Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-11-16-Speech-4-168"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20001116.9.4-168"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Señor Presidente, voy a intentar comentar ambos temas. En primer lugar, en cuanto a Myanmar, ya mi colega Chris Patten ha deplorado en esta Asamblea las constantes violaciones de derechos humanos por parte del régimen militar de Birmania: ejecuciones extrajudiciales, imposición generalizada de trabajos forzados, desplazamiento obligatorio de poblaciones locales, cientos de presos políticos en las cárceles del país e impedimentos claros al libre funcionamiento de los partidos políticos. También ha expresado su preocupación por la detención y el acoso a que se somete a Aung San Suu Kyi y a los miembros de la Liga Nacional para la Democracia.
En la Comisión compartimos totalmente las preocupaciones de sus Señorías por esta situación y suscribimos de forma rotunda las numerosas críticas expresadas hoy aquí sobre la manera en que el régimen militar suele hacer escarnio de todos y cada uno de los principios contenidos en la Declaración Universal de Derechos Humanos. La resolución adoptada recientemente en las Naciones Unidas demuestra que las preocupaciones de la Unión no son las únicas. La Comisión sigue convencida, no obstante, de que sólo puede alcanzarse una solución duradera para la situación actual mediante un diálogo entre el régimen militar, la oposición elegida democráticamente y los representantes de las minorías étnicas.
El Consejo de Asuntos Generales ha tratado de hacer valer este argumento de diálogo político con el régimen militar y ejercer presión para que haya cambios y lo seguirá haciendo. La Comisión respalda esta iniciativa. Estamos convencidos de que, a pesar de todo, no debemos permitir que la situación que impera en Myanmar mantenga secuestrado el diálogo entre la Unión Europea y ASEAN.
Han pasado tres años desde que tuvimos una reunión ministerial con nuestros socios de ASEAN, plazo demasiado largo en la relación con una región que es importante para la Unión desde el punto de vista político y económico. Por eso creemos que no es conveniente posponer la reunión. Pero ello no significa que, ahora o en diciembre, nos comportemos como si la adhesión de Myanmar a la ASEAN no hubiera afectado a nuestra relación, porque sí lo ha hecho. Los socios de ASEAN lo saben muy bien y están preocupados por reparar este daño; por otra parte, saben que alentar a Birmania para que haga un esfuerzo genuino y solucione su desastrosa actuación en materia de los derechos humanos es la mejor manera de reavivar la relación entre la Unión y ASEAN. Dada la importancia que tanto ellos como nosotros concedemos a esta relación, esperamos que continúen transmitiendo nuestras preocupaciones -que, en nuestra opinión, comparten la mayoría de ellos- respecto al régimen militar.
Creo que se debe utilizar la reunión ministerial Unión Europea-ASEAN como otra nueva oportunidad para expresar firme y claramente nuestras opiniones sobre la situación que impera en Birmania, tanto al propio régimen como a los miembros de la ASEAN. Por ello, presionaremos al régimen militar para que ponga fin a las violaciones de los derechos humanos y emprenda un diálogo con la oposición democráticamente elegida y con los representantes de las minorías étnicas.
En cuanto al tema de Viet Nam y la situación de los derechos humanos, me gustaría señalar lo siguiente: hay que recordar que Viet Nam es un país en transición, que su Gobierno puso en marcha un proceso que llevó a la adopción en 1986 de un programa de reforma que abarcaba las relaciones exteriores y cambios en materia económica y política. Viet Nam, desde entonces, ha aplicado una política exterior de puertas abiertas, gracias a la cual el país ocupa el lugar que le corresponde en el ámbito de nuestras relaciones internacionales. El proceso ha conducido, asimismo, a la firma del acuerdo de cooperación entre la Comisión y Viet Nam en 1995. Durante este período Viet Nam ha conseguido avances hacia la economía de mercado, lo que ha dado lugar, en especial, a la presentación de su solicitud de adhesión a la Organización Mundial de Comercio. Además, y me parece que convendría destacarlo hoy, en el marco de la nueva constitución aprobada en 1992, Viet Nam cuenta con un Parlamento nacional elegido, encargado de promulgar legislación y ante el que debe responder el Gobierno sobre sus políticas. De acuerdo con nuestra información, los parlamentarios desempeñan rigurosamente su función de examen de las propuestas legislativas y de control de las políticas e iniciativas del Gobierno.
Creo que es importante reconocer estos avances y el contexto en que Viet Nam sigue avanzando; es obvio, por tanto, que se han hecho cosas pero también lo es, como ustedes han destacado, que quedan muchas otras cosas por hacer. Comparto totalmente la preocupación por los problemas planteados por algunos diputados: aunque es cierto que se han liberado ya casi 23.000 personas en virtud de amnistías generales, debemos seguir preocupados por las que continúan detenidas por sus opiniones políticas o religiosas. Resulta satisfactorio que no haya censura oficial en la prensa vietnamita, pero también es absolutamente evidente que existe censura ocasional en la prensa extranjera. Existen también presiones claras de las autoridades vietnamitas para que su propia prensa tenga un régimen de autocensura. Por otra parte, aunque la reciente reducción del número de delitos castigados con la pena de muerte es un hecho positivo, es evidente que, desde nuestro punto de vista, la pena de muerte debe abolirse de forma completa. Las circunstancias que acompañaron la ejecución, a principios de este año, de un ciudadano vietnamita canadiense respaldan, sin duda alguna, nuestras convicciones a este respecto.
La Comisión participa, con los Estados miembros, en todas las iniciativas adoptadas por la Unión ante el Gobierno de Viet Nam en lo que respecta a derechos humanos y les puedo asegurar que, en este proceso, seguiremos planteando problemas concretos y casos específicos y fomentando la continua mejora de la situación de los derechos humanos en Viet Nam."@es12
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg vil forsøge at kommentere begge spørgsmål. For det første, hvad angår Burma, har min kollega Chris Patten allerede her i Parlamentet beklaget Burmas militærstyres konstante overtrædelser af menneskerettighederne: summariske henrettelser, generel pålæggelse af tvangsarbejde, tvangsflytning af lokale befolkninger, hundreder af politiske fanger i landets fængsler og klare hindringer for, at de politiske partier kan fungere frit. Han har også givet udtryk for sin foruroligelse over den tilbageholdelse og forfølgelse, som Aung San Suu Kyi og medlemmerne af den nationale liga for demokrati udsættes for.
I Kommissionen deler vi helt Deres bekymringer over denne situation, og vi tilslutter os fuldstændig de mange kritiske bemærkninger, som er faldet her i dag, om den måde, hvorpå militærstyret plejer at lade hånt om alle principperne i Verdenserklæringen om Menneskerettigheder. Den resolution, der for nylig blev vedtaget i FN, viser, at Unionens bekymringer ikke er de eneste. Kommissionen er imidlertid stadig overbevist om, at der kun kan findes en varig løsning på den aktuelle situation gennem en dialog mellem militærstyret, den demokratisk valgte opposition og repræsentanterne for de etniske mindretal.
Rådet (almindelige anliggender) har forsøgt at gøre dette argument om politisk dialog med militærstyret gældende og at presse på for, at der sker ændringer, og det vil det blive ved med at gøre. Kommissionen bakker op om dette initiativ. Vi er overbevist om, at vi trods alt ikke må tillade, at den situation, der hersker i Burma, kvæler dialogen mellem Den Europæiske Union og ASEAN.
Der er gået tre år, siden vi havde et ministermøde med vores partnere i ASEAN, og det er for lang tid, når det drejer sig om en region, som er vigtig for Unionen set ud fra et politisk og økonomisk synspunkt. Derfor mener vi, at det ikke er hensigtsmæssigt at udsætte mødet. Men det betyder ikke, at vi nu eller i december opfører os, som om Burmas optagelse i ASEAN ikke har påvirket vores forhold, for det har den. Det ved ASEAN-medlemmerne udmærket godt, og de er opsatte på at rette op på skaden. På den anden side ved de, at forholdet mellem Unionen og ASEAN bedst kan genoplives, hvis Burma opmuntres til at gøre en reel indsats og standse sin katastrofale optræden i forbindelse med menneskerettighederne. På grund af den betydning, som både de og vi lægger i det forhold, håber vi, at de vil fortsætte med at viderebringe vores bekymringer - som størstedelen af dem efter vores mening deler - over militærstyret.
Jeg mener, at ministermødet mellem Den Europæiske Union og ASEAN skal udnyttes som en ny mulighed for klart og tydeligt at give udtryk for vores holdning til situationen i Burma over for såvel styret selv som medlemmerne af ASEAN. Derfor vil vi lægge pres på militærstyret, for at det skal gøre en ende på krænkelsen af menneskerettighederne og indlede en dialog med den demokratisk valgte opposition og med repræsentanterne for de etniske mindretal.
Hvad angår spørgsmålet om Vietnam og menneskerettighedssituationen, vil jeg gerne sige følgende: Vi må huske på, at Vietnam er et land i forandring, og at dets regering iværksatte en proces, der i 1986 førte til vedtagelsen af et reformprogram, som omfattede udenrigsanliggender og ændringer på det økonomiske og det politiske område. Vietnam har siden da haft en åben udenrigspolitik, som gør, at landet har den plads i vores internationale forbindelser, der tilkommer det. Processen har ligeledes ført til undertegnelsen af en samarbejdsaftale mellem Kommissionen og Vietnam i 1995. I denne periode har Vietnam gjort fremskridt i retning af markedsøkonomi, hvilket især har ført til, at det har anmodet om optagelse i Verdenshandelsorganisationen. Desuden, og det mener jeg er passende at fremhæve i dag, har Vietnam i henhold til den nye forfatning i 1992 vedtaget et valgt nationalt parlament, som har til opgave at bekendtgøre lovgivningen, og som regeringen skal forsvare sine politikker over for. I henhold til de oplysninger, vi har, udøver parlamentarikerne nøje deres funktion med hensyn til at undersøge lovforslagene og kontrollere regeringens politikker og initiativer.
Jeg mener, at det er vigtigt at anerkende disse fremskridt og den sammenhæng, som Vietnam fortsætter med at gøre fremskridt i. Det er derfor klart, at der er blevet gjort noget, men det er også, som De har understreget, klart, at der er meget at gøre endnu. Jeg deler helt bekymringen over de problemer, som nogle af medlemmerne har forelagt: Selv om det er rigtigt, at der allerede er blevet frigivet næsten 23.000 mennesker som følge af generel amnesti, må vi stadig være bekymrede over dem, der fortsat bliver tilbageholdt på grund af deres politiske eller religiøse holdninger. Det er tilfredsstillende, at den vietnamesiske presse ikke er under officiel censur, men det er også helt tydeligt, at den udenlandske presse lejlighedsvis censureres. De vietnamesiske myndigheder presser tydeligvis også på for, at deres egen presse skal have et system med selvcensur. Selv om det er positivt, at antallet af forbrydelser, der straffes med døden, for nylig er blevet reduceret, er det efter vores mening klart, at dødsstraffen helt skal ophæves. Omstændighederne omkring henrettelsen af en canadisk vietnamesisk borger i begyndelsen af året støtter med al ønskelig tydelighed vores overbevisning, hvad det angår.
Kommissionen deltager sammen med medlemsstaterne i alle de initiativer, som Unionen har vedtaget i forhold til Vietnams regering, hvad angår menneskerettigheder, og jeg kan forsikre Dem om, at vi i denne proces vil blive ved med at fremføre konkrete problemer og tilfælde og fremme den fortsatte forbedring af menneskerettighedssituationen i Vietnam."@da1
"Herr Präsident! Ich werde versuchen, beide Themen zu kommentieren. In Bezug auf Myanmar hat mein Kollege Chris Patten in diesem Plenum bereits die ständigen Verletzungen der Menschenrechte durch das Militärregime von Birma beklagt: außergerichtliche Hinrichtungen, allgemeine Verhängung von Zwangsarbeit, Zwangsumsiedlung der lokalen Bevölkerung, Hunderte von politischen Gefangenen in den Gefängnissen des Landes und eindeutige Behinderungen der Tätigkeit der politischen Parteien. Er hat auch seine Besorgnis angesichts der Verhaftungen und Verfolgungen zum Ausdruck gebracht, der Aung San Suu Kyi und die Mitglieder der Nationalen Liga für Demokratie ausgesetzt sind.
In der Kommission teilen wir voll und ganz Ihre Besorgnis über diese Situation und stimmen rundheraus den zahlreichen heute hier vorgetragenen Kritiken an der Art und Weise zu, in der das Militärregime sämtliche in der Erklärung über die Menschenrechte enthaltenen Prinzipien zu verhöhnen pflegt. Die kürzlich in der UNO angenommene Entschließung beweist, dass diese Sorgen nicht nur in der Union bestehen. Die Kommission ist jedoch weiterhin davon überzeugt, dass eine dauerhafte Lösung der gegenwärtigen Lage nur über einen Dialog zwischen dem Militärregime, der demokratisch gewählten Opposition und den Vertretern der ethnischen Minderheiten erreicht werden kann.
Der Rat „Allgemeine Angelegenheiten“ war bemüht, dem Militärregime dieses Argument des politischen Dialogs nahe zu legen und Druck in Richtung auf Veränderungen auszuüben, und er wird dies auch weiterhin tun. Die Kommission unterstützt diese Initiative. Wir sind überzeugt, dass wir trotz allem nicht zulassen dürfen, dass die Lage in Myanmar den Dialog zwischen der Europäischen Union und der ASEAN verhindert.
Seit der letzten Tagung mit unseren Partnern der ASEAN auf Ministerebene sind drei Jahre vergangen, ein zu langer Zeitraum in den Beziehungen mit einer politisch und wirtschaftlich für die Union wichtigen Region. Deshalb halten wir es nicht für angebracht, die Tagung zu verschieben. Aber das bedeutet nicht, dass wir uns jetzt oder im Dezember so verhalten, als hätte der Beitritt von Myanmar zur ASEAN unsere Beziehung nicht beeinträchtigt; denn das war der Fall. Die Partner der ASEAN wissen das sehr gut und sind bemüht, diesen Schaden zu beheben; andererseits ist ihnen klar, dass die Einwirkung auf Birma, wirkliche Anstrengungen zu unternehmen und seine unheilvolle Haltung auf dem Gebiet der Menschenrechte aufzugeben, die beste Form ist, um die Beziehungen zwischen der Union und der ASEAN wieder zu beleben. Angesichts der Bedeutung, die sowohl sie als auch wir dieser Beziehung beimessen, hoffen wir, dass sie unsere Sorgen im Hinblick auf das Militärregime – die die meisten von ihnen unserer Meinung nach teilen – auch künftig übermitteln werden.
Ich glaube, dass die Ministertagung Europäische Union-ASEAN als eine weitere Gelegenheit genutzt werden muss, entschieden und deutlich unseren Standpunkt zur Lage in Birma sowohl gegenüber dem Regime selbst als auch gegenüber den Mitgliedern der ASEAN zum Ausdruck zu bringen. Deshalb werden wir Druck auf das Militärregime ausüben, damit es den Verletzungen der Menschenrechte ein Ende setzt und einen Dialog mit der demokratisch gewählten Opposition und den Vertretern der ethnischen Minderheiten führt.
Zum Thema Vietnam und zur Situation der Menschenrechte möchte ich gern auf Folgendes hinweisen: Man muss bedenken, dass Vietnam ein Land im Übergang ist, dass seine Regierung einen Prozess in Gang gesetzt hat, der 1986 zur Annahme eines Reformprogramms in Bezug auf die Außenbeziehungen und Veränderungen auf wirtschaftlichem und politischem Gebiet führte. Vietnam hat seit diesem Zeitpunkt eine Außenpolitik der offenen Türen betrieben, durch die das Land den Platz einnimmt, der ihm im Bereich unserer internationalen Beziehungen zusteht. Der Prozess hat außerdem zur Unterzeichnung des Kooperationsabkommens zwischen der Kommission und Vietnam im Jahre 1995 geführt. Seither hat Vietnam Fortschritte in Richtung Marktwirtschaft erreicht, was vor allem Anlass für seinen Antrag auf Beitritt zur Welthandelsorganisation war. Außerdem, und das sollte meiner Meinung nach heute hervorgehoben werden, verfügt Vietnam im Rahmen der 1992 angenommenen Verfassung über ein gewähltes nationales Parlament, das mit der Gesetzgebung beauftragt ist und vor dem die Regierung über ihre Politik Rechenschaft ablegen muss. Nach unseren Informationen üben die Parlamentarier ihre Aufgabe zur Prüfung der Gesetzesvorlagen und zur Kontrolle der Maßnahmen und Initiativen der Regierung gewissenhaft aus.
Ich halte es für wichtig, diese Fortschritte und den Kontext, in dem Vietnam weiter voranschreitet, anzuerkennen; es ist somit klar, dass etwas getan wurde, aber es ist auch offensichtlich, wie Sie hervorgehoben haben, dass noch vieles zu tun bleibt. Ich teile völlig die Sorge über die von einigen Abgeordneten angesprochenen Probleme: Zwar wurden bereits fast 23 000 Personen im Rahmen allgemeiner Amnestien freigelassen, doch müssen wir weiterhin um diejenigen besorgt sein, die noch immer wegen ihrer politischen oder religiösen Ansichten inhaftiert sind. Es stimmt zufrieden, dass es in der vietnamesischen Presse keine offizielle Zensur gibt, aber ganz offensichtlich gibt es eine gelegentliche Zensur in der Auslandspresse. Es existiert auch ein eindeutiger Druck seitens der vietnamesischen Behörden in Richtung auf eine Selbstzensur der eigenen Presse. Andererseits ist die kürzlich vorgenommene Reduzierung der Anzahl der Straftaten, auf die die Todesstrafe steht, zwar eine positive Tatsache, aber aus unserer Sicht muss die Todesstrafe völlig abgeschafft werden. Die Begleitumstände der Hinrichtung eines vietnamesisch-kanadischen Bürgers Anfang dieses Jahres verstärken ohne jeden Zweifel unsere diesbezüglichen Überzeugungen.
Die Kommission beteiligt sich gemeinsam mit den Mitgliedstaaten an allen von der Union unternommenen Initiativen gegenüber der Regierung Vietnams in Bezug auf die Menschenrechte, und ich kann Ihnen versichern, dass wir in diesem Prozess weiterhin konkrete Probleme und spezifische Fälle ansprechen und die kontinuierliche Verbesserung der Situation der Menschenrechte in Vietnam fördern werden."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, θα προσπαθήσω να σχολιάσω και τα δύο θέματα. Πρώτον, όσον αφορά τη Μυανμάρ, ο συνάδελφός μου Chris Patten αποδοκίμασε ήδη στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο τις συνεχείς καταπατήσεις των ανθρωπίνων δικαιωμάτων από το στρατιωτικό καθεστώς της Βιρμανίας: εκτελέσεις χωρίς δίκη, γενικευμένη επιβολή καταναγκαστικών έργων, αναγκαστική εκτόπιση τοπικών πληθυσμών, εκατοντάδες πολιτικοί κρατούμενοι στις φυλακές της χώρας και απροκάλυπτη παρεμπόδιση της ελεύθερης λειτουργίας των πολιτικών κομμάτων. Επίσης, εξέφρασε την ανησυχία του για τη σύλληψη και τον διωγμό που υπέστησαν η Aung San Suu Kyi και τα μέλη της Εθνικής Συμμαχίας για τη Δημοκρατία.
Στην Επιτροπή κατανοούμε πλήρως τις ανησυχίες σας γι’ αυτή την κατάσταση και κατηγορηματικά προσυπογράφουμε τις πολυάριθμες κριτικές που διατυπώθηκαν σήμερα εδώ για το πως το στρατιωτικό καθεστώς γελοιοποιεί καθεμία χωριστά και όλες μαζί τις αρχές που περιέχονται στην Παγκόσμια Διακήρυξη των Ανθρωπίνων Δικαιωμάτων. Το ψήφισμα που υιοθετήθηκε πρόσφατα από τα Ηνωμένα Έθνη δείχνει ότι δεν ανησυχεί μόνο η Ευρωπαϊκή Ένωση. Ωστόσο, η Επιτροπή είναι πεπεισμένη ότι μπορεί να βρεθεί μια λύση διαρκείας για την τωρινή κατάσταση μόνο μέσω διαλόγου μεταξύ του στρατιωτικού καθεστώτος, της δημοκρατικά εκλεγμένης αντιπολίτευσης και των αντιπροσώπων των εθνικών μειονοτήτων.
Το Συμβούλιο Γενικών Υποθέσεων προσπαθεί να προσδώσει κύρος στο επιχείρημα για πολιτικό διάλογο με το στρατιωτικό καθεστώς και να ασκήσει πίεση για να υπάρξουν αλλαγές και έτσι θα συνεχίσει. Η Επιτροπή υποστηρίζει αυτή την πρωτοβουλία. Παρ’ όλα αυτά, είμαστε πεπεισμένοι ότι δεν πρέπει να επιτρέψουμε η κατάσταση, που επικρατεί στη Μυανμάρ, να εμποδίσει το διάλογο μεταξύ της Ευρωπαϊκής Ένωσης και του ASEAN.
Έχουν περάσει τρία χρόνια από τότε που διεξήχθη υπουργική συνάντηση με τους εκπροσώπους του ASEAN, διάστημα πολύ μεγάλο για μια περιοχή τόσο σημαντική για την Ένωση από πολιτικής και οικονομικής πλευράς. Γι’ αυτό, πιστεύουμε ότι δεν πρέπει να αναβάλουμε τη συνάντηση. Αλλά αυτό δε σημαίνει ότι, είτε τώρα είτε το Δεκέμβριο, θα συμπεριφερθούμε σαν να μην έχει βλάψει τη σχέση μας η προσχώρηση της Μυανμάρ στο ASEAN·γιατί την έχει βλάψει. Τα μέλη του ASEAN το γνωρίζουν πολύ καλά και ανησυχούν για την αποκατάσταση αυτής της βλάβης. Από την άλλη πλευρά, ξέρουν μόνο ότι ενθαρρύνοντας τη Βιρμανία να καταβάλει μια ειλικρινή προσπάθεια για να σταματήσει την καταστροφική της δράση σε θέματα ανθρωπίνων δικαιωμάτων, θα επιτευχθεί η αναθέρμανση των σχέσεων μεταξύ της Ένωσης και του ASEAN. Δεδομένης της σημασίας που δίνουν τόσο εκείνοι όσο κι εμείς σ’ αυτή τη σχέση, ελπίζουμε να συνεχίσουν να διαβιβάζουν τις ανησυχίες μας σε σχέση με το στρατιωτικό καθεστώς, που, κατά τη γνώμη μας, τις συμμερίζονται οι περισσότεροι.
Πιστεύω ότι πρέπει να θεωρήσουμε την υπουργική συνάντηση Ευρωπαϊκής Ένωσης-ASEAN σαν μια νέα ευκαιρία για να εκφράσουμε απόλυτα και με σαφήνεια τις απόψεις μας σχετικά με την κατάσταση που επικρατεί στη Βιρμανία, τόσο στο ίδιο το καθεστώς όσο και στα μέλη του ASEAN. Γι’ αυτό, θα πιέσουμε το στρατιωτικό καθεστώς να σταματήσει τις καταπατήσεις των ανθρωπίνων δικαιωμάτων και να ξεκινήσει ένα διάλογο με την εκλεγμένη δημοκρατικά αντιπολίτευση και με τους εκπροσώπους των εθνικών μειονοτήτων.
Όσον αφορά το θέμα του Βιετνάμ και την κατάσταση των ανθρωπίνων δικαιωμάτων, θα ήθελα να επισημάνω τα εξής: πρέπει να θυμίσω ότι το Βιετνάμ είναι μια χώρα σε μεταβατική περίοδο της οποίας η κυβέρνηση ξεκίνησε μια διαδικασία που οδήγησε το 1986 στην υιοθέτηση ενός προγράμματος μεταρρύθμισης που περιελάμβανε εξωτερικές σχέσεις και αλλαγές σε οικονομικό και πολιτικό επίπεδο. Το Βιετνάμ, έκτοτε, εφάρμοσε μια ανοιχτή εξωτερική πολιτική, χάρη στην οποία η χώρα κατέλαβε τη θέση που της αναλογεί στον τομέα των διεθνών μας σχέσεων. Η διαδικασία οδήγησε, επίσης, το 1995 και στην υπογραφή της συμφωνίας συνεργασίας μεταξύ της Επιτροπής και του Βιετνάμ. Κατά τη διάρκεια αυτής της περιόδου, το Βιετνάμ έκανε σημαντικές προόδους στην οικονομία της αγοράς, γεγονός που οδήγησε συγκεκριμένα στην υποβολή της υποψηφιότητάς ένταξής του στον Παγκόσμιο Οργανισμό Εμπορίου. Επιπλέον, νομίζω ότι είναι η κατάλληλη στιγμή να επισημάνω ότι το Βιετνάμ, στα πλαίσια του νέου συντάγματος που ψηφίστηκε το 1992, διαθέτει εθνικά εκλεγμένο Κοινοβούλιο, εντεταλμένο να θεσπίζει τη νομοθεσία και ενώπιον του οποίου είναι υπόλογη η Κυβέρνηση για την πολιτική της. Σύμφωνα με τις πληροφορίες μας, οι βουλευτές εκτελούν σχολαστικά το καθήκον της εξέτασης των νομοθετικών προτάσεων και του ελέγχου των πολιτικών και των πρωτοβουλιών της κυβέρνησης.
Πιστεύω ότι είναι σημαντικό να αναγνωρίσουμε αυτές τις προόδους και τη συνεχή εξέλιξη του Βιετνάμ άρα, είναι φανερό ότι έχουν γίνει πολλά πράγματα αλλά, όπως υπογραμμίσατε και εσείς, μένουν ακόμα πολλά για να γίνουν. Συμμερίζομαι απόλυτα την ανησυχία για τα προβλήματα που έθεσαν κάποιοι βουλευτές: αν και είναι αλήθεια ότι αφέθηκαν ελεύθερα περίπου 23 000 άτομα χάριν γενικής αμνηστίας, πρέπει να συνεχίσουμε να ανησυχούμε και γι’ αυτούς που εξακολουθούν να είναι φυλακισμένοι εξαιτίας των πολιτικών ή των θρησκευτικών τους πεποιθήσεων. Είναι ικανοποιητικό ότι δεν υπάρχει επίσημη λογοκρισία στον τύπο του Βιετνάμ αλλά είναι επίσης απόλυτα βέβαιο ότι υπάρχει περιστασιακή λογοκρισία του διεθνούς τύπου. Υπάρχουν επίσης απροκάλυπτες πιέσεις των αρχών του Βιετνάμ για να υπόκειται ο ίδιος ο τύπος σ’ ένα καθεστώς αυτολογοκρισίας. Από την άλλη πλευρά, αν και η πρόσφατη μείωση του αριθμού των καταδικασμένων σε θάνατο είναι ένα θετικό γεγονός, πρέπει, κατά την άποψή μας, η θανατική ποινή να καταργηθεί τελείως. Οι συνέπειες της εκτέλεσης, στις αρχές του χρόνου, ενός Καναδο-βιετναμέζου ενισχύουν αναμφίβολα τις πεποιθήσεις μας σχετικά με το θέμα.
Η Επιτροπή συμμετέχει, με τα κράτη μέλη, σε όλες τις πρωτοβουλίες που υιοθετούνται από την Ένωση έναντι της κυβέρνησης του Βιετνάμ όσον αφορά τα ανθρώπινα δικαιώματα και μπορώ να σας διαβεβαιώσω ότι, σ’ αυτή τη διαδικασία, θα συνεχίσουμε να αποδεικνύουμε υπαρκτά προβλήματα και συγκεκριμένες περιπτώσεις, και να ενισχύουμε τη συνεχή βελτίωση της κατάστασης των ανθρωπίνων δικαιωμάτων στο Βιετνάμ"@el8
"Mr President, I will try to speak about both issues. Firstly, with regard to Myanmar, my colleague Chris Patten has already condemned before this House the constant violations of human rights by the military regime in Burma: executions without trial, the widespread imposition of forced labour, the enforced uprooting of local populations, hundreds of political prisoners in the country’s prisons and the clear hindering of the free functioning of political parties. He also expressed his concern about the detention and harassment of Aung San Suu Kyi and the members of the National League for Democracy.
We in the Commission fully share your concerns about this situation and we agree wholeheartedly with the numerous criticisms expressed here today of the way in which the military regime usually makes a mockery of each and every principle contained in the Universal Declaration of Human Rights. The resolution recently adopted by the United Nations demonstrates that it is not only the European Union that harbours these concerns. However, the Commission remains convinced that a lasting solution to the current situation can only be found by means of dialogue between the military regime, the democratically elected opposition and the representatives of the ethnic minorities.
The General Affairs Council has tried to persuade the military regime of the value of this argument in favour of political dialogue and to exert pressure so that there might be changes and it will continue to do so. The Commission supports this initiative. Despite everything, we are convinced that we must not allow the situation prevailing in Myanmar to hijack the dialogue between the European Union and ASEAN.
Three years have passed since we held a ministerial meeting with our ASEAN partners, which is far too long a time in our relations with a region that is important for the European Union from the political and economic points of view. That is why we believe the meeting should not be postponed. However, that does not mean that, either now or in December, we should behave as if the accession of Myanmar to ASEAN had not affected our relations, because it has. Our ASEAN partners know this very well and are concerned to repair this damage; on the other hand, they know that encouraging Burma to make a genuine effort and to put an end to its appalling behaviour in the field of human rights is the best way to revive relations between the Union and ASEAN. Given the importance that both they and we attach to these relations, we hope that our ASEAN partners will continue to communicate our concerns – which we believe the majority of them share – in relation to the military regime.
I believe that the European Union-ASEAN ministerial meeting should be taken as a new opportunity to clearly and firmly express our opinions on the situation prevailing in Burma, both to the regime itself as well as to the members of ASEAN. We will therefore exert pressure on the military regime to put an end to the violations of human rights and begin a dialogue with the democratically elected opposition and the representatives of the ethnic minorities.
With regard to the issue of Vietnam and the human rights situation, I would like to point out the following: we must remember that Vietnam is a country in transition, that its government initiated a process which led to the adoption in 1986 of a reform programme that embraced external relations and political and economic change. Since then, Vietnam has pursued an open-door external policy, and that is why that country occupies the place that it deserves within our international relations. Furthermore, the process has led to the signing of a cooperation agreement between the Commission and Vietnam in 1995. During this time, Vietnam has made advances towards a market economy, which has, in particular, led to its presentation of a request to join the World Trade Organisation. Furthermore – and I think this should be highlighted today – within the framework of the new constitution adopted in 1992, Vietnam has an elected national parliament, which has the duty of adopting legislation and to which the government must answer in relation to its policies. According to our information, the members of parliament rigorously fulfil their function of examining legislative proposals and supervising the initiatives and policies of the government.
I believe it is important to acknowledge these advances and the context in which Vietnam continues to make progress. It is clear, therefore, that things have been achieved, but it is also clear, as you have pointed out, that there is still much more to be done. I fully share the concern about the problems raised by some Members: although it is true that almost 23 000 people have already been freed as a result of general amnesties, we must continue to show concern for those are still in prison for their political or religious beliefs. It is a source of satisfaction that there is no official censorship in the Vietnamese press, but it is also absolutely clear that there is occasional censorship in the foreign press. There is also clear pressure from the Vietnamese authorities for their own press to operate a system of self-censorship. Furthermore, although it is to be welcomed that there has recently been a reduction in crimes punishable by the death penalty, it is clearly the case that, in our view, the death penalty should be abolished completely. The circumstances surrounding the execution at the beginning of this year of a Vietnamese-Canadian citizen undoubtedly support our convictions in this regard.
Along with the Member States, the Commission participates in all the initiatives adopted by the European Union directed at the Vietnamese Government in relation to human rights and I can assure you that, within this process, we will continue to raise specific problems and cases and to promote a steady improvement in the human rights situation in Vietnam."@en3
"Arvoisa puhemies, yritän selvittää kumpaakin aihetta. Ensinnäkin kollegani Cris Patten on kertonut parlamentin jäsenille Burman sotilashallinnon jatkuvista ihmisoikeuksien loukkauksista: oikeuslaitoksen ulkopuolella annetuista tuomioista, yleisesti määrätyistä pakkotöistä, paikallisen väestön pakkosiirroista, sadoista poliittisista vangeista maan vankiloissa ja poliittisten puolueiden vapaan toiminnan selkeästä estämisestä. Hän on myös kertonut huolenaiheesta, joka koskee Aung San Suu Kyin ja Kansallisen demokratialiiton jäsenten pidättämistä ja vainoamista.
Me komissiossa olemme yhtä huolestuneita tästä tilanteesta kuin tekin ja yhdymme jyrkästi niihin lukuisiin arvosteluihin, jotka on tänään kohdistettu siihen tapaan, jolla sotilashallinto pitää pilkkanaan kaikkia ihmisiä ja yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen periaatteita. Yhdistyneissä Kansakunnissa äskettäin hyväksytty päätöslauselma osoittaa, että kyseessä ei ole ainoastaan unionin huolenaihe. Komissio on kuitenkin yhä vakuuttunut, että tilanne voidaan ratkaista kestävästi ainoastaan sotilashallinnon, demokraattisesti valitun opposition ja etnisten vähemmistöjen edustajien käymän vuoropuhelun avulla.
Yleisten asioiden neuvosto on yrittänyt käyttää hyväkseen tätä poliittista vuoropuhelua sotilashallinnon kanssa painostaakseen sitä muutoksiin, ja se jatkaa sitä tulevaisuudessakin. Komissio tukee tätä aloitetta. Olemme vakuuttuneita, että kaikesta huolimatta meidän ei pidä sallia sitä, että Euroopan unioni ja ASEAN eivät voisi käydä keskenään vuoropuhelua Burman tilanteen takia.
Olemme järjestäneet ministeritason kokouksen ASEAN-kumppaneidemme kanssa viimeksi kolme vuotta sitten, mikä on liian pitkä väli, sillä suhteet tuon alueen kanssa ovat unionille tärkeitä sekä poliittisesti että taloudellisesti. Siksi olemme sitä mieltä, ettei kokousta pitäisi lykätä. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että me viestittäisimme käyttäytymisellämme nyt tai joulukuussa, että Burman liittyminen ei ole mitenkään vaikuttanut suhteisiimme, koska niinhän on käynyt. ASEAN-kumppanimme tietävät sen mainiosti ja ne haluavat korjata tämän vahingon; toisaalta ne tietävät, että paras tapa uudistaa unionin ja ASEAN-maiden välisiä suhteita on kannustaa Burmaa ponnistelemaan voimiensa takaa onnettoman ihmisoikeustilanteensa ratkaisemiseksi. Toivomme, että koska ASEAN-maat, niin kuin mekin, pitävät tätä suhdetta erittäin tärkeänä, ne jatkavat sotilashallintoa koskevien huolenaiheidemme joista suurin osa maista on käsittääkseni samaa mieltä kanssamme välittämistä eteenpäin.
Euroopan unionin ja ASEAN-maiden välistä ministerikokousta pitäisi mielestäni käyttää jälleen uutena tilaisuutena, jolloin voimme ilmaista vahvasti ja selkeästi mielipiteemme Burman tilanteesta niin itse hallinnon taholle kuin ASEANin jäsenillekin. Painostakaamme siis sotilashallintoa, jotta se lopettaisi ihmisoikeusloukkaukset ja käynnistäisi vuoropuhelun demokraattisesti valitun opposition ja etnisten vähemmistöjen edustajien kanssa.
Vietnamin ihmisoikeustilanteesta haluaisin sanoa seuraavaa: on muistettava, että Vietnam on siirtymävaiheessa oleva maa ja että sen hallitus käynnisti siellä prosessin, joka johti ulkoiset suhteet sekä taloudelliset ja poliittiset muutokset kattavan uudistusohjelman hyväksymiseen vuonna 1986. Siitä lähtien Vietnamissa on harjoitettu avoimien ovien politiikkaa, jonka ansiosta maa on saavuttanut sille kuuluvan aseman kansainvälisten suhteidemme kentällä. Prosessi on johtanut lisäksi siihen, että komissio ja Vietnam ovat allekirjoittaneet vuonna 1995 yhteistyösopimuksen. Sen jälkeen Vietnam on edistynyt markkinatalouteen siirtymisessä, mikä on johtanut siihen, että se on esittänyt Maailman kauppajärjestölle liittymishakemuksen. Minusta tänään kannattaisi painottaa, että lisäksi Vietnamissa on valittu vuonna 1992 hyväksytyn uuden perustuslain nojalla kansallinen parlamentti, jonka tehtävänä on kehittää lainsäädäntöä ja jolle hallituksen on vastattava politiikastaan. Meidän tietääksemme parlamentin jäsenet hoitavat tarkoin tehtävänsä lainsäädäntöehdotusten tarkastajina sekä hallituksen politiikkojen ja aloitteiden valvojina.
Mielestäni tälle edistykselle ja Vietnamin jatkuvan kehittymisen puitteille on tärkeää antaa tunnustusta; on siis ilmeistä, että asioita on tehty, mutta kuten monet teistä ovat tähdentäneet, ilmeistä on myös se, että monia asioita on jätetty tekemättä. Olen täysin samaa mieltä joidenkin jäsenten esittämästä huolenaiheesta: vaikka on totta, että yleisissä armahduksissa on vapautettu jo melkein 23 000 henkeä, meidän on oltava vieläkin huolissamme niistä, jotka ovat yhä pidätettyinä poliittisten tai uskonnollisten mielipiteidensä takia. Se, ettei vietnamilaiseen lehdistöön kohdistu virallista sensuuria, herättää tyytyväisyyttä, mutta on myös täysin ilmeistä, että ulkomaista lehdistöä sensuroidaan ajoittain. Vietnamilaiset viranomaiset painostavat myös selvästi omaa lehdistöään itsesensuuriin. Vaikka kuolemanrangaistusten määrän vähentyminen viime aikoina on toisaalta myönteinen asia, on ilmeistä, että meidän mielestämme kuolemanrangaistus pitäisi poistaa kokonaan. Tämän vuoden alussa tuomitun Vietnamissa asuneen Kanadan kansalaisen teloituksen aikaiset olosuhteet tukevat ilman muuta vakaumuksiamme tässä asiassa.
Komissio ottaa osaa yhdessä jäsenvaltioiden kanssa kaikkiin unionin Vietnamin hallitukseen kohdistuviin aloitteisiin, jotka koskevat ihmisoikeuksia, ja voin taata teille, että tässä prosessissa tuomme esille käytännön ongelmia ja yksittäistapauksia ja kannustamme Vietnamin ihmisoikeustilanteen jatkuvaa paranemista."@fi5
"Monsieur le Président, je vais essayer de commenter les deux sujets. Premièrement, en ce qui concerne le Myanmar, mon collègue Chris Patten a déjà déploré, devant cette Assemblée, les constantes violations des droits de l'homme perpétrées par le régime militaire birman : exécutions extrajudiciaires, imposition généralisée de travaux forcés, déplacement obligatoire de populations locales, centaines de prisonniers politiques dans les prisons du pays et entraves évidentes au libre fonctionnement des partis politiques. Il a également exprimé son inquiétude quant à la détention et au harcèlement dont font l'objet Aung San Suu Kyi et les membres de la Ligue nationale pour la démocratie.
La Commission partage entièrement les inquiétudes des députés et se rallie catégoriquement aux nombreuses critiques exprimées, aujourd'hui, sur la manière dont le régime militaire a l'habitude de bafouer tous les principes contenus dans la Déclaration universelle des droits de l'homme. La résolution adoptée récemment aux Nations unies démontre que l'Union n'est pas la seule à s'inquiéter. La Commission reste néanmoins convaincue qu'une solution durable à la situation actuelle ne peut être obtenue que par le biais d'un dialogue entre le régime militaire, l'opposition élue démocratiquement et les représentants des minorités ethniques.
Le Conseil "affaires générales" a tenté, et tentera encore, de faire valoir ce dialogue politique auprès du régime militaire et d'exercer une pression pour susciter des changements. La Commission soutient cette initiative. Nous sommes persuadés qu'en dépit de tout, nous ne devons pas permettre que la situation qui règne au Myanmar prenne en otage le dialogue entre l'Union européenne et l'ANASE.
Trois ans se sont écoulés depuis la dernière réunion ministérielle avec nos associés de l'ANASE, une période trop longue dans le cadre de la relation qui unit l'Union à une région importante d'un point de vue politique et économique. C'est la raison pour laquelle nous pensons qu'il n'est pas approprié de reporter la réunion. Mais, cela ne veut pas dire qu'aujourd'hui ou en décembre, nous nous comporterons comme si l'adhésion du Myanmar à l'ANASE n'avait pas d'effet sur notre relation, parce qu'elle l'a fait. Les membres de l'ANASE en sont bien conscients et sont soucieux de réparer ce dommage. D'autre part, ils savent qu'encourager la Birmanie à fournir un véritable effort et à corriger sa conduite désastreuse en matière de droits de l'homme est la meilleure manière de raviver la relation entre l'Union et l'ANASE. Étant donné l'importance que nous accordons et qu'ils accordent à cette relation, nous espérons qu'ils continueront à répercuter nos inquiétudes - partagées, selon nous, par la majorité d'entre eux - quant au régime militaire.
Je crois que la réunion ministérielle Union européenne-ANASE doit être l'occasion d'exprimer, fermement et clairement, nos opinions sur la situation en Birmanie, tant au régime lui-même qu'aux membres de l'ANASE. C'est pourquoi nous exercerons une pression sur le régime militaire afin qu'il mette un terme aux violations des droits de l'homme et entame un dialogue avec l'opposition élue démocratiquement et les représentants des minorités ethniques.
Pour ce qui est du Viêt-Nam et de la situation des droits de l'homme dans ce pays, je souhaiterais formuler les commentaires suivants : il convient de rappeler que le Viêt-Nam est un pays en transition, que son gouvernement a lancé un processus qui a débouché sur l'adoption, en 1986, d'un programme de réformes qui concerne les relations extérieures et les changements en matière économique et politique. Depuis lors, le Viêt-Nam applique une politique étrangère ouverte, qui lui permet d'occuper la place qui lui revient dans le cadre de nos relations internationales. De même, le processus a permis la signature d'un accord de coopération entre la Commission et le Viêt-Nam en 1995. Durant cette période, le Viêt-Nam a réalisé des progrès vers l'économie de marché, ce qui lui a permis, notamment, de présenter une demande d'adhésion à l'Organisation mondiale du commerce. En outre, et il me semble opportun de le souligner aujourd'hui, dans le cadre de la nouvelle constitution approuvée en 1992, le Viêt-Nam dispose d'un parlement national élu, chargé de promulguer les lois et devant lequel le gouvernement doit répondre de ses politiques. Selon les informations dont nous disposons, les parlementaires exercent rigoureusement leur fonction d'examen des propositions législatives et de contrôle des politiques et initiatives du gouvernement.
Je crois qu'il est important de reconnaître les progrès qui ont été réalisés et le contexte dans lequel le Viêt-Nam continue de progresser. La situation a, de toute évidence, évolué, mais, comme vous l'avez souligné, il reste encore beaucoup à faire. Je partage entièrement l'inquiétude de certains députés quant aux problèmes qu'ils ont décrits. Bien que quelque 23 000 personnes aient déjà été libérées en vertu d'amnisties générales, nous devons continuer à nous inquiéter des personnes qui restent détenues pour leurs opinions politiques ou religieuses. L'absence de censure officielle dans la presse vietnamienne est une satisfaction, mais il ne fait aucun doute que la presse étrangère fait l'objet de censures occasionnelles. Les autorités vietnamiennes exercent aussi des pressions claires sur la presse du pays pour qu'elle adopte un régime d'autocensure. D'autre part, même si la récente diminution du nombre de délits punis de peine de mort est un fait positif, il va sans dire qu'à nos yeux, la peine de mort doit être complètement abolie. Les circonstances de l'exécution, au début de l'année, d'un citoyen vietnamo-canadien renforcent, sans aucun doute, nos convictions sur ce point.
La Commission participe, avec les États membres, à toutes les initiatives adoptées par l'Union devant le gouvernement vietnamien en matière de droits de l'homme et je peux vous assurer que, dans ce processus, nous continuerons à soulever des problèmes concrets et des cas spécifiques et à encourager l'amélioration continue de la situation des droits de l'homme au Viêt-Nam."@fr6
"Signor Presidente, cercherò di commentare entrambi i temi. In primo luogo, per quanto riguarda Myanmar, l'onorevole Chris Patten ha già deplorato in quest’Aula le costanti violazioni dei diritti umani da parte del regime militare birmano: esecuzioni extragiudiziali, imposizione generalizzata dei lavori forzati, evacuazione forzata delle popolazioni locali, centinaia di detenuti politici nelle carceri del paese e ostacoli evidenti al libero funzionamento dei partiti politici. Chris Patten aveva anche espresso la sua preoccupazione per l’arresto e la persecuzione di cui è oggetto Aung San Suu Kyi, insieme ai membri della Lega nazionale per la democrazia.
La Commissione condivide appieno le preoccupazioni del Parlamento per questa situazione e sottoscrive integralmente le numerose critiche emerse oggi in quest’Assemblea sul modo in cui il regime militare viola costantemente i principi contenuti nella Dichiarazione universale dei diritti dell’uomo. La risoluzione adottata recentemente alle Nazioni Unite dimostra che non siamo i soli a nutrire preoccupazioni. La Commissione ritiene che l’unica soluzione duratura per la situazione attuale risieda nel dialogo fra il regime militare, l’opposizione democraticamente eletta e i rappresentanti delle minoranze etniche.
Il Consiglio "affari generali", nel propugnare questo argomento di dialogo politico con il regime militare, ha cercato di fare pressione perché vi siano cambiamenti e continuerà a farlo. La Commissione sostiene quest’iniziativa. L’attuale situazione di Myanmar non deve bloccare il dialogo fra Unione europea e ASEAN.
L’ultima riunione ministeriale con i nostri
dell’ASEAN si è svolta tre anni fa, un periodo troppo lungo nelle relazioni con una regione così importante per l’Unione dal punto di vista politico ed economico. Riteniamo pertanto inopportuno un rinvio della riunione. Ciò non vuol dire che, ora come a dicembre, dobbiamo comportarci come se l’adesione di Myanmar all’ASEAN non avesse influito sulle nostre relazioni; ha influito, eccome. I membri dell’ASEAN lo sanno molto bene e si preoccupano di riparare il danno; d’altra parte, essi sanno che incoraggiare la Birmania a compiere sforzi autentici per risolvere il suo comportamento catastrofico in materia di diritti umani è il modo migliore per dare nuovo impulso alle relazioni fra Unione e ASEAN. Data l’importanza che a queste relazioni attribuiamo sia noi che loro, speriamo che continuino a trasmettere al regime militare le nostre preoccupazioni, che a nostro giudizio la maggior parte di essi condivide.
Occorre utilizzare la riunione ministeriale fra l’Unione europea e l’ASEAN come una nuova opportunità per esprimere in modo fermo e chiaro le nostre opinioni sulla situazione attuale della Birmania sia al regime militare stesso sia ai membri dell’ASEAN. Faremo dunque pressione sul regime militare perché metta fine alle violazioni dei diritti umani e avvii il dialogo con l’opposizione democraticamente eletta e con i rappresentanti delle minoranze etniche.
Per quanto riguarda il Vietnam e la situazione dei diritti dell’uomo, occorre ricordare che si tratta di un paese in fase di transizione; il governo ha avviato un processo che ha portato nel 1986 all’adozione di un programma di riforma in tema di relazioni esterne e di trasformazioni economiche e politiche. Da allora, il Vietnam ha applicato una politica estera di porte aperte, grazie alla quale il paese occupa il posto che gli spetta nell’ambito delle nostre relazioni internazionali. Il processo ha condotto anche alla firma dell’accordo di cooperazione tra la Commissione e il Vietnam nel 1995. In questo periodo, il Vietnam ha compiuto progressi verso l’economia di mercato e ha presentato domanda di adesione all’Organizzazione mondiale del commercio. Occorre inoltre ricordare che, conformemente alla nuova Costituzione approvata nel 1992, il Vietnam dispone di un Parlamento nazionale eletto, che legifera e verifica l’azione del governo. In base alle nostre informazioni, i parlamentari svolgono con rigore la loro funzione di esame delle proposte legislative e di controllo delle politiche e delle iniziative del governo.
E’ importante riconoscere questi progressi e il contesto in cui si muove il Vietnam; ci sono stati passi avanti, ma – come è stato rilevato in quest’Aula – resta ancora molto da fare. Sono assolutamente d’accordo con le preoccupazioni espresse da alcuni deputati: pur essendo già state liberate quasi 23.000 persone grazie ad amnistie generali, restiamo in apprensione per tutti coloro che continuano ad essere detenuti per motivi politici o religiosi. Ci rallegriamo per l’assenza di censura ufficiale sulla stampa vietnamita, ma esiste evidentemente una forma di censura occasionale sulla stampa estera. Inoltre, le autorità vietnamite esercitano chiare pressioni affinché i mezzi di comunicazione del paese pratichino un regime di autocensura. D’altra parte, sebbene accogliamo con favore la riduzione del numero di delitti puniti con la pena di morte, ovviamente riteniamo che la pena capitale debba essere completamente abolita. Le nostre convinzioni al riguardo sono rafforzate dalle circostanze che hanno condotto, all’inizio dell’anno, all’esecuzione di un cittadino vietnamita canadese.
La Commissione partecipa, assieme agli Stati membri, a tutte le iniziative adottate dall’Unione presso il governo vietnamita in tema di rispetto dei diritti dell’uomo e posso assicurarvi che, in questo processo, continueremo a porre sul tappeto problemi concreti e casi specifici, promuovendo il miglioramento costante della situazione dei diritti umani in Vietnam."@it9
"Mr President, I will try to speak about both issues. Firstly, with regard to Myanmar, my colleague Chris Patten has already condemned before this House the constant violations of human rights by the military regime in Burma: executions without trial, the widespread imposition of forced labour, the enforced uprooting of local populations, hundreds of political prisoners in the country’s prisons and the clear hindering of the free functioning of political parties. He also expressed his concern about the detention and harassment of Aung San Suu Kyi and the members of the National League for Democracy.
We in the Commission fully share your concerns about this situation and we agree wholeheartedly with the numerous criticisms expressed here today of the way in which the military regime usually makes a mockery of each and every principle contained in the Universal Declaration of Human Rights. The resolution recently adopted by the United Nations demonstrates that it is not only the European Union that harbours these concerns. However, the Commission remains convinced that a lasting solution to the current situation can only be found by means of dialogue between the military regime, the democratically elected opposition and the representatives of the ethnic minorities.
The General Affairs Council has tried to persuade the military regime of the value of this argument in favour of political dialogue and to exert pressure so that there might be changes and it will continue to do so. The Commission supports this initiative. Despite everything, we are convinced that we must not allow the situation prevailing in Myanmar to hijack the dialogue between the European Union and ASEAN.
Three years have passed since we held a ministerial meeting with our ASEAN partners, which is far too long a time in our relations with a region that is important for the European Union from the political and economic points of view. That is why we believe the meeting should not be postponed. However, that does not mean that, either now or in December, we should behave as if the accession of Myanmar to ASEAN had not affected our relations, because it has. Our ASEAN partners know this very well and are concerned to repair this damage; on the other hand, they know that encouraging Burma to make a genuine effort and to put an end to its appalling behaviour in the field of human rights is the best way to revive relations between the Union and ASEAN. Given the importance that both they and we attach to these relations, we hope that our ASEAN partners will continue to communicate our concerns – which we believe the majority of them share – in relation to the military regime.
I believe that the European Union-ASEAN ministerial meeting should be taken as a new opportunity to clearly and firmly express our opinions on the situation prevailing in Burma, both to the regime itself as well as to the members of ASEAN. We will therefore exert pressure on the military regime to put an end to the violations of human rights and begin a dialogue with the democratically elected opposition and the representatives of the ethnic minorities.
With regard to the issue of Vietnam and the human rights situation, I would like to point out the following: we must remember that Vietnam is a country in transition, that its government initiated a process which led to the adoption in 1986 of a reform programme that embraced external relations and political and economic change. Since then, Vietnam has pursued an open-door external policy, and that is why that country occupies the place that it deserves within our international relations. Furthermore, the process has led to the signing of a cooperation agreement between the Commission and Vietnam in 1995. During this time, Vietnam has made advances towards a market economy, which has, in particular, led to its presentation of a request to join the World Trade Organisation. Furthermore – and I think this should be highlighted today – within the framework of the new constitution adopted in 1992, Vietnam has an elected national parliament, which has the duty of adopting legislation and to which the government must answer in relation to its policies. According to our information, the members of parliament rigorously fulfil their function of examining legislative proposals and supervising the initiatives and policies of the government.
I believe it is important to acknowledge these advances and the context in which Vietnam continues to make progress. It is clear, therefore, that things have been achieved, but it is also clear, as you have pointed out, that there is still much more to be done. I fully share the concern about the problems raised by some Members: although it is true that almost 23 000 people have already been freed as a result of general amnesties, we must continue to show concern for those are still in prison for their political or religious beliefs. It is a source of satisfaction that there is no official censorship in the Vietnamese press, but it is also absolutely clear that there is occasional censorship in the foreign press. There is also clear pressure from the Vietnamese authorities for their own press to operate a system of self-censorship. Furthermore, although it is to be welcomed that there has recently been a reduction in crimes punishable by the death penalty, it is clearly the case that, in our view, the death penalty should be abolished completely. The circumstances surrounding the execution at the beginning of this year of a Vietnamese-Canadian citizen undoubtedly support our convictions in this regard.
Along with the Member States, the Commission participates in all the initiatives adopted by the European Union directed at the Vietnamese Government in relation to human rights and I can assure you that, within this process, we will continue to raise specific problems and cases and to promote a steady improvement in the human rights situation in Vietnam."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ik zal beide thema's trachten toe te lichten. Laat ik beginnen met Myanmar. De aanhoudende schendingen van de mensenrechten door het Birmaanse militaire regime zijn hier reeds door mijn collega Chris Patten aan de kaak gesteld: terechtstellingen zonder proces, veralgemeende invoering van dwangarbeid, verplichte verplaatsing van lokale bevolkingsgroepen, opsluiting van honderden politieke gevangenen en manifeste belemmering van de vrijheid van handelen van de politieke partijen. De heer Patten heeft tevens zijn bezorgdheid uitgesproken over de arrestatie en vervolging van Aung San Suu Kyi en de leden van de Nationale Liga voor Democratie.
De Commissie deelt de bezorgdheid van de geachte afgevaardigden over de situatie in Myanmar volkomen. Wij scharen ons volmondig achter de hier vandaag geuite kritiek op de wijze waarop het militaire regime alle beginselen van de Universele Verklaring van de Rechten van de Mens aan zijn laars lapt. De onlangs in de Verenigde Naties aangenomen resolutie bewijst overigens dat niet alleen de Unie zich zorgen maakt. De Commissie houdt evenwel vast aan haar overtuiging dat de huidige situatie alleen maar kan worden opgelost door een dialoog op te starten tussen het militaire regime, de democratisch gekozen oppositie en de vertegenwoordigers van de etnische minderheden.
De Raad Algemene Zaken heeft pogingen ondernomen om het militaire regime voor het argument van de politieke dialoog te winnen en druk uit te oefenen teneinde veranderingen af te dwingen. De Raad zal zijn inspanningen voortzetten. De Commissie steunt dit initiatief. Wij zijn ervan overtuigd dat wij onder geen beding mogen toestaan dat de situatie in Myanmar de dialoog tussen de Europese Unie en de ASEAN gegijzeld houdt.
De laatste ministersconferentie met onze partners van de ASEAN dateert alweer van drie jaar geleden. Dat is veel te lang, vooral omdat deze regio voor de Unie vanuit politiek en economisch oogpunt bijzonder belangrijk is. Daarom zijn wij van oordeel dat de conferentie beter niet wordt uitgesteld. Dat betekent echter niet dat wij nu of in december moeten doen alsof de toetreding van Myanmar tot de ASEAN geen nadelige gevolgen voor onze betrekkingen heeft gehad, want die heeft zij wel gehad. De partners van de ASEAN zijn zich daar terdege van bewust en zij wensen de veroorzaakte schade te herstellen. Anderzijds beseffen zij ook dat zij Birma ertoe moeten bewegen alles in het werk te stellen om een einde te maken aan de rampzalige situatie van de mensenrechten. Zij weten dat dit de beste manier is om de betrekkingen tussen de Unie en de ASEAN een nieuwe impuls te geven. Daar deze wederzijdse betrekkingen zowel voor hen als voor ons van wezenlijk belang zijn, hopen wij dat zij onze bezorgdheid over het militaire regime - die ons inziens door het merendeel van de betrokken landen wordt gedeeld - zullen blijven overbrengen.
Ik ben van oordeel dat de ministersconferentie EU-ASEAN moet worden beschouwd als een nieuwe gelegenheid om ons standpunt ten aanzien van de situatie in Birma klaar en duidelijk uiteen te zetten, niet alleen aan het regime zelf maar ook aan de leden van de ASEAN. Wij zullen druk uitoefenen op het militaire regime om het te dwingen paal en perk te stellen aan de schending van de mensenrechten en een dialoog met de democratisch gekozen oppositie en de vertegenwoordigers van de etnische minderheden te openen.
Over Vietnam en de situatie van de mensenrechten aldaar zou ik het volgende willen zeggen. Wij mogen niet vergeten dat dit land momenteel een overgangsperiode doormaakt. Er zij aan herinnerd dat de Vietnamese regering een proces op gang heeft gebracht dat in 1986 op economische en politiek vlak en op het gebied van de externe betrekkingen tot de aanneming van een hervormingsprogramma heeft geleid. Sindsdien heeft Vietnam een open extern beleid gevoerd. Vandaar dat het nu binnen onze internationale betrekkingen zulk een belangrijke plaats inneemt. Bovendien is het proces in 1995 uitgemond in de ondertekening van een samenwerkingsovereenkomst tussen de Commissie en Vietnam. Ondertussen heeft Vietnam ook aanzienlijke vorderingen in de richting van de markteconomie gemaakt. Gevolg hiervan is dat het land een verzoek om toetreding tot de Wereldhandelsorganisatie heeft ingediend. Daarenboven beschikt Vietnam in het kader van de in 1992 aangenomen grondwet over een gekozen nationaal parlement dat met de wetgeving belast is en de regering voor haar beleid ter verantwoording kan roepen. Ik geloof dat ik dat hier vandaag moet onderstrepen. Wij hebben uit welingelichte bron vernomen dat de afgevaardigden de wetsvoorstellen nauwgezet onderzoeken en het beleid en de initiatieven van de regering plichtsgetrouw controleren.
Deze vooruitgang en de context waarin Vietnam vorderingen blijft maken, verdienen onze erkenning. Vietnam heeft reeds een lange weg afgelegd. Desalniettemin is er inderdaad, zoals hier terecht is opgemerkt, nog veel werk aan de winkel. Ook ik maak mij zorgen over de problemen die hier door verschillende afgevaardigden te berde zijn gebracht. Hoewel er al bijna 23.000 personen zijn vrijgelaten op grond van algemene amnestieregelingen is het verontrustend dat er nog steeds mensen gevangenzitten vanwege hun politieke of religieuze opvattingen. Het verheugt ons dat op de Vietnamese pers geen officiële censuur rust, maar wij stellen tot onze teleurstelling vast dat in de buitenlandse pers nogal eens het mes wordt gezet. Het is tevens overduidelijk dat de Vietnamese overheden druk uitoefenen om de nationale pers aan een regime van zelfcensuur te onderwerpen. Ofschoon het uiteraard een goede zaak is dat het aantal op doodstraf verboden misdaden onlangs is teruggeschroefd, spreekt het vanzelf dat de doodstraf in onze ogen volledig moet worden afgeschaft. De omstandigheden waarin begin dit jaar een Canadese Vietnamees is terechtgesteld sterken ons uiteraard in onze overtuiging.
De Commissie neemt samen met de lidstaten deel aan alle acties die de Unie ten overstaan van de Vietnamese regering op het gebied van de mensenrechten onderneemt. U kunt er overigens van op aan dat wij in dit proces concrete problemen en specifieke gevallen zullen blijven aanklagen en de voortdurende verbetering van de situatie van de mensenrechten in Vietnam zullen nastreven."@nl2
"Senhor Presidente, tentarei abordar os dois temas. Em primeiro lugar, no tocante a Myanmar, já o meu colega Christopher Patten deplorou nesta assembleia as constantes violações aos direitos humanos perpetradas pelo regime militar da Birmânia: execuções extrajudiciais, imposição generalizada de trabalhos forçados, deslocação obrigatória de populações locais, centenas de presos políticos e impedimentos ao livre exercício da actividade dos partidos políticos. Manifestou ainda a sua preocupação pela detenção e perseguição feita a Aung San Suu Kyi e aos membros da Liga Nacional para a Democracia.
A Comissão partilha plenamente das preocupações sentidas pelos senhores deputados relativamente a esta situação e subscreve de forma categórica as numerosas críticas tecidas hoje aqui à forma como o regime militar tem por hábito escarnecer de todos os princípios consagrados na Declaração Universal dos Direitos do Homem. A resolução recentemente adoptada pelas Nações Unidas evidencia que as preocupações da União não são únicas. A Comissão continua convencida, porém, de que uma solução duradoura para a actual situação só pode ser alcançada através da via do diálogo entre o regime militar, a oposição democraticamente eleita e os representantes das minorias étnicas.
O Conselho "Assuntos Gerais" procurou fazer valer este argumento de diálogo político com o regime militar e exercer pressão para alterar a situação actual, e perseverará nesta linha, iniciativa que tem o apoio da Comissão. Pensamos que, apesar de tudo, não devemos permitir que a situação reinante em Myanmar comprometa o diálogo entre a União Europeia e a ASEAN.
Decorreram três anos sobre a realização da última reunião ministerial com os nossos parceiros da ASEAN, período demasiado longo na relação com uma região que reveste importância para a União do ponto de vista político e económico, o que nos leva a concluir pela inconveniência de protelar a próxima reunião. Porém, isto não significa que, neste momento ou em Dezembro, adoptemos um comportamento como se a adesão de Myanmar à ASEAN não tivesse afectado as nossas relações, porque a verdade é que as afectou. Os parceiros da ASEAN estão conscientes deste facto e estão empenhados na sua resolução; por outro lado, estão conscientes de que incentivar a Birmânia a empreender um esforço genuíno para solucionar a sua dramática situação em matéria de direitos humanos constitui a melhor forma de relançar as relações entre a União e a ASEAN. Tendo em conta a importância de que se reveste, tanto para aquela organização como para nós, esta relação, esperamos que continuem a transmitir as nossas preocupações - partilhadas, pensamos, pela maioria dos seus membros - relativas ao regime militar.
Penso que devemos aproveitar a ocasião proporcionada pela reunião ministerial entre a União Europeia e a ASEAN para exprimir de forma veemente e clara a nossa opinião sobre a situação que impera na Birmânia, dirigindo-nos tanto ao próprio regime como aos membros da ASEAN. Neste contexto, exerceremos pressão sobre o regime militar para que ponha termo às violações dos direitos do Homem e encete um diálogo com a oposição democraticamente eleita e com os representantes das minorias étnicas.
No que diz respeito ao tema do Vietname e à situação dos direitos do Homem naquele território, gostaria de dizer que importa ter presente que o Vietname é um país em transição, que o seu governo iniciou um processo que conduziu à adopção, em 1986, de um programa de reformas que contemplava as relações externas e as mudanças no campo económico e político. O Vietname, desde essa data, tem aplicado uma política externa aberta, que lhe permite ocupar o lugar que lhe cumpre no âmbito das nossas relações internacionais. O processo conduziu, de igual modo, à assinatura do acordo de cooperação celebrado entre a Comissão e o Vietname em 1995. Durante este período, o Vietname conseguiu registar progressos em direcção a uma economia de mercado, o que lhe permitiu, em particular, apresentar o seu pedido de adesão à Organização Mundial do Comércio. A isto acresce, e julgo que seria pertinente salientá-lo hoje, que no quadro da nova constituição aprovada em 1992, o Vietname conta com um Parlamento nacional eleito, com competência para aprovar legislação e perante o qual o governo deve responder sobre as políticas adoptadas. De acordo com a informação de que dispomos, os parlamentares desempenham escrupulosamente as suas funções de análise das propostas legislativas e de controlo das políticas e iniciativas do governo.
Penso que é importante reconhecer estes progressos e o contexto em que o Vietname continua a evoluir; fez-se muito, é certo, mas, como os senhores deputados salientaram, ainda há muito a fazer. Partilho plenamente a preocupação pelos problemas suscitados por alguns dos deputados: muito embora tenham sido já libertadas quase 23 mil pessoas, na sequência de amnistias gerais, devemos manter a nossa preocupação pelas que continuam detidas pelas suas convicções políticas ou religiosas. É positivo o facto de não existir censura oficial na imprensa vietnamita, embora seja evidente que a imprensa estrangeira está sujeita ocasionalmente a censura. São também exercidas pressões claras por parte das autoridades vietnamitas no sentido de a sua própria imprensa contar com um regime de autocensura. Por outro lado, embora a recente redução do número de crimes punidos com a pena de morte seja um facto positivo, é evidente que, do nosso ponto de vista, a pena de morte deveria ser totalmente abolida. As circunstâncias que envolveram a execução, no início deste ano, de um cidadão vietnamita-canadiano secundam, obviamente, as nossas convicções na matéria.
A Comissão participa, conjuntamente com os Estados-Membros, em todas as iniciativas adoptadas pela União face ao Governo do Vietname em matéria de direitos humanos, e posso assegurar-lhes que, neste processo, continuaremos a abordar problemas concretos e casos específicos e a promover a melhoria permanente da situação dos direitos humanos no Vietname."@pt11
"Herr talman! Jag skall försöka kommentera båda frågorna. För det första när det gäller Myanmar har min kollega Chris Patten redan i denna kammare beklagat de ständiga överträdelserna mot de mänskliga rättigheterna som begås av militärregimen i Burma. Summariska rättegångar, allmänt utbrett påtvingat straffarbete, obligatoriska förflyttningar av lokalbefolkningar, hundratals politiska fångar i landets fängelser och tydliga hinder för fritt arbetande politiska partier. Han har också uttryckt sin oro över gripandet och den förföljelse Aung San Suu Kyi och medlemmarna i det nationella demokratiförbundet utsätts för.
I kommissionen delar vi fullständigt ledamöternas oro över denna situation och vi undertecknar med all tydlighet den myckna kritik som uttalats här i dag om sättet på vilket militärregimen brukar bryta mot alla principer som den universella deklarationen om de mänskliga rättigheterna innehåller. Den resolution som nyligen antogs i Förenta nationerna visar att unionen inte är ensam om sin oro. Kommissionen är dock fortfarande övertygad om att man endast kan uppnå en hållbar lösning på den aktuella situationen genom dialog mellan militärregimen, den demokratiskt valda oppositionen och representanter för de etniska minoriteterna.
Rådet (allmänna frågor) har försökt ta upp argumentet om politisk dialog med militärregimen och utöva påtryckning för att få ändringar till stånd, och vi kommer fortsätta att göra det. Kommissionen backar upp detta initiativ. Vi är övertygade om att vi trots allt inte bör tillåta att den situation som råder i Myanmar skall använda sig av dialogen mellan Europeiska unionen och Asean-länderna som gisslan.
Det har gått tre år sedan vi hade ett ministermöte med våra partner i Asean. Det är en alldeles för lång tid i förhållande till en region som är viktig för unionen ur politisk och ekonomisk synvinkel. Därför tror vi att det inte är lämpligt att skjuta upp mötet. Men det innebär inte att vi nu eller i december skall uppföra oss som om Myanmars anslutning till Asean inte hade påverkat vår relation, för det har den. Aseans medlemmar vet det mycket väl och de är måna om att åtgärda denna skada. Å andra sidan vet de att det bästa sättet att återuppliva förbindelserna mellan unionen och Asean är att uppmuntra Burma att verkligen anstränga sig för att lösa sitt avskyvärda beteende när det gäller de mänskliga rättigheterna. Med grund i den vikt både de och vi ger denna relation hoppas vi att de fortsätter att vidarebefordra vår oro, som enligt vår uppfattning majoriteten av dem delar, avseende militärregimen.
Jag tror att man bör använda ministermötet Europa-Asean som ett nytt tillfälle att klart och tydligt uttrycka vår uppfattning om den situation som råder i Burma, såväl till regimen där som till Aseans medlemmar. Därför kommer vi att utöva påtryckningar på militärregimen för att få ett slut på brotten mot de mänskliga rättigheterna och ta upp en dialog med den demokratiskt valda regimen och med företrädarna för de etniska minoriteterna.
När det sedan gäller Vietnam och situationen för de mänskliga rättigheterna skulle jag vilja ta upp följande frågor. Man måste minnas att Vietnam är ett land i ett övergångsskede och att dess regering startade en process som 1986 ledde till antagandet av ett reformprogram som omfattade utrikes förbindelser och förändringar inom ekonomi och politik. Vietnam har sedan dess tillämpat en utrikespolitik med öppna dörrar. Tack vare den upptar landet den plats den är värd i våra internationella förhållanden. Processen har också lett till undertecknandet av samarbetsavtalet mellan kommissionen och Vietnam 1995. Under denna period har Vietnam uppnått framgångar mot marknadsekonomi. Det i synnerhet har gett upphov till en presentation av landets ansökan om anslutning till Världshandelsorganisationen. Något jag anser att det är bra att uppmärksamma i dag är att inom ramen för den nya konstitution som antogs 1992 har Vietnam ett nationellt valt parlament som ägnar sig åt lagstiftning och inför vilket regeringen måste stå till svars för sin politik. I enlighet med vår information utför parlamentarikerna minutiöst sin kontrollfunktion av lagförslagen och kontrollen av regeringens politik och initiativ.
Jag tror att det är viktigt att erkänna dessa framsteg och den kontext i vilken Vietnam fortsätter att gå framåt. Det är således uppenbart att det hänt saker, men det är också uppenbart som vissa sagt att det finns mycket kvar att göra. Jag delar fullständigt oron för de problem som uppställts av några ledamöter. Även om det är sant att redan nästan 23 000 personer försatts på fri fot tack vare allmänna amnestier bör vi fortsätta att uppmärksamma dem som fortfarande är fängslade på grund av politisk eller religiös åskådning. Det är tillfredsställande att det inte finns någon officiell censur av den vietnamesiska pressen, men det är också helt uppenbart att det då och då censureras i den utländska pressen. Det existerar också tydliga påtryckningar av de vietnamesiska myndigheterna att den egna pressen skall ha ett system med självcensur. Å andra sidan även om den nyligen genomförda minskningen av antalet brott vars påföljd är dödsstraff är en positiv händelse, så bör dödsstraffet tas bort helt och hållet. Omständigheterna kring avrättningen i början av året av en vietnamesisk/kanadensisk medborgare stärker utan tvekan vår övertygelse i denna fråga.
Kommissionen och medlemsstaterna deltar i alla initiativ som antagits av unionen inför Vietnams regering när det gäller de mänskliga rättigheterna och jag kan försäkra er om att i denna process kommer vi att fortsätta att uppställa konkreta problem och specifika fall och främja den ständiga förbättringen av situationen för de mänskliga rättigheterna i Vietnam."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples