ab, die Flotte hat eine Überkapazität und der Zugang zu Drittlandsgewässern wird immer schwieriger. Ich freue mich, dass Sie im wesentlichen die Analyse des Kommissionsberichtes über die Anwendung der Fischereipolitik im Zeitraum 1996-1998 teilen. Zwar konnten einige Fortschritte erzielt werden – ich möchte nur die Flexibilität bei der jährlichen Bestandsverwaltung nennen, oder die neuen TACs für nichtregulierte Arten der Nordsee, oder die Verordnung über technische Maßnahmen oder die Einführung des VMS –, doch wir müssen zugeben, wir haben es nicht geschafft, die negativen Trends bei vielen der kommerziell wichtigen Bestände wie Kabeljau oder Seehecht umzudrehen. Auch unterstreichen die beiden Berichterstatter folgende gravierenden Mängel, die bereits im Kommissionsbericht festgestellt wurden: die Beschränkungen des Fischereiaufwands haben nicht oder nur ungenügend funktioniert, die Verordnung über technische Maßnahmen im Mittelmeer ist nur lückenhaft umgesetzt worden, das MAP 4 ist bei weitem nicht ehrgeizig genug, die Kontrollbestimmungen wurden nicht, wie von uns 1998 vorgeschlagen, verstärkt. Die Sitzungen mit den verschiedenen Vertretern des Fischereisektors haben ebenfalls gezeigt, dass wir viele Aspekte der Fischereipolitik entweder verbessern oder überhaupt von Grund auf erneuern müssen, um eine verantwortungsbewusste, nachhaltige Fischerei zu erreichen. Trotz unterschiedlicher Meinungen sind sich die Betroffenen mehrheitlich darin einig, dass wir mehr tun müssen. Insbesondere müssen wir die Kontrollen verstärken, die Regeln besser umsetzen, die Rückwürfe verringern, die wissenschaftliche Forschung fördern und die Betroffenen, insbesondere die Fischer selber, früher und intensiver in den Entscheidungsprozess der Fischereipolitik einbeziehen."@de7
lpv:translated text	". Hr. formand, mine damer og herrer, på vegne af Kommissionen vil jeg først og fremmest takke alle ordførere mange gange, men også Fiskeriudvalget samt de andre implicerede udvalg for det store arbejde, de har gjort som forarbejde til den forhandling, vi har i dag. Jeg vil specielt takke ordføreren for Fiskeriudvalget, hr. Varela, for at have koordineret hele arbejdet og for hans interessante initiativbetænkning. Kommissionen er derfor på mange punkter enig i begge beslutningsforslag. I det mere prekære spørgsmål om 6- eller 12-milegrænsen har Kommissionen dog indtryk af, at et flertal af de implicerede parter går ind for at bibeholde status quo. Om få uger vil Kommissionen offentliggøre grønbogen sammen med rapporterne i henhold til artikel 14, stk. 2, i forordning 3760. Efterfølgende skal vi så diskutere, hvordan vi kan eliminere de mangler, der er påpeget i betænkningerne, og finde hensigtsmæssige løsninger, så fiskerisektoren i Fællesskabet igen kan udvikle sig på et bæredygtigt grundlag. De tre ordførere er enige om, hvilke mål der er de vigtigste i forbindelse med reformprocessen, og ifølge beslutningsforslagene er det følgende: nedbringe overskudskapaciteten og forbedre kohærensen med miljøpolitiske foranstaltninger for at bevare og genoprette bestandene, integrere de direkte implicerede parter mere i beslutningerne og løse lokale eller presserende problemer på en mere effektiv måde for at sikre, at bestemmelserne overholdes og gennemføres, og generelt forbedre fiskeriforvaltningen, altså alt, hvad der hører under stikordet god regeringsførelse. Så det handler om at skabe en fiskerisektor, der er økonomisk bæredygtig, men også økonomisk levedygtig og konkurrencedygtig internationalt set - men her bør vi også samtidig hjælpe dem, der søger andet arbejde - og udvikle en moderne fiskeriudenrigspolitik i tæt samarbejde med de andre fællesskabspolitikker for at opnå en ansvarsbevidst og rationel forvaltning af ressourcerne og frem for alt udvikle middelhavsdimensionen på ny. Nu kommer jeg til Cunha-betænkningen om Guinea-Bissau. Med den foreliggende afgørelse sikrer vi aktiviteterne hos den pågældende fællesskabsflåde og støtter samtidig den lokale sektor. Det glæder mig at konstatere, at ordføreren støtter forslaget. Det nu frigivne beløb på 6,5 millioner euro er øremærket til genopretning af faciliteter for fiskeriaktiviteter, der har lidt meget som følge af den væbnede konflikt i Guinea-Bissau. På den måde vil fællesskabsflåden bedre kunne udnytte de muligheder, der er i aftalen. Mere præcist vil vi støtte følgende aktiviteter, nemlig genopretning af infrastrukturer, kontrol og overvågning af flåden og genindførelse af forskningsprogrammer. I den forbindelse vil jeg også gerne komme med et par bemærkninger til vilkårene for betalinger. Den første ydelse på 50% af det samlede beløb bliver udbetalt, så snart regeringen har forelagt et handlingsprogram. Det resterende beløb, altså den anden halvdel, kommer til udbetaling, når Guinea-Bissau har forelagt en detaljeret rapport om gennemførelsen af de enkelte aktiviteter i handlingsplanen og om, hvordan de påtænkte midler skal anvendes. Afslutningsvis vil jeg gerne sige et par ord til ændringsforslagene. Ændringsforslag 1, 2 og 3 forlænger fristen for at gennemføre støtteaktiviteter indtil 2003. Efter min mening er denne ændring både fornuftig og berettiget. Derfor støtter Kommissionen dette ændringsforslag. Ændringsforslag 4 er vi fuldt ud enige om. Ganske vist informerer vi jo allerede nu budgetmyndigheden om enhver finansiel og budgetmæssig transaktion inden for rammerne af vores interinstitutionelle aftale, så egentlig er ændringsforslag 4 overflødigt. Med hensyn til diskussionsindlæggene om den aktuelle status af forhandlingerne med Marokko vil jeg gerne takke for, at Parlamentet åbenlyst har tillid til Kommissionens arbejde. Jeg kan fortælle Dem, at der i virkeligheden ikke har eksisteret en aftale i 14 måneder. Men det er også sandt, at Marokko desværre først i slutningen af oktober sidste år, altså først for tre en halv måned siden, var parat til at indlede seriøse forhandlinger om en ny aftale. Inden jul udnyttede vi den tid, vi havde til rådighed, idet der faktisk hver uge fandt en teknisk forhandling sted i enten Bruxelles eller Rabat. Fra den 2. januar til den 9. januar blev der praktisk talt forhandlet hver dag i Rabat. Vi har virkelig ydet en meget stor indsats her. Det er i øvrigt forkert at påstå, at vi ikke fik nogen støtte fra Rådet. Både de mest implicerede lande og formandskabet har støttet os i vores bestræbelser, og jeg tror, at mødet sidst på dagen mellem Marokkos konge og vores kommissionsformand var til gavn. Jeg håber, at forhandlingerne nu kommer godt i gang igen, så vi forhåbentlig snart kan komme i mål. Hr. Varela, i betænkningen påviser De meget tydeligt, at man ikke kan tale om fremtiden for den fælles fiskeripolitik uden at tage hensyn til det mere brede økonomiske område af fiskeriaktiviteterne. Som enhver anden økonomisk aktivitet er også fiskeriet berørt af globaliseringen. Meget i Deres betænkning og i den tilhørende beslutning støtter jeg fuldt ud. De fremhæver, at den europæiske fiskeripolitik er forpligtet over for princippet om multifunktionalitet, altså en bæredygtig fiskeriøkonomi, der opretholder fiskeriressourcerne og beskytter havmiljøet og yder et vigtigt bidrag til de økonomiske og sociale strukturer i de kystområder, hvor der er fiskeri. Især bifalder jeg, at De støtter bekæmpelsen af illegalt og ansvarsløst fiskeri. Vi vil få lejlighed til at tale om fællesskabsløsninger på dette brændende problem. Men allerede nu holder jeg fast ved, at også De går ind for en mere beslutsom fremgangsmåde. Der er tre punkter i betænkningen, der kræver mere diskussion. For det første kan jeg i betænkningen konstatere en vis tendens til en mere intensiv beskyttelse af international konkurrence. Det begrundes med, at fiskeriet er en vigtig arbejdsgiver i visse kystområder. Det er sikkert rigtigt, men hvis vi ensidigt holder fast ved, at arbejdspladserne udelukkende opretholdes ved hjælp af fiskeripolitikken, og ikke tager den lokale situation i et kystområde i betragtning, risikerer vi, at vi i givet fald yder støtte i en forkert retning. Det ville være kontraproduktivt, både for fiskeriressourcerne og for jobbene. Fiskeriet skal kunne stå på egne ben. Det kan i nogle tilfælde føre til en forringelse af status quo, men hvis et område bliver ramt af sådanne strukturtilpasninger, skal Fællesskabet naturligvis hjælpe. Muligvis hjælper vi mest effektivt ved frem for alt at give de unge mennesker en fremtid og tilbyde dem alternative beskæftigelsesmuligheder til fiskeriet. For det andet vil jeg gerne komme ind på de WTO-forhandlinger, som De selv har talt om. Det er, som De ved, i øjeblikket slet ikke klarlagt, om der overhovedet skal indledes en ny WTO-runde, og hvilket omfang den vil få. Men selv om det bliver en omfattende runde, så tør jeg godt betvivle, at EU er parat til gensidighed inden for fiskeri i forbindelse med de emner, som det handler om her, eksempelvis investeringer eller etableringsret. I de fleste medlemsstater er det indtil dato kun indfødte eller statsborgere i en EU-stat, der må investere i fiskerisektoren. For det tredje vil jeg til sidst minde Dem om, at siden den fælles fiskeripolitik begyndte, er det accepteret, at Fællesskabet har et hjemsted og en stemme. Den rent numeriske ulempe bliver i høj grad udlignet af fordelen ved større indflydelse i forbindelse med udformningen af den internationale fiskeripolitik. Som en konklusion vil jeg gerne slå fast, at De, hr. Varela, med Deres betænkning har ydet et vigtigt bidrag til den videre diskussion om fremtiden for den fælles fiskeripolitik. Hvis det på nogen måde er muligt, vil Kommissionen sikkert tage hensyn til de overvejelser i den kommende grønbog. Så kommer jeg til betænkningerne og beslutningsforslagene fra hr. Gallagher og hr. Poignant. Udgangspunktet for de to betænkninger er det samme. Fiskerisektoren i Fællesskabet er under pres fra flere sider på én gang. Fiskebestandene aftager, der er overskudskapacitet på flåden, og adgangen til farvand i tredjelande bliver mere og mere vanskelig. Det glæder mig, at De overvejende er enig i analysen i Kommissionens beretning om fiskeripolitik i perioden 1996-1998. Ganske vist kunne der gøres nogle fremskridt - jeg vil blot nævne fleksibiliteten i forbindelse med den årlige forvaltning af bestanden eller de nye samlede tilladte fangstmængder for ikke-regulerede arter i Nordsøen eller forordningen om tekniske foranstaltninger eller indførelsen af systematisk satellitovervågning - men vi må indrømme, at det ikke er lykkedes for os at vende de negative tendenser i mange af de kommercielt vigtige bestande som torsk eller kulmule. De to ordførere fremhæver også følgende graverende mangler, der allerede er konstateret i Kommissionens beretning: Restriktioner af fiskeriindsatsen har ikke fungeret eller kun fungeret utilstrækkeligt, forordningen om tekniske foranstaltninger i Middelhavet er gennemført mangelfuldt, FUP 4 er langtfra ambitiøst nok, kontrolbestemmelserne blev ikke styrket, som vi foreslog i 1998. Møderne med de forskellige repræsentanter fra fiskerisektoren har ligeledes vist, at vi enten skal forbedre mange aspekter af fiskeripolitikken eller påbegynde en fornyelse fra bunden for at få et ansvarsbevidst og bæredygtigt fiskeri. Trods forskellige opfattelser er de implicerede i overvejende grad enige om, at vi skal gøre noget mere. Især skal vi styrke kontrollen, gennemføre bestemmelserne bedre, reducere overbordkastning, støtte den videnskabelige forskning og på et tidligere stadium og mere intensivt inddrage de implicerede parter, især fiskerne selv, i beslutningsprocessen inden for fiskeripolitik."@da1 ". Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, θα ήθελα εξ ονόματος της Επιτροπής να ευχαριστήσω καταρχάς θερμά όλους τους εισηγητές, αλλά και την Επιτροπή Αλιείας, καθώς και όλες τις εμπλεκόμενες επιτροπές για το ογκώδες έργο που εκπόνησαν προετοιμάζοντας την σημερινή συζήτηση. Ιδιαιτέρως δε θα ήθελα να ευχαριστήσω τον πρόεδρο της Επιτροπής Αλιείας κ. Varela για το συντονισμό όλων των εργασιών και για την ενδιαφέρουσα έκθεση πρωτοβουλίας που εκπόνησε. Η Επιτροπή λοιπόν συμφωνεί με πολλά σημεία των δύο εκθέσεων, όμως στο καυτό ζήτημα της ζώνης των έξι ή των δώδεκα μιλίων έχουμε την εντύπωση πως η πλειονότητα των ενδιαφερομένων υποστηρίζει τη διατήρηση του status quo. Σε μερικές εβδομάδες η Επιτροπή θα δημοσιεύσει την Πράσινη Βίβλο μαζί με τις εκθέσεις βάσει του άρθρου 14, παράγραφος. 2 του κανονισμού 3760. Τη συζήτηση που θα προκαλέσουν αυτές, θα πρέπει να την εκμεταλλευθούμε για να βρούμε τις κατάλληλες λύσεις για την άρση των ελλείψεων που θα επισημαίνουν οι εκθέσεις και για να προσδώσουμε και πάλι μία βάση για το μέλλον στον τομέα της κοινοτικής αλιείας. Οι στόχοι αυτής της διαδικασίας μεταρρύθμισης που ομόφωνα αναφέρουν οι τρεις εκθέσεις είναι, σύμφωνα με τις τροπολογίες, οι εξής: ο περιορισμός του υπερβάλλοντος δυναμικού και η βελτίωση της συνοχής ως προς τα περιβαλλοντικά μέτρα, για να διατηρούνται και να αποκαθίστανται τα αλιευτικά αποθέματα, η πιο άμεση συμμετοχή των ενδιαφερομένων στη λήψη των αποφάσεων και η πιο αποτελεσματική επίλυση των τοπικών ή κατεπειγόντων προβλημάτων, εξασφάλιση της τήρησης και εφαρμογής των διατάξεων και εν γένει βελτίωση της διαχείρισης της αλιείας, δηλαδή όλα όσα εμπίπτουν στον όρο χρηστή διοίκηση. Και μετά να δημιουργήσουμε ένα αλιευτικό τομέα, ο οποίος θα μπορεί να εκμεταλλεύεται τους πόρους κατά τρόπο βιώσιμο, αλλά και θα είναι οικονομικά βιώσιμος και σε διεθνές επίπεδο ανταγωνιστικός - κι εδώ θα έπρεπε να βοηθήσουμε εκείνους οι οποίοι θα χρειαστεί να στραφούν προς μία άλλη θέση εργασίας - να αναπτύξουμε μία εξωτερική αλιευτική πολιτική σε στενή συνάφεια με τις άλλες κοινοτικές πολιτικές για να επιτύχουμε υπεύθυνη και ορθολογική διαχείριση των πόρων και πάνω απ’ όλα να αναπτύξουμε εκ νέου τη μεσογειακή διάσταση. Και φθάνω έτσι στην έκθεση του κ. Cunha για τη Γουινέα Μπισσάου. Με την υποβληθείσα πρόταση διασφαλίζουμε τις δραστηριότητες του πληττόμενου κοινοτικού στόλου και ταυτόχρονα υποστηρίζουμε τον τοπικό αλιευτικό κλάδο. Με χαρά διαπιστώνω ότι ο εισηγητής υποστηρίζει την έκθεση. Το χορηγούμενο ποσό των 6,5 εκατομμυρίων ευρώ συνδέεται με το στόχο της αποκατάστασης του αλιευτικού εξοπλισμού, ο οποίος επλήγη βαριά από τις ένοπλες αντιπαραθέσεις στην Γουινέα Μπισσάου. Μέσω αυτών θα μπορέσει και ο κοινοτικός στόλος να εκμεταλλευθεί καλύτερα τις ευκαιρίες που δίνει η συμφωνία. Θα θέλαμε ειδικότερα να υποστηρίξουμε τις εξής δραστηριότητες, δηλαδή την αποκατάσταση της υποδομής, τον έλεγχο και εποπτεία στο στόλο και την θέσπιση νέων ερευνητικών προγραμμάτων. Θα ήθελα εν προκειμένω να κάνω και ορισμένες παρατηρήσεις για τις συνθήκες που ορίζονται για την καταβολή των κονδυλίων: το πρώτο τμήμα ύψους 50% του συνολικού ποσού καταβάλλεται με την υποβολή από την κυβέρνηση του προγράμματος δράσης. Το υπόλοιπο ποσό, δηλαδή το δεύτερο ήμισυ, θα καταβληθεί όταν η Γουινέα Μπισσάου υποβάλει μία λεπτομερή έκθεση για την ανάπτυξη των επί μέρους δραστηριοτήτων του προγράμματος δράσης και τη χρήση των προβλεπομένων κονδυλίων. Κλείνοντας θα πω δυο λόγια για τις τροπολογίες. Οι τροπολογίες 1, 2 και 3 παρατείνουν την προθεσμία για την υλοποίηση των απαιτουμένων δραστηριοτήτων ως το 2003. Κατ’ εμέ αυτή η άποψη είναι και λογική και αιτιολογημένη, κι έτσι μπορεί η Επιτροπή να υποστηρίξει την τροπολογία. Συμμεριζόμαστε εξάλλου πλήρως τις απόψεις που εκφράζονται στην τροπολογία 4. Εξάλλου, ήδη ενημερώνουμε την αρμόδια για τον προϋπολογισμό αρχή για κάθε οικονομική και δημοσιονομική συναλλαγή στο πλαίσιο της διοργανικής συμφωνίας, και ως εκ τούτου είναι μάλλον περιττή η τροπολογία 4. Όσον αφορά τις παρεμβάσεις κατά τη συζήτηση για την κατάσταση των διαπραγματεύσεων με το Μαρόκο, θα ήθελα να εκφράσω τις ευχαριστίες μου για την εμπιστοσύνη που εμφανώς δείχνει το Κοινοβούλιο στο έργο της Επιτροπής. Μπορώ να σας πω ότι εδώ και 14 μήνες de facto δεν υπάρχει πλέον συμφωνία. Είναι όμως αλήθεια ότι, δυστυχώς, η μαροκινή πλευρά μόνο κατά τα τέλη του περασμένου Οκτωβρίου, δηλαδή μόλις πριν από τρεισήμισι μήνες, έδειξε προθυμία να ξεκινήσει σοβαρές διαπραγματεύσεις για μία νέα συμφωνία. Εκμεταλλευθήκαμε το χρόνο που είχαμε ως τα Χριστούγεννα, κάνοντας ουσιαστικά μία συνάντηση την εβδομάδα για το τεχνικό κομμάτι των διαπραγματεύσεων, είτε στις Βρυξέλλες είτε στη Ραμπάτ. Από τις 2 ως τις 9 Ιανουαρίου γίνονταν ουσιαστικά κάθε μέρα διαπραγματεύσεις στη Ραμπάτ. Καταβάλαμε πράγματι τεράστιες προσπάθειες, και είναι λάθος να πιστέψει κανείς ότι το Συμβούλιο δεν μας υποστήριξε. Τόσο τα κυρίως ενδιαφερόμενα κράτη όσο και η Προεδρία μας στήριξαν στις προσπάθειές μας και πιστεύω ότι τελικά και η συνάντηση μεταξύ μαροκινού Βασιλέως και Προέδρου της Επιτροπής ήταν χρήσιμη. Ελπίζω πλέον να πάρουν το δρόμο τους οι διαπραγματεύσεις, για να φτάσουμε το ταχύτερο δυνατό στη γραμμή του τερματισμού. Κύριε Varela, στην έκθεση αυτή δείχνετε ξεκάθαρα, ότι δεν είναι δυνατό να συζητείται το μέλλον της κοινής αλιευτικής πολιτικής χωρίς να λαμβάνεται υπόψη το ευρύτερο πεδίο των δραστηριοτήτων της αλιείας. Η αλιεία πλήττεται από την παγκοσμιοποίηση όπως και κάθε άλλη οικονομική δραστηριότητα. Μπορώ να προσυπογράψω εξολοκλήρου πολλές από τις παρατηρήσεις της έκθεσής σας και του σχετικού ψηφίσματος. Επισημαίνετε ότι η αλιευτική πολιτική δεσμεύεται από την αρχή της πολυλειτουργικότητας, δηλαδή μίας βιώσιμης αλιευτικής οικονομικής δραστηριότητας, η οποία θα διατηρεί τους πόρους και θα προστατεύει το θαλάσσιο περιβάλλον και ταυτόχρονα θα συμβάλλει σημαντικά στον οικονομικό και κοινωνικό ιστό των παράκτιων περιοχών που ασχολούνται με την αλιεία. Χαιρετίζω δε ιδιαιτέρως την υποστήριξη που εκφράζετε προς τον αγώνα κατά της ανεύθυνης λαθραλιείας. Θα μας δοθεί αργότερα η ευκαιρία να συζητήσουμε τις λύσεις που μπορεί να δώσει η κοινότητα σ’ αυτό το καυτό πρόβλημα. Σημειώνω πάντως, πως κι εσείς επιθυμείτε μία αποφασιστική αντιμετώπιση του προβλήματος. Διαπιστώνω ότι τρία ακόμη σημεία της έκθεσης χρήζουν συζητήσεως. Καταρχάς βλέπω στην έκθεση μία κάποια τάση προς εντονότερη προστασία του διεθνούς ανταγωνισμού, για την οποία προβάλλεται η εξήγηση, ότι η αλιεία αποτελεί σημαντικό εργοδότη σε ορισμένες παράκτιες περιοχές. Σωστό είναι αυτό, αν όμως επιμένουμε μονομερώς να διατηρούνται οι θέσεις εργασίας μόνο με τη βοήθεια της αλιευτικής πολιτικής και δεν αντιμετωπίζουμε την κατάσταση των παρακτίων περιοχών ως σύνολο, διατρέχουμε τον κίνδυνο, υπό ορισμένες συνθήκες, να δώσουμε επιδοτήσεις που ακολουθούν λάθος κατεύθυνση. Κάτι τέτοιο θα ήταν αντιπαραγωγικό, και μάλιστα όχι μόνο για τους αλιευτικού πόρους, αλλά και για τις θέσεις εργασίας. Η αλιεία θα πρέπει να στέκεται στα πόδια της χωρίς πατερίτσες. Σε ορισμένες περιπτώσεις αυτό μπορεί να οδηγήσει σε συρρίκνωση του status quo, όταν όμως κάποιες περιφέρειες πλήττονται από τέτοιες διαρθρωτικές προσαρμογές, πρέπει φυσικά να βοηθά η Κοινότητα. Πιο αποτελεσματική βοήθεια παρέχουμε όταν προσφέρουμε κυρίως στους νέους ένα μέλλον και τους παρουσιάζουμε εναλλακτικές ευκαιρίες απασχόλησης πέραν της αλιείας. Δεύτερον, θα ήθελα να αναφερθώ στις διαπραγματεύσεις του ΠΟΕ που θίξατε κι εσείς. Όπως γνωρίζετε, δεν έχει ακόμη αποφασιστεί αν θα ξεκινήσει ένας νέος γύρος διαπραγματεύσεων και τι θέματα θα καλύπτει. Ακόμη όμως κι αν γίνει ένας γενικός γύρος, πολύ αμφιβάλλω αν με τα εκκρεμή θέματα που έχουμε, όπως επενδύσεις ή δικαίωμα εγκατάστασης, θα ήταν πρόθυμη η Κοινότητα να έρθει σε αντιπαράθεση για την αλιεία. Έτσι, μέχρι σήμερα, στα περισσότερα κράτη μέλη έχουν δικαίωμα να επενδύουν στον τομέα της αλιείας μόνο οι ντόπιοι ή υπήκοοι κράτους μέλους της ΕΕ. Τρίτον, θα ήθελα να σας υπενθυμίσω κλείνοντας, ότι από τις απαρχές της κοινής αλιευτικής πολιτικής είναι αποδεκτό ότι η Κοινότητα έχει μία έδρα και μία ψήφο. Το καθαρά αριθμητικό μειονέκτημα αντισταθμίζεται κατά πολύ από το πλεονέκτημα της μεγαλύτερης δύναμης επιρροής στη διαμόρφωση της διεθνούς αλιευτικής πολιτικής. Συνοψίζοντας, θα ήθελα να διαπιστώσω ότι εσείς, κύριε Varela, προσφέρετε σημαντική συμβολή για την περαιτέρω συζήτηση σχετικά με το μέλλον της κοινής αλιευτικής πολιτικής. Η Επιτροπή θα λάβει ασφαλώς υπόψη τις παρατηρήσεις σας κατά την επεξεργασία της επόμενης Πράσινης Βίβλου. Και φτάνω τώρα στις εκθέσεις και τις τροπολογίες των βουλευτών Gallagher και Poignant. Και οι δύο εκθέσεις έχουν κοινό σημείο εκκίνησης. Ο τομέας της αλιείας στην Κοινότητα υφίσταται πιέσεις, και μάλιστα από πολλές πλευρές ταυτόχρονα. Τα αλιευτικά αποθέματα μειώνονται, ο στόλος παρουσιάζει υπερβάλλον δυναμικό και η πρόσβαση στα αλιευτικά αποθέματα στα ύδατα τρίτων κρατών γίνεται όλο και πιο δύσκολη. Με χαρά διαπιστώνω ότι συμμερίζεστε στην ουσία της την ανάλυση της εκθέσεως της Επιτροπής για την υλοποίηση της αλιευτικής πολιτικής στη χρονική περίοδο 1996-1998. Μπορεί να επετεύχθησαν κάποιες πρόοδοι, λόγου χάρη ευελιξία στη διαχείριση των ετησίων αποθεμάτων, νέα TAC για μη ρυθμιζόμενα είδη της Βόρειας Θάλασσας,, ή ο κανονισμός για τα τεχνικά μέτρα ή την εισαγωγή του VMS, αλλά οφείλουμε να παραδεχθούμε ότι δεν έχουμε ακόμη επιτύχει να αντιστρέψουμε τις αρνητικές τάσεις σε πολλά σημαντικά εμπορικά είδη όπως ο γάδος και ο μπακαλιάρος της Μεσογείου. Και οι δύο εισηγητές υπογραμμίζουν τις εξής σοβαρές ελλείψεις τις οποίες διαπιστώνει και η Επιτροπή στην έκθεσή της: οι περιορισμοί της αλιευτικής προσπάθειας δεν λειτούργησαν ή δεν λειτούργησαν επαρκώς, ο κανονισμός για τα τεχνικά μέτρα στη Μεσόγειο ετέθη σε εφαρμογή με πολλές ελλείψεις, το ΠΠΠ 4 δεν είναι αρκετά φιλόδοξο, και δεν έχουν ενισχυθεί οι διατάξεις ελέγχου, όπως εμείς είχαμε προτείνει το 1998. Οι συνεδριάσεις με τους διαφόρους εκπροσώπους του τομέα της αλιείας έδειξαν επίσης ότι πρέπει να βελτιώσουμε ή και να ανανεώσουμε εκ βάθρων πολλές πτυχές της αλιευτικής πολιτικής, για να επιτύχουμε μία νέα υπεύθυνη, βιώσιμη αλιεία. Παρά τις αντικρουόμενες απόψεις, οι ενδιαφερόμενοι συμφωνούν κατά πλειοψηφία ότι πρέπει να κάνουμε πολλά περισσότερα. Συγκεκριμένα πρέπει να ενισχύσουμε τους ελέγχους, να βελτιώσουμε την τήρηση των διατάξεων, να περιορίσουμε την απόρριψη αλιεύματος, να προωθήσουμε την επιστημονική έρευνα και να επιτρέψουμε τη συμμετοχή των ενδιαφερομένων, και ειδικότερα των ίδιων των αλιέων, σε πιο πρώιμη φάση και πιο εντατικά στη διαδικασία λήψεως αποφάσεων της αλιευτικής πολιτικής."@el8 ". Mr President, honourable Members, on behalf of the Commission, I should first like to thank all the rapporteurs, the Committee on Fisheries and the other committees involved for their comprehensive work in the run up to today's debate. I should also like to extend special thanks to the Chairman of the Committee on Fisheries, Mr Varela, for coordinating all the work and for his interesting own-initiative report. The Commission therefore agrees to the motions for resolutions on several points. However, it has the impression, as regards the delicate question of the 6/12-mile zone, that the majority of those affected are in favour of maintaining the . The Commission will publish its Green Paper in a few weeks' time, together with the reports under Article 14 paragraph 2 of Regulation 3760. We must use the ensuing debate to discuss how to rectify the shortcomings identified in the reports and suitable solutions for doing so in order to put the fisheries sector in the Community back on a viable basis. On the evidence of the motions for resolutions, the main objectives of the reform process identified by all three rapporteurs are as follows: to reduce excess capacity and improve coherence with environmental policy measures in order to maintain and re-establish stocks; to ensure that the people directly affected are more closely involved in decision making and to resolve local or urgent problems more efficiently in order to ensure that the rules are adhered to and applied and fisheries management is improved overall – in other words, everything which qualifies as good governance. Then, to create a fisheries sector which is both sustainable and economically viable and internationally competitive – while at the same time helping those who are forced to look elsewhere for work; to develop a modern foreign fisheries policy which is closely coordinated with other Community policies in order to achieve responsible and rational use of resources, and, most importantly, to redevelop the Mediterranean dimension. This brings me to Mr Cunha's report on Guinea-Bissau. This resolution will guarantee the activities of the Community fleet in question, while at the same time supporting the local sector. I am delighted that the rapporteur supports our proposal. The sum of EUR 6.5 million now released will be used specifically to restore the fisheries-related installations which suffered serious damage during the armed conflict in Guinea-Bissau. This will help the Community fleet to make better use of the agreement. In detail, we want to support the following activities: reconstruction of the infrastructure, controls on and monitoring of the fleet and new research programmes. I should like to make a few comments here on the terms of payment: a tranche of 50% of the overall amount will be paid out first, as soon as the government has submitted an action programme. The remainder, in other words the second half, will be paid out once Guinea-Bissau has filed a detailed report on the implementation of individual activities under the action programme and the use of the funds earmarked for them. Finally, a brief word on the proposed amendments. Proposed Amendments Nos 1, 2 and 3 extend the deadline for implementing the activities required to 2003. I think this proposed amendment is both reasonable and justified and the Commission can therefore support it. We fully share the concern expressed in proposed Amendment No 4 but, as we already inform the budgetary authority of all financial and budgetary transactions under the terms of our Interinstitutional Agreement, proposed Amendment No 4 is in fact superfluous. As far as the contributions to the debate on the current state of negotiations with Morocco are concerned, I should like to thank Parliament for its obvious confidence in the Commission's work. I have to tell you that the agreement ceased to apply 14 months ago, and that the Moroccan side was, unfortunately, not prepared to enter into serious negotiation on a new agreement until the end of October last year, in other words, just three and a half months ago. We did, however, make good use of the time up to Christmas, with one technical discussion a week in either Brussels or Rabat. Negotiations were held practically every day in Rabat between 2 January and 9 January. We really have done our utmost here. For the rest, it is wrong to say that we have received no support from the Council. Both the main countries affected and the presidency have supported us in our efforts and I think that, at the end of the day, the meeting between the King of Morocco and our Commission President was a useful one. I hope that negotiations will again get properly under way, and that hopefully we shall soon be on the home straight. Mr Varela, you make it quite plain in your report that it is impossible to discuss the future of the common fisheries policy without taking account of the broader economy surrounding fisheries. Like every other economic activity, fisheries are affected by globalisation. I fully endorse much of what you say in your report and in the resolution attached to it. You highlight the fact that European fishing is committed to the principle of multifunctionality, i.e. the principle of a sustainable fisheries economy which preserves fish stocks and protects the marine environment and makes an important contribution to the economic and social structures of coastal areas engaged in fishing. I particularly welcome your support in the fight against illegal and irresponsible fishing. We shall have an opportunity to discuss Community solutions to this burning issue. But I can already see that you, too, are in favour of a more resolute approach here. I think that we need further discussion on three points in the report. First, the report shows a certain tendency towards more protection from international competition on the grounds that fisheries provide a great many jobs in certain coastal areas. That is certainly true, but if we unilaterally insist that jobs must be safeguarded solely with the help of the fisheries policy, without taking overall local conditions in a coastal area into account, then we run the risk, under certain circumstances, of subsidising in the wrong direction. That would be counterproductive, both for fish stocks and for jobs. Fisheries needs to stand on their own two feet. This may lead, in numerous cases, to a reduction in the but when regions are affected by such structural adjustments, then the Community must, of course, help. The most efficient form of help we can provide is by giving young people a future and offering them alternative employment to fishing. Secondly, I should like to comment on the WTO negotiations which you mention. As you are aware, we do not yet know if a new WTO round will even start and, if so, to what extent. But even if there is a comprehensive round, I very much doubt that the Community would be willing to accept reciprocity in fisheries on the questions at issue, such as investments or the right of establishment. Until now, only natives or nationals of an EU Member State have been allowed to invest in the fisheries sector. Thirdly and finally, I should like to remind you that it has been accepted since the beginning of the common fisheries policy that the Community has one seat and one vote. This purely numerical disadvantage is more than offset by the advantage of having a greater say in the shaping of international fisheries policy. To summarise, Mr Varela, your report makes an important contribution to the continuing debate on the future of the common fisheries policy. The Commission will certainly take your thoughts into maximum consideration in its forthcoming Green Paper. That brings me to the reports and motions for resolutions from Mr Gallagher and Mr Poignant. Both reports start from the same premise. The fisheries sector in the Community is under equal pressure from several quarters. Fish stocks are declining, there is excess capacity in the fleet and it is becoming more and more difficult to access third country waters. I am delighted that you basically subscribe to the analysis in the Commission report on the application of the system for fisheries in 1996-1998. It is true that some progress was made – I need only mention the flexibility in year-to-year stock management or the new TACs in the North Sea for non-regulated species or the regulation on technical measures or the introduction of the VMS – but we still have to admit that we have failed to reverse the negative trend in numerous important stocks, such as cod or hake. Both rapporteurs also highlight the following serious shortcomings, as identified in the Commission report: effort limitation has either not worked or has been unsatisfactory, the regulation on technical measures in the Mediterranean has been patchily implemented, the fourth MAGP is not nearly ambitious enough and control arrangements have not been made stricter, as we proposed in 1998. Meetings with various representatives of the fisheries sector have also shown that we need either to improve or to overhaul numerous aspects of the fisheries policy if we are to achieve responsible, sustainable fisheries. Differences of opinion notwithstanding, the majority of those affected are agreed that we need to do more. In particular, we need stricter controls, we need better application of the rules, we need to reduce discards, we need to promote scientific research and we need to involve those affected, especially the fishermen themselves, at an earlier stage and more intensively when taking decisions on fisheries policy."@en3 ". – (DE) Señor Presidente, Señorías, en nombre de la Comisión quiero felicitar sinceramente a todos los ponentes así como a la Comisión de Pesca y las demás comisiones participantes por el amplio trabajo que han realizado en la fase previa al debate de hoy. En especial quiero felicitar también al presidente de la Comisión de Pesca, el Sr. Varela, por la coordinación de todos los trabajos y por su interesante informe de propia iniciativa. La Comisión apoya por ello muchos puntos de ambas propuestas de resolución. En la delicada cuestión de la zona de las seis o doce millas, la Comisión tiene sin embargo la impresión de que una mayoría de los afectados está a favor del mantenimiento del . De conformidad con el apartado 2 del artículo 14 del Reglamento 3760, en pocas semanas la Comisión va a publicar el Libro Verde junto con los informes. Tenemos que aprovechar el debate que comenzará entonces para ocuparnos de subsanar los fallos mostrados en los informes y de encontrar las soluciones adecuadas para proporcionar al sector pesquero de la Comunidad una base de futuro. Los objetivos centrales de este proceso de reformas mencionados por los tres ponentes son de conformidad con las propuestas de resolución los siguientes: reducir los excesos de capacidades y mejorar la coherencia con las medidas de política medioambiental para preservar y restablecer las reservas, vincular más intensamente en las decisiones a los directamente afectados y solucionar de modo más eficiente los problemas locales o urgentes para garantizar el respeto y aplicación efectiva de las reglas y mejorar en su totalidad la gestión pesquera, es decir, todo lo que cae bajo el concepto de . A continuación, crear un sector pesquero que trabaje de modo sostenible pero que también sea económicamente viable y competitivo internacionalmente –quizás deberíamos ayudar también a aquellos que tienen que buscar otro trabajo-, desarrollar una política pesquera exterior moderna en estrecha coordinación con otras políticas comunitarias para alcanzar una gestión responsable y racional de las reservas y sobre todo desarrollar de nuevo la dimensión del Mediterráneo. De este modo llego al informe sobre Guinea-Bissau del Sr. Cunha. Con la presente resolución garantizamos la actividad de la flota comunitaria afectada y apoyamos al mismo tiempo al sector local. Me alegra constatar que el ponente apoya la propuesta. El importe ahora liberado de 6,5 millones de euros se va a emplear para restablecer los equipamientos pesqueros que han padecido intensamente como consecuencia de los enfrentamientos bélicos en Guinea-Bissau. De este modo, la flota comunitaria podrá hacer también un mejor uso de las posibilidades del convenio. En concreto, queremos apoyar las siguientes actividades: la reconstrucción de infraestructuras, el control y supervisión de la flota y la creación de nuevos programas de investigación. En este contexto, quiero realizar algunas observaciones sobre la condicionalidad de los pagos. Un primer tramo por un importe del 50% de la suma total se pagará tan pronto como el Gobierno presente un programa de acción. La suma restante, es decir, la segunda mitad, se pagará cuando Guinea-Bissau haya presentado un informe detallado sobre la ejecución de las actividades concretas del plan de acción y sobre el empleo dado a los créditos previstos para ello. Para finalizar, quiero decir aún unas palabras sobre las enmiendas. Las enmiendas nº 1, 2 y 3 prorrogan el plazo de aplicación de las actividades promovidas hasta el 2003. En mi opinión, esta enmienda es razonable y además está justificada. Por ello, la Comisión puede apoyar esta enmienda. Apoyamos plenamente la idea de la enmienda nº 4 pero ya ahora informamos a la autoridad presupuestaria sobre cualquier transacción financiera y presupuestaria en el marco de nuestro acuerdo interinstitucional, por lo que esta enmienda es en si superflua. En lo referente a las intervenciones del debate sobre el estado actual de las negociaciones con Marruecos, quiero agradecer que el Parlamento haya mostrado abiertamente confianza en el trabajo de la Comisión. Les puedo decir que de facto desde hace 14 meses no existe ya ningún convenio. Pero también es cierto que, lamentablemente, la parte marroquí sólo desde finales de octubre del pasado año, es decir, sólo desde hace tres meses y medio ha estado dispuesta a iniciar negociaciones serias sobre un nuevo convenio. Hemos aprovechado el tiempo de que disponíamos antes de las Navidades celebrando de facto cada semana una reunión técnica, bien en Bruselas o en Rabat. Desde el 2 de enero hasta el 9 de enero se ha negociado prácticamente todos los días en Rabat. Hemos mostrado realmente el máximo empeño. Por lo demás, es falso afirmar que no hemos recibido ningún apoyo del Consejo. Tanto los países principalmente afectados como la Presidencia nos han apoyado en nuestros esfuerzos y creo que al final del día ha sido útil el encuentro del Rey de Marruecos con nuestro Presidente de la Comisión. Espero que las negociaciones se pongan de nuevo en marcha para que entremos lo antes posible en la línea de llegada. Señor Varela, usted muestra en este informe de modo muy claro que no se puede hablar sobre el futuro de la política pesquera común sin tener en cuenta el entorno económico más amplio de la actividad pesquera. Al igual que cualquier otra actividad económica, la pesca se ve afectada también por la globalización. Puedo apoyar plenamente muchas de las cosas que dice en su informe y en la correspondiente resolución. Destaca que la política pesquera europea está comprometida con el principio de la multifuncionalidad, es decir, una explotación sostenible de la pesca que preserve las reservas, proteja el medio ambiente marino y realice una importante aportación a las estructuras económicas y sociales de las regiones costeras que practican la pesca. Saludo muy en especial también su apoyo en la lucha contra la pesca ilegal e irresponsable. Tendremos aún la ocasión de hablar sobre soluciones comunitarias para este problema de enorme actualidad. Pero constato ya ahora que usted también está a favor de actuar en este campo con mayor decisión. Sobre tres puntos del informe veo aún la necesidad de seguir debatiendo. En primer lugar, veo en el informe una cierta tendencia a protegerse más intensamente frente a la competencia internacional. Esto se justifica diciendo que la pesca es un importante generador de empleo en determinadas regiones costeras. Esto es sin duda cierto pero si insistimos unilateralmente en que los puestos de trabajo tienen que preservarse solamente con la ayuda de la política de pesca sin tener en cuenta la situación local de una región costera en su totalidad, corremos el peligro de que bajo determinadas circunstancias subvencionemos en la dirección errónea. Esto sería contraproducente tanto para las reservas de pesca como para los puestos de trabajo. La pesca tiene que poder mantenerse a si misma. En algunos casos, puede que esto conduzca a una reducción del pero si regiones se ven afectadas por tales adaptaciones estructurales, entonces la Comunidad tiene naturalmente que ayudar. El modo más efectivo de ayudar posiblemente consiste en proporcionar sobre todo a los jóvenes un futuro ofreciéndoles posibilidades de trabajo alternativas a la pesca. En segundo lugar, voy a referirme a las negociaciones de la OMC que usted ha mencionado. Como ustedes saben, en estos momentos no se sabe en absoluto si se va a poner en marcha una nueva ronda de la OMC y qué dimensiones va a tener. Pero incluso aunque se celebrase una amplia ronda, me permito dudar que la Comunidad estuviese dispuesta a la reciprocidad en la pesca en los temas de los que se trata, como por ejemplo, las inversiones o el derecho de establecimiento. Hasta hoy, en la mayoría de los Estados miembros sólo pueden invertir en el sector pesquero los mismos nacionales del país o pertenecientes a un país de la UE. Tercero: finalmente, quiero recordarles que desde los inicios de la política pesquera común se acepta que la Comunidad tenga una sola voz. La mera desventaja numérica se compensa con creces con la ventaja de la mayor influencia en la configuración de la política pesquera internacional. Resumiendo, quiero constatar que usted, señor Varela, ha realizado una importante aportación con su informe al posterior debate sobre el futuro de la política pesquera común. La Comisión va a tener sin duda lo más en cuenta posible sus consideraciones en el próximo Libro Verde. De este modo, llego a los informes y propuestas de resolución de los diputados Gallagher y Poignant. Ambos informes tienen en común el punto de partida. El sector pesquero en la Comunidad se encuentra sometido a presión, además desde varios lados. Las reservas de pesca se reducen, la flota tiene un exceso de capacidad y el acceso a aguas de terceros países es cada vez más difícil. Me alegra que en lo esencial compartan el análisis del informe de la Comisión sobre la aplicación de la política de pesca en el período 1996-1998. Aunque se han logrado algunos progresos –sólo voy a mencionar la flexibilidad en la administración anual de las reservas o las nuevas TAC para especies no reguladas en el Mar del Norte o el reglamento sobre medidas técnicas o la introducción del VMS- sin embargo, tenemos que reconocer que no hemos logrado dar la vuelta a las tendencias negativas en muchas de las reservas comercialmente importantes, como el bacalao o la merluza. Los dos ponentes subrayan también los siguientes graves fallos que ya se constatan en el informe de la Comisión: las limitaciones de la pesca no han funcionado o sólo lo han hecho insuficientemente, el reglamento sobre medidas técnicas en el Mediterráneo sólo se ha aplicado parcialmente, el MAP 4 no es en absoluto lo suficientemente ambicioso y las disposiciones de control no se han intensificado tal como propusimos en 1998. Las reuniones con los diversos representantes del sector pesquero han mostrado asimismo que hay muchos aspectos de la política de pesca que tenemos que mejorar o renovarlos incluso de raíz para lograr una pesca sostenible y responsable. A pesar de las diferentes opiniones, los afectados están mayoritariamente de acuerdo en que tenemos que hacer más. En especial, tenemos que intensificar los controles, aplicar mejor las reglas, impulsar la investigación científica e incluir antes y de modo más intenso a los afectados, en especial a los mismos pescadores, en el proceso decisorio de la política de pesca."@es12 ". Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, haluaisin kiittää aluksi komission puolesta lämpimästi ensinnäkin kaikkia esittelijöitä mutta myös kalatalousvaliokuntaa samoin kuin muita asianomaisia valiokuntia kattavasta työstä, jota ne ovat tehneet ennen tätä tämänpäiväistä keskustelua. Haluaisin kiittää erityisesti myös kalatalousvaliokunnan puheenjohtaja Varelaa kaikkien töiden koordinoimisesta ja hänen mielenkiintoisesta valiokunta-aloitteisesta mietinnöstään. Komissio yhtyy siksi molempiin päätöslauselmaesityksiin useissa kohdissa. 6/12 meripeninkulman vyöhykettä koskevassa arkaluonteisessa kysymyksessä komissiolla on kuitenkin se vaikutelma, että osapuolten enemmistö kannattaa nykytilanteen säilyttämistä. Muutaman viikon kuluttua komissio julkistaa vihreän kirjan yhdessä kertomusten kanssa asetuksen 3760 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Meidän on hyödynnettävä silloin alkavaa keskustelua keskustellaksemme kertomuksissa osoitettujen puutteiden korjaamisesta ja siihen sopivista ratkaisuista, jotta annamme yhteisön kalastusalalle jälleen tulevaisuuden kehitykseen joustavasti mukautuvan perustan. Kolmen esittelijän yksimielisesti mainitsemat tämän uudistusprosessin päätavoitteet ovat päätöslauselmaesitysten mukaan seuraavat: ylikapasiteetin vähentäminen ja ympäristö- ja kalastuspolitiikkojen yhteneväisyyden parantaminen kalavarojen säilyttämiseksi ja palauttamiseksi, kalastukseen välittömästi liittyvien osapuolten ottaminen voimakkaammin mukaan päätöksentekoon ja paikallisten tai kiireellisten ongelmien tehokkaampi ratkaiseminen sääntöjen noudattamisen ja toteuttamisen varmistamiseksi ja koko kalastuksen hallinnan parantamiseksi, siis kaikki, mitä sana hyvä hallintotapa pitää sisällään. Sitten kalastusalan luominen, jolla kalastus on kestävää mutta joka on myös taloudellisesti elinkelpoinen ja kansainvälisesti kilpailukykyinen – siinä yhteydessä meidän pitäisi kuitenkin myös auttaa samalla niitä, joiden on etsittävä muuta työtä. Uudistuksen tavoitteena on edelleen nykyaikaisen kalastusulkopolitiikan kehittäminen tiiviissä sopusoinnussa muiden yhteisön politiikkojen kanssa, jotta saavutetaan kalavarojen vastuullinen ja rationaalinen kalastaminen ja ennen kaikkea kehitetään uudelleen Välimeren ulottuvuutta. Tulen siten jäsen Cunhan Guinea-Bissauta käsittelevään mietintöön. Me takaamme käsiteltävänä olevalla päätöksellä asianomaisen yhteisön laivaston toiminnan ja tuemme samalla paikallista sektoria. Minua ilahduttaa todeta, että esittelijä tukee ehdotusta. Nyt taattu 6,5 miljoonan euron summa, jonka käyttötarkoitus on tarkoin määritetty, käytetään kalastukseen liittyvien laitteiden ja infrastruktuurien kunnostamiseen, jotka ovat kärsineet suuresti Guinea-Bissaussa tapahtuneista sotilaallisista yhteenotoista. Sitä kautta myös yhteisön laivasto voi hyödyntää paremmin sopimuksen mahdollisuuksia. Eriteltynä me aiomme tukea seuraavia toimia, nimittäin: kalastukseen liittyvien laitteiden ja infrastruktuurien kunnostamista, merenkulun valvonta- ja seurantajärjestelmiä ja kalavarojen tutkimusohjelmien uudelleenkäynnistämistä. Tässä yhteydessä haluaisin esittää myös muutamia maksujen ehdollisuutta koskevia huomautuksia: ensimmäinen 50 prosentin suuruinen erä maksetaan sen jälkeen, kun Guinea-Bissaun hallitus on esittänyt toimintaohjelman. Loppusumma, siis toinen puolikas, maksetaan sen jälkeen, kun Guinea-Bissau on esittänyt yksityiskohtaisen selvityksen toimintasuunnitelman yksittäisten toimien toteuttamisesta ja suunnitelmaa varten kaavailtujen varojen käyttämisestä. Lopuksi vielä pari sanaa tarkistusehdotuksista. Tarkistusehdotuksissa 1, 2 ja 3 pidennetään tuettujen toimien toteuttamista koskevaa määräaikaa vuoteen 2003. Minun nähdäkseni tämä tarkistus on sekä järkevä että perusteltu. Komissio voi siksi tukea tätä tarkistusta. Me yhdymme täysin tarkistusehdotuksen 4 sisältöön, mutta koska me tiedotamme jo nyt budjettivallan käyttäjiä kaikista rahoitusta ja talousarviota koskevista toimista toimielinten välisen sopimuksemme yhteydessä, tarkistusehdotus 4 on oikeastaan turha. Marokon kanssa käytävien neuvottelujen tämänhetkistä tilaa koskevien keskustelupuheenvuorojen osalta haluaisin kiittää siitä, että parlamentti luottaa selvästi komission työhön. Voin sanoa teille, että mitään sopimusta ei ole itse asiassa ollut enää 14 kuukauteen. On kuitenkin myös totta, että Marokko oli valitettavasti vasta viime vuoden lokakuun lopulla, siis vasta kolme ja puoli kuukautta sitten valmis aloittamaan vakavasti neuvottelut uudesta sopimuksesta. Me olemme käyttäneet ajan, joka meillä oli käytettävissä ennen joulua, käymällä itse asiassa viikoittain teknisiä neuvotteluja joko Brysselissä tai Rabatissa. 2.-9.1. Rabatissa neuvoteltiin käytännössä päivittäin. Me olemme osoittaneet tältä osin todellakin maksimaalista panosta. On muuten väärin luulla, että me emme olisi saaneet neuvostolta minkäänlaista tukea. Sekä maat, joita asia pääasiassa koskee, että neuvoston puheenjohtajavaltio ovat tukeneet meitä pyrkimyksissämme, ja uskon, että loppujen lopuksi myös Marokon kuninkaan ja komissiomme puheenjohtajan tapaaminen oli hyödyllinen. Toivon, että neuvottelut käynnistyvät nyt jälleen toden teolla, jotta me voimme kaartaa toivottavasti pian loppusuoralle. Jäsen Varela, te osoitatte mietinnössänne erittäin selvästi, että yhteisen kalastuspolitiikan tulevaisuudesta ei voida puhua ottamatta huomioon kalastuksen laajempaa taloudellista ympäristöä. Kaiken muun taloudellisen toiminnan tapaan maailmanlaajuistuminen koskee myös kalastusta. Voin allekirjoittaa täysin monet mietinnössänne ja siihen kuuluvassa päätöslauselmassa esitetyt asiat. Te korostatte, että eurooppalainen kalastuspolitiikka on sitoutunut monitoiminnallisuuden periaatteeseen, siis kestävään kalatalouteen, jossa säilytetään kalavarat ja suojellaan meriä ja jossa kalastusta harjoittavat rannikkoalueet antavat tärkeän panoksen taloudellisiin ja sosiaalisiin rakenteisiin. Aivan erityisen myönteisenä pidän myös tukeanne taistelussa laitonta ja vastuutonta kalastusta vastaan. Meillä on jatkossa vielä tilaisuus keskustella yhteisön ratkaisuista tähän polttavaan ongelmaan. Havaitsen kuitenkin jo nyt, että myös te kannatatte tältä osin päättäväisempää toimintaa. Kolmesta mietinnön kohdasta on mielestäni vielä keskusteltava. Ensinnäkin havaitsen mietinnössä tietynlaisen pyrkimyksen suojella kalastusta voimakkaammin kansainväliseltä kilpailulta. Sitä perustellaan sillä, että kalastus on tärkeä työnantaja tietyillä rannikkoalueilla. Se pitää varmasti paikkansa, mutta jos me vaadimme yksipuolisesti, että työpaikat on säilytettävä ehdottomasti vain kalastuspolitiikan avulla, emmekä tarkastele rannikkoalueen paikallista tilannetta kokonaisuutena, ajaudumme vaaraan antaa tukea mahdollisesti väärään suuntaan. Sen vaikutukset olisivat kielteisiä sekä kalavaroille että työpaikoille. Kalastuksen on kyettävä seisomaan omilla jaloillaan. Se voi johtaa muutamissa tapauksissa nykytilanteen heikkenemiseen, mutta jos sellaiset rakenteelliset sopeuttamiset koskevat alueita, yhteisön on tietysti autettava niitä. Me autamme ehkä tehokkaimmin antamalla ennen kaikkea nuorille tulevaisuuden ja tarjoamalla heille kalastukselle vaihtoehtoisia työllistymismahdollisuuksia. Toiseksi haluaisin käsitellä teidän mainitsemianne WTO:n puitteissa käytäviä neuvotteluja. Kuten tiedätte, tällä hetkellä ei ole ylipäänsä sovittu, aloitetaanko yleensä uusi WTO:n neuvottelukierros ja missä laajuudessa se toteutetaan. Mutta vaikka kattava neuvottelukierros järjestetään, uskallan epäillä, että yhteisö olisi valmis vastavuoroisuuteen kalastuksessa aiheiden kohdalla, joista silloin on kyse, esimerkiksi investoinnit tai etabloitumisoikeus. Siten tähän saakka kalastusalaan ovat saaneet investoida useimmissa jäsenvaltioissa vain kyseisen jäsenvaltion kansalaiset tai EU-maan kansalaiset. Kolmanneksi: haluaisin lopuksi muistuttaa teitä siitä, että yhteisen kalastuspolitiikan alkuajoista lähtien on hyväksytty, että yhteisöllä on osallistumis- ja äänioikeus. Suuremmasta vaikutusvallasta kansainvälisen kalastuspolitiikan muotoilemiseen saatava hyöty korvaa kirkkaasti puhtaasti numerollisen haitan. Tiivistäen haluaisin todeta, että te, jäsen Varela, olette antanut mietintönne myötä tärkeän panoksen yhteisen kalastuspolitiikan tulevaisuudesta jatkossa käytävään keskusteluun. Komissio ottaa teidän pohdintanne varmasti mahdollisimman laajasti huomioon tulevassa vihreässä kirjassaan. Tulen siten Gallagherin ja Poignantin mietintöihin ja päätöslauselmaesityksiin. Molempien mietintöjen lähtökohta on sama. Yhteisön kalastusalaa painostetaan heti useammaltakin taholta. Kalavarat vähenevät, laivastossa on ylikapasiteettia, ja pääsystä kolmansien maiden vesille tulee yhä vaikeampaa. Olen iloinen, että te yhdytte pääosin komission kalastuspolitiikan soveltamista vuosina 1996–1998 koskevan kertomuksen sisältämään arvioon. Muutamia edistysaskelia kyettiin tosin saavuttamaan, mutta – haluaisin mainita vain kiintiöiden hallintojärjestelmän perustamisen vuosittaisen jouston periaatteelle tai uusien TACien (suurin sallittu saalis) antamisen Pohjanmeren sääntelemättömille lajeille tai teknisiä toimenpiteitä koskevan asetuksen antamisen tai kalastusalusten järjestelmällisen satelliittivalvonnan (VMS) käyttöönottamisen – meidän on myönnettävä, että me emme onnistuneet kääntämään myönteiseksi monia kaupallisesti tärkeitä kalavaroja kuten turskaa tai kummeliturskaa koskevaa kielteistä suuntausta. Molemmat esittelijät korostavat myös seuraavia merkittäviä puutteita, jotka todettiin jo komission kertomuksessa: kalastuksen rajoitukset eivät ole toimineet lainkaan tai vain riittämättömästi, Välimeren maiden soveltamia teknisiä toimenpiteitä koskeva asetus on pantu täytäntöön vain puutteellisesti, neljäs monivuotinen ohjausohjelma ei ole läheskään tarpeeksi kunnianhimoinen eikä valvontaa koskevia määräyksiä tehostettu, kuten me ehdotimme vuonna 1998. Kalastusalan eri edustajien kanssa pidetyt kokoukset ovat myös osoittaneet, että meidän on joko parannettava tai ylipäätään uudistettava perusteellisesti kalastuspolitiikan monia näkökohtia saavuttaaksemme vastuullisen ja kestävän kalastuksen. Eri mielipiteistä huolimatta osapuolet ovat pääosin samaa mieltä siitä, että meidän on tehtävä enemmän. Meidän on erityisesti tehostettava valvontaa, pantava säännöt paremmin täytäntöön, vähennettävä poisheittämistä, tuettava tieteellistä tutkimusta ja otettava osapuolet, erityisesti kalastajat itse, varhaisemmassa vaiheessa ja intensiivisemmin mukaan kalastuspolitiikkaa koskevaan päätöksentekoprosessiin."@fi5 ". Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, au nom de la Commission, je voudrais tout d’abord remercier tous les rapporteurs, mais également la commission de la pêche ainsi que les autres commissions impliquées pour le travail de grande ampleur qu’ils ont fourni en préparation au débat de ce jour. Je tiens aussi à remercier spécialement le président de la commission de la pêche, M. Varela, pour la coordination des travaux et pour son intéressant rapport d’initiative. La Commission approuve par conséquent les deux propositions de résolution sur de nombreux points. À propos de la question délicate de la zone de six ou douze milles, la Commission a le sentiment qu’une majorité des parties concernées est en faveur du maintien du statu quo. Dans les semaines qui viennent, la Commission publiera le Livre vert en même temps que les rapports conformément à l’article 14 paragraphe 2 du règlement 3760. Nous devons alors profiter de l’amorce du débat pour nous concerter au sujet de la manière de remédier aux lacunes dénoncées dans les rapports et proposer des solutions adéquates afin de procurer une nouvelle base porteuse d’avenir au secteur de la pêche de la Communauté. D’après les propositions de résolution, les trois objectifs principaux de ce processus de réforme cités unanimement par les trois rapporteurs sont les suivants : démanteler les surcapacités et améliorer la cohérence avec les mesures de politique environnementale afin de maintenir et de reconstituer les stocks, impliquer plus étroitement la parties directement concernées dans la prise de décisions et résoudre plus efficacement les problèmes locaux ou urgents pour garantir le respect et l’application de la réglementation, améliorer la gestion de la pêche en général, c’est-à-dire mettre en œuvre tout ce que suppose une bonne gestion, une selon le terme consacré. Créer de cette façon un secteur de la pêche qui fonctionne et soit économiquement viable et durable pour être compétitif au plan international - dans ce cadre nous devrions dans le même temps venir en aide à ceux qui devront se reconvertir dans d’autres activités -, développer une politique extérieure de la pêche qui soit moderne et cohérente avec les autres politiques communautaires pour parvenir à une gestion rationnelle et responsable des ressources et développer surtout selon de nouveaux termes la dimension méditerranéenne. J’en arrive ainsi au rapport sur la Guinée-Bissau de M. Cunha. Avec cette proposition de décision, nous garantissons l’activité de la flotte de pêche communautaire tout en soutenant le secteur local de la pêche. Je me réjouis de constater que le rapporteur soutient la proposition. Le montant actuellement libéré de 6,5 millions d’euros sera engagé à la destination exclusive de la reconstruction des installations de pêcheries qui avaient gravement souffert lors des conflits armés qui se sont déroulés en Guinée-Bissau. De cette façon, la flotte communautaire pourra aussi mieux exploiter les possibilités octroyées par l’accord. Nous voulons soutenir en particulier les activités suivantes : la reconstruction des infrastructures et des équipements, le contrôle et la surveillance de la flotte et la relance de programmes de recherches. Dans ce contexte, je souhaite faire quelques remarques concernant la conditionnalité des paiements : une première tranche à hauteur de 50 % du montant total est versée dès que le gouvernement a présenté un programme d’action. Le reste de la somme, soit la seconde moitié, ne sera versée qu’après que la Guinée-Bissau aura présenté un rapport détaillé sur la mise en œuvre de chacun des volets du plan d’action et de l’utilisation des crédits prévus à cet effet. Quelques mots encore pour terminer au sujet des propositions d’amendement. Les propositions d’amendement 1, 2 et 3 allongent le délai de mise en œuvre des activités promues jusqu’en 2003. À mon point de vue, cet amendement est à la fois sage et justifié. C’est pourquoi la Commission peut soutenir la proposition d’amendement. Nous partageons totalement la requête formulée par la proposition d’amendement 4 et nous informons effectivement déjà l'autorité budgétaire de toute transaction financière et budgétaire dans le cadre de notre accord interinstitutionnel, de telle sorte que la proposition d’amendement 4 devient en fait superflue. Par rapport aux interventions dans le débat sur la situation des négociations avec le Maroc, je remercie le Parlement d’avoir manifesté sa confiance dans le travail accompli par la Commission. Je puis vous dire que de facto depuis 14 mois il n’existe plus d’accord. Il est vrai aussi cependant que la délégation marocaine ne s’est montrée disposée à entamer des négociations sérieuses que depuis la fin octobre de l’année passée, c’est-à-dire depuis trois mois et demi seulement. Nous avons utilisé le temps dont nous disposions avant Noël en tenant chaque semaine une réunion de discussion technique soit à Bruxelles soit à Rabat. Du 2 au 9 janvier, on a négocié pratiquement tous les jours à Rabat. Nous avons réellement fait preuve de l’engagement maximum. Et il est par ailleurs faux d’affirmer que nous n’aurions reçu aucun soutien de la part du Conseil. Tant les pays concernés au premier chef que la présidence nous ont soutenus dans nos efforts et je crois, au terme de cette journée, que l’entrevue entre le souverain marocain et le président de la Commission a été utile. J’espère que les négociations vont maintenant reprendre dans la bonne direction de sorte que nous puissions espérer nous engager bientôt dans la dernière ligne droite. Monsieur Varela, vous indiquez très clairement dans ce rapport que l’on ne peut parler de l’avenir de la politique de la pêche commune sans considérer le contexte économique plus vaste des activités connexes du secteur de la pêche. Comme toute autre activité économique, la pêche est concernée par la globalisation. Je peux souscrire complètement à une grande partie de votre rapport et à la conclusion qui en résulte. Vous soulignez que la politique de la pêche européenne est contrainte de satisfaire au principe de multifonctionnalité, c’est-à-dire une économie de la pêche durable qui conserve les ressources halieutiques et préserve le milieu marin, et dans laquelle les régions côtières qui vivent de la pêche contribuent significativement au maintien des structures économiques et sociales. Je me félicite tout particulièrement de votre soutien dans la lutte contre la pêche illégale et irresponsable. Nous aurons encore l’occasion de parler des solutions communes à apporter à ce problème brûlant. Je retiens en tout cas déjà que vous êtes favorable à une démarche plus résolue dans ce domaine. Trois points du rapport nécessitent à mon sens d’être débattus plus avant. Je constate premièrement dans le rapport une certaine tendance à une plus grande protection contre la concurrence internationale. Elle est justifiée par le fait que la pêche constitue dans certaines régions littorales une importante pourvoyeuse d’emploi. C’est certainement vrai, toutefois si nous maintenons unilatéralement la position selon laquelle les emplois ne doivent être conservés qu’à l’aide de la politique de la pêche et que nous ne prenons pas en considération dans son ensemble la situation locale d’une région côtière, nous courons le risque de subventionner dans certaines circonstances une voie qui serait sans issue. Cela se révélerait contre-productif, tant pour les ressources de pêche que pour les emplois. La pêche doit être capable de subvenir à elle-même. Ceci peut dans certains cas conduire à une diminution par rapport à la situation actuelle, néanmoins, quand des régions sont touchées par de telles modifications structurelles, la Communauté doit leur venir en aide. Et nous procurerons peut-être l’aide la plus précieuse si nous offrons surtout un avenir aux jeunes en leur proposant des opportunités d’emplois alternatives à la pêche. Deuxièmement, je voudrais aborder les négociations de l’OMC, que vous avez évoquées. Comme vous le savez, il n’est pas encore sûr du tout à l’heure actuelle qu’un nouveau cycle de négociations va commencer ni quelle sera sa portée. Toutefois, quand bien même il devrait s’agir d’un cycle dont la portée serait étendue, je me permets de douter du fait que la Communauté serait prête à consentir la réciprocité dans le secteur de la pêche pour les thèmes concernés, tels que les investissements ou le droit à l’installation, par exemple. Ainsi jusqu’à ce jour, dans la plupart des États membres, seuls les nationaux ou les ressortissants d’un pays membre de l’UE sont autorisés à investir dans le secteur de la pêche,. Troisièmement, je voudrais rappeler que depuis les débuts de la politique commune de la pêche, il a été admis que la Communauté avait un seul siège et une voix unique. Le désavantage purement numérique est compensé de loin par l’atout d’une plus grande influence dans la définition de la politique de la pêche internationale. En résumé, je voudrais retenir que vous, Monsieur Varela, avez apporté une contribution importante à la poursuite du débat sur l’avenir de la politique commune de la pêche. Dans toute la mesure du possible, la Commission tiendra compte dans son prochain Livre vert des réflexions que vous avez émises. J’en arrive ainsi aux rapports et aux propositions de résolutions des députés Gallagher et Poignant. Les deux rapports arrivent à la même conclusion. Le secteur de la pêche dans la Communauté est mis sous pression simultanément de diverses parts. Les stocks de pêche diminuent, la flotte présente une surcapacité et l’accès aux eaux de pays tiers devient de plus en plus difficile. Je me réjouis du fait que pour l’essentiel vous partagiez l’analyse faite dans le rapport de la Commission sur l’application de la politique de la pêche pour la période 1996-1998. Certains progrès ont certes pu être enregistrés - je ne citerai que la flexibilité dans la gestion annuelle des stocks, les nouveaux TAC pour les espèces non réglementées de la mer du Nord, le règlement sur les mesures techniques ou encore l’introduction du VMS -, nous devons cependant reconnaître que nous n’avons pas réussi à renverser la tendance négative concernant de nombreux stocks commercialement importants comme le cabillaud ou le merlu. Les deux rapporteurs soulignent les lacunes graves suivantes, qui avaient déjà été constatées dans le rapport de la Commission : les limitations de l'effort de pêche n’ont pas ou seulement insuffisamment fonctionné, le règlement sur les mesures techniques en Méditerranée n’a été transposé que partiellement, le POP 4 est beaucoup trop peu ambitieux, les dispositions de contrôle n’ont pas été renforcées comme nous l’avions proposé en 1998. Les réunions avec les représentants du secteur de la pêche ont également montré que nous devons améliorer de nombreux aspects de la politique de la pêche voire les rénover fondamentalement si nous voulons disposer d’un secteur de la pêche à la fois responsable et durable. Malgré certaines divergences d’opinion, les parties concernées sont majoritairement d’accord sur la nécessité de faire mieux. Nous devons en particulier renforcer les contrôles, transposer les règles plus efficacement, réduire les rejets, promouvoir la recherche scientifique et impliquer plus rapidement et plus étroitement les parties concernées, notamment les pêcheurs eux-mêmes, dans le processus décisionnel de la politique de la pêche."@fr6 "Signor Presidente, onorevoli parlamentari, innanzitutto ringrazio cordialmente a nome della Commissione tutti i relatori, nonché la commissione per la pesca e le altre commissioni interessate per il grande lavoro svolto in preparazione del dibattito che stiamo conducendo. Desidero inoltre esprimere la mia particolare gratitudine all'onorevole Varela, presidente della commissione della pesca, che ha coordinato i lavori e ha redatto un'interessante relazione di iniziativa. La Commissione condivide pertanto molti passaggi delle proposte di risoluzione. Sulla spinosa questione della zona esclusiva di sei o di dodici miglia, la Commissione ha tuttavia la sensazione che la maggioranza degli interessati sia piuttosto favorevole al mantenimento dello . Tra poche settimane la Commissione pubblicherà il Libro verde, nonché le relazioni ai sensi dell'articolo 14, comma 2 del regolamento 3760, aprendo così una discussione di cui dovremo avvalerci per esaminare le ipotesi di eliminazione delle lacune indicate nelle relazioni e le soluzioni più idonee per impostare su una base nuova e durevole il settore comunitario della pesca. Dall'esame delle proposte di risoluzione emerge che gli obiettivi fondamentali di tale processo di riforma unanimemente indicati dai tre relatori sono: smantellare le capacità eccessive e migliorare la conciliabilità con provvedimenti ambientali per salvaguardare e far rigenerare gli stock, rafforzare il coinvolgimento degli interessati alle decisioni e risolvere in modo più efficace problemi urgenti o di portata locale per garantire il rispetto e l'imposizione della regolamentazione migliorando globalmente la gestione della pesca. Tutte caratteristiche, queste, che rientrano nel concetto di . Si chiede inoltre di creare un settore della pesca (che amministri in modo sostenibile le risorse, ma che risulti anche economicamente autonomo e competitivo a livello internazionale – parallelamente però dovremmo sostenere chi sarà obbligato a cercare un nuovo lavoro); di elaborare una moderna politica della pesca perfettamente concertata con le altre politiche comunitarie per raggiungere uno sfruttamento responsabile e razionale delle risorse; e di potenziarne in modo nuovo soprattutto la dimensione mediterranea. Giungo ora alla relazione dell'onorevole Cunha sulla Guinea-Bissau. La nostra decisione consente l'attività della flotta comunitaria interessata incentivando al contempo il settore locale. Mi rallegro che il relatore approvi la nostra proposta. L'importo autorizzato di 6,5 milioni di euro verrà impiegato al solo scopo di ripristinare gli impianti del settore della pesca che sono stati fortemente danneggiati a causa degli scontri armati. Anche la flotta comunitaria potrà così avvalersi in modo migliore delle possibilità schiuse dall'accordo. Più precisamente, le attività che vogliamo promuovere sono: il ripristino delle infrastrutture, il controllo e la sorveglianza della flotta e la creazione di nuovi programmi di ricerca. In questo contesto desidero presentare alcune osservazioni sulla condizionalità dei pagamenti: la prima rata, pari al 50 per cento dell'intera somma, sarà versata non appena il governo ci avrà inoltrato un programma di azione. L'importo restante, cioè la seconda metà, sarà pagabile quando la Guinea-Bissau avrà presentato un rapporto dettagliato sull'esecuzione delle singole attività previste dal piano d'azione e sull'utilizzazione dei fondi stanziati a questo scopo. Per concludere, mi sia permesso spendere ancora qualche parola sugli emendamenti. Gli emendamenti nn. 1, 2 e 3 prolungano il termine per la realizzazione delle attività richieste fino al 2003. La Commissione può accettare questa modifica, che mi sembra non solo ragionevole, ma anche giustificata. Condividiamo completamente anche gli scopi dell'emendamento n. 4, sebbene nel quadro dell'accordo interistituzionale già si notifichi all'autorità di bilancio ogni transazione finanziaria e di bilancio, cosicché in realtà tale emendamento risulta superfluo. Alla luce degli interventi effettuati nella discussione sull'attuale stato di avanzamento delle trattative con il Marocco, desidero ringraziare per l'evidente fiducia che il Parlamento accorda all'operato della Commissione. Anche se da 14 mesi non esiste più un accordo, devo però ricordare che la parte marocchina ha manifestato la sua disponibilità ad avviare trattative serie per la rinegoziazione dell'accordo solo tre mesi e mezzo fa, cioè alla fine di ottobre. Prima di Natale abbiamo utilizzato il tempo a nostra disposizione organizzando incontri tecnici con frequenza pressoché settimanale a Bruxelles o a Rabat, dimostrando in tal modo il nostro massimo impegno. Dal 2 al 9 gennaio a Rabat si è negoziato pressoché ogni giorno. È del resto sbagliato credere che il Consiglio non ci abbia fornito alcun sostegno: sia gli Stati maggiormente colpiti, sia la Presidenza hanno appoggiato i nostri sforzi e credo che in ultima analisi si rivelerà utile anche l'incontro tra il Re del Marocco e il Presidente della Commissione. Spero che i negoziati possano riprendere a pieno ritmo per permetterci di giungere in dirittura di arrivo in tempi possibilmente brevi. Onorevole Varela, nella sua relazione lei indica con chiarezza l'impossibilità di discutere del futuro della politica comune della pesca senza considerare il panorama globale in cui si inquadrano le attività di pesca perché, come ogni altra attività economica, anche la pesca risente della globalizzazione. Posso sottoscrivere incondizionatamente molte affermazioni della sua relazione e della risoluzione ad essa connessa, in cui si evidenzia che la politica europea della pesca deve ispirarsi al principio della multifunzionalità promuovendo una pesca sostenibile, che salvaguardi le risorse alieutiche e l'ambiente marino, e all'interno della quale le regioni costiere dedite ad attività di pesca possano fornire un contributo sostanziale al miglioramento delle strutture economiche e sociali. Mi compiaccio in particolare anche per il sostegno accordato alla lotta contro le attività illegali di pesca indiscriminata. Avremo ancora modo di cercare insieme una soluzione comunitaria a questo scottante problema, ma prendo nota già da ora che anche lei è favorevole ad adottare un atteggiamento più risoluto. Mi sembra si debba ancora discutere su tre punti della relazione. Rilevo innanzitutto una certa tendenza a rafforzare la protezione nei confronti della concorrenza internazionale, giustificata dall'importante offerta occupazionale garantita dalla pesca in determinate regioni litoranee. È indubbiamente opportuno ma, insistendo unilateralmente sul mantenimento del livello occupazionale esclusivamente grazie alla politica della pesca senza valutare globalmente la situazione locale delle singole regioni costiere, rischiamo di concedere sovvenzioni controproducenti sia per le risorse alieutiche, sia per l'occupazione. La pesca deve potersi reggere sulle proprie gambe! In alcuni casi ciò potrà forse causare un peggioramento dello e la Comunità dovrà naturalmente garantire il proprio sostegno alle regioni colpite da simili cambiamenti strutturali. Il nostro aiuto più efficace, però, è probabilmente il tentativo di offrire un futuro in particolare ai giovani, offrendo possibilità occupazionali alternative alla pesca. Desidero in secondo luogo approfondire la questione da voi menzionata dei negoziati dell'OMC. Al momento, come ben sapete, non si è neppure stabilito definitivamente se aprire una nuova tornata negoziale, né quale dovrà essere il suo mandato. Ma anche se si dovesse giungere ad una tornata globale, oso dubitare che in materia di pesca la Comunità potrebbe accettare la reciprocità sui punti cruciali, vale a dire per esempio gli investimenti e il diritto di stabilimento. Finora, infatti, la maggioranza degli Stati membri consente solo a propri cittadini o a cittadini di un altro paese dell'Unione di investire nel campo della pesca. In terzo luogo desidero poi rammentare che già agli albori della politica comune della pesca si è accettato il principio secondo il quale la Comunità riceve un seggio e può emettere un unico voto. Lo svantaggio puramente numerico risulta qui ampiamente compensato dal vantaggio rappresentato dalla possibilità di esercitare un peso maggiore nella definizione della politica internazionale della pesca. Ricapitolando, desidero ribadire l'importanza del contributo fornito dalla relazione Varela alle future discussioni sull'orientamento della politica comune della pesca. Nella misura del possibile, la Commissione recepirà certamente le sue considerazioni nel preannunciato Libro verde. Giungo così alle relazioni e ai progetti di risoluzione degli onorevoli Gallagher e Poignant. Ambedue le relazioni prendono le mosse dalla stessa constatazione: il settore comunitario della pesca è esposto a pressioni provenienti da molte direzioni perché il patrimonio ittico si sta riducendo, la flotta presenta capacità eccessive ed è sempre più difficile ottenere accesso alle acque di paesi terzi. Mi compiaccio che esse condividano nel merito l'analisi tracciata nella relazione della Commissione sull'applicazione della politica della pesca nel periodo 1996-1998. Anche se siamo riusciti a progredire in alcuni campi - mi limiterò a citare la flessibilità nella gestione annuale delle risorse, i nuovi TAC per le specie non disciplinate del Mare del Nord o il regolamento sui provvedimenti tecnici e l'introduzione del VMS – dobbiamo tuttavia ammettere che non abbiamo potuto invertire le tendenze negative di molte specie commercialmente rilevanti, come il merluzzo bianco o il nasello. Entrambi i relatori sottolineano inoltre le gravi lacune già rilevate nella relazione della Commissione: l'insufficiente o inesistente efficacia delle limitazioni dello sforzo di pesca, l'incompletezza del recepimento del regolamento sulle misure tecniche nel Mediterraneo, le davvero scarsissime ambizioni del POP 4 e il mancato rafforzamento delle disposizioni relative al controllo, da noi proposto nel 1998. Gli incontri con i rappresentanti del settore della pesca hanno parimenti dimostrato la necessità di migliorare o di rinnovare completamente molti aspetti della politica comunitaria della pesca per giungere ad una pesca responsabile e sostenibile. Le divergenze di opinioni non hanno impedito alla maggioranza dei rappresentanti di concordare sulla necessità di una maggiore azione comunitaria. Dobbiamo segnatamente rafforzare il controllo, applicare meglio le regole, ridurre i rigetti in mare, promuovere la ricerca scientifica e associare più precocemente ed in modo più stretto ai processi decisionali della politica della pesca le parti interessate, in particolare gli stessi pescatori."@it9 ". Mr President, honourable Members, on behalf of the Commission, I should first like to thank all the rapporteurs, the Committee on Fisheries and the other committees involved for their comprehensive work in the run up to today's debate. I should also like to extend special thanks to the Chairman of the Committee on Fisheries, Mr Varela, for coordinating all the work and for his interesting own-initiative report. The Commission therefore agrees to the motions for resolutions on several points. However, it has the impression, as regards the delicate question of the 6/12-mile zone, that the majority of those affected are in favour of maintaining the . The Commission will publish its Green Paper in a few weeks' time, together with the reports under Article 14 paragraph 2 of Regulation 3760. We must use the ensuing debate to discuss how to rectify the shortcomings identified in the reports and suitable solutions for doing so in order to put the fisheries sector in the Community back on a viable basis. On the evidence of the motions for resolutions, the main objectives of the reform process identified by all three rapporteurs are as follows: to reduce excess capacity and improve coherence with environmental policy measures in order to maintain and re-establish stocks; to ensure that the people directly affected are more closely involved in decision making and to resolve local or urgent problems more efficiently in order to ensure that the rules are adhered to and applied and fisheries management is improved overall – in other words, everything which qualifies as good governance. Then, to create a fisheries sector which is both sustainable and economically viable and internationally competitive – while at the same time helping those who are forced to look elsewhere for work; to develop a modern foreign fisheries policy which is closely coordinated with other Community policies in order to achieve responsible and rational use of resources, and, most importantly, to redevelop the Mediterranean dimension. This brings me to Mr Cunha's report on Guinea-Bissau. This resolution will guarantee the activities of the Community fleet in question, while at the same time supporting the local sector. I am delighted that the rapporteur supports our proposal. The sum of EUR 6.5 million now released will be used specifically to restore the fisheries-related installations which suffered serious damage during the armed conflict in Guinea-Bissau. This will help the Community fleet to make better use of the agreement. In detail, we want to support the following activities: reconstruction of the infrastructure, controls on and monitoring of the fleet and new research programmes. I should like to make a few comments here on the terms of payment: a tranche of 50% of the overall amount will be paid out first, as soon as the government has submitted an action programme. The remainder, in other words the second half, will be paid out once Guinea-Bissau has filed a detailed report on the implementation of individual activities under the action programme and the use of the funds earmarked for them. Finally, a brief word on the proposed amendments. Proposed Amendments Nos 1, 2 and 3 extend the deadline for implementing the activities required to 2003. I think this proposed amendment is both reasonable and justified and the Commission can therefore support it. We fully share the concern expressed in proposed Amendment No 4 but, as we already inform the budgetary authority of all financial and budgetary transactions under the terms of our Interinstitutional Agreement, proposed Amendment No 4 is in fact superfluous. As far as the contributions to the debate on the current state of negotiations with Morocco are concerned, I should like to thank Parliament for its obvious confidence in the Commission's work. I have to tell you that the agreement ceased to apply 14 months ago, and that the Moroccan side was, unfortunately, not prepared to enter into serious negotiation on a new agreement until the end of October last year, in other words, just three and a half months ago. We did, however, make good use of the time up to Christmas, with one technical discussion a week in either Brussels or Rabat. Negotiations were held practically every day in Rabat between 2 January and 9 January. We really have done our utmost here. For the rest, it is wrong to say that we have received no support from the Council. Both the main countries affected and the presidency have supported us in our efforts and I think that, at the end of the day, the meeting between the King of Morocco and our Commission President was a useful one. I hope that negotiations will again get properly under way, and that hopefully we shall soon be on the home straight. Mr Varela, you make it quite plain in your report that it is impossible to discuss the future of the common fisheries policy without taking account of the broader economy surrounding fisheries. Like every other economic activity, fisheries are affected by globalisation. I fully endorse much of what you say in your report and in the resolution attached to it. You highlight the fact that European fishing is committed to the principle of multifunctionality, i.e. the principle of a sustainable fisheries economy which preserves fish stocks and protects the marine environment and makes an important contribution to the economic and social structures of coastal areas engaged in fishing. I particularly welcome your support in the fight against illegal and irresponsible fishing. We shall have an opportunity to discuss Community solutions to this burning issue. But I can already see that you, too, are in favour of a more resolute approach here. I think that we need further discussion on three points in the report. First, the report shows a certain tendency towards more protection from international competition on the grounds that fisheries provide a great many jobs in certain coastal areas. That is certainly true, but if we unilaterally insist that jobs must be safeguarded solely with the help of the fisheries policy, without taking overall local conditions in a coastal area into account, then we run the risk, under certain circumstances, of subsidising in the wrong direction. That would be counterproductive, both for fish stocks and for jobs. Fisheries needs to stand on their own two feet. This may lead, in numerous cases, to a reduction in the but when regions are affected by such structural adjustments, then the Community must, of course, help. The most efficient form of help we can provide is by giving young people a future and offering them alternative employment to fishing. Secondly, I should like to comment on the WTO negotiations which you mention. As you are aware, we do not yet know if a new WTO round will even start and, if so, to what extent. But even if there is a comprehensive round, I very much doubt that the Community would be willing to accept reciprocity in fisheries on the questions at issue, such as investments or the right of establishment. Until now, only natives or nationals of an EU Member State have been allowed to invest in the fisheries sector. Thirdly and finally, I should like to remind you that it has been accepted since the beginning of the common fisheries policy that the Community has one seat and one vote. This purely numerical disadvantage is more than offset by the advantage of having a greater say in the shaping of international fisheries policy. To summarise, Mr Varela, your report makes an important contribution to the continuing debate on the future of the common fisheries policy. The Commission will certainly take your thoughts into maximum consideration in its forthcoming Green Paper. That brings me to the reports and motions for resolutions from Mr Gallagher and Mr Poignant. Both reports start from the same premise. The fisheries sector in the Community is under equal pressure from several quarters. Fish stocks are declining, there is excess capacity in the fleet and it is becoming more and more difficult to access third country waters. I am delighted that you basically subscribe to the analysis in the Commission report on the application of the system for fisheries in 1996-1998. It is true that some progress was made – I need only mention the flexibility in year-to-year stock management or the new TACs in the North Sea for non-regulated species or the regulation on technical measures or the introduction of the VMS – but we still have to admit that we have failed to reverse the negative trend in numerous important stocks, such as cod or hake. Both rapporteurs also highlight the following serious shortcomings, as identified in the Commission report: effort limitation has either not worked or has been unsatisfactory, the regulation on technical measures in the Mediterranean has been patchily implemented, the fourth MAGP is not nearly ambitious enough and control arrangements have not been made stricter, as we proposed in 1998. Meetings with various representatives of the fisheries sector have also shown that we need either to improve or to overhaul numerous aspects of the fisheries policy if we are to achieve responsible, sustainable fisheries. Differences of opinion notwithstanding, the majority of those affected are agreed that we need to do more. In particular, we need stricter controls, we need better application of the rules, we need to reduce discards, we need to promote scientific research and we need to involve those affected, especially the fishermen themselves, at an earlier stage and more intensively when taking decisions on fisheries policy."@lv10 "C . Mijnheer de Voorzitter, geachte afgevaardigden, in de eerste plaats wil ik namens de Commissie alle rapporteurs, maar ook de Commissie Visserij en alle andere betrokken commissies van harte bedanken voor de grote hoeveelheid werk die zij voorafgaand aan dit debat hebben verzet. Ik wil met name ook de voorzitter van de Commissie Visserij, de heer Varela, bedanken voor de coördinatie van alle werkzaamheden en zijn interessant initiatiefverslag. De Commissie is het daarom op veel punten met de ontwerpresoluties eens. Wat de heikele kwestie van de 6- of 12mijlszone betreft, heeft de Commissie echter de indruk dat de meerderheid van de betrokkenen voor handhaving van de status quo is. Over een paar weken zal de Commissie het Groenboek publiceren, tegelijk met de verslagen uit hoofde van artikel 14, lid 2 van verordening 3760. Wij moeten de discussie die dan begint, gebruiken om met elkaar van gedachten te wisselen over de in de verslagen gesignaleerde gebreken en de daarbij passende oplossingen, teneinde de visserijsector van de Gemeenschap weer van een stevige basis voor de toekomst te voorzien. Uit de ontwerpresoluties blijkt dat de drie rapporteurs het eens zijn over de hoofddoelstellingen van de hervorming. Zij noemen de volgende punten. In de eerste plaats moet de overcapaciteit geleidelijk worden verminderd en moet de samenhang met de milieuwetgeving worden verbeterd om de visbestanden te behouden en te herstellen. In de tweede plaats moeten de direct betrokkenen meer bij de besluitvorming worden betrokken en moeten plaatselijke of dingende problemen efficiënter worden opgelost om de handhaving en de uitvoering van de regels te garanderen en het beheer van de visserij in zijn totaliteit te verbeteren. Dit valt allemaal onder de noemer Vervolgens moet er een visserijsector tot stand worden gebracht die op een duurzame manier werkt, maar ook economisch levensvatbaar is en de internationale concurrentie aankan. Tegelijkertijd moeten wij echter de mensen helpen die naar ander werk uit moeten kijken. Wij moeten voorts een modern extern visserijbeleid ontwikkelen dat nauwkeurig is afgestemd op het overige communautaire beleid, om voor een verantwoorde en rationele exploitatie van de visbestanden te zorgen en vooral de mediterrane dimensie opnieuw te ontwikkelen. Ik ga verder met het verslag over Guinee-Bissau van de heer Cunha. Met het voorliggende besluit garanderen wij niet alleen de activiteiten van de communautaire vloot in kwestie, maar ondersteunen wij ook de plaatselijk visserijsector. Ik ben blij te constateren dat de rapporteur het voorstel steunt. Het bedrag van 6,5 miljoen euro dat nu is vrijgemaakt, zal specifiek worden besteed aan de reparatie van de aan de visserij gerelateerd installaties, die ernstig onder de oorlogshandelingen in Guinee-Bissau hebben geleden. De communautaire vloot zal hierdoor de mogelijkheden van de overeenkomst ook beter kunnen benutten. Wij willen in het bijzonder de volgende activiteiten ondersteunen: reparatie van de infrastructuur, controle en toezicht op de vloot, en uitwerking van nieuwe onderzoeksprogramma's. In dat verband wil ik ook een paar opmerkingen over het voorwaardelijke karakter van de betalingen maken. De eerste tranche, 50% van het totale bedrag, wordt betaald zodra de regering een actieprogramma heeft gepresenteerd. Het resterende bedrag, de tweede helft dus, wordt betaald nadat Guinee-Bissau een gedetailleerd verslag heeft voorgelegd over de uitvoering van de afzonderlijke onderdelen van het actieprogramma en over het gebruik van de middelen die daarvoor zijn uitgetrokken. Tenslotte wil ik nog wat over de amendementen zeggen. Met de amendementen 1, 2 en 3 wordt de termijn voor de uitvoering van de door ons gesteunde activiteiten verlengd tot 2003. Ik vind dat een verstandige en gerechtvaardigde wijziging, waar de Commissie dan ook achter staat. Wij zijn het ook volledig met de strekking van amendement 4 eens. Wij informeren echter de begrotingsautoriteit nu al over iedere financiële en budgettaire transactie in het kader van ons interinstitutionele akkoord, dus amendement 4 is eigenlijk overbodig. Met betrekking tot uw bijdragen aan het debat over de huidige stand van de onderhandelingen met Marokko, wil ik u bedanken voor het feit dat het Parlement kennelijk vertrouwen heeft in het werk van de Commissie. Ik kan bevestigen dat er de facto al 14 maanden geen overeenkomst meer bestaat. Het is echter ook zo dat Marokko pas eind oktober vorig jaar, dus pas drieënhalve maand geleden, bereid was om serieuze onderhandelingen over een nieuwe overeenkomst te starten. Wij hebben de tijd voor Kerstmis nog goed gebruikt, want er is praktisch iedere week op technisch niveau onderhandeld, in Brussel of in Rabat. Van 2 tot 9 januari is er vrijwel iedere dag in Rabat onderhandeld. Wij hebben ons dus tot het uiterste ingespannen. Het is trouwens niet juist dat de Raad ons niet zou hebben gesteund. Zowel de meest betrokken landen als het voorzitterschap van de Raad hebben ons bij ons werk gesteund. Ik denk dat ook de ontmoeting tussen de koning van Marokko en de voorzitter van onze Commissie uiteindelijk nuttig is gebleken. Ik hoop dat de onderhandelingen nu weer echt op gang zullen komen en wij snel de eindsprint in kunnen zetten. Mijnheer Varela, u maakt in uw verslag heel duidelijk dat wij niet over de toekomst van het gemeenschappelijk visserijbeleid kunnen spreken zonder met de bredere economische context van het visserijbedrijf rekening te houden. Net als iedere andere economische activiteit is ook de visserij aan de globalisering onderhevig. Ik kan veel van wat in uw verslag en de bijbehorende resolutie wordt gezegd, volledig onderschrijven. U benadrukt dat het Europese visserijbeleid multifunctioneel dient te zijn, wat inhoudt dat er naar duurzame visserij, instandhouding van de visbestanden en bescherming het zeemilieu moet worden gestreefd. Het omvat ook de overtuiging dat de kuststreken die zich met visserij bezighouden een belangrijke economische en sociale rol spelen. Ik juich tevens uw steun aan de bestrijding van de illegale en onverantwoorde visserij van harte toe. Wij zullen later nog over communautaire oplossingen voor deze brandende kwestie van gedachten kunnen wisselen. Ik stel echter nu al vast dat u dienaangaande ook voor een vastbeslotener optreden pleit. Ik denk dat er over drie punten uit het verslag nog nader moet worden gesproken. In de eerste plaats bespeur ik in het verslag een bepaalde neiging in de richting van een sterkere bescherming tegen de internationale concurrentie. Dat wordt gemotiveerd met het argument dat de visserijsector in bepaalde kuststreken een belangrijke werkgever is. Dat is ongetwijfeld waar, maar als wij er uitsluitend op hameren dat die arbeidsplaatsen per se met behulp van het visserijbeleid moeten worden behouden, zonder daarbij de plaatselijke situatie van een kuststreek in zijn geheel te bekijken, lopen wij het gevaar dat wij de verkeerde ontwikkeling subsidiëren. Dat zou contraproductief zijn, zowel voor de visstand als voor de banen. De visserij moet op eigen benen kunnen staan. In een aantal gevallen kan dat misschien tot een inkrimping van de status quo leiden, maar als regio's zulke structurele veranderingen doormaken, dan moet de Gemeenschap daar natuurlijk bij helpen. Wij kunnen misschien nog het beste helpen door met name jonge mensen een toekomstperspectief te geven door hun werkgelegenheid buiten de visserij te bieden. In de tweede plaats wil ik op de door u behandelde WTO-onderhandelingen ingaan. Zoals u weet, staat momenteel nog geeneens vast of er wel een nieuwe WTO-ronde komt en hoe omvangrijk die zal zijn. Zelfs als het tot een omvangrijke ronde komt, waag ik echter te betwijfelen of de Gemeenschap bij de onderwerpen waar het dan over zou gaan, zoals investeringen en vestigingsrecht, tot wederkerigheid op visserijgebeid bereid zou zijn. Tot nu toe mogen in de meeste lidstaten bijvoorbeeld slechts de eigen onderdanen en EU-burgers in de visserijsector investeren. In de derde plaats wil ik u eraan herinneren dat al vanaf het begin van het gemeenschappelijk visserijbeleid wordt geaccepteerd dat de Gemeenschap één zetel en één stem heeft. Het zuiver getalsmatige nadeel wordt door het voordeel van een grotere invloed op de vorming van het internationale visserijbeleid ruimschoots goedgemaakt. Samenvattend wil ik zeggen dat u, mijnheer Varela, met uw verslag een waardevolle bijdrage aan de verdere discussie over de toekomst van het gemeenschappelijk visserijbeleid hebt geleverd. De Commissie zal in het komende Groenboek zoveel mogelijk met uw ideeën rekening houden. Dat brengt mij bij de verslagen en ontwerpresoluties van de leden Gallagher en Poignant. Beide verslagen hebben hetzelfde uitgangspunt. De visserijsector in de Gemeenschap staat onder druk, en wel van meerdere kanten. De visstand loopt terug, de vloot heeft een overcapaciteit en het wordt steeds moeilijker om toegang tot de wateren van derde landen te verkrijgen. Ik ben blij dat u het in essentie eens bent met de analyse die de Commissie in haar verslag over de uitvoering van het visserijbeleid in de periode 1996-1998 heeft gemaakt. Er is weliswaar wat vooruitgang geboekt - ik noem hier alleen de flexibiliteit bij het jaarlijkse beheer van de visbestanden, de nieuwe TAC's voor niet-gereguleerde soorten in de Noordzee, de verordening over technische maatregelen en de invoering van het VMS -, maar wij moeten toegeven dat het ons niet is gelukt de negatieve trend bij veel commercieel belangrijke soorten zoals kabeljauw en heek te keren. De beide rapporteurs beklemtonen ook een aantal ernstige gebreken die reeds in het verslag van de Commissie werden geconstateerd. De beperkingen van de visserij-inspanning hebben niet of niet goed genoeg gewerkt, de verordening over technische maatregelen voor de Middellandse Zee is slechts ten dele omgezet, MAP 4 is lang niet ambitieus genoeg, en de controlebepalingen zijn niet aangescherpt zoals wij in 1998 hadden voorgesteld. De vergaderingen met de verschillende vertegenwoordigers van de visserijsector hebben eveneens duidelijk gemaakt dat wij talrijke aspecten van het visserijbeleid moeten verbeteren of zelfs totaal moeten vernieuwen om de visserij duurzaam en verantwoord te maken. De meningen lopen weliswaar uiteen, maar toch zijn de betrokkenen het er grotendeels over eens dat wij meer moeten doen. Wij moeten met name de controles aanscherpen, de regels beter omzetten, de terugworp verminderen, wetenschappelijk onderzoek bevorderen en de betrokkenen, in het bijzonder de vissers zelf, eerder en intensiever bij het besluitvormingsproces over het visserijbeleid betrekken."@nl2 "Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, em nome da Comissão, gostaria de começar por agradecer a todos os relatores e também à Comissão das Pescas, bem como às demais comissões envolvidas, pelo trabalho exaustivo que desenvolveram em preparação do debate de hoje. Gostaria também de agradecer especialmente ao presidente da Comissão das Pescas, senhor deputado Varela, pela coordenação dos trabalhos e pelo seu interessante relatório de iniciativa. A Comissão concorda, por conseguinte, com as duas propostas de resolução em muitos pontos. Na questão delicada da zona de 6 ou 12 milhas, a Comissão tem a impressão de que uma maioria das partes interessadas é favorável à manutenção do . Dentro de algumas semanas, a Comissão irá publicar o Livro Verde, juntamente com os relatórios previstos no nº 2 do artigo 14º do Regulamento 3760. Temos de aproveitar o debate que se irá seguir para discutirmos a forma de colmatar as deficiências evidenciadas nos relatórios e as soluções apropriadas para o efeito, a fim de voltarmos a proporcionar ao sector da pesca da Comunidade uma base adequada para o futuro. De acordo com as propostas de resolução, os principais objectivos deste processo de reforma enunciados unanimemente pelos três relatores são os seguintes: desmantelar as sobrecapacidade e melhorar as medidas de política ambiental, de molde a manter e a reconstituir as unidades populacionais, envolver mais directamente nas tomadas de decisão as partes directamente interessadas e resolver de forma mais eficiente os problemas locais ou prementes, para garantir a observância e a aplicação das normas e melhorar a gestão das pescas no seu todo, isto é, tudo aquilo que pressupõe uma boa gestão, uma . Criar, desta forma, um sector da pesca que funcione e seja economicamente viável e sustentável, mas que seja competitivo no plano internacional – neste quadro, deveríamos, porém, ajudar simultaneamente aqueles que têm de procurar uma outra profissão -, desenvolver uma política externa da pesca que seja moderna e coerente com as demais políticas comunitárias, de modo a lograr-se uma gestão responsável e racional dos recursos e, principalmente, a desenvolver-se de raiz a dimensão mediterrânica. Chego assim ao relatório do senhor deputado Cunha sobre a Guiné-Bissau. Com esta proposta de decisão, asseguramos a actividade da frota de pesca comunitária e apoiamos simultaneamente o sector local. Regozijo-me por verificar que o relator apoia a proposta. O montante de 6,5 milhões de euros agora libertado será utilizado especificamente na reconstrução das infra-estruturas de pesca que foram fortemente danificadas aquando do conflito armado na Guiné-Bissau. Desse modo, a frota comunitária poderá também aproveitar melhor as possibilidades conferidas pelo acordo. Queremos apoiar em particular as seguintes actividades: a reconstrução das infra-estruturas, o controlo e a fiscalização da frota e o relançamento dos programas de investigação. Neste contexto, quero tecer também algumas considerações relativas ao condicionamento dos pagamentos: será libertada uma primeira correspondendo a 50% do total, assim que o Governo tiver apresentado um programa de acção. O montante remanescente, isto é, a outra metade será paga assim que a Guiné-Bissau tiver apresentado um relatório pormenorizado sobre a execução das várias actividades constantes do plano de acção e sobre a utilização das dotações previstas para o efeito. A concluir, ainda algumas palavras a respeito das alterações propostas. As alterações 1, 2 e 3 prolongam até 2003 o prazo de execução das actividades apoiadas. Do meu ponto de vista, essa alteração não só é razoável, como se justifica. Por isso, a Comissão está em condições de a apoiar. Partilhamos totalmente o objectivo expresso na alteração 4; no entanto, já informamos actualmente a autoridade orçamental de todas as transacções de incidência financeira e orçamental, no quadro do Acordo Interinstitucional, pelo que a alteração 4 se torna supérflua. Quanto às intervenções no debate relativas ao actual estádio das negociações com Marrocos, quero agradecer ao Parlamento o facto de ter manifestado a sua confiança no trabalho realizado pela Comissão. Posso dizer-lhes que desde há 14 meses já não existe qualquer acordo. Contudo, também é verdade que a parte marroquina só se disponibilizou a iniciar conversações sérias relativas a um novo acordo no final de Outubro do ano passado, isto é, só desde há três meses e meio. Aproveitámos o tempo de que dispúnhamos antes do Natal, realizando todas as semanas negociações de carácter técnico, o que ocorreu quer em Bruxelas, quer em Rabat. De 2 a 9 de Janeiro, negociou-se praticamente todos os dias em Rabat. Demonstrámos, realmente, o máximo empenho. De resto, é falso afirmar que não teremos recebido qualquer apoio por parte do Conselho. Tanto os países mais directamente envolvidos como a Presidência apoiaram-nos nos nossos esforços e creio que o encontro entre o Rei de Marrocos e o Presidente da Comissão foi igualmente útil. Espero que as negociações voltem agora a restabelecer-se na boa direcção, de modo a que possamos, conforme espero, entrar em breve na recta final. Senhor Deputado Varela, no seu relatório, o senhor afirma de forma muito clara que não é possível falar do futuro da política comum da pesca sem se considerar o contexto económico mais vasto da actividade da pesca. Tal como qualquer outra actividade económica, também a pesca está sujeita à globalização. Posso subscrever inteiramente muito daquilo que consta do seu relatório e da respectiva proposta de resolução. O senhor deputado salienta que a política europeia da pesca está vinculada ao princípio da multifuncionalidade e, por conseguinte, a uma economia da pesca sustentável, que conserve os recursos haliêuticos e proteja o ambiente marinho e na qual as regiões piscatórias costeiras dêem um contributo importante às estruturas económicas e sociais. Congratulo-me muito em particular pelo seu apoio ao combate à pesca ilegal e irresponsável. Teremos ainda oportunidade de falar sobre possíveis soluções comunitárias para este problema premente. No entanto, registo desde já que é favorável a uma intervenção mais decidida. Três pontos do relatório precisam ainda, a meu ver, de ser debatidos. Em primeiro lugar, constato no relatório uma certa tendência para uma maior protecção contra a concorrência internacional. Isso é fundamentado com o argumento de que a pesca é uma actividade empregadora importante em determinadas regiões costeiras. Com certeza que isso é verdade, mas se insistirmos unilateralmente em que os postos de trabalho devem ser preservados recorrendo exclusivamente à política da pesca, não tendo em consideração a situação local de uma região costeira no seu conjunto, estamos a correr o risco de eventualmente subvencionarmos uma via que não teria saída. Isso seria contraproducente tanto para os recursos da pesca, como também para os postos de trabalho. A pesca tem de poder ser uma actividade sustentável pelos seus próprios meios. Em alguns casos, isso pode levar a uma redução do ; porém, se uma região é afectada por esses ajustamentos estruturais, a comunidade tem evidentemente de ajudar. A forma mais eficaz de ajudarmos passa eventualmente por darmos um futuro sobretudo aos jovens, oferecendo-lhes oportunidades de emprego alternativas à pesca. Em segundo lugar, gostaria de abordar as negociações da OMC, às quais o senhor deputado fez referência. Como sabe, ainda não é certo, neste momento, que uma nova ronda de negociações da OMC vá começar nem qual será o seu âmbito. Mas, mesmo que venha a haver uma ronda de âmbito muito vasto, atrevo-me a duvidar que, relativamente aos temas a tratar nessa altura, como os investimentos e o direito de instalação, por exemplo, a Comunidade esteja disposta a admitir a reciprocidade nas pescas. Assim, até hoje, na maioria dos Estados-Membros, apenas os nacionais do próprio país ou de um país da União Europeia podem investir no sector da pesca. Em terceiro lugar, gostaria de recordar que, desde os primórdios da política comum da pesca, se aceitou que a Comunidade dispusesse de um lugar e de um voto. A desvantagem puramente numérica é largamente compensada pela vantagem de uma maior influência na configuração da política internacional da pesca. Em resumo, gostaria de salientar que o senhor, Senhor Deputado Varela, deu com o seu relatório um importante contributo para a prossecução do debate sobre o futuro da política comum da pesca. No seu próximo Livro Verde, a Comissão vai sem dúvida, na medida do possível, ter em conta as suas reflexões. Chego, assim, aos relatórios e às propostas de resolução dos senhores deputados Gallagher e Poignant. O ponto de partida de ambos os relatórios é comum. O sector da pesca da Comunidade encontra-se sob pressão, de vários lados em simultâneo. Os recursos haliêuticos diminuem, a frota apresenta uma sobrecapacidade e o acesso às águas de países terceiros torna-se cada vez mais difícil. Regozijo-me pelo facto de, no essencial, os senhores deputados partilharem a análise constante do relatório da Comissão relativa à aplicação da política da pesca no período 1996-1998. É certo que se conseguiram alguns progressos - mencionarei apenas a flexibilidade na gestão anual das unidades populacionais, os novos TAC para espécies não reguladas do mar do Norte, o regulamento relativo às medidas técnicas e a introdução do VMS -, mas temos de reconhecer que não temos conseguido inverter as tendências de declínio de muitas das unidades populacionais com importância comercial, como o bacalhau e a pescada. Ambos os relatores sublinham também as seguintes deficiências graves, às quais já havia sido feita referência no relatório da Comissão: as limitações do esforço de pesca não têm funcionado ou têm-no apenas de forma insuficiente, o regulamento relativo às medidas técnicas no Mediterrâneo só foi transposto parcialmente, o POP IV não é nem de longe suficientemente ambicioso e as disposições relativas ao controlo não foram reforçadas, tal como havíamos proposto em 1998. As reuniões com os diferentes representantes do sector da pesca vieram igualmente demonstrar que devemos melhorar muitos dos aspectos da nossa política da pesca, ou proceder a alterações de raiz, se quisermos dispor de uma sector da pesca simultaneamente responsável e sustentável. Apesar de existirem opiniões divergentes, os interessados estão maioritariamente de acordo em que temos de fazer qualquer coisa mais. Temos, em especial, de reforçar o controlo, de aplicar melhor as normas, de reduzir as devoluções ao mar, de promover a investigação científica e de envolver de forma mais rápida e intensa as partes interessadas, em particular os próprios pescadores, nos processos de decisão da política da pesca."@pt11 "Herr talman, mina damer och herrar ledamöter! Å kommissionens vägnar vill jag först tacka alla föredragande så hjärtligt, men även fiskeriutskottet och de andra deltagande utskotten, för det omfattande arbete som de utfört inför dagens debatt. Jag vill också särskilt tacka ordföranden i fiskeriutskottet, herr Varela, för att han samordnat allt arbete och för hans intressanta initiativbetänkande. Kommissionen instämmer därför i de båda resolutionsförslagen på många punkter. Beträffande den känsliga frågan om sex- eller tolvmilszonen har kommissionen dock intrycket att en majoritet av de berörda parterna är för att status quo bibehålls. Om några få veckor kommer kommissionen att offentliggöra grönboken tillsammans med rapporterna enligt artikel 14.2 i förordning 3760. Vi måste utnyttja den diskussion som börjar då för att diskutera hur vi skall upphäva de brister som visas på i rapporterna, och vilka lösningar som kan vara lämpliga, för att återge gemenskapens fiskerisektor en framtidsduglig basis. De huvudsakliga målen i denna reformprocess som de tre föredragandena är ense om, är enligt resolutionsförslagen följande: Överkapaciteten skall minskas och samordningen med de miljöpolitiska åtgärderna skall förbättras för att bevara och återställa bestånden, de direkt berörda parterna skall tas med i besluten i större utsträckning och lokala eller brådskande problem skall lösas mer effektivt, för att säkra att bestämmelserna iakttas och genomförs och förbättra fiskerihanteringen i sin helhet, alltså allt som innefattas i stickordet Sedan skall en fiskerisektor skapas med en hållbar hushållning, men som också är ekonomiskt livskraftig och internationellt konkurrenskraftig – samtidigt bör vi dock också hjälpa dem som måste se sig om efter ett annat arbete – en modern extern fiskeripolitik skall skapas i nära samarbete med de övriga gemenskapspolitiska områdena, för att en ansvarsfull och rationell hantering av resurserna skall uppnås, och framför allt för att Medelhavsdimensionen skall utvecklas på nytt. Därmed kommer jag fram till Cunhas betänkande om Guinea-Bissau. Med föreliggande beslut garanterar vi verksamheten för den berörda gemenskapsflottan och stöder samtidigt den lokala sektorn. Det gläder mig att kunna fastslå att föredraganden stöder förslaget. Det nu frigjorda beloppet om 6,5 miljoner euro öronmärks för återställandet av de fiskerirelaterade inrättningarna, som har lidit svårt under stridshandlingarna i Guinea-Bissau. Därigenom kommer också gemenskapsflottan att bättre kunna utnyttja möjligheterna i avtalet. I detalj vill vi stödja följande verksamheter: återställa infrastrukturanläggningar, kontrollera och övervaka flottan och upprätta nya forskningsprogram. I detta sammanhang vill jag också göra några påpekanden om villkoren för betalningarna: En första andel om cirka 50 procent av det totala beloppet utbetalas så snart regeringen har lagt fram ett åtgärdsprogram. Resterande belopp, alltså den andra hälften, betalas ut efter att Guinea-Bissau har lagt fram en detaljerad rapport om genomförandet av de enskilda aktiviteterna i handlingsplanen och om användningen av de medel som anslagits. Avslutningsvis också ett par ord om ändringsförslagen. Ändringsförslag 1, 2 och 3 förlänger fristen till år 2003 för genomförandet av den verksamhet som stöds. Jag anser att denna ändring både är förnuftig och rättfärdigad. Därför kan kommissionen stödja detta ändringsförslag. Begäran i ändringsförslag 4 delar vi helt och fullt; men vi informerar ju redan nu budgetmyndigheten om varje ekonomisk och budgetmässig transaktion inom ramen för vårt interinstitutionella avtal, så ändringsförslag 4 är egentligen överflödigt. Beträffande diskussionsinläggen om nuvarande läge för förhandlingarna med Marocko vill jag tacka för att parlamentet uppenbarligen har förtroende för kommissionens arbete. Jag kan tala om för er att det faktiskt sedan 14 månader tillbaka inte har funnits något avtal. Men det stämmer också att den marockanska sidan tyvärr först i slutet av oktober förra året, alltså först för tre och en halv månader sedan, var beredd att seriöst påbörja förhandlingar om ett nytt avtal. Vi utnyttjade tiden som vi hade till förfogande före jul genom att faktiskt varje vecka genomföra en teknisk förhandling, antingen i Bryssel eller i Rabat. Från den 2 januari till den 9 januari förhandlades det praktiskt taget varje dag i Rabat. Vi har här verkligen gjort en maximal insats. Det är för övrigt fel att påstå att vi inte skulle ha fått något stöd från rådets sida. Både de huvudsakligen berörda länderna och ordförandeskapet har stött oss i våra bemödanden, och jag tror att vid dagens slut också sammanträffandet med den marockanske konungen och vår kommissionsordförande var till stor nytta. Jag hoppas att förhandlingarna nu åter kommer riktigt i gång, så att vi förhoppningsvis snart kommer in på upploppet. Herr Varela, ni visar i detta betänkande mycket tydligt att man inte kan tala om framtiden för den gemensamma fiskeripolitiken utan att ta hänsyn till den vidare ekonomiska miljön för fiskeriverksamheten. Som varje annan ekonomisk verksamhet påverkas även fisket av globaliseringen. Mycket i ert betänkande och den dithörande resolutionen kan jag helt skriva under på. Ni framhäver att den europeiska fiskeripolitiken är bunden till principen om mångfunktionalitet, alltså en hållbar fiskeriekonomi, som bevarar fiskeresurserna och skyddar havsmiljön, och där de kustregioner som bedriver fiske lämnar ett viktigt bidrag till de ekonomiska och sociala strukturerna. Särskilt välkomnar jag också ert stöd i kampen mot illegalt och ansvarslöst fiske. Vi kommer att få tillfälle att tala om gemenskapslösningar på detta brännande problem. Jag konstaterar dock redan nu att även ni här förespråkar ett mer eftertryckligt agerande. För tre punkter i betänkandet ser jag också ett behov av diskussion. För det första konstaterar jag i betänkandet en viss tendens till ett starkare skydd mot internationell konkurrens. Det motiveras med att fisket i vissa kustregioner är en viktig arbetsgivare. Det är säkert riktigt, men om vi ensidigt insisterar på att arbetstillfällena absolut måste bevaras enbart med hjälp av fiskeripolitiken, och inte överväger hela den lokala situationen för en kustregion, så löper vi risk att eventuellt lämna subventioner åt fel håll. Det vore kontraproduktivt, både för fiskeresurserna och för jobben. Fisket måste kunna stå på egna ben. Det kanske i somliga fall kan leda till en minskning av status quo, men om regioner drabbas av sådana strukturanpassningar, då måste gemenskapen naturligtvis hjälpa till. Den mest effektiva hjälpen består möjligen i att vi ger framför allt ungdomar en framtid och erbjuder dem alternativa sysselsättningsmöjligheter till fisket. För det andra vill jag gå in på de WTO-förhandlingar som ni berörde. Det är, som ni vet, för närvarande inte överenskommet om det överhuvud taget skall startas någon ny WTO-runda och vilken omfattning den kommer att ha. Men även om det blir en omfattande runda vågar jag betvivla att gemenskapen, i de frågor som det då kommer att handla om, exempelvis investeringar eller etableringsrätt, skulle vara beredd till ömsesidighet inom fisket. Exempelvis får i de flesta medlemsländer hittills bara infödda eller personer som hör till ett EU-land investera i fiskerisektorn. För det tredje: Slutligen vill jag erinra om att det sedan den gemensamma fiskeripolitiken påbörjades har accepterats att gemenskapen har en plats och en röst. Den rent numeriska nackdelen uppvägs mer än väl av fördelen med större inflytande vid utformningen av den internationella fiskeripolitiken. Sammanfattningsvis vill jag fastslå att ni, herr Varela, med ert betänkande har lämnat ett viktigt bidrag för den fortsatta diskussionen om den gemensamma fiskeripolitikens framtid. Kommissionen kommer säkert, så långt det överhuvud taget är möjligt, att ta hänsyn till era överväganden i sin kommande grönbok. Därmed kommer jag fram till betänkandena och resolutionsförslagen från ledamöterna Gallagher och Poignant. Utgångspunkten är gemensam för båda betänkandena. Fiskerisektorn i gemenskapen är pressad, och detta från flera sidor samtidigt. Fiskbestånden minskar, flottan har överkapacitet och det blir allt svårare att få tillgång till vatten i tredje land. Det gläder mig att ni huvudsakligen delar analysen i kommissionens rapport om tillämpningen av fiskeripolitiken under perioden 1996-1998. Visserligen kunde vissa framsteg uppnås – jag vill bara nämna flexibiliteten vid den årliga förvaltningen av resurserna, eller den nya tillåtna totalfångsten (TAC) för icke reglerade arter i Nordsjön, eller förordningen om tekniska åtgärder eller införandet av ett satellitbaserat kontrollsystem för fartyg (VMS – Vessel Monitoring System) – men vi måste erkänna att vi inte har klarat av att vända på de negativa trenderna för många av de kommersiellt viktiga bestånden, exempelvis stortorsk eller kummel. De båda föredragandena understryker också följande graverande brister, som fastslogs redan i kommissionens rapport: Begränsningarna av fiskeinsatserna har inte fungerat eller fungerat otillfredsställande, förordningen om tekniska åtgärder i Medelhavet har inte genomförts fullständigt, FUP 4 (flerårigt utvecklingsprogram) är inte på långt när tillräckligt ambitiöst, och kontrollbestämmelserna har inte, som vi föreslog 1998, förstärkts. Sammanträdena med de olika företrädarna för fiskerisektorn har också visat att vi antingen måste förbättra många aspekter inom fiskeripolitiken eller överhuvud taget förnya dem från grunden för att uppnå ett ansvarsmedvetet, hållbart fiske. Trots olika åsikter är majoriteten av de berörda ense om att vi måste göra mer. I synnerhet måste vi förstärka kontrollerna, genomföra reglerna bättre, minska mängden kasserad fisk, främja den vetenskapliga forskningen och snabbare och intensivare ta med berörda parter, i synnerhet yrkesfiskarna själva, i fiskeripolitikens beslutsprocess."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Comisión"12 "Fischler,"12,7 "Kommission"7 "de facto"10,3,11,9 "good governance"7,12,11,9,6 "good governance."13,2 "status quo"10,12,11,3,9 "tranche"11

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph