Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-11-14-Speech-2-061"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2000-11-14"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Turkiet4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20001114.3.2-061"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2000-11-14-Speech-2-0624
lpv:speaker	lp:Moscovici4
lpv:spoken text	". - Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, Messieurs les Rapporteurs, Mesdames et Messieurs les Députés, vous avez souhaité que nous procédions à un débat sur la relation de l'Union européenne avec la Turquie, et vous savez l'importance que la présidence du Conseil apporte au renforcement de ces relations qui ont pris un nouveau cours depuis la reconnaissance à Helsinki de la candidature de ce pays. Le débat sur les deux rapports présentés par MM. Morillon et Seppänen vient donc à point nommé, puisque la Commission vient de nous communiquer deux documents très importants, d'une part, son dernier rapport sur les progrès accomplis par la Turquie sur la voie de l'adhésion et, d'autre part, sa proposition de partenariat pour l'adhésion de la Turquie. Un grand chantier s'offre donc à nous et nous le savons, il est long, il est complexe. Soyons exigeants, soyons vigilants, mais, en même temps, restons dans la logique de notre propre choix, c'est-à-dire un pari, une certaine confiance à la Turquie, à sa volonté de rapprochement avec l'Union et aussi aidons-la à renforcer sa capacité à mettre en place les réformes nécessaires, réformes nécessaires que nous sommes tout à fait en droit d'attendre d'elle. Je commencerai, si vous le permettez, par le très intéressant rapport de M. Morillon, qui porte sur l'ensemble de la relation euro-turque, et plus particulièrement sur le rapport de progrès présenté en 1999 par la Commission, quelques semaines avant le Conseil européen d'Helsinki. Celui-ci, en reconnaissant la candidature turque, avait suivi les recommandations formulées par la Commission dans son rapport, aux analyses duquel, je crois, nous souscrivons tous. Depuis lors, des mesures ont été prises par l'Union et par la Turquie pour traduire en actes concrets les décisions d'Helsinki. Je pense bien sûr aux travaux engagés au sein du Conseil d'association en vue de l'alignement de la législation turque sur l'acquis communautaire. Mais je pense surtout, comme l'a également souligné M. Morillon, aux efforts déployés par la Turquie pour s'adapter aux normes et aux pratiques européennes, en particulier en matière de respect des droits de l'homme et de consolidation de l'État de droit. Beaucoup reste à faire, nous le savons, mais je crois que le pli des réformes commence à être pris en Turquie. Il nous appartient donc, à nous, Européens, d'accompagner ce pays sur son très long et difficile chemin vers l'adhésion. À cet égard, je ne doute pas que la volonté de chacun d'entre nous d'aider la Turquie a progresser sur la voie de la démocratisation l'emportera. Qui mieux que votre Assemblée pourrait le faire ? Ainsi, je ne peux que me réjouir de la proposition que vous avez avancée de créer un forum euro-turc des droits de l'homme et de permettre ainsi aux citoyens turcs de prendre toute la mesure de la perspective européenne qui s'offre à eux, mais aussi de ses exigences. Ceci posé, je sais bien sûr que la candidature de la Turquie continue de susciter des interrogations. Je perçois les réserves de beaucoup, pas seulement au sein de votre Parlement, mais aussi dans l'ensemble des États membres. J'ai bien pris note de votre souhait, dont M. Morillon s'est parfaitement fait l'interprète, d'être pleinement associés aux destinées de la relation euro-turque. Sur ce point, je veux être parfaitement clair. Je ne pense pas que quiconque ait l'intention d'esquiver le débat sur cette question, bien au contraire. Il y a déjà eu nombre de discussions, parfois difficiles, mais, j'en suis convaincu, salutaires, ici même au Parlement européen ainsi qu'au sein des parlements nationaux des États membres. Pour sa part, la présidence française n'entend pas se soustraire à ce légitime souci de transparence, d'information et de débat. Je crois que l'excellent rapport de M. Morillon témoigne de la volonté qui est la vôtre de mener à bien ce processus de pré-adhésion de la Turquie, tout en faisant preuve d'une grande et légitime vigilance en ce qui concerne les réformes toujours considérables que ce pays doit encore engager. Nous sommes tous d'accord sur le fait que les négociations ne pourront en aucun cas - et j'y insiste - être engagées avant que la Turquie n'ait rempli pleinement les critères politiques de Copenhague. C'est pourquoi j'ai bien pris note des suggestions formulées par M. Morillon portant sur les conditions préalables à l'adhésion de la Turquie et elles méritent le plus grand intérêt. Nous sommes tous conscients, en effet, vous-mêmes, la présidence du Conseil et je crois la Commission, qui l'a encore souligné dans son dernier rapport concernant les progrès de la Turquie, des efforts que ce pays doit encore accomplir, des réformes qu'il doit mettre en œuvre dans des domaines aussi essentiels que le respect des droits de l'homme, des libertés fondamentales et des minorités notamment - domaines dans lesquels, nous ne pouvons que le regretter, les progrès sont encore trop lents, voire insuffisants. Mais il convient aussi de se garder - et là votre rapport y insiste avec beaucoup de sagesse - d'imposer des conditions nouvelles ou exhorbitantes à la candidature turque. Je me permets d'insister sur cette question de l'égalité de traitement de la Turquie par rapport aux autres candidats, parce qu'il s'agit, à mes yeux, d'un principe fondamental affirmé à Helsinki et qui doit guider le renforcement de la relation euro-turque. En effet, de façon générale, je crois qu'il serait regrettable de donner à la Turquie le sentiment que nous revenons sur les engagements que nous avons pris et sur les principes que nous avons nous-mêmes arrêtés à Helsinki. C'est pourquoi, dans le même esprit, l'Union doit tenir les autres engagements qu'elle a souscrits à l'égard de ce pays et qu'il me paraît indispensable de respecter, notamment en matière d'assistance financière. La présidence française en a fait l'un de ses objectifs et je crois que nous avançons. Votre Assemblée a, bien sûr, été invitée à se prononcer à plusieurs reprises sur ce dossier, qu'il s'agisse du programme MEDA ou des règlements financiers proposés par la Commission pour le rapprochement euro-turc et pour l'accompagnement de l'Union douanière, mais il y aussi les interventions de la Banque européenne d'investissement, essentielles pour accompagner le développement économique de la Turquie et pour poursuivre la reconstruction entreprise après le tremblement de terre. Je me réjouis, à cet égard, des conclusions du rapport présenté par M. Seppänen concernant le programme d'action spéciale de la BEI pour le renforcement de l'Union douanière avec la Turquie. La France, lors de sa précédente présidence, en 1995, n'avait pas ménagé ses efforts pour parvenir à la conclusion de cet accord d'union douanière désormais en vigueur depuis le 1er janvier 1996. Force est cependant de reconnaître que l'octroi des crédits à la Turquie n'a pas toujours reflété le niveau de ses engagements pris alors par l'Union. Mais les choses avancent, en particulier depuis un an, et je me réjouis de l'augmentation annoncée par la Commission des crédits à l'égard de ce pays. Il est important, en effet, que les moyens financiers mis à la disposition de la Turquie soient à la hauteur des objectifs qui ont été assignés. Pour sa part, la présidence souhaite que ce programme d'action spéciale de prêt de la BEI puisse être adopté par le Conseil très rapidement, sans doute dès la session des ministres de l'économie et des finances du 27 novembre prochain. J'ajoute que nous attendons tous avec intérêt la proposition annoncée par la Commission d'un règlement unique destiné à coordonner l'ensemble des sources d'aide communautaire à la Turquie, comme prévu à Helsinki. Il est naturel, en effet, d'harmoniser les modalités de l'aide de pré-adhésion à ce pays, avec celles prévalant pour les autres candidats sur le modèle du programme PHARE. Votre Assemblée aura, bien sûr, l'occasion de se prononcer, le moment venu, sur cette question. Mais, comme vous le savez, cette aide de pré-adhésion sera plus particulièrement destinée à aider la Turquie à atteindre les objectifs arrêtés dans le futur partenariat pour l'adhésion. Il s'agit là d'un instrument essentiel de la stratégie de pré-adhésion de ce pays dont la Commission, dans son dernier rapport de progrès, souligne à juste titre, l'importance. L'examen détaillé de cette proposition va donc être engagé dans les enceintes compétentes du Conseil et vous comprendrez qu'en tant que président du Conseil, je ne puisse effectivement préjuger. Mais, sans préjudice du débat qui commence cette semaine, je crois pouvoir dire que la Commission a fait une proposition très constructive, porteuse d'exigences fortes, à la fois pour l'Union et pour la Turquie. À cet égard, je me réjouis que cette proposition rejoigne nombre des recommandations tout à fait bienvenues qui ont été faites par M. Morillon. Je pense à l'approfondissement des efforts de démocratisation, notamment dans le domaine de la séparation des pouvoirs ou de la levée de l'état d'urgence dans certaines provinces de la Turquie. Le souhait de la présidence est que ce projet soit adopté rapidement, si possible en fait dès le 20 novembre, par le prochain Conseil "Affaires générales" et, comme je l'ai déjà indiqué, dans le respect des décisions très précises prises à Helsinki. Il reviendra ensuite à la Turquie de s'en inspirer pour élaborer son programme national d'adoption de l'acquis et pour mettre en place les réformes, toutes les réformes nécessaires, avec le soutien de l'Union."@fr6
lpv:translated text	"Hr. formand, hr. kommissær, mine damer og herrer, Europa-Parlamentet har ønsket at drøfte Den Europæiske Unions forbindelser til Tyrkiet. Formandskabet lægger, som det vil være bekendt, stor vægt på at styrke disse forbindelser, som har taget en drejning med anerkendelsen af Tyrkiet som ansøgerland på mødet i Helsinki. Forhandlingen under ét om de to betænkninger af henholdsvis Morillon og Seppänen kommer som kaldet, eftersom Kommissionen netop har fremsendt to særdeles vigtige dokumenter vedrørende Tyrkiet. Dels den seneste periodiske rapport om Tyrkiets fremskridt mod tiltrædelse. Dels Kommissionens forslag til tiltrædelsespartnerskab med Tyrkiet. Vi står således over for en stor opgave. Vi ved, vejen er lang og opgaven kompleks. Vi skal være krævende, vi skal være årvågne, men vi skal også holde os inden for de rammer, vi selv har udstukket. Vi skal altså fastholde, at vi har valgt at satse på Tyrkiet og har tillid til, at Tyrkiet har viljen til at tilnærme sig EU. Og vi skal støtte Tyrkiet, så landet har bedre forudsætninger for at gennemføre de nødvendige reformer, vi med rette forventer. Jeg vil tillade mig først at kommentere den særdeles interessante Morillon-betænkning, som omhandler de samlede relationer mellem EU og Tyrkiet, herunder i særdeleshed Kommissionens periodiske rapport, som blev forelagt nogle uger før Det Europæiske Råds møde i Helsinki. Det Europæiske Råd anerkendte Tyrkiet som ansøgerland og fulgte dermed de anbefalinger, der var givet i Kommissionens rapport, hvis analyser vi vist alle kan tilslutte os. Siden da har såvel EU som Tyrkiet truffet foranstaltninger, som skal omsætte beslutningen fra Helsinki i konkrete handlinger. Jeg tænker bl.a. på det arbejde, der er iværksat af associeringsrådet med henblik på at bringe tyrkisk lovgivning i overensstemmelse med EU's . Men ikke mindst tænker jeg på den indsats, der - som også påpeget af hr. Morillon - er iværksat fra Tyrkiets side med henblik på at tilpasse sig europæiske standarder og praksis, i særdeleshed når det gælder overholdelsen af menneskerettighederne og styrkelsen af retsstaten. Der er endnu lang vej igen, det ved vi alle. Det er imidlertid min opfattelse, at reformerne er ved at vinde genklang i Tyrkiet. Det er så EU's opgave at støtte Tyrkiet på den lange og vanskelige vej mod tiltrædelse. Jeg føler mig i den sammenhæng overbevist om, at vi alle vil vise vilje til at bistå Tyrkiet i demokratiseringsprocessen. Hvem kan vel bedre end Europa-Parlamentet varetage den opgave? Jeg glæder mig derfor over, at Europa-Parlamentet har fremsat forslag om, at der etableres et europæisk-tyrkisk forum for menneskerettigheder og således i den tyrkiske befolkning skabes forståelse for medlemskabets fulde rækkevidde, både når det gælder rettigheder, og når det gælder krav til medlemslandene. Når dette er sagt, erkender jeg, at Tyrkiets kandidatur fortsat ikke er uproblematisk. Jeg oplever, at mange er forbeholdne, ikke blot i Europa-Parlamentet, men også i medlemslandene. Jeg har noteret mig Europa-Parlamentets ønske om at blive inddraget i alle aspekter af den videre udvikling af relationerne mellem EU og Tyrkiet. Dette krav blev præsenteret på udmærket vis af ordføreren, hr. Morillon. Der skal ikke herske tvivl på dette punkt. Ingen ønsker efter min opfattelse at undgå debatten om dette spørgsmål. Tværtimod. Der har allerede været ført en række drøftelser både her i Europa-Parlamentet og i de nationale parlamenter i medlemsstaterne. Drøftelserne har undertiden været vanskelige, men utvivlsomt nyttige. Det franske formandskab ønsker ikke at omgå det legitime krav om gennemskuelighed, information og debat. Morillon-betænkningen vidner efter min opfattelse om Europa-Parlamentets vilje til at gennemføre førtiltrædelsesprocessen, samtidig med at der helt legitimt sættes særlig fokus på de betydelige reformer, der endnu står tilbage for Tyrkiets vedkommende. Vi er alle enige om, at forhandlingerne med Tyrkiet under ingen omstændigheder kan påbegyndes, får Tyrkiet fuldt ud opfylder Københavnskriterierne. Det er en uomgængelig nødvendighed, og jeg har derfor også noteret mig de forslag, der er fremsat af hr. Morillon vedrørende forudsætningerne for Tyrkiets tiltrædelse. Disse fortjener den største opmærksomhed. Tyrkiet står stadig over for en betydelig opgave og skal gennemføre reformer på så centrale områder som respekt for menneskerettighederne, for de grundlæggende frihedsrettigheder og for mindretal. Det ved vi alle - Europa-Parlamentet, formandskabet og også Kommissionen, som har peget herpå i sin seneste periodiske rapport om Tyrkiets fremskridt. Vi må beklage, at Tyrkiet på disse områder kun langsomt gør fremskridt, og at disse fortsat er utilstrækkelige. Imidlertid bør vi, som det også helt korrekt understreges i Morillon-betænkningen, undgå at opstille nye eller urimeligt strenge krav som forudsætning for Tyrkiets tiltrædelse. Der er grund til at påpege, at Tyrkiet bør behandles som de øvrige ansøgerlande, hvilket efter min opfattelse er et helt grundlæggende princip, som blev fastslået i Helsinki, og som bør være ledetråden i forbindelse med indsatsen for at styrke relationerne mellem EU og Tyrkiet. Jeg finder det ud fra en overordnet betragtning beklageligt, hvis Tyrkiet får det indtryk, at vi ændrer de løfter, vi gav, og de principper, vi selv fastslog under mødet i Helsinki. EU bør derfor også i forlængelse heraf holde de øvrige løfter, der er afgivet til Tyrkiet, herunder respektere de afgivne løfter om finansiel bistand. Det franske formandskab har i sine målsætninger bl.a. prioriteret dette spørgsmål højt, og jeg er også af den opfattelse, at vi kan notere fremskridt i så henseende. Europa-Parlamentet har naturligvis flere gange haft lejlighed til at udtale sig om dette anliggende, dels i forbindelse med Meda-programmet og dels i forbindelse med Kommissionens forslag til finansforordninger for tilnærmelse mellem EU og Tyrkiet og til støtte for toldunionen med Tyrkiet. Der er endvidere grund til at nævne Den Europæiske Investeringsbank, hvis indsats er afgørende for at sikre Tyrkiets økonomiske udvikling og sikre fortsat genopbygning efter jordskælvet. Jeg glæder mig i denne forbindelse over konklusionerne i Seppänen-betænkningen om det særlige EIB-handlingsprogram til støtte for en intensivering af toldunionen med Tyrkiet. I forbindelse med formandskabet i 1995 gjorde Frankrig en betydelig indsats for at skabe enighed om den omhandlede toldunion, som trådte i kraft pr. 1. januar 1996. Det må imidlertid erkendes, at bevillingerne til Tyrkiet ikke altid har stået mål med de forpligtelser, EU har indgået. Der spores dog fremskridt, især det seneste år, og jeg glæder mig over, at Kommissionen har bebudet en forhøjelse af bevillingerne til Tyrkiet. Det er vigtigt, at der er balance mellem de finansielle ressourcer, der stilles til rådighed for Tyrkiet, og de målsætninger, der er opstillet. Formandskabet ser gerne, at det særlige handlingsprogram for lån ydet af EIB snarest vedtages i Rådet, formodentlig i forbindelse med økonomi- og finansministrenes møde den 27. november 2000. Lad mig tilføje, at vi alle med interesse imødeser Kommissionens bebudede forslag til fælles forordning om koordinering af Fællesskabets bistand til Tyrkiet i overensstemmelse med konklusionerne fra Helsinki. Det vil være naturligt at harmonisere førtiltrædelsesbistanden til Tyrkiet, så den følger de retningslinjer, der er gældende for bistanden til de øvrige ansøgerlande i henhold til Phare-programmet. Europa-Parlamentet vil til sin tid naturligvis få mulighed for at udtale sig herom. Som det vil være bekendt, tager omhandlede førtiltrædelsesbistand primært sigte på at støtte Tyrkiet i bestræbelserne for at nå de mål, der opstilles i det fremtidige tiltrædelsespartnerskab. Der er tale om et centralt instrument i forbindelse med førtiltrædelsesstrategien for Tyrkiet, hvilket Kommissionen også påpegede i den seneste periodiske rapport. Den nærmere analyse af forslaget vil blive gennemført i de kompetente fora i Rådet. De vil forstå, at jeg som formand for Rådet ikke kan udtale mig herom på forhånd. Uden at foregribe de drøftelser, der indledes i løbet af indeværende uge, kan jeg dog godt sige, at Kommissionens forslag er konstruktivt og stiller store krav til såvel EU som Tyrkiet. Det glæder mig i denne forbindelse, at forslaget falder i tråd med flere af de udmærkede opfordringer, der anføres i Morillon-betænkningen Jeg tænker bl.a. på opfordringen til at forstærke indsatsen for demokratisering, navnlig hvad angår magtens tredeling, og jeg tænker på spørgsmålet om ophævelse af undtagelsestilstanden i visse tyrkiske provinser. Formandskabet ser gerne det omhandlede udkast vedtaget snarest og om muligt i forbindelse med mødet den 20. november 2000 i Rådet (almindelige anliggender), idet de særdeles udførlige bestemmelser, der blev vedtaget i Helsinki, som tidligere anført bør respekteres. Det vil derpå være op til Tyrkiet med udgangspunkt heri at udarbejde sit nationale program for indarbejdelse af EU's og iværksættelse af de mange nødvendige reformer, selvsagt med bistand fra EU."@da1 ". Herr Präsident, Herr Kommissar, meine Herren Berichterstatter, meine Damen und Herren Abgeordnete! Sie haben eine Aussprache über die Beziehungen der Europäischen Union mit der Türkei gewünscht. Sie wissen, welche Bedeutung die Ratspräsidentschaft der Stärkung dieser Beziehungen beimisst, die eine neue Wendung genommen haben, seitdem die Kandidatur dieses Landes in Helsinki anerkannt wurde. Die Aussprache über die beiden von Herr Morillon und Herr Seppänen vorgelegten Berichte findet zum rechten Zeitpunkt statt, da die Kommission kürzlich zwei sehr wichtige Dokumente vorgelegt hat: ihren jüngsten Bericht über die Forschritte der Türkei auf dem Weg zum Beitritt sowie ihren Vorschlag für die Beitrittspartnerschaft mit der Türkei. Dies ist ein großes Vorhaben, von dem wir wissen, dass es langwierig und kompliziert ist. Wir sollten anspruchsvoll und wachsam sein, doch seien wir uns dabei immer der Logik unserer eigenen Entscheidung bewusst: Es handelt sich um ein ehrgeiziges Vorhaben, das ein gewisses Vertrauen in die Türkei, in ihren Willen zur Annäherung an die Union voraussetzt. Helfen wir diesem Land also dabei, seine Fähigkeit zur Durchführung der notwendigen Reformen, die wir legitimerweise auch von ihm erwarten können, zu stärken. Wenn Sie gestatten, möchte ich mit dem sehr interessanten Bericht von Herrn Morillon beginnen, der sich mit der Gesamtheit der europäisch-türkischen Beziehungen und insbesondere mit dem von der Kommission 1999 einige Wochen vor dem Europäischen Rat von Helsinki vorgelegten Sachstandsbericht befasst. Der Rat war mit der Anerkennung der Kandidatur der Türkei den Empfehlungen gefolgt, die die Kommission in ihrem Bericht ausgesprochen hatte, dessen Ergebnissen wir wohl alle zustimmen. Seitdem sind von der Union und von der Türkei Maßnahmen ergriffen worden, um die Beschlüsse von Helsinki konkret umzusetzen. Dabei denke ich natürlich an die im Assoziationsrat durchgeführten Arbeiten zur Ausrichtung der türkischen Rechtsvorschriften auf den gemeinschaftlichen Besitzstand. Vor allem aber denke ich an die ebenfalls von Herrn Morillon hervorgehobenen Anstrengungen der Türkei, um sich den europäischen Normen und Praktiken insbesondere im Bereich der Achtung der Menschenrechte und der Festigung des Rechtsstaates anzupassen. Wie wir wissen, bleibt noch viel zu tun, doch ich glaube, dass die Türkei allmählich auf den Reformkurs einschwenkt. Unsere Aufgabe als Europäer ist es daher, dieses Land auf seinem sehr langen und schwierigen Weg zum Beitritt zu begleiten. In diesem Zusammenhang zweifle ich nicht daran, dass der Wille eines jeden von uns, die Türkei bei ihren Fortschritten auf dem Weg der Demokratisierung zu unterstützen, die Oberhand gewinnen wird. Wer anders als Ihr Hohes Haus könnte dies besser tun? Daher kann ich Ihren Vorschlag zur Errichtung eines europäisch-türkischen Forums nur begrüßen, das den türkischen Bürgern ermöglichen soll, sich über die sich ihnen bietende europäische Perspektive insgesamt, aber auch über die damit verbundenen Anforderungen klar zu werden. Davon abgesehen, weiß ich natürlich, dass die Kandidatur der Türkei weiterhin Fragen aufwirft. Ich stelle fest, dass es noch zahlreiche Vorbehalte gibt, nicht nur innerhalb Ihres Parlaments, sondern auch in allen Mitgliedstaaten. Ich habe Ihren Wunsch, den Herr Morillon zum Ausdruck brachte, voll in die Entwicklung der europäisch-türkischen Beziehungen einbezogen zu werden, sehr wohl verstanden. Zu diesem Punkt möchte ich ganz eindeutig festhalten, dass meiner Meinung nach niemand die Absicht hat, der Debatte über diese Frage auszuweichen. Es hat im Gegenteil zahlreiche schwierige, aber – wie ich überzeugt bin – heilsame Diskussionen sowohl hier im Europäischen Parlament als auch in den nationalen Parlamenten der Mitgliedstaaten gegeben. Was die französische Präsidentschaft betrifft, so hat sie nicht die Absicht, sich diesem legitimen Bedürfnis nach Transparenz, Information und Diskussion zu entziehen. Meiner Meinung nach zeugt der ausgezeichnete Bericht von Herr Morillon von Ihrer Entschlossenheit, diesen Prozess der Beitrittsheranführung der Türkei erfolgreich durchzuführen, wobei gleichzeitig eine große legitime Wachsamkeit hinsichtlich des noch immer beträchtlichen Reformbedarfs dieses Landes geboten ist. Wir sind uns alle darüber einig, dass die Verhandlungen – wie ich betonen möchte – auf keinen Fall aufgenommen werden können, ehe die Türkei nicht die politischen Kriterien von Kopenhagen voll erfüllt hat. Daher habe ich die von Herrn Morillon gemachten Anregungen zu den Vorbedingungen für den Beitritt der Türkei zur Kenntnis genommen, die großes Interesse verdienen. Denn wir sind uns alle bewusst – Sie, die Ratspräsidentschaft und wie ich glaube, auch die Kommission, die dies in ihrem letzen Fortschrittsbericht zur Türkei betont hat –, welche Anstrengungen dieses Land noch unternehmen muss, welche Reformen es noch durchführen muss in so grundlegenden Bereichen wie der Wahrung der Menschenrechte, der Grundfreiheiten und der Minderheitenrechte, in denen – wie wir nur bedauern können – die Fortschritte noch zu langsam oder gar unzureichend sind. Doch man muss sich ebenfalls davor hüten – was auch Ihr Bericht in kluger Weise hervorhebt –, neue oder übertriebene Vorbedingungen für den türkischen Beitritt zu stellen. Diese Frage der Gleichbehandlung der Türkei im Vergleich zu den anderen Bewerberländern möchte ich besonders betonen, denn hierbei handelt es sich meiner Meinung nach um ein in Helsinki bekräftigtes Grundprinzip, von dem wir uns bei der Stärkung der europäisch-türkischen Beziehungen leiten lassen müssen. Denn es wäre, wie ich glaube, generell höchst bedauerlich, wenn die Türkei den Eindruck bekäme, wir stünden nicht mehr zu unseren eingegangenen Verpflichtungen und zu den Grundsätzen, die wir selbst in Helsinki festgelegt haben. Daher muss die Union in gleichem Geist auch die anderen Verpflichtungen einhalten, die sie gegenüber diesem Land übernommen hat, die meiner Meinung nach unbedingt erfüllt werden müssen, insbesondere im Bereich der finanziellen Unterstützung. Dies gehört zu den Zielsetzungen der französischen Präsidentschaft, und ich glaube, wir kommen hier auch voran. Ihr Hohes Haus hatte natürlich bereits wiederholt die Gelegenheit, zu dieser Materie Stellung zu nehmen, so zum Programm MEDA, zu den von der Kommission zur europäisch-türkischen Annäherung sowie zur Begleitung der Zollunion vorgeschlagenen Finanzverordnungen. Doch es sind auch die Interventionen der Europäischen Investitionsbank zu nennen, die für die Unterstützung der wirtschaftlichen Entwicklung der Türkei sowie zum Wiederaufbau nach dem Erdbeben von Bedeutung sind. In diesem Zusammenhang bin ich erfreut über die Schlussfolgerungen des Berichts von Herrn Seppänen zum EIB-Sonderaktionsprogramm zur Unterstützung der Konsolidierung der Zollunion mit der Türkei. Frankreich hatte während seiner vorigen Präsidentschaft 1995 alles unternommen, um den Abschluss dieses Zollunions-Abkommens zu erreichen, das inzwischen seit dem 1. Januar 1996 in Kraft ist. Allerdings muss festgestellt werden, dass die Erteilung von Darlehen an die Türkei nicht immer dem Umfang der seinerzeit von der Union eingegangenen Verpflichtungen entsprach. Doch jetzt kommen die Dinge voran, insbesondere seit einem Jahr, und ich begrüße die von der Kommission angekündigte Erhöhung der Kreditvergabe an dieses Land, denn es ist wichtig, dass die der Türkei zur Verfügung gestellten Finanzmittel den festgelegten Zielen entsprechen. Die Präsidentschaft hat den Wunsch, dass dieses Sonderaktionsprogramm bezüglich der EIB-Darlehen sehr rasch von Rat verabschiedet wird und zwar möglichst bereits auf der Tagung der Wirtschafts- und Finanzminister am 27. November 2000. Ich möchte hinzufügen, dass wir alle den von der Kommission angekündigten Vorschlag für eine einheitliche Verordnung zur Koordinierung sämtlicher Quellen von Gemeinschaftshilfen für die Türkei wie in Helsinki vorgesehen mit Spannung erwarten. Denn es ist nur normal, die Modalitäten der Hilfe für die Beitrittsheranführung dieses Landes mit den für die anderen Beitrittskandidaten im Rahmen des PHARE-Programms geltenden in Einklang zu bringen. Ihr Hohes Haus wird natürlich zum gegebenen Zeitpunkt Gelegenheit haben, zu dieser Frage Stellung zu nehmen. Doch wie Sie wissen, ist diese Heranführungshilfe vor allem dazu bestimmt, die Türkei dabei zu unterstützen, die im Rahmen der künftigen Beitrittspartnerschaft festgelegten Ziele zu erreichen. Es handelt sich dabei um ein wesentliches Instrument der Heranführungsstrategie dieses Landes, dessen Bedeutung die Kommission in ihrem letzten Fortschrittsbericht zu Recht hervorhebt. Die eingehende Prüfung dieses Vorschlags wird also in Kürze in den zuständigen Gremien des Rates erfolgen, und Sie werden verstehen, dass ich als Ratspräsident dem nicht vorgreifen kann. Doch ohne der Debatte vorzugreifen, die in dieser Woche beginnen wird, glaube ich sagen zu können, dass die Kommission einen sehr konstruktiven Vorschlag mit hohem Anspruch sowohl an die Union wie auch an die Türkei vorgelegt hat. In diesem Zusammenhang stelle ich erfreut fest, dass dieser Vorschlag mit zahlreichen von Herrn Morillon unterbreiteten willkommenen Empfehlungen übereinstimmt. Ich denke dabei an die Vertiefung der Demokratisierungsbemühungen, insbesondere im Bereich der Gewaltentrennung oder die Aufhebung des Ausnahmezustands in bestimmten türkischen Provinzen. Die Präsidentschaft wünscht, dass dieser Entwurf unverzüglich angenommen wird, möglichst schon vom nächsten Rat „Allgemeine Angelegenheiten“ am 20. November und, wie ich dies bereits darlegte, unter Beachtung der in Helsinki getroffenen sehr präzisen Entscheidungen. Dann ist es an der Türkei, sich bei der Erarbeitung ihres nationalen Programms zur Übernahme des Besitzstandes und bei der Durchführung der Reformen, aller notwendigen Reformen, für die sie mit der Unterstützung der Union rechnen kann, davon leiten zu lassen."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, κύριοι εισηγητές, κυρίες και κύριοι βουλευτές, ζητήσατε να διεξαχθεί συζήτηση για τη σχέση της Ευρωπαϊκής Ένωσης με την Τουρκία. Γνωρίζετε τη σημασία που αποδίδει η Προεδρία του Συμβουλίου στην ενίσχυση των σχέσεων αυτών, οι οποίες απέκτησαν νέα διάσταση μετά την αναγνώριση στο Ελσίνκι της υποψηφιότητας της χώρας. Έτσι, η συζήτηση για τις δύο εκθέσεις που παρουσίασαν οι κκ. Morillon και Seppänen γίνεται στον πλέον κατάλληλο χρόνο, εφόσον η Επιτροπή μας διαβίβασε πρόσφατα δυο πολύ σημαντικά έγγραφα, αφενός, την τελευταία έκθεσή της για την πρόοδο που σημείωσε η Τουρκία στην πορεία της ένταξης και, αφετέρου, την πρόταση εταιρικής σχέσης για την ένταξη της Τουρκίας. Έχουμε λοιπόν μπροστά μας μια σοβαρή εργασία και, το γνωρίζουμε, είναι μακρά, είναι πολύπλοκη. Ας είμαστε απαιτητικοί, ας επαγρυπνούμε, αλλά συγχρόνως, ας παραμείνουμε στη λογική της δικής μας επιλογής, δηλαδή ένα στοίχημα, μια κάποια εμπιστοσύνη προς την Τουρκία, στη βούληση προσέγγισής της με την Ένωση και ας τη βοηθήσουμε να ενισχύσει την ικανότητά της να υλοποιήσει τις απαραίτητες μεταρρυθμίσεις, μεταρρυθμίσεις που δικαιούμεθα απολύτως να αναμένουμε από αυτήν. Επιτρέψτε μου να αρχίσω από την πολύ ενδιαφέρουσα έκθεση του κ. Morillon, η οποία αφορά το σύνολο των ευρω-τουρκικών σχέσεων, και ειδικότερα την έκθεση προόδου που παρουσίασε η Επιτροπή το 1999, μερικές εβδομάδες πριν το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο του Ελσίνκι. Το τελευταίο, αναγνωρίζοντας την τουρκική υποψηφιότητα, είχε ακολουθήσει τις συστάσεις που διατύπωνε η Επιτροπή στην έκθεσή της, με την ανάλυση της οποίας νομίζω ότι συμφωνούμε όλοι. Έκτοτε, τόσο η Ένωση, όσο και η Τουρκία έλαβαν μέτρα για τη μετατροπή των αποφάσεων του Ελσίνκι σε συγκεκριμένες πράξεις. Αναφέρομαι ασφαλώς στις εργασίες που ανελήφθησαν στο πλαίσιο του Συμβουλίου σύνδεσης ενόψει της ευθυγράμμισης της τουρκικής νομοθεσίας με το κοινοτικό κεκτημένο, αλλά ιδίως, όπως υπογράμμισε και ο κ. Morillon, στις προσπάθειες που κατέβαλε η Τουρκία για να προσαρμοστεί στις ευρωπαϊκές προδιαγραφές και πρακτικές, ιδίως στον τομέα του σεβασμού των ανθρωπίνων δικαιωμάτων και της παγίωσης του κράτους δικαίου. Μένουν να γίνουν πολλά, το γνωρίζουμε, αλλά πιστεύω ότι η Τουρκία έχει μπει στην οδό των μεταρρυθμίσεων. Έτσι λοιπόν εμείς, οι Ευρωπαίοι, πρέπει πλέον να συνοδεύσουμε αυτή τη χώρα στην πολύ μακρά και δυσχερή πορεία προς την ένταξη. Στο σημείο αυτό, δεν αμφιβάλλω ότι παίζει πρωταρχικό ρόλο η βούληση κάθε ενός από εμάς να βοηθήσει την Τουρκία να προχωρήσει στην οδό του εκδημοκρατισμού. Ποιος θα μπορούσε να το κάνει καλύτερα από το Κοινοβούλιο; Έτσι, δεν μπορώ παρά να χαιρετίσω την πρότασή σας για τη συγκρότηση ευρωτουρκικού φόρουμ ανθρωπίνων δικαιωμάτων που θα επιτρέψει στους τούρκους πολίτες να συνειδητοποιήσουν σε όλη της τη διάσταση την ευρωπαϊκή προοπτική που τους προσφέρεται, αλλά και τις απαιτήσεις της. Πέραν τούτων, γνωρίζω ότι η υποψηφιότητα της Τουρκίας συνεχίζει να προκαλεί ερωτηματικά. Αντιλαμβάνομαι τις επιφυλάξεις πολλών, όχι μόνον στους κόλπους του Κοινοβουλίου σας, αλλά και στο σύνολο των κρατών μελών. Ασφαλώς, σημείωσα την επιθυμία σας, την οποία εξέφρασε άριστα ο κ. Morillon, να συμμετάσχετε πλήρως στο πεπρωμένο της ευρω-τουρκικής σχέσης. Στο σημείο αυτό, θα ήθελα να γίνω απολύτως σαφής. Δεν νομίζω ότι υπάρχει κανείς που να θέλει να αποφύγει τη συζήτηση γι' αυτό το θέμα, αντιθέτως. Έχουν ήδη διεξαχθεί πολλές συζητήσεις, συχνά δύσκολες, αλλά, είμαι πεπεισμένος, σωτήριες, τόσο εδώ, στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, όσο και στα εθνικά κοινοβούλια των κρατών μελών. Από την πλευρά της, η γαλλική Προεδρία δεν προτίθεται να αποφύγει αυτή την εύλογη ανησυχία διαφάνειας, ενημέρωσης και συζήτησης. Νομίζω ότι η εξαιρετική έκθεση του κ. Morillon μαρτυρεί τη βούλησή σας να ολοκληρωθεί επιτυχώς αυτή η προενταξιακή διαδικασία για την Τουρκία, αποδεικνύοντας παράλληλα απόλυτη και εύλογη επαγρύπνηση όσον αφορά τις πάντα σημαντικές μεταρρυθμίσεις που πρέπει ακόμα να αναλάβει η χώρα αυτή. Συμφωνούμε όλοι ότι οι διαπραγματεύσεις δεν μπορούν σε καμία περίπτωση – και επιμένω σε αυτό – να αρχίσουν πριν η Τουρκία εκπληρώσει πλήρως τα πολιτικά κριτήρια της Κοπεγχάγης. Γι' αυτό, σημείωσα τις υποδείξεις που διατύπωσε ο κ. Morillon σχετικά με τις προϋποθέσεις ένταξης της Τουρκίας, οι οποίες έχουν πολύ μεγάλο ενδιαφέρον. Πράγματι, συνειδητοποιούμε όλοι, εσείς οι ίδιοι, η Προεδρία του Συμβουλίου και νομίζω και η Επιτροπή, η οποία το υπογράμμισε στην τελευταία έκθεσή της σχετικά με την πρόοδο της Τουρκίας, τις προσπάθειες που πρέπει να καταβάλει ακόμα η χώρα αυτή, τις μεταρρυθμίσεις που πρέπει να υλοποιήσει σε τομείς τόσο ουσιαστικούς όπως, μεταξύ άλλων, ο σεβασμός των ανθρωπίνων δικαιωμάτων, των θεμελιωδών ελευθεριών και των μειονοτήτων – τομείς στους οποίους διαπιστώνουμε με λύπη ότι η πρόοδος είναι ακόμα πολύ αργή, ή ακόμα και ανεπαρκής. Αλλά ούτε και πρέπει να επιβάλουμε – και εδώ η έκθεσή σας επιμένει με πολλή φρόνηση – νέες ή εξωφρενικές προϋποθέσεις στην τουρκική υποψηφιότητα. Επιτρέψατέ μου να επιμείνω σε αυτό το θέμα της ίσης μεταχείρισης της Τουρκίας σε σχέση με τους υπόλοιπους υποψηφίους, διότι, πρόκειται, κατ' εμέ, για θεμελιώδη αρχή που επιβεβαιώθηκε στο Ελσίνκι και πρέπει να διέπει την ενίσχυση της ευρω-τουρκικής σχέσης. Πράγματι, νομίζω γενικά ότι θα ήταν κρίμα να δοθεί στην Τουρκία η αίσθηση ότι υπαναχωρούμε από τις δεσμεύσεις που έχουμε αναλάβει και τις αρχές που θεσπίσαμε εμείς οι ίδιοι στο Ελσίνκι. Για το λόγο αυτό, στο ίδιο πνεύμα, η Ένωση πρέπει να τηρήσει τις υπόλοιπες δεσμεύσεις που έχει αναλάβει έναντι αυτής της χώρας και τις οποίες θεωρώ απαραίτητο να σεβαστούμε, ιδίως στον τομέα της χρηματοδοτικής ενίσχυσης, την οποία η γαλλική Προεδρία έθεσε μεταξύ των στόχων της και νομίζω ότι προχωρούμε. Ασφαλώς, το Σώμα έχει κληθεί να αποφανθεί για το θέμα αυτό με πολλές ευκαιρίες, είτε πρόκειται για το πρόγραμμα MEDA, είτε για τις δαπάνες που προτείνει η Επιτροπή για την ευρω-τουρκική προσέγγιση και τη συμπλήρωση της τελωνειακής Ένωσης, αλλά υπάρχουν και οι παρεμβάσεις της Ευρωπαϊκής Τράπεζας Επενδύσεων, οι οποίες έχουν ουσιαστική σημασία για την προώθηση της οικονομικής ανάπτυξης της Τουρκίας και τη συνέχιση της ανασυγκρότησης που άρχισε μετά το σεισμό. Όσον αφορά το θέμα αυτό, χαίρομαι για τα συμπεράσματα της έκθεσης που παρουσίασε ο κ. Seppänen σχετικά με το πρόγραμμα ειδικής δράσης της ΕΤΕ για την ενίσχυση της τελωνειακής ένωσης με την Τουρκία. Κατά την προηγούμενη Προεδρία της το 1995, η Γαλλία δεν είχε φεισθεί προσπαθειών για να επιτύχει τη σύναψη αυτής της συμφωνίας τελωνειακής ένωσης, η οποία ισχύει από την 1η Ιανουαρίου 1996. Εντούτοις, είμαστε αναγκασμένοι να διαπιστώσουμε ότι η χορήγηση των πιστώσεων προς την Τουρκία δεν ανταποκρινόταν πάντοτε στις δεσμεύσεις που ανέλαβε τότε η Ένωση. Αλλά τα πράγματα προχωρούν, ιδίως εδώ και ένα χρόνο, και χαίρομαι για την αύξηση των πιστώσεων προς τη χώρα αυτή που εξήγγειλε η Επιτροπή. Πράγματι, είναι σημαντικό τα χρηματοδοτικά μέσα που τίθενται στη διάθεση της Τουρκίας να βρίσκονται στο ύψος των επιδιωκομένων στόχων. Από την πλευρά της, η Προεδρία επιθυμεί να εγκριθεί συντομότατα από το Συμβούλιο αυτό το δανειοδοτικό πρόγραμμα ειδικής δράσης της ΕΤΕ, αναμφιβόλως ήδη κατά τη συνεδρίαση των υπουργών οικονομίας και οικονομικών στις 27 τρέχοντος μηνός. Προσθέτω ότι αναμένουμε με ενδιαφέρον την πρόταση που εξήγγειλε η Επιτροπή για ένα ενιαίο κανονισμό με στόχο το συντονισμό του συνόλου των πηγών κοινοτικής βοήθειας προς την Τουρκία, όπως προβλέφθηκε στο Ελσίνκι. Πράγματι, είναι φυσικό να εναρμονισθεί η διαδικασία προενταξιακής βοήθειας προς αυτή τη χώρα με τις διαδικασίες που ισχύουν για τις υπόλοιπες υποψήφιες στο πρότυπο του προγράμματος ΡHARE. Ασφαλώς, το Σώμα θα έχει την ευκαιρία να αποφανθεί, σε εύθετο χρόνο, για το θέμα. Αλλά όπως γνωρίζετε, αυτή η προενταξιακή βοήθεια θα έχει τον ειδικότερο στόχο να βοηθήσει την Τουρκία να επιτύχει τους στόχους που θα προβλέπει η μελλοντική εταιρική σχέση για την ένταξη. Πρόκειται για ουσιώδες μέσο της προενταξιακής στρατηγικής για τη χώρα αυτή, τη σημασία του οποίου δικαίως υπογραμμίζει η Επιτροπή στην τελευταία έκθεση προόδου της. Η πρόταση αυτή πρόκειται λοιπόν να εξεταστεί λεπτομερώς από τα αρμόδια όργανα του Συμβουλίου και καταλαβαίνετε ότι, ως πρόεδρος του Συμβουλίου, δεν μπορώ όντως να προδικάσω την έκβαση. Αλλά, με την επιφύλαξη της συζήτησης που αρχίζει αυτή την εβδομάδα, νομίζω ότι μπορώ να πω πως η Επιτροπή υπέβαλε μια πολύ εποικοδομητική πρόταση, η οποία περιέχει υψηλές απαιτήσεις, τόσο για την Ένωση, όσο και για την Τουρκία. Επιπλέον, χαίρομαι για το ότι η πρόταση αυτή ακολουθεί πολλές από τις εξαιρετικά ευπρόσδεκτες συστάσεις του κ. Morillon. Αναφέρομαι στην εμβάθυνση των προσπαθειών εκδημοκρατισμού, ιδίως στον τομέα της διάκρισης των εξουσιών ή της άρσης της κατάστασης έκτακτης ανάγκης σε ορισμένες επαρχίες της Τουρκίας. Επιθυμία της Προεδρίας είναι το σχέδιο αυτό να εγκριθεί σύντομα, ει δυνατόν ήδη στις 20 Νοεμβρίου, από το επόμενο Συμβούλιο Γενικών Υποθέσεων και, όπως ανέφερα ήδη, με σεβασμό των πολύ συγκεκριμένων αποφάσεων που ελήφθησαν στο Ελσίνκι. Στη συνέχεια, η Τουρκία είναι εκείνη που θα πρέπει να εμπνευσθεί από αυτές για να καταρτίσει το εθνικό της πρόγραμμα υιοθέτησης του κεκτημένου και για να υλοποιήσει τις μεταρρυθμίσεις, όλες τις απαραίτητες μεταρρυθμίσεις με τη στήριξη της Ένωσης"@el8 "Mr President, Commissioner, rapporteurs, ladies and gentlemen, you requested a debate on the European Union’s relations with Turkey, and you are aware of the importance the Council attaches to strengthening this relationship, which has gained new currency since this country’s candidature was recognised in Helsinki. The debate on the two reports presented by Mr Morillon and Mr Seppänen comes at precisely the right moment, as the Commission has just submitted two very important reports to us, firstly, its latest report on the progress made by Turkey along the road to accession and, secondly, its proposal for an accession partnership agreement with Turkey. Major prospects are opening up to us, and we know the task will be long and complex. Let us be demanding, let us be vigilant, but at the same time, let us remain consistent with the logic of our decision, making a bet on Turkey, having confidence in its determination for rapprochement with the European Union, and let us therefore assist Turkey to boost its ability to implement the necessary reforms which we quite legitimately expect of the country. I shall begin, with your permission, with Mr Morillon’s extremely interesting report, which deals with the whole range of Euro-Turkish relations and, more specifically, with the progress report presented by the Commission in 1999, a few weeks prior to the Helsinki European Council. In recognising Turkey’s candidature, the European Council was following the recommendations made in the Commission’s report, whose analysis I believe we can all endorse. Since then, both the European Union and Turkey have taken steps to put the Helsinki decisions into practice. I am, of course, thinking of the work undertaken within the Association Council with a view to bringing Turkish legislation into line with the . More especially, however, as indeed Mr Morillon pointed out, I am thinking of the efforts made by Turkey to adapt to European standards and practices, particularly in the area of respect for human rights and consolidation of the rule of law. There is still, as we are aware, a lot of work to be done, but I feel that Turkey is starting to get used to the idea of reforms. It is therefore up to us Europeans to support this country on its very long and difficult road to accession. In this respect, I have no doubt but that the determination of each and every one of us to help Turkey progress along the path of democratisation will in the end prevail. Who could do this better than the European Parliament? I can therefore only be delighted at the proposal you have made to establish a Europe-Turkey Forum of human rights, thereby enabling Turkish citizens to size up the European prospects being opened to them, as well as Europe’s requirements. Having said that, I am of course aware that Turkey’s candidature continues to raise questions. I have noted reservations on the part of many people, not just within the European Parliament, but also in all the Member States. I have taken note of your wish, as expressed most clearly by Mr Morillon, to be fully involved in the destiny of Euro-Turkish relations. I wish to make myself perfectly clear on this point. I do not think that anyone is trying to dodge the issue in this respect, quite the opposite. A good many discussions have already taken place, right here in the European Parliament as well as within the national parliaments of Member States. These discussions have occasionally been difficult but also, I am convinced, profitable. For its part, the French Presidency has no intention of shirking this legitimate concern for transparency, information and debate. I feel that Mr Morillon’s excellent report bears witness to your determination to bring Turkey’s pre-accession process to a successful conclusion, while exercising the utmost vigilance, quite legitimately, regarding the still considerable reforms which this country has yet to undertake. We all agree that negotiations cannot in any case commence, let me stress that fact, until Turkey has met the Copenhagen political criteria in full. That is why I took careful note of the suggestions made by Mr Morillon regarding the preconditions for Turkey’s accession, which are certainly worth looking into. We are indeed all aware, yourselves, the Council Presidency and also, I believe, the Commission, whose latest report on the progress achieved in Turkey stressed once again the efforts this country still needs to made, the reforms still to be implemented in areas as crucial as respect for human rights, fundamental freedoms and minority rights, in particular, areas in which, as we can only regret, progress is still too slow and even inadequate. We must, however, also beware, as your report wisely emphasises, of setting new, extravagant conditions on Turkish candidature. Let me stress the fact that Turkey must be treated on an equal footing with the other candidates. It is, in my opinion, a fundamental principle which was laid down Helsinki, and one which must govern the strengthening of Euro-Turkish relations. For, generally speaking, I think it would be regrettable if we were to give Turkey the impression that we are going back on the commitments we have given and on the principles we ourselves laid down in Helsinki. That is why, in the same spirit, the European Union must fulfil the commitments it has made with regard to this country, which I think it imperative to meet, particularly in terms of financial aid. The French Presidency has made this one of its objectives and I believe we are making progress. This House has, of course, on several occasions been invited to give an opinion on this matter, be it the MEDA Programme or the financial regulations proposed by the Commission to ensure Euro-Turkish rapprochement and to support the customs union, but there are also the European Investment Bank projects, which are essential in order to support Turkey’s economic development and to continue the reconstruction work undertaken following the earthquake. I am pleased, in this respect, with the conclusions the report presented by Mr Seppänen on the EIB special action programme in support of the consolidation and intensification of the EC-Turkey customs union. When it last held the presidency, in 1995, France spared no effort in order to conclude this customs union agreement, which has since been in force since 1 January 1996. It must, however, be acknowledged that the funding allocated to Turkey since then has not always reflected the level of commitments which the Union made at that time. Progress has been made, however, particularly in the course of the last year, and I am pleased to see the increase announced by the Commission in appropriations allocated to this country. It is indeed important that the financial resources made available to Turkey should match up to the objectives that have been set. For its part, the Presidency would like to see this special action programme of EIB loans adopted by the Council very soon, probably as early as the forthcoming meeting of the Council of Ministers of Economic and Financial Affairs on 27 November. I would add that we are all awaiting with keen interest the proposal announced by the Commission for a single regulation intended to coordinate all sources of Community aid to Turkey, in line with the plans made in Helsinki. It is only natural to standardise the arrangements for pre-accession aid to that country with those applicable to the other candidates according to the Phare Programme model. Parliament will, of course, have the opportunity to deliver an opinion on this matter, when the time comes. As you know, however, this pre-accession aid will be more particularly intended to help Turkey achieve the objectives laid down in the future accession partnership agreement. This is a key instrument in the pre-accession strategy for this country, and its importance was rightly highlighted in the recent Commission report. This is a proposal which is going to be examined in detail by the competent Council bodies, so you will understand that I cannot, in my capacity as President-in-Office of the Council, afford to pre-judge the situation. Without prejudice to the debate due to start this week, I think I may safely say, however, that the Commission has presented a very constructive and very demanding proposal, both for the European Union and for Turkey. In this respect, I am delighted to see that their proposal is in line with many of the very welcome recommendations made by Mr Morillon. I am thinking of the intensified work to achieve democratisation, particularly in the area of the separation of powers or of declaring an end to the state of emergency in a number of Turkish provinces. The Presidency’s preference is for this draft to be adopted very quickly, indeed, if possible, as early as 20 November, the date of the forthcoming General Affairs Council, and, as I have already mentioned, for it to comply with the very specific decisions adopted in Helsinki. It will then be up to Turkey to take its inspiration from this in order to work out its own national programme to integrate the and in order to implement the reforms, all the reforms necessary, with the support of the European Union."@en3 "(FR) Señor Presidente, señor Comisario, señores ponentes, señoras y señores diputados, ustedes deseaban que procediéramos a un debate sobre las relaciones de la Unión Europea con Turquía, y ya conocen la importancia que la Presidencia del Consejo concede al reforzamiento de estas relaciones que han tomado un nuevo curso desde el reconocimiento en Helsinki de la candidatura de este país. El debate sobre los dos informes presentados por los Sres. Morillon y Seppänen se produce, por tanto, en el momento oportuno puesto que la Comisión acaba de trasmitirnos dos documentos muy importantes, por una parte, su último informe sobre los progresos alcanzados por Turquía en la vía de la adhesión y, por otra parte, su propuesta de partenariado para la adhesión de Turquía. Una gran tarea se nos ofrece, por tanto, y sabemos que es larga, que es compleja. Seamos exigentes, estemos vigilantes pero, al mismo tiempo, quedémonos dentro de la lógica de nuestra propia elección, es decir una apuesta, una cierta confianza en Turquía, en su voluntad de acercamiento a la Unión y también ayudémosla a reforzar su capacidad para poner en marcha las reformas necesarias, reformas necesarias que todos tenemos el derecho a esperar de ese país. Empezaré, si me lo permiten, por el muy interesante informe del Sr. Morillon, que trata en conjunto las relaciones euroturcas y, más especialmente, el informe de progresos presentado en 1999 por la Comisión, unas semanas antes del Consejo Europeo de Helsinki. El cual, reconociendo la candidatura turca, siguió las recomendaciones formuladas por la Comisión en su informe, cuyos análisis, creo que todos suscribimos. Desde entonces, la Unión y Turquía han tomado medidas para traducir en actos concretos las decisiones de Helsinki. Pienso, naturalmente, en los trabajos iniciados en el Consejo de asociación con vistas a ajustar la legislación turca al acerbo comunitario. Pero, pienso sobre todo, como también ha subrayado el Sr. Morillon, en los esfuerzos realizados por Turquía para adaptarse a las normas y a las prácticas europeas, en especial en materia de respeto a los derechos humanos y de consolidación del Estado de derecho. Queda mucho por hacer, lo sabemos, pero creo que en Turquía se empieza ha adquirir el hábito de las reformas. A nosotros, europeos, nos corresponde pues acompañar a este país en su largo y difícil camino hacia la adhesión. A este respecto, no dudo que la voluntad de cada uno de nosotros de ayudar a Turquía a progresar en la vía de la democratización ganará. ¿Quién mejor que esta Asamblea para hacerlo? Así, no puedo más que alegrarme de la propuesta que ustedes han adelantado de crear un foro euroturco de los derechos humanos y, de este modo, permitir a los ciudadanos turcos que midan toda la importancia de la perspectiva europea que se les ofrece, pero también sus exigencias. Una vez planteado esto, sé, lógicamente, que la candidatura de Turquía sigue suscitando interrogantes. Percibo las reservas de muchos, no solamente dentro de este Parlamento, sino también en el conjunto de los Estados miembros. He tomado buena nota de su deseo, del que el Sr. Morillon ha sido un perfecto intérprete, de estar plenamente asociados a los destinos de las relaciones euroturcas. Sobre este punto quiero ser sumamente claro. No pienso que nadie tenga la intención de esquivar el debate sobre esta cuestión, muy al contrario. Ya ha habido un gran número de discusiones, a veces difíciles, pero, estoy convencido de ello, saludables, aquí mismo en el Parlamento Europeo así como en los Parlamentos nacionales de los Estados miembros. Por su parte, la Presidencia francesa no piensa sustraerse a este legítimo deseo de transparencia, de información y de debate. Creo que el excelente informe del Sr. Morillon demuestra la voluntad de ustedes de llevar a buen término este proceso de preadhesión de Turquía, dando al mismo tiempo pruebas de una gran y legítima vigilancia en lo que se refiere a las reformas siempre considerables que este país debe todavía llevar a cabo. Estamos todos de acuerdo en que las negociaciones no podrán en ningún caso iniciarse -e insisto en ello- antes de que Turquía haya cumplido plenamente los criterios políticos de Copenhague. Por eso es por lo que he tomado buena nota de las sugerencias formuladas por el Sr. Morillon en relación con las condiciones previas a la adhesión de Turquía y merecen el mayor interés. Todos somos conscientes, en efecto, ustedes mismos, la Presidencia del Consejo y creo que la Comisión, que además lo ha subrayado en su último informe sobre los progresos de Turquía, de los esfuerzos que este país debe todavía realizar, de las reformas que debe poner en marcha en ámbitos tan esenciales como el respeto a los derechos humanos, a las libertades y a las minorías principalmente –ámbitos en los que no podemos más que lamentarlo, los progresos son aún demasiado lentos, incluso insuficientes-. Pero conviene también abstenerse –y aquí su informe insiste en ello con mucha sensatez-, de imponer condiciones nuevas o desorbitadas a la candidatura turca. Me permito insistir sobre esta cuestión de la igualdad de tratamiento a Turquía con respecto a los demás candidatos, porque se trata, a mi modo de ver, de un principio fundamental afirmado en Helsinki y que debe servir de guía al reforzamiento de las relaciones euroturcas. En efecto, de forma general, creo que sería lamentable dar la impresión a Turquía de que volvemos sobre los compromisos que hemos adquirido y sobre los principios que nosotros mismos hemos establecido en Helsinki. Por ello, en esta misma línea, la Unión debe cumplir los demás compromisos que ha suscrito con este país y que me parece indispensable respetar, especialmente en materia de ayuda financiera. La Presidencia francesa ha hecho de ello uno de sus objetivos y creo que avanzamos. Esta Asamblea ha sido invitada, naturalmente, a pronunciarse en varias ocasiones sobre este dosier, ya se trate del programa MEDA o de los pagos financieros propuestos por la Comisión para el acercamiento euroturco y para el acompañamiento de la Unión Aduanera, pero también están las intervenciones del Banco Europeo de Inversiones, esenciales para acompañar al desarrollo económico de Turquía y para proseguir la reconstrucción iniciada después del terremoto. A este respecto, me satisfacen las conclusiones del informe presentado por el Sr. Seppänen relativo al programa de acción especial del BEI para el reforzamiento de la Unión Aduanera con Turquía. Francia, en su anterior presidencia, en 1995, no escatimó esfuerzos para la conclusión de este acuerdo de Unión Aduanera ya en vigor desde el 1 de enero de 1996. Sin embargo, obligado es reconocer que la concesión de créditos a Turquía no ha reflejado siempre el nivel de los compromisos adquiridos entonces por la Unión. Pero las cosas avanzan, especialmente desde hace un año, y me alegro del incremento de los créditos a este país anunciado por la Comisión. Es importante, efectivamente, que los medios financieros puestos a disposición de Turquía estén a la altura de los objetivos que se han asignado. Por su parte, la Presidencia desea que este programa de acción especial de préstamo del BEI pueda ser adoptado por el Consejo muy rápidamente, sin duda en la reunión de Ministros de Economía y Hacienda del 27 de noviembre próximo. Debo añadir que todos esperamos con interés la propuesta anunciada por la Comisión de un pago único destinado a coordinar el conjunto de fuentes de ayuda comunitaria a Turquía, tal como se fijó en Helsinki. En efecto, es lógico armonizar las modalidades de ayuda de preadhesión a este país con las que prevalecen para los demás candidatos sobre el modelo del programa PHARE. Esta Asamblea tendrá, lógicamente, ocasión de pronunciarse, llegado el momento, sobre esta cuestión. Pero, como ustedes saben, esta ayuda de preadhesión se destinará de forma especial a ayudar a Turquía a alcanzar los objetivos fijados en el futuro partenariado para la adhesión. Se trata de un instrumento esencial de la estrategia de preadhesión de este país, del que la Comisión, en su último informe de progresos, subraya muy acertadamente su importancia. El examen detallado de esta propuesta va a iniciarse, por tanto, en los recintos competentes del Consejo y ustedes comprenderán que como Presidente del Consejo no pueda, efectivamente, prejuzgar. Pero, independientemente del debate que comienza esta semana, creo poder decir que la Comisión ha hecho una propuesta muy constructiva, portadora de fuertes exigencias, tanto para la Unión como para Turquía. A este respecto, me complace que esta propuesta reúna muchas de las recomendaciones muy bien recibidas hechas por el Sr. Morillon. Pienso en la intensificación de los esfuerzos de democratización, principalmente en el ámbito de la separación de los poderes o del levantamiento del estado de emergencia en algunas provincias de Turquía. El deseo de la Presidencia es que este proyecto se adopte rápidamente, si es posible de hecho el 20 de noviembre, por el próximo Consejo de «Asuntos Generales», y como ya he indicado, respetando las decisiones muy precisas tomadas en Helsinki. Corresponderá después a Turquía inspirarse en ellas para elaborar su programa nacional de adopción del acerbo y para establecer las reformas, todas las reformas necesarias, con el apoyo de la Unión."@es12 "Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisat esittelijät, hyvät parlamentin jäsenet, halusitte, että keskustelisimme Euroopan unionin ja Turkin välisistä suhteista, ja tiedätte, kuinka tärkeänä neuvoston puheenjohtajavaltio pitää näiden suhteiden vahvistamista, suhteiden, jotka saivat uuden käänteen, kun Turkille myönnettiin Helsingissä ehdokasvaltion asema. Keskustelu Morillonin ja Seppäsen mietinnöistä osuu siis oikeaan hetkeen, sillä komissio on juuri antanut meille kaksi erittäin tärkeää asiakirjaa: sen viimeisimmän kertomuksen Turkin edistymisestä liittymisen tiellä ja komission Turkin liittymistä koskevan kumppanuusehdotuksen. Edessämme on suuri urakka, ja tiedämme, että se on pitkä ja monimutkainen. Olkaamme vaativia ja valppaita, mutta pysykäämme uskollisina logiikallemme, eli luottakaamme Turkkiin ja sen haluun lähentyä unionia, ja auttakaamme sitä vahvistamaan sen kykyä toteuttaa ne tarvittavat uudistukset, joita meillä on täysi oikeus odottaa siltä. Jos sallitte, niin aloitan Morillonin erittäin mielenkiintoisesta mietinnöstä, jossa käsitellään Euroopan ja Turkin välisten suhteiden kokonaisuutta ja tarkemmin edistymistä koskevaa kertomusta, jonka komissio esitteli vuonna 1999 muutamaa viikkoa ennen Helsingin Eurooppa-neuvostoa. Myöntäessään Turkille ehdokasvaltion aseman Eurooppa-neuvosto noudatti suosituksia, jotka komissio oli kirjannut kertomukseensa, jossa esitettyihin analyyseihin luotamme varmasti kaikki. Unioni ja Turkki ovat sittemmin ryhtyneet toimenpiteisiin, joiden kautta Helsingissä tehdyistä päätöksistä seuraa konkreettisia toimia. Viittaan tietenkin assosiaationeuvoston käynnistämiin töihin Turkin lainsäädännön sopeuttamiseksi yhteisön säännöstöön. Mutta viittaan myös, kuten esittelijä Morillon korosti, Turkin työskentelyyn, jotta se mukautuisi eurooppalaisiin normeihin ja käytäntöihin erityisesti ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja oikeusvaltion vahvistamisen alalla. Paljon on vielä tekemättä, tiedämme sen, mutta uskon, että Turkissa on jo ryhdytty uudistuksiin. Meidän eurooppalaisten tehtävä on nyt auttaa tätä maata liittymiseen johtavalla pitkällä ja vaikealla tiellä. Olen varma, että me kaikki haluamme auttaa Turkkia edistymään demokratisoitumisen teillä. Kuka pystyisi siihen paremmin kuin parlamentti? Siksi olenkin iloinen ehdotuksestanne luoda Euroopan ja Turkin välinen foorumi käsittelemään ihmisoikeuksia, sillä täten Turkin kansalaiset pääsevät tutustumaan heille tarjoutuvaan eurooppalaiseen perspektiiviin koko sen laajuudessa mutta myös sen vaatimuksiin. Tiedän kyllä, että Turkin ehdokkuus herättää yhä paljon kysymyksiä. Aistin varauksellisuutta monissa parlamentin jäsenissä ja myös jäsenvaltioiden piirissä. Olen pannut muistiin toivomuksenne siitä – ja esittelijä Morillon toi sen selkeästi esiin – että haluatte olla tiiviisti mukana Euroopan ja Turkin välisen suhteen kehittämisessä. Haluan tehdä tämän asian erittäin selväksi. En usko, että kukaan pyrkii välttelemään keskustelua tästä aiheesta, päinvastoin. Asiasta on käyty sekä täällä Euroopan parlamentissa että jäsenvaltioiden kansallisissa parlamenteissa jo lukuisia keskusteluja, joista osa on ollut vaikeita mutta varmasti hyödyllisiä. Puheenjohtajavaltio Ranska ei aio sivuuttaa oikeutettua huolta avoimuudesta, tiedottamisesta ja keskustelemisesta. Mielestäni Morillonin erinomainen mietintö kuvaa haluanne saattaa Turkin liittymistä edeltävä prosessi menestyksekkäästi päätökseen, samalla kun osoitatte suurta ja perusteltua valppautta niiden huomattavien uudistusten osalta, joita tällä valtiolla on vielä tehtävänään. Olemme kaikki samaa mieltä siitä, ettei neuvotteluja voida missään nimessä aloittaa – ja painotan tätä – ennen kuin Turkki on täyttänyt kokonaan Kööpenhaminan poliittiset kriteerit. Siksi kuuntelin tarkkaan esittelijä Morillonin muotoilemia ehdotuksia Turkin liittymistä edeltävistä ehdoista, ja niihin on syytä kiinnittää tarkkaan huomiota. Olemme kaikki – te parlamentissa, neuvoston puheenjohtajavaltio ja uskoakseni myös komissio, joka painotti asiaa viimeisimmässä kertomuksessaan Turkin edistymisestä – tietoisia töistä, jotka tällä valtiolla on vielä edessään, uudistuksista, jotka sen täytyy suorittaa niinkin keskeisillä aloilla kuin ihmisoikeudet, perusvapaudet ja vähemmistöt, jotka ovat aloja, joilla edistyminen on valitettavasti ollut liian hidasta, jopa riittämätöntä. Mutta emme saa myöskään – ja tätä mietinnössänne viisaasti painotetaankin – asettaa uusia tai kohtuuttomia ehtoja Turkin ehdokkuudelle. Haluan painottaa tätä kysymystä Turkin tasavertaisesta kohtelusta muiden ehdokasvaltioiden kanssa, sillä se on Helsingissä vahvistettu mielestäni perustava periaate, jonka täytyy ohjata Euroopan ja Turkin välisten suhteiden lujittamista. Mielestäni olisi todellakin yleisesti ottaen ikävää antaa Turkille vaikutelma, että peräännymme itse antamistamme sitoumuksista ja periaatteista, jotka itse vahvistimme Helsingissä. Siksi, tässä samassa hengessä, unionin täytyy pitää kiinni muista sitoumuksista, jotka se on tehnyt tälle valtiolle ja joita on mielestäni välttämätöntä kunnioittaa erityisesti taloudellisen avun alalla. Puheenjohtajavaltio Ranska on asettanut tämän yhdeksi tavoitteistaan, ja mielestäni olemme edistyneet asiassa. Parlamenttia on tietenkin pyydetty useaan otteeseen ottamaan kantaa tähän asiaan, oli kyse sitten MEDA-ohjelmasta tai komission ehdottamista Euroopan ja Turkin välisten suhteiden lähentämistä ja tulliliiton solmimista koskevista varainhoitoasetuksista, ja lisäksi on vielä Euroopan investointipankin järjestelyt, jotka ovat välttämättömiä Turkin taloudellisen kehityksen tukemiseksi ja maanjäristyksen jälkeisen uudelleenrakentamisen jatkamiseksi. Tässä yhteydessä olen iloinen Seppäsen mietinnön johtopäätöksistä, jotka koskevat EIP:n erityistoimintaohjelmaa EU:n ja Turkin välisen tulliliiton vahvistamiseksi. Edellisen puheenjohtajakautensa aikana vuonna 1995 Ranska ei säästellyt vaivojaan saavuttaakseen tämän tulliliitosta tehdyn sopimuksen, joka astui voimaan 1. tammikuuta 1996. On kuitenkin pakko todeta, että Turkille myönnetyt määrärahat eivät ole aina heijastaneet unionin tuolloin antamien sitoumusten tasoa. Mutta asiat ovat edenneet, erityisesti viimeisen vuoden aikana, ja olen iloinen komission ilmoittamasta lisäyksestä tälle valtiolle myönnetyissä määrärahoissa. On todellakin tärkeää, että Turkin käyttöön annetut varat vastaavat asetettuja tavoitteita. Puheenjohtajavaltio toivoo omasta puolestaan, että neuvosto hyväksyisi hyvin pian tämän EIP:n lainaa koskevan erityistoimintaohjelman, mahdollisesti jo marraskuun 27. päivänä pidettävässä talous- ja valtiovarainministerien istunnossa. Lisään vielä, että odotamme kaikki innolla komission ilmoittamaa ehdotusta asetuksesta, jonka avulla koordinoidaan kaikkia yhteisön tukia Turkille, kuten Helsingissä sovittiin. On todellakin luonnollista yhdenmukaistaa tälle valtiolle myönnettävien liittymistä edeltävien tukien järjestelyt toisiin ehdokasvaltioihin sovellettaviin järjestelyihin PHARE-ohjelman mallin mukaisesti. Parlamentti pääsee tietenkin aikanaan ilmoittamaan kantansa tähän asiaan. Mutta, kuten tiedätte, tämä liittymistä edeltävä tuki kohdistetaan erityisesti siihen, että autetaan Turkkia saavuttamaan tulevassa liittymiskumppanuudessa asetetut tavoitteet. Kyse on Turkin liittymistä edeltävän strategian olennaisesta välineestä, jonka tärkeyttä komissio korosti perustellusti viimeisimmässä edistymistä koskevassa kertomuksessaan. Ehdotuksen yksityiskohtainen tarkastelu aloitetaan neuvoston toimivaltaisissa työryhmissä, ja ymmärrätte varmaan, että neuvoston puheenjohtajana en voi esittää ennalta mielipidettäni. Tällä viikolla alkavista keskusteluista riippumatta uskon voivani sanoa, että komissio on laatinut eritäin rakentavan ehdotuksen, jossa on tiukkoja vaatimuksia sekä unionille että Turkille. Tässä asiassa olen iloinen siitä, että tämä ehdotus on pitkälti samoilla linjoilla kuin useat esittelijä Morillonin erittäin tervetulleista suosituksista. Viittaan demokratisoitumiseen tähtäävien ponnistelujen lisäämiseen erityisesti vallan jakamiseksi ja poikkeustilan lakkauttamiseksi tietyissä Turkin maakunnissa. Puheenjohtajavaltio toivoo, että ehdotus hyväksytään nopeasti, jos mahdollista, niin jo 20. marraskuuta, jolloin kokoontuu seuraava yleisten asiain neuvosto, ja, kuten jo sanoin, kunnioittaen Helsingissä tehtyjä erittäin tarkkoja päätöksiä. Turkin kuuluisi tämän innoittamana laatia säännöstön hyväksymisen kansallinen ohjelma ja toteuttaa uudistukset, kaikki tarvittavat uudistukset, unionin tukemana."@fi5 "Signor Presidente, signor Commissario, onorevoli relatori, onorevoli deputati, avete voluto una discussione sulle relazioni fra l’Unione europea e la Turchia e vi è nota l’importanza che la Presidenza del Consiglio attribuisce al potenziamento di tali relazioni che hanno preso un nuovo corso da quando a Helsinki è stata riconosciuta la candidatura di quel paese. La discussione sulle relazioni presentate dagli onorevoli Morillon e Seppänen giunge al momento giusto perché la Commissione ci ha appena trasmesso due documenti molto importanti: il suo ultimo rapporto sui progressi della Turchia verso l’adesione e la sua proposta di partenariato d’adesione della Turchia. Si apre innanzi a noi un enorme cantiere che sappiamo sarà lungo e complesso. Dobbiamo essere esigenti, dobbiamo essere vigilanti ma, nello stesso tempo, dobbiamo restare nella logica delle nostre scelte, fare la scommessa di dare una certa fiducia alla Turchia, alla sua volontà di ravvicinamento all’Unione e quindi aiutiamola a rafforzare la sua capacità di attuare le riforme necessarie, quelle riforme indispensabili che abbiamo tutto il diritto di aspettarci da lei. Col vostro permesso, inizierò con l’interessantissima relazione dell’onorevole Morillon che riguarda l’insieme delle relazioni euroturche e in particolare il rapporto presentato nel 1999 dalla Commissione, qualche settimana prima del Consiglio di Helsinki. Quel Consiglio, riconoscendo la candidatura turca, aveva seguito le raccomandazioni formulate dalla Commissione nel suo rapporto, la cui analisi tutti sottoscriviamo. Da allora, sia l’Unione, sia la Turchia hanno preso misure volte a realizzare in atti concreti le decisioni di Helsinki. Naturalmente, sto pensando ai lavori avviati in seno al Consiglio d’associazione ai fini dell’allineamento della legislazione turca all’ comunitario ma soprattutto, come ha indicato anche l’onorevole Morillon, all’impegno profuso dalla Turchia per adeguarsi alle norme e alle prassi europee, in particolare in materia di rispetto dei diritti dell’uomo e di consolidamento dello Stato di diritto. Resta ancora molto da fare, lo sappiamo, ma credo che in Turchia le riforme stiano prendendo piede. Quindi ora, è compito nostro, di noi europei, accompagnare questo paese lungo l’impervio e non breve cammino verso l’adesione. A tale proposito, non dubito affatto che prevarrà la volontà di ciascuno di noi di aiutare la Turchia a progredire sulla strada della democratizzazione. Chi meglio della vostra Assemblea potrebbe farlo? Pertanto, non posso che rallegrami della proposta che avete avanzato di creare un euroturco dei diritti dell’uomo, permettendo in tal modo ai cittadini turchi di toccare con mano la prospettiva europea che si apre loro e anche tutte le esigenze connesse. Detto questo, sono consapevole che la candidatura della Turchia continua a suscitare interrogativi. Comprendo le riserve di molti, non soltanto in seno al vostro Parlamento ma anche negli Stati membri. Ho preso nota del vostro auspicio, di cui si è fatto perfetto interprete l’onorevole Morillon, di essere pienamente associati ai destini delle relazioni euroturche. Su questo punto voglio essere perfettamente chiaro. Non penso affatto che qualcuno abbia intenzione di evitare la discussione su questo tema, al contrario! Ci sono già state numerose discussioni, talvolta difficili, ma, ne sono convinto, salutari, anche qui in seno al Parlamento europeo nonché in seno ai parlamenti nazionali degli Stati membri. La Presidenza francese non intende per nulla sottrarsi a questa legittima preoccupazione di trasparenza, d’informazione e di discussione. L’eccellente relazione dell’onorevole Morrillon, a mio avviso, è la prova della vostra volontà di condurre a buon fine questo processo di preadesione della Turchia, pur dimostrando grande e legittima vigilanza per quanto attiene alle pur sempre notevoli riforme che quel paese deve avviare. Tutti concordiamo sul fatto che i negoziati non potranno essere avviati – e insisto – prima che la Turchia abbia soddisfatto completamente i criteri politici di Copenaghen. Per questa ragione, ho preso buona nota dei suggerimenti formulati dall’onorevole Morillon, peraltro meritevoli di grande interesse, relativamente alle condizioni preliminari dell’adesione della Turchia. Voi, Parlamento europeo, la Presidenza del Consiglio e credo anche la Commissione, che lo ha ribadito nella sua ultima relazione sui progressi della Turchia, tutti siamo consapevoli degli sforzi e delle riforme che quel paese deve ancora compiere in campi essenziali come il rispetto dei diritti dell’uomo, delle libertà fondamentali e particolarmente delle minoranze. Sono tutti campi in cui deploriamo che i progressi siano ancora troppo lenti, direi insufficienti. Ciononostante, molto saggiamente, la vostra relazione pone l’accento sull’opportunità di evitare l’imposizione di condizioni nuove o esorbitanti alla candidatura della Turchia. Mi permetto d’insistere sulla questione della parità di trattamento della Turchia rispetto alle altre candidature, poiché a mio avviso si tratta di un principio fondamentale affermato a Helsinki che deve guidare il rafforzamento delle relazioni euroturche. Ritengo infatti che, in generale, sarebbe deplorevole dare l’impressione alla Turchia di ritornare indietro rispetto agli impegni presi e ai principi che noi stessi ci siamo dati a Helsinki. Per questa ragione, in questo stesso spirito, l’Unione deve onorare gli altri impegni sottoscritti nei confronti di questo paese che ritengo indispensabile rispettare, segnatamente in materia d’assistenza finanziaria. La Presidenza francese ne ha fatto uno dei suoi obiettivi e a mio avviso stiamo avanzando. La vostra Assemblea è stata chiamate diverse volte a pronunciarsi su questo fascicolo, sia sul programma MEDA, sia sui regolamenti finanziari proposti dalla Commissione per il ravvicinamento euroturco e per l’accompagnamento dell'Unione doganale, ma ci sono anche gli interventi della Banca europea per gli investimenti, essenziali per affiancare lo sviluppo economico della Turchia e per continuare la ricostruzione iniziata dopo il terremoto. Pertanto, mi rallegro per le conclusioni della relazione presentata dall’onorevole Seppänen sul programma d’azione speciale della BEI per il potenziamento dell’Unione doganale con la Turchia. La Francia, durante la sua precedente Presidenza del 1995, si era adoprata alacremente per giungere alla conclusione dell’accordo di Unione doganale ormai in vigore dal 1° gennaio 1996. Tuttavia, siamo costretti a riconoscere che la concessione di finanziamenti alla Turchia non ha sempre rispecchiato il livello degli impegni presi all’epoca dall’Unione. I progressi però ci sono, in particolare da un anno a questa parte, e sono lieto che la Commissione abbia annunciato un aumento degli stanziamenti nei confronti di quel paese. Infatti, è importante che i fondi messi a disposizione della Turchia siano all’altezza degli obiettivi che sono stati decisi. La Presidenza, da parte sua, auspica che il programma d’azione speciale di prestito della BEI possa essere adottato dal Consiglio senza indugio, sicuramente nella sessione dei Ministri dell’economia e delle finanze del 27 novembre prossimo. Inoltre, aspettiamo tutti con interesse la proposta annunciata dalla Commissione di un regolamento unico destinato a coordinare l’insieme delle fonti d’aiuto comunitario alla Turchia, come previsto a Helsinki. E’ infatti normale armonizzare le modalità dell’aiuto di preadesione di questo paese con quelle che prevalgono per gli altri candidati sul modello del programma PHARE. La vostra Assemblea avrà certamente l’opportunità di pronunciarsi sulla questione al momento opportuno. L’aiuto di preadesione sarà più specificatamente destinato ad aiutare la Turchia a raggiungere gli obiettivi prefissati per il futuro partenariato d’adesione. Si tratta di uno strumento essenziale della strategia di preadesione di quel paese la cui importanza è stata, giustamente, posta in rilievo dalla Commissione nel suo ultimo rapporto sui progressi compiuti. L’esame dettagliato di questa proposta sarà intrapreso nelle sedi competenti del Consiglio e capirete che in quanto Presidente del Consiglio, io non possa effettivamente esprimere un giudizio anticipato. Tuttavia, fatto salvo il dibattito che inizia questa settimana, ritengo che la Commissione abbia presentato una proposta molto costruttiva, foriera di esigenze impegnative, sia per l’Unione, sia per la Turchia. Da questo punto di vista sono lieto che la proposta collimi con numerose raccomandazioni presentate dall’onorevole Morillon che accolgo senz’altro con favore. Mi riferisco all’approfondimento degli sforzi di democratizzazione, segnatamente nel campo della separazione dei poteri o della revoca dello stato d’emergenza in talune province della Turchia. La Presidenza auspica che il progetto sia rapidamente adottato dal prossimo Consiglio “affari generali”, se fosse possibile fin dal 20 novembre, e, come ho già indicato, nel rispetto delle decisioni molto precise prese a Helsinki. Sarà poi compito della Turchia ispirarvisi per elaborare il suo programma nazionale di recepimento dell’ e per avviare le riforme, tutte quelle necessarie, con il sostegno dell’Unione."@it9 "Mr President, Commissioner, rapporteurs, ladies and gentlemen, you requested a debate on the European Union’s relations with Turkey, and you are aware of the importance the Council attaches to strengthening this relationship, which has gained new currency since this country’s candidature was recognised in Helsinki. The debate on the two reports presented by Mr Morillon and Mr Seppänen comes at precisely the right moment, as the Commission has just submitted two very important reports to us, firstly, its latest report on the progress made by Turkey along the road to accession and, secondly, its proposal for an accession partnership agreement with Turkey. Major prospects are opening up to us, and we know the task will be long and complex. Let us be demanding, let us be vigilant, but at the same time, let us remain consistent with the logic of our decision, making a bet on Turkey, having confidence in its determination for rapprochement with the European Union, and let us therefore assist Turkey to boost its ability to implement the necessary reforms which we quite legitimately expect of the country. I shall begin, with your permission, with Mr Morillon’s extremely interesting report, which deals with the whole range of Euro-Turkish relations and, more specifically, with the progress report presented by the Commission in 1999, a few weeks prior to the Helsinki European Council. In recognising Turkey’s candidature, the European Council was following the recommendations made in the Commission’s report, whose analysis I believe we can all endorse. Since then, both the European Union and Turkey have taken steps to put the Helsinki decisions into practice. I am, of course, thinking of the work undertaken within the Association Council with a view to bringing Turkish legislation into line with the . More especially, however, as indeed Mr Morillon pointed out, I am thinking of the efforts made by Turkey to adapt to European standards and practices, particularly in the area of respect for human rights and consolidation of the rule of law. There is still, as we are aware, a lot of work to be done, but I feel that Turkey is starting to get used to the idea of reforms. It is therefore up to us Europeans to support this country on its very long and difficult road to accession. In this respect, I have no doubt but that the determination of each and every one of us to help Turkey progress along the path of democratisation will in the end prevail. Who could do this better than the European Parliament? I can therefore only be delighted at the proposal you have made to establish a Europe-Turkey Forum of human rights, thereby enabling Turkish citizens to size up the European prospects being opened to them, as well as Europe’s requirements. Having said that, I am of course aware that Turkey’s candidature continues to raise questions. I have noted reservations on the part of many people, not just within the European Parliament, but also in all the Member States. I have taken note of your wish, as expressed most clearly by Mr Morillon, to be fully involved in the destiny of Euro-Turkish relations. I wish to make myself perfectly clear on this point. I do not think that anyone is trying to dodge the issue in this respect, quite the opposite. A good many discussions have already taken place, right here in the European Parliament as well as within the national parliaments of Member States. These discussions have occasionally been difficult but also, I am convinced, profitable. For its part, the French Presidency has no intention of shirking this legitimate concern for transparency, information and debate. I feel that Mr Morillon’s excellent report bears witness to your determination to bring Turkey’s pre-accession process to a successful conclusion, while exercising the utmost vigilance, quite legitimately, regarding the still considerable reforms which this country has yet to undertake. We all agree that negotiations cannot in any case commence, let me stress that fact, until Turkey has met the Copenhagen political criteria in full. That is why I took careful note of the suggestions made by Mr Morillon regarding the preconditions for Turkey’s accession, which are certainly worth looking into. We are indeed all aware, yourselves, the Council Presidency and also, I believe, the Commission, whose latest report on the progress achieved in Turkey stressed once again the efforts this country still needs to made, the reforms still to be implemented in areas as crucial as respect for human rights, fundamental freedoms and minority rights, in particular, areas in which, as we can only regret, progress is still too slow and even inadequate. We must, however, also beware, as your report wisely emphasises, of setting new, extravagant conditions on Turkish candidature. Let me stress the fact that Turkey must be treated on an equal footing with the other candidates. It is, in my opinion, a fundamental principle which was laid down Helsinki, and one which must govern the strengthening of Euro-Turkish relations. For, generally speaking, I think it would be regrettable if we were to give Turkey the impression that we are going back on the commitments we have given and on the principles we ourselves laid down in Helsinki. That is why, in the same spirit, the European Union must fulfil the commitments it has made with regard to this country, which I think it imperative to meet, particularly in terms of financial aid. The French Presidency has made this one of its objectives and I believe we are making progress. This House has, of course, on several occasions been invited to give an opinion on this matter, be it the MEDA Programme or the financial regulations proposed by the Commission to ensure Euro-Turkish rapprochement and to support the customs union, but there are also the European Investment Bank projects, which are essential in order to support Turkey’s economic development and to continue the reconstruction work undertaken following the earthquake. I am pleased, in this respect, with the conclusions the report presented by Mr Seppänen on the EIB special action programme in support of the consolidation and intensification of the EC-Turkey customs union. When it last held the presidency, in 1995, France spared no effort in order to conclude this customs union agreement, which has since been in force since 1 January 1996. It must, however, be acknowledged that the funding allocated to Turkey since then has not always reflected the level of commitments which the Union made at that time. Progress has been made, however, particularly in the course of the last year, and I am pleased to see the increase announced by the Commission in appropriations allocated to this country. It is indeed important that the financial resources made available to Turkey should match up to the objectives that have been set. For its part, the Presidency would like to see this special action programme of EIB loans adopted by the Council very soon, probably as early as the forthcoming meeting of the Council of Ministers of Economic and Financial Affairs on 27 November. I would add that we are all awaiting with keen interest the proposal announced by the Commission for a single regulation intended to coordinate all sources of Community aid to Turkey, in line with the plans made in Helsinki. It is only natural to standardise the arrangements for pre-accession aid to that country with those applicable to the other candidates according to the Phare Programme model. Parliament will, of course, have the opportunity to deliver an opinion on this matter, when the time comes. As you know, however, this pre-accession aid will be more particularly intended to help Turkey achieve the objectives laid down in the future accession partnership agreement. This is a key instrument in the pre-accession strategy for this country, and its importance was rightly highlighted in the recent Commission report. This is a proposal which is going to be examined in detail by the competent Council bodies, so you will understand that I cannot, in my capacity as President-in-Office of the Council, afford to pre-judge the situation. Without prejudice to the debate due to start this week, I think I may safely say, however, that the Commission has presented a very constructive and very demanding proposal, both for the European Union and for Turkey. In this respect, I am delighted to see that their proposal is in line with many of the very welcome recommendations made by Mr Morillon. I am thinking of the intensified work to achieve democratisation, particularly in the area of the separation of powers or of declaring an end to the state of emergency in a number of Turkish provinces. The Presidency’s preference is for this draft to be adopted very quickly, indeed, if possible, as early as 20 November, the date of the forthcoming General Affairs Council, and, as I have already mentioned, for it to comply with the very specific decisions adopted in Helsinki. It will then be up to Turkey to take its inspiration from this in order to work out its own national programme to integrate the and in order to implement the reforms, all the reforms necessary, with the support of the European Union."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, geachte rapporteurs, geachte afgevaardigden, u hebt aangegeven prijs te stellen op een debat over de banden tussen de Europese Unie en Turkije. Zoals u weet hecht het voorzitterschap van de Raad veel waarde aan de versterking van deze banden. Sinds er in Helsinki besloten is om Turkije als kandidaat-lidstaat aan te merken, heeft de relatie tussen dit land en de Unie immers een nieuwe wending gekregen. Het debat over het verslag van de heer Morillon en het verslag van de heer Seppänen komt precies op het goede moment, want de Commissie heeft ons zojuist twee zeer belangrijke documenten overhandigd. Het eerste document is het laatste verslag van de Commissie over de vorderingen van Turkije op de weg naar toetreding. Het tweede is het voorstel van de Commissie inzake het toetredingspartnerschap met Turkije. Wij zijn er ons allen terdege van bewust dat er voor iedereen veel werk valt te verzetten in dit lange en complexe proces. We moeten veeleisend en waakzaam zijn, maar onze belofte aan Turkije gestand blijven doen en erop vertrouwen dat dit land nader tot de Unie wil komen. Wij moeten Turkije daarom in staat stellen om de benodigde hervormingen door te voeren. Anderzijds hebben wij het volste recht van Turkije te verlangen dat het deze hervormingen ook daadwerkelijk realiseert. Als u mij toestaat, wil ik graag beginnen met het zeer interessante verslag van de heer Morillon. Het heeft betrekking op alle aspecten van de Europees-Turkse relatie, en in het bijzonder op het periodiek verslag 1999, dat enkele weken voorafgaand aan de Europese Raad van Helsinki door de Commissie is gepresenteerd. In Helsinki heeft de Raad gehoor gegeven aan de aanbevelingen die in het verslag van de Commissie zijn opgenomen en heeft hij Turkije als kandidaat-lidstaat erkend. Naar ik meen kunnen wij allen deze gang van zaken onderschrijven. Sindsdien hebben de Unie en Turkije maatregelen getroffen om de in Helsinki genomen besluiten om te zetten in concrete daden. Ik denk hierbij uiteraard aan de werkzaamheden die binnen de Associatieraad zijn ondernomen teneinde de Turkse wetgeving aan te passen aan het communautair acquis. De heer Morillon heeft dit punt zojuist benadrukt. Ik denk echter vooral ook aan de inspanningen die Turkije zich heeft getroost om zich aan te passen aan de Europese normen en praktijken. Dit geldt in het bijzonder voor het naleven van de mensenrechten en het consolideren van de rechtstaat. Wij weten dat er nog veel werk moet worden verzet, maar ik geloof dat Turkije nu echt het pad van de hervormingen is ingeslagen. Het is onze taak als Europeanen om dit land te begeleiden op deze zeer lange en moeilijke weg naar toetreding. Ik twijfel er overigens niet aan dat ieder van ons bereid is om Turkije de helpende hand te bieden bij het democratiseringsproces. Wie is hiertoe beter in staat dan uw Europees Parlement? Ik ben dan ook verheugd over uw voorstel om een Euro-Turks forum voor de mensenrechten op te richten, zodat de Turkse burgers volop kunnen profiteren van de mogelijkheden die Europa biedt, maar zich ook terdege bewust zijn van de eisen die Europa stelt. Uiteraard weet ik dat er nog altijd vraagtekens worden geplaatst bij de status die Turkije heeft gekregen als kandidaat-lidstaat. Ik bemerk dat er veel twijfel bestaat, niet alleen binnen uw Parlement, maar ook binnen alle lidstaten. Ik heb goed nota genomen van de wens, die uitstekend door de heer Morillon is verwoord, om nauw betrokken te worden bij dit vraagstuk. Laat ik heel duidelijk over dit punt zijn. Ik denk dat niemand het debat over dit vraagstuk uit de weg wil gaan. Integendeel! Er hebben vele, vaak moeizame debatten over deze kwestie plaatsgevonden in zowel het Europees Parlement als de nationale parlementen van de lidstaten. Ik denk echter dat deze debatten een heilzame uitwerking hadden. Het Franse voorzitterschap zal zeker gehoor geven aan deze legitieme wens tot transparantie, informatie en debat. Mijns inziens getuigt het verslag-Morillon van uw wil om dit proces ter voorbereiding van de toetreding van Turkije succesvol te laten verlopen, en geeft het blijk van uw geheel legitieme wens voor grote waakzaamheid inzake de nog altijd zeer aanzienlijke hervormingen die dit land nog moet doorvoeren. Ik wil benadrukken dat wij allen vinden dat de onderhandelingen geenszins van start mogen gaan zolang Turkije nog niet volledig heeft voldaan aan de politieke criteria van Kopenhagen. Daarom heb ik goed nota genomen van de suggesties die de heer Morillon heeft gedaan inzake de voorwaarden die aan de toetreding van Turkije zijn verbonden. Het Parlement, het voorzitterschap van de Raad en de Commissie zijn alle doordrongen van het feit dat Turkije zich nog de nodige inspanningen moet getroosten en hervormingen moet doorvoeren met betrekking tot belangrijke aspecten, zoals de naleving van de mensenrechten, de fundamentele vrijheden en met name ook de minderheden. Op deze punten heeft Turkije helaas nog te weinig vooruitgang geboekt. De Commissie heeft dit punt nog in haar laatste verslag over de vorderingen van Turkije benadrukt. In zijn verslag benadrukt de heer Morillon echter wijselijk dat we ervoor moeten waken dat we te veel nieuwe en ook buitensporige voorwaarden verbinden aan het kandidaat-lidmaatschap van Turkije. Turkije moet op voet van gelijkheid met de andere kandidaat-lidstaten behandeld worden. Dit fundamentele beginsel is in Helsinki bevestigd en moet de Europees-Turkse relatie helpen versterken. Algemeen gezegd denk ik dat we Turkije niet het gevoel moeten geven dat we terugkomen op onze afspraken en op de beginselen die wijzelf in Helsinki hebben vastgesteld. Om die reden moet de Unie zich ook aan de overige beloften houden die ze dit land heeft gedaan, met name wat betreft de financiële bijstand. Het Franse voorzitterschap heeft dit punt tot doelstelling verheven en ik geloof dat wij in deze kwestie vooruitgang boeken. Uiteraard hebben wij uw Parlement meerdere malen verzocht zich over vraagstuk uit te spreken. Ik denk hierbij aan het MEDA-programma en de verordeningen die de Commissie op financieel gebied heeft voorgesteld om Europa en Turkije dichter bij elkaar te brengen en de douane-unie te begeleiden. Ik denk hierbij echter ook aan de steunmaatregelen van de EIB, die van groot belang zijn om de economische ontwikkeling van Turkije te kunnen begeleiden en het bedrijfsleven na de aardbeving nieuw leven in te kunnen blazen. Wat dit punt betreft ben ik verheugd over de conclusies van het verslag van de heer Seppänen inzake het speciale actieprogramma van de EIB ter ondersteuning van de consolidatie en verdieping van de douane-unie tussen de EG en Turkije. Frankrijk heeft tijdens zijn vorige voorzitterschap in 1995 alles in het werk gesteld om dit akkoord ter realisering van een douane-unie tot stand te brengen. Deze douane-unie is op 1 januari 1996 in werking getreden. We moeten evenwel erkennen dat er minder kredieten aan Turkije zijn verleend dan de Unie indertijd had toegezegd. Vooral het afgelopen jaar is er vooruitgang te bespeuren en ik vind het dan ook een goede zaak dat de Commissie een verhoging van de kredieten voor Turkije heeft aangekondigd. Het is van belang dat de financiële middelen die voor Turkije worden vrijgemaakt overeenkomen met de indertijd neergelegde doelstellingen. Het voorzitterschap wenst dat dit speciale actieprogramma betreffende EIB-leningen zo spoedig mogelijk door de Raad wordt aangenomen, dat wil zeggen al tijdens de bijeenkomst van de ministers van Economische Zaken en Financiën van 27 november aanstaande. Ik wil hieraan toevoegen dat we allen met belangstelling uitzien naar het door de Commissie aangekondigde voorstel voor één enkele verordening op basis waarvan alle communautaire steun voor Turkije kan worden gecoördineerd overeenkomstig de conclusies van de Raad van Helsinki. Uiteraard moet de wijze van steunverlening ter voorbereiding van de toetreding van Turkije net als bij de overige kandidaat-lidstaten worden geharmoniseerd volgens het model van het PHARE-programma. Natuurlijk zal uw Parlement zich te gelegener tijd kunnen uitspreken over dit vraagstuk. Zoals u weet is deze pretoetredingssteun aan Turkije met name bestemd om dit land te helpen de doelstellingen te verwezenlijken die voor het toekomstige toetredingspartnerschap zijn vastgelegd. Het gaat hier om een zeer belangrijk instrument in het kader van de pretoetredingsstrategie voor dit land. In haar laatste periodiek verslag benadrukt de Commissie terecht het belang van dit instrument. De bevoegde instanties van de Raad zullen dit voorstel gedetailleerd bestuderen. U begrijpt dat ik als voorzitter van de Raad niet op de zaken vooruit kan lopen. Zonder afbreuk te doen aan het debat dat deze week van start gaat, denk ik te mogen stellen dat de Commissie een zeer constructief voorstel heeft gedaan, waarin hoge eisen worden gesteld aan zowel de Unie als Turkije. Het doet mij dan ook genoegen dat dit voorstel aansluit bij de zeer welkome aanbevelingen van de heer Morillon. Ik denk hierbij aan de intensivering van de inspanningen die in het democratiseringsproces moeten worden verricht. Dit geldt in het bijzonder voor de scheiding der machten en de opheffing van de noodtoestand die in sommige provincies van Turkije van kracht is. Het is de wens van het voorzitterschap dat dit voorstel snel wordt goedgekeurd, indien mogelijk al op 20 november tijdens de volgend Raad Algemene Zaken. Zoals ik reeds heb aangegeven dienen hierbij de zeer nauw omschreven beslissingen van Helsinki te worden nageleefd. Turkije dient vervolgens aan de hand van dit voorstel een nationaal programma op te stellen op basis waarvan het communautair kan worden overgenomen en alle noodzakelijke hervormingen met steun van de Unie kunnen worden doorgevoerd."@nl2 "Senhor Presidente, Senhor Comissário, Senhores Relatores e Senhoras e Senhores Deputados, foi vosso desejo que se procedesse a um debate sobre a relação da União Europeia com a Turquia; conhecem bem a importância que a Presidência do Conselho atribui ao reforço destas relações, que tomaram um novo curso desde o reconhecimento em Helsínquia da candidatura deste país. O debate sobre os dois relatórios apresentados pelos senhores deputados Morillon e Seppänen chegam no momento oportuno, pois a Comissão acaba de nos comunicar dois documentos de elevada importância, por um lado, o seu último relatório sobre os progressos efectuados pela Turquia na preparação para a adesão e, por outro, a sua proposta de criar uma parceria para a adesão da Turquia. Em relação a isso, apraz­me que esta proposta reuna várias recomendações absolutamente bem­vindas, apresentadas pelo senhor deputado Morillon. Refiro­me à intensificação dos esforços de democratização, nomeadamente no domínio da separação dos poderes ou do levantamento do estado de emergência em certas províncias da Turquia. A Presidência gostaria que este projecto fosse rapidamente adoptado, na realidade depois de 20 de Novembro, pelo próximo Conselho “Assuntos Gerais” e, como já o disse, no respeito das decisões muito específicas de Helsínquia. Caberá em seguida à Turquia inspirar­se no mesmo para elaborar o seu programa nacional de adopção do acervo e realizar as reformas, todas as reformas necessárias, com o apoio da União. Por conseguinte, temos pela frente uma grande obra e sabemos que é longa e complexa. Sejamos exigentes, sejamos vigilantes, mas, simultaneamente, continuemos a seguir a lógica da nossa própria opção, quer dizer, uma aposta e uma certa confiança na Turquia, na sua vontade de aprofundar as relações com a União e ajudemo­la também a reforçar a sua capacidade de realizar as reformas necessárias; todos nós temos pleno direito de esperar dela essas reformas. Começarei, se mo permitem, pelo interessante relatório do senhor deputado Morillon, que incide sobre o conjunto da relação euro­turca e, mais especificamente, sobre o relatório relativo ao progresso, apresentado em 1999 pela Comissão, algumas semanas antes do Conselho Europeu de Helsínquia. Este, ao reconhecer a candidatura turca, respeitara as recomendações apresentadas pela Comissão no seu relatório, cujas análises, penso eu, todos subscrevemos. Desde então, a União e a Turquia tomaram medidas no sentido de traduzir em actos concretos as decisões de Helsínquia. Refiro­me evidentemente aos trabalhos iniciados no seio do Conselho de Associação com vista à harmonização da legislação turca com o acerco comunitário. Mas refiro­me sobretudo, tal como também o salientou o senhor deputado Morillon, aos esforços desenvolvidos pela Turquia para se adaptar às normas e às práticas europeias, em particular, em matéria de respeito dos direitos humanos e de consolidação do Estado de Direito. Há ainda muito por fazer, estamos conscientes disso, mas creio que a Turquia começa a habituar­se a esse processo de reformas. Cabe­nos por conseguinte, a nós Europeus, acompanhar este país no seu muito longo e difícil caminho rumo à adesão. A este respeito, não tenho qualquer dúvida de que a vontade de todos nós de ajudar a Turquia a progredir na via da democratização prevalecerá. Quem melhor do que esta assembleia poderá fazê­lo? Assim, apenas posso acolher com satisfação a proposta apresentada no sentido de criar um fórum euro­turco dos direitos do Homem e de dar, dessa forma, a possibilidade aos cidadãos turcos de avaliar, na globalidade, a perspectiva europeia que lhes é proposta, bem como as suas exigências. Posto isto, é evidente que estou ciente de que a candidatura da Turquia continua a ser problemática. Apercebo­me das reservas de muitos, não apenas no seio deste Parlamento, mas também no conjunto dos Estados­Membros. Tomei nota da vossa vontade, da qual o senhor deputado Morillon foi um admirável intérprete, em participar plenamente nos destinos da relação euro­turca. Relativamente a este ponto, gostaria de ser absolutamente claro. Não creio que haja alguém com a intenção de evitar o debate sobre esta questão, bem pelo contrário. Várias discussões já foram entabuladas, por vezes difíceis ainda que salutares, estou convicto disso, neste Parlamento Europeu e no seio dos parlamentos nacionais dos Estados­Membros. Pela sua parte, a Presidência francesa não pretende subtrair­se a esta legítima preocupação de transparência, de informação e de debate. Creio que o excelente relatório do senhor deputado Morillon é o testemunho da vossa vontade de levar a bom porto este processo de pré­adesão da Turquia, mostrando ao mesmo tempo uma grande e legítima vigilância no que se refere às consideráveis reformas que este país tem ainda de efectuar. Somos unânimes em considerar que as negociações não poderão, em caso algum, – e insisto neste aspecto – ser iniciadas antes de a Turquia ter preenchido plenamente os critérios políticos de Copenhaga. Razão por que tomei nota das sugestões apresentadas pelo senhor deputado Morillon sobre as condições prévias à adesão da Turquia, que merecem a maior atenção. Na verdade, todos estamos conscientes, este Parlamento, a Presidência do Conselho e creio que a Comissão, que voltou a frisá­lo no seu último relatório periódico sobre os progressos da Turquia, dos esforços que este país têm ainda de fazer e das reformas que deverá operar em domínios tão essenciais como o respeito dos direitos do Homem, das liberdades fundamentais e das minorias, nomeadamente – domínios em que, apenas podemos lamentá­lo, os progressos são ainda demasiado lentos ou mesmo insuficientes. Mas convém também evitar – e o vosso relatório insiste nesse ponto com muita sabedoria – impor condições novas ou excessivas à candidatura turca. Permito­me insistir nesta questão da igualdade de tratamento da Turquia em relação aos outros candidatos, porque se trata, na minha opinião, de um princípio fundamental afirmado em Helsínquia e que deve orientar o reforço da relação euro­turca. Efectivamente, creio que, de uma forma geral, seria lamentável transmitir à Turquia a ideia de que estamos a voltar atrás nos compromissos que assumimos e nos princípios que nós próprios acordámos em Helsínquia. É por isso que, dentro do mesmo espírito, a União deve observar os outros compromissos que subscreveu em relação a este país, e parece­me que é indispensável fazê­lo, nomeadamente em matéria de ajuda financeira. A Presidência francesa fez disso um dos seus objectivos e penso que se registaram progressos. Como é evidente, a vossa assembleia foi, por várias vezes, convidada a pronunciar­se sobre este quer se tratasse do programa MEDA ou dos regulamentos financeiros propostos pela Comissão com vista à relação euro­turca e ao acompanhamento da União aduaneira, mas há também as intervenções do Banco Europeu de Investimento, essenciais para o acompanhamento do desenvolvimento económico da Turquia e para a prossecução da reconstrução iniciada após o terramoto. Regozijo­me, a este respeito, com as conclusões do relatório apresentado pelo senhor deputado Seppänen sobre o programa de acção especial do BEI para o reforço da União aduaneira com a Turquia. A França, aquando da sua anterior presidência, em 1995, não poupou esforços para conseguir a celebração deste acordo que estabelece a união aduaneira, doravante em vigor desde o dia 1 de Janeiro de 1996. No entanto, é forçoso reconhecer que a concessão das dotações à Turquia ainda não reflectiu o nível dos compromissos então assumidos pela União. Mas as coisas progridem, em especial de há um ano a esta parte, e regozijo­me com o aumento, anunciado pela Comissão, das dotações destinadas a este país. Na verdade, é importante que os meios financeiros postos à disposição da Turquia estejam à altura dos objectivos que foram fixados. Pela sua parte, a Presidência deseja que este programa de acção especial de apoio do BEI possa ser adoptado pelo Conselho muito em breve, provavelmente depois da sessão de Ministros da Economia e das Finanças, a realizar em 27 de Novembro próximo. Acrescento que é com interesse que todos nós aguardamos a proposta anunciada pela Comissão com vista a um regulamento único destinado a coordenar o conjunto das fontes de ajuda comunitária à Turquia, tal como previsto em Helsínquia. Na verdade, é natural que se harmonize as modalidades de ajuda de pré­adesão a este país com as que prevalecem para outros países candidatos relativamente ao modelo do programa PHARE. Obviamente que esta assembleia terá a oportunidade de se pronunciar, no momento próprio, sobre esta questão. Mas como sabem, esta ajuda de pré­adesão destinar­se­á mais especificamente a ajudar a Turquia a alcançar os objectivos acordados no âmbito da futura parceria para a adesão. Trata­se de um instrumento essencial da estratégia de pré­adesão deste país, cuja importância a Comissão sublinha, e com razão, no seu último relatório periódico sobre os progressos efectuados pela Turquia. Por conseguinte, o exame detalhado desta proposta será conduzido nas instâncias competentes do Conselho e, os Senhores compreenderão, que na qualidade de Presidente em exercício do Conselho, não possa efectivamente fazer análises prematuras. Mas sem prejuízo do debate que se inicia esta semana, creio poder afirmar que a Comissão elaborou uma proposta muito construtiva, portadora de grandes exigências, tanto para União como para a Turquia."@pt11 "Herr talman, herr kommissionär, herrar föredragande, mina damer och herrar parlamentsledamöter! Ni har önskat att vi skulle genomföra en debatt om Europeiska unionens förbindelser med Turkiet och ni vet vilken betydelse rådets ordförandeskap fäster vid förstärkningen av dessa förbindelser, som tagit en ny vändning sedan detta lands ansökan godkändes i Helsingfors. Debatten om de två betänkanden som lagts fram av Morillon och Seppänen kommer därför vid rätt tidpunkt, eftersom kommissionen just överlämnat två mycket viktiga dokument, dels sin senaste rapport om de framsteg som gjorts av Turkiet på vägen mot anslutningen och dels dess förslag till partnerskap inför Turkiets anslutning. Vi står alltså inför en stor uppgift och vi vet att den är lång och komplex. Vi skall vara krävande och vaksamma, men samtidigt följa vårt eget val, dvs. ett vad, ett visst förtroende för Turkiet, dess vilja att komma närmare unionen, och låt oss också hjälpa Turkiet att öka sin förmåga att införa nödvändiga reformer, de nödvändiga reformer som vi har fullständig rätt att kräva av dem. Om ni tillåter skall jag börja med det mycket intressanta betänkandet från Morillon, som omfattar hela förbindelsen mellan Europa och Turkiet, och särskilt rapporten om framsteg som lades fram 1999 av kommissionen, några veckor före Europeiska rådet i Helsingfors. Genom att erkänna Turkiets ansökan följde rådet rekommendationerna från kommissionen i dess rapport, och i vars analyser jag tror att vi alla kan instämma. Sedan dess har åtgärder vidtagits av unionen och Turkiet för att omsätta besluten från Helsingfors i konkreta handlingar. Jag tänker naturligtvis på det arbete som inletts inom associeringsrådet för att anpassa den turkiska lagstiftningen till gemenskapens regelverk. Men jag tänker framför allt, såsom Morillon även betonade, på Turkiets ansträngningar för att anpassa sig till europeiska normer och bruk, särskilt när det gäller respekten för de mänskliga rättigheterna och förstärkningen av rättsstaten. Mycket återstår att göra det vet vi, men jag tror att man börjar vänja sig vid reformer i Turkiet. Det åligger därför oss européer att åtfölja detta land på dess mycket långa och svåra väg mot anslutningen. I det hänseendet tvivlar jag inte på att allas vår vilja att hjälpa Turkiet att göra framsteg på vägen mot demokratisering kommer att segra. Vem skulle bättre än er kammare kunna göra det? Jag kan därför bara glädjas åt ert förslag att skapa ett Europa-Turkiet-forum för mänskliga rättigheter, för att på så sätt göra det möjligt för de turkiska medborgarna att bedöma hela det europeiska perspektiv som erbjuds dem, men också kraven. Jag vet naturligtvis att Turkiets ansökan ändå fortsätter att ge upphov till frågor. Jag uppfattar förbehållen från många, inte bara inom ert parlament, utan även i alla medlemsstater. Jag har absolut noterat ert önskemål, som Morillon på ett utmärkt sätt gjorde sig till tolk för, att vara fullständigt delaktiga i den europeisk-turkiska förbindelsens öde. På denna punkt vill jag vara fullständigt tydlig. Jag tror inte att någon har för avsikt att undvika debatten i denna fråga, tvärtom. Det har redan förekommit ett stort antal diskussioner, ibland svåra, men, det är jag övertygad om, välgörande, här i parlamentet liksom i de nationella parlamenten i medlemsstaterna. Det franska ordförandeskapet har för sin del inte för avsikt att dra sig undan från denna berättigade strävan efter öppenhet, information och debatt. Jag tror att Morillons utmärkta betänkande vittnar om er vilja att genomföra denna föranslutningsprocess med Turkiet, och samtidigt visa prov på stor och berättigad vaksamhet när det gäller de fortfarande avsevärda reformer som detta land ännu måste inleda. Vi är alla överens om att förhandlingarna inte i något fall kan inledas – och jag betonar det – innan Turkiet fullständigt har uppfyllt de politiska kriterierna från Köpenhamn. Jag har därför noga noterat förslagen från Morillon om villkoren före Turkiets anslutning och de förtjänar den största uppmärksamhet. Vi är alla medvetna om, ni själva, rådets ordförandeskap, och, tror jag, även kommissionen, som återigen betonat det i sin senaste rapport om Turkiets framsteg, de ansträngningar som detta land fortfarande måste göra, de reformer det måste genomföra inom så grundläggande områden som respekten för de mänskliga rättigheterna, de grundläggande friheterna och minoriteterna bl.a. – områden där vi bara kan beklaga att framstegen fortfarande går alltför långsamt och är otillräckliga. Men det är också lämpligt att avhålla sig från – och det betonas i ert betänkande mycket klokt – att påtvinga den turkiska ansökan nya eller orimliga krav. Jag tillåter mig att insistera på frågan om lika behandling av Turkiet jämfört med andra kandidater eftersom det, enligt min uppfattning, handlar om en grundläggande princip som bekräftats i Helsingfors och som måste styra förstärkningen av förbindelsen mellan Europa och Turkiet. Jag tror rent allmänt att det skulle vara beklagligt att ge Turkiet känslan av att vi tar tillbaka de åtaganden vi gjort och de principer vi själva fastställt i Helsingfors. Det är anledningen till att unionen i samma anda måste hålla de åtaganden den gjort gentemot detta land och som det förefaller mig nödvändigt att respektera, bl.a. när det gäller ekonomiskt stöd. Det franska ordförandeskapet har gjort detta till en av sina målsättningar och jag tror att vi gör framsteg. Er kammare har självfallet uppmanats att uttala sig vid flera tillfällen om detta ärende, vare sig det handlar om Meda-programmet eller budgetförordningar som lagts fram av kommissionen för att Europa och Turkiet skall närma sig varandra och för att åtfölja tullunionen, men vi har också åtgärderna från Europeiska investeringsbanken, vilka är grundläggande för att åtfölja Turkiets ekonomiska utveckling och för att fortsätta den återuppbyggnad som inleddes efter jordbävningen. Jag gläds i det hänseendet åt slutsatserna i betänkandet från Seppänen beträffande EIB:s särskilda åtgärdsprogram för att förstärka tullunionen med Turkiet. Frankrike sparade inte på ansträngningarna vid sitt förra ordförandeskap, 1995, när det gällde att sluta detta avtal om tullunion som varit i kraft sedan januari 1996. Man måste emellertid erkänna att beviljandet av anslag till Turkiet inte alltid återspeglat nivån på de åtaganden som då gjorts av unionen. Men saker och ting går framåt, framför allt sedan ett år tillbaka, och jag gläds åt de ökade anslag som aviserats av kommissionen när det gäller detta land. Det är viktigt att de ekonomiska medel som ställs till förfogande för Turkiet är i nivå med de fastställda målsättningarna. Ordförandeskapet anser för sin del att detta särskilda handlingsprogram för lån från EIB mycket snart skall kunna antas av rådet, sannolikt redan vid sammanträdet med ekonomi- och finansministrarna den 27 november. Jag vill tillägga att vi alla med intresse väntar på det förslag som aviserats av kommissionen om en gemensam förordning för att samordna allt gemenskapsstöd till Turkiet, såsom planerats i Helsingfors. Det är naturligt att harmonisera villkoren för föranslutningsstödet till detta land med de villkor som gäller för övriga kandidatländer enligt modellen för Phare-programmet. Er kammare kommer självfallet att få tillfälle att så småningom uttala sig om denna fråga. Men som ni vet kommer detta föranslutningsstöd framför allt att vara avsett att hjälpa Turkiet att uppnå de målsättningar som fastställs i det framtida partnerskapet inför anslutningen. Det handlar om ett grundläggande instrument för föranslutningsstrategin för detta land som kommissionen i sin senaste rapport om framstegen med rätta betonar betydelsen av. Den detaljerade granskningen av detta förslag kommer alltså att inledas i rådets behöriga församlingar, och som ni förstår kan jag i min egenskap av rådets ordförande inte avgöra något på förhand. Men utan att föregripa debatten som börjar denna vecka tror jag mig kunna säga att kommissionen lämnat ett mycket konstruktivt förslag, som innehåller starka krav, både för unionen och Turkiet. I det hänseendet gläds jag åt att detta förslag överensstämmer med ett stort antal av de mycket välkomna rekommendationer som lämnats av. Morillon. Jag tänker på de fördjupade demokratiseringsansträngningarna, bl.a. när det gäller uppdelningen av makten eller hävandet av undantagstillståndet i vissa provinser i Turkiet. Det är ordförandeskapets önskan att detta förslag skall antas snabbt, om möjligt redan den 20 november av nästa råd (allmänna frågor) och, såsom jag redan sagt, med respekt för de mycket exakta beslut som fattades i Helsingfors. Det kommer sedan att åligga Turkiet att låta sig inspireras av detta för att utarbeta sitt nationella program för att anta regelverket och inrätta reformerna, alla nödvändiga reformer, med stöd av unionen."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 "Conseil"6 "Consejo"12,12 "Moscovici,"12,6 "acquis"2,1,10,3,9 "acquis communautaire"10,3 "dossier"11 "forum"9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph