Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-10-25-Speech-3-210"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2000-10-25"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Samarbejde med AVS-stater, der er involveret i væbnede konflikter4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20001025.8.3-210"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2000-10-25-Speech-3-2114
lpv:speaker	lp:Nielson4
lpv:spoken text	". – The Commission initiative to review cooperation with ACP countries involved in armed conflicts in 1998 and its communication of May 1999, served to initiate a debate on the most appropriate response of the EU towards countries in conflict with which the EU has a close cooperation relationship. The Community has a great number of instruments available for conflict prevention and resolution, ranging from trade and cooperation agreements to support for institutional capacity building, for strengthening respect for human and minority rights or for demobilisation and rehabilitation. We are committed to making even more effective and targeted use of these instruments. In this context we are aiming in particular to introduce conflict prevention objectives into the programming of economic and development assistance programmes. The problem is, however, that the rigid character of these instruments is in itself a limitation to what we can do and how we can use them. Budget line limitations and comitology-based decision-making procedures limit our options for flexible and quick reaction. All this looks very different from the toolbox concept, which is what I think of when we talk about the numerous instruments that are available. The toolbox concept provides a good image of the ideal situation and a satisfactory way of making use of the diversity of instruments. However, we find ourselves in a different situation even though we are making determined reform efforts. I would add that the basic value of development cooperation in relation to the issue of conflicts is the preventive effect. Our hands are not so strong once conflict has actually broken out; we can make more meaningful efforts beforehand. There is no doubt whatsoever that the HIPC initiative, funded by the EU but not yet funded by the US, is making the biggest contribution to conflict prevention in the world right now. There is little doubt that the very poor, highly indebted countries will plunge into instability and conflict if the rich world does not deliver on HIPC. Also the creation of regional economic cooperation, as provided for in the Cotonou Agreement makes a basic contribution to stability in Africa. In the next few years we will give top priority to the creation of regional stability and cooperation structures as a major contribution to the promotion of peace and progress in Africa. I should say a few words on the situation in the Ivory Coast, in view of what has been said in this debate. Unfortunately there has been a rapid deterioration in the situation since the elections on Sunday. It is changing almost from hour to hour, but we are of course following events very closely. We anticipate that we will have to reopen the Article 96 consultations if a situation of stability and clarity is not established following the election. This is really a situation that is highly regrettable and we fear there will be even more violence if things are not brought under control quite rapidly. My colleague, Mr Patten, proposed in March this year that the General Affairs Council should consider this communication in the context of its debate on conflicts in Africa. The General Affairs Council concluded in May that the relevant bodies of the Council should continue their reflection upon the issue of development aid to countries involved in armed conflicts, on the basis of the Commission communication. I regret that the Member States have not taken up the Commission's communication more actively. Events in the Democratic Republic of Congo and its neighbours in Angola and Burundi, the Horn of Africa and now, again, in West Africa, particularly in Sierra Leone, have shown that we cannot escape facing these difficult questions. The Commission is considering its response and in particular the use of Article 96 of the Cotonou agreement wherever this is appropriate. A comprehensive framework would help us to respond on a case-by-case basis to each conflict. If the Council is willing to follow up the communication, for instance by formulating Council conclusions, the Commission will assist in ensuring they reflect the many advances since mid-1999 in the EU's policy on crisis management and in the CFSP, as well as developments in the international community's response to conflicts. We will also take account of the innovations of the Cotonou agreement, particularly regarding political dialogue, which should help us to find appropriate measures and proportionate and coherent responses. But it is clear that there are no easy solutions to these problems, as the contributions in the debate here this afternoon clearly demonstrate. The bottom line will, in any case, be defined by the real political will of Member States to stick to a common line. The Commission cannot promise Parliament miracles in this field. We are prepared to broaden deliberations to other countries involved in armed conflicts. Violent conflict is not a phenomenon limited to ACP countries. The European Union must be prepared to react to violence in an efficient and coherent manner in other regions of the globe too. The communication is an invitation to engage in a debate about EU relations with countries for which the traditional form of development cooperation has become questionable or obsolete. This is a difficult debate. We would prefer to devote all our efforts to assisting the ACP countries in the difficult task of overcoming poverty and of integrating into a rapidly changing global economy. However, for a considerable number of our ACP partners, the major challenge is the restoration of peace, or the containment of regional destabilisation. Peace is an indispensable precondition to development, and countries that remain entangled in violent conflict exclude themselves from the potential benefits of the new cooperation relationship the EU is offering them. They are also depriving themselves of the opportunities of the ongoing transformation of the global economy. They contaminate the prospect of foreign investment, not only in these countries, but also in their regions. In less unstable countries, our efforts to fight poverty and provide debt relief are contributing to conflict prevention in the longer term. The Commission has not been idle since submitting the communication. It has already taken numerous initiatives aimed at strengthening its capacities for effectively addressing the problem of violent conflicts in ACP countries. Support is given to the OAU and sub-regional organisations such as ECOWAS and IGADD in the areas of conflict prevention and management. It is remarkable how much funding is committed for the management of crises or for post-conflict reconstruction. We are committed to stepping up our efforts for effectively preventing violence and for resolving crises peacefully."@en3
lpv:translated text	"Kommissionens initiativ i 1998 til at revidere samarbejdet med AVS-landene, der var involveret i væbnede konflikter, og dens meddelelse fra maj 1999 bidrog til at starte en debat om EU's mest hensigtsmæssige reaktion i forhold til lande, der er involveret i væbnede konflikter, og som EU har et tæt samarbejde med. Fællesskabet har en lang række redskaber til sin rådighed til konfliktforebyggelse og -løsning, lige fra handels- og samarbejdsaftaler til støtte til institutionel kapacitetsopbygning, til styrkelse af respekten for menneskerettigheder og minoritetsrettigheder og til demobilisering og rehabilitering. Vi er parat til at gøre endnu mere effektiv og målrettet brug af disse redskaber. I denne sammenhæng stiler vi især mod at indbygge konfliktforebyggelsesmålsætninger i tilrettelæggelsen af økonomiske og udviklingsmæssige bistandsprogrammer. Problemet er imidlertid, at disse redskabers stive natur i sig selv lægger begrænsninger på, hvad vi kan gøre, og hvordan vi kan bruge dem. Begrænsninger i budgetposter og beslutningstagning, der er baseret på udvalgsprocedurer, begrænser vores muligheder for fleksible og hurtige reaktioner. Alt dette ser meget anderledes ud fra et værktøjskassekoncept, som er det, jeg tænker på, når vi taler om alle de redskaber, der er til rådighed. Værktøjskassen er et meget godt billede på den ideelle situation og en tilfredsstillende måde at udnytte de forskelligartede redskaber på. Men vi befinder os i en anden situation, selv om vi gør en målrettet indsats for reform. Jeg vil gerne tilføje, at den grundlæggende værdi af udviklingssamarbejdet i forhold til konfliktspørgsmålet er den forebyggende virkning. Vi står ikke så stærkt, når først konflikten er brudt ud. Vi kan gøre en mere meningsfyldt indsats inden da. Der er ingen tvivl om, at HIPC-initiativet, som finansieres af EU, men endnu ikke af USA, bidrager mest til konfliktforebyggelse i verden i øjeblikket. Der er ikke meget tvivl om, at de meget fattige, højt forgældede lande vil ende i ustabilitet og konflikt, hvis den rige verden ikke leverer varen med hensyn til HIPC. Iværksættelsen af regionalt økonomisk samarbejde i henhold til Cotonou-aftalen bidrager også i høj grad til stabiliteten i Afrika. I løbet af de næste par år vil skabelsen af regional stabilitet og regionale samarbejdsstrukturer få topprioritet som et vigtigt bidrag til at fremme fred og fremskridt i Afrika. Jeg vil gerne sige et par ord om situationen i Elfenbenskysten i lyset af, hvad der er blevet sagt under denne debat. Desværre er der sket en kraftig forværring af situationen siden valget i søndags. Situationen ændrer sig nærmest fra time til time, men vi følger naturligvis begivenhederne meget nøje. Vi forventer at måtte genåbne artikel 96-høringerne, hvis der ikke skabes stabilitet og klarhed efter valget. Dette er virkelig en højst beklagelig situation, og vi frygter, at volden vil stige, hvis situationen ikke bliver bragt under kontrol meget hurtigt. Min kollega, hr. Patten, foreslog i marts i år, at Rådet (almindelige anliggender) skulle behandle denne meddelelse i forbindelse med dets drøftelse af konflikterne i Afrika. Rådet (almindelige anliggender) konkluderede i maj, at Rådets relevante instanser skulle fortsætte deres overvejelser om spørgsmålet om udviklingsbistand til lande, som er involveret i væbnede konflikter, på grundlag af Kommissionens meddelelse. Jeg beklager, at medlemsstaterne ikke har reageret mere aktivt på Kommissionens meddelelse. Begivenhederne i Den Demokratiske Republik Congo og dens naboer i Angola, Burundi og Afrikas Horn og nu igen i Vestafrika, især i Sierra Leone, har vist, at vi ikke kan løbe fra disse svære spørgsmål. Kommissionen overvejer sit svar og i særdeleshed anvendelsen af artikel 96 i Cotonou-aftalen, hvor det er hensigtsmæssigt. Med en omfattende ramme ville vi bedre kunne løse de enkelte konflikter hver for sig. Hvis Rådet er parat til at følge op på meddelelsen, f.eks. ved at formulere rådskonklusioner, vil Kommissionen hjælpe med til at sikre, at de afspejler de mange fremskridt, der siden midten af 1990'erne er sket inden for EU's krisestyringspolitik og i FUSP, samt udviklingen i det internationale samfunds reaktion på konflikter. Vi vil også tage højde for de nye tiltag i Cotonou-aftalen, især med hensyn til politisk dialog, som kan hjælpe os til at finde frem til hensigtsmæssige foranstaltninger og en afpasset og sammenhængende indsats. Men det er klart, at der ikke er nogen lette løsninger på disse problemer, hvilket indlæggene i dagens debat også tydeligt har vist. Konklusionen afhænger i alle tilfælde af medlemsstaternes reelle politiske vilje til at stå fast på en fælles linje. Kommissionen kan ikke love Parlamentet mirakler på dette område. Vi er parat til at udvide overvejelserne til andre lande, som er involveret i væbnede konflikter. Voldelige konflikter er ikke begrænset til AVS-landene. Den Europæiske Union skal også være parat til at reagere effektivt og sammenhængende på konflikter i andre områder af verden. Meddelelsen er en opfordring til en debat om EU's forhold til lande, for hvilke den traditionelle form for udviklingssamarbejde er blevet problematisk eller forældet. Det er en vanskelig debat. Vi ville foretrække at bruge alle vores kræfter på at hjælpe AVS-landene med den svære opgave, det er at overvinde fattigdommen og blive integreret i en global økonomi i hurtig forandring. For en del af vores AVS-partnere er den største udfordring imidlertid genoprettelsen af fred eller inddæmningen af regional destabilisering. Fred er en nødvendig forudsætning for udvikling, og lande, som til stadighed er indblandet i voldelige konflikter, udelukker sig selv fra de potentielle fordele af det nye samarbejde, som EU tilbyder dem. De berøver også sig selv muligheden for at deltage i den løbende forvandling af den globale økonomi. De ødelægger mulighederne for udenlandske investeringer, ikke blot i disse lande, men også i de områder, landene er en del af. I mindre ustabile lande virker vores indsats mod fattigdom og gæld konfliktforebyggende på længere sigt. Kommissionen har ikke ligget på den lade side siden fremlæggelsen af meddelelsen. Den har allerede taget adskillige initiativer til at styrke sine muligheder for effektivt at gøre noget ved de voldelige konflikter i AVS-landene. Der ydes støtte til Den Afrikanske Enhedsorganisation (OAU) og regionale organisationer som Det Økonomiske Fællesskab af Vestafrikanske Stater (ECOWAS) og Den Mellemstatslige Myndighed for Tørke og Udvikling (IGADD) på områder som konfliktforebyggelse og konfliktløsning. Det er bemærkelsesværdigt, hvor mange midler der er afsat til krisestyring eller til genopbygning efter en konflikt. Vi er parat til at øge vores indsats for på den måde effektivt at forebygge vold og løse kriser med fredelige midler."@da1 "Das Ziel der Initiative der Kommission von 1998 zur Überprüfung der Zusammenarbeit mit AKP-Staaten, die in bewaffnete Konflikte verwickelt sind, und ihrer Mitteilung vom Mai 1999 bestand darin, eine Debatte über eine geeignete Reaktion der EU gegenüber Ländern in Gang zu setzen, die in Konflikte verwickelt sind, und mit denen die EU eng zusammenarbeitet. Der Gemeinschaft stehen zur Konfliktverhütung und Konfliktlösung zahlreiche Instrumente zur Verfügung. Sie reichen von Handels- und Kooperationsabkommen bis hin zur Unterstützung für den Aufbau institutioneller Kapazitäten, für die Stärkung der Menschen- und Minderheitenrechte sowie zur Demobilisierung und zum Wiederaufbau. Wir sind entschlossen, diese Instrumente noch wirksamer und gezielter einzusetzen. In diesem Zusammenhang werden wir vor allem die Ziele der Konfliktverhütung bei der Planung von wirtschaftlichen und sozialen Entwicklungsprogrammen einbeziehen. Das Problem ist jedoch, dass durch die mangelnde Flexibilität dieser Instrumente unsere Möglichkeiten und die Anwendung dieser Instrumente eingeschränkt wird. Durch Einschränkungen in den Haushaltslinien und durch die auf der Komitologie basierenden Entscheidungsverfahren sind wir nur bedingt in der Lage, flexibel und schnell zu reagieren. All dies unterscheidet sich sehr stark vom „Toolbox-Konzept“, an das ich denke, wenn die Rede von den zahlreichen Instrumenten ist, die uns zur Verfügung stehen. Dieses Konzept ermöglicht eine klare Vorstellung darüber, wie der Idealzustand aussehen sollte und wie die vielfältigen Instrumente sinnvoll eingesetzt werden können. Wir befinden uns jedoch trotz unserer entschlossenen Reformbemühungen in einer anderen Lage. Ich möchte darauf hinweisen, dass das wichtigste Element der Entwicklungszusammenarbeit deren präventive Wirkung in Bezug auf Konflikte ist. Unsere Möglichkeiten sind begrenzt, wenn ein Konflikt erst einmal ausgebrochen ist. Im Vorfeld eines Konflikts lässt sich weit mehr bewirken. Die HIPC-Initiative, die von der EU finanziert wird und bisher noch ohne Beteiligung der USA läuft, ist derzeit der größte Beitrag zur weltweiten Konfliktverhütung. Es besteht kein Zweifel daran, dass ohne Beteiligung der reichen Länder an der HIPC-Initiative die armen, hoch verschuldeten Länder in Instabilität und Konflikten versinken werden. Auch mit dem im Cotonou-Abkommen vorgesehenen Aufbau einer wirtschaftlichen Zusammenarbeit auf regionaler Ebene wird ein wichtiger Beitrag zur Stabilität in Afrika geleistet. In den nächsten Jahren werden wir dem Aufbau der regionalen Stabilität und der Strukturen für die regionale Zusammenarbeit höchste Priorität einräumen, weil dies die entscheidenden Faktoren für Frieden und Fortschritte in Afrika sind. Ich möchte noch kurz auf die Ereignisse in Côte d’Ivoire und die Anmerkungen dazu in dieser Aussprache eingehen. Bedauerlicherweise hat sich die Lage seit den Wahlen am Sonntag erheblich verschlechtert. Die Situation ändert sich fast stündlich, aber wir beobachten die Entwicklungen sehr genau. Wir gehen davon aus, dass wir die Beratungen gemäß Artikel 96 wieder aufnehmen müssen, wenn nach den Wahlen keine Klarheit herrscht und die Lage weiterhin instabil ist. Die Ereignisse sind sehr bedauerlich, und wir fürchten, dass die Gewalt noch zunimmt, wenn es nicht gelingt, die Lage rasch unter Kontrolle zu bringen. Mein Kollege, Herr Patten, schlug im März dieses Jahres vor, dass der Rat „Allgemeine Angelegenheiten“ diese Mitteilung bei seiner Debatte über Konflikte in Afrika berücksichtigen solle. Im Mai wurde vom Rat „Allgemeine Angelegenheiten“ beschlossen, dass die zuständigen Gremien des Rates auf der Basis der Mitteilung der Kommission ihre Überlegungen hinsichtlich der Gewährung von Entwicklungshilfe für Länder, die in bewaffnete Konflikte verwickelt sind, fortsetzen sollten. Ich bedauere, dass die Mitgliedstaaten sich nicht stärker für die Mitteilung der Kommission eingesetzt haben. Die Ereignisse in der Demokratischen Republik Kongo und deren Nachbarstaaten Angola und Burundi, am Horn von Afrika und nun auch erneut in Westafrika, insbesondere in Sierra Leone, haben uns gezeigt, dass wir vor diesen schwierigen Fragen nicht einfach die Augen verschließen können. Die Kommission prüft derzeit, welche Maßnahmen ergriffen werden können. Erwogen wird insbesondere die Anwendung von Artikel 96 des Abkommens von Cotonou in allen Fällen, in denen dies angemessen erscheint. Ein umfassender Rechtsrahmen wäre nützlich, damit wir in jedem Konfliktfall individuell über unsere Vorgehensweise entscheiden können. Wenn der Rat bereit ist, an die Mitteilung anzuknüpfen und zum Beispiel Schlussfolgerungen des Rates zu formulieren, wird die Kommission dafür Sorge tragen, dass darin die vielen Fortschritte berücksichtigt werden, die seit Mitte 1999 hinsichtlich des Krisenmanagements und der GASP in der EU-Politik erreicht worden sind und auch die Fortschritte hinsichtlich der Reaktion der internationalen Gemeinschaft in Konfliktfällen nicht außer Acht gelassen werden. Wir werden darüber hinaus die Neuerungen des Cotonou-Abkommens, insbesondere in Bezug auf den politischen Dialog, berücksichtigen. Dies wird uns bei der Entwicklung geeigneter Maßnahmen und angemessener kohärenter Reaktionen helfen. Klar ist jedoch, dass es keine einfachen Lösungen für diese Probleme geben wird, wie bereits in den Beiträgen zu dieser Debatte heute Nachmittag deutlich wurde. Entscheidend wird in jedem Fall der politische Wille unserer Mitgliedstaaten sein, sich an eine gemeinsame Linie zu halten. Die Kommission kann dem Parlament keine Wunder auf diesem Gebiet versprechen. Wir sind bereit, auch andere Länder in unsere Beratungen einzubeziehen, die in bewaffnete Konflikte verwickelt sind. Gewaltsame Auseinandersetzungen sind kein auf die AKP-Staaten beschränktes Phänomen. Die Europäische Union muss in der Lage sein, auch in anderen Regionen der Welt in wirksamer und kohärenter Weise auf Gewalt zu reagieren. Die Mitteilung ist eine Aufforderung, sich an der Debatte über die Beziehungen der EU zu Ländern zu beteiligen, in denen die traditionelle Form der Entwicklungszusammenarbeit fraglich geworden oder überholt ist. Das ist eine problematische Debatte. Wir würden es vorziehen, die AKP-Staaten mit allen unseren Kräften bei der schwierigen Aufgabe der Überwindung der Armut und der Integration in eine sich rasant verändernde Weltwirtschaft zu unterstützen. Für eine beträchtliche Anzahl unserer AKP-Partner besteht die größte Herausforderung jedoch in der Wiederherstellung des Friedens bzw. der Eindämmung der regionalen Destabilisierung. Frieden ist eine unverzichtbare Voraussetzung für die Entwicklung. Länder, die in gewaltsame Konflikte verwickelt sind, versperren sich selbst den Weg zu den potentiellen Vorteilen der neuen Zusammenarbeit, die ihnen durch die EU geboten werden. Sie berauben sich selbst aller Chancen, die mit dem derzeitigen Wandel in der Weltwirtschaft verbunden sind. Sie verbauen sich den Weg zu ausländischen Investitionen, nicht nur in diesen Ländern, sondern auch in ihren Regionen. In stabileren Ländern tragen unsere Maßnahmen zur Bekämpfung der Armut und zur Schuldenerleichterung langfristig auch zur Konfliktverhütung bei. Die Kommission ist seit der Vorlage ihrer Mitteilung nicht untätig gewesen. Sie hat bereits zahlreiche Initiativen zur Stärkung ihrer Kapazitäten für eine wirksame Bekämpfung des Problems gewaltsamer Konflikte in den AKP-Staaten initiiert. Sie unterstützt die OAU und subregionale Organisationen wie ECOWAS und IGADD auf dem Gebiet der Konfliktverhütung und Konfliktbewältigung. Es ist bemerkenswert, wie viele Mittel für die Bewältigung von Krisen oder für den Wiederaufbau nach Konflikten bereitgestellt werden. Der Aufgabe, Gewalt wirksam zu verhüten und Krisen friedlich zu lösen, wollen wir uns verstärkt zuwenden."@de7 "Η πρωτοβουλία της Επιτροπής για την αναθεώρηση της συνεργασίας με τις χώρες ΑΚΕ που είναι εμπλεγμένες σε ένοπλες συγκρούσεις το 1998 και η ανακοίνωσή της τον Μάιο του 1999 ήταν η αφορμή για να αρχίσει μία συζήτηση γύρω από την πιο ενδεδειγμένη στάση της ΕΕ απέναντι στις χώρες που είναι εμπλεγμένες σε ένοπλες συγκρούσεις και με τις οποίες η ΕΕ συνεργάζεται στενά. Η Κοινότητα έχει στη διάθεσή της μεγάλο αριθμό εργαλείων για την πρόληψη και την επίλυση των συγκρούσεων, από εμπορικές συμφωνίες και συμφωνίες συνεργασίας έως τη στήριξη της οικοδόμησης θεσμικής ικανότητας, την ενίσχυση του σεβασμού των ανθρωπίνων δικαιωμάτων και των δικαιωμάτων των μειονοτήτων ή την αποστράτευση και την επανένταξη. Είμαστε αποφασισμένοι να κάνουμε ακόμη πιο αποτελεσματική και στοχοθετημένη χρήση αυτών των εργαλείων. Σε αυτό το πλαίσιο, σκοπεύουμε ιδίως να εισάγουμε τους στόχους πρόληψης των συγκρούσεων στο σχεδιασμό των προγραμμάτων οικονομικής και αναπτυξιακής βοήθειας. Το πρόβλημα είναι, ωστόσο, ότι ο άκαμπτος χαρακτήρας αυτών των εργαλείων περιορίζει από μόνος του το τι μπορούμε να κάνουμε και πώς να τα χρησιμοποιήσουμε. Οι περιορισμοί από τα κονδύλια προϋπολογισμού και οι διαδικασίες λήψεως αποφάσεων που βασίζονται στην επιτροπολογία, περιορίζουν τις επιλογές μας για μία ευέλικτη και γρήγορη αντίδραση. Όλ' αυτά φαντάζουν πολύ διαφορετικά από την οπτική γωνία της έννοιας του “κυτίου εργαλείων”, και αυτό είναι κάτι που σκέφτομαι όταν μιλάω για τα πολλαπλά εργαλεία που έχουμε στη διάθεσή μας. Η έννοια του “κυτίου εργαλείων” παρέχει μία καλή εικόνα της ιδανικής κατάστασης και έναν ικανοποιητικό τρόπο χρήσης των διαφόρων εργαλείων. Ωστόσο, βρισκόμαστε σε διαφορετική θέση παρ' όλο που καταβάλλουμε αποφασιστικές προσπάθειες μεταρρύθμισης. Θα πρόσθετα ότι η βασική αξία της αναπτυξιακής συνεργασίας σε σχέση με το ζήτημα των συγκρούσεων είναι η προληπτική επίδραση. Τα περιθώρια δράσης μας δεν είναι τόσο μεγάλα αφού ξεσπάσει η σύγκρουση·οι προσπάθειές μας έχουν μεγαλύτερο νόημα πριν. Δεν υπάρχει καμία αμφιβολία ότι η πρωτοβουλία για την πρόληψη των συγκρούσεων που χρηματοδοτεί η ΕΕ, αλλά όχι ακόμη οι ΗΠΑ, αποτελεί τη μεγαλύτερη συνεισφορά στην πρόληψη των συγκρούσεων στον κόσμο αυτή τη στιγμή. Δεν υπάρχει αμφιβολία ότι οι πάμφτωχες, υπερχρεωμένες χώρες θα βουλιάξουν στην αστάθεια και τις συγκρούσεις, εάν ο πλούσιος κόσμος δεν κάνει κάτι με την πρωτοβουλία για την πρόληψη των συγκρούσεων. Επίσης, η ίδρυση της περιφερειακής οικονομικής συνεργασίας, όπως προβλέπεται στη σύμβαση του Κοτονού, αποτελεί θεμελιώδη συμβολή στη σταθερότητα στην Αφρική. Τα επόμενα χρόνια, η δημιουργία δομών περιφερειακής σταθερότητας και συνεργασίας θα αποτελέσει ύψιστη προτεραιότητα για εμάς ως μία μείζονα συμβολή στην προώθηση της ειρήνης και της προόδου στην Αφρική. Θα 'πρεπε να πω λίγα λόγια για την κατάσταση στην Ακτή του Ελεφαντοστού, ενόψει όσων ειπώθηκαν σε αυτήν τη συζήτηση. Δυστυχώς, η κατάσταση επιδεινώθηκε ραγδαία μετά τις εκλογές την Κυριακή. Μεταβάλλεται από ώρα σε ώρα σχεδόν αλλά φυσικά παρακολουθούμε τα γεγονότα από πολύ κοντά. Πιστεύουμε ότι θα πρέπει να ξανανοίξουμε τις διαβουλεύσεις σχετικά με το άρθρο 96, εάν δεν επικρατήσει σταθερότητα και ηρεμία μετά τις εκλογές. Είναι πραγματικά μια πολύ λυπηρή κατάσταση και φοβούμαστε ότι θα υπάρξει ακόμη περισσότερη βία, εάν δεν τεθούν τα πράγματα υπό έλεγχο πολύ σύντομα. Το Μάρτιο του τρέχοντος έτους, ο συνάδελφός μου, κ. Patten, πρότεινε στο Συμβούλιο Γενικών Υποθέσεων να εξετάσει αυτήν την ανακοίνωση στη συζήτησή του για τις συγκρούσεις στην Αφρική. Το Συμβούλιο Γενικών Υποθέσεων αποφάσισε το Μάιο ότι τα αρμόδια όργανα του Συμβουλίου πρέπει να συνεχίσουν την προβληματική τους γύρω από το θέμα της παροχής αναπτυξιακής βοήθειας προς χώρες που εμπλέκονται σε ένοπλες συγκρούσεις, με βάση την ανακοίνωση της Επιτροπής. Λυπάμαι που τα κράτη μέλη δεν έδωσαν πιο ενεργό συνέχεια στην ανακοίνωση της Επιτροπής. Τα γεγονότα στη Δημοκρατία του Κογκό και στις γειτονικές Αγκόλα και Μπουρούντι, στο Κέρας της Αφρικής, και τώρα ξανά, στη Δυτική Αφρική, ιδίως στη Σιέρα Λεόνε, έδειξαν ότι δεν μπορούμε να ξεφύγουμε από τα δύσκολα αυτά προβλήματα: πρέπει να τα αντιμετωπίσουμε. Η Επιτροπή εξετάζει τη στάση που θα κρατήσει και ιδίως τη χρήση του άρθρου 96 της σύμβασης του Κοτονού, όπου αυτό ενδείκνυται. Ένα ολοκληρωμένο πλαίσιο θα μας βοηθούσε να αντιδρούμε σε κάθε σύγκρουση ανάλογα με την περίπτωση. Εάν το Συμβούλιο είναι πρόθυμο να δώσει συνέχεια στην ανακοίνωση, συντάσσοντας, για παράδειγμα, συμπεράσματα Συμβουλίου, η Επιτροπή θα βοηθήσει να συμπεριληφθούν σε αυτά πολλές από τις προόδους που έχουν επιτευχθεί στην πολιτική της ΕΕ για τη διαχείριση των κρίσεων και στην ΚΕΠΠΑ από τα μέσα του 1999, καθώς και οι εξελίξεις στην αντίδραση της διεθνούς κοινότητας στις συγκρούσεις. Θα λάβουμε επίσης υπόψη τις καινοτομίες της σύμβασης του Κοτονού, ιδίως όσον αφορά τον πολιτικό διάλογο, ο οποίος θα μας βοηθήσει να βρούμε τα κατάλληλα μέτρα και να αντιδράσουμε ανάλογα με τη σοβαρότητα της κατάστασης και με συνέπεια. Είναι όμως σαφές ότι δεν υπάρχουν εύκολες λύσεις σε αυτά τα προβλήματα, όπως αποδεικνύουν ξεκάθαρα οι παρεμβάσεις στη συζήτηση μας αυτό το απόγευμα. Η ουσία θα εξαρτηθεί, σε κάθε περίπτωση, από την πραγματική πολιτική βούληση των κρατών μελών να τηρήσουν μία κοινή στάση. Η Επιτροπή δεν μπορεί να υποσχεθεί στο Κοινοβούλιο θαύματα σε αυτόν τον τομέα. Είμαστε έτοιμοι να διευρύνουμε τις διαβουλεύσεις με άλλες χώρες που εμπλέκονται σε ένοπλες συγκρούσεις. Οι βίαιες συγκρούσεις δεν είναι ένα φαινόμενο που περιορίζεται στις χώρες ΑΚΕ. Η Ευρωπαϊκή Ένωση πρέπει να είναι έτοιμη να απαντήσει στη βία με αποτελεσματικό και συνεπή τρόπο και σε άλλες περιοχές του κόσμου. Η ανακοίνωση αποτελεί μία πρόσκληση για τη διεξαγωγή μίας συζήτησης γύρω από τις σχέσεις της ΕΕ με χώρες για τις οποίες η παραδοσιακή μορφή αναπτυξιακής συνεργασίας είναι σήμερα αμφισβητήσιμη ή πεπαλαιωμένη. Είναι μία δύσκολη συζήτηση. Θα προτιμούσαμε να αφιερώσουμε όλες μας τις προσπάθειες για να βοηθήσουμε τις χώρες ΑΚΕ στο δύσκολο έργο της καταπολέμησης της φτώχειας και της ένταξής τους σε μια ραγδαία μεταβαλλόμενη παγκόσμια οικονομία. Ωστόσο, για πολλούς από τους εταίρους μας των χωρών ΑΚΕ, η κύρια πρόκληση έγκειται στην αποκατάσταση της ειρήνης ή στη συγκράτηση της αποσταθεροποίησης της περιοχής. Η ειρήνη είναι απαραίτητη προϋπόθεση για την ανάπτυξη και οι χώρες που παραμένουν εγκλωβισμένες σε βίαιες συγκρούσεις αποκλείονται από τα δυνητικά οφέλη των νέων σχέσεων συνεργασίας που τους προσφέρει η ΕΕ. Στερούνται επίσης των ευκαιριών που δημιουργούνται από τη συνεχιζόμενη μεταμόρφωση της παγκόσμιας οικονομίας. Υπονομεύουν την προοπτική των ξένων επενδύσεων, όχι μόνο σε αυτές τις χώρες, αλλά και σε ολόκληρη την περιοχή. Στις λιγότερο ασταθείς χώρες, οι προσπάθειές μας για την καταπολέμηση της φτώχειας και η παροχή ελαφρύνσεων των χρεών, συμβάλλουν στην πρόληψη των συγκρούσεων μακροπρόθεσμα. Η Επιτροπή δεν έμεινε άπραγη μετά από την κατάθεση της ανακοίνωσης. Ανέλαβε ήδη πολλές πρωτοβουλίες με σκοπό να ενισχύσει την ικανότητά της να αντιμετωπίζει αποτελεσματικά το πρόβλημα των βίαιων συγκρούσεων στις χώρες ΑΚΕ. Υποστηρίζει τον ΟΑΕ και τους περιφερειακούς οργανισμούς όπως την Οικονομική Κοινότητα των Κρατών της Δυτικής Αφρικής και τη Διακυβερνητική Αρχή για την Ξηρασία την Ανάπτυξη στους τομείς της πρόληψης και της διαχείρισης των συγκρούσεων. Είναι αξιοπρόσεκτο πόσοι πόροι υπάρχουν για τη διαχείριση των κρίσεων ή την μεταπολεμική ανοικοδόμηση. Είμαστε αποφασισμένοι να κλιμακώσουμε τις προσπάθειές μας για την αποτελεσματική πρόληψη της βίας και την ειρηνική επίλυση των κρίσεων."@el8 "(EN) La iniciativa de la Comisión de revisar la cooperación con los países ACP envueltos en conflictos armados en 1998 y su comunicación de mayo de 1999, sirvieron para iniciar un debate sobre la respuesta más apropiada de la UE hacia los países en conflicto con los que la UE tenga una estrecha relación de cooperación. La Comunidad dispone de un gran número de instrumentos para la prevención y la resolución de conflictos, que van desde los acuerdos comerciales y de cooperación hasta el apoyo al desarrollo de la capacidad institucional, al fortalecimiento del respeto de los derechos humanos y de las minorías, o a la desmovilización y la rehabilitación. Tenemos el compromiso de hacer un uso aun más eficaz y mejor dirigido de estos instrumentos. En este sentido, pretendemos, en concreto, incluir objetivos de prevención de conflictos en la elaboración de los programas de asistencia económica y de asistencia al desarrollo. El problema, sin embargo, reside en que el propio carácter rígido de estos instrumentos constituye una limitación a lo que podemos hacer con ellos y a cómo podemos utilizarlos. Las limitaciones presupuestarias y los procedimientos de toma de decisiones basados en la comitología limitan nuestras opciones de reacción rápida y flexible. Todo esto parece muy distinto del concepto de caja de herramientas, que es en lo que pienso cuando hablo de los numerosos instrumentos de que disponemos. El concepto de caja de herramientas ofrece una buena imagen de la situación ideal y supone una forma satisfactoria de utilizar la diversidad de instrumentos. Pero, nos encontramos en una situación diferente, a pesar de que estemos realizando decididos esfuerzos de reforma. Yo añadiría que el valor fundamental de la cooperación al desarrollo, en relación con la cuestión de los conflictos, es el efecto preventivo. Una vez que el conflicto ya ha estallado, no tenemos tanta fuerza; nuestros esfuerzos pueden ser más útiles si se hacen anticipadamente. No hay duda alguna de que la iniciativa HIPC (Países Pobres Altamente Endeudados), financiada por la UE pero aún no financiada por EE.UU., es ahora mismo la mayor contribución a la prevención de conflictos en el mundo. Hay pocas dudas de que los países muy pobres, fuertemente endeudados, caerán en la inestabilidad y el conflicto si el mundo rico no es eficaz en los HIPC. Asimismo el establecimiento de cooperación económica regional, prevista en el Acuerdo de Cotonou, constituye una contribución básica para la estabilidad de África. En los próximos años daremos prioridad a la creación de estructuras regionales de estabilidad y cooperación como contribución fundamental a la promoción de la paz y el progreso en África. Quisiera decir algunas palabras sobre la situación en Costa de Marfil, a la vista de lo que se ha dicho en este debate. Desgraciadamente, se ha producido un rápido deterioro de la situación desde las elecciones del domingo. La situación cambia casi de una hora para otra, pero, por supuesto, estamos siguiendo muy de cerca los acontecimientos. Prevemos que habrá que reabrir las consultas del Artículo 96 si no se crea una situación estable y clara tras las elecciones. En verdad, se trata de una situación muy lamentable y tememos que se produzca todavía más violencia si las cosas no se controlan rápidamente. Mi colega, el Sr. Patten, propuso en marzo de este año que el Consejo de Asuntos Generales considerara esta comunicación en el marco de su debate sobre los conflictos en África. El Consejo de Asuntos Generales llegó a la conclusión en mayo de que los órganos correspondientes del Consejo deberían continuar su reflexión acerca de la cuestión de la ayuda humanitaria a países envueltos en conflictos armados, sobre la base de la comunicación de la Comisión. Lamento que los Estados miembros no hayan asumido de un modo más activo la comunicación de la Comisión. Los acontecimientos en la República Democrática del Congo y en sus países vecinos, Angola y Burundi, en el Cuerno de África y ahora, de nuevo, en África Occidental, en especial en Sierra Leone, han demostrado que no podemos dejar de abordar estas difíciles cuestiones. La Comisión está estudiando su respuesta y, en concreto, la aplicación del Artículo 96 del Acuerdo de Cotonou cuando corresponda. Un marco integral nos ayudaría a responder caso por caso a cada conflicto. Si el Consejo está dispuesto a desarrollar la comunicación, por ejemplo, formulando conclusiones del Consejo, la Comisión le prestará su asistencia para que queden reflejados los numerosos avances que se han producido desde mediados de 1999 en la política de la UE en materia de gestión de crisis y en la PESC, así como la evolución de la respuesta de la comunidad internacional a los conflictos. También tendremos en cuenta las innovaciones del Acuerdo de Cotonou, en especial las relativas al diálogo político, que debería ayudarnos a encontrar medidas adecuadas y respuestas proporcionadas y coherentes. Pero es evidente que no existen soluciones fáciles para estos problemas, como prueban claramente las contribuciones que esta tarde se han hecho aquí al debate. La clave la constituirá, en cualquier caso, la voluntad política real de los Estados miembros de mantener una línea común. La Comisión no puede prometer milagros al Parlamento en este terreno. Estamos dispuestos a incluir en las deliberaciones a otros países envueltos en conflictos armados. El conflicto violento no es un fenómeno limitado a los países ACP. La Unión Europea debe estar preparada para reaccionar ante la violencia de un modo eficaz y coherente también en otras zonas del planeta. La comunicación es una invitación a que se entable un debate acerca de las relaciones de la UE con países para los que la forma tradicional de cooperación al desarrollo ha pasado a ser cuestionable u obsoleta. Se trata de un debate difícil. Preferiríamos dedicar todos nuestros esfuerzos a ayudar a los países ACP en la difícil tarea de superar la pobreza y de integrarse en una economía global que cambia rápidamente. Sin embargo, para un número considerable de nuestros socios ACP, el reto principal es el restablecimiento de la paz, o la contención de la desestabilización de la zona. La paz es una condición previa indispensable para el desarrollo, y los países que sigan envueltos en conflictos violentos se excluyen a sí mismos de los beneficios potenciales de la nueva relación de cooperación que la UE les está ofreciendo. También se están privando de las oportunidades que ofrece la actual transformación de la economía global. Dañan las perspectivas de inversión extranjera, no sólo en estos países, sino también en sus regiones. En países menos inestables, nuestros esfuerzos por luchar contra la pobreza y de aliviar la deuda están contribuyendo a largo plazo a la prevención de conflictos. La Comisión no ha estado ociosa desde que presentó la comunicación. Ya ha adoptado numerosas iniciativas dirigidas a fortalecer su capacidad de abordar eficazmente el problema de los conflictos violentos en los países ACP. Se presta apoyo a la OUA y a organizaciones subregionales como CEDEAO e IGADD en los ámbitos de prevención y gestión de conflictos. La cantidad de fondos que se destinan a la gestión de crisis o a la reconstrucción después del conflicto es considerable. Tenemos el compromiso de aumentar nuestros esfuerzos parar prevenir de manera eficaz la violencia y para resolver las crisis pacíficamente."@es12 "Komission vuonna 1998 tekemä aloite, joka koski aseellisissa selkkauksissa osallisina olevien AKT-maiden kanssa tehtävän yhteistyön tarkistamista, ja sen toukokuussa 1999 antama tiedonanto käynnistivät keskustelun siitä, miten EU:n pitäisi suhtautua niihin selkkauksissa osallisina oleviin maihin, joiden kanssa EU tekee tiivistä yhteistyötä. Yhteisöllä on suuri määrä konfliktien ehkäisemiseen ja ratkaisemiseen tarkoitettuja välineitä, jotka ulottuvat kauppa- ja yhteistyösopimuksista siihen tukeen, jota annetaan instituutioiden kapasiteetin kehittämiseen, ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioituksen lisäämiseen tai kotiuttamiseen ja kuntoutukseen. Olemme sitoutuneet käyttämään näitä välineitä entistäkin tehokkaammin ja kohdennetummin. Pyrimme tässä yhteydessä sisällyttämään konfliktien ehkäisemistä koskevat tavoitteet talous- ja kehitysapuohjelmien ohjelmointiin. Ongelmana kuitenkin on, että näiden välineiden jäykkyys rajoittaa jo sinänsä sitä, mitä voimme tehdä ja miten voimme käyttää niitä. Budjettikohtiin liittyvät rajoitukset ja komitologiaan perustuvat päätöksentekomenettelyt rajoittavat mahdollisuuksiamme reagoida joustavasti ja nopeasti. Kaikki tämä näyttää hyvin erilaiselta "työkalupakin" käsitteen kannalta, jota ajattelen, kun puhumme lukuisista käytettävissä olevista välineistä. "Työkalupakin" käsite kuvaa hyvin ihanteellista tilannetta ja tyydyttävää tapaa käyttää erilaisia välineitä. Olemme kuitenkin erilaisessa tilanteessa, vaikka työskentelemme päättäväisesti uudistuksen hyväksi. Lisäisin, että kehitysyhteistyön perimmäisenä merkityksenä on konfliktien ehkäiseminen. Emme ole kovin vahvoilla sitten, kun konflikti on jo puhjennut; ponnisteluillamme on suurempi merkitys etukäteen. On täysin selvää, että HIPC-aloite (HIPC, voimakkaasti velkaantunut köyhä maa), jota EU rahoittaa mutta jota Yhdysvallat ei vielä rahoita, edistää juuri nyt kaikkein eniten konfliktien ehkäisemistä maailmassa. On varsin selvää, että voimakkaasti velkaantuneet köyhät maat syöksyvät epävakauteen ja konflikteihin, elleivät rikkaat maat toteuta HIPC-aloitetta. Myös alueellisen taloudellisen yhteistyön aloittaminen, josta päätettiin Cotonoun sopimuksessa, edistää merkittävästi Afrikan vakautta. Pidämme lähivuosina ensisijaisena tavoitteena alueellisten vakaus- ja yhteistyörakenteiden luomista, sillä se edistää merkittävästi Afrikan rauhaa ja kehitystä. Sanoisin pari sanaa Norsunluurannikon tilanteesta sen pohjalta, mitä tässä keskustelussa on sanottu. Valitettavasti tilanne on pahentunut nopeasti sunnuntaisten vaalien jälkeen. Tilanne muuttuu lähes tunti tunnilta, mutta seuraamme toki tapahtumia erittäin tiiviisti. Luulemme, että meidän täytyy aloittaa uudelleen 96 artiklan mukaiset kuulemiset, ellei tilanne vakiinnu ja selkiinny vaalien jälkeen. Tämä tilanne on todellakin erittäin valitettava, ja pelkäämme, että väkivaltaisuudet lisääntyvät entisestään, ellei tilannetta saada varsin nopeasti hallintaan. Kollegani Patten ehdotti tämän vuoden maaliskuussa, että yleisten asioiden neuvoston olisi tarkasteltava tätä tiedonantoa Afrikan konflikteja koskevan keskustelun yhteydessä. Komission tiedonannon pohjalta yleisten asioiden neuvosto toukokuussa totesi, että neuvoston asianomaisten elinten olisi edelleen tarkasteltava kysymystä, joka koskee aseellisissa selkkauksissa osallisina oleville maille annettavaa kehitysapua. Olen pahoillani siitä, etteivät jäsenvaltiot ole käsitelleet komission tiedonantoa tätä aktiivisemmin. Tapahtumat Kongon demokraattisessa tasavallassa ja sen naapurimaissa Angolassa ja Burundissa, Afrikan sarvessa ja nyt – jälleen kerran – Länsi-Afrikassa, erityisesti Sierra Leonessa, ovat osoittaneet, ettemme voi sivuuttaa näitä vaikeita kysymyksiä. Komissio harkitsee vastaustaan ja tarvittaessa erityisesti Cotonoun sopimuksen 96 artiklan käyttöä. Voisimme kattavan kehyksen avulla reagoida tapauskohtaisesti kuhunkin konfliktiin. Jos neuvosto on halukas antamaan esimerkiksi päätelmiä tiedonannon pohjalta, komissio auttaa sitä varmistamaan, että niissä näkyvät EU:n kriisinhallintapolitiikassa ja YUTP:ssä vuoden 1999 puolestavälistä saakka tapahtuneet monet edistysaskeleet sekä kansainvälisessä yhteisössä tapahtunut kehitys valmiudessa ratkaista konflikteja. Otamme huomioon myös erityisesti poliittista vuoropuhelua koskevat Cotonoun sopimuksen uudet mahdollisuudet, joiden avulla meidän pitäisi löytää asianmukaisia toimia sekä suhteellisia ja johdonmukaisia vastauksia. On kuitenkin selvää, ettei näihin ongelmiin ole olemassa helppoja ratkaisuja, kuten tämänpäiväisessä keskustelussa pidetyt puheenvuorot selvästi osoittavat. Ratkaisevassa asemassa on joka tapauksessa se, onko jäsenvaltioilla todellista poliittista tahtoa noudattaa yhteistä lähestymistapaa. Komissio ei voi luvata parlamentille ihmeitä tässä asiassa. Olemme valmiita laajentamaan keskusteluja muihin aseellisissa selkkauksissa osallisina oleviin maihin. Väkivaltaiset konfliktit eivät ole vain AKT-maita koskeva ilmiö. Euroopan unionin täytyy olla valmis reagoimaan väkivaltaan tehokkaasti ja johdonmukaisesti myös muilla maailman alueilla. Tiedonannossa kehotetaan aloittamaan keskustelu EU:n suhteista niihin maihin, joissa perinteinen kehitysyhteistyön muoto on kyseenalainen tai vanhentunut. Tämä on vaikea keskustelu. Kohdistaisimme mieluummin kaikki pyrkimyksemme AKT-maiden auttamiseen siinä vaikeassa tehtävässä, joka koskee köyhyyden poistamista ja integroitumista nopeasti muuttuvaan maailmanlaajuiseen talouteen. Erittäin monen AKT-kumppanimme tärkeimpänä haasteena on kuitenkin rauhan palauttaminen tai alueellisen epävakauden torjuminen. Rauha on kehityksen välttämätön edellytys, ja väkivaltaisissa selkkauksissa osallisina olevat maat jäävät paitsi EU:n tarjoaman uuden yhteistyösuhteen mahdollisesta hyödystä. Ne eivät myöskään voi nauttia jatkuvasti muuttuvan maailmanlaajuisen talouden tarjoamista mahdollisuuksista. Ne pilaavat ulkomaisten sijoitusten mahdollisuuden paitsi omassa maassaan myös koko alueella. Vakaammissa maissa köyhyyden torjumista ja velkojen lievittämistä koskevat pyrkimyksemme edistävät pitkällä aikavälillä konfliktien ehkäisemistä. Komissio ei ole ollut joutilaana tiedonannon antamisen jälkeen. Se on jo toteuttanut lukuisia aloitteita, joiden tarkoituksena on vahvistaa sen kykyä ratkaista tehokkaasti AKT-maiden väkivaltaisia konflikteja koskeva ongelma. OAU:ta ja sellaisia alueellisia järjestöjä kuin ECOWAS ja IGADD tuetaan konfliktien ehkäisemisen ja hallinnan alalla. Kriisinhallintaan tai konfliktien jälkeiseen jälleenrakennukseen annetaan huomattavan paljon rahoitusta. Olemme sitoutuneet tehostamaan ponnistelujamme, jotta voisimme tehokkaasti estää väkivallan ja ratkaista kriisejä rauhanomaisesti."@fi5 "L'initiative de la Commission de 1998 de revoir la coopération avec les États ACP impliqués dans des conflits armés et sa communication de mai 1999 ont permis d'engager un débat portant sur la réponse la plus appropriée de l'UE envers les États en conflit avec lesquels elle entretient d'étroites relations de coopération. La Communauté dispose d'un grand nombre d'instruments pour la prévention et la résolution des conflits. Ces instruments vont des accords de commerce et de coopération au soutien apporté à la mise en place d'institutions, au renforcement du respect des droits de l'homme et des minorités ou à la démobilisation et à la réhabilitation. Nous nous engageons à utiliser ces instruments de manière encore plus ciblée et pus efficace. Dans ce contexte, nous visons particulièrement à introduire des objectifs de prévention des conflits dans la mise en place des programmes d'assistance économique et d'aide au développement. Cependant, le caractère rigide de ces instruments représente en lui-même une limite à ce que nous pouvons en faire et la manière dont nous pouvons les utiliser. Les limites des lignes budgétaires et des procédures de comitologie réduisent les possibilités de réaction rapide et flexible. Tout cela semble très différent du concept de boîte à outils, qui est l'idée qui me vient à l'esprit lorsque nous parlons des nombreux instruments disponibles. Le concept de boîte à outils fournit une bonne image de la situation idéale et une manière satisfaisante d'utiliser la diversité des instruments. Cependant, nous nous trouvons dans une situation différente, même si nous déployons des efforts de réforme importants. J'ajouterais que la valeur essentielle de la coopération au développement dans le cadre des conflits est l'effet préventif. Nous ne sommes pas aussi efficaces une fois que le conflit a éclaté ; nous pouvons fournir des efforts plus significatifs avant le conflit. Il ne fait aucun doute que l'initiative PPLE, subventionnée par l'UE mais pas encore par les États-Unis, représente en ce moment la plus importante contribution mondiale à la prévention des conflits. Selon toute vraisemblance, les pays très pauvres et très endettés risquent de plonger dans l'instabilité et les conflits si les pays riches ne leur fournissent pas une aide via l'initiative PPLE. De même, la création de la coopération économique régionale, prévue dans l'accord de Cotonou, fournit une contribution fondamentale à la stabilité en Afrique. Au cours des quelques années à venir, nous donnerons la priorité à la création de structures favorisant la stabilité et la coopération régionales en tant que contribution majeure à la promotion de la paix et du progrès en Afrique. Au vu de ce qui s'est dit dans ce débat, j'aimerais dire quelques mots sur la situation en Côte d'Ivoire. Malheureusement, la situation s'est dégradée rapidement depuis les élections de dimanche. Elle évolue pratiquement d'heure en heure, mais nous suivons bien entendu les événements de très près. Nous pensons qu'il nous faudra rouvrir les consultations prévues à l'article 96 si la situation ne se stabilise et ne se clarifie pas suite aux élections. Cette situation est profondément regrettable et nous craignons que la violence ne s'amplifie encore si les choses ne sont pas rapidement mises sous contrôle. Mon collègue, M. Patten, a proposé en mars de cette année que le Conseil "affaires générales" considère cette communication dans le cadre de son débat sur les conflits en Afrique. Le Conseil "affaires générales" a conclu en mai que les instances compétentes du Conseil doivent poursuivre leur réflexion sur le problème de l'aide au développement aux pays impliqués dans des conflits armés, sur la base de la communication de la Commission. Je regrette que les États membres n'aient pas réagi plus activement à la communication de la Commission. Les événements en République démocratique du Congo et dans les États voisins d'Angola et du Burundi, dans la Corne de l'Afrique, et maintenant de nouveau en Afrique occidentale et plus particulièrement en Sierra Leone, ont démontré que nous ne pouvons nous soustraire à ces questions difficiles. La Commission considère en ce moment sa réponse et en particulier le recours à l'article 96 de l'accord de Cotonou en cas de nécessité. Un cadre complet nous aiderait à répondre au cas par cas à chaque conflit. Si le Conseil accepte de donner suite à la communication, par exemple en formulant des conclusions, la Commission apportera son aide en assurant qu'elles reflètent les nombreuses avancées faites depuis mi 1999 dans le cadre de la politique de l'Union européenne sur la gestion des crises et de la PESC, ainsi que l'évolution des réponses de la communauté internationale aux conflits. Nous considérerons également les innovations de l'accord de Cotonou, plus particulièrement en ce qui concerne le dialogue politique, qui devraient nous aider à trouver les mesures appropriées et des réponses cohérentes et proportionnées. Mais il est clair qu'il n'existe pas de solution simple à ces problèmes, comme le démontrent clairement les contributions apportées au débat de cet après-midi. En tous cas, le résultat dépendra de la volonté politique réelle des États membres de se conformer à une ligne de conduite commune. La Commission ne peut pas promettre de miracles au Parlement dans ce secteur. Nos sommes prêts à élargir les délibérations à d'autres États engagés dans des conflits armés. Le phénomène des conflits violents ne se limite pas aux États ACP. L'Union européenne doit également se tenir prête à réagir à la violence de manière efficace et cohérente dans d'autres régions du globe. La communication est une invitation à engager un débat sur les relations de l'Union européenne avec des pays pour lesquels la forme traditionnelle de coopération au développement est devenue obsolète ou doit être remise en question. C'est un débat difficile. Nous préférerions concentrer tous nos efforts pour aider les États ACP dans la tâche difficile de surmonter la pauvreté et de s'intégrer dans une économie mondiale qui évolue rapidement. Cependant, pour un nombre considérable de nos partenaires ACP, le plus grand défi consiste à restaurer la paix ou à contenir la déstabilisation régionale. La paix est un pré-requis indispensable au développement et les pays qui s'enlisent dans des conflits violents s'excluent des avantages potentiels de la nouvelle relation de coopération que l'Union européenne leur offre. Ils se privent également de la possibilité de profiter de la transformation en cours de l'économie mondiale. Ils ruinent la perspective d'investissements étrangers, non seulement dans ces pays, mais également dans leurs régions. Dans des pays moins instables, nos efforts pour combattre la pauvreté et permettre une remise de la dette contribuent à long terme à la prévention des conflits. La Commission n'est pas restée inactive depuis qu'elle a soumis la communication. Elle a déjà pris de nombreuses initiatives visant à renforcer ses capacités à faire face de manière efficace au problème des conflits violents dans les États ACP. Elle apporte son soutien à l'OUA ainsi qu'aux organisations sous-régionales comme la CEDEAO et l'IGADD dans le domaine de la prévention et de la gestion des conflits. Il est remarquable de voir combien de fonds sont engagés pour la gestion des crises ou la reconstruction après les conflits. Nous nous engageons à augmenter nos efforts afin de prévenir la violence de manière efficace et de résoudre pacifiquement les crises."@fr6 "L’iniziativa della Commissione di riesaminare la cooperazione con i paesi ACP coinvolti in conflitti armati nel 1998 e la sua comunicazione del maggio 1999 sono servite ad aprire un dibattito sulla risposta più adeguata dell’Unione riguardo ai paesi in conflitto con i quali l’Unione intrattiene una stretta cooperazione. La Comunità dispone di un gran numero di strumenti per la prevenzione e la risoluzione dei conflitti, che vanno dagli accordi commerciali e di cooperazione all’assistenza per il rafforzamento delle istituzioni, la promozione dei diritti umani e dei diritti delle minoranze o per la smobilitazione e la riabilitazione. Ci siamo impegnati a fare un uso ancora più efficace e mirato di tali strumenti. In questo contesto intendiamo, in particolare, introdurre obiettivi in materia di definizione dei programmi di assistenza economica e allo sviluppo. Il problema, tuttavia, è che la rigidità di tali strumenti di per sé limita le nostre possibilità d’intervento e le modalità d’impiego degli strumenti stessi. Le restrizioni delle linee di bilancio e le procedure decisionali basate sulla comitatologia limitano le nostre possibilità di reagire in modo rapido e flessibile. Tutto questo non ha niente a che fare con una cassetta degli attrezzi, che è quello che mi viene in mente quando parliamo dei numerosi strumenti a nostra disposizione. L’idea della cassetta degli attrezzi offre una buona immagine della situazione ideale e un modo soddisfacente di fare ricorso ai vari strumenti. Tuttavia, la situazione è ben diversa, anche se siamo determinati a compiere sforzi nell’ottica di una riforma. Vorrei aggiungere che il valore fondamentale della cooperazione allo sviluppo in relazione al problema dei conflitti è l’effetto preventivo. Non ci rimangono grandi possibilità dopo che un conflitto è scoppiato; possiamo compiere sforzi più significativi prima che ciò avvenga. Senza dubbio l’iniziativa a favore dei paesi poveri e fortemente indebitati, finanziata dall’Unione europea ma non ancora finanziata dagli Stati Uniti, al momento fornisce il maggiore contributo alla prevenzione dei conflitti nel mondo. E’ fuori dubbio che i paesi molto poveri e fortemente indebitati precipiteranno nell’instabilità e nei conflitti se il mondo ricco non li aiuta. Anche l’istituzione della cooperazione economica regionale, prevista dall’accordo di Cotonou, apporta un contributo fondamentale alla stabilità in Africa. Nei prossimi anni accorderemo la massima priorità alla stabilità regionale e alla creazione di strutture di cooperazione, quale importante contributo alla promozione della pace e del progresso in Africa. Vorrei spendere qualche parola sulla situazione in Costa d’Avorio, alla luce di quanto è stato affermato nel corso della discussione. Sfortunatamente si è verificato un rapido deterioramento della situazione in seguito alle elezioni di domenica. La situazione evolve praticamente di ora in ora, e com’è ovvio stiamo seguendo gli eventi con attenzione. Prevediamo di dover riaprire le consultazioni ai sensi dell’articolo 96 qualora le condizioni non dovessero stabilizzarsi e chiarirsi in seguito alle elezioni. La situazione è davvero incresciosa e temiamo un esacerbarsi della violenza se non si riusciranno a sedare i tumulti al più presto. Il mio collega, Commissario Patten, nel marzo di quest’anno ha proposto al Consiglio “affari generali” di esaminare questa comunicazione nel contesto del dibattito sui conflitti in Africa. Il Consiglio “affari generali” ha concluso in maggio che gli organismi competenti del Consiglio devono continuare le loro riflessioni sulla questione degli aiuti allo sviluppo a favore di paesi coinvolti in conflitti armati, alla luce della comunicazione della Commissione. Mi rammarico che gli Stati membri non abbiano accolto la comunicazione della Commissione in modo più attivo. Gli avvenimenti nella Repubblica democratica del Congo, nella vicina Angola e nel Burundi, nel Corno d’Africa e ora di nuovo nell’Africa occidentale, in particolare in Sierra Leone, dimostrano che non possiamo esimerci dall’affrontare queste difficili questioni. La Commissione sta valutando la sua risposta e in particolare il ricorso all’articolo 96 dell’accordo di Cotonou ogniqualvolta ciò risulti opportuno. Un quadro completo agevolerebbe l’adozione di soluzioni specifiche, caso per caso, in ogni conflitto. Se il Consiglio è disposto a dar seguito alla comunicazione, per esempio redigendo conclusioni in materia, la Commissione contribuirà a garantire che esse tengano conto dei numerosi progressi intervenuti, a partire dalla metà del 1999, nella politica dell’Unione in materia di gestione delle crisi e nella PESC, oltre che degli sviluppi concernenti la risposta della comunità internazionale ai conflitti. Terremo anche conto delle innovazioni dell’accordo di Cotonou, con particolare riguardo per il dialogo politico, che dovrebbe aiutarci a trovare misure adeguate e risposte idonee e coerenti. Ma è evidente che non esistono soluzioni semplici a questi problemi, come emerge chiaramente dagli interventi nella discussione di oggi pomeriggio. La svolta decisiva sarà in ogni caso determinata dalla reale volontà politica degli Stati membri di attenersi ad una linea comune. La Commissione non può promettere miracoli al Parlamento in questo campo. Siamo pronti ad estendere le nostre riflessioni ad altri paesi coinvolti in conflitti armati. I conflitti violenti non sono un fenomeno limitato ai paesi ACP. L’Unione europea dev’essere preparata a reagire alla violenza in maniera efficace e coerente anche in altre regioni del globo. La comunicazione è un invito ad aprire un dibattito sulle relazioni dell’Unione europea con paesi per i quali la forma tradizionale di cooperazione allo sviluppo è diventata dubbia o obsoleta. E’ un dibattito difficile. Preferiremmo dedicare tutti i nostri sforzi ad assistere i paesi ACP nella difficile impresa di sconfiggere la povertà ed integrarsi in un’economia globale in rapido mutamento. Tuttavia, per un notevole numero dei nostri ACP, l’impresa più ardua consiste nel ristabilire la pace o nel contenere la destabilizzazione regionale. La pace è una condizione indispensabile per lo sviluppo e i paesi che rimangono coinvolti in conflitti violenti si escludono da soli dai potenziali benefici dei nuovi rapporti di cooperazione che l’Unione offre loro. Si privano anche delle opportunità offerte dalla trasformazione in corso nell’economia globale. Compromettono le possibilità di investimenti esteri, non solo nei singoli paesi, ma anche nell'intera regione cui appartengono. In paesi meno instabili, i nostri sforzi intesi a combattere la povertà e concedere la cancellazione del debito contribuiscono alla prevenzione a lungo termine dei conflitti. Dopo aver presentato la sua comunicazione la Commissione non è stata inoperosa. Ha già avviato diverse iniziative volte a rafforzare la sua capacità di affrontare il problema dei conflitti armati nei paesi ACP in modo efficace. Forniamo sostegno all’OUA e ad organizzazioni regionali, come ECOWAS e IGADD, nel contesto della prevenzione e della gestione dei conflitti. I fondi stanziati per la gestione delle crisi o la ricostruzione in seguito ai conflitti raggiungono cifre ragguardevoli. Siamo impegnati ad intensificare i nostri sforzi per prevenire in modo efficace la violenza e per trovare soluzioni pacifiche alle crisi."@it9 ". – The Commission initiative to review cooperation with ACP countries involved in armed conflicts in 1998 and its communication of May 1999, served to initiate a debate on the most appropriate response of the EU towards countries in conflict with which the EU has a close cooperation relationship. The Community has a great number of instruments available for conflict prevention and resolution, ranging from trade and cooperation agreements to support for institutional capacity building, for strengthening respect for human and minority rights or for demobilisation and rehabilitation. We are committed to making even more effective and targeted use of these instruments. In this context we are aiming in particular to introduce conflict prevention objectives into the programming of economic and development assistance programmes. The problem is, however, that the rigid character of these instruments is in itself a limitation to what we can do and how we can use them. Budget line limitations and comitology-based decision-making procedures limit our options for flexible and quick reaction. All this looks very different from the toolbox concept, which is what I think of when we talk about the numerous instruments that are available. The toolbox concept provides a good image of the ideal situation and a satisfactory way of making use of the diversity of instruments. However, we find ourselves in a different situation even though we are making determined reform efforts. I would add that the basic value of development cooperation in relation to the issue of conflicts is the preventive effect. Our hands are not so strong once conflict has actually broken out; we can make more meaningful efforts beforehand. There is no doubt whatsoever that the HIPC initiative, funded by the EU but not yet funded by the US, is making the biggest contribution to conflict prevention in the world right now. There is little doubt that the very poor, highly indebted countries will plunge into instability and conflict if the rich world does not deliver on HIPC. Also the creation of regional economic cooperation, as provided for in the Cotonou Agreement makes a basic contribution to stability in Africa. In the next few years we will give top priority to the creation of regional stability and cooperation structures as a major contribution to the promotion of peace and progress in Africa. I should say a few words on the situation in the Ivory Coast, in view of what has been said in this debate. Unfortunately there has been a rapid deterioration in the situation since the elections on Sunday. It is changing almost from hour to hour, but we are of course following events very closely. We anticipate that we will have to reopen the Article 96 consultations if a situation of stability and clarity is not established following the election. This is really a situation that is highly regrettable and we fear there will be even more violence if things are not brought under control quite rapidly. My colleague, Mr Patten, proposed in March this year that the General Affairs Council should consider this communication in the context of its debate on conflicts in Africa. The General Affairs Council concluded in May that the relevant bodies of the Council should continue their reflection upon the issue of development aid to countries involved in armed conflicts, on the basis of the Commission communication. I regret that the Member States have not taken up the Commission's communication more actively. Events in the Democratic Republic of Congo and its neighbours in Angola and Burundi, the Horn of Africa and now, again, in West Africa, particularly in Sierra Leone, have shown that we cannot escape facing these difficult questions. The Commission is considering its response and in particular the use of Article 96 of the Cotonou agreement wherever this is appropriate. A comprehensive framework would help us to respond on a case-by-case basis to each conflict. If the Council is willing to follow up the communication, for instance by formulating Council conclusions, the Commission will assist in ensuring they reflect the many advances since mid-1999 in the EU's policy on crisis management and in the CFSP, as well as developments in the international community's response to conflicts. We will also take account of the innovations of the Cotonou agreement, particularly regarding political dialogue, which should help us to find appropriate measures and proportionate and coherent responses. But it is clear that there are no easy solutions to these problems, as the contributions in the debate here this afternoon clearly demonstrate. The bottom line will, in any case, be defined by the real political will of Member States to stick to a common line. The Commission cannot promise Parliament miracles in this field. We are prepared to broaden deliberations to other countries involved in armed conflicts. Violent conflict is not a phenomenon limited to ACP countries. The European Union must be prepared to react to violence in an efficient and coherent manner in other regions of the globe too. The communication is an invitation to engage in a debate about EU relations with countries for which the traditional form of development cooperation has become questionable or obsolete. This is a difficult debate. We would prefer to devote all our efforts to assisting the ACP countries in the difficult task of overcoming poverty and of integrating into a rapidly changing global economy. However, for a considerable number of our ACP partners, the major challenge is the restoration of peace, or the containment of regional destabilisation. Peace is an indispensable precondition to development, and countries that remain entangled in violent conflict exclude themselves from the potential benefits of the new cooperation relationship the EU is offering them. They are also depriving themselves of the opportunities of the ongoing transformation of the global economy. They contaminate the prospect of foreign investment, not only in these countries, but also in their regions. In less unstable countries, our efforts to fight poverty and provide debt relief are contributing to conflict prevention in the longer term. The Commission has not been idle since submitting the communication. It has already taken numerous initiatives aimed at strengthening its capacities for effectively addressing the problem of violent conflicts in ACP countries. Support is given to the OAU and sub-regional organisations such as ECOWAS and IGADD in the areas of conflict prevention and management. It is remarkable how much funding is committed for the management of crises or for post-conflict reconstruction. We are committed to stepping up our efforts for effectively preventing violence and for resolving crises peacefully."@lv10 ". Het initiatief van de Commissie van 1998 om de samenwerking met ACS-landen die betrokken zijn in een gewapend conflict te herzien en haar mededeling van mei 1999 heeft de aanzet gegeven tot een debat over de meest passende respons van de EU aan landen die bij een gewapend conflict betrokken zijn en waarmee de EU een nauwe samenwerking heeft. De Gemeenschap heeft een groot aantal middelen tot haar beschikking voor preventie en oplossing van conflicten, variërend van handels- en samenwerkingsovereenkomsten tot steun aan instellingen bij het verkrijgen van meer mogelijkheden voor de eerbiediging van de mensenrechten en de rechten van minderheden, of voor demobilisatie en rehabilitatie. Wij zetten ons volledig in om een nog doeltreffender en gerichter gebruik van deze instrumenten te maken. Binnen deze context schenken wij bij het opzetten van programma's voor economische hulp en ontwikkelingshulp vooral aandacht aan de vaststelling van doelstellingen voor preventie van conflicten. Het probleem is echter dat het rigide karakter van deze instrumenten zelf de beperking vormt voor wat we kunnen doen en hoe we ze kunnen toepassen. Budgettaire beperkingen en comitologieprocedures beperken onze mogelijkheden tot flexibel en snel reageren. Dit lijkt allemaal heel anders dan het gereedschapskist-concept. Daar denk ik namelijk aan als we het hebben over de talloze instrumenten die tot onze beschikking staanThe toolbox concept provides a good image of the ideal situation and a satisfactory way of making use of the diversity of instruments.. Het concept van de gereedschapskist geeft een goed beeld van de ideale situatie waarin op bevredigende wijze gebruik gemaakt kan worden van de vele, verschillende instrumenten.However, we find ourselves in a different situation even though we are making determined reform efforts. Wij bevinden ons echter in een andere situatie, ook al doen we verwoede pogingen tot hervorming. Ik zou hieraan willen toevoegen dat wat conflicten betreft, de voornaamste waarde van ontwikkelingssamenwerking gelegen is in het preventieve effect ervan. Onze handen zijn niet sterk genoeg als een conflict eenmaal echt is uitgebroken; wel kunnen wij betekenisvolle inspanningen vooraf doen. Er bestaat geen enkele twijfel dat het HIPC-initiatief, dat door de EU wordt gefinancierd maar nog niet door de VS, momenteel de grootste bijdrage levert aan conflictpreventie in de hele wereld. Het lijdt evenmin twijfel dat de zeer arme landen met grote schulden zullen vervallen in instabiliteit en conflicten als het rijke deel van de wereld geen bijdrage levert aan het HIPC-initiatief. Ook het scheppen van regionale economische samenwerking, zoals bepaald in de Overeenkomst van Cotonou levert een primaire bijdrage aan de stabiliteit in Afrika. In de komende jaren zullen wij absolute voorrang geven aan het scheppen van regionale stabiliteit en regionale samenwerkingsstructuren. Dit is een belangrijke bijdrage aan de bevordering van vrede en vooruitgang in Afrika. Met het oog op wat er in dit debat is gezegd wil ik ook nog iets zeggen over de situatie in Ivoorkust. Helaas verslechtert de situatie zich daar in rap tempo sinds de verkiezingen op zondag. De situatie verandert haast per uur. Wij houden het verloop van de gebeurtenissen natuurlijk nauwgezet bij en verwachten dat de besprekingen van Artikel 96 weer moeten worden hervat indien er na de verkiezingen geen overzichtelijke, stabiele situatie ontstaat. Dit is werkelijk een zeer betreurenswaardige situatie en wij vrezen zelfs nog meer geweld als de orde niet heel snel wordt hersteld. Mijn collega, de heer Patten, stelde in maart van dit jaar voor dat de Raad Algemene Zaken deze mededeling in de context moest bezien van het debat over conflicten in Afrika. De Raad Algemene Zaken concludeerde in mei dat de betrokken organen van de Raad moesten doorgaan met hun bezinning op de kwestie van ontwikkelingshulp aan landen die bij gewapende conflicten betrokken zijn, en wel op basis van de mededeling van de Commissie. Ik betreur het dat de lidstaten de mededeling van de Commissie niet actiever ter hand hebben genomen. Voorvallen in de Democratische Republiek Kongo en buurlanden Angola en Burundi, de Hoorn van Afrika en nu ook weer in West-Afrika, in het bijzonder in Sierra Leone, hebben aangetoond dat we deze moeilijke kwesties niet kunnen ontlopen. De Commissie overweegt momenteel wat haar respons zal zijn en overweegt in het bijzonder Artikel 96 van de Overeenkomst van Cotonou toe te passen op elk land waarop dit eventueel van toepassing is. Een breed kader zou van nut zijn indien men moet reageren op een conflict waarin een gevalsgewijze benadering wordt gehanteerd. Als de Raad bereid is gevolg te geven aan de mededeling, door bijvoorbeeld conclusies van de Raad te formuleren, zal de Commissie haar volledige medewerking verlenen aan de pogingen in deze conclusies de talrijke vorderingen weer te geven die sinds medio 1999 zijn gemaakt met het Europees beleid voor crisisbeheersing en het GBVB. Ook zullen wij er dan voor zorgen dat rekening wordt gehouden met de ontwikkelingen die zich hebben voorgedaan in de respons van de internationale gemeenschap op conflicten. Wij zullen ook rekening houden met de innoverende elementen van de Overeenkomst van Cotonou, vooral met betrekking tot de politieke dialoog. Deze moet ons immers helpen bij het nemen van passende maatregelen en het geven van een proportionele en coherente respons. Het is evenwel duidelijk dat er geen gemakkelijke oplossingen zijn voor deze problemen, zoals de bijdragen aan het debat van vanmiddag ook duidelijk laten zien. De einduitkomst wordt in ieder geval bepaald door de daadwerkelijke politieke wil van de lidstaten om een gemeenschappelijke strategie te voeren. De Commissie kan het Parlement op dit gebied geen wonderen beloven. Wij zijn bereid de beraadslagingen uit te breiden naar andere landen die betrokken zijn bij gewapende conflicten. Gewelddadige conflicten doen zich niet alleen in de ACS-landen voor. De Europese Unie moet ook bereid zijn om op efficiënte en coherente wijze te reageren op geweld in andere landen van de wereld. De mededeling is een uitnodiging om deel te nemen aan een debat over de relaties van de EU met landen waarvoor de traditionele vorm van ontwikkelingssamenwerking twijfelachtig of verouderd is geworden. Dat is een moeilijk debat. Wij zouden liever al onze inspanningen wijden aan het bijstaan van de ACS-landen in de moeilijke taak van armoedebestrijding en deelname aan de snel veranderende wereldeconomie. Voor een aanzienlijk aantal ACS-partners is de grootste uitdaging echter het herstel van vrede of het bezweren van regionale destabilisatie. Vrede is een onontbeerlijke grondvoorwaarde voor ontwikkeling en landen die verstrikt blijven in gewelddadige conflicten sluiten zichzelf uit van de potentiële voordelen die de nieuwe samenwerking met de EU hen biedt. Ze beroven zichzelf ook van de mogelijkheden die de continue verandering van de wereldeconomie met zich mee brengt. Ze bederven de vooruitzichten voor buitenlandse investeringen, niet alleen in hun eigen landen maar in heel de regio. In minder instabiele landen leveren onze inspanningen voor armoedebestrijding en schuldverlichting een bijdrage aan conflictpreventie op lange termijn. De Commissie heeft niet stilgezeten nadat zij deze mededeling heeft gedaan. Zij heeft reeds talloze initiatieven genomen waarmee zij haar vermogen tot een effectieve aanpak van het probleem van de gewelddadige conflicten in ACS-landen wil versterken. Er wordt steun verleend aan de OAE en subregionale organisaties zoals ECOWAS en IGADD op het gebied van conflictpreventie en -beheersing. Het is opmerkelijk hoeveel geld er wordt besteed aan crisisbeheersing of aan wederopbouw na beëindiging van een conflict. Wij proberen uit alle macht vaart te zetten achter onze inspanningen voor een doelmatige preventie van geweld en voor vreedzame oplossing van conflicten."@nl2 "A iniciativa da Comissão de, em 1998, avaliar a cooperação com os países ACP envolvidos em conflitos armados e a sua comunicação de Maio de 1999 serviram para dar início a um debate sobre a resposta mais adequada da UE a países envolvidos em conflitos, com os quais ela tem uma estreita relação de cooperação. A Comunidade dispõe de um grande número de instrumentos destinados à prevenção e resolução de conflitos, instrumentos que vão desde acordos de comércio e de cooperação até ao apoio ao desenvolvimento de capacidades institucionais, ao reforço do respeito pelos direitos humanos e pelos direitos das minorias e à desmobilização e reabilitação. Estamos empenhados em fazer um uso ainda mais eficaz e orientado desses instrumentos. Neste contexto temos especificamente em vista a introdução de objectivos de prevenção de conflitos na planificação de programas de ajuda económica e de ajuda ao desenvolvimento. O problema, contudo, é que a natureza rígida desses instrumentos é, em si mesma, uma limitação àquilo que podemos fazer e à forma como os podemos utilizar. As limitações das rubricas orçamentais e os processos de tomada de decisão com base na comitologia limitam as nossas opções em termos de uma reacção flexível e rápida. Tudo isto parece muito diferente do conceito da caixa de ferramentas, que é no que eu penso quando falamos dos numerosos instrumentos disponíveis. O conceito da caixa de ferramentas fornece uma boa imagem da situação ideal e de um modo satisfatório de fazer uso da diversidade de instrumentos. Todavia, encontramo­nos numa situação diferente, muito embora estejamos a desenvolver esforços decididos para levar a efeito uma reforma. Gostaria de acrescentar que o valor fundamental da cooperação para o desenvolvimento relativamente à questão dos conflitos é o efeito preventivo. A nossa acção já não é tão forte depois de o conflito deflagrar; é antes da deflagração que podemos fazer esforços mais significativos. Não resta a menor dúvida de que a iniciativa PPAE, financiada pela UE mas ainda não financiada pelos EUA, está neste momento a dar o maior contributo para a prevenção de conflitos no mundo. Restam poucas dúvidas de que os países muito pobres e altamente endividados mergulharão na instabilidade e no conflito se o mundo rico não apoiar a iniciativa PPAE. Também a criação da cooperação económica regional, tal como está prevista no Acordo de Cotonou, dá um contributo fundamental para a estabilidade em África. Nos próximos anos daremos a máxima prioridade à criação de estruturas regionais de estabilidade e cooperação, como importante contributo para a promoção da paz e do progresso em África. Devo dizer algumas palavras sobre a situação que se vive na Costa do Marfim, tendo em conta o que se afirmou neste debate. Infelizmente, desde as eleições de domingo passado, a situação tem­se deteriorado rapidamente. É uma situação que muda quase de hora a hora, mas é claro que estamos a acompanhar os acontecimentos com a máxima atenção. A nossa previsão é que vamos ter de reabrir as consultas previstas no artigo 96º do novo Acordo de Parceria ACP­UE se a seguir às eleições não se estabelecer uma situação de estabilidade e de clareza. Esta é de facto uma situação extremamente lamentável, e receamos que venha a registar­se ainda mais violência se as coisas não forem rapidamente controladas. O meu colega, o senhor Comissário Patten, propôs em Março deste ano que o Conselho “Assuntos Gerais” apreciasse esta comunicação no contexto do seu debate sobre conflitos em África. Em Maio, o Conselho “Assuntos Gerais” chegou à conclusão que os órgãos competentes do Conselho deveriam continuar a reflectir sobre a questão da concessão de ajuda ao desenvolvimento a países envolvidos em conflitos armados, com base na comunicação da Comissão. Lamento que os Estados­Membros não tenham reagido de forma mais activa à comunicação da Comissão. Os acontecimentos na República Democrática do Congo e nos países vizinhos, Angola e Burundi, no Corno de África e agora, de novo, na África Ocidental, em especial na Serra Leoa, mostram que não podemos furtar­nos a enfrentar estas difíceis questões. A Comissão está a ponderar a sua resposta e, em especial, a utilização do artigo 96º do Acordo de Cotonou em todos os casos em que isso seja adequado. Um quadro abrangente ajudar­nos­ia a responder a cada conflito numa base casuística. Se o Conselho estiver disposto a dar seguimento à comunicação, por exemplo, através da formulação de conclusões do Conselho, a Comissão dará a sua ajuda para garantir que essas conclusões reflictam os muitos progressos operados desde meados de 1999 na política da UE relativa à gestão de crises e na PESC, bem como os desenvolvimentos verificados na resposta dada aos conflitos pela comunidade internacional. Também levaremos em conta as inovações do acordo de Cotonou, em especial no que respeita ao diálogo político, o que nos deverá ajudar a encontrar medidas adequadas e respostas equilibradas e coerentes. Mas é evidente que as soluções para estes problemas não são simples, como o demonstram os contributos aqui trazidos esta tarde para o debate. Seja como for, o principal resultado será definido pela verdadeira vontade política dos Estados­Membros de seguirem uma orientação comum. A Comissão não pode prometer milagres ao Parlamento neste domínio. Estamos dispostos a alargar as deliberações a outros países envolvidos em conflitos armados. Os conflitos violentos não são um fenómeno apenas limitado aos países ACP. A União Europeia tem de estar preparada para reagir de forma eficiente e coerente à violência também noutras regiões do globo. A comunicação da Comissão é um convite à participação num debate sobre as relações da UE com países relativamente aos quais a forma tradicional de cooperação para o desenvolvimento se tornou questionável ou obsoleta. É um debate difícil. Preferíamos dedicar todos os nossos esforços a ajudar os países ACP na difícil tarefa de superar a pobreza e de se integrarem numa economia global em rápida transformação. No entanto, para um número considerável dos nossos parceiros ACP, o principal desafio é o restabelecimento da paz ou a contenção da desestabilização regional. A paz é uma condição prévia indispensável para o desenvolvimento, e os países que continuam enredados em conflitos violentos excluem­se a si próprios dos benefícios potenciais da nova relação de cooperação que a UE lhes está a oferecer. Privam­se igualmente das oportunidades decorrentes da transformação que se está a operar na economia global. Contaminam a perspectiva do investimento estrangeiro, não só nos países em si mas também nas respectivas regiões. Em países onde a instabilidade é menor, os nossos esforços para combater a pobreza e proporcionar uma redução da dívida estão a contribuir para a prevenção de conflitos a mais longo prazo. A Comissão não tem estado inactiva desde a altura em que apresentou a comunicação. Já tomou numerosas iniciativas destinadas a reforçar as suas capacidades para tentar resolver com eficácia o problema dos conflitos violentos em países ACP. É concedido apoio à OUA e a organizações sub­regionais como a CEDEAO e a IGADD nas áreas da prevenção e da gestão de conflitos. É notável o volume do financiamento atribuído à gestão de crises ou à reconstrução a seguir aos conflitos. Estamos empenhados em intensificar os nossos esforços para impedir efectivamente a violência e para resolver as crises por meios pacíficos."@pt11 "Kommissionens initiativ om att se över samarbetet med AVS-länder som är inblandade i väpnade konflikter från 1998 och dess meddelande från maj 1999, blev inledningen på en debatt om det lämpligaste sättet för EU att bemöta de länder som deltar i konflikter och med vilka EU har ett nära samarbete. Gemenskapen förfogar över ett stort antal instrument för att förebygga och lösa konflikter, allt ifrån handels- och samarbetsavtal till stöd för att bygga upp institutionella resurser, stärka respekten för mänskliga rättigheter och minoriteternas rättigheter och stöd för nedrustning och rehabilitering. Vi har åtagit oss att använda dessa instrument än mer effektivt och målstyrt. I det sammanhanget strävar vi särskilt efter att införa konfliktförebyggande som mål i programplaneringen vad avser program för ekonomiskt stöd och utvecklingsstöd. Problemet är dock att den rigida utformningen av dessa instrument i sig begränsar vad vi kan göra och hur vi kan använda dem. Begränsningar i form av budgetposter och beslutsförfaranden som grundar sig på kommittésystem begränsar våra möjligheter att reagera flexibelt och snabbt. Allt detta är mycket långt ifrån verktygskonceptet, som jag ofta tänker på när vi talar om de många instrument vi förfogar över. Verktygskonceptet ger en bra bild av den ideala situationen och ett tillfredsställande sätt att använda mångfalden av instrument. Vi befinner oss emellertid i en annan situation, även om vi beslutsamt strävar efter reformer. Jag vill tillägga att utvecklingssamarbetets grundläggande värde i förhållande till konfliktfrågan är den förebyggande effekten. Vi har inte så mycket att komma med när konflikten väl har brutit ut. Vi kan göra mer meningsfulla insatser på förhand. Det råder ingen som helst tvekan om att HIPC-initiativet, som får stöd från EU men ännu inte får stöd från Förenta staterna, just nu lämnar det största bidraget till konfliktförebyggande i världen. Det råder knappast någon tvekan om att de mycket fattiga och hårt skuldsatta länderna kommer att falla tillbaka i instabilitet och konflikter om den rika världen inte beviljar medel till HIPC. Upprättandet av ett regionalt ekonomiskt samarbete, som föreskrivs i Cotonouavtalet, innebär också ett grundläggande bidrag till stabilitet i Afrika. Under de närmaste åren kommer vi att ge högsta prioritet åt upprättandet av regional stabilitet och samarbetsstrukturer som ett avgörande bidrag till främjandet av fred och framsteg i Afrika. Jag vill säga några ord om situationen på Elfenbenskusten, mot bakgrund av vad som har sagts under debatten. Det har tyvärr skett en hastig försämring av situationen sedan valet i söndags. Läget ändras nästan från timme till timme, men vi följer naturligtvis utvecklingen mycket uppmärksamt. Vi förutser att vi kommer att behöva inleda överläggningar enligt artikel 96 om situationen inte stabiliseras och klarnar efter valet. Detta är verkligen en situation som är ytterst beklaglig och vi fruktar att det kommer att bli ännu mer våld om utvecklingen inte relativt snart kommer under kontroll. Min kollega Patten föreslog i mars i år att rådet (allmänna frågor) skulle beakta detta meddelande inom ramen för sin debatt om konflikterna i Afrika. Rådet (allmänna frågor) beslutade i maj att rådets behöriga organ skulle fortsätta att överväga frågan om utvecklingsstöd till länder som är indragna i väpnade konflikter, med utgångspunkt i kommissionens meddelande. Jag beklagar att medlemsstaterna inte har engagerat sig mer aktivt i kommissionens meddelande. Händelserna i Demokratiska republiken Kongo och grannländerna Angola och Burundi, Afrikas horn och nu återigen i Västafrika, i synnerhet i Sierra Leone, har visat att vi inte kan undgå att konfronteras med dessa svåra frågor. Kommissionen överväger hur den skall agera och i synnerhet användningen av artikel 96 i Cotonouavtalet, närhelst detta är lämpligt. Ett allomfattande ramverk skulle hjälpa oss för att agera på en ”från fall till basis-strategi” i varje konflikt. Om rådet är villigt att följa upp meddelandet, exempelvis genom att formulera rådets slutsatser, kommer kommissionen att bidra med att se till att slutsatserna avspeglar de många framsteg som har skett sedan mitten av 1999 i EU:s krishanteringspolitik och i den gemensamma säkerheten och försvarspolitiken, liksom i fråga om utvecklingen vad avser det internationella samfundets reaktioner på konflikter. Vi kommer också att beakta de nya instrumenten i Cotonouavtalet, i synnerhet vad avser den politiska dialogen, som bör hjälpa oss att hitta lämpliga åtgärder och proportionerliga och samstämmiga reaktioner. Men det står klart att det inte finns några enkla lösningar på dessa problem, vilket tydligt framgår av eftermiddagens debattinlägg. Slutresultatet kommer i alla händelser att avgöras av medlemsstaternas faktiska politiska vilja att inta en gemensam hållning. Kommissionen kan inte lova parlamentet några mirakel i det avseendet. Vi är beredda att vidga överläggningarna till att omfatta andra länder som är indragna i väpnade konflikter. Våldsamma konflikter är inte ett fenomen som begränsar sig till AVS-länderna. Europeiska unionen måste vara beredd att på ett effektivt och samstämmigt sätt reagera mot våld även i andra delar av världen. Meddelandet är en inbjudan om att delta i en debatt om EU:s förbindelser med länder där de traditionella formerna av utvecklingssamarbete har blivit diskutabla eller föråldrade. Detta är en svår debatt. Vi skulle föredra att ägna alla våra ansträngningar åt att hjälpa AVS-länderna att besegra fattigdomen och integreras i den snabbt föränderliga världsekonomin. För ett stort antal av våra samarbetspartner i AVS-länderna är emellertid den viktigaste utmaningen att återupprätta fred, eller förhindra regional destabilisering. Fred är en nödvändig förutsättning för utveckling, och länder som fortfarande sitter fast i våldsamma konflikter ställer sig själva utanför de möjliga fördelarna med de nya samarbetsförbindelser som EU erbjuder dem. De berövar även sig själva möjligheterna i samband med den pågående omvandlingen av världsekonomin. De fördärvar utsikterna till utländska investeringar, inte bara i dessa länder, utan också i deras regioner. I mindre instabila områden bidrar våra insatser för att bekämpa fattigdomen och ge skuldlättnader till att långsiktigt förebygga konflikter. Kommissionen har inte legat på latsidan sedan meddelandet lades fram. Den har redan tagit flera initiativ i syfte att förstärka sin förmåga att på ett effektivt sätt hantera problemet med våldsamma konflikter i AVS-länderna. Stöd ges till OAU och regionala organisationer som ECOWAS och IGADD inom områdena för konfliktförebyggande och konflikthantering. Det är anmärkningsvärt hur stora anslag som satsas på krishantering och återuppbyggnad efter kriser. Vi har åtagit oss att gradvis öka våra insatser för att effektivt förhindra våld och lösa konflikter på fredlig väg."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Comisión"12 "Commission"10,3 "Nielson,"8,10,3,12 "partner"9 "Επιτροπή"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph