Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-11-14-Speech-2-100"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20001114.4.2-100"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
La social-démocratie nous avait promis que l'Europe ne serait plus uniquement un marché économique, une monnaie et une machine à libéraliser. Enrichie d'une charte des "droits fondamentaux", l'Europe sociale deviendrait enfin sociale.
Mais il n'en est rien. Cette Charte est une régression sociale du point de vue démocratique et des libertés, bien en deçà des Traités en vigueur. Il aura fallu de nombreuses pressions pour que le droit de se syndiquer et de faire grève soit finalement intégré. Hormis quelques généralités, les femmes ont le droit de "se marier et de fonder une famille". Les immigrés, eux, ont le droit de ne pas être "expulsés collectivement".
Quant aux droits sociaux, ils sont absents. Pas de droit au travail, mais "le droit de travailler" ; pas de droit à la protection sociale ou à un logement, mais "le droit à une aide sociale et à une aide au logement" ; pas de droit à la retraite ou à un revenu minimum ; pas d'interdiction des licenciements, mais une "protection contre tout licenciement injustifié". En réalité, la lutte contre l'exclusion sociale est reléguée au rang de l'assistance, au lieu de poser l'exigence de droits élémentaires contraignants pour les employeurs et les États. Par contre, la Charte fait évidemment la part belle au droit de propriété et à la liberté d'entreprise.
Pour toutes ces raisons, cette Charte ne doit pas être intégrée dans les traités de l'Union, et nous ne pouvons accepter ce texte en l'état."@fr6
|
| lpv:translated text |
"Socialdemokratiet lovede os, at Europa ikke længere blot skulle dreje sig om økonomi, den fælles mønt eller være en liberaliseringsmaskine. Beriget med et charter om "grundlæggende rettigheder" skulle det sociale Europa endelig blive socialt.
Men det er slet ikke tilfældet. Dette charter er et socialt tilbageskridt set ud fra et demokratisk synspunkt, og rettighederne lever slet ikke op til de gældende traktater. Det var nødvendigt med et stærkt pres for at få medtaget retten til at organisere sig og til at strejke. Bortset fra nogle selvfølgeligheder har kvinderne opnået "ret til at indgå ægteskab og ret til at stifte familie". Indvandrere har opnået ret til ikke at blive "udvist kollektivt".
Sociale rettigheder er slet ikke at finde i chartret. Man har ikke ret til et arbejde, men "ret til at arbejde", man har ikke ret til social beskyttelse eller til en bolig, men "ret til social bistand og boligstøtte". Man har ikke ret til pension eller minimumsindkomst, der er intet forbud mod fyringer, men derimod en "beskyttelse mod ubegrundet opsigelse". I virkeligheden degraderer man bekæmpelsen af social udelukkelse til bistandshjælp i stedet for at stille krav om grundlæggende rettigheder, der er bindende for arbejdsgiverne og staterne. Til gengæld favoriserer chartret naturligvis ejendomsretten og det frie initiativ.
Af disse grunde må chartret ikke medtages i traktaterne, og vi kan ikke acceptere teksten i dens nuværende udformning."@da1
".
Die Sozialdemokratie hatte versprochen, dass Europa nicht mehr nur ein Wirtschaftsmarkt, eine Währung und eine Liberalisierungsmaschine sein würde. Mit einer Charta der „Grundrechte“ sollt Europa endlich auch sozial werden.
Doch dem ist nicht so. Diese Charta stellt hinsichtlich der Demokratie und der Grundfreiheiten einen sozialen Rückschritt noch weit hinter die geltenden Verträge dar. Es hat vielfacher Druckausübung bedurft, damit schließlich das Recht auf gewerkschaftlichen Zusammenschluss sowie das Streikrecht aufgenommen wurden. Abgesehen von einigen Allgemeinheiten haben die Frauen das „Recht, eine Ehe einzugehen und eine Familie zu gründen“. Die Immigranten ihrerseits haben das Recht, dass sie nicht kollektiv abgeschoben werden dürfen.
Die sozialen Rechte fehlen ganz. Kein Recht auf Arbeit, sondern das „Recht zu arbeiten“; kein Recht auf Sozialschutz oder eine Wohnung, sondern „das Recht auf eine soziale Unterstützung und eine Unterstützung für die Wohnung“; kein Recht auf Rente oder ein Mindesteinkommen; kein Kündigungsverbot, sondern ein „Anspruch auf Schutz vor ungerechtfertigter Entlassung“. In Wirklichkeit wird die Bekämpfung der sozialen Ausgrenzung auf die Ebene der Sozialhilfe begrenzt anstatt die Forderung nach gegenüber den Arbeitgebern und dem Staat zwingenden Grundrechten zu stellen. Andererseits räumt die Charta natürlich dem Eigentumsrecht und der unternehmerischen Freiheit einen großen Platz ein.
Aus all diesen Gründen darf diese Charta nicht in die Unionsverträge übernommen werden, und wir können den Text in seiner gegenwärtigen Fassung nicht akzeptieren."@de7
"Η σοσιαλδημοκρατία μας είχε υποσχεθεί ότι η Ευρώπη δεν θα ήταν πλέον αποκλειστικά μια οικονομική αγορά, ένα νόμισμα και μια μηχανή απελευθέρωσης. Εμπλουτισμένη με ένα χάρτη “θεμελιωδών δικαιωμάτων”, η κοινωνική Ευρώπη θα γινόταν επιτέλους κοινωνική.
Αλλά δεν έγινε τίποτε τέτοιο. Αυτός ο Χάρτης αποτελεί κοινωνική οπισθοδρόμηση από την άποψη της δημοκρατίας και των ελευθεριών, υπολειπόμενος κατά πολύ των ισχυουσών Συνθηκών. Χρειάστηκαν πολλές πιέσεις για περιληφθεί τελικά το δικαίωμα του συνδικαλισμού και της απεργίας. Εκτός από μερικές γενικότητες, οι γυναίκες έχουν το δικαίωμα “γάμου και δημιουργίας οικογένειας”. Οι μετανάστες από την πλευρά τους, έχουν το δικαίωμα να μην “απελαύνονται συλλογικά”.
Τα κοινωνικά δικαιώματα απουσιάζουν. Δεν αναγνωρίζεται δικαίωμα εργασίας, αλλά “δικαίωμα προς εργασία”, δεν αναγνωρίζεται δικαίωμα κοινωνικής προστασίας ή στέγασης, αλλά δικαίωμα “κοινωνικής αρωγής και στεγαστικής βοήθειας”, δεν αναγνωρίζεται δικαίωμα σε σύνταξη ή σε κατώτατο εισόδημα. Δεν απαγορεύονται οι απολύσεις, αλλά αναγνωρίζεται “προστασία έναντι κάθε αδικαιολόγητης απόλυσης”. Στην πραγματικότητα, η καταπολέμηση του κοινωνικού αποκλεισμού υποβιβάζεται στο επίπεδο της πρόνοιας, αντί να θέτει την απαίτηση θεμελιωδών δικαιωμάτων αναγκαστικής ισχύος για τους εργοδότες και το κράτος. Αντιθέτως, ο Χάρτης επιφυλάσσει ασφαλώς περίοπτη θέση στο δικαίωμα ιδιοκτησίας και την επιχειρηματική ελευθερία.
Για όλους αυτούς τους λόγους, ο Χάρτης δεν πρέπει να ενσωματωθεί στις συνθήκες της Ένωσης και δεν μπορούμε να δεχθούμε το κείμενο αυτό ως έχει."@el8
".
The Social Democrats promised us that Europe would cease to be just an economic market, a single currency and a liberalising machine. Enhanced with a “Charter of Fundamental Rights”, Social Europe would at long last take on a social character.
But nothing of the sort has been achieved. This Charter represents a social step backwards as regards democracy and freedoms, falling short of the terms of the Treaties currently in force. Great pressure had to be exerted before the right to join trade unions and the right to strike were at last included. Except for a few general comments, women have the right to “marry” and “found a family”, while immigrants have the right not to be subjected to “collective expulsion”.
Social rights simply do not feature. There is no right to work, just the “right to engage in work”; there is no right to social protection or accommodation, just “the right to social assistance and housing assistance”; there is no right to a retirement pension or a minimum income; there is no ban on redundancies, just the “right to protection against unjustified dismissal”. In fact, the fight against social exclusion is relegated to the level of assistance, instead of imposing a requirement for basic rights binding upon employers and states. Yet, on the other hand, the Charter of course gives the right to property and the freedom to conduct a business more than their due.
For all the above reasons, this Charter must not be incorporated into the Treaties of the European Union, and we cannot accept the text as it is currently worded."@en3
"(FR) La social-democracia nos prometió que Europa dejaría de ser únicamente un mercado económico, una moneda y una máquina de liberalizar. Enriquecida por una carta de los “derechos fundamentales”, la Europa social se convertiría por fin en social.
Pero de eso, nada. Desde el punto de vista democrático y de las libertades, esta Carta supone una regresión social, muy por detrás de los tratados vigentes. Habrán hecho falta numerosas presiones para que el derecho a sindicarse y a ir a la huelga se haya incluido finalmente. Exceptuando algunas generalidades, las mujeres tienen derecho a “casarse y a formar una familia”. Por su parte, los inmigrantes tienen derecho a no ser “expulsados colectivamente”.
En cuanto a los derechos sociales, están ausentes. No hay derecho al trabajo, sino “derecho a trabajar”; no hay derecho a la protección social o a una vivienda, sino “derecho a una ayuda social y a una ayuda para la vivienda”; no hay derecho a la jubilación o a unos ingresos mínimos; los despidos no quedan prohibidos, sino que hay una “protección contra cualquier despido improcedente”. En realidad, la lucha contra la exclusión social queda relegada al rango de la asistencia, en lugar de imponer la exigencia de derechos elementales vinculantes para los empleadores y para los Estados. Por el contrario, la Carta, evidentemente, sitúa al derecho de propiedad y a la libertad de empresa en un lugar privilegiado.
Por todas estas razones, esta Carta no debe ser incorporada a los tratados de la Unión, y no podemos aceptar este texto en su estado actual."@es12
"Sosiaalidemokraatit olivat luvanneet meille, ettei Euroopassa keskityttäisi enää ainoastaan talousmarkkinoihin, valuuttaan ja liberalisointiin. Perusoikeuskirjan tuella sosiaalisesta Euroopasta tulisi viimeinkin sosiaalinen.
Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Perusoikeuskirja merkitsee sosiaalista taantumista demokratian ja vapauksien kannalta, eikä se yllä lähellekään jo voimassa olevia perussopimuksia. Tarvittiin paljon painostusta, että oikeus ammatilliseen järjestäytymiseen ja lakkoihin saatiin lopulta otettua mukaan. Joidenkin yleispätevien asioiden lisäksi naisille on annettu oikeus "solmia avioliitto ja perustaa perhe". Maahanmuuttajille on puolestaan suotu se oikeus, ettei heihin kohdisteta "joukkokarkoituksia".
Sosiaaliset oikeudet puolestaan puuttuvat kokonaan. Ei ole oikeutta työhön, mutta on "oikeus tehdä työtä", ei ole oikeutta sosiaaliseen suojeluun tai asuntoon, mutta on oikeus "sosiaaliapuun ja asumistukeen", ei ole oikeutta eläkkeeseen tai vähimmäispalkkaan, ei ole irtisanomiskieltoa, mutta on "suoja perusteettomalta irtisanomiselta". Todellisuudessa sosiaalisen syrjäytymisen torjunta on jätetty tukien tasolle sen sijaan, että olisi velvoitettu työnantajat ja valtio kunnioittamaan sitovia perusoikeuksia. Sen sijaan perusoikeuskirjassa on tietenkin tuotu hyvin esiin omistusoikeus ja elinkeinovapaus.
Kaikista näistä syistä perusoikeuskirjaa ei pidä sisällyttää unionin perustamissopimuksiin, emmekä me voi hyväksyä tekstiä sen nykyisessä muodossa."@fi5
"La socialdemocrazia ci aveva promesso che l’Europa non sarebbe più stata soltanto un mercato economico, una moneta e una macchina da liberalizzazione. Arricchita da una Carta dei diritti fondamentali, l’Europa sociale sarebbe diventata finalmente sociale.
Ma non è così. Questa Carta costituisce un regresso sociale dal punto di vista democratico e delle libertà e risulta molto inferiore ai Trattati in vigore. Ci sono volute innumerevoli pressioni per inserire il diritto d’associazione sindacale e di sciopero. A parte qualche affermazione generica, le donne hanno il diritto di “sposarsi e di fondare una famiglia”. Gli immigrati invece, hanno il diritto di non essere “espulsi collettivamente”.
I diritti sociali, poi, sono assenti. Non c’è il diritto al lavoro ma “il diritto di lavorare”; non c’è il diritto alla protezione sociale o a un alloggio ma “il diritto all’assistenza sociale e all’assistenza abitativa”; non c’è il diritto alla pensione o a un reddito minimo; non c’è il divieto di licenziamento, ma una “protezione contro ogni licenziamento ingiustificato”. In realtà, la lotta contro l’esclusione sociale è relegata al rango di assistenza, invece di porre l’esigenza di diritti elementari vincolanti per i datori di lavoro e per gli Stati. Al contrario, la Carta dà palesemente spazio al diritto di proprietà e alla libertà d’impresa.
Per tutte queste ragioni, questa Carta non deve essere inclusa nei Trattati dell’Unione e noi non possiamo accettare il testo nella sua attuale versione."@it9
".
The Social Democrats promised us that Europe would cease to be just an economic market, a single currency and a liberalising machine. Enhanced with a “Charter of Fundamental Rights”, Social Europe would at long last take on a social character.
But nothing of the sort has been achieved. This Charter represents a social step backwards as regards democracy and freedoms, falling short of the terms of the Treaties currently in force. Great pressure had to be exerted before the right to join trade unions and the right to strike were at last included. Except for a few general comments, women have the right to “marry” and “found a family”, while immigrants have the right not to be subjected to “collective expulsion”.
Social rights simply do not feature. There is no right to work, just the “right to engage in work”; there is no right to social protection or accommodation, just “the right to social assistance and housing assistance”; there is no right to a retirement pension or a minimum income; there is no ban on redundancies, just the “right to protection against unjustified dismissal”. In fact, the fight against social exclusion is relegated to the level of assistance, instead of imposing a requirement for basic rights binding upon employers and states. Yet, on the other hand, the Charter of course gives the right to property and the freedom to conduct a business more than their due.
For all the above reasons, this Charter must not be incorporated into the Treaties of the European Union, and we cannot accept the text as it is currently worded."@lv10
"De sociaal-democratie had ons een Europa in het vooruitzicht gesteld dat méér zou zijn dan een economische markt, een munt en een liberaliseringsinstrument. Dankzij een handvest van de “grondrechten” zou het sociale Europa eindelijk werkelijk sociaal worden.
Maar niets is minder waar. Dit Handvest betekent een stap terug op sociaal terrein vanuit het oogpunt van vrijheid en democratie en gaat veel minder ver dan de thans van kracht zijnde Verdragen. Er is zeer veel druk nodig geweest om het vakbondsrecht en het stakingsrecht uiteindelijk in de tekst opgenomen te krijgen. Over vrouwen worden alleen enkele algemene opmerkingen gemaakt; daarnaast wordt slechts gezegd dat ze het recht hebben “te huwen en een gezin te stichten”. En immigranten, die kunnen zich gevrijwaard weten tegen “collectieve uitzetting”.
Sociale rechten ontbreken geheel en al. Geen recht op werk, maar “het recht om te werken”. Geen recht op sociale bescherming of op huisvesting, maar “het recht op sociale bijstand en op bijstand ten behoeve van huisvesting”. Geen recht op pensioen of op een minimuminkomen. Geen verbod op ontslag, maar “bescherming tegen kennelijk onredelijk ontslag”. In feite wordt de strijd tegen sociale uitsluiting gedegradeerd tot een vorm van bijstand, terwijl deze elementaire rechten, die verplichtingen inhouden voor de werkgevers en de overheid, zonder meer zouden moeten worden opgeëist. Uiteraard biedt het Handvest wel alle ruimte aan het recht van eigendom en aan de vrijheid van ondernemerschap.
Redenen te over om dit Handvest niet op te nemen in de Verdragen van de Unie. Wij kunnen de tekst zoals die thans voorligt dan ook niet aanvaarden."@nl2
"A socialdemocracia tinhanos prometido que a Europa deixaria de ser, unicamente, um mercado económico, uma moeda e uma máquina de liberalizar. Enriquecida com uma carta dos “direitos fundamentais”, a Europa social tornarseia, finalmente, social.
Contudo, nada disto se verifica. A presente Carta é uma regressão do ponto de vista democrático e das liberdades, muito aquém dos Tratados em vigor. Foram necessárias numerosas pressões para que o direito de associação e de greve fosse, finalmente, integrado. À excepção de algumas generalidades, as mulheres têm o direito “de contrair casamento e de constituir família”. Quanto aos imigrantes, têm o direito de não ser objecto de “expulsões colectivas”.
Os direitos sociais estão ausentes. Não há direito ao trabalho mas “direito de trabalhar”; não há direito à protecção social e à habitação mas “direito a uma assistência social e a uma ajuda à habitação”; não há direito à reforma ou a um rendimento mínimo; não há proibição de despedimentos mas “protecção contra o despedimento sem justa causa”. Na realidade, a luta contra a exclusão social é relegada para o plano da assistência, em vez de postular a exigência de direitos elementares vinculativos para o patronato e os Estados. Em contrapartida, a Carta atribui um lugar considerável ao direito de propriedade e à liberdade de empresa.
Pelas razões referidas, esta Carta não deve ser integrada nos Tratados da União, e não podemos aceitar o texto em causa."@pt11
"Socialdemokratin lovade oss att Europa inte längre bara skulle vara en ekonomisk marknad, en valuta och en avregleringsmaskin. Genom att berikas med en stadga om de ”grundläggande rättigheterna” skulle det sociala Europa äntligen bli socialt.
Men det blev inget av det. Denna stadga är en social tillbakagång när det gäller demokrati och friheter, och ligger betydligt under gällande fördrag. Det krävdes ett stort antal påtryckningar för att rätten till medlemskap i en fackförening och strejkrätten till slut skulle kunna införlivas. Utöver några allmänna påståenden har kvinnorna rätt att ”gifta sig och bilda familj”. Invandrarna å sin sida har rätt att inte ”utvisas kollektivt”.
När det gäller de sociala rättigheterna är de frånvarande. Ingen rätt till arbete, utan ”rätten att arbeta”, ingen rätt till social trygghet eller till en bostad, utan ”rätten till socialt stöd och stöd till bostad”, ingen rätt till pension eller en minimiinkomst, inget förbud mot uppsägningar, utan ett ”skydd mot all omotiverad uppsägning”. I verkligheten förvisas kampen mot social utslagning till nivån med stöd, i stället för att kräva grundläggande tvingande rättigheter för arbetsgivarna och staterna. Stadgan ger däremot naturligtvis mer än vad som förtjänas åt äganderätten och det fria företagandet.
Av alla dessa anledningar bör stadgan inte införlivas i unionens fördrag, och vi kan inte acceptera denna text i dess nuvarande skick."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples