Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-11-29-Speech-3-140"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2000-11-29"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Gemensam utrikes- och försvarspolitik – Afghanistan4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20001129.8.3-140"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2000-11-29-Speech-3-1414
lpv:speaker	lp:Richard4
lpv:spoken text	". - Monsieur le Président, je voudrais d’abord vous remercier de votre sollicitude à propos de la durée de cette séance, mais, vous savez, j’ai 21 ans de parcours parlementaire et par conséquent je suis imperméable à ce genre d’aléas. Nous avons, ne l’oublions pas, hésité ou échoué pendant cinquante ans à donner à l’Union européenne le minimum de capacité pour ne pas être simplement un témoin impuissant dans les crises où la violence déferle. Aujourd’hui, la seule possibilité qui existe est une action intergouvernementale. Elle convient à l’ensemble de nos nations démocratiques, parce qu’elle préserve leurs droits ultimes de décider sur l’emploi de la force. Donc, le contrôle parlementaire, c’est vrai, s’effectue essentiellement du fait de ce choix intergouvernemental à l’intérieur des nations. Je fais observer, d’ailleurs, qu’il n’y a pas, qu’il n’y aura pas, dans l’ensemble des positions qui ont été prises par le Conseil, d’engagement budgétaire de l’Union européenne pour financer quelque activité militaire que ce soit. Cela veut-il dire que le dialogue entre le Conseil, représentant les gouvernements, et le Parlement européen, en matière de défense et de sécurité, est impossible ? Il me semble que cette discussion, dont tous se sont réjouis, apporte une première démonstration du contraire. Je crois qu’un dialogue positif va se développer. Pourquoi ? Parce que si nous sommes conséquents avec les décisions qui ont été prises, il va y avoir une montée graduelle du niveau de responsabilité, du niveau de crédibilité et d’influence de l’Union européenne dans le traitement des crises. Nous cesserons d’être simplement un commentateur. Par conséquent, une réflexion politique approfondie se développera dans nos opinions publiques, dans nos parlements, ici aussi, sur ce que sont les enjeux de ce règlement des crises par un éventail complet de moyens dans lesquels la force militaire n’est qu’une composante seulement. Et la valeur des principes et des réflexions apportées par le rapport du président Brok et de Mme Lalumière démontrent déjà, préfigurent, ce que pourra être la richesse de ces débats. Il y aura encore des formes de rapprochement à inventer avec les parlements nationaux, mais ce qui est, en tout cas, à portée de nos mains et qui représente un tournant, dont nous pouvons, je crois, les uns et les autres, nous réjouir, c’est que quinze nations, qui constituent cette Union, qui ont déjà construit une réalité politique affectant positivement les rapports d’influence mondiale, ces quinze nations ont choisi de se donner les moyens d’agir ensemble dans les cas où la violence défie nos valeurs. Elles le font sur la base de nos valeurs communes. Je crois que c’est une bonne nouvelle. J’ajouterai simplement un mot aux observations qui ont été faites à propos de l’Afghanistan, pour dire que la détermination du Conseil est de porter l’aide humanitaire sur le terrain autant que les conditions opérationnelles le permettront. Je ferai ensuite quelques remarques sur un petit nombre, évidement, d’éléments du débat très riche qui vient de se dérouler autour des rapports du président Brok et de Mme Lalumière, dont, je crois, le sens général a été largement approuvé, ce qui, bien entendu, encourage les gouvernements dans le travail qu’ils poursuivent et que va, je pense, soutenir le Conseil de Nice. Je voudrais d’abord évoquer la question de la place des moyens de défense dans l’ensemble des outils politiques et pratiques de l’Union européenne. Beaucoup d’orateurs ont dit : le moyen militaire doit être utilisé en dernier ressort, dans les possibilités que détient l’Union européenne. Je ne peux évidemment qu’insister sur ce principe qui est celui des gouvernements. Mais posons-nous la question de ce que veut dire "en dernier ressort". En dernier ressort veut dire que tout le reste a échoué, et cela se produit. Nous l’avons vécu en Europe, il y a deux ans, et un an et demi, au Kosovo. Tous les efforts politiques, diplomatiques, les pressions économiques, n’ont pas pu éviter l'éruption de la violence au cœur de l’Europe et un défi inacceptable à toutes les valeurs européennes. Donc, la force militaire n’est bien qu’un dernier ressort. Mais si l’on veut qu’il empêche l’inacceptable, il doit être fiable et crédible. Je pense aussi que la combinaison entre ces différents moyens est une propriété, est une possibilité, spécifique à l’Union européenne et que le travail que nous avons devant nous, si cette politique progresse et se consolide, c’est de développer une véritable culture européenne de la prévention et du traitement des conflits. Des expériences que nous avons faites, que nous poursuivons encore aujourd’hui, notamment dans les Balkans, nous démontrent que les Européens, par leur expérience historique, riche en conflits, par leur compréhension des subtilités et des duretés parfois, des confrontations entre communautés, peuvent développer un savoir-faire et des méthodes estimables, respectables, en matière de traitement des conflits. La question de la duplication : je voudrais souligner que les ressources, les moyens militaires, que les nations ont librement accepté de proposer, à l’intérieur de cette force conjointe, sont les mêmes capacités que la plupart de ces nations mettent à la disposition de l’Alliance atlantique. Il n’y a pas duplication de forces. Ce sont les mêmes forces, avec le même niveau de préparation et de disponibilité que la plupart de nos nations - je fais bien sûr la part des nations qui ne sont pas membres de l’Alliance - mais il n’y a pas, pour les nations qui sont membres de l’Alliance atlantique, de duplication dans leur effort de défense entre ce qui fournit un soutien aux actions de l’Alliance atlantique ou ce qui pourrait être mis à la disposition de l’Union européenne. La question du concept : ce concept est adopté depuis 1992. Ce sont les missions de Petersberg. Elles font l’objet d’un accord solide entre les gouvernements européens et cela fournit des lignes de conduite qui sont, je crois, expérimentées et très largement approuvées par l’opinion européenne. Les actions, s’il doit en être entreprises, seront évidemment décidées par les gouvernements par consensus, et comme l’ont dit plusieurs orateurs, si nous soulignons dans les déclarations qu’il n’y a pas d’armée européenne, c’est qu’il n’y a évidemment pas d’autorité supérieure aux nations qui pourrait leur imposer d’engager leurs forces dans quelque opération que ce soit. Donc, l’Europe ne va pas constituer une nouvelle alliance, comme je l’ai entendu évoquer, je crois, par un développement incomplètement informé. Elle fonctionnera sur une base de décisions nationales, prises dans une coopération intergouvernementale, sous le contrôle des parlements nationaux, en respectant les missions de Petersberg et en se conformant, cela fait aussi partie de nos déclarations, aux principes de la Charte des Nations unies. Je pense que l’un des développements que va connaître la politique européenne de sécurité et de défense, est de constituer une capacité supplémentaire, un appui concret, à la fonction des Nations unies, qui est de régler des conflits, y compris lorsqu’il faut séparer des belligérants. Je réponds de cette façon à l’observation qui a été faite par un orateur, suivant lequel un accord aurait été conclu à Saint-Malo entre la Grande-Bretagne et la France pour limiter les droits du Parlement européen. Ce n’est pas de cela qu’il s’agit. L’accord qui s’est fait à Saint-Malo, et surtout qui a été un accord entre les quinze nations, c’est que si l’on veut qu’une capacité pratique, effective, d’action de l’Europe, en matière de défense, existe, elle ne peut exister que sur une base intergouvernementale."@fr6
lpv:translated text	"Hr. formand, jeg vil først takke Dem for Deres omsorg for dette mødes varighed, men, ser De, jeg har 21 års parlamentarisk erfaring, og følgelig er jeg uimodtagelig over for den slags tilfældigheder. Glem ikke, at vi i 50 år har tøvet med, eller det er mislykkedes at give Den Europæiske Union en minimumskapacitet, således at den ikke kun bliver et magtesløst vidne til kriser, hvor volden tager overhånd. I dag er den eneste mulighed en mellemstatslig indsats. Den passer til alle demokratiske lande, fordi den bibeholder deres yderste ret til at træffe beslutning om anvendelsen af styrken. Det er rigtigt, at den parlamentariske kontrol således hovedsageligt foregår som følge af dette mellemstatslige valg internt i landene. Jeg har for øvrigt bemærket, at alle de holdninger, Rådet har vedtaget, ikke omfatter eller kommer til at omfatte budgetbevillinger fra EU til at finansiere en hvilken som helst militær aktivitet. Betyder det, at en dialog mellem Rådet, der repræsenterer regeringerne, og Europa-Parlamentet er umulig på forsvars- og sikkerhedsområdet? Det forekommer mig, at denne debat, som alle glæder sig over, er et første bevis på det modsatte. Jeg tror, at der vil udvikle sig en positiv dialog. Hvorfor? Fordi, hvis vi er konsekvente i forbindelse med de trufne beslutninger, vil EU's ansvars-, troværdigheds- og indflydelsesniveau i forbindelse med kriseløsning gradvis blive højere. Vi vil ikke længere blot være kommentatorer. Følgelig vil der ske en grundigere politisk overvejelse i offentligheden og i parlamenterne, også her i Parlamentet, af hvad en sådan kriseløsning ved hjælp af en komplet vifte af midler skal omfatte, og som en militær styrke kun er en del af. Og værdien i principperne og overvejelserne i Brok- og Lalumière-betænkningerne viser allerede og indvarsler, hvad en sådan debat kunne indeholde. Der kunne findes flere former for tilnærmelse til de nationale parlamenter, men det, der er inden for rækkevidde og udgør et vendepunkt, som vi formentlig kan glæde os over indbyrdes, er, at 15 lande, som udgør denne Union og allerede har opbygget en politisk virkelighed, der har en positiv virkning på indflydelsesforholdene i verden, har valgt at give hinanden mulighed for at handle sammen i tilfælde, hvor volden truer vores værdier. De gør det på grundlag af vores fælles værdier. Jeg synes, at det er en god nyhed. Jeg vil blot tilføje et par bemærkninger til indlæggene om Afghanistan for at sige, at Rådet har besluttet at yde humanitær bistand på stedet i den udstrækning, de operationelle betingelser tillader det. Jeg vil dernæst komme med et par bemærkninger, som selvfølgelig kun kan omfatte en lille del af den meget frugtbare debat, der har fundet sted om Brok- og Lalumière-betænkningerne. Jeg tror, at den generelle tænkemåde i det store og hele er blevet godkendt, hvilket naturligvis tilskynder medlemsstaterne i deres arbejde og formentlig støtter Det Europæiske Råd i Nice. Jeg vil først gøre rede for spørgsmålet om forsvarsmidlernes plads i EU's samlede politiske og praktiske redskaber. Mange talere har sagt, at der kun bør anvendes militære midler som sidste udvej inden for de muligheder, Den Europæiske Union råder over. Jeg kan selvfølgelig kun understrege dette princip, som også er medlemsstaternes princip. Lad os imidlertid spørge os selv om, hvad "som sidste udvej" vil sige. Som sidste udvej betyder, at alt andet er mislykkedes, og dette kan forekomme. Vi oplevede det i Europa for to år siden og for halvandet år siden i Kosovo. Trods alle politiske og diplomatiske bestræbelser og økonomisk pres kunne det ikke undgås, at volden brød ud midt i Europa, og at alle de europæiske værdier blev truet på en uacceptabel måde. Militær magt er derfor kun en sidste udvej, men hvis man ønsker, at den skal forhindre det uacceptable, skal den være pålidelig og troværdig. Jeg tror også, at kombinationen af disse forskellige midler er en egenskab og en mulighed, der er særegen for Den Europæiske Union, og at det fremtidige arbejde, hvis denne politik udvikler sig og styrkes, er at udvikle en europæisk tradition for konfliktforebyggelse og -løsning. Vores erfaringer, som vi stadig anvender i dag, særlig på Balkan, har vist os, at europæerne gennem deres historiske erfaring, der er rig på konflikter, gennem deres forståelse af subtiliteter og af og til hårde tider og konfrontationer mellem lokalsamfund kan udvikle knowhow og anerkendte metoder til konfliktløsning. Vedrørende spørgsmålet om overlapning vil jeg gerne understrege, at de ressourcer i form af militære midler, som medlemsstaterne frivilligt har accepteret at stille til rådighed for denne fælles styrke, er de samme styrker, som de fleste af dem stiller til rådighed for Atlantpagten. Der sker ikke en overlapning af styrkerne. Det er de samme styrker med det samme forberedelses- og beredskabsniveau som i de fleste lande. Mit land er selvfølgelig et af de lande, der ikke er medlem af NATO, men for de lande, der er medlem af NATO, sker der i forbindelse med forsvarsindsatsen imidlertid ikke overlapning mellem de styrker, der skal indsættes i NATO's aktioner, og de styrker, der kan stilles til rådighed for Den Europæiske Union. Vedrørende spørgsmålet om koncept blev dette koncept vedtaget i 1992. Det drejer sig om Petersberg-opgaverne. De er baseret på en fast aftale mellem de europæiske regeringer og fastsætter retningslinjer, som, jeg mener, er afprøvet og i det store og hele godtaget af den europæiske offentlighed. Medlemsstaterne træffer selvfølgelig beslutning om aktionerne ved konsensus, hvis de skal iværksættes, og som flere talere har sagt, at når vi i erklæringerne understreger, at der ikke er tale om en EU-hær, er det fordi, der selvfølgelig ikke er en overnational myndighed, som vil kunne pålægge dem at indsætte deres styrker i en hvilken som helst operation. Europa vil således ikke indgå en ny pagt, som jeg mener at have hørt, på grundlag af en udvikling, man har informeret utilstrækkeligt om. Det skal fungere på grundlag af nationale beslutninger, der træffes i et mellemstatsligt samarbejde under tilsyn af de nationale parlamenter, og ved udførelse af Petersberg-opgaverne og opfyldelse af principperne i FN-pagten, hvilket også indgår i vores erklæringer. Jeg tror, at en del af udviklingen af en europæisk sikkerheds- og forsvarspolitik er etablering af en kapacitet, en konkret støtte, der supplerer FN's opgave, som er at løse konflikter, herunder når krigsførende parter skal skilles ad. Jeg svarer på denne måde på bemærkningen fra en taler om, at der skulle være indgået en aftale i Saint-Malo mellem Storbritannien og Frankrig for at begrænse Europa-Parlamentets rettigheder. Det er ikke det, det drejer sig om. Den aftale, der blev indgået i Saint-Malo og var en aftale mellem de 15 medlemsstater, gik ud på, at hvis man ønsker at have en praktisk, effektiv aktionskapacitet i Europa på forsvarsområdet, kan den kun eksistere på mellemstatsligt grundlag."@da1 ". Herr Präsident, ich möchte Ihnen zunächst für Ihre Fürsorge hinsichtlich der Dauer dieser Sitzung danken, doch wie Sie wissen, habe ich 21 Jahre Erfahrungen als Parlamentarier, so dass mir solche kleinen Misslichkeiten nichts anhaben können. Wir haben – das sollten wir nicht vergessen – fünfzig Jahre gezögert und es nicht fertiggebracht, der Europäischen Union die Mindestkapazität zu verleihen, damit sie in Krisen, in denen es zu Gewaltausbrüchen kommt, nicht nur ohnmächtiger Zuschauer sein muss. Gegenwärtig besteht die einzige Möglichkeit dazu in einer Aktion auf Regierungsebene. Dies ist für alle unsere demokratischen Nationen annehmbar, da somit ihr Recht gewahrt bleibt, in letzter Instanz über die Anwendung von militärischer Gewalt zu entscheiden. Die parlamentarische Kontrolle findet aufgrund dieser intergouvernementalen Entscheidung freilich innerhalb der Nationen statt. Im Übrigen möchte ich anmerken, dass es im Rahmen sämtlicher vom Rat bezogenen Positionen keinerlei haushaltspolitische Verpflichtung der Europäischen Union zur Finanzierung irgendeiner militärischen Aktivität gibt. Bedeutet dies nun, dass der Dialog zwischen dem Rat als Vertreter der Regierungen und dem Europäischen Parlament im verteidigungs- und sicherheitspolitischen Bereich unmöglich ist? Mir scheint, dass diese Aussprache, über die sich alle zufrieden gezeigt haben, einen ersten Beweis für das Gegenteil erbracht hat. Ich glaube vielmehr, dass sich ein positiver Dialog entwickeln wird. Wieso? Wenn wir die getroffenen Entscheidungen konsequent umsetzen, dann wird sich der Grad an Verantwortung, an Glaubwürdigkeit und Einflussfähigkeit der Europäischen Union bei der Krisenbewältigung schrittweise erhöhen. Wir werden dann nicht mehr ein bloßer Kommentator sein. Folglich wird in der Öffentlichkeit der einzelnen Länder, in unseren Parlamenten, also auch hier, ein Prozess des Nachdenkens über die Implikationen dieser Krisenbewältigung mittels einer vollständigen Palette von Instrumenten, bei der die militärische Gewalt nur eine Komponente ist, einsetzen. Und die in den Berichten von Herrn Brok und Frau Lalumière enthaltenen wertvollen Grundsätze und Überlegungen lassen bereits erkennen, wie reichhaltig diese Debatten sein können. Es müssen sicherlich noch Möglichkeiten der Verständigung mit den nationalen Parlamenten entwickelt werden, doch was auf jeden Fall in Reichweite ist und einen Wendepunkt darstellt, über den wir uns alle freuen können, ist, dass die fünfzehn Nationen, die diese Union bilden und bereits eine politische Realität geschaffen haben, die das globale Einflussgefüge positiv beeinflusst, beschlossen haben, sich mit den Instrumenten auszustatten, die ihnen ein gemeinsames Handeln in den Fällen ermöglichen, in denen die Gewalt unsere Werte in Frage stellt. Sie tun dies auf der Grundlage unserer gemeinsamen Werte. Ich glaube, dies ist eine gute Nachricht. Zu den Ausführungen zu Afghanistan möchte ich lediglich bemerken, dass der Rat entschlossen ist, humanitäre Hilfe vor Ort zu leisten, sobald die praktischen Bedingungen dies möglich machen. Dann möchte eingehen ich auf einige Elemente der sehr tiefgründigen Debatte zu den Berichten von Herrn Brok und Frau Lalumière, die – wie ich glaube – im Allgemeinen auf weitgehende Zustimmung gestoßen sind, was natürlich eine Ermutigung für die Regierungen zur Weiterführung ihrer Arbeit und – wie ich denke – eine Unterstützung für den Rat von Nizza darstellt. Erstens möchte ich mich mit der Frage des Platzes der Verteidigungsmittel im Rahmen des gesamten politischen und praktischen Instrumentariums der Europäischen Union befassen. Viele meiner Vorredner haben hervorgehoben, dass die militärischen Instrumente erst als letzte der der Europäischen Union zur Verfügung stehenden Möglichkeiten zum Einsatz kommen dürfen. Ich meinerseits kann dieses Prinzip nur bestätigen, und es wird auch von den Regierungen vertreten. Doch wir müssen auch die Frage stellen, was bedeutet „als letzte Möglichkeit“. Es bedeutet, dass alle anderen Mittel versagt haben, und dies kommt vor. Das haben wir in Europa vor zwei Jahren, vor anderthalb Jahren im Kosovo erlebt. Seinerzeit konnte mit allen politischen und diplomatischen Mitteln, mit wirtschaftlicher Druckausübung der Ausbruch von Gewalt mitten in Europa und somit eine nicht hinnehmbare Infragestellung aller europäischen Werte nicht verhindert werden. So ist zu verstehen, dass militärische Instrumente nur das letzte Mittel sind. Doch wenn sie das Unannehmbare verhindern sollen, müssen sie auch verlässlich und glaubwürdig sein. Ich bin auch der Auffassung, dass die Kombination dieser unterschiedlichen Mittel eine spezifische Gegebenheit, eine spezifische Möglichkeit der Europäischen Union ist und dass unsere Aufgabe, wenn diese Politik sich entfaltet und festigt, darin bestehen muss, eine wirkliche europäische Kultur der Konfliktprävention und ­bewältigung zu entwickeln. Die Erfahrungen, die wir insbesondere im Balkan gemacht haben und heute noch machen, zeigen, dass die Europäer aufgrund ihrer konfliktreichen Geschichte, aufgrund ihrer Kenntnis der Feinheiten und zuweilen der Härten der Konfrontationen zwischen Bevölkerungsgruppen ein beträchtliches, achtbares Know-how sowie Verfahren der Konfliktbewältigung entwickeln können. Im Zusammenhang mit der Frage der Verdoppelung möchte ich unterstreichen, dass die militärischen Mittel, die die Nationen freiwillig im Rahmen dieser gemeinsamen Streitkraft angeboten haben, die gleichen sind, die die meisten dieser Nationen auch dem Atlantischen Bündnis zur Verfügung stellen. Es kommt also zu keiner Verdoppelung der Streitkräfte. Es handelt sich um die gleichen Kräfte mit dem gleichen Ausbildungsstand und dem gleichen Grad an Einsatzbereitschaft, die die meisten unserer Nationen – dabei berücksichtige ich natürlich die Nationen, die nicht der NATO angehören –, in diesem Rahmen zur Verfügung stellen, so dass es für die NATO-Mitglieder aufgrund ihrer Unterstützung von NATO-Maßnahmen und ihrem Beitrag zur Eingreiftruppe der Europäischen Union zu keiner Verdoppelung ihrer Verteidigungsanstrengungen kommt. Zur Frage des Konzepts: Das Konzept besteht seit 1992. Es handelt sich um die Petersberg-Aufgaben, über die zwischen den europäischen Regierungen ein solides Einvernehmen besteht und die zu Verhaltensregeln geführt haben, die sich meiner Meinung nach bewährt haben und die von der europäischen Öffentlichkeit weitestgehend akzeptiert sind. Wenn Maßnahmen durchgeführt werden müssen, dann werden sie von den Regierungen natürlich im Konsens beschlossen, wie mehrere Redner deutlich gemacht haben, denn wenn wir in unseren Erklärungen unterstreichen, dass es keine europäische Armee geben wird, kann es natürlich auch keine über den Nationen stehende Instanz geben, die ihnen vorschreibt, sich mit ihren Streitkräften an dieser oder jener Operation zu beteiligen. Europa wird also kein neues Militärbündnis darstellen, wie dies einige – wie ich glaube – wohl aufgrund von unvollständigen Informationen angedeutet haben. Es wird vielmehr auf der Grundlage von nationalen Entscheidungen vorgehen, die im Rahmen der Regierungszusammenarbeit unter der Kontrolle der nationalen Parlamente und im Einklang mit den Petersberg-Aufgaben sowie – auch das ist Teil unserer Erklärungen – unter Einhaltung der Grundsätze der Charta der Vereinten Nationen gefasst werden. Meiner Meinung nach wird eine der künftigen Komponenten der europäischen Sicherheits- und Verteidigungspolitik in der Schaffung einer zusätzlichen Kapazität, einer konkreten Unterstützung für die Funktion der Vereinten Nationen im Rahmen der Konfliktregelung einschließlich der Trennung der Krieg führenden Seiten bestehen. Damit gehe ich auf die Bemerkung eines Redners ein, dass in Saint-Malo eine Vereinbarung zwischen Großbritannien und Frankreich getroffen worden sein soll, um die Rechte des Europäischen Parlaments zu beschränken. Das ist nicht zutreffend. Die in Saint-Malo erzielte Vereinbarung, die insbesondere eine Vereinbarung zwischen allen fünfzehn Nationen ist, läuft darauf hinaus, dass wenn Europa im Verteidigungsbereich praktisch effektiv aktionsfähig sein soll, dies nur auf zwischenstaatlicher Grundlage geschehen kann."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, κατ’ αρχάς θα ήθελα να σας ευχαριστήσω για τη ανησυχία σας όσον αφορά τη διάρκεια αυτής της συνεδρίας, όμως, όπως γνωρίζετε, έχω 21 χρόνια κοινοβουλευτικής εμπειρίας και συνεπώς, απρόοπτα τέτοιου είδους δεν με αγγίζουν. Επί πενήντα χρόνια, ας μην το ξεχνάμε, διστάζαμε ή δεν μπορέσαμε να δώσουμε στην Ένωση την παραμικρή δυνατότητα ώστε να μην είναι απλώς ένας ανήμπορος θεατής στις κρίσεις όπου ξεσπά η βία. Σήμερα, η μόνη δυνατότητα που υπάρχει είναι μια διακυβερνητική δράση. Ταιριάζει στο σύνολο των δημοκρατικών μας εθνών, γιατί διαφυλάσσει τα έσχατα δικαιώματά τους να αποφασίζουν σχετικά με τη χρήση της δύναμης. Συνεπώς, ο κοινοβουλευτικός έλεγχος, είναι αλήθεια, ασκείται ουσιαστικά εξαιτίας αυτής της διακυβερνητικής επιλογής στο εσωτερικό των εθνών. Εξάλλου, παρατηρώ ότι δεν υπάρχει, ότι δεν θα υπάρξει, στο σύνολο των θέσεων που ελήφθησαν από το Συμβούλιο, δημοσιονομική δέσμευση της Ευρωπαϊκής Ένωσης για τη χρηματοδότηση οποιασδήποτε στρατιωτικής δραστηριότητας. Αυτό σημαίνει άραγε ότι ο διάλογος ανάμεσα στο Συμβούλιο, το οποίο αντιπροσωπεύει τις κυβερνήσεις, και το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, για θέματα άμυνας και ασφάλειας είναι αδύνατος; Μου φαίνεται ότι αυτή η συζήτηση, από την οποία όλοι ευχαριστήθηκαν, παρέχει μία πρώτη απόδειξη του αντιθέτου. Πιστεύω ότι θα αναπτυχθεί ένας θετικός διάλογος. Γιατί; Διότι εάν είμαστε συνεπείς στις αποφάσεις που ελήφθησαν, θα αυξηθεί βαθμιαία το επίπεδο υπευθυνότητας, το επίπεδο αξιοπιστίας και επιρροής της Ευρωπαϊκής Ένωσης στην αντιμετώπιση των κρίσεων. Θα πάψουμε να είμαστε απλώς σχολιαστές. Κατ’ επέκταση, θα αναπτυχθεί ένας βαθύς πολιτικός προβληματισμός στην κοινή μας γνώμη, στα κοινοβούλιά μας, εδώ επίσης, σχετικά με τα διακυβεύματα αυτής της διευθέτησης των κρίσεων με ένα πλήρες φάσμα μέσων, στα οποία η στρατιωτική δύναμη δεν αποτελεί παρά μία μόνο συνιστώσα. Και η αξία των αρχών και των προβληματισμών που προκύπτουν από την έκθεση του Προέδρου Brok και της κ. Lalumiére είναι ότι δείχνουν ήδη, προμηνύουν, ποιος μπορεί να είναι ο πλούτος αυτών των συζητήσεων. Θα επινοηθούν και άλλες μορφές προσέγγισης με τα εθνικά κοινοβούλια, αυτό όμως που είναι, ούτως ή άλλως, προσιτό σε εμάς και που αντιπροσωπεύει μία καμπή, για την οποία μπορούμε, πιστεύω, και οι μεν και οι δε, να χαρούμε, είναι ότι δεκαπέντε έθνη, τα οποία αποτελούν αυτή την Ένωση, τα οποία έχουν ήδη οικοδομήσει μια πολιτική πραγματικότητα που επηρεάζει θετικά τις σχέσεις παγκόσμιας επιρροής, αυτά τα δεκαπέντε έθνη επέλεξαν να αποκτήσουν τα μέσα για να δρουν από κοινού στις περιπτώσεις όπου η βία προκαλεί τις αξίες μας. Το κάνουν αυτό στηριζόμενα στις κοινές μας αξίες. Πιστεύω ότι αυτή είναι μια καλή είδηση. Θα προσθέσω απλώς δυο λόγια στις παρατηρήσεις που έγιναν για το Αφγανιστάν, για να πω ότι το Συμβούλιο είναι αποφασισμένο να μεταφέρει την ανθρωπιστική βοήθεια επί τόπου στον βαθμό που θα το επιτρέψουν οι επιχειρησιακές συνθήκες. Στη συνέχεια θα κάνω ορισμένες παρατηρήσεις σχετικά με έναν μικρό αριθμό, προφανώς, στοιχείων της πολύ πλούσιας συζήτησης που έγινε προ ολίγου σχετικά με τις εκθέσεις του Προέδρου Brok και της κ. Lalumière, το γενικό περιεχόμενο των οποίων, πιστεύω, έγινε ως επί το πλείστον δεκτό, πράγμα το οποίο, φυσικά, ενθαρρύνει τις κυβερνήσεις στο έργο που επιτελούν και που πιστεύω ότι θα υποστηρίξει το Συμβούλιο της Νίκαιας. Κατ’ αρχάς θα ήθελα να θίξω το ζήτημα της θέσης που έχουν τα αμυντικά μέσα στο σύνολο των πολιτικών και πρακτικών εργαλείων της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Πολλοί ομιλητές είπαν ότι τα στρατιωτικά μέσα πρέπει να χρησιμοποιούνται ως έσχατη λύση, στις δυνατότητες που έχει η Ευρωπαϊκή Ένωση. Δεν μπορώ προφανώς παρά να επιμείνω σ’ αυτή την αρχή που είναι η αρχή των κυβερνήσεων. Ας αναρωτηθούμε όμως τι σημαίνει “έσχατη λύση”. Έσχατη λύση σημαίνει αυτό που συμβαίνει όταν όλα τα άλλα έχουν αποτύχει. Το ζήσαμε στην Ευρώπη, πριν από δύο χρόνια, και στο Κοσσυφοπέδιο, πριν από ενάμιση χρόνο. Παρ’ όλες τις πολιτικές και διπλωματικές προσπάθειες, παρά τις οικονομικές πιέσεις, δεν μπόρεσε να αποφευχθεί η έκρηξη βίας στην καρδιά της Ευρώπης και μια απαράδεκτη πρόκληση για όλες τις ευρωπαϊκές αξίες. Συνεπώς, η στρατιωτική δύναμη δεν είναι παρά μια έσχατη λύση. Αλλά αν θέλουμε να μην επιτρέπει το απαράδεκτο, πρέπει να είναι βάσιμη και αξιόπιστη. Πιστεύω επίσης ότι ο συνδυασμός αυτών των διάφορων μέσων είναι μια ιδιαίτερη ιδιότητα, μια ιδιαίτερη δυνατότητα της Ευρωπαϊκής Ένωσης και ότι το έργο που έχουμε μπροστά μας, εάν αυτή η πολιτική προχωρήσει και σταθεροποιηθεί, είναι η ανάπτυξη ενός πραγματικού ευρωπαϊκού πνεύματος πρόληψης και αντιμετώπισης των συγκρούσεων. Τα πειράματα που έχουμε κάνει, και που συνεχίζουμε ακόμα και σήμερα, ιδίως στα Βαλκάνια, μας δείχνουν ότι οι Ευρωπαίοι, με την πλούσια σε συγκρούσεις ιστορική τους πείρα, με την κατανόηση των λεπτών και των σκληρών ενίοτε συμπεριφορών, των αντιπαραθέσεων ανάμεσα στις κοινότητες, μπορούν να αναπτύξουν αξιόλογη, σεβαστή τεχνογνωσία και μεθόδους σε θέματα αντιμετώπισης των συγκρούσεων. Το ζήτημα του διπλασιασμού: θα ήθελα να τονίσω ότι οι πόροι, τα στρατιωτικά μέσα, που τα έθνη δέχτηκαν ελεύθερα να προτείνουν, στο εσωτερικό αυτής της κοινής δύναμης, αποτελούν το ίδιο δυναμικό που τα περισσότερα από αυτά τα έθνη θέτουν στη διάθεση της Ατλαντικής Συμμαχίας. Δεν υπάρχει διπλασιασμός δυνάμεων. Είναι οι ίδιες δυνάμεις, με το ίδιο επίπεδο προετοιμασίας και διαθεσιμότητας που υπάρχει στα περισσότερα από τα έθνη μας – ξεχωρίζω βέβαια τα έθνη που δεν είναι μέλη της Συμμαχίας – αλλά δεν υπάρχει, για τα έθνη που είναι μέλη της Ατλαντικής Συμμαχίας, διπλασιασμός της αμυντικής τους προσπάθειας ανάμεσα στις δυνάμεις που παρέχουν για να υποστηρίξουν τη δράση της Ατλαντικής Συμμαχίας και τις δυνάμεις που θα μπορούσαν να θέσουν στη διάθεση της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Το ζήτημα της έννοιας: αυτή η έννοια έχει υιοθετηθεί από το 1992. Είναι οι αποστολές του Petersberg. Αποτελούν αντικείμενο σταθερής συμφωνίας μεταξύ των ευρωπαϊκών κυβερνήσεων και αυτό παρέχει τις κατευθυντήριες γραμμές της δεοντολογίας, οι οποίες, πιστεύω, έχουν δοκιμαστεί και σε μεγάλο βαθμό εγκριθεί από την ευρωπαϊκή κοινή γνώμη. Οι δράσεις, αν πρέπει να αναληφθούν, θα αποφασίζονται φυσικά με τη συναίνεση των κυβερνήσεων και, όπως είπαν πολλοί ομιλητές, εάν υπογραμμίζουμε στις δηλώσεις ότι δεν υπάρχει ευρωπαϊκός στρατός, είναι επειδή δεν υπάρχει προφανώς αρχή ανώτερη των εθνών που θα μπορούσε να τους επιβάλει να διαθέσουν τις δυνάμεις τους για οποιαδήποτε επιχείρηση. Συνεπώς, η Ευρώπη δεν πρόκειται να αποτελέσει μια νέα συμμαχία, όπως άκουσα να αναφέρεται, νομίζω, από μια ελλιπώς πληροφορημένη παράταξη. Θα λειτουργεί βάσει εθνικών αποφάσεων, που θα λαμβάνονται με διακυβερνητική συνεργασία, υπό τον έλεγχο των εθνικών κοινοβουλίων, με σεβασμό στις αποστολές του Petersberg και σύμφωνα - αυτό αποτελεί επίσης μέρος των δηλώσεών μας - με τις αρχές του Χάρτη των Ηνωμένων Εθνών. Πιστεύω ότι μία από τις εξελίξεις που θα γνωρίσει η ευρωπαϊκή πολιτική ασφάλειας και άμυνας είναι ότι θα αποτελέσει μια επιπλέον δυνατότητα, μια συγκεκριμένη υποστήριξη του έργου των Ηνωμένων Εθνών, το οποίο είναι η επίλυση των συγκρούσεων, συμπεριλαμβανομένων των περιπτώσεων κατά τις οποίες πρέπει να χωρίσει τους εμπόλεμους. Με αυτόν τον τρόπο απαντώ στην παρατήρηση που έκανε ένας ομιλητής, σύμφωνα με την οποία συνήφθη στο Saint-Malo μια συμφωνία ανάμεσα στη Βρετανία και τη Γαλλία για να περιοριστούν τα δικαιώματα του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου. Δεν πρόκειται περί αυτού. Η συμφωνία που έγινε στο Saint-Malo και, προπαντός, που ήταν μια συμφωνία και των δεκαπέντε εθνών, είναι ότι εάν θέλουμε να υπάρξει μια πρακτική, αποτελεσματική δυνατότητα δράσης της Ευρώπης, σε θέματα άμυνας, η δυνατότητα αυτή δεν μπορεί να υπάρξει παρά μόνο σε διακυβερνητική βάση."@el8 ". Mr President, first of all I want to thank you for your concern regarding the length of this part-session, but as you know I have been a parliamentarian for 21 years now, so I am impervious to ups and downs of this kind. Let us not forget that for a period of 50 years we hesitated or failed to give the European Union the minimum capability it needed so as not just to be an impotent witness to crises or outbreaks of violence. Today the only option we have is intergovernmental action. That suits all our democratic nations because it preserves their ultimate right to decide on the use of force. De facto, therefore, it is true that parliamentary control is largely the result of the nations choosing the intergovernmental option. I would also note, by the way, that the positions adopted by the Council do not, and will not, include any EU budgetary commitment to finance military action of whatever kind. Does that mean there can be no dialogue between the Council, representing the governments, and the European Parliament on defence and security? I think this debate, which everyone has welcomed, is a first demonstration that the opposite is true. I believe we will see a positive dialogue developing. Why? Because if we remain consistent with the decisions that have been taken, we will see a gradual rise in the European Union's level of responsibility, credibility and influence in crisis management. We will stop being a mere commentator. As a result, public opinion and our parliaments, including this one, will begin to give deeper political thought to the issues involved in resolving crises by a whole range of means, of which armed force is but one component. And the nature of the principles and thoughts set out in the reports by Mr Brok and Mrs Lalumière already show and indeed foreshadow how useful these debates could be. There will still be other forms of rapprochement to invent with the national parliaments, but at any rate one thing that is within our reach and that represents a turning point I believe we can all welcome, is the fact that the fifteen nations which make up this Union, which have already built a political reality that has a positive effect on the international balance of power, these fifteen nations have chosen to acquire the means to act jointly in cases where violence challenges our values. They are doing so because they believe in our common values. I see that as good news. I would just add a few words to the comments on Afghanistan and say that the Council is determined to provide humanitarian aid on the ground so long as operational conditions allow it. I shall then make a few remarks on, obviously, only a few aspects of the very comprehensive debate we have just held on the reports by Mr Brok and Mrs Lalumière, the broad lines of which, I believe, were largely endorsed. This, of course, encourages the governments in the work they are doing and will, I think, support the Nice Council. Let me start with the question of the position of defence capabilities within the European Union's spectrum of political and practical instruments. As many speakers have said, among the means at the European Union's disposal, military means must be used only by last resort. Obviously I must emphasise this principle, which is the one the governments uphold. But what does "by last resort" mean? It means when everything else has failed and that is the only option. We saw this happen in Europe two years ago, and in Kosovo a year and a half ago. All the political and diplomatic efforts, all the economic pressure, could not prevent the outbreak of violence in the heart of Europe and the unacceptable challenge that posed to all our European values. So armed force is certainly a last resort. But if we want it to prevent the unacceptable, it must be reliable and credible. I also think that the European Union has the specific ability to combine these various instruments and that what we must do, if this policy progresses and becomes consolidated, is to develop a genuine European culture of conflict prevention and management. We have learned from past experience and are still learning, especially in the Balkans, that thanks to their historical experience, with all the many conflicts, thanks to their understanding of the subtle and at times tough nature of confrontations between communities, the Europeans can develop a savoir-faire and methods of conflict management that are worthy of it and worthy of respect. On the question of duplication, let me point out that the resources, the military assets the nations have freely accepted to provide for this joint force, are the same capabilities most of these nations make available to the Atlantic Alliance. There is no duplication of forces. They are the same forces, with the same level of preparation and readiness that most of our nations have – of course I belong to one of the nations that is not a member of the Alliance. But in regard to all those nations that are members of the Atlantic Alliance, there is no duplication in their defence effort between forces to provide support for the Alliance's activities and forces that could be made available to the European Union. On the question of the concept: this concept was adopted in 1992. It relates to the Petersberg tasks. They are enshrined in an agreement between European governments, which provides lines of conduct that are, in my view, well-tried and very broadly endorsed by European public opinion. Any action that had to be taken would obviously have to be decided by the governments on a basis of consensus, and as several speakers said, if we emphasise in the declarations that we are not talking about a European army, that means that clearly there is no authority superior to the nations that could force them to commit their forces to any operation whatsoever. So Europe is not about to form a new alliance as some people, who are not, I believe, fully informed, have suggested. It will operate on the basis of national decisions taken in the framework of intergovernmental cooperation under the control of the national parliaments, in respect for the Petersberg tasks and in compliance, as we have also said in our declarations, with the principles of the United Nations Charter. I believe that the European security and defence policy will move in the direction of providing an additional capability, practical support for the role of the United Nations, which is to resolve conflicts, including cases where the belligerents have to be kept apart. That is my reply to a comment made by one speaker to the effect that the United Kingdom and France concluded an agreement in Saint Malo that would restrict the European Parliament's rights. That is not what it was about. The agreement reached in Saint Malo, which was primarily an agreement between the fifteen nations, was that if they wanted Europe to have a practical, effective capacity for action in the defence field, this could only be achieved on an intergovernmental basis."@en3 "(FR) Señor Presidente, ante todo quisiera agradecerle su solicitud a propósito de la duración de esta sesión. Pero, sabe usted, tengo 21 años de carrera parlamentaria y, por tanto, soy impermeable a este tipo de avatares. Nosotros, no lo olvidemos, hemos titubeado o fracasado durante cincuenta años en dar a la Unión Europea un mínimo de capacidad que le permita no ser simplemente un testigo impotente en las crisis donde se desata la violencia. Hoy día, la única posibilidad que existe es una acción intergubernamental. Conviene al conjunto de nuestras naciones democráticas, porque preserva sus derechos últimos a decidir sobre el empleo de la fuerza. Por tanto, el control parlamentario se efectúa, es verdad, esencialmente debido al hecho de esta elección intergubernamental en el interior de las naciones. Por otra parte, hago notar que no hay, y no habrá, en el conjunto de las posiciones adoptadas por el Consejo, un compromiso presupuestario de la Unión Europea para financiar ninguna actividad militar. ¿Quiere decir que el diálogo entre el Consejo, que representa a los gobiernos, y el Parlamento Europeo en materia de defensa y de seguridad es imposible? Me parece que este debate, del que todos se han alegrado, aporta una primera demostración de lo contrario. Creo que va a desarrollarse un diálogo positivo. ¿Por qué? Porque si somos consecuentes con las decisiones tomadas, va a aumentarse gradualmente el nivel de responsabilidad, el nivel de credibilidad y de influencia de la Unión Europea a la hora de tratar las crisis. Dejaremos de ser un mero comentador. Como consecuencia, se desarrollará una reflexión política profunda en nuestras opiniones públicas, en nuestros parlamentos, aquí también, sobre los elementos que entran en juego en esta resolución de las crisis mediante un abanico completo de medios en los que la fuerza militar es solamente un componente. Y el valor de los principios y las reflexiones aportadas por el informe del presidente Brok y de la Sra. Lalumière demuestran ya, prefiguran, la riqueza que pueden representar esos debates. Habrá que inventar todavía formas de aproximación con los parlamentos nacionales, pero, en todo caso, lo que se encuentra a nuestro alcance y representa un viraje decisivo del que podemos, a mi juicio, tanto unos como otros, alegrarnos, es que quince naciones, que constituyen esta Unión, que ya han construido una realidad política que afecta positivamente la relación de influencia mundial, estas quince naciones han elegido darse los medios de actuar juntas en los casos en que la violencia desafíe nuestros valores. Lo hacen sobre la base de nuestros valores comunes. Creo que es una buena noticia. Sólo añadiría una palabra a las observaciones expresadas a propósito de Afganistán, para decir que la determinación del Consejo es llevar ayuda humanitaria sobre el terreno en la medida en que lo permitan las condiciones operativas. A continuación haré algunas observaciones sobre un reducido número, evidentemente, de elementos del debate tan nutrido que acaba de tener lugar en torno a los informes del presidente Brok y la Sra. Lalumière, cuyo sentido general ha sido, a mi juicio, ampliamente aprobado, lo que alienta, claro está, a los gobiernos en el trabajo que realizan y que, en mi opinión, va a apoyar el Consejo de Niza. Ante todo, quisiera mencionar la cuestión del lugar de los medios de defensa en el conjunto de los instrumentos políticos y prácticos de la Unión Europea. Muchos oradores dijeron: los medios militares deben utilizarse como último recurso en el marco de las posibilidades que posee la Unión Europea. Evidentemente, no puedo sino insistir sobre este principio, que es el de los gobiernos. Pero, preguntémonos qué quiere decir “como último recurso”. Como último recurso quiere decir que todo el resto ha fracasado, lo que llega a ocurrir, como lo hemos experimentado en Europa, hace dos años, y hace año y medio, en Kosovo. Todos los esfuerzos políticos, diplomáticos, las presiones económicas, no pudieron evitar la irrupción de la violencia en el corazón de Europa y un desafío inaceptable a todos los valores europeos. Por tanto, la fuerza militar es efectivamente el último recurso. Sin embargo, si se quiere que impida lo inaceptable, ha de ser fiable y tener credibilidad. Asimismo, pienso que la combinación entre estos diferentes medios es una propiedad, es una posibilidad, específica a la Unión Europea y que la tarea que tenemos ante nosotros, si esta política avanza y se consolida, es la de desarrollar una verdadera cultura europea de la prevención y el tratamiento de los conflictos. Las experiencias que hemos vivido, que continuamos todavía hoy día, especialmente en los Balcanes, nos demuestran que los europeos, gracias a su experiencia histórica, rica en conflictos, su comprensión de las sutilezas y, a veces, la dureza de las confrontaciones entre comunidades, pueden desarrollar un conocimiento y métodos estimables, respetables, en materia de tratamiento de los conflictos. La cuestión de la duplicación: quisiera subrayar que los recursos, los medios militares, que las naciones han aceptado libremente proponer, al interior de esta fuerza conjunta, son la misma capacidad que la mayoría de estas naciones ponen a disposición de la Alianza Atlántica. No hay duplicación de fuerzas. Son las mismas, con el mismo nivel de preparación y de disponibilidad que la mayoría de nuestras naciones –tengo en cuenta, naturalmente, las naciones que no son miembro de la Alianza-, pero, en lo que respecta a las naciones que son miembro de la Alianza Atlántica, no existe una duplicación de su esfuerzo de defensa entre lo que proporcionan como apoyo a las acciones de la Alianza Atlántica o lo que podrían poner a disposición de la Unión Europea. La cuestión del concepto: este concepto se adoptó desde 1992. Se trata de las misiones de Petersberg, que son objeto de un acuerdo sólido entre los gobiernos europeos, lo que proporciona las líneas de conducta que, a mi juicio han sido experimentadas y son muy ampliamente aprobadas por la opinión europea. Las acciones, si ha de emprenderse alguna, se decidirán evidentemente por los gobiernos en consenso, y como lo han dicho varios oradores, si en las declaraciones subrayamos que no hay un ejército europeo, es porque evidentemente no hay una autoridad superior a las naciones que pueda imponerles hacer entrar en acción sus fuerzas en ninguna operación. Por tanto, Europa no va a constituir una nueva alianza, como me parece haber oído mencionar en una argumentación informada de manera incompleta. Funcionará sobre una base de decisiones nacionales, tomadas en una cooperación intergubernamental, bajo el control de los parlamentos nacionales, respetando las misiones de Petersberg y de conformidad, lo que también forma parte de nuestras declaraciones, con los principios de la Carta de las Naciones Unidas. Pienso que uno de los progresos que va a experimentar la política europea de seguridad y defensa es constituir una capacidad suplementaria, un apoyo concreto, a la función de las Naciones Unidas, que es la de solucionar los conflictos, incluso cuando es preciso separar a los beligerantes. De este modo, respondo a la observación expresada por un orador que afirmaba la conclusión de un acuerdo entre Gran Bretaña y Francia en Saint-Malo para limitar los derechos del Parlamento Europeo. No se trata de eso. El acuerdo concluido en Saint-Malo, que fue sobre todo un acuerdo entre las quince naciones, es que si se quiere que exista una capacidad práctica, efectiva, de acción en Europa, en materia de defensa, ésta sólo puede existir sobre una base intergubernamental."@es12 "Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi kiittää teitä siitä, että huolehditte istunnon kestosta, mutta tiedättehän, että minulla on 21 vuoden parlamenttiura ja siksi tällaiset satunnaiset seikat eivät vaikuta minuun. Älkäämme unohtako, että olemme 50 vuotta epäröineet tai olleet umpikujassa pyrkimyksissä luoda Euroopan unionille vähimmäisvalmiudet, jotta sen ei tarvitsisi olla vain voimattomana todistajana väkivallan kuohuttamissa kriiseissä. Tällä hetkellä ainoa olemassa oleva mahdollisuus on hallitusten välinen toiminta. Se sopii kaikille demokraattisille valtioillemme, koska lopullinen päätöksenteko-oikeus voimankäytöstä säilyy valtioilla. Parlamentaarista valvontaa harjoitetaan siis todellakin pääasiassa siksi, että toimintamuodoksi on valittu valtioiden kesken toteutettava hallitusten välinen toiminta. Huomautan vielä, että neuvoston vahvistamien kantojen joukossa ei ole, ei nyt eikä jatkossa, sitoumuksia siitä, että Euroopan unionin talousarviosta rahoitettaisiin mitään sotilaallista toimintaa. Merkitseekö se sitä, että hallituksia edustavan neuvoston ja Euroopan parlamentin välillä ei voida käydä puolustus- ja turvallisuusasioita koskevaa vuoropuhelua? Tämä keskustelu, joka on innostanut kaikkia, on mielestäni ensimmäinen osoitus siitä, että tilanne on päinvastainen. Uskon, että tästä aiheesta kehkeytyy myönteinen vuoropuhelu. Miksi? Siksi, että Euroopan unionin vastuu ja uskottavuus kriisien hallinnassa lisääntyvät vähitellen, jos noudatamme tehtyjä sopimuksia. Emme ole enää pelkkä kommentoija. Suuren yleisömme keskuudessa, parlamenteissamme ja myös täällä kehittyy jatkossa syvällinen poliittinen pohdiskelu siitä, mitkä ovat tämän kriisinhallinnan haasteet, jonka välineistä sotilaallinen voima muodostaa vain yhden osan. Puheenjohtaja Brokin ja esittelijä Lalumièren mietinnöissä esitetyt arvokkaat periaatteet ja pohdinnat osoittavat jo sen ja ovat enteenä siitä, miten hedelmällisiksi nämä keskustelut voivat muodostua. Vielä voidaan kehittää muitakin lähentymismuotoja kansallisten parlamenttien kanssa, mutta se mikä on meidän ulottuvillamme ja mikä muodostaa käännekohdan, josta uskon meidän kaikkien voivan iloita, on joka tapauksessa se, että unionin muodostavat 15 jäsenvaltiota jotka ovat jo luoneet poliittisen todellisuuden, joka vaikuttaa myönteisesti kansainvälisiin vaikutussuhteisiin nämä 15 jäsenvaltiota ovat päättäneet luoda välineet yhteiselle toiminnalle tilanteissa, joissa väkivalta uhkaa arvojamme. Yhteinen toiminta perustuu yhteisiin arvoihimme. Se on mielestäni hyvä uutinen. Lisäisin vain pari sanaa Afganistanista esitettyihin huomioihin ja sanoisin, että neuvoston pyrkii ehdottomasti viemään humanitaarista apua paikan päälle, jos toimintaolot sen sallivat. Seuraavaksi puutun muutamiin, todellakin vain muutamiin, asioihin, jotka tulivat esiin juuri käydyssä hyvin monipuolisessa keskustelussa puheenjohtaja Brokin ja esittelijä Lalumièren mietinnöistä, joiden yleinen sisältö hyväksyttiin nähdäkseni laajasti, mikä rohkaisee tietysti hallituksia niiden tekemässä työssä ja tukee mielestäni Nizzan huippukokousta. Aluksi haluaisin tarkastella kysymystä puolustusvälineiden asemasta Euroopan unionin poliittisten välineiden ja käytäntöjen joukossa. Monien puhujien mukaan sotilaallisia välineitä on käytettävä viimeisenä keinona Euroopan unionin käytettävissä olevista vaihtoehdoista. Voin tietysti vain korostaa tätä periaatetta, jota hallitukset noudattavat. Pohtikaamme kuitenkin, mitä "viimeinen keino" merkitsee. Viimeinen keino merkitsee sitä, että kun kaikki muu on epäonnistunut, se otetaan käyttöön. Koimme sen Euroopassa kaksi vuotta sitten ja Kosovossa puolitoista vuotta sitten. Millään poliittisella tai diplomaattisella keinolla taikka taloudellisilla pakotteilla ei pystytty estämään väkivaltaisuuksien puhkeamista Euroopan sydämessä ja kaikkien eurooppalaisten arvojen vastaista uhkaa. Sotilaallinen voimankäyttö on siis vain viimeinen keino. Sotilaallisen voiman on kuitenkin oltava luotettava ja uskottava, jos sillä halutaan estää se, mitä ei voida hyväksyä. Olen myös sitä mieltä, että eri välineiden yhdistäminen on erityisesti Euroopan unionia koskeva ominaisuus ja mahdollisuus ja että meidän on tulevaisuudessa luotava todellinen eurooppalainen konfliktien ehkäisyn ja hallinnan kulttuuri, jos tämä politiikka kehittyy ja vakiinnuttaa asemansa. Varsinkin Balkanilla saamamme kokemus, jota hankimme edelleen, osoittaa, että eurooppalaiset pystyvät sotien leimaaman historiansa antaman kokemuksen ja yhteisöjen välisten kiistojen monimutkaisten syiden ja ajoittaisen julmuuden ymmärtämisen perusteella kehittämään melkoisen taitotiedon ja kiitettäviä menetelmiä konfliktien hallintaan. Kysymys joukkojen kaksinkertaistamisesta: haluaisin korostaa, että valtioiden vapaaehtoisesti ehdottamat sotilaalliset välineet ja voimavarat yhteisille joukoille muodostavat sen saman kapasiteetin, jonka useimmat näistä valtioista tarjoavat Atlantin liiton käyttöön. Joukkoja ei kaksinkertaisteta. Kyseessä ovat samat joukot ja niiden koulutus ja valmius on samalla tasolla kuin useimmissa valtioissamme otan tietysti huomioon myös ne valtiot, jotka eivät ole Naton jäseniä; Atlantin liittoon kuuluvissa maissa ei kuitenkaan kaksinkertaisteta puolustusvalmiutta niissä joukoissa, joilla voidaan tukea Atlantin liiton toimia tai joita voitaisiin siirtää Euroopan unionin käyttöön. Kysymys käsitteestä: käsite hyväksyttiin vuonna 1992. Kyseessä ovat Petersbergin tehtävät. Niistä on tehty vankka sopimus Euroopan hallitusten välillä, ja siihen sisältyvät toimintalinjat ovat ymmärtääkseni hyväksi todettuja ja Euroopan suuren yleisön laajasti hyväksymiä. Jos toimiin ryhdytään, asiasta päätetään tietysti yksimielisesti hallitusten kesken, ja kuten monet puhujat ovat todenneet, se, että korostamme julkilausumissa, että kyseessä ei ole eurooppalainen armeija, johtuu siitä, että meillä ei tietenkään ole ylikansallista vallankäyttäjää, joka voisi määrätä joukkojen käytöstä mihinkään toimiin. Eurooppa ei siis muodosta uutta liittoa, kuten taisin kuulla joidenkin sanovan, jota kehitettäisiin osittain salassa. Eurooppa toimii hallitusten välisessä yhteistyössä, kansallisten parlamenttien valvonnassa ja Petersbergin tehtävien mukaisesti tehtyjen kansallisten päätösten pohjalta ja noudattaa Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteita, mikä ilmenee myös julistuksistamme. Yksi Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tulevista kehityspiirteistä on nähdäkseni se, että se muodostaa lisäkapasiteetin, konkreettisen tuen Yhdistyneiden Kansakuntien toiminnalle kriisien ratkaisemiseksi myös niissä tapauksissa, joissa on kyse sotaakäyvien erottamisesta. Vastaan seuraavaksi erään puhujan esittämään näkemykseen, jonka mukaan Saint-Malossa olisi tehty Ison-Britannian ja Ranskan välillä sopimus Euroopan parlamentin oikeuksien rajoittamisesta. Se ei pidä paikkaansa. Saint-Malossa tehdyn sopimuksen, joka oli ensinnäkin 15 jäsenvaltion välinen sopimus, sisältönä oli, että jos Euroopalle halutaan luoda tehokkaat käytännön toimintavalmiudet puolustuksen alalla, ne voidaan toteuttaa vain hallitusten väliseltä pohjalta."@fi5 "Signor Presidente, vorrei innanzitutto ringraziarla per la sua sollecitudine sulla durata di questa seduta; ma, come lei sa, ho ventun anni di esperienza parlamentare e di conseguenza sono immune da questo tipo di rischi. Non dimentichiamo che abbiamo esitato o fallito per cinquant’anni nel dare all’Unione europea la capacità minima per non essere semplicemente un testimone impotente nelle crisi dove esplode la violenza. Oggi, l’unica possibilità è un’azione intergovernativa, che conviene all’insieme delle nostre nazioni democratiche in quanto salvaguarda il loro diritto ultimo di decidere sull’impiego della forza. E’ vero, quindi, che il controllo parlamentare si effettua essenzialmente grazie a questa scelta intergovernativa all’interno delle nazioni. Vorrei inoltre evidenziare che non c’è, non ci sarà nell’insieme delle posizioni prese dal Consiglio nessun impegno di bilancio dell’Unione europea per il finanziamento di attività militari. Ciò significa forse che è impossibile istituire un dialogo in materia di difesa e di sicurezza fra il Consiglio, che rappresenta i governi, e il Parlamento europeo? Mi sembra che questa discussione, di cui tutti si sono compiaciuti, fornisca una prima dimostrazione del contrario. A mio avviso si svilupperà un dialogo costruttivo. Perché? Perché, se saremo coerenti con le decisioni prese, ci sarà una crescita graduale del livello di responsabilità, di credibilità e di influenza dell’Unione europea nella gestione delle crisi. Non saremo più solo degli spettatori. Di conseguenza, si svilupperà una riflessione politica approfondita in seno alle nostre opinioni pubbliche, in seno ai nostri parlamenti, anche in seno al Parlamento europeo, su quelle che sono le poste in gioco di questa risoluzione delle crisi tramite una gamma completa di mezzi, dei quali la forza militare è solamente una delle componenti. Il valore dei principi e delle riflessioni contenuti nelle relazioni del Presidente Brok e della onorevole Lalumière dimostrano e prefigurano la ricchezza di questi dibattiti. Ci saranno ancora nuove forme di avvicinamento da stabilire con i parlamenti nazionali. Comunque, ciò che abbiamo raggiunto, che rappresenta una svolta e che a mio avviso dovrebbe essere apprezzato da tutti, è che, dopo aver costruito una realtà politica che influenza positivamente i rapporti internazionali, i quindici Stati membri dell’Unione hanno deciso di dotarsi dei mezzi per agire insieme nel caso in cui la violenza sfidi i loro valori. Lo fanno sulla base dei loro valori comuni, e ritengo che questa sia una buona notizia. Per quel che concerne le osservazioni relative all’Afghanistan, vorrei semplicemente aggiungere che il Consiglio intende portare aiuti umanitari allorquando le condizioni operative lo consentiranno. Permettetemi poi di fare qualche osservazione su alcuni elementi del ricchissimo dibattito sulle relazioni del presidente Brok e della onorevole Lalumière. Credo che il senso generale di queste relazioni sia stato ampiamente approvato - il che, com’è ovvio, incoraggia i governi nel lavoro che svolgono - e sarà sostenuto, credo, anche dal Consiglio di Nizza. Innanzi tutto vorrei citare la questione del ruolo dei mezzi di difesa nell’ambito degli strumenti politici e pratici dell’Unione europea. Secondo molti oratori, tra le possibilità d’intervento a disposizione dell’Unione europea il mezzo militare deve essere utilizzato in ultima istanza. Non posso fare a meno di insistere su questo principio che è proprio dei governi. Dobbiamo tuttavia chiederci cosa significhi “in ultima istanza”. Significa che tutto il resto è fallito e ci si trova di fronte ad una determinata situazione. Lo abbiamo visto in Europa due anni fa e un anno e mezzo fa per la questione del Kosovo. Tutti gli sforzi politici e diplomatici, le pressioni economiche non sono serviti ad evitare lo scoppio della violenza nel cuore dell’Europa e una sfida inaccettabile a tutti i valori europei. La forza militare è appunto solo un’ultima istanza, ma se vogliamo che impedisca l’inaccettabile, essa deve essere affidabile e credibile. Penso anche che la combinazione fra questi mezzi differenti sia una peculiarità, una possibilità specifica dell’Unione europea e che il lavoro che ci aspetta, se questa politica progredisce e si consolida, è sviluppare una vera e propria cultura europea della prevenzione e della gestione dei conflitti. Talune esperienze, già fatte e tuttora in corso, in particolare nei Balcani dimostrano che gli europei, per la loro storia caratterizzata da numerosi conflitti, per la loro comprensione delle sottigliezze e talvolta delle difficoltà, dei confronti fra comunità, possono sviluppare in materia di gestione dei conflitti un e metodi degni di nota e di tutto rispetto. In merito alla questione della duplicazione, vorrei sottolineare che le risorse, i mezzi militari che le nazioni hanno accettato liberamente di proporre all’interno di questa forza congiunta sono le stesse capacità che la maggior parte di queste nazioni mette a disposizione della NATO. Non c’è una duplicazione delle forze. Sono le stesse forze, con lo stesso livello di preparazione e di disponibilità della maggior parte delle nostre nazioni. Mi metto nei panni delle nazioni che non fanno parte della NATO. Non c’è, per i membri della NATO, nessuna duplicazione dei loro sforzi di difesa fra ciò che sostiene le azioni della NATO e ciò che potrebbe essere messo a disposizione dell’Unione europea. La questione del concetto, un concetto approvato nel 1992. Si tratta delle missioni di Petersberg, oggetto di un solido accordo fra i governi europei che indica linee di condotta che sono, credo, sperimentate e ampiamente approvate dall’opinione pubblica europea. Le azioni, se è necessario intraprenderne, saranno evidentemente decise dai governi tramite consenso e, come evidenziato da vari oratori, se nelle dichiarazioni sottolineiamo che non esiste un esercito europeo è perché evidentemente non c’è un’autorità superiore alle nazioni che potrebbe imporre loro di impiegare le loro forze in qualsiasi tipo di operazione. L’Europa non istituirà quindi una nuova alleanza, come ho sentito dire, credo, da fonti informate in maniera incompleta. Essa funzionerà sulla base di decisioni nazionali, prese grazie ad una cooperazione intergovernativa sotto il controllo dei parlamenti nazionali, rispettando le missioni di Petersberg e conformandosi, anche questo è contenuto nelle nostre dichiarazioni, ai principi della Carta dell’ONU. Penso che uno degli sviluppi che caratterizzeranno la politica europea per la sicurezza e la difesa sia l’istituzione di una capacità supplementare, un sostegno concreto al ruolo delle Nazioni Unite, che è quello di risolvere i conflitti anche quando occorre separare i belligeranti. Questa è la mia risposta all’osservazione di un oratore secondo il quale Gran Bretagna e Francia avrebbero concluso a Saint-Malo un accordo per limitare i diritti del Parlamento europeo. Non si tratta di questo. L’Accordo di Saint-Malo, stipulato fra i quindici Stati membri, prevede che, se vogliamo una capacità di azione dell’Europa in materia di difesa pratica ed effettiva, essa sia possibile, anzi, possa essere possibile solo su base intergovernativa."@it9 ". Mr President, first of all I want to thank you for your concern regarding the length of this part-session, but as you know I have been a parliamentarian for 21 years now, so I am impervious to ups and downs of this kind. Let us not forget that for a period of 50 years we hesitated or failed to give the European Union the minimum capability it needed so as not just to be an impotent witness to crises or outbreaks of violence. Today the only option we have is intergovernmental action. That suits all our democratic nations because it preserves their ultimate right to decide on the use of force. De facto, therefore, it is true that parliamentary control is largely the result of the nations choosing the intergovernmental option. I would also note, by the way, that the positions adopted by the Council do not, and will not, include any EU budgetary commitment to finance military action of whatever kind. Does that mean there can be no dialogue between the Council, representing the governments, and the European Parliament on defence and security? I think this debate, which everyone has welcomed, is a first demonstration that the opposite is true. I believe we will see a positive dialogue developing. Why? Because if we remain consistent with the decisions that have been taken, we will see a gradual rise in the European Union's level of responsibility, credibility and influence in crisis management. We will stop being a mere commentator. As a result, public opinion and our parliaments, including this one, will begin to give deeper political thought to the issues involved in resolving crises by a whole range of means, of which armed force is but one component. And the nature of the principles and thoughts set out in the reports by Mr Brok and Mrs Lalumière already show and indeed foreshadow how useful these debates could be. There will still be other forms of rapprochement to invent with the national parliaments, but at any rate one thing that is within our reach and that represents a turning point I believe we can all welcome, is the fact that the fifteen nations which make up this Union, which have already built a political reality that has a positive effect on the international balance of power, these fifteen nations have chosen to acquire the means to act jointly in cases where violence challenges our values. They are doing so because they believe in our common values. I see that as good news. I would just add a few words to the comments on Afghanistan and say that the Council is determined to provide humanitarian aid on the ground so long as operational conditions allow it. I shall then make a few remarks on, obviously, only a few aspects of the very comprehensive debate we have just held on the reports by Mr Brok and Mrs Lalumière, the broad lines of which, I believe, were largely endorsed. This, of course, encourages the governments in the work they are doing and will, I think, support the Nice Council. Let me start with the question of the position of defence capabilities within the European Union's spectrum of political and practical instruments. As many speakers have said, among the means at the European Union's disposal, military means must be used only by last resort. Obviously I must emphasise this principle, which is the one the governments uphold. But what does "by last resort" mean? It means when everything else has failed and that is the only option. We saw this happen in Europe two years ago, and in Kosovo a year and a half ago. All the political and diplomatic efforts, all the economic pressure, could not prevent the outbreak of violence in the heart of Europe and the unacceptable challenge that posed to all our European values. So armed force is certainly a last resort. But if we want it to prevent the unacceptable, it must be reliable and credible. I also think that the European Union has the specific ability to combine these various instruments and that what we must do, if this policy progresses and becomes consolidated, is to develop a genuine European culture of conflict prevention and management. We have learned from past experience and are still learning, especially in the Balkans, that thanks to their historical experience, with all the many conflicts, thanks to their understanding of the subtle and at times tough nature of confrontations between communities, the Europeans can develop a savoir-faire and methods of conflict management that are worthy of it and worthy of respect. On the question of duplication, let me point out that the resources, the military assets the nations have freely accepted to provide for this joint force, are the same capabilities most of these nations make available to the Atlantic Alliance. There is no duplication of forces. They are the same forces, with the same level of preparation and readiness that most of our nations have – of course I belong to one of the nations that is not a member of the Alliance. But in regard to all those nations that are members of the Atlantic Alliance, there is no duplication in their defence effort between forces to provide support for the Alliance's activities and forces that could be made available to the European Union. On the question of the concept: this concept was adopted in 1992. It relates to the Petersberg tasks. They are enshrined in an agreement between European governments, which provides lines of conduct that are, in my view, well-tried and very broadly endorsed by European public opinion. Any action that had to be taken would obviously have to be decided by the governments on a basis of consensus, and as several speakers said, if we emphasise in the declarations that we are not talking about a European army, that means that clearly there is no authority superior to the nations that could force them to commit their forces to any operation whatsoever. So Europe is not about to form a new alliance as some people, who are not, I believe, fully informed, have suggested. It will operate on the basis of national decisions taken in the framework of intergovernmental cooperation under the control of the national parliaments, in respect for the Petersberg tasks and in compliance, as we have also said in our declarations, with the principles of the United Nations Charter. I believe that the European security and defence policy will move in the direction of providing an additional capability, practical support for the role of the United Nations, which is to resolve conflicts, including cases where the belligerents have to be kept apart. That is my reply to a comment made by one speaker to the effect that the United Kingdom and France concluded an agreement in Saint Malo that would restrict the European Parliament's rights. That is not what it was about. The agreement reached in Saint Malo, which was primarily an agreement between the fifteen nations, was that if they wanted Europe to have a practical, effective capacity for action in the defence field, this could only be achieved on an intergovernmental basis."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, ik wil u allereerst bedanken voor uw bezorgdheid over de lengte van deze vergadering, maar ik kan u vertellen dat ik 21 jaar parlementaire ervaring heb en daardoor ongevoelig ben voor dergelijke onvoorziene omstandigheden. Laten we niet vergeten dat we vijftig jaar lang geaarzeld en gefaald hebben in ons streven de Europese Unie een minimum aan capaciteit te geven om meer dan een machteloze toeschouwer te zijn bij crisissen die gepaard gaan met geweldsuitbarstingen. Vandaag de dag is intergouvernementeel optreden de enige mogelijkheid. Dit past al onze democratische landen, omdat ze het recht behouden uiteindelijk zelf te beslissen over het inzetten van hun legermacht. Door deze keus voor intergouvernementele acties zal de parlementaire controle dus inderdaad voornamelijk op nationaal niveau plaatsvinden. Ik wijs u er overigens op dat de Raad zich in zijn standpunten nooit heeft uitgesproken voor een financiële verplichting van de Europese Unie om militair optredens te financieren. Dit zal de Raad ook in de toekomst niet doen. Betekent dit nu dat er geen dialoog over defensie en veiligheid mogelijk is tussen de Raad, als vertegenwoordiger van de nationale regeringen, en het Europees Parlement? Het lijkt me dat dit debat, waar wij allen gelukkig mee zijn, een eerste bewijs van het tegendeel is. Ik geloof dat we op weg zijn naar een positieve dialoog. Waarom? Omdat, als we de besluiten die we genomen hebben consequent uitvoeren, de verantwoordelijkheid, geloofwaardigheid en invloed van de Europese Unie inzake crisismanagement geleidelijk zullen groeien. We zullen geen commentatoren aan de zijlijn meer zijn. Dan zal zich een diepgaand politiek debat ontwikkelen, in onze publieke opinie, in onze parlementen en ook hier, over wat er werkelijk op het spel staat bij crisisbeheersing via een scala van middelen, waarvan de inzet van troepen alleen maar een onderdeel is. De diepgang van de principes en gedachten in de verslagen van de heer Brok en mevrouw Lalumière geven nu al aan hoe veelomvattend die discussies zullen zijn, en zijn er een voorbode van. We zullen nog manieren moeten bedenken om tot nauwere contacten met de nationale parlementen te komen. Wat nu echter binnen handbereik is en een keerpunt vormt waar we, denk ik, allemaal gelukkig mee kunnen zijn, is dat de vijftien landen die deze Unie vormen - landen die al een politieke realiteit hebben geschapen die een positieve invloed heeft op de krachtsverhoudingen in de wereld - welbewust de wegen hebben gevonden om gezamenlijk op te treden wanneer geweld onze waarden aantast. Dat doen ze op basis van onze gemeenschappelijke waarden. Ik denk dat dit goed nieuws is. Aan de opmerkingen die gemaakt zijn aangaande Afghanistan, wil ik alleen nog een kort woord toevoegen, en wel dat de Raad vastbesloten is de voedselhulp op de plaats van bestemming te laten aankomen, voor zover de gevechtssituatie dat toelaat. Vervolgens zal ik enkele opmerkingen maken naar aanleiding van het uitstekende debat dat hier net gevoerd is over de verslagen van de heer Brok en mevrouw Lalumière. Ik moet mijn opmerkingen natuurlijk beperken tot een klein aantal onderdelen. Ik denk dat de verslagen in grote lijnen zijn goedgekeurd. Dit is natuurlijk een aanmoediging voor de regeringen om door te gaan met hun werk en, denk ik, een ondersteuning voor de Top van Nice. Ik zou het eerst willen hebben over de plaats van het defensieapparaat binnen de totale politieke en operationele middelen van de Europese Unie. Veel sprekers hebben gezegd: militaire middelen moeten alleen in laatste instantie worden ingezet, binnen de mogelijkheden waarover de Europese Unie beschikt. Ik kan dit beginsel, dat ook de regeringen huldigen, natuurlijk alleen maar onderstrepen. Maar wat betekent dat: "in laatste instantie"? In laatste instantie betekent dat alle andere middelen gefaald hebben - en dat komt voor. In Europa hebben we dat anderhalf en twee jaar geleden in Kosovo meegemaakt. Politieke en diplomatieke inspanningen noch economische sancties hebben het uitbreken van de gewelddadigheden in het hart van Europa kunnen verhinderen; een onaanvaardbare slag in het gezicht van de Europese waarden. Militaire kracht is dus een laatste middel. Maar als we willen dat deze kracht het onaanvaardbare verhindert, moet hij betrouwbaar en geloofwaardig zijn. Ik denk ook dat de combinatie van die verschillende middelen een unieke eigenschap van de Europese Unie is, die mogelijkheden biedt. Het werk dat ons te wachten staat als deze politiek zich voortzet en verduurzaamt, is het ontwikkelen van een echte Europese cultuur van conflictpreventie en conflicthantering. Ervaringen die we hebben opgedaan en nog steeds opdoen, in het bijzonder in de Balkan, tonen aan dat de Europeanen, als het om conflicthantering gaat, in staat zijn expertise en een prijzenswaardige en respectabele handelwijze te ontwikkelen. Dit dankzij onze ervaringen met een geschiedenis die rijk is aan conflicten en ons begrip van de subtiele en soms harde confrontaties van bevolkingsgroepen. Wat betreft de verdubbeling wil ik onderstrepen dat de menselijke middelen en de militaire middelen die de landen vrijwillig aan die gemeenschappelijke troepenmacht leveren, dezelfde zijn als die de meeste aan de NAVO ter beschikking stellen. Er is geen sprake van verdubbeling van troepenmachten. Het gaat om dezelfde troepen met dezelfde paraatheid en beschikbaarheid. Dit geldt uiteraard niet voor die landen die geen lid zijn van de NAVO. De landen die lid zijn van de NAVO hoeven hun defensie-inspanningen echter niet te verdubbelen om zowel aan NAVO-acties als aan acties van de Europese Unie te kunnen deelnemen. De kwestie van het concept: het concept is ingevoerd in 1992. Het gaat om de Petersbergtaken. Daarover hebben de Europese regeringen een solide akkoord gesloten en daarmee beschikken we over richtlijnen die zich naar mijn mening bewezen hebben en die ruimschoots worden gesteund door de publieke opinie in Europa. Eventuele vredesmissies zullen uiteraard onderworpen zijn aan eenstemmige besluitvorming door de regeringen. Zoals verschillende sprekers hebben gezegd, onderstrepen we in onze verklaringen dat er geen Europees leger bestaat, hetgeen impliceert dat er dus ook geen supranationale autoriteit is die landen tot deelname aan enigerlei militaire operaties kan verplichten. Europa gaat dus geen nieuwe verdragsorganisatie opzetten, in tegenstelling tot wat ik, meen ik, een slecht geïnformeerde beweging heb horen zeggen. Wij zullen te werk gaan op basis van nationale besluiten die in samenwerking tussen de regeringen worden genomen. Deze besluiten worden gecontroleerd door de nationale parlementen, met inachtneming van de Petersbergtaken en de beginselen van het Handvest van de Verenigde Naties – dat maakt ook deel uit van onze verklaringen. Eén van de ontwikkelingen die het Europees veiligheids- en defensiebeleid mijns inziens gaat doormaken, is dat er een aanvullende capaciteit wordt gevormd, een concrete ondersteuning van de rol van de Verenigde Naties, wat inhoudt dat conflicten worden opgelost, en strijdende partijen worden gescheiden. Hiermee beantwoord ik tevens de opmerking die een spreker gemaakt heeft, namelijk dat er in Saint-Malo een overeenkomst tussen Groot-Brittannië en Frankrijk zou zijn gesloten om de rechten van het Europees Parlement te beperken. Dit nu is niet het geval. De overeenkomst die in Saint-Malo is gesloten, en die wel degelijk een overeenkomst tussen de vijftien landen betreft, houdt in dat een Europese defensiemacht - als we tenminste willen dat deze praktisch en effectief is - alleen op intergouvernementele basis kan bestaan."@nl2 "Senhor Presidente, gostaria, antes de mais, de lhe agradecer a sua boa vontade relativamente à duração desta sessão, mas, como sabe, tenho 21 anos de percurso parlamentar e, por conseguinte, sou impermeável a este tipo de contratempo. Hesitámos ou malográmos, não o esqueçamos, durante cinquenta anos em dar à União Europeia o mínimo de capacidades que lhe permitissem não ser apenas uma testemunha impotente das crises que desencadeiam a violência. Hoje, a única possibilidade que existe é uma acção intergovernamental. Convém ao conjunto das nossas nações democráticas, porque preserva o direito último das mesmas de decidirem o emprego da força. Por conseguinte, o controlo parlamentar, é verdade, efectua-se essencialmente através da escolha intergovernamental, no seio das nações. Faço notar, aliás, que não há, que não haverá, no conjunto das posições tomadas pelo Conselho, dotações orçamentais da União Europeia para o financiamento de qualquer actividade militar. Será que isso significa que o diálogo entre o Conselho, representante dos Governos, e o Parlamento Europeu, em matéria de defesa e de segurança é impossível? Parece-me que esta discussão, com a qual todos nos congratulamos, dá uma primeira demonstração do contrário. Creio que se desenvolverá um diálogo positivo. Porquê? Porque se formos consequentes com as decisões tomadas, haverá um aumento gradual do nível de responsabilidades, do grau de credibilidade e de influência da União Europeia no tratamento das crises. Deixaremos de ser simplesmente um comentador. Portanto, desenvolver-se-á uma reflexão política aprofundada no seio das nossas opiniões públicas, dos nossos parlamentos e também aqui, sobre o que serão os desafios desse tratamento das crises com uma panóplia de meios, de que a força militar é apenas uma componente. E o valor dos princípios e das reflexões proporcionadas pelos relatórios do Presidente Brok e da senhora deputada Lalumière mostram já, prefiguram já, o que poderá ser a riqueza desses debates. Teremos ainda que inventar formas de aproximação com os parlamentos nacionais, mas, em todo o caso, aquilo que está ao alcance das nossas mãos e que representa uma viragem, com a qual todos, creio, poderemos congratular-nos, é o facto de quinze nações, que constituem esta União, nações que construíram uma realidade política que afecta já de forma positiva as relações de influência a nível mundial, terem escolhido dotar-se dos meios para agirem, em conjunto, sempre que a violência ponha em causa os seus valores. Fazem-no com base nos seus valores comuns. Creio que isso é uma boa notícia. Acrescentarei simplesmente umas palavras às observações que já foram feitas a propósito do Afeganistão, para afirmar que a determinação do Conselho é prestar ajuda humanitária no terreno, desde que as condições operacionais o permitam. Tecerei em seguida alguns comentários a respeito, evidentemente, de um pequeno número de elementos do debate extremamente rico que acaba de realizar-se em torno dos relatórios do Presidente Brok e da senhora deputada Lalumière, cujo sentido geral, creio, foi amplamente aprovado, o que, obviamente, encoraja os governos a prosseguirem o trabalho que desenvolvem, trabalho que, penso, o Conselho Europeu de Nice irá apoiar. Gostaria de começar por evocar a questão do papel dos meios de defesa no conjunto dos instrumentos políticos e práticos de que a União dispõe. Muitos oradores afirmaram que os meios militares devem ser utilizados como último recurso, de acordo com as possibilidade de que a União dispõe. Apenas posso, evidentemente, insistir neste princípio, que é também aquele que defendem os governos. Mas perguntemo­nos o que significa a expressão «como último recurso». Esta expressão significa que tudo o mais se malogrou, e isso acontece. Já o testemunhámos na Europa, há dois anos e, há um ano e meio, no Kosovo. Todos os esforços políticos e diplomáticos, todas as pressões económicas falharam, não se conseguindo evitar a erupção da violência no seio da Europa e um desrespeito inaceitável de todos os valores europeus. Portanto, a força militar não é mais do que um último recurso. Mas, se pretendermos que impeça o inaceitável, é preciso que seja fiável e credível. Penso também que a combinação entre estes diferentes meios é uma propriedade e possibilidade específica da União Europeia e que o trabalho que temos por diante, caso esta política progrida e se consolide, consiste no desenvolvimento de uma verdadeira cultura europeia da prevenção e do tratamento de conflitos. As experiências que tivemos e que ainda hoje vivemos, nomeadamente nos Balcãs, demonstram que os europeus - graças à sua experiência histórica, rica em conflitos, à sua compreensão das subtilezas e, por vezes, das agruras e dos confrontos entre comunidades - podem desenvolver um e métodos válidos e respeitáveis em matéria de tratamento de conflitos. Quanto à questão da duplicação, gostaria de salientar que os recursos, os meios militares, que as nações aceitaram livremente propor, no interior dessa força conjunta, são as mesmas capacidades que a maioria dessas nações colocam à disposição da Aliança Atlântica. Não há duplicação de forças. Trata-se das mesmas forças, com o mesmo grau de preparação e de disponibilidade que a maioria das nossas nações – faço obviamente parte das nações que não são membros da Aliança –, mas não há, para as nações que são membros da Aliança Atlântica, duplicação dos seus esforços de defesa entre aquilo que fornecem como apoio às acções da Aliança Atlântica e o que poderão colocar à disposição da União Europeia. Quanto à questão do conceito, este foi adoptado em 1992. Trata-se das missões de Petersberg. Estas foram objecto de um acordo firme entre os governos europeus, e é isso que fornece as linhas directrizes que, penso, são experimentadas e merecem grande apoio da parte da opinião pública europeia. As acções, se houver necessidade de as levar a cabo, serão evidentemente decididas pelos Governos de forma consensual, e como afirmaram vários oradores, se salientamos nas declarações que não existe um exército europeu, isso implica evidentemente que não existe uma autoridade superior às nações, que possa impor-lhes a participação das suas forças em qualquer operação. Portanto, a Europa não vai constituir uma nova aliança, como ouvi aqui, creio, por falta de informação. Funcionará com base em decisões nacionais tomadas em cooperação intergovernamental, sob controlo dos parlamentos nacionais, no respeito pelas missões de Petersberg e em conformidade - e isso faz parte das nossas declarações - com os princípios da Carta das Nações Unidas. Penso que um dos desenvolvimentos que conhecerá a política europeia de segurança e de defesa será a constituição de uma capacidade suplementar, um apoio concreto, à função das Nações Unidas, que é a de solucionar conflitos, inclusivamente quando é preciso separar os beligerantes. Respondo desta forma a uma observação feita por um dos oradores, segundo o qual teria sido concluído um acordo em Saint-Malo entre a Grã-Bretanha e a França para a limitação dos direitos do Parlamento Europeu. Não se trata disso. O acordo a que se chegou em Saint-Malo, e trata-se sobretudo de um acordo entre as quinze nações, estipula que caso se pretenda que exista uma capacidade prática e concreta de acção da Europa em matéria de defesa, isso só poderá acontecer no formato intergovernamental."@pt11 "Herr talman! Jag vill först och främst tacka för er omtänksamhet vad gäller sammanträdets längd, men ni vet, jag har 21 års parlamentariskt arbete bakom mig och är därför tålig för den sortens osäkra faktorer. Vi får inte glömma att vi i 50 år har tvekat och misslyckats med att ge Europeiska unionen ett minimum av kapacitet för att inte vara ett maktlöst vittne till kriser där våld bryter ut. Den enda möjlighet som existerar i dag är en mellanstatlig insats. Den passar alla våra demokratiska nationer, eftersom den förbehåller dem den yttersta rätten att fatta beslut om att använda våld. Det stämmer således att den parlamentariska kontrollen väsentligen utövas inom nationerna, på grund av detta val om mellanstatlighet. Jag kan för övrigt konstatera att det i rådets alla ståndpunkter inte finns och inte kommer att finnas ett budgetärt åtagande för Europeiska unionen att finansiera någon som helst militär verksamhet. Betyder detta att en dialog om försvars- och säkerhetsfrågor mellan rådet – regeringarnas företrädare – och Europaparlamentet är omöjlig? Det förefaller som om den här diskussionen, som gläder alla, ger ett första bevis på motsatsen. Jag tror att en positiv dialog kommer att utvecklas. Varför? Jo, för om vi förhåller oss konsekventa till de beslut som fattats, kommer Europeiska unionens ansvar, trovärdighet och inflytande i kriser gradvis att öka. Vi kommer inte längre att vara vilken kommentator som helst. Följaktligen kommer fördjupade politiska diskussioner att utvecklas hos allmänheten, i våra parlament och även här, om vad det är som står på spel i en konfliktlösning mot bakgrund av en fullständig uppsättning medel, där militärt våld endast är en beståndsdel. Värdet av de principer och reflektioner som betänkandet av ordförande Brok och det av Lalumière bidrar med visar redan, förebådar, hur innehållsrika dessa debatter skulle kunna bli. Det återstår fortfarande att utarbeta former av närmande till de nationella parlamenten, men det som under alla omständigheter ligger inom räckhåll för oss, och som utgör en vändpunkt som jag tror att vi alla kan glädja oss åt, är att de 15 nationer som är medlemmar av denna union, som redan har skapat en politisk realitet med en positiv inverkan på de globala inflytandeförhållandena; dessa 15 nationer har valt att förse sig med medel för att agera tillsammans i den händelse våldet skulle utmana våra värderingar. De gör detta på grundval av våra gemensamma värderingar. Jag tror att det är en bra nyhet. Jag vill bara tillägga ett par ord om synpunkterna angående Afghanistan, för att tala om att rådet har föresatt sig att sända humanitär hjälp så snart de operativa villkoren medger detta. Jag skall sedan framföra några synpunkter om ett fåtal inslag, av naturliga skäl, i den mycket innehållsrika debatt som just har ägt rum kring betänkandena av ordförande Brok och fru Lalumière. Betänkandenas allmänna innebörd tror jag får ett godkännande av en stor majoritet, vilket självklart uppmuntrar regeringarna i deras arbete och stöder rådet i Nice. Först skulle jag vilja ta upp frågan om försvarsmedlens plats bland Europeiska unionens alla redskap och metoder. Många talare har påpekat det: militära medel skall användas som en sista utväg, inom ramen för Europeiska unionens möjligheter. Jag kan givetvis inte annat än insistera på den principen, som också regeringarna stöder. Men låt oss ställa frågan vad ”en sista utväg” betyder. Som en sista utväg betyder att allt annat har misslyckats, och sådant händer. Det upplevde vi i Europa för två år sedan, och för ett och ett halvt år sedan i Kosovo. Alla politiska och diplomatiska ansträngningar och ekonomiska påtryckningar kunde inte förhindra ett våldsutbrott i Europas hjärta och en oacceptabel utmaning av alla europeiska värderingar. Militär styrka är således bara en sista utväg. Men om man vill att den skall kunna förhindra det oacceptabla, då måste den vara tillförlitlig och trovärdig. Jag anser också att kombinationen av dessa olika medel är Europeiska unionens specifika tillhörighet och möjlighet och att det arbete som vi har framför oss, om denna politik framskrider och befästs, är att utveckla en verklig europeisk kultur för att förebygga och hantera konflikter. Erfarenheter vi gjort, och som vi gör än i dag, framför allt på Balkan, visar att vi européer med vår konfliktfyllda historiska erfarenhet, förståelse för spetsfundigheter, stundtals hårdheter samt konfrontationer mellan samhällen, kan utveckla ett kunnande och aktningsvärda, respektabla, metoder i fråga om konflikthantering. Frågan om fördubbling: jag skulle vilja betona att resurserna, dvs. de militära medel som nationerna frivilligt har gått med på att föreslå till denna förenade styrka, är samma kapacitet som de flesta av dessa nationer ställer till den atlantiska alliansens förfogande. Styrkorna fördubblas inte. Det är samma styrkor, med samma nivå av förberedelse och tillgänglighet som de flesta av våra nationer har – självklart med undantag för de nationer som inte är medlemmar av alliansen. Men för de nationer som är medlemmar av den atlantiska alliansen sker ingen fördubbling av försvarsinsatserna, mellan de insatser som utgör ett stöd till den atlantiska alliansens aktioner och de som skulle kunna ställas till Europeiska unionens förfogande. Begreppsfrågan: begreppet godkändes 1992. Det är Petersberguppdragen. Dessa uppdrag är föremål för ett gediget avtal mellan de europeiska regeringarna, och erbjuder handlingslinjer som jag tror är väl beprövade och i stor utsträckning godkända av den europeiska allmänheten. Om det vidtas åtgärder skall dessa självklart beslutas av regeringarna i samförstånd, och, som flera talare har påpekat: skälet till att vi i våra uttalanden framhåller att det inte existerar någon europeisk armé är givetvis att det inte finns någon myndighet som står ovan nationerna och som skulle kunna tvinga dem att sätta in styrkor i vilken operation det än må vara. Europa kommer således inte att bli en ny allians genom en utveckling som bygger på ofullständig information, vilket jag tror någon påpekade. Den kommer att fungera på grundval av nationella beslut som fattas inom ramen för ett mellanstatligtsamarbete under de nationella parlamentens kontroll och med respekt för Petersberguppdragen, och i enlighet med principerna i Förenta nationernas stadga. En av de utvecklingslinjer som den europeiska säkerhets- och försvarspolitiken kommer att följa tror jag är att utgöra en extra kapacitet, ett konkret stöd till Förenta nationernas funktion, vilken är att lösa konflikter, även då man måste skilja krigförande parter åt. Jag svarar på det här sättet på den synpunkt som en talare framförde, enligt vilken ett avtal skulle ha slutits i Saint-Malo mellan Förenade kungariket och Frankrike i syfte att begränsa Europaparlamentets rättigheter. Det är inte vad det handlar om. Det avtal som ingicks i Saint-Malo, och som framför allt var ett avtal mellan 15 nationer, innebär att om man vill att det skall finnas en verklig och effektiv handlingskapacitet i Europa ur försvarssynpunkt, då måste denna kapacitet ha en mellanstatlig grund."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 "Conseil"6 "Consejo. -"12 "Richard,"12,6 "in loco"9 "know-how"9 "savoir-faire"11

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph