Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-10-25-Speech-3-256"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20001025.11.3-256"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr talman! Det är tre viktiga dokument som vi har att diskutera idag och som berör en av de absolut största utmaningarna vi står inför, det vill säga klimatförändringarna.
För en nordbo från ett område där temperaturen vid denna årstid sällan når över 7 grader, och där regnet står som spön i backen, ser kanske tanken på ett uppvärmt klimat vid första anblicken tilltalande ut. Så enkelt är det inte. Klimatförändringarna vi står inför innebär knappast något positivt för någon av oss. Istället är scenariot precis som det har beskrivits alldeles nyligen, fyllt av stormar, regn och översvämningar. Till det skall läggas förändringar i flora och fauna. Livet blir sig inte riktigt likt och knappast heller behagligt.
De tre dokument om klimatförändringar som utskottet för miljö, folkhälsa och konsumentskydd har behandlat kan betraktas som dokument som representerar olika tidsperioder. Resolutionen om Haagkonferensen är den som ligger närmast i tiden. Däri presenterar vi i miljöutskottet vår, och förhoppningsvis också unionens, syn på vad vi tycker skall ske i Haag. Den har präglats av en stor enighet, vilket är en bra grund att stå på nu när Haagkonferensen börjar. Resolutionen markerar på ett tydligt sätt nödvändigheten av att Kyotoprotokollet undertecknades, och av att det är industriländerna som skall leda arbetet för att stoppa klimatförändringarna. Den betonar också mycket tydligt att de flexibla instrumenten bara skall vara ett komplement till de nationella åtgärderna. Jag är glad över att höra att det också är kommissionär Wallströms uppfattning.
Jag tycker att ordföranden i utskottet för miljö, folkhälsa och konsumentskydd har gett ett tydligt budskap att vi inte anser att det är tillräckligt med tre representanter från Europaparlamentet till Haagkonferensen. Jag är också glad över att Wallström säger att förslaget från kommissionen är åtta representanter. Europaparlamentet och de inom parlamentet som arbetar med miljöfrågor måste någon gång tas på allvar, och inte enbart användas som en sorts galjonsfigurer när det passar. Det är också viktigt att understryka när man talar om regelbundna möten och regelbunden information under Haagkonferensen att dessa skall vara konstruktiva. Det är viktigt att de synpunkter som parlamentarikerna har också tas tillvara, så att det inte bara blir en envägskommunikation.
Resolutionen om handeln med utsläppsrätter är ett bra dokument, men det har förbättrats ytterligare efter miljöutskottets ändringar. De kompletteringar som är de viktigaste är den tydliga markeringen, precis som i COP 6-dokumentet, att själva handeln med utsläppsrätter inte får överstiga 50 procent av åtgärderna när det gäller utsläppsreduktionerna. Det är också viktigt att det krävs mätbara mål för varje land och för varje sektor. Vidare måste det finnas rättsligt bindande åtgärder som förpliktigar medlemsstaterna att följa sina kvoter.
Det råder även en viss oro över att vissa sektorer utelämnas i grönboken, till exempel transportsektorn. Vi förutsätter att det arbetet kommer att ingå i nästa dokument, det vill säga i EU:s strategi och åtgärder för att minska utsläppen, och att transportsektorn inte glöms bort när vi diskuterar klimatförändringarna.
Budskapet är mycket tydligt: principen måste vara att
utsläpp, oavsett ursprung, skall täckas av något styrmedel, det må vara i form av utsläppsrätter eller i form av lagstiftning, men det skall finnas konkreta begränsningar och styrmedel för varje typ av utsläpp.
Många har känt tveksamhet inför förslaget om handel med utsläppsrätter, framförallt vad det gäller de socioekonomiska konsekvenserna. Man är helt enkelt rädd för att förlora sysselsättningen. Man är rädd att företagen skall spela ut olika industrier mot varandra. Jag anser att vi har inkluderat den tveksamheten och den oron i punkt 13 i denna resolution, och hoppas att detta skall lugna åtminstone några av dem som känt oro. Jag vill understryka att det i denna punkt finns ett tydligt fel i den svenska versionen. Bara halva det ändringsförslag som publiceras i det svenska dokumentet är antaget.
Det tredje dokumentet är kanske det viktigaste på lång sikt. Det handlar om EU:s strategi och åtgärder för att minska utsläppen av växthusgaser. Det handlar också om det som egentligen är nödvändigt, nämligen att förändra vårt eget liv och leverne för att uppnå något. Det är ett välkommet dokument. Det hade varit ännu mer välkommet om det varit mer konkret och tydligt, men vi hoppas att det skall bli tydligare med de ändringar som utskottet för miljö, folkhälsa och konsumentskydd har antagit."@sv13
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, det er tre vigtige dokumenter, vi har drøftet i dag, og som handler om en af de absolut største udfordringer, vi står over for, nemlig klimaændringerne.
For en nordbo fra et område, hvor temperaturen på denne årstid sjældent når over syv grader, og hvor regnen står ned i stride strømme, kan tanken om et varmere klima i første omgang synes tiltalende. Men så enkelt er det ikke. De klimaændringer, vi står over for, indebærer næppe noget positivt for nogen af os. I stedet er scenariet præcist som beskrevet for nylig fyldt med storme, regn og oversvømmelser. Hertil skal lægges forandringer i flora og fauna. Livet bliver aldrig rigtig det samme igen og næppe heller behageligt.
De tre dokumenter om klimaændringer, som Udvalget om Miljø- og Sundhedsanliggender og Forbrugerpolitik har behandlet, kan betragtes som dokumenter, der repræsenterer forskellige tidsperioder. Beslutningen om Haag-konferencen er den, der ligger nærmest i tid. Deri præsenterer vi i Miljøudvalget vores - og forhåbentlig også Unionens - ønsker om, hvad der skal ske i Haag. Den er præget af stor enighed, hvilket er et godt udgangspunkt for Haag-konferencens begyndelse. Beslutningen markerer tydeligt nødvendigheden af Kyoto-protokollens underskrivelse, og af, at det er industrilandene, der skal lede arbejdet med at standse klimaændringerne. Den understreger også tydeligt, at de fleksible mekanismer kun skal være et supplement til de nationale foranstaltninger. Det glæder mig at høre, at det også er kommissær Wallströms opfattelse.
Jeg synes, at ordføreren for Udvalget om Miljø- og Sundhedsanliggender og Forbrugerpolitik har sendt et tydeligt budskab om, at vi ikke finder det tilstrækkeligt med tre repræsentanter fra Europa-Parlamentet til Haag-konferencen. Jeg er også glad for, at Wallström siger, at Kommissionen foreslår otte repræsentanter. Europa-Parlamentet og de parlamentsmedlemmer, der arbejder med miljøspørgsmål, skal snart tages alvorligt og ikke kun bruges som en slags galionsfigurer, når det passer. Det er også vigtigt at understrege, når man taler om regelmæssige møder og regelmæssig information på Haag-konferencen, at de skal være konstruktive. Det er vigtigt, at man også lytter til parlamentsmedlemmernes synspunkter, så der ikke bare bliver tale om envejskommunikation.
Beslutningen om handel med emissioner er et godt dokument, men det er blevet yderligere forbedret efter Miljøudvalgets ændringer. De vigtigste ændringer er den tydelige markering - præcis som i COP6-dokumentet - af, at selve handlen med emissioner ikke må overstige 50% af foranstaltningerne vedrørende emissionsreduktioner. Det er også vigtigt, at der skal være målelige mål for hvert land og for hver sektor. Endvidere skal der findes retligt bindende foranstaltninger, der tvinger medlemsstaterne til at respektere deres kvoter.
Der er også en vis bekymring over, at visse sektorer udelades i grønbogen, f.eks. transportsektoren. Vi betinger os, at dette arbejde kommer med i næste dokument, det vil sige i EU's politikker og foranstaltninger til reduktion af emissioner, samt at transportsektoren ikke glemmes, når vi diskuterer klimaændringer.
Budskabet er meget klart: Princippet skal være, at
emissioner uanset kilde skal omfattes af visse foranstaltninger i form af emissionsrettigheder eller lovgivning, men der skal findes konkrete begrænsninger og foranstaltninger for hver emissionstype.
Mange har været usikre over for forslaget om handel med emissioner, først og fremmest hvad angår de socioøkonomiske konsekvenser. Man er ganske enkelt bange for at miste arbejdspladser. Man er bange for, at virksomhederne skal spille de forskellige industrier ud mod hinanden. Jeg synes, at vi har taget hensyn til denne usikkerhed og bekymring i beslutningens punkt 13, og jeg håber, at det i det mindste vil berolige nogle af dem, der har været urolige. Jeg vil understrege, at der er en tydelig fejl i den svenske version af dette punkt. Kun halvdelen af det ændringsforslag, der er offentliggjort i det svenske dokument, er godkendt.
Det tredje dokument er måske det vigtigste på langt sigt. Det handler om EU's politikker og foranstaltninger til reduktion af drivhusgasemissioner. Det handler også om det, der egentlig er nødvendigt, nemlig at vi ændrer vores eget liv og levned for at skaffe resultater. Det er et kærkomment dokument. Det havde været endnu bedre, hvis det havde været mere konkret og tydeligt, men vi håber, at det bliver tydeligere med de ændringer, som Udvalget om Miljø- og Sundhedsanliggender og Forbrugerpolitik har vedtaget."@da1
"Herr Präsident! Wir haben heute drei wichtige Dokumente zu behandeln, die eine unserer absolut größten Herausforderungen betreffen, nämlich die Klimaänderungen.
Für einen Skandinavier aus einem Teil der Erde, in dem die Temperaturen zu dieser Jahreszeit selten über 7 C ansteigen und in dem es wie aus Eimern gießt, erscheint der Gedanke an ein wärmeres Klima auf den ersten Blick vielleicht verlockend. Aber so einfach ist das nicht. Die Klimaänderungen, denen wir uns gegenübersehen, können kaum für irgendjemanden als positiv angesehen werden. Denn das Szenario sieht genau so aus, wie kürzlich beschrieben: Stürme, Regen, Überschwemmungen. Hinzu kommen Veränderungen in Flora und Fauna. Das Leben wird nicht mehr dasselbe sein und auch kaum besonders angenehm.
Die drei vom Ausschuss für Umweltfragen, Volksgesundheit und Verbraucherpolitik behandelten Dokumente zu Klimaänderungen können als Repräsentanten unterschiedlicher Epochen gesehen werden. Die Entschließung zur Vorbereitung der Konferenz in Den Haag ist das aktuellste, in dem wir vom Umweltausschuss unsere Sicht, und hoffentlich auch die der Union, auf die notwendigen Themen für Den Haag darstellen. Diese Arbeit war von großer Einigkeit geprägt, was jetzt vor Konferenzbeginn eine gute Grundlage darstellt. Die Entschließung unterstreicht deutlich, dass das Protokoll von Kyoto unterzeichnet werden und die Industrieländer bei der Bewältigung des Problems der Klimaänderungen vorangehen müssen. Ebenso eindeutig wird dargestellt, das die flexiblen Mechanismen nur eine Ergänzung der nationalen Maßnahmen darstellen. Es freut mich zu hören, dass auch Frau Kommissarin Wallström diese Auffassung vertritt.
Der Vorsitzende des Ausschusses für Umweltfragen, Volksgesundheit und Verbraucherpolitik hat meiner Ansicht nach deutlich gemacht, dass wir drei Vertreter des Europäischen Parlaments bei der Konferenz in Den Haag nicht für ausreichend halten. Ich freue mich auch darüber, dass Frau Wallström acht Vertreter als Vorschlag der Kommission genannt hat. Das Europäische Parlament und die hier in Umweltfragen engagierten Abgeordneten müssen endlich ernst genommen werden und dürfen nicht länger nur bei Bedarf gewissermaßen als Galionsfiguren verwendet werden. Es sei auch unterstrichen werden, dass es um regelmäßige Treffen und ständige Informationen auf der Konferenz geht, die konstruktiv sein müssen. Die Standpunkte der Abgeordneten dürfen nicht vernachlässigt werden, damit die Kommunikation nicht einseitig wird.
Die Entschließung zum Handel mit Treibhausgasemissionen ist ein gutes Dokument, das aber durch die Änderungen des Umweltausschusses noch weiter verbessert wurde. Die wichtigsten Ergänzungen waren die deutliche Forderung, wie sie auch im COP6-Dokument erhoben wurde, dass der Handel mit Treibhausemissionen 50 % der Maßnahmen zur Emissionssenkung nicht übersteigen darf. Es müssen außerdem messbare Ziele für jedes Land und jeden Sektor gefordert werden. Daneben sind rechtsverbindliche Maßnahmen erforderlich, welche die Mitgliedstaaten zur Einhaltung ihrer Quoten verpflichten.
Es herrscht auch eine gewisse Beunruhigung darüber, dass bestimmte Sektoren, wie z. B. der Verkehrssektor, nicht in das Grünbuch aufgenommen wurden. Wir gehen davon aus, dass diese Arbeit im nächsten Dokument, d. h. den Politischen Konzepten und Maßnahmen der EU zur Verringerung der Treibhausgasemissionen, enthalten sein wird und der Verkehrssektor bei der Diskussion der Klimaänderungen nicht außer Acht gelassen wird.
Die Botschaft ist eindeutig: prinzipiell müssen
Emissionen, unabhängig von ihrer Quelle, von einem Lenkungsinstrument erfasst sein, entweder in Form von Emissionsrechten oder Rechtsvorschriften. Auf jeden Fall werden konkrete Grenzwerte und Lenkungsinstrumente für jede Art von Emission benötigt.
Viele standen dem Vorschlag für einen Handel mit Emissionsrechten zweifelnd gegenüber, vor allem was die sozioökonomischen Konsequenzen betrifft, da sie ganz einfach den Verlust von Arbeitsplätzen und das Ausspielen der verschiedenen Industriezweige gegeneinander befürchteten. Diesen Zweifeln und Ängsten haben wir meiner Meinung nach in Punkt 13 der Entschließung Rechnung getragen, wobei ich hoffe, dass dadurch zumindest einige der Besorgten beruhigt werden. Ich möchte unterstreichen, dass es in der schwedischen Version in diesem Punkt einen deutlichen Fehler gibt, denn nur der halbe im schwedischen Dokument veröffentlichte Änderungsantrag wurde angenommen.
Das dritte Dokument, in dem es um politische Konzepte und Maßnahmen der EU zur Verringerung der Treibhausgasemissionen geht, ist das wahrscheinlich langfristig wichtigste. Darin wird auch das angesprochen, was eigentlich notwendig ist: den eigenen Lebensstil zu verändern, um die Ziele zu erreichen. Das ist ein begrüßenswertes Dokument, das allerdings noch konkreter und deutlicher sein könnte. Wir hoffen aber, dass die vom Ausschuss für Umweltfragen, Volksgesundheit und Verbraucherpolitik angenommenen Änderungen zu einer Verdeutlichung beitragen werden."@de7
"Mr President, there are three important documents we have to discuss today concerning one of the greatest challenges by far that we face, that is to say climate change.
For a northerner from an area where the temperature at this time of year rarely exceeds seven degrees and where it pours with rain, the thought of a warmer climate perhaps appears attractive at first sight. It is not as simple as that, however. The climate changes we face are hardly positive in their implications for any of us. Instead, the scenario is exactly as it was described just recently: full of storms, rain and floods. To these must be added changes to the flora and fauna. Life will have changed out of recognition, and it will scarcely be very pleasant either.
The three documents on climate change which the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy has dealt with may be regarded as documents representing different periods of time. The resolution on the conference in The Hague is that which is closest to us in time. It presents the view of those of us in the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy, and hopefully also the view of the European Union, of what we think must happen in The Hague. It has been characterised by considerable unity, which is a good foundation to have now that the conference in The Hague is beginning. The resolution signals a clear need for the Kyoto Protocol to be signed and for it being the industrialised countries which must head up the efforts to halt climate change. It also emphasises very clearly that the flexible mechanisms must only be complementary to the national measures adopted. I am glad to hear that this is also Commissioner Wallström’s view.
I think the draftsman of the opinion of the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy has given a clear message that we do not consider three representatives from the European Parliament at the conference in The Hague to be sufficient. I am also pleased that Mrs Wallström says that the Commission’s proposal is for eight representatives. The European Parliament and those within Parliament who work on environmental issues must be taken seriously at some stage and not only be used along the lines of figureheads when it is convenient. When regular meetings and regular updates during the conference in The Hague are talked about, it is also important to emphasise that these must be constructive. It is important that MEPs’ viewpoints should also be taken on board so that it is not just a case of one-way communication.
The resolution on emissions trading is a good document, but it has been further improved following the amendments tabled by the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy. The most important additions include the clear indication, exactly as found in the COP 6 document, that emissions trading itself must not represent more than 50 per cent of the measures to reduce emissions. It is also important that measurable objectives be required for each country and for each sector. There must also be legally binding measures obliging the Member States to comply with their quotas.
There is also a certain amount of concern about the fact that certain sectors have been left out of the Green Paper, for example the transport sector. We presume that this work will be included in the next document, concerning the strategy and measures to be adopted by the EU to reduce emissions, and that the transport sector will not be forgotten when we discuss climate change.
The message is very clear: the principle must be that
emissions, no matter what their origin, must be covered by some instrument of control, be it in the form of emission rights or of legislation, but there must be practical limits and instruments of control for each type of emission.
Many have had doubts about the proposal for emissions trading, especially when it comes to the socio-economic consequences. The fear, quite simply, is of a loss of employment and a concern that companies will play different industries off against each other. I believe we have taken account of these doubts and of this concern in paragraph 13 of this resolution, and I hope that this will reassure at least some of those who have felt concern. I want to emphasise that there is an obvious mistake in the Swedish version of this paragraph. Only half of the amendment published in the Swedish document has been adopted.
The third document is perhaps the most important in the long term. It deals with the strategy and measures to be adopted by the EU in order to reduce emissions of greenhouse gases. It also concerns what is really required, namely to change our own way of life if anything is to be achieved. This is a welcome document. It would have been still more welcome if it had been clearer and more practical, but we hope it will be clearer following the amendments adopted by the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy."@en3
"(SV) Señor Presidente, hoy tenemos que discutir tres importantes documentos que atañen a uno de los mayores retos del futuro, esto es, el cambio climático.
Para un habitante de Europa del Norte, donde la temperatura en esta época del año raramente excede los siete grados y donde llueve torrencialmente, la idea de un clima más benigno puede parecer, a primera vista, atractiva. No es tan simple. El cambio climático que se viene encima no implica nada favorable para nadie. Por el contrario, el escenario es justamente el que se ha descrito, es decir, tormentas, lluvias e inundaciones. A esto hay que añadir los cambios en la flora y fauna. La vida no seguirá siendo igual y tampoco será agradable.
Los tres documentos sobre el cambio climático que ha tratado la Comisión de Medio Ambiente, Salud Pública y Política del Consumidor pueden considerarse como documentos que representan diferentes períodos. La resolución acerca de la Conferencia de La Haya es lo que está más cerca en el tiempo. En la comisión presentamos nuestros criterios - y espero que también sean los de la Unión – acerca de lo que debería suceder en La Haya. Ha habido gran unidad de criterios, cosa que constituye un buen fundamento ahora que estamos a las puertas de la Conferencia de La Haya. La resolución marca claramente la necesidad de suscribir el Protocolo de Kioto y de que los países industrializados impulsen el trabajo para detener el cambio climático. También hace hincapié en que los instrumentos flexibles deben ser un complemento de las medidas nacionales. Me alegra escuchar que éste es también el criterio de la Comisaria Wallström.
Creo que el Presidente de la Comisión de Medio Ambiente, Salud Pública y Protección al Consumidor ha dejado en claro que en nuestra opinión no son suficientes tres representantes del Parlamento Europeo en la Conferencia de La Haya. También celebro que la Sra. Wallström diga que la propuesta de la Comisión es de ocho representantes. El Parlamento Europeo y quienes trabajan aquí con los asuntos de medio ambiente deben ser tomados en serio alguna vez y no solamente deben servirse de ellos como figuras simbólicas. También es importante subrayar cuando se habla de reuniones e información periódicas durante la Conferencia de La Haya, que éstas tienen que ser constructivas. También es importante que se tomen en cuenta los criterios de los parlamentarios, de modo que no sea una comunicación en un sólo sentido.
La resolución sobre comercio con los derechos de emisión constituye un buen documento, pero ha sido mejorada aún más después de las modificaciones realizadas en la comisión. El más importante complemento es, igual que en el documento COP6, la clara alusión a que el comercio con los derechos de emisión no deberá exceder el 50 por ciento de las medidas relacionadas con las reducciones de emisión. También es importante que se exijan objetivos cuantificables respecto a cada país y a cada sector. Además, deberán existir medidas vinculantes, que obliguen a los Estados miembros a cumplir con sus cuotas.
Existe cierta preocupación porque en el Libro Verde se excluye a ciertos sectores, por ejemplo, el de los transportes. Confiamos en que este trabajo se incluirá en el próximo documento, es decir, en la estrategia comunitaria y en las medidas para disminuir las emisiones, y que no se olvidará al sector de los transportes a la hora de discutir el cambio climático.
El mensaje es muy claro: el principio tiene que ser que todas las emisiones, independientemente de su origen, deberán ser contempladas por alguna norma, la de los derechos de emisión u otras, pero tendrán que existir limitaciones concretas y normas para todos los tipos de emisiones.
Muchas personas han dudado de la propuesta sobre comercio con los derechos de emisión, especialmente en relación con sus consecuencias socioeconómicas. Hay quienes simplemente temen perder el empleo. Se teme que las empresas enfrenten a las industrias entre sí. En mi opinión, esas dudas e inquietudes están incluidas en el punto 13 de la resolución, y espero que éste sirva para tranquilizar al menos a algunas personas. Quisiera subrayar que hay un error evidente en la versión sueca. Tan sólo la mitad de la enmienda que se publica en la versión sueca ha sido aprobada.
El tercer documento es, quizás, el más importante a largo plazo. Se ocupa de la estrategia y de las medidas para disminuir las emisiones de gases de efecto invernadero. También trata de aquello que es realmente importante, es decir, del cambio de nuestras vidas y costumbres para lograr algo. Es un documento que esperábamos. Habríamos celebrado mucho más su llegada si hubiese sido más concreto y claro, pero esperamos que ganará en claridad con las modificaciones y enmiendas aprobadas en la Comisión de Medio Ambiente, Salud Pública y Protección del Consumidor."@es12
"Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään kolmesta tärkeästä asiakirjasta, jotka koskevat yhtä ehdottomasti merkittävimmistä meitä kohtaavista haasteista, toisin sanoen ilmastonmuutoksia.
Pohjoismaalaiselle, joka asuu alueella, jossa lämpötila tähän vuodenaikaan ylittää harvoin 7 astetta ja jossa vettä tulee kuin aisaa, ilmaston lämpeneminen tuntuu ehkä ensi silmäyksellä houkuttelevalta. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Odotettavissa olevat ilmastonmuutokset ovat tuskin missään mielessä myönteisiä meidän kenenkään kannalta. Sen sijaan tulevaisuudennäkymät ovat täsmälleen sellaiset kuin millaisiksi ne kuvattiin aivan äskettäin, täynnä myrskyjä, sadetta ja tulvia. Siihen on lisättävä kasvi- ja eläinkunnassa tapahtuvat muutokset. Elämä ei pysy entisen kaltaisena, ja siitä tulee tuskin myöskään miellyttävää.
Niitä kolmea ilmastonmuutoksia koskevaa asiakirjaa, joita ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunta on käsitellyt, voidaan pitää eri aikakausia edustavina asiakirjoina. Haagin konferenssia käsittelevä päätöslauselma on lähimpänä nykyaikaa. Siinä ympäristöasiainvaliokunta esittelee oman ja toivottavasti myös unionin näkemyksen siitä, mitä Haagissa on mielestämme tapahduttava. Sitä on leimannut suuri yksimielisyys, mikä on hyvä lähtökohta näin Haagin konferenssin kynnyksellä. Päätöslauselmassa tuodaan selvästi esille Kioton pöytäkirjan allekirjoittamisen välttämättömyys ja se, että teollisuusmaiden on toimittava suunnannäyttäjinä ilmastonmuutoksien pysäyttämiseen liittyvässä työssä. Siinä korostetaan myös erittäin selvästi, että joustomekanismien on vain täydennettävä kansallisia toimia. Minusta on ilahduttava kuulla, että komission jäsen Wallströmkin on sitä mieltä.
Mielestäni ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan puheenjohtaja on antanut selvän viestin siitä, että mielestämme Euroopan parlamentin kolme edustajaa Haagin konferenssissa ei riitä. Olen iloinen myös siitä, että komission jäsen Wallström sanoo, että komissio ehdottaa kahdeksaa edustajaa. Euroopan parlamenttiin ja niihin, jotka tekevät parlamentissa töitä ympäristökysymysten parissa, on jossain vaiheessa suhtauduttava vakavasti, eikä heitä pidä käyttää pelkästään eräänlaisina keulakuvina sopivan tilanteen tullen. Kun Haagin konferenssissa keskustellaan säännöllisistä kokouksista ja säännöllisestä tiedottamisesta, on myös tärkeää korostaa, että niiden on oltava rakentavia. On tärkeää, että myös parlamentin jäsenten näkökulmat otetaan huomioon, jotta siitä ei tulisi vain yhdensuuntaista viestintää.
Päästökauppaa koskeva päätöslauselma on hyvä asiakirja, mutta ympäristöasioiden valiokunnan tekemät tarkistukset ovat parantaneet sitä entisestään. Tärkeimpiä lisäyksiä ovat COP 6 -asiakirjankin sisältämät selvät maininnat, joiden mukaan itse päästökauppa ei saa ylittää 50 prosenttia päästöjen vähentämiseen liittyvistä toimenpiteistä. On myös tärkeää vaatia mitattavissa olevia tavoitteita jokaiselle valtiolle ja jokaiselle sektorille. Edelleen tarvitsemme oikeudellisesti sitovia toimia, jotka velvoittavat jäsenvaltiot noudattamaan kiintiöitään.
Jonkin verran huolta on herättänyt se, että tietyt sektorit ovat jääneet vihreän kirjan ulkopuolelle, esimerkiksi liikenteen ala. Edellytämme, että nämä sektorit sisältyvät seuraavaan asiakirjaan, toisin sanoen asiakirjaan, jossa käsitellään EU:n politiikkaa ja toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi, ja että liikenteen alaa ei unohdeta, kun keskustelemme ilmastonmuutoksista.
Viesti on erittäin selkeä: periaatteena on oltava, että
päästöt, alkuperästä riippumatta, kuuluvat jonkin valvontamenetelmän piiriin ja että menetelmät voivat muodostua päästökiintiöistä tai lainsäädännöstä, mutta kaikille päästöille on oltava konkreettisia rajoituksia ja valvontamenetelmiä.
Monet ovat suhtautuneet epäillen päästökauppaa koskevaan ehdotukseen, erityisesti sosiaalis-taloudellisten seurausten osalta. Pelätään yksinkertaisesti, että työllisyystilanne heikkenee. Pelätään sitä, että yritykset kilpailuttavat kuoliaaksi eri teollisuudenaloja toisiaan vastaan. Olen sitä mieltä, että tämä epäily ja tämä pelko käyvät ilmi päätöslauselman 13 kohdasta, ja toivon, että se rauhoittaisi ainakin joitakin niistä, jotka ovat peloissaan. Haluan korostaa, että ruotsinkielisessä versiossa on tässä kohdassa selvä virhe. On hyväksytty vain puolet siitä tarkistuksesta, joka on julkaistu ruotsinkielisessä asiakirjassa.
Kolmas asiakirja on ehkä kaikkein tärkein pitkällä aikavälillä. Siinä käsitellään EU:n politiikkaa ja toimenpiteitä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Siinä käsitellään myös erästä välttämätöntä asiaa, nimittäin elämämme ja elintapojemme muuttamista, jotta saavuttaisimme jotakin. Se on erittäin myönteinen asiakirja. Se olisi ollut vieläkin myönteisempi, jos se olisi ollut konkreettisempi ja selkeämpi, mutta toivomme, että ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan hyväksymät tarkistukset tekevät siitä selkeämmän."@fi5
"Monsieur le Président, nous avons à discuter aujourd'hui de trois documents importants, qui ont trait à l'un des plus grands défis que nous ayons à affronter, à savoir les changements climatiques.
Pour un habitant du Nord, originaire d'une région où la température, à cette saison, dépasse rarement 7 degrés, et où il pleut à verse, l'idée d'un réchauffement climatique pourrait au premier abord paraître attrayante. Mais les choses ne sont pas si simples. Les changements climatiques auxquels nous allons assister ne nous apporteront pas grand chose de positif. Le scénario, au contraire, sera exactement celui qui nous a été décrit tout récemment, fait de tempêtes, de pluies et d'inondations. S'y ajouteront des modifications de la flore et de la faune. La vie ne sera pas tout à fait la même, et probablement pas non plus très agréable.
Les trois documents sur les changements climatiques, qui ont été traités par la commission de l'environnement, de la santé publique et de la politique des consommateurs, peuvent être considérés comme représentant trois périodes différentes. La résolution sur la conférence de La Haye est la plus proche dans le temps. Nous y présentons l'opinion de la commission de l'environnement, et aussi, faut-il espérer, de l'Union tout entière, quant à ce qui devra se produire à La Haye. Ce texte a fait l'objet d'un large consensus, ce qui constitue une bonne base sur laquelle nous pourrons nous appuyer quand débutera la conférence. La résolution marque clairement la nécessité de signer le protocole de Kyoto, et souligne le fait qu'il revient aux pays industrialisés de prendre la tête du travail destiné à stopper les changements climatiques. Elle insiste aussi très nettement sur le fait que les mécanismes flexibles ne représentent qu'un complément aux mesures nationales. Je me félicite d'avoir entendu Mme Wallström exprimer la même opinion.
Le président de la commission de l'environnement, de la santé publique et de la politique des consommateurs a, me semble-t-il, clairement formulé le fait que trois représentants du Parlement européen à la Conférence de La Haye ne suffisent pas. Je suis également satisfaite que Mme Wallström nous ait indiqué que la Commission proposerait huit représentants. Il faudra bien, un jour, que l'on prenne au sérieux le Parlement européen et les fonctionnaires du Parlement qui travaillent sur les questions d'environnement, au lieu de les utiliser comme figures de proue uniquement quand on en a besoin. Il est également important de souligner, lorsqu'il est question de réunions et d'information régulières pendant la Conférence de La Haye, que celles-ci devront être constructives. Il est important de tenir compte des points de vue exprimés par les députés, afin que la communication ne soit pas à sens unique.
La résolution sur les échanges de droits d'émission est un bon document, que les amendements de la commission de l'environnement ont encore amélioré. Les compléments les plus importants sont ceux qui précisent clairement, tout comme le fait le document de la CdP 6, que les échanges de droits d'émission ne devront eux-mêmes pas dépasser 50 % des mesures destinées à réduire les rejets atmosphériques. Il sera également important d'exiger des objectifs mesurables pour chaque pays et chaque secteur. Des mesures juridiques à caractère obligatoire seront aussi nécessaires pour contraindre les États membres à respecter leurs quotas.
Le fait que certains secteurs d'activité, par exemple le secteur des transports, ne soient pas inclus dans le Livre vert suscite également une certaine inquiétude. Nous partons du principe que le travail sur ce sujet devra faire partie du prochain document, c'est-à-dire du descriptif de la stratégie et des mesures de l'UE pour la réduction des rejets atmosphériques, et que le secteur des transports ne sera pas oublié lorsque nous discuterons des changements climatiques.
Le message est très clair : le principe doit être de soumettre tous les rejets, quelle que soit leur origine, à une forme de contrôle. Qu'il s'agisse de droits d'émission ou de textes législatifs, on devra disposer de limites concrètes et de moyens de contrôle pour chaque type de rejet.
Nombreux sont ceux qui ont réagi avec scepticisme à la proposition portant sur les échanges de droits d'émission, en particulier en ce qui concerne leurs conséquences socio-économiques. On craint tout simplement de perdre de l'emploi. On craint que les entreprises ne dressent différents secteurs industriels les uns contre les autres. Je pense que nous avons traduit ce scepticisme et cette inquiétude dans le point 13 de cette résolution, et j'espère que cela apaisera au moins un certain nombre de ceux qui ressentaient ces craintes. Je voudrais signaler que la version suédoise du texte comporte une erreur flagrante. Seule la moitié de l'amendement qui apparaît dans le document suédois a été adoptée.
Le troisième document, qui est peut-être le plus important à long terme, traite des politiques et mesures proposées par l'UE pour réduire les émissions de gaz à effet de serre. Il s'agit aussi de ce qu'il nous faut bien, au fond, considérer comme une nécessité si nous voulons pouvoir obtenir des résultats, à savoir le changement de notre mode de vie. Ce document est le bienvenu. Nous l'aurions accueilli encore mieux s'il avait été plus clair et plus concret, mais nous espérons qu'il sera clarifié par les amendements qu'a adoptés la commission de l'environnement, de la santé publique et de la politique des consommateurs."@fr6
"Signor Presidente, discutiamo oggi di tre documenti importanti, relativi a una delle più grandi sfide che ci attendono in assoluto, ossia il cambiamento del clima.
Il terzo documento è forse il più importante a lungo termine e riguarda la strategia e i provvedimenti dell'Unione per la riduzione delle emissioni di gas serra. Riguarda anche qualcosa di veramente necessario, ossia la modifica del nostro stile di vita per poter raggiungere un risultato. E' un documento da salutare con favore. Lo sarebbe ancor più se fosse più concreto e più chiaro, ma noi confidiamo che possa divenirlo grazie agli emendamenti adottati dalla commissione per l'ambiente, la sanità pubblica e la protezione dei consumatori.
Per uno scandinavo che viene da una regione in cui la temperatura, in questo periodo dell'anno, sale raramente al di sopra dei 7 gradi, e in cui piove a catinelle, l'idea di un riscaldamento del clima potrebbe apparire allettante. Ma non è così semplice. L'attuale cambiamento del clima non comporta nulla di positivo per nessuno di noi. Anzi, lo scenario è proprio quello appena descritto, pieno di tempeste, piogge e inondazioni. A ciò si aggiungano i cambiamenti nella flora
e nella fauna. La vita non sarà più la stessa, e non sarà certo piacevole.
I tre documenti sul cambiamento del clima che la commissione per l'ambiente, la sanità pubblica e la protezione dei consumatori ha trattato possono essere considerati alla stregua di documenti rappresentativi di diversi periodi. La risoluzione sulla Conferenza dell'Aia è la più vicina nel tempo nonché quella in cui la commissione per l'ambiente presenta il proprio punto di vista, e si spera anche quello dell'Unione, a proposito di ciò che dovrà avvenire all'Aia. Una risoluzione caratterizzata da una grande unanimità, il che è di buon auspicio in vista dell'imminente Conferenza dell'Aia. La risoluzione evidenzia come sia stato necessario sottoscrivere il Protocollo di Kyoto, e come siano i paesi industrializzati a dover guidare l'opera di contrasto del cambiamento climatico. Essa pone inoltre molto chiaramente l'accento sul fatto che gli strumenti flessibili potranno essere unicamente un complemento ai provvedimenti nazionali. Sono inoltre lieta che la signora Wallström sia di uguale avviso.
Ritengo che il presidente della commissione per l'ambiente, la sanità pubblica e la protezione dei consumatori abbia dato un messaggio chiaro: non riteniamo sufficiente il numero di tre rappresentanti del Parlamento alla Conferenza dell'Aia. Sono inoltre lieta che il Commissario Wallström precisi che la Commissione propone otto rappresentanti. Il Parlamento europeo e quanti lavorano in questa sede alle problematiche dell'ambiente dovranno finalmente essere presi sul serio, e non soltanto essere utilizzati come comparse quando fa comodo. E' inoltre importante ribadire che, quando si parla di incontri a intervalli regolari e di regolare informazione in occasione della Conferenza dell'Aia, tutto ciò deve avere un carattere costruttivo. E' essenziale che il punto di vista dei deputati venga tenuto in considerazione, per evitare che la comunicazione sia soltanto a senso unico.
La risoluzione sullo scambio di dritti di emissioni è un buon documento, ma è stato ulteriormente perfezionato con gli emendamenti presentati in commissione. I principali completamenti sono rappresentati dalla chiara affermazione, al pari del documento COP-6, che lo scambio di diritti di emissione non può equivalere a più del 50 percento dei provvedimenti per la riduzione delle emissioni. E' inoltre importante pretendere obiettivi misurabili per ogni paese e per ogni settore. Devono inoltre esistere provvedimenti giuridicamente vincolanti che costringano gli Stati membri ad attenersi alle rispettive quote.
Serpeggia inoltre una certa preoccupazione all'idea che alcuni settori siano lasciati al di fuori del Libro bianco, per esempio il settore dei trasporti. Noi partiamo dal presupposto che il relativo lavoro avverrà con il prossimo documento, ossia con la strategia e le misure dell'Unione per assicurare la diminuzione delle emissioni, e che al momento di discutere del cambiamento climatico non va dimenticato il settore dei trasporti.
Il messaggio è molto chiaro: il principio deve essere che
le emissioni, a prescindere dall'origine, vengano coperte da un qualche dispositivo di controllo: può trattarsi di diritti di emissione, o di atti legislativi, ma devono essere previste limitazioni concrete e dispositivi di controllo per ogni tipo di emissioni.
Molti avanzano dubbi sulla proposta relativa allo scambio di diritti, specie per quanto riguarda le conseguenze sul piano socioeconomico. Si teme, infatti, una perdita di posti di lavoro. Si teme che alcune imprese riescano così a sbaragliare la concorrenza in determinati settori, Mi pare che questo dubbio e questa preoccupazione siano stati raccolti al paragrafo 13 della risoluzione, e speriamo che ciò serva quantomeno a rassicurare alcuni fra gli inquieti. Tengo a precisare che, su questo punto, esiste un chiaro errore nella versione svedese. Soltanto metà dell'emendamento pubblicato nel documento svedese è stata adottata."@it9
"Mr President, there are three important documents we have to discuss today concerning one of the greatest challenges by far that we face, that is to say climate change.
For a northerner from an area where the temperature at this time of year rarely exceeds seven degrees and where it pours with rain, the thought of a warmer climate perhaps appears attractive at first sight. It is not as simple as that, however. The climate changes we face are hardly positive in their implications for any of us. Instead, the scenario is exactly as it was described just recently: full of storms, rain and floods. To these must be added changes to the flora and fauna. Life will have changed out of recognition, and it will scarcely be very pleasant either.
The three documents on climate change which the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy has dealt with may be regarded as documents representing different periods of time. The resolution on the conference in The Hague is that which is closest to us in time. It presents the view of those of us in the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy, and hopefully also the view of the European Union, of what we think must happen in The Hague. It has been characterised by considerable unity, which is a good foundation to have now that the conference in The Hague is beginning. The resolution signals a clear need for the Kyoto Protocol to be signed and for it being the industrialised countries which must head up the efforts to halt climate change. It also emphasises very clearly that the flexible mechanisms must only be complementary to the national measures adopted. I am glad to hear that this is also Commissioner Wallström’s view.
I think the draftsman of the opinion of the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy has given a clear message that we do not consider three representatives from the European Parliament at the conference in The Hague to be sufficient. I am also pleased that Mrs Wallström says that the Commission’s proposal is for eight representatives. The European Parliament and those within Parliament who work on environmental issues must be taken seriously at some stage and not only be used along the lines of figureheads when it is convenient. When regular meetings and regular updates during the conference in The Hague are talked about, it is also important to emphasise that these must be constructive. It is important that MEPs’ viewpoints should also be taken on board so that it is not just a case of one-way communication.
The resolution on emissions trading is a good document, but it has been further improved following the amendments tabled by the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy. The most important additions include the clear indication, exactly as found in the COP 6 document, that emissions trading itself must not represent more than 50 per cent of the measures to reduce emissions. It is also important that measurable objectives be required for each country and for each sector. There must also be legally binding measures obliging the Member States to comply with their quotas.
There is also a certain amount of concern about the fact that certain sectors have been left out of the Green Paper, for example the transport sector. We presume that this work will be included in the next document, concerning the strategy and measures to be adopted by the EU to reduce emissions, and that the transport sector will not be forgotten when we discuss climate change.
The message is very clear: the principle must be that
emissions, no matter what their origin, must be covered by some instrument of control, be it in the form of emission rights or of legislation, but there must be practical limits and instruments of control for each type of emission.
Many have had doubts about the proposal for emissions trading, especially when it comes to the socio-economic consequences. The fear, quite simply, is of a loss of employment and a concern that companies will play different industries off against each other. I believe we have taken account of these doubts and of this concern in paragraph 13 of this resolution, and I hope that this will reassure at least some of those who have felt concern. I want to emphasise that there is an obvious mistake in the Swedish version of this paragraph. Only half of the amendment published in the Swedish document has been adopted.
The third document is perhaps the most important in the long term. It deals with the strategy and measures to be adopted by the EU in order to reduce emissions of greenhouse gases. It also concerns what is really required, namely to change our own way of life if anything is to be achieved. This is a welcome document. It would have been still more welcome if it had been clearer and more practical, but we hope it will be clearer following the amendments adopted by the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, het zijn drie belangrijke documenten die we vandaag moeten bespreken en ze betreffen een van de grootste uitdagingen waarmee wij zijn geconfronteerd, dat wil zeggen de klimaatverandering.
Voor een Scandinaviër die in een gebied woont waar de temperatuur in dit jaargetijde zelden boven de zeven graden uitkomt en waar de regen met bakken uit de hemel valt, lijkt de gedachte aan een warmer klimaat op het eerste gezicht aanlokkelijk. Zo simpel is het echter niet. De op handen zijnde klimaatverandering is voor niemand een goede ontwikkeling. Het scenario is daarentegen precies zoals het zojuist beschreven is: stormen, regen en overstromingen alsmede veranderingen in flora en fauna. Het leven verandert en het wordt er amper behaaglijker op.
De drie documenten over de klimaatverandering die de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbeleid heeft behandeld, kunnen worden beschouwd als documenten die verschillende perioden vertegenwoordigen. De resolutie over de conferentie van Den Haag is de meest recente. Daarin presenteren wij als Milieucommissie onze visie, en hopelijk ook die van Unie, op wat er in Den Haag moet gebeuren. Zij wordt gekenmerkt door een grote eensgezindheid, wat een goede basis is voor de conferentie van Den Haag. De resolutie geeft op een duidelijke manier aan dat het Kyoto-protocol moet worden ondertekend en de industriële landen het voortouw moeten nemen bij het stoppen van de klimaatverandering. Zij benadrukt ook zeer duidelijk dat de flexibele mechanismen slechts een aanvulling op de nationale maatregelen zijn. Ik ben blij te horen dat commissaris Wallström deze opvatting deelt.
De voorzitter van de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbeleid heeft naar mijn mening duidelijk te kennen gegeven dat voor ons drie vertegenwoordigers van het Europees Parlement op de conferentie van Den Haag niet voldoende zijn. Ik ben ook blij commissaris Wallström te horen zeggen dat de Commissie acht afgevaardigden heeft voorgesteld. Het Europees Parlement en degenen die zich in het Parlement met milieukwesties bezighouden, moeten eens serieus genomen worden, en niet alleen, als het zo toevallig uitkomt, worden gebruikt als een soort boegbeeld. Het is ook belangrijk te onderstrepen dat regelmatige bijeenkomsten en regelmatige informatie tijdens de conferentie van Den Haag constructief zouden zijn. De standpunten van de afgevaardigden moeten echter in acht worden genomen, opdat de communicatie niet eenzijdig wordt.
De resolutie over de handel in emissierechten is een goed document, maar met de wijzigingen van de Milieucommissie is deze verbeterd. De belangrijkste aanvulling is dat, zoals ook in het COP6-document staat, een duidelijke grens wordt gesteld aan de eigenlijke handel in emissierechten. Deze mag niet meer dan 50 % bedragen van de maatregelen voor de terugdringing van de emissie. Verder is belangrijk dat er voor ieder land en iedere sector meetbare doelstellingen worden geëist en er juridisch bindende maatregelen worden genomen die de lidstaten verplichten om zich aan hun quota te houden.
Er bestaat ook een zekere ongerustheid over het feit dat bepaalde sectoren, zoals de vervoerssector, niet zijn opgenomen in het Groenboek. Wij gaan ervan uit dat deze in het volgende document aan de orde zullen komen, dat wil zeggen in de strategie en de maatregelen van de EU om de emissie te verminderen, en dat de vervoersector niet overgeslagen wordt bij de besprekingen over de klimaatverandering.
De boodschap is glashelder: in principe moeten er voor
emissies, ongeacht de bron, regulerende maatregelen komen. Of dat nu in de vorm van emissierechten of in de vorm van wetgeving is, doet er weinig toe; er moeten concrete beperkingen en regulerende maatregelen komen voor alle soorten emissies.
Velen hebben twijfels over het voorstel voor de handel in emissierechten, met name wat de sociaal-economische consequenties daarvan betreft. Men is simpelweg bang dat de werkgelegenheid in gevaar komt. Men is bang dat bedrijven de verschillende industrieën tegen elkaar gaan uitspelen. Deze twijfel en ongerustheid hebben we in paragraaf 13 van de resolutie behandeld, en ik hoop dat dit in ieder geval een paar mensen geruststelt. Er staat in deze paragraaf een duidelijke fout in de Zweedse versie. Slechts het halve amendement dat in het Zweedse document is gepubliceerd, is aangenomen.
Het derde document is wellicht op lange termijn het belangrijkst. Hierin worden de strategie en de maatregelen behandeld waarmee de EU de emissie van broeikasgassen wil verminderen. Ook wordt hierin gewag gemaakt van datgene waar het eigenlijk om draait, namelijk het veranderen van onze levenswijze als we echt iets willen bereiken. Het is een welkom document, maar het zou nog meer welkom zijn als het concreter en duidelijker was geweest. Wij hopen echter dat het met de door de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbeleid goedgekeurde amendementen inderdaad duidelijker wordt."@nl2
"Senhor Presidente, os documentos que temos hoje para discutir são muito importantes e incidem sobre um dos maiores desafios com que nos defrontamos, ou seja, as alterações climáticas.
Para um nórdico, habitante de uma região onde as temperaturas, nesta altura do ano, raramente sobem acima dos 7 graus, e onde chove copiosamente, a ideia de um clima mais quente talvez possa, à primeira vista, parecer tentadora. Mas não é assim tão simples. As alterações climáticas que se perspectivam nada trazem de positivo para nenhum de nós. Pelo contrário, o cenário é precisamente aquele que muito recentemente nos foi descrito, cheio de tempestades, chuva e inundações. A isto acrescem ainda as alterações na fauna e na flora. A vida não será exactamente a mesma e dificilmente será agradável.
Os três documentos sobre as alterações climáticas elaborados pela Comissão do Meio Ambiente, da Saúde Pública e da Política do Consumidor podem ser considerados como representando diferentes períodos temporais. A resolução sobre a Conferência de Haia é a que se situa mais próxima no tempo. Nela apresentamos o nosso – da Comissão do Meio Ambiente, da Saúde Pública e da Política do Consumidor e que esperamos venha também a ser o da União – ponto de vista sobre o que aí deverá acontecer. A elaboração da resolução caracterizou-se por um grande consenso, o que constitui um bom ponto de partida para a Conferência de Haia. A resolução salienta de forma muito clara a necessidade de ratificação do protocolo de Quioto e que cabe aos países industrializados liderar o esforço para travar as alterações climáticas. Enfatiza também muito claramente que os instrumentos flexíveis apenas devem complementar as medidas nacionais. Congratulo-me por saber que esta é também a opinião da senhora Comissária Wallström.
Penso que a senhora Presidente da Comissão do Meio Ambiente, da Saúde Pública e da Política do Consumidor transmitiu claramente a mensagem de que consideramos insuficiente o número de três representantes do Parlamento Europeu na Conferência de Haia. Foi com satisfação que ouvi a senhora Comissária Wallström dizer que a proposta da Comissão aponta para oito representantes. Alguma vez o Parlamento Europeu e as pessoas que nele trabalham com questões ambientais têm de ser tomados a sério, e não apenas utilizados como uma espécie de figuras decorativas, quando é conveniente. Quando falamos de reuniões e informação regulares durante a Conferência de Haia, importa sublinhar que essa comunicação tem de ser construtiva. É importante que os pontos de vista dos deputados sejam também tidos em conta, para que não se fique por uma comunicação unidireccional.
A resolução sobre a transacção de direitos de emissão de gases com efeito de estufa constitui, à partida, um bom documento, mas ficou ainda melhor com as alterações introduzidas pela Comissão do Meio Ambiente, da Saúde Pública e da Política do Consumidor. A melhoria mais significativa consiste na afirmação clara do princípio, tal como constava já do documento da reunião do COP 6, de que a transacção dos direitos de emissão não pode abranger mais de 50% das medidas de redução global. É também importante a fixação prévia de objectivos quantificados por país e por sector. Deve mesmo haver medidas juridicamente vinculativas que obriguem os EstadosMembros a respeitar as suas quotas.
Existe alguma apreensão pelo facto de determinados sectores não serem contemplados no Livro Verde, nomeadamente o dos transportes. Pressupomos que isso venha a acontecer em próximos documentos, ou seja, na estratégia e medidas da UE para a redução das emissões, e que o sector dos transportes não venha a ser esquecido quando discutirmos as alterações climáticas.
A mensagem é muito clara: o princípio tem de ser que
as emissões, seja qual for a sua origem, devem ser objecto de algum mecanismo de controlo, seja sob a forma de direitos de emissão ou por via legislativa, mas tem de haver limites concretos e mecanismos de controlo para cada tipo de emissão.
Muitas pessoas sentiram dúvidas sobre a proposta relativa à transacção de direitos de emissão, principalmente em relação às consequências socioeconómicas. Receia-se, pura e simplesmente, a perda de postos de trabalho. Receia-se que as empresas ponham as indústrias umas contra as outras. Penso que contemplámos estas hesitações e esta apreensão no nº 13 da resolução, o que espero que sirva para sossegar, pelo menos, alguns dos que se sentem apreensivos. Gostaria de chamar a atenção para um erro evidente que ocorreu na versão sueca do documento. Da proposta de alteração publicada na versão sueca, apenas metade fora aprovada.
O terceiro documento é talvez o de maior importância a longo prazo. Aborda a estratégia e as medidas para reduzir as emissões de gases com efeito de estufa na União Europeia. Aborda também aquilo que é verdadeiramente necessário, a saber, mudar a nossa própria vida e os nossos próprios comportamentos, pois só assim conseguiremos obter algum resultado. Este documento é muito bem-vindo. Sê-lo-ia ainda mais se fosse mais claro e concreto, mas esperamos que, com as alterações introduzidas pela Comissão do Meio Ambiente, da Saúde Pública e da Política do Consumidor, tenha ficado mais claro."@pt11
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Hulthén (PSE )."13,12
"all"10,3
"alla"13
"alle"1,2,7
"todas"11
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples