Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-11-14-Speech-2-154"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2000-11-14"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Europa-Medelhavskonferensen i Marseille4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20001114.6.2-154"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2000-11-14-Speech-2-1554
lpv:speaker	lp:Moscovici4
lpv:spoken text	". - Monsieur le Président, Messieurs les Commissaires, Mesdames et Messieurs les Députés, je vais effectivement répondre avant que M. Brok ne revienne de sa réunion avec la Présidente, car moi-même je dois me retrouver à une réunion avec la Présidente, et donc nous sommes tenus par cet ordre du jour très chargé. Cette coopération en matière politique et de sécurité, ce que l'on appelle le "premier volet" de Barcelone, est essentielle, même si nous savons qu'elle est la plus délicate et la plus longue à mettre en œuvre. Mais il y a aussi les autres "volets" de Barcelone, le volet économique et financier, d'une part, le volet social, culturel et humain, d'autre part. Et ceci me conduit à souligner un principe fondamental de la politique méditerranéenne de l'Union, et je répondrai ainsi directement à la question de M. Brok. Je veux parler de la globalité du processus du développement parallèle et équilibré de ces trois volets, qui fonde l'esprit et l'originalité de Barcelone et que nous devons préserver. Et même s'il est vrai que c'est le volet économique de Barcelone qui, malgré ses lenteurs, fonctionne le mieux, l'essentiel est de ne pas perdre de vue cette globalité, sans laquelle le processus serait condamné à n'être qu'une simple zone de libre-échange parmi d'autres, sans vision politique, sans vision humaine à long terme, et ce serait regrettable. Nos partenaires méditerranéens sont nos voisins immédiats. Nous avons beaucoup en partage avec eux, un patrimoine, une histoire, une culture, des échanges, des intérêts partagés. Enfin, comme M. Brok l'a souligné, nous avons des défis à relever ensemble contre le racisme, l'intolérance et la xénophobie. De vastes chantiers s'offrent également à la coopération en matière de lutte contre les trafics de toute sorte, de migrations, et de renforcement de l'État de droit. Nous avons, nous Européens, une expérience à faire valoir. Il est aussi de notre intérêt d'accompagner nos partenaires dans leur processus de réformes structurelles, de mise à niveau et d'ouverture à la concurrence de leurs économies. Ainsi, à Marseille, cette nouvelle impulsion que nous voulons donner au processus devra s'appuyer sur toutes ses composantes politiques et économiques, qui sont, je le répète, complémentaires et indissolublement liées entre elles. Il est vrai que Barcelone est un processus, un partenariat ambitieux, qui requiert des moyens adaptés aux objectifs qui lui sont assignés. M. Brok évoque les ressources financières. Bien sûr, elles ne seront jamais suffisantes. Les défis sont tels, les besoins des pays du Sud sont tellement importants que les moyens de l'Union paraîtront toujours insuffisants, d'autant que les engagements extérieurs de l'Union se sont accrus de façon extraordinaire au cours des dernières années. C'est un débat que nous avons eu à plusieurs reprises au Conseil, vous le savez, et qui est au cœur, je crois pouvoir le dire, de la réforme engagée à l'initiative du commissaire Patten. Il reste que le Conseil s'est efforcé, en particulier depuis 1995, de doter la Méditerranée de moyens plus importants, à la mesure des défis du partenariat. La présidence française, dès 1995, s'y était employée, notamment lors du Conseil européen de Cannes, où nous avions réussi à rééquilibrer les moyens de la politique méditerranéenne par rapport à ceux justement consacrés aux pays d'Europe centrale et orientale. C'est dans cet esprit que le programme MEDA I a été lancé avec 3,4 milliards d'euros engagés entre 1995 et 1999. Le montant pluriannuel doit maintenant être arrêté pour 2000-2006, et je ne peux que souhaiter - je ne peux pas donner de chiffre à ce stade - qu'il soit à la hauteur des ambitions méditerranéennes de l'Union. Vous savez que nous nous efforçons en ce moment même de dégager un accord à Quinze, au besoin en tenant une session extraordinaire du Conseil demain, à Marseille. Nous sommes d'ores et déjà parvenus à nous entendre sur les modalités du règlement financier MEDA II. Je crois que nous disposerons à l'avenir d'un instrument plus efficace, plus rapide, plus visible, donc au total plus crédible. La gestion du programme sera simplifiée, le rythme des remboursements et déboursements accéléré. Et puis, il y a encore les prêts de la BEI qui sont essentiels au développement des pays partenaires, notamment grâce à ses grands projets d'infrastructure. Je crois qu'avec un mandat de plusieurs milliards d'euros pour la Méditerranée sur la période 2000-2007, nous serons en mesure de répondre aux attentes des partenaires du Sud au cours des prochaines années, et c'est indispensable. Aujourd'hui, à la veille de Marseille, la présidence française souhaite bien entendu voir confirmée cette priorité méditerranéenne de l'Union, y compris en termes financiers. En réalité, il ne s'agit plus seulement, comme en 1995, de rétablir un équilibre avec l'Est de l'Europe, il s'agit aussi de préparer le futur élargissement de l'Union. N'oublions pas que Barcelone, comme l'ensemble des relations extérieures de l'Union, fait partie intégrante de l'acquis communautaire et qu'il convient que les États candidats se préparent à voir dans les pays méditerranéens des partenaires privilégiés, car ce sont les partenaires privilégiés de notre Europe. Il y a là un défi majeur pour l'Europe future, dont le centre de gravité, c'est vrai, se déplacera vers l'Est du continent, mais sans contradiction avec le Sud. Raison de plus, à nos yeux, pour affirmer la dimension méditerranéenne de l'Union qui se veut un acteur global dans le monde et pour lequel la Méditerranée doit rester, et restera, une "mer qui unit", en latin une . Je remercie le président Brok de me permettre de faire le point sur la politique méditerranéenne de l'Union, puisque nous nous trouvons aujourd'hui, vous le savez, à la veille de la tenue, à Marseille, de la quatrième Conférence des ministres des Affaires étrangères du partenariat euroméditerranéen. Vous savez combien la présidence française du Conseil, qui en a d'ailleurs fait l'une de ses priorités au cours de ce semestre, est attachée au renforcement de la dimension méditerranéenne des relations extérieures de l'Union. C'est d'ailleurs aussi la raison de notre insistance pour qu'un bilan soit dressé des cinq premières années de mise en œuvre du processus de Barcelone, afin qu'à Marseille, justement, nous soyons en mesure d'arrêter les orientations nécessaires. Le commissaire Patten, que je salue, dans sa communication "Revitaliser le processus de Barcelone", a d'ailleurs formulé des pistes de réflexion intéressantes à cet égard. M. Brok s'est référé à la stratégie commune pour la Méditerranée, adoptée en juin dernier à Feira. Il s'agit là d'une contribution importante et utile. Mais il s'agit surtout, à la différence du partenariat euroméditerranéen qui unit les Quinze à douze partenaires de la rive sud de la Méditerranée, d'un outil de discipline interne à l'Union, en quelque sorte, destiné à renforcer la cohérence et la coordination de l'ensemble des instruments communautaires et des politiques des États membres à l'égard de la Méditerranée. Des priorités pour la mise en œuvre de cette stratégie commune ont d'ores et déjà été établies par la présidence et présentées au Conseil de ministres en septembre dernier. La présidence s'est plus particulièrement attachée à identifier les domaines sur lesquels l'Union et ses partenaires du Sud devaient faire porter leurs efforts pour relancer le processus de Barcelone, en particulier le renforcement du dialogue en matière politique et économique, une meilleure efficacité de l'aide communautaire, la mise en œuvre d'une coopération sous-régionale et de l'intégration Sud-Sud, ou encore la montée en puissance d'initiatives dans le domaine de la justice et des affaires intérieures. Tel est bien également notre objectif pour la conférence de Marseille. Au cours des deux jours de la réunion, la présidence compte parvenir, avec l'aide de tous, à donner un nouvel élan à ce processus. Il serait sans doute superflu que je rappelle en détail ici le contexte politique dans lequel se tient cette conférence. Mais je pense très sincèrement que les difficultés actuelles au Proche-Orient rendent plus nécessaire que jamais ce dialogue euroméditerranéen. Donc, ce n'est pas parce que la situation est difficile au Proche-Orient que la conférence de Marseille doit revoir ses ambitions à la baisse. Je ne dis pas, bien sûr, que le contexte actuel n'aura aucun impact sur cette rencontre. Je pense en particulier à la charte de paix et de stabilité, qui a fait l'objet d'une discussion très approfondie entre les 27 partenaires, mais dont l'adoption appelle probablement un environnement régional apaisé. M. Brok, qui nous a rejoints, s'interrogeait précisément sur les retards constatés dans la négociation. Faut-il parler de retard ? Que la discussion soit longue et parfois délicate, c'est certain, je dirais même que c'est normal, compte tenu notamment du contexte politique au Proche-Orient. L'essentiel est, à mon sens, que nous poursuivions les travaux et que ce projet ne soit pas abandonné. À cet égard, je crois que les 27 partenaires sont résolus à adopter ce texte dès que les circonstances le permettront. N'oublions pas que le processus de Barcelone est récent, il a cinq ans seulement. Et lorsque nous avons lancé le partenariat en 1995, nous avions d'ailleurs conscience d'engager une œuvre de long terme. Il n'y avait rien d'évident à faire cohabiter du jour au lendemain 27 partenaires aussi différents dans un contexte politique souvent tendu, même parfois plus que cela, et dans un cadre original comme celui de Barcelone. Or, nous sommes parvenus à maintenir le dialogue et sur des sujets parfois sensibles : la stabilité, le terrorisme, l'émigration, les droits de l'homme, par exemple. Croyez que nous comptons bien poursuivre en ce sens."@fr6,6
lpv:translated text	"Hr. formand, kommissærer, medlemmer af Europa-Parlamentet, jeg skal gerne besvare forespørgslen, inden hr. Brok er tilbage fra mødet med formanden, eftersom jeg også selv har et møde med formanden, samtidig med at vi skal nå at behandle de mange punkter, der er sat på dagsordenen. Det politiske og sikkerhedsmæssige samarbejde, som kun er en af målsætningerne for Barcelona-processen, er afgørende. Vi ved imidlertid også, at det vil være en meget vanskelig og meget langvarig proces. Barcelona-processen omfatter imidlertid også et økonomisk og finansielt partnerskab, ligesom den tager sigte på partnerskab på det sociale, kulturelle og menneskelige område. Dette giver mig anledning til at understrege et grundlæggende princip i forbindelse med Den Europæiske Unions Middelhavspolitik, hvilket samtidig besvarer hr. Broks spørgsmål. Jeg tænker på princippet om en global proces for samtidig udvikling af de tre før omtalte partnerskaber, hvilket netop er grundlaget for og et særkende ved Barcelona-processen. Det er ganske vist det økonomiske partnerskab, der trods en vis træghed fungerer bedst. Det er imidlertid afgørende, at vi ikke taber den globale målsætning af sigte, idet Barcelona-processen i så fald ender som en ordinær frihandelszone uden politiske visioner og uden langsigtede menneskelige visioner, hvilket ville være beklageligt. Middelhavspartnerne er vores nærmeste naboer. Vi har meget til fælles - en fælles arv, historie og kultur. Vi er handelspartnere, og vi har fælles interesser. Og vi står, som understreget af hr. Brok, over for fælles udfordringer i form af racisme, intolerance og fremmedhad. Samarbejdet med middelhavspartnerne bør også omfatte spørgsmål som bekæmpelse af ulovlig handel af enhver art og spørgsmål som migration og styrkelse af retsstaten. Europa har et erfaringsgrundlag, som bør udnyttes i denne sammenhæng. Det er endvidere i EU's egen interesse at støtte vores partnere i deres bestræbelser for at gennemføre strukturelle reformer og tilpasninger og gennemføre liberalisering af landenes økonomier. Vi ønsker i forbindelse med konferencen i Marseille at tilføre Barcelona-processen ny dynamik med udgangspunkt i alle elementer af såvel politisk som økonomisk art, som indgår i processen, idet disse som nævnt supplerer hinanden og udgør en helhed. Barcelona-processen er ganske rigtigt ambitiøs. Euro-Middelhavspartnerskabet opstiller ambitiøse mål og kræver midler, som er i overensstemmelse med målene. Hr. Brok rejser spørgsmålet om de finansielle ressourcer. De vil aldrig være tilstrækkelige. Opgaverne og middelhavspartnernes behov er af en størrelsesorden, som bevirker, at EU's midler altid vil forekomme utilstrækkelige, så meget mere som EU's forpligtelser over for tredjelande er øget markant i de seneste år. Dette spørgsmål har som bekendt været drøftet gentagne gange i Rådet, og jeg tror godt, jeg kan sige, at spørgsmålet står centralt i den reform, der er iværksat på foranledning af kommissær Patten. Rådet har imidlertid bestræbt sig for at tilføre Middelhavspolitikken flere ressourcer i takt med de nye udfordringer, ikke mindst efter 1995 og oprettelsen af partnerskabet. Det franske formandskab arbejdede allerede i 1995 i den retning, og i forbindelse med Det Europæiske Råds møde i Cannes lykkedes det at opnå balance mellem de ressourcer, der blev afsat til Middelhavspolitikken, og de ressourcer, der gik til landene i Central- og Østeuropa. På denne baggrund blev Meda I-programmet etableret, og der er i perioden 1995-1999 disponeret over bevillinger på 3,4 milliarder euro under dette program. Vi står nu for at skulle fastsætte den flerårige bevillingsramme for 2000-2006, og jeg håber, bevillingerne vil stå mål med Den Europæiske Unions ambitioner for Middelhavspolitikken. Jeg kan ikke på nuværende tidspunkt sætte tal på. Vi arbejder som bekendt for at skabe enighed om en aftale medlemslandene imellem, og der vil om nødvendigt blive afholdt et ekstraordinært rådsmøde i morgen i Marseille. Der er allerede opnået enighed om vilkårene for finansforordningen om Meda II. Den sikrer efter min opfattelse et mere effektivt, hurtigere, mere synligt og alt i alt mere troværdigt instrument. Forvaltningen af Meda-programmet vil blive forenklet, tilbagebetalinger og udbetalinger vil ske hurtigere. Og ikke at forglemme yder EIB fortsat lån til partnerskabslandene, hvilket spiller en afgørende rolle for udviklingen af ikke mindst landenes infrastrukturer. Med et mandat på adskillige milliarder euro til Middelhavspolitikken for perioden 2000-2007 kan vi efter min opfattelse indfri middelhavspartnernes forventninger i de kommende år, hvilket også er helt nødvendigt. Det franske formandskab ønsker selvsagt at få slået fast - her umiddelbart før konferencen i Marseille - at Den Europæiske Union prioriterer Middelhavspolitikken højt, også når det gælder de finansielle aspekter. Det er ikke blot et spørgsmål om som i 1995 at sikre balance i forhold til bevillingerne til Østeuropa. Det er også et spørgsmål om at forberede EU's udvidelse. Vi må ikke glemme, at Barcelona-processen som også EU's øvrige relationer udadtil indgår i EU's . Ansøgerlandene må således forberede sig på at opfatte Middelhavslandene som begunstigede partnere, eftersom landene nyder denne status i forhold til Den Europæiske Union. For Den Europæiske Union udgør denne problemstilling en betydelig udfordring. Den Europæiske Unions tyngdepunkt vil med udvidelsen forskydes mod øst, hvilket ikke må ske på bekostning af Middelhavsregionen. Også set i dette perspektiv er der efter Rådets opfattelse grund til at slå fast, at Den Europæiske Union prioriterer Middelhavspolitikken højt. Den Europæiske Union ønsker at se sig selv om aktør på globalt niveau og som en aktør, for hvem Middelhavet fortsat er vores hav, det hav som forener. Jeg glæder mig over, at hr. Broks forespørgsel giver mig anledning til at gøre status over Den Europæiske Unions Middelhavspolitik. I morgen afholdes som bekendt i Marseille den fjerde udenrigsministerkonference i Euro-Middelhavspartnerskabet. Det er velkendt, at det franske formandskab lægger stor vægt på at sikre en styrkelse af Den Europæiske Unions forbindelser med Middelhavslandene, og dette spørgsmål indgår i øvrigt også i målsætningerne for det franske formandskabs indsats dette halvår. Det er endvidere baggrunden for, at vi har ønsket, at der gøres status over de første fem års indsats inden for rammerne af Barcelona-processen. Vi vil dermed være i stand til i Marseille at fastsætte de nødvendige retningslinjer. Jeg vil i den forbindelse også gerne takke kommissær Patten for dennes meddelelse med titlen "Styrkelse af Barcelona-processen". Meddelelsen indeholder en række interessante overvejelser. Hr. Brok omtalte den fælles strategi for Middelhavsområdet, som blev vedtaget i Feira i juni 1999. Denne strategi er både vigtig og nyttig. Til forskel fra Euro-Middelhavspartnerskabet, som omfatter de 15 EU-lande og 12 partnere i det sydlige Middelhavsområde, er den fælles strategi primært et redskab, som i en vis forstand kan siges at sikre intern disciplin i Den Europæiske Union, idet strategien tager sigte på i forhold til Middelhavsområdet at sikre sammenhængende og koordinerede fællesskabsinstrumenter og politikker i medlemsstaterne. Formandskabet har udarbejdet og i september forelagt Ministerrådet et forslag om områder, som bør opprioriteres i forbindelse med gennemførelsen af den fælles strategi. Formandskabet har især lagt vægt på at indkredse de indsatsområder, som Den Europæiske Union og middelhavspartnerne bør opprioritere med henblik på at styrke Barcelona-processen. Det drejer sig primært om at styrke dialogen om politiske og økonomiske anliggender, at sikre en mere effektiv fællesskabsbistand, at fremme det interregionale samarbejde og fremme syd-syd integrationen, ligesom det drejer sig om at styrke initiativer på området retlige og indre anliggender. Dette er også målene for konferencen i Marseille. Formandskabet håber, det i løbet af de to mødedage ved fælles hjælp vil lykkes at opnå en styrkelse af Barcelona-processen. Der er næppe grund til nærmere at beskrive den politiske kontekst. I lyset af den seneste udvikling i Mellemøsten er behovet for den omhandlede euro-middelhavsdialog imidlertid efter min mening mere påkrævet en nogensinde. Den spændte situation i Mellemøsten bør således ikke bevirke, at ambitionsniveauet for konferencen i Marseille sænkes. Men det er selvsagt uundgåeligt, at den aktuelle situation vil påvirke konferencen. Jeg tænker især på Euro-Middelhavspagten for fred og stabilitet, som har været genstand for indgående drøftelser de 27 partnere imellem, men som formodentlig ikke vil kunne vedtages, før situationen i Mellemøsten er mindre spændt. Hr. Brok, som nu er til stede, peger i sin forespørgsel netop på de forsinkelser, der præger forhandlingerne. Jeg må imidlertid spørge, om det er berettiget at tale om forsinkelser. Der er afgjort tale om både langvarige og vanskelige forhandlinger. Ingen tvivl om det. Og intet usædvanligt i det, når man tager den politiske situation i Mellemøsten i betragtning, fristes jeg til at sige. Det afgørende er imidlertid efter min opfattelse, at arbejdet fortsætter, og at projektet ikke opgives. Det er mit indtryk, at de 27 partnere er indstillet på at vedtage omhandlede tekst, så snart forholdene tillader det. Vi må ikke glemme, at Barcelona-processen kun har eksisteret i fem år. Da vi etablerede Euro-Middelhavspartnerskabet i 1995 var vi i øvrigt fuldt ud klar over, at der var tale om et langsigtet projekt. Det var langtfra givet, at det ville være muligt fra den ene dag til den anden at samle 27 lande, som er så forskellige, og hvis relationer præges af den politiske situation, som ofte er spændt, ja, undertiden mere end det. Og samle disse lande i det utraditionelle partnerskab, der etableres ved Barcelona-processen. Det er imidlertid lykkedes at opretholde dialogen også om stærkt følsomme emner som eksempelvis stabilitet, terrorisme, emigration og menneskerettigheder. Jeg kan forsikre, at vi tilstræber en fortsat udvikling i så henseende."@da1 ". Herr Präsident, meine Herren Kommissare, meine Damen und Herren Abgeordnete! Ich werde tatsächlich antworten, ehe Herr Brok von seiner Zusammenkunft mit der Präsidentin zurückkommt, denn ich selbst habe ebenfalls ein Treffen mit der Präsidentin, und wir müssen uns alle nach dieser sehr umfangreichen Tagesordnung richten. Diese Zusammenarbeit im politischen und Sicherheitsbereich, die so genannte erste Komponente von Barcelona, ist wesentlich, auch wenn wir wissen, dass ihre Umsetzung am schwierigsten und langwierigsten ist. Doch es gibt auch die wirtschaftliche und finanzielle Komponente sowie die soziale, kulturelle und menschliche Komponente. Und dies veranlasst mich, ein Grundprinzip der Mittelmeerpolitik der Union hervorzuheben, womit ich direkt auf die Frage von Herrn Brok antworten möchte. Ich will von der Globalität des Prozesses der parallelen und ausgewogenen Entwicklung dieser drei Komponenten sprechen, die die Originalität von Barcelona begründet und die wir bewahren müssen. Und auch wenn es zutrifft, dass die wirtschaftliche Komponente von Barcelona trotz aller Langsamkeit am besten funktioniert, so besteht das Wesentliche doch darin, diese Globalität nicht aus den Augen zu verlieren, ohne die der Prozess nur auf eine einfache Freihandelszone unter vielen anderen, ohne politische Vision, ohne langfristige menschliche Vision hinauslaufen würde, was bedauerlich wäre. Unsere mediterranen Partner sind unsere unmittelbaren Nachbarn. Wir haben viel mit ihnen gemeinsam: ein Erbe, eine Geschichte, eine Kultur, Handelsbeziehungen und gemeinsame Interessen. Und wie Herr Brok unterstrichen hat, müssen wir gemeinsam solche Herausforderungen wie Rassismus, Intoleranz und Fremdenfeindlichkeit meistern. Ein weites Feld eröffnet sich auch für die Zusammenarbeit zur Bekämpfung von illegalem Handel, von Migrationen und zur Verstärkung des Rechtsstaats. Hier haben wir Europäer Erfahrungen, die wir weitergeben können. Es liegt auch in unserem Interesse, unsere Partner bei ihrem Prozess der Strukturreformen, der Anpassung und der Öffnung ihrer Wirtschaften für den Wettbewerb zu unterstützen. Daher müssen sich die neuen Impulse, die wir dem Prozess in Marseille verleihen wollen, auf alle seine politischen und wirtschaftlichen Komponenten stützen, die, wie ich wiederholen möchte, sich ergänzen und untrennbar miteinander verbunden sind. Barcelona ist in der Tat ein anspruchsvoller Prozess, eine anspruchsvolle Partnerschaft, die Mittel voraussetzt, die den festgelegten Zielen entsprechen. Herr Brok geht auch auf die finanziellen Mittel ein. Natürlich sind diese nie ausreichend. Die Herausforderungen sind so groß, die Bedürfnisse der Länder des Südens so beträchtlich, dass die Mittel der Union immer unzureichend erscheinen, zumal die äußeren Verpflichtungen der Union in den letzten Jahren außerordentlich zugenommen haben. Dies ist eine Debatte, die wir bereits wiederholt im Rat geführt haben, wie Sie wissen, und die sozusagen im Mittelpunkt der auf Initiative von Kommissar Patten eingeleiteten Reform steht. Unabhängig davon war der Rat bemüht, insbesondere seit 1995, für den Mittelmeerraum umfangreichere Mittel bereitzustellen, die den Zielen der Partnerschaft angemessen sind. Die französische Präsidentschaft hatte sich bereits 1995 dafür eingesetzt, insbesondere auf dem Europäischen Rat von Cannes, auf dem es uns gelungen war, eine neue Ausgewogenheit zwischen den Mitteln der Mittelmeerpolitik und den zu Recht für die mittel- und osteuropäischen Länder bestimmten Mitteln zu finden. In diesem Geist ist das Programm MEDA I eingeleitet worden, für das zwischen 1995 und 1999 insgesamt 3,4 Milliarden Euro gebunden worden sind. Jetzt muss der Mehrjahresbetrag für 2000-2006 festgesetzt werden, und ich kann nur wünschen – Zahlen kann ich gegenwärtig noch nicht nennen –, dass er den Ambitionen der Union im Mittelmeerraum voll entspricht. Wie Sie wissen, bemühen wir uns gegenwärtig um eine Einigung zwischen den fünfzehn Mitgliedstaaten, wozu wir, falls notwendig, morgen in Marseille eine außerordentliche Ratstagung durchführen werden. Wir haben uns bereits über die Modalitäten der Finanzverordnung für MEDA II geeinigt, und meiner Meinung nach werden wir künftig über ein wirksameres, rascheres, sichtbareres und damit glaubwürdigeres Instrument verfügen. Das Programm-Management wird vereinfacht, das Tempo der Rückzahlungen und Auszahlungen erhöht. Des Weiteren sind auch die EIB-Darlehen von wesentlicher Bedeutung für die Entwicklung der Partnerländer, insbesondere dank der großen Infrastrukturvorhaben. Meiner Meinung nach werden wir mit einer Mittelausstattung von mehreren Milliarden Euro für den Mittelmeerraum für die Zeit von 2000-2007 in der Lage sein, den Erwartungen unserer Partner des Südens in den nächsten Jahres gerecht zu werden, was auch unabdingbar ist. Heute, am Vorabend von Marseille, hat die französische Präsidentschaft natürlich den Wunsch, dass diese Mittelmeerpriorität der Union auch in finanzieller Hinsicht bestätigt wird. Im Grunde handelt es sich nicht mehr nur wie 1995 darum, eine neue Ausgewogenheit gegenüber Osteuropa herzustellen, sondern auch darum, die künftige Erweiterung der Union vorzubereiten. Wir dürfen nicht vergessen, dass Barcelona ebenso wie sämtliche Außenbeziehungen der Union integraler Bestandteil des gemeinschaftlichen Besitzstandes ist. Die Bewerberländer müssen sich daher darauf vorbereiten, in den Mittelmeerländern bevorzugte Partner zu sehen, denn diese sind bevorzugte Partner unseres Europas. Es handelt sich dabei um eine bedeutende Herausforderung Europas, dessen Schwerpunkt sich zwar weiter in den Osten des Kontinents verlagern wird, allerdings ohne Widerspruch gegenüber dem Süden. Dies ist meiner Meinung nach ein Grund mehr, die Mittelmeerdimension der Union zu bekräftigen, die sich als globalen Akteur auf der Weltbühne betrachtet, für den das Mittelmeer ein „einigendes Meer“, auf Latein ein „ “, bleiben wird und bleiben muss. Ich danke Herrn Brok, dass er mir Gelegenheit gibt, eine Bilanz der Mittelmeerpolitik der Union zu ziehen, denn, wie Sie wissen, stehen wir kurz vor der 4. Konferenz der Außenminister der Euro-Mittelmeerpartnerschaft in Marseille. Sie wissen, welchen Wert die französische Präsidentschaft auf die Stärkung der Mittelmeerdimension der Außenbeziehungen der Union legt, die dies im Übrigen zu einer ihrer Prioritäten für dieses Halbjahr gemacht hat. Aus diesem Grund haben wir uns auch so sehr dafür eingesetzt, dass nach den ersten fünf Jahren der Umsetzung des Barcelona-Prozesses ein Fazit gezogen wird, damit wir in Marseille in der Lage sind, die notwendigen Orientierungen festzulegen. Kommissar Patten, über dessen Anwesenheit ich mich freue, hat in seiner Mitteilung zur Neubelebung des Barcelona-Prozesses im Übrigen sehr interessante Denkansätze dazu aufgezeigt. Herr Brok hat sich auf die im Juni dieses Jahres in Feira angenommene gemeinsame Strategie für den Mittelmeerraum bezogen. Dabei handelt es sich um einen wichtigen und zweckdienlichen Beitrag. Doch im Unterschied zur euromediterranen Partnerschaft, die die fünfzehn Mitgliedstaaten mit den zwölf Partnern des südlichen Mittelmeerraums verbindet, handelt es sich sozusagen um ein Instrument der inneren Disziplin der Union, mit dem die Kohärenz und die Koordinierung sämtlicher gemeinschaftlicher Instrumente und der Politiken der Mitgliedstaaten gegenüber dem Mittelmeerraum verbessert werden sollen. Von der Präsidentschaft sind bereits Prioritäten für die Umsetzung dieser Strategie festgelegt und im September dem Ministerrat unterbreitet worden. Die Präsidentschaft war insbesondere bemüht, die Bereiche zu ermitteln, auf die die Union und ihre Partner des südlichen Mittelmeerufers ihre Anstrengungen konzentrieren sollten, um dem Prozess von Barcelona neuen Schwung zu verleihen, insbesondere die Verstärkung des Dialogs im politischen und wirtschaftlichen Bereich, eine höhere Effizienz der Gemeinschaftshilfe, die Entwicklung einer subregionalen Zusammenarbeit und die Süd-Süd-Integration oder auch die Verstärkung von Initiativen im Bereich Justiz und Inneres. Das ist auch unser Ziel für die Konferenz in Marseille. In den beiden Konferenztagen will die Präsidentschaft mit der Hilfe aller diesem Prozess neue Impulse verleihen. Es erübrigt sich sicher, hier im Einzelnen auf den politischen Hintergrund einzugehen, vor dem diese Konferenz stattfindet. Doch ich denke auf jeden Fall, dass dieser euromediterrane Dialog angesichts der gegenwärtigen Schwierigkeiten im Nahen Osten dringender ist als je. Die schwierige Situation im Nahen Osten ist also kein Grund, die Zielsetzungen der Konferenz von Marseille nach unten zu korrigieren. Ich behaupte natürlich auch nicht, dass der gegenwärtige Kontext keinerlei Auswirkungen auf diese Zusammenkunft hätte. Dabei denke ich insbesondere an die Charta des Friedens und der Stabilität, die von den 27 Partnern eingehend debattiert worden ist, doch deren Annahme wahrscheinlich ein friedlicheres regionales Umfeld erfordert. Herr Brok, der nunmehr zu uns gestoßen ist, hat ja gerade die in den Verhandlungen festgestellten Verzögerungen angesprochen. Muss man überhaupt von Verzögerungen sprechen? Dass die Diskussionen langwierig und zuweilen heikel sind, ist sicher, ich möchte sogar sagen, ist normal angesichts insbesondere der politischen Lage im Nahen Osten. Das Wesentliche ist meiner Meinung nach, dass wir die Arbeit fortsetzen und dass das Vorhaben nicht aufgegeben wird. Diesbezüglich denke ich, dass die 27 Partner entschlossen sind, diesen Text anzunehmen, sobald die Umstände es ermöglichen. Wir dürfen nicht vergessen, dass der Barcelona-Prozess noch recht jung ist, dass er erst vor fünf Jahren begann. Und als wir die Partnerschaft 1995 einleiteten, war uns bewusst, dass es sich um ein langfristiges Projekt handelte. Es war gar nicht selbstverständlich, von einem Tag auf den anderen 27 so unterschiedliche Partner in einem oft angespannten oder gar schlimmeren Kontext und in einem so neuartigen Rahmen wie dem von Barcelona zusammenzuführen. Doch es ist uns gelungen, den Dialog aufrechtzuerhalten und auch sensible Themen wie Stabilität, Terrorismus, Auswanderung, Menschenrechte anzusprechen. Seien Sie überzeugt, dass wir in dieser Richtung weiter wirken werden."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, κύριοι Επίτροποι, κυρίες και κύριοι βουλευτές, θα απαντήσω πράγματι πριν επιστρέψει ο κ. Brok από τη σύσκεψή του με την Πρόεδρο, διότι οφείλω και εγώ να συσκεφθώ με την Πρόεδρο, η ημερήσια διάταξη είναι λοιπόν πολύ φορτωμένη και μας περιορίζει. Αυτή η συνεργασία σε επίπεδο πολιτικής και ασφάλειας, η επονομαζόμενη “πρώτη πτυχή” της Βαρκελώνης, είναι πολύ σημαντική, παρόλο που, όπως γνωρίζουμε, είναι η πιο ευαίσθητη και η πιο χρονοβόρα στην εφαρμογή της. Υπάρχουν όμως και οι υπόλοιπες “πτυχές” της Βαρκελώνης, η οικονομική και χρηματοπιστωτική πτυχή αφενός, η κοινωνική, πολιτιστική και ανθρώπινη πτυχή αφετέρου. Θα ήθελα, ως εκ τούτου, να υπογραμμίσω με αυτή την αφορμή μια θεμελιακή αρχή της μεσογειακής πολιτικής της Ένωσης, και κατ’ αυτόν τον τρόπο θα απαντήσω ευθέως στην ερώτηση του κ. Brok. Αναφέρομαι στη σφαιρικότητα της παράλληλης και ισόρροπης ανάπτυξης των τριών αυτών πτυχών, θεμέλιο λίθο του πνεύματος και της πρωτοτυπίας της Διαδικασίας της Βαρκελώνης, τον οποίο οφείλουμε να διαφυλάξουμε. Και είναι αλήθεια βέβαια ότι η οικονομική πτυχή, παρ’ όλες τις καθυστερήσεις της, λειτουργεί καλύτερα από τις υπόλοιπες πτυχές της Βαρκελώνης· σημασία όμως έχει να συνεχίσουμε να επιδιώκουμε τη σφαιρικότητα αυτή, χωρίς την οποία η Διαδικασία δεν θα ήταν τίποτα περισσότερο από άλλη μια απλή ζώνη ελεύθερων συναλλαγών σαν όλες τις άλλες, χωρίς μακροπρόθεσμο πολιτικό και ανθρώπινο όραμα, και αυτό θα ήταν κρίμα. Με τους μεσογειακούς εταίρους μας έχουμε κοινά σύνορα. Μας συνδέουν πολλά σε επίπεδο πολιτιστικής κληρονομιάς, ιστορίας, πολιτισμού, κοινών συμφερόντων. Τέλος, όπως υπογράμμισε ο κ. Brok, οφείλουμε επίσης να δώσουμε από κοινού μια απάντηση στην πρόκληση του ρατσισμού, της μισαλλοδοξίας και της ξενοφοβίας. Μεγάλα περιθώρια συνεργασίας ανοίγονται επίσης στο πεδίο της καταπολέμησης του κάθε είδους λαθρεμπορίου, των μεταναστευτικών ρευμάτων και της ενίσχυσης του κράτους δικαίου. Εμείς οι Ευρωπαίοι, έχουμε μια εμπειρία που πρέπει να αξιοποιηθεί. Είναι επίσης προς συμφέρον μας να συνεπικουρήσουμε τους εταίρους μας στη διαδικασία διαρθρωτικών μεταρρυθμίσεων στις οποίες προβαίνουν, στον εκσυγχρονισμό και το άνοιγμα των οικονομιών τους στον ανταγωνισμό. Συνεπώς, η νέα ώθηση που θέλουμε να δώσουμε στη Διαδικασία, στη Μασσαλία, θα πρέπει να στηρίζεται σε όλες αυτές τις πολιτικές και οικονομικές συνιστώσες, οι οποίες, το επαναλαμβάνω, είναι συμπληρωματικές και αναπόσπαστα συνδεδεμένες μεταξύ τους. Είναι αλήθεια ότι η διαδικασία της Βαρκελώνης είναι μια φιλόδοξη διαδικασία, μια φιλόδοξη εταιρική σχέση, που απαιτεί μέσα ανάλογα με τους στόχους που της ανατίθενται. Ο κ. Brok αναφέρθηκε στους χρηματοδοτικούς πόρους. Φυσικά, δεν πρόκειται ποτέ να είναι επαρκείς. Είναι τέτοιες οι προκλήσεις, τόσο μεγάλες οι ανάγκες των χωρών του Νότου, που τα μέσα της Ένωσης πάντοτε θα δείχνουν ανεπαρκή, πολύ περισσότερο που οι εξωτερικές δεσμεύσεις της Ένωσης έχουν αυξηθεί φοβερά τα τελευταία χρόνια. Το Συμβούλιο έχει επανειλημμένως συζητήσει το συγκεκριμένο ζήτημα, όπως γνωρίζετε, και το οποίο, νομίζω ότι μπορώ να πω κάτι τέτοιο, βρίσκεται στο επίκεντρο της μεταρρύθμισης που εγκαινιάστηκε με πρωτοβουλία του Επιτρόπου Patten. Παραμένει το γεγονός ότι το Συμβούλιο, ειδικά από το 1995 και εξής, προσπάθησε να χορηγήσει στη Μεσόγειο μεγαλύτερα κονδύλια, ανάλογα των προκλήσεων αντιμετωπίζει η εταιρική σχέση. Ανάλογες προσπάθειες είχε καταβάλει η γαλλική Προεδρία ήδη από το 1995, στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο των Κανών ιδιαιτέρως, όπου είχαμε επιτύχει την εξισορρόπηση των πόρων για τη μεσογειακή πολιτική σε σχέση με τους αντίστοιχους που χορηγούνται στις χώρες της Κεντρικής και Ανατολικής Ευρώπης. Σε αυτό το πνεύμα λοιπόν, το πρόγραμμα MEDA I ξεκίνησε με προϋπολογισμό 3,4 δισεκατομμύρια ευρώ για την περίοδο 1995 ως 1999. Σήμερα, επίκειται η έγκριση των πολυετών κονδυλίων για την περίοδο 2000-2006 και θέλω μόνο να ευχηθώ – αδυνατώ να παράσχω συγκεκριμένους αριθμούς στην παρούσα φάση – να είναι ανάλογα των μεσογειακών φιλοδοξιών της Ένωσης. Γνωρίζετε ότι, ακόμα και αυτή τη στιγμή που μιλάμε, καταβάλλουμε προσπάθειες για να συμφωνήσουν έπ’ αυτού οι Δεκαπέντε, οργανώνοντας εν ανάγκη και μια έκτακτη συνεδρία του Συμβουλίου αύριο, στη Μασσαλία. Έχουμε καταφέρει να συμφωνήσουμε ήδη όσον αφορά τους όρους του χρηματοδοτικού κανονισμού του MEDA II. Νομίζω ότι στο μέλλον θα έχουμε στη διάθεσή μας ένα εργαλείο πιο αποτελεσματικό, πιο γρήγορο, πιο ορατό και συνεπώς συνολικά πιο αξιόπιστο. Η διαχείριση του προγράμματος θα απλοποιηθεί, ο ρυθμός των πληρωμών και των εκταμιεύσεων θα επιταχυνθεί. Και έπειτα, υπάρχουν επίσης τα δάνεια της ΕΤΕ, τα οποία είναι θεμελιώδους σημασίας για την ανάπτυξη των χωρών εταίρων, κυρίως χάρη στα μεγάλα σχέδια υποδομής που υποστηρίζουν. Νομίζω ότι με μια εντολή αρκετών δισεκατομμυρίων ευρώ υπέρ της Μεσογείου για την περίοδο 2000-2007, θα καταφέρουμε να ανταποκριθούμε στις προσδοκίες των εταίρων μας του Νότου στα επόμενα χρόνια, κι αυτό πρέπει οπωσδήποτε να γίνει. Σήμερα, τις παραμονές της Διάσκεψης στη Μασσαλία, η γαλλική Προεδρία εύχεται, όπως είναι φυσικό, η μεσογειακή προτεραιότητα της Ένωσης να επικυρωθεί και σε επίπεδο χρηματοδότησης. Στην πραγματικότητα, σήμερα δεν τίθεται απλώς ζήτημα εξισορρόπησης των κονδυλίων σε σχέση με τα αντίστοιχα υπέρ της Ανατολικής Ευρώπης, όπως το 1995, σήμερα πρέπει επίσης να προετοιμάσουμε τη μελλοντική διεύρυνση της Ένωσης. Ας μη ξεχνάμε ότι η Βαρκελώνη, όπως και οι εξωτερικές σχέσεις της Ένωσης στο σύνολό τους, αποτελούν οργανικό στοιχείο του κοινοτικού κεκτημένου και καλό είναι τα κράτη μέλη να προετοιμάζονται για να αντιμετωπίσουν τις μεσογειακές χώρες ως επίλεκτους εταίρους, διότι είναι οι επίλεκτοι εταίροι της Ευρώπης μας. Πρόκειται για μια σημαντικότατη πρόκληση της μελλοντικής μας Ευρώπης είναι αλήθεια ότι το κέντρο βάρος της ηπείρου μας θα μετατοπιστεί προς τα ανατολικά, χωρίς να υπάρχει ωστόσο πρόβλημα με το Νότο. Αυτός είναι άλλος ένας λόγος, νομίζουμε, για να επιβεβαιώσουμε τη μεσογειακή διάσταση της Ένωσης, η οποία θέλει να διαδραματίσει ένα γενικότερο ρυθμιστικό ρόλο στην υφήλιο και για την οποία η Μεσόγειος θα πρέπει να παραμείνει, και θα παραμείνει, μια “θάλασσα που ενώνει”, λατινιστί η Ευχαριστώ τον πρόεδρο Brok που μου δίνει την ευκαιρία να λάβω θέση σχετικά με την μεσογειακή πολιτική της Ένωσης σήμερα, στις παραμονές δηλαδή, όπως γνωρίζετε, της τέταρτης Διάσκεψης, στη Μασσαλία, των Υπουργών Εξωτερικών Υποθέσεων της ευρωμεσογειακής εταιρικής σχέσης. Γνωρίζετε πόσο μεγάλη σημασία αποδίδει η γαλλική Προεδρία του Συμβουλίου στην ενίσχυση της μεσογειακής διάστασης των εξωτερικών σχέσεων της Ένωσης, την οποία εξάλλου περιέλαβε στις προτεραιότητές της για το παρόν εξάμηνο. Αυτός είναι άλλωστε και ο λόγος για τον οποίο επιμένουμε να γίνει ένας απολογισμός των πέντε πρώτων ετών της εφαρμογής της διαδικασίας της Βαρκελώνης, ώστε να μπορέσουμε να θεσπίσουμε, στη Μασσαλία, τους αναγκαίους προσανατολισμούς. Ο Επίτροπος Patten, τον οποίο χαιρετίζω, στην ανακοίνωσή του με θέμα “Αναζωογόνηση της διαδικασίας της Βαρκελώνης”, ανέφερε άλλωστε κάποια ενδιαφέροντα πεδία προβληματισμού σχετικά. Ο κ. Brok αναφέρθηκε στην κοινή στρατηγική για τη Μεσόγειο, που εγκρίθηκε τον Ιούνιο στη Φέιρα. Η στρατηγική αυτή αποτελεί μια σημαντική και χρήσιμη συμβολή. Σε αντίθεση με την ευρωμεσογειακή εταιρική σχέση, που συνδέει τους Δεκαπέντε με δώδεκα εταίρους των νοτίων παραλίων της Μεσογείου, πρόκειται κυρίως για ένα μέσο εσωτερικής πειθαρχίας της Ένωσης κατά κάποιο τρόπο, που στόχο έχει να ενισχύσει συνολικά τη συνοχή και το συντονισμό των κοινοτικών μέσων και των πολιτικών των κρατών μελών σε σχέση με τη Μεσόγειο. Η Προεδρία έχει θεσπίσει προτεραιότητες για την εφαρμογή της κοινής αυτής στρατηγικής εφεξής και τις κατέθεσε στο Συμβούλιο Υπουργών το Σεπτέμβριο. Η Προεδρία ασχολήθηκε επισταμένα με την επισήμανση κυρίως εκείνων των τομέων, στους οποίους η Ένωση και οι εταίροι της του Νότου οφείλουν να εστιάσουν τις προσπάθειές τους για να δώσουν ώθηση στη Διαδικασία της Βαρκελώνης, ειδικότερα στην ενίσχυση του διαλόγου για πολιτικά και οικονομικά θέματα, στην εφαρμογή της υποπεριφερειακής συνεργασίας και της ολοκλήρωσης Νότου-Νότου, ή ακόμα και στην ισχυροποίηση πρωτοβουλιών στον τομέα της δικαιοσύνης και των εσωτερικών υποθέσεων. Αυτός είναι επίσης ο στόχος μας και για τη Διάσκεψη της Μασσαλίας. Στις δύο ημέρες της συνεδρίασης, η Προεδρία θέλει να επιτύχει, με τη βοήθεια όλων, να δώσει νέα ώθηση στη διαδικασία. Δεν χρειάζεται, προφανώς, να αναφερθώ διεξοδικά εν προκειμένω στο πολιτικό πλαίσιο μέσα στο οποίο διεξάγεται η Διάσκεψη. Με κάθε ειλικρίνεια όμως, πιστεύω ότι τα προβλήματα που υπάρχουν σήμερα στη Μέση Ανατολή καθιστούν τον ευρωμεσογειακό αυτό διάλογο πιο απαραίτητο παρά ποτέ. Επειδή λοιπόν τα πράγματα είναι άσχημα στη Μέση Ανατολή, δεν σημαίνει ότι η Διάσκεψη της Μασσαλίας θα πρέπει να χαμηλώσει τον πήχη των επιδιώξεών της. Δεν λέω, φυσικά, ότι η τρέχουσα συγκυρία δεν θα έχει κανέναν αντίκτυπο στη συνάντηση. Πιο συγκεκριμένα, έχω κατά νου το χάρτη ειρήνης και σταθερότητας, τον οποίο οι 27 εταίροι έχουν συζητήσει ενδελεχώς, του οποίου η ψήφιση όμως προϋποθέτει προφανώς ένα ειρηνικό περιφερειακό περιβάλλον. Ο κ. Brok, που βρίσκεται και πάλι μαζί μας, έθεσε, συγκεκριμένα, το ζήτημα των καθυστερήσεων που σημειώνονται στη διαπραγμάτευση. Πρέπει να μιλάμε για καθυστέρηση; Το ότι η συζήτηση τραβάει σε μάκρος και μερικές φορές είναι ακανθώδης, αυτό είναι βέβαιο, έως φυσιολογικό θα έλεγα, αν λάβουμε κυρίως υπόψη μας την πολιτική κατάσταση στη Μέση Ανατολή. Το σημαντικό, κατά τη γνώμη μου, είναι οι εργασίες να συνεχιστούν και το συγκεκριμένο σχέδιο να μην εγκαταλειφθεί. Υπό την έννοια αυτή, πιστεύω ότι οι 27 εταίροι είναι αποφασισμένοι να εγκρίνουν το συγκεκριμένο κείμενο αμέσως μόλις το επιτρέψουν οι συνθήκες. Ας μην ξεχνάμε ότι η διαδικασία της Βαρκελώνης είναι πρόσφατη, έχει μόνο μια πενταετία ζωής. Εξάλλου, όταν θεσπίσαμε την εταιρική σχέση το 1995, είχαμε επίγνωση ότι εγκαινιάζουμε ένα μακρόπνοο έργο. Δεν ήταν καθόλου προφανές ότι 27 εταίροι, τόσο διαφορετικοί μεταξύ τους, θα συνυπήρχαν αρμονικά από τη μια μέρα στην άλλη, μέσα σε πολιτικές συνθήκες συχνά τεταμένες και ενίοτε εκρηκτικές και μέσα σε ένα πρωτότυπο πλαίσιο όπως το πλαίσιο της Βαρκελώνης. Παρ’ όλα αυτά, καταφέραμε να συντηρήσουμε το διάλογο, μερικές φορές μάλιστα σχετικά με ευαίσθητα θέματα: σχετικά με τη σταθερότητα, την τρομοκρατία, τη μετανάστευση, τα ανθρώπινα δικαιώματα, λόγου χάρη. Πιστέψτε μας, σκοπεύουμε πράγματι να συνεχίσουμε με το ίδιο πνεύμα."@el8 "Mr President, Commissioners, ladies and gentlemen, I shall have to give my answer before Mr Brok returns from his meeting with the President because I myself will presently have to attend a meeting with the President. We are obliged to do this because of a very heavy schedule. Cooperation in the field of politics and security, known as the ‘first aspect’ of the Barcelona process is essential, even though we know it is the most sensitive and the longest to implement. There are also, however, the other ‘aspects’ of Barcelona, the economic and financial aspect on the one hand, and the social, cultural and human aspect on the other. This, indeed, leads me to highlight a fundamental principle of the European Union’s Mediterranean policy, and I shall thereby be giving a direct answer to Mr Brok’s question. I would like to raise the subject of the overall approach of the process of the parallel, balanced development of these three aspects, which underpins the spirit and originality of Barcelona, something we must preserve. And even if it is true that the economic aspect of Barcelona is the one that, despite the delays, is working best, the main thing is that we must not lose sight of this overall approach, without which the process would be consigned to being nothing more than just another free trade area, lacking in political or human vision in the long term and this would be unfortunate. Our Mediterranean partners are our direct neighbours. We have a great deal in common with them, a shared heritage, culture, trade and interests. Finally, as Mr Brok emphasised, we have common challenges, which we must meet together in order to deal with racism, intolerance and xenophobia. Great prospects are opening up, too, for cooperation in the areas of combating trafficking of all sorts, migration and enhancing the rule of law. We Europeans have experience that we can profitably share. It is furthermore in our own interests to support our partners in their process of structural reforms, upgrading and opening up their economies to competition. In Marseilles, therefore, this new impetus we wish to give the process must be based on all its political and economic components which are, let me reiterate, complementary and inextricably interlinked. It is true that the Barcelona process and the partnership are ambitious projects requiring resources appropriate to the allotted objectives. Mr Brok mentioned financial resources. They are, of course, never sufficient. The challenges are such, the needs of the southern countries are so great that the resources of the European Union will always appear to be inadequate, especially since the external commitments of the Union have increased to an extraordinary degree in the last few years. This is a debate which, as you know, we have had several times in the Council; a debate which I think I can say lies at the heart of the reform undertaken on the initiative of Commissioner Patten. The fact remains that the Council, particularly since 1995, has striven to allocate more extensive resources to the Mediterranean region, appropriate to the challenges of the partnership. Since 1995 the French Presidency has made particular efforts in this regard, especially at the European Council in Cannes, where we succeeded in restoring balance between the funding for Mediterranean policy and that properly allocated to the countries of Central and Eastern Europe. This is the spirit in which the MEDA I programme was launched with EUR 3.4 billion committed between 1995 and 1999. The multiannual total must now be established for the period 2000-2006, and I can only hope – although I cannot put a figure on it at this stage – that it will match up to the ambitions of the European Union in its Mediterranean policy. You are aware that we are attempting at this very moment to reach an agreement between the fifteen Member States, if necessary by holding an Extraordinary Council meeting tomorrow in Marseilles. We have already managed to agree on the arrangements for the MEDA II financial regulation. I feel that the instrument we shall have in future will be more effective, more speedy, more transparent and therefore, ultimately, more credible. The programme’s administration will be simplified, and the rate of reimbursement and payment will be accelerated. Furthermore, there are still the EIB loans, which are essential to the development of our partner countries, particularly its major infrastructure projects. I feel that with an allocation of several billion euros for the Mediterranean region over the period 2000-2007, we shall be in a position to fulfil the expectations of our partner countries in the South over the next few years, and that is crucial. Today, on the eve of Marseilles, the French Presidency naturally wishes to see the European Union’s Mediterranean priority confirmed, including in financial terms. In fact, it is no longer just a matter, as it was in 1995, of restoring balance with Eastern Europe, but also of making ready for the future enlargement of the European Union. Let us not forget that Barcelona, like the rest of the European Union’s external relations, forms an integral part of the and that therefore the candidate countries should make preparations for seeing the Mediterranean countries as privileged partners, since they are the privileged partners of this Europe of ours. This is a major challenge for the Europe of the future, whose centre of gravity will, indeed, be shifting towards the East of the continent, but this need not happen at the expense of relations with the South. In our opinion, this is one more reason to emphasise the Mediterranean dimension of a European Union that wishes to be an actor on the world stage and for which the Mediterranean region must and shall continue to be the ‘uniting sea’ or in Latin the ‘mare nostrum’. I should like to thank Mr Brok for allowing me to give an assessment of the current state of the European Union’s Mediterranean policy since this is, as you know, the eve of the Fourth Conference of Foreign Ministers from the Euro-Mediterranean Partnership, which is to be held in Marseilles. You will be aware of the importance the French Presidency attaches to enhancing the Mediterranean aspect of the European Union’s external relations. Indeed it has made this one of the priorities of its term in office. It is, moreover, the reason for our insistence on drawing up an assessment of the results of the first five years of implementation of the Barcelona process, in order to be in a position, in Marseilles, to establish the necessary guidelines. Commissioner Patten, whom I must welcome, expressed some interesting avenues for investigation in this respect in his communication on reinvigorating the Barcelona process. Mr Brok referred to the common strategy on the Mediterranean Region, adopted in Feira in June. This was an important and useful contribution. This, however, unlike the Euro-Mediterranean partnership, which unites the Fifteen Member States with twelve partners on the southern coast of the Mediterranean, is an instrument for discipline within the Union, to some extent, designed to intensify the coherence and coordination of all Community instruments and Member State policies with regard to the Mediterranean region. Priorities for the implementation of this common strategy have already been established by the Presidency and were presented to the Council of Ministers in September. The Presidency strove particularly to identify areas on which the European Union and its partners of the southern Mediterranean should concentrate their efforts in order to reinvigorate the Barcelona Process, particularly by intensifying political and economic dialogue, improving the effectiveness of Community aid, the implementation of sub-regional cooperation and South-South integration, and even intensifying initiatives in the field of justice and home affairs. This is indeed also our objective for the Marseilles Conference. In the course of the two days of the meeting, the Presidency aims to succeed in giving a new impetus to the process, with everyone on board. There is probably no need for me to outline in detail the political background of this conference, but I very sincerely believe that the current problems in the Middle East make this Euro-Mediterranean dialogue more essential than ever. The fact that the situation in the Middle East is difficult at present is not, therefore, a reason to lower our ambitions for the Marseilles conference. I am not, of course, saying that the current situation will have no impact on our meeting. I am thinking in particular of the Charter for Peace and Stability, which was discussed at great length among the 27 partners, but whose adoption probably calls for a regional environment where peace has been established. Mr Brok, who has now rejoined us, asked questions specifically about the delays noted in negotiations. Should we really use the term ‘delay’? It is true that discussions have been lengthy and occasionally delicate, but I would say that this is understandable, considering the political context in the Middle East. The main thing, in my view, is that work is going forward and that the project is not being abandoned. In this respect, I believe that the 27 partners are resolved to adopt this text as soon as circumstances permit. Let us not forget that the Barcelona Process is a recent development, only five years old. Indeed, when we instigated the partnership in 1995, we were aware that we were undertaking a long-term project. There was plainly nothing easy about the task of bringing together, overnight, 27 partners as diverse as this against an often tense, and occasionally more than tense political background and within a framework as original as the Barcelona arrangement. Yet, we have managed to maintain dialogue even on occasionally sensitive subjects: stability, terrorism, emigration and human rights, for example. You may rest assured that we fully intend to continue in this way."@en3 "(FR) Señor Presidente, señores Comisarios, señoras y señores diputados, efectivamente voy a responder antes de que el Sr. Brok vuelva de su reunión con la Presidenta, porque yo mismo debo acudir a una reunión con la Presidenta, y por consiguiente estamos limitados por este orden del día tan cargado. Esta cooperación en materia política y de seguridad, lo que se denomina el “primer capítulo” de Barcelona, es esencial, aunque sepamos que es la más delicada y la más lenta de aplicar. Pero también están los demás “capítulos” de Barcelona, el capítulo económico y financiero, por una parte, el capítulo social, cultural y humano, por otra. Y esto me lleva a subrayar un principio fundamental de la política mediterránea de la Unión, con lo que responderé así directamente a la pregunta del Sr. Brok. Desearía referirme a la globalidad del proceso de desarrollo paralelo y equilibrado de estos tres capítulos, que fundamenta el espíritu y la originalidad de Barcelona y que debemos preservar. Y aunque sea cierto que el capítulo económico de Barcelona, a pesar de su lentitud, es el que mejor funciona, lo esencial es no perder de vista esta globalidad, sin la cual el proceso quedaría condenado a no ser más que una simple zona de librecambio de las muchas que hay, sin visión política, sin visión humana a largo plazo, y sería lamentable. Nuestros socios mediterráneos son nuestros vecinos más cercanos. Compartimos muchas cosas con ellos, un patrimonio, una cultura, intercambios, intereses compartidos. Finalmente, como el Sr. Brok ha puesto de relieve, nos enfrentamos a retos que debemos encarar juntos, contra el racismo, la intolerancia y la xenofobia. Se presentan también amplias perspectivas en la cooperación en materia de lucha contra los tráficos de todo tipo, de emigración, y de reforzamiento del Estado de derecho. Nosotros, los Europeos, tenemos una experiencia que aprovechar. También nos interesa acompañar a nuestros socios en su proceso de reformas estructurales, de adaptación y de apertura de sus economías a la competencia. De esta forma, en Marsella, este nuevo impulso que deseamos dar al proceso tendrá que basarse en todos sus elementos políticos y económicos que son, repito, complementarios y están indisolublemente ligados entre sí. Es cierto que Barcelona es un proceso, un partenariado ambicioso, que requiere de los medios adaptados a los objetivos que le han sido asignados. El Sr. Brok menciona los recursos financieros. Está claro que nunca serán suficientes. Los retos son de tal magnitud, las necesidades de los países del Sur son tan importantes, que los medios de la Unión parecerán siempre insuficientes, más aún cuando los compromisos exteriores de la Unión se han intensificado extraordinariamente a lo largo de los últimos años. Es un debate que ya hemos mantenido en varias ocasiones dentro del Consejo, como ustedes saben, y que constituye el eje, creo poder decirlo, de la reforma emprendida por iniciativa del Comisario Patten. Además, el Consejo ha hecho un esfuerzo, en particular desde 1995, por dotar al Mediterráneo de medios más importantes, a la medida de los retos del partenariado. La Presidencia francesa se empleó a fondo en ello desde 1995, particularmente con ocasión del Consejo Europeo de Cannes, dónde conseguimos reequilibrar la dotación de la política mediterránea con respecto a la concedida precisamente a los países de Europa Central y Oriental. Siguiendo esta idea, se lanzó el Programa MEDA I, con 3400 millones de euros de compromiso entre 1995 y 1999. Ahora debemos establecer el importe plurianual para 2000-2006, y solo puedo desear – aunque me es imposible dar cifras en este momento – que está a la altura de las pretensiones mediterráneas de la Unión. Saben ustedes que en este mismo momento los Quince intentamos alcanzar un acuerdo, para lo cual celebraríamos mañana, si fuese necesario, una sesión extraordinaria del Consejo en Marsella. Ya hemos conseguido ponernos de acuerdo sobre las modalidades del Reglamento Financiero MEDA II. Creo que, de ahora en adelante, dispondremos de un instrumento más eficaz, más rápido, más visible, y por consiguiente más creíble en su conjunto. La gestión del programa se simplificará, el ritmo de los reembolsos y desembolsos se acelerará. Y además, seguimos teniendo los préstamos del BEI, que son esenciales para el desarrollo de los países socios, particularmente gracias a sus grandes proyectos de infraestructuras. Creo que con una dotación de varios miles de millones de euros para el Mediterráneo en el periodo 2000-2007, estaremos en disposición de responder a las expectativas de los socios del Sur a lo largo de los próximos años, y esto es indispensable. Hoy, en vísperas de Marsella, la Presidencia francesa desea, por descontado, ver confirmada esta prioridad mediterránea de la Unión, también en términos financieros. En realidad, ya no se trata únicamente, como en 1995, de restablecer un equilibrio con el Este de Europa, sino también de preparar la futura ampliación de la Unión. No olvidemos que Barcelona, como el conjunto de las relaciones exteriores de la Unión, es parte integrante del acervo comunitario, y que conviene que los Estados candidatos estén preparados para ver a los países mediterráneos como socios privilegiados, porque son los socios privilegiados de nuestra Europa. Es éste un reto mayor para la Europa del futuro, cuyo centro de gravedad, es cierto, se desplazará hacia el Este del continente, pero sin contradicciones con el Sur. Razón de más, en nuestra opinión, para afirmar la dimensión mediterránea de la Unión, que pretende ser un actor global en el mundo, y para la que el Mediterráneo debe seguir siendo, y seguirá siendo, un “mar que une”, en latín un "mare nostrum". Le agradezco al presidente Brok que me permita hacer balance de la política mediterránea de la Unión, dado que, como ustedes saben, estamos hoy en vísperas de la celebración, en Marsella, de la Cuarta Conferencia de los Ministros de Asuntos Exteriores del Partenariado Euromediterráneo. No ignoran ustedes en qué medida la Presidencia francesa del Consejo, que por cierto lo ha considerado como una de sus prioridades a lo largo de este semestre, ha apostado por el reforzamiento de la dimensión mediterránea en las relaciones exteriores de la Unión. Por lo demás, también es la razón de nuestra insistencia en que se haga balance de los cinco primeros años de ejecución del proceso de Barcelona, para que en Marsella, precisamente, estemos en condiciones de establecer las orientaciones necesarias. El Comisario Patten, al que aprovecho para saludar, ha formulado por cierto interesantes líneas de reflexión en este sentido en su comunicación “Revitalizar el proceso de Barcelona”. El Sr. Brok se ha referido a la estrategia común para el Mediterráneo, adoptada en Feira en junio pasado. Estamos ante una contribución importante y útil. Pero sobre todo se trata, a diferencia del partenariado euromediterráneo que une a los Quince con doce socios del litoral sur del Mediterráneo, de un instrumento de disciplina interno a la Unión, destinado, de alguna manera, a reforzar la coherencia y la coordinación del conjunto de los instrumentos comunitarios y de las políticas de los Estados miembros frente al Mediterráneo. De ahora en adelante, la Presidencia ha establecido prioridades para la aplicación de esta estrategia común, que fueron presentadas al Consejo de Ministros el pasado septiembre. La Presidencia se ha centrado más concretamente en identificar los aspectos en los que la Unión y sus socios del Sur debían concentrar sus esfuerzos para relanzar el proceso de Barcelona, en particular el reforzamiento del diálogo en materia política y económica, una mayor eficacia de la ayuda comunitaria, la puesta en práctica de una cooperación sub-regional y de la integración Sur-Sur, y también la materialización de iniciativas en el ámbito de la justicia y de los asuntos interiores. Este es también nuestro objetivo de cara a la Conferencia de Marsella. A lo largo de los dos días de reunión, la Presidencia pretende conseguir, con la ayuda de todos, dar un nuevo impulso a este proceso. Sería sin duda superfluo recordar aquí con detalle el contexto político en el que se celebra esta Conferencia. Pero creo muy sinceramente que las actuales dificultades de Oriente Próximo hacen más necesario que nunca este diálogo euromediterráneo. En consecuencia, la Conferencia de Marsella no debe replantear sus objetivos a la baja por el hecho de que la situación en Oriente Próximo sea difícil. No digo, desde luego, que el contexto actual no tenga impacto alguno en este encuentro. En concreto, me refiero a la Carta de Paz y de Estabilidad, que ha sido objeto de un debate muy profundo entre los 27 socios, pero cuya adopción requiere probablemente de un entorno regional tranquilo. El Sr. Brok, que se ha unido a nosotros, se preguntaba precisamente por los retrasos sufridos por la negociación. ¿Debemos hablar de retraso? Que el debate es largo y a veces delicado, es indudable, incluso diría que es normal, teniendo en cuenta, concretamente, el contexto político de Oriente Próximo. A mi modo de ver, lo esencial es que prosigamos con los trabajos y que este proyecto no se abandone. Sobre este punto, creo que los 27 socios están decididos a adoptar este texto en cuanto las circunstancias lo permitan. No olvidemos que el proceso de Barcelona es reciente, tiene solamente cinco años. Y cuando lanzamos el partenariado en 1995, ya teníamos conciencia de iniciar una labor a largo plazo. No era nada evidente el hacer cohabitar de la noche a la mañana a 27 socios tan distintos en un contexto político con frecuencia tenso, incluso a veces más que tenso, y en un marco original como el de Barcelona. Sin embargo, hemos conseguido mantener el diálogo, y a veces sobre temas sensibles: la estabilidad, el terrorismo, la emigración, los derechos humanos, por ejemplo. Crean ustedes que tenemos la intención de continuar en esta línea."@es12 "Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät parlamentin jäsenet, vastaan siis ennen kuin jäsen Brok palaa tapaamasta puhemiestä, sillä minun täytyy itsekin tavata puhemies, ja meidän täytyy edetä erittäin täydellä esityslistalla. Yhteistyö politiikan ja turvallisuuden alalla, jota kutsutaan Barcelonan prosessin "ensimmäiseksi osaksi", on olennainen asia, vaikka tiedämme, että se on vaikein ja hitain toteuttaa. Mutta Barcelonan prosessissa on muitakin osia, on toisaalta talous ja rahoitus ja toisaalta sosiaali-, kulttuuri- ja ihmisasiat. Tästä syystä korostan erästä unionin Välimeren-politiikan perusperiaatetta, ja vastaan suoraan jäsen Brokin kysymykseen. Haluan puhua näiden kolmen osan yhtäaikaisen ja tasapainoisen kehitysprosessin kokonaisuudesta, jolle Barcelonan prosessin henki ja omaperäisyys perustuvat ja jota meidän täytyy varjella. Vaikka Barcelonan prosessin talousosio toimiikin hitaudestaan huolimatta parhaiten, tärkeintä on, ettemme unohda tätä kokonaisuutta, jota ilman prosessi olisi pelkkä vapaakauppa-alue muiden joukossa ilman poliittista ulottuvuutta ja ilman inhimillistä ulottuvuutta pitkällä aikavälillä, ja se olisi valitettavaa. Välimeren alueen yhteistyökumppanimme ovat läheiset naapurimme. Meillä on paljon yhteistä heidän kanssaan, yhteinen perintö, historia, kulttuuri, yhteistä kauppaa ja yhteiset edut. Lopuksi, kuten jäsen Brok korosti, meidän täytyy yhdessä vastata rasismin, suvaitsemattomuuden ja muukalaisvihan kaltaisiin haasteisiin. Myös yhteistyössä kaikenlaisen salakuljetuksen torjumisen, siirtolaisuuden ja oikeusvaltion vahvistamisen alalla riittää tekemistä. Meillä eurooppalaisilla on kokemusta, jota voimme jakaa. On myös meidän etumme mukaista tukea yhteistyökumppaneitamme niiden rakenneuudistuksissa sekä niiden talouksien elvyttämisessä ja kilpailulle avautumisessa. Täten tämä uusi sysäys, jonka haluamme antaa prosessille, täytyy Marseillessa yhdistää kaikkiin poliittisiin ja taloudellisiin osa-alueisiin, jotka ovat – toistan tämän vielä – toisiaan täydentäviä ja sulautuneet erottamattomasti toisiinsa. Barcelonan prosessi tai yhteistyökumppanuus on todellakin kunnianhimoinen, ja se edellyttää sille asetettuihin tavoitteisiin sovitettuja keinoja. Jäsen Brok otti puheeksi taloudelliset resurssit. Eiväthän ne tule tietenkään koskaan olemaan riittävän suuret. Haasteet ovat niin suuria, eteläisten maiden tarpeet ovat niin suuria, että unionin resurssit tulevat aina vaikuttamaan riittämättömiltä, etenkin kun unionin ulkoiset sitoumukset ovat lisääntyneet merkittävästi viime vuosina. Olemme keskustelleet asiasta usein neuvostossa, kuten tiedätte, ja se on – uskon voivani sanoa näin – komission jäsen Pattenin aloitteesta aloitetun uudistuksen ytimessä. Neuvosto on pyrkinyt etenkin vuodesta 1995 lähtien tarjoamaan Välimeren alueelle parempia välineitä, jotka vastaavat yhteistyökumppanuuden haasteisiin. Puheenjohtajavaltio Ranska panosti tähän jo vuonna 1995 muun muassa Cannesin Eurooppa-neuvostossa, jossa onnistuimme tasapainottamaan Välimeren-politiikan välineet ja Keski- ja Itä-Euroopalle omistetut välineet. MEDA I -ohjelma luotiin juuri tässä hengessä, ja siihen varattiin 3,4 miljardia euroa ajanjaksoksi 1995–1999. Nyt pitää päättää vuosiksi 2000-2006 osoitettavat monivuotiset määrärahat, ja voin vain toivoa – en voi tässä vaiheessa vielä esittää lukuja – että ne vastaavat unionin tavoitteita Välimeren alueella. Tiedätte, että yritämme löytää tähän ratkaisun 15 jäsenvaltion kesken, ja pidämme tarvittaessa huomenna ylimääräisen neuvoston kokouksen Marseillessa. Olemme jo päässeet sopuun MEDA II -rahoitusasetuksen yksityiskohtaisista säännöistä. Uskon, että meillä on tulevaisuudessa käytössämme tehokkaampi, nopeampi, näkyvämpi ja kaiken kaikkiaan uskottavampi väline. Ohjelman hallintoa yksinkertaistetaan, ja maksujen ja palautusten tahtia kiihdytetään. Lisäksi ovat vielä EIP:n lainat, jotka ovat olennaisen tärkeitä kumppanuusmaiden kehitykselle, muun muassa suurten infrastruktuurihankkeiden kautta. Uskon, että osoittamalla monta miljardia euroa Välimeren alueelle ajanjaksoksi 2000–2007 pystymme vastaamaan eteläisten yhteistyökumppaneidemme odotuksiin tulevina vuosina, ja se on välttämätöntä. Nyt Marseillen kokouksen alla puheenjohtajavaltio Ranska toivoo tietenkin, että tämä unionin Välimeren alueelle antama painopisteasema vahvistetaan, myös rahoituksellisesti. Tosiasiassa enää ei ole olennaista, kuten vuonna 1995, pelkästään vakauttaa suhteita Itä-Euroopan kanssa, vaan meidän täytyy myös valmistella unionin tulevaa laajentumista. Emme saa unohtaa, että Barcelonan prosessi, kuten muutkin unionin ulkosuhteet, on erottamaton osa yhteisön säännöstöä, ja ehdokasvaltioiden täytyy alkaa suhtautua Välimeren maihin etuoikeutettuina yhteistyökumppaneina, sillä ne ovat Euroopan unionin etuoikeutettuja yhteistyökumppaneita. Tämä tulee olemaan suuri haaste Euroopalle, jonka keskipiste todellakin tulee siirtymään itään päin, mutta se ei aiheuta ristiriitaa etelän kanssa. Tämä on mielestämme yksi lisäsyy vahvistaa unionin Välimeren alueen ulottuvuutta, sillä unioni haluaa tekijäksi maailmanpolitiikassa, ja se haluaa, että Välimeri pysyy – ja se tuleekin pysymään – "merenä, joka yhdistää", joka on latinaksi "mare nostrum". Kiitän puheenjohtaja Brokia siitä, että pääsen kertomaan unionin Välimeren-politiikan tilanteesta, kun Marseillessa pidettävä Euroopan ja Välimeren maiden ulkoasiainministerien neljäs kokous on, kuten tiedätte, aivan lähellä. Tiedätte, kuinka sitoutunut puheenjohtajavaltio Ranska, joka muuten teki siitä yhden puolivuotiskautensa painopistealueista, on unionin ulkosuhteissa Välimeren ulottuvuuden vahvistamiseen. Se on myös syy siihen, miksi vaadimme, että Barcelonan prosessin täytäntöönpanon ensimmäisestä viidestä vuodesta laaditaan yhteenveto, jotta voisimme Marseillessa päättää tarvittavista suuntaviivoista. Komission jäsen Patten, jota tervehdin, esitti muuten tästä aiheesta mielenkiintoisia mietteitä tiedonannossaan "Barcelonan prosessin lujittaminen". Jäsen Brok viittasi yhteiseen Välimeren alueen strategiaan, joka hyväksyttiin viime kesäkuussa Feirassa. Tämä on tärkeä ja hyödyllinen askel. Mutta, toisin kuin Euro-Välimeri-kumppanuus, joka yhdistää EU:n 15 jäsenvaltiota ja 12 Välimeren eteläisen rannan osapuolta, se on ennen kaikkea eräänlainen unionin sisäisen kurin työkalu, jolla vahvistetaan Välimeren alueelle suuntautuvien yhteisön välineiden ja jäsenvaltioiden politiikkojen johdonmukaisuutta ja koordinointia. Puheenjohtajavaltio on määritellyt painopistealueita tämän strategian täytäntöönpanolle, ja ne on esitetty ministerineuvostolle viime syyskuussa. Puheenjohtajavaltio on pyrkinyt erityisesti tunnistamaan ne alueet, joihin unionin ja sen yhteistyökumppaneiden täytyisi keskittyä Barcelonan prosessin lujittamiseksi. Näitä ovat etenkin vuoropuhelun vahvistaminen politiikan ja talouden alalla, yhteisön avun tehostaminen, osa-alueiden välisen yhteistyön ja etelä-etelä-yhdentymisen toteuttaminen tai aloitteiden lisääminen oikeus- ja sisäasioiden alalla. Tämä on myös tavoitteemme Marseillen kokouksessa. Kahden kokouspäivän aikana puheenjohtajavaltio haluaa kaikkien muiden avustamana antaa uutta vauhtia tälle prosessille. Minun on varmaan turha selittää täällä yksityiskohtaisesti, missä poliittisessa kontekstissa tämä konferenssi pidetään. Mutta uskon vilpittömästi, että Lähi-idän nykyiset ongelmat tekevät tästä Euroopan ja Välimeren alueen välisestä vuoropuhelusta tarpeellisemman kuin koskaan. Marseillen konferenssin tavoitteita ei siis pidä madaltaa sen takia, että tilanne Lähi-idässä on vaikea. En tietenkään väitä, ettei tämänhetkinen tilanne vaikuta millään tavoin tähän tapaamiseen. Mieleeni tulee erityisesti rauhan ja vakauden peruskirja, josta 27 yhteistyökumppania kävivät erittäin perusteellisen keskustelun mutta jonka hyväksyminen edellyttäisi varmaan alueen rauhoittumista. Jäsen Brok, joka on nyt liittynyt seuraamme, kyseli nimenomaan neuvotteluissa ilmenneistä myöhästymisistä. Voidaanko todella puhua myöhästymisestä? Tietenkin keskustelut vievät paljon aikaa ja ovat välillä herkkiä, sanoisin jopa, että se on luonnollista, erityisesti kun otetaan huomioon Lähi-idän poliittinen tilanne. Mielestäni on tärkeintä, että me jatkamme työtä emmekä hylkää tätä hanketta. Tältä osin uskon, että 27 yhteistyökumppania haluaa hyväksyä tämän tekstin heti, kun olot sen sallivat. Ei pidä unohtaa, että Barcelonan prosessi on tuore hanke, se on vasta viisi vuotta vanha. Kun solmimme yhteistyökumppanuuden vuonna 1995 tiesimme, että ryhdyimme pitkäkestoiseen työhön. Kukaan ei kuvitellut, että olisi helppoa saattaa yhteen 27 niin erilaista yhteistyökumppania poliittisessa kontekstissa, joka on usein kireä, joskus pahempaakin, ja niin omaperäisissä puitteissa kuin Barcelonan prosessi. Olemme kuitenkin onnistuneet ylläpitämään vuoropuhelua, joskus myös herkistä aiheista, esimerkiksi vakaudesta, terrorismista, siirtolaisuudesta ja ihmisoikeuksista. Voitte luottaa siihen, että aiomme jatkaa samaan malliin."@fi5 ". Signor Presidente, signori Commissari, onorevoli deputati, risponderò in effetti prima che l'onorevole Brok ritorni dalla sua riunione con la Presidente, in quanto anch'io ho appuntamento con la Presidente, e quindi tutti siamo vincolati da questo ordine del giorno così carico. Questa cooperazione in materia di politica di sicurezza, quella che chiamiamo il "primo pilastro" di Barcellona è essenziale, anche se sappiamo che è la più lunga e delicata da attuare. Ci sono però anche gli altri pilastri di Barcellona, quello economico e finanziario da un lato, quello sociale, culturale e umano dall'altro. E ciò mi induce a sottolineare un principio fondamentale della politica mediterranea dell'Unione, così rispondendo direttamente all’interrogazione posta dall'onorevole Brok. Ricordo la globalità del processo di sviluppo parallelo ed equilibrato di questi tre pilastri, che è il fondamento dello spirito e dell'originalità di Barcellona e che dobbiamo mantenere. E sebbene sia vero che il pilastro economico di Barcellona, malgrado le sue lentezze, è quello che funziona meglio di tutti, l'essenziale è non perdere di vista questa globalità, senza la quale il processo si ridurrebbe a una semplice zona di libero scambio fra tante altre, priva di visione politica, priva di visione umana e, a lungo termine, ciò sarebbe deplorevole. I nostri mediterranei sono i vicini della porta accanto. Abbiamo molto da condividere con loro, un patrimonio, una storia, una cultura, scambi, interessi condivisi. Infine, come ha sottolineato l'onorevole Brok, abbiamo alcune sfide da raccogliere insieme contro il razzismo, l'intolleranza e la xenofobia. Ampi spazi di collaborazione si prospettano anche in materia di lotta contro i traffici di ogni genere, di migrazioni e di rafforzamento dello Stato di diritto. Tutti noi europei abbiamo un'esperienza da far valere. E' anche nostro interesse accompagnare i nostri nei rispettivi processi di riforma strutturale, di adeguamento e di apertura alla concorrenza delle loro economie. A Marsiglia, il nuovo impulso che intendiamo dare al processo dovrà poggiare su tutte le componenti politiche ed economiche che sono, lo ribadisco, complementari e indissolubilmente collegate fra di loro. E' vero che Barcellona è un processo, un partenariato ambizioso, che richiede strumenti adeguati agli obiettivi stabiliti. L'onorevole Brok parla di risorse finanziarie. Ovviamente non saranno mai sufficienti: le sfide e le esigenze dei paesi del Sud sono talmente importanti che i mezzi dell'Unione appariranno sempre insufficienti, tanto più che gli impegni esterni dell'Unione sono enormemente aumentati nel corso degli ultimi anni. In sede di Consiglio abbiamo tenuto a più riprese questo dibattito che, lo sapete, è al centro, credo di poterlo dire, della riforma avviata su iniziativa del Commissario Patten. Resta il fatto che il Consiglio si è adoperato, in particolare a partire dal 1995, per dotare il Mediterraneo di mezzi più consistenti e commisurati alle sfide del partenariato. La Presidenza francese vi si è dedicata dal 1995, nella fattispecie in occasione del Consiglio europeo di Cannes, dove eravamo riusciti a riequilibrare i mezzi della politica mediterranea rispetto a quelli giustamente consacrati ai paesi dell'Europa centrale e orientale. E' in questo spirito che è stato lanciato il programma MEDA I con uno stanziamento di 3,4 miliardi di euro fra il 1995 e il 1999. Ora si tratta di decidere l’importo pluriennale per il periodo 2000-2006, e non mi resta altro che auspicare (in questa fase non posso indicare cifre) che sia all'altezza delle ambizioni mediterranee dell'Unione. Sapete che in questa fase stiamo tentando di raggiungere un accordo a Quindici, magari convocando una riunione straordinaria del Consiglio domani, a Marsiglia. Fin d'ora siamo riusciti a capirci sulle modalità del regolamento finanziario MEDA II e credo che in futuro disporremo di uno strumento più efficace, più rapido, più visibile e complessivamente più credibile. La gestione del programma sarà semplificata, e si accelererà il ritmo dei rimborsi e degli esborsi. Inoltre, restano ancora i prestiti della BEI, essenziali per lo sviluppo dei paesi nella fattispecie grazie ai suoi grandi progetti infrastrutturali. Credo che, con un mandato di parecchi miliardi di euro per il Mediterraneo per il periodo 2000-2007, potremo assecondare le aspettative dei meridionali nei prossimi anni, elemento indispensabile. Alla vigilia della riunione di Marsiglia, la Presidenza francese auspica ovviamente che si confermi la priorità mediterranea dell'Unione, anche in termini finanziari. In realtà non si tratta più soltanto, come nel 1995, di ristabilire un equilibrio con l'est europeo, bensì anche di preparare il futuro ampliamento dell'Unione. Non dimentichiamo che, come tutti i rapporti esterni dell'Unione, Barcellona è parte integrante dell' comunitario ed è opportuno che gli Stati candidati si preparino a considerare i paesi mediterranei quali privilegiati, in quanto essi sono privilegiati della nostra Europa. In ciò risiede una delle principali poste in gioco per l'Europa futura, il cui centro gravitazionale si sposterà verso la parte orientale del continente, è vero, senza però porsi in contraddizione con il meridione. A maggior ragione, secondo noi, vale la pena di affermare la dimensione mediterranea dell'Unione, che intende agire da protagonista globale nel mondo, per il quale il Mediterraneo deve rimanere e rimarrà un mare che unisce, in latino un " ". Ringrazio il presidente Brok per avermi dato modo di fare il punto sulla politica mediterranea dell'Unione in quanto, come sapete, oggi siamo alla vigilia della quarta Conferenza dei Ministri degli affari esteri del partenariato euromediterraneo che si terrà a Marsiglia. Sapete quanto la Presidenza francese del Consiglio tenga al rafforzamento della dimensione mediterranea dei rapporti esterni dell'Unione, di cui ha del resto fatto una delle sue priorità durante questo semestre. D'altro canto, proprio per questo motivo insistiamo affinché si tracci il bilancio del primo quinquennio di attuazione del processo di Barcellona, in modo da essere in grado di adottare i necessari orientamenti a Marsiglia. Nella sua comunicazione "Rivitalizzare il processo di Barcellona" il Commissario Patten, che saluto, peraltro ha delineato alcune piste di riflessione interessanti in merito. L'onorevole Brok ha ricordato la strategia comune per il Mediterraneo adottata nel giugno scorso a Feira. Si tratta di un contributo importante e utile ma, diversamente dal partenariato euromediterraneo che unisce i 15 ai 12 della sponda meridionale del Mediterraneo, si tratta di uno strumento di disciplina interna all'Unione, destinato in un certo qual modo a rafforzare la coerenza e il coordinamento di tutti gli strumenti comunitari e delle politiche degli Stati membri rispetto al Mediterraneo. La Presidenza ha già stabilito e presentato al Consiglio dei ministri lo scorso settembre alcune priorità per l'attuazione di questa strategia comune. La Presidenza ha in particolar modo inteso identificare gli ambiti verso i quali occorre orientare l'impegno dell'Unione e dei suoi meridionali per rilanciare il processo di Barcellona, cioè il rafforzamento del dialogo in campo politico ed economico, una maggiore efficacia dell'aiuto comunitario, l'attuazione di una cooperazione subregionale e dell'integrazione sud-sud, oppure ancora il potenziamento di iniziative nel campo della giustizia e degli affari interni. Questo è il nostro obiettivo anche in vista della Conferenza di Marsiglia. Nei due giorni della riunione, la Presidenza conta di riuscire, con l'aiuto di tutti, a imprimere nuovo slancio al processo. Sarebbe indubbiamente superfluo ricordare adesso ogni particolare del contesto politico nel quale si tiene la Conferenza. Penso però molto sinceramente che le attuali difficoltà nel Medio Oriente rendano più necessario che mai questo dialogo euromediterraneo. Non è dunque per la difficile situazione in Medio Oriente che la Conferenza di Marsiglia dovrà rivedere al ribasso le proprie ambizioni. Certamente non dico che l’attuale contesto sarà privo d’impatto sull'incontro, e penso nella fattispecie alla Carta per la pace e la stabilità, oggetto di un dibattito molto approfondito tra i 27 partner, la cui adozione però richiede probabilmente che l'ambiente regionale si sia placato. L'onorevole Brock, che ci ha raggiunto, ha posto un interrogativo relativamente ai ritardi registrati nel negoziato. Si deve parlare di ritardo? E' certo che la discussione è lunga e talvolta delicata, direi quasi che è normale, soprattutto dato il contesto politico nel Medio Oriente. L'elemento essenziale secondo me è portare avanti i lavori e non abbandonare il progetto. In merito credo che i 27 siano ormai decisi ad adottare questo testo non appena lo permetteranno le circostanze. Non dimentichiamo che il processo di Barcellona è recente, ha soltanto cinque anni. E, in occasione del lancio del partenariato nel 1995, ci rendevamo peraltro conto di avviare un'iniziativa a lungo termine. Non era affatto scontato far coesistere da un giorno all'altro 27 tanto diversi in un contesto politico spesso molto teso, talvolta più che teso, soprattutto in una cornice nuova come quella di Barcellona. Ebbene, siamo giunti a mantenere il dialogo anche su argomenti talvolta sensibili quali la stabilità, il terrorismo, l'emigrazione, i diritti dell'uomo, per fare solo qualche esempio. Vi prego di credere che contiamo di proseguire su questa strada."@it9 "Mr President, Commissioners, ladies and gentlemen, I shall have to give my answer before Mr Brok returns from his meeting with the President because I myself will presently have to attend a meeting with the President. We are obliged to do this because of a very heavy schedule. Cooperation in the field of politics and security, known as the ‘first aspect’ of the Barcelona process is essential, even though we know it is the most sensitive and the longest to implement. There are also, however, the other ‘aspects’ of Barcelona, the economic and financial aspect on the one hand, and the social, cultural and human aspect on the other. This, indeed, leads me to highlight a fundamental principle of the European Union’s Mediterranean policy, and I shall thereby be giving a direct answer to Mr Brok’s question. I would like to raise the subject of the overall approach of the process of the parallel, balanced development of these three aspects, which underpins the spirit and originality of Barcelona, something we must preserve. And even if it is true that the economic aspect of Barcelona is the one that, despite the delays, is working best, the main thing is that we must not lose sight of this overall approach, without which the process would be consigned to being nothing more than just another free trade area, lacking in political or human vision in the long term and this would be unfortunate. Our Mediterranean partners are our direct neighbours. We have a great deal in common with them, a shared heritage, culture, trade and interests. Finally, as Mr Brok emphasised, we have common challenges, which we must meet together in order to deal with racism, intolerance and xenophobia. Great prospects are opening up, too, for cooperation in the areas of combating trafficking of all sorts, migration and enhancing the rule of law. We Europeans have experience that we can profitably share. It is furthermore in our own interests to support our partners in their process of structural reforms, upgrading and opening up their economies to competition. In Marseilles, therefore, this new impetus we wish to give the process must be based on all its political and economic components which are, let me reiterate, complementary and inextricably interlinked. It is true that the Barcelona process and the partnership are ambitious projects requiring resources appropriate to the allotted objectives. Mr Brok mentioned financial resources. They are, of course, never sufficient. The challenges are such, the needs of the southern countries are so great that the resources of the European Union will always appear to be inadequate, especially since the external commitments of the Union have increased to an extraordinary degree in the last few years. This is a debate which, as you know, we have had several times in the Council; a debate which I think I can say lies at the heart of the reform undertaken on the initiative of Commissioner Patten. The fact remains that the Council, particularly since 1995, has striven to allocate more extensive resources to the Mediterranean region, appropriate to the challenges of the partnership. Since 1995 the French Presidency has made particular efforts in this regard, especially at the European Council in Cannes, where we succeeded in restoring balance between the funding for Mediterranean policy and that properly allocated to the countries of Central and Eastern Europe. This is the spirit in which the MEDA I programme was launched with EUR 3.4 billion committed between 1995 and 1999. The multiannual total must now be established for the period 2000-2006, and I can only hope – although I cannot put a figure on it at this stage – that it will match up to the ambitions of the European Union in its Mediterranean policy. You are aware that we are attempting at this very moment to reach an agreement between the fifteen Member States, if necessary by holding an Extraordinary Council meeting tomorrow in Marseilles. We have already managed to agree on the arrangements for the MEDA II financial regulation. I feel that the instrument we shall have in future will be more effective, more speedy, more transparent and therefore, ultimately, more credible. The programme’s administration will be simplified, and the rate of reimbursement and payment will be accelerated. Furthermore, there are still the EIB loans, which are essential to the development of our partner countries, particularly its major infrastructure projects. I feel that with an allocation of several billion euros for the Mediterranean region over the period 2000-2007, we shall be in a position to fulfil the expectations of our partner countries in the South over the next few years, and that is crucial. Today, on the eve of Marseilles, the French Presidency naturally wishes to see the European Union’s Mediterranean priority confirmed, including in financial terms. In fact, it is no longer just a matter, as it was in 1995, of restoring balance with Eastern Europe, but also of making ready for the future enlargement of the European Union. Let us not forget that Barcelona, like the rest of the European Union’s external relations, forms an integral part of the and that therefore the candidate countries should make preparations for seeing the Mediterranean countries as privileged partners, since they are the privileged partners of this Europe of ours. This is a major challenge for the Europe of the future, whose centre of gravity will, indeed, be shifting towards the East of the continent, but this need not happen at the expense of relations with the South. In our opinion, this is one more reason to emphasise the Mediterranean dimension of a European Union that wishes to be an actor on the world stage and for which the Mediterranean region must and shall continue to be the ‘uniting sea’ or in Latin the ‘mare nostrum’. I should like to thank Mr Brok for allowing me to give an assessment of the current state of the European Union’s Mediterranean policy since this is, as you know, the eve of the Fourth Conference of Foreign Ministers from the Euro-Mediterranean Partnership, which is to be held in Marseilles. You will be aware of the importance the French Presidency attaches to enhancing the Mediterranean aspect of the European Union’s external relations. Indeed it has made this one of the priorities of its term in office. It is, moreover, the reason for our insistence on drawing up an assessment of the results of the first five years of implementation of the Barcelona process, in order to be in a position, in Marseilles, to establish the necessary guidelines. Commissioner Patten, whom I must welcome, expressed some interesting avenues for investigation in this respect in his communication on reinvigorating the Barcelona process. Mr Brok referred to the common strategy on the Mediterranean Region, adopted in Feira in June. This was an important and useful contribution. This, however, unlike the Euro-Mediterranean partnership, which unites the Fifteen Member States with twelve partners on the southern coast of the Mediterranean, is an instrument for discipline within the Union, to some extent, designed to intensify the coherence and coordination of all Community instruments and Member State policies with regard to the Mediterranean region. Priorities for the implementation of this common strategy have already been established by the Presidency and were presented to the Council of Ministers in September. The Presidency strove particularly to identify areas on which the European Union and its partners of the southern Mediterranean should concentrate their efforts in order to reinvigorate the Barcelona Process, particularly by intensifying political and economic dialogue, improving the effectiveness of Community aid, the implementation of sub-regional cooperation and South-South integration, and even intensifying initiatives in the field of justice and home affairs. This is indeed also our objective for the Marseilles Conference. In the course of the two days of the meeting, the Presidency aims to succeed in giving a new impetus to the process, with everyone on board. There is probably no need for me to outline in detail the political background of this conference, but I very sincerely believe that the current problems in the Middle East make this Euro-Mediterranean dialogue more essential than ever. The fact that the situation in the Middle East is difficult at present is not, therefore, a reason to lower our ambitions for the Marseilles conference. I am not, of course, saying that the current situation will have no impact on our meeting. I am thinking in particular of the Charter for Peace and Stability, which was discussed at great length among the 27 partners, but whose adoption probably calls for a regional environment where peace has been established. Mr Brok, who has now rejoined us, asked questions specifically about the delays noted in negotiations. Should we really use the term ‘delay’? It is true that discussions have been lengthy and occasionally delicate, but I would say that this is understandable, considering the political context in the Middle East. The main thing, in my view, is that work is going forward and that the project is not being abandoned. In this respect, I believe that the 27 partners are resolved to adopt this text as soon as circumstances permit. Let us not forget that the Barcelona Process is a recent development, only five years old. Indeed, when we instigated the partnership in 1995, we were aware that we were undertaking a long-term project. There was plainly nothing easy about the task of bringing together, overnight, 27 partners as diverse as this against an often tense, and occasionally more than tense political background and within a framework as original as the Barcelona arrangement. Yet, we have managed to maintain dialogue even on occasionally sensitive subjects: stability, terrorism, emigration and human rights, for example. You may rest assured that we fully intend to continue in this way."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, heren commissarissen, geachte afgevaardigden, ik zal inderdaad antwoord geven voordat de heer Brok is teruggekeerd van zijn vergadering met de Voorzitter, omdat ik straks zelf ook nog een vergadering met haar zal hebben. We hebben ons nu eenmaal te houden aan een zeer volle agenda. Deze samenwerking op het terrein van politiek en veiligheid, ook wel de “eerste component” van Barcelona genoemd, is van wezenlijk belang, al beseffen we dat het hier om de gevoeligste kwesties gaat die de meeste tijd vragen. Maar we moeten ook de andere componenten van Barcelona niet vergeten: de economische en financiële component enerzijds en de sociale, culturele en humanitaire component anderzijds. Dit brengt me ertoe een fundamenteel beginsel van het mediterrane beleid van de Unie te benadrukken, en daarmee geef ik tevens rechtstreeks antwoord op de vraag van de heer Brok. Ik doel hier op de samenhang en het evenwicht tussen de lijnen waarlangs de drie genoemde componenten zich parallel ontwikkelen. Die samenhang vormt de basis van de doelstellingen en het unieke karakter van het proces van Barcelona; die samenhang moeten we dan ook handhaven. En het mag dan waar zijn dat de economische component, hoe traag die zich ook ontwikkelt, het beste functioneert, het belangrijkste is dat we die samenhang niet uit het oog verliezen. Zonder die samenhang zou het proces van Barcelona gedegradeerd worden tot een gewone ontwikkeling naar een nieuwe vrijhandelszone, waarin van een politieke of humanitaire visie voor de lange termijn geen sprake is. En dat zou jammer zijn, want onze mediterrane partners zijn onze naaste buren, met wie we heel wat gemeen hebben: een erfgoed, een verleden, een cultuur, allerlei contacten en belangen. En - de heer Brok heeft er al op gewezen - er staat ons een aantal uitdagingen te wachten op het terrein van racisme, onverdraagzaamheid en vreemdelingenhaat waartegen we gezamenlijk ten strijde moeten trekken. Er liggen ook tal van mogelijkheden tot samenwerking op het terrein van de bestrijding van illegale handel, in welke vorm dan ook, en op terreinen als migratie en versterking van de rechtsstaat. Wij Europeanen kunnen ons laten voorstaan op de nodige ervaring in dit verband. Het is ook in ons belang onze partners te begeleiden bij de structurele markthervormingen, die moeten leiden tot een hoger economisch peil en meer concurrentie. De impuls die we in Marseille aan het proces willen geven zal dus gebaseerd moeten zijn op alle politieke en economische componenten van het proces, die, ik zeg het nog maar eens, elkaar aanvullen en onlosmakelijk met elkaar verbonden zijn. Het is waar dat Barcelona een ambitieus proces is, een ambitieus partnerschap dat vraagt om middelen die toegesneden zijn op de doelstellingen waarop het gericht is. De heer Brok roert ook het punt van de financiële middelen aan. Uiteraard zijn die nooit toereikend. In het licht van de omvang van de uitdagingen en de ernst van de behoeften van de zuidelijke landen zullen de middelen die de Unie beschikbaar stelt altijd ontoereikend lijken, temeer daar de externe verplichtingen van de Unie de afgelopen jaren buitensporig zijn toegenomen. Zoals u weet is dit punt herhaaldelijk onderwerp van gesprek geweest in de Raad en ik meen te mogen zeggen dat het ook de kern is van de hervorming die op initiatief van commissaris Patten in gang is gezet. Dit alles neemt niet weg dat de Raad zich met name sinds 1995 heeft ingespannen het Middellandse-Zeegebied ruimere middelen toe te kennen die meer in overeenstemming zijn met de doelstellingen van het partnerschap. Reeds in 1995 heeft het Franse voorzitterschap zich hiervoor ingezet, met name tijdens de Europese Raad van Cannes, waar we erin geslaagd zijn de voor het mediterrane beleid toegekende middelen meer in evenwicht te brengen met de middelen die worden toegekend aan de landen van Midden- en Oost-Europa. Met die gedachte in het achterhoofd is het programma MEDA I van start gegaan, waarvan de vastleggingskredieten voor de periode 1995-1999 3,4 miljard euro beliepen. Thans dient het meerjarenbedrag voor de periode 2000-2006 vastgelegd te worden, en ik kan alleen maar hopen ­ cijfers kan ik in dit stadium nog niet geven ­ dat het toereikend zal zijn om de doelstellingen van het mediterrane beleid van de Unie te realiseren. U weet dat we momenteel ons best doen om de vijftien lidstaten op één lijn te brengen, desnoods door op korte termijn een extra bijeenkomst van de Raad in Marseille te houden. Op dit moment hebben we al overeenstemming bereikt over de financiële bepalingen van de MEDA II-verordening. Mijns inziens zullen we in de toekomst kunnen beschikken over een doeltreffender, sneller, zichtbaarder en over het geheel genomen geloofwaardiger instrument. Het beheer van het programma zal vereenvoudigd worden en de afhandeling van de terug- en uitbetalingen zal versneld worden. Verder zijn er natuurlijk nog de leningen van de EIB, die van wezenlijk belang zijn voor de ontwikkeling van onze partnerlanden en in het bijzonder voor de grote infrastructuurprojecten. Mijns inziens zullen we met een mandaat van een paar miljard euro voor het Middellandse-Zeegebied voor de periode 2000-2007 in staat zijn aan de verwachtingen van onze zuidelijke partners te voldoen in de komende jaren, hetgeen ook een absolute noodzaak is. Nu, aan de vooravond van de Conferentie van Marseille, zou het Franse voorzitterschap natuurlijk graag zien dat deze mediterrane prioriteit van de Unie bevestigd wordt, inclusief de financiële aspecten ervan. In feite gaat het niet meer uitsluitend, zoals in 1995, om het bereiken van een evenwicht tussen deze prioriteit en de steun aan Oost-Europa, maar ook om een voorbereiding op de toekomstige uitbreiding van de Unie. We moeten niet vergeten dat Barcelona, zoals alle onderwerpen op het terrein van de buitenlandse betrekkingen van de Unie, uit de aard der zaak deel uitmaakt van het . Het zou dan ook goed zijn dat de kandidaat-lidstaten de mediterrane landen gaan beschouwen als begunstigde partners, want het zijn de begunstigde partners van ons gezamenlijk Europa. Dat is een grote uitdaging voor het Europa van de toekomst, waarvan het zwaartepunt zich naar het Oosten van het continent zal verplaatsen zonder dat het Zuiden daarvan nadelige gevolgen mag ondervinden. Het lijkt ons een reden te meer om het belang van het mediterrane beleid van de Unie te onderstrepen: de Unie wil immers overal ter wereld een rol van betekenis kunnen spelen, en het Middellandse-Zeegebied is en blijft voor haar dan ook een “verbindende zee”, oftewel, in het Latijn, een “ ”. Ik dank commissievoorzitter Brok voor het feit dat hij me de gelegenheid heeft gegeven hier de stand van zaken met betrekking tot het mediterrane beleid van de Unie toe te lichten. Zoals u weet staat namelijk de vierde, in Marseille te houden Conferentie van Euro-mediterrane ministers van Buitenlandse Zaken voor de deur. U weet dat het Franse voorzitterschap zeer veel waarde hecht aan versterking van de mediterrane pijler binnen de buitenlandse betrekkingen van de Unie, een onderwerp dat het afgelopen halfjaar ook een van onze beleidsprioriteiten is geweest. Dat is ook de reden waarom we erop aangedrongen hebben dat de balans opgemaakt zou worden van de eerste vijf jaar van de tenuitvoerlegging van het proces van Barcelona; op basis daarvan kunnen we in Marseille immers de noodzakelijke richtsnoeren vaststellen. Overigens heeft commissaris Patten, die ik hier begroet, in zijn mededeling “Nieuwe kansen voor het proces van Barcelona” in dit verband een aantal interessante gedachten naar voren gebracht. De heer Brok heeft verwezen naar de in juni in Feira aangenomen gemeenschappelijke strategie voor het Middellandse-Zeegebied. Die strategie vormt een belangrijke en nuttige aanvulling, zeker, maar ­ en in dit opzicht verschilt ze van het Euro-mediterrane partnerschap, dat de vijftien lidstaten en twaalf landen in het zuidelijk Middellandse-Zeegebied omvat ­ ze is vooral een soort hulpmiddel ter vergroting van de interne discipline binnen de Unie, waarmee de samenhang en de coördinatie versterkt kunnen worden tussen alle communautaire instrumenten en nationale beleidsmaatregelen die op het Middellandse-Zeegebied gericht zijn. Het voorzitterschap heeft ten aanzien van de tenuitvoerlegging van deze gemeenschappelijke strategie reeds een aantal prioriteiten vastgesteld, die in september jongstleden aan de Raad van ministers zijn voorgelegd. Het voorzitterschap heeft zich in het bijzonder ingezet om de terreinen te bepalen waarop de Unie en haar partners in het Zuiden hun inspanningen zouden moeten richten met het oog op een herstart van het proces van Barcelona. Daarbij gaat het met name om verdieping van de dialoog op politiek en economisch terrein, vergroting van de doeltreffendheid van de communautaire steun, invoering van subregionale samenwerkingsvormen, versterking van de Zuid-Zuidas en uitbreiding van het aantal initiatieven op het terrein van justitie en binnenlandse zaken. Het proces van Barcelona weer op gang brengen: dat is tevens onze doelstelling voor de Conferentie van Marseille. Het voorzitterschap gaat ervan uit tijdens deze tweedaagse bijeenkomst met ieders hulp dit proces nieuw leven in te kunnen blazen. Het lijkt me overbodig om hier in detail in te gaan op de politieke context waarin deze Conferentie plaatsvindt, maar ik ben echt de mening toegedaan dat in het licht van de huidige problemen in het Midden-Oosten deze Euro-mediterrane dialoog meer dan ooit noodzakelijk is. Het is dan ook niet vanwege de problematische situatie in het Midden-Oosten dat de verwachtingen van de Conferentie van Marseille naar beneden moeten worden bijgesteld. Natuurlijk beweer ik niet dat de huidige context geen enkel effect zal hebben op deze bijeenkomst. Ik denk dan met name aan het Handvest van vrede en stabiliteit, dat aanleiding is geweest tot felle discussies tussen de 27 partners en dat waarschijnlijk pas aangenomen zal kunnen worden wanneer de rust in de regio is wedergekeerd. De heer Brok ­ hij is inmiddels ook aanwezig ­ heeft juist bij deze vertragingen in de onderhandelingen de nodige vraagtekens geplaatst. Maar gaat het wel om vertragingen? Het lijdt geen twijfel dat het een lange en soms gevoelige discussie is ­ ik zou zelfs zeggen: dat is normaal, zeker gezien de politieke situatie in het Midden-Oosten. Het belangrijkste is mijns inziens dat we de werkzaamheden voortzetten en dat het project niet afgeblazen wordt. Ten aanzien van dit Handvest geloof ik dat de 27 partners vastbesloten zijn deze tekst aan te nemen zodra de omstandigheden dat toelaten. Laten we niet vergeten dat het proces van Barcelona slechts vijf jaar oud is. En toen we in 1995 het partnerschap instelden, waren we ons terdege bewust van de lange weg die we te gaan hadden. Het was bepaald niet vanzelfsprekend 27 zo sterk van elkaar verschillende partners van de ene dag op de andere samen te brengen in het toch wat ongebruikelijke samenwerkingsverband van het proces van Barcelona, zeker ook gezien de op zijn zachtst gezegd vaak gespannen politieke context. En toch zijn we erin geslaagd de dialoog in stand te houden, ook op zulke gevoelige terreinen als stabiliteit, terrorisme, emigratie en mensenrechten. U kunt er zeker van zijn dat we van plan zijn op deze weg door te gaan."@nl2 "Conselho. Senhor Presidente, Senhor Comissário, Senhoras e Senhores Deputados, vou efectivamente responder antes de o senhor deputado Brok regressar da reunião com a senhora Presidente, uma vez que eu próprio tenho de comparecer numa reunião com a senhora Presidente e, por conseguinte, temos de nos cingir a uma ordem do dia muito carregada. Esta cooperação em matéria política e de segurança, o que designamos por “primeira vertente” de Barcelona, é essencial, apesar de sabermos que é aquela cuja realização é mais delicada e demorada. Há, também, as outras “vertentes” de Barcelona, a vertente económica e financeira, por um lado, e a vertente social, cultural e humana, por outro. Isto leva­me a sublinhar um princípio fundamental da política mediterrânica da União e vou, assim, responder directamente à pergunta do deputado Brok. Refiro­me à globalidade do processo de desenvolvimento paralelo e equilibrado das três vertentes, que funda o espírito e a originalidade de Barcelona, que devemos preservar. Mesmo se é verdade que é a vertente económica de Barcelona que, não obstante a sua lentidão, funciona melhor, é essencial não perder de vista essa globalidade sem a qual o processo estaria condenado a ser uma mera zona de comércio livre entre as outras, sem visão política, sem visão humana a longo prazo, o que seria lamentável. Os nossos parceiros mediterrânicos são nossos vizinhos imediatos. Temos muito em comum, património, história, cultura, intercâmbios, interesses comuns. Enfim, como realçou o senhor deputado Brok, temos desafios comuns a enfrentar contra o racismo, a intolerância e a xenofobia. Há, igualmente, um imenso terreno para cooperação em matéria de luta contra o tráfico de todo o tipo, em matéria de migrações e reforço do Estado de direito. Enquanto Europeus, temos uma experiência a aproveitar. É, igualmente, do nosso interesse, acompanhar os nossos parceiros no seu processo de reformas estruturais, de nivelamento e de abertura à concorrência das suas economias. Em Marselha, este novo impulso que pretendemos imprimir ao processo, deverá apoiar­se sobre todas as componentes políticas e económicas que, repito, são complementares e indissoluvelmente ligadas entre si. É verdade que Barcelona constitui um processo e um partenariado ambicioso, que requer meios adequados aos objectivos a cumprir. O deputado Brok evoca os recursos financeiros. É certo que nunca serão suficientes. Os desafios são de tal ordem, as necessidades dos países do Sul são tão importantes que os meios da União hão­de parecer sempre insuficientes, tanto mais que os compromissos externos da União aumentaram de forma extraordinária nos últimos anos. Este debate tivemo­lo várias vezes no Conselho, como sabem, e constitui o próprio âmago, creio poder dizê­lo, da reforma iniciada por iniciativa do Senhor Comissário Patten. Há que dizer, entretanto, que o Conselho se esforçou, em particular desde 1995, no sentido de dotar o Mediterrâneo de meios mais importantes, à medida dos desafios da parceria. Logo em 1995, a Presidência francesa envidou esforços nesse sentido, nomeadamente aquando do Conselho Europeu de Cannes, onde conseguimos reequilibrar os meios da política mediterrânica relativamente aos meios justamente destinados aos países da Europa Central eOriental. Foi neste espírito que o programa MEDA I foi lançado com 3,4 mil milhões de euros autorizados entre 1995 e 1999. O montante plurianual deve, agora, ser decidido para 2000­2006, e resta­me esperar – nesta fase é impossível avançar números – que esteja à altura das ambições mediterrânicas da União. O Parlamento sabe que, neste preciso momento, estamos a desenvolver esforços para alcançar um acordo entre os Quinze, se necessário realizando, amanhã, em Marselha, uma sessão extraordinária do Conselho. Conseguimos, desde já, entender­nos quanto às modalidades do regulamento financeiro para MEDA II. Creio que, de futuro, disporemos de um instrumento mais eficaz, mais rápido, mais visível e, por conseguinte, mais credível. A gestão do programa será simplificada, o ritmo de reembolsos e despesas acelerado. Há ainda os empréstimos do BEI, essenciais ao desenvolvimento dos países parceiros, graças, nomeadamente, aos seus grandes projectos de infra­estrutura. Creio que, com um montante de vários milhares de milhão de euros para o Mediterrâneo para o período 2000­2007, seremos capazes de corresponder às expectativas dos parceiros do Sul nos próximos anos, o que é indispensável. Hoje, na véspera de Marselha, a Presidência francesa deseja, bem entendido, ver confirmada esta prioridade mediterrânica da União, inclusive em termos financeiros. Na realidade, já não se trata apenas, como em 1995, de restabelecer um equilíbrio com o Leste da Europa, trata­se igualmente de preparar o futuro alargamento da União. Não esqueçamos que Barcelona, como o conjunto das relações externas da União, é parte integrante do acervo comunitário e que é conveniente que os Estados candidatos se preparem para reconhecer os países mediterrânicos como parceiros privilegiados, já que são parceiros privilegiados da nossa Europa. Reside, aqui, um desafio fundamental para a Europa futura, cujo centro de gravidade, é certo, irá deslocar­se para Leste do Continente, mas sem contradição com o Sul. Mais uma razão, em nosso entender para afirmar a dimensão mediterrânica da União, que pretende ser um actor global no mundo e para o qual o Mediterrâneo deve continuar, e continuar a sê­lo, “um mar que une” ou, em latim, um . Agradeço ao senhor deputado Brok permitir­me fazer o balanço da política mediterrânica da União, uma vez que nos encontramos hoje, como sabem, em vésperas da realização, em Marselha, da Quarta Conferência dos Ministros dos Negócios Estrangeiros do Partenariado Euro­mediterrânico. Sabem a que ponto a Presidência francesa do Conselho, que, aliás, disso fez uma prioridade ao longo deste semestre, está empenhada no reforço da dimensão mediterrânica das relações externas da União. É, aliás, esta, também, a razão da nossa insistência no sentido de ser efectuado um balanço dos cinco primeiros anos de realização do processo de Barcelona, de modo a permitir que, justamente em Marselha, possamos adoptar as orientações necessárias. O senhor Comissário Patten, a quem dirijo um cumprimento, formulou, aliás, na sua Comunicação “Revitalizar o processo de Barcelona”, pistas de reflexão interessantes a este respeito. O senhor deputado Brok referiu a estratégia comum para o Mediterrâneo, adoptada no passado mês de Junho, em Santa Maria da Feira. Trata­se de um contributo importante e útil. Mas trata­se, sobretudo, contrariamente ao partenariado euro­mediterrânico que une os Quinze a doze parceiros da margem Sul do Mediterrâneo, de um instrumento de disciplina interna da União, de algum modo destinado a reforçar a coerência e a coordenação do conjunto dos instrumentos comunitários e políticos dos Estados­Membros para o Mediterrâneo. A Presidência já estabeleceu prioridades para a realização desta estratégia, e apresentou­as em Conselho de Ministros no passado mês de Setembro. A Presidência empenhou­se, particularmente, em identificar os domínios nos quais a União e os seus parceiros do Sul deveriam desenvolver esforços para relançar o processo de Barcelona, em particular o reforço do diálogo em matéria política e económica, uma maior eficácia da ajuda comunitária, a realização de uma cooperação sub­regional e da integração Sul­Sul, ou ainda o incremento de iniciativas no domínio da justiça e dos assuntos internos. Este é, igualmente, o nosso objectivo para a Conferência de Marselha. Durante os dois dias da reunião, a Presidência espera, com a ajuda de todos, conseguir dar um novo impulso a este processo. Seria, certamente, supérfluo, recordar aqui o contexto político no qual se realiza a Conferência. Mas penso muito sinceramente que as dificuldades actuais no Próximo Oriente tornam mais necessário do que nunca este diálogo euro­mediterrâncico. Portanto, o facto de a situação ser difícil no Próximo Oriente não deverá levar a uma revisão menos ambiciosa na Conferência de Marselha. Não estou a afirmar, bem entendido, que o contexto actual não terá qualquer impacto sobre o encontro. Estou a pensar, em particular, na Carta de paz e de estabilidade, que foi objecto de uma discussão muito aprofundada entre os vinte e sete parceiros, mas cuja adopção implicará, provavelmente, um ambiente regional apaziguado. O senhor deputado Brok, que se encontra entretanto connosco, interrogava­se, precisamente, sobre os atrasos verificados na negociação. Será caso para falar de atraso? É certo, e diria mesmo normal, que a discussão será longa e por vezes delicada, nomeadamente tendo em conta o contexto político do Próximo Oriente. O essencial, a meu ver, é que os trabalhos prossigam e o projecto não seja abandonado. Penso que os vinte e sete parceiros estão decididos a adoptar este texto desde que as circunstâncias o permitam. Não esqueçamos que o processo de Barcelona é recente, data apenas de há cinco anos. Quando, em 1995, lançámos a primeira parceria estávamos cientes do facto de iniciar uma obra a longo prazo. Não era tarefa fácil conseguir, de um dia para o outro, que vinte e sete parceiros tão diferentes coabitassem num contexto político frequentemente tenso, por vezes mesmo mais do que apenas tenso, e num quadro tão original como o de Barcelona. Ora, conseguimos manter o diálogo, inclusivamente, por vezes, a respeito de questões delicadas: a estabilidade, o terrorismo, a emigração, os direitos do homens, por exemplo. O Parlamento pode estar certo da nossa intenção de prosseguir no mesmo sentido."@pt11 "Herr talman, herrar kommissionärer, mina damer och herrar parlamentsledamöter! Jag skall faktiskt svara innan Brok kommer tillbaka från sitt möte med talmannen, eftersom jag själv skall ha ett möte med talmannen och vi därför måste hålla oss till denna mycket omfattande föredragningslista. Detta samarbete inom politik och säkerhet, det man kallar det ”första avsnittet” inom Barcelona, är grundläggande, även om vi vet att det är det känsligaste och det längsta att genomföra. Men vi har också de andra ”avsnitten” inom Barcelona, det ekonomiska och finansiella avsnittet, å ena sidan, och det sociala, kulturella och mänskliga å den andra. Och detta leder mig till att betona en grundläggande princip när det gäller unionens Medelhavspolitik, och jag skall därmed svara direkt på Broks fråga. Jag tänker på universaliteten i processen med parallell och balanserad utveckling av dessa tre avsnitt, som är grunden till andan och det specifika med Barcelona och som vi måste bevara. Och även om det stämmer att det är det ekonomiska avsnittet inom Barcelona som trots sin långsamhet fungerar bäst, är det viktigaste att inte förlora denna universalitet ur sikte, för utan den skulle processen vara dömd att bara vara en enkel frihandelszon bland andra, utan politisk vision, utan mänsklig vision på lång sikt, och det skulle vara beklagligt. Våra samarbetspartner i Medelhavsområdet är våra närmaste grannar. Vi har mycket gemensamt med dem, ett arv, en historia, en kultur, handel och gemensamma intressen. Och slutligen, såsom Brok också betonat, har vi utmaningar att anta tillsammans mot rasismen, intoleransen och främlingsfientligheten. Stora projekt erbjuds även samarbetet när det gäller kampen mot all slags illegal handel, migration, och förstärkning av rättstaten. Vi européer har en erfarenhet att föra fram. Det ligger också i vårt intresse att åtfölja våra partner i deras process med att genomföra strukturreformer, modernisera och öppna ekonomierna för konkurrensen. Den nya impuls vi vill ge till processen i Marseille bör därför stödja sig på alla de politiska och ekonomiska komponenterna som, jag upprepar det, kompletterar varandra och är olösligt förbundna med varandra. Barcelona är en process, ett ambitiöst partnerskap, som kräver medel som är anpassade till de målsättningar det tilldelats. Brok tar upp de finansiella resurserna. De kommer självfallet aldrig att vara tillräckliga. Utmaningarna är sådana, behoven i länderna i söder är så stora att unionens medel alltid kommer att förefalla otillräckliga, särskilt som unionens yttre åtaganden har ökat på ett fantastiskt sätt under de senaste åren. Det är en debatt vi fört vid flera tillfällen i rådet, det vet ni, och som står i centrum, det tror jag att jag kan säga, för den reform som inletts på initiativ av kommissionär Patten. Faktum kvarstår att rådet ansträngt sig, särskilt sedan 1995, för att förse Medelhavsområdet med större medel, som står i proportion till partnerskapets utmaningar. Det franska ordförandeskapet satsade på det redan 1995 bl.a. vid Europeiska rådet i Cannes, där vi lyckades att på nytt balansera medlen för Medelhavspolitiken jämfört med dem som var avsedda för länderna i Central- och Östeuropa. Det är i den andan som Meda-programmet I inleddes med 3,4 miljarder euro vilka utnyttjats mellan 1995 och 1999. Det fleråriga beloppet skall nu fastställas för perioden 2000-2006, och jag kan bara önska – jag kan inte ge några siffror på detta stadium – att det är i nivå med unionens Medelhavsambitioner. Som ni vet försöker vi för närvarande att åstadkomma ett avtal med de femton medlemsstaterna, vid behov genom att hålla ett extraordinärt råd i morgon, i Marseille. Vi har redan lyckats komma överens om villkoren för budgetförordningen för Meda II. Jag tror att vi i framtiden kommer att förfoga över ett instrument som är effektivare, snabbare, synligare och alltså totalt sett mer trovärdigt. Förvaltningen av programmet kommer att förenklas, och återbetalningar och utbetalningar kommer att påskyndas. Och sedan har vi också lånen från EIB som är grundläggande för partnerländernas utveckling, bl.a. tack vare de stora infrastrukturprojekten. Jag tror att med ett mandat på flera miljarder euro för Medelhavsområdet perioden 2000-2007 kommer vi att kunna motsvara förväntningarna från våra partner i söder under de kommande åren, och det är nödvändigt. I dag när vi står inför Marseille önskar det franska ordförandeskapet självfallet att denna Medelhavsprioritering för unionen skall bekräftas, även i ekonomiska termer. I verkligheten handlar det inte längre, såsom 1995, om att återupprätta en balans med östra Europa utan det gäller även att förbereda den framtida utvidgningen av unionen. Vi får inte glömma att Barcelona, liksom unionens samtliga yttre förbindelser, är en fullständig del av gemenskapens regelverk och att det är lämpligt att kandidatländerna förbereder sig för att se Medelhavsländerna som privilegierade samarbetspartner, eftersom de är privilegierade partner för vårt Europa. Här finns en stor utmaning för det framtida Europa, vars gravitationscentrum, det stämmer, kommer att flytta sig österut på kontinenten, men utan att det står i motsatsställning till södern. Ytterligare en anledning i våra ögon att bekräfta Medelhavsdimensionen för unionen som vill vara en global aktör i världen och för vilken Medelhavet bör fortsätta att vara ”ett hav som enar”, ett ”mare nostrum” på latin. Jag tackar ordförande Brok för att ha låtit mig göra en sammanfattning om unionens Medelhavspolitik, eftersom vi i dag som ni vet står inför den fjärde konferensen med utrikesministrarna inom Europa-Medelhavspartnerskapet, vilken skall hållas i Marseille. Ni vet vilken betydelse det franska ordförandeskapet fäster vid förstärkningen av Medelhavsdimensionen i unionens yttre förbindelser, och att vi till och med gjort det till en av våra prioriterade frågor under detta halvår. Det är för övrigt också anledningen till att vi insisterar på att en sammanfattning skall göras över de fem första årens genomförande av Barcelonaprocessen, just för att vi i Marseille skall kunna fastställa nödvändiga riktlinjer. Kommissionär Patten, som jag vill tacka, formulerade i sitt meddelande ”Förnyelse av Barcelonaprocessen” intressanta diskussionsvägar i detta hänseende. Brok hänvisade till den gemensamma strategin för Medelhavet som antogs i juni i Feira. Det är ett viktigt och användbart bidrag. Till skillnad från Europa-Medelhavspartnerskapet som enar de femton medlemsländerna med de tolv partnerländerna vid Medelhavets södra kust handlar det framför allt om ett verktyg för intern disciplin i unionen, som på sätt och vis är avsett att förstärka enhetligheten och samordningen för samtliga gemenskapsinstrument och medlemsstaternas politik när det gäller Medelhavsområdet. Prioriteringar för att genomföra denna gemensamma strategi har redan fastställts av ordförandeskapet och lades fram för ministerrådet i september förra året. Ordförandeskapet har särskilt ansträngt sig för att fastställa de områden där unionen och dess samarbetspartner i söder borde satsa sina ansträngningar för att ge ny fart åt Barcelonaprocessen, särskilt en ökad dialog på det politiska och ekonomiska planet, större effektivitet när det gäller gemenskapsstöd, genomförande av ett samarbete under regional nivå och integrationen syd-syd eller en kapacitetsökning för initiativ inom området rättsliga och inrikes frågor. Det är också vår målsättning för konferensen i Marseille. Under de två mötesdagarna räknar ordförandeskapet med att med allas hjälp lyckas ge ny fart åt denna process. Det skulle sannolikt vara överflödigt att jag i detalj här erinrar om det politiska sammanhang som konferensen hålls i. Men jag anser uppriktigt att de nuvarande svårigheterna i Mellanöstern gör denna Europa-Medelhavsdialog mer nödvändig än någonsin. Det är alltså inte för att situationen är svår i Mellanöstern som konferensen i Marseille skall sänka sina ambitioner. Jag säger naturligtvis inte att den nuvarande situationen inte får någon inverkan på detta möte. Jag tänker särskilt på freds- och stabilitetsstadgan, som varit föremål för en mycket fördjupad diskussion mellan de 27 parterna, men vars antagande sannolikt kräver en lugnad regional miljö. Brok, som nu är här, frågade just om de förseningar som konstaterats i förhandlingen. Skall man tala om försening? Att diskussionen är lång och ibland känslig, det är säkert, jag skulle till och med vilja säga att det är normalt, med tanke på bl.a. den politiska situationen i Mellanöstern. Det grundläggande är, enligt min mening, att vi fortsätter arbetet och att projektet inte överges. I det hänseendet tror jag att de 27 parterna är fast beslutna att anta denna text så snart omständigheterna medger det. Vi får inte glömma att Barcelonaprocessen är ny, det är bara fem år sedan den inrättades. Och när vi inledde partnerskapet 1995 var vi för övrigt medvetna om att vi inledde ett långsiktigt arbete. Det fanns inget självklart i att från den ena dagen till den andra få 27 så olika parter att samsas i ett ofta spänt politiskt sammanhang, ibland mer än så, och i en så speciell form som Barcelona. Men vi lyckades upprätthålla dialogen även när det gäller ämnen som ibland är känsliga, exempelvis stabiliteten, terrorismen, emigrationen och de mänskliga rättigheterna. Ni kan vara övertygade om att vi absolut har för avsikt att fortsätta i den riktningen."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	""mare nostrum""6 "Conseil"6 "Consejo"12,12 "Moscovici,"12,6 "acquis"1,9 "acquis communautaire"2,10,3 "mare"8 "mare nostrum"1,2,7,9 "nostrum"8 "partner"9 "“mare nostrum”"11

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph