Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-12-13-Speech-3-287"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2000-12-13"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Sacharovpriset 20004
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20001213.17.3-287"4
lpv:speaker	lp:Fernando Savater4
lpv:spoken text	". - Señora Presidenta, señoras y señores diputados, ante todo la iniciativa ciudadana "¡Basta ya!" desea expresar su gratitud a este Parlamento por el honroso reconocimiento que hoy nos confiere. Es una distinción tanto más notable por cuanto no somos una prestigiosa ONG ni un movimiento institucional veterano, sino sencillamente un grupo de ciudadanos de distintas procedencias, sin jerarquías burocráticas ni apenas aparato organizativo, que empezamos a marchar juntos hace poco menos de un año. Entre nosotros hay profesores y obreros, cargos públicos y simples particulares, religiosos y laicos, sindicalistas, empresarios, militantes pacifistas, artistas, trabajadores de los medios de comunicación, gente cuyo nombre es muy conocido y muchas personas nada célebres. Les confieso que formamos un conjunto un poco anárquico. No tenemos ningún afán de protagonismo histórico, ni siquiera de perduración a toda costa. ¡Ojalá que nuestra iniciativa dejase mañana mismo de ser necesaria y pudiera volver cada uno de nosotros a su paz cotidiana. Naturalmente, aceptamos que los nacionalistas vascos puedan proponer, por vías pacíficas, la creación de un nuevo Estado independiente que nunca antes existió, pero rechazamos que ese proyecto político de un determinado partido se presente como el derecho inalienable de todo un pueblo, convirtiéndose así, de modo indirecto, en justificación de los violentos. Tampoco parece prudente la permanente búsqueda en el pasado histórico -y aun prehistórico- de agravios que justifiquen la ruptura de las comunidades democráticas actuales, o pretendan demostrar la incompatibilidad de quienes, de hecho, ya viven juntos desde hace siglos. Como demuestra tristemente la experiencia de otros lugares de Europa, por tal camino siempre se encuentra finalmente justificación para el enfrentamiento bélico. Es algo contra lo que ya prevenía hace siglos uno de los primeros pensadores de la Europa unida, Erasmo de Rotterdam, cuando comentaba en uno de sus adagios: "Si un título cualquiera se considera causa idónea para emprender la guerra, a nadie -en medio de tantas vicisitudes de los asuntos humanos, de tantos cambios- le podrá faltar tal título. ¿Qué pueblo no ha sido alguna vez expulsado o no ha expulsado a alguien de su territorio? ¿Cuántas veces se ha emigrado de un sitio a otro? ¿Cuántas veces se han desplazado de aquí para allá los imperios por el azar de los tratados? ¡Que los paduanos reclamen hoy el suelo troyano, ya que Antenor en otro tiempo fue troyano! ¡Que los romanos reclamen África y España, pues alguna vez fueron romanas! Llamamos dominio hereditario a lo que es administración electiva. No se tiene igual derecho sobre los hombres -libres por naturaleza- que sobre los ganados". Hasta aquí la cita de Erasmo. Señoras y señores diputados, como demócratas, somos desde luego partidarios del diálogo entre los diversos partidos democráticos, porque en tal diálogo permanente consiste la democracia misma. Pero precisamente por vocación de diálogo democrático, rechazamos que éste pueda venir forzado por el terrorismo violento, que la agenda política de los ciudadanos la establezcan quienes trastornan los usos de la convivencia pacífica y que las leyes consensuadas parlamentariamente deban cambiarse a gusto de los asesinos como rescate para que dejen de matar. Queremos vivir en paz, pero también queremos vivir en libertad. Nos negamos a sustituir el Estado de los ciudadanos por el Estado de las etnias. Por eso hemos salido a la calle: para defender los principios constitucionales y gritar a los terroristas: ¡Basta ya! Y también por eso, además de agradecer el reconocimiento de este premio Sajarov, invitamos a los miembros del Parlamento Europeo a visitar el País Vasco; no los despachos oficiales, sino las calles, los bares, los comercios, las empresas, las pequeñas localidades, las aulas, para que conozcan de primera mano y sin injerencias propagandísticas cómo se vive amenazado, extorsionado, sin derecho a la libre expresión de las ideas; que comprueben por sí mismos la verdad de lo que denunciamos y, después, que no lo olviden y que nos ayuden a luchar contra esta lacra que toda la Europa democrática debe sentir como propia. Sabemos que, personalmente, no somos importantes, pero creemos que es importante lo que nos une y moviliza: el rechazo del terrorismo criminal de ETA y el apoyo explícito al Estado de Derecho español, hoy amenazado por un proyecto totalitario de secesión violenta. Hemos salido a la calle y hemos alzado nuestras voces porque estamos convencidos de que, cuando la democracia está en peligro, los ciudadanos no pueden refugiarse en su anonimato y esperar mansamente a que todo se resuelva en las altas esferas del poder político. No queremos sustituir a las instituciones legítimamente establecidas, sino urgirlas a que protejan nuestros derechos y nuestras libertades sin concesiones al terror. Nos hemos movilizado, señoras y señores diputados, por solidaridad con las víctimas del fanatismo ideológico asesino y también, en defensa propia, contra él. Y es que vivimos una situación tristemente insólita en la Europa democrática. El País Vasco no es un territorio exótico, agobiado por las injusticias y desigualdades, como tantos lugares del llamado tercer mundo, sino una de las regiones más desarrolladas y con más equilibrada calidad de vida de la Unión Europea. Dentro del Estado español, la Comunidad vasca disfruta de una amplísima autonomía, con gobierno y parlamento propios, pleno control de su fiscalidad, competencias educativas bilingües, dos cadenas propias de televisión -una de ellas en euskera-, etc. Sin duda los vascos padecieron importantes violaciones de su libertad política y cultural durante la dictadura de Franco, como el resto de los ciudadanos españoles. Pero, a partir de la instauración de la democracia, se hizo un extraordinario esfuerzo de reconciliación en todo el país, comenzando por una amnistía general para los delitos de motivación política cometidos durante el período franquista, que permitió, hace más de 20 años, reintegrarse en la legalidad a todos los miembros de ETA que lo desearan, incluso aunque tuvieran responsabilidad en hechos sangrientos. Sin embargo, la actividad de ETA no ha cesado desde entonces. Y ya contamos más de 700 víctimas mortales durante la etapa democrática. Hoy, en el País Vasco, no hay seguridad ni libertad de expresión o asociación política para gran parte de los ciudadanos. Los cargos electos no nacionalistas son asesinados, así como empresarios, periodistas, miembros de las fuerzas del orden público o simples particulares que se hayan manifestado de cualquier modo contra el proyecto de imposición independentista. Y no sólo se trata de asesinatos. Se han quemado numerosos establecimientos, viviendas y vehículos. Se extorsiona cotidianamente a los comerciantes y profesionales, se hostiga y amenaza de mil maneras a quienes son considerados "españolistas", es decir, a quienes se atreven a manifestarse públicamente a favor del Estado de Derecho constitucionalmente vigente. Mucha gente se ve obligada a marcharse para evitar males mayores o porque no soporta la presión del ambiente de intimidación. Otros muchos deben resignarse a vivir acompañados de escoltas policiales y no pueden pasear libremente con sus hijos por la calle o asistir sin todo tipo de precauciones a los locales públicos. En el País Vasco, en plena Europa democrática, tenemos actualmente docenas de Salman Rushdies. Reina el miedo, un miedo palpable en la vida cotidiana que hace hablar en voz baja o disimular lo que se piensa, como en los peores momentos de la dictadura franquista. Nosotros, los miembros de la iniciativa "¡Basta ya!", sabemos que ETA es, sin duda, la principal culpable de estos males. Pero también estamos convencidos de que ETA no es un fenómeno aislado, y que su perpetuación se debe a un clima político del cual son en parte responsables las autoridades nacionalistas que gobiernan el país desde hace más de 20 años. Los etarras no son extraterrestres llegados de otro planeta para hacer el mal, sino jóvenes educados en el fanatismo étnico, en el odio a más de la mitad de sus conciudadanos y a todo lo considerado español; jóvenes a quienes se ha imbuido una historia distorsionada y una antropología demencial, que les hace creerse víctimas y les convierte así en verdugos."@es12
lpv:translated text	". Fru formand, kære parlamentsmedlemmer, borgerinitiativet "Basta Ya" vil allerførst takke Parlamentet for den ærefulde anerkendelse, som det tildeler os i dag. Udmærkelsen er så meget mere betydningsfuld, som vi ikke er en velanskrevet ngo og heller ikke en institutionel veteranbevægelse, men blot en gruppe borgere med forskellig baggrund, uden bureaukratisk hierarki og knap nok et organisatorisk apparat, som begyndte at finde sammen for knap et år siden. Iblandt os er der lærere og arbejdere, offentligt ansatte og enkeltpersoner, religiøse og verdslige, fagforeningsfolk, erhvervsdrivende, pacifistiske aktivister, kunstnere, mediefolk, kendte ansigter og mange ukendte. Jeg skal indrømme, at vi er en lidt anarkistisk forsamling. Vi har intet ønske om at spille en historisk rolle, ikke engang om at bestå for enhver pris. Gid vores initiativ var overflødigt i morgen, så vi hver især kunne vende tilbage til en fredelig hverdag. Vi accepterer naturligvis, at de baskiske nationalister med fredelige midler kan foreslå oprettelsen af en ny uafhængig stat, som aldrig har eksisteret før, men vi afviser, at et bestemt partis politiske plan præsenteres som en umistelig ret for et helt folk, hvorved den indirekte retfærdiggør volden. Det er heller ikke fornuftigt med den konstante søgen i den historiske - og endog forhistoriske - fortid efter krænkelser, der retfærdiggør opløsningen af de nuværende demokratiske samfund eller skal vise uforeneligheden mellem mennesker, der rent faktisk har levet sammen i århundreder. Som erfaringen fra andre steder i Europa så trist viser, fører den vej altid til en retfærdiggørelse af krigshandlinger. Det er noget, som en af de første tænkere i det forenede Europa, Erasmus af Rotterdam, for hundreder af år siden forudså, da han sagde: "Hvis en adkomst anses for at være en egnet årsag til at starte en krig, er der ingen - midt i så mange menneskelige anliggender, så mange ændringer - der kan være foruden den adkomst. Hvilket folk er ikke på et eller andet tidspunkt blevet fordrevet eller har fordrevet nogen fra sit territorium? Hvor mange gange er folk ikke udvandret fra et sted til et andet? Hvor mange gange har man ikke flyttet imperier fra et sted til et andet på grund af traktaters tilfældigheder? Lad Padovas borgere i dag kræve den trojanske jord, fordi Antenor i en anden tid var trojaner. Lad romerne kræve Afrika og Spanien, fordi de engang var romerske. Vi kalder det, der er valgt forvaltning, for arvegods. Man har ikke samme ret over mennesker - der er frie af natur - som over kvæg." Det var Erasmus' ord. Mine damer og herrer, som demokrater går vi naturligvis ind for dialog mellem de forskellige demokratiske partier, for demokratiet består netop i en sådan vedvarende dialog. Men netop på grund af forudsætningen om demokratisk dialog afviser vi, at dialog kan fremtvinges med voldelig terrorisme, at borgernes politiske dagsorden kan fastlægges af mennesker, der vender op og ned på den sædvanlige fredelige sameksistens, og at parlamentarisk vedtagne love skal ændres efter mordernes forgodtbefindende som betaling for, at de standser myrderierne. Vi ønsker at leve i fred, men vi ønsker også at leve i frihed. Vi nægter at erstatte borgernes stat med en etnisk stat. Vi er derfor gået på gaden for at forsvare de forfatningsmæssige principper og råbe til terroristerne: (nu er det nok!). Ud over at takke for den anerkendelse, som vi har fået i form af Sakharovprisen, inviterer vi derfor medlemmerne af Europa-Parlamentet til at besøge Baskerlandet. Ikke de offentlige kontorer, men gaderne, barerne, forretningerne, virksomhederne, de små lokaler, de store sale, så De på egen hånd og uden propagandistisk indblanding kan se, hvordan man lever truet, presset, uden ret til frit at udtrykke sine tanker, så De selv kan se, at det er rigtigt, hvad vi siger, og så De bagefter ikke glemmer det og støtter os i kampen mod denne skamplet, som hele det demokratiske Europa bør føle som sin egen. Vi ved, at vi ikke er vigtige i os selv, men vi mener, at det, der forener og samler os, er vigtigt, nemlig afvisningen af ETA's forbryderiske terrorisme og en udtrykkelig støtte til den spanske retsstat, som i dag er truet af en totalitær plan om voldelig løsrivelse. Vi er gået på gaden, og vi har hævet vores røster, fordi vi er overbevist om, at når demokratiet er i fare, kan borgerne ikke skjule sig i deres anonymitet og vente spagfærdigt på, at alt ordner sig i de højere politiske kredse. Vi ønsker ikke at erstatte de lovformelige institutioner, men at presse dem til at beskytte vores rettigheder og vores friheder uden indrømmelser til terroren. Vi har sluttet os sammen, mine damer og herrer, i solidaritet med ofrene for den morderiske ideologiske fanatisme og også som et forsvar imod den. Og det er fordi, vi er i en sørgeligt sælsom situation i det demokratiske Europa. Baskerlandet er ikke et fremmedartet område tynget af uretfærdigheder og uligheder som så mange steder i den såkaldte tredje verden, men et af de mest udviklede områder med den bedste livskvalitet i Den Europæiske Union. I den spanske stat nyder den baskiske autonome region godt af et omfattende selvstyre med egen regering og eget parlament, fuld kontrol med skattesystemet, et tosproget uddannelsessystem, to selvstændige tv-kanaler, hvoraf den ene er på baskisk osv. Der er ingen tvivl om, at baskerne var udsat for store begrænsninger i deres politiske og kulturelle frihed under Francos diktatur ligesom alle andre spanske borgere. Men efter indførelsen af demokratiet blev der gjort en meget stor forsoningsindsats i hele landet, som begyndte med generelt amnesti for politisk motiverede forbrydelser begået i Francotiden, der for 20 år siden gav alle de medlemmer af ETA, der måtte ønske det, mulighed for at vende tilbage til et liv inden for lovens rammer, også selv om de var ansvarlige for blodige begivenheder. Alligevel har ETA's aktiviteter ikke stoppet siden da. Og der har allerede været mere end 700 dødsofre efter demokratiets indførelse. I Baskerlandet er der i dag hverken sikkerhed eller ytringsfrihed eller politisk forsamlingsfrihed for en stor del af borgerne. De folkevalgte, der ikke er nationalister, bliver myrdet i lighed med erhvervsdrivende, journalister, medlemmer af ordenspolitiet eller enkeltpersoner, som på en eller anden måde måtte have udtalt sig imod planen om uafhængighed under tvang. Og det drejer sig ikke kun om mord. Masser af virksomheder, boliger og biler er blevet brændt af. Forretningsdrivende og fagfolk afpresses dagligt, de, der anses for at være spanskvenlige, det vil sige, de, der tør udtale sig offentligt til fordel for den i henhold til forfatningen gældende retsstat, forfølges og trues på tusinde måder. Mange mennesker føler sig tvunget til at forlade området for at undgå det, der er værre, og fordi de ikke kan klare presset fra det truende samfund. Mange andre må finde sig i at leve under politibeskyttelse og kan ikke gå frit på gaden med deres børn eller være til stede i offentlige lokaler uden alle mulige former for sikkerhedsforanstaltninger. I Baskerlandet, i det demokratiske Europa, har vi på nuværende tidspunkt snesevis af Salman Rushdi'er. Det er angsten, der hersker, en håndgribelig angst i det daglige liv, som får folk til at tale lavt og skjule det, de tænker, som da det var værst under Francos diktatur. Medlemmerne af initiativet "Basta Ya" ved, at ETA bærer det meste af skylden for disse onder. Men vi er også overbevist om, at ETA ikke er et isoleret fænomen, og at dets beståen skyldes et politisk klima, hvor de nationalistiske myndigheder, som har regeret landet i mere end 20 år, til dels er ansvarlige. ETA-folkene er ikke rumvæsener, som er kommet fra en anden planet for at gøre skade, men unge mennesker, der er skolet i etnisk fanatisme, i had til mere end halvdelen af deres medborgere og til alt, hvad der er spansk. Unge mennesker, der er blevet indprentet en fordrejet historie og en vanvittig menneskeopfattelse, som får dem til at opfatte sig som ofre og på den måde gør dem til bødler."@da1 ". Frau Präsidentin, meine Damen und Herren Abgeordneten! Vor allem möchte die Bürgerinitiative „Basta ya“ diesem Parlament ihren Dank für die ehrenvolle Anerkennung aussprechen, die uns heute zuteil wird. Diese Auszeichnung ist um so bedeutungsvoller, als wir weder eine namhafte NRO noch eine traditionsreiche institutionelle Bewegung sind. Wir sind einfach eine Gruppe von Bürgern unterschiedlicher Herkunft, ohne bürokratische Hierarchien und fast ohne Organisationsapparat. Wir haben vor kaum einem Jahr begonnen, gemeinsam zu handeln. Zu uns gehören Lehrer und Arbeiter, öffentliche Bedienstete und einfache Privatpersonen, Gläubige und Laien, Gewerkschafter, Unternehmer, Friedenskämpfer, Künstler, Angestellte in den Massenmedien, Personen mit weithin bekanntem Namen und viele einfache Menschen. Ich bekenne vor Ihnen, dass wir eine etwas anarchische Gruppierung bilden. Weder streben wir nach einem Platz in den Geschichtsbüchern, noch wollen wir unbedingt ewig bestehen. Wir wünschen uns, dass sich unsere Initiative schon morgen erübrigt und jeder in seinen friedlichen Alltag zurückkehren kann. Natürlich akzeptieren wir, dass die baskischen Nationalisten auf friedlichem Wege die Schaffung eines unabhängigen Staates vorschlagen, der nie zuvor existiert hat, aber wir lehnen es ab, dass dieses politische Projekt einer bestimmten Partei als unveräußerliches Recht eines ganzen Volks präsentiert und so indirekt zur Rechtfertigung der Gewaltakte wird. Ebenso unsinnig ist die ständige Suche in der historischen – und sogar prähistorischen – Vergangenheit nach Unrechtsakten, mit welchen die Spaltung der bestehenden demokratischen Gemeinschaften begründet oder wodurch bewiesen werden soll, dass jene, die schon seit Jahrhunderten zusammen leben, nicht miteinander auskommen können. Wie die traurige Erfahrung aus anderen Teilen Europas zeigt, findet sich auf diesem Weg schließlich immer eine Rechtfertigung für die kriegerische Auseinandersetzung. Davor hat schon vor Jahrhunderten einer der Vordenker des vereinten Europa, Erasmus von Rotterdam, gewarnt, als er in einer seiner Adagia sagte: „Soll ein beliebiger Rechtsanspruch als geeigneter Anlass für die Auslösung eines Krieges herhalten, so wird es niemandem – angesichts so vieler Wechselfälle der menschlichen Angelegenheiten – an solchem Anspruch mangeln. Welches Volk ist nicht irgendwann von seinem Grund und Boden vertrieben worden oder hat jemanden von seinem Grund und Boden vertrieben? Wie viele Male ist man von einem Ort zum anderen gezogen? Wie oft haben sich Reiche durch den Zufall der Verträge von hier nach dort verschoben? Dann müssten die Paduaner heute den trojanischen Boden beanspruchen, da Antenor in alten Zeiten Trojaner gewesen ist! Die Römer müssten Anspruch auf Afrika und Spanien erheben, da diese irgendwann einmal römisch waren! Wir bezeichnen als erbliches Eigentum das, was in Wirklichkeit gewählte Verwaltung ist. Man hat nicht gleiches Recht über die Menschen – die von Natur aus frei sind – wie über das Vieh.“ Soweit Erasmus. Meine Damen und Herren Abgeordneten! Als Demokraten treten wir natürlich für den Dialog zwischen den verschiedenen demokratischen Parteien ein, denn auf solch einem ständigen Dialog beruht unmittelbar die Demokratie. Aber gerade wegen unseres Eintretens für den demokratischen Dialog lehnen wir es ab, dass er durch gewaltsamen Terrorismus erzwungen wird, dass die politische Agenda der Bürger durch jene aufgestellt wird, die das gewohnte friedliche Zusammenleben umstürzen, und wir lehnen es weiterhin ab, dass die vom Parlament beschlossenen Gesetze nach dem Gutdünken der Mörder verändert werden, als Preis dafür, dass sie das Töten einstellen. Wir wollen in Frieden, aber auch in Freiheit leben. Wir weigern uns, den Staat der Bürger durch den Staat der Ethnien zu ersetzen. Deshalb sind wir auf die Straße gegangen: um die verfassungsmäßigen Grundsätze zu verteidigen und den Terroristen zuzurufen: Basta ya, es reicht jetzt! Aus diesem Grund und auch als Dank für die Verleihung des Sacharow-Preises laden wir die Mitglieder des Europäischen Parlaments zum Besuch des Baskenlands ein; nicht zum Besuch der Amtsstuben, sondern der Straßen, Bars, Geschäfte, Unternehmen, der kleinen Orte, der Klassenzimmer, damit Sie aus erster Hand und ohne propagandistische Einflüsse erleben, wie man unter Bedrohung und Erpressung, ohne das Recht auf freie Meinungsäußerung lebt; damit Sie selbst den Wahrheitsgehalt unserer Anklagen feststellen und damit Sie uns dann nicht vergessen und uns helfen in unserem Kampf gegen dieses Geschwür, das das gesamte demokratische Europa als sein eigenes betrachten muss. Wir wissen, dass wir als Einzelpersonen nicht wichtig sind, aber wichtig ist sicher das, was uns eint und mobilisiert: die Verurteilung des kriminellen Terrorismus der ETA und die ausdrückliche Unterstützung des spanischen Rechtsstaats, der heute durch einen totalitären Plan der gewaltsamen Spaltung bedroht ist. Wir sind auf die Straße gegangen und haben unsere Stimme erhoben, denn wir sind überzeugt, dass, wenn die Demokratie in Gefahr ist, die Bürger nicht in ihre Anonymität flüchten und geduldig darauf warten dürfen, dass die Probleme in den hohen Sphären der politischen Macht gelöst werden. Wir wollen die rechtmäßig geschaffenen Institutionen nicht ersetzen, sondern sie drängen, unsere Rechte und unsere Freiheiten zu schützen, ohne dem Terror nachzugeben. Wir sind aufgestanden, meine Damen und Herren Abgeordneten, um Solidarität mit den Opfern des mörderischen ideologischen Fanatismus zu üben und um uns selbst gegen ihn zu verteidigen. Wir durchleben eine unglaublich leidvolle Situation im demokratischen Europa. Das Baskenland ist kein exotisches Territorium, gebeutelt von Unrecht und Ungleichheit, wie so viele Gebiete der so genannten Dritten Welt, sondern es gehört zu den Regionen der Europäischen Union mit der höchsten Entwicklung und ausgeglichensten Lebensqualität. Im spanischen Staat genießt die baskische Gemeinschaft eine sehr umfangreiche Autonomie, mit eigener Regierung und eigenem Parlament, mit voller Steuerhoheit, mit Befugnissen für die zweisprachige Erziehung, zwei eigenen Fernsehkanälen – einem davon in baskischer Sprache – usw. Ohne Zweifel waren die Basken, wie auch die übrigen spanischen Bürger, einschneidenden Verletzungen ihrer politischen und kulturellen Freiheit während der Franco-Diktatur ausgesetzt. Aber seit der Wiederherstellung der Demokratie wurden außerordentliche Anstrengungen zur Versöhnung im ganzen Land unternommen, angefangen von einer Generalamnestie für politisch begründete Straftaten während der Franco-Zeit, durch die vor mehr als zwanzig Jahren alle willigen ETA-Mitglieder in die Legalität zurückkehren konnten, selbst wenn sie für blutige Aktionen mitverantwortlich waren. Allerdings hat sich die Tätigkeit der ETA seit damals fortgesetzt. Wir haben in der demokratischen Etappe bereits über 700 Tote zu beklagen. Heute gibt es im Baskenland für einen großen Teil der Bürger weder Sicherheit noch Meinungsfreiheit bzw. Freiheit der politischen Vereinigung. Die nicht nationalistischen gewählten Amtsträger werden ermordet, ebenso Unternehmer, Journalisten, Angehörige der öffentlichen Ordnungskräfte oder einfach Bürger, die sich irgendwie gegen die beabsichtigte Aufzwingung der Unabhängigkeit ausgesprochen haben. Und es werden nicht nur Morde verübt. Es wurden zahlreiche Einrichtungen, Häuser und Fahrzeuge niedergebrannt. Die Händler und Gewerbetreibenden werden ständig erpresst, jene Personen, die als Anhänger der Einheit Spaniens gelten, das heißt, die den Mut besitzen, sich öffentlich für den verfassungsmäßig bestehenden Rechtsstaat einzusetzen, werden in vielfacher Weise angefeindet und bedroht. Viele sehen sich gezwungen fortzugehen, um größerem Unheil zu entgehen oder weil sie den Druck durch die Atmosphäre der Einschüchterung nicht ertragen. Viele andere müssen sich mit einem Leben unter Polizeischutz abfinden und können nicht mit ihren Kindern ungezwungen durch die Straßen spazieren oder ohne Vorsichtsmaßnahmen öffentliche Gebäude aufsuchen. Im Baskenland haben wir jetzt mitten in einem demokratischen Europa Dutzende von Salman Rushdies. Es herrscht Furcht im täglichen Leben, eine spürbare Furcht, die einen veranlasst, leise zu sprechen und die Gedanken zu verbergen, wie in den schlimmsten Zeiten der Franco-Diktatur. Wir, die Mitglieder der Initiative „Basta ya“, wissen, dass die ETA zweifellos die Hauptschuld an diesen Leiden trägt. Aber wir sind auch davon überzeugt, dass die ETA keine isolierte Erscheinung ist und dass ihr Fortbestehen aus einem politischen Klima resultiert, an dem die nationalistischen Führer, die das Land seit mehr als zwanzig Jahren regieren, Mitverantwortung tragen. Die Mitglieder der ETA sind keine Außerirdischen, die von einem fremden Planeten kamen, um Unheil zu stiften, es sind Jugendliche, die im Geiste des ethnischen Fanatismus, des Hasses auf über die Hälfte ihrer Mitbürger und alles Spanische erzogen wurden; Jugendliche, denen ein verzerrtes Geschichtsbild und eine schwachsinnige Anthropologie eingeprägt wurden, durch die sie sich als Opfer betrachten und die sie so zu Henkern macht."@de7 ". Κυρία Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι βουλευτές, κατ’ αρχάς η πρωτοβουλία των πολιτών “Basta ya” (“Φτάνει πια”) επιθυμεί να εκφράσει την ευγνωμοσύνη της προς το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο για την τιμητική αναγνώριση με την οποία μας υποδέχεστε. Είναι μια σημαντική διάκριση ιδιαίτερα εφόσον δεν είμαστε μια ΜΚΟ με κύρος ούτε ένα παλαιό θεσμικό κίνημα, αλλά απλά μια ομάδα πολιτών με διαφορετικές προελεύσεις, χωρίς γραφειοκρατικές ιεραρχίες και σχεδόν χωρίς οργανωτικό μηχανισμό, που ξεκινήσαμε να πορευόμαστε μαζί εδώ και λιγότερο από ένα χρόνο. Ανάμεσά μας υπάρχουν καθηγητές και εργάτες, δημόσιοι λειτουργοί και απλοί ιδιώτες, θρησκευτικοί και λαϊκοί, συνδικαλιστές, επιχειρηματίες, ειρηνόφιλοι στρατιωτικοί, καλλιτέχνες, εργαζόμενοι στα μέσα επικοινωνίας, άνθρωποι που το όνομά τους είναι πασίγνωστο και πολλοί άλλοι που δεν είναι καθόλου διάσημοι. Ομολογώ ότι αποτελούμε ένα κάπως άναρχο σύνολο. Δεν έχουμε καμιά φιλοδοξία να διεκδικήσουμε ένα πρωταγωνιστικό ρόλο στην Ιστορία, ούτε απεριόριστη διάρκεια με κάθε κόστος. Μακάρι η πρωτοβουλία μας να πάψει να είναι απαραίτητη αύριο κιόλας και καθένας από εμάς να μπορέσει να ξαναγυρίσει στην καθημερινή του γαλήνη. Βεβαίως, δεχόμαστε τη δυνατότητα των βάσκων εθνικιστών να προτείνουν, με ειρηνικούς τρόπους, τη δημιουργία ενός νέου ανεξάρτητου κράτους που δεν υπήρξε ποτέ στο παρελθόν, αλλά απορρίπτουμε την παρουσίαση αυτού του πολιτικού σχεδίου ενός συγκεκριμένου κόμματος σαν αναφαίρετο δικαίωμα ενός ολόκληρου λαού και τη μετατροπή του έτσι, εμμέσως, σε δικαιολογία των βιαιοτήτων. Δεν μας φαίνεται συνετή ούτε η μόνιμη αναζήτηση στο ιστορικό – ή ακόμη και στο προϊστορικό – παρελθόν επιχειρημάτων που να δικαιολογούν τη διάσπαση των σύγχρονων δημοκρατικών κοινοτήτων ή που επιδιώκουν να αποδείξουν την ασυμβατότητα λαών που, στην πράξη, συμβιώνουν ήδη εδώ και αιώνες. Δυστυχώς όπως δείχνει η πείρα άλλων περιοχών της Ευρώπης, ο δρόμος αυτός οδηγεί πάντα τελικά στην αιτιολόγηση της ένοπλης σύγκρουσης. Είναι κάτι για το οποίο μας είχε προειδοποιήσει εδώ και αιώνες ένας από τους πρώτες διανοητές την ενωμένης Ευρώπης, ο Έρασμος από το Ρότερνταμ, λέγοντας σε ένα από τα αποφθέγματά του: “Αν οποιοσδήποτε τίτλος μπορεί να θεωρηθεί ικανή αιτία πολέμου, τότε από κανένα – ανάμεσα σε τόσες μεταστροφές της ανθρώπινης ιστορίας, σε τόσες αλλαγές – δεν θα μπορέσει ποτέ να λείψει ένας τέτοιος τίτλος. Ποιος λαός άραγε δεν εκτοπίστηκε κάποια φορά ή δεν εκτόπισε κάποιον άλλο από το έδαφός του; Πόσες φορές δεν υπήρξαν μεταναστεύσεις από ένα μέρος σε ένα άλλο; Πόσες φορές δεν μετατοπίσθηκαν αυτοκρατορίες ανάλογα με τις συγκυρίες των συνθηκών; Ας διεκδικήσουν λοιπόν οι κάτοικοι της Πάδουας σήμερα το τρωικό έδαφος, εφόσον ο Αντήνορας υπήρξε κάποτε Τρώας! Ας διεκδικήσουν λοιπόν οι Ρωμαίοι την Αφρική και την Ισπανία, αφού άλλοτε ήταν ρωμαϊκές επαρχίες! Καλούμε κληρονομική εξουσία κάτι που είναι η εκλεγμένη διοίκηση. Δεν υπάρχουν ίσα δικαιώματα πάνω στους ανθρώπους – που είναι από τη φύση τους ελεύθεροι – και πάνω στους νικημένους”. Αυτή είναι η ρήση του Έρασμου. Κυρίες και κύριοι βουλευτές, ως δημοκράτες, υποστηρίζουμε βέβαια τον διάλογο μεταξύ των διαφόρων δημοκρατικών κομμάτων, διότι ένας τέτοιος μόνιμος διάλογος συνιστά την ίδια τη δημοκρατία. Όμως, ακριβώς εξαιτίας της αφοσίωσής μας στον δημοκρατικό διάλογο, απορρίπτουμε την ιδέα να προκύψει ως εξαναγκαστικό αποτέλεσμα της βίαιης τρομοκρατίας, να ορίζεται η πολιτική ατζέντα των πολιτών από εκείνους που στρεβλώνουν τη χρήση της ειρηνικής συμβίωσης και να πρέπει να αλλάζουν οι νόμοι που προήλθαν από την κοινοβουλευτική συναίνεση προς όφελος των δολοφόνων σαν κίνητρο για να πάψουν να σκοτώνουν. Θέλουμε να ζήσουμε ειρηνικά, αλλά θέλουμε να ζήσουμε και ελεύθερα. Αρνούμαστε να αντικατασταθεί το κράτος των πολιτών από ένα κράτος εθνικοτήτων. Γι’ αυτό βγήκαμε στους δρόμους. Για να υπερασπίσουμε τις συνταγματικές αρχές και να φωνάξουμε στους τρομοκράτες: Φτάνει πια! Και γι’ αυτό ευχαριστούμε τα μέλη του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου για την τιμή αυτού του βραβείου Ζαχάρωφ και τα προσκαλούμε να επισκεφτούν τη Χώρα των Βάσκων. Όχι τα επίσημα γραφεία, αλλά τους δρόμους, τα καφέ, τα καταστήματα, τις επιχειρήσεις, τις τάξεις των σχολείων, για να γνωρίσουν από πρώτο χέρι και χωρίς προπαγανδιστικές αναμίξεις, πώς ζούμε με απειλές, εκβιασμούς, χωρίς δικαίωμα της ελεύθερης έκφρασης των ιδεών μας· για να διαπιστώσετε μόνοι σας την αλήθεια των καταγγελιών μας και κατόπιν να μην τις ξεχάσετε και να μας βοηθήσετε στον αγώνα μας ενάντια στην πληγή αυτή, την οποία όλη η δημοκρατική Ευρώπη πρέπει να την αισθανθεί ως δική της. Γνωρίζουμε ότι, ατομικά, δεν είμαστε σημαντικοί, όμως πιστεύουμε ότι είναι σημαντικό αυτό που μας ενώνει και μας κινητοποιεί: η απόρριψη της εγκληματικής τρομοκρατίας της ΕΤΑ και η σαφής υποστήριξη του ισπανικού κράτους δικαίου, το οποίο απειλείται σήμερα από ένα απολυταρχικό σχέδιο διάδοσης της βίας. Βγήκαμε στους δρόμους και υψώσαμε τις φωνές μας, διότι είμαστε πεπεισμένοι ότι, όταν η δημοκρατία κινδυνεύει, οι πολίτες δεν πρέπει να καταφεύγουν στην ανωνυμία τους και να περιμένουν παθητικά να επιλυθούν τα πάντα στις υψηλές σφαίρες της πολιτικής εξουσίας. Δεν επιθυμούμε να αντικαταστήσουμε τους νόμιμους θεσμούς, αλλά να τους παροτρύνουμε να προστατεύσουν τα δικαιώματα και τις ελευθερίες μας χωρίς παραχωρήσεις στην τρομοκρατία. Κινητοποιηθήκαμε, κυρίες και κύριοι βουλευτές, από αλληλεγγύη προς τα θύματα του δολοφονικού ιδεολογικού φανατισμού και επίσης, από αυτοάμυνα, εναντίον του. Δυστυχώς βιώνουμε μια ασυνήθιστη κατάσταση στην δημοκρατική Ευρώπη. Η Χώρα των Βάσκων δεν είναι μία εξωτική επικράτεια, καταπιεσμένη από τις αδικίες και τις ανισότητες, όπως τόσα και τόσα μέρη του αποκαλούμενου τρίτου κόσμου, αλλά μια από τις πιο ανεπτυγμένες περιοχές με την πιο ισορροπημένη ποιότητα ζωής στην Ευρωπαϊκή Ένωση. Στο πλαίσιο του ισπανικού κράτους, η βασκική κοινότητα απολαμβάνει ευρύτατη αυτονομία, με δική της κυβέρνηση και κοινοβούλιο, πλήρη δημοσιονομικό έλεγχο, δίγλωσση εκπαίδευση, δύο τηλεοπτικά κανάλια – το ένα στη βασκική γλώσσα κλπ. Δίχως αμφιβολία οι Βάσκοι υπέστησαν σημαντικές παραβιάσεις της πολιτικής και πολιτισμικής τους ελευθερίας κατά τη διάρκεια της δικτατορίας του Φράνκο, όπως και οι υπόλοιποι ισπανοί πολίτες. Όμως, από την εγκαθίδρυση της δημοκρατίας και μετά, έγινε μια εξαιρετική προσπάθεια συμφιλίωσης σε ολόκληρη τη χώρα, αρχής γενομένης από μια γενική αμνηστία για τα εγκλήματα πολιτικής φύσεως που διαπράχθηκαν κατά τη διάρκεια της φρανκικής περιόδου, η οποία επέτρεψε, εδώ και πάνω από 20 χρόνια, σε όλα τα μέλη της ΕΤΑ που το επιθυμούσαν να επανενταχθούν στην νομιμότητα, ακόμη και αν υπήρξαν υπεύθυνοι για αιματηρά γεγονότα. Ωστόσο, η δραστηριότητα της ΕΤΑ δεν έχει σταματήσει έκτοτε. Και σήμερα μετράμε ήδη περισσότερους από 700 νεκρούς, θύματα της δημοκρατικής περιόδου. Σήμερα, στη Χώρα των Βάσκων, δεν υπάρχει ούτε ασφάλεια ούτε ελευθερία έκφρασης ή πολιτικής οργάνωσης για ένα μεγάλο μέρος των πολιτών. Οι εκλεγμένοι δημόσιοι αξιωματούχοι που δεν είναι εθνικιστές δολοφονούνται, όπως άλλωστε και επιχειρηματίες, δημοσιογράφοι, μέλη των δυνάμεων της δημόσιας τάξης ή απλοί ιδιώτες που έχουν εκφραστεί με οποιοδήποτε τρόπο εναντίον του σχεδίου επιβολής των οπαδών της ανεξαρτησίας. Και δεν πρόκειται μόνο για δολοφονίες. Έχουν καεί πολυάριθμα κτίρια, κατοικίες και οχήματα. Καθημερινά εκβιάζονται οι έμποροι και οι επαγγελματίες, παρενοχλούνται και απειλούνται με χίλιους μύριους τρόπους όσοι θεωρούνται “ισπανόφιλοι”, δηλαδή όσοι τολμούν να εκφραστούν δημοσίως υπέρ του συνταγματικά καθιερωμένου κράτους δικαίου. Πολλοί αναγκάζονται να φύγουν προκειμένου να αποφύγουν μεγαλύτερα δεινά ή επειδή δεν αντέχουν την πίεση του περιβάλλοντος τρομοκρατίας. Πολλοί άλλοι πρέπει να συμβιβαστούν με το γεγονός ότι θα ζουν με αστυνομική συνοδεία και δεν μπορούν να περπατήσουν ελεύθερα με τα παιδιά τους στο δρόμο ούτε να εμφανίζονται σε δημόσιους χώρους χωρίς κάθε λογής προφυλάξεις. Στη Χώρα των Βάσκων, σε μια εντελώς δημοκρατική Ευρώπη, έχουμε σήμερα δεκάδες Σαλμάν Ρουσντί. Βασιλεύει ο φόβος, ένας φόβος απτός στην καθημερινή ζωή που μας κάνει να μιλάμε χαμηλόφωνα και να κρύβουμε τα φρονήματά μας, όπως στις χειρότερες στιγμές της φρανκικής δικτατορίας. Εμείς, τα μέλη της πρωτοβουλίας “Basta ya”, γνωρίζουμε ότι η ΕΤΑ είναι, αναμφίβολα, ο κύριος υπαίτιος αυτών των δεινών. Όμως είμαστε επίσης πεπεισμένοι ότι η ΕΤΑ δεν είναι ένα απομονωμένο φαινόμενο και ότι η διαιώνισή του οφείλεται σε ένα πολιτικό κλίμα, για το οποίο εν μέρει είναι υπεύθυνες οι εθνικιστικές αρχές που κυβερνούν τη χώρα εδώ και πάνω από 20 χρόνια. Οι οπαδοί της ΕΤΑ δεν είναι εξωγήινοι που ήρθαν από άλλο πλανήτη για να κάνουν κακό, αλλά νέοι που έχουν εκπαιδευτεί στον εθνικό φανατισμό, στο μίσος για την πλειοψηφία των συμπολιτών τους και για ό,τι θεωρείται ισπανικό· νέοι στους οποίους ενσταλάχθηκε μια διαστρεβλωμένη ιστορία και μια παρανοϊκή ανθρωπολογία που τους κάνει να θεωρούν τους εαυτούς τους θύματα και τους μετατρέπει σε δήμιους."@el8 ". Madam President, ladies and gentlemen, first of all the ‘Basta Ya’ citizens’ initiative wishes to express its gratitude to this Parliament for the honourable recognition it is receiving today. This distinction is all the more notable given that we are not a prestigious NGO nor a veteran institutional movement, but simply a group of citizens of varying backgrounds, with no bureaucratic hierarchy nor even an organisational apparatus, who began working together a little less than a year ago. Our organisation includes teachers and workers, public employees and private individuals, religious and lay people, trade unionists, businesspeople, militant pacifists, artists, people working in the media, very well-known individuals and many who are completely unknown. I must admit that we are a bit of an anarchic group. We have no desire to make history, nor do we wish to endure at any cost. If only our initiative were to cease to be necessary tomorrow and we could all return to our peaceful daily lives. Naturally, we accept that Basque nationalists can propose, by peaceful means, the creation of a new independent state that has never before existed, but we reject the idea that this political project from a particular party should be presented as the inalienable right of a whole people, and therefore become an indirect justification for violence. Nor does it seem prudent to be permanently searching the historic past – or even the prehistoric past – for wrongs which justify the break-up of current democratic communities, or which are intended to demonstrate the incompatibility of people who have in fact lived together for centuries. As experience in other parts of Europe sadly shows, this is always eventually a way to justify violent conflict. This is something that one of the first thinkers of a united Europe, Erasmus of Rotterdam, warned against centuries ago, when he said in one of his adages: “If any title is considered a suitable reason to start a war, then anybody – amid so many vicissitudes in human affairs, so many changes – can hold such a title. What people has never been expelled or has never expelled anybody from its territory? How often have people emigrated from one place to another? How often have people been moved around as the chance result of treaties? Let the Paduans now reclaim Trojan soil, since Antenor was once Trojan! Let the Romans reclaim Africa and Spain since they were once Roman! We call inherited property what in fact is an elective administration. We do not have the same rights over men – who are free by nature – as we do over cattle.” That is what Erasmus said. Ladies and gentlemen, as democrats, we are, of course, in favour of dialogue between different democratic parties, because democracy itself is embodied in that ongoing dialogue. But precisely because of our commitment to democratic dialogue, we reject the idea that dialogue can be forced through terrorist violence, that the political agenda of the citizens can be established by people who distort the uses of peaceful coexistence and that the laws which have been agreed in parliaments should be changed according to the wishes of murderers as a means of paying them to stop their murder. We want to live in peace, but we also want to live in freedom. We refuse to replace a state of the citizens with a state of ethnic groups. That is why we have taken to the streets: to defend constitutional principles and shout at the terrorists: “¡ (That’s enough!). And, as well as thanking you for the recognition that this Sakharov Prize confers, we also invite the Members of the European Parliament to visit the Basque Country – not the official offices, but the streets, the bars, the shops, the companies, the small towns, the classrooms – so that you can see first-hand and without interference from propaganda how people live under threat and extortion, without the freedom to express their ideas; so that you may see for yourselves the truth of what we are condemning and then that you may not forget it and that you may help us to combat this scourge which the whole of this democratic Europe should feel to be its own. We know that we are not important individually, but we believe that what unites and motivates us is important: the rejection of ETA’s criminal terrorism and explicit support for the Spanish rule of law, which today is being threatened by a totalitarian project for violent secession. We have taken to the streets and we have raised our voices because we are convinced that, when democracy is in danger, the citizens cannot hide behind their anonymity and wait passively for everything to be resolved within the higher echelons of political power. We do not wish to replace the legitimately established institutions, but we wish to persuade them to protect our rights and freedoms without making concessions to terrorists. Ladies and gentlemen, we have come together out of solidarity with the victims of this murderous ideological fanaticism and also, in self-defence, against that same fanaticism. Our tragic situation is unusual in this democratic Europe. The Basque Country is not an exotic region strangled by injustice and inequality like so many places in the so-called third world, but is one of the most highly-developed regions in the European Union, and its quality of life is one of the most balanced. Within the Spanish State, the Basque region enjoys very broad autonomy, with its own government and parliament, full control of its taxation, bilingual educational competences, two of its own television channels, one in the Basque language, etc. There is no question that the Basques suffered considerable violations of their political and cultural liberty during the Franco dictatorship, as did all the other citizens of Spain. However, when democracy was established, an extraordinary effort was made to reconcile the whole country, beginning with a general amnesty for political crimes committed during the Franco period, which allowed, more than 20 years ago, any member of ETA who wished it to be legally reintegrated, even if they were responsible for violent crimes. Nevertheless, ETA’s activity has not ceased since then. There have now been more than 700 people killed during the democratic era. Today, in the Basque Country, there is no security or freedom of expression or political association for the majority of citizens. Non-nationalist elected officials are murdered, as well as businesspeople, journalists, members of the security forces or private individuals who have expressed themselves in any way against the project to impose independence. We are not only talking about murders. Numerous establishments, homes and vehicles have been set on fire. There is daily extortion of traders and professional people, there are countless forms of harassment and threats against people considered to be ‘ that is to say, those who dare to publicly express their support for the rule of law that has come into force by constitutional means. Many people feel compelled to leave in order to avoid worse trouble or because they cannot bear the pressure of living in an atmosphere of intimidation. Many others have to resign themselves to leading their lives accompanied by police escorts and cannot walk around freely with their children or go to public places without taking every type of precaution. In the Basque Country, in the middle of a democratic Europe, we currently have dozens of Salman Rushdies. Fear reigns. It is a palpable fear which invades people’s daily lives and makes them speak in whispers or hide what they really think, just as people did during the worst periods of the Franco dictatorship. We, the members of the ‘Basta Ya’ initiative, know that ETA is, without doubt, the main culprit behind these evils. However, we are also convinced that ETA is not an isolated phenomenon, and that it is perpetuated as a result of a political climate which is partly the fault of the nationalist authorities who have governed the country for more than 20 years. The members of ETA are not aliens who arrived from another planet to do evil deeds, but they are young people brought up with ethnic fanaticism, with a hatred of more than half of their fellow citizens and of everything that is considered Spanish; young people who have been imbued with a distorted view of history and crazy anthropological ideas, which makes them feel like victims and thus turns them into executioners."@en3 ". Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, kansalaisryhmämme "Basta ya" haluaa ennen kaikkea ilmaista parlamentille kiitollisuutensa meille tänään tarjotusta arvokkaasta tunnustuksesta. Tämä on varsin merkityksellinen kunnianosoitus, koska emme ole arvovaltainen kansalaisjärjestö, emmekä pitkään toiminut institutionaalinen liike, vaan ainoastaan lähtökohdiltaan erilaisten kansalaisten muodostama ryhmä, jossa ei ole byrokraattista hierarkiaa ja jonka järjestökoneisto on varsin vähäinen, ja olemme aloittaneet yhteisen taipaleemme vasta vajaa vuosi sitten. Meidän joukossamme on opettajia ja työläisiä, virkamiehiä ja puhtaasti yksityishenkilöitä, kirkonmiehiä ja maallikkoja, ammattiyhdistysihmisiä, yrittäjiä, aktiivisia rauhanystäviä, taiteilijoita, viestintäalan työntekijöitä, varsin tunnettuja ja monia aivan tuntemattomia henkilöitä. Tunnustan teille, että ryhmämme on hieman anarkistinen. Emme missään nimessä havittele jäävämme historiaan, emmekä halua jatkaa toimintaamme hinnalla millä hyvänsä. Kunpa aloitteemme lakkaisi huomenna olemasta tarpeellinen ja kukin meistä voisi palata arkiseen rauhaan. Tietenkin hyväksymme sen, että kansallismieliset baskit voivat ehdottaa sellaisen uuden itsenäisen valtion perustamista rauhanomaisin keinoin, joka ei ole koskaan aiemmin ollut olemassa, mutta hylkäämme sen, että tämä tietyn puolueen poliittinen hanke käsitetään koko kansan luovuttamattomaksi oikeudeksi, jolloin se muuttuu epäsuorasti väkivallan tekijöiden oikeutukseksi. Myös se on varomatonta, että jatkuvasti etsitään historiallisesta jopa esihistoriallisesta menneisyydestä sellaisia vääryyksiä, joilla oikeutetaan nykyisten demokraattisten yhteisöjen hajottaminen tai pyritään osoittamaan niiden kansojen yhteensopimattomuus, jotka ovat tosiasiallisesti eläneet yhdessä jo vuosisatojen ajan. Kuten kokemukset muualla päin Eurooppaa surullisesti osoittavat, tällä tiellä on loppujen lopuksi aina löydettävissä oikeutus sotaisille yhteenotoille. Juuri tästä yksi yhtenäisen Euroopan ensimmäisistä ajattelijoista, Erasmus Rotterdamilainen varoitti jo vuosisatoja sitten, kun hän kommentoi mietelauseessaan, että jos mitä tahansa syytä voidaan pitää sopivana syynä aloittaa sota, ihmiskunnan vaiheiden monien koukeroiden ja muutosten joukosta kukaan ei voi olla löytämättä jonkinlaista syytä. Mikä kansa ei olisi koskaan joutunut karkotetuksi omalta alueeltaan tai ei ole karkottanut sieltä ketään? Kuinka monta kertaa on siirrytty alueelta toiselle? Kuinka monta kertaa keisarikuntia on umpimähkään siirretty sinne tänne valtiosopimusten perusteella? Mitä jos padovalaiset vaatisivat tänä päivänä Troijaa itselleen, koska aikoinaan Antenor oli troijalainen! Entä jos roomalaiset vaatisivat Afrikkaa ja Espanjaa itselleen, koska ne kuuluivat joskus Roomalle! Kutsumme perityksi valtaoikeudeksi sitä, mikä on vaaleihin perustuvaa hallintaa. Ihmisiin jotka ovat luonnostaan vapaita eivät päde samat oikeudet kuin karjaan. Nyt en enää lainaa Erasmusta. Arvoisat parlamentin jäsenet, demokraatteina kannatamme tietenkin vuoropuhelua eri demokraattisten puolueiden välillä, koska demokratia itsessään tarkoittaa tällaista pysyvää vuoropuhelua. Kuitenkin juuri tämän demokraattisen vuoropuhelun vuoksi torjumme sen, että vuoropuhelua voidaan ohjailla väkisin väkivaltaisen terrorismin keinoin ja että kansalaisten poliittinen todellisuus on niiden käsissä, jotka käyttävät väärin rauhanomaisen yhdessäolon käytäntöjä, ja torjumme sen, että parlamentaarisesti sovittuja lakeja pitää muuttaa murhaajien mielen mukaan hyvityksenä siitä, että he lopettavat tappamisen. Haluamme elää rauhassa, mutta haluamme myös elää vapaina. Kieltäydymme korvaamasta kansalaisten valtiota etnisten ryhmien valtiolla. Tästä syystä olemme lähteneet kaduille: puolustaaksemme perustuslaillisia periaatteita ja huutaaksemme terroristeille: "Riittää jo!" Myös tästä syystä, ja sen lisäksi, että kiitämme tästä Saharov-palkinnon myötä saadusta tunnustuksesta, kutsumme Euroopan parlamentin jäsenet vierailemaan Baskimaassa; emmekä kutsu heitä virallisiin tiloihin, vaan kaduille, baareihin, kauppoihin, yrityksiin, pienille paikkakunnille ja auloihin, jotta he saisivat ensi käden tietoa ilman propagandaa elämästä uhkailun, kiristyksen ja sananvapaudettomuuden varjossa; jotta he toteaisivat itse väitteidemme totuudellisuuden ja jotta he eivät sen jälkeen unohtaisi asiaa vaan auttaisivat meitä tätä vitsausta vastaan käytävässä taistelussa, jonka koko demokraattisen Euroopan on tunnettava omakseen. Tiedämme, että me itse emme ole tärkeitä, mutta uskomme, että se, joka yhdistää meitä ja saa meidät liikkeelle, on tärkeää: ETAn rikollisen terrorismin torjuminen ja selvän tuen osoittaminen Espanjan oikeusvaltiolle, jota tällä hetkellä uhkaa väkivaltaista irtautumista ajava totalitaristinen hanke. Olemme lähteneet kaduille ja olemme korottaneet äänemme, koska olemme vakuuttuneita siitä, että demokratian ollessa vaarassa kansalaiset eivät voi pysytellä omassa anonyymiydessään ja toivoa lauhkeasti, että poliittisen vallan korkeimmat tahot ratkaisevat kaiken. Emme halua viedä paikkaa legitiimisti asetetuilta instituutioilta, vaan haluamme vaatia niitä suojelemaan meidän oikeuksiamme ja vapauksiamme ja olemaan sortumatta myönnytyksiin terrorin edessä. Arvoisat parlamentin jäsenet, olemme lähteneet liikkeelle sen solidaarisuuden vuoksi, jota tunnemme murhanhimoisen ideologisen fanaattisuuden uhriksi joutuneita ihmisiä kohtaan ja myös puolustautuaksemme itse sitä vastaan. Olemmehan joutuneet demokraattisessa Euroopassa murheellisen epätavalliseen tilanteeseen. Baskimaa ei ole eksoottinen alue, jota epäoikeudenmukaisuus ja eriarvoisuus koettelevat, kuten niin monia niin sanotun kolmannen maailman alueita, vaan yksi Euroopan unionin pisimmälle kehittyneistä ja tasapainoisimman elintason alueista. Espanjan valtion sisällä baskien yhteisöllä on erittäin laaja autonomia, oma hallitus ja oma parlamentti, täysin omissa käsissä oleva verotus, opetustoimi kahdella kielellä, kaksi omaa televisiokanavaa, joista toinen euskeran, eli baskin kielellä, jne. On epäilemättä selvää, että baskit joutuivat Francon diktatuurin aikana kärsimään merkittävistä poliittisen ja kulttuurisen vapauden loukkauksista, kuten muutkin Espanjan kansalaiset. Kuitenkin demokratian palauttamisen jälkeen kaikkialla maassa ryhdyttiin ainutlaatuisiin ponnisteluihin sovintoon pääsemiseksi. Ensimmäisenä voitaisiin mainita Francon aikana poliittisista syistä tehtyjä rikoksia koskeneen yleisen armahduksen, jonka ansiosta kaikille ETAn jäsenille voitiin yli 20 vuoden jälkeen heidän niin halutessaan palauttaa lailliset oikeudet, olivatpa he sitten vastuussa vaikka veriteoista. Kuitenkaan ETAn toiminta ei ole sen jälkeen lakannut. Ja demokratian aikana kuolonuhrien määrä on noussut yli 700:n. Tällä hetkellä pääosalla Baskimaan kansalaisista ei ole turvallisuutta eikä sananvapautta tai poliittista yhdistymisvapautta. Valituista luottamushenkilöistä murhataan ne, jotka eivät ole kansallismielisiä, kuten myös yrittäjiä, lehtimiehiä, järjestysvallan edustajia tai pelkkiä yksityishenkilöitä, jos he ovat jollain tavoin osoittaneet vastustavansa hanketta väkisin itsenäistymisestä. Eikä kyse ole ainoastaan murhista. Monia laitoksia, asuntoja ja ajoneuvoja on poltettu. Päivittäin kauppiaita ja ammatinharjoittajia kiristetään, niitä, joita pidetään Espanja-myönteisinä, kiusataan ja uhkaillaan lukemattomin eri tavoin, eli niitä, jotka uskaltautuvat julkisesti kannattamaan perustuslain nojalla voimassa olevaa oikeusvaltiota. Monien ihmisten on pakko lähteä pois, jotta mitään pahempaa ei tapahtuisi tai koska he eivät kestä painostavaa pelon ilmapiiriä. Monien muiden on alistuttava elämään poliisivartioiden saattelemina, eivätkä he voi kulkea vapaasti kaduilla lastensa seurassa tai esiintyä julkisissa tiloissa ilman kaikenlaisia mahdollisia varotoimia. Meillä on tällä hetkellä Baskimaassa keskellä demokraattista Eurooppaa tusinoittain Salman Rushdieita. Pelko vallitsee, ja se on aistittavissa arkielämässäkin, koska sen vuoksi ihmiset puhuvat hiljaa tai ovat sanomatta ajatuksiaan ääneen, kuten Francon diktatuurin ollessa pahimmillaan. Me "Basta ya" -ryhmän jäsenet tiedämme, että ETA on epäilemättä pääsyyllinen näihin ikäviin ilmiöihin. Olemme myös vakuuttuneita, että ETA ei ole irrallinen ilmiö ja että sen jatkuva olemassaolo johtuu siitä poliittisesta ilmapiiristä, josta yli 20 vuotta maata hallitsevat kansallismieliset viranomaiset ovat osittain vastuussa. ETAn jäsenet eivät ole toiselta planeetalta pahantekoon saapuneita avaruusolioita, vaan nuoria, jotka on koulutettu etniseen fanatismiin ja vihaamaan yli puolta heidän oman maansa kansalaisista ja vihaamaan kaikkea sitä, mitä pidetään espanjalaisena; näille nuorille on syötetty vääristynyttä kuvaa historiasta ja mieletöntä antropologiaa, joiden ansiosta he luulevat olevansa uhreja ja ryhtyvät siksi pyöveleiksi."@fi5 "Madame la Présidente, Mesdames, Messieurs, l'initiative citoyenne "Basta ya !" désire, avant tout, exprimer sa gratitude à ce Parlement pour la reconnaissance honorable qu'il lui accorde. Cette distinction est d'autant plus remarquable que nous ne sommes ni une prestigieuse ONG, ni un vieux mouvement institutionnel, mais un simple groupement de citoyens d'origines diverses, sans hiérarchies bureaucratiques ni sans appareil organisateur ou presque, qui n'ont commencé à marcher ensemble qu'il y a un peu moins d'un an. Dans nos rangs, nous comptons des professeurs et des ouvriers, des mandataires publics et de simples particuliers, des religieux et des laïcs, des syndicalistes, des chefs d'entreprise, des militants pacifistes, des artistes, des personnes travaillant dans les médias, des célébrités et de nombreux inconnus. Je vous avoue que nous formons un ensemble quelque peu anarchique. Nous ne voulons pas être des protagonistes de l'histoire, ni même subsister à tout prix. Si seulement notre initiative pouvait, demain même, perdre sa nécessité et chacun de nous retourner à sa paix quotidienne. Nous acceptons, cela va de soi, que les nationalistes basques puissent proposer, de façon pacifique, la création d'un nouvel État indépendant, n'ayant jamais existé auparavant, mais nous refusons que le projet politique d'un parti soit présenté comme le droit inaliénable de tout un peuple, justifiant, ainsi, indirectement les violences commises. De même, la recherche permanente dans le passé historique - voire préhistorique - d'offenses qui justifieraient la rupture des communautés démocratiques actuelles, ou qui voudraient démontrer l'incompatibilité de ceux qui, de fait, vivent ensemble depuis des siècles, semble peu raisonnable. Comme le montre tristement l'expérience d'autres régions d'Europe, cette voie trouve toujours, en définitive, une justification à l'affrontement belliqueux. C'est ce contre quoi nous mettait déjà en garde, il y a quelques siècles, l'un des premiers penseurs de l'Europe unie, Érasme de Rotterdam, lorsqu'il disait dans l'un de ses adages : "Si un titre quelconque est considéré comme une cause opportune pour entreprendre la guerre, tous - parmi les nombreuses vicissitudes des problèmes humains, parmi tant de changements - pourront se prévaloir d'un tel titre. Quel peuple n'a-t-il jamais été expulsé ou n'en a jamais expulsé un autre de son territoire ? Combien de fois n'a-t-on pas émigré d'un endroit à un autre ? Combien de fois n'a-t-on pas déplacé des empires au hasard des traités ? Que les Padouans réclament aujourd'hui le sol troyen, dès lors qu'Antênor était autrefois troyen ! Que les Romains réclament l'Afrique et l'Espagne, puisqu'elles furent un jour romaines ! Nous appelons pouvoir héréditaire ce qui n'est qu'une administration élective. On n'a pas le même droit sur les hommes - libres par nature - que sur le bétail". Fin de citation. Mesdames et Messieurs les Députés, en tant que démocrates, nous sommes, de toute évidence, partisans du dialogue entre les divers partis démocratiques, parce que la démocratie même consiste en un dialogue permanent. Mais c'est précisément en vertu de ce dialogue démocratique que nous refusons que le dialogue puisse être forcé par le terrorisme violent, que le calendrier politique des citoyens soit établi par ceux qui bouleversent les usages de la coexistence pacifique et que les lois adoptées au parlement soient modifiées sous la menace des assassins. Nous voulons vivre en paix, mais nous voulons aussi vivre en liberté. Nous refusons de remplacer l'État des citoyens par l'État des ethnies. C'est pour cette raison que nous sommes descendus dans la rue, pour défendre les principes constitutionnels et crier aux terroristes : "Maintenant, ça suffit !". Et c'est également pour cette raison que nous invitons les députés, en les remerciant à nouveau de nous avoir décerné le prix Sakharov, de se rendre au Pays basque. Qu'ils aillent non pas dans les bureaux officiels, mais dans les rues, les bars, les commerces, les entreprises, les petites localités, les salles de classe, pour voir, personnellement et sans ingérences propagandistes, ce que c'est de vivre menacé, extorqué, sans droit à la libre expression de ses idées ; qu'ils constatent d'eux-mêmes la véracité de ce que nous dénonçons et, ensuite, qu'ils ne l'oublient pas et qu'ils nous aident à lutter contre ce fléau que toute l'Europe démocratique doit considérer comme le sien. Nous savons que, personnellement, nous ne sommes pas importants, mais nous pensons que ce qui nous unit et nous mobilise revêt de l'importance, à savoir le rejet du terrorisme criminel de l'ETA et notre soutien explicite à l'État de droit espagnol, aujourd'hui menacé par un projet totalitaire de sécession violente. Nous sommes descendus dans la rue et avons élevé la voix, parce que nous sommes convaincus que les citoyens, lorsque la démocratie est en danger, ne peuvent pas se réfugier dans l'anonymat et attendre tranquillement que les hautes sphères du pouvoir politique résolvent tous les problèmes. Notre intention n'est pas de remplacer les institutions légitimement établies, mais de les inciter à protéger nos droits et nos libertés sans faire de concessions à la terreur. Mesdames et Messieurs les Députés, si nous nous sommes mobilisés, c'est par solidarité avec les victimes d'un fanatisme idéologique assassin et pour nous défendre contre ce fanatisme. Il est vrai que nous vivons une situation tristement insolite dans cette Europe démocratique. Le Pays basque n'est pas, à l'instar de tant de régions du Tiers-monde, un territoire exotique, accablé par les injustices et les inégalités ; il est l'une des régions les plus développées et qui présente l'une des qualités de vie les plus équilibrées de l'Union européenne. Au sein de l'État espagnol, la communauté basque jouit d'une très grande autonomie, d'un gouvernement et d'un parlement propres, du plein contrôle de sa fiscalité, de compétences éducatives bilingues, de deux chaînes de télévision - dont l'une en langue basque -, etc. Les Basques ont, certes, subi d'importantes violations de leur liberté politique et culturelle sous la dictature de Franco, à l'instar des autres citoyens espagnols. Mais, à partir de l'instauration de la démocratie, un extraordinaire effort de réconciliation a été fourni dans tout le pays, à commencer par une amnistie générale pour tous les crimes à caractère politique commis durant la période franquiste. Cette amnistie a permis à tous les membres de l'ETA qui le désiraient, même s'ils avaient commis des actes sanglants, de rentrer dans la légalité il y a plus de 20 ans. Les activités de l'ETA se sont, néanmoins, poursuivies. Le pays compte déjà plus de 700 morts depuis l'instauration de la démocratie. Aujourd'hui, au Pays basque, il n'y a ni sécurité, ni liberté d'expression ou d'association politique pour une grande partie des citoyens. Les élus non nationalistes sont assassinés et les entrepreneurs, journalistes, membres des forces de l'ordre public ou simples particuliers qui ont, d'une manière quelconque, exprimé leur hostilité à l'égard du projet indépendantiste, connaissent le même sort. Il ne s'agit pas seulement d'assassinats. De nombreux établissements, logements et véhicules ont été incendiés. Tous les jours, des commerçants et des hommes de métier sont victimes d'extorsions, les personnes taxées "d'hispanisme", c'est-à-dire celles qui osent se dire publiquement favorables à l'État de droit constitutionnellement en vigueur, sont harcelées et menacées de mille et une manières. Beaucoup se voient contraints de partir pour éviter des préjudices plus importants ou parce qu'ils ne supportent pas la pression et le climat d'intimidation qui règnent dans la région. Beaucoup d'autres doivent se résigner à vivre sous l'escorte de la police et ne peuvent se promener librement dans la rue avec leurs enfants, ni se rendre dans des lieux publics sans prendre toute une série de précautions. Au Pays basque, en pleine Europe démocratique, nous avons actuellement des dizaines de Salman Rushdie. C'est le règne de la peur, une peur palpable dans la vie quotidienne, qui induit les gens à parler à voix basse ou à dissimuler leurs pensées, comme aux pires moments de la dictature franquiste. En tant que membres de l'initiative "Basta ya !", nous savons que l'ETA est, sans aucun doute, le principal responsable de ces maux. Mais, nous sommes également convaincus que l'ETA n'est pas un phénomène isolé et que sa perpétuation est due à un climat politique dont sont, en partie, responsables les autorités nationalistes qui gouvernent le pays depuis plus de 20 ans. Les membres de l'ETA ne sont pas des extra-terrestres venus d'une autre planète pour faire le mal, mais des jeunes élevés dans le fanatisme ethnique, dans la haine envers plus de la moitié de leurs concitoyens et tout ce qui est considéré espagnol ; des jeunes auxquels on a inculqué une histoire dénaturée et une anthropologie démentielle, qui les portent à se croire des victimes et les transforment en bourreaux."@fr6 "Signora Presidente, onorevoli deputati, innanzitutto l'iniziativa popolare desidera esprimere la sua gratitudine al Parlamento per il riconoscimento onorifico che oggi le viene conferito. Attribuiamo al premio un'importanza ancora maggiore, dal momento che non siamo una prestigiosa ONG né tantomeno un movimento istituzionale di vecchia data, ma soltanto un gruppo di cittadini di diversa provenienza, senza gerarchie burocratiche e pressoché senza apparato organizzativo, che hanno cominciato a camminare insieme poco più di un anno fa. Tra di noi vi sono professori e operai, personaggi pubblici e privati cittadini, religiosi e laici, sindacalisti, imprenditori, pacifisti militanti, artisti, persone che lavorano nell'ambito dei mezzi d’informazione, nomi molto conosciuti e altri invece per nulla celebri. Vi confesso che formiamo un insieme un po' anarchico. Non abbiamo alcuna smania di protagonismo storico, e non vogliamo nemmeno che la nostra iniziativa duri a tutti i costi, anzi speriamo che domani stesso non sia più necessaria e che ognuno di noi possa tornare alla sua pace quotidiana. Naturalmente, siamo disposti ad accettare che i nazionalisti baschi propongano, per vie pacifiche, la creazione di un nuovo Stato indipendente mai esistito prima d'ora, ma non siamo d'accordo sul fatto che il progetto politico di un solo partito venga presentato come diritto inalienabile di tutto un popolo, diventando così, indirettamente, una giustificazione per i violenti. Non ci sembra nemmeno prudente la continua ricerca nel passato storico, ed anche preistorico, di offese che possano giustificare la frattura delle attuali comunità democratiche o con cui si pretenda di dimostrare l'incompatibilità di persone che di fatto convivono da secoli. Come tristemente dimostra l'esperienza di altri paesi europei, per questa via alla fine si riesce sempre a trovare una giustificazione allo scontro bellico. Si tratta di un rischio da cui, secoli fa, uno dei primi pensatori dell'Europa unita, Erasmo da Rotterdam, cercava di metterci in guardia con una delle sue massime: "Se qualunque pretesto può essere considerato una giusta causa per dichiarare guerra, a nessuno - in mezzo alle tante vicissitudini delle faccende umane, ai tanti cambiamenti - mancherà tale pretesto. Quale popolo non è stato cacciato o non ha cacciato a sua volta qualcuno dal suo territorio? Quante volte i popoli sono emigrati da un posto ad un altro? Quante volte i confini degli imperi sono stati spostati in seguito alla semplice firma di un trattato? Che i padovani reclamino oggi il suolo troiano, visto che Antenore in altri tempi è stato troiano! Che i romani reclamino l'Africa e la Spagna, che una volta furono romane! Chiamiamo dominio ereditario quello che in realtà è amministrazione elettiva. Non si possono avere sugli uomini, liberi per natura, gli stessi diritti che si hanno sulle mandrie." Qui termina la citazione di Erasmo. Onorevoli deputati, in quanto democratici siamo senza dubbio sostenitori del dialogo tra i diversi partiti democratici, perché è nel dialogo permanente che consiste la democrazia stessa. Ma, proprio per la nostra vocazione al dialogo democratico, rifiutiamo ch'esso possa essere forzato dal terrorismo violento, che l'agenda politica dei cittadini sia decisa da coloro che stravolgono gli usi della convivenza pacifica e che le leggi approvate in Parlamento vengano cambiate a discrezione degli assassini, come merce di scambio affinché smettano di uccidere. Vogliamo vivere in pace, ma anche vivere liberi. Ci rifiutiamo di sostituire allo Stato dei cittadini lo Stato delle etnie. Per questo siamo scesi in piazza: per difendere i principi costituzionali e gridare ai terroristi: . Proprio per questo, oltre a ringraziare per averci concesso il premio Sakharov, vogliamo invitare i membri del Parlamento europeo a visitare i Paesi baschi; non i palazzi delle istituzioni, ma le strade, i bar, i negozi, le aziende, le piccole località e le aule, per constatare in prima persona e senza ingerenze propagandistiche come si vive sotto le minacce e le estorsioni, privati del diritto alla libera espressione delle proprie idee, per conoscere direttamente la verità di quanto denunciamo, e non dimenticarlo mai, per aiutarci poi a combattere contro questa piaga che tutta l'Europa democratica deve sentire come propria. Sappiamo di non essere importanti individualmente, ma crediamo sia importante quello che ci unisce e ci mobilita: il rifiuto del terrorismo criminale dell'ETA e l'appoggio esplicito allo Stato di diritto spagnolo, oggi minacciato da un progetto totalitario di secessione violenta. Siamo scesi in strada e abbiamo fatto sentire la nostra voce perché siamo convinti che, quando la democrazia è in pericolo, i cittadini non possano rifugiarsi nell'anonimato ed aspettare quietamente che tutto venga risolto nelle alte sfere del potere politico. Non intendiamo sostituirci alle istituzioni legittimamente costituite, bensì spronarle a proteggere i nostri diritti e le nostre libertà senza concessioni al terrore. Onorevoli parlamentari, ci siamo mobilitati contro il fanatismo ideologico assassino per solidarietà con le vittime, ma anche per difendere noi stessi. Stiamo vivendo una situazione tristemente insolita per l'Europa democratica. I Paesi baschi non sono un territorio esotico, oppresso dall'ingiustizia e dalla disuguaglianza, come tanti paesi del cosiddetto terzo mondo, ma una delle regioni più progredite e con uno dei migliori livelli di qualità della vita dell'Unione europea. All'interno dello Stato spagnolo la comunità basca gode di un'autonomia molto ampia, con un proprio governo e parlamento, con un totale controllo del suo apparato fiscale, un sistema scolastico bilingue, due reti televisive indipendenti, una delle quali in eccetera. Certo i baschi hanno subito gravi violazioni della loro libertà politica e culturale sotto la dittatura di Franco, come del resto tutti i cittadini spagnoli. Ma, a partire dalla restaurazione della democrazia, vi è stato in tutto il paese uno straordinario impegno alla riconciliazione, a cominciare dall'amnistia generale per i crimini di matrice politica commessi durante il periodo franchista, che, più di vent'anni fa, permise a tutti i membri dell'ETA che lo desiderassero, anche a coloro che avevano responsabilità per fatti di sangue, di reinserirsi nella legalità. Tuttavia, l'attività dell'ETA da allora non è mai cessata. Ormai contiamo oltre 700 vittime, solo durante il periodo democratico. Oggi nei Paesi baschi non vi è sicurezza né libertà di espressione o di associazione politica per gran parte dei cittadini. I rappresentanti eletti che non sono nazionalisti vengono assassinati, così come gli imprenditori, i giornalisti, i membri della forza pubblica o i privati cittadini che in qualche modo si siano dimostrati contrari al progetto che impone l'indipendentismo. E non si tratta solo di uccisioni. Sono state bruciate numerose fabbriche, case e veicoli. Ogni giorno commercianti e professionisti sono vittime di estorsioni, mentre coloro che vengono considerati " ", vale a dire chi osa esprimere pubblicamente il suo appoggio allo Stato di diritto costituzionalmente vigente, vengono perseguitati e minacciati. Molta gente è costretta ad andarsene per evitare mali peggiori o perché non sopporta le pressioni di un ambiente intimidatorio. Molti altri devono rassegnarsi a vivere accompagnati da una scorta di polizia e non possono passeggiare liberamente con i loro figli per le strade né recarsi in locali pubblici senza tutte le precauzioni possibili. Nei Paesi baschi, in piena Europa democratica, vi sono attualmente dozzine di Salman Rushdie. La paura regna sovrana, una paura quasi palpabile nella vita quotidiana, che ci costringe a parlare a voce bassa o a nascondere i nostri veri pensieri, come nei peggiori momenti della dittatura franchista. Noi, promotori dell'iniziativa sappiamo che è proprio l'ETA il principale responsabile di questi mali. Ma siamo anche convinti che l'ETA non sia un fenomeno isolato, e che continui ad esistere grazie a un clima politico di cui sono in parte responsabili le autorità nazionaliste che governano il paese da oltre vent'anni. Gli non sono extraterrestri arrivati da un altro pianeta per farci del male, ma giovani educati nel fanatismo etnico, nell'odio per oltre la metà dei loro concittadini e per tutto quanto sia considerato spagnolo; giovani impregnati di una storia distorta e di un'antropologia demenziale che fanno loro credere di essere vittime, trasformandoli così in carnefici."@it9 ". Madam President, ladies and gentlemen, first of all the ‘Basta Ya’ citizens’ initiative wishes to express its gratitude to this Parliament for the honourable recognition it is receiving today. This distinction is all the more notable given that we are not a prestigious NGO nor a veteran institutional movement, but simply a group of citizens of varying backgrounds, with no bureaucratic hierarchy nor even an organisational apparatus, who began working together a little less than a year ago. Our organisation includes teachers and workers, public employees and private individuals, religious and lay people, trade unionists, businesspeople, militant pacifists, artists, people working in the media, very well-known individuals and many who are completely unknown. I must admit that we are a bit of an anarchic group. We have no desire to make history, nor do we wish to endure at any cost. If only our initiative were to cease to be necessary tomorrow and we could all return to our peaceful daily lives. Naturally, we accept that Basque nationalists can propose, by peaceful means, the creation of a new independent state that has never before existed, but we reject the idea that this political project from a particular party should be presented as the inalienable right of a whole people, and therefore become an indirect justification for violence. Nor does it seem prudent to be permanently searching the historic past – or even the prehistoric past – for wrongs which justify the break-up of current democratic communities, or which are intended to demonstrate the incompatibility of people who have in fact lived together for centuries. As experience in other parts of Europe sadly shows, this is always eventually a way to justify violent conflict. This is something that one of the first thinkers of a united Europe, Erasmus of Rotterdam, warned against centuries ago, when he said in one of his adages: “If any title is considered a suitable reason to start a war, then anybody – amid so many vicissitudes in human affairs, so many changes – can hold such a title. What people has never been expelled or has never expelled anybody from its territory? How often have people emigrated from one place to another? How often have people been moved around as the chance result of treaties? Let the Paduans now reclaim Trojan soil, since Antenor was once Trojan! Let the Romans reclaim Africa and Spain since they were once Roman! We call inherited property what in fact is an elective administration. We do not have the same rights over men – who are free by nature – as we do over cattle.” That is what Erasmus said. Ladies and gentlemen, as democrats, we are, of course, in favour of dialogue between different democratic parties, because democracy itself is embodied in that ongoing dialogue. But precisely because of our commitment to democratic dialogue, we reject the idea that dialogue can be forced through terrorist violence, that the political agenda of the citizens can be established by people who distort the uses of peaceful coexistence and that the laws which have been agreed in parliaments should be changed according to the wishes of murderers as a means of paying them to stop their murder. We want to live in peace, but we also want to live in freedom. We refuse to replace a state of the citizens with a state of ethnic groups. That is why we have taken to the streets: to defend constitutional principles and shout at the terrorists: “¡ (That’s enough!). And, as well as thanking you for the recognition that this Sakharov Prize confers, we also invite the Members of the European Parliament to visit the Basque Country – not the official offices, but the streets, the bars, the shops, the companies, the small towns, the classrooms – so that you can see first-hand and without interference from propaganda how people live under threat and extortion, without the freedom to express their ideas; so that you may see for yourselves the truth of what we are condemning and then that you may not forget it and that you may help us to combat this scourge which the whole of this democratic Europe should feel to be its own. We know that we are not important individually, but we believe that what unites and motivates us is important: the rejection of ETA’s criminal terrorism and explicit support for the Spanish rule of law, which today is being threatened by a totalitarian project for violent secession. We have taken to the streets and we have raised our voices because we are convinced that, when democracy is in danger, the citizens cannot hide behind their anonymity and wait passively for everything to be resolved within the higher echelons of political power. We do not wish to replace the legitimately established institutions, but we wish to persuade them to protect our rights and freedoms without making concessions to terrorists. Ladies and gentlemen, we have come together out of solidarity with the victims of this murderous ideological fanaticism and also, in self-defence, against that same fanaticism. Our tragic situation is unusual in this democratic Europe. The Basque Country is not an exotic region strangled by injustice and inequality like so many places in the so-called third world, but is one of the most highly-developed regions in the European Union, and its quality of life is one of the most balanced. Within the Spanish State, the Basque region enjoys very broad autonomy, with its own government and parliament, full control of its taxation, bilingual educational competences, two of its own television channels, one in the Basque language, etc. There is no question that the Basques suffered considerable violations of their political and cultural liberty during the Franco dictatorship, as did all the other citizens of Spain. However, when democracy was established, an extraordinary effort was made to reconcile the whole country, beginning with a general amnesty for political crimes committed during the Franco period, which allowed, more than 20 years ago, any member of ETA who wished it to be legally reintegrated, even if they were responsible for violent crimes. Nevertheless, ETA’s activity has not ceased since then. There have now been more than 700 people killed during the democratic era. Today, in the Basque Country, there is no security or freedom of expression or political association for the majority of citizens. Non-nationalist elected officials are murdered, as well as businesspeople, journalists, members of the security forces or private individuals who have expressed themselves in any way against the project to impose independence. We are not only talking about murders. Numerous establishments, homes and vehicles have been set on fire. There is daily extortion of traders and professional people, there are countless forms of harassment and threats against people considered to be ‘ that is to say, those who dare to publicly express their support for the rule of law that has come into force by constitutional means. Many people feel compelled to leave in order to avoid worse trouble or because they cannot bear the pressure of living in an atmosphere of intimidation. Many others have to resign themselves to leading their lives accompanied by police escorts and cannot walk around freely with their children or go to public places without taking every type of precaution. In the Basque Country, in the middle of a democratic Europe, we currently have dozens of Salman Rushdies. Fear reigns. It is a palpable fear which invades people’s daily lives and makes them speak in whispers or hide what they really think, just as people did during the worst periods of the Franco dictatorship. We, the members of the ‘Basta Ya’ initiative, know that ETA is, without doubt, the main culprit behind these evils. However, we are also convinced that ETA is not an isolated phenomenon, and that it is perpetuated as a result of a political climate which is partly the fault of the nationalist authorities who have governed the country for more than 20 years. The members of ETA are not aliens who arrived from another planet to do evil deeds, but they are young people brought up with ethnic fanaticism, with a hatred of more than half of their fellow citizens and of everything that is considered Spanish; young people who have been imbued with a distorted view of history and crazy anthropological ideas, which makes them feel like victims and thus turns them into executioners."@lv10 "Mevrouw de Voorzitter, geachte afgevaardigden, in de eerste plaats wil het burgerinitiatief "¡Basta ya!" het Europees Parlement bedanken voor de eervolle erkenning die ons vandaag te beurt valt. De eer is des te groter omdat wij geen prestigieuze NGO zijn, of een gevestigde beweging die al tijden meedraait. Wij zijn gewoon een groep burgers met verschillende achtergronden, zonder bureaucratische hiërarchie en met een heel beperkte organisatie, die iets meer dan een jaar geleden samen zijn gaan betogen. Wij hebben leraren en arbeiders in onze gelederen, ambtsdragers en gewone particulieren, geestelijken en leken, vakbondsmensen, ondernemers, militante pacifisten, kunstenaars, omroepmedewerkers en journalisten, mensen met een bekende naam en veel mensen die helemaal niet beroemd zijn. Ik beken dat wij een wat anarchistisch geheel vormen. Wij zijn zeker niet op een plaats in de geschiedenisboekjes uit, en willen zelfs niet perse blijven bestaan. Wij zouden ons initiatief liever vandaag dan morgen overbodig zien worden, zodat ieder van ons weer rustig zijn eigen leven kan leiden. Natuurlijk aanvaarden wij het recht van de Baskische nationalisten om de vreedzame stichting van een nieuwe en onafhankelijke staat voor te stellen, ook als die vroeger nooit heeft bestaan. Wij vinden het echter onaanvaardbaar dat dit politieke ideaal van een bepaalde partij als het onvervreemdbare recht van een heel volk wordt gepresenteerd, en zo op indirecte wijze als rechtvaardiging voor gewelddaden wordt gebruikt. Het lijkt ons ook niet verstandig dat de nationalisten voortdurend proberen te bewijzen dat de Basken in het verleden – of zelfs in de prehistorie – onrecht is aangedaan, om daarmee een opsplitsing van de huidige democratische gemeenschappen te rechtvaardigen of zogenaamd aan te tonen dat bepaalde bevolkingsgroepen niet bij elkaar passen, terwijl ze in feite al eeuwenlang samenleven. De ervaringen elders in Europa bewijzen helaas dat je op die manier altijd wel een excuus vindt om de strijd aan te binden. Erasmus, een van de eerste denkers over een verenigd Europa, waarschuwde daar eeuwen geleden al voor. In een van zijn adagia schreef hij: "Als iedere aanleiding voldoende reden is om oorlog te voeren, dan kan iedereen – temidden van al de lotgevallen van het menselijk ras en van zoveel veranderingen – altijd wel een aanleiding vinden. Welk volk is nog nooit verdreven of heeft nog nooit iemand van zijn grondgebied verdreven? Hoe vaak zijn volkeren niet van de ene naar de andere plaats verhuisd? Hoe vaak zijn de grenzen van grote rijken niet verlegd door de wisselvalligheid van verdragen? Laat Padua dan nu Troje opeisen, want ooit was Antenor een Trojaan! Laat de Romeinen Afrika en Spanje opeisen, want eens waren die streken van Rome! Wat wij erfheerschappij noemen, is eigenlijk gekozen bestuur. Niemand heeft het recht over mensen – die van nature vrij zijn – te beschikken zoals men over vee beschikt." Tot zover het citaat van Erasmus. Geachte afgevaardigden, als democraten zijn wij uiteraard voorstander van overleg tussen de verschillende democratische partijen, omdat de democratie zelf uit een voortdurend gedachtewisseling bestaat. Juist omdat wij in democratisch overleg geloven, laten wij ons niet door terrorisme en geweld tot een dialoog dwingen. Wij weigeren de politieke agenda van burgers te laten bepalen door mensen die de gebruiken van een vreedzame samenleving niet respecteren. Wij aanvaarden evenmin dat door het parlement aangenomen wetten bij wijze van afkoopsom aan de wensen van moordenaars worden aangepast, zodat zij ophouden met moorden. Wij willen niet alleen in vrede, maar ook in vrijheid leven. Wij weigeren de rechtsstaat van de burgers te vervangen door een staat van verschillende etnische groepen. Daarom zijn wij de straat opgegaan, om onze grondwettelijke beginselen te verdedigen en de terroristen toe te roepen: "Genoeg!". Wij zijn u niet alleen dankbaar voor de erkenning die wij in de vorm van deze Sacharov-prijs ontvangen. Wij nodigen de leden van het Europees Parlement ook uit om Baskenland te bezoeken, niet de officiële kantoren, maar de straten, de cafés, de winkels, de bedrijven, de kleine dorpjes, de collegezalen. Dan kunt u uit de eerste hand en zonder propaganda vernemen hoe het is om te worden bedreigd en gechanteerd, en je gedachten niet vrij te kunnen uiten. Dan kunt u zelf nagaan dat wij de waarheid spreken. Wij hopen dat u dat vervolgens niet zult vergeten, en dat u ons zult helpen in de strijd tegen deze plaag die iedere democraat in Europa zich persoonlijk moet aantrekken. Wij weten dat wij persoonlijk niet belangrijk zijn, maar wij denken dat wat ons samenbrengt en ons drijft wel belangrijk is: onze afwijzing van het misdadige terrorisme van de ETA en onze uitdrukkelijke steun aan de Spaanse rechtsstaat die momenteel wordt bedreigd door totalitaire plannen om een gewelddadige afscheiding te bewerkstelligen. Wij zijn de straat op gegaan om onze stem te laten horen, omdat wij ervan overtuigd zijn dat als de democratie gevaar loopt, burgers zich niet in de anonimiteit mogen verstoppen om gedwee af te wachten tot alles in hoge kringen door de politieke machthebbers wordt opgelost. Wij willen de wettige instellingen niet vervangen, maar ze aansporen onze rechten en vrijheden te beschermen zonder toegevingen te doen aan de terreur. Geachte afgevaardigden, wij zijn in beweging gekomen uit solidariteit met de slachtoffers van een moorddadig en ideologisch bepaald fanatisme, maar ook uit zelfverdediging tegen dat fanatisme. Wat hier gebeurt, is in ons democratische Europa even uitzonderlijk als treurig. Baskenland is geen exotisch land dat, zoals zoveel zogenoemde derdewereldlanden, onder onrecht en ongelijkheid gebukt gaat. Het is een van de meest ontwikkelde regio’s van de Europese Unie, met een zeer evenwichtige levensstandaard. Baskenland geniet binnen Spanje een bijzonder grote autonomie. Het heeft zijn eigen regering en parlement, volledige controle over zijn eigen belastingen, bevoegdheden om tweetalig onderwijs te verzorgen, twee eigen televisiekanalen – waarvan er een in het Baskisch uitzendt – enzovoort. Tijdens de dictatuur van Franco zijn de politieke en culturele vrijheden van de Basken, net als die van de burgers elders in Spanje, ongetwijfeld ernstig geschonden. Sinds de invoering van de democratie heeft men echter bijzonder zijn best gedaan om het hele land te verzoenen, om te beginnen door een algemene amnestie af te kondigen voor de politiek gemotiveerde misdrijven die onder Franco waren gepleegd. Ruim 20 jaar geleden konden alle leden van de ETA die dat wilden, zelfs degenen die betrokken waren bij gewelddaden, daardoor uit de illegaliteit stappen. De ETA is sindsdien echter actief gebleven, en heeft sinds de invoering van de democratie al meer dan 700 dodelijke slachtoffers gemaakt. Vandaag de dag is een groot deel van de Baskische burgers zijn leven niet zeker, en kunnen zij niet vrijelijk hun mening uiten of politiek actief zijn. Niet-nationalistische gekozenen worden vermoord, net als ondernemers, journalisten, politiemensen en gewone burgers die zich op de een of andere wijze tegen het opgelegde onafhankelijkheidsstreven hebben uitgesproken. Het gaat niet alleen om moorden. Talloze panden, huizen en voertuigen zijn verbrand; winkeliers en andere zelfstandigen worden dagelijks gechanteerd. Degenen die als “Spaansgezinden” worden beschouwd, dat wil zeggen, degenen die zich openlijk voor de bestaande grondwettelijke rechtsorde durven uit te spreken, worden op duizend-en-een manieren getreiterd en bedreigd. Veel mensen moeten noodgedwongen verhuizen om erger te voorkomen of omdat ze de druk van de intimidatie niet meer kunnen verdragen. Vele anderen leven tegen hun zin onder politiebewaking en kunnen niet zomaar met hun kinderen op straat lopen of een openbare gelegenheid bezoeken zonder allerlei voorzorgsmaatregelen te treffen. In Baskenland, midden in het democratische Europa, zijn er momenteel tientallen Salman Rushdies. Het dagelijks leven wordt er beheerst door angst, een voelbare angst waardoor mensen op gedempte toon spreken en hun mening voor zich houden, zoals ze dat op het dieptepunt van de dictatuur van Franco deden. Wij, de leden van het burgerinitiatief "¡Basta ya!", weten dat de ETA zonder twijfel de hoofdschuldige aan deze ellende is. Wij zijn er echter ook van overtuigd dat de ETA geen opzichzelfstaand verschijnsel is, en dat de beweging nog steeds bestaat doordat er een politiek klimaat heerst waarvoor de nationalisten die de regio al meer dan 20 jaar besturen medeverantwoordelijk zijn. ETA-leden zijn geen buitenaardse wezens die van een andere planeet zijn gekomen om kwaad te doen, maar jongeren die zijn opgevoed in een geest van etnisch fanatisme en haat jegens meer dan de helft van hun medeburgers en al wat Spaans heet te zijn. Het zijn jongeren die men een vertekend beeld van de geschiedenis en een waanzinnig mensbeeld heeft ingeprent, waardoor zij zich als slachtoffers beschouwen en zich tot beulen ontwikkelen."@nl2 "Senhora Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, antes de mais, o movimento cívico " " deseja exprimir o seu agradecimento a este Parlamento pelo honroso reconhecimento com que hoje nos distingue. É uma distinção que se enche ainda de mais significado por não sermos uma prestigiosa ONG nem um movimento institucional com tradição, mas simplesmente um grupo de cidadãos de origens diferentes, sem hierarquias burocráticas e praticamente sem qualquer aparelho organizativo, que iniciou uma caminhada comum há pouco menos de um ano. Entre nós encontram­se professores e operários, titulares de cargos públicos e cidadãos anónimos, religiosos e laicos, sindicalistas, empresários, militantes pacifistas, artistas, trabalhadores da comunicação social, pessoas cujo nome é muito conhecido e muitas pessoas anónimas. Confesso­lhes que formamos um grupo um pouco anárquico. Não temos qualquer anseio de protagonismo histórico, nem sequer pretendemos que o nosso nome perdure a qualquer custo. Oxalá a nossa iniciativa deixasse já amanhã de ser necessária e cada um de nós pudesse voltar à sua pacata vida quotidiana. Admitimos, obviamente, que os nacionalistas bascos tenham a possibilidade de propor, por vias pacíficas, a criação de um novo Estado independente, que nunca existiu antes, mas rejeitamos que esse projecto político, que é de um dado partido, seja apresentado como o direito inalienável de um povo, e que seja assim invocado, de forma indirecta, para justificar a acção daqueles que recorrem à violência. Também não consideramos prudente a procura incessante, no passado histórico - e até mesmo pré­histórico -, de agravos que justifiquem a ruptura das comunidades democráticas actuais, ou pretendam provar a incompatibilidade de povos que convivem e coexistem há séculos. A experiência de outros lugares da Europa provou já, infelizmente, que essa via acaba sempre por proporcionar uma justificação para o confronto bélico. Um dos primeiros pensadores da Europa unida, Erasmo de Roterdão, alertara já para essa ideia há séculos, quando comentava num dos seus que, se uma qualquer condição for considerada causa idónea para empreender a guerra, toda a gente, no meio de tantas vicissitudes dos assuntos humanos e de tantas mudanças, acabará por encontrar essa condição. Perguntava que povo não foi, alguma vez, expulso ou não expulsou alguém do seu território e quantas vezes se registaram fluxos migratórios de um sítio para outro. E ainda quantas vezes os impérios não tiveram de se deslocar de um lugar para outro, tudo por capricho dos tratados. E dizia que os paduanos poderiam, então, reclamar o solo troiano, uma vez que Antenor fora, outrora, troiano, tal como os romanos poderiam reclamar a África e a Espanha, já que estes territórios foram, em tempos, romanos. Considerava que chamamos domínio hereditário àquilo que é administração electiva, e dizia que o direito que se tem sobre os homens - livres por natureza - não é igual ao que se tem sobre os animais. Assim dissertava Erasmo. Senhoras e Senhores Deputados, como democratas, somos naturalmente partidários do diálogo entre os diversos partidos democráticos, porque a própria democracia consiste precisamente neste diálogo permanente. Mas essa nossa vocação de diálogo democrático leva­nos a rejeitar que esse diálogo seja forçado pelo terrorismo que recorre à violência, que a agenda política dos cidadãos seja estabelecida por aqueles que perturbam os hábitos da convivência pacífica e que as leis acordadas nos parlamentos sejam alteradas a bel­prazer dos assassinos como resgate para que parem a matança. Desejamos viver em paz, mas também desejamos viver em liberdade. Recusamo­nos a substituir o Estado dos cidadãos pelo Estado das etnias. Por isso, saímos para as ruas: para defender os princípios constitucionais e gritar aos terroristas: Já chega! ( ) Por essa mesma razão, além de expressar o nosso agradecimento pelo reconhecimento que representa este Prémio Sakharov, convidamos os membros do Parlamento Europeu a visitar o País Basco; não os gabinetes oficiais, mas as ruas, os bares, as lojas, as empresas, as pequenas localidades, as salas de aula, para que conheçam em primeira mão e sem qualquer interferência propagandística como as pessoas vivem ali sob ameaça, sujeitas a extorsões, sem direito à liberdade de expressão das suas ideias; que verifiquem por si próprios a verdade do que denunciamos e, depois, que não o esqueçam e que nos ajudem a combater esta chaga que toda a Europa democrática deve sentir como sua. Sabemos que, a nível individual, não somos importantes, mas estamos convencidos da importância daquilo que nos une e mobiliza: a rejeição do terrorismo criminoso da ETA e o apoio explícito ao Estado de direito espanhol, que se encontra hoje ameaçado por um projecto totalitário de secessão violenta. Saímos às ruas e levantámos as nossas vozes por acreditarmos que, quando a democracia se encontra ameaçada, os cidadãos não podem refugiar­se no seu anonimato e aguardar calmamente que tudo se resolva nas altas esferas do poder político. Não queremos substituir as instituições legitimamente estabelecidas, mas antes instá­las a proteger os nossos direitos e as nossas liberdades sem fazer concessões ao terror. Mobilizámo­nos, Senhoras e Senhores Deputados, por solidariedade para com as vítimas do fanatismo ideológico assassino e também, em defesa própria, contra o mesmo. Vivemos uma situação tristemente insólita na Europa democrática. O País Basco não é um território exótico, oprimido por injustiças e desigualdades, como tantos outros lugares do chamado terceiro mundo, mas uma das regiões mais desenvolvidas e com uma qualidade de vida das mais equilibradas da União Europeia. Dentro do Estado espanhol, o País Basco goza de uma autonomia muito ampla, contando com um governo e um parlamento próprios, sendo independente do ponto de vista fiscal, tendo competências educativas bilingues, dois canais próprios de televisão - um dos quais transmite em etc. Os bascos viram­se privados, não há dúvida, da sua liberdade política e cultural durante a ditadura de Franco, como aliás todos os cidadãos espanhóis. Todavia, com a instauração da democracia, foi desenvolvido um extraordinário esforço de reconciliação em todo o país, que começou com uma amnistia geral para os crimes políticos perpetrados durante o período franquista, o que permitiu, há mais de 20 anos, a reintegração na legalidade de todos os membros da ETA que o desejassem, mesmo daqueles que tinham estado envolvidos em actos sangrentos. Porém, a actividade da ETA não cessou desde então. Contam­se já mais de 700 vítimas mortais durante a etapa democrática. Hoje, no País Basco, para uma grande parte dos cidadãos, não existe segurança nem liberdade de expressão ou associação política. Os titulares eleitos de cargos públicos não nacionalistas são assassinados, bem como empresários, jornalistas, membros das forças da ordem pública ou cidadãos anónimos que se tenham manifestado, de alguma forma, contra o projecto de imposição independentista. E não se trata apenas de assassínios. Foram incendiados numerosos estabelecimentos, casas e viaturas. É praticada diariamente a extorsão de comerciantes e profissionais liberais, e as pessoas consideradas "espanholistas", ou seja, aqueles que se atrevem a manifestar­se publicamente a favor do Estado de direito constitucionalmente vigente, são perseguidas e ameaçadas de mil formas. Muitas pessoas vêem­se obrigadas a abandonar a sua terra para evitar situações mais graves ou porque são incapazes de aguentar a pressão do clima de intimidação. Muitas outras não têm outra alternativa senão resignar­se a viver com escoltas policiais e não podem passear livremente com os filhos na rua nem deslocar­se, sem tomar todos os tipos de precauções, nos locais públicos. No País Basco, em plena Europa democrática, há, actualmente, dezenas de "Salman Rushdies". Impera o medo, um medo palpável, na vida quotidiana que obriga a falar em voz baixa ou a dissimular o que se pensa, lembrando os momentos mais negros da ditadura franquista. Os membros da iniciativa " " sabem que a ETA é, sem dúvida, o principal responsável por esta situação. Mas estão igualmente convencidos de que a ETA não é um fenómeno isolado, e que chegou até aos dias de hoje graças a um clima político cuja responsabilidade recai, em parte, sobre as autoridades nacionalistas que governam o país há mais de 20 anos. Os etarras não são extraterrestres vindos de outro planeta para praticar o mal, mas jovens educados no fanatismo étnico, no ódio por mais de metade dos seus concidadãos e por tudo o que é considerado espanhol; jovens a quem se incutiu uma história distorcida e uma antropologia demencial, que os leva a verem­se como vítimas e a transformarem­se em carrascos."@pt11 "Fru talman, mina damer och herrar! Först av allt vill vi i medborgarinitiativet ”Basta ya!” uttrycka vår tacksamhet till detta parlament för det ärofulla erkännande ni i dag ger oss. Det är så mycket mer anmärkningsvärt eftersom vi varken är en prestigefylld icke-statlig organisation eller en erfaren institutionell rörelse, utan bara en grupp medborgare med olika bakgrund, utan byråkratiska hierarkier och knappt ens en organisationsapparat, som började demonstrera tillsammans för litet mer än ett år sedan. Bland oss finns lärare och arbetare, offentliganställda och enkla privatpersoner, religiösa och konfessionslösa, fackföreningsmän, företagare, aktiva pacifister, konstnärer, pressarbetare, folk vars namn är berömda och många personer som inte alls är kända. Jag medger att vi utgör en smått anarkistisk samling. Vi strävar inte efter att spela någon historisk roll och inte heller att fortleva till varje pris. Det bästa vore om vårt initiativ i morgon dag inte längre behövdes och att var och en av oss kunde gå tillbaks till sin lugna vardag. Vi accepterar givetvis att de baskiska nationalisterna på fredlig väg föreslår skapandet av en ny oberoende stat som aldrig tidigare har existerat, men vi förkastar tanken på att detta politiska projekt från ett visst parti läggs fram som en oförytterlig rätt för ett helt folk vilket därigenom indirekt blir ett rättfärdigande av våldsverkarna. Det verkar inte heller särskilt förnuftigt med det ständiga sökandet i historien – och till och med förhistorien – för att finna kränkningar som kan motivera en brytning med de nuvarande demokratiska samhällena eller försöken att hävda det oförenliga att leva tillsammans med dem man faktiskt har levt tillsammans med i århundraden. Såsom erfarenheterna från andra platser i Europa så sorgligt visar finner man på det sättet alltid till slut motiv för krigshandlingar. Det är något som en av de första tänkarna i det förenade Europa, Erasmus av Rotterdam, varnade för när han kommenterade ett av sina talesätt: ”Om en titel vilken som helst anses vara ett lämpligt skäl att inleda ett krig, så är det ingen – mitt i alla mänsklighetens motgångar och förändringar – som kan avstå denna titel. Vilket folk har inte någon gång blivit fördrivet eller fördrivit någon från sitt land? Hur många gånger har man emigrerat från ett ställe till ett annat? Hur många gånger har imperier flyttat hit och dit på grund av fördragens tillfälligheter? Må paduanerna i dag kräva den trojanska marken, eftersom Antenor tidigare var trojan! Må romarna kräva Afrika och Spanien, för en gång i tiden hörde de till Rom! Vi kallar det för arvsmakt som är valadministration. Man har inte samma rätt över människor – som är fria av naturen – som över boskapen”. Slut på citatet av Erasmus. Mina damer och herrar! Som demokrater är vi givetvis för en dialog mellan de olika demokratiska partierna, för en sådan ständig dialog utgör själva demokratin. Men just på grund av att vi är för en demokratisk dialog, avvisar vi möjligheten att dialogen kan införas med hjälp av våldsam terrorism, att medborgarnas politiska dagordning skall fastställas av dem som vänder upp och ned på den fredliga samlevnaden, och att de lagar som instiftas enhälligt via parlamenten skall förändras enligt mördarnas vilja som utpressning för att sluta döda. Vi vill leva i fred, men vi vill också leva i frihet. Vi vägrar att ersätta medborgarstaten med en etnisk stat. Därför har vi gått ut på gatorna: för att försvara de konstitutionella principerna och för att skrika till terroristerna: Basta ya! – Det räcker nu! Och därför vill vi, förutom att tacka för erkännandet via Sacharovpriset, bjuda Europaparlamentets ledamöter att besöka Baskien; inte de officiella kontoren, utan gatorna, barerna, affärerna, företagen, de små orterna, skolsalarna, så att ni får ett förstahandsintryck, utan propaganda, av hur man lever med hot och utpressning, utan möjlighet att fritt uttrycka sina idéer. Kom själva och se den verklighet vi kritiserar och därefter må ni inte glömma utan ni bör hjälpa oss att slåss mot dessa missförhållanden som hela Europa måste känna är deras. Vi vet att vi personligen inte är viktiga, men vi tror att det som förenar oss och mobiliserar oss är viktigt: avvisandet av ETA:s kriminella terrorism och vårt uttryckliga stöd till den spanska rättsstaten som i dag hotas av ett totalitärt projekt för våldsam frigörelse. Vi har gått ut på gatan och vi har höjt våra röster, för vi är övertygade om att medborgarna inte kan gömma sig bakom anonymiteten när demokratin hotas och stillsamt vänta på att allt skall lösa sig i de högre politiska sfärerna. Vi vill inte ersätta de legitimt inrättade institutionerna utan se till att de försvarar våra rättigheter och våra friheter utan eftergifter för terrorn. Vi har mobiliserat oss, ärade ledamöter, i solidaritet med offren för en fanatisk mördarideologi, och även för att försvara oss själva mot denna. Vi lever i en ovanligt sorglig situation i det demokratiska Europa. Baskien är inte ett exotiskt område, tyngt av orättvisor och ojämlikhet, som på många andra platser i den så kallade tredje världen, det är en av de mest välutvecklade regionerna i Europeiska unionen med en väl fördelad livskvalitet. I Spanien har det baskiska samhället en mycket bred autonomi med egen regering och eget parlament, fullständig kontroll över skatterna, tvåspråkig utbildningskompetens, två egna TV-kanaler – varav en på baskiska -, etc. Baskernas politiska och kulturella frihet kränktes utan tvivel allvarligt under Francodiktaturen, liksom resten av det spanska folket kränktes. Men efter upprättandet av demokratin gjordes en oerhörd ansträngning för att försona hela landet, och det började med en allmän amnesti för brott med politiska motiv begångna under Francoperioden, vilket för mer än 20 år sedan gjorde det möjligt för alla ETA:s medlemmar att återgå till ett legalt liv, även om de var ansvariga för blodiga handlingar. ETA:s verksamhet har dock inte upphört sedan dess. Vi kan redan räkna till 700 dödsoffer under den demokratiska perioden. I dag finns det för en stor del av de baskiska medborgarna varken trygghet, yttrandefrihet eller politisk organisationsfrihet. Valda icke-nationalistiska politiker mördas liksom företagare, journalister, anställda i den allmänna ordningsmakten eller bara enskilda som på något sätt har uttryckt sig emot det tvångsmässiga självständighetsprojektet. Och det handlar inte bara om mord. Många inrättningar, bostäder och fordon har bränts ner. Dagligen utövar man utpressning mot handlare och yrkesmän, man trakasserar och hotar på tusen olika sätt dem som anser sig vara för Spanien, alltså de som vågar gå ut offentligt till försvar för den gällande konstitutionella rättsstaten. Många människor ser sig tvingade att flytta för att undvika en förvärrad situation eller för att de inte står ut med pressen i denna hotande miljö Många andra får finna sig i att leva med polisbeskydd och kan inte fritt gå ut på gatan med sina barn eller gå ut på offentliga ställen utan alla möjliga försiktighetsåtgärder. I Baskien, mitt i det demokratiska Europa, har vi för närvarande ett dussintal Salman Rushdie. Rädslan råder, en påtaglig rädsla i vardagslivet som gör att man sänker rösten eller döljer vad man tänker, precis som under den värsta tiden under Francodiktaturen. Vi medlemmar i initiativet ”Basta ya!”, vet att ETA utan tvivel är den främsta orsaken till denna dystra situation. Men vi är också övertygade om att ETA inte är ett isolerat fenomen och att dess fortlevnad beror på ett politiskt klimat som de nationalistiska myndigheterna som leder regionen sedan mer än 20 år delvis är ansvariga för. ETA-medlemmarna är inga utomjordingar som har kommit från andra planeter för att sprida ondska, det är ungdomar som fostrats i etnisk fanatism, i hat mot mer än hälften av medborgarna i sin egen region och mot allt det som anses spanskt; ungdomar som har genomsyrats av en förvrängd historiesyn och en vansinnig antropologisk syn som har fått dem att se sig som offer och förvandlas till bödlar."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements vifs et prolongés)"6 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Fuertes y prolongados aplausos)"12 "(Kraftigt og vedvarende bifald)"1 "(Levendig en langdurig applaus)"2 "(Livliga och ihållande applåder)"13 "(Loud and sustained applause)"10,3 "(Starker und anhaltender Beifall)"7 "(Suosionosoituksia)"5 "(Vivi e prolungati applausi)"9 "(Vivos e prolongados aplausos)"11 "(Voimakkaita ja jatkuvia suosionosoituksia)"5 "(Ζωηρά και παρατεταμένα χειροκροτήματα)"8 "(Χειροκροτήματα)"8 "Adagia"11 "Basta ya"1,9 "Basta ya!"11 "Basta ya!”"10,3 "ES)"8 "Fernando Savater,"8,12 "españolistas"9 "españolistas’"10,3 "etarras"9 "euskera"11,9,9 "portavoz del colectivo "Basta ya""12 "εκπρόσωπος του κινήματος"Basta ya""8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph