Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-11-14-Speech-2-268"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20001114.9.2-268"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – Herr Kommissar, liebe wenige Kolleginnen und Kollegen, die den Weg hierher gefunden haben! Ich möchte zuerst natürlich den Berichterstattern, insbesondere dem anwesenden Berichterstatter, herzlich zu seiner Arbeit und der sehr guten Zusammenarbeit gratulieren.
Mein Vorredner hat für diese Region von einer Art Marshall-Plan gesprochen, und ich glaube, mit gutem Recht. Wenn man Geld gibt, ist es nun einmal das Privileg desjenigen, der das Geld gibt, die politischen Zielsetzungen ganz klar zu definieren, und der Kommissar hat das immer wieder getan. Ich möchte das dennoch heute im Namen meiner Fraktion noch einmal kurz skizzieren.
Erstens: In dieser Region haben wir leider Gottes nach wie vor die Situation, dass die Menschen- und die Minderheitenrechte nicht genügend respektiert werden. Das ist nun einmal ein Faktum. Unser erstes Ziel muss daher sein, dort zu helfen, wo wir können und wo wir den Willen sehen, Minderheiten- und Menschenrechte in Zukunft stärker zu akzeptieren.
Zweitens: In dieser Region werden internationale Vereinbarungen immer wieder in Frage gestellt, zuletzt auch die Vereinbarung hinsichtlich Dayton. Wenn ich an den Wahlkampf in Bosnien-Herzegowina denke, ist es eine der traurigsten Begleiterscheinungen dieses Wahlprozesses gewesen, dass sich führende Politiker von Dayton distanziert haben, aber nicht in dem Sinne, dass sie sagen, sie wollen weiter gehen, sie wollen mehr stabilisieren, sondern im Sinne der Destabilisierung. Hier muss es ein klares Nein geben. Zum Respekt der internationalen Vereinbarung – auch im Zusammenhang mit Dayton – zählt natürlich auch die Kooperation hinsichtlich des Haager Tribunals. Da müssen wir mit Entschlossenheit – wenngleich mit einer gewissen Toleranz – auch Kostunica, den wir morgen hier empfangen werden, und den neuen jugoslawischen Autoritäten gegenüber auftreten. Einige positive Signale gibt es, aber sicherlich nicht genügend.
Drittens: Keine einseitige Veränderung von Grenzen. Das gilt für Montenegro und auch für Kosovo. Hier müssen wir auch ein klares und eindeutiges Wort sagen. Ich sage auch hier, dass wir dem neuen Jugoslawien eine Chance geben müssen. Ich hoffe, sie wird ergriffen. Ich schließe Grenzänderungen nicht aus, aber ich möchte sie hier ganz eindeutig ausschließen für den Fall, dass sie einseitig, von wem auch immer, getroffen werden. Solche Veränderungen darf es nur aufgrund von Vereinbarungen geben.
Viertens, was für uns ganz wichtig ist: Es werden neue Grenzen aufgebaut, aber es gibt welche, die die Grenzen permanent leicht überspringen, nämlich alle kriminellen Organisationen mit ihren kriminellen Aktivitäten. Die erkennen keine Grenzen an. Grenzüberschreitende illegale Aktivitäten, ob im Bereich des Drogenhandels, der grenzüberschreitenden Kooperation oder des Menschenhandels, müssen von uns bekämpft werden.
Grenzen sind da, um abgebaut zu werden, aber nicht durch kriminelle Aktivitäten, die leider auch in dieser Region über das in anderen Bereichen zu beobachtende Ausmaß hinausgehen. In diesem Sinne sind das Zielsetzungen, die wir mit den finanziellen Mitteln und den Instrumenten, die wir jetzt schaffen, auch erreichen müssen. Ich glaube, dass es auch im Sinne der Kommission und des Rates ist, dass wir mit aller Konsequenz in den nächsten Jahren mit unseren Mitteln diese Zielsetzung erreichen. Wo der Wille allerdings fehlt, darf unser Geld auch nicht hinfließen!"@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. kommissær, kære få kolleger, som har fundet vej herhen, først vil jeg naturligvis lykønske ordførerne, særligt den tilstedeværende ordfører, med hans indsats og det særdeles gode samarbejde.
Den forrige taler talte om en slags Marshall-plan for denne region, og jeg tror, han har ret. Når man giver penge, er det nu en gang giverens privilegium at definere de politiske målsætninger helt klart, og det har kommissæren gjort gentagne gange. Jeg vil alligevel gerne kort ridse det op igen på vegne af min gruppe.
For det første har vi desværre i denne region nu som før den situation, at menneskerettighederne og mindretallenes rettigheder ikke respekteres tilstrækkeligt. Det er nu en gang en kendsgerning. Vores vigtigste mål må derfor være at hjælpe, hvor vi kan, og hvor vi ser en vilje til, at man fremover i højere grad vil acceptere menneskerettighederne og mindretallenes rettigheder.
For det andet stilles der i denne region igen og igen spørgsmålstegn ved internationale aftaler, senest også ved Dayton-aftalen. Når jeg tænker på valgkampen i Bosnien-Hercegovina, var et af de sørgeligste ledsagefænomener, at førende politikere distancerede sig fra Dayton, men ikke ved at sige, at de ville gå videre, at de ville stabilisere mere, men derimod i retning af destabilisering. Her må der lyde et klart nej. Med til respekten for den internationale aftale - også i forbindelse med Dayton - hører naturligvis også samarbejde omkring domstolen i Haag. Her må vi optræde beslutsomt - om end også med en vis tolerance - også over for Kostunica, som vi modtager her i morgen, og over for de nye jugoslaviske myndigheder. Der er nogle positive signaler, men bestemt ikke nok.
For det tredje kan der ikke blive tale om nogen ensidig ændring af grænser. Det gælder for Montenegro og også for Kosovo. Her må vi også udtale os helt klart og entydigt. Jeg siger også her, at vi må give det nye Jugoslavien en chance. Jeg håber, den chance bliver udnyttet. Jeg udelukker ikke grænseændringer, men jeg vil gerne helt entydigt udelukke dem, hvis de foretages ensidigt, uanset hvem der gør det. Den slags ændringer kan kun ske på grundlag af aftaler.
For det fjerde, og det er meget vigtigt for os, opbygges der nye grænser, men der er nogle, som altid springer let hen over grænserne, nemlig alle de kriminelle organisationer med deres kriminelle aktiviteter. De anerkender ingen grænser. Grænseoverskridende illegale aktiviteter, hvad enten det er inden for narkotikahandel, grænseoverskridende samarbejde eller menneskehandel, må bekæmpes af os.
Grænser er til for at blive nedbrudt, men ikke af kriminelle aktiviteter, som desværre også i denne region går ud over, hvad man ser i andre områder. Derfor er det målsætninger, som vi må nå med de økonomiske midler og de instrumenter, som vi nu skaber. Jeg tror også, det er i Kommissionens og Rådets ånd, at vi konsekvent når denne målsætning med vores midler i de kommende år. Men dér, hvor viljen ikke er til stede, skal vores penge heller ikke hen!"@da1
".
Κύριε Επίτροπε, κυρίες και κύριοι συνάδελφοι, οι λίγοι που καταφέρατε να έρθετε εδώ, θα ήθελα φυσικά καταρχάς να συγχαρώ τους εισηγητές της έκθεσης, ιδιαιτέρως τον εισηγητή που βρίσκεται εδώ, για τη δουλειά τους και για την πολύ καλή συνεργασία.
Ο προλαλήσας μίλησε για ένα είδος σχεδίου Marshall αναφορικά με αυτή την περιοχή και κατά την άποψή μου πολύ σωστά. Όταν κάποιος δίνει χρήματα έχει και το προνόμιο να καθορίζει σαφώς τους πολιτικούς στόχους, κάτι που έχει ήδη κάνει ο κύριος Επίτροπος. Θα ήθελα σήμερα για άλλη μια φορά, εξ ονόματος της Oμάδας μου, να το σκιαγραφήσω αυτό με δυο λόγια.
Πρώτον: δυστυχώς, όπως και στο παρελθόν, στην περιοχή αυτή δεν υπάρχει δέον σεβασμός για τα ανθρώπινα δικαιώματα και για τα δικαιώματα των μειονοτήτων. Αυτό είναι γεγονός. Ως εκ τούτου, πρώτος στόχος μας θα πρέπει να είναι η παροχή βοήθειας εκεί που μπορούμε και εκεί που βλέπουμε ότι υπάρχει θέληση να γίνουν στο μέλλον περισσότερο αποδεκτά τα ανθρώπινα δικαιώματα και τα δικαιώματα των μειονοτήτων.
Δεύτερον: σε αυτή την περιοχή οι διεθνείς συμφωνίες ολοένα και αμφισβητούνται, τελευταία επίσης και η συμφωνία του Ντέιτον. Όταν σκέφτομαι τις εκλογές στη Βοσνία – Ερζεγοβίνη, ένα από τα πιο λυπηρά φαινόμενα που συνόδευσαν αυτή την εκλογική διαδικασία είναι ότι επιφανείς πολιτικοί αποστασιοποιήθηκαν από το Ντέιτον, όχι υπό την έννοια της συνέχισης μιας πορείας προς μια μεγαλύτερη σταθεροποίηση, αλλά υπό την έννοια της αποσταθεροποίησης. Εδώ πρέπει να πούμε ένα μεγάλο όχι. Στο σεβασμό των διεθνών συμφωνιών – σε σχέση και με το Ντέιτον - υπάγεται επίσης και η συνεργασία με το δικαστήριο της Χάγης. Εδώ πρέπει να δείξουμε αποφασιστικότητα – καίτοι ένα βαθμό ανοχής - και έναντι του Κοστούνιτσα, τον οποίο περιμένουμε να υποδεχθούμε αύριο εδώ και έναντι των νέων αρχών της Γιουγκοσλαβίας. Υπάρχουν ορισμένα θετικά μηνύματα, αλλά σίγουρα δεν είναι αρκετά.
Τρίτον: καμία μονομερής αλλαγή των συνόρων. Αυτό ισχύει τόσο για το Μαυροβούνιο όσο και για το Κοσσυφοπέδιο. Και εδώ πρέπει να αρθρώσουμε ένα σαφή και μονοσήμαντο λόγο. Πάνω σε αυτό θα ήθελα να πω ότι πρέπει να δώσουμε μια ευκαιρία στη νέα Γιουγκοσλαβία. Ελπίζω να την εκμεταλλευτεί. Δεν αποκλείω αλλαγές των συνόρων, παρά μόνο για την περίπτωση όπου γίνονται μονομερώς από τον οποιονδήποτε. Τέτοιες αλλαγές πρέπει να γίνονται μόνο κατόπιν συμφωνιών.
Τέταρτον, κάτι πολύ σημαντικό για εμάς: παρότι χαράσσονται νέα σύνορα υπάρχουν πάντα κάποιοι που εύκολα τα ξεπερνούν και αναφέρομαι σε όλες τις εγκληματικές οργανώσεις και τις δραστηριότητές τους. Αυτές δεν αναγνωρίζουν σύνορα. Οι διασυνοριακές παράνομες δραστηριότητες είτε στον τομέα των ναρκωτικών, είτε της διασυνοριακής συνεργασίας ή του σωματεμπορίου πρέπει να καταπολεμηθούν από εμάς.
Τα σύνορα υπάρχουν εκεί για να καταργηθούν, αλλά όχι με εγκληματικές δραστηριότητες, οι οποίες δυστυχώς και σε αυτή την περιοχή ξεπερνούν σε έκταση όλες τις άλλες στους υπόλοιπους τομείς. Υπό αυτή την έννοια, τούτα αποτελούν πολιτικούς στόχους τους οποίους πρέπει και να επιτύχουμε με τη βοήθεια των χρηματοδοτικών πόρων και των μέσων που δημιουργήσαμε τώρα. Έχω την άποψη ότι συμφωνούμε με την Επιτροπή και το Συμβούλιο ότι μέσα στα επόμενα χρόνια πρέπει να προσπαθήσουμε με μεγάλη συνέπεια και με όλα τα μέσα για την επίτευξη αυτού του στόχου. Εξάλλου, τα χρήματά μας δεν πρέπει να εισρεύσουν εκεί όπου δεν υπάρχει καλή θέληση."@el8
".
Commissioner and the few honourable Members who have found their way here, I must, of course, start by congratulating the rapporteurs on their work and excellent cooperation, especially the rapporteur who is here in the House.
The previous speaker spoke of a sort of Marshall plan for this region and rightly so, I think. It is the prerogative of those handing out money to stipulate the political objectives and the Commissioner has done so on several occasions. Nonetheless, I should like briefly to outline them once again today on behalf of my group.
First, we still have a situation in this region, more's the pity, in which human rights and minority rights are not properly respected. That is now a fact. Our first objective, therefore, must be to help where we can and where we see that there is the will to take better account of minority and human rights in the future.
Secondly, international agreements are being challenged in this region over and over again, including recently the Dayton agreement. If I think back to the election campaign in Bosnia-Herzegovina, one of the saddest side-effects of the election process was that leading politicians distanced themselves from Dayton, not in the sense of saying they wanted to go further and wanted more stability, but in the sense of destabilisation. Here we must say an unequivocal ‘no’. Respect for international agreements – including in connection with Dayton – obviously includes cooperation with the War Crimes Tribunal in the Hague. We must act decisively – albeit with a certain degree of tolerance – both towards Kostunica, whom we shall be receiving here tomorrow, and the new Yugoslav authorities. There are a few positive signs, but certainly not enough.
Thirdly, there must be no unilateral changes to borders. That applies to both Montenegro and Kosovo. Here too, we must be clear and unequivocal. We must give the new Yugoslavia a chance. I hope it will grab that chance. I am not excluding border changes, but I am quite definitely excluding unilateral border changes, whichever side makes them. Any such changes must be set out in an agreement.
Fourthly, and most importantly for us, new borders are being erected but they are no obstacle to the activities of criminal organisations, which know no borders. We must combat illegal cross-border activities, be they in connection with the drug trade, cross-border cooperation or trafficking in human beings.
Borders are there to be dismantled, but not by criminals and, unfortunately, they are more active here than in other regions. These are the objectives we need to achieve with the funds and instruments which we are now creating. I think that the Commission and Council are also keen for us to work consistently with the means at our disposal over coming years to achieve these objectives. But where there is no will, nor should there be money from us."@en3
". - (DE) Señor Comisario, estimados colegas, aunque son pocos los que han encontrado el camino a esta sala, antes que nada quisiera felicitar sinceramente a los ponentes, y especialmente al ponente aquí presente, por su trabajo y su excelente colaboración.
El orador anterior se ha referido a una especie de Plan Marshall para la región que nos ocupa y le doy toda la razón. Cuando uno ofrece dinero tiene indiscutiblemente el privilegio de establecer con toda claridad los objetivos políticos, y eso es lo que ha venido haciendo el Comisario. Ello no obstante, quisiera volver a resumir brevemente el estado de las cosas en nombre de mi Grupo.
En primer lugar, lamentamos comprobar que la situación sobre el terreno no ha variado: los derechos humanos y de las minorías no se respetan como es debido. Es un hecho innegable. Por eso mismo, debemos ante todo prestar ayuda dondequiera que podamos, allí donde se manifieste una mayor voluntad de aceptar estos derechos en el futuro.
En segundo término, está claro que en esta región los acuerdos internacionales son puestos una y otra vez en tela de juicio. Al final, éste también ha sido el caso del acuerdo de Dayton. Cuando pienso en las elecciones celebradas en Bosnia-Herzegovina estimo que uno de los fenómenos colaterales más tristes de este proceso electoral ha sido el distanciamiento de los políticos más preeminentes respecto al citado acuerdo, no en el sentido de que sean partidarios de ir más allá o lograr una mayor estabilización, sino porque optan por la desestabilización. Aquí se impone un no rotundo. Por lo que al acuerdo internacional se refiere -asimismo en relación con Dayton- también es preciso tener en cuenta la cooperación con el Tribunal de La Haya. A ese respecto hemos de actuar con decisión -sin dejar de mostrar cierta tolerancia- tanto hacia Kostunica, al que recibiremos aquí mañana, como ante las nuevas autoridades yugoslavas. Si bien es verdad que se registran algunas señales positivas, éstas ciertamente no son suficientes.
En tercer lugar, las fronteras no pueden modificarse unilateralmente, ni en el caso de Montenegro ni en el de Kosovo. En este terreno también tenemos que hablar claro. Es otro ámbito en el que, a mi modo de ver, debemos brindar una oportunidad a la nueva Yugoslavia. Espero que la aproveche. No descarto que las fronteras acaben por modificarse, tan sólo pretendo excluir esta posibilidad ahora por si una de las partes tuviera la intención de emprender acciones unilaterales en ese sentido. Las modificaciones de este tipo solamente pueden llevarse a cabo en el marco de un acuerdo.
El cuarto punto reviste una importancia especial para nosotros. Se trazan nuevas fronteras, pero hay quien las rebasa levemente de forma permanente, a saber todas las organizaciones criminales y sus actividades delictivas. Éstas no respetan las fronteras. Es nuestro deber luchar contra las actividades ilegales transfronterizas, trátese de tráfico de drogas, cooperación delictiva o tráfico de seres humanos.
Las fronteras están para ser desmanteladas, pero no por actividades criminales, que en esta región, además, rebasan desafortunadamente también las dimensiones establecidas en otros ámbitos. Desde este punto de vista estamos ante unos objetivos que hemos de cumplir sin falta con la ayuda de los medios e instrumentos financieros que diseñemos ahora. Creo que la Comisión y el Consejo comparten el firme deseo de lograr decididamente nuestra meta en los próximos años usando los medios que estén a nuestro alcance. ¡En todo caso, nuestro dinero no debe ir a parar allí donde falte la voluntad!"@es12
"Arvoisa komission jäsen, hyvät vähälukuiset kollegat, jotka ovat löytäneet tiensä tänne, haluaisin ensin tietysti onnitella mietinnön esittelijöitä, erityisesti läsnä olevaa esittelijää, sydämellisesti hänen työstään ja erittäin hyvästä yhteistyöstä.
Edellinen puhuja puhui tätä aluetta koskevasta eräänlaisesta Marshall-suunnitelmasta ja uskoakseni perustellusti. Kun annetaan rahaa, on rahanantajan etuoikeus määritellä hyvin selkeästi poliittiset tavoitteet, ja komission jäsen on tehnyt sen toistuvasti. Haluaisin silti luonnehtia sitä tänään vielä kerran lyhyesti ryhmäni puolesta.
Ensinnäkin: meillä on tällä alueella valitettavasti edelleenkin sellainen tilanne, ettei ihmis- ja vähemmistöjen oikeuksia kunnioiteta riittävästi. Se on fakta. Meidän ensimmäisenä tavoitteenamme on siksi oltava auttaa siellä, missä voimme ja missä näemme halua hyväksyä tulevaisuudessa paremmin vähemmistöjen oikeudet ja ihmisoikeudet.
Toiseksi: tällä alueella kyseenalaistetaan toistuvasti kansainvälisiä sopimuksia, viimeksi myös Daytonin sopimus. Kun ajattelen Bosniassa ja Hertsegovinassa käytyä vaalitaistelua, yksi tämän vaaliprosessin ikävimmistä lieveilmiöistä oli se, että johtavat poliitikot ottivat etäisyyttä Daytonin sopimukseen, minkä tarkoituksena ei ollut sanoa, että he haluavat jatkaa tilanteen vakauttamista, vaan päinvastoin epävakauttaa tilannetta. Tältä osin on annettava selkeä kielteinen vastaus. Kansainvälisen sopimuksen kunnioittamiseen – myös Daytonin yhteydessä – kuuluu tietysti myös Haagin tuomioistuinta koskeva yhteistyö. Meidän on esiinnyttävä tässä asiassa päättäväisesti – joskin jotenkin suvaitsevaisesti – myös Koštunicaa kohtaan, jonka me otamme huomenna vastaan täällä, ja uusia jugoslavialaisia vallanpitäjiä kohtaan. Muutamia myönteisiä merkkejä on olemassa, mutta ei varmastikaan riittävästi.
Kolmanneksi: ei yksipuolisia rajamuutoksia. Se koskee Montenegroa ja myös Kosovoa. Tässä asiassa meidän on annettava myös selkeä ja yksiselitteisesti kielteinen vastaus. Sanon myös tähän, että meidän on annettava uudelle Jugoslavialle mahdollisuus. Toivon, että siihen tartutaan. En sulje rajamuutoksia pois, mutta haluaisin sulkea ne tässä yhteydessä aivan yksiselitteisesti pois siinä tapauksessa, että niihin ryhdytään yksipuolisesti aloitteentekijästä riippumatta. Sellaisia muutoksia saadaan tehdä vain sopimusten pohjalta.
Neljänneksi, mikä on meille hyvin tärkeää: uusia rajoja rakennetaan, mutta on sellaisia tahoja, jotka ylittävät rajoja jatkuvasti helposti, nimittäin kaikki rikolliset järjestöt rikollisine toimineen. Ne eivät tunnusta mitään rajoja. Meidän on torjuttava rajat ylittäviä laittomuuksia, tapahtuivat ne sitten huumekaupan, rajat ylittävän rikollisen yhteistyön tai ihmiskaupan alalla.
Rajat on tehty purettaviksi, mutta ei rikollisin toimin, joiden laajuus ylittää valitettavasti myös tällä alueella muut alat. Tässä mielessä ne ovat tavoitteita, jotka meidän on myös saavutettava niillä taloudellisilla varoilla ja välineillä, joita nyt luomme. Uskon, että myös komission ja neuvoston tarkoitus on, että me saavutamme tämän tavoitteen erittäin johdonmukaisesti seuraavien vuosien aikana taloudellisilla varoillamme. Meidän rahojamme ei saa myöskään virrata sinne, mistä kuitenkin puuttuu tahto!"@fi5
".
Monsieur le Commissaire, Mesdames et Messieurs les quelques Députés, qui avez trouvé le chemin de cet hémicycle, je voudrais avant toute chose féliciter cordialement les rapporteurs, et en particulier le rapporteur ici présent, pour son travail et pour la très bonne collaboration.
L'orateur qui a pris la parole avant moi a parlé d'une sorte de plan Marshall pour cette région, et je crois qu'il a raison. Quand on parle d'argent, ceux qui donnent cet argent ont tout de même le privilège de définir clairement les objectifs politiques, et c'est ce que le commissaire a toujours fait. Aujourd'hui, je voudrais cependant, une nouvelle fois, retracer brièvement ces objectifs politiques, au nom de mon groupe.
Premièrement, dans cette région, nous sommes toujours, trois fois hélas, dans la même situation : les droits de l'homme et les droits des minorités ne sont pas assez respectés. C'est un fait. Notre premier objectif doit donc être d'apporter de l'aide là où nous le pouvons, et là où nous voyons la volonté d'accepter à l'avenir, de manière plus forte, les droits de l'homme et les droits des minorités.
Deuxièmement, dans cette région, les accords internationaux sont toujours remis en question, y compris les accords de Dayton. Si je pense à la campagne électorale de Bosnie-Herzégovine, l'une des scènes les plus tristes à laquelle on ait assisté durant ce processus électoral a été de voir des hommes politiques importants prendre leurs distances par rapport à Dayton, mais non, comme ils le disaient, parce qu'ils voulaient aller plus loin et stabiliser davantage la situation. Ils ont pris leurs distances par rapport à Dayton dans le sens de la déstabilisation. Ici, il faut dire clairement non. Au respect des accords internationaux - y compris ceux de Dayton -, s'ajoute aussi la coopération avec le Tribunal de La Haye. Nous devons être déterminés - même si nous devons faire preuve de tolérance - y compris face à M. Kostunica, que nous accueillerons dans cette enceinte demain, et aux nouvelles autorités yougoslaves. Il y a quelques signaux positifs, mais ce n'est certainement pas assez.
Troisièmement, pas de modification unilatérale des frontières. Cela vaut pour le Monténégro, et aussi pour le Kosovo. Ici aussi, nous devons parler clairement et d'une seule voix. Je veux dire aussi que nous devons donner une chance à la nouvelle Yougoslavie. J'espère qu'elle la saisira. Je n'exclus pas les modifications de frontière, mais je veux clairement les exclure si elles sont décidées unilatéralement ; par qui que ce soit. De telles modifications ne peuvent avoir lieu que sur la base d'accords.
Quatrièmement, et ce point est très important pour nous, de nouvelles frontières ont été érigées, mais il y a ceux qui, en permanence, les traversent allègrement, je veux parler des organisations criminelles, avec leurs activités criminelles. Celles-ci ne reconnaissent pas les frontières. Nous devons combattre les activités illégales transfrontalières, que ce soit dans le domaine du trafic de drogues, de la coopération transfrontalière ou de la traite d'êtres humains.
Les frontières sont là pour être abolies, mais pas par les activités criminelles, qui prennent dans cette région des proportions qui dépassent malheureusement celles que l'on peut observer dans d'autres secteurs. Ce sont ces objectifs, que nous définissons maintenant et que nous dotons d'instruments et de moyens financiers, qui devront être atteints. Je crois que la Commission et le Conseil sont aussi d'avis que nous atteignions cet objectif en toute logique avec nos moyens financiers. Nous ne devons d'ailleurs pas dépenser notre argent si la volonté d'atteindre les objectifs fait défaut !"@fr6
"Signor Commissario, onorevoli colleghi - quei pochi che sono riusciti a giungere fin qui - considero anzitutto naturale felicitarmi cordialmente per il lavoro svolto e per l'ottima collaborazione con i relatori e segnatamente con il relatore presente in Aula.
L'oratore che mi ha preceduto ha parlato di una sorta di piano Marshall per questa regione. Mi sembra abbia pienamente ragione: chi eroga gli aiuti gode appunto del privilegio di poterne definire chiaramente le finalità politiche. Sebbene il Commissario le abbia costantemente ribadite, desidero oggi enunciarle ancora una volta in quest'Aula a nome del mio gruppo politico.
Prima di tutto è innegabile che nella regione continui purtroppo a regnare una situazione di insufficiente rispetto dei diritti della persona e delle minoranze. Laddove possibile e ovunque vi sia volontà politica, l’obiettivo prioritario deve essere quindi un intervento volto a promuovere il maggiore riconoscimento dei diritti della persona e delle minoranze.
Nella regione, in secondo luogo, gli accordi internazionali - non ultimi gli stessi accordi di Dayton - sono costantemente rimessi in questione. Ripensando alla campagna elettorale in Bosnia-Erzegovina, mi sembra che uno dei suoi più tristi fenomeni collaterali sia stato che politici di spicco hanno preso le distanze dagli accordi di Dayton; tale mossa è dovuta non tanto alla volontà di spingersi oltre gli accordi e conseguire una stabilizzazione più ampia, quanto piuttosto al desiderio di maggiore destabilizzazione. Dobbiamo opporci risolutamente a questa situazione, ricordando inoltre che la cooperazione relativa al tribunale dell'Aia rientra naturalmente nel rispetto degli accordi internazionali, anche in relazione a Dayton. Pur dimostrandoci relativamente tolleranti, a tale proposito dobbiamo essere perentori anche nei confronti di Kostunica, che riceveremo domani, e delle nuove autorità iugoslave. Sebbene siano già stati lanciati alcuni segnali positivi, essi non sono certo ancora sufficienti.
In terzo luogo, non tolleriamo nessuna modifica unilaterale delle frontiere, e tale principio si applica sia al Montenegro che al Kosovo. Anche in questo campo dobbiamo assumere una posizione precisa e inequivocabile concedendo un'opportunità alla Jugoslavia, che spero la colga. Non escludo
la ridefinizione delle frontiere, ma respingo risolutamente ogni modifica decisa unilateralmente da una qualsiasi delle parti. Trasformazioni di questa portata possono essere solo frutto di un accordo.
L’ultima considerazione, non meno importante, è che si erigono nuove frontiere, ma c'è comunque chi riesce a valicarle in continuazione senza alcuna difficoltà. Mi riferisco a tutte le organizzazioni criminali e alle loro attività che non riconoscono alcuna frontiera. Dobbiamo contrastare ogni attività transfrontaliera illegale, sia essa un traffico di stupefacenti, la tratta di esseri umani o una collaborazione internazionale tra organizzazioni criminali.
Le frontiere esistono per essere abbattute, ma non certo ad opera di simili organizzazioni, le cui attività assumono purtroppo in questa regione dimensioni superiori a quelle registrate altrove. Sono questi gli obiettivi che dobbiamo davvero conseguire con le risorse finanziarie e con gli strumenti che stiamo creando. Mi sembra sia anche nell'interesse della Commissione e del Consiglio perseguire con estrema determinazione tali mete tramite i mezzi finanziari che stanzieremo nei prossimi anni. Il nostro denaro non può però essere investito ove manchi questa volontà."@it9
".
Commissioner and the few honourable Members who have found their way here, I must, of course, start by congratulating the rapporteurs on their work and excellent cooperation, especially the rapporteur who is here in the House.
The previous speaker spoke of a sort of Marshall plan for this region and rightly so, I think. It is the prerogative of those handing out money to stipulate the political objectives and the Commissioner has done so on several occasions. Nonetheless, I should like briefly to outline them once again today on behalf of my group.
First, we still have a situation in this region, more's the pity, in which human rights and minority rights are not properly respected. That is now a fact. Our first objective, therefore, must be to help where we can and where we see that there is the will to take better account of minority and human rights in the future.
Secondly, international agreements are being challenged in this region over and over again, including recently the Dayton agreement. If I think back to the election campaign in Bosnia-Herzegovina, one of the saddest side-effects of the election process was that leading politicians distanced themselves from Dayton, not in the sense of saying they wanted to go further and wanted more stability, but in the sense of destabilisation. Here we must say an unequivocal ‘no’. Respect for international agreements – including in connection with Dayton – obviously includes cooperation with the War Crimes Tribunal in the Hague. We must act decisively – albeit with a certain degree of tolerance – both towards Kostunica, whom we shall be receiving here tomorrow, and the new Yugoslav authorities. There are a few positive signs, but certainly not enough.
Thirdly, there must be no unilateral changes to borders. That applies to both Montenegro and Kosovo. Here too, we must be clear and unequivocal. We must give the new Yugoslavia a chance. I hope it will grab that chance. I am not excluding border changes, but I am quite definitely excluding unilateral border changes, whichever side makes them. Any such changes must be set out in an agreement.
Fourthly, and most importantly for us, new borders are being erected but they are no obstacle to the activities of criminal organisations, which know no borders. We must combat illegal cross-border activities, be they in connection with the drug trade, cross-border cooperation or trafficking in human beings.
Borders are there to be dismantled, but not by criminals and, unfortunately, they are more active here than in other regions. These are the objectives we need to achieve with the funds and instruments which we are now creating. I think that the Commission and Council are also keen for us to work consistently with the means at our disposal over coming years to achieve these objectives. But where there is no will, nor should there be money from us."@lv10
"
Mijnheer de commissaris, geachte collega’s, de weinige collega’s die de weg hiernaar toe hebben gevonden! Ik moet natuurlijk eerst de rapporteurs, en met name de hier aanwezige rapporteur, van harte bedanken voor hun werk en de goede samenwerking.
De spreker voor mij had het, mijns inziens terecht, over een soort Marshallplan voor dit gebied! Als iemand geld geeft, heeft hij het politiek privilege aan te geven welke politieke doelstellingen hij daarmee wil bereiken. Dat heeft de commissaris ook altijd gedaan. Toch wil ik vanavond nogmaals namens mijn fractie kort uit de doeken doen waar het daarbij voor ons om gaat.
Ten eerste zijn wij in dit gebied helaas nog steeds geconfronteerd met een situatie waarin de mensenrechten en de rechten van de minderheden nog steeds niet voldoende worden gerespecteerd. Dat is gewoon een feit. Daarom moet wij ten eerste daar helpen waar wij kunnen helpen, en waar wij een zekere bereidheid zien om in de toekomst sterker rekening te houden met de mensenrechten en de rechten van de minderheden. Dat moet ons eerste doel zijn.
Ten tweede worden in dit gebied internationale afspraken telkens weer op de helling gezet. Dat is laatst nog gebeurd met het Dayton-akkoord. Ik herinner mij nog de verkiezingscampagne in Bosnië-Herzegovina waarin vooraanstaande politici zich van Dayton distantieerden, niet omdat zij van plan waren verder te gaan en zich sterker in te zetten voor stabilisering, maar omdat zij eerder de andere kant, de kant van destabilisering uit wilden gaan. Dat was een van de meest betreurenswaardige bijverschijnselen van die campagne. Daar moeten wij ons onomwonden tegen verzetten. Eerbiediging van internationale afspraken betekent natuurlijk ook - en dit geldt ook voor Dayton dat men samenwerkt met het oog op de bij het tribunaal van Den Haag aanhangige zaken. Wij moeten hier met een zekere tolerantie, maar vastberaden optreden, ook tegen Kostunica die wij hier morgen ontvangen, en tegen de nieuwe Joegoslavische autoriteiten. Er zijn enkele signalen die de goede kant uitgaan, maar het zijn er nog niet genoeg.
Ten derde mogen wij geen eenzijdige grensveranderingen dulden. Dat geldt voor Montenegro net zo goed als voor Kosovo. Ook hier moeten wij een duidelijk, ondubbelzinnig standpunt innemen. Ik wil hier meteen ook zeggen dat wij het nieuwe Joegoslavië een kans moeten geven, en hopelijk zal Joegoslavië die kans weten aan te grijpen. Ik sluit grensveranderingen niet uit, als het maar geen eenzijdige grensveranderingen zijn, door wie dan ook. Eenzijdige grensveranderingen zijn absoluut uit den boze. Als de grenzen veranderen dan alleen via akkoorden.
Mijn vierde punt is uitermate belangrijk. Er worden nieuwe grenzen opgebouwd maar er zijn er die permanent, en met het grootste gemak, over deze grenzen heen springen: de misdaadorganisaties met hun criminele activiteiten. Zij kennen geen grenzen. Grensoverschrijdende illegale activiteiten moeten wij hoe dan ook bestrijden, of het daarbij om drugshandel, grensoverschrijdende samenwerking of mensenhandel gaat.
Grenzen moeten worden afgebroken, maar niet door criminele activiteiten die helaas ook in dit gebied hoogtij vieren en zich niets aantrekken van de op andere gebieden in acht te nemen maat. Ook dat zijn doelstellingen die wij met onze financiële middelen en de instrumenten die wij nu in het leven roepen, moeten zien te bereiken. Mijns inziens willen ook de Raad en de Commissie dat wij in de komende jaren heel consequent geld beschikbaar stellen voor dergelijke doelstellingen. Als wij ergens echter gebrek aan bereidwilligheid zien, mogen wij daar in geen geval geld naartoe sturen."@nl2
"
Senhor Comissário, caros colegas que vieram até aqui, em número reduzido, em primeiro lugar quero, naturalmente, felicitar os relatores, em especial o relator aqui presente, pelo trabalho que realizou e pela excelente cooperação.
O orador que me precedeu falou de uma espécie de Plano Marshall para essa região e creio que tem razão. Quando se concedem dotações, é privilégio dos que as concedem definir de forma muito clara os objectivos políticos e o senhor Comissário tem vindo a fazêlo reiteradamente. Não obstante, e em nome do meu grupo, quero voltar a delineálos hoje de forma muito sucinta.
Primeiro: nessa região, infelizmente, continuamos a depararnos com o facto de os direitos humanos e os direitos das minorias não serem suficientemente respeitados. É simplesmente um dado adquirido. Assim, o nosso objectivo tem de consistir em ajudarmos onde pudermos e onde virmos vontade para aceitar com mais consistência os direitos humanos e os direitos das minorias no futuro.
Segundo: nessa região, são frequentemente postos em causa acordos internacionais, ultimamente mesmo o Acordo de Dayton. Pensando na campanha eleitoral na BósniaHerzegovina, um dos efeitos secundários mais tristes desse processo eleitoral foi o do distanciamento de Dayton por parte de políticos dirigentes e não no sentido de afirmarem que querem ir mais além, que querem promover uma maior estabilização, mas sim no sentido da desestabilização. Aí, há que dizer um rotundo “não”. Do respeito pelos acordos internacionais inclusivamente em relação a Dayton , faz igualmente parte a cooperação no que respeita ao Tribunal de Haia, como é óbvio. Quanto a este ponto, temos de nos apresentar com determinação ainda que com uma certa tolerância também relativamente ao Presidente Kostunica, que iremos receber amanhã, e às novas autoridades jugoslavas. Existem alguns sinais positivos, mas que sem dúvida ainda não são suficientes.
Terceiro: não há alterações unilaterais de fronteiras. Isto é válido tanto para o Montenegro, como para o Kosovo. Também neste ponto temos de nos pronunciar de forma clara e inequívoca. Quero afirmar também aqui que temos de dar uma oportunidade à nova Jugoslávia. Espero que ela a aproveite. Não excluo possíveis alterações de fronteiras, mas quero dizer aqui que as excluo de forma absolutamente inequívoca caso sejam declaradas de forma unilateral, seja por quem for. Tais alterações só podem vir a ocorrer com base em acordos.
Quarto, um ponto que é muito importante para nós: delimitamse novas fronteiras, mas há quem esteja permanentemente a transpor as fronteiras com toda a facilidade, nomeadamente todas as organizações criminosas, com as actividades criminosas que desenvolvem. Não reconhecem quaisquer fronteiras. Temos de combater as actividades ilegais transfronteiriças, seja no domínio do tráfico de estupefacientes, seja no da cooperação transfronteiriça ou do tráfico de seres humanos.
As fronteiras existem para serem transpostas, mas não por actividades criminosas, que nessa região, infelizmente, ultrapassam os níveis observados noutros domínios. Nesse sentido, tratase de objectivos que também temos de alcançar com os meios financeiros e com os instrumentos que estamos agora a criar. Creio que também está dentro do espírito da Comissão e do Conselho alcançarmos, nos próximos anos, esses objectivos de forma consequente. No entanto, os nossos apoios financeiros não devem ir para onde escasseia a vontade!"@pt11
".
Herr kommissionär, kära fåtal kolleger som har hittat vägen hit! Jag vill först naturligtvis tacka föredragandena, i synnerhet den närvarande föredraganden, så hjärtligt till hans arbete och det mycket bra samarbetet.
Föregående talare har för denna region talat om ett slags Marshallplan, och med all rätt, tror jag. Om man ger ut pengar, har nu en gång den som ger ut pengarna privilegiet att helt klart definiera de politiska målsättningarna, och kommissionären har alltid gjort detta. Jag vill ändå i min grupps namn än en gång kort skissera det.
För det första: I denna region har vi tyvärr fortfarande den situationen att de mänskliga rättigheterna och minoriteternas rättigheter inte respekteras tillräckligt. Det är nu en gång ett faktum. Vårt första mål måste därför vara att hjälpa där vi kan och där vi ser viljan till att i framtiden starkare acceptera de mänskliga rättigheterna och rättigheterna för minoriteter.
För det andra: I denna region ifrågasätts alltid internationella överenskommelser, senast även Daytonavtalet. Beträffande valkampen i Bosnien-Hercegovina är en av de sorgligaste följdföreteelserna av denna valprocess att ledande politiker har distanserat sig från Dayton, men inte på så sätt att de säger att de vill gå längre, de vill stabilisera mer, utan det är fråga om en destabilisering. Här måste det sägas ett klart ”nej”. Till respekten för den internationella överenskommelsen – även i samband med Dayton – räknas naturligtvis även samarbetet med tanke på Haagtribunalen. Här måste vi uppträda beslutsamt – även om det sker med en viss tolerans – gentemot Kostunica, som vi i morgon kommer att ta emot här, och de nya jugoslaviska auktoriteterna. Det finns några positiva signaler, med säkerligen inte tillräckligt många.
För det tredje: Ingen ensidig ändring av gränser. Det gäller för Montenegro och även för Kosovo. Här måste vi också säga ett klart och entydigt ord. Jag säger även här att vi måste ge det nya Jugoslavien en chans. Jag hoppas att Jugoslavien kommer att gripa tag i den. Jag utesluter inte gränsändringar, men jag vill helt entydigt utesluta dem för den händelse att de görs ensidigt, vem som än gör dem. Sådana ändringar får bara göras efter överenskommelser.
För det fjärde, vilket är mycket viktigt för oss: Det byggs upp nya gränser, men det finns de som alltid lätt hoppar över gränserna, nämligen alla kriminella organisationer med sina brottsliga aktiviteter. De erkänner inga gränser. Gränsöverskridande illegala aktiviteter, vare sig det gäller narkotikahandel, gränsöverskridande samarbete eller människohandel, måste bekämpas av oss.
Det finns gränser som skall avlägsnas, men inte genom kriminella aktiviteter, vilka tyvärr i denna region också är långt mer omfattande än vad som kan iakttas i andra områden. Därför är detta målsättningar som vi också måste uppnå med de ekonomiska medlen och de instrument som vi nu skapar. Jag tror att också kommissionen och rådet är överens med oss om att vi under de närmaste åren med all konsekvens måste uppnå denna målsättning med våra medel. Men våra pengar får inte heller gå dit där viljan saknas!"@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Swoboda (PSE )"12,7
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples