Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-12-12-Speech-2-059"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2000-12-12"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Europeiska rådet/Franska ordförandeskapet4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20001212.4.2-059"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2000-12-12-Speech-2-0604
lpv:speaker	lp:Chirac4
lpv:spoken text	". - Madame la Présidente, Mesdames et Messieurs les Députés, j'ai naturellement écouté avec le plus grand intérêt les observations formulées par l'ensemble des groupes au travers des interventions de leurs présidents. Je ferai simplement quelques observations, laissant ensuite à M. Moscovici le soin de répondre à toutes les questions portant sur des sujets particuliers. Après avoir entendu le président Poettering, je voudrais faire une réflexion d'ordre général. Je comprends et je partage l'ambition d'une Assemblée comme la vôtre, qui est par vocation, par définition, d'affirmer une vision de l'Europe de demain, voire d'après-demain, et de faire en sorte qu'une impulsion soit donnée en permanence à cette évolution et à la mise en œuvre de cette vision. Je le comprends parfaitement, c'est votre rôle, je dirai votre fonction. Et puis, il y a aussi, naturellement, la réalité des choses, la réalité quotidienne, la possibilité pour des opinions publiques représentées par leurs gouvernements d'accepter le rythme de cette évolution, voire ses objectifs. J'ai été frappé à maintes reprises, dans le cadre de la construction européenne, et notamment lors des discussions de Nice, par l'affirmation de tel ou tel chef d'État ou de gouvernement me disant : "Bien sûr, on pourrait aller dans cette direction, mais il se trouve que l'opinion publique, chez moi, ne l'acceptera pas. Accessoirement, c'est la position politique de mon gouvernement qui est en cause. Mais au-delà, et c'est plus grave, c'est la procédure d'adhésion, par la voie du referendum ou par celle de l'approbation parlementaire, qui risque de sanctionner une évolution désapprouvée et qui, par là même, conduirait à l'arrêt de la construction européenne. C'est là le danger. Je ne citerai naturellement personne, mais tels ou tels chefs d'État ou de gouvernement, sur des problèmes délicats, disent, à juste titre car ils sont les mieux à même de l'apprécier en tant que représentants démocratiquement désignés de leurs peuples, ce qui est supportable ou pas par leurs opinions publiques. Faire l'Europe le plus vite possible, c'est très bien, mais si l'on doit buter sur un refus qui remet tout en cause et qui conduit à ce que tout s'arrête, ce n'est pas bien du tout. Il faut courir le plus vite possible, mais il faut faire attention d'éviter les obstacles qui conduiraient à s'étaler. Il y a donc là un art difficile où chacun doit jouer son rôle. Il appartient aux gouvernements, je le répète, représentants démocratiquement désignés par leurs peuples pour les conduire, de voir quelles sont les limites qu'ils peuvent ou non franchir et le rythme qu'ils peuvent accepter dans un ensemble, et il appartient à d'autres, notamment au Parlement, notamment à la Commission, de donner l'impulsion nécessaire, de donner la vision et de faire en sorte de convaincre. Autrement dit, il faut décider, mais il faut aussi convaincre : les décisions qui ne convainquent pas ne servent pas à grand-chose. Je voulais ainsi simplement nuancer l'ensemble des observations négatives concernant le résultat du Sommet de Nice, parce que je sais très bien, s'il n'y avait pas eu d'accord, - ce qui a été possible jusqu'à la dernière minute - ce qui se serait passé : on aurait arrêté l'élargissement, ce qui aurait été la pire des situations dans laquelle nous pouvions nous trouver. L'objectif qui était le nôtre, c'était d'abord et avant tout de nous mettre en situation de permettre l'élargissement. Eh bien, nous y sommes parvenus. Que cela ne satisfasse pas toutes les ambitions légitimes, généreuses, justifiées, et que je partage, que l'on peut avoir, c'est vrai, mais il y a aussi un moment où le réalisme, d'une façon ou d'une autre, s'impose. C'était une réflexion d'ordre général à laquelle j'ajouterai deux réflexions particulières à la suite de ce qu'a dit M. Poettering concernant les insuffisances de la majorité et des progrès de la majorité qualifiée. La présidence a regretté ces insuffisances. Elle avait elle-même des réticences et s'est imposé un effort important pour que la France progresse dans des secteurs qui étaient pour elle particulièrement sensibles. Je regrette que tout le monde n'ait pas pu adopter la même attitude. Mais là aussi, il y a le problème des peuples concernés et des responsabilités que peuvent ou ne peuvent pas prendre leurs représentants. N'oublions pas que, s'agissant des référendums, certains pays ont voté de façon négative tandis que d'autres ont voté - je me réfère à Maastricht - de justesse. Il y a donc aussi une limite qui doit être appréciée."@fr6
lpv:translated text	"Fru formand, mine damer og herrer, jeg har naturligvis med største interesse lyttet til de bemærkninger, formændene har fremført på vegne af de politiske grupper. Jeg vil knytte enkelte bemærkninger hertil og i øvrigt overlade det til hr. Moscovici at besvare de mere specifikke spørgsmål. Først - foranlediget af hr. Poetterings indlæg - en kommentar af generel karakter. Jeg har forståelse for og kan tilslutte mig den holdning, at Europa-Parlamentet pr. definition ser det som sin opgave, ja, som sit kald at pege på en vision for Europas fremtid på såvel kort som længere sigt og at sikre, at denne vision og dens virkeliggørelse til stadighed fremmes. Jeg har fuld forståelse for denne holdning. Det er Europa-Parlamentets rolle, ja, dets funktion. Naturligvis må vi også se på realiteterne, se på den daglige virkelighed og se på, hvorvidt den offentlige mening, repræsenteret ved landenes regeringer, kan acceptere tempoet og målsætningerne for denne udvikling. Når det gælder den europæiske integration har jeg ofte - og ikke mindst under drøftelserne i Nice - været forundret over at høre denne eller hin stats- eller regeringschef sige til mig, at vist kunne vi arbejde i en given retning, men den offentlige mening i den pågældende medlemsstat ville aldrig kunne acceptere dette. Endvidere drejer det sig om den franske regerings politiske holdning. Men hvad vigtigere er, det drejer sig også om tiltrædelsesproceduren, det være sig ved folkeafstemning eller ved godkendelse i parlamenterne. Vi risikerer, at det stadfæstes, at en given udvikling ikke vinder accept, og at der følgelig sættes en stopper for den europæiske integration. Der ligger faren. Uden at nævne navne må jeg påpege, at flere stats- og regeringschefer, når det gælder følsomme spørgsmål, giver udtryk for, hvad den offentlige mening i deres lande vil kunne acceptere - og med rette, eftersom de er demokratisk udpegede repræsentanter for befolkningen i de enkelte medlemsstater og bedst kan vurdere disse spørgsmål. Europæisk integration hurtigst muligt kan være udmærket. Men støder vi på modstand, og sættes der spørgsmålstegn ved hele projektet med det resultat, at der sættes en stopper for udviklingen, er det langtfra udmærket. Vi bør sikre, at udviklingen sker så hurtigt som muligt, men vi bør være opmærksomme på forhold, som stiller sig hindrende i vejen. Det er således en vanskelig kunst, og de enkelte aktører må hver især løse deres del af opgaven. Regeringerne, der som før nævnt er folkets demokratisk udpegede repræsentanter og ledere, har til opgave at vurdere, hvilke grænser de kan tillade sig at overskride, og hvilke de ikke kan overskride. De må vurdere, hvilket tempo de samlet set kan acceptere. Andre, især Europa-Parlamentet og Kommissionen, har til opgave at sikre den fornødne fremdrift, sikre visioner og overbevise om disses fortræffelighed. Der er med andre ord behov for at træffe beslutninger, men også for at overbevise. Beslutninger, som ikke er overbevisende, er ikke til meget nytte. Jeg ønsker med disse ord at nuancere de negative bemærkninger om resultaterne af topmødet i Nice. Havde forhandlingerne ikke ført til en aftale i Nice - hvilket til sidste øjeblik tegnede sig som et muligt udfald - ville udvidelsen gå i stå, hvilket ville være den værst tænkelige situation. Det var først og fremmest vores mål at muliggøre udvidelsen. Det lykkedes. Jeg medgiver, at resultatet ikke opfylder alle de i øvrigt legitime, storsindede og helt berettigede ønsker, man måtte have, og som jeg deler. Men undertiden er det tvingende nødvendigt at anlægge en realistisk holdning i en eller anden form. Ud over disse generelle bemærkninger vil jeg tilføje et par mere specifikke bemærkninger til hr. Poetterings indlæg. For det første peges der på et utilstrækkeligt resultat, hvad angår flertalsafgørelser og øget anvendelse af kvalificeret flertal. Formandskabet beklager de utilstrækkelige resultater. Også Frankrig havde visse forbehold og ydede en ihærdig indsats for at sikre fremskridt på områder, som var specielt følsomme for Frankrigs vedkommende. Jeg må beklage, at ikke alle indtog samme holdning. Men også på dette område er der grund til at erindre om de berørte folk og grænserne for, hvilket ansvar disses repræsentanter kan påtage sig. Der er grund til at erindre om resultaterne af folkeafstemningerne om Maastricht-traktaten. Nogle lande stemte imod, andre stemte for, men med snævert flertal. Der eksisterer således nogle begrænsninger, som vi må respektere."@da1 "Frau Präsidentin, meine Damen und Herren Abgeordnete! Ich habe die von allen Fraktionen in den Redebeiträgen ihrer Vorsitzenden zum Ausdruck gebrachten Anmerkungen natürlich mit größtem Interesse zur Kenntnis genommen. Ich werde mich auf einige Anmerkungen beschränken, während Herr Moscovici anschließend dann auf alle Fragen, die sich auf spezielle Punkte beziehen, eingehen wird. Nach den Ausführungen von Herrn Poettering möchte ich einige Überlegungen genereller Art anstellen. Ich verstehe und befürworte den Anspruch eines Parlaments wie des Ihrigen, der bestimmungsgemäß, naturgemäß darin besteht, eine Vision des Europas von Morgen oder gar Übermorgen zu bekräftigen und darauf hinzuwirken, dass der Entwicklung und der Umsetzung dieser Vision ständig neue Impulse verliehen werden. Dies verstehe ich voll und ganz, es ist Ihre Rolle, Ihre Funktion, wie ich sagen möchte. Doch daneben gibt es natürlich auch die Realität der Dinge, die tägliche Realität, die Möglichkeit der von ihren Regierungen vertretenen Öffentlichkeiten, das Tempo dieser Entwicklung oder auch deren Ziele zu akzeptieren. Es hat mich oft erstaunt, im Rahmen des europäischen Einigungsprozesses und insbesondere während der Debatten in Nizza von diesem oder jenem Staats- bzw. Regierungschef zu hören: „Natürlich könnte man diese Richtung einschlagen, nur wird dies die Öffentlichkeit bei mir nicht akzeptieren.“ Nebenbei gesagt, geht es hier um die politische Position meiner Regierung. Doch darüber hinaus, und das ist schwerwiegender, besteht das Risiko, dass das Beitrittsverfahren per Referendum oder per parlamentarischer Zustimmung eine Entwicklung bestätigt, die keine Zustimmung findet und die somit zum Stillstand des europäischen Einigungswerks führen würde. Dies ist die Gefahr. Ich werde hier natürlich niemanden namentlich nennen, doch bringen bestimmte Staats- und Regierungschefs zu Recht zum Ausdruck – und als demokratisch bestimmte Vertreter ihrer Völker sind sie am besten in der Lage, dies zu beurteilen –, was für ihre Öffentlichkeit hinnehmbar ist und was nicht. Europa möglichst rasch aufzubauen, das ist sehr gut. Doch wenn man dabei auf Ablehnung stößt, die alles in Frage stellt und die zu völligem Stillstand führt, dann ist dies gar nicht gut. Man muss so schnell wie möglich laufen, doch dabei darauf achten, dass man den Hindernissen ausweicht, über die man stürzen würde. Es handelt sich also um ein diffiziles Verfahren, in dem jeder seine Rolle spielen muss. Es ist Aufgabe der Regierungen, der – wie ich wiederhole – von ihren Völkern demokratisch bestimmten führenden Vertreter, zu ermitteln, welche Grenzen sie überschreiten können oder nicht, und das für alle akzeptable Tempo zu bestimmen. Und es ist die Aufgabe anderer, insbesondere des Parlaments und der Kommission, die notwendigen Impulse zu geben, die Vision vorzugeben und Überzeugungsarbeit zu leisten. Anders ausgedrückt, es muss entschieden, aber es muss auch überzeugt werden, denn Entscheidungen, die nicht überzeugen, nützen nicht viel. Ich möchte damit lediglich all die negativen Einschätzungen hinsichtlich des Ergebnisses des Gipfels von Nizza nuancieren, denn ich weiß sehr wohl, was geschehen wäre, wenn es keine Einigung gegeben hätte, was bis zur letzten Minute noch möglich war: Dann wäre die Erweiterung zum Stillstand gekommen, was das Schlimmste wäre, was uns hätte passieren können. Unser Ziel bestand zuerst und vor allem darin, einen Zustand herbeizuführen, der die Erweiterung ermöglicht. Und dies ist uns ja auch gelungen. Das dies nicht alle legitimen, großmütigen und gerechtfertigten Ansprüche, die ich teile und die man hegen kann, befriedigt, ist richtig, aber es kommt immer ein Augenblick, in dem sich der Realismus auf die eine oder andere Weise durchsetzt. Dies waren einige Überlegungen genereller Art, denen ich zwei spezielle Anmerkungen zu dem, was Herr Poettering hinsichtlich der Unzulänglichkeiten im Zusammenhang mit der Mehrheit und der Ausweitung der qualifizierten Mehrheit gesagt hat, hinzufügen möchte. Die Präsidentschaft hat diese Unzulänglichkeiten bedauert. Sie hatte selbst Vorbehalte und hat sich beträchtliche Anstrengungen auferlegt, damit Frankreich in den Bereichen, die es für besonders sensibel erachtet, Schritte nach vorn tut. Ich bedauere, dass nicht alle zu der gleichen Einstellung gefunden haben. Aber auch hier stellt sich wieder das Problem der betreffenden Völker und der Verantwortung, die ihre Vertreter übernehmen oder nicht übernehmen können. Wir sollten nicht vergessen, dass bei den Referenden einige Länder negativ gestimmt haben und es in anderen Ländern – ich beziehe mich hier auf Maastricht – nur knappe Zustimmung gab. Es gibt also auch eine Grenze, die zu berücksichtigen ist."@de7 "Κυρία Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι βουλευτές, άκουσα φυσικά με πολύ μεγάλο ενδιαφέρον τις παρατηρήσεις που διατύπωσε το σύνολο των Oμάδων μέσω των παρεμβάσεων των προέδρων τους. Θα κάνω απλώς μερικές παρατηρήσεις και στη συνέχεια θα αφήσω τον κ. Moscovici να απαντήσει σε όλες τις ερωτήσεις που αφορούν ειδικά θέματα. Μετά από την παρέμβαση του προέδρου Poettering, θα ήθελα να κάνω μια παρατήρηση γενικής φύσεως. Κατανοώ και συμμερίζομαι τη φιλοδοξία μιας Συνέλευσης όπως η δική σας, που έχει ως έργο, εξ ορισμού, την επιβεβαίωση ενός οράματος της Ευρώπης του αύριο, ή ακόμα και του μεθαύριο, και να ενεργεί ώστε να δίδεται διαρκώς ώθηση σε αυτή την εξέλιξη και στην υλοποίηση αυτού του οράματος. Το καταλαβαίνω απόλυτα, αυτός είναι ο ρόλος σας, θα έλεγα το λειτούργημά σας. Αλλά υπάρχει επίσης, φυσικά, η καθημερινή πραγματικότητα, η δυνατότητα της κοινής γνώμης που εκπροσωπείται από τις κυβερνήσεις της να δεχθεί το ρυθμό αυτής της εξέλιξης, ή ακόμα και τους στόχους της. Μου έκανε εντύπωση πολλές φορές, στο πλαίσιο της ευρωπαϊκής οικοδόμησης, και ιδίως κατά τις συζητήσεις της Νίκαιας, η βεβαιότητα του ενός ή του άλλου αρχηγού κράτους ή κυβέρνησης που μου έλεγε: “Ασφαλώς, μπορούμε να προχωρήσουμε προς αυτή την κατεύθυνση, αλλά η κοινή γνώμη στη χώρα μου δεν πρόκειται να το δεχτεί”. Δευτερευόντως, αμφισβητείται η πολιτική θέση της κυβέρνησής μου. Αλλά πέραν αυτού, και αυτό είναι το σοβαρότερο, η διαδικασία ένταξης μέσω δημοψηφίσματος ή κοινοβουλευτικής έγκρισης, κινδυνεύει να επικυρώσει μια εξέλιξη που δεν εγκρίνεται και, εξαιτίας αυτού ακριβώς του λόγου, να οδηγήσει στην παύση της ευρωπαϊκής οικοδόμησης. Εκεί έγκειται ο κίνδυνος. Ασφαλώς δεν θα αναφέρω κανέναν ονομαστικά, αλλά, για ορισμένα ευαίσθητα προβλήματα, ορισμένοι αρχηγοί κρατών και κυβερνήσεων λέγουν, δικαίως διότι είναι καλύτερα σε θέση να το εκτιμήσουν ως δημοκρατικά εκλεγμένοι εκπρόσωποι των λαών τους, τι μπορεί να ανεχθεί η κοινή γνώμη της χώρας τους και τι όχι. Το να οικοδομήσουμε την Ευρώπη το συντομότερο δυνατόν είναι καλό, αλλά αν πρόκειται να σκοντάψουμε σε μιαν άρνηση που θα θέσει τα πάντα υπό αμφισβήτηση και θα οδηγήσει στο να σταματήσουν τα πάντα, δεν είναι καθόλου καλό. Πρέπει να τρέξουμε όσο γίνεται πιο γρήγορα, αλλά πρέπει να προσέξουμε να αποφύγουμε τα εμπόδια που θα μας κάνουν να χρονοτριβήσουμε. Υπάρχει λοιπόν εδώ μια δύσκολη τέχνη όπου καθένας πρέπει να παίξει το ρόλο του. Οι κυβερνήσεις, οι οποίες, το επαναλαμβάνω, έχουν εκλεγεί δημοκρατικά από τους λαούς τους για να τους οδηγούν, είναι εκείνες που πρέπει να δουν ποια είναι το όρια που μπορούν ή όχι να υπερβούν και ο ρυθμός που μπορούν να δεχθούν ως σύνολο, ενώ άλλοι, και συγκεκριμένα το Κοινοβούλιο, η Επιτροπή, είναι εκείνοι που θα δώσουν την απαραίτητη ώθηση, που θα δώσουν το όραμα και θα ενεργήσουν κατά τρόπον ώστε να πείσουν. Με άλλα λόγια, πρέπει να αποφασίζουμε, αλλά πρέπει και να πείθουμε: οι αποφάσεις που δεν πείθουν δεν χρησιμεύουν σε πολλά πράγματα. Με τον τρόπο αυτό, θα ήθελα απλώς να διαφοροποιήσω το σύνολο των αρνητικών παρατηρήσεων σχετικά με το αποτέλεσμα της Συνόδου Κορυφής της Νίκαιας, διότι γνωρίζω πολύ καλά τι θα είχε συμβεί, αν δεν είχε επιτευχθεί συμφωνία – πράγμα που ήταν πιθανόν έως την τελευταία στιγμή -: θα είχε σταματήσει η διεύρυνση, πράγμα που θα ήταν ό,τι χειρότερο μπορούσε να είχε συμβεί. Στόχος μας ήταν, πριν και πάνω από οτιδήποτε άλλο, να φθάσουμε σε θέση που να επιτρέπει τη διεύρυνση. Ε λοιπόν, το καταφέραμε. Είναι αλήθεια ότι αυτό δεν ικανοποιεί όλες τις εύλογες, γενναιόδωρες, δικαιολογημένες φιλοδοξίες που μπορεί να έχει κανείς και που συμμερίζομαι, αλλά υπάρχει και μια στιγμή όπου ο ρεαλισμός επιβάλλεται με τον έναν ή με τον άλλο τρόπο. Αυτές ήταν κάποιες σκέψεις γενικής φύσεως, στις οποίες θα προσθέσω δύο ειδικότερες σκέψεις μετά από όσα είπε ο κ. Poettering σχετικά με τις ανεπάρκειες της πλειοψηφίας και την πρόοδο της ειδικής πλειοψηφίας. Η προεδρία εξέφρασε τη λύπη της γι' αυτές τις ανεπάρκειες. Η ίδια διατηρούσε δισταγμούς και κατέβαλε σημαντική προσπάθεια για να προχωρήσει η Γαλλία σε τομείς τους οποίους η ίδια θεωρούσε εξαιρετικά ευαίσθητους. Λυπούμαι διότι δεν μπόρεσαν όλοι να ακολουθήσουν την ίδια στάση. Αλλά και εδώ, υπάρχει το πρόβλημα των ενδιαφερομένων λαών και των ευθυνών που μπορούν ή δεν μπορούν να αναλάβουν οι εκπρόσωποί τους. Ας μην ξεχνάμε ότι, όσον αφορά τα δημοψηφίσματα, ορισμένες χώρες ψήφισαν κατά, ενώ άλλες ψήφισαν – αναφέρομαι στο Μάαστριχτ – υπέρ με ελάχιστη διαφορά. Υπάρχει λοιπόν και ένας περιορισμός που πρέπει να εκτιμηθεί."@el8 ". Madam President, ladies and gentlemen, I have, of course, listened with great interest to the comments made by all the groups through their chairmen’s speeches. I shall simply make a few comments and then leave Mr Moscovici the task of answering all the questions dealing with specific matters. Having heard what Mr Poettering had to say, I wish to make a general observation. I understand and share the ambition of a Chamber such as yours, which is by vocation, by definition, to assert a vision of the Europe of tomorrow or even of the more distant future, and to ensure that ongoing impetus is given to these changes and to the implementation of this vision. I understand this perfectly as it is your role and I would even say, your function. Then there is also, of course, the reality of the situation, the daily reality, the opportunity for the public represented by their governments to accept the pace of these changes and even their objectives. In the framework of European integration, I have been struck several times by the claim by a Head of State or Government that, “of course, we could take that path, but the fact is that the public in my country would not accept it”. Incidentally, the political position of my own government is at stake in this matter. Beyond that, however, and more seriously, the accession process, whether adopted by means of a referendum or by parliament, risks sanctioning changes that have not been approved and which would consequently bring European integration to an end. That is the danger. I shall not mention any names of course, but certain Heads of State or Government say, with regard to sensitive issues, and rightly so because they are in the best position to understand them as the democratically appointed representatives of their people, what is acceptable or not to public opinion in their countries. It is all very well to integrate Europe as quickly as possible, but if we come up against a refusal that threatens the whole structure and which leads to everything grinding to a halt, then this is not what we want to see at all. We must move ahead as quickly as possible, but we must take care to avoid obstacles that would drag the process out indefinitely. There is therefore a trick to carrying off this process, in which everyone must play their role. It is up to the governments, which are – I repeat – representatives democratically appointed by their citizens, to lead them and to see the limits that they can or cannot exceed and the pace that they can accept as a whole. It is up to others, mainly Parliament and the Commission, to provide the necessary impetus and to convince the public. In other words, we must make our minds up but we must also convince, as decisions that do not convince are not particularly useful. I have simply tried to highlight all of the negative comments made about the outcome of the Nice Summit, because I know very well what would have happened if no agreement had been reached, which was a possibility right up to the last minute. Enlargement would have been halted, which would have been the worst situation in which we could have found ourselves. Our objective was first and foremost to put ourselves in a position in which we could enable enlargement to take place. Well, we achieved that objective. It is true that this does not fulfil all the ambitions that we might have, which are legitimate, noble, and justified and which I share, but the time also comes when realism must be applied, in one way or another. This was a general observation, to which I shall add two more specific observations following on from what Mr Poettering said about the shortcomings of majority voting and the development of qualified majority voting. The Presidency regrets these shortcomings and itself had reservations and made a considerable effort to ensure that France made progress in areas about which it is particularly sensitive. I am sorry that not everyone was able to adopt the same attitude. Here too, however, there is the problem of the citizens concerned and of the responsibilities that their representatives may or may not assume. Let us not forget that, with regard to referendums, some countries have voted against whilst others voted in favour – I am referring here to Maastricht – and rightly so. There are, therefore, also constraints that must be appreciated."@en3 "(FR) Señora Presidenta, señoras y señores diputados, como es natural, he escuchado con el mayor interés las observaciones formuladas por el conjunto de los Grupos a través de las intervenciones de sus presidentes. Haré simplemente algunos comentarios, dejando posteriormente en manos del Sr. Moscovici la tarea de responder a todas las cuestiones relativas a temas concretos. Tras haber escuchado al presidente Poettering, me gustaría hacer una reflexión de orden general. Entiendo y comparto la pretensión de una Asamblea como la suya, que es, por vocación, por definición, la de consolidar un planteamiento de la Europa de mañana, e incluso de pasado mañana, y la de conseguir que se dé permanentemente impulso a esta evolución y a la materialización de este planteamiento. Lo entiendo perfectamente, es su papel, e incluso diría que su función. Y, por otra parte, está, naturalmente, la realidad de las cosas, la realidad cotidiana, la posibilidad que tienen opiniones públicas representadas por sus gobiernos de aceptar el ritmo de esta evolución, incluso sus objetivos. En el marco de la construcción europea, y en concreto durante las discusiones de Niza, me ha chocado repetidamente la afirmación de distintos jefes de Estado o de gobierno, que me han dicho: “Por supuesto que podríamos avanzar en esta dirección, pero se da la circunstancia de que, en mi país, la opinión pública no lo aceptará”. En todo caso, lo que está en entredicho es la posición política de mi gobierno. Pero más allá, y lo que es más grave, lo que amenaza con sancionar una evolución desaprobada y lo que, por eso mismo, llevaría a la paralización de la construcción europea, es el procedimiento de adhesión, por la vía del referéndum o por la de la aprobación parlamentaria. Aquí está el peligro. No citaré a nadie, por descontado, pero algunos jefes de Estado o de gobierno concretos dicen, en relación con problemas delicados, y con toda la razón, porque son los que mejor pueden apreciarlo, como representantes democráticamente designados por sus pueblos, lo que sus opiniones públicas pueden o no tolerar. Está muy bien hacer Europa lo más rápidamente posible, pero si se tropieza con un rechazo que pone todo en entredicho y que lleva a que todo se paralice, deja de estarlo. Hay que correr lo más rápidamente posible, pero hay que tener cuidado y evitar los obstáculos que nos harían caer. Es por tanto éste un arte complejo en el que cada cual debe jugar su papel. A los gobiernos, repito, representantes democráticamente elegidos por sus pueblos para guiarlos, les corresponde ver cuáles son los límites que pueden o no superar y el ritmo que pueden aceptar en conjunto, y les corresponde a otros, en particular al Parlamento, en particular a la Comisión, dar el impulso necesario, dar el enfoque y conseguir convencer. Dicho de otro modo, hay que decidir, pero también hay que convencer: las decisiones que no convencen no sirven para gran cosa. De este modo, deseaba simplemente matizar el conjunto de las observaciones negativas en relación con el resultado de la Cumbre de Niza, porque sé perfectamente lo que habría pasado si no hubiera habido acuerdo – cosa que ha podido suceder hasta el último minuto -: se habría paralizado la ampliación, lo cual habría sido la peor de las situaciones en la que podríamos habernos encontrado. Nuestro objetivo era en principio y ante todo ponernos en disposición de permitir la ampliación. Pues bien, lo hemos conseguido. Es cierto que esto no satisface todas las ambiciones legítimas, generosas, justificadas, que se puedan tener, y que comparto, pero también hay un momento en el que el realismo, de un modo u otro, se impone. Esto ha sido una reflexión de orden general, a la que yo añadiría, tras lo que ha dicho el Sr. Poettering en relación a las insuficiencias de la mayoría y de los progresos de la mayoría cualificada, dos reflexiones particulares. La Presidencia ha lamentado estas insuficiencias. Ella misma albergaba reticencias y se impuso un importante esfuerzo para que Francia progresara en sectores que para ella eran especialmente sensibles. Siento que todo el mundo no haya podido adoptar la misma actitud. Pero aquí también existe el problema de los pueblos afectados y de las responsabilidades que sus representantes pueden asumir. No olvidemos que, tratándose de los referéndums, algunos países han votado de forma negativa, mientras que otros lo han aprobado – me refiero a Maastricht – por los pelos. Por tanto, también hay un límite que debe ser considerado."@es12 "Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kuuntelin luonnollisesti erittäin kiinnostuneena huomioita, jotka ryhmät olivat yhdessä muotoilleet ja jotka niiden puheenjohtajat esittivät. Sanon vain muutaman asian, ja annan sen jälkeen ministeri Moscovicin vastata yksityiskohtaisiin kysymyksiin. Puheenjohtaja Poetteringin puheen jälkeen haluaisin esittää yhden yleisen huomion. Ymmärrän parlamenttinne tavoitteen, ja olen samaa mieltä kanssanne siitä, että teidän tehtävänne on luoda näkemys huomisen, jopa ylihuomisen, Euroopasta ja vahtia, että kehitys ja tämän näkemyksen toteuttaminen etenevät koko ajan. Ymmärrän sen mainiosti, se on teidän tehtävänne, sanoisin jopa teidän virkanne. Luonnollisesti on myös asioiden todellisuus, arkinen todellisuus, hallitusten edustamien yleisten mielipiteiden mahdollisuus hyväksyä kehityksen tahti ja sen tavoitteet. Olen kuullut lukuisia kertoja Euroopan rakentamisen yhteydessä ja muun muassa Nizzan keskusteluissa valtioiden ja hallitusten päämiesten vakuuttavan: "Voisimme tietenkin edetä siihen suuntaan, mutta maani yleinen mielipide sattuu vastustamaan sitä." Tässä on myös kyse hallitukseni poliittisesta kannasta. Sen lisäksi, ja mikä on paljon vakavampaa, hyväksymismenettely, toteutettiin se sitten kansanäänestyksellä tai parlamentin hyväksynnällä, saattaa tuomita huonona pidetyn kehityksen, mikä taas puolestaan johtaisi Euroopan rakentamisen keskeytymiseen. Vaara piilee juuri tässä. En tietenkään mainitse ketään nimeltä, mutta tietyt valtioiden ja hallitusten päämiehet sanoivat täysin oikeutetusti, sillä kansojensa valitsemina demokraattisina edustajina he tiesivät asian parhaiten, mitkä herkistä aiheista olivat sellaisia, joita heidän maansa yleinen mielipide ei tulisi suvaitsemaan. Euroopan rakentaminen mahdollisimman nopeasti on tietenkin hyvä asia, mutta se ei ole lainkaan hyvä asia, jos törmätään jyrkkään vastustukseen, joka asettaa kaiken vaakalaudalle ja johtaa täydelliseen pysähtymiseen. Täytyy juosta mahdollisimman nopeasti, mutta täytyy myös varoa esteitä, joihin saattaa kompastua. Tämä on vaikea taiteenlaji, jossa kaikkien täytyy näytellä oma osansa. Toistan vielä, että hallitusten, eli kansojensa johtajikseen valitsemien demokraattisten edustajien, täytyy määritellä rajat, jotka he voivat ylittää, ja tahti, jonka he voivat hyväksyä, ja on muiden tehtävä, erityisesti parlamentin ja komission tehtävä, antaa tarvittava alkusysäys, antaa tulevaisuudennäkymä ja olla vakuuttava. Toisin sanoen täytyy päättää, mutta täytyy myös vakuuttaa: ei ole paljon hyötyä päätöksistä, jotka eivät ole vakuuttavia. Halusin täten vain lyhyesti vastata Nizzan huippukokousta koskeviin kielteisiin huomioihin, sillä tiedän hyvin, että jos sopimusta ei olisi saatu aikaan – mikä oli mahdollista viime hetkille asti – niin laajentuminen olisi pysähtynyt, ja se taas olisi ollut pahin tilanne meidän kannaltamme. Ensisijainen tavoitteemme oli laajentumisen mahdollistaminen. No, sen me teimme. On totta, ettei se tyydytä kaikkia oikeutettuja, anteliaita ja perusteltuja tavoitteita, joista minäkin olen samaa mieltä, mutta jossain vaiheessa tulee hetki, jolloin on pakko kohdata todellisuus tavalla tai toisella. Tämä oli yleinen huomio, johon haluaisin liittää vielä kaksi tarkempaa huomiota, jotka koskevat puheenjohtaja Poetteringin väitettä enemmistön ja enemmistöpäätösten lisääntymisen riittämättömyydestä. Puheenjohtajavaltio oli pahoillaan tästä riittämättömyydestä. Puheenjohtajavaltio vastusti sitä itsekin ja teki paljon töitä sen hyväksi, että Ranska etenisi sille erityisen tärkeillä aloilla. Olen pahoillani siitä, ettei kaikilla muilla ollut samanlaista asennetta. Mutta tässäkin on vastassa ongelma, joka koskee asianomaisia kansoja ja päätöksiä, joita niiden edustajat voivat tai eivät voi tehdä. Kansanäänestyksistä on hyvä muistaa, että jotkin maat torjuivat niissä päätökset – viittaan Maastrichtiin –, kun taas toiset hyväksyivät ne täpärästi. On siis olemassa raja, joka täytyy ottaa huomioon."@fi5 "Signora Presidente, onorevoli deputati, naturalmente ho ascoltato con il massimo interesse le osservazioni di tutti i gruppi tramite gli interventi dei loro presidenti. Mi limiterò a poche osservazioni per lasciare poi al Ministro Moscovici la cura di rispondere a tutte le domande poste su temi specifici. Dopo aver ascoltato il presidente Poettering desidero fare una riflessione d’ordine generale. Capisco e condivido l’ambizione di un’Assemblea come la vostra che, per vocazione, per definizione, è quella di far emergere una visione dell’Europa di domani e di dopodomani, e fare in modo che l’evoluzione e l’attuazione di questa visione riceva un impulso costante. Lo capisco perfettamente, questo è il vostro ruolo, anzi direi la vostra funzione. Ovviamente, c’è poi la realtà delle cose, la realtà quotidiana, la possibilità per le opinioni pubbliche rappresentate dai governi di accettare il ritmo di questa evoluzione, vale a dire i suoi obiettivi. Varie volte, nell’ambito della costruzione europea, e in particolare delle discussioni di Nizza, mi ha colpito l’affermazione di questo o quest’altro Capo di Stato o di governo che mi ha detto: “Certamente, si potrebbe andare in quella direzione, ma nel mio paese l’opinione pubblica non l’accetterà.” Tra l’altro, è in causa la posizione politica del mio governo. Ma a parte questo, il fatto più grave è che la procedura di adesione, per via referendaria o tramite l’approvazione parlamentare, rischia di sancire un’evoluzione non accettata e che proprio per questa ragione condurrebbe a un blocco della costruzione europea. Questo è il pericolo. Non citerò ovviamente nessuno, ma alcuni Capi di Stato o di governo, su problemi delicati, dichiarano ciò che è accettabile o meno per la loro opinione pubblica, essendo giustamente meglio in grado di giudicare, in quanto rappresentanti democraticamente designati dei loro popoli. Fare l’Europa il più presto possibile è un’ottima cosa, ma se cozza contro un rifiuto che rimette in causa ogni cosa e conduce al blocco totale, non va per niente bene. Occorre procedere il più rapidamente possibile ma occorre fare attenzione a evitare gli ostacoli che ci farebbero cadere lunghi e distesi ed è questa un’arte difficile in cui ognuno deve svolgere il proprio ruolo. Ripeto che è compito dei governi, in quanto rappresentanti democratici designati dai loro popoli per guidarli, vedere quali sono i limiti che possono e non possono valicare e il ritmo che possono accettare in un insieme, ed è compito di altri, nella fattispecie del Parlamento e della Commissione, imprimere l’impulso necessario, dare una visione e riuscire a convincere. Vale a dire che occorre decidere ma anche convincere: le decisioni che non convincono non servono a molto. Con questo volevo attenuare tutte le osservazioni negative espresse sull’esito del Vertice di Nizza, perché so perfettamente cosa sarebbe successo se non ci fosse stato accordo, ipotesi peraltro possibile fino all’ultimo minuto: si sarebbe interrotto l’ampliamento, e quella sarebbe stata la situazione peggiore in cui avremmo potuto trovarci. Il nostro obiettivo, anzitutto e soprattutto, era di collocarci in una situazione che consentisse l’ampliamento. Ebbene, ci siamo riusciti. E’ vero che tale risultato può non soddisfare tutte le eventuali ambizioni legittime, generose, giustificate, da me peraltro condivise, ma c’è un momento in cui il realismo, in un modo nell’altro, s’impone. Questa è una riflessione d’ordine generale alla quale aggiungo due osservazioni particolari a seguito di quanto ha detto l’onorevole Poettering sulle carenze del voto a maggioranza e dei progressi del voto a maggioranza qualificata. La Presidenza ha deplorato tali carenze ed era essa stessa reticente. Pertanto, si è reso necessario un notevole sforzo perché la Francia progredisse nei settori particolarmente delicati per lei. Mi dispiace che non tutti siano stati in grado di allinearsi sulla stessa posizione, ma anche in questo caso emerge il problema dei popoli coinvolti e delle responsabilità che possono o non possono assumersi i loro rappresentanti. Non dimentichiamo che per quanto attiene ai referendum – mi riferisco a Maastricht –in taluni paesi l’esito è stato negativo mentre in altri è stato positivo di misura. Pertanto ci sono anche dei limiti di cui tenere conto."@it9 ". Madam President, ladies and gentlemen, I have, of course, listened with great interest to the comments made by all the groups through their chairmen’s speeches. I shall simply make a few comments and then leave Mr Moscovici the task of answering all the questions dealing with specific matters. Having heard what Mr Poettering had to say, I wish to make a general observation. I understand and share the ambition of a Chamber such as yours, which is by vocation, by definition, to assert a vision of the Europe of tomorrow or even of the more distant future, and to ensure that ongoing impetus is given to these changes and to the implementation of this vision. I understand this perfectly as it is your role and I would even say, your function. Then there is also, of course, the reality of the situation, the daily reality, the opportunity for the public represented by their governments to accept the pace of these changes and even their objectives. In the framework of European integration, I have been struck several times by the claim by a Head of State or Government that, “of course, we could take that path, but the fact is that the public in my country would not accept it”. Incidentally, the political position of my own government is at stake in this matter. Beyond that, however, and more seriously, the accession process, whether adopted by means of a referendum or by parliament, risks sanctioning changes that have not been approved and which would consequently bring European integration to an end. That is the danger. I shall not mention any names of course, but certain Heads of State or Government say, with regard to sensitive issues, and rightly so because they are in the best position to understand them as the democratically appointed representatives of their people, what is acceptable or not to public opinion in their countries. It is all very well to integrate Europe as quickly as possible, but if we come up against a refusal that threatens the whole structure and which leads to everything grinding to a halt, then this is not what we want to see at all. We must move ahead as quickly as possible, but we must take care to avoid obstacles that would drag the process out indefinitely. There is therefore a trick to carrying off this process, in which everyone must play their role. It is up to the governments, which are – I repeat – representatives democratically appointed by their citizens, to lead them and to see the limits that they can or cannot exceed and the pace that they can accept as a whole. It is up to others, mainly Parliament and the Commission, to provide the necessary impetus and to convince the public. In other words, we must make our minds up but we must also convince, as decisions that do not convince are not particularly useful. I have simply tried to highlight all of the negative comments made about the outcome of the Nice Summit, because I know very well what would have happened if no agreement had been reached, which was a possibility right up to the last minute. Enlargement would have been halted, which would have been the worst situation in which we could have found ourselves. Our objective was first and foremost to put ourselves in a position in which we could enable enlargement to take place. Well, we achieved that objective. It is true that this does not fulfil all the ambitions that we might have, which are legitimate, noble, and justified and which I share, but the time also comes when realism must be applied, in one way or another. This was a general observation, to which I shall add two more specific observations following on from what Mr Poettering said about the shortcomings of majority voting and the development of qualified majority voting. The Presidency regrets these shortcomings and itself had reservations and made a considerable effort to ensure that France made progress in areas about which it is particularly sensitive. I am sorry that not everyone was able to adopt the same attitude. Here too, however, there is the problem of the citizens concerned and of the responsibilities that their representatives may or may not assume. Let us not forget that, with regard to referendums, some countries have voted against whilst others voted in favour – I am referring here to Maastricht – and rightly so. There are, therefore, also constraints that must be appreciated."@lv10 "Mevrouw de Voorzitter, geachte afgevaardigden, uiteraard heb ik met veel belangstelling naar de opmerkingen van de fractievoorzitters geluisterd. Ik zal hier kort op ingaan en vervolgens zal de heer Moscovici al uw vragen over specifieke onderwerpen beantwoorden. Naar aanleiding van het betoog van voorzitter Poettering zou ik graag een opmerking van algemene aard willen maken. Ik begrijp en deel de ambitie van dit Parlement. Uw Parlement heeft immers een bepaalde visie op de toekomst van Europa en kijkt daarbij soms ver in de toekomst. U wilt dat het eenwordingsproces een permanente impuls krijgt en dat uw visie op het toekomstige Europa bewaarheid wordt. Ik begrijp dat heel goed. Dat is immers uw rol, of beter gezegd: uw functie. Wij moeten echter ook rekening houden met de dagelijkse werkelijkheid. De burgers van de diverse lidstaten, die door hun regering vertegenwoordigd worden, moeten het ritme van deze ontwikkeling natuurlijk wel kunnen bijhouden en zich achter onze doelstellingen kunnen scharen. Het viel mij op dat de staatshoofden en regeringsleiders mij in het kader van het eenwordingsproces en met name ook tijdens de onderhandelingen in Nice geregeld lieten weten dat ze wel een bepaalde kant op wilden gaan, maar ook rekening moesten houden met de burgers in hun land, die een dergelijke stap niet zouden accepteren. Het politieke standpunt van mijn regering speelt uiteraard een rol, maar is niet mijn voornaamste zorg. Wat mij veel meer zorgen baart, is de instemmingprocedure die via een referendum of parlementaire goedkeuring zijn beslag zal krijgen. Als in het kader van deze procedure een bepaalde ontwikkeling wordt afgekeurd, zal het Europese eenwordingsproces hierdoor stil komen te liggen. Dat is het gevaar dat op de loer ligt. Ik wil hier uiteraard geen namen noemen, maar sommige staatshoofden en regeringsleiders geven met betrekking tot de gevoelige onderwerpen terecht aan wat voor hun burgers wel of niet acceptabel is. Deze staatshoofden en regeringsleiders weten immers als geen ander wat er onder hun burgers leeft. Zij zijn tenslotte op democratische wijze door hun volkeren benoemd. Wij kunnen haast maken met de Europese Unie, maar een "nee" kan alles ter discussie stellen en het eenwordingsproces blokkeren. Dat is natuurlijk niet goed. Wij moeten zo snel mogelijk vooruitgang boeken met de eenwording, maar zorgen dat we ons niet stoten aan de obstakels die op ons pad liggen. Dit vergt de nodige behendigheid van ons allen. De regeringen, die door hun volkeren democratisch zijn gekozen om hen te leiden, moeten bepalen welke hindernissen ze kunnen nemen en hoe snel ze kunnen gaan in dit proces. Het Parlement, de Commissie en andere instellingen moeten zorgen voor de benodigde impuls en visie, en moeten deze regeringen zien te overtuigen. Anders gezegd, er moeten beslissingen genomen worden, maar er moet ook worden overtuigd. Besluiten die niet overtuigend zijn, zullen weinig zinvol blijken. Ik wil op deze wijze de negatieve opmerkingen nuanceren die over het resultaat van de Top van Nice gemaakt zijn. Ik weet immers wat er gebeurd zou zijn als er geen akkoord was gesloten, wat tot de laatste minuut toe niet ondenkbaar was. Het uitbreidingsproces zou dan immers stil zijn komen te liggen en dat zou bijzonder ernstig zijn geweest. Wij hadden als doel om ervoor te zorgen dat de voorwaarden voor uitbreiding aanwezig zijn. Wij zijn hierin geslaagd. Misschien zijn niet alle legitieme, genereuze en gerechtvaardigde ambities waarin ik mij kan vinden bereikt, maar we mogen nu eenmaal niet de realiteit uit het oog verliezen. Naast deze opmerking van algemene aard wil ik graag twee meer specifieke opmerkingen maken naar aanleiding van hetgeen de heer Poettering heeft gezegd over de tekortkomingen van het meerderheidsvraagstuk en over de vorderingen op het gebied van de gekwalificeerde meerderheid. Het Franse voorzitterschap betreurt de tekortkomingen. Het had zelf zijn bedenkingen, maar het heeft Frankrijk aangezet om oplossingen te vinden voor de vraagstukken die dit land als buitengewoon gevoelig beschouwde. Ik betreur het dat niet iedereen dezelfde houding heeft aangenomen als Frankrijk. Ook hier geldt echter dat gekeken moet worden naar hetgeen de volkeren willen. De vertegenwoordigers van deze volkeren hebben daarom niet altijd de beslissingen kunnen nemen die anderen graag gezien hadden. Laten we niet vergeten dat in het verleden sommige landen zich in een referendum negatief hebben uitgedrukt en dat andere landen zich soms maar net achter de genomen besluiten hebben kunnen scharen. Kijk maar naar wat er gebeurd is met het Verdrag van Maastricht. Wij moeten dus rekening houden met de beperkingen."@nl2 "Senhora Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, naturalmente que ouvi com todo o interesse as observações formuladas pelo conjunto dos grupos e veiculadas nas intervenções dos respectivos Presidentes. Farei apenas alguns comentários, confiando em seguida ao senhor Ministro Moscovici o cuidado de responder a todas as questões relativas a matérias específicas. Pretendia que esta fosse uma reflexão de ordem geral, à qual acrescentarei duas observações específicas, na sequência das palavras do senhor deputado Poettering sobre as insuficiências da maioria e dos progressos da maioria qualificada. A Presidência lamentou essas insuficiências. Ela própria tinha reticências e impôs a si mesma um grande esforço para que a França avançasse em sectores particularmente sensíveis para o país. Lamento que nem todos tenham podido adoptar a mesma atitude. Mas também nesse ponto, há o problema dos povos em questão e das responsabilidades que os seus representantes podem, ou não, assumir. Não esqueçamos que, no que se refere aos referendos, certos países decidiram contra, enquanto outros aprovaram – e eu refiro-me a Maastricht – por uma margem mínima. Por conseguinte há também um limite que deve ser apreciado. Depois de ouvir o Presidente Poettering, gostaria de fazer uma reflexão de ordem geral. Compreendo e partilho a ambição de uma assembleia como esta, que tem por vocação e definição garantir uma visão da Europa de amanhã, e mesmo de um pós-amanhã, e actuar de forma a estimular permanentemente essa evolução, bem como a concretização dessa visão. Compreendo-vos perfeitamente, esse é o vosso papel, e diria, a vossa função. Naturalmente que depois há também a realidade das coisas, a realidade quotidiana, a possibilidade de as opiniões públicas, representadas pelos seus governos, aceitarem o ritmo dessa evolução, ou mesmo os seus objectivos. Por várias vezes me deparei, no quadro da construção europeia, e nomeadamente aquando dos discursos de Nice, com a afirmação de um ou outro Chefe de Estado ou de Governo, dizendo-me: “Com certeza, poderíamos ir nessa direcção, mas acontece que a opinião pública do meu país não o aceitará”. Em segundo lugar, é a posição política do meu Governo que está em causa. Mas para além disso, o que é mais grave, é o processo de adesão que, pela via do referendo ou pela aprovação parlamentar, corre o risco de sancionar uma evolução que não é encarada favoravelmente e que, precisamente, conduzirá à paralização da construção europeia. É esse o perigo! Não citarei naturalmente ninguém, mas há Chefes de Estado e de Governo que dizem, relativamente a problemas delicados, e com razão, pois são quem mais está à altura de apreciar, enquanto representantes democraticamente eleitos pelos seus povos, o que é aceitável ou não para as respectivas opiniões públicas. É bom fazer a Europa o mais depressa possível, mas isso implica tropeçar numa recusa que põe tudo em causa e que conduz à paralisação de todo o processo, isso de bom já não tem nada. Temos de avançar o mais depressa possível, mas há que estar atento para evitar os obstáculos que levariam a deitar tudo por terra. Por conseguinte, trata-se de uma arte difícil em que cada um deverá desempenhar o seu papel. Cabe aos Governos, repito-o, representantes democraticamente eleitos pelos seus povos para os governar, ver quais os limites que podem ou não transpor e o ritmo que, num conjunto, podem aceitar, assim como cabe a outros, nomeadamente ao Parlamento, nomeadamente à Comissão, dar o impulso necessário, dar a visão e actuar de forma credível. Por outras palavras, há que decidir, mas há também que convencer: as decisões que não convencem não são de grande utilidade. Assim, gostaria simplesmente de temperar as observações negativas relativas ao resultado da Cimeira de Nice, porque sei exactamente o que se teria passado se não tivesse havido acordo - o que foi possível até ao último minuto. Teríamos impedido o processo de alargamento, o que seria a pior das situações em que nos poderíamos encontrar. O nosso objectivo era, em primeiro lugar e antes de tudo, posicionarmo-nos de forma a viabilizar o alargamento. E, efectivamente, conseguimo-lo. É verdade que isso poderá não satisfazer todas as ambições legítimas, generosas, justificadas que possamos ter e das quais partilho, mas há também um momento em que o realismo, de uma forma ou de outra, se impõe."@pt11 "Fru talman, mina damer och herrar parlamentsledamöter! Jag har naturligtvis med största intresse lyssnat till kommentarerna från samtliga grupper, genom inläggen från deras ordförande. Jag skall bara lämna några kommentarer och sedan låta Moscovici besvara samtliga frågor som gäller särskilda ämnen. Efter att ha lyssnat till ordförande Poettering skulle jag vilja göra en kommentar av allmänt slag. Jag förstår och instämmer i ambitionen i en kammare som er, vilken genom uppdrag, per definition, är att bekräfta en bild av morgondagens Europa, eller till och med Europa i övermorgon, och se till att en impuls hela tiden ges till denna utveckling och genomförandet av denna vision. Jag förstår det fullständigt, det är er roll och jag skulle till och med säga er funktion. Och sedan har vi naturligtvis verkligheten, den dagliga verkligheten, möjligheten för den allmänna opinionen företrädd av sina regeringar att acceptera takten i denna utveckling, och målsättningarna. Jag slogs vid flera tillfällen, inom ramen för den europeiska konstruktionen och bl.a. vid diskussionerna i Nice, av påståendet från den ena eller den andra stats- eller regeringschefen när man sade: ”Naturligtvis kan vi gå i den riktningen, men nu är det så att den allmänna opinionen hos mig inte kommer att acceptera det”. I andra hand är den min regerings politiska ståndpunkt som ifrågasätts. Men därutöver, och det är allvarligare, är det anslutningsförfarandet, genom folkomröstning eller genom ett godkännande i parlamentet, som riskerar att sanktionera en utveckling som inte godkänns och som därmed skulle leda till att det europeiska bygget avbryts. Det är där faran ligger. Jag skall naturligtvis inte citera någon, vissa stats- och regeringschefer säger med rätta när det gäller känsliga problem eftersom de bäst kan bedöma det i sin egenskap av demokratiskt utsedda företrädare för sitt folk, vad som är godtagbart eller inte enligt den allmänna opinionen i sitt land. Att bygga Europa så snart som möjligt det är mycket bra, men om man stöter på en vägran som ifrågasätter allt och leder till att allt stoppas upp, är det inte alls bra. Vi måste springa så fort det går, men vi måste se till att undvika hindren som gör att vi snubblar. Det är alltså en svår konst där var och en måste spela sin roll. Jag upprepar att det åligger regeringarna att som demokratiskt utsedda företrädare för sitt folk leda dem, att se vilka gränser de kan överskrida eller ej och den takt de i sin helhet kan godta och det åligger andra, bl.a. parlamentet och kommissionen, att ge en nödvändig impuls, att ge visionen och se till att övertyga. Med andra ord måste vi fatta beslut men vi måste också övertyga: beslut som inte övertygar gör ingen större nytta. Jag ville på detta sätt bara nyansera samtliga negativa kommentarer beträffande resultatet av toppmötet i Nice, för jag vet mycket väl att om vi inte hade uppnått något avtal – vilket var möjligt ända in i det sista – skulle följande ha inträffat: vi skulle ha stoppat upp utvidgningen, vilket skulle ha varit den värsta situationen vi kunnat hamna i. Vår målsättning var till att börja med och framför allt att se till att möjliggöra utvidgningen. Och vi lyckades med det. Det stämmer att det inte tillfredsställer samtliga berättigade, generösa och motiverade ambitioner, som man kan ha, och som jag instämmer i, men det kommer också ett tillfälle när realism är vad som krävs på det ena eller andra sättet. Det var en kommentar av allmänt slag men jag vill också lägga till två särskilda kommentarer till följd av vad Poettering sade om majoritetens otillräcklighet och framstegen med den kvalificerade majoriteten. Ordförandeskapet har beklagat denna otillräcklighet. Ordförandeskapet hade självt förbehåll och krävde en stor ansträngning för att Frankrike skulle göra framsteg inom områden som var särskilt känsliga för landet. Jag beklagar att alla inte kunnat inta samma attityd. Men även här har vi problemet med det berörda folket och det ansvar som deras företrädare kan eller inte kan ta. Låt oss inte glömma att när det gäller folkomröstningar har vissa länder röstat negativt medan andra – och jag tänker på Maastricht – nätt och jämt har röstat. Det finns alltså en gräns som måste bedömas."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Chirac,"8,12,6 "FR"8 "Presidente en ejercicio del Consejo"12,12 "président en exercice du Conseil"6 "Προεδρεύων του Συμβουλίου"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph