Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-11-29-Speech-3-108"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2000-11-29"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Gemensam utrikes- och försvarspolitik – Afghanistan4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20001129.8.3-108"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2000-11-29-Speech-3-1094
lpv:speaker	lp:Védrine4
lpv:spoken text	". - Monsieur le Président, étant donné le retard qui a été pris et mes obligations, après, je vais essayer de raccourcir un peu l’intervention que j’avais préparée. Elle était considérable, mais je vais essayer de ne rien oublier d’essentiel. Quelques mots maintenant sur les nouveaux instruments mis en place par le traité d’Amsterdam et sur les relations interinstitutionnelles, sujets sur lesquels j'ai noté que vous exprimez quelques inquiétudes dans les rapports. Trois stratégies communes ont été adoptées depuis le mois de mai 1999, sur la Russie, sur l’Ukraine, sur la Méditerranée. La présidence a maintenant demandé au secrétaire général et au haut représentant de préparer un premier rapport d’évaluation sur le fonctionnement de ces stratégies communes ainsi que sur leur utilisation optimale. Ce rapport devrait être présenté lors du débat du début d’année dont j’ai parlé. Un mot sur les relations interinstitutionnelles. Je connais la discussion à laquelle a fait allusion M. Brok tout à l’heure, selon laquelle les fonctions du Haut représentant auraient dû être confiées à un vice-président de la Commission. Mais, vous le remarquez vous-même, Monsieur Brok, depuis son entrée en fonction et dans l’esprit auquel les différentes présidences ont veillé, M. Solana a travaillé dans le plein respect des règles et procédures établies par le Traité, la coordination s’est effectuée, aucune difficulté notable n’est apparue, et pour parler simplement, cela marche bien. On a vu que, sur plusieurs grands problèmes que nous avons affrontés dans cette période, nous avons obtenu une coopération étroite et constructive entre toutes les institutions. Prenez, par exemple, ce qui s’est passé dans les Balkans, où on peut dire que chacun a joué pleinement son rôle. On voit dans cette région, dans ce sud-est de l’Europe, sans conteste, une vraie politique qui commence en plus à porter ses fruits. J’en viens maintenant à un premier bilan rapide et encore provisoire, bien sûr, des actions engagées sous la présidence française, pour mieux affirmer l’Union européenne sur la scène internationale. Je vais donc passer en revue rapidement quelques régions et quelques événements. Je continue par les Balkans, puisque j’en parlais il y a un instant. La situation a été radicalement modifiée par le changement de pouvoir à Belgrade, même si beaucoup reste à faire, naturellement. Nous avions eu une vraie stratégie européenne qui a consisté à adresser, au moment opportun, c’est-à-dire avant les élections, un message au peuple serbe, qui avait été élaboré à Evian, annonçant que si la démocratie l’emportait, la politique européenne serait radicalement révisée. La démocratie l’a emporté, après les péripéties que l’on sait. Nous avons donc tenu notre promesse et les dirigeants de l’actuelle Yougoslavie nous disent que l’expression européenne a joué un vrai rôle dans cette affaire et dans cette période. Nous sommes donc dans ce mouvement logique. Nous avons entrepris de rétablir des relations sur tous les plans avec la Yougoslavie. Cela ne veut pas dire que nous considérons que tous les problèmes soient réglés. On sait très bien qu’aussi bien s’agissant du Kosovo que du Montenegro, que des relations avec les pays voisins, ou que des obligations de la Yougoslavie par rapport au tribunal, beaucoup de choses restent à faire ou à régler, mais cela veut dire que l’Union européenne a estimé déterminant de s’engager pleinement dans le soutien à ce mouvement démocratique jusqu’à ce qu’il ait atteint complètement ses objectifs, qu’il soit consolidé et que puisse à ce moment-là s’engager en profondeur la redéfinition d’une politique nouvelle de la Yougoslavie, notamment par rapport à ses voisins. C’est dans ce contexte que le sommet qui s’est tenu récemment à Zagreb a été très important. Il avait été conçu dans un contexte différent, pour adresser un message politique au peuple serbe par-dessus la tête de ses dirigeants du moment, et le changement intervenu nous a permis de faire de ce sommet de Zagreb la vraie rencontre démocratique, pour la première fois, de toute l’Union européenne et de l’ensemble des représentants des pays des Balkans occidentaux. Nous avons travaillé également sur la question de la coopération régionale, notion qui provoquait une certaine résistance de la part de pays de cette région qui ne veulent pas être réenfermés dans un passé dont ils sont sortis, et je crois pouvoir dire que, grâce à ce Sommet, ils ont compris qu’il n’y avait pas de contradiction entre une coopération régionale et leur progression, leur rapprochement par rapport à l’Union européenne, notamment à travers le processus de stabilisation et d’association qui a été confirmé et précisé à cette occasion. Ce Sommet, qui était une initiative de la présidence française, a également permis de confirmer l’engagement qui est le nôtre par rapport à cette région, puisque, peu de temps avant, nous avions pris les décisions qu’il fallait sur les grands programmes à la fois "Méditerranée" et d’autre part "Balkans", et que le nouveau programme "Balkans", que l’on appelle en français le programme "CARTS", a été doté de 4,15 milliards d’euros pour la période 2000-2006. Donc beaucoup reste à faire à la fois sur le plan de la consolidation de la démocratie et sur le plan de la coopération régionale, mais nous avons un cadre et une direction, et je crois que l’Union européenne sait où elle va dans ce domaine. Parallèlement, et dans la même période, l’Union européenne a poursuivi le développement de ses relations avec ses grands partenaires stratégiques, avec la Russie : Sommet Union européenne-Russie le 30 octobre, dans le cadre de l’accord de partenariat et de coopération. Notre politique est claire : nous voulons, en nous fondant sur les principes de démocratie, des droits de l’homme, de l’État de droit et de l’économie de marché, apporter à la fois les encouragements et les soutiens les plus utiles à cette très vaste mutation engagée par la Russie, pour aboutir au bout du compte - cela prendra le temps qu’il faudra - à un grand pays qui soit en développement, qui se modernise sur tous les plans, qui soit pacifique, le genre de pays que nous souhaitons avoir comme voisin. Il faut que tous les instruments, à la fois communautaires et nationaux, de coopération avec la Russie soient réorientés dans cette direction. Il y a eu également un sommet Union européenne-Ukraine le 15 septembre, et le dialogue politique fructueux s’étend maintenant aux questions d’exportation d’armements conventionnels, de sécurité et de désarmement, sujet souligné par l’OSCE comme étant un problème avec ce pays. Il est donc souhaitable qu’il soit englobé dans ce dialogue. Je voudrais dire à M. Brok, qui s’en était inquiété, que la question de la coopération avec l’Ukraine, de façon plus concrète, par exemple dans le cadre de la PESC, sera prise en compte dans le rapport qui sera présenté à Nice sur les arrangements permettant à des partenaires de contribuer à la gestion militaire des crises conduite par l’Union européenne. D’ailleurs, l’Ukraine fait un effort particulier par rapport à cela, puisque, depuis le 1er juillet, elle s’est ralliée à 15 déclarations faites par la présidence au nom de l’Union européenne. Nous avons également poursuivi le dialogue transatlantique sur les Balkans, où toute la politique menée par l’Union européenne a fait l’objet d’une information mutuelle constante entre les États-Unis et l’Europe, mais aussi sur la Russie, sur le processus de paix au Proche-Orient, même si ma remarque s’applique plus à la période qui a précédé les événements tragiques qui se développent depuis fin septembre, qu’à la période actuelle. Mesdames et Messieurs les Députés, la publication des rapports de Mme Lalumière et de M. Brok me donne cette occasion de dresser devant vous un premier bilan des développements importants intervenus ces derniers mois dans ces domaines. Je ferai le point, d’abord en matière de politique étrangère et de sécurité, des principaux développements institutionnels, plus particulièrement sur les questions relatives à l’Europe de la défense, et M. Alain Richard, mon collègue de la Défense, développera tout ce qui relève des capacités. Je rappellerai ensuite les principaux résultats de la PESC durant ce dernier semestre. Je répondrai aussi, j’essaierai de le faire, à la question orale que M. Brok a posée en ce qui concerne l’Afghanistan. Nous avons également dans cette période tenu très informés les États-Unis des développements en cours au titre de la politique européenne de sécurité et de défense, ce qui est une condition sine qua non pour qu’elle se développe harmonieusement, comme c’est le cas en ce moment. Ce dialogue n’est pas fini sous cette présidence, puisque le sommet est prévu à Washington le 18 décembre, à Ottawa, le lendemain. Nous avons rencontré un problème avec la conférence euroméditerranéenne de Marseille, puisque beaucoup de nos partenaires arabes trouvaient difficile de participer à cette réunion dans ce contexte. Nous avons quand même maintenu cette réunion. Finalement, ils sont venus, à deux exceptions près. Je crois que le déroulement des travaux, l’intensité des débats qui ont eu lieu sur cette question très sensible a justifié le maintien de la réunion, et derrière ce maintien, ce qui se jouait, c’est tout simplement la poursuite de ce processus de Barcelone, si important, aujourd’hui malmené par la situation au Proche-Orient, mais qui reste une très grande idée d’avenir, une idée stratégique à long terme qu’il ne faut pas laisser remettre en cause par les tragédies immédiates, aussi poignantes soient-elles. Cette réunion a donc eu lieu. Nous y avons annoncé l’enveloppe pour MEDA II pour la période 2000-2006, c’est-à-dire 5,35 milliards d’euros, à quoi s’ajoutent les prêts que la BEI a prévu de mobiliser, soit au total près de 13 milliards d’euros. C’est dire la réalité substantielle de l’engagement de l’Union européenne par rapport à cette zone. En ce qui concerne le Proche-Orient, la présidence reste en contact, en permanence, avec l’ensemble des protagonistes, même dans les moments les plus durs. Nous avons obtenu que Javier Solana puisse participer au sommet de Sharm Al-Cheikh le 17 octobre, et c’était la première fois. Nous nous sommes exprimés au nom des Quinze à Marseille, mais ce n’était pas l’objet principal de la rencontre de Marseille, qui était de sauver le cadre de la coopération euroméditerranéenne. L’Union européenne s’est réexprimée le 20 novembre à propos de la situation au Proche-Orient, dans des termes plus sévères qu’appelait l’aggravation de la situation sur le terrain. Nous restons pleinement engagés et un certain nombre de choses sont possibles dans les jours et les semaines qui viennent. L’urgence reste celle que vous avez à l’esprit, c’est-à-dire avant tout l’arrêt de la violence et que les parties puissent reprendre leurs discussions sur le fond sans préalable. Par ailleurs, Javier Solana fait partie de la commission d’établissement des faits qui se réunit dimanche à New York et dont nous souhaitons qu’elle se mette très vite au travail. J’envisage enfin de me rendre sur place au nom de la présidence, après Nice, en liaison avec le travail qui sera fait par cette commission d’établissement des faits. La présidence s’est employée à développer les relations de l’Union avec les autres grands ensembles régionaux et beaucoup de rencontres asiatiques : troisième sommet de l’ASEM, sommet avec le Japon, avec la Chine. Il y avait eu, avant, un sommet avec l’Inde, sous présidence portugaise et une réunion ministérielle aura lieu avec l’ANASE Nous avons rencontré un petit problème à propos de la question de la Corée du Nord, mais je voudrais dire ici qu’il faut distinguer la question de l’établissement des relations diplomatiques, qui a pu paraître cacophonique à un moment donné, mais qui n’est pas la vraie question de fond, puisque certains pays ont des relations depuis longtemps, d’autres n’en ont pas. Et nous avons décidé de travailler en fait sur la substance de notre politique par rapport à la Corée du Nord. Nous avons adopté, le 20 novembre, des lignes d’action par rapport à ce pays et la troïka européenne a pu s’y rendre sur la base de cette orientation. Notre dialogue avec l’Afrique a été très nourri à tous les niveaux, y compris ministériel, avec notamment la CDAO, mais aussi avec la SADEC. C’est le cas d’ailleurs en ce moment même. Le dialogue avec l’Amérique latine s’est poursuivi, à la fois à New York, en marge de l’Assemblée générale, et sur des points plus particuliers, comme le soutien que l’Union européenne apporte au processus de paix, aux programmes sociaux, économiques, institutionnels du président Pastrana en Colombie. Je ne voudrais pas conclure cette récapitulation sans rappeler l’action de l’Union sur ce que l’on appelle aujourd’hui les grands dossiers globaux ou horizontaux, notamment en matière de droits de l’homme, où il faut encore travailler à la cohérence de la politique européenne dans les enceintes internationales, et mieux associer la société civile. Nous avons poursuivi cet effort qui avait été entrepris avant. La seconde édition du rapport annuel de l’Union européenne sur les droits de l’homme a été présentée au Parlement européen. Un forum sur les droits de l’homme sera organisé à Paris le 13 décembre. D’autre part, la présidence française a poursuivi la politique de promotion et de renforcement des traités de désarmement et de non prolifération, et a participé activement à la conférence sur le commerce illicite des armes légères et de petit calibre pour 2001. La présidence a également préparé le second rapport annuel sur l’application du code de conduite européen sur les exportations d’armes qui a fait apparaître de vrais progrès et devrait être approuvé par le CAG du 4 décembre. Vous voyez que - et encore, j’ai extrêmement simplifié cet exposé - l’activité de l’Union européenne se développe considérablement dans ces domaines, et l’ensemble de nos interlocuteurs dans le monde y accordent une importance tout à fait considérable. D’abord, le renforcement de la politique étrangère et de sécurité commune. M. Brok le rappelait, il y a un instant, l’Union européenne s’est affirmée au cours de l’année écoulée et cela s’est renforcé par des développements qui se révéleront très importants pour l’avenir. J’en veux pour preuve tout d’abord la concrétisation très rapide de l’Europe de la défense. À la suite des présidences allemande, finlandaise, portugaise, la présidence française s’est employée à remplir le mandat qui lui avait été confié à Feira. Nice va marquer, je crois, une étape et un achèvement très important sur ce plan, notamment par la création des structures permanentes de l’Europe de la défense, ce qui devrait permettre à l’Union européenne, dans le courant de l’année 2001, de se déclarer opérationnelle pour gérer une crise. La question des capacités sera traitée par M. Richard, dans un moment. Je termine en un mot pour dire que le Conseil partage les préoccupations exprimées par M. Brok sur l’Afghanistan. Je rappelle que l’Union applique des mesures sur la base d’une position commune de janvier 2000 : embargo total sur les livraisons d’armes, pressions sur les parties, soutien aux efforts de médiation de la communauté internationale, soutien aux efforts de médiation de personnalités afghanes, lutte contre la drogue, aide à la population civile. Là-dessus, la Commission aurait certainement des choses à dire si nous en avions le temps, mais pour dire les choses simplement, tous les efforts que nous menons activement, parce que c’est vraiment un pays martyrisé, n’auront jamais d’efficacité si l’ensemble des pays voisins, ou des pays engagés d’une façon ou d’une autre et qui ont de l’influence dans ce pays, ne décident pas, une fois pour toutes, de cesser leurs interventions, leurs ingérences. Or, comme ce n’est pas le cas, le régime des Talibans reste jusqu’à maintenant insensible aux arguments et aux pressions extérieures. J’aimerais pouvoir dire que nos pressions et nos actions pèsent sur la situation actuelle. Malheureusement, il y a une sorte de résistance et d’autonomie de la situation afghane face à l’ensemble de ces actions. Ce n’est pas une raison pour nous décourager. Il faut les poursuivre et je sais que nombreux sont les parlementaires dans cette enceinte qui y sont très sensibles. Donc, nous poursuivrons dans ce domaine. C’est un point particulier, mais une question spéciale avait été posée, Monsieur le Président, donc je souhaitais pouvoir apporter cet élément de réponse. Les aspects institutionnels sont également très importants, car ils permettront à l’Union de prévoir, de décider et d’agir, c’est-à-dire d’assurer le contrôle politique et la direction stratégique d’une opération de gestion de crise. À Nice, le Conseil européen devrait approuver plusieurs décisions, que je cite maintenant. D’abord, la création des structures politiques et militaires permanentes, comité politique et de sécurité, comité militaire, état-major de l’Union européenne. Le dispositif ainsi créé sera complété par la fixation de procédures de gestion des crises et l’organisation d’un centre de situation au secrétariat général. Comme prévu à Feira, ces nouvelles structures seront mises en place le plus rapidement possible après le Conseil de Nice. Ensuite, les arrangements permanents avec les États tiers et avec l’OTAN. Vous connaissez l’importance de ces arrangements. Il s’agit d’établir des relations de confiance et de travail avec l’OTAN, avec les pays candidats et des pays alliés, dans le plein respect de l’autonomie de l’Union européenne. Ces relations prendront notamment la forme de réunions entre le Conseil de l’Atlantique Nord et le COPSI, et de réunions entre l’Union européenne et les quinze pays européens candidats et/ou alliés. Nous avons également travaillé au renforcement des capacités civiles de gestion des crises, en particulier pour permettre à l’Union européenne d’atteindre l’objectif qu’elle s’est fixé en matière de police. Je voudrais également mentionner, en réponse aux remarques faites par Mme Lalumière, dans son rapport, sur la nécessité de renforcer notre réflexion en matière de prévention des conflits, que des recommandations ont été préparées par le Haut représentant et par la Commission concernant l’amélioration de la cohérence et de l’efficacité de l’action dans ce domaine, et je sais que la présidence suédoise continuera à œuvrer dans ce sens. J’ai également noté, dans le rapport présenté par M. Brok, un certain nombre d’interrogations et de remarques sur le renforcement de l’efficacité de l’action extérieure de l’Union européenne. Ce dossier était un de ceux auxquels je me suis appliqué vraiment personnellement. Je souhaitais que cela progresse, car il était évident que la situation n’était pas satisfaisante. C’est même la raison pour laquelle, lors de la rencontre informelle des ministres des Affaires étrangères à Evian au début septembre, je l’avais mis à l’ordre du jour et nous y avons consacré une séance entière, sur la base des propositions et des projets du commissaire Patten. À partir de là, nous avons beaucoup progressé. Le Conseil "affaires générales" a adopté, le 9 octobre, des conclusions sur le renforcement de la coordination, l’amélioration de la gestion et les instruments nécessaires à la décision. Le Conseil a décidé d’organiser chaque année un débat sur ces questions. Le premier se tiendra lors de la session de janvier ou de février et nous ferons le point du début de l’application de ces mesures nouvelles. Je souligne que tout cela a été fait en pleine coopération et en parfaite entente entre le Conseil en général, le Haut représentant, la Commission, et notamment le commissaire Patten. Comme le souhaite M. Brok dans son rapport, le Conseil disposera de fiches récapitulant l’ensemble des relations entre l’Union et chacun des pays partenaires, afin de mieux tirer parti de l’effort global de l’Union, d’accroître son efficacité et de mieux préparer ses débats en matière d’actions extérieures. Pour le premier débat, au début de l’année, la Commission établira un tableau de bord, pays par pays, pour l’année budgétaire écoulée, qui montrera l’état des engagements, des décaissements et les montants restant à liquider pour les principaux programmes financés par le budget communautaire et par le FED. Donc, nous avons, dans ces travaux, été très conscients de la nécessité, pour la Commission et les États membres, d’arriver à une meilleure complémentarité entre leurs actions d’assistance aux pays tiers tout en préservant naturellement les compétences spécifiques de la Commission. Cela vaut aussi bien pour les actions des administrations classiques des États membres que pour les agences spécialisées."@fr6
lpv:translated text	"Hr. formand, da vi er blevet forsinket og på grund af mine forpligtelser bagefter, vil jeg forsøge at forkorte det indlæg, jeg havde forberedt, en smule. Det var langt, men jeg vil forsøge at få det væsentligste med. Nu et par ord om de nye instrumenter, der blev indført ved Amsterdam-traktaten, og om de interinstitutionelle forbindelser, som jeg har bemærket, at De giver udtryk for nogen betænkelighed ved i betænkningerne. Siden maj 1999 er der blevet vedtaget 3 fælles strategier for Rusland, Ukraine og Middelhavslandene. Formandskabet har nu anmodet generalsekretariat og den højtstående repræsentant om at udarbejde en første evalueringsrapport om, hvorledes disse fælles strategier fungerer, samt om hvorledes de anvendes optimalt. Denne rapport burde kunne fremlægges under den drøftelse i begyndelsen af det nye år, jeg nævnte før. En bemærkning om de interinstitutionelle forbindelser. Jeg kender godt de holdninger, hr. Brok hentydede til for lidt siden om, at den højtstående repræsentants opgaver burde have været varetaget af en næstformand for Kommissionen. Som De imidlertid selv bemærkede, hr. Brok, har hr. Solana, siden han tiltrådte og i den ånd, de forskellige formandskaber har ført tilsyn, arbejdet i fuld overensstemmelse med EU-traktatens bestemmelser og procedurer. Der er blevet koordineret, der har ikke været nogen nævneværdige problemer, og for at sige det lige ud fungerer alting godt. Vi har set, at i forbindelse med en række store problemer, vi har stået over for i denne periode, har vi fået etableret et tæt og konstruktivt samarbejde mellem alle institutionerne. Tag f.eks. det, der skete på Balkan, hvor man kan sige, at enhver har udfyldt sin rolle til fulde. Vi ser i dette område, som er den sydøstlige del af Europa, ubestrideligt en reel politik, som oven i købet begynder at bære frugt. Jeg vil nu gøre en første, hurtig og selvfølgelig endnu foreløbig status over de aktioner, der er blevet iværksat under det franske formandskab for at markere Den Europæiske Union bedre internationalt. Jeg vil derfor hurtigt gennemgå nogle områder og begivenheder. Jeg fortsætter med Balkan, som jeg jo nævnte for et øjeblik siden. Situationen har ændret sig radikalt med magtskiftet i Beograd, selv om der naturligvis er meget at gøre endnu. Vi anvendte en ægte EU-strategi, der bestod i på et passende tidspunkt, det vil sige før valget, at give det serbiske folk et budskab, der var blevet udarbejdet i Evian og gik ud på, at hvis demokratiet sejrede, ville EU-politikken blive ændret grundlæggende. Demokratiet sejrede efter de omskiftelser, vi kender. Vi har således holdt vores løfter, og lederne i det nuværende Jugoslavien har sagt, at EU's tilkendegivelse spillede en vigtig rolle i dette tilfælde og i denne periode. Der er således ved at ske en fornuftig udvikling. Vi er begyndt at genoprette forbindelser på alle niveauer med Jugoslavien. Dette betyder ikke, at vi regner med, at alle problemerne er løst. Vi ved udmærket godt, at både hvad angår Kosovo og Montenegro samt forbindelserne med nabolandene eller Jugoslaviens retslige forpligtelser, er der endnu meget at gøre eller ordne, men det betyder, at Den Europæiske Union anser det for afgørende at engagere sig fuldt ud i støtten til denne demokratibevægelse, indtil den har nået sine mål helt, den har konsolideret sig, og der herefter kan defineres en ny gennemgribende politik for Jugoslavien, særlig i forhold til dets naboer. Det er på denne baggrund, at det nylige topmøde i Zagreb var meget vigtigt. Det blev afholdt i en anden sammenhæng for at give det serbiske folk et politisk budskab hen over hovedet på de daværende ledere. Ved hjælp af den indtrufne forandring kunne vi gøre dette topmøde i Zagreb til et ægte demokratisk møde mellem for første gang hele Den Europæiske Union og alle repræsentanterne for landene i det vestlige Balkan. Vi arbejdede ligeledes på spørgsmålet om regionalt samarbejde, hvilket fremkaldte en vis modstand hos de lande i området, der ikke igen vil spærres inde i en fortid, de er kommet ud af. Jeg tror, at jeg kan sige, at takket være dette topmøde har de forstået, at der ikke er nogen modstrid mellem regionalt samarbejde og fremskridt, tilknytningen til Den Europæiske Union, særlig gennem stabiliserings- og associeringsprocessen, der blev stadfæstet og fastsat nærmere ved denne lejlighed. På dette topmøde, der fandt sted på det franske formandskabs initiativ, kunne vi ligeledes bekræfte EU's forpligtelse over for dette område, da vi jo kort tid forinden havde truffet de nødvendige beslutninger om de store "Middelhavs-" og "Balkan"-programmer, samt informeret om, at det nye "Balkan"-program, det såkaldte Carts-program, har fået bevilget 4,15 milliarder euro for perioden 2000-2006. Der er således endnu meget at gøre i forbindelse med konsolideringen af demokratiet og regionalsamarbejdet, men vi har en ramme og en retning, og jeg tror, at Den Europæiske Union ved, i hvilken retning den skal gå på dette område. Samtidig har Den Europæiske Union i den samme periode fortsat udviklingen af sine forbindelser med de store strategiske partnere, som f.eks. Rusland, på topmødet mellem EU og Rusland den 30. oktober inden for rammerne af partnerskabs- og samarbejdsaftalen. Vores politik er klar. Vi vil på grundlag af principperne om demokrati, menneskerettigheder, retsstaten og markedsøkonomi både tilføre de mest hensigtsmæssige tilskyndelser og yde støtte til denne meget omfattende forandring, Rusland er i færd med, for til sidst, og det må tage den nødvendige tid, at ende med et stort land, der udvikler sig, bliver moderniseret på alle niveauer, der er fredselskende og er den type land, vi ønsker at have som nabo. Det er nødvendigt, at både fællesskabsinstrumenterne og de nationale instrumenter til samarbejde med Rusland bliver omdirigeret i denne retning. Der blev ligeledes holdt et topmøde mellem EU og Ukraine den 15. september, og den frugtbare politiske dialog er nu udvidet til spørgsmål om eksport af konventionelle våben, sikkerhed og nedrustning, som OSCE's charter har fremhævet som værende et problem i forbindelse med Ukraine. Det er således ønskeligt, at det kommer til at indgå i denne dialog. Jeg vil gerne sige til hr. Brok, som dette bekymrede, at spørgsmålet om samarbejdet med Ukraine på en mere konkret måde, f.eks. inden for rammerne af FUSP, vil komme til at indgå i den rapport, der vil blive fremlagt i Nice, om de aftaler, der skal gøre det muligt for EU's partnere at bidrage til EU's militære krisestyring. For øvrigt gør Ukraine en særlig indsats i denne forbindelse, da det den 1. juli tilsluttede sig 15 erklæringer, som formandskabet havde udarbejdet for Den Europæiske Union. Vi har ligeledes fortsat den transatlantiske dialog om Balkan, hvor der i forbindelse med hele den politik, Den Europæiske Union har ført, indbyrdes og løbende er blevet udvekslet oplysninger mellem USA og Europa, men også om Rusland og fredsprocessen i Mellemøsten, selv om min bemærkning snarere gælder perioden før de tragiske begivenheder, der startede i slutningen af september, end det nuværende tidspunkt. Mine damer og herrer parlamentsmedlemmer, fremlæggelsen af Lalumière- og Brok-betænkningerne giver mig lejlighed til her at gøre en første status over den vigtige udvikling på disse områder i de sidste måneder. Jeg vil først gøre rede for den vigtigste institutionelle udvikling inden for udenrigs- og sikkerhedspolitik, og særlig vedrørende spørgsmål i forbindelse med et fælles forsvar, og Alain Richard, som er min kollega på forsvarsområdet, vil gøre rede for alt det, der hører under hans ansvarsområde. Jeg vil derefter fremhæve hovedresultaterne i forbindelse med FUSP det sidste halve år. Jeg vil også forsøge at svare på hr. Broks mundtlige spørgsmål vedrørende Afghanistan. Vi har ligeledes i denne periode sørget for at informere USA godt om den igangværende udvikling i den europæiske sikkerheds- og forsvarspolitik, hvilket er en nødvendig betingelse for, at den kan udvikle sig i god forståelse, som det er tilfældet for tiden. Denne dialog slutter ikke med det nuværende formandskab, da der jo er fastsat et topmøde i Washington den 18. december og senere i Ottawa. Vi stødte ind i et problem i forbindelse med Euro-Middelhavsmødet i Marseille, fordi mange af vores arabiske partnere fandt det vanskeligt at deltage i dette møde i denne sammenhæng. Vi holdt alligevel dette møde, og til sidst mødte de op med undtagelse af to. Jeg tror, at arbejdets forløb og intensiteten i drøftelserne af dette meget følsomme emne, berettigede afholdelsen af mødet, og det, det drejede sig om, var simpelthen at fortsætte den vigtige proces fra Barcelona, som i dag er sat tilbage på grund af situationen i Mellemøsten, men som stadig er en meget stor fremtidig idé og en strategisk idé på langt sigt, man ikke må betvivle på grund af de nuværende tragiske begivenheder, uanset hvor smertelige de er. Dette møde fandt altså sted. Vi informerede på mødet om budgetbevillingen for 2000-2006 til Meda II-programmet, det vil sige 5,35 milliarder euro, hvortil kommer de lån, Den Europæiske Investeringsbank har planlagt at yde, i alt næsten 13 milliarder euro. Dette er de væsentligste punkter i Den Europæiske Unions forpligtelser på dette område. For så vidt angår Mellemøsten, vil formandskabet løbende holde kontakt til alle hovedpersoner selv i de sværeste øjeblikke. Vi har for første gang fået arrangeret det således, at Javier Solana kan deltage i topmødet i Sharm el Sheikh den 17. oktober. Vi udtalte os på vegne af De 15 i Marseille, men det var ikke hovedformålet med mødet i Marseille, som var at redde rammen for Euro-Middelhavssamarbejdet. Den Europæiske Union udtalte sig igen den 20. november om situationen i Mellemøsten i mere alvorlige vendinger, som forværringen af situationen gjorde nødvendig. Vi bliver ved med at være fuldt ud engageret, og det er muligt at gøre en række ting i de kommende dage og uger. Det nødvendige er det, De har i tankerne, nemlig først og fremmest at få standset volden og sørge for, at parterne kan genoptage forhandlingerne fra bunden uden forhåndsbetingelser. For øvrigt deltager Javier Solana i det informationsudvalg, der holder møde på søndag i New York og forhåbentlig snart går i gang med arbejdet. Jeg overvejer efter Det Europæiske Råd i Nice at tage til New York på formandskabets vegne i forbindelse med arbejdet i dette udvalg. Formandskabet har bestræbt sig på at udvikle Unionens forbindelser med de andre store regionale enheder og har arrangeret mange asiatiske møder, som f.eks. det tredje ASEM-topmøde og topmødet med Japan og Kina. Før dette blev der holdt et topmøde med Indien under det portugisiske formandskab, og der vil blive afholdt et ministermøde med ASEAN. Vi stødte på et mindre problem angående spørgsmålet om Nordkorea, men jeg vil gerne her sige, at man skal holde spørgsmålet om oprettelse af diplomatiske forbindelser, som på et givet tidspunkt kunne virke malplaceret, men ikke er det egentlige grundlæggende spørgsmål, da nogle lande i lang tid har haft diplomatiske forbindelser, og andre ikke har. Vi har imidlertid besluttet at arbejde på det væsentlige i EU's politik i forhold til Nordkorea. Vi vedtog den 20. november retningslinjer for fælles handling over for dette land, og trojkaen kunne gå i gang på grundlag af disse retningslinjer. EU's dialog med Afrika er blevet meget styrket på alle planer, herunder på ministerplan, og særlig inden for CDAO, men også SADEC. Det er for øvrigt tilfældet selv i dette øjeblik. Dialogen med Sydamerika er blevet fortsat både i New York, uden for FN's Generalforsamling, og på særlige punkter såsom Den Europæiske Unions støtte til præsident Pastranas fredsproces i Colombia samt hans sociale, økonomiske og institutionelle programmer. Jeg vil ikke slutte denne gennemgang uden at understrege Unionens indsats i forbindelse med det, vi i dag kalder de store globale spørgsmål, særlig på menneskerettighedsområdet, hvor vi stadig må arbejde på at opnå sammenhæng i EU's politik i de internationale organer og få civilsamfundet bedre inddraget. Vi har fortsat denne indsats, der blev påbegyndt tidligere. Anden udgave af EU's årsberetning om menneskerettighederne er blevet forelagt i Europa-Parlamentet. Der vil blive arrangeret et forum om menneskerettigheder den 13. december i Paris. Endvidere har det franske formandskab ført en politik til fremme og styrkelse af nedrustnings- og ikkespredningstraktater og har deltaget aktivt i konferencen for 2001 om ulovlig handel med lette våben og våben med lille kaliber. Formandskabet har ligeledes udarbejdet den anden årsberetning om anvendelse af en EU-adfærdskodeks for våbeneksport, som har været medvirkende til reelle fremskridt og skal godkendes af CAG den 4. december. De kan se, at - og endnu en gang, jeg har forenklet mit indlæg meget - Den Europæiske Unions aktiviteter udvikler sig betydeligt på disse områder, og alle EU's partnere i hele verden tillægger dette en meget stor betydning. Først styrkelsen af den fælles udenrigs- og sikkerhedspolitik. Hr. Brok erindrede for lidt siden om, at Den Europæiske Union i det forløbne år har markeret sig, og dette er blevet styrket af en udvikling, der vil vise sig at være meget vigtig for fremtiden. Som eksempel herpå kan jeg nævne den meget hurtige virkeliggørelse af et fælles forsvar. I forlængelse af det tyske, finske og portugisiske formandskab, har det franske formandskab arbejdet på at opfylde det mandat, det blev betroet i Feira. Jeg tror, at Det Europæiske Råd i Nice vil være en meget vigtig etape og resultat i denne forbindelse, særlig ved at skabe permanente strukturer for et fælles forsvar, hvilket burde gøre det muligt for Den Europæiske Union i løbet af 2001 at være klar til at styre en krise. Hr. Richard vil om lidt behandle spørgsmålet om kapacitet. Jeg vil slutte med at sige, at Rådet deler de bekymringer, hr. Brok har givet udtryk for vedrørende Afghanistan. Jeg erindrer om, at Unionen iværksætter foranstaltninger på grundlag af en fælles holdning fra januar 2000, der vedtog en fuldstændig embargo af våbenleverancer, pres på parterne, støtte til det internationale samfunds mæglingsbestræbelser, støtte til afghaneres mæglingsbestræbelser, bekæmpelse af narkotikahandel og hjælp til civilbefolkningen. Kommissionen har helt sikkert noget at sige hertil, hvis vi havde tid til det, men for at sige tingene enkelt, bliver alle vores aktive bestræbelser aldrig effektive, da det virkelig drejer sig om et mishandlet land, hvis alle nabolandene, eller lande, der er involveret på den ene eller anden måde og har indflydelse i Afghanistan, ikke beslutter en gang for alle at standse deres interventioner og indblanding. Imidlertid er Taleban-styret indtil nu uimodtagelig over for de argumenter og det pres, der kommer udefra. Jeg ville gerne kunne sige, at vores pres og aktioner har vægt i den nuværende situation. Der er desværre en vis modstand og uafhængighed i situationen i Afghanistan over for alle disse foranstaltninger. Dette skal ikke tage modet fra os. Det er nødvendigt at fortsætte dem, og jeg ved, at mange medlemmer her i Parlamentet er meget opmærksomme herpå. Vi går altså videre på dette område. Det er et særligt punkt, men der blev stillet et særskilt spørgsmål, hr. formand, og jeg ønskede således at svare på det. De institutionelle aspekter er ligeledes meget væsentlige, for de vil gøre det muligt for Unionen at forudse, træffe beslutninger og handle, det vil sige at sikre politisk kontrol og strategisk ledelse af en krisestyringsoperation. I Nice skal Det Europæiske Råd godkende flere beslutningsforslag, som jeg nu vil nævne. Først etablering af permanente politiske og militære strukturer, oprettelse af Den Politiske og Sikkerhedspolitiske Komité, Militærkomitéen og en militærstab for Den Europæiske Union. Det således etablerede vil blive suppleret af fastsættelse af procedurer for krisestyring og oprettelse af et krisecenter i generalsekretariatet. Som vedtaget i Feira vil disse nye strukturer blive indført hurtigst muligt efter Det Europæiske Råd i Nice. Dernæst de permanente aftaler med tredjelandene og NATO. De kender vigtigheden af disse aftaler. Det drejer sig om at etablere fortrolige forbindelser og arbejdsforbindelser med NATO, ansøgerlandene og associerede lande, samtidig med at Den Europæiske Unions uafhængighed respekteres. Disse forbindelser skal bl.a. have form af møder mellem Det Nordatlantiske Råd og Den Politiske og Sikkerhedspolitiske Komité og møder mellem Den Europæiske Union og de 15 ansøgerlande og/eller associerede lande. Vi har ligeledes arbejdet på at styrke den civile kapacitet til krisestyring, særlig for at Den Europæiske Union kan nå det mål, den har sat sig på politiområdet. Jeg vil ligeledes som svar på fru Lalumières bemærkninger i betænkningen om nødvendigheden af at styrke overvejelserne i forbindelse med konfliktforebyggelse, nævne, at den højtstående repræsentant og Kommissionen har udarbejdet anbefalinger til en forbedring af sammenhængen og effektiviteten i indsatsen på dette område, og jeg ved, at det svenske formandskab vil fortsætte med at arbejde i denne retning. Jeg har ligeledes i Brok-betænkningen bemærket en række spørgsmål til og bemærkninger om en styrkelse af effektiviteten i Den Europæiske Unions eksterne aktioner. Det er et af de emner, jeg personligt har været meget optaget af. Jeg ønskede, at der skulle ske fremskridt på dette område, for det var tydeligt, at situationen ikke var tilfredsstillende. Derfor opførte jeg det endog på dagsordenen for det uformelle udenrigsministermøde i Evian i begyndelsen af september, og vi brugte et helt møde på det på grundlag af kommissær Pattens forslag og udkast. Herefter gjorde vi store fremskridt. Rådet (almindelige anliggender) vedtog den 9. oktober konklusioner om styrkelse af koordinationen, forbedring af styringen og de nødvendige beslutningsinstrumenter. Rådet besluttede hvert år at arrangere en drøftelse af disse spørgsmål. Den første vil finde sted i forbindelse med sessionen i januar eller februar, hvor vi vil gøre rede for påbegyndelsen af anvendelsen af disse nye foranstaltninger. Jeg understreger, at alt dette er foregået i tæt samarbejde og fuld forståelse mellem Rådet generelt, den højtstående repræsentant, Kommissionen og specielt kommissær Patten. Ligesom hr. Brok ønsker i betænkningen, skal Rådet have oversigter over alle forbindelser mellem Unionen og hvert enkelt partnerland stillet til rådighed, således at det bedre kan udnytte Unionens globale indsats, øge effektiviteten og bedre forberede drøftelserne af de eksterne aktioner. Til den første drøftelse i begyndelsen af det nye år vil Kommissionen udarbejde en situationsoversigt land for land for det forløbne budgetår, som skal vise status for aftalerne, udbetalinger og de beløb, der stadig ikke er indfriet for de vigtigste programmer, der er finansieret via EU-budgettet og af EUF (Den europæiske Udviklingsfond). Vi har derfor i forbindelse med dette arbejde været meget opmærksom på nødvendigheden for Kommissionen og medlemsstaterne af at opnå en bedre komplementaritet mellem deres bistandsforanstaltninger for tredjelande, samtidig med at Kommissionens særlige beføjelser naturligvis bibeholdes. Dette gælder også for foranstaltninger i medlemsstaternes traditionelle administrationer og for specialiserede foretagender."@da1 ". Herr Präsident, angesichts der bereits eingetretenen Verspätung und der Verpflichtungen, die ich heute noch habe, werde ich versuchen, den Beitrag, den ich vorbereitet hatte, etwas zu kürzen. Er war ziemlich lang, doch ich will versuchen, nichts Wesentliches wegzulassen. Nun einige Worte zu den vom Amsterdamer Vertrag eingeführten neuen Instrumenten und zu den interinstitutionellen Beziehungen, zu zwei Fragen also, zu denen Sie in den Berichten eine gewisse Beunruhigung zum Ausdruck gebracht haben. Im Mai 1999 sind drei gemeinsame Strategien angenommen worden: zu Russland, zur Ukraine und zum Mittelmeerraum. Die Präsidentschaft hat nunmehr den Generalsekretär und Hohen Vertreter ersucht, einen ersten Evaluierungsbericht über die Wirkungsweise dieser gemeinsamen Strategien sowie über ihre optimale Anwendung zu erstellen. Dieser Bericht soll zu der von mir erwähnten Aussprache zu Beginn des Jahres vorgelegt werden. Ein Wort zu den interinstitutionellen Beziehungen. Mir ist die Diskussion bekannt, auf die Herr Brok vorhin anspielte, d. h. dass die Aufgaben des Hohen Vertreters einem Vizepräsidenten der Kommission hätten übertragen werden sollen. Doch wie Sie selbst festgestellt haben, Herr Brok, arbeitet Herr Solana seit seiner Amtsübernahme in dem Geist, auf den die einzelnen Präsidentschaften Wert gelegt haben, unter voller Beachtung der Regeln und Verfahren gemäß dem Vertrag; die Koordinierung klappt, es hat keine größeren Schwierigkeiten gegeben, und, einfach gesagt, die Dinge laufen gut. Es war festzustellen, dass bei mehreren großen Problemen, vor denen wir in diesem Zeitraum gestanden haben, eine enge und konstruktive Zusammenarbeit zwischen den Institutionen erreicht wurde. Als Beispiel sei auf die Ereignisse auf dem Balkan verwiesen, von denen man sagen kann, dass jeder seine Rolle voll wahrgenommen hat. In dieser Region, im Südosten Europas, ist zweifelsohne eine wirkliche Politik festzustellen, die zudem noch Ergebnisse zu zeitigen beginnt. Ich komme nun zu einer ersten kurzen und natürlich noch vorläufigen Bilanz der Maßnahmen, die unter der französischen Präsidentschaft eingeleitet wurden, um die Europäische Union auf der internationalen Szene stärker zu profilieren. Dazu werde ich kurz auf einige Regionen und einige Ereignisse eingehen. Ich möchte mit dem Balkan beginnen, über den ich soeben gesprochen habe. Die dortige Situation hat sich mit dem Machtwechsel in Belgrad von Grund auf gewandelt, auch wenn natürlich noch viel zu tun bleibt. Wir hatten eine wirkliche europäische Strategie, die darin bestand, zum geeigneten Zeitpunkt, d. h. vor den Wahlen, dem serbischen Volk eine in Evian vorbereitete Botschaft zu übermitteln, die besagte, dass sich im Falle eines Sieges der Demokratie die europäische Politik grundlegend ändern würde. Die Demokratie hat nach dem bekannten Gang der Dinge gesiegt. Wir haben unser Versprechen gehalten, und die führenden Politiker des gegenwärtigen Jugoslawien bestätigen uns, dass die Stimme Europas in dieser Angelegenheit während dieses Zeitraums eine wirkliche Rolle gespielt hat. Wir haben also folgerichtig gehandelt und mit der Wiederherstellung der Beziehungen zu Jugoslawien auf allen Ebenen begonnen. Das heißt natürlich nicht, dass wir alle Probleme als geregelt ansehen. Es ist allseits bekannt, dass sowohl in Bezug auf Kosovo und Montenegro als auch hinsichtlich der Beziehungen zu den Nachbarländern oder der Verpflichtungen Jugoslawiens gegenüber dem Gerichtshof noch vieles zu tun oder zu regeln bleibt, doch dies bedeutet, dass die Europäische Union es für ausschlaggebend gehalten hat, sich voll für die Unterstützung dieser demokratischen Bewegung zu engagieren, bis diese ihre Ziele vollständig erreicht hat, sich konsolidiert hat und dann umfassend eine neue Politik Jugoslawiens, insbesondere auch gegenüber seinen Nachbarländern, bestimmen kann. Und vor diesem Hintergrund ist der kürzlich in Zagreb durchgeführte Gipfel sehr bedeutsam gewesen. Er war in einer ganz anderen Situation vorbereitet worden, nämlich um dem serbischen Volk über die Köpfe seiner seinerzeitigen Führer hinweg eine Botschaft zu übermitteln, doch die eingetretene Wende ermöglichte es, dass dieser Gipfel von Zagreb zu einer zum ersten Mal wirklich demokratischen Begegnung zwischen der gesamten Europäischen Union und sämtlichen Vertretern der Länder des westlichen Balkans wurde. Wir haben uns ebenfalls mit der Frage der regionalen Zusammenarbeit befasst, einem Konzept, das aufseiten der Länder dieser Region auf einen gewissen Widerstand stieß, da sie nicht von neuem in eine Vergangenheit eingeschlossen werden wollten, die sie überwunden hatten. Doch ich glaube, sagen zu können, dass sie auf diesem Gipfel begriffen haben, dass kein Widerspruch zwischen einer regionalen Zusammenarbeit und ihrer Weiterentwicklung, ihrer Annäherung an die Europäische Union insbesondere über den bei dieser Gelegenheit bestätigten und präzisierten Stabilisierungs- und Assoziierungsprozess besteht. Auf diesem Gipfel, der auf eine Initiative der französischen Präsidentschaft zurückging, konnte auch unser Engagement für diese Region bekräftigt werden, denn kurz zuvor hatten wir die erforderlichen Entscheidungen zu den großen Programmen sowohl für den Mittelmeerraum als auch für den Balkan getroffen und das neue Balkanprogramm, das auf Französisch als CARTS-Programm bezeichnet wird, mit 4,15 Milliarden Euro für den Zeitraum 2000-2006 ausgestattet. Wie gesagt, es bleibt noch viel zu tun, sowohl was die Konsolidierung der Demokratie als auch die regionale Zusammenarbeit betrifft, doch wir haben einen Rahmen und eine Richtung, so dass die Europäische Union, wie ich glaube, weiß, wohin sie in diesem Bereich geht. Gleichzeitig hat die Europäische Union im gleichen Zeitraum die Entwicklung ihrer Beziehungen zu ihren großen strategischen Partnern fortgesetzt. Zu Russland auf dem Gipfel EU-Russland am 30. Oktober im Rahmen des Partnerschafts- und Kooperationsabkommens. Unsere Politik ist eindeutig: Wir wollen auf der Grundlage der Prinzipien der Demokratie, der Menschenrechte, des Rechtsstaats und der Marktwirtschaft den in Russland vor sich gehenden umfassenden Wandel in höchst nützlicher Weise fördern und unterstützen, damit dieser letztlich – dies wird seine Zeit dauern – zur Herausbildung eines großen Landes führt, das sich in jeder Hinsicht entwickelt und modernisiert und das friedlich ist, eben der Art von Land, die wir als Nachbarn haben möchten. Dazu müssen alle gemeinschaftlichen wie auch nationalen Instrumente der Kooperation mit Russland auf dieses Ziel umgestellt werden. Des Weiteren fand am 15. September ein Gipfel EU-Ukraine stand, und der fruchtbare politische Dialog erstreckt sich nunmehr auch auf Fragen des Exports von konventionellen Waffen, der Sicherheit und der Abrüstung, die – wie die OSZE unterstreicht – bei diesem Land problematisch sind. Daher ist es wünschenswert, dass es in diesen Dialog einbezogen wird. Herrn Brok, der sich darüber beunruhigt gezeigt hat, möchte ich sagen, dass die Fragen der Zusammenarbeit mit der Ukraine, konkret z. B. im Rahmen der GASP, in dem Bericht behandelt werden, der in Nizza über die Vereinbarungen vorzulegen ist, die den Partnern einen Beitrag zu der militärischen Krisenbewältigung durch die Europäische Union ermöglichen sollen. Die Ukraine hat im Übrigen besondere Anstrengungen in dieser Richtung unternommen, denn seit dem 1. Juli hat sie sich 15 von der Präsidentschaft im Namen der Europäischen Union abgegebenen Erklärungen angeschlossen. Fortgeführt haben wir ebenfalls den transatlantischen Dialog über den Balkan, in dessen Rahmen die gesamte Politik der Europäischen Union Gegenstand ständiger gegenseitiger Informationen war, über Russland, über den Friedensprozess im Nahen Osten, wobei meine Ausführungen allerdings mehr für den Zeitraum vor den tragischen Ereignissen, die sich seit Ende September entwickeln, gelten als für die Gegenwart. Meine Damen und Herren Abgeordnete, die Vorstellung der Berichte von Frau Lalumière und Herrn Brok gibt mir Gelegenheit, Ihnen einen ersten Überblick über die in diesen Bereichen in den letzten Monaten eingetretenen wichtigen Entwicklungen zu geben. Ich werde im außenpolitischen Bereich zunächst auf die wichtigsten institutionellen Entwicklungen und dabei vor allem auf die Fragen des Europas der Verteidigung eingehen, während Alain Richard, mein Kollege von der Verteidigung, alle Aspekte im Zusammenhang mit den Kapazitäten erläutern wird. Anschließend werde ich die wichtigsten Ergebnisse der GASP im letzten Halbjahr darlegen. Ich werde ebenfalls auf die mündliche Anfrage von Herr Brok in Bezug auf Afghanistan antworten oder dies zumindest versuchen. In diesem Zeitraum haben wir die USA auch umfassend über die Entwicklungen im Rahmen der europäischen Sicherheits- und Verteidigungspolitik auf dem Laufenden gehalten, was eine unverzichtbare Bedingung dafür ist, dass sie sich harmonisch entwickelt, wie dies im Moment der Fall ist. Dieser Dialog ist unter dieser Präsidentschaft noch nicht abgeschlossen, denn ein Gipfeltreffen ist am 18. Dezember in Washington und eines am Folgetag in Ottawa vorgesehen. Mit der Euro-Mittelmeer-Konferenz in Marseille gab es ein Problem, da zahlreiche unserer arabischen Partner eine Teilnahme an diesem Treffen unter den gegenwärtigen Bedingungen für schwierig ansahen. Wir haben dieses Treffen trotzdem durchgeführt. Letztlich haben alle bis auf zwei Ausnahmen daran teilgenommen. Ich glaube, der Ablauf der Beratungen und die Intensität der Debatten über diese sehr sensible Frage haben die Aufrechterhaltung dieser Konferenz gerechtfertigt, denn hinter dieser Aufrechterhaltung ging es ganz einfach um die Fortführung des so wichtigen, doch heute durch die Situation im Nahen Osten stark beeinträchtigten Prozesses von Barcelona, der indes eine große Zukunftsvorstellung, eine langfristige strategische Vorstellung bleibt, bei der man nicht zulassen darf, dass sie durch aktuelle Tragödien, so schmerzlich sie auch sein mögen, in Frage gestellt werden. Diese Konferenz hat also stattgefunden. Wir haben dort die neue Finanzausstattung für MEDA II für den Zeitraum 2000-2006 bekannt gegeben, d. h. 5,35 Milliarden Euro, zu denen noch die von der EIB vorgesehenen Darlehen hinzukommen, d. h. insgesamt fast 13 Milliarden Euro. Dies zeigt doch, wie real das Engagement der Europäischen Union gegenüber dieser Region ist. Was den Nahen Osten betrifft, so hält die Präsidentschaft selbst in den schwierigsten Zeiten ständigen Kontakt zu sämtlichen Beteiligten. Wir haben erreicht, dass Javier Solana an dem Gipfeltreffen von Scharm-el-Scheich am 17. Oktober teilnehmen konnte, was eine Premiere war. Wir haben die Meinung der Fünfzehn in Marseille zum Ausdruck gebracht, doch das war nicht das Hauptziel der Konferenz von Marseille, das in der Rettung des Rahmens der euro-mediterranen Zusammenarbeit bestand. Die Europäische Union hat sich am 20. November nochmals zur Lage im Nahen Osten geäußert, und zwar angesichts der Verschlimmerung der Lage vor Ort in ernsterer Weise. Wir bleiben voll engagiert, und in den kommenden Tagen und Wochen wird eine Reihe von Dingen möglich sein. Das Dringendste besteht, wie Sie dargelegt haben, vor allem in einer Beendigung der Gewalt und darin, dass die Beteiligten ihre inhaltlichen Diskussionen ohne Vorbedingung wieder aufnehmen können. Javier Solana ist im Übrigen Mitglied der Untersuchungskommission, die am Sonntag in New York zusammentritt und von der wir wünschen, dass sie möglichst bald ihre Arbeit aufnimmt. Ich habe vor, mich nach Nizza im Namen der Präsidentschaft im Zusammenhang mit der Arbeit dieser Untersuchungskommission dorthin zu begeben. Die Präsidentschaft war bemüht, die Beziehungen der Union mit den anderen großen regionalen Zusammenschlüssen weiterzuentwickeln, insbesondere über eine Reihe von asiatischen Gipfeltreffen, wie dem dritten ASEM-Gipfel, dem Gipfel mit Japan, mit China. Vorher hatte es unter der portugiesischen Präsidentschaft ein Gipfeltreffen mit Indien gegeben, und ein Ministertreffen mit der ASEAN wird noch stattfinden. In Bezug auf Nordkorea hat es ein kleines Problem gegeben, doch möchte ich hier unterstreichen, dass man die Frage der Herstellung diplomatischer Beziehungen, die zu einem bestimmten Zeitpunkt vielleicht einen etwas chaotischen Eindruck vermittelte, gesondert betrachten muss, denn sie ist nicht die wirkliche Grundfrage, da bestimmte Länder seit langem Beziehungen unterhalten, während andere keine haben. So haben wir beschlossen, an der inhaltlichen Ausgestaltung unserer Politik gegenüber Nordkorea zu arbeiten. Am 20. November haben wir Aktionslinien in Bezug auf dieses Land angenommen, und die europäische Troika hat sich auf der Grundlage dieser Orientierungen dorthin begeben. Unser Dialog mit Afrika war auf allen Ebenen, einschließlich der Ministerebene, sehr intensiv, insbesondere mit der CDAO, aber auch mit der SADC. Dies ist übrigens auch jetzt gerade der Fall. Der Dialog mit Lateinamerika wurde fortgesetzt, sowohl in New York am Rande der UNO-Generalversammlung als auch zu speziellen Fragen wie die Unterstützung der Europäischen Union für den Friedensprozess und die sozialen, wirtschaftlichen sowie institutionellen Programme von Präsident Pastrana in Kolumbien. Ich möchte dieses Resümee nicht abschließen, ohne auf das Wirken der Union im Zusammenhang mit den – wie sie heute genannt werden – großen globalen oder horizontalen Dossiers zu verweisen, insbesondere im Menschenrechtsbereich, wo noch an der Kohärenz der europäischen Politik in den internationalen Gremien gearbeitet und die Zivilgesellschaft besser einbezogen werden muss. Wir haben diese bereits vorher begonnenen Bemühungen fortgeführt. So wurde der zweite Jahresbericht der Europäischen Union über die Menschenrechte dem Europäischen Parlament vorgelegt, und ein Menschenrechtsforum wird am 13. Dezember in Paris stattfinden. Weiterhin hat die französische Präsidentschaft die Politik der Förderung und Stärkung der Abrüstungs- und Nichtweiterverbreitungsverträge fortgeführt und sich aktiv an der Vorbereitung der Konferenz zum illegalen Handel mit Kleinwaffen im Jahr 2001 beteiligt. Die Präsidentschaft hat ebenfalls den zweiten Bericht über die Anwendung des europäischen Verhaltenskodex für Waffenexporte erarbeitet, der wirkliche Fortschritte deutlich macht und vom Rat „Allgemeine Angelegenheiten“ am 4. Dezember bestätigt werden soll. Wie Sie sehen – und ich habe bei dieser Darstellung stark vereinfacht –, entwickelt sich die Tätigkeit der Europäischen Union in diesen Bereichen beträchtlich, und alle unsere Partner in der Welt messen dem eine große Bedeutung zu. Zunächst zum Ausbau der gemeinsamen Außen- und Sicherheitspolitik. Wie Herr Brok vorhin hervorhob, hat die Europäische Union im vergangenen Jahr an Profil gewonnen, was noch durch Entwicklungen verstärkt wurde, die sich als sehr bedeutsam für die Zukunft erweisen werden. Als Beispiel will ich vor allem die sehr rasche Konkretisierung des Europas der Verteidigung anführen. Nach der deutschen, der finnischen und der portugiesischen Präsidentschaft hat der französische Vorsitz an der Umsetzung der Zielsetzung von Feira gearbeitet. Nizza wird, wie ich glaube, eine sehr wichtige Etappe in dieser Hinsicht darstellen, insbesondere durch die Schaffung der ständigen Strukturen für das Europa der Verteidigung, so dass die Europäische Union sich im Laufe des Jahres 2001 als einsatzfähig für das Krisenmanagement betrachten kann. Auf die Frage der Kapazitäten wird Herr Richard nachher eingehen. Abschließend möchte ich kurz noch feststellen, dass der Rat die von Herrn Brok im Zusammenhang mit Afghanistan geäußerten Besorgnisse teilt. Ich will daran erinnern, dass die Union Maßnahmen auf der Grundlage eines gemeinsamen Standpunktes vom Januar 2000 durchführt, so ein vollständiges Waffenembargo, Druckausübung auf die beteiligten Parteien, Unterstützung der Vermittlungsbemühungen der internationalen Gemeinschaft, Unterstützung der Vermittlungsbemühungen afghanischer Persönlichkeiten, Kampf gegen Drogenhandel, Hilfe für die Zivilbevölkerung. Dazu hätte die Kommission sicherlich viel zu sagen, wenn wir Zeit hätten; doch um es kurz zu sagen: Alle Anstrengungen, die wir aktiv unternehmen, denn es handelt sich wirklich um ein geschundenes Land, werden nur dann wirksam sein, wenn sämtliche Nachbarländer und die in der einen oder anderen Weise beteiligten Länder, die Einfluss in diesem Land haben, sich ein für alle Mal dazu entschließen, ihre Interventionen, ihre Einmischungen einzustellen. Da dies jedoch nicht der Fall ist, reagiert das Taliban-Regime bisher weder auf Argumente noch auf Druck von außen. Ich würde gern sagen können, dass der Druck, den wir ausüben, dass unsere Maßnahmen sich auf die gegenwärtige Lage auswirken. Bedauerlicherweise ist die afghanische Situation gegenüber all diesen Maßnahmen in gewisser Weise unempfindlich und autonom. Dies bedeutet natürlich nicht, dass wir uns entmutigen lassen. Wir müssen sie fortsetzen, und wie ich weiß, legen auch zahlreiche Parlamentarier in diesem Saal großen Wert darauf. Wir werden also unsere Bemühungen in diesem Bereich fortführen. Dies ist ein besonderer Punkt, doch da eine spezielle Frage dazu gestellt worden war, wollte ich diese Fakten als Antwort anführen. Die institutionellen Aspekte sind ebenfalls sehr wichtig, denn sie werden der Union ermöglichen, zu planen, zu entscheiden und zu handeln, d. h. die politische Kontrolle und die strategische Führung bei Krisenbewältigungs-Operationen zu gewährleisten. In Nizza dürfte der Europäische Rat mehrere Entscheidungen bestätigen, die ich hier nennen will. Zuerst die Schaffung ständiger politischer und militärischer Strukturen: Ausschuss für politische und Sicherheitsfragen, Militärausschuss und Militärstab der Europäischen Union. Dieses Instrumentarium wird ergänzt durch die Festlegung von Krisenbewältigungsverfahren und den Aufbau eines Lagezentrums im Generalsekretariat. Wie in Feira beschlossen, werden diese neuen Strukturen so rasch wie möglich nach dem Rat von Nizza errichtet. Zweitens zu den Dauervereinbarungen mit Drittstaaten und der NATO. Sie wissen, wie wichtig diese Vereinbarungen sind. Es geht um die Schaffung von vertrauensvollen Arbeitsbeziehungen mit der NATO, den Bewerberländern und den Verbündeten unter voller Beachtung der Autonomie der Europäischen Union. Diese Beziehungen werden insbesondere über Zusammenkünfte zwischen dem NATO-Rat und dem COPSI sowie Zusammenkünfte zwischen der Europäischen Union und den fünfzehn europäischen Bewerberländern und/oder den Verbündeten hergestellt. Wir haben ebenfalls an der Verstärkung der zivilen Kapazitäten zur Krisenbewältigung gearbeitet, insbesondere um der Europäischen Union zu ermöglichen, die gesetzten Ziele im Bereich des Einsatzes von Polizeikräften zu erreichen. Im Zusammenhang mit den von Frau Lalumière in ihrem Bericht gemachten Bemerkungen zur Notwendigkeit der Vertiefung unserer Überlegungen zur Konfliktverhütung möchte ich ebenfalls erwähnen, dass vom Hohen Vertreter und von der Kommission Empfehlungen zur Verbesserung der Kohärenz und der Effizienz des Handelns in diesem Bereich erarbeitet worden sind, und wie mir bekannt ist, wird der schwedische Vorsitz in dieser Richtung weiterarbeiten. Der von Herrn Brok vorgelegte Bericht enthielt ebenfalls eine Reihe von Fragen und Bemerkungen zur Verstärkung der Effizienz des außenpolitischen Wirkens der Europäischen Union. Dieser Fragenkomplex gehörte zu denen, um die ich mich wirklich persönlich gekümmert habe. Es war mein Wunsch, dass hier Fortschritte erzielt werden, weil die Situation ganz augenscheinlich nicht zufriedenstellend war. Aus diesem gleichen Grund hatte ich ihn auf dem informellen Treffen der Außenminister in Evian Anfang September auf die Tagesordnung gesetzt, und wir haben uns mit diesem Punkt während einer ganzen Sitzung auf der Grundlage der Vorschläge und Vorhaben von Kommissar Patten befasst. Von da an sind wir gut vorangekommen. So hat der Rat „Allgemeine Angelegenheiten“ am 9. Oktober Schlussfolgerungen zur Verstärkung der Koordinierung, zur Verbesserung der Verwaltung und zu den erforderlichen Entscheidungsinstrumenten angenommen. Der Rat kam überein, jährlich eine Aussprache zu diesem Fragenkomplex durchzuführen. Die erste wird auf der Januar- oder Februartagung stattfinden, und wir werden dann Bilanz über den Beginn der Anwendung dieser neuen Maßnahmen ziehen. Ich möchte unterstreichen, dass dies alles in guter Zusammenarbeit und in völligem Einvernehmen zwischen dem Rat im Allgemeinen, dem Hohen Vertreter, der Kommission und insbesondere Kommissar Patten erreicht wurde. Wie von Herrn Brok in seinem Bericht gewünscht, wird der Rat über Überblicksdokumente verfügen, in denen die Beziehungen zwischen der Union und den einzelnen Partnerländern aufgeführt sind, um die Gesamtanstrengungen der Union besser nutzen zu können, um deren Effizienz zu steigern und seine Aussprachen zu den außenpolitischen Maßnahmen besser vorbereiten zu können. Für die erste Aussprache zu Beginn des Jahres wird die Kommission eine nach Ländern gegliederte Statusbilanz für das vergangene Haushaltsjahr erstellen, aus der der Stand der Mittelbindungen, der Auszahlungen und der noch zu verwendenden Beträge für die wichtigsten vom Gemeinschaftshaushalt und vom EEF finanzierten Programme hervorgeht. Bei diesen Arbeiten waren wir uns daher sehr bewusst, wie notwendig es für die Kommission und die Mitgliedstaaten ist, eine bessere Komplementarität ihrer Hilfemaßnahmen für Drittländer zu erreichen, wobei selbstverständlich die speziellen Kompetenzen der Kommission gewahrt bleiben müssen. Dies gilt sowohl für die Maßnahmen der herkömmlichen Verwaltungen der Mitgliedstaaten als auch für die Spezialagenturen."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, δεδομένης της αργοπορίας που σημειώθηκε και των υποχρεώσεων που έχω στη συνέχεια, θα προσπαθήσω να συντομεύσω την παρέμβαση που έχω ετοιμάσει. Ήταν μεγάλη, αλλά θα προσπαθήσω να μην ξεχάσω κανένα από τα βασικά της στοιχεία. Θα αναφερθώ εν συντομία στα νέα όργανα που δημιουργήθηκαν με τη Συνθήκη του Άμστερνταμ και τις διοργανικές σχέσεις, θέματα για τα οποία παρατήρησα ότι εκφράζονται ανησυχίες στις εκθέσεις. Το Μάιο του 1999 εγκρίθηκαν τρεις κοινές στρατηγικές σχετικά με τη Ρωσία, την Ουκρανία και τη Μεσόγειο. Η Προεδρία ζήτησε από το γενικό γραμματέα και τον Ύπατο Εκπρόσωπο να εκπονήσουν μια πρώτη έκθεση αξιολόγησης σχετικά με τη λειτουργία αυτών των κοινών στρατηγικών καθώς και τη βέλτιστη χρησιμοποίησή τους. Η έκθεση αυτή θα παρουσιασθεί κατά τη συζήτηση στην αρχή του έτους στην οποία αναφέρθηκα. Όσον αφορά τις διοργανικές σχέσεις γνωρίζω τη συζήτηση στην οποία αναφέρθηκε μόλις προ ολίγου ο κ. Brok, σύμφωνα με την οποία οι αρμοδιότητες του Ύπατου Εκπροσώπου θα έπρεπε να ανατεθούν σε έναν αντιπρόεδρο της Επιτροπής. Ωστόσο, όπως θα παρατηρήσετε και εσείς ο ίδιος κύριε Brok, μετά από την έναρξη των καθηκόντων του και στο πνεύμα το οποίο διαμόρφωσαν οι διάφορες προεδρίες, ο κ. Σολάνα εργάσθηκε σεβόμενος πλήρως τους κανόνες και τις διαδικασίες που ορίζει η Συνθήκη για την Ευρωπαϊκή Ένωση, επετεύχθη συντονισμός, δεν υπήρξε καμία αξιοσημείωτη δυσκολία, δηλαδή με απλά λόγια όλα πάνε καλά. Είδαμε ότι υπήρξε στενή και εποικοδομητική συνεργασία μεταξύ όλων των θεσμικών οργάνων, όσον αφορά πολλά μεγάλα προβλήματα που αντιμετωπίσαμε την περίοδο αυτή. Θα αναφερθώ για παράδειγμα στα γεγονότα στα Βαλκάνια, όπου μπορούμε να πούμε ότι ο καθένας έπαιξε όπως έπρεπε το ρόλο του. Βλέπουμε ότι σε αυτήν την περιοχή, στη νοτιοανατολική πλευρά της Ευρώπης, δημιουργείται χωρίς αμφιβολία μία αληθινή πολιτική η οποία επιπλέον αρχίζει να επιφέρει καρπούς. Θα κάνω τώρα έναν πρώτο γρήγορο απολογισμό, ο οποίος βέβαια είναι ακόμη προσωρινός, των μέτρων που ελήφθησαν κατά τη γαλλική Προεδρία, προκειμένου να εδραιωθεί καλύτερα η θέση της Ευρωπαϊκής Ένωσης στη διεθνή σκηνή. Θα αναφερθώ εν συντομία σε ορισμένες περιοχές και ορισμένα γεγονότα. Θα συνεχίσω με το παράδειγμα των Βαλκανίων, μια και σε αυτό αναφέρθηκα μόλις προ ολίγου. Η κατάσταση άλλαξε ριζικά μετά την αλλαγή του καθεστώτος στο Βελιγράδι, αν και όπως είναι φυσικό πρέπει να γίνουν πολλά ακόμη. Υπήρξε μια πραγματική ευρωπαϊκή στρατηγική που συνίστατο στο μήνυμα που απεστάλη την κατάλληλη στιγμή, δηλαδή πριν από τις εκλογές, προς το σερβικό λαό, μήνυμα που επεξεργαστήκαμε στο Εβιάν, σύμφωνα με το οποίο εάν νικούσε η δημοκρατία θα αναθεωρούνταν πλήρως η ευρωπαϊκή πολιτική. Η δημοκρατία νίκησε, μετά από τις περιπέτειες που όλοι γνωρίζουμε. Κρατήσαμε λοιπόν την υπόσχεσή μας και οι κυβερνώντες της σημερινής Γιουγκοσλαβίας μας λένε πως η ευρωπαϊκή γνώμη έπαιξε σημαντικό ρόλο στην υπόθεση αυτή τη συγκεκριμένη περίοδο. Επομένως, κινούμαστε προς λογική κατεύθυνση. Έχει ξεκινήσει η διαδικασία αποκατάστασης των σχέσεων μας με τη Γιουγκοσλαβία σε όλα τα επίπεδα. Αυτό δεν σημαίνει ότι θεωρούμε πως έχουν λυθεί όλα τα προβλήματα. Γνωρίζουμε πολύ καλά ότι τόσο όσον αφορά το Κοσσυφοπέδιο και το Μαυροβούνιο, όσο και τις σχέσεις με τις γειτονικές χώρες ή τις υποχρεώσεις της Γιουγκοσλαβίας απέναντι στο δικαστήριο, πρέπει να γίνουν πολλά ακόμη και πολλά ζητήματα πρέπει να διευθετηθούν. Αυτό σημαίνει ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση εκτίμησε ότι είχε καθοριστική σημασία να υποστηρίξει πλήρως αυτό το δημοκρατικό κίνημα μέχρις ότου επιτύχει πλήρως τους στόχους του, εδραιωθεί και μπορέσει να προχωρήσει στο ριζικό επαναπροσδιορισμό της πολιτικής της Γιουγκοσλαβίας, ειδικά σε σχέση με τους γείτονές της. Στο πλαίσιο αυτό η διάσκεψη κορυφής που έλαβε χώρα πρόσφατα στο Ζάγκρεμπ ήταν πολύ σημαντική. Σχεδιάσθηκε σε διαφορετικό πλαίσιο, για να απευθύνει ένα πολιτικό μήνυμα στο σερβικό λαό “προσπερνώντας” τους τότε κυβερνώντες του· αυτή η αλλαγή μας επέτρεψε να μετατρέψουμε αυτήν τη διάσκεψη στο Ζάγκρεμπ σε αληθινή δημοκρατική συνάντηση, για πρώτη φορά ολόκληρης της Ευρωπαϊκής Ένωσης και του συνόλου των αντιπροσώπων των χωρών των δυτικών Βαλκανίων. Εργασθήκαμε επίσης για το θέμα της περιφερειακής συνεργασίας, έννοια που προκαλούσε την αντίσταση των χωρών της περιοχής αυτής που δεν θέλουν να επανεγκλωβισθούν στο παρελθόν από το οποίο ξέφυγαν, και πιστεύω ότι μπορώ να πω ότι χάρη σε αυτήν τη διάσκεψη κατάλαβαν ότι δεν υπάρχει αντίφαση μεταξύ της περιφερειακής συνεργασίας και της προόδου τους, της προσέγγισής τους με την Ευρωπαϊκή Ένωση, ιδιαίτερα όσον αφορά τη διαδικασία σταθεροποίησης και σύνδεσης η οποία επιβεβαιώθηκε και διευκρινίσθηκε επί τη ευκαιρία αυτή. Η διάσκεψη αυτή, η οποία ήταν πρωτοβουλία της γαλλικής Προεδρίας, επέτρεψε επίσης την επιβεβαίωση της δέσμευσής μας προς την περιοχή αυτή, καθώς πριν από λίγο καιρό λάβαμε τις αναγκαίες αποφάσεις όσον αφορά τα μεγάλα προγράμματα τόσο για τη Μεσόγειο όσο και για τα Βαλκάνια· για το νέο πρόγραμμα για τα Βαλκάνια, το οποίο στα γαλλικά ονομάζεται πρόγραμμα “CARTS”, δόθηκαν 4,15 δισεκατομμύρια ευρώ για την περίοδο 2000-2006. Συνεπώς, πρέπει να κάνουμε ακόμη πολλά τόσο όσον αφορά την εδραίωση της δημοκρατίας όσο και την περιφερειακή συνεργασία, τώρα όμως διαθέτουμε ένα πλαίσιο και μια οδηγία και πιστεύω ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση ξέρει που βαδίζει στον τομέα αυτό. Παράλληλα, την ίδια περίοδο, η Ευρωπαϊκή Ένωση επεδίωξε την ανάπτυξη των σχέσεών της με τους μεγάλους στρατηγικούς εταίρους της, με τη Ρωσία: συνάντηση κορυφής Ευρωπαϊκής Ένωσης – Ρωσίας στις 30 Οκτωβρίου, στο πλαίσιο της συμφωνίας εταιρικής σχέσης και συνεργασίας. Η πολιτική μας είναι σαφής: θέλουμε, στηριζόμενοι στις αρχές της δημοκρατίας, των δικαιωμάτων του ανθρώπου, του κράτους δικαίου, της οικονομίας της αγοράς, να ενθαρρύνουμε και συγχρόνως να στηρίξουμε όσο το δυνατόν καλύτερα αυτήν την τεράστια αλλαγή που συμβαίνει στη Ρωσία, ούτως ώστε να γίνει τελικά – κι αυτό θα πάρει όσο χρόνο χρειασθεί – μια μεγάλη χώρα που αναπτύσσεται, που εκσυγχρονίζεται σε όλα τα επίπεδα, που είναι ειρηνική, δηλαδή μία χώρα που επιθυμούμε να έχουμε γείτονα. Πρέπει όλα τα μέσα συνεργασίας με τη Ρωσία, κοινοτικά και εθνικά, να επαναπροσανατολισθούν προς αυτήν την κατεύθυνση. Πραγματοποιήθηκε επίσης μια συνάντηση κορυφής μεταξύ της Ευρωπαϊκής Ένωσης και της Ουκρανίας στις 15 Σεπτεμβρίου, και ο πολιτικός διάλογος επεκτείνεται τώρα στο θέμα της εξαγωγής συμβατικών όπλων, της ασφάλειας και του αφοπλισμού, θέμα το οποίο υπογράμμισε ως πρόβλημα ο ΟΑΣΕ. Συνεπώς θα ήταν ευκταίο να συμπεριληφθεί στο διάλογο αυτό. Θα ήθελα να πω στον κ. Brok, εφόσον τον ανησυχεί το ζήτημα αυτό, ότι το θέμα της συνεργασίας με την Ουκρανία με πιο συγκεκριμένη μορφή, για παράδειγμα στο πλαίσιο της ΚΕΠΠΑ, θα ληφθεί υπόψη στη έκθεση που θα παρουσιασθεί στη Νίκαια σχετικά με τις διευθετήσεις που θα επιτρέπουν στους εταίρους να συμμετέχουν στη στρατιωτική διαχείριση των κρίσεων, που θα εκτελείται από την Ευρωπαϊκή Ένωση. Εξάλλου, η Ουκρανία καταβάλλει μια ιδιαίτερη προσπάθεια σε αυτόν τον τομέα, καθώς από την 1η Ιουλίου συμφώνησε με 15 δηλώσεις της Προεδρίας εξ ονόματος της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Επίσης, συνεχίσαμε το υπερατλαντικό διάλογο με τις Ηνωμένες Πολιτείες όσον αφορά τα Βαλκάνια, στον οποίο η πολιτική της Ευρωπαϊκής Ένωσης αποτέλεσε το αντικείμενο διαρκούς και αμοιβαίας πληροφόρησης μεταξύ των Ηνωμένων Πολιτειών και της Ευρώπης, όπως επίσης και όσον αφορά στη Ρωσία και την ειρηνευτική διαδικασία στη Μέση Ανατολή, ακόμη κι αν η παρατήρησή μου αφορά περισσότερο την περίοδο που προηγήθηκε των τραγικών γεγονότων που εκτυλίσσονται από τα τέλη του Σεπτεμβρίου από ό,τι τη σημερινή περίοδο. Κυρίες και κύριοι βουλευτές, η δημοσίευση της έκθεσης της κ. Lalumière και της έκθεσης του κ. Brok μου δίνει την ευκαιρία να σας παρουσιάσω έναν πρώτο απολογισμό των σημαντικών εξελίξεων που συνέβησαν τους τελευταίους αυτούς μήνες στους συγκεκριμένους τομείς. Καταρχάς, θα αναφερθώ στο θέμα της εξωτερικής πολιτικής και πολιτικής ασφάλειας, στις κύριες θεσμικές εξελίξεις, ιδιαίτερα δε στα θέματα σχετικά με την Ευρώπη της άμυνας και ο κ. Alain Richard, ο συνάδερφός μου υπεύθυνος για τα θέματα άμυνας, θα αναπτύξει τα θέματα τα σχετικά με τις ικανότητες. Στη συνέχεια θα υπενθυμίσω τα κυριότερα αποτελέσματα της κοινής εξωτερικής πολιτικής και πολιτικής ασφάλειας (ΚΕΠΠΑ) κατά το τελευταίο αυτό εξάμηνο. Θα απαντήσω επίσης, θα προσπαθήσω να απαντήσω, στην προφορική ερώτηση που έθεσε ο κ. Brok σχετικά με το Αφγανιστάν. Επίσης, κατά την περίοδο αυτή κρατούσαμε ενήμερες τις Ηνωμένες Πολιτείες σχετικά με τις εξελίξεις που αφορούσαν την ευρωπαϊκή πολιτική ασφάλειας και άμυνας, πράγμα που αποτελεί απαραίτητη προϋπόθεση για την αρμονική της ανάπτυξη, όπως και συμβαίνει. Ο διάλογος αυτός δεν λήγει με την παρούσα Προεδρία, καθώς η διάσκεψη κορυφής προβλέπεται ότι θα πραγματοποιηθεί στην Ουάσινγκτον στις 18 Δεκεμβρίου και στην Οτάβα την επομένη. Υπήρξε ένα πρόβλημα με την ευρωμεσογειακή διάσκεψη της Μασσαλίας, καθώς για πολλούς από τους άραβες εταίρους μας ήταν δύσκολο να συμμετάσχουν στη διάσκεψη στο πλαίσιο αυτό. Παρόλα αυτά, η διάσκεψη πραγματοποιήθηκε. Τελικά, οι άραβες εταίροι προσήλθαν στη διάσκεψη με δύο εξαιρέσεις. Πιστεύω ότι η διεξαγωγή των εργασιών, η ένταση των συζητήσεων που πραγματοποιήθηκαν σχετικά με αυτό το πολύ ευαίσθητο θέμα δικαιολόγησαν την απόφαση να πραγματοποιηθεί τελικά η διάσκεψη· πίσω από την απόφαση αυτή βρίσκονταν απλούστατα η βούληση να συνεχισθεί η διαδικασία της Βαρκελώνης, διαδικασία τόσο σημαντική, η οποία σήμερα βλάπτεται από την κατάσταση στη Μέση Ανατολή, παραμένει όμως μια πολύ μεγάλη ιδέα για το μέλλον, μια μακροπρόθεσμη στρατηγική ιδέα και δεν πρέπει να επιτρέψουμε να αμφισβητηθεί από τις βραχυπρόθεσμες τραγωδίες, όσο φρικτές κι αν είναι αυτές. Η διάσκεψη αυτή τελικά πραγματοποιήθηκε. Στη διάσκεψη αυτή ανακοινώσαμε τη χρηματοδότηση για το MEDA II για την περίοδο 2000-2006, η οποία ανέρχεται σε 5,35 δισεκατομμύρια ευρώ, στα οποία προστίθενται τα δάνεια που η Ευρωπαϊκή Τράπεζα Επενδύσεων προέβλεψε να κινητοποιήσει, δηλαδή συνολικά, περίπου 13 δισεκατομμύρια ευρώ. Πρόκειται δηλαδή για την ουσιαστική μετάφραση της δέσμευσης της Ευρωπαϊκής Ένωσης σε σχέση με την περιοχή αυτή. Όσον αφορά τη Μέση Ανατολή, η Προεδρία έχει μόνιμη επικοινωνία με όλους τους πρωταγωνιστές, ακόμη και στις πιο δύσκολες στιγμές. Κατορθώσαμε να εξασφαλίσουμε για πρώτη φορά τη συμμετοχή του Χαβιέ Σολάνα στη διάσκεψη κορυφής του Σαρμ Αλ-Σέιχ στις 17 Οκτωβρίου. Αντιπροσωπεύσαμε τους Δεκαπέντε στη Μασσαλία, δεν ήταν όμως αυτός ο κύριος στόχος της διάσκεψης της Μασσαλίας. Κύριος στόχος της διάσκεψης της Μασσαλίας ήταν να διασωθεί το πλαίσιο της ευρωμεσογειακής συνεργασίας. Η Ευρωπαϊκή Ένωση επανεξέφρασε την άποψή της στις 20 Νοεμβρίου σχετικά με την κατάσταση στη Μέση Ανατολή, με τους πλέον αυστηρούς όρους που απαιτούσε η επιδείνωση της κατάστασης στην περιοχή. Εξακολουθούμε να δεσμευόμαστε πλήρως και πολλά είναι πιθανόν να συμβούν τις επόμενες ημέρες και εβδομάδες. Το επείγον ζήτημα παραμένει αυτό που όλοι σκεφτόμαστε, δηλαδή προπαντός η παύση της βίας και η επανέναρξη των συνομιλιών επί της ουσίας άνευ όρων. Εξάλλου, ο Χαβιέ Σολάνα είναι μέλος της επιτροπής για την καταγραφή των γεγονότων που συνεδριάζει την Κυριακή στη Νέα Υόρκη και η οποία ελπίζουμε ότι πολύ σύντομα θα ξεκινήσει τις εργασίες της. Τέλος, εξετάζω το ενδεχόμενο να συμμετάσχω στη συνεδρίαση αυτή εξ ονόματος της Προεδρίας, μετά τη Νίκαια, σε σχέση με τις εργασίες που θα έχουν γίνει από αυτήν την επιτροπή καταγραφής των γεγονότων. Η Προεδρία εργάσθηκε για να αναπτύξει τις σχέσεις της Ένωσης με τα άλλα μεγάλα περιφερειακά συγκροτήματα και πραγματοποίησε πολλές συναντήσεις με ασιατικές χώρες: τρίτη διάσκεψη κορυφής Ασίας – Ευρώπης (ASEM), διάσκεψη κορυφής με την Ιαπωνία και την Κίνα. Πριν είχε πραγματοποιηθεί μια διάσκεψη κορυφής με την Ινδία, υπό την πορτογαλική Προεδρία ενώ θα πραγματοποιηθεί μία υπουργική διάσκεψη με το Σύνδεσμο Κρατών της Νοτιοανατολικής Ασίας (ASEAN). Υπήρξε ένα μικρό πρόβλημα σχετικά με το θέμα της Βορείου Κορέας, θα ήθελα όμως να επισημάνω εδώ ότι πρέπει να διακρίνουμε μεταξύ του θέματος της εδραίωσης των διπλωματικών σχέσεων, το οποίο φαίνεται ότι σε κάποια δεδομένη στιγμή αποτέλεσε κακοφωνία, δεν αποτελεί όμως το αληθινό ουσιαστικό θέμα, καθώς ορισμένες χώρες διατηρούν διπλωματικές σχέσεις εδώ και πολλά χρόνια, ενώ άλλες όχι. Αποφασίσαμε να εργασθούμε για την ουσία της πολιτικής μας σχετικά με τη Βόρειο Κορέα. Στις 20 Νοεμβρίου εγκρίναμε κατευθυντήριες γραμμές δράσης σχετικά με τη χώρα αυτή και η κοινοτική τρόικα μπόρεσε να συμφωνήσει βάσει αυτού του προσανατολισμού. Ο διάλογός μας με την Αφρική αναπτύχθηκε σε όλα τα επίπεδα, συμπεριλαμβανομένου του υπουργικού, ειδικά με το CDAO αλλά και το SADEC. Εξ άλλου, αυτό εξακολουθεί να συμβαίνει. Συνεχίσαμε το διάλογο με τη Λατινική Αμερική, στη Νέα Υόρκη, στο περιθώριο της Γενικής Συνέλευσης, και σε πιο συγκεκριμένα θέματα, όπως η υποστήριξη της Ευρωπαϊκής Ένωσης στην ειρηνευτική διαδικασία και στα κοινωνικά, οικονομικά και θεσμικά προγράμματα του Προέδρου Παστράνα στην Κολομβία. Δεν θα ήθελα να κλείσω την ανακεφαλαίωση αυτή χωρίς να υπενθυμίσω τη δράση της Ευρωπαϊκής Ένωσης στον τομέα αυτό που σήμερα ονομάζουμε μείζονα σφαιρικά ή οριζόντια θέματα, κυρίως στον τομέα των δικαιωμάτων του ανθρώπου, όπου πρέπει ακόμη να εργασθούμε για τη συνεκτικότητα της ευρωπαϊκής πολιτικής στη διεθνή σκηνή, και να εδραιώσουμε την κοινωνία των πολιτών. Συνεχίσαμε την προσπάθεια αυτή που είχε ξεκινήσει νωρίτερα. Παρουσιάσθηκε στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο η δεύτερη έκδοση της ετήσιας έκθεσης της Ευρωπαϊκής Ένωσης για τα δικαιώματα του ανθρώπου. Ένα φόρουμ για τα ανθρώπινα δικαιώματα θα πραγματοποιηθεί στο Παρίσι στις 13 Δεκεμβρίου. Εξάλλου η γαλλική Προεδρία συνεχίζει την πολιτική της προώθησης και της ενίσχυσης των συνθηκών για τον αφοπλισμό και τη μη διάδοση των πυρηνικών όπλων, και συμμετείχε ενεργά στη διάσκεψη για το παράνομο εμπόριο ελαφρών όπλων και όπλων μικρού διαμετρήματος για το 2001. Η Προεδρία επίσης εκπόνησε τη δεύτερη ετήσια έκθεση για την εφαρμογή του ευρωπαϊκού κώδικα δεοντολογίας σχετικά με τις εξαγωγές όπλων στην οποία φαίνεται ότι υπήρξε πραγματική πρόοδος και η οποία θα υποβληθεί προς έγκριση από το Συμβούλιο Γενικών Υποθέσεων στις 4 Δεκεμβρίου. Βλέπετε ότι - και πρέπει να λάβετε υπόψη σας ότι απλοποίησα πολύ την ομιλία αυτή - η δραστηριότητα της Ευρωπαϊκής Ένωσης αναπτύσσεται σε μεγάλο βαθμό στους τομείς αυτούς και το σύνολο των συνομιλητών μας σε παγκόσμιο επίπεδο αποδίδουν στη δραστηριότητα αυτή ιδιαίτερα μεγάλη σημασία. Καταρχάς, θα αναφερθώ στην ενίσχυση της κοινής εξωτερικής πολιτικής και πολιτικής ασφάλειας. Όπως υπενθύμισε ο κ. Brok μόλις προ ολίγου, η Ευρωπαϊκή Ένωση εδραίωσε τη θέση της κατά τη διάρκεια του προηγούμενου έτους, γεγονός που ενισχύθηκε από τις εξελίξεις οι οποίες θα αποδειχθούν ιδιαίτερα σημαντικές για το μέλλον. Ως παράδειγμα αναφέρω καταρχάς την ταχεία υλοποίηση της Ευρώπης της άμυνας. Μετά από τη γερμανική, τη φιλανδική και την πορτογαλική Προεδρία, η γαλλική Προεδρία εργάσθηκε για την εκτέλεση της εντολής που της ανατέθηκε στη Φέιρα. Πιστεύω ότι η Νίκαια θα αποτελέσει ένα πολύ σημαντικό στάδιο και επίτευγμα σε αυτόν τον τομέα, ιδιαίτερα με τη δημιουργία μόνιμων δομών για την Ευρώπη της άμυνας, πράγμα που θα επιτρέψει στην Ευρωπαϊκή Ένωση να είναι σε θέση εντός του 2001 να χειρισθεί μια κρίση. Το θέμα των ικανοτήτων θα αναπτυχθεί από τον κ. Richard στη συνέχεια. Κλείνοντας θα ήθελα να πω ότι το Συμβούλιο συμμερίζεται τις ανησυχίες που εξέφρασε ο κ. Brok σχετικά με το Αφγανιστάν. Σας υπενθυμίζω ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση εφαρμόζει μέτρα βάσει μιας κοινής θέσης από τον Ιανουάριο του 2000: πλήρης εμπορικός αποκλεισμός στην παράδοση όπλων, άσκηση πίεσης προς όλες τις πλευρές, υποστήριξη των προσπαθειών διαμεσολάβησης της διεθνούς κοινότητας, υποστήριξη των προσπαθειών διαμεσολάβησης προσωπικοτήτων του Αφγανιστάν, καταπολέμηση των ναρκωτικών, ενίσχυση του άμαχου πληθυσμού. Όσον αφορά το θέμα αυτό, η Επιτροπή σίγουρα θα είχε να μας πει πολλά εάν είχαμε το χρόνο, όμως με απλά λόγια όλες οι προσπάθειες που κάνουμε αυτή τη στιγμή, και μιλάμε για μια πραγματικά μαρτυρική χώρα, δεν θα έχουν ουσιαστικό αποτέλεσμα, εάν το σύνολο των γειτονικών χωρών, ή των χωρών που με τον έναν ή τον άλλο τρόπο έχουν αναμιχθεί και που επηρεάζουν τη χώρα αυτή δεν αποφασίσουν οριστικά να σταματήσουν τις επεμβάσεις και τις παρεμβάσεις τους. Όμως, επειδή κάτι τέτοιο δεν συμβαίνει, το καθεστώς των Ταλιμπάν μένει μέχρι σήμερα αδιάφορο στα επιχειρήματα και τις εξωτερικές πιέσεις. Θα ήθελα να μπορώ να πω ότι η πίεση που ασκούμε και οι ενέργειές μας επηρεάζουν τη σημερινή κατάσταση. Δυστυχώς, υπάρχει ένα είδος αντίστασης και αυτονομίας της κατάστασης στο Αφγανιστάν απέναντι σε όλες τις ενέργειές μας. Βέβαια, αυτό δεν πρέπει να μας αποθαρρύνει. Πρέπει να συνεχίσουμε τις ενέργειες αυτές και ξέρω ότι είναι πολλοί οι βουλευτές του Σώματος που δείχνουν εξαιρετική ευαισθησία απέναντι στο θέμα αυτό. Επομένως, θα συνεχίσουμε τις ενέργειές μας στον τομέα αυτό. Πρόκειται για ένα ειδικό σημείο, τέθηκε όμως μια συγκεκριμένη ερώτηση, κύριε Πρόεδρε, και ήθελα να απαντήσω με αυτόν τον τρόπο. Οι θεσμικές πτυχές είναι επίσης πολύ σημαντικές, καθώς θα επιτρέψουν στην Ευρωπαϊκή Ένωση να προβλέπει, να αποφασίζει και να δρα, δηλαδή να εξασφαλίσει τον πολιτικό έλεγχο και τη στρατηγική διεύθυνση μιας επιχείρησης διαχείρισης κρίσης. Στη Νίκαια, το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο θα κληθεί να εγκρίνει πολλές αποφάσεις, τις οποίες θα αναφέρω. Καταρχάς, τη δημιουργία μόνιμων πολιτικών και στρατιωτικών δομών, δηλαδή Επιτροπή Πολιτικής και Ασφάλειας, Στρατιωτική Επιτροπή, Στρατιωτικό Επιτελείο της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Ο μηχανισμός που θα δημιουργηθεί κατ’ αυτόν τον τρόπο θα συμπληρωθεί με τον καθορισμό των διαδικασιών διαχείρισης κρίσεων και τη δημιουργία ενός κέντρου ανάλυσης καταστάσεων στη γενική γραμματεία. Όπως προβλέφθηκε στη Φέιρα, αυτές οι νέες δομές θα δημιουργηθούν το συντομότερο δυνατό μετά από το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Νίκαιας. Στη συνέχεια, θα αναφερθώ στις μόνιμες διευθετήσεις με τις τρίτες χώρες και το ΝΑΤΟ. Γνωρίζετε τη σπουδαιότητα των διευθετήσεων αυτών. Πρόκειται για τη δημιουργία σχέσεων εμπιστοσύνης και συνεννόησης με το ΝΑΤΟ, με τις υποψήφιες χώρες και τις χώρες συμμάχους ενώ γίνεται πλήρως σεβαστή η αυτονομία της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Οι σχέσεις αυτές θα έχουν κυρίως τη μορφή συνεδριάσεων μεταξύ του Βορειοατλαντικού Συμβουλίου και της Προσωρινής Επιτροπής Πολιτικής και Ασφάλειας (COPSI) και συνεδριάσεων μεταξύ της Ευρωπαϊκής Ένωσης και των δεκαπέντε ευρωπαϊκών υποψήφιων ή / και συμμάχων χωρών. Εργασθήκαμε επίσης για την ενίσχυση των πολιτικών ικανοτήτων διαχείρισης κρίσεων, ιδιαίτερα προκειμένου να επιτρέψουμε στην Ευρωπαϊκή Ένωση να επιτύχει το στόχο που έθεσε όσον αφορά την αστυνομία. Θα ήθελα επίσης να αναφέρω, σε απάντηση των παρατηρήσεων της κ. Lalumière στην έκθεσή της, όσον αφορά την ανάγκη ενίσχυσης του προβληματισμού μας σχετικά με την πρόληψη των συγκρούσεων, ότι ο Ύπατος Εκπρόσωπος και η Επιτροπή έχουν εκπονήσει συστάσεις σχετικά με τη βελτίωση της συνεκτικότητας και της αποτελεσματικότητας της δράσης στον τομέα αυτό, και είμαι σίγουρος ότι η σουηδική Προεδρία θα συνεχίσει να εργάζεται προς αυτήν την κατεύθυνση. Σημείωσα επίσης, στην έκθεση που παρουσίασε ο κ. Brok, πολλές ερωτήσεις και παρατηρήσεις σχετικά με την ενίσχυση της αποτελεσματικότητας των εξωτερικών δράσεων της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Το θέμα αυτό συμπεριλαμβάνεται σε εκείνα με τα οποία ασχολήθηκα προσωπικά. Ελπίζω ότι θα υπάρξει πρόοδος σε αυτόν τον τομέα, καθώς ήταν προφανές ότι η κατάσταση δεν ήταν ικανοποιητική. Αυτός άλλωστε είναι και ο λόγος για τον οποίο κατά το άτυπο Συμβούλιο των υπουργών Εξωτερικών στο Εβιάν στις αρχές Σεπτεμβρίου, συμπεριέλαβα το θέμα αυτό στην ημερήσια διάταξη και αφιερώσαμε σε αυτό μια ολόκληρη συνεδρίαση, με βάση τις προτάσεις και τα σχέδια του Επιτρόπου κ. Patten. Από τότε έχει σημειωθεί μεγάλη πρόοδος. Το Συμβούλιο Γενικών Υποθέσεων ενέκρινε στις 9 Οκτωβρίου συμπεράσματα σχετικά με την ενίσχυση του συντονισμού, τη βελτίωση της διαχείρισης και τα απαραίτητα μέσα για τη λήψη αποφάσεων. Το Συμβούλιο αποφάσισε να οργανώνει κάθε έτος μια συζήτηση σχετικά με τα θέματα αυτά. Η πρώτη συζήτηση θα λάβει χώρα κατά τη σύνοδο του Ιανουαρίου ή του Φεβρουαρίου και θα αναφερθούμε στην έναρξη της εφαρμογής αυτών των νέων μέτρων. Υπογραμμίζω ότι όλα αυτά έγιναν με πνεύμα στενής συνεργασίας και πλήρους συνεννόησης, σε μια διαδικασία στην οποία συμμετείχαν το Συμβούλιο, ο Ύπατος Εκπρόσωπος, η Επιτροπή και ιδιαίτερα ο Επίτροπος κ. Patten. Όπως εύχεται ο κ. Brok στην έκθεσή του, το Συμβούλιο θα έχει στη διάθεσή του δελτία που θα ανακεφαλαιώνουν το σύνολο των σχέσεων μεταξύ της Ευρωπαϊκής Ένωσης και καθεμιάς από τις χώρες εταίρους, προκειμένου να αξιοποιήσει όσο το δυνατόν καλύτερα τη συνολική προσπάθεια της Ευρωπαϊκής Ένωσης, να αυξήσει την αποτελεσματικότητά του και να προετοιμάσει καλύτερα τις συζητήσεις του όσον αφορά τις εξωτερικές δράσεις. Για την πρώτη συζήτηση στην αρχή του έτους, η Επιτροπή θα δημιουργήσει έναν πίνακα επιδόσεων, για κάθε χώρα, για το προηγούμενο δημοσιονομικό έτος, που θα δείχνει την κατάσταση των δεσμεύσεων, των εκταμιεύσεων και τα ποσά που απομένουν προς εκκαθάριση για τα κύρια προγράμματα που χρηματοδοτούνται από τον κοινοτικό προϋπολογισμό και το Ευρωπαϊκό Ταμείο Ανάπτυξης. Συνεπώς, κατά τη διεξαγωγή των εργασιών αυτών είχαμε πλήρη συνείδηση της ανάγκης, τόσο για την Επιτροπή όσο και για τα κράτη μέλη επίτευξης καλύτερης συμπληρωματικότητας μεταξύ των δράσεών τους για την ενίσχυση των τρίτων χωρών, διατηρώντας βέβαια τις ειδικές αρμοδιότητες της Επιτροπής. Το ίδιο ισχύει για τις ενέργειες τόσο των κλασσικών διοικητικών δομών των κρατών μελών όσο και των ειδικών υπηρεσιών."@el8 "Mr President, given our late start and my commitments afterwards, I shall try to make the speech that I had prepared a little shorter. It was to be quite long, but I shall endeavour not to omit anything crucial. I now wish to say a few words about the new instruments established by the Treaty of Amsterdam and about interinstitutional relations, which are both subjects on which, I noted, your reports expressed some concern. Three common strategies have been adopted since May 1999, on Russia, on Ukraine and on the Mediterranean region. The Presidency has now asked the Secretary-General – the High Representative – to draw up a preliminary assessment report on how these common strategies are functioning and on their optimal use. This report is due to be presented at the debate at the beginning of next year that I mentioned. I should like briefly to talk about interinstitutional relations. I am aware of the discussion to which Mr Brok alluded just now, according to which the duties of the High Representative ought to have been allocated to a Vice-President of the Commission. But, as you yourself make the point, Mr Brok, since taking office and in the spirit that the various presidencies have sought to maintain, Mr Solana’s way of working has been fully compliant with the rules and procedures laid down by the Treaty. There has been coordination, no major difficulties have arisen and, to put it in plain terms, things are going well. We have shown on several major problems that we have faced in this period that we have achieved close and constructive cooperation between all the institutions. If we take the events in the Balkans as an example, it can be said that everyone played their role to the full. We are definitely seeing a real policy in this region of south-eastern Europe, which is furthermore beginning to bear fruit. I come now to a quick preliminary and, of course, still provisional assessment of the actions undertaken under the French Presidency in order to ensure a higher profile for the European Union in the international arena. I shall therefore quickly look at a few regions and a few events. I shall continue with the Balkans, since I was speaking about that region a moment ago. The situation there has altered radically with the change of power in Belgrade, even if, of course, much remains to be done. We had a genuine European strategy, which consisted of sending at the right time, in other words before the elections, a message to the Serbian people which had been drafted at Evian, announcing that if democracy won the day, European policy would be radically revised. Democracy did win the day, after all the ups and downs, with which we are all familiar. We have therefore kept our promise and the leaders of today’s Yugoslavia tell us that the message from the European Union played a genuine role in that affair at that time. We are therefore part of that course of events, which was entirely logical. We have undertaken to re-establish relations in all areas with Yugoslavia. This does not mean that we consider all the problems to have been solved. We are fully aware that with regard to Kosovo and Montenegro, with regard to Yugoslavia’s relations with its neighbouring countries and to its obligations to the International Court of Justice, much remains to be done or resolved. What it does mean, however, is that the European Union did consider it to be crucial to commit fully itself to supporting this movement towards democracy until it has completely achieved its objectives, until it is consolidated and can then wholeheartedly commit itself to redefining a new policy for Yugoslavia, particularly with regard to its neighbours. This is the context that explains why the summit held recently in Zagreb was so important. It had been devised against a different backdrop, in order to send a message to the Serbian people, bypassing their then leaders. The changes that have taken place enabled us to make the Zagreb Summit a first real democratic meeting of the whole European Union and all the representatives of the Western Balkan countries. We also applied ourselves to the issue of regional cooperation, an idea that met with a degree of resistance from the countries in the region that do not wish to be locked into a past from which they have broken free, and I think I can say that, as a result of this summit, they understood that there was no contradiction between regional cooperation and their progress and rapprochement in relation to the European Union, largely through the stabilisation and association process which was confirmed and laid down on that occasion. This summit, which was an initiative by the French Presidency, also enabled us to restate our commitment to that region, as, shortly before the summit, we had taken the necessary decisions on the major programmes for both the Mediterranean and the Balkan regions. The summit also gave us the opportunity to confirm that the new Balkans programme, which is known as “CARDS”, has been allocated EUR 4.15 billion for the 2000-2006 period. Much then remains to be done, both in terms of consolidating democracy and in terms of regional cooperation, but we now have a framework and a sense of direction and I think that the European Union now knows where it is going in this area. In parallel and at the same time, the European Union has continued to develop relations with major strategic partners such as Russia. Consequently, an EU-Russia Summit was held on 30 October, under the partnership and cooperation agreement. Our policy is quite clear: we want, on the basis of principles of democracy, human rights, the rule of law and the market economy, to provide the most useful incentives and support for the huge changes undertaken by Russia, for it to become, eventually – and it will take as long as necessary – a great country, which is developing, which is modernising at every level and which is peace-loving, in short, the kind of country that we would be happy to have as our neighbour. All instruments for cooperation with Russia, both Community and national, must be directed towards this. An EU-Ukraine Summit also took place, on 15 September, and the fruitful political dialogue that resulted is now being extended to issues of conventional arms exports, security and disarmament, a subject highlighted by the OSCE as being a problem where Ukraine is concerned. It is therefore desirable that this country should be included in this dialogue. I wish to say to Mr Brok, who expressed concern at this, that the issue of more tangible cooperation with Ukraine, under the CFSP for example, will be addressed in the report to be presented at Nice on the arrangements that will enable our partners to contribute to military crisis management led by the European Union. Moreover, Ukraine is making a special effort with regard to this issue as, since 1 July, it has acted on 15 declarations made by the presidency on behalf of the European Union. We have also been maintaining transatlantic dialogue on the Balkans, in which the whole policy implemented by the European Union has been the subject of constant information passing in both directions between the United States and Europe. We have also maintained dialogue on Russia and on the Middle East peace process, even if my comments apply more to the period preceding the tragic events that have taken place since the end of September than to the most recent events. Ladies and gentlemen, the publication of the reports by Mrs Lalumière and Mr Brok gives me the opportunity to present you with a preliminary assessment of the major developments that have taken place over the last few months in these areas. First of all, in the field of foreign and security policy, I shall assess the main institutional developments and more specifically issues relating to the European defence system and Mr Alain Richard, Minister for Defence, will speak in greater detail about all the aspects to do with military capabilities. I shall then give a summary of the main results of the CFSP over the last six months. I shall also answer, or I shall try to answer, Mr Brok’s oral question on Afghanistan. During this period we have also kept the United States fully informed of developments in European security and defence policy, which is essential if this policy is to develop harmoniously, as is the case at the moment. Dialogue under this presidency has not yet finished as a summit is scheduled to take place in Washington on 18 December and in Ottawa the following day. We encountered a problem with the Euro-Mediterranean Conference in Marseilles, as many of our Arab partners found it difficult to take part in the meeting in the current climate. Nevertheless, we did hold the meeting and they did eventually take part, with two exceptions. I think that the way in which the work was carried out and the intensity of the debates that were held on this very sensitive issue justified holding the meeting. What was at stake, and this was the reason for insisting on holding the meeting, was the continuation of the Barcelona process, which remains so important, even though it has suffered as a result of the situation in the Middle East. Nevertheless, it remains a powerful concept for the future, a long-term strategic idea that we must not allow to be undermined by the current tragedies, however heartrending they may be. The meeting did, therefore, take place and at this meeting we announced the budgetary appropriations for MEDA II for the period 2000-2006, which come to EUR 5.35 billion. To this figure we can add the loans that the EIB has planned to set aside, making a total of around EUR 13 billion. This demonstrates the substantial reality of the European Union’s commitment to this region. With regard to the Middle East, the Presidency remains in constant contact with all the key players, even through the most difficult times. We managed to ensure, for the first time, that Javier Solana was allowed to participate in the Sharm El-Sheikh Summit, held on 17 October. We spoke on behalf of the Fifteen in Marseilles, though this was not the main purpose of the Marseilles meeting, which was to save the framework of Euro-Mediterranean cooperation. On 20 November, the European Union once again expressed its views on the situation in the Middle East, in harsher terms which the deteriorating situation on the ground called for. We remain fully committed and we can achieve a number of things in the coming days and weeks. The most urgent issue remains the one you are concerned about, which is first and foremost an end to the violence and for both sides to be able to resume discussions on the basic issues directly. Moreover, Javier Solana is a member of the fact-finding committee that is meeting in New York on Sunday, which we hope will set to work very quickly. I plan to go there myself, on behalf of the presidency, after Nice, in connection with the work to be undertaken by this fact-finding committee. The French Presidency has striven to develop relations between the Union and the other great regional blocs and has held many meetings with Asian countries. There has been the third ASEM Summit, the summit with Japan and the one with China. Previously, a summit was held with India, under the Portuguese Presidency, and a ministerial meeting will be taking place with ASEAN. We encountered a small problem with the issue of North Korea, but I wish to state here that we must make a distinction between the issue of establishing diplomatic relations, which may have appeared rather confused at times, but which is not the real underlying issue, since some countries have maintained relations for a long time while others have not. We decided to work on the content of our policy towards North Korea and, on 20 November, we adopted guidelines for that country and the European troika has been able to visit North Korea on the basis of this approach. Our dialogue with Africa has been very active at all levels, at ministerial level too, particularly with CDAO, but also with SADC. This is moreover the case at this very moment. Dialogue with Latin America has continued both in New York, on the sidelines of the UN General Assembly, and on more specific points, such as the support provided by the European Union for the peace process initiated by President Pastrana of Columbia, and for his social, economic and institutional programmes. I would not want to conclude this summary without mentioning the Union’s action on what are today known as the great global or cross-sectoral dossiers, particularly in the field of human rights, where work is still necessary to improve the coherence of European policy in international bodies and to involve civil society more closely. We have continued with the effort that was started previously. The second edition of the European Union’s annual report on human rights has been presented to the European Parliament and a human rights forum will be held in Paris on 13 December. Furthermore, the French Presidency has continued with the policy of promoting and upgrading disarmament and non-proliferation treaties and has played an active role in the conference on the illegal trade in light and small-calibre weapons to be held in 2001. The Presidency has also drafted the second annual report on the implementation of the European code of conduct on arms exports, which has led to real progress and is due to be adopted by the General Affairs Council on 4 December. As you see – and I have simplified this presentation considerably – European Union activity in these fields is developing apace and all of our partners throughout the world attach a great deal of importance to this fact. First of all, enhancing the common foreign and security policy. As Mr Brok pointed out a moment ago, the European Union has asserted its position over the last year and this has been backed up by developments that will prove to be extremely important for the future. I feel that the best example of this is the very rapid development of a European defence system. Following the German, Finnish and Portuguese Presidencies, the French Presidency has sought to fulfil the mandate given to it at Feira. Nice will, I think, mark a major stage and achievement in this field, in large part through the creation of permanent structures for a European defence system which should enable the European Union, in the course of 2001, to declare itself operationally capable of managing a crisis. The issue of military capabilities will be dealt with by Mr Richard, in a moment. I shall finish with a few words to the effect that the Council shares the concerns expressed by Mr Brok about Afghanistan. I would remind you that the Union is implementing measures on the basis of a common position of January 2000, which are as follows: a complete ban on arms supplies, pressure to be exerted on all sides, support for the attempts by the international community and individuals within Afghanistan to provide mediation, the fight against drugs and aid for the civil population. The Commission would certainly have something to say about these matters if we had the time, but to put it simply, all the efforts that we are actively making, because it truly is a long-suffering country, will never be effective unless all of the neighbouring countries, or the countries that are involved in some way or another and have some influence in Afghanistan, decide once and for all to stop intervening and interfering. Since this has yet to happen, the Taliban regime remains immune to the arguments and pressure applied from abroad. I wish I could say that our pressure and our action are having some effect on the current situation, but unfortunately the Afghan situation appears to remain somehow self-sufficient and resistant to all such action. This is not, however, going to put us off. We must continue with these actions and I know that many Members of this Parliament here today are very aware of this. We shall therefore continue our work in this area. This is a specific point, Mr President but a specific question was asked, and so I wished to provide this type of answer. The institutional aspects are also extremely important, because they will allow the Union to make plans, to take decisions and to act; in other words, to take political control and maintain strategic leadership of a crisis management operation. At Nice, the European Council is due to adopt several decisions, which I shall now discuss. First of all, the creation of permanent political and military structures, a political and security committee, a military committee and a European Union defence staff. The mechanism created as a result of these decisions will be complemented by establishing procedures for crisis management and the establishment of an operations centre in the Secretariat-General. As was laid down at Feira, these new structures will be put in place as soon as possible following the Nice Council. The next issue is ongoing arrangements with third countries and NATO. You all know how important these agreements are and we therefore need to establish relationships of trust and cooperation with NATO, with the candidate countries and with allied countries, whilst fully respecting the autonomy of the European Union. These relationships will, in particular, take the form of meetings between the North Atlantic Council and the iPSC and of meetings between the European Union and the fifteen European candidate and/or ally countries. We have also worked on enhancing civilian crisis management capabilities, in order especially to enable the European Union to achieve the objective that it has set for itself in the field of policing. I would also like to mention, in response to the comments made by Mrs Lalumière in her report on the need to improve our research into conflict prevention, that recommendations have been drawn up by the High Representative and by the Commission on improving the coherence and effectiveness of action in this field, and I know that the Swedish Presidency will continue to work towards this goal. I also noted, in Mr Brok’s report, a number of questions and remarks on increasing the effectiveness of the European Union’s external action. This is one of the dossiers into which I personally put in a great deal of work. I hoped that we would make progress in this field, because the situation was clearly unsatisfactory. That was also the reason why, at the informal meeting of Ministers of Foreign Affairs at Evian at the beginning of September, I put this issue on the agenda and why we devoted a whole sitting to it, on the basis of Commissioner Patten’s proposals and plans. We have made considerable progress since then. On 9 October, the General Affairs Council adopted conclusions on increasing coordination and improving management and the instruments necessary for decision-making. The Council decided to hold an annual debate on these issues and the first such debate will take place after the January or February session. We will then assess the issue of when these new measures are to be first implemented. I would emphasise that this whole process has been carried out with full cooperation and perfect agreement between the Council in general, the High Representative, the Commission, and particularly, Commissioner Patten. As Mr Brok hopes in his report, the Council will have files summarising all of the relationships between the Union and each partner country, in order to gain greater benefit from the Union’s overall effort, to increase its efficiency and to provide better preparation for its discussions on external action. For the first debate, at the beginning of next year, the Commission will draw up a scoreboard, country by country, for the past budgetary year, which will show the current state of commitments, payments, and outstanding amounts for the main programmes funded by the Community budget and by the EDF. In this work, therefore, we have been very aware of the need for the Commission and the Member States to achieve greater complementarity in their aid actions for third countries whilst preserving, of course, the specific competences of the Commission. This applies to the actions of the traditional Member State administrations as well as to the specialist agencies."@en3 "(FR) Señor Presidente, teniendo en cuenta el retraso que llevamos y también mis obligaciones, trataré de abreviar la intervención que había preparado. La misma era extensa, pero intentaré no olvidar nada esencial. A continuación me referiré brevemente a los nuevos instrumentos creados por el Tratado de Amsterdam y a las relaciones interinstitucionales, cuestiones sobre las que ustedes expresan algunas preocupaciones en los informes. Desde el mes de mayo de 1999 se han aprobado tres estrategias comunes: sobre Rusia, sobre Ucrania, sobre el Mediterráneo. La Presidencia ha solicitado ahora al Secretario General y al Alto Representante que preparasen un primer informe de evaluación sobre el funcionamiento de dichas estrategias comunes, así como sobre su utilización óptima. Dicho informe debería presentarse con ocasión del debate de principios de año, que he mencionado. Dos palabras sobre las relaciones interinstitucionales. Conozco la discusión a la que ha aludido el Sr. Brok hace un momento, según la cual las funciones del Alto Representante deberían haber sido confiadas a un vicepresidente de la Comisión. Pero, como usted mismo puede comprobar, señor Brok, desde la toma de posesión de su cargo y dentro del espíritu defendido por las diferentes Presidencias, el Sr. Solana ha trabajado con un pleno respeto de las reglas y procedimientos establecidos por el Tratado, la coordinación se ha cumplido y no ha surgido ninguna dificultad notable, y para decirlo simplemente: esto funciona. Hemos visto que, con respecto a varios problemas importantes que hemos afrontado en este período, se ha logrado una cooperación estrecha y constructiva entre todas las instituciones. Vean, por ejemplo, lo que ha ocurrido en los Balcanes, donde puede decirse que cada uno ha desempeñado plenamente su función. Asistimos en esta región, en ese sudeste de Europa, sin ninguna duda, a la aplicación de una verdadera política que, además, empieza a dar sus frutos. Paso ahora a efectuar un primer balance rápido y aún provisional, naturalmente, de las acciones emprendidas bajo la Presidencia francesa, a fin de afianzar mejor la Unión Europea en el escenario internacional. Voy a enumerar, pues, rápidamente algunas regiones y algunos acontecimientos. Continúo con los Balcanes, ya que había aludido a ello hace un instante. La situación se ha modificado radicalmente debido al cambio de poder en Belgrado, aun cuando, ciertamente, queda mucho por hacer. Ha existido una verdadera estrategia europea consistente en dirigir, en el momento oportuno, es decir, antes de las elecciones, un mensaje al pueblo serbio, que había sido elaborado en Evian, por el que anunciábamos que si la democracia vencía, se revisaría radicalmente la política europea. La democracia ha vencido, después de las peripecias conocidas. Hemos cumplido, pues, nuestra promesa, y los dirigentes de la actual Yugoslavia nos dicen que la fórmula europea ha desempeñado un importante papel en este asunto y en dicho período. Estamos, pues, inmersos dentro de este cambio lógico. Nos hemos propuesto restablecer las relaciones en todos los planos con Yugoslavia. Eso no quiere decir que consideramos que todos los problemas estén solucionados. Sabemos muy bien que tratándose tanto de Kosovo como de Montenegro, así como de las relaciones con los países vecinos o de las obligaciones de Yugoslavia con respecto al tribunal, quedan muchas cosas por hacer o por solucionar, pero eso quiere decir que la Unión Europea ha considerado que era fundamental comprometerse plenamente apoyando dicho cambio democrático hasta que éste haya alcanzado completamente sus objetivos, se haya consolidado y pueda entonces iniciarse a fondo la redefinición de una política nueva de Yugoslavia, especialmente en relación con sus vecinos. Es en este contexto donde la cumbre recientemente celebrada en Zagreb ha sido muy importante. La misma había sido concebida en un contexto diferente, para dirigir un mensaje político al pueblo serbio, por encima de sus dirigentes del momento, y el cambio producido nos ha permitido convertir dicha Cumbre de Zagreb en el verdadero encuentro democrático, por vez primera, de toda la Unión Europea y del conjunto de los representantes de los países de los Balcanes occidentales. Hemos trabajado asimismo en la cuestión de la cooperación regional, noción que provocaba cierta resistencia por algunos países de esta región, que no quieren que se los vuelva a encerrar en un pasado del que han salido, y puedo decir que, gracias a dicha cumbre, han comprendido que no había contradicción entre una cooperación regional y su progresión, su acercamiento, con respecto a la Unión Europea, sobre todo a través del proceso de estabilización y de asociación confirmado y precisado en esta ocasión. Dicha cumbre, que era una iniciativa de la Presidencia francesa, ha permitido, igualmente, confirmar nuestro compromiso con respecto a esta región, ya que, poco tiempo antes, habíamos adoptado las decisiones necesarias sobre los grandes programas "Mediterráneo", por una parte, y "Balcanes", por otra, así como por el hecho de que el nuevo programa "Balcanes", que en francés se denomina "CARTS", ha sido dotado con 4,15 millardos de euros para el período 2000-2006. Queda, pues, mucho por hacer a la vez en el plano de la consolidación de la democracia y en el plano de la cooperación regional, pero nosotros tenemos un marco y una línea, y creo que la Unión Europea sabe adónde va en este ámbito. Paralelamente, y en el mismo período, la Unión Europea ha proseguido el desarrollo de sus relaciones con sus grandes socios estratégicos; con Rusia: Cumbre Unión Europea/Rusia el 30 de octubre, en el marco del acuerdo de asociación y cooperación. Nuestra política es clara: nosotros deseamos, basándonos en los principios democráticos, del respeto de los derechos humanos, del Estado de derecho y de la economía de mercado, contribuir a la vez con las incitaciones y los apoyos que resulten más útiles a esta vasta mutación iniciada por Rusia, para desembocar, al fin y al cabo - ello tomará el tiempo que sea necesario -, en un gran país en desarrollo, capaz de modernizarse en todos los planos, pacífico, la clase de país que deseamos tener como vecino. Es necesario que todos los instrumentos, a la vez comunitarios y nacionales, de cooperación con Rusia sean reorientados en esta dirección. Se celebró asimismo una Cumbre Unión Europea/Ucrania el 15 de septiembre, y el fructífero diálogo político se extiende ahora a las cuestiones de exportación de armamentos convencionales, de seguridad y de desarme, asunto sobre el que la OSCE ha hecho hincapié en que se trataba de un problema con este país. Es deseable, pues, que el mismo se englobe en dicho diálogo. Desearía decir al Sr. Brok, cuestión por la que se había mostrado preocupado, que la cooperación con Ucrania - por ejemplo, en el marco de la PESC -, será incluida en el informe, que se presentará en Niza, sobre los compromisos que permiten a países socios contribuir a la gestión militar de las crisis conducida por la Unión Europea. Por otro lado, Ucrania realiza un esfuerzo particular con respecto a este asunto, puesto que, desde el 1 de julio, se ha adherido a quince declaraciones realizadas por la Presidencia en nombre de la Unión Europea. Asimismo, hemos proseguido el diálogo transatlántico sobre los Balcanes - en el que toda la política llevada a cabo por la Unión Europea ha sido objeto de una información recíproca constante entre los Estados Unidos y Europa -, pero también sobre Rusia, sobre el proceso de paz en Oriente Medio, aun cuando mi observación se aplica más al período que ha precedido a los acontecimientos trágicos que se desarrollan desde finales de septiembre, que al período actual. Señoras y señores diputados, la publicación de los informes de la Sra. Lalumière y del Sr. Brok me brinda la ocasión de efectuar ante ustedes un primer balance de los progresos importantes que han tenido lugar estos últimos meses en dichos ámbitos. Haré el balance, primero, en materia de política exterior y de seguridad, de los principales progresos institucionales, en particular de las cuestiones relativas a la Europa de la defensa, y el Sr. Alain Richard, mi colega de Defensa, expondrá todo lo relativo a las capacidades. Mencionaré luego los principales resultados de la PESC durante este último semestre. También responderé, o intentaré hacerlo, a la pregunta oral que ha formulado el Sr. Brok sobre Afganistán. También en este período hemos mantenido ampliamente informados a los Estados Unidos de los progresos en curso a título de la política europea de seguridad y defensa, lo que constituye una condición para que la misma se desarrolle en armonía, como ocurre en este momento. Dicho diálogo no ha acabado bajo esta Presidencia, puesto que la celebración de la cumbre está prevista en Washington, el 18 de diciembre, y en Ottawa, el día siguiente. Nos hemos topado con un problema a propósito de la conferencia euromediterránea de Marsella, puesto que muchos de nuestros socios árabes consideraban difícil participar en dicha reunión, en este contexto. A pesar de todo, mantuvimos la reunión, y finalmente los mismos asistieron, con dos excepciones. Creo que el desarrollo de los trabajos, la intensidad de los debates que tuvieron lugar sobre esta cuestión muy sensible, justificaron el mantenimiento de la reunión, y detrás de dicho mantenimiento, lo que se jugaba es simplemente la continuación de ese proceso de Barcelona - tan importante -, y que hoy la situación en Medio Oriente entorpece, pero que sigue siendo una gran idea de futuro, una idea estratégica a largo plazo, que no hay que dejar poner en entredicho por las tragedias inmediatas, por más desgarradoras que sean. Así pues, esta reunión ha tenido lugar. En la misma hemos anunciado la dotación para MEDA II para el período 2000-2006, es decir, un importe de 5,35 millardos de euros, a lo que se añaden los préstamos que el BEI ha previsto movilizar; en total, casi 13 millardos de euros. Esto demuestra la realidad sustancial del compromiso de la Unión Europea con respecto a dicha zona. Por lo que respecta a Oriente Medio, la Presidencia sigue permanentemente en contacto con el conjunto de los protagonistas, incluso en los momentos más duros. Hemos logrado que Javier Solana pudiese participar en la Cumbre de Sharm el Sheij, el 17 de octubre, y era la primera vez que eso ocurría. En Marsella nos hemos expresado en nombre de los Quince, pero este no era el objeto principal de la reunión de Marsella; el mismo era salvar el marco de la cooperación euromediterránea. La Unión Europea volvió a expresarse el 20 de noviembre a propósito de la situación en Oriente Medio, en los más severos términos que requería el agravamiento de la situación . Seguimos estando plenamente comprometidos, y existen posibilidades de hacer algo en los próximos días y en las próximas semanas. Lo urgente es lo que todos tienen en mente, es decir: primero, el cese de la violencia y que las partes puedan reanudar sus discusiones sobre el fondo, sin condiciones previas. Por otro lado, Javier Solana forma parte de la comisión para el establecimiento de los hechos, que se reúne el domingo en Nueva York y que deseamos se ponga rápidamente a trabajar. Finalmente, tengo previsto viajar allí, en nombre de la Presidencia, después de Niza, en relación con el trabajo que realizará dicha comisión. La Presidencia se ha esforzado por desarrollar las relaciones de la Unión con los demás grandes conjuntos regionales y muchas reuniones asiáticas: tercera Cumbre de la ASEM, cumbre con el Japón, con China. Antes había tenido lugar una cumbre con la India, bajo presidencia portuguesa, y se celebrará una reunión ministerial con la ANASE. Nos hemos encontrado con un problema menor a propósito de la cuestión de Corea del Norte, pero desearía manifestar en esta Asamblea que es necesario separar del resto el asunto del establecimiento de las relaciones diplomáticas, que en un momento dado ha podido parecer reiterativo, pero que no constituye la verdadera cuestión de fondo, puesto que algunos países tienen relaciones desde hace tiempo y otros no las tienen. Y nosotros hemos decidido trabajar, de hecho, sobre el contenido de nuestra política en relación con Corea del Norte. El 20 de noviembre aprobamos unas líneas de acción con respecto a este país, y la troika europea ha podido viajar a Corea del Norte sobre la base de dicha orientación. Nuestro diálogo con África ha sido muy rico a todos los niveles, incluyendo el ministerial, en particular con la CDAO, pero también con la SADEC. Es lo que ocurre precisamente en este momento. El diálogo con América Latina ha proseguido a la vez en Nueva York, al margen de la Asamblea General, y sobre puntos más específicos, como el apoyo que la Unión Europea aporta al proceso de paz, a los programas sociales, económicos e institucionales del Presidente Pastrana, en Colombia. No desearía concluir esta recapitulación sin recordar la acción de la Unión sobre lo que hoy se denomina grandes expedientes globales u horizontales, en particular en materia de derechos humanos, en los que es necesario trabajar aún sobre la coherencia de la política europea en los foros internacionales, así como mejorar la asociación de la sociedad civil. Hemos continuado este esfuerzo que se había iniciado antes. En el Parlamento Europeo se presentó la segunda edición del informe anual de la Unión Europea sobre los derechos humanos. El 13 de diciembre se organizará en París un foro dedicado a los derechos humanos. Por otra parte, la Presidencia francesa ha proseguido la política de promoción y de fortalecimiento de los tratados de desarme y de no proliferación, y ha participado activamente en la Conferencia sobre el comercio ilícito de armas ligeras y de pequeño calibre, para 2001. La Presidencia ha preparado, igualmente, el segundo informe anual sobre la aplicación del código de conducta europeo a las exportaciones de armas, que ha significado verdaderos progresos y que debería ser aprobado por el CAG, el 4 de diciembre. Como pueden ver - y he simplificado mucho esta exposición -, la actividad de la Unión Europea se desarrolla de manera considerable en estos ámbitos, y el conjunto de nuestros interlocutores en el plano mundial le conceden gran importancia. El fortalecimiento de la política exterior y de seguridad común en primer término. El Sr. Brok lo recordaba hace un instante: la Unión Europea se ha afianzado durante el último año y ello se ha visto reforzado por unos progresos que serán muy importantes, con miras al futuro. La rápida concreción de la Europa de la defensa lo demuestra. Tras las Presidencias alemana, finlandesa y portuguesa, la Presidencia francesa se ha esforzado por cumplir el mandato que se le había confiado en Feira. Creo que Niza marcará una etapa y un vencimiento muy importante en este plano, sobre todo mediante la creación de estructuras permanentes de la Europa de la defensa, lo que permitiría a la Unión Europea, durante el año 2001, declararse operacional para gestionar una crisis. El Sr. Richard tratará, dentro de un momento, la cuestión de las capacidades. Para concluir, dos palabras para manifestar que el Consejo comparte las preocupaciones expresadas por el Sr. Brok sobre Afganistán. Señalo que la Unión aplica medidas sobre la base de una posición común de enero de 2000: embargo total del envío de armas, presiones a las partes, apoyo a los esfuerzos de mediación de la comunidad internacional, apoyo a los esfuerzos de mediación de personalidades afganas, lucha contra la droga, ayuda a la población civil. La Comisión tendría, naturalmente, muchas cosas que decir al respecto si tuviésemos tiempo, pero para expresarlo simplemente, todos los esfuerzos que llevamos a cabo activamente, porque se trata realmente de un país atormentado, nunca serán eficaces si el conjunto de países vecinos, o de países comprometidos de una u otra manera y que tienen influencia en este país, no deciden, una vez por todas, acabar con sus intervenciones, con sus injerencias. Ahora bien, como ese no es el caso, el régimen de los talibanes sigue hasta ahora insensible a los argumentos y a las presiones exteriores. Desearía poder decir que nuestras presiones y nuestras acciones tienen peso en la situación actual. Desgraciadamente, existe una especie de resistencia y de autonomía de la situación afgana frente al conjunto de dichas acciones. No es una razón para desalentarnos. Es necesario continuarlas, y sé que en este recinto muchos diputados son muy sensibles a ello. Continuamos, pues, en este ámbito. Se trata de un punto particular, señor Presidente; deseaba, pues, poder aportar estos elementos de respuesta. Los aspectos institucionales son igualmente muy importantes, ya que permitirán que la Unión pueda prever, decidir y actuar, es decir, garantizar el control político y la dirección estratégica de una operación de gestión de crisis. El Consejo Europeo debería aprobar en Niza varias decisiones, que paso a citar. Primero, la creación de las estructuras políticas y militares permanentes: Comité político y de seguridad, Comité militar, Estado Mayor de la Unión Europea. El dispositivo creado se completará mediante el establecimiento de procedimientos de gestión de crisis y la organización de un Centro de situación en la Secretaría General. Según se estableció en Feira, estas nuevas estructuras se crearán lo más rápidamente posible tras el Consejo de Niza. En segundo lugar, los compromisos permanentes con los Estados terceros y con la OTAN. Ustedes conocen la importancia de dichos compromisos. Se trata de establecer relaciones de confianza y de trabajo con la OTAN, con los países candidatos y países aliados, dentro del pleno respeto de la autonomía de la Unión Europea. Estas relaciones se plasmarán concretamente en reuniones entre el Consejo del Atlántico Norte y el COPSI y en reuniones entre la Unión Europea y los quince países europeos candidatos o aliados. Hemos trabajado, además, en el fortalecimiento de las capacidades civiles de gestión de las crisis, en particular para permitir que la Unión Europea alcanzara el objetivo que se ha fijado en materia de policía. Desearía igualmente manifestar, respondiendo a las observaciones efectuadas por la Sra. Lalumière en su informe - en cuanto a la necesidad de reforzar nuestra reflexión en materia de prevención de conflictos -, que el Alto Representante y la Comisión han preparado recomendaciones encaminadas a mejorar la coherencia y la eficacia de la acción en este ámbito, y sé que la Presidencia sueca continuará trabajando en tal sentido. También he tomado nota, a propósito del informe presentado por el Sr. Brok, de algunos interrogantes y observaciones sobre el refuerzo de la eficacia de la acción exterior de la Unión Europea. Este fue uno de los expedientes en los que realmente me he empeñado personalmente. Yo deseaba que dicho asunto progresara, ya que resultaba evidente que la situación no era satisfactoria. Esta es incluso la razón por la cual, con ocasión de la reunión informal de los ministros de Asuntos Exteriores, en Evian, a principios de setiembre, había incluido la mencionada cuestión en el orden del día, a la que dedicamos una sesión completa, sobre la base de las propuestas y de los proyectos del comisario Patten. Desde entonces hemos progresado mucho. El Consejo "Asuntos Generales" aprobó, el 9 de octubre, unas conclusiones sobre el fortalecimiento de la coordinación, la mejora de la gestión y los instrumentos necesarios para la adopción de decisiones. El Consejo ha decidido organizar cada año un debate sobre estas cuestiones. El primero se celebrará en la sesión de enero o de febrero, y efectuaremos el balance del inicio de la aplicación de estas nuevas medidas. Subrayo que esto se ha realizado en plena cooperación y en perfecta armonía entre el Consejo, en general, el Alto Representante, la Comisión y, en especial, el comisario Patten. Como el Sr. Brok lo pide en su informe, el Consejo dispondrá de fichas recapitulativas sobre el conjunto de las relaciones entre la Unión y cada uno de los países socios, a fin de sacar mayor partido del esfuerzo global de la Unión, de aumentar su eficacia y de preparar mejor sus debates en materia de acciones exteriores. Para el primer debate, a principios de año, la Comisión establecerá un cuadro, país por país, basado en el último año presupuestario, que describirá el estado de los compromisos, de los pagos y de los importes que quedan por liquidar en relación con los principales programas financiados por el presupuesto comunitario y por el FED. Por lo tanto, en estos trabajos hemos sido muy conscientes de la necesidad, para la Comisión y los Estados miembros, de lograr una mayor complementariedad entre sus acciones de asistencia a los países terceros, manteniendo, naturalmente, las competencias específicas de la Comisión. Esto también es válido tanto para las acciones de las administraciones clásicas de los Estados miembros como para las agencias especializadas."@es12 "Arvoisa puhemies, koska käsittelymme on viivästynyt ja koska minulla on tämän jälkeen muita velvollisuuksia, yritän hieman tiivistää valmistelemaani puheenvuoroa. Se on melko pitkä, mutta yritän olla unohtamatta mitään oleellista asiaa. Seuraavaksi muutama sana Amsterdamin sopimuksen perusteella luoduista uusista välineistä ja toimielinten välisistä suhteista, jotka ovat aiheita, joista huomasin teidän olevan mietinnöissä jonkin verran huolestuneita. Toukokuun 1999 jälkeen on hyväksytty kolme yhteistä strategiaa, Venäjää, Ukrainaa ja Välimeren aluetta koskevat yhteiset strategiat. Puheenjohtajavaltio on nyt pyytänyt pääsihteeriä ja korkeaa edustajaa laatimaan ensimmäisen arviointikertomuksen näiden yhteisten strategioiden toimivuudesta ja niiden täysimääräisestä hyödyntämisestä. Kertomus esitettäneen siinä vuoden alussa järjestettävässä keskustelussa, johon viittaisin. Pari sanaa toimielinten välisistä suhteista. Tiedän sen keskustelun, johon puheenjohtaja Brok hetki sitten viittaisi ja jonka mukaan korkean edustajan tehtävät olisi pitänyt antaa komission varapuheenjohtajalle. Puheenjohtaja Brok, kuten itsekin toteatte, korkea edustaja Solana on kuitenkin virkaan astumisestaan lähtien ja monien puheenjohtajavaltioiden valvomassa hengessä noudattanut työssään täysin perustamissopimuksessa vahvistettuja sääntöjä ja menettelyjä, toimet on sovitettu yhteen, mitään huomattavia vaikeuksia ei ole ilmennyt ja yksinkertaisesti sanottuna työ sujuu hyvin. Kaikkien tässä vaiheessa kohtaamiemme suurten ongelmien yhteydessä on havaittu, että olemme päässeet tiiviiseen ja rakentavaan yhteistyöhön kaikkien toimielinten välillä. Ottakaamme esimerkiksi Balkanin tapahtumat, joista voidaan sanoa, että kaikki hoitivat täysipainoisesti tehtävänsä. Tällä alueella, tässä Kaakkois-Euroopan kolkassa, on kiistatta havaittavissa aitoa politiikkaa, joka alkaa kaiken lisäksi tuottaa tulosta. Siirryn nyt ensimmäiseen arvioon, joka on lyhyt ja tietysti vielä väliaikainen, puheenjohtajavaltio Ranskan toteuttamista toimista Euroopan unionin aseman korostamiseksi kansainvälisellä areenalla. Esitän siis pikaisen katsauksen joistakin alueista ja aikaansaannoksista. Aloitan Balkanin alueesta, koska puhuin siitä juuri. Belgradin vallanvaihto on muuttanut tilannetta ratkaisevasti, vaikka työtä on tietysti vielä paljon. Meillä oli todellinen eurooppalainen strategia, jonka sisältönä oli antaa Serbian kansalle sopivalla hetkellä, eli ennen vaaleja, Evianissa laadittu viesti, jossa ilmoitettiin, että jos demokratia voittaa, Euroopan unionin politiikkaa muutettaisiin ratkaisevasti. Demokratia vei voiton niiden odottamattomien tapahtumien jälkeen, jotka ovat meille tuttuja. Olemme siis pitäneet lupauksemme, ja nykyisen Jugoslavian johtajat ovat kertoneet meille, että Euroopan mielenilmauksella oli todellista merkitystä kyseisessä tilanteessa ja kyseisessä vaiheessa. Olemme siis mukana tässä loogisessa muutoksessa. Olemme ryhtyneet elvyttämään suhteita Jugoslaviaan kaikilla tasoilla. Se ei merkitse sitä, että uskoisimme, että kaikki ongelmat on hoidettu. Tiedämme aivan hyvin niin Kosovon kuin Montenegronkin kohdalla, että suhteissa naapurimaihin tai Jugoslavian velvoitteissa tuomioistuinta kohtaan on vielä paljon tehtävää tai selvitettävää; mutta se merkitsee sitä, että Euroopan unionin mielestä on ollut ratkaisevaa sitoutua tukemaan täysipainoisesti demokraattista liikettä, kunnes se on saavuttanut täysin tavoitteensa ja vahvistanut asemansa ja pystyy siinä vaiheessa sitoutumaan perusteellisesti Jugoslavian uuden politiikan uudelleen määrittelyyn varsinkin suhteessa maan naapurimaihin. Tässä mielessä Zagrebissa hiljattain pidetty huippukokous oli hyvin merkittävä. Tilanne oli hyvin erilainen, kun sen pitämisestä päätettiin, ja tavoitteena oli antaa Serbian kansalle poliittinen viesti sen silloisten johtajien päiden yli, mutta tapahtunut muutos mahdollisti sen, että saatoimme tehdä Zagrebin huippukokouksesta ensimmäistä kertaa todellisen demokraattisen kokouksen koko Euroopan unionin ja kaikkien Länsi-Balkanin maiden edustajien välillä. Olemme tehneet työtä myös alueellisen yhteistyön hyväksi, jonka käsite herätti tiettyä vastustusta alueen maiden keskuudessa, jotka eivät halua palata takaisin siihen menneisyyteen, josta ne ovat vapautuneet, ja uskon voivani todeta, että huippukokouksen ansiosta nämä maat ymmärsivät, että alueellinen yhteistyö ei ole ristiriidassa niiden kehittymisen ja Euroopan unioniin lähentymisen kanssa, mikä toteutetaan ennen kaikkea kyseisessä yhteydessä vahvistetun ja täsmennetyn vakauttamis- ja assosiointistrategian avulla. Tässä huippukokouksessa, joka pidettiin puheenjohtajavaltio Ranskan aloitteesta, vahvistettiin myös oma sitoumuksemme kyseiseen alueeseen, koska olimme hieman aikaisemmin tehneet tarvittavat päätökset suurista Välimeren alueen ja Balkanin ohjelmista ja koska uudelle Balkanin ohjelmalle, jota kutsutaan ranskaksi CARTS-ohjelmaksi, oli myönnetty 4,15 miljardin euron määrärahat kaudelle 20002006. Tehtävää on siis vielä paljon sekä demokratian vakiinnuttamiseksi että alueellisen yhteistyön hyväksi, mutta meillä on puitteet ja suunta, ja uskon, että tällä alalla Euroopan unioni tietää, mihin suuntaan se on menossa. Vastaavasti ja samaan aikaan Euroopan unioni on jatkanut suhteidensa kehittämistä suurten strategisten kumppaneidensa, kuten Venäjän, kanssa: Euroopan unionin ja Venäjän välinen huippukokous pidettiin 30. lokakuuta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen puitteissa. Meillä on selvä politiikka: haluamme edistää demokratian periaatteiden mukaisesti ihmisoikeuksia, oikeusvaltion periaatteita ja markkinataloutta sekä kannustaa ja tukea mahdollisimman hyödyllisesti Venäjällä käynnistettyä suurta muutosta, jonka myötä siitä tulee aikanaan tarvittavan ajan kuluttua suuri maa, joka kehittyy jatkuvasti ja uudenaikaistuu kaikilla aloilla ja jossa on rauhanomaiset olot, sellainen maa, jonka haluamme naapuriksemme. Kaikki Venäjän kanssa tehtävän yhteistyön välineet on suunnattava tähän tavoitteeseen niin yhteisön kuin kansallisellakin tasolla. Lisäksi 15. syyskuuta pidettiin Euroopan unionin ja Ukrainan välinen huippukokous, ja tuloksekkaan poliittisen vuoropuhelun aihepiiriä on nyt laajennettu tavanomaisten aseiden vientiin, turvallisuuteen ja aseidenriisuntaan, mikä on Ety-järjestön mukaan yksi tämän maan ongelma. On siis toivottavaa, että se otetaan mukaan asiaa koskevaan vuoropuheluun. Haluaisin sanoa puheenjohtaja Brokille, joka oli huolestunut tästä asiasta, että kysymys Ukrainan kanssa käytävästä yhteistyöstä esimerkiksi YUTP:n alalla otetaan huomioon Nizzassa esitettävässä kertomuksessa, jossa käsitellään järjestelyjä, joilla kumppanuusmaat voivat osallistua Euroopan unionin sotilaalliseen kriisinhallintaan. Ukraina ponnisteleekin erityisesti tällä alalla, koska 1. heinäkuuta jälkeen se on yhtynyt 15 julkilausumaan, jotka puheenjohtajavaltio on esittänyt Euroopan unionin puolesta. Olemme myös jatkaneet transatlanttista vuoropuhelua Balkanin tilanteesta, jossa kaiken Euroopan unionin harjoittaman politiikan tavoitteena on jatkuva vastavuoroinen tiedotus Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä, mutta vuoropuhelun aiheina ovat olleet myös Venäjä ja Lähi-idän rauhanprosessi, vaikka viittaankin enemmän siihen vaiheeseen, joka edelsi syyskuun lopulla käynnistyneitä traagisia tapahtumia, kuin nykyiseen tilanteeseen. Hyvät parlamentin jäsenet, esittelijä Lalumièren ja puheenjohtaja Brokin mietintöjen julkistaminen suo minulle tilaisuuden esittää teille ensimmäisen arvion näillä aloilla viime kuukausina tapahtuneesta merkittävästä kehityksestä. Arvioin ensin tilannetta yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, tärkeimpiä institutionaalisia kehityspiirteitä ja erityisesti Euroopan puolustukseen liittyviä kysymyksiä, ja puolustusasioista vastaava kollegani Alain Richard puhuu kaikista kapasiteettiin liittyvistä kysymyksistä. Seuraavaksi muistutan mieliin YUTP:n huomattavimmat tulokset viimeisen puolivuotiskauden ajalta. Vastaan myös tai yritän vastata puheenjohtaja Brokin esittämään suulliseen kysymykseen Afganistanista. Olemme tänä aikana myös pitäneet Yhdysvallat hyvin ajan tasalla Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehityksestä, mikä on välttämätön edellytys sen sopusointuiselle kehitykselle, kuten nyt tapahtuu. Tämän puheenjohtajakauden aikana käytävä vuoropuhelu ei ole vielä päättynyt, koska 18. joulukuuta Washingtonissa ja seuraavana päivänä Ottawassa on määrä pitää huippukokous. Jouduimme vastatuuleen Marseillessa Euro-Välimeri-konferenssin kohdalla, koska monet arabikumppaneistamme eivät olleet halukkaita osallistumaan siihen tämänhetkisen tilanteen vuoksi. Päätimme kuitenkin järjestää konferenssin. Lopulta arabikumppanitkin osallistuivat siihen kahta poikkeusta lukuun ottamatta. Valmistelutöiden eteneminen ja kyseisen hyvin herkän kysymyksen tiimoilta käyty kiivas keskustelu olivat mielestäni riittävä peruste konferenssin järjestämiselle, ja sen taustalla oli yksinkertaisesti pyrkimys jatkaa erittäin tärkeää Barcelonan prosessia, jota Lähi-idän tilanne on vaikeuttanut, mutta joka on edelleenkin hyvin merkittävä tulevaisuuden hanke, pitkän aikavälin strateginen hanke, jota ei pidä vaarantaa äkillisten väkivaltaisuuksien vuoksi, vaikka ne olisivatkin vakavia. Konferenssi siis pidettiin. Julkistimme sen yhteydessä Meda II -ohjelman kauden 20002006 kokonaisrahoituksen, joka on 5,35 miljardia euroa, jonka lisäksi tulevat EIP:n päättämät lainat, mikä tekee yhteensä lähes 13 miljardia euroa. Tämä ilmentää tosiasiallisesti Euroopan unionin huomattavaa sitoutumista kyseiseen alueeseen. Lähi-idän kysymyksen vaikeimmissakin vaiheissa puheenjohtajavaltio on ollut jatkuvasti yhteydessä kaikkiin osapuoliin. Onnistuimme järjestämään Javier Solanalle luvan osallistua 17. pidettyyn Sharm el Sheikin huippukokoukseen, ja se oli ensimmäinen kerta. Puhuimme Marseillessa 15 jäsenvaltion puolesta, mutta se ei ollut Marseillen konferenssin päätavoite, vaan päätavoitteena oli Euro-Välimeri-yhteistyön puitteiden säilyttäminen. 20. marraskuuta Euroopan unioni ilmaisi jälleen kantansa Lähi-idän tilanteesta käyttäen aikaisempaa ankarampaa ilmaisumuotoa, koska tilanne oli vakavoitunut paikan päällä. Seuraamme tiiviisti tilanteen kehitystä, ja tiettyihin toimiin voidaan ryhtyä lähipäivien ja -viikkojen aikana. Kiireellisenä tavoitteena on jatkuvasti mielessänne oleva pyrkimys, eli ennen kaikkea väkivaltaisuuksien lopettaminen ja se, että osapuolet pystyvät jatkamaan neuvottelujaan asiakysymyksistä ilman ehtoja. Javier Solana osallistuu myös tutkintakomissioon, joka kokoontuu sunnuntaina New Yorkissa ja jonka toivomme aloittavan työnsä hyvin pian. Nizzan huippukokouksen jälkeen aion itsekin vierailla paikan päällä puheenjohtajavaltion edustajana tutkintakomission työhön liittyvissä asioissa. Puheenjohtajavaltio on parhaansa mukaan kehittänyt unionin suhteita muihin suuriin alueellisiin kokonaisuuksiin ja osallistunut moniin aasialaisiin kokouksiin, kuten ASEMin kolmanteen huippukokoukseen ja Japanin ja Kiinan kanssa järjestettyyn huippukokoukseen. Aikaisemmin, Portugalin puheenjohtajakaudella, järjestettiin huippukokous Intian kanssa ja myöhemmin järjestetään ministeritason kokous ASEANin kanssa. Pohjois-Korean kysymyksen yhteydessä ilmeni pieni ongelma, mutta haluaisin sanoa tässä yhteydessä, että kysymystä diplomaattisuhteiden luomisesta on tarkasteltava erillisesti, koska se saattoi jossakin vaiheessa vaikuttaa ristiriitaiselta, mutta se ei ole todellinen asiakysymys, koska joillakin mailla on jo pitkään ollut tällaiset suhteet ja joillakin niitä ei ole. Päätimme todellakin paneutua Pohjois-Korean politiikkamme asiasisältöön. Hyväksyimme 20. marraskuuta toimintalinjat politiikallemme tätä maata kohtaan, ja Euroopan unionin troikka saattoi vierailla paikan päällä näiden suuntaviivojen perusteella. Afrikan kanssa käymämme vuoropuhelu on ollut hyvin vilkasta kaikilla tasoilla ja myös ministeritasolla muun muassa CDAO:n ja SADEC:n yhteydessä. Näin on tälläkin hetkellä. Latinalaisen Amerikan kanssa käymäämme vuoropuhelua on jatkettu paitsi New Yorkissa yleiskokouksen puitteissa myös yksityiskohtaisemmista asioista, kuten Euroopan unionin antamasta tuesta presidentti Pastranan johtamalle rauhanprosessille ja sosiaalisille, taloudellisille ja institutionaalisille ohjelmille Kolumbiassa. En haluaisi päättää tätä yhteenvetoa muistuttamatta mieliin unionin toimia alalla, josta käytetään nykyään nimitystä suuret yleismaailmalliset tai horisontaaliset aiheet, ja varsinkin ihmisoikeusalalla, jolla on tehtävä vielä työtä eurooppalaisen politiikan johdonmukaisuuden varmistamiseksi kansainvälisissä yhteyksissä ja kansalaisyhteiskunnan saamiseksi paremmin mukaan. Olemme jatkaneet näitä aikaisemmin aloitettuja ponnisteluja. Euroopan unionin toinen vuosikertomus ihmisoikeuksista on esitelty Euroopan parlamentille. Ihmisoikeusfoorumi järjestetään Pariisissa 13. joulukuuta. Lisäksi puheenjohtajavaltio Ranska on pyrkinyt edistämään ja vahvistamaan aseidenriisunta- ja ydinsulkusopimuksia ja osallistunut aktiivisesti kevyiden aseiden ja käsiaseiden laitonta kauppaa vuonna 2001 käsitelleeseen konferenssiin. Puheenjohtajavaltio on myös valmistellut toisen vuosikertomuksen aseidenvientiä koskevien eurooppalaisten sääntöjen soveltamisesta, josta käy ilmi, että alalla on tapahtunut todellista kehitystä, ja joka hyväksyttäneen 4. joulukuuta pidettävässä yleisten asioiden neuvostossa. Kuten näette, vaikka olen rajusti typistänyt tätä puheenvuoroa, Euroopan unionin toiminnassa on edistytty huomattavasti näillä aloilla, ja kansainväliset keskustelukumppanimme pitävät sitä erittäin merkittävänä asiana. Ensinnäkin yhteisen ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistaminen. Kuten puheenjohtaja Brok juuri muistutti mieliin, Euroopan unioni on vahvistunut kuluneen vuoden aikana, ja sitä on edistänyt kehitys, joka osoittautuu jatkossa tulevaisuuden kannalta hyvin merkittäväksi. Pitäisin siitä osoituksena ensinnäkin Euroopan puolustuksen hyvin nopeaa toteutumista. Saksan, Suomen ja Portugalin puheenjohtajakausien jälkeen Ranska on omalla kaudellaan tehnyt parhaansa Feirassa saamansa tehtävän täyttämiseksi. Uskon, että Nizzasta tulee hyvin merkittävä virstanpylväs ja saavutus tällä tärkeällä alalla ennen kaikkea siksi, että siellä luodaan Euroopan puolustuksen pysyvät rakenteet, jolloin Euroopan unioni voi vuoden 2001 aikana ilmaista valmiutensa kriisinhallintaan. Puolustusministeri Richard puhuu hetken kuluttua kapasiteettiin liittyvistä kysymyksistä. Sanon päätteeksi lyhyesti, että neuvosto yhtyy puheenjohtaja Brokin ilmaisemaan huolestuneisuuteen Afganistanista. Muistutan, että unionin toteuttamat toimenpiteet perustuvat tammikuussa 2000 vahvistettuun yhteiseen kantaan: täydellinen aseidenvientikielto, osapuolten painostaminen, kansainvälisen yhteisön välitysyritysten tukeminen, afganistanilaisten henkilöiden välitysyritysten tukeminen, huumekaupan torjunta, siviiliväestön auttaminen. Komissiolla olisi varmasti sanansa sanottavana näistä asioista, jos meillä olisi aikaa, mutta sanon vain, että mitkään aktiivisista ponnisteluistamme koska kyseessä on todella marttyyrin osaan joutunut maa eivät johda tuloksiin, ennen kuin kaikki naapurimaat tai tavalla tai toisella asiaan sekaantuneet maat, joilla on vaikutusvaltaa Afganistanissa, päättävät lopullisesti vetäytyä maasta ja olla sekaantumatta sen asioihin. Koska näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, Taleban-hallinto ei ole toistaiseksi kiinnittänyt huomiota ulkopuolisiin vetoomuksiin ja painostukseen. Toivoisin voivani sanoa, että painostuksellamme ja toimillamme on vaikutusta nykyisessä tilanteessa. Valitettavasti näitä kaikkia toimia vastustetaan tietyssä mielessä korostaen, että Afganistanin tilanteeseen ei pidä puuttua. Emme saa antaa sen lannistaa meitä. Toimia on jatkettava, ja tiedän, että tässä salissa on monia parlamentin jäseniä, joille tämä asia on hyvin tärkeä. Jatkamme siis työtämme tällä alueella. Arvoisa puhemies, tämä on erityisasia, mutta halusin antaa siihen tämän lyhyen vastauksen, koska siitä oli esitetty suullinen kysymys. Institutionaaliset näkökohdat ovat myös hyvin tärkeitä, koska niiden perusteella unioni pystyy varautumaan, tekemään päätöksiä ja toimimaan, eli varmistamaan, että kriisinhallintaoperaation strateginen johto on poliittisessa valvonnassa. Nizzan Eurooppa-neuvostossa olisi tehtävä useita päätöksiä, jotka mainitsen seuraavassa. Ensinnäkin Euroopan unionin pysyvien poliittisten ja sotilaallisten rakenteiden, poliittisten ja turvallisuusasioiden pysyvän komitean, sotilaskomitean ja sotilasesikunnan perustaminen. Näin luotavaa järjestelmää täydennetään vahvistamalla kriisinhallintamenettelyt ja perustamalla kriisien tarkkailukeskus pääsihteeristön yhteyteen. Kuten Feirassa sovittiin, nämä uudet rakenteet luodaan mahdollisimman pian Nizzan huippukokouksen jälkeen. Seuraavaksi pysyvät järjestelyt kolmansien valtioiden ja Naton kanssa. Olette tietoisia näiden järjestelyjen merkityksestä. Natoon, ehdokasvaltioihin ja liittolaisvaltioihin on luotava luottamukselliset yhteistyösuhteet kunnioittaen täysin Euroopan unionin riippumattomuutta. Suhteita hoidetaan ennen kaikkea kokouksissa, joita järjestetään Pohjois-Atlantin neuvoston ja poliittisten ja turvallisuusasioiden pysyvän komitean välillä sekä Euroopan unionin ja 15 ehdokas- tai liittolaisvaltion välillä. Olemme ponnistelleet myös siviilikriisinhallinnan valmiuksien lisäämiseksi muun muassa sen vuoksi, että Euroopan unioni pystyisi saavuttamaan poliisiasioille asettamansa tavoitteen. Haluaisin myös mainita vastauksena esittelijä Lalumièren mietinnössään esittämiin näkemyksiin, joiden mukaan meidän olisi keskityttävä enemmän kriisien ehkäisyyn, että korkea edustaja ja komissio ovat valmistelleet suosituksia toiminnan paremmasta yhteen sovittamisesta ja tehostamisesta tällä alalla, ja tiedän, että puheenjohtajavaltio Ruotsi jatkaa työtä tällä alalla. Huomasin, että myös puheenjohtaja Brokin mietinnössä oli muutamia kysymyksiä ja huomautuksia Euroopan unionin ulkoisten toimien tehostamisesta. Tämä on yksi niistä aiheista, joihin olen todella itse paneutunut. Toivoin edistystä tälle alalle, koska tilanne ei selvästikään ollut tyydyttävä. Samasta syystä lisäsin tämän aiheen Evianissa syyskuun alussa pidetyn epävirallisen ulkoministerikokouksen asialistalle, ja varasimme kokonaisen istunnon sen käsittelylle komission jäsen Pattenin ehdotusten ja suunnitelmien pohjalta. Sen jälkeen olemme edenneet pitkälle. Yleisten asioiden neuvostossa hyväksyttiin 9. lokakuuta päätelmät yhteensovittamisen ja hallinnon parantamisesta sekä päätöksenteossa tarvittavista välineistä. Neuvosto päätti järjestää vuosittain keskustelun näistä aiheista. Ensimmäinen keskustelu käydään tammikuun tai helmikuun istunnon aikana, ja me arvioimme näiden uusien toimenpiteiden soveltamista. Korostan, että kaikki tämä on tehty tiiviissä yhteistyössä ja täydellisessä sopusoinnussa yleensä neuvoston, korkean edustajan, komission ja erityisesti komission jäsen Pattenin kanssa. Kuten puheenjohtaja Brok toivoo mietinnössään, neuvostolle laaditaan selvitykset, joissa on yhteenveto unionin suhteista kaikkiin kumppanuusmaihin, jotta se pystyy paremmin hyödyntämään unionin kaikkea toimintaa, lisäämään sen tehokkuutta ja valmistelemaan paremmin ulkoisia toimivat koskevat neuvottelunsa. Tammikuussa käytävään ensimmäiseen keskusteluun komissio laatii kuluneelta talousarviokaudelta maakohtaisen seurantataulukon, josta käyvät ilmi sitoumukset, suoritetut maksut ja maksamatta olevat summat tärkeimmistä yhteisön talousarviosta tai EKR:stä rahoitettavista ohjelmista. Olemme siis olleet tässä työssä hyvin tietoisia siitä, että komission ja jäsenvaltioiden on pystyttävä sovittamaan paremmin yhteen tukitoimensa kolmansille maille säilyttäen tietysti komission erityisvaltuudet. Tämä koskee niin jäsenvaltioiden perinteisiä hallinnollisia toimia kuin erityisvirastojenkin toimia."@fi5 "Signor Presidente, tenendo conto del ritardo accumulato e dei miei impegni pregressi, cercherò di abbreviare l’intervento che avevo preparato. Poiché il testo era assai corposo, cercherò comunque di non dimenticare nessuno elemento essenziale. Vorrei ora brevemente commentare i nuovi strumenti previsti dal Trattato di Amsterdam e le relazioni interistituzionali, materie su cui è stata espressa preoccupazione nelle relazioni. Dal maggio 1999, sono state adottate tre strategie comuni: sulla Russia, sull’Ucraina e sul Mediterraneo. La Presidenza ha chiesto al Segretario generale e all'Alto rappresentante di redigere una prima relazioni di valutazione sul funzionamento di tali strategie, nonché sul modo in cui si potrebbe ottimizzarne l'applicazione, relazione dovrebbe essere presentata nel corso del dibattito testé menzionato che si terrà all'inizio dell'anno. Per quanto concerne i rapporti interistituzionali, sono al corrente del dibattito a cui poc’anzi faceva riferimento l’onorevole Brok, secondo cui le funzioni dell’Alto rappresentante avrebbero dovuto essere affidate a un Vicepresidente della Commissione. Tuttavia, come lei stesso ha rilevato, onorevole Brok, dal momento in cui ha assunto l'incarico e nello spirito auspicato da tutte le Presidenze che si sono succedute, l’Alto rappresentante Solana ha agito nel pieno rispetto delle regole e delle procedure stabilite dal Trattato, il coordinamento è stato assicurato, non è emersa nessuna difficoltà sostanziale e, per dirla chiara, tutto funziona perfettamente. Abbiamo avuto modo di constatare che, su molti problemi che abbiamo affrontato in questo periodo, c’è stata una cooperazione stretta e costruttiva fra tutte le Istituzioni. Prendiamo ad esempio la situazione nei Balcani, dove possiamo affermare che ciascuno abbia pienamente svolto il proprio ruolo. In questa regione nel sud-est dell’Europa possiamo affermare senza tema di essere smentiti una politica autentica sta cominciando sempre più a dare i suoi frutti. Ed ora veniamo ad un primo bilancio sommario, per quanto ovviamente provvisorio, delle azioni avviate nel corso della Presidenza francese affinché l’Unione si affermi sulla scena internazionale. Passerò in rassegna molto rapidamente alcune regioni e alcuni avvenimenti. Per ritornare ai Balcani che ho citato testé, la situazione è mutata radicalmente con il passaggio del testimone a Belgrado, sebbene ovviamente resti ancora molto da fare. Abbiamo attuato una vera strategia europea in virtù della quale al momento opportuno abbiamo lanciato un messaggio, elaborato a Evian, al popolo serbo annunciando che, se la democrazia avesse trionfato, avremmo totalmente rivisto la politica europea. Dopo le peripezie che tutti ben conosciamo, la democrazia ha trionfato. Abbiamo quindi mantenuto la nostra promessa e gli attuali esponenti politici iugoslavi ci dicono che il messaggio europeo ha svolto un ruolo significativo in questa vicenda e in questo momento storico. Ci muoviamo, dunque, seguendo tale approccio e ci stiamo adoperando per ripristinare le relazioni con la Iugoslavia a tutti i livelli. Ciò non significa che riteniamo risolti tutti i problemi. Siamo ben consapevoli che in relazione al Kosovo, al Montenegro, ai rapporti con i paesi limitrofi o agli obblighi della Iugoslavia nei confronti del Tribunale, restano ancora molte cose da fare e da risolvere. L’Unione europea, però, ha ritenuto fondamentale impegnarsi pienamente nel sostenere il movimento democratico fino a che non conseguirà tutti gli obiettivi che si è prefisso e, consolidatosi, potrà avviare una ridefinizione radicale di una nuova politica iugoslava, soprattutto nei confronti gli Stati limitrofi. In tale contesto, il Vertice svoltosi recentemente a Zagabria ha rivestito una grande importanza. Tale Vertice era stato pensato per un contesto diverso, per lanciare un messaggio politico al popolo serbo superando gli esponenti politici di allora, e il cambiamento verificatosi ci ha consentito di trasformarlo nel primo vero incontro democratico tra l’Unione europea e i rappresentanti dei paesi dei Balcani occidentali. Abbiamo inoltre affrontato la questione della cooperazione regionale, concetto che suscitava una certa resistenza da parte dei paesi di questa regione, che non volevano rimanere ostaggi di un passato da cui si erano ormai affrancati, e credo di poter affermare che, grazie al Vertice, tali Stati hanno compreso che non sussiste alcuna contraddizione tra la cooperazione regionale e il loro progresso individuale, l’avvicinamento che stanno compiendo verso l’Unione europea, soprattutto attraverso il processo di stabilizzazione e di associazione che è stato confermato proprio in tale occasione. Il Vertice, organizzato su iniziativa della Presidenza francese, ha inoltre permesso di confermare l’impegno che siamo chiamati ad assolvere nei confronti della regione, poiché qualche tempo prima avevamo preso decisioni necessarie sui grandi programmi sia per il Mediterraneo che per i Balcani. Il nuovo programma "Balcani", denominato "CARTS", è stato dotato di 4,15 miliardi di euro per il periodo 2000-2006. Resta certo ancora molto da fare sia sul piano del consolidamento della democrazia sia a livello di cooperazione regionale, ma disponiamo di un quadro e di un orientamento precisi e credo che l’Unione europea sia consapevole della direzione che sta intraprendendo in tale ambito. Parallelamente, proprio nello stesso periodo, l’Unione ha perseguito lo sviluppo delle relazioni con i grandi strategici, come la Russia, organizzando, il 30 ottobre, nell’ambito dell’accordo di partenariato e di cooperazione, il Vertice UE-Russia. La nostra politica è chiara: appellandoci ai principi di democrazia, dei diritti dell’uomo, dello Stato di diritto e dell’economia di mercato, intendiamo fornire gli stimoli e il sostegno più adatti affinché il grande cambiamento intrapreso dalla Russia possa portarla a tempo debito – ovviamente occorrerà del tempo – a divenire un grande paese che si sviluppa, che si modernizza a tutti i livelli, un paese pacifico, quel genere di paese che vogliamo avere come vicino. Occorre che tutti gli strumenti di cooperazione con la Russia, sia comunitari che nazionali, siano riorientati in tal senso. Il 15 settembre si è inoltre svolto un Vertice UE-Ucraina e il dialogo politico fruttuoso si estende ora anche a questioni che riguardano l’esportazione di armi convenzionali, la sicurezza e il disarmo, materia che l’OSCE indicava come problematica e che, pertanto, è auspicabile inserire in tale dialogo. Vorrei dire all’onorevole Brok, il quale aveva espresso preoccupazioni in merito, che la questione della cooperazione con l’Ucraina in termini più concreti, come ad esempio nell’ambito della PESC, sarà affrontata nella relazione che verrà presentata a Nizza sugli accordi che consentono ai di contribuire alla gestione militare delle crisi sotto la guida dell’Unione europea. D’altro canto, l’Ucraina sta compiendo uno sforzo significativo, poiché da luglio ha aderito a 15 dichiarazioni rilasciate dalla Presidenza a nome dell’Unione europea. E' inoltre proseguito il dialogo transatlantico sui Balcani, e la politica condotta dall’Unione è stata oggetto di uno scambio continuo e reciproco di informazioni tra Stati Uniti ed Europa, ma anche sulla Russia e sul processo di pace in Medio Oriente, sebbene forse più nel periodo che ha preceduto i tragici avvenimenti della fine di settembre che adesso. Onorevoli deputati, la pubblicazione delle relazioni della onorevole Lalumière e dell’onorevole Brok sono per me un’opportunità per presentarvi un primo bilancio degli sviluppi importanti che si sono prodotti negli ultimi mesi nei settori trattati. Innanzitutto, farò il punto sulla politica estera e di sicurezza e sui principali sviluppi istituzionali, in particolare per quanto concerne le questioni relative all’Europa della difesa, mentre il Ministro Richard, incaricato della difesa, svilupperà le questioni di sua pertinenza. Poi parlerò dei principali risultati della PESC degli ultimi sei mesi e risponderò, o cercherò di farlo, all’interrogazione orale che l’onorevole Brok ha presentato in merito all’Afghanistan. In questo periodo, abbiamo tenuto informati gli Stati Uniti circa gli sviluppi della politica europea di sicurezza e di difesa, condizione per uno sviluppo armonioso che in effetti si sta concretizzando, e il dialogo non terminerà con questa Presidenza. E' infatti previsto un Vertice a Washington il 18 dicembre e a Ottawa il giorno successivo. Abbiamo poi avuto un problema con la Conferenza euromediterranea di Marsiglia, in quanto molti arabi trovavano difficile parteciparvi in quel contesto. La riunione è stata comunque confermata e, alla fine, hanno partecipato tutti salvo due. Credo che lo svolgimento dei lavori e l’intensità delle discussioni su una materia tanto delicata abbiano ampiamente giustificato il fatto che la riunione non sia stata revocata. Un’altra importante posta in gioco era la prosecuzione dell'importantissimo processo di Barcellona, che era stato messo in ombra a causa della situazione in Medio Oriente, ma che resta una grande idea per il futuro, un’idea strategica a lungo termine che non possiamo lasciar rimettere in discussione dai tragici problemi attuali, per quanto strazianti siano. La riunione ha pertanto avuto luogo e, in quell'occasione, abbiamo dato comunicazione della dotazione finanziaria di MEDA per il periodo 2000-2006, pari a 5,35 miliardi di euro, cui si aggiungono i prestiti previsti dalla BEI per un totale di 13 miliardi di euro. Ed è questa la realtà sostanziale dell’impegno dell’Unione nei confronti di tale area del mondo. Per quanto riguarda il Medio Oriente, la Presidenza è in continuo contatto con i maggiori esponenti politici, anche nei momenti più difficili. Abbiamo fatto in modo che l’Alto rappresentante Solana potesse partecipare per la prima volta al Vertice di Sharm Al-Cheikh il 17 ottobre e abbiamo parlato a nome dei Quindici a Marsiglia, sebbene non fosse questo l’obiettivo principale dell’incontro, quanto piuttosto quello di salvaguardare il quadro della cooperazione euro-mediterranea. Il 20 novembre, l’Unione europea si è espressa nuovamente sulla situazione in Medio Oriente adottando termini più severi perché la situazione si era notevolmente aggravata. Ribadiamo il nostro impegno incondizionato e sono possibili parecchie evoluzioni nei giorni e nelle settimane a venire. La priorità è quella che tutti auspichiamo, ovvero la fine della violenza e il ripristino di un dialogo senza riserve tra le parti su temi fondamentali. D’altro canto, l’Alto rappresentante Solana fa parte della commissione incaricata della ricostruzione dei fatti, che si riunirà domenica a New York, ed auspichiamo che proceda speditamente nei suoi lavori. Dopo Nizza intendo recarmi sul posto di persona, a nome della Presidenza, sempre nell'ambito dei lavori che saranno svolti da tale commissione. La Presidenza si è adoperata per sviluppare le relazioni dell’Unione con altri grandi raggruppamenti regionali e sono stati molti gli incontri con gli asiatici: il terzo Vertice dell’ASEM, il Vertice con il Giappone e il Vertice con la Cina. Poco prima, nel corso della Presidenza portoghese, si era svolto un Vertice con l’India ed è prevista una riunione ministeriale con l’ASEAN. E' emerso un piccolo problema con la Corea del Nord, ma ci tengo a dire che è necessario distinguerlo dalla questione della ripresa delle relazioni diplomatiche, che ad un certo punto poteva apparire inopportuna. Questo non è il vero problema di fondo, poiché alcuni paesi intrattengono relazioni da vari anni, altri no. In realtà, abbiamo deciso di lavorare sulla sostanza della politica nei confronti della Corea del Nord. Il 20 novembre abbiamo approvato gli orientamenti della nostra azione nei confronti di tale paese e la europea ha effettuato una visita sulla base di tali orientamenti. Il dialogo con l’Africa è stato alimentato ad ogni livello, anche a livello ministeriale, in particolare con il CDAO e la SADEC. E lo stesso sta avvenendo in questo periodo. Anche il dialogo con l’America latina prosegue sia a New York, nell’ambito dell’Assemblea generale, sia su questioni specifiche, come il sostegno che l’Unione europea fornisce al processo di pace e ai programmi sociali, economici e istituzionali del Presidente Pastrana in Colombia. Per concludere questa rassegna, non posso esimermi dal ricordare l’azione dell’Unione su quelle che oggi vengono definite le grandi questioni globali o orizzontali, soprattutto in materia di diritti dell’uomo, per le quali è necessario rafforzare la coerenza della politica europea presso determinate sedi internazionali e coinvolgere maggiormente la società civile. Noi abbiamo continuato in quest'opera già avviata. E’ stata presentata al Parlamento europeo la seconda edizione della relazione annuale dell’Unione europea sui diritti dell’uomo e a Parigi, il 13 dicembre, sarà organizzato un sui diritti dell’uomo. D’altra parte, la Presidenza francese ha perseguito la politica di promozione e di rafforzamento dei trattati di disarmo e di non proliferazione ed ha partecipato attivamente all'organizzazione della Conferenza sul commercio illegale di armi leggere e di piccolo calibro per il 2001. La Presidenza, inoltre, ha preparato la seconda relazione annuale sull’applicazione del codice di condotta europeo sull’esportazione di armi, che ha registrato progressi tangibili e che doveva essere approvato dal Consiglio "affari generali" del 4 dicembre. Come avrete notato, sebbene io abbia cercato di semplificare il più possibile il mio intervento, l’attività dell’Unione europea si sviluppa in maniera significativa in questi settori e tutti i nostri interlocutori nel mondo vi attribuiscono grande importanza. In primo luogo, per quanto riguarda il rafforzamento della politica estera e di sicurezza comune, come ha ricordato l’onorevole Brok pochi minuti fa, l’Unione europea ha avuto un ruolo nell’ultimo anno, che si è rafforzato grazie a sviluppi destinati ad avere grande importanza per il futuro. Prova ne è la concretizzazione - avvenuta in tempi brevi - dell’Europa della difesa. Dopo la Presidenza tedesca, finlandese e portoghese, la Presidenza francese si è adoperata per ottemperare al mandato che le era stato affidato a Feira. Ritengo che Nizza segnerà una tappa e un risultato molto importanti in tal senso, soprattutto grazie alla creazione di strutture permanenti per l’Europa della difesa che consentiranno all’Unione di essere già operativa nel corso del 2001 per la gestione delle crisi. La questione delle competenze sarà affrontata dal Ministro Richard tra qualche istante. Vorrei concludere dicendo che il Consiglio condivide le preoccupazioni espresse dall’onorevole Brok sull’Afghanistan. Ricordo che l’Unione applica misure sulla base della posizione comune del gennaio 2000: totale sugli approvvigionamenti di armi, pressioni sulle parti coinvolte, sostegno all’attività di mediazione condotta dalla comunità internazionale e da personalità afghane, lotta contro la droga, aiuti alla popolazione civile. A questo proposito, la Commissione avrebbe molto da dire se ve ne fosse il tempo; ad ogni modo, per quanti sforzi possiamo attivamente profondere, ricordiamoci che il paese è devastato e che, pertanto, non sarà possibile ottenere alcun risultato fintantoché i paesi limitrofi o i paesi in un modo o nell’altro coinvolti che possono avere una certa influenza non decideranno, una volta per tutte, di porre fine alle interferenze e alle ingerenze. Purtroppo il regime dei Talibani finora rimane insensibile alle argomentazioni e alle pressioni esercitate dall’esterno. Vorrei poter dire che le pressioni e le azioni finora condotte hanno avuto un'incidenza nella situazione attuale. Sfortunatamente, la situazione in Afghanistan sembra opporre una certa resistenza e sembra non essere influenzata da tali azioni. Non è però un motivo per scoraggiarsi. Occorre perseverare - so che molti parlamentari in questa sede sono particolarmente sensibili a questo tema - e dunque persevereremo. Mi rendo conto, signor Presidente, che si tratta di un problema specifico, ma era stata posta espressamente una domanda al riguardo e volevo poter darvi una risposta. Anche gli aspetti istituzionali sono molto importanti, poiché consentiranno all’Unione di prevedere, decidere e agire, ovvero di garantire il controllo politico e la direzione strategica di operazioni atte alla gestione delle crisi. A Nizza il Consiglio europeo dovrà approvare molte decisioni che ricorderò brevemente. E’ in gioco innanzitutto la creazione di strutture politiche e militari permanenti, di un comitato politico e di sicurezza, di un comitato militare e di uno Stato maggiore dell’Unione europea. Il dispositivo così istituito sarà completato dalla fissazione di procedure per la gestione delle crisi e dall’organizzazione di un centro di monitoraggio presso il Segretariato generale. Come previsto a Feira, le nuove strutture saranno attuale il prima possibile dopo il Consiglio di Nizza. Inoltre, vi è la questione degli accordi permanenti con i paesi terzi e con la NATO. Tutti voi siete consapevoli dell’importanza di tali accordi. E’ necessario stabilire relazioni di fiducia e di lavoro con la NATO, con i paesi candidati e con alcuni alleati nel pieno rispetto dell’autonomia dell’Unione europea. Tali relazioni assumeranno la forma di riunioni tra il Consiglio dell'Atlantico del Nord e il COPSI nonché di riunioni tra l’Unione europea e i quindici paesi membri candidati e/o alleati. Abbiamo inoltre lavorato per rafforzare le capacità civili di gestione delle crisi, in particolare per consentire all’Unione di raggiungere l’obiettivo che si è prefissata in materia di polizia. In risposta ai commenti esposti dalla onorevole Lalumière nella sua relazione, desidero parlare della necessità di rafforzare il dibattito sulla prevenzione dei conflitti. L’Alto rappresentante e la Commissione hanno preparato alcune raccomandazioni atte ad accrescere la coerenze e l’efficacia delle azioni perseguite in tale ambito e so che la Presidenza svedese continuerà ad adoperarsi in questo senso. Quanto alla relazione presentata dall’onorevole Brok, ho preso nota di alcune domande e di alcuni commenti sul rafforzamento dell’efficacia dell’azione esterna dell’Unione. Si tratta di una questione a cui ho personalmente lavorato molto ed auspico che tale rafforzamento sia perseguito perché la situazione è chiaramente insoddisfacente. Per questo, nel corso della riunione informale dei Ministri degli esteri a Evian, all’inizio di settembre, l’avevo inserita all’ordine del giorno e, in effetti, ne abbiamo discusso approfonditamente sulla base delle proposte e dei progetti del Commissario Patten dedicandovi un’intera sessione. Da allora, sono stati compiuti molti progressi. Il Consiglio “affari generali” del 9 ottobre scorso ha approvato le conclusioni sul rafforzamento del coordinamento, sul miglioramento della gestione e sugli strumenti necessari per prendere una decisione. Il Consiglio ha deciso di consacrarvi un dibattito ogni anno e il primo, che si svolgerà nel corso della sessione di gennaio o di febbraio, ci consentirà di fare il punto dei primi passi compiuti nell'applicazione delle nuove misure. Sottolineo che tutto è stato fatto in stretta collaborazione e di pieno concerto con il Consiglio in generale, con l’Alto rappresentante, con la Commissione e, in particolare, con il Commissario Patten. Come auspicato dall’onorevole Brok nella relazione, il Consiglio disporrà di schede riassuntive sull’insieme delle relazioni tra l’Unione e ciascuno dei paesi al fine di sfruttare al meglio l’azione profusa globalmente dall’Unione, accrescere la sua efficacia e meglio preparare i dibattiti in materia di azioni esterne. Per il primo dibattito dell’inizio dell’anno, la Commissione elaborerà un resoconto, paese per paese, sul precedente esercizio fiscale in cui si indicherà lo stato degli impegni, degli esborsi e gli importi da erogare per i principali programmi finanziati dal bilancio comunitario e dal FES. In questi lavori, abbiamo tenuto particolarmente conto della necessità per la Commissione e per gli Stati membri di giungere ad una maggiore complementarità tra le varie azioni di assistenza a favore dei paesi terzi, salvaguardando ovviamente le competenze specifiche della Commissione. Ciò vale sia per le azioni condotte dall’amministrazione degli Stati membri che per le agenzie specializzate."@it9 "Mr President, given our late start and my commitments afterwards, I shall try to make the speech that I had prepared a little shorter. It was to be quite long, but I shall endeavour not to omit anything crucial. I now wish to say a few words about the new instruments established by the Treaty of Amsterdam and about interinstitutional relations, which are both subjects on which, I noted, your reports expressed some concern. Three common strategies have been adopted since May 1999, on Russia, on Ukraine and on the Mediterranean region. The Presidency has now asked the Secretary-General – the High Representative – to draw up a preliminary assessment report on how these common strategies are functioning and on their optimal use. This report is due to be presented at the debate at the beginning of next year that I mentioned. I should like briefly to talk about interinstitutional relations. I am aware of the discussion to which Mr Brok alluded just now, according to which the duties of the High Representative ought to have been allocated to a Vice-President of the Commission. But, as you yourself make the point, Mr Brok, since taking office and in the spirit that the various presidencies have sought to maintain, Mr Solana’s way of working has been fully compliant with the rules and procedures laid down by the Treaty. There has been coordination, no major difficulties have arisen and, to put it in plain terms, things are going well. We have shown on several major problems that we have faced in this period that we have achieved close and constructive cooperation between all the institutions. If we take the events in the Balkans as an example, it can be said that everyone played their role to the full. We are definitely seeing a real policy in this region of south-eastern Europe, which is furthermore beginning to bear fruit. I come now to a quick preliminary and, of course, still provisional assessment of the actions undertaken under the French Presidency in order to ensure a higher profile for the European Union in the international arena. I shall therefore quickly look at a few regions and a few events. I shall continue with the Balkans, since I was speaking about that region a moment ago. The situation there has altered radically with the change of power in Belgrade, even if, of course, much remains to be done. We had a genuine European strategy, which consisted of sending at the right time, in other words before the elections, a message to the Serbian people which had been drafted at Evian, announcing that if democracy won the day, European policy would be radically revised. Democracy did win the day, after all the ups and downs, with which we are all familiar. We have therefore kept our promise and the leaders of today’s Yugoslavia tell us that the message from the European Union played a genuine role in that affair at that time. We are therefore part of that course of events, which was entirely logical. We have undertaken to re-establish relations in all areas with Yugoslavia. This does not mean that we consider all the problems to have been solved. We are fully aware that with regard to Kosovo and Montenegro, with regard to Yugoslavia’s relations with its neighbouring countries and to its obligations to the International Court of Justice, much remains to be done or resolved. What it does mean, however, is that the European Union did consider it to be crucial to commit fully itself to supporting this movement towards democracy until it has completely achieved its objectives, until it is consolidated and can then wholeheartedly commit itself to redefining a new policy for Yugoslavia, particularly with regard to its neighbours. This is the context that explains why the summit held recently in Zagreb was so important. It had been devised against a different backdrop, in order to send a message to the Serbian people, bypassing their then leaders. The changes that have taken place enabled us to make the Zagreb Summit a first real democratic meeting of the whole European Union and all the representatives of the Western Balkan countries. We also applied ourselves to the issue of regional cooperation, an idea that met with a degree of resistance from the countries in the region that do not wish to be locked into a past from which they have broken free, and I think I can say that, as a result of this summit, they understood that there was no contradiction between regional cooperation and their progress and rapprochement in relation to the European Union, largely through the stabilisation and association process which was confirmed and laid down on that occasion. This summit, which was an initiative by the French Presidency, also enabled us to restate our commitment to that region, as, shortly before the summit, we had taken the necessary decisions on the major programmes for both the Mediterranean and the Balkan regions. The summit also gave us the opportunity to confirm that the new Balkans programme, which is known as “CARDS”, has been allocated EUR 4.15 billion for the 2000-2006 period. Much then remains to be done, both in terms of consolidating democracy and in terms of regional cooperation, but we now have a framework and a sense of direction and I think that the European Union now knows where it is going in this area. In parallel and at the same time, the European Union has continued to develop relations with major strategic partners such as Russia. Consequently, an EU-Russia Summit was held on 30 October, under the partnership and cooperation agreement. Our policy is quite clear: we want, on the basis of principles of democracy, human rights, the rule of law and the market economy, to provide the most useful incentives and support for the huge changes undertaken by Russia, for it to become, eventually – and it will take as long as necessary – a great country, which is developing, which is modernising at every level and which is peace-loving, in short, the kind of country that we would be happy to have as our neighbour. All instruments for cooperation with Russia, both Community and national, must be directed towards this. An EU-Ukraine Summit also took place, on 15 September, and the fruitful political dialogue that resulted is now being extended to issues of conventional arms exports, security and disarmament, a subject highlighted by the OSCE as being a problem where Ukraine is concerned. It is therefore desirable that this country should be included in this dialogue. I wish to say to Mr Brok, who expressed concern at this, that the issue of more tangible cooperation with Ukraine, under the CFSP for example, will be addressed in the report to be presented at Nice on the arrangements that will enable our partners to contribute to military crisis management led by the European Union. Moreover, Ukraine is making a special effort with regard to this issue as, since 1 July, it has acted on 15 declarations made by the presidency on behalf of the European Union. We have also been maintaining transatlantic dialogue on the Balkans, in which the whole policy implemented by the European Union has been the subject of constant information passing in both directions between the United States and Europe. We have also maintained dialogue on Russia and on the Middle East peace process, even if my comments apply more to the period preceding the tragic events that have taken place since the end of September than to the most recent events. Ladies and gentlemen, the publication of the reports by Mrs Lalumière and Mr Brok gives me the opportunity to present you with a preliminary assessment of the major developments that have taken place over the last few months in these areas. First of all, in the field of foreign and security policy, I shall assess the main institutional developments and more specifically issues relating to the European defence system and Mr Alain Richard, Minister for Defence, will speak in greater detail about all the aspects to do with military capabilities. I shall then give a summary of the main results of the CFSP over the last six months. I shall also answer, or I shall try to answer, Mr Brok’s oral question on Afghanistan. During this period we have also kept the United States fully informed of developments in European security and defence policy, which is essential if this policy is to develop harmoniously, as is the case at the moment. Dialogue under this presidency has not yet finished as a summit is scheduled to take place in Washington on 18 December and in Ottawa the following day. We encountered a problem with the Euro-Mediterranean Conference in Marseilles, as many of our Arab partners found it difficult to take part in the meeting in the current climate. Nevertheless, we did hold the meeting and they did eventually take part, with two exceptions. I think that the way in which the work was carried out and the intensity of the debates that were held on this very sensitive issue justified holding the meeting. What was at stake, and this was the reason for insisting on holding the meeting, was the continuation of the Barcelona process, which remains so important, even though it has suffered as a result of the situation in the Middle East. Nevertheless, it remains a powerful concept for the future, a long-term strategic idea that we must not allow to be undermined by the current tragedies, however heartrending they may be. The meeting did, therefore, take place and at this meeting we announced the budgetary appropriations for MEDA II for the period 2000-2006, which come to EUR 5.35 billion. To this figure we can add the loans that the EIB has planned to set aside, making a total of around EUR 13 billion. This demonstrates the substantial reality of the European Union’s commitment to this region. With regard to the Middle East, the Presidency remains in constant contact with all the key players, even through the most difficult times. We managed to ensure, for the first time, that Javier Solana was allowed to participate in the Sharm El-Sheikh Summit, held on 17 October. We spoke on behalf of the Fifteen in Marseilles, though this was not the main purpose of the Marseilles meeting, which was to save the framework of Euro-Mediterranean cooperation. On 20 November, the European Union once again expressed its views on the situation in the Middle East, in harsher terms which the deteriorating situation on the ground called for. We remain fully committed and we can achieve a number of things in the coming days and weeks. The most urgent issue remains the one you are concerned about, which is first and foremost an end to the violence and for both sides to be able to resume discussions on the basic issues directly. Moreover, Javier Solana is a member of the fact-finding committee that is meeting in New York on Sunday, which we hope will set to work very quickly. I plan to go there myself, on behalf of the presidency, after Nice, in connection with the work to be undertaken by this fact-finding committee. The French Presidency has striven to develop relations between the Union and the other great regional blocs and has held many meetings with Asian countries. There has been the third ASEM Summit, the summit with Japan and the one with China. Previously, a summit was held with India, under the Portuguese Presidency, and a ministerial meeting will be taking place with ASEAN. We encountered a small problem with the issue of North Korea, but I wish to state here that we must make a distinction between the issue of establishing diplomatic relations, which may have appeared rather confused at times, but which is not the real underlying issue, since some countries have maintained relations for a long time while others have not. We decided to work on the content of our policy towards North Korea and, on 20 November, we adopted guidelines for that country and the European troika has been able to visit North Korea on the basis of this approach. Our dialogue with Africa has been very active at all levels, at ministerial level too, particularly with CDAO, but also with SADC. This is moreover the case at this very moment. Dialogue with Latin America has continued both in New York, on the sidelines of the UN General Assembly, and on more specific points, such as the support provided by the European Union for the peace process initiated by President Pastrana of Columbia, and for his social, economic and institutional programmes. I would not want to conclude this summary without mentioning the Union’s action on what are today known as the great global or cross-sectoral dossiers, particularly in the field of human rights, where work is still necessary to improve the coherence of European policy in international bodies and to involve civil society more closely. We have continued with the effort that was started previously. The second edition of the European Union’s annual report on human rights has been presented to the European Parliament and a human rights forum will be held in Paris on 13 December. Furthermore, the French Presidency has continued with the policy of promoting and upgrading disarmament and non-proliferation treaties and has played an active role in the conference on the illegal trade in light and small-calibre weapons to be held in 2001. The Presidency has also drafted the second annual report on the implementation of the European code of conduct on arms exports, which has led to real progress and is due to be adopted by the General Affairs Council on 4 December. As you see – and I have simplified this presentation considerably – European Union activity in these fields is developing apace and all of our partners throughout the world attach a great deal of importance to this fact. First of all, enhancing the common foreign and security policy. As Mr Brok pointed out a moment ago, the European Union has asserted its position over the last year and this has been backed up by developments that will prove to be extremely important for the future. I feel that the best example of this is the very rapid development of a European defence system. Following the German, Finnish and Portuguese Presidencies, the French Presidency has sought to fulfil the mandate given to it at Feira. Nice will, I think, mark a major stage and achievement in this field, in large part through the creation of permanent structures for a European defence system which should enable the European Union, in the course of 2001, to declare itself operationally capable of managing a crisis. The issue of military capabilities will be dealt with by Mr Richard, in a moment. I shall finish with a few words to the effect that the Council shares the concerns expressed by Mr Brok about Afghanistan. I would remind you that the Union is implementing measures on the basis of a common position of January 2000, which are as follows: a complete ban on arms supplies, pressure to be exerted on all sides, support for the attempts by the international community and individuals within Afghanistan to provide mediation, the fight against drugs and aid for the civil population. The Commission would certainly have something to say about these matters if we had the time, but to put it simply, all the efforts that we are actively making, because it truly is a long-suffering country, will never be effective unless all of the neighbouring countries, or the countries that are involved in some way or another and have some influence in Afghanistan, decide once and for all to stop intervening and interfering. Since this has yet to happen, the Taliban regime remains immune to the arguments and pressure applied from abroad. I wish I could say that our pressure and our action are having some effect on the current situation, but unfortunately the Afghan situation appears to remain somehow self-sufficient and resistant to all such action. This is not, however, going to put us off. We must continue with these actions and I know that many Members of this Parliament here today are very aware of this. We shall therefore continue our work in this area. This is a specific point, Mr President but a specific question was asked, and so I wished to provide this type of answer. The institutional aspects are also extremely important, because they will allow the Union to make plans, to take decisions and to act; in other words, to take political control and maintain strategic leadership of a crisis management operation. At Nice, the European Council is due to adopt several decisions, which I shall now discuss. First of all, the creation of permanent political and military structures, a political and security committee, a military committee and a European Union defence staff. The mechanism created as a result of these decisions will be complemented by establishing procedures for crisis management and the establishment of an operations centre in the Secretariat-General. As was laid down at Feira, these new structures will be put in place as soon as possible following the Nice Council. The next issue is ongoing arrangements with third countries and NATO. You all know how important these agreements are and we therefore need to establish relationships of trust and cooperation with NATO, with the candidate countries and with allied countries, whilst fully respecting the autonomy of the European Union. These relationships will, in particular, take the form of meetings between the North Atlantic Council and the iPSC and of meetings between the European Union and the fifteen European candidate and/or ally countries. We have also worked on enhancing civilian crisis management capabilities, in order especially to enable the European Union to achieve the objective that it has set for itself in the field of policing. I would also like to mention, in response to the comments made by Mrs Lalumière in her report on the need to improve our research into conflict prevention, that recommendations have been drawn up by the High Representative and by the Commission on improving the coherence and effectiveness of action in this field, and I know that the Swedish Presidency will continue to work towards this goal. I also noted, in Mr Brok’s report, a number of questions and remarks on increasing the effectiveness of the European Union’s external action. This is one of the dossiers into which I personally put in a great deal of work. I hoped that we would make progress in this field, because the situation was clearly unsatisfactory. That was also the reason why, at the informal meeting of Ministers of Foreign Affairs at Evian at the beginning of September, I put this issue on the agenda and why we devoted a whole sitting to it, on the basis of Commissioner Patten’s proposals and plans. We have made considerable progress since then. On 9 October, the General Affairs Council adopted conclusions on increasing coordination and improving management and the instruments necessary for decision-making. The Council decided to hold an annual debate on these issues and the first such debate will take place after the January or February session. We will then assess the issue of when these new measures are to be first implemented. I would emphasise that this whole process has been carried out with full cooperation and perfect agreement between the Council in general, the High Representative, the Commission, and particularly, Commissioner Patten. As Mr Brok hopes in his report, the Council will have files summarising all of the relationships between the Union and each partner country, in order to gain greater benefit from the Union’s overall effort, to increase its efficiency and to provide better preparation for its discussions on external action. For the first debate, at the beginning of next year, the Commission will draw up a scoreboard, country by country, for the past budgetary year, which will show the current state of commitments, payments, and outstanding amounts for the main programmes funded by the Community budget and by the EDF. In this work, therefore, we have been very aware of the need for the Commission and the Member States to achieve greater complementarity in their aid actions for third countries whilst preserving, of course, the specific competences of the Commission. This applies to the actions of the traditional Member State administrations as well as to the specialist agencies."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, gezien de vertraging die we hebben opgelopen en gezien mijn verplichtingen elders zal ik proberen het verhaal dat ik had voorbereid enigszins in te korten. Het was een uitgebreid betoog, maar ik zal trachten geen belangrijke zaken te vergeten. Dan zou ik nu enkele opmerkingen willen maken over de bij het Verdrag van Amsterdam ingevoerde nieuwe instrumenten alsmede over de interinstitutionele verhoudingen - twee onderwerpen waarover u zich in uw verslagen enigszins bezorgd toont. Sinds mei 1999 zijn er drie gemeenschappelijke strategieën aangenomen: met betrekking tot Rusland, Oekraïne en het Middellandse-Zeegebied. Het voorzitterschap heeft de secretaris-generaal en de Hoge Vertegenwoordiger voor het gemeenschappelijk buitenlands en veiligheidsbeleid nu gevraagd een eerste evaluatieverslag voor te bereiden over de tenuitvoerlegging van die gemeenschappelijke strategieën alsmede over de optimale uitwerking ervan. Dit verslag zou gepresenteerd moeten worden tijdens het debat begin volgend jaar waarover ik zojuist gesproken heb. Wat de interinstitutionele betrekkingen betreft kan ik zeggen dat de discussie waarop de heer Brok zojuist gezinspeeld heeft mij bekend is. Het gaat hier om de vraag of de taken van de Hoge Vertegenwoordiger voor het gemeenschappelijk buitenlands en veiligheidsbeleid niet toegekend hadden moeten worden aan een van de vice-voorzitters van de Commissie. Zoals u echter zelf al aangeeft, mijnheer Brok, is de heer Solana sinds zijn aantreden met het volste respect voor de in het Verdrag vastgelegde regels en procedures te werk gegaan, geheel in lijn met de bedoelingen van de respectieve voorzitterschappen. Er is een goede samenwerking van de grond gekomen en er heeft zich geen enkel noemenswaardig probleem voorgedaan. Kortom, het gaat gewoon goed. Bij het aanpakken van verschillende grote problemen waarmee we de afgelopen periode geconfronteerd zijn geweest is een nauwe en constructieve samenwerking tussen alle organen mogelijk gebleken. Neem bijvoorbeeld de ontwikkelingen in de Balkan: alle instellingen hebben hier datgene gedaan wat van ze verwacht werd. We zien in het zuidoosten van Europa ontegenzeggelijk een krachtig beleid van de grond komen, dat bovendien zijn vruchten begint af te werpen. Thans zou ik een korte en uiteraard voorlopige eerste balans willen opmaken van de maatregelen die door het Franse voorzitterschap genomen zijn om Europa ten volle zijn rol op het internationale toneel te laten spelen. Ik zal daartoe in het kort enkele regio’s en enkele gebeurtenissen de revue laten passeren. Eerst wil ik een paar opmerkingen maken over de Balkanlanden, waarover ik zojuist al gesproken heb. De situatie in die regio is ingrijpend veranderd door de machtswisseling in Belgrado, al blijft er uiteraard nog het nodige te doen. Wij hadden een duidelijke lijn voor Europa uitgestippeld: het was de bedoeling op het geschikte moment, dat wil zeggen vóór de verkiezingen, het Servische volk een in Evian opgestelde boodschap over te brengen die inhield dat het beleid van Europa grondig herzien zou worden indien de democratie zou zegevieren. De democratie heeft inderdaad gezegevierd, na vele verwikkelingen die eenieder bekend zijn. Wij hebben ons woord dan ook gestand gedaan, en de bewindvoerders van het huidige Joegoslavië verzekeren ons dat de boodschap van Europa destijds zeker een rol heeft gespeeld in de affaire. Wij blijven deze logische lijn dan ook volgen. Zo hebben we een begin gemaakt met het herstellen van de betrekkingen met Joegoslavië op alle terreinen. Dat wil niet zeggen dat wij van mening zijn dat alle problemen opgelost zijn. Iedereen weet dat er ten aanzien van Kosovo en Montenegro nog heel wat moet gebeuren, en dat geldt ook voor de betrekkingen van Joegoslavië met de buurlanden en voor de verplichtingen van het land jegens het Joegoslavië-Tribunaal. De Europese Unie heeft echter gemeend dat het van het grootste belang is alles te doen om de democratische beweging te steunen tot het moment waarop die al haar doelstellingen gerealiseerd zal hebben en de democratie definitief hersteld zal zijn. Dan kan Joegoslavië een begin maken met een grondige herziening van zijn beleid, met name ten aanzien van de buurlanden. Tegen die achtergrond is de onlangs in Zagreb gehouden Topbijeenkomst van grote betekenis geweest. Deze Top was in een andere context voorbereid en had de bedoeling over het hoofd van de leiders van dat moment heen een politieke boodschap over te brengen aan het Servische volk. Dankzij de recente ontwikkelingen hebben we van deze Top van Zagreb de eerste echte democratische ontmoeting kunnen maken van de voltallige Europese Unie met alle vertegenwoordigers van de westelijke Balkanlanden. Wij hebben ons eveneens beziggehouden met de kwestie van de regionale samenwerking, een concept dat een zekere weerstand opriep bij enkele landen in deze regio die niet opnieuw verstrikt willen raken in een verleden waaraan ze eindelijk hebben weten te ontsnappen. We kunnen mijns inziens wel stellen dat ze dankzij deze Top hebben ingezien dat deze regionale samenwerking hun toenadering tot de Europese Unie niet in de weg staat, een toenadering die met name verloopt via het proces van stabilisatie en samenwerking dat bij deze gelegenheid bevestigd en nader uitgewerkt is. Deze Top - een initiatief van het Franse voorzitterschap - heeft tevens een bevestiging mogelijk gemaakt van onze inzet voor deze regio; kort daarvoor hadden we immers nog de nodige besluiten genomen over de belangrijke programma’s voor het Middellandse-Zeegebied en de Balkan. Voor het nieuwe Balkanprogramma, in het Frans “CARTS” geheten, is een bedrag van 4,15 miljard euro uitgetrokken voor de periode 2000-2006. Er is dus nog heel veel te doen met het oog op een duurzaam herstel van de democratie en de regionale samenwerking, maar er is in ieder geval sprake van een beleidskader en een strategie, en mijns inziens staat de Europese Unie op dit terrein een duidelijke richting voor ogen. Tegelijkertijd heeft de Europese Unie in de bewuste periode de betrekkingen met haar grote strategische partners uitgebouwd, met name met Rusland. Op 30 oktober heeft in het kader van de partnerschaps- en samenwerkingsovereenkomst de topbijeenkomst EU-Rusland plaatsgevonden. Ons beleid is helder: wij willen op basis van de beginselen van democratie en respect voor de mensenrechten, de rechtsstaat en de vrije markt de immense omwenteling die Rusland doormaakt zo goed mogelijk ondersteunen en stimuleren, zodat zich uiteindelijk, na een proces dat de nodige tijd zal kosten, een groots land zal aandienen dat voortdurend in ontwikkeling is, op alle fronten moderniseert en streeft naar vrede – kortom, het soort land dat we graag als buurland zouden willen hebben. We moeten ervoor zorgen dat alle instrumenten ten behoeve van samenwerking met Rusland, zowel de communautaire als de nationale instrumenten, in die richting bijgesteld worden. Er heeft eveneens een Topbijeenkomst plaatsgevonden tussen de Europese Unie en Oekraïne, op 15 september, en de vruchtbare politieke dialoog met dit land strekt zich thans uit tot kwesties als export van conventionele wapens, veiligheid en ontwapening. Wat dit laatste onderwerp betreft heeft de OVSE aangegeven dat er zich problemen voordoen met Oekraïne, en het lijkt dan ook wenselijk deze kwestie bij deze dialoog te betrekken. In reactie op de door de heer Brok uitgesproken bezorgdheid ten aanzien van concretere vormen van samenwerking met Oekraïne, bijvoorbeeld in het kader van het gemeenschappelijk buitenlands en veiligheidsbeleid, zou ik willen zeggen dat deze kwestie aan de orde gesteld zal worden in een in Nice te presenteren verslag. Daarin zullen de afspraken met onze partners toegelicht worden op basis waarvan die een bijdrage kunnen leveren aan door de Europese Unie geleide militaire crisisbeheersingsoperaties. Overigens doet Oekraïne wat dit betreft al bijzonder goed zijn best: sinds 1 juli heeft het land zich achter 15 verklaringen geschaard waarmee het voorzitterschap namens de Europese Unie naar buiten is getreden. Verder hebben we ook de transatlantische dialoog over de Balkanlanden voortgezet. Alle op deze regio gerichte beleidsmaatregelen van de Europese Unie zijn voortdurend onderwerp van gesprek geweest tussen Europa en de Verenigde Staten. Dat geldt ook voor het beleid ten aanzien van Rusland en het vredesproces in het Midden-Oosten, al heeft mijn opmerking niet zozeer betrekking op de afgelopen maanden, maar vooral op de periode die voorafgaat aan de tragische gebeurtenissen die zich sinds eind september in die regio hebben voorgedaan. Geachte afgevaardigden, naar aanleiding van de indiening van de verslagen van mevrouw Lalumière en de heer Brok kan ik u thans een eerste overzicht geven van de belangrijke ontwikkelingen van de afgelopen maanden op deze terreinen. Ik zal om te beginnen de balans opmaken van de belangrijkste institutionele ontwikkelingen op het terrein van het buitenlands en veiligheidsbeleid, met name ten aanzien van de Europese defensie. De heer Alain Richard, mijn collega van Defensie, zal later ingaan op alle kwesties die samenhangen met de militaire capaciteiten. Verder zal ik de belangrijkste resultaten van het gemeenschappelijk buitenlands en veiligheidsbeleid van het afgelopen halfjaar toelichten. Ten slotte zal ik antwoord geven – of trachten te geven - op de mondelinge vraag van de heer Brok met betrekking tot Afghanistan. Ook hebben we in dit halfjaar de Verenigde Staten zeer goed op de hoogte gehouden van de huidige ontwikkelingen op het terrein van het Europees veiligheids- en defensiebeleid. Dat is een onmisbare voorwaarde voor een harmonieuze ontwikkeling van dat beleid, een ontwikkeling die thans ook zichtbaar is. Wat dit voorzitterschap betreft is die dialoog nog niet ten einde, want er is op 18 december aanstaande een Topbijeenkomst gepland in Washington en een dag later een in Ottawa. Er zijn problemen gerezen bij de Euro-mediterrane Conferentie van Marseille, omdat het voor veel van onze Arabische partners moeilijk was in de huidige omstandigheden aan deze bijeenkomst deel te nemen. Toch hebben we doorgezet, en uiteindelijk hebben alle partners, op twee uitzonderingen na, de bijeenkomst bijgewoond. Mijns inziens blijkt uit het verloop van de werkzaamheden en de heftige debatten die over deze uiterst gevoelige kwestie zijn gevoerd dat we er goed aan hebben gedaan die bijeenkomst te laten doorgaan. Het ging ons natuurlijk ook om voortzetting van het zo belangrijke proces van Barcelona, dat op dit moment onder vuur ligt vanwege de situatie in het Midden-Oosten maar dat een zeer belangrijk project voor de toekomst blijft, een strategisch concept voor de lange termijn dat niet ter discussie gesteld mag worden op grond van de tragische gebeurtenissen van dit moment, hoe afschuwelijk die ook zijn. De bijeenkomst heeft ondanks alles dus toch plaatsgevonden en we hebben er het financieel kader voor MEDA II voor de periode 2000-2006 aangekondigd, namelijk 5,35 miljard euro. Daar moeten de door de EIB toegezegde leningen nog bijgeteld moeten worden, waarmee het totaal op bijna 13 miljard euro komt. Hieruit blijkt wel dat de inzet van de Europese Unie ten opzichte van deze regio bepaald substantieel genoemd mag worden. Wat het Midden-Oosten betreft, daarvan kan ik zeggen dat het voorzitterschap voortdurend contact houdt met alle betrokken partijen, zelfs op de meest kritieke momenten. We hebben gedaan gekregen dat de heer Solana kon deelnemen aan de Top van Sharm Al-Sheikh op 17 oktober, en dat was een historisch feit. We hebben namens de Vijftien een verklaring over deze kwestie afgelegd in Marseille, al was dat niet het hoofddoel van de bijeenkomst in Marseille, die er vooral op was gericht het kader van de Euro-mediterrane samenwerking overeind te houden. Op 20 november heeft de Europese Unie zich opnieuw uitgesproken over de situatie in het Midden-Oosten, dit keer in strengere bewoordingen vanwege de verslechtering van de situatie ter plekke. Wij blijven ons ten volle inzetten en in meerdere opzichten zal de komende dagen of weken vooruitgang geboekt kunnen worden. Het allerbelangrijkste is en blijft – en dat is ook uw standpunt - dat er zo snel mogelijk een einde komt aan het geweld en dat de partijen zonder voorwaarden vooraf de onderhandelingen op inhoudelijk terrein kunnen hervatten. Verder maakt de heer Solana deel uit van de onderzoekscommissie die zondag in New York bijeenkomt en die naar we hopen snel aan het werk zal gaan. En ten slotte overweeg ik zelf namens het voorzitterschap een bezoek aan de regio te brengen, na de Top van Nice, in aansluiting op het werk dat dan gedaan zal zijn door deze onderzoekscommissie. Het voorzitterschap heeft zich ingespannen om de betrekkingen van de Unie met de andere grote regionale samenwerkingsverbanden verder te ontwikkelen via verschillende bijeenkomsten met onze Aziatische partners, waaronder de derde ASEM-bijeenkomst, een topbijeenkomst met Japan en een topbijeenkomst met China. Eerder al, onder het Portugese voorzitterschap, heeft een topbijeenkomst plaatsgevonden met India, en met de Associatie van Zuid-Oost-Aziatische landen zal nog een bijeenkomst op ministerieel niveau plaatsvinden. In de kwestie-Noord-Korea hebben we een klein probleem ondervonden, maar ik zou er hier op willen wijzen dat de kwestie zelf niets te maken heeft met het aanknopen van diplomatieke betrekkingen. Wat dat betreft is op zeker moment wel de nodige opschudding ontstaan, maar dat is niet de kern van de zaak; immers, sommige landen hebben al jaren diplomatieke betrekkingen met Noord-Korea, andere landen helemaal niet. Wij hebben simpelweg besloten ons bezig te houden met de kern van ons beleid inzake Noord-Korea. Op 20 november hebben we hiertoe een aantal beleidslijnen vastgesteld en op basis van die richtsnoeren heeft de Europese trojka een bezoek aan Noord-Korea kunnen brengen. Onze dialoog met Afrika is op alle niveaus, ook op ministerieel niveau, zeer intensief geweest, met name met de CDAO, maar ook met de SADEC, in het kader waarvan op dit moment overigens nog gesprekken plaatsvinden. Ook met Latijns Amerika hebben we de dialoog voortgezet: er zijn algemene gesprekken gevoerd in New York, in de marge van de Algemene Vergadering, maar we hebben ook gesproken over een aantal specifieke punten, zoals de steun van de Europese Unie voor het vredesproces in Colombia en de sociale, economische en institutionele projecten van president Pastrana. Ik wil dit overzicht niet afsluiten zonder te wijzen op het beleid van de Unie ten aanzien van de zogeheten grote globale of horizontale vraagstukken, met name de mensenrechten. Op dit terrein moet er nog hard gewerkt worden om de samenhang van het Europese beleid in de verschillende internationale structuren te vergroten, evenals de samenwerking met de burgermaatschappij. Op dit punt hebben we de eerder ingezette inspanningen voortgezet. De tweede editie van het jaarverslag van de Europese Unie over de mensenrechten is aan het Europees Parlement voorgelegd, en op 13 december zal een forum over de mensenrechten plaatsvinden in Parijs. Verder heeft het Franse voorzitterschap het beleid ter bevordering en versterking van de verdragen inzake ontwapening en non-proliferatie voortgezet, zoals het ook actief heeft deelgenomen aan de voorbereidingen voor de conferentie in 2001 over de onwettige handel in lichte wapens en wapens van klein kaliber. Het voorzitterschap heeft eveneens het tweede jaarverslag voorbereid over de toepassing van de gedragscode inzake wapenexporten, en daaruit blijkt dat er flinke vooruitgang geboekt is. Dit verslag zal op 4 december door de Raad Algemene Zaken goedgekeurd moeten worden. Ondanks het feit dat ik mijn uiteenzetting flink heb moeten inkorten kunt u constateren dat de Europese Unie haar activiteiten op alle genoemde terreinen flink aan het uitbreiden is, en aan die activiteiten wordt door al onze internationale onderhandelingspartners grote waarde toegekend. In de eerste plaats dus de versterking van het gemeenschappelijk buitenlands en veiligheidsbeleid. Zoals de heer Brok zojuist heeft aangegeven, heeft Europa op dit terrein het afgelopen jaar nadrukkelijk van zich doen spreken. Daar komt bij dat er ontwikkelingen gaande zijn die voor de toekomst van groot belang zijn. Dat geldt in de eerste plaats voor de Europese defensie, die de afgelopen jaren steeds duidelijker gestalte gekregen heeft. In navolging van het Duitse, Finse en Portugese voorzitterschap heeft het Franse voorzitterschap zich ingespannen om het in Feira verleende mandaat uit te voeren. Op dit punt zal Nice mijns inziens een mijlpaal vormen, een belangrijk moment waarop we een aantal zaken kunnen afronden. Dat geldt vooral voor de instelling van de permanente organen van de Europese defensie, waarmee de Europese Unie in staat wordt gesteld in de loop van het jaar 2001 aan een crisis het hoofd te bieden. Zoals gezegd zal de kwestie van de capaciteiten straks besproken worden door de heer Richard. Ter afsluiting zou ik nog willen zeggen dat de Raad de door de heer Brok uitgesproken bezorgdheid inzake Afghanistan deelt. Ik wijs erop dat de Unie een aantal maatregelen uitvoert op basis van een gemeenschappelijk standpunt van januari 2000: een volledig embargo op wapenleveringen, politieke druk op de partijen, ondersteuning van de bemiddelingspogingen van de internationale gemeenschap, ondersteuning van de bemiddelingspogingen van vooraanstaande Afghaanse leiders, drugsbestrijding en hulp aan de civiele bevolking. Over deze kwestie zou de Commissie ongetwijfeld het nodige kunnen zeggen als ze daarvoor de tijd zou hebben, maar het komt erop neer dat alle inspanningen die wij thans leveren om dit getraumatiseerde land te hulp te komen vruchteloos blijven zolang de buurlanden, of andere landen die op enigerlei wijze bij dit probleem betrokken zijn en invloed hebben in dit land, weigeren definitief een einde te maken aan hun interventies en bemoeienissen. Zover is het op dit moment zeker nog niet, en het Talibanregime blijft vooralsnog ongevoelig voor de argumenten en de druk van buitenaf. Ik zou graag willen dat ik kon zeggen dat dankzij de druk die wij uitoefenen en de acties die wij ondernemen de situatie zich ten goede keert, maar helaas blijken de omstandigheden in Afghanistan erg weerbarstig te zijn en zo moeilijk te beïnvloeden dat dit soort acties vooralsnog geen effect heeft. Dat is echter geen reden om bij de pakken neer te zitten. We moeten onze acties voortzetten, en ik weet dat veel afgevaardigden in deze zaal daarvoor zeer gevoelig zijn. We zullen dan ook verder gaan op deze weg. Dit is weliswaar een specifiek onderwerp, maar het is ook een specifieke vraag die is gesteld en daarom, mijnheer de Voorzitter, wilde ik dit antwoord nog even geven. Ook de institutionele aspecten van dit beleid zijn van groot belang, omdat daarmee samenhangt in hoeverre de Unie in staat is vooruit te kijken, besluiten te nemen en tot actie over te gaan, dat wil zeggen politieke controle uit te oefenen en strategisch leiding te geven bij een crisisbeheersingsoperatie. In Nice zal de Europese Raad in dit verband verscheidene besluiten moeten goedkeuren, die ik u nu zal noemen. In de eerste plaats gaat het om de instelling van de permanente politieke en militaire organen: het Comité voor politieke en veiligheidsvraagstukken, het Militair Comité en de Militaire Staf van de Europese Unie. Ten behoeve van dit bestuurlijk apparaat zullen crisisbeheersingsprocedures vastgelegd worden en zal een situatiecentrum ingericht worden bij het secretariaat-generaal van de Raad. Zoals afgesproken in Feira zullen deze nieuwe organen zo snel mogelijk na de Top van Nice ingesteld worden. In de tweede plaats wil ik ingaan op de permanente regelingen met derde landen en met de NAVO. U weet hoe belangrijk deze regelingen zijn. Er dient een goede, op vertrouwen gebaseerde werkrelatie tot stand gebracht te worden met de NAVO, zowel met de NAVO-leden die niet tot de Unie behoren als met kandidaten voor toetreding tot de Unie, onder strikte eerbiediging van de autonome besluitvorming van de Europese Unie. Die relatie zal in het bijzonder gestalte moeten krijgen via vergaderingen tussen de Noord-Atlantische Raad en het interim-comité voor politieke en veiligheidsvraagstukken en via vergaderingen tussen de Europese Unie en de vijftien Europese NAVO-landen die geen lid of nog geen lid van de Unie zijn. Ook hebben we gewerkt aan de versterking van de civiele capaciteiten ten behoeve van crisisbeheer, vooral in het kader van de doelstelling die de Europese Unie zich gesteld heeft inzake de oprichting van een Europese politiemacht. In antwoord op de opmerkingen in het verslag-Lalumière over de noodzaak nog eens goed na te denken over conflictpreventie zou ik erop willen wijzen dat de Hoge Vertegenwoordiger voor het gemeenschappelijk buitenlands en veiligheidsbeleid en de Commissie een aantal aanbevelingen hebben voorbereid om de samenhang en de doeltreffendheid van de acties op dat terrein te vergroten. Ik weet dat het Zweedse voorzitterschap deze lijn zal voortzetten. Het verslag van de heer Brok bevat tevens een aantal vragen en opmerkingen over het vergroten van de doeltreffendheid van het buitenlands beleid van de Europese Unie. Deze kwestie is een van de onderwerpen waarmee ik me ook echt persoonlijk heb beziggehouden. Er moest schot in de zaak komen, vond ik, want het was wel duidelijk dat de situatie weinig bevredigend was. Dat is ook de reden waarom ik deze kwestie op de agenda heb gezet tijdens de informele bijeenkomst van de ministers van Buitenlandse Zaken in Evian begin september. We hebben er toen een hele vergadering aan gewijd, waarbij we zijn uitgegaan van de voorstellen en de plannen van commissaris Patten. Sindsdien zijn er flinke vorderingen gemaakt. De Raad Algemene Zaken heeft op 9 oktober een aantal conclusies aangenomen die zijn gericht op verbetering van de coördinatie en het beheer alsmede op de invoering van een aantal instrumenten die voor de besluitvorming nodig zijn. De Raad heeft besloten jaarlijks een debat over deze kwesties te organiseren. Het eerste debat zal plaatsvinden tijdens de vergadering van januari of februari en zal ons de gelegenheid bieden de balans op te maken van de eerste fase van tenuitvoerlegging van deze nieuwe maatregelen. Ik wil er met nadruk op wijzen dat tot dit alles besloten is in nauwe samenwerking en in goed overleg met de Raad van ministers, de Hoge Vertegenwoordiger voor het gemeenschappelijk buitenlands en veiligheidsbeleid en de Commissie, meer in het bijzonder commissaris Patten. Conform de aanbevelingen in het verslag-Brok zal de Raad de beschikking krijgen over een overzicht van de betrekkingen tussen de Unie en alle partnerlanden teneinde meer profijt te trekken van het geheel van de inspanningen van de Unie, de doeltreffendheid ervan te vergroten en de debatten over het buitenlands beleid beter voor te bereiden. Met het oog op het eerste debat, begin volgend jaar, zal de Commissie per land een overzicht opstellen van het afgelopen begrotingsjaar, waarin de balans opgemaakt zal worden van de aangegane verplichtingen, de uitbetalingen en de betalingsachterstanden van de belangrijkste programma’s die worden gefinancierd uit de communautaire begroting en uit het Europees Ontwikkelingsfonds. Bij deze werkzaamheden houden wij nadrukkelijk rekening met het feit dat het noodzakelijk is de steunprogramma’s ten behoeve van derde landen van de Commissie en die van de lidstaten beter op elkaar af te stemmen, uiteraard met inachtneming van de specifieke bevoegdheden van de Commissie. Dit geldt zowel voor de programma’s van de traditionele bestuurslichamen van de lidstaten als voor de programma’s van gespecialiseerde bureaus."@nl2 "Senhor Presidente, tendo em conta o atraso que se verifica e as minhas obrigações posteriores, tentarei encurtar um pouco a intervenção que tinha preparado. Era bastante longa, mas tentarei não esquecer o essencial. Passo agora a dizer algumas palavras acerca dos novos instrumentos criados pelo Tratado de Amesterdão e das relações interinstitucionais, assuntos relativamente aos quais notei que expressavam algumas preocupações nos relatórios apresentados. Foram adoptadas, desde Maio de 1999, três estratégias comuns relativamente à Rússia, à Ucrânia e ao Mediterrâneo. A Presidência solicitou ao Secretário­Geral e ao Alto Representante para a PESC que elaborassem um primeiro relatório de avaliação do funcionamento dessas estratégias comuns, bem como sobre a sua utilização óptima. Esse relatório deverá ser apresentado aquando do debate de início de ano a que fiz alusão. No que se refere às relações interinstitucionais, conheço bem a argumentação a que há pouco fez alusão o senhor deputado Brok, segundo a qual as funções do Alto Representante deveriam ter sido confiadas a um Vice­presidente da Comissão. Mas é o próprio senhor deputado Brok a reconhecer que, desde a sua entrada em funções e de acordo com o espírito por que zelaram as diversas Presidências, o senhor Javier Solana trabalhou no mais estrito respeito pelas regras e procedimentos fixados nos Tratados, a coordenação foi efectuada, não tendo surgido dificuldade alguma de maior. Numa palavra: tudo corre bem. Constatámos que relativamente a muitos dos grandes problemas que enfrentámos neste período, foi possível manter uma cooperação estreita e construtiva entre todas as instituições. Tomemos como exemplo o que se passou nos Balcãs, situação em que podemos dizer que cada qual cumpriu o seu dever. Pode verificar­se, incontestavelmente, que relativamente a essa região, o Sudeste da Europa, existe uma verdadeira política, que, além do mais, começa a dar o seus frutos. Passo agora a um primeiro e rápido balanço, obviamente ainda provisório, das acções lançadas sob Presidência francesa, com vista a uma maior afirmação da União Europeia na cena internacional. Passarei, portanto, em revista rapidamente algumas regiões e acontecimentos. Prossigo com os Balcãs, pois comecei por eles ainda há pouco. A situação modificou­se radicalmente com a alteração de poder verificada em Belgrado, ainda que, naturalmente, muito esteja por fazer. Dispúnhamos de uma verdadeira estratégia europeia, que consistia em dirigir, no momento oportuno, ou seja antes das eleições, uma mensagem ao povo sérvio, elaborada em Evian, anunciando que caso a democracia vencesse, a política europeia seria radicalmente revista. A democracia venceu, depois das peripécias que todos conhecemos. Mantivemos portanto a nossa promessa, e os dirigentes da actual Jugoslávia fazem­nos saber que a atitude europeia desempenhou um importante papel nestes acontecimentos e durante esse período. Seguimos, pois, a lógica. Decidimos restabelecer relações a todos os níveis com a Jugoslávia. Isso não significa que consideremos todos os problemas solucionados. Sabemos bem que, quer se trate do Kosovo, do Montenegro, das relações com os países vizinhos ou ainda das obrigações da Jugoslávia relativamente ao Tribunal, muito está por fazer e por solucionar, mas isso significa que a União Europeia considerou determinante apoiar plenamente este movimento democrático, até que o mesmo tenha atingido totalmente os seus objectivos, se tenha consolidado e possa, então, empenhar­se profundamente na redefinição de uma política nova para a Jugoslávia, nomeadamente no que respeita aos seus vizinhos. Neste contexto, a Cimeira recentemente realizada em Zagreb foi muito importante. Esta tinha sido concebida num contexto totalmente diferente, com vista a enviar uma mensagem política ao povo sérvio, passando por cima dos dirigentes sérvios de então, e a alteração que entretanto aconteceu permitiu­nos fazer dessa Cimeira de Zagreb, pela primeira vez, um verdadeiro encontro democrático entre a União Europeia e todos os países dos Balcãs Ocidentais. Trabalhámos igualmente sobre a questão da cooperação regional, noção que provocava uma certa resistência da parte de alguns países da região, os quais não querem ser enclausurados num passado de que se afastaram. Creio poder afirmar que, graças a esta Cimeira, compreenderam que não existe contradição entre uma cooperação regional e a sua progressão e reaproximação relativamente à União Europeia, nomeadamente através do processo de estabilização e associação, que, nessa ocasião, foi confirmado e afinado. Esta Cimeira, que era uma iniciativa da Presidência francesa, permitiu igualmente confirmar o nosso empenhamento face a esta região, pois, pouco tempo antes, tínhamos tomado as decisões que se impunham quanto aos grandes programas, por um lado “ Mediterrâneo” e por outro “Balcãs”, e o novo programa “Balcãs”, que em francês tem da designação “CARTS”, foi dotado de 4,15 mil milhões de euros para o período de 2000­2006. Por conseguinte, muito está por fazer, quer no plano da consolidação da democracia, quer no da cooperação regional, mas dispomos de um enquadramento e de uma orientação, e creio que, nesta matéria, a União Europeia sabe bem para onde vai. Paralelamente e no mesmo período, a União Europeia prosseguiu o desenvolvimento das suas relações com os seus grandes parceiros estratégicos, designadamente com a Rússia, através da realização da Cimeira União Europeia­Rússia, a 30 de Outubro, no âmbito do acordo de parceria e de cooperação. A nossa política é clara: pretendemos simultaneamente, com base nos princípios da democracia, dos direitos humanos, do Estado de direito e da economia de mercado, encorajar e apoiar da forma mais útil esta enorme mutação iniciada pela Rússia, para, no fim de contas, chegarmos – e isso demorará o tempo que for necessário – a um grande país em desenvolvimento, que possa modernizar­se a todos os níveis e que seja pacífico, o tipo de país que desejamos ter como vizinho. É preciso que todos os instrumentos, quer comunitários, quer nacionais, de cooperação com a Rússia sejam reorientados nesse sentido. Realizou­se igualmente uma Cimeira União Europeia­Ucrânia, a 15 de Setembro, e o diálogo político frutuoso estende­se agora às questões da exportação de armamento convencional, da segurança e do desarmamento, assunto salientado pela OSCE como um dos problemas que se colocavam face a esse país. É, pois, desejável que o mesmo seja incluído neste diálogo. Gostaria de dizer ao senhor deputado Brok, que manifestou a sua preocupação, que a questão da cooperação com a Ucrânia, de uma forma mais concreta, por exemplo no âmbito da PESC, será tida em conta no relatório a apresentar em Nice sobre os acordos que permitirão aos parceiros contribuir para a gestão militar das crises conduzida pela União Europeia. Para além disso, a Ucrânia está a fazer um esforço particular neste domínio, pois associou­se, a partir do dia 1 de Julho, a 15 declarações feitas pela Presidência em nome da União Europeia. Prosseguimos igualmente o diálogo transatlântico sobre os Balcãs, tendo toda a política conduzida pela União Europeia sido objecto de uma informação mútua constante entre os Estados Unidos e a Europa, diálogo que foi mantido também sobre a Rússia e sobre o processo de paz no Médio Oriente, embora este meu comentário se aplique mais ao período que precedeu os acontecimentos que têm vindo a ocorrer desde finais de Setembro do que ao momento actual. Senhoras e Senhores Deputados, a apresentação dos relatórios da senhora deputada Lalumière e do senhor deputado Brok oferece­me a oportunidade de fazer, diante de vós, um primeiro balanço da importante evolução verificada nos últimos meses, nestes domínios. Farei o ponto da situação, em primeiro lugar em matéria de política externa e de segurança, no que toca aos principais desenvolvimentos registados a nível interinstitucional, mais especialmente sobre as questões relativas à Europa da Defesa, e o meu colega Alain Richard, Ministro da Defesa, abordará tudo o que diz respeito à questão das capacidades. Recordarei depois os principais resultados da PESC durante o último semestre. Responderei também, tentarei fazê­lo, à pergunta oral do senhor deputado Brok no que se refere ao Afeganistão. Mantivemos também informados os Estados Unidos, durante esse período, acerca da evolução em curso em matéria de política europeia de segurança e defesa, o que é uma condição para que a mesma se desenvolva de forma harmoniosa, como actualmente acontece. Este diálogo não se encerrou sob a actual Presidência, uma vez que está prevista a realização de uma cimeira em Washington, a 18 de Dezembro, e, no dia seguinte, em Otava. Deparámo­nos com um problema na Conferência Euro­mediterrânica de Marselha, pois muitos dos nossos parceiros árabes manifestaram dificuldades em participar nessa reunião, nesse contexto. Seja como for, mantivemos a reunião. Os referidos parceiros acabaram por aparecer, com a excepção praticamente de dois deles. Creio que o desenrolar dos trabalhos e a intensidade dos debates realizados sobre esta questão muito sensível justificaram a manutenção desta reunião, já que por detrás dessa realização o que estava em jogo era muito simplesmente a prossecução do tão importante Processo de Barcelona, hoje prejudicado pela situação no Médio Oriente, mas que se mantém como uma grande ideia de futuro, uma ideia estratégica a longo prazo, que é preciso não deixar pôr em causa por tragédias intermédias, por muito graves que sejam. Esta reunião teve portanto lugar. Foi nesta reunião que anunciámos o pacote financeiro para o MEDA II para o período de 2000­2006, ou seja os 5,35 mil milhões de euros, aos quais se acrescentam os empréstimos que o BEI previu mobilizar, ou seja, um total de perto de 13 mil milhões de euros. Estes valores são reveladores do empenhamento considerável da União Europeia no que respeita a essa região. Quanto ao Médio Oriente, a Presidência mantém­se em contacto permanente com o conjunto dos protagonistas, mesmo nos momentos mais difíceis. Conseguimos que Javier Solana participasse na Cimeira de Sharm Al­Cheikh, a 17 de Outubro, o que aconteceu pela primeira vez. Expressámo­nos em nome dos Quinze em Marselha, embora não fosse esse o objectivo principal do encontro de Marselha, que era sim o de salvar o quadro de cooperação euro­mediterrânica. A União Europeia expressou­se a 20 de Novembro sobre a situação no Médio Oriente, em termos mais severos, como o impunha o agravamento da situação no terreno. Mantemos o nosso total empenhamento, sendo possível realizar um certo número de coisas nos próximos dias e semanas. A urgência é a que conhecem, ou seja, que antes de mais se consiga cessar totalmente a violência e que os partidos possam retomar as suas discussões sobre as questões de fundo sem condições prévias. Para além disso, Javier Solana faz parte da comissão de apuramento dos factos que se reunirá, no domingo, em Nova Iorque e cujos trabalhos, desejamos, comecem de imediato. Por último, tenciono deslocar­me ao terreno, em nome da Presidência, após a Cimeira de Nice, em ligação com o trabalho a realizar pela referida comissão. A Presidência empenhou­se no desenvolvimento das relações da União com os outros grandes conjuntos regionais, bem como na realização de numerosos encontros asiáticos: terceira cimeira da ASEM, cimeira com o Japão e com a China. Houve, antes disso, uma cimeira com a Índia, sob a Presidência portuguesa e realizar­se­á uma reunião ministerial com a ANASE Surgiu um pequeno problema relativamente à questão da Coreia do Norte, mas gostaria de salientar aqui que é preciso salientar a questão do estabelecimento de relações diplomáticas, que pôde parecer cacofónica a dado momento, mas que não é a verdadeira questão de fundo, visto que determinados países mantêm relações há muito tempo e outros não. Decidimos, de facto, trabalhar sobre a essência da nossa política relativa à Coreia do Norte. Adoptámos, a 20 de Novembro, linhas de acção relativamente a este país, e a europeia pôde deslocar­se ao país com base nessa orientação. O nosso diálogo com a África foi muito frutífero a todos os níveis, incluindo o ministerial, nomeadamente com a CDAO, mas também com a SADEC. É, aliás, esse o caso neste momento. O diálogo com a América Latina prosseguiu, quer em Nova Iorque, à margem da Assembleia Geral, quer relativamente a questões mais específicas, como o apoio da União Europeia ao processo de paz e aos programas sociais, económicos e institucionais do Presidente Pastrana, na Colômbia. Não gostaria de terminar esta recapitulação sem recordar a acção da União, no que se refere àquilo a que chamamos os grandes globais ou horizontais, nomeadamente em matéria de direitos humanos relativamente aos quais é ainda preciso trabalhar para uma maior coerência da política europeia nas instâncias internacionais e uma maior associação da sociedade civil. Prosseguimos esse esforço, que tinha já sido iniciado antes. A segunda edição do relatório anual da União Europeia sobre os direitos humanos foi apresentada ao Parlamento Europeu. Será organizado em Paris, a 13 de Dezembro, um fórum sobre direitos humanos. A Presidência francesa prosseguiu ainda a política de promoção e de reforço dos tratados de desarmamento e de não proliferação e participou activamente na Conferência sobre o Comércio Ilícito de Armas Ligeiras e de Pequeno Calibre para 2001. A Presidência preparou igualmente o segundo relatório anual respeitante à aplicação do código de conduta europeu sobre as exportações de armamento, que permitiu a realização de verdadeiros progressos e deverá ser aprovado pelo Conselho “Assuntos Gerais” de 4 de Dezembro. Como vêem – e simplifiquei muito a minha exposição – a actividade da União Europeia desenvolve­se consideravelmente nestes domínios, e o conjunto dos nossos interlocutores em todo o mundo atribuem­lhe uma importância muito considerável. Começo pelo reforço da política externa e de segurança comum. Como o senhor deputado Brok o recordou há pouco, a União Europeia afirmou­se, no decurso do ano passado, e isso foi reforçado por acontecimentos que se revelarão muito importantes para o futuro. Prova disso é, antes de mais, a muito rápida concretização da Europa da Defesa. Na sequência das Presidências alemã, finlandesa e portuguesa, a Presidência francesa empenhou­se em cumprir o mandato que lhe foi confiado em Santa Maria da Feira. Nice assinalará, creio, uma etapa e um êxito muito importantes neste plano, nomeadamente através da criação de estruturas permanentes para a Europa da Defesa, o que deverá permitir à União Europeia, durante o ano 2001, declarar­se operacional para a gestão de crises. A questão das capacidades será tratada pelo Ministro Alain Richard, dentro de momentos. Termino dizendo que o Conselho partilha das preocupações expressas pelo senhor deputado Brok acerca do Afeganistão. Recordo que a União Europeia aplica medidas com base numa posição comum, datada de Janeiro de 2000: embargo total sobre o fornecimento de armamento, pressão sobre os partidos, apoio aos esforços de mediação da comunidade internacional, apoio aos esforços de mediação de personalidades afegãs, luta contra a droga e ajuda à população civil. A este respeito, a Comissão teria certamente muito para dizer se dispuséssemos do tempo necessário, mas para apresentar as coisas de forma simples, todos os esforços que activamente conduzimos, porque se trata verdadeiramente de um país martirizado, jamais serão eficazes se o conjunto dos países vizinhos, ou dos países envolvidos de uma forma ou de outra e que têm influência sobre o Afeganistão, não decidirem, de uma vez por todas, cessar as suas intervenções, a sua ingerência. Ora, como não é esse o caso, o regime dos Talibãs permanece, até à data, insensível aos argumentos e às pressões externas. Gostaria de poder dizer que a pressão que exercemos e as nossas acções pesam sobre a actual situação. Infelizmente, existe uma espécie de resistência e de autonomia da situação afegã face ao conjunto destas acções. Não é razão para nos desencorajarmos. É preciso prossegui­las, e sei que são numerosos os senhores deputados que, neste hemiciclo, são sensíveis a esta questão. Prosseguiremos, por conseguinte, os nossos esforços neste domínio. Este é um aspecto particular, mas tinha sido apresentada uma pergunta específica, Senhor Presidente, pelo que fiz questão de responder. Os aspectos institucionais são igualmente muito importantes, pois permitirão à União prever, decidir e agir, ou seja, assegurar o controlo político e a direcção estratégica de uma operação de gestão de crise. Em Nice, o Conselho Europeu deverá aprovar várias decisões, que passo a referir. Antes de mais, a criação das estruturas políticas e militares permanentes, comité político e de segurança, comité militar e estado­maior da União Europeia. O dispositivo assim criado será completado pela fixação de procedimentos de gestão de crises e pela organização de um centro de situação no Secretariado­Geral. Tal como previsto em Santa Maria da Feira, estas novas estruturas serão criadas o mais rapidamente possível, após o Conselho Europeu de Nice. Passo agora aos acordos permanentes com os países terceiros e com a NATO. Conhecem a importância desses acordos. Trata­se de estabelecer relações de confiança e de trabalho com a NATO, com os países candidatos e os países aliados, no pleno respeito pela autonomia da União Europeia. Estas relações revestirão, nomeadamente, a forma de reuniões entre o Conselho do Atlântico Norte e o COPSI, e de reuniões entre a União Europeia e os quinze países europeus candidatos e/ou aliados. Dedicámo­nos igualmente ao reforço das capacidades civis de gestão de crises, em especial para permitir a consecução dos objectivos que a União fixou em matéria de polícia. Gostaria ainda de mencionar, em resposta aos comentários feitos pela senhora deputada Lalumière no seu relatório acerca da necessidade de reforçar a nossa reflexão em matéria de prevenção de conflitos, que foram elaboradas recomendações pelo Alto Representante para a PESC e pela Comissão no que se refere à melhoria da coerência e da eficácia da acção neste domínio, e sei que a Presidência sueca continuará a trabalhar nesse sentido. Notei, igualmente, no relatório apresentado pelo senhor deputado Brok, um certo número de interrogações e comentários sobre o reforço da eficácia da acção externa da União Europeia. Este foi um dos em que me empenhei pessoalmente. Desejava que se registassem progressos nesta área, já que manifestamente a situação não era satisfatória. Essa a razão pela qual, aquando do encontro informal dos Ministros dos Negócios Estrangeiros em Evian, no início de Setembro, o inseri na ordem do dia, tendo sido dedicado ao mesmo uma sessão inteira, com base nas propostas e nos projectos do senhor Comissário Chris Patten. A partir daí, progredimos muito. O Conselho “Assuntos Gerais” adoptou, a 9 de Outubro, conclusões sobre o reforço da coordenação, a melhoria da gestão e os instrumentos necessários à decisão. O Conselho decidiu organizar, todos os anos, um debate sobre estas questões. O primeiro terá lugar durante a sessão de Janeiro ou Fevereiro, altura em que faremos o ponto da situação sobre o início da aplicação destas novas medidas. Saliento que tido isto foi feito em estreita cooperação e em perfeita sintonia entre a generalidade do Conselho, o Alto Representante, a Comissão e, nomeadamente, o senhor Comissário Chris Patten. De acordo com os desejos expressos pelo senhor deputado Brok no seu relatório, o Conselho disporá de fichas que resumirão o conjunto das relações entre a União Europeia e cada um dos países parceiros, a fim de tirar maior partido do esforço global da União, aumentar a sua eficácia e preparar melhor os seus debates em matéria de acções externas. Para o primeiro debate, no início do ano, a Comissão estabelecerá um quadro, país por país, relativamente ao exercício findo, o qual permitirá mostrar a situação em matéria de autorizações, pagamentos e montantes por liquidar, no que respeita aos principais programas financiados pelo orçamento comunitário e pelo FED. Por conseguinte, nestes trabalhos, estivemos muito conscientes da necessidade de uma maior complementaridade entre as acções de assistência da Comissão e dos Estados­Membros aos países terceiros, preservando simultaneamente, como é natural, as competências específicas da Comissão. Isso é válido tanto para as acções das administrações clássicas dos Estados­Membros como para as agências especializadas."@pt11 "Herr talman! Med hänsyn till att det har dragit ut på tiden och mina förpliktelser nu efteråt, skall jag försöka förkorta det anförande jag hade förberett. Det var ett ansenligt anförande, men jag skall försöka att inte glömma det väsentliga. Några ord nu om de nya instrument som har inrättats genom Amsterdamfördraget och om de interinstitutionella förbindelserna. Jag noterade att detta är frågor som ni uttrycker en viss oro för i betänkandena. Tre gemensamma strategier har antagits sedan maj månad 1999, om Ryssland, Ukraina och Medelhavsområdet. Ordförandeskapet har nu bett generalsekreteraren och den höge representanten att förbereda en första utvärderingsrapport om hur dessa gemensamma strategier fungerar, och om hur dessa strategier kan användas på ett optimalt sätt. Denna rapport skall presenteras vid den första debatten i början av året, som jag talade om. Ett par ord om de interinstitutionella förbindelserna: Jag känner till den diskussion som Brok anspelade på för en stund sedan, enligt vilken den höge representantens funktioner borde ha anförtrotts en vice ordförande i kommissionen. Men ni anmärker själv herr Brok, att alltsedan Solana trädde i tjänst – under de olika ordförandeskapens inriktningar – har han arbetat med full respekt för de bestämmelser och förfaranden som är fastställda i fördraget; samordningen har säkerställts och ingen anmärkningsvärd svårighet har uppkommit. För att uttrycka det enkelt: det fungerar bra. Vi har sett att när det gäller flera stora problem som vi har konfronterats med under den här perioden, har vi uppnått ett nära och konstruktivt samarbete mellan alla institutioner. Ta t.ex. det som har hänt på Balkan, där man kan säga att var och en har spelat sin roll till fullo. I den här regionen, i sydöstra Europa, kan vi utan tvekan se en verklig politik som börjar ge resultat. Jag kommer nu fram till en första kortfattad, och självklart ännu provisorisk, sammanfattning av de åtgärder som har vidtagits under det franska ordförandeskapet för att bättre hävda Europeiska unionen på den internationella scenen. Jag kommer således att ge en snabb översikt över några regioner och ett antal händelser. Jag fortsätter med Balkan, eftersom jag talade om det området för en stund sedan. Situationen har förändrats radikalt i och med maktskiftet i Belgrad, även om det naturligtvis återstår mycket att göra. Vi har haft en verkligt europeisk strategi som har gått ut på att vid ett lämpligt tillfälle, dvs. före valen, sända det serbiska folket ett budskap som utarbetades i Evian, nämligen att den europeiska politiken skulle förändras radikalt i händelse av en seger för demokratin. Demokratin segrade, efter de incidenter vi känner till. Vi höll därför vårt löfte, och det nuvarande Jugoslaviens ledare säger att den europeiska gesten har haft en verklig betydelse i den här utvecklingen och under den här perioden. Vi befinner oss därmed i en logisk utveckling. Vi har börjat upprätta förbindelser på alla plan med Jugoslavien. Detta betyder inte att vi anser alla problem lösta. Vi vet mycket väl att många saker återstår att göra, såväl när det gäller Kosovo som Montenegro, förbindelserna med grannländerna och Jugoslaviens förpliktelser gentemot tribunalen, men det innebär att Europeiska unionen bedömde det avgörande att ge sitt fulla stöd till denna demokratiska process, fram till dess att målen är helt förverkligade, att denna process har bekräftats och att Jugoslavien då i grunden kan inleda en ny politik, framför allt i förhållande till sina grannar. I det här sammanhanget var det toppmöte som nyligen hölls i Zagreb mycket viktigt. Mötet hade planerats i ett annat sammanhang, med syftet att sända ett politiskt budskap till det serbiska folket över huvudet på deras dåvarande ledare. Den förändring som inträffade gjorde att toppmötet i Zagreb kunde bli ett verkligt demokratiskt möte – för första gången – mellan hela Europeiska unionen och alla företrädare för länderna på västra Balkan. Vi har även arbetat på frågan om regionalt samarbete, ett begrepp som väckte ett visst motstånd från vissa länder i denna region, som inte ännu en gång vill stängas in i ett förflutet de nyss har lämnat bakom sig. Jag tror mig kunna säga att de tack vare detta toppmöte har förstått att det inte finns någon motsägelse mellan ett regionalt samarbete och deras utveckling framåt, deras närmande till Europeiska unionen, framför allt genom den stabiliserings- och associeringsprocess som bekräftades och klargjordes vid det här tillfället. Detta toppmöte, som var det franska ordförandeskapets initiativ, gjorde det också möjligt att bekräfta vårt åtagande gentemot denna region, eftersom vi en kort tid före hade fattat nödvändiga viktiga beslut om de omfattande programmen ”Medelhavsområdet” respektive ”Balkan”, och eftersom det nya Balkan-programmet, som man på franska kallar ”Carts”, hade försetts med 4,15 miljarder euro för perioden 2000-2006. Det återstår således mycket att göra, såväl när det gäller demokratins befästande som regionalt samarbete, men vi har en ram och vi har en inriktning, och jag tror att Europeiska unionen vet vart den går på det här området. Parallellt och under samma period har Europeiska unionen fortsatt att utveckla sina förbindelser med sina betydande strategiska partner, med. Ryssland: toppmötet Europeiska unionen-Ryssland den 30 oktober inom ramen för partnerskaps- och samarbetsavtalet. Vår politik är tydlig: genom att stödja oss på demokratins, de mänskliga rättigheternas, rättsstatens och marknadsekonomins principer vill vi både uppmuntra och ge det mest värdefulla stödet till den mycket omfattande omvälvning som har inletts av Ryssland för att landet till sist skall bli – vilket kommer att ta den tid som krävs – ett framstående land i utveckling som moderniseras på alla plan, ett land som är fredligt: det slags land vi vill ha som granne. Alla instrument för samarbete med Ryssland, såväl gemenskapens som nationernas, måste förändras i den riktningen. Det har också varit ett toppmöte den 15 september mellan Europeiska unionen och Ukraina, och den framgångsrika politiska dialogen omfattar nu frågor om export av konventionella vapen, säkerhet och nedrustning, en fråga som OSSE framhåller är ett problem i det här landet. Det är därför önskvärt att detta problem ingår i dialogen. Till Brok skulle jag vilja säga, om han var orolig för detta, att frågan om ett mera konkret samarbete med Ukraina, t.ex. inom ramen för GUSP, kommer att beaktas i den rapport som skall läggas fram i Nice angående arrangemang som tillåter våra partner att medverka i militär krishantering under Europeiska unionens ledning. Dessutom gör Ukraina en särskild insats i det sammanhanget, eftersom landet den 1 juli anslöt sig till de 15 uttalanden som ordförandeskapet har gjort i Europeiska unionens namn. Vi har också fortsatt den transatlantiska dialogen om Balkan, där hela den politik som förs av Europeiska unionen har varit föremål för en fortgående ömsesidig information mellan Förenta staterna och Europa, men den har också handlat om Ryssland och fredsprocessen i Mellanöstern, trots att mina synpunkter är mer tillämpliga på perioden före den tragiska händelseutvecklingen sedan september, än på den nuvarande perioden. Mina damer och herrar ledamöter! Betänkandena av Lalumière och Brok ger mig ett tillfälle att inför er göra en första sammanfattning av de senaste månadernas viktiga utveckling på de här områdena. Jag skall i första hand sammanfatta läget när det gäller utrikes- och säkerhetspolitiken, de viktigaste institutionella förändringarna och mer särskilt de frågor som rör försvarets Europa. Min kollega Alain Richard, med ansvar för försvar, kommer att utveckla allt som har att göra med kapaciteten. Jag kommer sedan att behandla de viktigaste resultaten inom GUSP under det senaste halvåret. Jag kommer också – jag skall försöka – att svara på den muntliga frågan från Brok angående Afghanistan. Under den här perioden har vi också hållit Förenta staterna välunderrättade om den pågående utvecklingen av den europeiska säkerhets- och försvarspolitiken, vilket är en nödvändig förutsättning för att den skall kunna utvecklas harmoniskt, vilket är fallet just nu. Denna dialog avslutas inte med det här ordförandeskapet, eftersom toppmötet är planerat till den 18 december i Washington, och i Ottawa dagen efter. Vi stötte på ett problem med Europa-Medelhavskonferensen i Marseille, eftersom många av våra arabiska partner fann det svårt att delta i mötet mot bakgrund av den nuvarande situationen. Trots detta höll vi mötet. Till slut anlände de, så när som på två undantag. Arbetets gång och intensiteten i debatterna om denna mycket känsliga fråga tror jag var något som berättigade det faktum att mötet hölls, och bakom detta ligger helt enkelt den omständighet att Barcelonaprocessen bör fortskrida, en process som i dag är hårt åtgången av situationen i Mellanöstern, men som är mycket viktig och fortfarande en mycket framstående framtidsidé, en långsiktig strategisk idé som vi inte får låta ifrågasättas av aktuella tragedier, hur smärtsamma de än är. Mötet ägde således rum. Här aviserade vi totalanslaget för Meda II för perioden 2000-2006, dvs. 5,35 miljarder euro, till vilket skall tilläggas de lån som EIB har planerat att ge, vilket totalt sett ger 13 miljarder euro. Det visar att Europeiska unionens åtagande gentemot det här området verkligen har substans. När det gäller Mellanöstern står ordförandeskapet ännu i ständig kontakt med alla huvudpersoner, även i de allra svåraste ögonblicken. Vi lyckades utverka att Javier Solana fick delta vid toppmötet i Sharm el-Sheikh den 17 oktober, vilket var första gången. Vi uttalade oss å de 15 medlemsstaternas vägnar i Marseille, men det var inte det viktigaste syftet med mötet i Marseille; det var att rädda ramen för samarbetet mellan Europa och Medelhavsområdet. Europeiska unionen uttalade sig återigen den 20 november angående situationen i Mellanöstern, denna gång i hårdare ordalag, vilket den försämrade situationen krävde. Vi förblir fullt engagerade, och ett antal saker är möjliga under kommande dagar och veckor. Det som brådskar är det ni har i tankarna, dvs. framför allt att våldet upphör och att parterna kan återuppta sina diskussioner om sakfrågorna, utan föregående villkor. För övrigt kommer Javier Solana att delta i den kommitté som ansvarar för att klargöra fakta, vilken sammanträder på söndag i New York, och vi önskar att kommittén snabbt sätter sig i arbete. Jag planerar slutligen att i ordförandeskapets namn bege mig på plats, efter Nice, i samband med det arbete som kommer att utföras av kommittén som ansvarar för att klargöra fakta. Ordförandeskapet har ägnat sig åt att utveckla unionens förbindelser med andra stora regionala enheter och många asiatiska möten: det tredje ASEM-toppmötet, toppmötet med Japan och med Kina. Dessförinnan var det ett toppmöte med Indien, under det portugisiska ordförandeskapet, och ett ministermöte kommer att äga rum med Asean. Vi har stött på ett litet problem apropå frågan om Nordkorea, men här skulle jag vilja säga att man måste särskilja frågan om att upprätta diplomatiska förbindelser – som vid ett visst tillfälle har kunnat framstå som kakafonisk, men som inte är den verkligt grundläggande frågan, eftersom vissa länder har upprätthållit sådana förbindelser sedan länge, medan andra inte har det. Vi har beslutat att arbeta på innehållet i vår politik gentemot Nordkorea. Den 20 november antog vi handlingslinjer för det här landet, och den europeiska trojkan kunde bege sig dit på grundval av dessa riktlinjer. Vår dialog med Afrika har varit mycket innehållsrik på alla plan, även på ministernivå, framför allt med CDAO, men även med SADEC. Så ser det för övrigt ut just nu. Dialogen med Latinamerika har fortsatt, både i New York i samband med generalförsamlingen, och i mer särskilda frågor, såsom Europeiska unionens stöd till fredsprocessen och Colombias president Pastranas sociala, ekonomiska och institutionella program. Jag skulle inte vilja avsluta denna sammanfattning utan att erinra om unionens åtgärder för det som man i dag kallar de stora globala eller övergripande frågorna, framför allt i fråga om de mänskliga rättigheterna, där vi måste arbeta ytterligare på den europeiska politikens samstämmighet i internationella församlingar, och på att det civila samhället skall bli mer delaktigt. Vi har fullföljt de insatser som påbörjades tidigare. Den andra utgåvan av Europeiska unionens årsrapport om de mänskliga rättigheterna har lagts fram för Europaparlamentet. Ett forum om de mänskliga rättigheterna kommer att organiseras i Paris den 13 december. Dessutom har det franska ordförandeskapet fullföljt politiken för att främja och stärka nedrustnings- och icke-spridningsavtalen, och har deltagit aktivt vid konferensen om illegal handel med lätta och finkalibriga vapen för år 2001. Ordförandeskapet har också förberett den andra rapporten om tillämpningen av den europeiska uppförandekoden om vapenexport, som visar på verkliga framsteg och som skall godkännas av rådet (allmänna frågor) den 4 december. Än en gång: jag har starkt förenklat detta anförande, men ni ser att Europeiska unionens aktiviteter utvecklas avsevärt på dessa områden, och alla våra samtalspartner i världen fäster en ansenlig vikt vid det. Först och främst förstärkningen av den gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiken: Brok erinrade för en stund sedan om att Europeiska unionen under det gångna året har hävdat sig, och detta har förstärkts av en utveckling som kommer att visa sig vara mycket viktig för framtiden. Beviset för detta ser jag främst i det mycket snabba förverkligandet av ett Försvarseuropa. Efter det tyska, det finländska och det portugisiska ordförandeskapet har det franska ordförandeskapet ägnat sig åt att fullgöra det mandat som vi anförtroddes i Feira. Jag tror att Nice kommer att markera en mycket viktig etapp och ett mycket viktigt fullbordande på det planet. Framför allt genom att det inrättas permanenta strukturer för ett Försvarseuropa, vilket ger Europeiska unionen möjlighet att under 2001 att förklara sig operativt när det gäller att hantera en kris. Kapacitetsfrågan kommer att behandlas av Richard om en stund. Jag skall med några ord avsluta för att säga att rådet delar de farhågor Brok framför angående Afghanistan. Jag vill erinra om att unionen tillämpar åtgärder på grundval av en gemensam ståndpunkt från januari 2000: ett totalt embargo på vapenleveranser, påtryckningar på parterna, stöd till världssamfundets medlingsinsatser, stöd till afghanska personers medlingsinsatser, bekämpning av droger, hjälp till den civila befolkningen. Därom skulle kommissionen säkerligen ha saker att berätta, om vi hade tid, men för att uttrycka det enkelt: alla våra aktiva insatser som vi nu sätter in, eftersom detta verkligen är ett plågat land, kommer aldrig att bli effektiva om inte grannländerna – eller de länder som på ett eller annat sätt är delaktiga och som har inflytande på detta land – en gång för alla beslutar att upphöra med sina interventioner, sin inblandning. Eftersom det inte förhåller sig på det sättet har talibanernas regim förblivit okänslig för yttre argument och påtryckningar. Jag skulle vilja kunna säga att våra påtryckningar och åtgärder påverkar den nuvarande situationen. Tyvärr finns det en sorts motstånd och autonomi i den afghanska situationen inför alla dessa insatser. Men det finns ingen anledning för oss att misströsta. Vi måste fullfölja insatserna och jag vet att många parlamentsledamöter här i församlingen tycker att det är mycket viktigt. Vi kommer således att gå vidare på det här området. Detta var en särskild punkt, men, herr talman, det var en specialfråga som jag ville ge ett svar. De institutionella aspekterna är också mycket viktiga, eftersom de gör att unionen kan förutse, besluta och agera, dvs. säkerställa den politiska kontrollen och den strategiska ledningen i en krishanteringsoperation. I Nice kommer Europeiska rådet att fatta flera beslut, som jag nu skall nämna. Först och främst inrättandet av permanenta politiska och militära strukturer, en kommitté för politik och säkerhetspolitik, en militärkommitté och en militär stab för Europeiska unionen. Detta system kommer att kompletteras med förfaranden för krishantering och ett incidentrapporteringscentrum vid generalsekretariatet. Enligt planerna från Feira skall dessa nya strukturer inrättas så snabbt som möjligt efter toppmötet i Nice. För det andra permanenta arrangemang med tredje land och med Nato. Ni vet hur viktiga dessa arrangemang är. Det gäller att upprätta förbindelser grundade på förtroende och arbete tillsammans med Nato, kandidatländerna och de allierade länderna, med full respekt för Europeiska unionens autonomi. Dessa förbindelser kommer bl.a. att anta formen av möten mellan Nordatlantiska rådet och den interimistiska kommittén för politik och säkerhetspolitik, möten mellan Europeiska unionen och de 15 europeiska kandidatländerna eller associerade länder. Vi har också arbetat på en förstärkning av den civila krishanteringskapaciteten, framför allt för att Europeiska unionen skall kunna uppnå det fastställda målet om en polisstyrka. Jag skulle även vilja nämna – som ett svar på Lalumières synpunkter i hennes betänkande angående nödvändigheten av att fördjupa våra diskussioner om konfliktförebyggande – att den höge representanten och kommissionen har utarbetat rekommendationer om mer samstämmiga och effektivare åtgärder på det här området, och jag vet att det svenska ordförandeskapet kommer att fortsätta att arbeta i den riktningen. I det betänkande som lagts fram av Brok noterade jag också ett antal frågetecken och synpunkter om en effektivisering av Europeiska unionens externa åtgärder. Det är en fråga som jag verkligen har ansträngt mig för personligen. Min önskan var att frågan skulle framskrida, för det var uppenbart att situationen inte var tillfredsställande. Det är också anledningen till att jag tog upp frågan på dagordningen för utrikesministrarnas informella möte i Evian i början av september, och vi ägnade den ett helt sammanträde, utifrån förslag och utkast från kommissionär Patten. Därefter har vi gjort stora framsteg. Den 9 oktober antog rådet (allmänna frågor) slutsatser om en stärkt samordning, en förbättrad förvaltning och de instrument som krävs för att fatta beslut. Rådet beslutade att varje år anordna en debatt om de här frågorna. Den första debatten kommer att hållas i samband med sammanträdesperioden i januari eller februari, och där kommer vi att diskutera hur dessa nya åtgärder har börjat tillämpas. Jag vill betona att allt detta har gjorts i fullt samarbete och perfekt samförstånd mellan rådet i sin helhet, den höge representanten och kommissionen, framför allt kommissionär Patten. Som Brok önskar i sitt betänkande, kommer rådet att förfoga över register som sammanfattar alla förbindelser mellan unionen och vart och ett av partnerländerna, för att kunna dra större nytta av unionens sammantagna utgifter, öka deras effektivitet och bättre förbereda sina debatter i fråga om externa åtgärder. För den första debatten i början av året skall kommissionen utarbeta en sammanställning, land för land, för det gångna budgetåret, vilken kommer att vissa kapacitetsläget, utbetalningar och återstående belopp som skall regleras för de huvudsakliga program som är finansierade av gemenskapens budget och Europeiska utvecklingsfonden (EUF). I det här arbetet har vi således varit mycket medvetna om nödvändigheten för kommissionen och medlemsstaterna att komma fram till en bättre komplementaritet mellan deras respektive stödåtgärder till förmån för tredje land, samtidigt som kommissionens särskilda befogenheter naturligtvis bevaras. Detta gäller givetvis för medlemsstaternas klassiska förvaltningar såväl som för specialiserade organ."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 "Conseil"6 "Consejo."12 "Védrine,"12,6 "dossiers"11 "embargo"9 "forum"9 "in situ"12 "partner"9 "sine qua non"12,11,9 "troika"11,9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph