Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-11-17-Speech-5-041"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20001117.4.5-041"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Senhor Presidente, Senhor Comissário, caros colegas, gostaria de começar por cumprimentar a nossa colega Mary Banotti, não só por este seu excelente relatório mas também pelo esforço que tem desenvolvido ao longo dos últimos anos em prol da defesa e garantia dos direitos fundamentais das crianças, nomeadamente enquanto mediadora do Parlamento Europeu no que diz respeito às questões referentes aos raptos internacionais de crianças, trabalho em que investiu as suas reconhecidas qualidades e sensibilidade.
A iniciativa francesa merece um acolhimento favorável. Inserese no âmbito do desenvolvimento progressivo da cooperação judiciária em matéria civil e da sua comunitarização. Tratase de uma proposta de regulamento que visa facilitar o exercício do direito de visita e de alojamento de filhos de pais separados, tentando impedir que a criança se possa vir a tornar uma espécie de refém do conflito entre os seus pais residentes em Estados membros diferentes. Nestes casos, infelizmente, há com frequência situações que correspondem ao ciclo amor, ódio e vingança de um ou dos dois progenitores. Daí a necessidade de celeridade de modo a proteger o bemestar da criança e, por vezes, a sua própria segurança.
Numa Europa em que os seus cidadãos podem circular livremente, independentemente do seu Estado de origem, é fácil de compreender a facilidade com que se têm formado laços de família entre pessoas de nacionalidades diferentes ou residentes em países diferentes. É igualmente compreensível que se gerem litígios, nomeadamente divórcios e regulações do poder paternal, que podem levar ao surgimento de problemas quanto ao exercício do direito de visita quando o filho resida noutro país, assim como casos de rapto, designadamente quando a criança não é restituída pelo progenitor que tem o direito de visita dentro do prazo fixado.
Este regulamento estabelece o princípio do reconhecimento mútuo das decisões para o efeito do exercício do direito de visita sem etapas intermediárias e limita as possibilidades de obtenção da suspensão da execução de tais decisões. Deste modo, este regulamento vem dar resposta à necessidade de existir uma aplicação directa de regras uniformes sobre questões tão importantes como a regulação do poder paternal e o exercício do direito de visita. Reforçamos deste modo a consciência comunitária e de cidadania europeia.
No entanto, é de lamentar que se limite o âmbito de aplicação deste regulamento, que não abrange a família de facto, onde existem crianças nascidas fora do casamento, que não vêem desta maneira os seus direitos reconhecidos e aplicados no quadro comunitário. Ora, esta é uma realidade importante nos nossos Estados. Segundo as últimas estatísticas apresentadas pelo Eurostat, constatase que em 1998 26% do total dos nascimentos de crianças na União ocorreram fora do casamento e que estes números continuam a aumentar. É, deste modo, essencial que se colmate esta lacuna por razões de equidade, de realismo perante a evolução sociológica e de igualdade de direitos e obrigações para todos os cidadãos da União Europeia.
Para finalizar gostaria de dizer que apoio a alteração proposta pela relatora ao artigo 1º, em que se deve especificar que o período previsto para o direito de visita não deve ser inferior a um dia. Temos nomeadamente em conta que deparamos por vezes com situações em que o progenitor vem de extremos opostos na União, fazendo milhares de quilómetros, pelo que não tem qualquer sentido fazêlo para uma entrevista limitada a uma hora. Isso é ridículo! A manutenção das relações com ambos os progenitores contribui de forma indispensável para a educação e a formação da personalidade da criança."@pt11
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. kommissær, kære kolleger, jeg vil gerne begynde med at lykønske vores kollega Mary Banotti for ikke blot hendes fremragende arbejde, men også for den indsats, som hun i de seneste år har udfoldet til fordel for beskyttelsen og sikringen af børns grundlæggende rettigheder, herunder som Europa-Parlamentets forligskvinde i spørgsmål vedrørende bortførelse af børn på tværs af landegrænserne, et hverv, som hun har røgtet med sine velkendte evner og forståelse.
Det franske initiativ fortjener en velvillig modtagelse. Det indgår i den fortløbende udvikling af det retlige samarbejde på civilrettens område og bestræbelserne for at gøre dette til et fællesskabsanliggende. Der er tale om et forslag til forordning, der sigter på at lette udøvelsen af samværsretten for børn af separerede forældre med henblik på at undgå, at barnet bliver en slags gidsel i konflikten mellem forældre bosiddende i forskellige medlemsstater. Der er i sådanne tilfælde ofte situationer, der svarer til cyklussen kærlighed, had og hævn fra den ene eller begge forældre. Derfor må der kunne handles hurtigt for at beskytte barnets tarv og i visse tilfælde også dets sikkerhed.
I et Europa, hvor borgerne kan bevæge sig frit uanset oprindelsesland, er det forståeligt, at der dannes familiebånd mellem personer af forskellig nationalitet og bosiddende i forskellige lande. Det er ligeledes forståeligt, at der opstår tvister, navnlig skilsmisser og tilkendelse af forældremyndigheden, der kan medføre problemer for udøvelsen af samværsretten, når barnet er bosiddende i et andet land, og der kan forekomme tilfælde af bortførelse, navnlig når barnet ikke afleveres af den forælder, der har samværsret, inden for den fastsatte frist.
Denne forordning knæsætter princippet om gensidig fuldbyrdelse af afgørelser om samværsret uden overgangsperioder og begrænser mulighederne for få denne fuldbyrdelse udsat. Forordningen imødekommer dermed behovet for ensartede regler om så vigtige forhold som tilkendelse af forældremyndigheden og udøvelsen af samværsretten. Vi styrker på denne måde fællesskabsbevidstheden og unionsborgerskabet.
Det må imidlertid beklages, at man indskrænker forordningens anvendelsesområde, så den ikke omfatter papirløse forhold, hvor der er børn født uden for ægteskab, som på denne måde ikke får sikret deres rettigheder via fællesskabsretten. Det er jo dog en vigtig del af virkeligheden i vores lande. Ifølge den seneste statistiske oversigt fra Eurostat var 26% af alle fødsler i 1998 uden for ægteskab, og dette tal stiger. Derfor må denne mangel udbedres af rimelighedshensyn, ud fra en realistisk holdning til den samfundsmæssige udvikling og ud fra, at der skal være lige rettigheder og pligter for alle borgere i EU.
Som afslutning vil jeg gerne sige, at jeg støtter det ændringsforslag, som ordføreren stiller til artikel 1, hvor det bør specificeres, at samværsretten ikke må være under en dags varighed. Vi må tage hensyn til, at der kan forekomme situationer, hvor en forælder kommer fra den modsatte ende af Unionen og må rejse tusinder af kilometer, hvorfor det ikke giver mening, at samværet skal kunne begrænses til en time. Det er latterligt! At opretholde forbindelserne med begge forældre er afgørende for barnets opdragelse og udviklingen af dets personlighed."@da1
"Herr Präsident, Herr Kommissar, verehrte Kolleginnen und Kollegen! Ich möchte zunächst unsere Kollegin Mary Banotti beglückwünschen, und zwar nicht nur zu ihrem hervorragenden Bericht, sondern auch wegen der Anstrengungen, die sie während der letzten Jahre für den Schutz und die Gewährleistung der Grundrechte der Kinder unternommen hat, insbesondere als Beauftragte des Europäischen Parlaments für Fragen der internationalen Kindesentführung, einer Tätigkeit, in die sie ihre bekannte Sachkenntnis und Sensibilität eingebracht hat.
Die französische Initiative verdient eine positive Aufnahme. Sie reiht sich ein in die progressive Entwicklung der justitiellen Zusammenarbeit in Zivilsachen und der diesbezüglichen Kompetenzen der Gemeinschaft. Es handelt sich um einen Vorschlag für eine Verordnung, mit dem die Ausübung des Umgangsrechts und die Frage des Wohnsitzes von Kindern getrennt lebender Eltern vereinfacht werden soll. Gleichzeitig soll verhindert werden, dass das Kind zu einer Art Geisel im Konflikt zwischen seinen Eltern wird, die in verschiedenen Mitgliedstaaten leben. Leider kommt es in diesen Fällen immer wieder zu Situationen, in denen auf Liebe Hass und Rachegefühle von Seiten eines oder beider Elternteile folgen. Deshalb ist Eile geboten, um das Wohl des Kindes und bisweilen sogar seine Sicherheit zu schützen.
In einem Europa, in dem sich seine Bürger frei und unabhängig von ihrem Herkunftsstaat bewegen können, ist es leicht erklärlich, dass Personen unterschiedlicher Nationalität oder mit einem Wohnsitz in verschiedenen Ländern ohne große Schwierigkeiten Familien gründen. Ebenso verständlich ist auch, dass es zu Streitfällen kommt, d. h. zu Scheidungen und Sorgerechtsregelungen, die zu Problemen bei der Geltendmachung des Umgangsrechts führen können, wenn das Kind in einem anderen Land wohnhaft ist, oder auch zu Entführungsfällen, d. h. wenn das Kind vom umgangsberechtigten Elternteil nach Ende der festgelegten Besuchszeit nicht zurückgegeben wird.
In der Verordnung wird der Grundsatz der gegenseitigen Anerkennung von Entscheidungen über das Umgangsrecht ohne Zwischenschritt festgelegt. Die Möglichkeiten für eine Aussetzung der Vollstreckung solcher Entscheidungen werden eingeschränkt. Damit entspricht die Verordnung der Notwendigkeit einer unmittelbaren Anwendung einheitlicher Bestimmungen zu solch wichtigen Fragen wie der Regelung des Sorgerechts oder der Geltendmachung des Umgangsrechts. Auf diese Weise stärken wir das Bewusstsein für die Gemeinschaft und die Unionsbürgerschaft.
Leider ist aber der Geltungsbereich dieser Verordnung begrenzt und erstreckt sich nicht auf die Familien mit außerehelich geborenen Kindern, die so um ihre im Gemeinschaftsbereich anerkannten und angewandten Rechte betrogen werden. Diese Situation ist aber in unseren Staaten sehr real. Den letzten Eurostat-Statistiken zufolge wurden 1998 26 % aller Kinder in der Union außerhalb der Ehe geboren, und diese Zahlen steigen weiter. Darum muss diese Lücke aus Gründen der Gleichstellung und des Realismus angesichts einer gesellschaftlichen Entwicklung sowie der gleichen Rechte und Pflichten für alle Bürger der Europäischen Union unbedingt geschlossen werden.
Abschließend möchte ich auch noch sagen, dass ich den Änderungsantrag der Berichterstatterin zu Artikel 1 unterstütze, demzufolge der Besuchszeitraum mindestens einen Tag betragen muss. Hier denken wir vor allem an solche Situationen, in denen das Elternteil aus einer völlig entgegengesetzten Ecke der Union kommt und Tausende von Kilometern reist, so dass es völlig sinnlos wäre, dies für einen Besuch zu tun, der auf eine Stunde begrenzt ist. Das ist lächerlich! Die Aufrechterhaltung der Beziehungen zu beiden Elternteilen ist für die Erziehung und Persönlichkeitsbildung des Kindes unerlässlich."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, αγαπητοί συνάδελφοι, θα ήθελα να αρχίσω συγχαίροντας τη συνάδελφό μας Mary Banotti, όχι μόνο για αυτή την έξοχη έκθεσή της αλλά επίσης για την προσπάθεια που ανέπτυξε στη διάρκεια των τελευταίων ετών υπέρ της προστασίας και της διασφάλισης των θεμελιωδών δικαιωμάτων των παιδιών, ιδίως ως μεσολαβήτρια του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου όσον αφορά τα ζητήματα τα σχετικά με τις διεθνείς απαγωγές παιδιών, εργασία στην οποία αφιέρωσε τις αναγνωρισμένες ικανότητές της και την ευαισθησία της.
Η γαλλική πρωτοβουλία αξίζει ευνοϊκή υποδοχή. Εντάσσεται στο πεδίο της σταδιακής ανάπτυξης της δικαστικής συνεργασίας σε αστικά θέματα και της κοινοτικοποίησής της. Πρόκειται για μία πρόταση κανονισμού που επιδιώκει να διευκολύνει την άσκηση του δικαιώματος επίσκεψης και φιλοξενίας παιδιών από γονείς σε διάσταση, επιδιώκοντας να αποκλεισθεί η δυνατότητα να γίνεται το παιδί ένα είδος ομήρου στη σύγκρουση μεταξύ των γονέων του που διαμένουν σε διαφορετικά κράτη μέλη. Στις περιπτώσεις αυτές, δυστυχώς, συναντώνται συχνά καταστάσεις που ανταποκρίνονται στον κύκλο αγάπη, μίσος και εκδίκηση από τον ένα ή τους δύο γεννήτορες. Γι’ αυτό και είναι η αναγκαία η ταχύτητα ώστε να προστατευθεί η ευημερία των παιδιών και, συχνά, η ίδια η ασφάλειά τους.
Σε μία Ευρώπη στην οποία οι πολίτες της μπορούν να κυκλοφορούν ελεύθερα, ανεξάρτητα από το κράτος προέλευσής τους, είναι εύκολο να αντιληφθούμε την ευκολία με την οποία έχουν δημιουργηθεί οικογενειακοί δεσμοί μεταξύ προσώπων διαφορετικών εθνικοτήτων ή τα οποία διαμένουν σε διαφορετικές χώρες. Είναι επίσης κατανοητό ότι γεννώνται διαφορές, ιδίως διαζύγια και ρυθμίσεις της γονικής εξουσίας, που μπορούν να οδηγήσουν στην εμφάνιση προβλημάτων ως προς την άσκηση του δικαιώματος προσωπικής επικοινωνίας όταν το παιδί διαμένει σε άλλη χώρα, καθώς και περιπτώσεις απαγωγής, ιδίως όταν το παιδί δεν επιστρέφεται από το γεννήτορα που έχει το δικαίωμα προσωπικής επικοινωνίας εντός της καθορισμένης προθεσμίας.
Ο κανονισμός αυτός θεσπίζει την αρχή της αμοιβαίας αναγνώρισης των αποφάσεων όσον αφορά την άσκηση του δικαιώματος προσωπικής επικοινωνίας χωρίς ενδιάμεσα στάδια και περιορίζει τις δυνατότητες απόσπασης της αναστολής εκτέλεσης αυτών των αποφάσεων. Έτσι, ο κανονισμός αυτός ανταποκρίνεται στην ανάγκη να υπάρχει άμεση εφαρμογή ομοιόμορφων κανόνων σχετικά με τόσο σημαντικά ζητήματα όπως η ρύθμιση της γονικής εξουσίας και η άσκηση του δικαιώματος προσωπικής επικοινωνίας. Με τον τρόπο αυτό ενισχύουμε την κοινοτική συνείδηση και τη συνείδηση της ευρωπαϊκής ιθαγένειας.
Ωστόσο, πρέπει να εκφράσουμε τη λύπη μας για το γεγονός ότι περιορίζεται το πεδίο εφαρμογής αυτού του κανονισμού, ότι δεν καλύπτει την εκ των πραγμάτων οικογένεια, όπου υπάρχουν παιδιά τα οποία έχουν γεννηθεί εκτός γάμου, ότι έτσι δεν αναγνωρίζονται και δεν εφαρμόζονται στο κοινοτικό πλαίσιο τα δικαιώματά τους. Όμως αυτή είναι μία πραγματικότητα στα κράτη μας. Σύμφωνα με τις τελευταίες στατιστικές που παρουσίασε η Ευρωπαϊκή Στατιστική Υπηρεσία (Eurostat), διαπιστώνεται ότι το 1998 το 26% του συνόλου των γεννήσεων παιδιών στην Ένωση πραγματοποιούνται εκτός του γάμου και ότι αυτοί οι αριθμοί συνεχίζουν να αυξάνουν. Είναι λοιπόν σημαντικό να καλυφθεί αυτό το κενό για λόγους ευθυδικίας, ρεαλισμού απέναντι στην κοινωνιολογική εξέλιξη και ισότητας δικαιωμάτων και υποχρεώσεων για όλους τους πολίτες της Ευρωπαϊκής Ένωσης.
Για να ολοκληρώσω, θα ήθελα να πω ότι υποστηρίζω την τροποποίηση που πρότεινε η εισηγήτρια στο άρθρο 1, όπου πρέπει να προσδιορίζεται ότι η προβλεπόμενη περίοδος για το δικαίωμα προσωπικής επικοινωνίας δεν πρέπει να είναι κατώτερη της μίας ημέρας. Λαμβάνουμε ιδίως υπόψη ότι συναντάμε κάποτε καταστάσεις όπου ο γεννήτορας έρχεται από το αντίθετο άκρο της Ένωσης, διανύοντας χιλιάδες χιλιόμετρα, και δεν υπάρχει νόημα να το κάνει για μία συνάντηση περιορισμένη σε μία ώρα. Αυτό είναι γελοίο ! Η διατήρηση των σχέσεων με τους δύο γεννήτορες συμβάλλει κατά τρόπο απαραίτητο στην εκπαίδευση και τη διαμόρφωση της προσωπικότητας του παιδιού."@el8
"Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, I wish to begin by congratulating Mrs Banotti on both her excellent report and the efforts she has made over recent years in the cause of defending and guaranteeing the fundamental rights of children, specifically in her capacity as European Parliament mediator on issues concerning the international abduction of children, a task in which she has invested her widely-acknowledged qualities and sensitivity.
The French initiative warrants a favourable welcome. It is part of the gradual development of judicial cooperation in civil matters and its communitisation. It is a proposal for a regulation that seeks to make exercising rights of access and accommodation for the children of separated parents easier, in an attempt to prevent children becoming a kind of hostage in the dispute between parents who are resident in different Member States. In these cases, situations unfortunately often occur that correspond to the cycle of love, hate and the desire for revenge of one or both of the parents. Hence the need for speed in order to protect the well-being of the children and, sometimes, their very safety.
In a Europe in which its citizens are able to move around freely, regardless of their State of origin, one can easily understand the ease with which family ties are established between people of different nationalities or who are resident in different countries. It is also understandable that lawsuits arise, specifically divorces and the regulation of parental power, which could lead to problems with regard to the exercise of rights of access when the child lives in another country, as in cases of abduction, particularly when the child is not returned by the parent who holds rights of access within the specified time.
This regulation establishes the principle of mutual recognition of judgments for rights of access to children without any intermediary steps and limits the possibilities for seeking the suspension of the enforcement of such judgments. In this way, the regulation responds to the need for a direct application of uniform rules on such important issues as the regulation of parental power and the exercise of visiting rights. We are thereby improving Community spirit and European citizenship.
It is nevertheless a matter for regret that the scope of this regulation is limited, since it does not cover the families of unmarried couples, in which there are children born outside of marriage, whose rights will not, as a result, be recognised and enforced under Community law. Now, this is a very common situation in our states. According to the latest statistics produced by Eurostat, in 1998, 26% of all births in the Union took place outside marriage and these numbers are continuing to increase. It is therefore crucial that this loophole must be plugged for reasons of fairness, of realism given the way society is changing and for the sake of equal rights and obligations for all of the European Union’s citizens.
I wish to say in conclusion that I support the amendment proposed by the rapporteur in Article 1, in which it must be specified that the period of access should not be less than one day. In particular, we must take account of the fact that situations sometimes occur in which the parent comes from the other side of the Union, travelling thousands of kilometres, and so it is pointless to do this for a visit limited to one hour. This is ridiculous. Maintaining relations with both parents is an essential part of the child's upbringing and the development of his or her personality."@en3
"(PT) Señor Presidente, señor Comisario, Señorías, quisiera comenzar felicitando a nuestra colega Mary Banotti no sólo por su excelente informe, sino también por los esfuerzos que ha desplegado a lo largo de los últimos años en pro de la defensa y la garantía de los derechos fundamentales de los niños, en particular como mediadora del Parlamento Europeo en cuanto a las cuestiones relativas a los raptos internacionales de niños, trabajo al que ha dedicado su reconocida calidad y sensibilidad.
La iniciativa francesa merece una acogida favorable. Se inserta en el ámbito del desarrollo progresivo de la cooperación judicial en materia civil y de su comunitarización. Se trata de una propuesta de reglamento encaminada a facilitar el ejercicio del derecho de visita y alojamiento de hijos de padres separados con vistas a intentar impedir que el niño pueda llegar a volverse un rehén, en cierto modo, del conflicto entre sus padres residentes en Estados miembros diferentes. En esos casos, por desgracia, hay con frecuencia situaciones que corresponden al ciclo amor, odio y venganza de uno o dos de los dos progenitores. A eso se debe la necesidad de celeridad a fin de proteger el bienestar del niño y a veces su propia seguridad.
En una Europa en la que sus ciudadanos pueden circular con libertad, independientemente de su Estado de origen, resulta fácil comprender la facilidad con que se han forjado vínculos de familia entre personas de nacionalidades diferentes o residentes en países diferentes. También es comprensible que se produzcan litigios, en particular divorcios y regulaciones de la patria potestad, que pueden provocar la aparición de problemas en cuanto al ejercicio del derecho de visita, cuando el hijo reside en otro país, así como casos de rapto, en particular cuando el niño no es devuelto por el progenitor, que tiene derecho de visita dentro del plazo fijado.
Este reglamento establece el principio del reconocimiento mutuo de las decisiones con vistas al ejercicio del derecho de visita sin etapas intermedias y limita las posibilidades de obtención de la suspensión de la ejecución de tales decisiones. De ese modo, este reglamento viene a atender la necesidad de que exista una aplicación directa de normas uniformes sobre cuestiones tan importantes como la regulación de la patria potestad y el ejercicio del derecho de visita. De este modo fortalecemos la conciencia comunitaria y de ciudadanía europea.
Ahora bien, es de lamentar que se limite el ámbito de aplicación de este reglamento, que no abarca la familia de hecho, en la que existen niños nacidos fuera del matrimonio y cuyos derechos no son reconocidos y aplicados en el marco comunitario. Ahora bien, se trata de una realidad importante en nuestros Estados. Según las últimas estadísticas presentadas por Eurostat, se observa que en 1998 el 26% del total de nacimientos de niños en la Unión Europea se dieron fuera del matrimonio y esos números siguen aumentando. De modo que es esencial que se colme esa laguna por razones de equidad, de realismo ante la evolución sociológica y de igualdad de derechos y obligaciones para todos los ciudadanos de la Unión Europea.
Para concluir, quisiera decir que apoyo la enmienda propuesta por la ponente del artículo 1, en que se debe especificar que el período establecido para el derecho de visita no debe ser inferior a un día. Tenemos en cuenta en particular que a veces topamos con situaciones en que el progenitor ha de viajar de un extremo a otro de la Unión y recorrer millares de kilómetros, por lo que carece de sentido hacerlo para una entrevista limitada a una hora. ¡Eso es ridículo! El mantenimiento de las relaciones con los dos progenitores contribuye de forma indispensable a la educación y la formación de la personalidad del niño."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät komission jäsenet, haluaisin aloittaa onnittelemalla kollegaamme Mary Banottia, ei ainoastaan tästä loistavasta mietinnöstä, vaan myös hänen viime vuosien ponnisteluistaan lasten perusoikeuksien puolustamisen ja takaamisen hyväksi, erityisesti toimimalla Euroopan parlamentin sovittelijana kansainvälisiä lastenkaappauksia koskevissa kysymyksissä, joissa hän on tunnustetusti osoittanut pätevyyttä ja tervejärkisyyttä.
Ranskan aloite ansaitsee myönteisen vastaanoton. Se liittyy siviiliasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön jatkuvaan kehitykseen ja sen ulottamiseen kattamaan koko yhteisön alue. Kyse on asetusehdotuksesta, joka helpottaa eronneiden vanhempien tapaamis- ja luonapito-oikeuden täytäntöönpanoa ja estää sen, että lapsi voisi jäädä eräänlaiseksi panttivangiksi eri jäsenvaltioissa asuvien vanhempien välisessä kiistassa. Ikävä kyllä näissä tapauksissa esiintyy usein tilanteita, joissa jompikumpi vanhemmista tai molemmat heistä joutuvat rakkauden kautta vihan ja koston syövereihin. Tämän takia lapsen hyvinvointi ja joissakin tapauksessa jopa hänen turvallisuutensa on kiireellisesti suojattava.
Sellaisessa Euroopassa, jossa kansalaisilla on liikkumavapaus lähtövaltiosta riippumatta, on helppo ymmärtää, miten helposti eri kansallisuuksiin kuuluvien tai eri maissa asuvien henkilöiden välille on muodostunut perhesiteitä. Yhtä ymmärrettävää on, että syntyy riitajuttuja, erityisesti avioeroja ja lasten huoltoa koskevia kiistoja, jolloin tapaamisoikeuden täytäntöönpanossa saattaa ilmetä ongelmia, jos lapset asuvat toisessa jäsenvaltiossa tai saattaa esiintyä lapsikaappaustapauksia, joissa vanhempi, jolle lapsen tapaamisoikeus kuuluu, ei palautakaan lasta vierailun päätyttyä.
Tässä asetuksessa luodaan tapaamisoikeutta koskevien tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaate ilman väliportaita ja rajoitetaan mahdollisuuksia lykätä tällaisten tuomioiden täytäntöönpanoa. Siten siinä määritellään suoraan sovellettavat yhtenäiset säännöt niinkin tärkeissä kysymyksissä kuin lasten huolto ja tapaamisoikeuden täytäntöönpano. Vahvistamme tällä tavoin tietoisuutta yhteisöstä ja Euroopan kansalaisuudesta.
On kuitenkin valitettavaa, että tämän asetuksen soveltamisalaa rajoitetaan, sillä se ei kata perheitä, joiden lapset ovat syntyneet avioliiton ulkopuolella ja joiden oikeuksia ei siten tunnusteta eikä sovelleta yhteisön puitteissa. Kyse on kuitenkin jäsenvaltioidemme kannalta merkityksellisestä seikasta. Eurostatin viimeisimmissä tilastoissa todetaan, että kaikista vuonna 1998 syntyneistä lapsista 26 prosenttia syntyi avioliiton ulkopuolella ja tämä luku kasvaa jatkuvasti. Tämän epäkohdan korjaaminen on siis varsin keskeinen asia, koska tasapuolisuus, kaunistelematon suhtautuminen yhteiskunnalliseen kehitykseen sekä yhtäläisten oikeuksien ja velvollisuuksien takaaminen kaikille Euroopan unionin kansalaisille edellyttävät sitä
Lopuksi haluaisin sanoa, että kannatan esittelijän ehdottamaa tarkistusta 1 artiklaan, jossa on tarkennettava, että tapaamisoikeus ei saa olla kestoltaan päivää lyhyempi. Otamme erityisesti huomioon sen, että joskus on tilanteita, joissa vanhemmat tulevat Euroopan unionin vastakkaisilta laidoilta, tuhansien kilometrien päästä toisistaan, jolloin ei ole mitään mieltä tulla paikalle vain tunnin pituiseksi määrätyn vierailun takia. Se on naurettavaa! Lapsen kasvatuksen ja persoonallisuuden muodostumisen takia on kerrassaan välttämätöntä ylläpitää suhteita molempien vanhempien kanssa."@fi5
"Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, chers collègues, je voudrais commencer par féliciter notre collègue Mary Banotti, non seulement pour cet excellent rapport qu'elle nous présente, mais aussi pour ses efforts déployés tout au long de ces dernières années en faveur de la défense et de la garantie des droits fondamentaux des enfants, notamment en tant que médiatrice du Parlement européen pour les questions liées aux rapts internationaux d'enfants, travail pour lequel elle a fait montre de la qualité et de la sensibilité que nous lui connaissons tous.
L'initiative française mérite d'être accueillie favorablement. Elle s'inscrit dans le cadre du développement progressif de la coopération judiciaire en matière civile et de sa communautarisation. Il s'agit d'une proposition de règlement qui vise à faciliter l'exercice du droit de visite et d'hébergement des enfants de parents séparés et qui tente d'éviter que l'enfant ne devienne une sorte d'otage dans le conflit qui oppose des parents résidant dans des États membres différents. Il existe malheureusement des situations qui correspondent au cycle amour, haine et vengeance d'un ou des deux géniteurs. D'où la rapidité nécessaire pour protéger le bien-être de l'enfant et, parfois, sa propre sécurité.
Dans une Europe où les citoyens peuvent circuler librement, quel que soit leur État d'origine, on comprend aisément que des liens familiaux se soient facilement créés entre personnes de nationalités différentes ou vivant dans des pays différents. Il est aussi compréhensible qu'il y ait des litiges, notamment des divorces, et qu'il faille régler le pouvoir parental, ce qui entraîne l'apparition de problèmes quant à l'exercice du droit de visite lorsque l'enfant réside dans un autre pays, ainsi que des cas de rapt quand le parent qui a le droit de visite ne restitue pas l'enfant dans le délai fixé.
Le règlement établit le principe de la reconnaissance mutuelle de la force exécutoire des décisions relatives au droit de visite sans étapes intermédiaires et limite les possibilités d'obtention d'une suspension de l'exécution de ces décisions. Ainsi, ce règlement apporte une réponse au besoin de l'application directe des règles uniformes concernant des questions aussi importantes que le règlement du pouvoir parental et l'exercice du droit de visite. Nous renforçons ainsi la conscience communautaire et la citoyenneté européenne.
Il est regrettable cependant que le champ d'application de ce règlement soit limité, qu'il ne couvre pas la famille de fait, qui comprend des enfants nés hors mariage et dont les droits ne sont pas reconnus et appliqués dans le cadre communautaire. Or il s'agit d'une réalité importante dans nos États. D'après les dernières statistiques d'Eurostat, il apparaît que 26 % du total des naissances survenues en 1998 dans l'Union européenne ont eu lieu en dehors des liens du mariage et que ce chiffre est en augmentation constante. Il faut donc combler cette lacune pour des raisons d'équité, de réalisme face à l'évolution sociologique et d'égalité des droits et obligations de tous les citoyens de l'Union européenne.
Enfin, je voudrais dire que je soutiens l'amendement à l'article 1 proposé par le rapporteur, il convient de préciser que la période prévue pour le droit de visite ne saurait être inférieure à une journée. Il faut notamment prendre en considération le fait qu'il arrive que le géniteur vienne de l'autre bout de l'Union, parcourant des milliers de kilomètres, et que cela n'a pas de sens d'effectuer un tel déplacement pour une entrevue limitée à une heure. C'est ridicule ! Le maintien des relations avec les deux parents contribue de manière indispensable à l'éducation et à la formation de la personnalité de l'enfant."@fr6
"Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, I wish to begin by congratulating Mrs Banotti on both her excellent report and the efforts she has made over recent years in the cause of defending and guaranteeing the fundamental rights of children, specifically in her capacity as European Parliament mediator on issues concerning the international abduction of children, a task in which she has invested her widely-acknowledged qualities and sensitivity.
The French initiative warrants a favourable welcome. It is part of the gradual development of judicial cooperation in civil matters and its communitisation. It is a proposal for a regulation that seeks to make exercising rights of access and accommodation for the children of separated parents easier, in an attempt to prevent children becoming a kind of hostage in the dispute between parents who are resident in different Member States. In these cases, situations unfortunately often occur that correspond to the cycle of love, hate and the desire for revenge of one or both of the parents. Hence the need for speed in order to protect the well-being of the children and, sometimes, their very safety.
In a Europe in which its citizens are able to move around freely, regardless of their State of origin, one can easily understand the ease with which family ties are established between people of different nationalities or who are resident in different countries. It is also understandable that lawsuits arise, specifically divorces and the regulation of parental power, which could lead to problems with regard to the exercise of rights of access when the child lives in another country, as in cases of abduction, particularly when the child is not returned by the parent who holds rights of access within the specified time.
This regulation establishes the principle of mutual recognition of judgments for rights of access to children without any intermediary steps and limits the possibilities for seeking the suspension of the enforcement of such judgments. In this way, the regulation responds to the need for a direct application of uniform rules on such important issues as the regulation of parental power and the exercise of visiting rights. We are thereby improving Community spirit and European citizenship.
It is nevertheless a matter for regret that the scope of this regulation is limited, since it does not cover the families of unmarried couples, in which there are children born outside of marriage, whose rights will not, as a result, be recognised and enforced under Community law. Now, this is a very common situation in our states. According to the latest statistics produced by Eurostat, in 1998, 26% of all births in the Union took place outside marriage and these numbers are continuing to increase. It is therefore crucial that this loophole must be plugged for reasons of fairness, of realism given the way society is changing and for the sake of equal rights and obligations for all of the European Union’s citizens.
I wish to say in conclusion that I support the amendment proposed by the rapporteur in Article 1, in which it must be specified that the period of access should not be less than one day. In particular, we must take account of the fact that situations sometimes occur in which the parent comes from the other side of the Union, travelling thousands of kilometres, and so it is pointless to do this for a visit limited to one hour. This is ridiculous. Maintaining relations with both parents is an essential part of the child's upbringing and the development of his or her personality."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, beste collega’s, ik wil allereerst onze collega Mary Banotti gelukwensen – en niet alleen voor haar uitmuntende verslag. Zij spant zich namelijk al jaren op uiterst energievolle wijze in voor de verdediging en de garantie van de grondrechten van kinderen, en dan vooral in de hoedanigheid van bemiddelaar van het Europees Parlement met betrekking tot internationale ontvoeringen van kinderen. Haar kwaliteiten zijn welbekend en ze heeft al deze gaven en al haar gevoel in dit werk gestoken.
We moeten het Franse initiatief een warm welkom heten. De samenwerking binnen de burgerlijke rechtssfeer wordt steeds sterker en er is daarbij een ontwikkeling in communautaire zin waar te nemen. Dit initiatief sluit aan bij die ontwikkeling. We behandelen nu een ontwerpverordening betreffende kinderen van gescheiden ouders. Het gaat daarbij om het recht deze kinderen te bezoeken en onderdak te verlenen. De verordening beoogt de uitoefening van die rechten te vergemakkelijken en te verhinderen dat kinderen gijzelaars worden in een conflict tussen ouders die in verschillende lidstaten wonen. In dit soort omstandigheden komt het helaas maar al te vaak voor dat de ouders verwikkeld geraken in een cyclus die achtereenvolgens de stadia liefde, haat en wraak doorloopt. Soms is één ouder daar schuld aan, soms zijn beide ouders verantwoordelijk. Met het oog op het welzijn – en soms zelfs de veiligheid – van de kinderen moeten we daarom snel optreden.
In dit Europa kunnen alle Europese burgers zich vrijelijk bewegen. Het maakt daarbij niet uit van welke lidstaat ze de nationaliteit bezitten. In zulke omstandigheden komen er natuurlijk gemakkelijk relaties en verbintenissen tot stand tussen mensen met een verschillende nationaliteit of mensen die in verschillende lidstaten wonen. Het is even onvermijdelijk dat er uit die verbintenissen conflicten rijzen: echtscheidingen en – daarmee samenhangend – regelingen betreffende de ouderlijke macht. En dat leidt dan weer tot problemen met betrekking tot het recht kinderen te bezoeken als deze in een ander land wonen. Soms worden kinderen ontvoerd, bijvoorbeeld als een ouder het kind na het verstrijken van de voor het bezoek afgesproken termijn niet bij de andere ouder aflevert.
In deze verordening is het principe neergelegd van wederzijdse erkenning van beslissingen terzake de uitoefening van het bezoekrecht, en wel zonder tussenstappen. De mogelijkheden om de tenuitvoerlegging van dit soort besluiten te schorsen worden beperkt. In zulke belangrijke zaken als de regulering van de ouderlijke macht en de uitoefening van het bezoekrecht moeten uniforme regels bestaan en die moeten rechtstreeks kunnen worden toegepast. Deze verordening komt daaraan tegemoet. Op die wijze versterken we het communautair besef en het Europees burgerschap.
Het is intussen wel jammer dat het toepassingsgebied van deze verordening beperkt blijft.
vallen families met buitenechtelijke kinderen er niet onder. En dat betekent dat de rechten van die kinderen niet in een communautair kader worden erkend en dus ook niet kunnen worden afgedwongen. Dit soort families vertegenwoordigen in onze landen echter een realiteit. Volgens statistieken van Eurostat is 28% van de in 1998 in de Unie ter wereld gekomen kinderen buitenechtelijk. En dat percentage neemt toe. Om redenen van rechtsgelijkheid is het dus van groot belang dat deze lacune opgevuld wordt. We moeten ons realistisch tonen met betrekking tot de sociale ontwikkeling en rechten en verplichtingen scheppen voor
burgers van de Europese Unie.
Tot slot wil ik graag mijn steun uitspreken voor het door de rapporteur ingediende amendement op artikel 1. Er moet duidelijk worden bepaald dat voor bezoekregelingen minimaal één dag moet worden vastgesteld. We moeten er rekening mee houden dat ouders soms in ver van elkaar gelegen delen van de Unie wonen. Het gaat om afstanden van duizenden kilometers, en dan heeft het natuurlijk weinig zin om een bezoek af te leggen voor niet meer dan een uur. Dat zou belachelijk zijn. De handhaving van de verhoudingen tussen de ouders draagt op een doorslaggevende wijze bij tot de opvoeding van het kind en de vorming van diens persoonlijkheid."@nl2
"Herr talman, herr kommissionär, kära kolleger! Jag vill börja med att gratulera vår kollega Mary Banotti, inte bara för hennes utmärkta betänkande utan också för det arbete hon har uträttat de senaste två åren i försvaret och garantierna för barnens grundläggande rättigheter, främst som medlare i Europaparlamentet när det gäller frågor om internationella bortföranden av barn, ett arbete hon har satsat sina erkända kvaliteter och sin sensibilitet på.
Det franska initiativet bör få ett positivt mottagande. Det tar plats inom ramen för den progressiva utvecklingen av det civilrättsliga samarbetet och dess harmonisering. Det handlar om ett förslag till förordning som avser att underlätta umgängesrätten för barn till skilda föräldrar, och försöka förhindra att barnet blir en slags gisslan i konflikten mellan föräldrar som bor i olika medlemsstater. I dessa fall uppstår tyvärr ofta situationer som hör till cykeln kärlek, hat och hämnd från en eller båda föräldrarna. Därför är det nödvändigt med en skyndsamhet för att skydda barnets välfärd och ibland själva dess säkerhet.
I ett Europa där dess medborgare kan röra sig fritt, oavsett deras ursprungsland, är det lätt att förstå den lätthet varmed familjeband har skapats mellan människor av olika nationalitet eller boende i olika länder. Det är också förståeligt att det skapas tvister, framför allt skilsmässor och regleringen av föräldraansvaret, vilket kan göra att problem uppstår om umgängesrätten när barnet bor i ett annat land, liksom när det gäller bortförande, främst när barnet inte återlämnas av den förälder som har besöksrätt inom den fastställda tidsgränsen.
I denna förordning fastställs principen om ömsesidigt erkännande av domar om umgängesrätt när det gäller barn utan att något annat förfarande behöver användas; genom förordningen begränsas även möjligheten att upphäva verkställigheten av sådana domar. Härigenom svarar denna förordning mot behovet av en direkt tillämpning av enhetliga regler om så viktiga frågor som föräldraansvaret och umgängesrätten. Vi stärker därigenom medvetenheten hos gemenskapen och de europeiska medborgarna.
Emellertid beklagar vi att tillämpningsområdet för denna förordning begränsas, att den inte omfattar ogifta par, där barn har fötts utanför äktenskap, vilka därigenom inte får sina rättigheter erkända och tillämpade inom gemenskapsramen. Detta är en viktig realitet i våra länder. Enligt den senaste statistiken från Eurostat, kan man konstatera att under 1998 föddes 26 procent av barnen i unionen, utanför äktenskapet och dessa siffror fortsätter att stiga. Därför är det viktigt att denna lucka täpps till för jämlikhets skull och för realismen i den sociologiska utvecklingen och lika rättigheter och skyldigheter för alla medborgare i Europeiska unionen.
Avslutningsvis skulle jag vilja säga att jag stöder det ändringsförslag som föredraganden har givit in till artikel 1, där hon specificerar att den föreskrivna umgängesrätten inte bör vara mindre än en dag. Vi är nämligen medvetna om att vi ibland har situationer där föräldrarna kommer från olika ändar av unionen, och reser tusentals kilometrar, och därför är en träff som begränsas till en timme, meningslös. Det är löjligt! Ett bibehållande av relationen med båda föräldrarna bidrar på ett oumbärligt sätt till utformning och utbildning av barnets personlighet."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Coelho (PPE-DE )."12,11
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples