Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-11-16-Speech-4-181"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20001116.10.4-181"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Señor Presidente, a lo largo de las diferentes intervenciones, los señores diputados se han centrado en dos puntos de naturaleza distinta: en primer lugar, el problema del cambio climático y, en segundo lugar, qué puede hacer la Comisión o la Unión Europea en una situación como la actual, con las gravísimas inundaciones que se han producido.
Finalmente, en cuanto a la posibilidad de utilizar el artículo 87.2 establecido en el Tratado como base para una ayuda comunitaria, creo que hay una interpretación exorbitante de este artículo. Todo esto sin contar con los problemas presupuestarios que plantearía. El artículo no se refiere a ayudas comunitarias, sino que se refiere a la compatibilidad de las ayudas nacionales con la legislación comunitaria. Lo que se dice en este artículo es que en caso de daños naturales las ayudas nacionales pueden ser compatibles. Cada vez que se ha planteado en la Comisión la compatibilidad de estas ayudas nacionales, como consecuencia de hechos naturales, ha habido siempre compatibilidad. Por lo tanto, nosotros estamos abiertos al máximo para actuar en este momento dentro del margen legal y presupuestario de que disponemos.
Respecto al primer tema me gustaría señalar que nosotros damos, como lo hace el Parlamento también, una gran importancia al problema del cambio climático y a la conferencia que en estos momentos está teniendo lugar en La Haya. Hemos tomado parte activa en la preparación de la misma e insistido en el hecho de que la Unión tiene que asumir en ella un fuerte liderazgo.
Estamos de acuerdo con algunas afirmaciones anteriormente hechas en el sentido de que de esta manera contribuiremos a la protección de la integridad medioambiental y a la credibilidad de los protocolos medioambientales, de cara a su ratificación en 2002. Somos conscientes de que la desestabilización global del clima causada por la acumulación de gases con efecto invernadero en la atmósfera será el reto más importante en el sector energético en Europa.
Los sectores de la energía y los transportes producen el 85 % del total de las emisiones de gases con efecto invernadero en la Unión. Por lo tanto, son estas industrias las que deben hacer un mayor esfuerzo en la reducción de emisiones.
El sector de los transportes, dado su continuo crecimiento previsto –más del 38 % en la próxima década-, será el que requiera medidas más importantes. Sobre esta base, la Comisión va a proponer en breve plazo dos documentos estratégicos: un conjunto de políticas y medidas destinadas a dar una respuesta a los compromisos de Kyoto y a los objetivos de transporte y energía. En el primero tratará de la seguridad de la oferta energética y en el segundo de una política común de transportes revisada.
Pero, aparte de los problemas medioambientales, también querría hacer algún comentario sobre lo que podemos hacer en estos momentos. Como sus Señorías saben, tenemos una dificultad fundamental: la base jurídica para actuar. Históricamente, saben ustedes que hubo una línea presupuestaria dedicada a ayudas de urgencia para poblaciones en situaciones excepcionales. Esta línea desapareció del presupuesto hace algún tiempo sobre la base del argumento de que éstos eran temas de subsidiariedad, que no debían plantearse a nivel comunitario sino a nivel nacional. A partir de ahí, el margen de maniobra de la Comisión es muy limitado.
La Comisión ha tomado dos iniciativas en este sentido. Una muy clara, relacionada con la protección civil: el 27 de septiembre de 2000 presentamos una propuesta de decisión del Consejo de refuerzo de los instrumentos comunitarios para coordinar a nivel europeo los distintos sistemas de protección civil. Esto va a ser eficiente para ayudar a resolver problemas, pero no va a resolver problemas como los que ahora planteamos. A partir de ahí, lo que nos queda son los instrumentos de financiación que ya existen.
La Sra. Ghilardotti planteaba la posibilidad de buscar fondos. No es tan fácil buscar fondos. Los fondos, como ustedes saben mejor que nadie, están bien medidos y no hay excedentes de fondos de forma generalizada, aunque puede no haber ejecuciones presupuestarias en algún caso concreto. Lo cierto es que si no existe una base legal para la utilización de esos fondos es muy difícil disponer de ellos. Por eso, la propuesta que la Comisión ha hecho, y que expuso de forma detallada la Comisaria Wallström en este Parlamento, es utilizar los actuales fondos existentes del FEOGA, los fondos estructurales de los fondos INTERREG. Lo que sucede es que en estos casos no podemos hablar de actuaciones de la Comisión con un programa global: o cambiamos totalmente el modelo, o tendremos que pensar que son actuaciones a petición de los Estados miembros con programas o acciones específicas en función de la utilización de esos fondos.
Estamos absolutamente abiertos a estos proyectos concretos, lo dijimos en su momento y quiero insistir en este punto hoy, pero es absolutamente imprescindible contar con estas propuestas para poder actuar."@es12
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, i de forskellige indlæg har medlemmerne fokuseret på to forskellige ting, nemlig for det første problemet med klimaændringer og for det andet, hvad Kommissionen eller Den Europæiske Union kan gøre i en situation som den aktuelle med de alvorlige oversvømmelser, der har været.
Til sidst vil jeg med hensyn til muligheden for at anvende traktatens artikel 87, stk. 2, som grundlag for fællesskabsstøtte sige, at jeg mener, at der sker en fejlfortolkning af denne artikel. For ikke at tale om de budgetmæssige problemer, som det ville indebære. Artiklen drejer sig ikke om fællesskabsstøtte, men om statstøttes forenelighed med fællesskabslovgivningen. Det, der står i den artikel, er, at i tilfælde af skader forårsaget af naturkatastrofer kan statsstøtte være forenelig. De gange, spørgsmålet om forenelighed i forbindelse med statsstøtte som følge af naturkatastrofer er blevet bragt op i Kommissionen, har der altid været forenelighed. Vi er altså mest muligt åbne over for at handle nu inden for den lovgivningsmæssige og budgetmæssige ramme, som vi er underlagt.
Hvad angår det første spørgsmål, vil jeg gerne sige, at vi ligesom Parlamentet mener, at problemet med klimaændringerne og den konference, der netop nu finder sted i Haag, er af stor betydning. Vi har taget aktivt del i forberedelsen af konferencen og lagt vægt på, at Unionen skal spille en ledende rolle på den.
Vi er enige i nogle udtalelser, der er blevet fremsat tidligere, om, at vi på den måde vil bidrage til beskyttelsen af miljøets integritet og miljøprotokollernes troværdighed forud for deres ratificering i 2002. Vi er bevidste om, at den globale destabilisering af klimaet forårsaget af ophobning af drivhusgasser i atmosfæren vil være den vigtigste udfordring for energisektoren i Europa.
Energi- og transportsektoren producerer 85% af de samlede emissioner af drivhusgasser i Unionen. Derfor er det disse industrier, der bør gøre en større indsats for at reducere emissionerne.
Transportsektoren vil på grund af dens forventede fortsatte vækst - på mere end 38% i det næste årti - være den, der kræver de fleste ressourcer. På den baggrund vil Kommissionen om kort tid foreslå to strategidokumenter, nemlig en samling af politikker og foranstaltninger med henblik på opfyldelse af Kyoto-forpligtelserne og målene for transport og energi. Det første vil dreje sig om energiforsyningssikkerheden og det andet om en revidering af en fælles transportpolitik.
Men bortset fra miljøproblemerne har jeg også nogle kommentarer om det, som vi kan gøre nu. Som De ved, står vi over for et afgørende problem, og det er retsgrundlaget for at handle. Der var i sin tid, som De ved, en budgetpost til nødhjælp til befolkninger i usædvanlige situationer. Denne post forsvandt fra budgettet for nogen tid siden med udgangspunkt i et argument om, at disse forhold var subsidiaritetsspørgsmål, som ikke burde bringes op på fællesskabsplan, men på nationalt plan. Siden da har Kommissionens spillerum været meget begrænset.
Kommissionen har i den forbindelse taget to initiativer, herunder et meget klart, som vedrører civilbeskyttelse. Den 27. september 2000 forelagde vi et forslag til afgørelse fra Rådet om styrkelse af Fællesskabets instrumenter til på europæisk plan at koordinere de forskellige systemer til civilbeskyttelse. Det vil kunne bidrage til at løse problemer, men det vil ikke løse problemer som dem, vi har i øjeblikket. Derfor er det, vi har tilbage, de finansielle instrumenter, som endnu eksisterer.
Fru Ghilardotti forelagde muligheden for at søge fonde. Det er ikke så let at søge fonde. Fondene er, som De ved, bedre end nogen, godt udmålte, og der er generelt ikke overskud af midler, selv om der kan være enkelte konkrete tilfælde, hvor budgettet ikke gennemføres. Men det er helt sikkert, at hvis der ikke er et retsgrundlag for at bruge disse fonde, vil det blive meget vanskeligt at få lov til at råde over dem. Derfor går det forslag, som Kommissionen har udarbejdet, og som kommissær Wallström gjorde detaljeret rede for her i Parlamentet, ud på at anvende de eksisterende fonde i EUGFL, strukturfondene i Interreg. Sagen er, at vi i disse tilfælde ikke kan tale om Kommissionens aktioner med et samlet program. Enten ændrer vi modellen fuldstændigt, eller også må vi tænke, at det er aktioner på anmodning af medlemsstaterne med specifikke programmer eller aktioner i henhold til anvendelsen af de fonde.
Vi er helt åbne over for disse konkrete projekter, det sagde vi i sin tid, og det vil jeg understrege i dag, men det er absolut nødvendigt at have disse forslag for at kunne handle."@da1
"Herr Präsident! In den verschiedenen Redebeiträgen haben sich die Damen und Herren Abgeordneten auf zwei unterschiedlich geartete Punkte konzentriert: erstens auf das Problem des Klimawandels und zweitens darauf, was die Kommission bzw. die Europäische Union angesichts solcher Ereignisse wie der derzeitigen schweren Überschwemmungen unternehmen kann.
Schließlich glaube ich, dass es sich bei der möglichen Anwendung von Artikel 87.2 des Vertrags als Grundlage für eine Gemeinschaftsbeihilfe um eine ausgefallene Interpretation dieses Artikels handelt, und zwar ohne dass die dadurch hervorgerufenen Haushaltsprobleme berücksichtigt würden. Der Artikel bezieht sich nicht auf Gemeinschaftsbeihilfen, sondern auf die Vereinbarkeit der nationalen Beihilfen mit der Gesetzgebung der Gemeinschaft. Dieser Artikel besagt, dass die nationalen Beihilfen im Falle von Schäden durch Naturkatastrophen mit dem Gemeinsamen Markt vereinbar sein können. In allen Fällen, in denen die Vereinbarkeit dieser nationalen Beihilfen als Folge von Naturereignissen in der Kommission angesprochen wurde, ist diese Vereinbarkeit zugebilligt worden. Folglich sind wir in höchstem Maße offen, um zum gegenwärtigen Zeitpunkt innerhalb des rechtlichen Rahmens und des verfügbaren Haushaltsspielraums zu handeln.
Zum erstgenannten Thema möchte ich darauf hinweisen, dass wir genauso wie das Parlament dem Problem der Klimaveränderung und der gegenwärtig in Den Haag stattfindenden Konferenz große Bedeutung beimessen. Wir haben aktiv an der Vorbereitung dieser Konferenz mitgewirkt und hervorgehoben, dass die Union dabei eine starke Führungsrolle übernehmen muss.
Wir stimmen mit einigen gerade geäußerten Meinungen dahingehend überein, dass wir auf diese Weise zum Schutz der Integrität der Umwelt und zur Glaubwürdigkeit der Umweltprotokolle im Hinblick auf ihre Ratifizierung im Jahre 2002 beitragen werden. Wir sind uns bewusst, dass die durch die Ansammlung von Treibhausgasen in der Atmosphäre verursachte globale Destabilisierung des Klimas die größte Herausforderung für den Energiesektor in Europa darstellen wird.
Der Energie- und der Verkehrssektor erzeugen 85 % aller Emissionen von Treibhausgasen in der Union. Folglich müssen diese Industriebereiche die größten Anstrengungen zur Reduzierung der Emissionen unternehmen.
Gerade der Verkehrssektor wird angesichts seines vorhersehbaren stetigen Wachstums – über 38 % im nächsten Jahrzehnt – Maßnahmen von größerer Tragweite erforderlich machen. So wird die Kommission kurzfristig zwei strategische Dokumente vorschlagen: ein Paket von Politiken und Maßnahmen als Antwort auf die Verpflichtungen von Kyoto und auf die Ziele im Verkehrs- und Energiebereich. Bei ersteren wird es um die Sicherheit des Energieangebots gehen und bei letzteren um eine überarbeitete gemeinsame Verkehrspolitik.
Aber abgesehen von den Umweltproblemen möchte ich auch einige Bemerkungen darüber machen, was wir gegenwärtig tun können. Bekanntlich besteht unsere grundlegende Schwierigkeit in der Rechtsgrundlage für unser Handeln. Historisch, das wissen Sie, gab es eine Haushaltslinie, die für dringende Beihilfen für die Bevölkerung in Ausnahmesituationen bestimmt war. Diese Linie wurde vor einiger Zeit mit dem Argument aus dem Haushalt gestrichen, dass es hierbei um Fragen der Subsidiarität gehe, die nicht auf Gemeinschaftsebene, sondern auf nationaler Ebene behandelt werden müssen. Daher ist der Handlungsspielraum der Kommission sehr stark eingeschränkt.
Die Kommission hat in diesem Zusammenhang zwei Initiativen ergriffen. Eine ganz eindeutige im Zusammenhang mit dem Zivilschutz: Am 27. September 2000 haben wir einen Vorschlag für einen Beschluss des Rates zur Stärkung der Instrumente der Gemeinschaft für die Koordinierung der einzelnen Zivilschutzsysteme auf europäischer Ebene vorgelegt. Dieser wird bei der Lösung von Problemen wirksam helfen, aber er wird keine Probleme wie die hier angesprochenen lösen. Also bleiben uns nur die bereits existierenden Finanzierungsinstrumente.
Frau Ghilardotti sprach die Möglichkeit an, Mittel zu beschaffen. Es ist nicht so einfach, Mittel zu beschaffen. Die Mittel sind, wie Sie am besten wissen, genau bemessen, und es gibt keine Überschüsse in allgemeiner Form, obwohl vielleicht in konkreten Einzelfällen Haushaltsmittel nicht in Anspruch genommen wurden. Tatsache ist, dass es bei fehlender Rechtsgrundlage für die Verwendung dieser Mittel sehr schwierig ist, über sie zu verfügen. Deshalb besteht der Vorschlag der Kommission, den die Kommissarin Wallström ausführlich hier im Parlament dargelegt hat, darin, die gegenwärtig vorhandenen Mittel aus dem EAGFL und den Strukturfonds der INTERREG-Fonds zu verwenden. In diesen Fällen können wir dann aber nicht von Aktionen der Kommission mit einem globalen Programm sprechen: Entweder wir ändern das Modell vollständig, oder wir müssen diese Fragen als Maßnahmen auf Ersuchen der Mitgliedstaaten mit spezifischen Programmen oder Aktionen in Abhängigkeit von der Verwendung dieser Mittel ansehen.
Wir sind für diese konkreten Projekte absolut offen, das haben wir seinerzeit gesagt, und ich möchte dies heute betonen, aber es ist unbedingt erforderlich, über diese Vorschläge zu verfügen, um handeln zu können."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, κατά τη διάρκεια των παρεμβάσεων, οι κύριοι βουλευτές επικεντρώθηκαν σε δύο διαφορετικά σημεία: πρώτον, το πρόβλημα των κλιματολογικών αλλαγών και δεύτερον, τι μπορεί να κάνει η Επιτροπή ή η Ευρωπαϊκή Ένωση σε μια κατάσταση όπως η τωρινή με τις πολύ σοβαρές πλημμύρες που προκλήθηκαν.
Τελικά, σχετικά με το αν πρέπει να χρησιμοποιηθεί το άρθρο 87.2 που περιέχεται στη Συνθήκη ως βάση για μια κοινοτική βοήθεια, πιστεύω ότι έχει γίνει υπέρμετρη ερμηνεία αυτού του άρθρου. Και όλα αυτά χωρίς να υπολογίζουμε τα δημοσιονομικά προβλήματα που θα δημιουργούσε. Το άρθρο δεν αναφέρεται σε κοινοτικές ενισχύσεις αλλά στην εναρμόνιση των εθνικών ενισχύσεων με την κοινοτική νομοθεσία. Αυτό που λέει το άρθρο αυτό είναι ότι σε περίπτωση φυσικών καταστροφών οι εθνικές ενισχύσεις πρέπει να είναι συμβατές. Όποτε έχει τεθεί στην Επιτροπή το θέμα της συμβατότητας αυτών των εθνικών ενισχύσεων σαν συνέπεια φυσικών αιτιών, αποδεικνύονταν πάντα συμβατές. Άρα, είμαστε θετικοί στο μέγιστο για να ενεργήσουμε αυτή τη στιγμή μέσα στα νομικά και δημοσιονομικά πλαίσια που διαθέτουμε.
Σχετικά με το πρώτο θέμα θα ήθελα να επισημάνω ότι τόσο εμείς στην Επιτροπή, όσο και το Κοινοβούλιο, δίνουμε μεγάλη σημασία στο πρόβλημα της αλλαγής του κλίματος και στη διάσκεψη που πραγματοποιείται αυτή την εποχή στη Χάγη, στην προετοιμασία της οποίας συμμετείχαμε ενεργά κι επιμείναμε ότι η Ένωση πρέπει να αναλάβει ένα ηγετικό ρόλο σ’ αυτήν.
Συμφωνούμε με ορισμένες διαπιστώσεις που έγιναν προηγουμένως ότι μ’ αυτό τον τρόπο θα συμβάλουμε στην προστασία του περιβάλλοντος και στην αξιοπιστία των περιβαλλοντικών πρωτοκόλλων εν όψει της επικύρωσής τους το 2002. Αντιλαμβανόμαστε ότι η παγκόσμια αποσταθεροποίηση του κλίματος που προκαλείται από τη συσσώρευση αερίων στην ατμόσφαιρα με αποτέλεσμα το φαινόμενο του θερμοκηπίου θα είναι η σημαντικότερη πρόκληση στον ενεργειακό τομέα στην Ευρώπη.
Οι τομείς ενέργειας και μεταφορών παράγουν το 85 % του συνόλου των εκπομπών αερίων που προκαλούν το φαινόμενο του θερμοκηπίου στην Ένωση. Άρα, λοιπόν, αυτές οι βιομηχανίες είναι που πρέπει να καταβάλουν μεγαλύτερη προσπάθεια για τη μείωση των εκπομπών.
Ο τομέας των μεταφορών, δεδομένης της προβλεπόμενης συνεχούς ανάπτυξής του -πάνω από 38 % για την επόμενη δεκαετία-, είναι αυτός που θα απαιτήσει τα πιο σημαντικά μέτρα. Σ’ αυτή τη βάση, η Επιτροπή θα προτείνει σύντομα δύο στρατηγικά έγγραφα: μια δέσμη πολιτικών και μέτρων που θα ανταποκρίνονται στις δεσμεύσεις του Κυότο και στους στόχους για τις μεταφορές και την ενέργεια. Το πρώτο θα αφορά στην ασφάλεια της προσφοράς ενέργειας και το δεύτερο μια κοινή αναθεωρημένη πολιτική μεταφορών.
Όμως, εκτός από τα περιβαλλοντικά προβλήματα, θα ήθελα να κάνω και μερικά σχόλια σχετικά με το τι μπορούμε να κάνουμε τώρα. Όπως και εσείς γνωρίζετε έχουμε μια βασική δυσκολία: τη έλλειψη νομικής βάσης για να ενεργήσουμε. Γνωρίζετε ότι, ιστορικά, υπήρχε ένα τμήμα του προϋπολογισμού που προοριζόταν για έκτακτες βοήθειες σε πληθυσμούς σε κατάσταση έκτακτης ανάγκης. Αυτό το τμήμα εξαφανίστηκε πριν λίγο καιρό από τον προϋπολογισμό με την αιτιολογία ότι αυτά ήταν ζητήματα επικουρικότητας, που δεν έπρεπε να τίθενται σε κοινοτικό επίπεδο αλλά σε κρατικό. Από κει και πέρα, το περιθώριο χειρισμού της Επιτροπής είναι περιορισμένο.
Η Επιτροπή ανέλαβε δυο πρωτοβουλίες γι’ αυτό το θέμα. Μια πολύ σαφή πρωτοβουλία, σχετικά με την πολιτική προστασία: στις 27 Σεπτεμβρίου παρουσιάσαμε μια πρόταση απόφασης του Συμβουλίου για την ενίσχυση των κοινοτικών οργάνων ώστε να συνεργαστούν σε ευρωπαϊκό επίπεδο τα διάφορα συστήματα πολιτικής προστασίας. Αυτό θα είναι αρκετό για την επίλυση ορισμένων προβλημάτων αλλά δεν θα επιλύσει προβλήματα σαν και αυτά που θέτουμε τώρα. Από κει και πέρα, αυτό που μας απομένει είναι τα ήδη υπάρχοντα μέσα χρηματοδότησης.
Η κ. Ghilardotti ανέφερε την πιθανότητα δυνατότητα εξεύρεσης κεφαλαίων. Δεν είναι τόσο εύκολο να βρεθούν κεφάλαια. Τα κεφάλαια, όπως εσείς γνωρίζετε καλύτερα από τον καθένα, είναι προκαθορισμένα και δεν υπάρχει πλεόνασμα κεφαλαίων σε γενικευμένη μορφή αν και είναι πιθανό να μην εκτελεστεί ο προϋπολογισμός σε κάποια συγκεκριμένη περίπτωση. Η αλήθεια είναι ότι χωρίς νομική βάση για τη χρήση αυτών των κεφαλαίων είναι πολύ δύσκολο να τα έχουμε στη διάθεσή μας. Κατά συνέπεια η πρόταση, που έκανε η Επιτροπή και που ανέπτυξε με μεγάλη λεπτομέρεια η Επίτροπος Wallström στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, είναι να χρησιμοποιηθούν τα υπάρχοντα κονδύλια του Ευρωπαϊκού Γεωργικού Ταμείου Προσανατολισμού και Εγγυήσεων (ΕΓΤΠΕ), τα κονδύλια των διαρθρωτικών ταμείων INTERREG. Το θέμα είναι ότι σ’ αυτές τις περιπτώσεις δεν μπορούμε να μιλάμε για ενέργειες της Επιτροπής σ’ ένα συνολικό πρόγραμμα: ή αλλάζουμε εντελώς το πρότυπο ή πρέπει να θεωρήσουμε ότι πρόκειται για ενέργειες κατόπιν αιτήσεως των Κρατών μελών με ειδικά προγράμματα ή δράσεις σε σχέση με τη χρήση αυτών των κονδυλίων.
Είμαστε απόλυτα θετικοί σ’ αυτά τα συγκεκριμένα σχέδια, το είπαμε όταν έπρεπε, και θέλω να επιμείνω σ’ αυτό το σημείο σήμερα, αλλά είναι απολύτως ουσιώδες να υπολογίζουμε σ’ αυτές τις προτάσεις για να μπορούμε να ενεργούμε."@el8
"Mr President, throughout their various interventions, MEPs have concentrated on two quite different points: in the first place, the problem of climate change and, in the second place, what the Commission or the European Union can do in a situation like the present one, with the extremely serious floods that have occurred.
With regard, finally, to the possibility of using Article 87.2, established in the Treaty, as a basis for Community aid, I believe that this involves an extravagant interpretation of this article, and that is leaving aside the budgetary problems it would create. The article does not relate to Community aid, but relates to the compatibility of national aid with Community legislation. What this article says is that, in the case of natural catastrophes, national aid may be compatible. Each time the Commission has proposed the compatibility of such national aid following natural catastrophes, there has always been such compatibility. We are therefore entirely sympathetic to acting right now within the legal and budgetary margins available to us.
With regard to the first subject, I should like to point out that, as Parliament also does, we attach great importance to the problem of climate change and to the conference that is at this moment taking place in The Hague. We actively participated in the preparations for the conference and insisted that the European Union must assume a leading role in it.
We agree with a number of assertions already made to the effect that we are in this way contributing to the protection of the environment and to the credibility of the environmental protocols with a view to their ratification in 2002. We are aware that the global destabilisation of the climate caused by the accumulation of greenhouse gases in the atmosphere will be the most important challenge for Europe’s energy sector.
The energy and transport sectors produce 85% of the total emissions of greenhouse gases in the European Union. It is therefore these industries which ought to be making a major effort to reduce emissions.
Given its anticipated continuous growth – of more than 38% in the next decade – the transport sector will be that which requires the more important measures. On this basis, the Commission is shortly going to be proposing two strategic documents: a combination of policies and measures designed to provide a response to the Kyoto commitments and to the objectives regarding transport and energy. The first will deal with the security of the energy supply and the second with a revised common transport policy.
Apart from environmental problems, however, I should also like to comment on what we are able to do at the moment. As you know, we have a basic difficulty: the legal basis for taking action. You know that, historically, there was a budget heading dedicated to emergency aid for populations in exceptional situations. This heading disappeared from the Budget some time ago on the basis of the argument that these were matters to which the subsidiarity principle applied and which ought to be raised at national, rather than Community, level. Ever since then, the Commission’s margin for manoeuvre has been very limited.
The Commission has taken two initiatives along these lines. One of these is very clear and is connected with civil protection: on 27 September 2000, we presented a draft Council decision for reinforcing Community instruments designed to coordinate the various systems of civil protection at European level. This will be effective in helping us solve problems, but it is not going to solve problems such as those we are creating now. All that we shall have left are the financing instruments that already exist.
Mrs Ghilardotti raised the possibility of seeking funds. It is not so easy to do that. As you know better than anyone, funds are fully allocated and there are no generalised fund surpluses, even though there may be specific instances where there are no budgetary implementations. What is certain is that, if there is no legal basis for using these funds, it is very difficult to obtain them. The Commission’s proposal, which Commissioner Wallström explained in detail in this Parliament, is therefore to use the currently existing EAGGF funds, or the structural funds of the Interreg funds. The fact is that, in these cases, we cannot speak of actions of the Commission involving a global programme. Either we totally change the model or we shall have to think of the actions concerned as being at the request of the Member States and involving programmes or specific actions dependent upon the use of these funds.
As we said just now, we are entirely sympathetic to these practical projects, and I want to insist upon this point today, but it is absolutely essential to be able to rely on these proposals if we are to be able to take action."@en3
"Arvoisa puhemies, jäsenet ovat puheenvuoroissaan keskittyneet kahteen eri näkökohtaan: ensiksi ilmastonmuutokseen ja toiseksi siihen, mitä komissio tai Euroopan unioni voisi tehdä nykytilanteessa mitä huolestuttavimpien tulvien koetellessa Eurooppaa.
Lopuksi olen sitä mieltä, että perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan käyttäminen yhteisön tuen saamiseksi on osoitus tämän artiklan tulkitsemisesta harhaanjohtavasti. Kaikki tämä ottamatta huomioon niitä talousarviota koskevia ongelmia, joita siitä aiheutuisi. Artiklassa ei tarkoiteta yhteisön apua vaan kansallisen avun soveltumista yhteisön lainsäädäntöön. Tässä artiklassa sanotaan, että jäsenvaltioiden tuet soveltuvat luonnononnettomuuksissa. Aina kun komissio on luonnonmullistusten takia esittänyt näiden tukien soveltamista yhteisömarkkinoille, niitä on sovellettu. Siksi suhtaudumme, lain ja talousarvion asettamien reunaehtojen puitteissa, mahdollisimman avoimesti kaikkiin toimiin.
Ensimmäisestä aiheesta haluaisin sanoa, että parlamentin tavoin mekin pidämme ilmastonmuutoskysymystä ja Haagissa parhaillaan pidettävää konferenssia erittäin tärkeänä. Olemme ottaneet tarmokkaasti osaa sen valmisteluun ja pitäneet kiinni siitä, että unionin on otettava siinä voimakas johtoasema.
Olemme samaa mieltä joidenkin aiemmin esitettyjen lausumien kanssa, joissa sanottiin, että tällä tavoin me edistämme ympäristökokonaisuuden suojelua ja ympäristöpöytäkirjojen uskottavuutta silmällä pitäen niiden ratifiointia vuonna 2002. Olemme tietoisia siitä, että maapallon ilmaston epävakaus, joka aiheutuu kasvihuonekaasujen päästömäärien
lisääntymisestä ilmakehässä, on Euroopan energia-alan tärkein haaste.
Energia- ja liikennealat tuottavat 85 prosenttia kaikista unionin kasvihuoneilmiötä aiheuttavista päästöistä. Siksi näillä teollisuudenaloilla on ryhdyttävä suurimpiin ponnistuksiin päästöjen vähentämiseksi.
Liikenneala edellyttää kaikkein huomattavimpia toimia jatkuvan kasvunsa takia, jonka on arvioitu olevan yli 38 prosenttia ensi vuosikymmenellä. Komissio esittää piakkoin kaksi strategista asiakirjaa tämä ajatus lähtökohtanaan: politiikat ja toimet Kioton sopimusten toteuttamiseksi ja liikenne- ja energia-alojen tavoitteet. Ensimmäisessä käsitellään energiatarjonnan turvallisuutta ja toisessa liikennealan uudistettua yhteistä politiikkaa.
Ympäristöongelmien lisäksi haluaisin kuitenkin puhua hiukan myös siitä, mitä voimme tehdä nyt. Hyvät jäsenet, kuten tiedätte, meillä on yksi perusongelma: laillinen toimintaperusta. Te tiedätte, että aiemmin on ollut olemassa talousarviokohta, joka oli tarkoitettu väestön auttamiseksi kiireellisesti poikkeustilanteissa. Tämä kohta katosi talousarviosta jokin aika sitten sillä perusteella, että kyse oli toissijaisista aiheista, joita ei pitäisi käsitellä yhteisön vaan jäsenvaltioiden tasolla. Siitä lähtien komission toimintamarginaali on ollut hyvin rajallinen.
Komissio on tehnyt kaksi tätä asiaa koskevaa aloitetta. Ensimmäinen on erittäin selkeä ja liittyy väestönsuojeluun: esitimme 27. syyskuuta 2000 ehdotuksen neuvoston päätökseksi yhteisön välineiden vahvistamisesta eri väestönsuojelujärjestelmien koordinoimiseksi Euroopan tasolla. Tämä tehostaa ongelmien ratkaisua, mutta sen avulla ei ratkaista senkaltaisia ongelmia, joista me nyt puhumme. Sen ohella käytössämme ovat vain jo olemassa olevat rahoitusvälineet.
Jäsen Ghilardotti ehdotti, että voisimme hankkia varat rahastoista. Varojen hankkiminen niistä ei ole niin helppoa. Te tiedätte paremmin kuin ketkään muut, että varat on laskettu tarkasti, eikä rahastoylijäämiä ole yleisesti ottaen olemassa, vaikka kaikkia talousarvion menoeriä ei ole joissakin yksittäisissä tapauksissa pantu toimeen. Varmaa on, että mikäli noiden varojen käyttämiselle ei ole laillista perustaa, niiden saaminen käyttöön on erittäin hankalaa. Siksi komission ehdotus, jonka komission jäsen Wallström esitti yksityiskohtaisesti parlamentille, on käyttää nyt EMOTR:iin nyt kuuluvia varoja ja Interreg-rahastojen rakennerahastoja. Näissä tapauksissa emme voi kyllä puhua komission toiminnasta yhteisen ohjelman avulla: joko vaihdamme toimintamallia kokonaan tai sitten meidän on ajateltava, että ne ovat jäsenvaltioiden pyytämiä erityisohjelmia tai -toimia, jotka mahdollistavat noiden rahastojen hyödyntämisen.
Olemme ehdottoman avoimia näille yksittäisille hankkeille, minkä sanoimme jo aikanaan ja mitä haluan painottaa myös tänään, mutta on välttämätöntä ottaa nämä ehdotukset huomioon, jotta voisimme toimia."@fi5
"Monsieur le Président, les députés ont axé leurs interventions sur deux points de différente nature : premièrement, le problème du changement climatique et, deuxièmement, les actions susceptibles d'être entreprises par la Commission ou l'Union européenne dans une situation comme celle-ci, avec les très graves inondations que nous avons connues.
Enfin, en ce qui concerne la possibilité d'utiliser l'article 87.2 du Traité comme base pour une aide communautaire, je crois que cet article est interprété de manière excessive. Tout ceci sans tenir compte des problèmes budgétaires que cela supposerait. L'article ne se réfère pas à des aides communautaires, mais à la compatibilité des aides nationales avec la législation communautaire. Cet article stipule qu'en cas de dommages naturels, les aides nationales peuvent être compatibles. Chaque fois que s'est posé, au sein de la Commission, le problème de la compatibilité de ces aides nationales, en conséquence de faits naturels, il y a toujours eu compatibilité. Partant, nous sommes ouverts au maximum pour agir, aujourd'hui, dans les limites du cadre légal et budgétaire dont nous disposons.
En ce qui concerne le premier point, je souhaiterais souligner que la Commission, au même titre que le Parlement, accorde une grande importance au problème du changement climatique et à la conférence qui se déroule actuellement à La Haye. Nous avons activement participé à la préparation de cette conférence et insisté sur le fait que l'Union devait en assumer le leadership.
Nous partageons certaines affirmations faites précédemment dans le sens où nous contribuerons, de cette manière, à la protection de l'intégrité environnementale et à la crédibilité des protocoles environnementaux, en vue de leur ratification en 2002. Nous sommes conscients du fait que la déstabilisation mondiale du climat, causée par l'accumulation de gaz à effet de serre dans l'atmosphère, constituera le défi majeur dans le secteur de l'énergie en Europe.
Les secteurs de l'énergie et des transports produisent 85 % du total des émissions de gaz à effet de serre au sein de l'Union. Par conséquent, ce sont ces industries qui doivent fournir l'effort le plus important en termes de réduction des émissions.
C'est le secteur des transports qui requerra les mesures les plus importantes, étant donné son constant développement - plus de 38 %, selon les prévisions, lors de la prochaine décennie. Sur cette base, la Commission proposera prochainement deux documents stratégiques : un ensemble de politiques et mesures destinées à répondre aux engagements de Kyoto et aux objectifs en matière de transport et d'énergie. Le premier concernera la sécurité de l'offre énergétique et le second traitera d'une politique commune des transports révisée.
Hormis les problèmes environnementaux, je souhaiterais également formuler quelques commentaires sur les actions que nous pouvons entreprendre à l'heure actuelle. Comme vous le savez, nous sommes confrontés à un problème fondamental : la base juridique pour agir. Historiquement, vous savez qu'une ligne budgétaire était consacrée à des aides d'urgence pour des populations se trouvant dans des situations exceptionnelles. Cette ligne a disparu du budget il y a quelque temps, parce qu'il s'agissait - c'est l'argument qui a été donné - de questions de subsidiarité qui ne pouvaient être posées au niveau communautaire, mais au niveau national. Depuis lors, la marge de manœuvre de la Commission est très limitée.
La Commission a pris deux initiatives dans ce sens. Une très claire concernant la protection civile : le 27 septembre 2000, nous avons présenté une proposition de décision du Conseil, visant le renforcement des instruments communautaires pour coordonner, au niveau européen, les différents systèmes de protection civile. Cette initiative servira à aider à résoudre certains problèmes, mais elle ne réglera pas les problèmes qui se posent à nous maintenant. Il ne nous reste, dès lors, que les instruments de financement déjà existants.
Mme Ghilardotti parlait de la possibilité de chercher des fonds, mais ce n'est pas si simple. Les fonds, et vous le savez mieux que quiconque, sont bien calculés et il n'y a généralement pas d'excédents de fonds, même s'il peut ne pas y avoir, dans certains cas concrets, d'exécutions budgétaires. Ce qui est certain, c'est qu'il très difficile de disposer de ces fonds s'il n'existe pas de base légale pour leur utilisation. C'est pourquoi la proposition de la Commission consiste, comme l'a exposé de manière détaillée la commissaire Wallström devant ce Parlement, à utiliser les fonds actuels existants du FEOGA, les fonds structurels des fonds Interreg. Le fait est que, dans ces cas, nous ne pouvons pas parler d'actions de la Commission avec un programme global : soit nous changeons complètement le modèle, soit nous devrons penser qu'il s'agit d'actions menées à la demande des États membres avec des programmes ou des actions spécifiques en fonction de l'utilisation de ces fonds.
Nous sommes tout à fait ouverts à ces projets concrets, nous l'avons dit en temps voulu et je tiens à insister sur ce point aujourd'hui, mais il est absolument indispensable de disposer de ces propositions pour pouvoir agir."@fr6
"Signor Presidente, durante gli ultimi interventi gli onorevoli deputati si sono soffermati su due punti di diversa natura: in primo luogo, la questione del cambiamento climatico e, in secondo luogo, le modalità di intervento della Commissione o dell’Unione europea di fronte alla situazione attuale e ai gravissimi fenomeni alluvionali che si sono verificati.
Infine, quanto alla possibilità d’utilizzare l’articolo 87.2 del Trattato come base giuridica per un aiuto comunitario, credo che l’interpretazione data di quest’articolo sia esagerata, senza considerare le eventuali ripercussioni sul bilancio. L’articolo non allude ad aiuti comunitari, bensì alla compatibilità degli aiuti nazionali con la legislazione comunitaria. L’articolo stabilisce che, in caso di catastrofi naturali, gli aiuti nazionali possano essere considerati compatibili e, ogni qual volta alla Commissione è stata posta la questione della compatibilità in seguito ad eventi naturali, la compatibilità è sempre stata riconosciuta. Siamo dunque assolutamente disponibili ad agire in questo momento entro i margini legali e di bilancio che ci sono concessi.
Vorrei segnalare, per quanto riguarda il primo tema, che noi, come il Parlamento, attribuiamo grande importanza alla questione del cambiamento climatico e alla conferenza che si sta svolgendo in questi giorni all’Aia. Abbiamo partecipato attivamente alla sua preparazione e insistito affinché in essa l’Unione assumesse un significativo ruolo di guida.
Conveniamo, com’è stato detto in precedenza, che in tal modo saremo in grado di contribuire alla tutela dell’integrità ambientale e alla credibilità dei protocolli ambientali, in vista della loro ratifica, prevista nel 2002. Siamo consci del fatto che la destabilizzazione globale del clima, a causa dell’accumulo nell’atmosfera di gas a effetto serra, sarà, per l’Europa, la sfida più impegnativa nel settore energetico.
Il settore dell’energia e il settore dei trasporti producono l’85 per cento del totale delle emissioni di gas a effetto serra nell’Unione. Sono pertanto queste le industrie che devono realizzare lo sforzo maggiore per ridurre le emissioni.
I trasporti, date le previsioni di continua crescita - più del 38 per cento nel prossimo decennio -, saranno il settore che necessiterà le misure più importanti. Su questa base, la Commissione proporrà tra breve due documenti strategici: un insieme di politiche e di misure volte a dare una risposta agli impegni di Kyoto e agli obiettivi in materia di trasporti ed energia. Il primo riguarderà la sicurezza dell’offerta energetica e il secondo tratterà il tema di una revisione della politica comune dei trasporti.
Al di là dei problemi ambientali, vorrei però fare qualche commento anche sulle modalità di intervento nella situazione attuale. Come è noto agli onorevoli deputati, esiste un ostacolo fondamentale: la base giuridica. Avevamo una linea di bilancio, come tutti sanno, dedicata agli aiuti di emergenza per le popolazioni vittime di situazioni eccezionali, una linea abolita qualche tempo fa con la scusa che questi erano temi relativi alla sussidiarietà, temi che non dovevano essere trattati a livello comunitario, bensì a livello nazionale. In tale situazione, il margine di manovra della Commissione si è molto ridotto.
La Commissione ha lanciato due iniziative in questo senso. Una, molto chiara, relativa alla protezione civile: il 27 settembre 2000 abbiamo presentato al Consiglio una proposta di decisione per rafforzare gli strumenti comunitari volta a coordinare a livello europeo i diversi regimi di protezione civile. In questo modo, potremo efficacemente contribuire alla risoluzione di alcuni problemi, ma non certo di quelli attuali. Ci rimangono soltanto gli strumenti finanziari già esistenti.
La onorevole Ghilardotti suggeriva la possibilità di reperire fondi. Non è cosa facile reperire fondi. I fondi, come sapete meglio di chiunque altro, sono calcolati esattamente e, in genere, non vi sono eccedenze, anche se in alcuni casi concreti l’esecuzione finanziaria può non aver luogo. Ad ogni modo, è certo che se non esiste una base giuridica per utilizzare questi fondi, è molto difficile poterne disporre. Pertanto, la proposta della Commissione, che il Commissario signora Wallström ha presentato dettagliatamente a questo Parlamento, è quella di utilizzare i fondi attualmente esistenti del FEAOG, i Fondi strutturali dei fondi INTERREG. In questo caso, succede però che non si possa parlare di misure della Commissione nell’ambito di un programma globale: o cambiamo totalmente il modello o dovremo considerale misure attuate su richiesta degli Stati membri con programmi e azioni specifiche in funzione dell’utilizzo di detti fondi.
Siamo del tutto disponibili a questi progetti concreti, lo abbiamo già detto in passato e desidero ribadirlo oggi, ma è assolutamente imprescindibile contare su queste proposte per poter agire."@it9
"Mr President, throughout their various interventions, MEPs have concentrated on two quite different points: in the first place, the problem of climate change and, in the second place, what the Commission or the European Union can do in a situation like the present one, with the extremely serious floods that have occurred.
With regard, finally, to the possibility of using Article 87.2, established in the Treaty, as a basis for Community aid, I believe that this involves an extravagant interpretation of this article, and that is leaving aside the budgetary problems it would create. The article does not relate to Community aid, but relates to the compatibility of national aid with Community legislation. What this article says is that, in the case of natural catastrophes, national aid may be compatible. Each time the Commission has proposed the compatibility of such national aid following natural catastrophes, there has always been such compatibility. We are therefore entirely sympathetic to acting right now within the legal and budgetary margins available to us.
With regard to the first subject, I should like to point out that, as Parliament also does, we attach great importance to the problem of climate change and to the conference that is at this moment taking place in The Hague. We actively participated in the preparations for the conference and insisted that the European Union must assume a leading role in it.
We agree with a number of assertions already made to the effect that we are in this way contributing to the protection of the environment and to the credibility of the environmental protocols with a view to their ratification in 2002. We are aware that the global destabilisation of the climate caused by the accumulation of greenhouse gases in the atmosphere will be the most important challenge for Europe’s energy sector.
The energy and transport sectors produce 85% of the total emissions of greenhouse gases in the European Union. It is therefore these industries which ought to be making a major effort to reduce emissions.
Given its anticipated continuous growth – of more than 38% in the next decade – the transport sector will be that which requires the more important measures. On this basis, the Commission is shortly going to be proposing two strategic documents: a combination of policies and measures designed to provide a response to the Kyoto commitments and to the objectives regarding transport and energy. The first will deal with the security of the energy supply and the second with a revised common transport policy.
Apart from environmental problems, however, I should also like to comment on what we are able to do at the moment. As you know, we have a basic difficulty: the legal basis for taking action. You know that, historically, there was a budget heading dedicated to emergency aid for populations in exceptional situations. This heading disappeared from the Budget some time ago on the basis of the argument that these were matters to which the subsidiarity principle applied and which ought to be raised at national, rather than Community, level. Ever since then, the Commission’s margin for manoeuvre has been very limited.
The Commission has taken two initiatives along these lines. One of these is very clear and is connected with civil protection: on 27 September 2000, we presented a draft Council decision for reinforcing Community instruments designed to coordinate the various systems of civil protection at European level. This will be effective in helping us solve problems, but it is not going to solve problems such as those we are creating now. All that we shall have left are the financing instruments that already exist.
Mrs Ghilardotti raised the possibility of seeking funds. It is not so easy to do that. As you know better than anyone, funds are fully allocated and there are no generalised fund surpluses, even though there may be specific instances where there are no budgetary implementations. What is certain is that, if there is no legal basis for using these funds, it is very difficult to obtain them. The Commission’s proposal, which Commissioner Wallström explained in detail in this Parliament, is therefore to use the currently existing EAGGF funds, or the structural funds of the Interreg funds. The fact is that, in these cases, we cannot speak of actions of the Commission involving a global programme. Either we totally change the model or we shall have to think of the actions concerned as being at the request of the Member States and involving programmes or specific actions dependent upon the use of these funds.
As we said just now, we are entirely sympathetic to these practical projects, and I want to insist upon this point today, but it is absolutely essential to be able to rely on these proposals if we are to be able to take action."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, de afgevaardigden die hier het woord hebben gevoerd, hebben twee verschillende kwesties te berde gebracht: ten eerste het probleem van de klimaatverandering en ten tweede de vraag welke maatregelen de Commissie of de Europese Unie in de huidige omstandigheden kan nemen ten aanzien van de rampzalige overstromingen die zich hebben voorgedaan.
Tot slot zou ik nog enig commentaar willen geven op de mogelijkheid om artikel 87, lid 2 van het Verdrag als basis voor communautaire hulpverlening te gebruiken. Ik geloof dat deze interpretatie van het artikel alle perken te buiten gaat. Om nog maar te zwijgen van de begrotingsproblemen die daarmee gepaard zouden gaan. Het artikel gaat niet over communautaire hulpverlening, maar over de verenigbaarheid van nationale steunmaatregelen met de Gemeenschapswetgeving. Bij schade ten gevolge van natuurrampen voorziet het in de mogelijkheid dat beide concepten compatibel zijn. Telkens wanneer de Commissie zich naar aanleiding van een natuurramp heeft moeten uitspreken over de toekenning van nationale steun, heeft zij hiervoor het licht op groen gezet. Wij zijn derhalve ten volle bereid om ook bij deze gelegenheid de nodige maatregelen te treffen mits het bestaande juridische kader en de huidige begrotingsmarge worden gerespecteerd.
Wat het eerste thema betreft, wil ik onderstrepen dat wij net zoals het Parlement bijzonder belang hechten aan het probleem van de klimaatverandering en de conferentie die momenteel in Den Haag plaatsvindt. Wij hebben actief aan de voorbereiding van deze conferentie deelgenomen en wij hebben erop aangedrongen dat de Unie in dit verband een leidinggevende rol speelt.
Wij onderschrijven een aantal van de verklaringen die hier zijn afgelegd. Wij zijn het er onder meer over eens dat wij op deze manier bijdragen aan de bescherming van het milieu en de geloofwaardigheid van de milieuprotocollen die in 2002 moeten worden geratificeerd. Wij zijn ons ervan bewust dat de algemene destabilisatie van het klimaat ten gevolge van de opeenhoping van broeikasgassen in de atmosfeer in de toekomst de belangrijkste uitdaging voor de energiesector in Europa zal vormen.
De energie- en de vervoersector zullen samen 85% van alle broeikasgassen in de Unie produceren. Daarom moeten deze industrietakken grotere inspanningen leveren om het emissieniveau in te perken.
Aangezien wordt verwacht dat de vervoersector zal blijven groeien - meer dan 38% in de komende tien jaar - moeten vooral op dit terrein drastische maatregelen worden getroffen. Gelet hierop zal de Commissie binnenkort twee strategiedocumenten voorleggen: een geheel van beleidslijnen en acties waarin een antwoord zal worden geformuleerd op de in Kyoto aangegane verplichtingen en de doelstellingen inzake vervoer en energie. In het eerste document zal de handhaving van het energieaanbod worden behandeld terwijl de tweede tekst zich zal toespitsen op de herziening van het gemeenschappelijk vervoerbeleid.
Afgezien van de milieuproblemen wil ik echter ook enig commentaar geven op de stappen die wij in de huidige situatie kunnen ondernemen. U bent zich er wellicht van bewust dat wij met een fundamentele moeilijkheid te kampen hebben: de rechtsgrondslag van onze acties. U weet dat er vroeger een begrotingslijn voor noodhulp aan slachtoffers van rampenscenario's bestond. Deze lijn is sinds enige tijd uit de begroting geschrapt met het argument dat op deze kwesties het subsidiariteitsbeginsel van toepassing is en dat zij bijgevolg niet op communautair maar op nationaal niveau thuishoren. Hierdoor is de bewegingsruimte van de Commissie sterk afgenomen.
De Commissie heeft in dit verband twee initiatieven genomen. Het eerste is bijzonder duidelijk en heeft te maken met civiele bescherming: op 27 september 2000 hebben wij een voorstel voor een besluit van de Raad ingediend ter versterking van de communautaire instrumenten voor coördinatie op Europees vlak van de verschillende civiele beschermingssystemen. Deze maatregel zal weliswaar bijdragen aan de oplossing van bepaalde problemen, maar biedt geen uitkomst voor moeilijkheden zoals die welke zich momenteel voordoen. Daartoe kunnen wij enkel gebruik maken van de reeds bestaande financiële mechanismen.
Mevrouw Ghilardotti heeft de mogelijkheid geopperd elders geld te zoeken. Dat is evenwel geen grapje. U weet beter dan wie ook dat de financiële middelen exact bemeten zijn en dat wij doorgaans niet op overschotten hoeven rekenen. De begroting wordt slechts in uitzonderlijke gevallen niet uitgevoerd en zelfs dan kunnen wij moeilijk over deze middelen beschikken omdat de rechtsgrondslag daartoe ontbreekt. Daarom stelt de Commissie voor de bestaande fondsen van het EOGFL en de structuurfondsen van het INTERREG-programma te gebruiken. Commissaris Wallström heeft dit voorstel overigens uitvoerig tegenover het Parlement uiteengezet. Het probleem is dat het in deze gevallen niet gaat om door de Commissie in het kader van een algemeen programma getroffen maatregelen: ofwel wordt het model grondig gewijzigd ofwel moeten wij ervan uitgaan dat de maatregelen op verzoek van de lidstaten ten uitvoer worden gelegd aan de hand van specifieke programma's of acties uit hoofde van de genoemde fondsen.
Wij staan geheel en al open voor dit soort concrete projecten; we hebben dat vroeger al gezegd en ik wens dat hier nu te herhalen. Er zij echter op gewezen dat de bovengenoemde voorstellen daartoe onontbeerlijk zijn. Zonder deze voorstellen kunnen wij niets ondernemen."@nl2
"Senhor Presidente, os senhores deputados centraram as suas intervenções em dois pontos de ordem distinta: em primeiro lugar, a questão das alterações climáticas e, em segundo, o que pode a Comissão ou a União Europeia fazer face a uma situação como a actual, quando se registam inundações de gravíssimas consequências.
Por último, no tocante à possibilidade de invocar o nº 2 do artigo 87º do Tratado enquanto base jurídica da ajuda comunitária, penso que se trata de uma interpretação forçada deste artigo. Para não falar já dos problemas a nível orçamental que tal acarretaria. Este artigo não se refere às ajudas comunitárias, mas à compatibilidade dos auxílios concedidos pelo Estados com a legislação comunitária. O que este artigo preconiza é que em caso de danos causados por calamidades naturais, os auxílios estatais podem ser compatíveis com o mercado comum. Sempre que a Comissão analisou a compatibilidade destes auxílios estatais, na sequência de catástrofes naturais, concluiu-se sempre pela compatibilidade. Por conseguinte, estamos neste momento totalmente dispostos a actuar dentro da margem de que dispomos a nível da legislação e do orçamento.
Em relação ao primeiro tema, gostaria de salientar que atribuímos, à semelhança da atitude adoptada pelo Parlamento, uma grande importância ao problema das alterações climáticas e à conferência que neste momento está a decorrer em Haia. Participámos activamente na preparação desta reunião e insistimos no facto de a União dever ser uma figura de proa na mesma.
Subscrevemos algumas afirmações aqui proferidas no sentido de que, desta forma, estaremos a contribuir para a protecção da integridade ambiental e para a credibilidade dos protocolos em matéria de ambiente, na perspectiva da sua ratificação em 2002. Estamos conscientes de que a desestabilização climática a nível mundial, provocada pela acumulação de gases com efeito de estufa na atmosfera, constituirá o repto mais importante que o sector energético comunitário terá de afrontar.
Os sectores da energia e dos transportes são responsáveis por 85% da totalidade das emissões de gases com efeito de estufa na União. Por conseguinte, estas indústrias deverão envidar esforços suplementares visando a redução das emissões.
O sector dos transportes, considerando o seu crescimento contínuo estimado - superior a 38% na próxima década -, será, porventura, o sector que requererá medidas mais rigorosas. Partindo deste pressuposto, a Comissão irá apresentar a curto trecho duas propostas de documentos estratégicos: um conjunto de políticas e de medidas destinadas a concretizar os compromissos de Quioto e os objectivos estabelecidos para os sectores dos transportes e da energia. O primeiro abordará a segurança do abastecimento energético e o segundo, uma política de transportes revista.
Paralelamente às questões ambientais, gostaria de tecer algumas observações sobre o que é possível fazer presentemente. Como é do conhecimento dos senhores deputados, deparamos com uma dificuldade substancial: a base jurídica da nossa acção. É do vosso conhecimento que houve em tempos uma rubrica orçamental destinada a prestar auxílios de emergência a populações vítimas de catástrofes. Esta rubrica foi suprimida do orçamento, há já algum tempo, com base na subsidiariedade, argumentando-se que a abordagem destes temas não deveria ser feita a nível comunitário, mas sim a nível nacional. A margem de manobra da Comissão tornou-se, desta forma, muito limitada.
A Comissão adoptou duas iniciativas neste sentido. Uma muito clara, relativa à protecção civil: a 27 de Setembro de 2000, apresentámos uma proposta de decisão do Conselho relativa ao reforço dos instrumentos comunitários para coordenar a nível europeu os vários sistemas de protecção civil, que contribuirá para encontrar a solução para os problemas, mas não permitirá resolver problemas como os que agora abordamos. Restam-nos, então, os instrumentos de financiamento já existentes.
A senhora deputada Ghilardotti aludiu à possibilidade de encontrar financiamento. Não é assim tão fácil encontrar fundos. Os fundos, como os senhores deputados sabem melhor do que ninguém, estão muito bem calculados e não existem excedentes de fundos de forma generalizada, embora possa verificar-se a não execução de dotações orçamentais em determinados casos concretos. Sem uma base jurídica para a utilização desses fundos, torna-se muito difícil dispor dos mesmos. Daí que a Comissão tenha proposto, como o expôs de forma circunstanciada a Comissária Wallström neste Parlamento, utilizar os fundos actualmente previstos do FEOGA, os fundos estruturais a título dos fundos INTERREG. Acontece que, nestes casos, não podemos falar de acções da Comissão no âmbito de um programa global: ou alteramos radicalmente o modelo ou temos de pensar que se trata de intervenções a solicitação dos Estados-Membros no âmbito de programas ou de acções específicas de acordo com a utilização desses fundos.
Somos totalmente receptivos a estes projectos concretos, dissemo-lo já, e desejo insistir neste ponto hoje, mas é absolutamente imprescindível a existência destas propostas para poder avançar com acções."@pt11
"Herr talman! Under de olika inläggen har ledamöterna kretsat kring två frågor som är av olika karaktär. För det första problemet med klimatförändringarna och för det andra vad kommissionen eller den Europeiska unionen kan göra i den nuvarande situationen med de mycket allvarliga översvämningar den lett till.
Slutligen, när det gäller möjligheten att använda artikel 87.2 i fördraget som grund för ett gemenskapsstöd tror jag att det är en övertolkning av denna artikel. Utan att räkna med de budgetproblem som skulle uppstå. Artikeln handlar inte om gemenskapsstöd, den handlar om de nationella stödens överensstämmelse med gemenskapslagstiftningen. Det som sägs i artikeln är att vid naturskador måste de nationella stöden vara förenliga. Varje gång de nationella stödens förenlighet tagits upp i kommissionen, som en konsekvens av naturliga händelser har det alltid ansetts vara förenligt. Därför är vi maximalt öppna att göra en insats nu inom ramen för vad som är lagligt och den budget vi förfogar över.
När det gäller den första frågan skulle jag vilja uppmärksamma att vi, precis som parlamentet, lägger stor vikt vid klimatförändringarna och den konferens som för närvarande pågår i Haag. Vi har deltagit aktivt i förberedelsen av densamma och insisterat på det faktum att unionen måste ikläda sig en stark ledarroll i denna.
Vi håller med om några påståenden som gjorts tidigare i riktning mot att vi på detta sätt bidrar till skyddet för hela miljön och trovärdigheten för miljöprotokollen inför ratificeringen år 2002. Vi är medvetna om att den globala destabiliseringen av klimatet som orsakas av en ackumulering av växthusgaser i atmosfären kommer att vara den viktigaste utmaningen för energisektorn i Europa.
Energi- och transportsektorerna producerar 85 procent av utsläppen av växthusgaser i unionen. Därför är det dessa industrier som måste anstränga sig mest för att minska utsläppen.
Transportsektorn kommer med tanke på den fortsatta ökning som förutspås det kommande decenniet, en ökning med 38 procent, att vara den som kräver de största åtgärderna. Med detta som grund kommer kommissionen att inom kort föreslå två strategiska dokument. En samling politikområden och åtgärder som syftar till att kunna leva upp till åtagandena från Kyoto och transport- och energimålen. I det första kommer säkerheten i energiutbudet att behandlas och i det andra en gemensam reviderad transportpolitik.
Men förutom miljöproblemen skulle jag också vilja fälla någon kommentar om vad vi kan göra i nuläget. Som ledamöterna vet har vi en grundläggande svårighet. Det gäller den rättsliga grunden för att kunna agera. Historiskt sett vet ni att det fanns en budgetpost för katastrofhjälp till befolkningar i exceptionella fall. Denna post försvann från budgeten för en tid sedan med grund i argumenten att detta var en fråga om subsidiaritet, att de inte borde framställas på gemenskapsnivå utan på nationell nivå. Utifrån det är kommissionens handlingsutrymme mycket begränsat.
Kommissionen har tagit två initiativ i denna riktning. Ett mycket tydligt som har med civilförsvaret att göra. Den 27 september 2000 lade vi fram ett förslag till rådsbeslut att stärka gemenskapsinstrumenten för att på europeisk nivå samordna de olika systemen för civilförsvar. Det kommer att vara effektivt för att hjälpa till att lösa problem, men det kommer inte att lösa sådana problem som dem vi nu lägger fram. Med det som utgångspunkt har vi kvar redan befintliga finansieringssystem.
Ghilardotti tog upp möjligheten att söka fonder. Det är inte så lätt att söka bidrag från fonder. Som ni vet bättre än någon annan är de väl beräknade och det finns inga allmänna överskott i fonderna även om det kan hända att budgeten inte använts fullt ut i något konkret fall. Det sanna är att om det inte finns en rättslig grund för att använda dessa fonder är det mycket svårt att förfoga över dem. Det förslag kommissionen har gett, och som lades fram i detalj av kommissionär Wallström här i parlamentet, är att använda de aktuella fonder som finns i EUGFJ, strukturfonderna i Interreg-fonderna. Det som sker är att vi i dessa fall inte kan tala om kommissionens insatser i ett helt program. Antingen ändrar vi modellen totalt, eller så måste vi tänka oss att det är insatser på begäran av medlemsstater med program eller specifika insatser i syfte att använda dessa fonder.
Vi är helt öppna inför dessa konkreta projekt. Vi har sagt det tidigare och jag vill i dag insistera på denna punkt, men det är absolut nödvändigt att kunna räkna med dessa förslag för att kunna agera."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples