Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-10-25-Speech-3-201"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20001025.8.3-201"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, l'Assemblée parlementaire paritaire ACP-UE s'est fixé comme objectif l'éradication de la pauvreté dans ces régions d'Afrique, des Caraïbes et du Pacifique qu'il faut arracher à leur misère.
C'est un devoir de la riche Europe, mais c'est aussi, j'en suis persuadé, son intérêt. Parmi les causes de cette pauvreté, notre rapporteur Johan Van Hecke, dans son très complet rapport, dénonce avec raison l'anarchie régnante, conséquence des conflits armés qui ne cessent d'ensanglanter certaines de ces régions. Dans l'inventaire des remèdes à apporter à cette situation, sans ingérence dans les affaires intérieures de tous ces pays jaloux de leur indépendance, Johan Van Hecke a cité à juste titre la mise sur pied d'une force de paix. Permettez que, avec l'expérience qui est la mienne, je développe ce point.
L'ère des interventions militaires de contingents européens est dépassée, non pas tellement parce qu'elles avaient des relents néocolonialistes, mais parce que les récents engagements de la communauté internationale, que ce soit sous mandat des Nations unies ou du fait d'accords multilatéraux, ont montré qu'il fallait régionaliser le traitement des crises. Pour être vraiment utile dans les tâches de maintien ou de rétablissement de la paix, il faut une connaissance approfondie de l'histoire, de la culture et même de la langue du pays où l'on est appelé à intervenir.
C'est la raison pour laquelle ont été mis sur pied et doivent continuer d'être instruits et développés, avec l'aide de l'Union européenne, des mécanismes régionaux de gestion des conflits qui doivent progressivement prendre en charge la responsabilité des actions sur le terrain, dans le cadre d'une stratégie commune, coordonnée entre les États membres et les pays ACP eux-mêmes et qu'il appartient à notre Parlement de continuer à définir en en contrôlant plus activement la mise en œuvre.
C'est un des mérites de notre rapporteur d'avoir su proposer dans cette perspective un inventaire des plus exhaustifs des réflexions et des actions qui peuvent et doivent être conduites."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. kommissær, Den Paritetiske Forsamling AVS-EU har sat sig som mål at udrydde nøden og fattigdommen i de omhandlede regioner i Afrika, Vestindien og Stillehavet.
Det er de rige europæiske landes pligt. Men jeg er overbevist om, at det også er i Europas interesse. Ordføreren, Johan Van Hecke, peger i sin særdeles udførlige betænkning med rette på, at fattigdommen bl.a. skyldes det herskende anarki, der er en følge af de væbnede konflikter, som uophørligt hærger nogle af disse regioner. I betænkningen anføres en række foranstaltninger, som kunne rette op på denne situation, i øvrigt uden indblanding i disse landes indre anliggender - der er som bekendt tale om lande, som vogter nidkært over deres selvstændighed. Johan Van Hecke peger med rette på bl.a. oprettelsen af en fredsstyrke. Jeg vil gerne på baggrund af mine erfaringer på dette felt, knytte enkelte uddybende bemærkninger til dette punkt.
Den tid er forbi, hvor løsningen består i militær intervention. Ikke så meget fordi de europæiske troppekontingenter bringer mindelser om nykolonialistiske tilbøjeligheder, men fordi det internationale samfunds seneste forsøg på indgriben - det være sig på grundlag af et FN-mandat eller på grundlag af multilaterale aftaler- har vist, at kriser bedst håndteres på lokalt plan. For på hensigtsmæssig vis at kunne håndtere fredsbevarende og fredsskabende opgaver kræves indgående kendskab til det pågældende lands historie, kultur og sågar sprog.
Det er baggrunden for, at der er oprettet og fortsat med Den Europæiske Unions bistand uddannes og udvikles regionale enheder til varetagelse af konfliktstyring. Disse regionale enheder skal gradvist overtage ansvaret for indsatsen i området inden for en fælles strategisk ramme, som koordineres af Den Europæiske Unions medlemsstater og AVS-staterne. Europa-Parlamentet skal fortsat definere og mere aktivt kontrollere oprettelsen af sådanne enheder.
Det er ordførerens fortjeneste, at betænkningen indeholder en fyldig liste over initiativer og aktioner, som set i dette perspektiv kan og bør iværksættes."@da1
"Herr Präsident, Herr Kommissar, die Paritätische Parlamentarische Versammlung AKP-EU strebt das Ziel an, die Armut in den Regionen Afrikas, der Karibik und des Pazifikraums erfolgreich zu bekämpfen und diese Regionen aus ihrem Elend herauszuführen.
Dies ist eine Pflicht des reichen Europas, aber, davon bin ich überzeugt, es liegt auch in seinem eigenen Interesse. In seinem äußerst vollständigen Bericht erwähnt unser Berichterstatter Johan van Hecke im Zusammenhang mit den Ursachen für diese Armut zu Recht die vorherrschende Anarchie als Konsequenz aus den bewaffneten Konflikten, die einige dieser Regionen unaufhörlich mit Kriegen überziehen. Zu den möglichen Lösungsvarianten in dieser Situation, die keine Einmischung in die inneren Angelegenheiten all dieser sehr auf ihre Unabhängigkeit bedachten Länder darstellen, zählt Johan van Hecke berechtigterweise die Einrichtung einer Friedenstruppe. Erlauben Sie mir, dass ich diesen Punkt aufgrund meiner eigenen Erfahrungen etwas ausführlicher behandle.
Die Ära der Militärinterventionen von europäischen Truppenkontingenten ist vorüber, nicht so sehr, weil sie einen neokolonialistischen Beigeschmack hatten, sondern vielmehr weil die jüngsten Einsätze der internationalen Gemeinschaft, entweder unter dem Mandat der Vereinten Nationen oder aufgrund multilateraler Abkommen, gezeigt haben, dass das Krisenmanagement regionalisiert werden muss. Wenn man mit Hilfe von Maßnahmen zur Erhaltung oder Wiederherstellung des Friedens wirklich etwas erreichen will, so benötigt man fundierte Kenntnisse der Geschichte, der Kultur und auch der Sprache des Landes, in dem man intervenieren soll.
Aus diesem Grund wurden und müssen weiterhin mit Unterstützung der Europäischen Union regionale Mechanismen des Konfliktmanagements geschaffen und fortgeführt werden, die allmählich die Verantwortung für die Maßnahmen vor Ort im Rahmen einer gemeinsamen zwischen den Mitgliedstaaten und den AKP-Staaten selbst koordinierten Strategie, die unser Parlament unter aktiverer Kontrolle ihrer Umsetzung weiter zu präzisieren hat, übernehmen müssen.
Es zählt zu den Verdiensten unseres Berichterstatters, dass es ihm gelungen ist, eine der vollständigsten Auflistungen der Überlegungen und Maßnahmen vorzuschlagen, die in dieser Hinsicht durchgeführt werden können und müssen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, Κύριε Επίτροπε, η κοινοβουλευτική συνέλευση ίσης εκπροσώπησης όσον αφορά τη συμφωνία ΑΚΕ-ΕΕ έθεσε ως στόχο την εξάλειψη της φτώχειας στις περιοχές αυτές της Αφρικής, της Καραϊβικής και του Ειρηνικού οι οποίες πρέπει να απαλλαγούν από τη δυστυχία.
Είναι καθήκον της εύπορης Ευρώπης, είμαι, όμως, πεπεισμένος ότι είναι και συμφέρον της. Ανάμεσα στις αιτίες που προκαλούν τη φτώχεια, ο εισηγητής μας κ. Johan Van Hecke, στην πληρέστατη έκθεσή του, καταγγέλλει αιτιολογημένα την αναρχία που κυριαρχεί λόγω των ένοπλων συγκρούσεων που αιματοκυλούν συνέχεια ορισμένες από τις περιοχές αυτές. Στον κατάλογο των μέτρων που προτείνονται για την αντιμετώπιση της κατάστασης αυτής, χωρίς ανάμειξη στις εσωτερικές υποθέσεις όλων αυτών των χωρών που λατρεύουν την ανεξαρτησία τους, ο Johan Van Hecke παραθέτει σωστά τη συγκρότηση ειρηνευτικής δύναμης. Επιτρέψτε μου, με την εμπειρία που διαθέτω, να αναπτύξω το σημείο αυτό.
Έχει παρέλθει πλέον η εποχή των επεμβάσεων των ευρωπαϊκών στρατευμάτων, όχι τόσο διότι έκρυβαν νεοαποικιοκρατικά κατάλοιπα, αλλά διότι οι πρόσφατες δεσμεύσεις της διεθνούς κοινότητας, είτε βάσει εντολής των Ηνωμένων Εθνών είτε λόγω σύναψης πολυμερών συμφωνιών, κατέδειξαν ότι είναι αναγκαία η περιφερειακή αντιμετώπιση των κρίσεων. Για να είναι ουσιαστική η συμβολή στη διατήρηση ή την αποκατάσταση της ειρήνης, απαιτείται σε βάθος γνώση της ιστορίας, του πολιτισμού και ακόμη της γλώσσας της χώρας στην οποία καλούμαστε να επέμβουμε.
Για το λόγο αυτό ακριβώς άρχισε και πρέπει να συνεχιστεί η διαμόρφωση, μελέτη και ανάπτυξη, με τη βοήθεια της Ευρωπαϊκής Ένωσης, περιφερειακών μηχανισμών διαχείρισης των συγκρούσεων που θα αναλάβουν σταδιακά την ευθύνη για επιτόπιες δράσεις, στο πλαίσιο μιας κοινής και συντονισμένης στρατηγικής, στην οποία συμμετέχουν τα κράτη μέλη και οι ίδιες οι χώρες ΑΚΕ. Για τον ίδιο λόγο το Σώμα μας οφείλει να εξακολουθήσει να καθορίζει την εν λόγω στρατηγική ελέγχοντας πιο ενεργά την υλοποίησή της.
Ένα από τα προτερήματα του εισηγητή μας είναι ότι προτείνει στο πλαίσιο της προοπτικής αυτής έναν ιδιαίτερα εξαντλητικό κατάλογο ιδεών και δράσεων που δύνανται και πρέπει να τεθούν σε εφαρμογή."@el8
"Mr President, Commissioner, the ACP-EU Joint Parliamentary Assembly has set itself the objective of eradicating poverty in these regions of Africa, the Caribbean and the Pacific, which must be rescued from their wretchedly poor situation.
That is Europe's duty, as a rich continent, but I am convinced that it is also in its interest. In his very comprehensive report, our rapporteur Johan Van Hecke rightly condemns the prevailing anarchy, the result of armed conflicts that cause endless bloodshed in some of these regions, as one of the causes of this poverty. He has rightly included the establishment of a peace force in his list of remedies to this situation, without this interfering in the internal affairs of all these countries, which are jealous of their independence. Given my experience in this field, allow me to go into this point a little further.
We have moved beyond the age of military intervention by European contingents, not so much because this smacked of neo-colonialism as because the recent interventions by the international community, whether under the UN mandate or as a result of multilateral agreements, have shown the need to take a more regional approach to crises. If we want to make a really useful contribution to keeping or restoring peace, we need a deeper knowledge of the history, culture and even language of the country in which we are to intervene.
That is why regional conflict-management mechanisms have been set up and must continue to be examined and developed, with the help of the European Union. They must gradually take on responsibility for measures in the field, as part of a common strategy, coordinated between the Member States and the ACP countries themselves, and it is up to our Parliament to continue to define these measures and to play a more active part in monitoring their implementation.
In that respect, our rapporteur also deserves credit for proposing a very exhaustive list of the approaches and measures that can and must be adopted."@en3
"(FR) Señor Presidente, señor Comisario, la Asamblea Parlamentaria Paritaria ACP-UE se ha fijado como objetivo la erradicación de la pobreza en estas regiones de África, el Caribe y el Pacífico, a las que es necesario arrancar de su miseria.
Se trata de un deber de la rica Europa, pero creo que también le interesa. Entre las causas de esta pobreza, nuestro ponente Johan Van Hecke, en su completísimo informe, tiene razón en denunciar la anarquía reinante, consecuencia de los conflictos armados, que no cesan de ensangrentar algunas de estas regiones. En el inventario de las soluciones que deben aportarse a dicha situación, sin injerir en los asuntos interiores de todos estos países, celosos de su independencia, Johan Van Hecke ha citado, con razón, la creación de una fuerza de paz. Permítanme que, basándome en mi propia experiencia, desarrolle este punto.
La era de las intervenciones militares de contingentes europeos está superada, no tanto porque éstas tuvieran resabios neocolonialistas, sino porque los recientes compromisos de la comunidad internacional, por mandato de las Naciones Unidas o como consecuencia de acuerdos multilaterales, han demostrado que era necesario regionalizar el tratamiento de las crisis. Para ser realmente útil en las tareas de mantenimiento o de restablecimiento de la paz, se requiere un conocimiento profundo de la Historia, de la cultura e incluso de la lengua del país en el que se va a intervenir.
Por esta razón se han creado - y éstos deben ser desarrollados con la ayuda de la Unión Europea - mecanismos regionales de gestión de los conflictos, que deben hacerse cargo progresivamente de la responsabilidad de las acciones
en el marco de una estrategia común coordinada entre los Estados miembros y los propios países ACP, y cuya creación debe seguir siendo definida y controlada más activamente por nuestro Parlamento.
Uno de los méritos de nuestro ponente es haber sabido proponer, en esta perspectiva, uno de los inventarios más exhaustivos de las reflexiones y de las acciones que pueden y deben ser llevadas a cabo."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous on asettanut tavoitteekseen köyhyyden poistamisen näillä Afrikan, Karibian ja Tyynemeren alueilla, jotka on saatava irti kurjuudestaan.
Se on rikkaan Euroopan velvollisuus, ja olen vakuuttunut siitä, että se on myös Euroopan etu. Esittelijä Johan Van Hecke tuo erittäin täydellisessä mietinnössään tämän köyhyyden syiden joukosta aivan oikein esille hallitsevan anarkian, seurauksen aseellisista selkkauksista, jotka eivät lakkaa tahrimasta vereen joitakin näistä alueista. Luetellessaan tähän tilanteeseen tuotavia parannuskeinoja – puuttumatta näiden kaikkien itsenäisyydestään mustasukkaisten maiden sisäisiin asioihin – Johan Van Hecke mainitsi aivan perustellusti rauhanturvajoukkojen perustamisen. Sallittehan, että puhun tästä kohdasta hieman lisää kokemukseni perusteella.
Eurooppalaisten joukkojen sotilaallisten väliintulojen aikakausi on ohi, ei niinkään sen takia, että ne haiskahtivat uuskolonialismilta, vaan koska kansainvälisen yhteisön äskettäiset sitoumukset, olipa ne tehty Yhdistyneiden Kansakuntien mandaatilla tai monenvälisten sopimusten nojalla, ovat osoittaneet, että kriisit on käsiteltävä alueellisesti. Voidakseen olla todella hyödyllinen rauhanturvaamis- tai rauhanpalauttamistehtävissä on tunnettava perinpohjaisesti sen maan historia, kulttuuri ja jopa kieli, jonka asioihin on määrä puuttua.
Siksi on perustettu alueellisia konfliktinhallintajärjestelmiä, joiden – ja niitä on edelleenkin rakennettava ja kehitettävä Euroopan unionin tuella – on otettava vähitellen vastuu toimista paikan päällä sen yhteisen strategian mukaisesti, joka on sovitettu yhteen jäsenvaltioiden ja AKT-maiden itsensä välillä ja jonka määrittämistä parlamenttimme on jatkettava valvomalla aktiivisemmin sen toteuttamista.
Yksi esittelijämme ansioista on se, että hän tätä silmällä pitäen on osannut ehdottaa luetteloa perusteellisimmista pohdinnoista ja toimista, jotka voidaan toteuttaa ja on toteutettava."@fi5
"Signor Presidente, signor Commissario, l’Assemblea parlamentare paritetica UE-ACP si è prefissa l’obiettivo di sradicare la povertà in quelle regioni dell’Africa, dei Caraibi e del Pacifico soggiogate alla miseria.
Per la ricca Europa raggiungere tale obiettivo è un dovere, ma è altresì, ne sono convinto, un suo preciso interesse. Tra le cause della povertà l'onorevole Van Hecke, nella sua relazione molto dettagliata, denuncia, a ragione, l’imperante anarchia, conseguenza dei conflitti armati che continuano ad insanguinare alcune di tali regioni. Nell’elenco delle iniziative suggerite per porre rimedio a questa situazione, senza alcuna ingerenza negli affari interni di tali paesi che sono gelosi della propria indipendenza, l’onorevole Van Hecke ha giustamente citato l’istituzione di una forza di pace. Avendo acquisito al riguardo una certa esperienza, mi sia consentito sviluppare questo punto.
L’era degli interventi militari di contingenti europei è ormai tramontata, non tanto perché essi sapevano un po’ di neocolonialismo, quanto perché i recenti impegni della comunità internazionale, sia sotto l’egida delle Nazioni Unite, sia a seguito di accordi multilaterali, hanno rivelato la necessità di un approccio regionale delle crisi. Affinché gli sforzi volti a mantenere o a ristabilire la pace risultino veramente proficui, occorre conoscere in maniera approfondita la storia, la cultura e persino la lingua del paese nel quale si è chiamati ad intervenire.
E’ la ragione per la quale sono stati istituiti – ed occorre continuare ad istituire e sviluppare – meccanismi regionali di gestione dei conflitti, che debbono progressivamente farsi carico della responsabilità delle azioni sul campo, nel quadro di una strategia comune e coordinata tra gli Stati membri e gli stessi paesi ACP. Spetta al Parlamento continuare a definire tale strategia comune e controllarne più puntualmente l’attuazione.
Tra i meriti del relatore vi è quello di aver saputo proporre in questa prospettiva una nutrita serie di riflessioni, indicando in modo esaustivo le azioni che possono e debbono essere condotte."@it9
"Mr President, Commissioner, the ACP-EU Joint Parliamentary Assembly has set itself the objective of eradicating poverty in these regions of Africa, the Caribbean and the Pacific, which must be rescued from their wretchedly poor situation.
That is Europe's duty, as a rich continent, but I am convinced that it is also in its interest. In his very comprehensive report, our rapporteur Johan Van Hecke rightly condemns the prevailing anarchy, the result of armed conflicts that cause endless bloodshed in some of these regions, as one of the causes of this poverty. He has rightly included the establishment of a peace force in his list of remedies to this situation, without this interfering in the internal affairs of all these countries, which are jealous of their independence. Given my experience in this field, allow me to go into this point a little further.
We have moved beyond the age of military intervention by European contingents, not so much because this smacked of neo-colonialism as because the recent interventions by the international community, whether under the UN mandate or as a result of multilateral agreements, have shown the need to take a more regional approach to crises. If we want to make a really useful contribution to keeping or restoring peace, we need a deeper knowledge of the history, culture and even language of the country in which we are to intervene.
That is why regional conflict-management mechanisms have been set up and must continue to be examined and developed, with the help of the European Union. They must gradually take on responsibility for measures in the field, as part of a common strategy, coordinated between the Member States and the ACP countries themselves, and it is up to our Parliament to continue to define these measures and to play a more active part in monitoring their implementation.
In that respect, our rapporteur also deserves credit for proposing a very exhaustive list of the approaches and measures that can and must be adopted."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, de Paritaire Vergadering ACS-EU heeft zich ten doel gesteld de armoede uit te roeien in deze gebieden van Afrika, het Caraïbisch gebied en de Stille Oceaan. Wij moeten ze bevrijden uit hun ellendige situatie.
Voor het rijke Europa is dat een plicht, maar Europa heeft daarbij naar mijn stellige overtuiging ook belang bij. Een van de factoren die deze armoede veroorzaken, en die onze rapporteur Johan Van Hecke terecht aan de orde stelt in zijn zeer complete verslag, is de heersende anarchie in deze gebieden. Deze is vaak het gevolg van de bloedige conflicten die er onophoudelijk woeden. Een van de remedies voor deze situatie – en daarbij is geen sprake van inmenging in de binnenlandse aangelegenheden van deze landen die allemaal zeer gehecht zijn aan hun onafhankelijkheid - is het inzetten van een vredesmacht, een optie die Johan Van Hecke terecht aankaart. Ik zou dit punt willen uitdiepen, uitgaande van mijn eigen ervaring.
Militaire interventies door Europese troepen zijn achterhaald, niet zozeer omdat ze de nare bijsmaak hebben van neokolonialisme, maar omdat uit de recente interventies van de internationale gemeenschap - of ze nu plaatsvonden onder VN-mandaat of in het kader van multilaterale akkoorden – is gebleken dat deze crisissen met een regionale aanpak moet worden opgelost. Om vredeshandhavende of vredesherstellende operaties echt zinvol te laten zijn, is een grondige kennis vereist van de geschiedenis, de cultuur en zelfs de taal van het land waarin men moet interveniëren. Dit is ook de reden waarom regionale mechanismen voor conflictbeheersing werden opgezet, mechanismen die nu verder met de hulp van de Europese Unie moeten worden ontwikkeld en geïnstrueerd. Deze regionale mechanismen zullen geleidelijk de verantwoordelijkheid moeten dragen voor de acties op het terrein, in het kader van een gemeenschappelijke strategie waarvoor coördinatie moet plaatsvinden tussen de lidstaten en de ACS-landen, en die ons Parlement continu moet herbezien. Daarbij moet het ook steeds actiever toezien op de implementatie ervan.
Het is een van de verdiensten van de rapporteur dat hij op dit punt een zeer uitgebreide lijst van ideeën en maatregelen voorstelt die kunnen en moeten worden uitgediept."@nl2
"Senhor Presidente, Senhor Comissário, a Assembleia Parlamentar Paritária ACP-UE fixou como seu objectivo a erradicação da pobreza nestas regiões da África, Caraíbas e Pacífico, que há que subtrair à miséria.
É um dever da Europa rica mas é também, estou convicto, do seu interesse. Entre as causas dessa pobreza, o nosso relator Johan Van Hecke, no seu tão completo relatório, denuncia muito justamente a anarquia reinante, consequência dos conflitos armados que não cessam de tingir de sangue algumas destas regiões. No inventário de soluções para a situação, sem ingerência nos assuntos internos de todos estes países ciosos da sua independência, o senhor deputado Van Hecke citou, muito justamente, a criação de uma força de paz. Permitam que, com a minha experiência, me alongue sobre este ponto.
A era das intervenções militares de contingentes europeus já está ultrapassada, não tanto porque tinham algo de neocolonialismo bafiento mas porque os recentes compromissos da comunidade internacional, quer sob mandato das Nações Unidas quer por força de acordos multilaterais, mostraram que convém regionalizar o tratamento das crises. Para se poder ser verdadeiramente útil nas tarefas de manutenção ou restabelecimento da paz, há que ter profundo conhecimento da história, da cultura e, inclusive, da língua do país em que se é chamado a intervir.
Por esta razão foram criados e devem continuar a ser alimentados e desenvolvidos, com a ajuda da União Europeia, mecanismos regionais de gestão dos conflitos que vão, progressivamente, tomar a cargo a responsabilidade das acções no terreno, no âmbito de uma estratégia comum, coordenada entre os Estados-Membros e os próprios países ACP, e que cabe ao nosso Parlamento continuar a definir, controlando mais activamente a sua concretização.
Um dos méritos do nosso relator consiste em ter sabido propor, nesta perspectiva, um inventário muitíssimo exaustivo das reflexões e acções que podem e devem ser levadas a cabo."@pt11
"Herr talman, herr kommissionär! Den gemensamma församlingen AVS-EU har satt upp målet att utrota fattigdomen i AVS-områdena i Afrika, Västindien och Stilla havsområdet, som måste räddas ur fattigdom och elände.
Det är en skyldighet för det rika Europa, men det ligger också i vårt intresse, det är jag övertygad om. Vad gäller orsakerna till fattigdomen påtalar föredraganden Johan Van Hecke med rätta den rådande anarkin, som är ett resultat av de väpnade konflikter som aldrig slutar att dränka vissa av dessa områden i blod. I en inventering över vilka botemedel som kan användas i denna situation – fast utan att man blandar sig i alla dessa självständighetsivrande länders inre angelägenheter – nämner Johan Van Hecke med rätta upprättandet av en fredsstyrka. Tillåt mig att mot bakgrund av min egen erfarenhet utveckla denna punkt.
Den era då europeiska kontingenter intervenerade militärt är nu förbi, inte så mycket för att dessa interventioner bar spår av nykolonialism, utan för att världssamfundets senaste åtaganden – vare sig det har varit under Förenta nationernas mandat eller en följd av multilaterala avtal – har visat att krishanteringen måste regionaliseras. För att verkligen kunna bidra med något värdefullt i uppgiften att bevara eller återupprätta fred, krävs en ingående kunskap om historien, kulturen och även språket i det land man är kallad att intervenera i.
Därför har det inrättats regionala konflikthanteringsmekanismer – som skall fortsätta att utredas och utvecklas med stöd från Europeiska unionen – och som steg för steg skall ta ansvaret för åtgärderna ute på fältet, inom ramen för en gemensam strategi som samordnas av medlemsstaterna och AVS-länderna själva. Det är parlamentets sak att fortsätta att utveckla denna mekanism genom att mer aktivt kontrollera genomförandet av den.
En av föredragandens förtjänster är att han i det perspektivet har föreslagit en inventering över de mest uttömmande reflektionsarbeten och åtgärder som kan och bör göras."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples