Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-12-13-Speech-3-368"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20001213.15.3-368"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Hr. formand, miljøet og folkesundheden er som en indviklet maskine med en masse funktioner, som vi overvåger og kontrollerer for at kunne gribe ind, så det ikke går galt. Til maskinen bruger vi en masse kontrollamper, der advarer os og siger, at hvis én lampe lyser rødt, så er der noget galt, og der skal straks gribes ind, så maskinen ikke bryder sammen. Vi må ikke vente, indtil flere eller alle lamper lyser rødt. Det er forsigtighedsprincippet i praksis. Men sådan virker det ikke for folkesundhedens vedkommende. Her venter vi med at gribe ind, indtil alle lamper lyser rødt, og det er også problemet med EU-Kommissionens meddelelse. Forsigtighedsprincippet handler efter min mening ganske enkelt om retten og ikke mindst pligten til at gribe ind med tilstrækkelige og nødvendige midler på baggrund af en mistanke eller en formodet mistanke om, at et stof eller en proces kan forårsage uoprettelig skade på miljøet og sundheden.
De, som ikke kan leve uden det pågældende stof eller den pågældende proces, må bevise, at det kan foregå uden at give varige skader. Kommissionen foreslår bl.a., at man skal undersøge fordele og omkostninger forbundet med handling eller manglende handling på et område. Men det var jo lige præcis det, man gjorde i forbindelse med BSE-skandalen, og det var derfor katastrofen ramte England og nu også Frankrig, som havde fået alle indikationerne på BSE og alligevel ikke ville bruge forsigtighedsprincippet. En analyse af fordele og ulemper er en absurd tanke, når man tænker på, hvad der er idéen med forsigtighedsprincippet, nemlig at kunne reagere i forhold til et produkt allerede
man kender fordele og ulemper fuldt ud. Det samme gælder Kommissionens krav om en forudgående tilbundsgående risikoanalyse. Hvis man kender alle risici, omkostninger osv., så har vi jo netop
brug for forsigtighedsprincippet. Jeg synes også, at der lægges alt for stor vægt på eksperters, toksikologers og økonomers vurdering af en sag. Risikohåndtering og håndhævelse af forsigtighedsprincippet er jo netop ikke et ekspertansvar, men et alment politisk ansvar og anliggende, og det ansvar giver Kommissionens meddelelse ikke politikerne et tilstrækkeligt incitament til at leve op til."@da1
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Herr Präsident, Umwelt und Volksgesundheit sind wie eine komplizierte Maschine mit vielen Funktionen, die wir überwachen und kontrollieren, um eingreifen zu können, damit kein Unheil geschieht. Wir versehen die Maschine mit vielen Kontrolllampen, die uns rotes Licht signalisieren, wenn etwas nicht in Ordnung ist, damit die Maschine nicht beschädigt wird, und wir dürfen nicht abwarten, bis mehrere oder alle Lampen rot aufleuchten. So sieht das Vorsorgeprinzip in der Praxis aus. Aber in Bezug auf die Volksgesundheit sieht es anders aus. Hier wird erst dann eingegriffen, wenn alle Lampen rot aufleuchten, daran krankt auch die Mitteilung der EU-Kommission. Das Vorsorgeprinzip beinhaltet meiner Ansicht nach ganz einfach das Recht und nicht zuletzt die Verpflichtung zum Eingreifen mit ausreichenden und notwendigen Mitteln, wenn ein Verdacht auftaucht oder vermutet wird, dass ein Stoff oder ein Verfahren irreparable Schäden für die Umwelt und die Gesundheit verursachen kann.
Wer auf den betreffenden Stoff oder das Verfahren nicht verzichten will, muss nachweisen, dass dadurch keine bleibenden Schäden verursacht werden. Die Kommission schlägt u. a. vor, man solle die durch eine Handlung oder unterbleibende Handlung in einem Bereich entstehenden Vorteile und Kosten untersuchen. Aber genau das wurde im Zusammenhang mit dem BSE-Skandal getan und hat zur Katastrophe geführt, die England und jetzt auch Frankreich heimgesucht hat. Alle Anzeichen für BSE waren vorhanden, trotzdem wollte man das Vorsorgeprinzip nicht anwenden. Die Analyse der Vor- und Nachteile ist ein absurder Gedanke, wenn man bedenkt, welche Idee dem Vorsorgeprinzip zu Grunde liegt, dass man nämlich schon reagieren kann
die Vor- und Nachteile restlos bekannt sind. Dasselbe gilt für die Forderung der Kommission nach einer vorausgehenden gründlichen Risikoanalyse. Kennt man alle Risiken, Kosten usw., dann braucht man ja kein Vorsorgeprinzip mehr. Ich bin außerdem der Ansicht, dass die Einschätzung durch Experten, Toxikologen und Wirtschaftswissenschaftler überbewertet wird. Risikobewertung und Anwendung des Vorsorgeprinzips sind keine Instrumente für Experten, sondern unterliegen der Verantwortung von Politikern. Die Mitteilung der Kommission gibt den Politikern nicht genug Anreize, diese Verantwortung aufzugreifen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, το περιβάλλον και η υγεία του ανθρώπου μοιάζει με μια περίπλοκη μηχανή με χιλιάδες λειτουργίες την οποία επιτηρούμε και ελέγχουμε ώστε να μπορούμε να επέμβουμε για να μην πάει τίποτα στραβά. Στη μηχανή αυτή χρησιμοποιούμε πάρα πολλές προειδοποιητικές λυχνίες που μας εφιστούν την προσοχή και λένε ότι εάν ανάψει ένα κόκκινο φως τότε κάτι στραβό συμβαίνει, και πρέπει αμέσως να παρέμβουμε ώστε να μη διαλυθεί η μηχανή. Δεν πρέπει να περιμένουμε μέχρι να ανάψουν και άλλες προειδοποιητικές λυχνίες. Αυτή είναι η αρχή της προφύλαξης στην πράξη. Όμως να που αυτό δεν συμβαίνει όσον αφορά την υγεία του ανθρώπου. Εδώ περιμένουμε να παρέμβουμε μέχρι να ανάψουν όλες οι προειδοποιητικές λυχνίες και αυτό είναι εξάλλου το πρόβλημα με την ανακοίνωση της Επιτροπής της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Η αρχή της προφύλαξης αφορά κατά τη γνώμη μου πολύ απλά το δικαίωμα και κυρίως την υποχρέωση να παρεμβαίνουμε με επαρκή και απαραίτητα μέσα βάσει μιας υποψίας ή μιας υποτιθέμενης υποψίας ότι μια ουσία ή μια διαδικασία μπορεί να προκαλέσει ανεπανόρθωτες βλάβες στο περιβάλλον ή στην υγεία.
Εσείς που δεν μπορείτε να ζήσετε χωρίς την περί ης ο λόγος ουσία ή διαδικασία πρέπει να αποδείξετε ότι δεν προκαλεί μόνιμες βλάβες. Η Επιτροπή προτείνει μεταξύ άλλων ότι πρέπει να ερευνηθούν τα οφέλη και οι δαπάνες που αφορούν τη δράση ή την έλλειψη δράσης σε έναν τομέα. Αυτό όμως είναι ακριβώς αυτό που κάναμε με το σκάνδαλο της ΣΕΒ και για αυτό η καταστροφή έπληξε την Αγγλία και τώρα τη Γαλλία, η οποία είχε γνώση όλων των ενδείξεων της ΣΕΒ και όμως δεν ήθελε να χρησιμοποιήσει την αρχή της προφύλαξης. Μια ανάλυση των οφελών και των μειονεκτημάτων είναι παράλογη ιδέα όταν συλλογιζόμαστε τι σημαίνει πραγματικά η αρχή της προφύλαξης, ήτοι να μπορούμε να αντιδρούμε σε σχέση με ένα προϊόν ήδη
μάθουμε πλήρως τα οφέλη και τα μειονεκτήματα. Το ίδιο ισχύει για την απαίτηση της Επιτροπής για μια αναγκαία ενδελεχή ανάλυση του κινδύνου. Αν ήδη γνωρίζαμε όλους τους κινδύνους, τις δαπάνες κοκ, τότε φυσικά δεν θα είχαμε ανάγκη
την αρχή της προφύλαξης. Θεωρώ επίσης ότι δίνεται υπερβολικά μεγάλη σημασία στην εκτίμηση των υποθέσεων από ειδικούς, τοξικολόγους και οικονομολόγους. Η διαχείριση των κινδύνων και η εφαρμογή της αρχής της προφύλαξης δεν είναι τελικά ευθύνη των ειδικών αλλά κοινή πολιτική ευθύνη και υπόθεση, και η Επιτροπή με την ανακοίνωσή της δεν προσφέρει στους πολιτικούς επαρκή κίνητρα ώστε να σταθούν στο ύψος των ευθυνών τους."@el8
"Mr President, the environment and public health are like a complex machine with many functions that we monitor and check in order to be able to intervene to make sure that things do not go wrong. The machine has a great number of warning lights; if one of these lights red, it tells us that there is something wrong and that we must intervene immediately if the machine is not to break down. We must not wait until several or all of the warning lights are lit. This is the precautionary principle in practice. However, this is not how it works in the case of public health. Here we wait until all the warning lights are lit before intervening, and this is also the problem with the European Commission’s communication. In my opinion, the precautionary principle is quite simply about the law and not least the duty to intervene with sufficient and necessary resources on the basis of a suspicion or a probable suspicion that a substance or a process may cause irreparable damage to the environment and health.
Those who cannot live without the substance or process in question must demonstrate that it can exist without resulting in permanent damage. Amongst other things, the Commission proposes that the benefits and costs associated with action or failure to act in an area are to be investigated. However, this was precisely what was done in connection with the BSE scandal and that was why the catastrophe hit England and now also France, which had been given all the signals that BSE was present and still did not want to apply the precautionary principle. An analysis of the pros and cons is an absurd concept bearing in mind the idea behind the precautionary principle, namely to be able to react to a product
we fully know all the advantages and disadvantages. The same applies to the Commission’s requirement of a thorough risk analysis beforehand. After all, if we know all the risks, costs, etc., then there is no
for the precautionary principle. I also think that far too much emphasis is placed on the assessment of a matter by experts, toxicologists and economists. Risk management and enforcement of the precautionary principle are not the responsibility of experts, but a general political responsibility and matter and the Commission’s communication does not give politicians sufficient incentive to live up to this responsibility."@en3
"(DA) Señor Presidente, el medio ambiente y la salud pública son como una máquina complicada con un montón de funciones que vigilamos y controlamos para poder intervenir y que así no se estropee. Para la máquina empleamos un montón de pilotos que nos avisan con una luz roja de que algo va mal y de que hay que intervenir inmediatamente para que la máquina no se averíe. No debemos esperar hasta que más pilotos o todos ellos muestren una luz roja. Éste es el principio de precaución en la práctica. No obstante, no funciona así en lo que a la salud pública se refiere. En este caso esperamos para intervenir hasta que todos los pilotos muestran una luz roja y éste es también el problema de la Comunicación de la Comisión. El principio de precaución, en mi opinión, trata sencillamente del derecho y ante todo del deber de intervenir con los recursos necesarios y suficientes ante la sospecha o la supuesta sospecha de que una sustancia o un proceso pueden provocar daños irreparables en la salud y en el medio ambiente.
Aquellos que no pueden vivir sin la sustancia o el proceso en cuestión han de demostrar que éstos no causan daños permanentes. La Comisión propone, por ejemplo, examinar las ventajas y los costes aparejados a la actuación o a la falta de actuación en un ámbito. Sin embargo, esto fue precisamente lo que se hizo con relación al escándalo de la EEB y fue por ello que la catástrofe afectó a Inglaterra y ahora también a Francia que habían recibido todos los indicadores de la EEB y aún así no quisieron emplear el principio de precaución. Analizar las ventajas y desventajas es una idea absurda cuando se piensa cuál es la idea del principio de precaución, es decir, poder reaccionar con respecto a una producto ya antes de conocer plenamente las ventajas y desventajas. Lo mismo es válido para la pretensión de la Comisión de efectuar un exhaustivo análisis de riesgos previo. Si se conocen todos los riesgos, costes, etc., no necesitamos entonces el principio de precaución. Me parece también que se hace demasiado hincapié en la valoración de los expertos, toxicólogos y economistas de un caso. La gestión de riesgos y el cumplimiento del principio de precaución no son precisamente responsabilidad de los expertos, sino una cuestión y una responsabilidad política universal y la Comunicación de la Comisión no proporciona suficientes alicientes a los políticos para que cumplan con esta responsabilidad."@es12
"Arvoisa puhemies, ympäristö ja ihmisten terveys ovat kuin lukuisia toimintoja sisältävä monimutkainen kone, jota pidämme silmällä ja valvomme voidaksemme puuttua asioihin, jotta mikään ei menisi vikaan. Koneessa käytämme lukuisia valvontalamppuja, joista punaisena palavat lamput varoittavat ja ilmoittavat siitä, että jokin on vialla ja toimiin on ryhdyttävä välittömästi, jotta kone ei menisi rikki. Me emme saa odottaa, että useammat tai kaikki punaiset lamput palavat. Tätä on ennalta varautumisen periaate käytännössä. Näin ei kuitenkaan ole ihmisten terveyden kohdalla. Tässä me odotamme, että pääsemme puuttumaan siihen vasta sitten, kun kaikki punaiset lamput palavat, ja se on myös EU:n komission tiedonantoa kuvaava ongelma. Ennalta varautumisen periaatteessa kyse on mielestäni varsin yksinkertaisesti oikeudesta ja erityisesti velvollisuudesta puuttua asioihin riittävien ja välttämättömien välineiden avulla, jos on syytä epäillä tai olettaa, että jokin aine tai jokin prosessi saattaa aiheuttaa peruuttamattomia vahinkoja ympäristölle ja terveydelle.
Niiden, jotka eivät pysty elämään ilman kyseistä ainetta tai prosessia, on todistettava, että sitä voidaan käyttää, ilman että siitä aiheutuisi pysyviä vaurioita. Komissio ehdottaa muun muassa sitä, että on tarkasteltava niitä etuja ja haittoja, joita tietyssä asiassa toimiminen tai toimimatta jättäminen aiheuttavat. Juuri näinhän kuitenkin toimittiin BSE-skandaalin yhteydessä, minkä vuoksi katastrofi koetteli Isoa-Britanniaa ja nyt myös Ranskaa, joka oli täysin selvillä BSE:stä, eikä kuitenkaan halunnut soveltaa ennalta varautumisen periaatetta. Etujen ja haittojen analysoiminen on järjetön ajatus, kun otamme huomioon ennalta varautumisen periaatteen tarkoituksen, nimittäin kyvyn reagoida johonkin tuotteeseen jo
kuin edut ja haitat tunnetaan kunnolla. Sama koskee komission vaatimusta ennalta laaditusta perusteellisesta riskianalyysistä. Mehän
tarvitse ennalta varautumisen periaatetta, jos kaikki riskit, kustannukset ja niin edelleen tiedetään. Olen myös sitä mieltä, että asiantuntijoiden, toksikologien ja ekonomien arvioita painotetaan liikaa. Riskienkäsittely ja ennalta varautumisen periaatteen toteuttaminenhan eivät ole pelkästään asiantuntijoiden vastuulla, vaan ne ovat yleinen poliittinen vastuu ja asia, eikä komission tiedonanto kannusta poliitikkoja tarpeeksi kantamaan tätä vastuuta."@fi5
"Monsieur le Président, l'environnement et la santé publique sont pareils à une machine dont la complexité est telle qu'il faut surveiller et contrôler ses multiples fonctions afin d'être en mesure d'intervenir et éviter ainsi des problèmes. Dans le cas des machines, plusieurs lampes sont destinées à lancer un signal d'alarme et si une lampe devient rouge, cela signifie qu'il y a un problème et qu'il y a lieu d'intervenir afin d'éviter tout dégât. On ne peut attendre que plusieurs lampes voire toutes les lampes deviennent rouges. Il s'agit là de l'application pratique du principe de précaution. Mais il en va autrement pour la santé des gens. On attend que toutes les lampes deviennent rouges avant d'intervenir et c'est aussi là que le bât blesse en ce qui concerne la communication de la Commission européenne. Le principe de précaution nous confère, selon moi, non seulement le droit mais aussi l'obligation d'intervenir avec des moyens suffisants à partir du moment où nous soupçonnons ou si nous avons tout lieu de soupçonner le fait qu'une substance ou qu'un procédé risque d'occasionner des dommages irrémédiables à l'environnement et à la santé.
Il incombe à ceux qui ne peuvent se passer de la substance ou du procédé en question de démontrer son innocuité. La Commission propose, entre autres, d'examiner les avantages et les coûts qui découlent d'une intervention ou d'une non-intervention dans un domaine. Mais c'est précisément ce qui a été fait dans le cadre du scandale de la vache folle et c'est pour cela que l'Angleterre et maintenant la France ont été touchées par cette catastrophe alors que ces pays disposaient de toutes les indications sur l'ESB, mais ils ont refusé de recourir au principe de précaution. Une analyse des avantages et des inconvénients est une idée absurde, lorsqu'on pense à la signification même du principe de précaution, à savoir la possibilité de réagir par rapport à un produit
de connaître en détail les avantages et les inconvénients. Il en va de même pour les exigences de la Commission, qui demande qu'une analyse détaillée des risques soit réalisée préalablement. À quoi bon recourir au principe de précaution si on connaît tous les risques, tous les coûts, etc. ? J'estime également que l'opinion des experts, des toxicologues et des économistes a beaucoup trop de poids. L'analyse des risques et le recours au principe de précaution ne relèvent pas de la compétence des experts ; il s'agit d'une prérogative et d'une responsabilité politique, et la communication de la Commission n'incite pas suffisamment les milieux politiques à se montrer à la hauteur de leurs responsabilités."@fr6
"Signor Presidente, l’ambiente e la salute pubblica sono come una macchina complessa dotata di molteplici funzioni che noi sorvegliamo e controlliamo per poter intervenire affinché nulla vada per il verso sbagliato. Questa macchina è provvista di molte spie che, con l'accendersi di una luce rossa, ci avvertono che qualche cosa non va e occorre intervenire al più presto affinché la macchina non si rompa. Non possiamo aspettare fino a quando altre o tutte le spie diventino rosse. Questo è il principio di precauzione nella pratica. Però per quanto riguarda la salute pubblica non funziona così. Nel campo della salute pubblica, aspettiamo ad intervenire fino a quando tutte le spie sono rosse ed è proprio questo il problema della comunicazione della Commissione dell’Unione europea. A mio avviso, il principio di precauzione riguarda semplicemente il diritto e soprattutto il dovere di intervenire con tutti i mezzi sufficienti e necessari sulla base di un sospetto o di un presunto sospetto che un prodotto o un metodo di produzione possano causare danni irreparabili all’ambiente e alla salute.
Coloro che non possono fare a meno del prodotto o del metodo di produzione in questione devono dimostrare che questi possono essere utilizzati senza provocare danni duraturi. La Commissione propone tra le altre cose di analizzare i vantaggi e i costi dell’azione o dell’inazione in un settore. Ma è esattamente quello che è stato fatto con lo scandalo BSE, e proprio per questo la catastrofe ha colpito l’Inghilterra e ora anche la Francia che aveva ricevuto tutte le indicazioni sulla BSE e che tuttavia non ha voluto utilizzare il principio di precauzione. Un esame dei vantaggi e degli inconvenienti è un’idea assurda, se si pensa al concetto di base del principio di precauzione, ossia quello di reagire rispetto ad un prodotto già
che se ne conoscano completamente vantaggi ed inconvenienti. Lo stesso vale per la richiesta della Commissione in merito ad un’approfondita analisi del rischio preventiva. Se si conoscono tutti i rischi, i costi, eccetera, allora
abbiamo certo bisogno del principio di precauzione. Credo anche che si dia troppa importanza alla valutazione di esperti, tossicologi ed economisti. La gestione dei rischi e l’applicazione del principio di precauzione non sono responsabilità degli esperti, ma sono una responsabilità e una questione politica generale e la comunicazione della Commissione non dà ai politici un incentivo sufficiente a rispettare tale responsabilità."@it9
"Mr President, the environment and public health are like a complex machine with many functions that we monitor and check in order to be able to intervene to make sure that things do not go wrong. The machine has a great number of warning lights; if one of these lights red, it tells us that there is something wrong and that we must intervene immediately if the machine is not to break down. We must not wait until several or all of the warning lights are lit. This is the precautionary principle in practice. However, this is not how it works in the case of public health. Here we wait until all the warning lights are lit before intervening, and this is also the problem with the European Commission’s communication. In my opinion, the precautionary principle is quite simply about the law and not least the duty to intervene with sufficient and necessary resources on the basis of a suspicion or a probable suspicion that a substance or a process may cause irreparable damage to the environment and health.
Those who cannot live without the substance or process in question must demonstrate that it can exist without resulting in permanent damage. Amongst other things, the Commission proposes that the benefits and costs associated with action or failure to act in an area are to be investigated. However, this was precisely what was done in connection with the BSE scandal and that was why the catastrophe hit England and now also France, which had been given all the signals that BSE was present and still did not want to apply the precautionary principle. An analysis of the pros and cons is an absurd concept bearing in mind the idea behind the precautionary principle, namely to be able to react to a product
we fully know all the advantages and disadvantages. The same applies to the Commission’s requirement of a thorough risk analysis beforehand. After all, if we know all the risks, costs, etc., then there is no
for the precautionary principle. I also think that far too much emphasis is placed on the assessment of a matter by experts, toxicologists and economists. Risk management and enforcement of the precautionary principle are not the responsibility of experts, but a general political responsibility and matter and the Commission’s communication does not give politicians sufficient incentive to live up to this responsibility."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, het milieu en de volksgezondheid zijn als een ingewikkelde machine met een heleboel functies, waarop wij toezicht uitoefenen en die wij controleren, zodat wij kunnen ingrijpen om te voorkomen dat het misgaat. Machines hebben een hele reeks controlelampjes die ons waarschuwen wanneer er iets mis is. Bij een rood lampje moeten wij onmiddellijk ingrijpen, anders gaat de machine stuk. We mogen niet wachten tot alle rode lampjes rood zijn. In de praktijk is dit het voorzichtigheidsbeginsel. Op het gebied van de volksgezondheid liggen de zaken echter niet zo eenvoudig. Wij wachten immers tot alle rode lampjes branden en dat is ook het probleem met de mededeling van de EU-Commissie. Naar mijn mening gaat het voorzichtigheidsbeginsel gewoon te maken over het recht en vooral de plicht om de vereiste maatregelen te nemen bij een vermoeden of mogelijk vermoeden dat een stof of een proces onherstelbare schade kan veroorzaken aan het milieu en de gezondheid.
Degenen die de desbetreffende stof of het desbetreffende proces onontbeerlijk vinden, moeten bewijzen dat ze geen blijvende schade veroorzaken. De Commissie stelt onder andere voor te onderzoeken welke voordelen respectievelijk kosten maatregelen of een gebrek aan maatregelen op een bepaald gebied met zich mee brengen. Dit was echter precies wat men deed naar aanleiding van de BSE-crisis en dat was de reden waarom de ramp eerst Engeland en dan Frankrijk trof. Deze landen beschikten over alle informatie betreffende BSE en toch weigerden ze het voorzorgsbeginsel toe te passen. Een analyse van de voor- en nadelen van maatregelen is een absurd idee, wanneer men bedenkt dat het voorzorgsbeginsel juist bedoeld is om te reageren
men alle voor- en nadelen van een bepaald product volledig kent. Hetzelfde geldt voor de eis van de Commissie inzake een voorafgaande risicobeoordeling. Indien men alle risico’s, kosten enzovoort kende, zou het voorzorgsbeginsel overbodig zijn. Ik vind bovendien dat teveel belang wordt gehecht aan het oordeel van deskundigen, toxicologen en economen. Risicobeheer en handhaving van het voorzorgsbeginsel behoren niet tot de verantwoordelijkheid van deskundigen. Het zijn algemene politieke verantwoordelijkheden en aangelegenheden, en de mededeling van de Commissie biedt de politici onvoldoende stimuli om deze verantwoordelijkheid op zich te nemen."@nl2
"Senhor Presidente, o ambiente e a saúde pública são como uma máquina complicada, com um grande número de funções, que monitorizamos e controlamos para poder intervir e evitar assim que as coisas corram mal. Munimos a máquina de um conjunto de lâmpadas de controlo que nos avisa e nos diz que, se uma das lâmpadas emite uma luz vermelha, é porque algo está mal e é preciso intervir imediatamente, para que a máquina não avarie. Não podemos esperar até que mais lâmpadas ou todas as lâmpadas se acendam. É assim o princípio da precaução aplicado à prática. Mas, as coisas não funcionam assim quando se trata da saúde pública. Aguardamos, e só intervimos quando todas as lâmpadas vermelhas se acendem e é igualmente esse o problema com a comunicação da Comissão Europeia. O princípio da precaução trata, em minha opinião, muito simplesmente do direito e, principalmente, do dever de intervir com os fundos suficientes e necessários sempre que houver uma suspeita ou uma suposta suspeita que uma substância ou um processo possa causar danos irreparáveis no ambiente ou na saúde.
Aqueles que não conseguem passar sem a substância ou sem o processo em causa terão de provar que estes não causam danos permanentes. A Comissão sugere, entre outros, que se procure estudar as vantagens e os custos associados à acção ou à falta de acção num determinado campo. E foi justamente isso que se passou no caso do escândalo da BSE que originou a catástrofe que atingiu a Inglaterra e agora a França, países que tinham recebido todas as indicações relativas à BSE e, não obstante, não quiseram aplicar o princípio da precaução. Uma análise das vantagens e desvantagens é um absurdo, se tivermos em conta a filosofia subjacente ao princípio da precaução, nomeadamente o facto de se poder reagir relativamente a um produto, já numa fase
a serem conhecidas todas as vantagens e desvantagens. O mesmo se aplica em relação ao requisito da Comissão, no sentido de uma extensa análise prévia do risco. Se todos os riscos, despesas, etc. forem conhecidos, o princípio da precaução
de ser necessário. Penso ainda que é dada demasiada importância às avaliações efectuadas pelos toxicólogos e economistas. O manuseamento do risco e a imposição do princípio da precaução não são, de facto, da responsabilidade dos peritos, sendo antes uma responsabilidade e uma questão política normal e a comunicação da Comissão não constitui um incentivo suficiente para que se cumpra essa responsabilidade."@pt11
"Herr talman! Miljön och folkhälsan är som en komplicerad maskin med en massa olika funktioner som vi övervakar och kontrollerar för att kunna ingripa så att inget går snett. På maskinen finns en massa kontrollampor som varnar oss och talar om att i fall en lampa lyser rött är det något fel och då måste man genast ingripa för att inte maskinen skall gå sönder. Vi får inte vänta tills fler eller alla lampor lyser rött. Det är försiktighetsprincipen i praktiken. Men så fungerar den inte när det gäller folkhälsan. Här väntar vi med att ingripa tills alla lampor lyser rött och just det är problemet med kommissionens meddelande. Försiktighetsprincipen handlar enligt min uppfattning helt enkelt om rätten och inte minst plikten att ingripa med tillräckliga och nödvändiga medel när misstanke eller en förmodad misstanke föreligger om att ett ämne eller en process kan orsaka bestående skador på miljön och hälsan.
De som inte kan klara sig utan ämnet eller processen i fråga måste bevisa att dessa kan användas utan att ge varaktiga skador. Kommissionen föreslår bland annat att man skall undersöka fördelarna och kostnaderna i samband med ett agerande eller ett uteblivet agerande på området. Men det var ju precis det man gjorde i samband med BSE-skandalen, och det var därför katastrofen drabbade England och nu även Frankrike, där alla tecken fanns på BSE och där man ändå inte ville tillämpa försiktighetsprincipen. En analys av fördelarna och nackdelarna är en absurd idé, när man tänker på vad som är syftet med försiktighetsprincipen, nämligen att kunna reagera på en produkt redan
man känner till alla fördelar och nackdelar. Samma sak gäller kommissionens krav om en djupgående riskanalys i förväg. Om man känner till alla risker, kostnader etcetera, finns det ju
behov av försiktighetsprincipen. Jag tycker också att alltför stor vikt läggs vid specialisternas, giftexperternas och ekonomernas bedömning i en fråga. Riskhanteringen och upprätthållandet av försiktighetsprincipen är ju inte experternas ansvar utan ett generellt politiskt ansvar och en politisk angelägenhet, och det ansvaret uppmuntrar kommissionens meddelande inte i tillräcklig utsträckning politikerna att ta."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"before"10,3
"deixa"11
"innan"13
"inte"13
"need"10,3
"καθόλου"8
"προτού"8,8
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples