Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-10-25-Speech-3-199"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20001025.8.3-199"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Voorzitter, de mededeling van de Commissie waarover wij het hier hebben werd anderhalf jaar geleden gepubliceerd naar aanleiding van het uitbreken van de oorlog in Centraal-Afrika. Bij gebrek aan consensus is zij al die tijd blijven liggen in de Raad. Sindsdien zijn in de Kongolese oorlog al naar schatting 1,2 miljoen mensen omgekomen. In mijn verslag probeer ik bescheiden een aantal voorstellen te formuleren om een einde te helpen maken aan de spiraal van geweld en onderontwikkeling waarin veel van onze ACS-partners zijn terechtgekomen. Voorstellen ook die moeten vermijden dat Europese fondsen worden misbruikt om de oorlogsmachine te financieren. Mijn verslag valt samen te vatten in drie C's: conditionaliteit, coherentie en controle. Meer dan tot nu toe het geval is, moet er een duidelijke band bestaan tussen financiële hulp en schuldverlichting enerzijds, en goed bestuur, democratie, respect voor de mensenrechten en de rechtsstaat anderzijds.
Ik pleit zelfs voor het vastleggen van een plafond voor militaire uitgaven in de ACS-landen waarboven niet langer hulp- en schuldverlichting wordt toegekend. Als deze voorwaarden niet zijn vervuld, dan moet de Europese Unie aangepaste maatregelen durven treffen, gaande van diplomatieke druk en het opschorten van hulp tot sancties met een voorkeur voor wapen- en diamantembargo's of zogenaamde
die de heersende elites en niet de bevolking treffen.
Ik zou ook bij de Commissie in dat verband willen aandringen, op het hanteren van éénduidige criteria voor de opschorting van hulp. Het zou, geloof ik, bijzonder nuttig zijn om in het kader van artikel 96 van het Cotonou-akkoord een lijst op te stellen van alle mogelijke inbreuken op dit akkoord. Momenteel kan ik mij niet van de indruk ontdoen dat de Commissie te veel een ad hoc aanpak hanteert, die haar het verwijt kan opleveren met twee maten en twee gewichten te werken.
Naast conditionaliteit ligt de klemtoon op meer coherentie, meer coherentie tussen het Lomé-spoor en het GBVB-spoor en tussen het beleid van de Unie en het beleid van de lidstaten. Situaties, zoals in het geval van Ethiopië, waarbij de Europese Commissie en sommige lidstaten de hulp bevroren hebben, terwijl andere lidstaten nieuwe programma's hebben opgestart, moet absoluut worden vermeden. Daarnaast is er dringend nood aan een strengere controle op het gebruik van Europees geld. ACS-landen betrokken bij gewapende conflicten moeten de Wereldbank en het IMF volledige inzage verschaffen in hun boekhouding. Waar Europees ontwikkelingsgeld wordt gebruikt voor de aankoop van wapens, moet de structurele hulp onverwijld worden opgeschort. Op dat vlak kan Europa niet streng genoeg zijn.
Dat alles mag, denk ik, de aandacht niet afleiden van één van de hoofdopdrachten van de Europese Unie: conflictpreventie. Zoals Rwanda en Ethiopië hebben aangetoond, ontbreekt het meestal niet aan alarmsignalen, maar wordt daar niet altijd adequaat en tijdig op gereageerd. Daarom is het van belang de oorzaken van de problemen vroegtijdig aan te pakken. Conflictpreventie omvat ook armoedebestrijding, het versterken van de democratie en de burgermaatschappij, een betere controle op de illegale wapenhandel, de oprichting van een Afrikaanse vredesmacht, een internationale regeling voor het gebruik van huurlingenlegers en een betere controle op het wereldwijde verbod op kindsoldaten. Ik pleit trouwens, Voorzitter, in mijn verslag ook voor een grotere betrokkenheid van het Europees Parlement. Het lijkt mij essentieel dat wij meer inspraak verwerven over het bevriezen of ontdooien van de hulp.
Voorzitter, ik hoop dat de Raad deze belangrijke mededeling die nog geïnspireerd werd door gewezen commissaris Deus Pinheiro, niet opnieuw naar de Griekse kalender zal verwijzen. Willen wij echt een bijdrage leveren aan een vredesregeling in Centraal-Afrika, dan moet er nu krachtdadig en coherent worden opgetreden, dan moet de hulp worden geconditioneerd en moet er een totaal wapenembargo komen voor het gebied van de Grote Meren. Ontwikkelingsgeld mag onder geen enkel beding worden afgeleid naar de oorlog. Dit is onaanvaardbaar, zowel ten aanzien van de getroffen bevolking als ten aanzien van de Europese belastingbetaler."@nl2
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, Kommissionens meddelelse, som vi her drøfter, blev offentliggjort for halvandet år siden i anledning af krigsudbruddet i Centralafrika. På grund af manglende konsensus er den blevet liggende i Rådet i al den tid. Siden da skønnes det, at 1,2 millioner mennesker er dræbt i krigen i Congo. I min betænkning forsøger jeg beskedent at formulere en række forslag for at hjælpe med at gøre en ende på den voldsspiral og den underudvikling, som mange af vores AVS-partnere er kommet ud i. Også forslag, der skal hindre, at europæiske fonde misbruges til at finansiere krigsmaskinen. Min betænkning kan sammenfattes i tre ord: konditionalitet, sammenhæng og kontrol. Mere end det hidtil har været tilfældet, skal der være en tydelig forbindelse mellem dels finansiel hjælp og gældslettelse, dels god forvaltning, demokrati, respekt for menneskerettighederne og retsstaten.
Jeg opfordrer endda til, at der fastsættes et loft for militære udgifter i AVS-landene, hvorover der ikke længere tilkendes bistand og gældslettelse. Hvis disse betingelser ikke er opfyldt, må Den Europæiske Union turde træffe passende foranstaltninger, der går fra diplomatisk pres og suspension af bistand til sanktioner, helst med henblik på våben- og diamantembargoer eller såkaldte "smarte" sanktioner, som rammer de herskende eliter og ikke befolkningen.
Jeg vil også gerne i den forbindelse opfordre Kommissionen til at anvende entydige kriterier for suspension af bistand. Jeg tror, det ville være særdeles nyttigt inden for rammerne af artikel 96 i Cotonou-konventionen at opstille en liste over alle mulige overtrædelser af denne konvention. I øjeblikket kan jeg ikke frigøre mig for det indtryk, at Kommissionen i for høj grad anvender en ad hoc-fremgangssmåde, som kan resultere i, at den bebrejdes, at den arbejder med to målestokke.
Foruden konditionalitet fremhæves en øget sammenhæng, en øget sammenhæng mellem Lomé-sporet og FUSP-sporet og mellem Unionens politik og medlemsstaternes politik. Situationer som i tilfældet med Etiopien, hvor Kommissionen og nogle medlemsstater har fastfrosset bistanden, mens andre medlemsstater har startet nye programmer, skal absolut undgås. Desuden er der presserende behov for en strengere kontrol med anvendelsen af europæiske penge. AVS-lande, der er involverede i væbnede konflikter, skal give Verdensbanken og IMF fuld mulighed for at se deres regnskaber. Hvor der anvendes europæiske udviklingspenge til indkøb af våben, skal den strukturelle bistand ufortøvet suspenderes. På det område kan Europa ikke være streng nok.
Jeg synes ikke, at alt dette må bortlede opmærksomheden fra en af Den Europæiske Unions vigtigste opgaver: konfliktforebyggelse. Således som Rwanda og Etiopien har vist, er det for det meste ikke alarmsignaler, der mangler, men der reageres ikke altid passende og i tide på disse. Derfor er det vigtigt tidligt at tage fat på årsagerne til problemerne. Konfliktforebyggelse omfatter også bekæmpelse af fattigdom, styrkelse af demokratiet og det civile samfund, en bedre kontrol med den illegale våbenhandel, oprettelsen af en afrikansk fredsmagt, en international ordning for anvendelsen af lejetropper og en bedre kontrol med det verdensomspændende forbud mod børnesoldater. Jeg opfordrer for øvrigt, hr. formand, i min betænkning også til en øget inddragelse af Europa-Parlamentet. Det forekommer mig væsentligt, at vi opnår større medindflydelse med hensyn til fastfrysningen eller optøningen af bistanden.
Hr. formand, jeg håber ikke, at Rådet på ny vil udsætte denne vigtige meddelelse, som blev inspireret af den forhenværende kommissær, Deus Pinheiro, på ubestemt tid. Hvis vi virkelig vil yde et bidrag til en fredsordning i Centralafrika, skal der nu optrædes handlekraftigt og sammenhængende, der skal stilles betingelser for bistanden, og der skal indføres et fuldstændig våbenembargo for området omkring de store søer. Udviklingspenge må under ingen omstændigheder anvendes til krigen. Dette er uacceptabelt, både over for den ramte befolkning og over for de europæiske skatteydere."@da1
"Herr Präsident! Die heute zur Diskussion stehende Mitteilung der Kommission wurde vor anderthalb Jahren anlässlich des Kriegsausbruchs in Zentralafrika veröffentlicht. Während dieser ganzen Zeit ist sie im Rat liegen geblieben, da keine Einigung darüber erzielt werden konnte. Seither hat der Krieg im Kongo schätzungsweise 1,2 Millionen Menschenleben gefordert. In meinem Bericht unternehme ich den bescheidenen Versuch, einige Vorschläge zu unterbreiten, wie dazu beigetragen werden kann, die Spirale von Gewalt und Unterentwicklung in zahlreichen AKP-Ländern zu unterbrechen. Ferner soll damit die zweckentfremdete Nutzung von Gemeinschaftsmitteln zur Finanzierung der Kriegsmaschine vermieden werden. Mein Bericht lässt sich in drei K’s zusammenfassen: Konditionalität, Kohärenz und Kontrolle. Zwischen finanzieller Unterstützung und Schuldenerleichterung einerseits sowie verantwortungsvoller Staatsführung, Demokratie, Achtung der Menschenrechte und Rechtsstaatlichkeit andererseits muss mehr als bisher ein deutlicher Zusammenhang bestehen.
Ich bin sogar dafür, dass eine Obergrenze für Militärausgaben in den AKP-Ländern festgelegt wird, über die hinaus nicht länger Hilfe geleistet wird oder eine Schuldenerleichterung möglich ist. Werden diese Bedingungen nicht erfüllt, so muss die Europäische Union den Mut besitzen, entsprechende Maßnahmen zu ergreifen, die von diplomatischem Druck über die Aussetzung der Hilfe bis zum Verhängen von Sanktionen, vorzugsweise Waffen- und Diamantenembargos oder so genannten
die die herrschende Elite, nicht aber die Bevölkerung treffen, reichen.
In diesem Zusammenhang möchte ich die Kommission auffordern, für das Aussetzen der Hilfe eindeutige Kriterien festzulegen. Besonders nützlich wäre es meines Erachtens, im Rahmen von Artikel 96 des Abkommens von Cotonou eine Liste aller möglichen Verstöße gegen dieses Abkommen aufzustellen. Ich kann mich nicht des Eindrucks erwehren, dass die Kommission derzeit das Schwergewicht auf einen Ad hoc-Ansatz legt, was ihr den Vorwurf einbringen kann, mit zweierlei Maß zu messen.
Neben der Konditionalität liegt der Akzent auf mehr Kohärenz, auf mehr Kohärenz zwischen dem Lomé-Ansatz und dem GASP-Ansatz sowie zwischen der Politik der Union und der Politik der Mitgliedstaaten. Situationen wie im Falle Äthiopiens, wo die Kommission und einige EU-Mitgliedstaaten die Entwicklungszusammenarbeit einfroren, während andere Mitgliedstaaten neue Programme auflegten, müssen unbedingt vermieden werden. Des Weiteren ist es absolut notwendig, die Verwendung der Gemeinschaftsmittel strenger zu kontrollieren. In bewaffnete Konflikte verwickelte AKP-Länder sollten der Weltbank und dem IWF uneingeschränkten Zugang zu ihrer Rechnungslegung gewähren. Sofern Entwicklungshilfemittel für den Kauf von Waffen missbraucht werden, muss die Strukturhilfe unverzüglich ausgesetzt werden. In dieser Hinsicht kann Europa nicht genug Strenge walten lassen.
All dies darf meiner Meinung nach nicht die Aufmerksamkeit von einer der wichtigsten Aufgaben der Europäischen Union ablenken, nämlich der Konfliktverhütung. Wie sich in Ruanda und Äthiopien gezeigt hat, fehlt es durchaus nicht an Alarmsignalen, doch auf sie wird nicht immer angemessen und rechtzeitig reagiert. Deshalb müssen die Ursachen der Probleme rechtzeitig angegangen werden. Konfliktverhütung impliziert auch die Bekämpfung der Armut, den Aufbau demokratischer Strukturen, die Stärkung der Zivilgesellschaft, die bessere Kontrolle des illegalen Waffenhandels, die Schaffung einer afrikanischen Friedenstruppe, eine internationale Regelung für den Rückgriff auf Söldnertruppen sowie die wirksamere Kontrolle des weltweiten Verbots von Kindersoldaten. In meinem Bericht befürworte ich im Übrigen eine stärkere Beteiligung des Europäischen Parlaments. Ich halte es für wesentlich, dass wir bei der Entscheidung über das Aussetzen oder die Wiederaufnahme der Hilfe ein größeres Mitspracherecht erhalten.
Hoffentlich wird der Rat diese wichtige Mitteilung, die noch auf das ehemalige Kommissionsmitglied Deus Pinheiro zurückgeht, nicht erneut
verschieben. Wenn wir wirklich einen Beitrag zu einer Friedensregelung in Zentralafrika leisten wollen, dann sind jetzt durchgreifende und kohärente Maßnahmen erforderlich, dann muss die Hilfe an Bedingungen geknüpft und ein totales Waffenembargo über die Region Große Seen verhängt werden. Entwicklungshilfemittel dürfen unter keinen Umständen für kriegerische Ziele zweckentfremdet werden. Dies ist sowohl für die betroffene Bevölkerung als auch für den europäischen Steuerzahler inakzeptabel."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, η ανακοίνωση της Επιτροπής την οποία εξετάζουμε δημοσιεύτηκε πριν από ενάμιση, χρόνο με αφορμή τον πόλεμο που ξέσπασε στην Κεντρική Αφρική. Επειδή υπήρξαν διαφωνίες, το έγγραφο παρέμεινε όλο αυτόν τον καιρό στο Συμβούλιο. Έκτοτε υπολογίζεται ότι στον πόλεμο του Κονγκό έχουν χάσει τη ζωή τους περίπου 1,2 εκατομμύρια άνθρωποι. Στην έκθεσή μου προσπαθώ να διατυπώσω ορισμένες προτάσεις για να τερματιστούν η βία και η υπανάπτυξη στην οποία έχουν περιέλθει πολλοί από τους εταίρους μας στις χώρες ΑΚΕ. Πρόκειται για προτάσεις οι οποίες επιδιώκουν να αποφύγουν το ενδεχόμενο χρήσης ευρωπαϊκών πόρων για τη χρηματοδότηση της μηχανής του πολέμου. Η έκθεσή μου επικεντρώνεται σε τρία σημεία: βοήθεια υπό όρους, συνεκτικότητα και έλεγχος. Πολύ περισσότερο απ’ ό,τι συνέβαινε στο παρελθόν, σήμερα πρέπει να υπάρχει μία σαφής σχέση μεταξύ, αφενός, οικονομικής βοήθειας και μείωσης του χρέους και, αφετέρου, χρηστής διοίκησης, δημοκρατίας, σεβασμού των ανθρωπίνων δικαιωμάτων και κράτους δικαίου.
Προτείνω ακόμη και να οριστεί ένα ανώτατο όριο στρατιωτικών δαπανών για τις χώρες ΑΚΕ, πέραν του οποίου δεν θα χορηγείται πλέον βοήθεια ούτε παραγραφή των χρεών. Εάν δεν πληρούνται αυτές οι προϋποθέσεις, η Ευρωπαϊκή Ένωση πρέπει να έχει το θάρρος να θεσπίσει προσαρμοσμένα μέτρα από την άσκηση διπλωματικών πιέσεων και την αναστολή της βοήθειας έως την επιβολή κυρώσεων, με προτίμηση στην επιβολή εμπάργκο για τα όπλα και τα διαμάντια, τις επονομαζόμενες
οι οποίες πλήττουν τις κυρίαρχες ελίτ και όχι τον πληθυσμό.
Σε σχέση με αυτό, θα ήθελα να καλέσω την Επιτροπή να εφαρμόσει ενιαία κριτήρια για την αναστολή της βοήθειας. Πιστεύω ότι θα ήταν εξαιρετικά χρήσιμο στα πλαίσια του άρθρου 96 της συμφωνίας του Κοτονού να καταρτιστεί κατάλογος για όλες τις πιθανές παραβιάσεις της συμφωνίας αυτής. Επί του παρόντος, δεν μπορώ να αποφύγω την εντύπωση ότι η Επιτροπή εφαρμόζει σε πολύ μεγάλο βαθμό μία ad hoc μέθοδο, με αποτέλεσμα να διατρέχει κίνδυνο να κατηγορηθεί ότι εφαρμόζει δύο μέτρα και δύο σταθμά.
Παράλληλα με την χορήγηση βοήθειας υπό όρους, το ενδιαφέρον επικεντρώνεται στην αύξηση της συνοχής, της συνοχής μεταξύ του άξονα της Λομέ και του άξονα της ΚΕΠΠΑ και μεταξύ της πολιτικής της Ευρωπαϊκής Ένωσης και της πολιτικής των κρατών μελών. Πρέπει οπωσδήποτε να αποφύγουμε καταστάσεις όπως αυτή στην Αιθιοπία, όπου η Ευρωπαϊκή Ένωση και ορισμένα κράτη μέλη πάγωσαν τη χορήγηση βοήθειας, ενώ άλλα κράτη μέλη ξεκίνησαν νέα προγράμματα. Παράλληλα, είναι απολύτως απαραίτητο να ασκούνται αυστηρότεροι έλεγχοι στη χρήση των ευρωπαϊκών πόρων. Οι χώρες ΑΚΕ που εμπλέκονται σε ένοπλες συγκρούσεις πρέπει να προσφέρουν στην Παγκόσμια Τράπεζα και στο ΔΝΤ πλήρη πρόσβαση στα βιβλία τους. Σε περίπτωση που η αναπτυξιακή βοήθεια που προσφέρει η Ευρωπαϊκή Ένωση χρησιμοποιείται για την αγορά όπλων, πρέπει να διακόπτεται άμεσα η διαρθρωτική βοήθεια. Στο σημείο αυτό η Ευρωπαϊκή Ένωση πρέπει να τηρήσει όσο γίνεται πιο αυστηρή στάση.
Νομίζω ότι όλα αυτά δεν πρέπει να αποσπούν την προσοχή από μία από τις βασικές αποστολές της Ευρωπαϊκής Ένωσης που είναι η πρόληψη συγκρούσεων. Όπως αποδείχθηκε στη Ρουάντα και την Αιθιοπία, το πρόβλημα δεν είναι η έλλειψη προειδοποιητικών ενδείξεων, αλλά το γεγονός ότι οι αντιδράσεις που επακολουθούν δεν είναι έγκαιρες και κατάλληλες. Γι’ αυτό και έχει ιδιαίτερη σημασία να αντιμετωπίζουμε εγκαίρως τις αιτίες των προβλημάτων. Η καταπολέμηση συγκρούσεων περιλαμβάνει την καταπολέμηση της φτώχειας, την ενίσχυση της δημοκρατίας και της κοινωνίας των πολιτών, τον καλύτερο έλεγχο του παράνομου εμπορίου όπλων, την ίδρυση μιας αφρικανικής ειρηνευτικής δύναμης, τη θέσπιση μιας διεθνούς ρύθμισης για τη χρήση μισθοφόρων και τον καλύτερο έλεγχο της τήρησης της παγκόσμιας απαγόρευσης της στράτευσης παιδιών. Κύριε Πρόεδρε, στην έκθεσή μου προτείνω τη μεγαλύτερη συμμετοχή του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου. Νομίζω ότι έχει ουσιαστική σημασία να μπορούμε να ασκήσουμε περισσότερη επιρροή στις αποφάσεις για το πάγωμα ή την επανέναρξη της βοήθειας.
Κύριε Πρόεδρε, ελπίζω ότι αυτή η σημαντική ανακοίνωση, εμπνευστής της οποίας ήταν ο πρώην Επίτροπος Deus Pinheiro, δεν θα παραπεμφθεί από το Συμβούλιο στις καλένδες. Εάν θέλουμε να συμβάλουμε πραγματικά στην επίτευξη μιας ειρηνευτικής ρύθμισης στην Κεντρική Αφρική, πρέπει να δράσουμε τώρα με σθένος και με συνέπεια, να θέσουμε όρους για τη χορήγηση βοήθειας και να επιβάλουμε ένα ολοκληρωτικό εμπάργκο όπλων για την περιοχή των μεγάλων λιμνών. Σε καμία περίπτωση δεν επιτρέπεται να χρησιμοποιείται η αναπτυξιακή βοήθεια για τον πόλεμο. Αυτό είναι απαράδεκτο τόσο για τους λαούς που πλήττονται όσο και για τους ευρωπαίους φορολογούμενους."@el8
".
Mr President, the Commission communication which we are discussing was published one and a half years ago following the outbreak of war in Central Africa. In the absence of a consensus, the Council has put the communication on ice all that time. In that time, an estimated 1.2 million people have been killed in the Congo war. In my report, I made a modest attempt to formulate a number of proposals in order to help end the spiral of violence and underdevelopment in which many of our ACP partners have ended up. These proposals also aim to avoid European funds being used to finance the war machine. My report can be summarised in three Cs: conditionality, coherence and control. More so than has been the case so far, there should be a clear link between debt relief and financial assistance on the one hand, and good governance, respect for human rights, democracy and the rule of law on the other.
I would even argue in favour of fixing a ceiling for military expenditure in the ACP countries above which assistance or debt relief is no longer provided. If these conditions are not met, the European Union needs to be prepared to take appropriate measures, ranging from diplomatic pressure and suspending aid, through to sanctions with a preference for arms and diamond embargoes or so-called ‘smart’ sanctions, which target the ruling elite rather than the population.
In this connection, I would also urge the Commission to apply unambiguous criteria for suspending aid. I believe it would be particularly useful, in the framework of Article 96 of the Cotonou Convention, to compile a list of all possible infringements of this Convention. At present, I cannot shake off the impression that the Commission is applying an ad hoc approach too often, which can make it vulnerable to the accusation of applying double standards.
In addition to conditionality, the emphasis is on more coherence, i.e. more coherence between the Lomé track and the CFSP track and between the policies of the Union and of the Member States. Situations such as those in Ethiopia, where the European Commission and a number of Member States froze aid, while other Member States started up new programmes, must be avoided at all costs. Moreover, stricter control on Community spending is required as a matter of urgency. ACP states involved in armed conflict should allow the World Bank and the IMF full access to their accounts. Misuse of European development aid for the purchase of weapons should immediately lead to the suspension of structural aid. In that respect, Europe cannot be strict enough.
All of this should not detract from one of the European Union’s key roles, namely conflict prevention. As Rwanda and Ethiopia have shown, the alarm signals are usually in place, but the reaction to these is often inadequate and late. This is why it is important to tackle the cause of the problems in good time. Conflict prevention also involves the fight against poverty, the reinforcement of democracy and civil society, better control of the illegal arms trade, the setting up of an African peace-keeping force, as well as an international regulation on the use of mercenary armies and better control of the worldwide ban on child soldiers. In my report, I also call for greater involvement of the European Parliament. It seems essential to me that we have more of a say in the freezing or unfreezing of aid.
I hope that the Council will not once again shelve this important communication, inspired by former Commissioner Deus Pinheiro. If we are serious about contributing to a peace deal in Central Africa, we must take firm and coherent action, aid must be made subject to conditions and a general arms embargo will need to apply in the Great Lakes region. Development aid should under no circumstance be used to fund wars. That is unacceptable, both to the people affected and to the European taxpayer."@en3
"(NL) Señor Presidente, la comunicación de la Comisión que estamos tratando aquí se publicó hace medio año, cuando estalló la guerra en África Central. Por falta de consenso no ha salido del Consejo en todo este tiempo. Se estima que desde entonces la guerra del Congo ya se ha cobrado 1,2 millones de vidas humanas. En mi informe procuro formular, con toda modestia, una serie de propuestas que deben ayudar a poner fin a la espiral de violencia y subdesarrollo en los que están sumidos muchos de nuestros socios ACP. Las propuestas también han de evitar que los fondos europeos se empleen para financiar la maquinaria bélica. Mi informe se puede resumir en tres palabras que empiezan por una c: condicionalidad, coherencia y control. El vínculo entre asistencia financiera y condonación de la deuda, por una parte, y entre buen gobierno, democracia y respeto de los derechos humanos y el Estado de derecho, por otra, debe ser más claro de lo que ha sido hasta la fecha.
Incluso soy partidario de fijar en los países ACP un límite máximo para gastos militares por encima del cual ya no sea posible optar a asistencia o condonación de la deuda. En caso de que no se cumplan estos requisitos la Unión Europea debe atreverse a adoptar medidas adecuadas, desde la presión diplomática y la suspensión de la ayuda hasta la imposición de sanciones, preferiblemente embargos de armas y diamantes o las denominadas
que afectan a las élites del poder y no a la población.
En este contexto quisiera instar a la Comisión a que aplique criterios unívocos a la hora de suspender la ayuda. En mi opinión, sería muy útil que en el marco del artículo 96 del Acuerdo de Cotonou se elaborara una lista de todas las posibles violaciones de dicho acuerdo. En este momento no puedo librarme de la impresión de que la Comisión se rige demasiado por un enfoque
por lo que se le puede reprochar que mida con dos raseros.
Aparte de la condicionalidad se exige más coherencia, más coherencia entre la vía de Lomé y la vía de la PESC y entre la política de la Unión y la política de los Estados miembros. Situaciones como la de Etiopía, en las que la Comisión Europea y algunos Estados miembros congelan la ayuda en tanto que otros Estados miembros ponen en marcha nuevos programas, han de evitarse a toda costa. Amén de esto, es imprescindible que se ejerza un control más estricto sobre el empleo del dinero europeo. Los países ACP que están implicados en conflictos armados deben permitir al Banco Mundial y al FMI que examinen toda su contabilidad. Allí donde la ayuda europea al desarrollo se utiliza para la compra de armas debe suspenderse inmediatamente la asistencia estructural. A este respecto toda intransigencia es poca.
Creo, sin embargo, que todo ello no puede desviar la atención de uno de los principales cometidos de la Unión Europea: la prevención de conflictos. Como ha quedado demostrado en el caso de Ruanda y Etiopía, no suelen faltar señales de alarma, pero la respuesta que se les da no es siempre la más adecuada y a menudo se hace esperar. Por eso, es importante que las causas de los problemas se combatan con la debida antelación. La prevención de conflictos implica asimismo la lucha contra la pobreza, el refuerzo de la democracia y la sociedad civil, un mejor control del tráfico ilegal de armas, la creación de una fuerza de paz africana, una normativa internacional para el uso de ejércitos mercenarios y un mejor seguimiento de la prohibición universal de utilizar a niños soldados. Además, señor Presidente, abogo en mi informe por una mayor implicación del Parlamento Europeo. Estimo fundamental que adquiramos una mayor participación en la congelación y la descongelación de la ayuda.
Señor Presidente, espero que el Consejo no vuelva a aplazar
esta importante comunicación, cuya primera piedra fue colocada por el antiguo Comisario Deus Pinheiro. Si realmente queremos contribuir al restablecimiento de la paz en el África Central, tenemos que actuar con decisión y coherencia, hemos de condicionar la ayuda y tenemos que imponer un embargo de armas generalizado a la región de los Grandes Lagos. La ayuda al desarrollo no puede destinarse bajo ningún concepto a fines bélicos. Esto es inaceptable, no sólo de cara a la población afectada sino también respecto al contribuyente europeo."@es12
"Arvoisa puhemies, komission tiedonanto, josta keskustelemme, julkaistiin puolitoista vuotta sitten Keski-Afrikan sodan puhkeamisen vuoksi. Konsensuksen puutteen vuoksi se jätettiin neuvostossa pöydälle. Sen jälkeen Kongon sodassa on kuollut arviolta 1,2 miljoonaa ihmistä. Pyrin muotoilemaan mietinnössäni vaatimattomasti joukon ehdotuksia, joiden avulla autettaisiin purkamaan väkivallan ja alikehittyneisyyden noidankehä, johon monet AKT-kumppaneistamme ovat joutuneet. Ehdotusten avulla pitäisi myös välttää Euroopan unionin rahastojen käyttäminen sotakoneiston rahoittamiseen. Mietintöni voidaan kiteyttää kolmeen asiaan: ehdollisuuteen, yhdenmukaisuuteen ja valvontaan. On saatava aikaan nykyistä selkeämpi yhteys toisaalta rahallisen avun ja velkasaneerauksen ja toisaalta hyvän hallinnon, demokratian, ihmisoikeuksien kunnioituksen ja oikeusvaltion välillä.
Vaadin jopa ylärajan asettamista AKT-maiden sotilaallisille menoille, jolloin kyseisen rajan ylittyessä ei enää myönnettäisi apua eikä velkojen lieventämistä. Jos näitä ehtoja ei täytetä, Euroopan unionin on uskallettava toteuttaa sovellettuja toimia lähtien diplomaattisesta painostuksesta ja avun jäädyttämisestä sanktioihin, joissa etusijalle asetetaan ase- ja timanttisaarrot tai niin sanotut "älykkäät" sanktiot, jotka kohdistuvat hallitsevaan eliittiin eivätkä väestöön.
Pyydän komissiotakin noudattamaan yhdenmukaisia kriteereitä avun jäädyttämisessä. Mielestäni olisi erittäin hyödyllistä laatia Cotonoun sopimuksen 96 artiklan puitteissa luettelo kaikista mahdollisista tämän sopimuksen rikkomuksista. Tällä hetkellä en voi välttyä vaikutelmalta, että komission lähestymistapa vaihtelee tilanteen mukaan, jolloin sitä voidaan syyttää kahdella mitalla mittaamisesta.
Ehdollisuuden lisäksi on painotettava yhdenmukaisuutta, suurempaa yhdenmukaisuutta Lomén sopimusten ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan väylien välillä sekä unionin politiikan ja jäsenvaltioiden politiikan välillä. On vältettävä ehdottomasti Etiopian kaltaisten tilanteiden syntyä, joissa komissio ja jotkin jäsenvaltiot ovat jäädyttäneet apunsa, kun taas toiset jäsenvaltiot ovat käynnistäneet uusia ohjelmia. Sen lisäksi on välttämätöntä valvoa tiukemmin Euroopan unionin varojen käyttöä. Aseellisiin konflikteihin osallistuvien AKT-maiden on annettava Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston tutustua esteettömästi kirjanpitoonsa. Jos Euroopan unionin kehitysapurahoja käytetään aseiden ostoon, rakenteellinen apu on lopetettava välittömästi. Euroopan unioni ei voi olla liian tiukka tällä alueella.
Tämä kaikki ei saa mielestäni viedä huomiota pois yhdestä Euroopan unionin päätehtävästä: konfliktien ehkäisystä. Kuten Ruandan ja Etiopian esimerkit ovat osoittaneet, hälytyssignaaleja on riittävästi, mutta niihin ei reagoida asianmukaisesti eikä ajoissa. Siksi on tärkeää puuttua ajoissa ongelmien syihin. Konfliktien ehkäisyyn kuuluu myös köyhyyden vastustaminen, demokratian ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen, laittoman asekaupan parempi valvonta, afrikkalaisten rauhanturvajoukkojen perustaminen, palkkasotilasarmeijoiden käyttöön liittyvä kansainvälinen järjestely ja maailmanlaajuisen lapsisotilaiden käyttökiellon parempi valvonta. Arvoisa puhemies, vaadin muuten mietinnössäni enemmän sananvaltaa Euroopan parlamentille. Mielestäni on olennaista, että me saamme enemmän sananvaltaa avun jäädyttämiseen tai palauttamiseen liittyvissä kysymyksissä.
Arvoisa puhemies, toivon, että neuvosto ei jätä uudestaan pöydälle tärkeää tiedonantoa, jonka syntyyn vaikutti vielä entinen komission jäsen Deus Pinheiro. Jos tosiaan haluamme antaa panoksemme Keski-Afrikan rauhanjärjestelyihin, nyt on toimittava tehokkaasti ja yhdenmukaisesti, apu on ehdollistettava ja suurten järvien alueelle on saatava aikaan täydellinen aseidenvientikielto. Kehitysapurahoja ei saa missään oloissa käyttää sotaan. Se ei ole oikein kyseistä väestöä eikä eurooppalaista veronmaksajaa kohtaan."@fi5
".
Monsieur le Président, la communication de la Commission qui nous occupe en ce moment a été publiée il y a un an et demi après le début de la guerre en Afrique centrale. Faute de consensus, elle est restée pendant tout ce temps dans les mains du Conseil. Depuis lors, le conflit congolais a déjà causé la mort, selon les estimations, de 1,2 million de personnes. Dans mon rapport, j'ai essayé de formuler en toute modestie quelques propositions visant à contribuer à la fin de l'escalade de violence et à la fin du sous-développement qui touchent un grand nombre de nos partenaires ACP. Ces propositions doivent également éviter que des fonds européens ne soient consacrés au financement de la guerre. Mon rapport pourrait se résumer par trois mots clés commençant tous par la lettre "c" : conditionnalité, cohérence et contrôle. Il convient d'établir un lien clair, dans une mesure beaucoup plus importante que cela n'a été le cas jusqu'à présent, entre, d'une part, l'assistance financière et la remise de la dette et, d'autre part, la bonne gestion des affaires publiques, la démocratie, le respect des droits de l'homme et l'État de droit.
Je plaide même pour l'établissement d'un plafond de dépenses militaires dans les pays ACP au- delà duquel une aide ou une remise de la dette ne serait plus accordée. Si ces conditions ne sont pas remplies, l'Union européenne doit alors oser prendre des mesures appropriées, allant des pressions diplomatiques et de la suspension de l'aide aux sanctions, avec une préférence pour les embargos sur les armes et les diamants - c'est ce qu'on appelle des sanctions "intelligentes" qui frappent la classe dirigeante, et non la population.
À cet égard, je voudrais aussi insister auprès de la Commission pour qu'elle se base sur des critères univoques pour la suspension d'aide. Il serait particulièrement utile, à mon sens, de rédiger une liste énumérant, dans le cadre de l'article 96 de l'accord de Cotonou, toutes les infractions possibles à cet accord. Je ne peux en ce moment me défaire de l'impression que la Commission recourt par trop à une approche ad hoc, qui peut lui valoir le reproche de travailler avec deux poids et deux mesures.
Outre la conditionnalité, nous mettons l'accent sur une plus grande cohérence entre, d'une part, l'approche de la Convention de Lomé et l'approche de la PESC et, d'autre part, entre la politique de l'Union et la politique des États membres. Il faut absolument éviter des situations, tel que cela a été le cas pour l'Éthiopie, où la Commission européenne et certains États membres gèlent toute aide cependant que d'autres États membres mettent en œuvre de nouveaux programmes. En outre, il faut renforcer rapidement le contrôle de l'utilisation des fonds européens. Les pays ACP impliqués dans des conflits armés doivent accorder à la Banque mondiale et au FMI un droit de regard total dans leur comptabilité. Il faut geler immédiatement toute aide structurelle lorsque les fonds de développement européens sont utilisés pour acheter des armes. L'Europe ne saurait être assez stricte sur ce plan.
Tout cela ne doit pas, à mon avis, détourner notre attention de l'une des principales missions de l'Union européenne : la prévention des conflits. Comme le cas du Rwanda et de l'Éthiopie l'ont montré, les signaux d'alarme ne manquent généralement pas, mais l'on n'y réagit pas toujours de façon adéquate et opportune. C'est pourquoi il est important de s'attaquer suffisamment tôt aux causes des problèmes. La prévention des conflits implique également de lutter contre la pauvreté, de renforcer la démocratie et la société civile, d'améliorer les contrôles du trafic illicite d'armes, de créer une force africaine de maintien de la paix, d'établir une réglementation internationale pour l'emploi d'armées de mercenaires et de renforcer le contrôle de l'interdiction mondiale d'utiliser des enfants-soldats. Par ailleurs, Monsieur le Président, je plaise également pour une plus grande participation du Parlement européen. Il me semble essentiel que nous ayons davantage à dire lorsqu'il s'agit de geler ou de dégeler une aide.
Monsieur le Président, j'espère que le Conseil ne renverra pas à nouveau cette importante communication aux calendes grecques - communication qui a été inspirée par l'ancien commissaire Deus Pinheiro. Si nous voulons véritablement apporter notre contribution à un règlement pacifique en Afrique centrale, il faut dès à présent agir de manière énergique et cohérente, il faut conditionner l'aide et il faut soumettre la région des Grands Lacs à un embargo total sur les armes. Les fonds de développement ne doivent, à aucune condition, servir à financer la guerre. Cela est inacceptable, tant pour les population touchées que pour le contribuable européen."@fr6
"Signor Presidente, la comunicazione della Commissione quest’oggi in discussione è stata pubblicata un anno e mezzo fa in seguito allo scoppio della guerra in Africa centrale. Poiché non è stato raggiunto un consenso, tale comunicazione è rimasta bloccata per tutto questo tempo al Consiglio. Da allora, nel corso della guerra in Congo hanno già perso la vita 1,2 milioni di persone. Nella mia relazione ho cercato di formulare, in tutta modestia, una serie di proposte per contribuire a porre fine alla spirale di violenza e di sottosviluppo in cui versano molti dei nostri
ACP. Si tratta di proposte volte anche ad evitare che si faccia un cattivo uso dei fondi europei, impiegandoli per finanziare la macchina di guerra. La mia relazione può essere riassunta con tre C: condizionalità, coerenza e controllo. Bisogna che ci sia, più di quanto accade adesso, un chiaro legame tra aiuti finanziari e appianamento del debito, da un lato, e buona amministrazione, democrazia, rispetto per i diritti dell’uomo e Stato di diritto, dall’altro.
Sono persino favorevole alla fissazione di un tetto per le spese militari nei paesi ACP al di sopra del quale non vengano riconosciuti aiuti e appianamento del debito. Qualora tali presupposti non vengano soddisfatti, l’Unione europea deve avere il coraggio di adottare misure adeguate, a partire dalla pressione diplomatica e dalla sospensione degli aiuti all’imposizione di sanzioni, con una preferenza per l’
di armi e dei diamanti o per le cosiddette
che colpiscono le ristrette
al potere e non la popolazione.
In tale contesto esorto la Commissione ad applicare criteri chiari per la sospensione degli aiuti. Credo che, nel quadro dell’articolo 96 dell’accordo di Cotonou, sarebbe particolarmente utile stilare un elenco delle possibili violazioni all’accordo stesso. Al momento ho la netta impressione che la Commissione si serva troppo di approcci
per cui la si può rimproverare di usare due pesi e due misure.
Oltre che sulla condizionalità, pongo grande enfasi sulla coerenza, su una maggior coerenza tra il binario di Lomé e quello della PESC e tra la politica dell’Unione e quella degli Stati membri. Bisogna assolutamente evitare che si verifichino situazioni, come nel caso dell’Etiopia, in cui la Commissione e alcuni Stati membri hanno congelato gli aiuti, mentre altri Stati membri hanno avviato nuovi programmi. Inoltre urge un controllo più attento sull’uso dei fondi europei. I paesi ACP coinvolti in conflitti armati devono permettere alla Banca mondiale e al FMI di prendere visione dei loro conti. Qualora le risorse europee destinate allo sviluppo vengano impiegate per acquistare armi, occorre sospendere immediatamente gli aiuti strutturali. In tale ambito l’Europa non potrà mai essere abbastanza rigida.
A mio giudizio, tutto ciò non può distogliere l’attenzione da uno dei compiti principali dell’Unione europea, quello legato alla prevenzione dei conflitti. Come hanno dimostrato il Ruanda e l’Etiopia, il più delle volte non mancano i segnali d’allarme, ma non sempre si reagisce in maniera adeguata e tempestiva. Perciò è importante affrontare per tempo le cause dei problemi. La prevenzione dei conflitti contempla anche la lotta contro la povertà, il consolidamento della democrazia e della società civile, un miglior controllo sul traffico illegale di armi, l’istituzione di una forza di pace africana, una regolamentazione internazionale per l’uso degli eserciti di mercenari e un miglior controllo del rispetto del divieto mondiale di ricorso ai bambini soldato. Signor Presidente, nella relazione lancio anche un appello a favore di un maggior coinvolgimento del Parlamento europeo. Mi sembra fondamentale aver maggior voce in capitolo in merito al congelamento o allo scongelamento degli aiuti.
Signor Presidente, mi auguro che il Consiglio non rimandi nuovamente alle calende greche questa importante comunicazione ispirata dal precedente Commissario Deus Pinheiro. Se vogliamo davvero contribuire a trovare una soluzione per la pace nell’Africa centrale, dobbiamo agire con energia e coerenza, dobbiamo condizionare gli aiuti e dobbiamo imporre un
totale nell’area dei Grandi Laghi. In nessun caso i fondi per lo sviluppo possono essere utilizzati per finanziare la guerra. Ciò è inaccettabile nei confronti sia della popolazione interessata sia dei contribuenti europei."@it9
".
Mr President, the Commission communication which we are discussing was published one and a half years ago following the outbreak of war in Central Africa. In the absence of a consensus, the Council has put the communication on ice all that time. In that time, an estimated 1.2 million people have been killed in the Congo war. In my report, I made a modest attempt to formulate a number of proposals in order to help end the spiral of violence and underdevelopment in which many of our ACP partners have ended up. These proposals also aim to avoid European funds being used to finance the war machine. My report can be summarised in three Cs: conditionality, coherence and control. More so than has been the case so far, there should be a clear link between debt relief and financial assistance on the one hand, and good governance, respect for human rights, democracy and the rule of law on the other.
I would even argue in favour of fixing a ceiling for military expenditure in the ACP countries above which assistance or debt relief is no longer provided. If these conditions are not met, the European Union needs to be prepared to take appropriate measures, ranging from diplomatic pressure and suspending aid, through to sanctions with a preference for arms and diamond embargoes or so-called ‘smart’ sanctions, which target the ruling elite rather than the population.
In this connection, I would also urge the Commission to apply unambiguous criteria for suspending aid. I believe it would be particularly useful, in the framework of Article 96 of the Cotonou Convention, to compile a list of all possible infringements of this Convention. At present, I cannot shake off the impression that the Commission is applying an ad hoc approach too often, which can make it vulnerable to the accusation of applying double standards.
In addition to conditionality, the emphasis is on more coherence, i.e. more coherence between the Lomé track and the CFSP track and between the policies of the Union and of the Member States. Situations such as those in Ethiopia, where the European Commission and a number of Member States froze aid, while other Member States started up new programmes, must be avoided at all costs. Moreover, stricter control on Community spending is required as a matter of urgency. ACP states involved in armed conflict should allow the World Bank and the IMF full access to their accounts. Misuse of European development aid for the purchase of weapons should immediately lead to the suspension of structural aid. In that respect, Europe cannot be strict enough.
All of this should not detract from one of the European Union’s key roles, namely conflict prevention. As Rwanda and Ethiopia have shown, the alarm signals are usually in place, but the reaction to these is often inadequate and late. This is why it is important to tackle the cause of the problems in good time. Conflict prevention also involves the fight against poverty, the reinforcement of democracy and civil society, better control of the illegal arms trade, the setting up of an African peace-keeping force, as well as an international regulation on the use of mercenary armies and better control of the worldwide ban on child soldiers. In my report, I also call for greater involvement of the European Parliament. It seems essential to me that we have more of a say in the freezing or unfreezing of aid.
I hope that the Council will not once again shelve this important communication, inspired by former Commissioner Deus Pinheiro. If we are serious about contributing to a peace deal in Central Africa, we must take firm and coherent action, aid must be made subject to conditions and a general arms embargo will need to apply in the Great Lakes region. Development aid should under no circumstance be used to fund wars. That is unacceptable, both to the people affected and to the European taxpayer."@lv10
"Senhor Presidente, a comunicação da Comissão aqui em debate foi publicada há um ano e meio, na sequência da eclosão dos conflitos armados na África Central. Devido à falta de consenso ela permaneceu todo este tempo na mesa do Conselho. Desde então, já morreram aproximadamente 1,2 milhões de pessoas na Guerra do Congo. No meu relatório procuro formular modestamente algumas propostas que visam contribuir para pôr termo à espiral de violência e de subdesenvolvimento em que muitos dos nossos parceiros da ACP se vêem envolvidos. Estas propostas visam igualmente prevenir que os fundos comunitários sejam indevidamente utilizados para alimentar a máquina de guerra. O meu relatório pode ser resumido em três Cs: condicionalidade, coerência e controlo. É imperioso estabelecer uma relação mais clara do que até agora entre a ajuda financeira e a redução da dívida, por um lado, e a boa governação, o respeito dos direitos do Homem, da democracia e do Estado de direito, por outro.
No meu relatório, apelo mesmo à fixação de um limiar máximo para as despesas militares nos países ACP, para além do qual a ajuda e a redução da dívida deixarão de ser concedidas. Se estas condições não foram observadas, a União Europeia deverá ter a coragem de tomar medidas apropriadas - desde a pressão diplomática e do congelamento da ajuda até à aplicação de sanções, preferencialmente no quadro do embargo à exportação de armas e à importação de diamantes, ou de chamadas sanções "judiciosas", que atinjam as elites dominantes e não as populações.
Nesse contexto, gostaria igualmente de insistir com a Comissão para que adopte critérios unívocos relativamente à suspensão da ajuda. Isso seria, quanto a mim, particularmente útil, para que no quadro do artigo 96º da Convenção de Cotonou a Comissão elaborasse uma lista de todas as violações que considera corresponderem a um atropelo a essa mesma Convenção. Não consigo deixar de pensar que neste momento a Comissão Europeia aplica uma abordagem demasiado
que lhe poderá valer a censura de utilizar dois pesos e duas medidas.
Além da condicionalidade, saliento também a necessidade de uma maior coerência entre a linha de Lomé e a linha da PESC, entre a política da União e a política dos Estados-Membros. Situações como as que se verificaram na Etiópia, em que a Comissão Europeia e alguns Estados-Membros congelaram a ajuda, enquanto outros arrancaram, justamente, com novos programas, terão de ser evitadas a todo o custo. Além disso, um controlo mais rígido da utilização dos fundos comunitários é urgentemente necessário. Os países ACP envolvidos em conflitos armados devem garantir o livre acesso e a transparência dos seus documentos contabilísticos ao Banco Mundial e ao FMI, devendo uma confirmação da má utilização dos fundos resultar na imediata suspensão da ajuda estrutural. Nesse campo, toda a austeridade da Europa é pouca.
Porém, tudo isso não deve, quanto a mim, desviar a atenção da UE do objectivo primordial de trabalhar para a prevenção dos conflitos. Geralmente, os sinais de alarme não faltam - como se revelou no caso do Ruanda e da Etiópia -, mas a reacção a esses sinais nem sempre é adequada e atempada. Por isso mesmo, importa que a causa dos problemas seja prontamente atacada. A prevenção de conflitos deve abranger iniciativas no plano da redução da pobreza, do fortalecimento das instituições democráticas e da sociedade civil, do melhor controlo e regulação do comércio internacional de armas ilegais, a formação de uma força de manutenção da paz africana, bem como um regulamento internacional sobre a utilização de tropas mercenárias e um melhor controlo da proibição a nível mundial da utilização de crianças como soldados. Aliás, Senhor Presidente, no meu relatório pugno também por um maior envolvimento do Parlamento Europeu, pois penso ser fundamental que possamos ter mais voz activa no que se prende com o congelamento ou o descongelamento da ajuda.
Senhor Presidente, faço votos por que o Conselho não torne a remeter para as calendas esta importante comunicação, que foi ainda inspirada pelo antigo Comissário João de Deus Pinheiro. Se quisermos realmente fornecer um contributo para a implantação da paz na África Central, teremos de agir agora com determinação e coerência, teremos de estabelecer condições à ajuda e de decretar um embargo geral às armas no que diz respeito à região dos Grandes Lagos. Os fundos destinados ao desenvolvimento não deverão, em circunstância alguma, ser desviados para a guerra. Isso é inaceitável, tanto para a população atingida, como para o contribuinte europeu."@pt11
"Herr talman! Det meddelande från kommissionen som vi behandlar här offentliggjordes för ett och ett halvt år sedan med anledning av det krig som utbröt i Centralafrika. I avsaknad av enighet har det hela den här tiden blivit liggande i rådet. Sedan dess har uppskattningsvis 1,2 miljoner människor omkommit i det kongolesiska kriget. I mitt betänkande försöker jag blygsamt formulera några förslag för att hjälpa till att få slut på den spiral av våld och underutveckling som flera av våra AVS-partner hamnat i. Det är också förslag som måste förhindra att europeiska medel missbrukas för att finansiera krigsmaskinen. Mitt betänkande går att sammanfatta i tre viktiga punkter: villkor, sammanhållning och kontroll. Det måste i högre grad än hittills skapas ett band mellan ekonomiskt bistånd och skuldlättnader å ena sidan och god styrelse, demokrati, respekt för de mänskliga rättigheterna och rättsstaten å den andra.
Jag yrkar till och med för att införa ett tak för militära utgifter i AVS-länderna, över vilket bistånd och skuldlättnader inte lägre ges. Om de villkoren inte har uppfyllts så måste Europeiska unionen våga vidta lämpliga åtgärder, från diplomatiska påtryckningar och upphävande av bistånd till sanktioner med prioritet för vapen- och diamantembargon eller så kallade
som träffar den härskande eliten och inte befolkningen.
I det sammanhanget skulle jag också vilja yrka hos kommissionen att den använder entydiga kriterier för upphävandet av bistånd. Jag tror det skulle vara mycket bra att inom ramen för artikel 96 i Cotonouavtalet upprätta en lista över alla möjliga brott mot det avtalet. För tillfället kan jag inte låta bli att tycka att kommissionen i för hög grad använder tillfälliga metoder, vilka kan väcka kritiken att den arbetar med två olika mått.
Förutom ställandet av villkor ligger tyngdpunkten på mer sammanhållning, mer sammanhållning mellan Lomé-spåret och GUSP-spåret och mellan unionens politik och medlemsstaternas politik. Situationer, som var fallet i Etiopien, varvid Europeiska kommissionen och vissa medlemsstater har fryst biståndet medan andra medlemsstater har startat nya program, måste absolut undvikas. Dessutom finns ett akut behov av strängare kontroller av användningen av europeiska medel. Om AVS-länder är inblandade i väpnade konflikter måste Världsbanken och IMF få fullständig insyn i deras bokföring. Om europeiska utvecklingspengar används för köp av vapen, måste det strukturella biståndet omedelbart upphävas. På det området kan Europa inte vara strängt nog.
Alt detta får dock inte avleda uppmärksamheten från en av Europeiska unionens huvuduppgifter: att förebygga konflikter. Händelserna i Rwanda och Etiopien har visat att det oftast inte brister i de larmsignaler som ges utan att det inte alltid reageras på dem i tid och på ett lämpligt sätt. Därför är det viktigt att tidigt försöka göra något åt orsakerna till problemen. I förebyggandet av konflikter ingår även bekämpande av fattigdom, förstärkning av demokratin och det civila samhället, en bättre kontroll över den illegala vapenhandeln, inrättandet av en afrikansk fredsstyrka, internationella regler för användandet av legosoldater och en bättre kontroll på det världsomspännande förbudet mot barnsoldater. Jag yrkar förresten, herr talman, i mitt betänkande också för ett större engagemang för Europaparlamentet. Jag tycker det är mycket viktigt att vi får mer inflytande när det gäller att frysa eller återuppta biståndet.
Herr talman! Jag hoppas att rådet inte skall flytta det här viktiga meddelandet, som inspirerades av före detta kommissionären Deus Pinheiro, till den grekiska kalendern igen. Om vi verkligen vill bidra till en fredsreglering i Centralafrika så måste vi nu uppträda kraftfullt och sammanhängande, då måste det ställas villkor för biståndet och då måste det komma ett vapenembargo för området kring de stora sjöarna. Utvecklingsbistånd får under inga omständigheter avledas till kriget. Det är oacceptabelt, både med avseende på den drabbade befolkningen och med avseende på den europeiska skattebetalaren."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
"ad hoc"12,11,9
"smart sanctions"13,2,12,7,9
"“έξυπνες κυρώσεις”"8
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples