Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-10-25-Speech-3-231"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2000-10-25"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon keskeyttäminen4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20001025.9.3-231"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2000-10-25-Speech-3-2324
lpv:speaker	lp:Patten4
lpv:spoken text	". – Mr President, I will sum this up very briefly and I hope Parliament will not misunderstand what I want to say at the outset. We do not want to get into competitive humanitarianism, but I feel as passionately about this subject as any Member in Parliament and I have spoken in debates about this subject as often as anyone in Parliament, indeed I suspect I have probably spoken in more debates than some people in Parliament. I have spoken in debates at university when I was a student. I have spoken in debates at universities subsequently in my political career. I have spoken on radio and television programmes. I have been booed for what I have said at public meetings on capital punishment. I have spoken in Parliament about capital punishment. I have spoken in Parliament during highly charged debates on terrorism, on terrorist acts and capital punishment, against the use of capital punishment. This is in my experience a completely unique debate. I have never taken part in a debate on capital punishment where everyone was on the same side and that is a point worth reflecting on. The honourable lady in an extremely good and moving speech referred to the Bible and referred to Cain and Abel. The Bible has been more misused in these debates – and I am not suggesting the honourable lady was misusing it – than most other texts except perhaps for Confucius. Usually we hear the Bible quoted in another way. We hear that verse about an eye for an eye and a tooth for a tooth. That is usually the text which is quoted so it was admirable to hear the honourable lady going back even further to Genesis. And you cannot get much earlier than that. I just ask Parliament to reflect on the fact that this debate included speeches all of which were on the same side – a side with which I passionately agree. That suggests to me that we need not only to think about public information campaigns in other countries, but occasionally to think about the need for continuing public information campaigns in the European Union as well because I am not sure that everybody outside these extraordinary halls, outside this Parliament, thinks exactly as we do. And we must remember that it is one of the tasks of political leadership to carry public opinion with you and not just to assume that everybody agrees with us. I thought Mr Rutelli's idea about a European day in our calendar when we make the case again and again against capital punishment was a sensible and effective idea which falls into the area that I have been touching on. When I find myself disagreeing with the honourable lady, my initial reaction is that I must be wrong. The disagreement we have about the UN General Assembly is solely a disagreement about tactics. There is no question that we want to see as a medium-term objective, a successful resolution and the UN General Assembly against capital punishment. There is no question about that at all. It was our view last year that we could not succeed as we would have liked. That there was the real danger of a ending up with a resolution being accepted which would have made the point with which I thoroughly disagree, and I think the honourable lady thoroughly disagrees, that the human rights record in one country is no business of other countries. We could have seen the misuse of treaty language to make that point. We want to have a good clean text denouncing capital punishment and asserting the universal validity of human rights including the sanctity of life. We want to continue to build on what has been achieved in the Commission on human rights in order to build up the majority that we would like to see in the United Nations itself. There were several references to countries where capital punishment is carried out in prodigious, horrific quantities. There were references to China and we know well the record there. It is an issue that we raise again and again in our human rights dialogue. I cannot say hand on heart, or even hand off heart, that it is getting us very far, but we continue to raise the issue. It is also an issue that we raise with the United States. We made a general in the United States in February this year, in addition to the we made to individual state authorities: for example, in relation to individual cases of the death penalty. We called upon the United States to establish a moratorium on the use of the death penalty, with a view to completely eliminating capital punishment. We urged the United States to withdraw its reservation to the article of the International Covenant on Civil and Political Rights concerning the prohibition on imposing the death penalty on minors. We also called upon the United States to respect the strict conditions under which the death penalty may be used, which is set out in several international instruments. One or two honourable Members referred to the presidential debates. They referred to the fact that both the Republican and Democrat candidates, whatever they disagreed about – the size of government, the rate of taxes, moral standards in public life – the one thing they agreed on was capital punishment. They may agree about capital punishment. They may say capital punishment is effective and morally justified because they believe that. Most American politicians, public officials, seem to take that view and it is sometimes the case that public officials, elected officials, take particular points of view because they think they are popular. It may be that, going back to the point about public information, we also have to address that issue in even perhaps the best informed society in the world. The number of executions, the number of people in prison, the number of executions in the United States is extraordinarily high for a country whose democracy was celebrated in such appropriately eloquent terms by Alexis de Tocqueville a century ago. I am not sure what he would have thought about the presidential debates. I am not sure what he would have thought about the amount of capital punishment in the United States. This has been a useful, if admirably atypical, debate. I hope we have it again. But I hope that we also go out and debate this issue in company which is not so uniform in its judgments and wisdom. I hope we use our intellectual as well as financial resources to put the case again and again for the sanctity of human life, against the intolerable practice of capital punishment. We must all look forward to the day when capital punishment is regarded as a medieval barbarity, as it should be."@en3
lpv:translated text	"Hr. formand, jeg vil opsummere ganske kort, og jeg håber, at Parlamentet ikke misforstår, hvad jeg starter med at sige. Jeg ønsker ikke at konkurrere om, hvem der er mest human, men jeg går lige så lidenskabeligt op i dette emne som noget parlamentsmedlem, og jeg har talt om dette emne i debatter lige så ofte som noget parlamentsmedlem, faktisk tror jeg, at jeg har deltaget i flere debatter end mange parlamentsmedlemmer. Jeg deltog i debatter, da jeg gik på universitetet. Jeg har siden i løbet af min politiske karriere deltaget i debatter på universiteterne. Jeg har deltaget i radio- og tv-programmer. Jeg er blevet pebet ud for det, jeg har sagt ved offentlige møder om dødsstraf. Jeg har talt i Parlamentet om dødsstraf. Jeg har talt i Parlamentet under meget ophedede debatter om terrorisme, om terrorhandlinger og dødsstraf, imod brugen af dødsstraf. På den baggrund er dette en helt enestående debat. Jeg har aldrig deltaget i en debat om dødsstraf, hvor alle var på samme side, og det er værd at tænke over. Fru Díaz González nævnte i en fantastisk god og bevægende tale Bibelen og Kain og Abel. Der er ikke mange andre tekster, der er blevet så misbrugt som Bibelen i disse debatter - og jeg vil ikke hermed antyde, at medlemmet misbrugte den - måske lige med undtagelse af Kong-fu-tse. Normalt citeres Bibelen anderledes. Vi hører om øje for øje og tand for tand. Det er normalt den tekst, der bliver citeret, så det er beundringsværdigt at høre medlemmet gå helt tilbage til første Mosebog. Man kan faktisk ikke komme meget længere tilbage. Jeg beder blot Parlamentet tænke over, at indlæggene i denne debat alle var på samme side - den side, som jeg lidenskabeligt tilslutter mig. Det fortæller mig, at vi ikke blot skal tænke på offentlige informationskampagner i andre lande, men også over behovet for løbende informationskampagner i Den Europæiske Union, for jeg er ikke sikker på, at alle uden for dette usædvanlige sted, uden for Parlamentet, tænker ligesom os. Og vi skal huske på, at en af vores opgaver som ansvarlige politikere er at vinde den offentlige mening for vores synspunkter og ikke blot gå ud fra, at alle er enige med os. Efter min mening er hr. Rutellis idé om en europæisk dag, hvor vi fremfører vores synspunkter mod dødsstraf igen og igen, fornuftig og effektiv, og den falder ind under det område, jeg har berørt. Da jeg alligevel var uenig med fru Díaz González, var min første reaktion, at jeg måtte tage fejl. Vores uenighed om FN's Generalforsamling er udelukkende en uenighed om taktikken. Der er ingen tvivl om, at vi på mellemlangt sigt har som målsætning at få gennemført en generalforsamlingsresolution mod dødsstraf. Det er der slet ingen tvivl om. Vi mente sidste år, at vi ikke kunne få det igennem, vi ville. At der var reel fare for, at vi endte med at få vedtaget en resolution med et indhold, som jeg er fuldstændig uenig i, og som jeg mener, at fru Díaz González også er fuldstændig uenig i, nemlig at de enkelte landes behandling af menneskerettighederne ikke kommer andre lande ved. Vi kunne have risikeret, at traktaten blev formuleret på en sådan måde, at det blev tilfældet. Vi vil have en god, klar tekst, som fordømmer dødsstraf og forsvarer menneskerettighedernes almengyldighed, herunder livets ukrænkelighed. Vi vil bygge videre på det, Menneskerettighedskommissionen har opnået, så vi kan opnå et flertal for det, vi ønsker, i FN. Der var flere henvisninger til lande, hvor dødsstraffen anvendes i uhyrligt antal. Der var henvisninger til Kina, og vi kender alle situationen der. Det er et spørgsmål, som vi tager op igen og igen i dialogen om menneskerettigheder. Jeg kan ikke sige med hånden på hjertet, og ikke engang uden hånden på hjertet, at vi er kommet særligt langt, men vi vil fortsat tage sagen op. Det er også en sag, som vi tager op med USA. Vi rettede en generel demarche til USA i februar i år ud over de demarcher, som vi rettede til myndighederne i de enkelte stater, f.eks. i forbindelse med enkeltsager, som involverer dødsstraf. Vi opfordrede USA til at etablere et moratorium for dødsstraf med henblik på helt at afskaffe dødsstraffen. Vi opfordrede kraftigt USA til at trække deres forbehold over for artiklen i den internationale konvention om borgerlige og politiske rettigheder om forbuddet mod at idømme mindreårige dødsstraf tilbage. Vi opfordrede også USA til at respektere de strenge betingelser for anvendelse af dødsstraffen, som er nedfældet i flere internationale instrumenter. Et par medlemmer nævnte præsidentkandidaternes tv-debatter. De nævnte, at hvis der var noget Republikanernes kandidat og Demokraternes kandidat kunne blive enige om - og der var ellers mange ting, de var uenige om - regeringens størrelse, skatteprocenten, moralske normer i den offentlige sektor - så var det dødsstraffen. Det kan godt være, at de er enige om dødsstraffen. Det kan godt være, at de siger, at dødsstraffen er effektiv og moralsk begrundet, fordi de tror på det. De fleste amerikanske politikere og embedsmænd lader til at have den holdning, og det sker også, at politikere og embedsmænd tager det standpunkt, fordi de mener, at det er populært. Det kan godt være, at vi også i forbindelse med den offentlige information skal tage højde for det i selv det mest oplyste samfund i verden. Antallet af henrettelser, antallet af indsatte i fængslerne, antallet af henrettelser i USA er usædvanligt højt for et land, hvis demokrati blev hyldet i så passende, udtryksfulde vendinger af Alexis de Tocqueville for hundrede år siden. Hvad mon han ville sige til præsidentkandidaternes tv-debatter? Hvad mon han ville sige til antallet af dødsdomme i USA? Det har været en nyttig, om end beundringsværdigt atypisk debat. Jeg håber, vi får flere af dem. Men jeg håber også, at vi også tager dette emne op i andre sammenhænge, hvor der ikke er så stor enighed om udfaldet. Jeg håber, vi vil bruge vores intellektuelle og økonomiske ressourcer på igen og igen at tale for menneskelivets ukrænkelighed og imod den utålelige anvendelse af dødsstraf. Vi må alle se frem til den dag, hvor dødsstraffen betragtes som et barbarisk levn fra middelalderen, for det er, hvad den er."@da1 ". Herr Präsident, ich möchte dies kurz zusammenfassen und hoffe, dass das Parlament meine ersten Anmerkungen nicht missverstehen wird. Wir sollten nicht versuchen, uns gegenseitig als Experten in Sachen Humanismus übertreffen zu wollen, aber dieses Thema liegt mir ebenso sehr am Herzen wie allen anderen Mitgliedern dieses Parlaments. Ich habe ebenso oft einen Beitrag zu Debatten über dieses Thema geleistet wie jeder andere in diesem Parlament, ich vermute sogar, dass ich an mehr Debatten teilgenommen habe als so manches andere Mitglied dieses Parlaments. Ich habe mich schon während meiner Studienzeit zu diesem Thema geäußert. Ich habe im Laufe meiner politischen Kariere in vielen Debatten an Universitäten gesprochen. Ich habe mich in Hörfunk- und Fernsehsendungen dazu geäußert. Ich wurde bei öffentlichen Auftritten für meine Äußerungen zur Todesstrafe ausgebuht. Ich habe im Parlament über die Todesstrafe gesprochen. Ich habe mich im Parlament in emotionsgeladenen Debatten über den Terrorismus, über Terroranschläge und die Todesstrafe gegen die Anwendung der Todesstrafe ausgesprochen. Eine Debatte wie die heutige habe ich allerdings noch nicht erlebt. Ich habe bisher noch nie an einer Debatte über die Todesstrafe teilgenommen, in der alle einer Meinung waren, und das ist eine Tatsache, auf die wir näher eingehen sollten. Die Frau Abgeordnete zitierte in ihrem ausgezeichneten und sehr bewegenden Redebeitrag aus der Bibel und verwies auf Kain und Abel. Kaum ein anderer Text, mit Ausnahme der Texte von Konfuzius vielleicht, wird in der Debatte über die Todesstrafe so häufig missbraucht wie die Bibel. Damit möchte ich natürlich keineswegs andeuten, die Frau Abgeordnete habe die Bibel in missbräuchlicher Absicht zitiert. Meist wird auf den Ausspruch in der Bibel „Aug‘ um Aug‘, Zahn um Zahn“ verwiesen. Es ist erfreulich, dass die Frau Abgeordnete sich nicht auf diese übliche Passage bezogen hat, sondern noch weiter zurückging und aus der Genesis zitierte. Weiter kann man kaum zurückgehen. Ich habe das Parlament vorhin aufgefordert, sich klarzumachen, dass in dieser Aussprache alle auf derselben Seite stehen, eine Seite, die ich leidenschaftlich unterstütze. Vielleicht sollten wir deshalb nicht nur über Informationskampagnen in anderen Ländern, sondern gelegentlich auch über die Fortsetzung der Aufklärungskampagnen in der Europäischen Union nachdenken, denn ich bin nicht sicher, ob alle unsere Bürger außerhalb dieser Hallen, außerhalb dieses Parlaments unsere Auffassung teilen. Wir dürfen nicht vergessen, dass es zu den politischen Führungsaufgaben gehört, die Unterstützung der Öffentlichkeit sicherzustellen und dass es nicht ausreicht, davon auszugehen, dass alle mit der politischen Linie einverstanden sind. Ich halte die Idee von Herrn Rutelli, einen europäischen Tag gegen die Todesstrafe einzuführen, an dem gezielte Aktionen zur Abschaffung der Todesstrafe stattfinden, für einen vernünftigen und wirksamen Vorschlag, der in die von mir angesprochene Richtung geht. Wenn ich den Aussagen der Frau Abgeordneten nicht zustimmen kann, so ist meine erste Reaktion der Gedanke, dass dies wohl ein Fehler ist. Unsere Meinungsverschiedenheiten im Hinblick auf die UNO-Generalversammlung beziehen sich ausschließlich auf taktische Überlegungen. Wir verfolgen beide das Ziel, mittelfristig eine Resolution gegen die Todesstrafe durch die Generalversammlung zu erreichen. Darüber besteht absolut kein Zweifel. Wir sind im vergangenen Jahr eben zu der Überzeugung gelangt, dass wir unser Ziel nicht in der von uns gewünschten Weise erreichen können. Es bestand die reale Gefahr, dass ein Resolutionstext verabschiedet werden würde, nach dem die Menschenrechtsbilanz eines Landes als dessen eigene Sache betrachtet worden wäre, in die sich andere Länder nicht einzumischen haben. Damit wäre ich nicht einverstanden gewesen, und die Frau Abgeordnete sicherlich auch nicht. Der Text der Resolution hätte auf diese Weise fehlinterpretiert werden können. Wir fordern einen klaren, unmissverständlichen Text, in dem die Todesstrafe verurteilt wird und durch den die weltweite Gültigkeit der Menschenrechte und des Rechts auf Leben erklärt wird. Wir möchten auch zukünftig auf die in der Menschenrechtskommission bereits erreichten Fortschritte aufbauen, um letztlich die Mehrheit zu erreichen, die wir in den Vereinten Nationen brauchen. Einige Redner haben die Länder erwähnt, in denen die Vollstreckung der Todesstrafe ein erschreckendes Ausmaß angenommen hat. China wurde erwähnt, und wir alle wissen, was dort geschieht. Wir greifen dieses Thema im Rahmen unseres Menschenrechtsdialogs unermüdlich auf. Ich kann nicht dafür garantieren, dass wir damit auch nur das Geringste erreichen, aber wir geben nicht auf und werden dieses Thema immer wieder ansprechen. Auch gegenüber den Vereinigten Staaten bringen wir dieses Thema zur Sprache. Dies ist im Februar dieses Jahres in einer Demarche an die Vereinigten Staaten geschehen und gegenüber den Behörden mehrerer Bundesstaaten zu früheren Anlässen zum Beispiel im Zusammenhang mit der Verhängung oder Vollstreckung der Todesstrafe gegen einzelne Personen. Wir haben die USA aufgefordert, zunächst ein Moratorium zur Vollstreckung der Todesstrafe zu verhängen und nachfolgend die Todesstrafe völlig abzuschaffen. Wir haben die Vereinigten Staaten zur Aufgabe ihrer Vorbehalte gegen den Artikel im Internationalen Pakt über bürgerliche und politische Rechte zur Abschaffung der Todesstrafe gedrängt, nach dem die Verhängung der Todesstrafe gegen Minderjährige verboten ist. Wir haben die Vereinigten Staaten außerdem aufgefordert, die strengen Vorschriften einzuhalten, die in Bezug auf die Anwendung der Todesstrafe gelten, und die in einigen internationalen Vereinbarungen enthalten sind. Einige der Damen und Herren Abgeordneten haben die Fernsehdebatten der amerikanischen Präsidentschaftskandidaten erwähnt und darauf hingewiesen, dass sich der republikanische und der demokratische Kandidat ungeachtet ihrer Meinungsverschiedenheiten zum Beispiel zur Höhe der Staatsausgaben, zu den Steuersätzen, den moralischen Standards für das öffentliche Leben in einer Sache einig sind, und das ist die Todesstrafe. Das mag durchaus der Fall sein. Sie können behaupten, die Todesstrafe sei wirksam und moralisch gerechtfertigt, weil sie dies wirklich glauben. Die meisten amerikanischen Politiker und Beamten scheinen diese Auffassung zu vertreten. Manchmal vertreten Amtsträger, gewählte Volksvertreter, jedoch auch eine bestimmte Haltung, weil sie diese für populär halten. Vielleicht sollten wir diesen Faktor im Zusammenhang mit dem Thema Information der Öffentlichkeit berücksichtigen und in der Gesellschaft Aufklärungsarbeit leisten, die als die am besten informierte Gesellschaft der Welt gilt. Die Zahl der Hinrichtungen und die Zahl der Strafgefangenen ist in den USA für ein Land, dessen Demokratie im letzten Jahrhundert von Alexis de Tocqueville in den höchsten Tönen gelobt wurde, außergewöhnlich hoch. Ich weiß nicht, ob er mit den Aussagen der Präsidentschaftskandidaten einverstanden gewesen wäre und was er von der häufigen Anwendung der Todesstrafe in den USA gehalten hätte. Dies ist eine nützliche Debatte, die sich in erfreulicher Weise von ähnlichen Debatten unterscheidet. Ich hoffe, wir werden sie fortsetzen. Ich hoffe aber auch, dass wir diese Debatte nach außen tragen und sie mit anderen führen werden, die sich in ihrer Beurteilung nicht so einig sind, und die nicht mit so viel Einsicht an dieses Thema herangehen. Ich hoffe, wir werden unsere intellektuellen und finanziellen Ressourcen nutzen und unermüdlich für das Recht auf Leben und gegen die nicht hinnehmbare Praxis der Todesstrafe eintreten. Wir sollten uns alle dafür einsetzen, dass wir schon bald den Tag erleben werden, an dem die Todesstrafe als die mittelalterliche Barbarei betrachtet wird, die sie ist."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, θα τα συνοψίσω όλ' αυτά εν τάχει και ελπίζω ότι το Κοινοβούλιο δεν θα παρεξηγήσει αυτό που θέλω να πω στην αρχή. Δεν επιθυμούμε να εισέλθουμε σε έναν ανταγωνιστικό ανθρωπισμό, αλλά το θέμα αυτό με απασχολεί το ίδιο έντονα όπως κάθε άλλο μέλος του Σώματος και έχω λάβει το λόγο σε συζητήσεις γι' αυτό το θέμα στο Κοινοβούλιο το ίδιο συχνά με οποιονδήποτε άλλον, υποψιάζομαι μάλιστα ότι πιθανόν να έχω λάβει μέρος σε περισσότερες συζητήσεις από ό,τι ορισμένοι στο Κοινοβούλιο. Έλαβα μέρος σε συζητήσεις στο πανεπιστήμιο ως φοιτητής. Στη συνέχεια, συμμετείχα σε συζητήσεις στο πανεπιστήμιο, καθώς και στη διάρκεια της πολιτικής μου σταδιοδρομίας. Έχω μιλήσει στο ραδιόφωνο και στην τηλεόραση. Γιουχαΐστηκα για τις απόψεις μου σε δημόσιες συζητήσεις για τη θανατική ποινή. Έχω λάβει το λόγο στο Κοινοβούλιο για τη θανατική ποινή. Έχω λάβει το λόγο στο Κοινοβούλιο στη διάρκεια ιδιαίτερα φορτισμένων συζητήσεων για την τρομοκρατία, για τις τρομοκρατικές ενέργειες και τη θανατική ποινή, κατά της χρήσης της θανατικής ποινής. Σήμερα, είχα την εμπειρία μιας εντελώς μοναδικής συζήτησης. Ποτέ μου δεν έλαβα μέρος σε συζήτηση για τη θανατική ποινή όπου όλοι να βρίσκονται από την ίδια πλευρά, και αυτό είναι κάτι που αξίζει να αναλογιστούμε. Η αξιότιμη βουλευτής, στο πλαίσιο μιας εξαιρετικά καλής και συγκινητικής ομιλίας, αναφέρθηκε στη Βίβλο και στους Κάιν και Άβελ. Σε αυτές τις συζητήσεις, έχει γίνει μεγαλύτερη κατάχρηση της Βίβλου – και δεν υπονοώ ότι η αξιότιμη βουλευτής έκανε κατάχρηση της Βίβλου – από ό,τι οποιουδήποτε άλλου κειμένου, εκτός ίσως από τον Κομφούκιο. Συνήθως, άλλα είναι τα χωρία της Βίβλου που ακούμε να αναφέρονται. Ακούμε εκείνο το χωρίο για οφθαλμόν αντί οφθαλμού και οδόντα αντί οδόντος. Συνήθως αυτό το απόσπασμα αναφέρουν και γι' αυτό ήταν θαυμάσιο που ακούσαμε την αξιότιμη βουλευτή να πηγαίνει ακόμη πιο πίσω, στη Γένεση. Και δεν γίνεται να πάμε πολύ πιο πίσω από αυτό. Ζητώ απλώς από το Κοινοβούλιο να αναλογιστεί το γεγονός ότι στη συζήτηση αυτή ακούστηκαν λόγοι που ήταν όλοι από την ίδια πλευρά – μία πλευρά με την οποία συμφωνώ με πάθος. Αυτό μου λέει ότι δεν πρέπει να σκεφτόμαστε μόνο την πραγματοποίηση εκστρατειών ενημέρωσης του κοινού σε άλλες χώρες, αλλά να εξετάζουμε κατά καιρούς την ανάγκη να συνεχίζουμε τις εκστρατείες ενημέρωσης του κοινού και στην Ευρωπαϊκή Ένωση γιατί δεν είμαι σίγουρος, εάν όλος ο κόσμος έξω από αυτές τις εκπληκτικές αίθουσες, έξω από αυτό το Κοινοβούλιο, σκέφτεται όπως ακριβώς εμείς. Και πρέπει να θυμόμαστε ότι ένα από τα καθήκοντα της πολιτικής ηγεσίας είναι να υπολογίζει την κοινή γνώμη, και όχι απλώς να υποθέτουμε ότι όλοι συμφωνούν μαζί μας. Η πρόταση του κ. Rutelli να θεσπίσουμε μία ευρωπαϊκή ημέρα στο ημερολόγιό μας για τη συνεχή επαναφορά του θέματος της κατάργησης της θανατικής ποινής, μου φάνηκε λογική και αποτελεσματική και εμπίπτει σε αυτά για τα οποία μιλούσα ως τώρα. Όταν πιάνω τον εαυτό μου να διαφωνεί με την αξιότιμη βουλευτή, η πρώτη μου αντίδραση είναι ότι έχω άδικο. Η διαφωνία μας για τη Γενική Συνέλευση του ΟΗΕ είναι απλώς διαφωνία τακτικής. Δεν υπάρχει αμφιβολία ότι θέλουμε μεσοπρόθεσμα ένα επιτυχημένο ψήφισμα στη Γενική Συνέλευση του ΟΗΕ κατά της θανατικής ποινής. Καμία απολύτως αμφιβολία. Πέρυσι είχαμε την άποψη ότι δεν θα μπορούσαμε να πετύχουμε αυτό που θέλαμε. Ότι υπήρχε πραγματικά ο κίνδυνος να αποδεχτούμε τελικά ένα ψήφισμα, το οποίο θα έλεγε πράγματα με τα οποία διαφωνώ κάθετα, και νομίζω πως και η αξιότιμη βουλευτής επίσης διαφωνεί, δηλαδή ότι το τι κάνει μία χώρα με τα ανθρώπινα δικαιώματα δεν ενδιαφέρει τις άλλες χώρες. Είδαμε ότι αυτό θα μπορούσε να γίνει με κατάχρηση της γλώσσας των συνθηκών. Αυτό που θέλουμε είναι ένα καλό, ξεκάθαρο κείμενο που να καταδικάζει τη θανατική ποινή και να διατρανώνει την παγκόσμια αξία των ανθρωπίνων δικαιωμάτων, συμπεριλαμβανόμενης της ιερότητας της ζωής. Θέλουμε να συνεχίσουμε να οικοδομούμε επάνω σε ό,τι έχει πετύχει η Επιτροπή ανθρωπίνων δικαιωμάτων για να συγκεντρώσουμε την πλειοψηφία που επιθυμούμε μέσα στον ίδιο τον ΟΗΕ. Υπήρξαν πολλές αναφορές σε χώρες όπου πραγματοποιούνται πάρα πολλές, τρομακτικά πολλές εκτελέσεις. Αναφέρθηκε η Κίνα και ξέρουμε καλά τι γίνεται εκεί. Είναι ένα ζήτημα που θέτουμε διαρκώς και επανειλημμένως στο διάλογό μας για τα ανθρώπινα δικαιώματα. Δεν μπορώ να πω με το χέρι στην καρδιά, ούτε με το χέρι μακριά από την καρδιά, ότι έχουμε προχωρήσει πολύ, εξακολουθούμε όμως να θέτουμε το ζήτημα. Το ζήτημα το θέτουμε και στις Ηνωμένες Πολιτείες. Κάναμε ένα γενικό διάβημα στις Ηνωμένες Πολιτείες το Φεβρουάριο του τρέχοντος έτους, πέρα από τα διαβήματα που κάναμε προς τις αρχές της κάθε πολιτείας: για παράδειγμα, σε σχέση με συγκεκριμένες περιπτώσεις θανατικής ποινής. Καλέσαμε τις Ηνωμένες Πολιτείες να θεσπίσουν ένα μορατόριουμ για την εκτέλεση της θανατικής ποινής με σκοπό την πλήρη εξάλειψή της. Παροτρύναμε τις Ηνωμένες Πολιτείες να αποσύρουν την επιφύλαξή τους για το άρθρο της Διεθνούς Σύμβασης για τα Αστικά και Πολιτικά Δικαιώματα, το οποίο αφορά την απαγόρευση της επιβολής της θανατικής ποινής σε ανηλίκους. Παροτρύναμε επίσης τις Ηνωμένες Πολιτείες να σεβαστούν τους αυστηρούς όρους κάτω από τους οποίους μπορεί να εκτελεστεί η θανατική ποινή, οι οποίοι αναπτύσσονται σε διάφορα διεθνή κείμενα. Κάποιοι βουλευτές αναφέρθηκαν στις προεδρικές τηλεοπτικές αναμετρήσεις. Ανέφεραν το γεγονός ότι τόσο ο Ρεπουμπλικάνος όσο και ο Δημοκρατικός υποψήφιος, ανεξάρτητα από τα θέματα για τα οποία διαφωνούσαν – το μέγεθος της κυβέρνησης, τους φορολογικούς συντελεστές, τα ηθικά πρότυπα της δημόσιας ζωής – συμφωνούσαν μόνο σε ένα πράγμα, την θανατική ποινή. Ίσως να συμφωνούν για τη θανατική ποινή. Ίσως να λένε ότι η εκτέλεση της θανατικής ποινής είναι αποτελεσματική και ηθικά δικαιολογημένη επειδή αυτό πιστεύουν. Οι περισσότεροι Αμερικανοί πολιτικοί και δημόσιοι αξιωματούχοι φαίνεται να συμφωνούν με αυτό και μερικές φορές, οι δημόσιοι αξιωματούχοι, οι αιρετοί, υιοθετούν συγκεκριμένες απόψεις επειδή τις θεωρούν δημοφιλείς. Ίσως, σε σχέση πάλι με την πληροφόρηση του κοινού, έχουμε να αντιμετωπίσουμε αυτό το ζήτημα ακόμη και στην πιο καλά πληροφορημένη κοινωνία στον κόσμο. Ο αριθμός των εκτελέσεων, ο αριθμός των φυλακισμένων, ο αριθμός των εκτελέσεων στις Ηνωμένες Πολιτείες είναι πάρα πολύ υψηλοί για μία χώρα, η δημοκρατία της οποίας εξυμνήθηκε με τόσο εύστοχα εύγλωττο τρόπο από τον Alexis de Tocqueville πριν από έναν αιώνα. Δεν ξέρω τι θα σκεφτόταν εκείνος για τις προεδρικές αναμετρήσεις. Δεν είμαι σίγουρος τι θα σκεφτόταν για τον αριθμό των εκτελέσεων στις Ηνωμένες Πολιτείες. Η συζήτηση αυτή ήταν χρήσιμη, αν και αξιοθαύμαστα ασυνήθιστη. Ελπίζω να την ξανακάνουμε. Ελπίζω επίσης να βγούμε έξω και να συζητήσουμε το θέμα με άλλους, που δεν επιδεικνύουν την ίδια ομοφωνία στις κρίσεις και τη σοφία τους. Ελπίζω να χρησιμοποιήσουμε τη διανόηση και τους οικονομικούς πόρους μας για να προβάλλουμε ακατάπαυστα την ιερότητα της ανθρώπινης ζωής, την αντίθεσή μας στην απαράδεκτη πρακτική της θανατικής ποινής. Όλοι μας πρέπει να προσβλέπουμε στην ημέρα όπου η θανατική ποινή θα θεωρείται ως μία μεσαιωνική βαρβαρότητα, όπως θα έπρεπε."@el8 "(EN) Señor Presidente, lo resumiré muy brevemente y espero que el Parlamento no malinterprete lo que quiero decir al principio. No queremos entrar en un humanitarismo competitivo, pero siento tanta pasión sobre este tema como cualquier diputado y he hablado en debates de este tema tantas veces como cualquiera de este Parlamento, de hecho, sospecho que probablemente he hablado de este tema en más debates que algunas de las personas del Parlamento. He hablado en debates en la universidad cuando era estudiante. He hablado en debates en las universidades posteriormente durante mi carrera política. He hablado en programas de radio y de televisión. He sido abucheado por decir lo que decía en reuniones públicas sobre la pena capital. He hablado de la pena capital en el Parlamento. Me he pronunciado en el Parlamento, en el curso de debates muy intensos sobre terrorismo, actos terroristas y pena capital, en contra de la pena capital. Pero no tenía experiencia de ningún debate como éste, completamente único. Nunca he participado en un debate sobre la pena capital en el que todo el mundo esté del mismo lado y eso es algo sobre lo que vale la pena reflexionar. Su señoría, en una excelente y emocionante intervención, hacía alusión a la Biblia y se refería a Caín y a Abel. En muchos de los debates sobre esta cuestión se ha utilizado mal la Biblia - y no estoy sugiriendo que su señoría lo haya hecho - mucho más que cualquier otro texto, salvo quizás los de Confucio. Normalmente oímos citar la Biblia en otro sentido. Escuchamos aquel verso del ojo por ojo y diente por diente. Ésa es la cita que normalmente se hace y, por ello, ha sido admirable oír a su señoría remontarse aún más hasta el Génesis. Y no se puede ir mucho más atrás. Acabo de pedir al Parlamento que reflexione sobre el hecho de que todos las intervenciones de este debate estuvieran del mismo lado: un lado con el que yo estoy apasionadamente de acuerdo. Eso me hace pensar que no sólo tenemos que pensar en campañas de información pública en otros países, sino pensar a veces también en la necesidad de seguir con las campañas de información pública en la Unión Europea, porque no estoy seguro de que todo el mundo fuera de estas extraordinarias salas, fuera de este Parlamento, piense exactamente igual que nosotros. Y debemos recordar que una de las tareas de los líderes políticos es llevar consigo a la opinión pública y no limitarse a creer que todo el mundo está de acuerdo con nosotros. Creo que la idea del Sr. Rutelli acerca de un día del calendario europeo en el que defendamos una y otra vez los argumentos en contra de la pena capital es una idea sensata y eficaz que se enmarca en el ámbito de lo que he estado tratando. Cuando me veo discrepando de la señora diputada, mi reacción inicial es que yo debo estar equivocado. El desacuerdo que tenemos sobre la Asamblea General de NN.UU. es únicamente un desacuerdo sobre la táctica. No hay duda de que deseamos, como objetivo a medio plazo, una resolución satisfactoria de la Asamblea General de NN.UU. contra la pena capital. Sobre eso no hay ninguna duda. Nuestra opinión el año pasado era que no podíamos conseguir lo que nos habría gustado. Que había un riesgo real de que se acabara aceptando una resolución que recogiera algo con lo que yo estoy profundamente en desacuerdo y con lo que creo que su señoría está profundamente en desacuerdo: que la actuación en el campo de derechos humanos de un país no era asunto de la incumbencia de los demás países. Podría haberse hecho un mal uso del lenguaje de los tratados para recoger esa postura. Nosotros queremos un texto totalmente claro en el que se denuncie la pena capital y se haga constar la validez universal de los derechos humanos, incluyendo la inviolabilidad del derecho a la vida. Queremos seguir basándonos en lo que ya se ha logrado en la Comisión de Derechos Humanos para construir la mayoría que desearíamos en las propias Naciones Unidas. Ha habido varias referencias a países en los que la pena capital se aplica en cantidades tremendas y terribles. Ha habido referencias a China y sabemos bien lo que ocurre allí. Es una cuestión que planteamos una y otra vez en nuestro diálogo sobre derechos humanos. No puedo decir con la mano en el corazón, ni siquiera sin la mano en el corazón, que nos esté llevando muy lejos, pero seguimos planteando la cuestión. También planteamos la cuestión a Estados Unidos. En febrero de este año hicimos unas primeras gestiones en Estados Unidos en general, además de las que hicimos ante las autoridades de cada uno de los estados: por ejemplo, en relación con casos individuales de penas de muerte. Le pedimos a Estados Unidos que estableciera una moratoria sobre la aplicación de la pena de muerte, con vistas a la eliminación completa de la pena capital. Instamos a Estados Unidos a retirar su reserva al artículo del Convenio Internacional de Derechos Civiles y Políticos relativo al respeto de las condiciones estrictas en las que puede aplicarse la pena de muerte, que se recogen en diversos instrumentos internacionales. Varios diputados han hecho alusión a los debates presidenciales. Se referían al hecho de que ambos candidatos, republicano y demócrata, tuvieran muchas discrepancias - el peso del estado, los tipos fiscales, las normas morales en la vida pública - pero hubiera una cosa en la que estuvieran de acuerdo: la pena capital. Pueden ponerse de acuerdo sobre la pena capital. Pueden decir que la pena capital es eficaz y moralmente justificable porque lo creen. La mayoría de los políticos y cargos públicos americanos parece que comparten esa postura y ocurre a veces que cargos públicos, cargos elegidos, adoptan ciertos puntos de vista porque creen que son populares. Puede ser que, volviendo a la cuestión de la información pública, tengamos también que abordar ese problema incluso en la sociedad quizás mejor informada del mundo. El número de ejecuciones, el número de personas en prisión, el número de ejecuciones en Estados Unidos es extraordinariamente elevado en un país cuya democracia fue elogiada de un modo tan apropiadamente elocuente por Alexis de Tocqueville hace un siglo. No sé lo que habría pensado de los debates presidenciales. No sé lo que habría pensado de la cantidad de penas capitales en Estados Unidos. Este ha sido un debate útil, aunque admirablemente atípico. Espero que volvamos a tenerlo. Pero espero que también salgamos y hablemos de este tema en un grupo que no sea tan uniforme en sus juicios y en su sabiduría. Espero que empleemos nuestros recursos intelectuales, a la vez que los financieros, para defender una y otra vez que la vida humana es sagrada y para ir en contra de la práctica intolerable de la pena capital. Debemos todos desear el día en el que la pena capital sea considerada una barbaridad medieval, como debe serlo."@es12 "Arvoisa puhemies, tiivistän tämän hyvin lyhyesti ja toivon, että parlamentti ei heti käsitä väärin tarkoitustani. Emme halua ryhtyä kilpailemaan humanitaarisuudella, mutta tämä aihe on yhtä läheinen minulle kuin kaikille parlamentin jäsenille, olen puhunut siitä keskusteluissa yhtä usein kuin kaikki parlamentin jäsenet ja luulisinpa, että olen varmasti osallistunut useampiin keskusteluihin kuin jotkut parlamentin jäsenet. Olen osallistunut yliopistokeskusteluihin opiskeluaikanani. Olen osallistunut yliopistokeskusteluihin myöhemminkin, poliittisella urallani. Olen puhunut radio- ja televisio-ohjelmissa. Minulle on buuattu sen vuoksi, mitä olen sanonut julkisissa kokouksissa kuolemanrangaistuksesta. Olen puhunut parlamentissa kuolemanrangaistuksesta. Olen vastustanut kuolemanrangaistuksen käyttöä parlamentissa järjestetyissä kiivaissa keskusteluissa terrorismista, terrori-iskuista ja kuolemanrangaistuksesta. Tämä on omassa kokemuksessani täysin ainutlaatuinen keskustelu. En ole koskaan osallistunut kuolemanrangaistusta käsittelevään keskusteluun, jossa kaikki ovat samalla puolella, ja tämä on seikka, johon on syytä kiinnittää huomiota. Jäsen viittasi hienossa ja koskettavassa puheessaan Raamattuun sekä Kainiin ja Abeliin. Raamattua on väärinkäytetty vaikken tarkoita sitä, että jäsen olisi käyttänyt sitä väärin näissä keskusteluissa enemmän kuin useimpia muita tekstejä ehkä Konfutsen oppia lukuun ottamatta. Kuulemme tavallisesti erään toisen lainauksen Raamatusta. Kuulemme sen säkeen, jossa puhutaan silmä silmästä ja hammas hampaasta. Tämä on yleensä se kohta, jota lainataan, ja siksi oli hienoa kuulla jäsenen paneutuvan vielä varhaisempiin luomiskertomuksen vaiheisiin. Paljon sitä kauemmaksi ei pääsekään. Pyytäisin vain parlamenttia kiinnittämään huomiota siihen, että kaikki tässä keskustelussa esitetyt puheenvuorot edustivat samaa kantaa kantaa, jota tuen ehdottomasti. Sen vuoksi olen sitä mieltä, että meidän on välillä harkittava muissa maissa toteutettavien tiedotuskampanjoiden lisäksi sitä, olisiko myös Euroopan unionissa toteutettavia tiedotuskampanjoita jatkettava, koska kaikki näiden valtavien salien ja parlamentin ulkopuolella olevat eivät ehkä ajattele täsmälleen niin kuin me. Meidän on myös muistettava, että yksi poliittisille päättäjille kuuluva tehtävä on yleisen mielipiteen esille tuominen sen sijasta, että vain oletetaan kaikkien olevan yhtä mieltä meidän kanssamme. Rutellin ehdotus kalenteriimme sijoitettavasta Eurooppa-päivästä, jolloin puhuisimme aina uudelleen kuolemanrangaistusta vastaan, oli järkevä ja toimiva ehdotus, joka liittyy juuri siihen alaan, josta olen nyt puhunut. Huomatessani olevani eri mieltä jäsenen kanssa, ensimmäinen reaktioni oli se, että minä olen varmasti väärässä. Erimielisyytemme YK:n yleiskokouksesta koskee yksinomaan taktiikkaa. Siitä olemme täysin yksimielisiä, että haluamme saada kuolemanrangaistuksen poistamista koskevan keskipitkän aikavälin tavoitteen, onnistuneen päätöslauselman ja YK:n yleiskokouksen kannatuksen kuolemanrangaistuksen poistamiselle. Olemme täysin yksimielisiä näistä asioista. Viime vuonna emme onnistuneet tuomaan näkemystämme esiin niin kuin olisimme halunneet. Oli todellinen uhka siitä, että lopulta hyväksyttäisiin päätöslauselma, jonka mukaan minkään maan ihmisoikeustilanne ei kuulu muille maille, mistä olen täysin eri mieltä ja mistä uskoakseni arvoisa jäsenkin on täysin eri mieltä. Sopimustekstiä olisi voitu vääristellä näin. Haluamme hyvän ja selkeän tekstin, jossa tuomitaan kuolemanrangaistus ja jossa puolustetaan ihmisoikeuksien yleismaailmallista pätevyyttä ja elämän pyhyyttä. Haluamme jatkaa rakentamista sen varaan, mitä komissiossa on tehty ihmisoikeuksien hyväksi, saadaksemme kokoon enemmistön, jonka toivoisimme saavuttavamme myös Yhdistyneissä Kansakunnissa. Puheenvuoroissa mainittiin useita maita, joissa kuolemanrangaistuksen käytöstä on tullut suhteettoman, järkyttävän yleistä. Puheenvuoroissa viitattiin Kiinaan, ja me tunnemme hyvin siellä vallitsevan tilanteen. Puutumme siihen toistuvasti ihmisoikeuksia koskevassa vuoropuhelussamme. En voi sanoa käsi sydämellä tai muutenkaan, että se olisi vienyt meitä kovin pitkälle, mutta kiinnitämme jatkuvasti huomiota tähän asiaan. Se on myös asia, jonka otamme esiin Yhdysvaltojen kanssa käymissämme neuvotteluissa. Esitimme helmikuussa Yhdysvalloissa yleisen vetoomuksen niiden vetoomusten lisäksi, joita esitimme yksittäisten osavaltioiden viranomaisille esimerkiksi yksittäisten kuolemanrangaistusten yhteydessä. Vetosimme Yhdysvaltoihin, jotta se keskeyttäisi kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon ja poistaisi lopulta täysin kuolemanrangaistuksen. Pyysimme Yhdysvaltoja luopumaan siitä varaumasta, jonka se esitti siihen kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen artiklaan, joka koskee alaikäisille määrättävien kuolemanrangaistusten kieltämistä. Lisäksi pyysimme Yhdysvaltoja noudattamaan niitä tiukkoja ehtoja, joiden perusteella kuolemanrangaistusta voidaan käyttää ja jotka esitetään useissa kansainvälisissä sopimuksissa. Pari jäsentä viittasi presidentinvaalikeskusteluihin. He viittasivat siihen, että sekä republikaanien ehdokas että demokraattien ehdokas olivat kaikista erimielisyyksistään hallinnon koosta, veroasteista, julkisen elämän moraalista huolimatta yhtä mieltä kuolemanrangaistuksesta. He voivat olla samaa mieltä kuolemanrangaistuksesta. He voivat sanoa, että kuolemanrangaistus on tehokas ja moraalisesti perusteltu rangaistusmuoto, koska he uskovat niin. Useimmat yhdysvaltalaiset poliitikot ja viranomaiset näyttävät olevan tätä mieltä, ja joskus käy niin, että julkiset viranomaiset ja vaaleilla valittavat edustajat omaksuvat tiettyjä mielipiteitä, koska he uskovat niiden vetoavan kansalaisiin. Palataksemme julkiseen tiedottamiseen voi olla, että meidän on puututtava myös tähän asiaan ehkä maailman parhaiten valistetussa yhteiskunnassakin. Kuolemanrangaistusten, vankien ja teloitusten määrä Yhdysvalloissa on poikkeuksellisen korkea maalle, jonka demokratiaa Alexis Tocqueville ylisti niin sattuvasti ja kaunopuheisesti sata vuotta sitten. En tiedä, mitä hän olisi mahtanut ajatella presidentinvaalikampanjoista. En tiedä, mitä hän olisi mahtanut ajatella kuolemanrangaistusten määrästä Yhdysvalloissa. Tämä on ollut hyödyllinen keskustelu ihailtavasta epätavanomaisuudestaan huolimatta. Toivon kuitenkin, että lähdemme myös ulos ja keskustelemme tästä aiheesta sellaisessa seurassa, joka ei ole yhtä yksimielinen arvioissaan ja viisaudessaan. Toivon, että käytämme sekä henkisiä että taloudellisia voimavarojamme puolustaessamme yhä uudelleen elämän pyhyyttä kuolemanrangaistuksen tuomittavaa käyttöä vastaan. Meidän kaikkien on toivottava, että vielä joskus tulee aika, jolloin kuolemanrangaistusta pidetään keskiaikaisena raakuutena, kuten olisi tehtävä."@fi5 ". Monsieur le Président, je vais être très bref et j'espère que le Parlement n'interprétera pas mal ce que je veux dire pour commencer. Le but ici n'est pas de nous engager dans une course à l'humanitarisme, mais ce sujet suscite chez moi la même passion que chez n'importe quel autre député de ce Parlement. Je l'ai abordé, dans des débats, aussi souvent que quiconque au sein de ce Parlement et je crois même pouvoir dire que j'ai participé à plus de débats sur le sujet que certains membres de cette Assemblée. J'ai pris part à des débats à l'université lorsque j'étais étudiant. Par la suite, j'ai pris part à des débats universitaires au cours de ma carrière politique. Je me suis exprimé à la radio et à la télévision. J'ai été conspué pour les propos que j'ai tenus lors de réunions publiques sur la peine capitale. Je me suis exprimé sur la peine capitale au sein du parlement. J'ai pris part à des débats parlementaires très tendus sur le terrorisme, sur des actes terroristes et sur la peine capitale, à des débats contre l'application de la peine capitale. Je pense qu'il s'agit là d'une discussion tout à fait unique. Je n'ai jamais participé à un débat sur la peine capitale dans lequel tout le monde était du même côté. Voilà un point qui mérite d'être médité. Dans un excellent discours, extrêmement touchant, l'honorable députée a parlé de la Bible et a fait référence à Caïn et Abel. Dans ces débats, la Bible a été plus souvent détournée - et je ne suis pas en train de dire que c'est ce qu'a fait l'honorable députée - que la plupart des autres textes, à l'exception peut-être des œuvres de Confucius. D'habitude, la Bible est citée d'une autre manière : nous avons droit au verset "œil pour œil, dent pour dent". C'est généralement le texte qui est cité ; il était donc admirable de voir l'honorable députée remonter encore plus loin, jusqu'à la Genèse en l'occurrence. Et il est difficile de remonter beaucoup plus loin. Je demande simplement au Parlement de réfléchir au fait que tous les discours prononcés lors de ce débat tendaient vers la même direction - une direction que je fais passionnément mienne. Cela donne à penser que nous devons non seulement envisager des campagnes d'information publique dans d'autres pays, mais également réfléchir occasionnellement à la nécessité de campagnes d'information publique permanentes au sein de l'Union européenne, car je ne suis pas sûr que tout le monde en dehors de ces salles extraordinaires, en dehors de ce Parlement, pense exactement de la même façon que nous. Et nous devons nous rappeler que les dirigeants politiques ont pour tâche, entre autres, d'emporter la conviction de l'opinion publique, et non pas simplement de supposer que tout le monde est d'accord avec eux. Je me suis dit que l'idée de M. Rutelli à propos de l'inclusion dans notre calendrier d'une journée européenne visant à lutter encore et toujours contre la peine capitale était une idée sensée et efficace, qui se rattache à ce que je suis en train de dire. Lorsque j'ai constaté que je n'étais pas d'accord avec l'honorable députée, j'ai tout d'abord pensé que je devais avoir tort. Le désaccord qui est le nôtre au sujet de l'Assemblée générale de l'ONU ne porte que sur la tactique. Notre objectif à moyen terme est sans aucun doute d'obtenir l'adoption d'une résolution et de voir l'Assemblée générale de l'ONU s'opposer à la peine capitale. Il n'y a pas le moindre doute. Nous étions d'avis, l'année passée, que nous ne pourrions réussir comme nous l'aurions souhaité. Que nous étions confrontés au danger, véritable, de nous retrouver avec une résolution qui aurait consacré ce avec quoi je suis en profond désaccord, et je pense que l'honorable députée ne souscrit elle non plus en aucun cas à l'idée selon laquelle les droits de l'homme dans un pays ne concernent pas les autres pays. Nous aurions pu voir les traités détournés pour entériner cette idée. Nous voulons un bon texte, un texte clair qui dénonce la peine capitale et affirme la validité universelle des droits de l'homme, y compris le caractère sacré de la vie. Nous voulons continuer de bâtir sur les acquis de la Commission des droits de l'homme, afin de nous doter de la majorité que nous voudrions voir au sein des Nations unies mêmes. Plusieurs références ont été faites à des pays où la peine capitale est exécutée dans des proportions colossales, horrifiantes. Vous avez parlé de la Chine, dont nous connaissons bien les pratiques. C'est une question que nous ne cessons de soulever dans notre dialogue sur les droits de l'homme. Je ne puis affirmer, la main sur le cœur ou non, que cela nous mène très loin, mais nous continuons de soulever la question. Nous abordons également cette question avec les États-Unis. Nous y avons fait une démarche générale en février de cette année, en plus des démarches que nous faisons auprès des autorités fédérées individuelles, en ce qui concerne par exemple des cas individuels de peine de mort. Nous avons invité les États-Unis à élaborer un moratoire sur l'application de la peine de mort, en vue de faire disparaître totalement la peine capitale. Nous avons invité les États-Unis à retirer leur réserve sur l'article du pacte international relatif aux droits civils et politiques concernant l'interdiction de prononcer une condamnation à mort à l'encontre de mineurs. Nous avons également demandé aux États-Unis de respecter les conditions strictes auxquelles la peine de mort peut être appliquée, lesquelles sont stipulées dans plusieurs instruments internationaux. Un ou deux honorables députés ont fait référence aux débats présidentiels. Ils ont souligné le fait que s'il y a bien une chose qui met d'accord les candidats républicains et démocrates, au-delà des sujets qui les divisent - la taille du gouvernement, les taux d'imposition, les normes morales dans la vie publique -, c'est bien la peine capitale. Ils peuvent être d'accord sur la peine capitale. Ils peuvent dire que la peine capitale est efficace et justifiée moralement parce qu'ils en sont persuadés. La plupart des hommes politiques et des agents de la fonction publique aux États-Unis semblent se conformer à cette opinion, et il arrive parfois que des agents de la fonction publique, que des élus adoptent des opinions particulières parce qu'ils pensent qu'elles sont populaires. Il se peut, et je reviens à ma remarque concernant l'information publique, que nous devions également aborder ce sujet jusque dans la société la mieux informée du monde. Le nombre d'exécutions et de personnes emprisonnées aux États-Unis, dont la démocratie a été louée en des termes si éloquents et si pertinents, il y a un siècle d'ici, par Alexis de Tocqueville, est extraordinairement élevé. Je ne sais pas ce qu'il aurait pensé des débats présidentiels. Je ne sais pas ce qu'il aurait pensé du nombre d'exécutions capitales aux États-Unis. Ce débat a été utile, bien qu'admirablement atypique. J'espère que nous en aurons encore des semblables. Mais j'espère que nous irons plus loin et que nous discuterons de ce sujet en compagnie de personnes dont les jugements et la sagesse ne sont pas si uniformes. J'espère que nous puiserons dans nos ressources tant intellectuelles que financières pour défendre, inlassablement, le caractère sacré de la vie humaine et pour dénoncer la pratique intolérable qu'est la peine capitale. Nous devons tous aspirer au jour où la peine capitale sera considérée pour ce qu'elle est, un acte de barbarie médiéval."@fr6 "Signor Presidente, farò un breve riepilogo della questione e mi auguro che il Parlamento non fraintenda le parole che intendo premettere. Vorrei che non ci lasciassimo prendere da un umanitarismo competitivo, anche se nutro per questo argomento tanta passione quanto qualsiasi deputato presente in Aula ed ho partecipato a discussioni in materia con la stessa frequenza di qualsiasi parlamentare, anzi probabilmente anche più spesso. Sono intervenuto in dibattiti universitari quand’ero studente e poi in seguito durante la mia carriera politica. Ho partecipato a programmi radio e televisivi. Sono stato fischiato per quanto ho affermato in riunioni pubbliche sulla pena capitale. In Parlamento sono intervenuto sulla pena di morte e in occasione di discussioni molto accese sul terrorismo, su atti terroristici e sulla pena capitale, sempre esprimendo la mia condanna. Nella mia esperienza questo è un dibattito decisamente singolare. Non ho mai preso parte a una discussione sulla pena di morte in cui tutti fossero d'accordo, e questo è un aspetto su cui vale la pena di riflettere. La onorevole Díez González, in un intervento molto nobile e toccante, ha citato la Bibbia e Caino e Abele. In questi dibattiti la Bibbia è il testo più abusato – e non sto suggerendo che la onorevole parlamentare ne abbia abusato – rispetto a gran parte degli altri testi, eccetto forse per Confucio. Di solito la Bibbia ci viene ricordata in altro modo, sentiamo citare il versetto sull’occhio per occhio, dente per dente. Quello è il testo che di solito viene richiamato ed è quindi ammirevole che la onorevole deputata sia risalita ancora più indietro, fino alla Genesi: più indietro è difficile andare. Vorrei quindi invitare il Parlamento a riflettere sul fatto che tutti gli oratori intervenuti nella discussione hanno espresso lo stesso parere, un parere che condivido con ardore. Questo mi induce a ritenere che non dovremmo pensare solo alle campagne d’informazione in altri paesi, ma anche valutare la necessità di condurre campagne d’informazione nella stessa Unione europea, perché non sono convinto che al di fuori di quest’Aula straordinaria, fuori dal Parlamento, tutti la pensino esattamente come noi. Dobbiamo ricordare che uno dei compiti della politica è conquistare il sostegno dell’opinione pubblica e non dare per scontato che tutti siano d’accordo con noi. Penso che l’idea dell’onorevole Rutelli di inserire una Giornata europea nel nostro calendario, dal momento che intendiamo mobilitarci contro la pena capitale, sia una proposta ragionevole ed efficace che rientra nell’ambito cui ho accennato. Trovandomi in disaccordo sull’Assemblea generale dell’ONU con la onorevole parlamentare, la mia prima reazione è pensare che probabilmente mi sbaglio. Il nostro dissenso è solo un problema di tattica. E' certo che vogliamo ottenere, come obiettivo a medio termine, una risoluzione efficace e una pronuncia dell’Assemblea generale dell’ONU contro la pena capitale. Non vi è alcun dubbio su questo. L’anno scorso abbiamo ritenuto di non poter ottenere ciò che volevamo. Abbiamo scorto il pericolo reale di finire con l’approvare una risoluzione in cui si sarebbe affermato un principio che da parte mia non posso assolutamente accettare e che penso nemmeno la onorevole deputata possa accettare, ovvero che la situazione dei diritti umani in un paese non riguarda altri paesi. Avremmo potuto vedere abusare del linguaggio dei Trattati per sostenere tale principio. Vogliamo un buon testo, chiaro, che condanni la pena capitale e affermi la validità universale dei diritti umani, compresa la sacralità della vita. Vogliamo continuare a costruire su quanto è già stato realizzato dalla commissione per i diritti umani al fine di ottenere la maggioranza che vorremmo emerga in seno alle stesse Nazioni Unite. Sono stati fatti diversi riferimenti ai paesi in cui la pena capitale viene eseguita a ritmi vertiginosi e raccapriccianti. E’ stata menzionata la Cina e conosciamo bene la situazione in tale paese. La questione viene sollevata regolarmente nell’ambito del nostro dialogo sui diritti umani. Non potrei mettere la mano sul fuoco, neppure un piccolo fuoco, sul fatto che ciò possa dare qualche risultato, ma ad ogni modo continueremo a sollevare la questione. E’ una questione che affrontiamo anche con gli Stati Uniti d'America. Abbiamo presentato un’istanza generale alle autorità degli Stati Uniti nel febbraio di quest’anno, oltre a quelle depositate presso le autorità di alcuni stati federali, per esempio in relazione ai singoli casi di condannati a morte. Abbiamo invitato gli Stati Uniti ad introdurre una moratoria sull’applicazione della pena capitale, nell’ottica di una totale abolizione. Abbiamo esortato gli Stati Uniti a ritirare la riserva sull’articolo della Convenzione internazionale sui diritti civili e politici che prevede il divieto di applicare la pena di morte ai minori. Abbiamo anche invitato gli Stati Uniti a rispettare le severe condizioni in cui è possibile ricorrere alla pena capitale, definite in diversi strumenti internazionali. Un paio di deputati hanno menzionato i dibattiti tra i candidati alla presidenza. Hanno citato il fatto che sia il candidato repubblicano che quello democratico, a prescindere dai punti di disaccordo – la composizione del governo, l’aliquota delle imposte, i valori morali nella vita pubblica – convengono su un’unica cosa: la pena capitale. Su questo si trovano d'accordo. Possono affermare che la pena di morte è efficace e moralmente giustificata perché ci credono. La maggioranza dei politici e funzionari pubblici americani sembra essere di questo parere e talvolta succede che i funzionari pubblici, i rappresentanti eletti, adottino determinate posizioni perché le considerano popolari. E’ possibile che, per tornare alla questione dell’informazione pubblica, si debba anche affrontare tale questione, forse persino nelle società in cui l’informazione è più diffusa. Il numero di detenuti e il numero di esecuzioni negli Stati Uniti è straordinariamente elevato per un paese la cui democrazia è stata esaltata in termini tanto eloquenti da Alexis de Tocqueville un secolo fa. Non so che cosa penserebbe lo storico francese dei dibattiti presidenziali, né che reazione potrebbe avere di fronte al numero di esecuzioni negli Stati Uniti. Questa nostra discussione è stata molto utile, per quanto mirabilmente atipica. Mi auguro che prosegua. Ma spero anche che usciremo di qui e tratteremo la questione in un contesto un po’ meno uniforme quanto a giudizi e saggezza. Mi auguro che useremo le nostre risorse intellettuali, oltre a quelle finanziarie, per continuare a sostenere la causa della sacralità della vita umana, contro l’intollerabile pratica della pena capitale. Dobbiamo tutti aspettare con ansia il giorno in cui la pena capitale sarà considerata una barbarie medievale."@it9 ". – Mr President, I will sum this up very briefly and I hope Parliament will not misunderstand what I want to say at the outset. We do not want to get into competitive humanitarianism, but I feel as passionately about this subject as any Member in Parliament and I have spoken in debates about this subject as often as anyone in Parliament, indeed I suspect I have probably spoken in more debates than some people in Parliament. I have spoken in debates at university when I was a student. I have spoken in debates at universities subsequently in my political career. I have spoken on radio and television programmes. I have been booed for what I have said at public meetings on capital punishment. I have spoken in Parliament about capital punishment. I have spoken in Parliament during highly charged debates on terrorism, on terrorist acts and capital punishment, against the use of capital punishment. This is in my experience a completely unique debate. I have never taken part in a debate on capital punishment where everyone was on the same side and that is a point worth reflecting on. The honourable lady in an extremely good and moving speech referred to the Bible and referred to Cain and Abel. The Bible has been more misused in these debates – and I am not suggesting the honourable lady was misusing it – than most other texts except perhaps for Confucius. Usually we hear the Bible quoted in another way. We hear that verse about an eye for an eye and a tooth for a tooth. That is usually the text which is quoted so it was admirable to hear the honourable lady going back even further to Genesis. And you cannot get much earlier than that. I just ask Parliament to reflect on the fact that this debate included speeches all of which were on the same side – a side with which I passionately agree. That suggests to me that we need not only to think about public information campaigns in other countries, but occasionally to think about the need for continuing public information campaigns in the European Union as well because I am not sure that everybody outside these extraordinary halls, outside this Parliament, thinks exactly as we do. And we must remember that it is one of the tasks of political leadership to carry public opinion with you and not just to assume that everybody agrees with us. I thought Mr Rutelli's idea about a European day in our calendar when we make the case again and again against capital punishment was a sensible and effective idea which falls into the area that I have been touching on. When I find myself disagreeing with the honourable lady, my initial reaction is that I must be wrong. The disagreement we have about the UN General Assembly is solely a disagreement about tactics. There is no question that we want to see as a medium-term objective, a successful resolution and the UN General Assembly against capital punishment. There is no question about that at all. It was our view last year that we could not succeed as we would have liked. That there was the real danger of a ending up with a resolution being accepted which would have made the point with which I thoroughly disagree, and I think the honourable lady thoroughly disagrees, that the human rights record in one country is no business of other countries. We could have seen the misuse of treaty language to make that point. We want to have a good clean text denouncing capital punishment and asserting the universal validity of human rights including the sanctity of life. We want to continue to build on what has been achieved in the Commission on human rights in order to build up the majority that we would like to see in the United Nations itself. There were several references to countries where capital punishment is carried out in prodigious, horrific quantities. There were references to China and we know well the record there. It is an issue that we raise again and again in our human rights dialogue. I cannot say hand on heart, or even hand off heart, that it is getting us very far, but we continue to raise the issue. It is also an issue that we raise with the United States. We made a general in the United States in February this year, in addition to the we made to individual state authorities: for example, in relation to individual cases of the death penalty. We called upon the United States to establish a moratorium on the use of the death penalty, with a view to completely eliminating capital punishment. We urged the United States to withdraw its reservation to the article of the International Covenant on Civil and Political Rights concerning the prohibition on imposing the death penalty on minors. We also called upon the United States to respect the strict conditions under which the death penalty may be used, which is set out in several international instruments. One or two honourable Members referred to the presidential debates. They referred to the fact that both the Republican and Democrat candidates, whatever they disagreed about – the size of government, the rate of taxes, moral standards in public life – the one thing they agreed on was capital punishment. They may agree about capital punishment. They may say capital punishment is effective and morally justified because they believe that. Most American politicians, public officials, seem to take that view and it is sometimes the case that public officials, elected officials, take particular points of view because they think they are popular. It may be that, going back to the point about public information, we also have to address that issue in even perhaps the best informed society in the world. The number of executions, the number of people in prison, the number of executions in the United States is extraordinarily high for a country whose democracy was celebrated in such appropriately eloquent terms by Alexis de Tocqueville a century ago. I am not sure what he would have thought about the presidential debates. I am not sure what he would have thought about the amount of capital punishment in the United States. This has been a useful, if admirably atypical, debate. I hope we have it again. But I hope that we also go out and debate this issue in company which is not so uniform in its judgments and wisdom. I hope we use our intellectual as well as financial resources to put the case again and again for the sanctity of human life, against the intolerable practice of capital punishment. We must all look forward to the day when capital punishment is regarded as a medieval barbarity, as it should be."@lv10 ". Mijnheer de Voorzitter, ik zal dit even kort samenvatten, in de hoop dat het Parlement mij niet verkeerd begrijpt als ik eerst iets wil rechtzetten. Wij gaan hier niet met elkaar wedijveren in humanitarisme; ik voel mij minstens zo betrokken bij dit onderwerp als menig lid van dit Parlement. Ik heb in discussies minstens zo vaak als sommige leden van dit Parlement over dit onderwerp gesproken, misschien zelfs vaker dan menigeen in dit Parlement. Als universiteitsstudent nam ik al aan dergelijke discussies deel en later tijdens mijn politieke loopbaan heb ik toespraken gehouden aan universiteiten. Ik heb deelgenomen aan radio- en televisieprogramma’s en ben vanwege mijn standpunt uitgejouwd tijdens openbare bijeenkomsten over de doodstraf. Ik heb in het parlement over de doodstraf gesproken en mij hiertegen verzet tijdens hoog oplopende discussies over terrorisme, over terroristische aanslagen en de doodstraf. Voor mij is dit debat hier een volstrekt unieke ervaring. Ik heb nog nooit eerder aan een debat over de doodstraf deelgenomen waarin iedereen aan dezelfde kant stond. Dat is iets waarbij we wel even mogen stilstaan. De geachte afgevaardigde heeft in een uitstekende en aangrijpende redevoering verwezen naar Kaïn en Abel. De Bijbel is in discussies over dit onderwerp vaker misbruikt – en ik bedoel hiermee niet te zeggen dat de geachte afgevaardigde de Bijbel hier heeft misbruikt – dan welke andere tekst dan ook, wellicht met uitzondering van Confucius. Meestal krijgen we een ander citaat uit de Bijbel te horen; meestal horen we het vers over oog om oog en tand om tand. Die tekst wordt zo vaak geciteerd dat het een verademing de geachte afgevaardigde nog verder terug te horen gaan: tot Genesis. Veel verder kun je niet teruggaan. Ik verzoek het Parlement na te denken over het feit dat alle sprekers in dit debat aan dezelfde kant stonden, aan een kant waar ik het hartstochtelijk mee eens ben. Ik maak hieruit op dat wij niet alleen onze gedachten moeten laten gaan over publieke voorlichtingscampagnes in andere landen, maar ook over de noodzaak om binnen de Europese Unie permanent publieke voorlichtingscampagnes te voeren. Ik ben er namelijk niet van overtuigd dat iedereen buiten deze prachtige zalen, buiten dit Parlement, er net zo over denkt als wij. Wij mogen ook niet vergeten dat het een van de taken van de politiek is om invloed uit te oefenen op de publieke opinie en er niet klakkeloos van uit te gaan dat iedereen het met ons eens is. Het voorstel van de heer Rutelli om een Europese dag op onze kalender te zetten, een dag waarop wij ons telkens weer tegen de doodstraf uitspreken, vind ik uitstekend en zeer efficiënt. Dat valt onder het terrein waar ik het over had. Als ik het niet met de geachte afgevaardigde eens ben, is mijn eerste reactie dat ik het dan waarschijnlijk wel aan het verkeerde eind heb. De onenigheid over de Algemene Vergadering van de VN betreft uitsluitend de tactiek. Ons doel op middellange termijn staat vast: een succesvolle resolutie en de Algemene Vergadering van de VN tegen de doodstraf. Daar bestaat geen twijfel over. Wij waren vorig jaar van mening dat wij niet het doel konden bereiken dat wij wilden bereiken, dat het gevaar groot was dat er uiteindelijk een resolutie zou worden aangenomen waarmee ik het inhoudelijk volstrekt oneens zou zijn geweest, en waarmee de geachte afgevaardigde het volgens mij eveneens volstrekt oneens zou zijn geweest, een resolutie namelijk waarin zou komen te staan dat het ene land zich niet mag bemoeien met de mensenrechtensituatie in een andere land. Wij zouden dan hebben gezien dat de verdragstaal gewoon zou worden misbruikt om tot die conclusie te komen. Wij willen een goede en duidelijke tekst waarin de doodstraf wordt verworpen en wordt verwezen naar de universele geldigheid van de mensenrechten, met inbegrip van de onaantastbaarheid van het menselijk leven. Wij willen voortbouwen op wat bereikt is in de VN-mensenrechtencommissie en zo de meerderheid creëren die wij graag in de Verenigde Naties zelf zouden willen zien. Er is meermaals gesproken over landen waar de doodstraf buitensporig vaak, in huiveringwekkende aantallen zelfs, wordt uitgevoerd. Er is gesproken over China en wij kennen allemaal de situatie daar. Dit is een kwestie die wij in onze mensenrechtendialoog telkens weer naar voren brengen. Ik durf niet met de hand op het hart – en zelfs niet zonder de hand op het hart - te zeggen dat het veel nut heeft, maar we blijven de kwestie aankaarten. Ook bij de Verenigde Staten dringen wij op de kwestie aan. In de Verenigde Staten hebben we afgelopen februari een algemene ondernomen, naast de bij de afzonderlijke staatsautoriteiten, bijvoorbeeld met het oog op individuele gevallen van de doodstraf. Wij hebben de Verenigde Staten opgeroepen een moratorium op de voltrekking van de doodstraf in te stellen. Dat moet uiteindelijk leiden tot algehele afschaffing van de doodstraf. Wij hebben er bij de Verenigde Staten op aangedrongen hun voorbehoud bij het artikel van het Internationale Verdrag inzake Burgerrechten en Politieke Rechten over het verbod op de doodstraf voor minderjarigen in te trekken. Ook hebben wij de Verenigde Staten opgeroepen in te stemmen met de strikte voorwaarden waaronder de doodstraf mag worden gebruikt; deze zijn in verschillende internationale overeenkomsten vastgelegd. Een of twee afgevaardigden hebben gewezen op de presidentsdebatten. Zij refereerden aan het feit dat zowel de republikeinse als de democratische kandidaat - bij al hun onderlinge onenigheden: omvang van de regering, belastingtarieven, morele normen in het openbare leven – het over een ding eens zijn: de doodstraf. Misschien zijn zij het inderdaad eens over de doodstraf, en misschien zeggen ze dat de doodstraf efficiënt en moreel zelfs gerechtvaardigd is, omdat ze dat daadwerkelijk geloven. De meeste Amerikaanse politici en ambtenaren lijken er zo over te denken, maar soms is het ook zo dat ambtenaren, gekozen ambtenaren, bepaalde standpunten innemen omdat zij denken dat die populair zijn. Misschien moeten wij, nog even teruggrijpend op het punt over de publieke informatie, ook die kwestie naar voren brengen in wat wellicht de best geïnformeerde maatschappij ter wereld is. Het aantal terechtstellingen, het aantal mensen in de gevangenis in de Verenigde Staten is extreem hoog voor een land dat een eeuw geleden in zulke eloquente bewoordingen om zijn democratie werd geroemd door Alexis de Tocqueville. Ik vraag me af wat hij van de presidentsdebatten zou hebben gevonden. Ik vraag me af wat hij zou hebben gevonden van het aantal doodstraffen in de Verenigde Staten. Dit is een nuttig, hoewel aangenaam ongebruikelijk debat geweest. Ik hoop dat we het nog eens kunnen herhalen. Ik hoop echter ook dat wij dit debat naar buiten toe zullen uitdragen en dit onderwerp ter sprake zullen brengen in gezelschappen die minder eensgezind zijn in hun opvattingen en wijsheid. Ik hoop dat wij zowel onze intellectuele als onze financiële bronnen keer op keer zullen kunnen inzetten voor de onaantastbaarheid van het menselijk leven en de bestrijding van de onaanvaardbare praktijk van de doodstraf. Wij moeten ons allemaal verheugen op de dag dat de doodstraf wordt beschouwd als een middeleeuwse vorm van barbarij, want dat is het!"@nl2 "Senhor Presidente, vou resumir o que tenho a dizer em breves palavras e espero que o Parlamento não interprete mal o que quero dizer à partida. Nós não queremos entrar num humanitarismo competitivo, mas este é um assunto que me é tão caro a mim como a qualquer deputado do Parlamento e eu falei tantas vezes deste assunto em debates como qualquer das pessoas que fazem parte do Parlamento; na verdade, desconfio que falei provavelmente em mais debates do que algumas das pessoas deste Parlamento. Falei em debates na universidade quando era estudante. Falei depois em debates em universidades durante a minha carreira política. Falei em programas de rádio e de televisão. Fui apupado pelo que disse em sessões públicas sobre a pena capital. Falei no Parlamento sobre a pena capital. Falei no Parlamento durante debates inflamados sobre terrorismo, sobre actos terroristas e pena capital, contra a utilização da pena capital. Na minha experiência, este é um debate absolutamente único. Nunca tomei parte num debate sobre a pena capital em que toda a gente estivesse do mesmo lado, e esse é um aspecto sobre que vale a pena reflectir. A senhora deputada, numa intervenção extremamente positiva e comovente, referiu­se à Bíblia e referiu­se a Cain e Abel. A Bíblia tem sido utilizada de forma mais incorrecta nestes debates – e não estou a sugerir que a senhora deputada o tivesse feito – do que a maior parte dos outros textos, excepção feita, talvez, a Confúcio. Geralmente, ouvimos a Bíblia ser citada de outra forma. Ouvimos aquele versículo que fala de “olho por olho e dente por dente”. Geralmente é esse o texto citado, por isso foi admirável ouvir a senhora deputada recuar ainda mais, até ao Génesis. Não é possível recuar muito mais do que isso. Peço apenas ao Parlamento que reflicta sobre o facto de neste debate estarem incluídas intervenções que estavam todas do mesmo lado – um lado com o qual concordo veementemente. Isso sugere­me que precisamos não apenas de pensar em campanhas de informação pública noutros países, mas de pensar, de vez em quando, na necessidade de prosseguir as campanhas de informação pública também na União Europeia, pois não estou certo que toda a gente fora destas salas extraordinárias, fora deste Parlamento, pense exactamente como nós. E temos de recordar que uma das tarefas da liderança política é conquistar para o seu lado a opinião pública e não apenas partir do princípio de que toda a gente concorda connosco. Achei que a ideia do senhor deputado Rutelli de marcar um dia no nosso calendário para lançarmos repetidos ataques contra a pena de morte era uma ideia sensata e eficaz que se insere no domínio que tenho estado a abordar. Quando verifico que discordo da senhora deputada, a minha reacção inicial é a de que devo estar errado. O desacordo que há entre nós acerca da Assembleia Geral das Nações Unidas é apenas um desacordo sobre táctica. Não há dúvida que desejamos ver, como objectivo a médio prazo, uma resolução coroada de êxito e a Assembleia Geral das Nações Unidas a opor­se à pena capital. Sobre isso não há a menor dúvida. O ano passado, a nossa opinião foi que não podíamos alcançar o êxito que desejaríamos. Havia o perigo real de acabarmos por ver aceite uma resolução que colocaria a questão da qual discordo em absoluto, e da qual penso que a senhora deputada discorda em absoluto, ou seja, que o historial de um país em matéria de direitos humanos não é da conta de outros países. Podíamos ter visto a linguagem dos Tratados ser utilizada de forma incorrecta para frisar esse aspecto. O que queremos é um texto escorreito que denuncie a pena capital e afirme a validade universal dos direitos humanos e o carácter sagrado da vida. Queremos continuar a desenvolver o que já se conseguiu alcançar na Comissão em matéria de direitos humanos, a fim de construirmos a maioria que gostaríamos de ver nas próprias Nações Unidas. Fizeram­se várias referências a países onde a pena capital é aplicada em quantidades prodigiosas, horrendas. Fizeram­se referências à China e sabemos bem o que lá se passa. É uma questão que abordamos repetidamente no nosso diálogo sobre direitos humanos. Não posso dizer, batendo com a mão no peito ou mesmo sem bater com a mão no peito, que isso nos esteja a levar muito longe, mas continuamos a levantar a questão. Também é uma questão que abordamos junto dos Estados Unidos. Em Fevereiro deste ano fizemos uma de carácter geral nos Estados Unidos, para além das que fizemos junto de diversas autoridades estaduais: por exemplo, em relação a casos individuais de aplicação da pena de morte. Apelámos aos Estados Unidos para que estabelecessem uma moratória sobre a utilização da pena de morte, tendo em vista a completa eliminação da pena capital. Exortámos os Estados Unidos a retirarem a sua reserva relativamente ao artigo do Pacto Internacional sobre os direitos civis e políticos que diz respeito à proibição da imposição da pena de morte a menores. Também apelámos aos Estados Unidos para que respeitem as condições estritas em que a pena de morte pode ser utilizada, as quais estão definidas em vários instrumentos internacionais. Um ou dois dos senhores deputados referiram­se aos debates presidenciais. Referiram­se ao facto de tanto o candidato Republicano como o Democrata, independentemente daquilo sobre que estavam em desacordo – a dimensão do governo, as taxas dos impostos, os padrões morais na vida pública – concordarem num único ponto, a pena capital. Talvez estejam de acordo acerca da pena capital. Talvez digam que a pena capital é eficaz e moralmente justificada, porque acreditam que assim é. A maior parte dos políticos americanos, das entidades públicas, parecem ter essa opinião e acontece por vezes que as entidades públicas, as entidades eleitas, assumem determinados pontos de vista porque pensam que os mesmos são populares. Voltando à questão da informação da opinião pública, talvez tenhamos de nos debruçar sobre essa questão mesmo na sociedade que é talvez a mais bem informada do mundo. O número de execuções, o número de pessoas presas, o número de execuções nos Estados Unidos é extraordinariamente elevado para um país cuja democracia foi celebrada há um século em termos tão adequadamente eloquentes por Alexis Tocqueville. Não sei ao certo o que é que ele pensaria dos debates presidenciais. Não sei ao certo o que é que ele pensaria do número de penas capitais executadas nos Estados Unidos. Este foi um debate útil, se bem que admiravelmente atípico. Espero que se venha a repetir. Mas espero também que saiamos daqui e discutamos esta questão com pessoas que não tenham uma opinião e um entendimento tão uniformes acerca dela. Espero que utilizemos os nossos recursos intelectuais e financeiros para defender repetidamente o carácter sagrado da vida humana contra a prática intolerável da pena de morte. Todos nós devemos aguardar ansiosamente o dia em que a pena capital seja vista, como aliás deve ser, como uma barbaridade medieval."@pt11 "Herr talman! Jag skall sammanfatta mycket kort och jag hoppas att parlamentet inte kommer att missförstå vad jag inledningsvis vill säga. Vi vill inte tävla i humanitärt engagemang, men jag känner lika starkt för denna fråga som någon ledamot i parlamentet och jag har deltagit i debatter om denna fråga lika ofta som någon i parlamentet, ja jag misstänker att jag troligen har deltagit i fler debatter än andra i parlamentet. Jag har medverkat i universitetsdebatter som student. Jag har senare deltagit i debatter vid universitet under min politiska karriär. Jag har talat i radio- och TV-program. Jag har blivit utbuad för vad jag sagt vid offentliga möten om dödsstraff. Jag har talat i parlamentet om dödsstraff. Jag har talat i parlamentet under mycket laddade debatter om terrorism, terroristdåd och dödsstraff, mot användningen av dödsstraff. Enligt min erfarenhet är detta en helt och hållet unik debatt. Jag har aldrig deltagit i en debatt om dödsstraff där alla stod på samma sida, och det är värt att reflektera över. Den kvinnliga parlamentsledamoten åberopade i sitt mycket fina och rörande anförande Bibeln och tog upp Kain och Abel. Bibeln har i dessa debatter blivit mer missbrukad än de flesta andra texter, möjligen med undantag för Konfucius – och då menar jag inte att parlamentsledamoten missbrukade den. Vanligtvis för vi höra Bibeln citeras på ett annat sätt. Vi får höra raderna om öga för öga och tand för tand. Det är oftast den texten som citeras, så det var beundransvärt att ledamoten gick ännu längre tillbaka, till Första Moseboken. Man kan inte gå så mycket längre tillbaka än så. Jag vill bara be parlamentet att reflektera över att denna debatt innehöll inlägg som alla stod på samma sida – en sida som jag av hela mitt hjärta instämmer med. Det väcker en tanke hos mig om att vi inte bara bör tänka på att informera allmänheten i andra länder, utan emellanåt tänka på behovet av fortsatta informationskampanjer även inom Europeiska unionen, eftersom jag inte är säker på att alla utanför dessa fantastiska lokaler, utanför detta parlament, tänker precis som vi gör. Och vi måste komma ihåg att det är en av det politiska ledarskapets uppgifter att övertyga den allmänna opinionen och inte bara anta att alla har samma uppfattning som vi. Jag tycker att Rutellis idé om en Europadag i vår almanacka, då vi om och om igen argumenterar mot dödsstraffet, var en förnuftig och effektiv tanke som faller inom ramen för vad jag har varit inne på. När jag finner att jag inte är överens med den kvinnliga parlamentsledamoten, är min första tanke att jag måste ha fel. Att våra uppfattningar skiljer sig åt i fråga om FN:s generalförsamling är endast en fråga om olika taktik. Det råder ingen tvekan om att vi som ett mål på medellång sikt vill se en framgångsrik resolution och att FN:s generalförsamling tar ställning mot dödsstraffet. Det råder ingen som helst tvekan om detta. Förra året gjorde vi bedömningen att vi inte kunde nå den framgång vi hade önskat. Att det fanns en verklig risk för att vi i slutänden skulle sitta där med en antagen resolution som skulle ha hävdat något som jag helt motsätter mig, och som jag tror att den ärade ledamoten djupt motsätter sig, nämligen att ett lands anseende i frågan om mänskliga rättigheter inte är andra länders angelägenhet. Vi skulle ha sett fördragens ord missbrukas för att hävda den tesen. Vi vill ha en bra och ren text som fördömer dödsstraff och intygar de mänskliga rättigheternas universella giltighet, inbegripet att livet är heligt. Vi vill bygga vidare på vad som har uppnåtts i kommissionen för mänskliga rättigheter, för att kunna skapa den majoritet vi vill se i själva Förenta nationerna. Vi har hört flera hänvisningar till länder där dödsstraffet genomförs i mycket stor och fasaväckande omfattning. Det talades om Kina och vi känner väl till deras anseende. Detta är en fråga som vi ständigt tar upp i vår dialog om mänskliga rättigheter. Med handen på hjärtat, eller utan handen på hjärtat, kan jag inte säga att vi kommer så långt med det, men vi fortsätter att ta upp frågan. Det här är också en fråga vi tar upp med Förenta staterna. Vi gjorde en allmän i Förenta staterna i februari i år utöver de vi gjorde till de olika delstaternas federala myndigheter, exempelvis i fråga om enskilda fall som gäller dödsstraff. Vi anmodade Förenta Staterna att upprätta ett moratorium för användningen av dödsstraff, i utsikt att helt avskaffa dödsstraffet. Vi krävde att Förenta staterna skulle dra tillbaka sin reservation till artikeln i det internationella konventet om medborgerliga och politiska rättigheter rörande förbudet mot att tillämpa dödsstraffet på minderåriga. Vi anmodade även Förenta staterna att respektera de strikta villkoren enligt vilka dödsstraffet kan få användas, och som anges i flera internationella instrument. Några ledamöter tog upp presidentvalsdebatterna. De hänvisade till det faktum att det enda både republikanernas och demokraternas kandidater var eniga om var dödsstraffet, hur oeniga de sedan än var om regeringens storlek, skattesatserna och moraliska normer för det offentliga livet. De kanske är eniga om dödsstraffet. De kanske säger att dödsstraffet är effektivt och moraliskt försvarbart, eftersom de tror det. De flesta amerikanska politiker och offentliga tjänstemän verkar vara av den uppfattningen och det inträffar ibland att offentliga tjänstemän, som tillsatts genom val, för fram särskilda uppfattningar för att de tror att de är populära. Det kan vara så att vi, om vi återvänder till frågan om att informera allmänheten, även måste ta upp den frågan till och med i det kanske mest välinformerade samhället i världen. Antalet fängslade människor och antalet avrättningar i Förenta staterna är extremt högt för ett land vars demokrati Alexis de Tocqueville för ett sekel sedan firade i så välfunna och vältaliga ordalag. Jag är inte säker på vad han skulle ha tyckt om presidentvalsdebatterna. Jag är inte säker på vad han skulle ha tyckt om antalet dödsstraff i Förenta staterna. Detta har varit en nyttig, om än underbart avvikande debatt. Jag hoppas att vi kan upprepa den. Men jag hoppas också att vi går ut och debatterar denna fråga i sällskap som inte hyser samma enhetliga uppfattningar och insikter. Jag hoppas att vi kan använda såväl våra intellektuella som finansiella resurser för att gång på gång föra fram frågan till försvar för att människolivet är heligt och för att bekämpa den oacceptabla metoden med dödsstraff. Vi måste alla se fram emot en dag då dödsstraffet som sig bör betraktas som ett medeltida barbari."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 "Comisión"12 "Commission"10,3 "Patten,"8,10,3,12 "demarche"2 "demarches"2 "démarche"13,10,3,11 "démarches"13,10,3,11 "leadership"9 "Επιτροπή."8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph