Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-10-25-Speech-3-065"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2000-10-25"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Landminor4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20001025.3.3-065"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2000-10-25-Speech-3-0664
lpv:speaker	lp:Patten4
lpv:spoken text	". – I should like to express my appreciation for the ambitious and constructive attitude of Parliament which is clearly reflected in the report by Mrs Bonino on the draft regulation, reinforcing the European Union's contribution to the fight against anti-personnel landmines. As for the applicant countries, we would expect them to support the joint action which I have just referred to. This is not Community in the strict legal sense of that term, but we will obviously encourage them to do away with mines in their defence, to stop manufacturing mines or trading in them, and to sign and ratify the Mine Ban Treaty. If I may again follow a point Mr Miranda made earlier, I am particularly keen that we should also look at projects to destroy the existing stockpiles of landmines. It can be difficult environmentally and it is expensive but we should give that some priority in the future. I should like to draw Parliament's attention to the Slovenia International Trust Fund which, in only two years of operation, has set up a regional mine-action programme with support from the European Union, the United States and a number of other countries, with projects throughout the Balkans. After the events earlier this year in Zaghreb and the more recent events in Belgrade, we must hope that the future of south-east Europe is free of the setting of landmines. Enhancing coherence between Community and Member States' action, to which the honourable Member referred, is at the very heart of the communication which accompanies the draft regulation. We have adopted a flexible, coordinating approach rather than a rigid, centralising one. Mine action is most effective when it is tailored to the conditions which are specific to each situation. That is why we do not propose to pool all mine action, even within the Community framework, in a single programme and a single budget line. Instead, we are proposing to set up an expert group with participation from Member States, from non-governmental organisations and from the other relevant players. The intention is that this group should assist the Commission in drawing up an overall strategy for mine actions. Turning now specifically to the Bonino report, I would like to comment briefly on the very few amendments by Parliament which the Commission has some difficulty in taking on board in their current form. Some of them I have already touched on in my reply to the honourable Member. Firstly, as I have already mentioned, I think it would be a mistake, well-intentioned but nevertheless counter-productive, to make accession to the Ottawa Convention a hard and fast condition for European mine-action assistance. It goes without saying that we will only rarely agree to give assistance to countries which have not signed up to the Convention. But there are bound to be cases where, for political or humanitarian reasons, we wish to assist populations, despite their governments. So I would argue against Amendment No 18. While I understand and respect the ambition behind the proposal to concentrate all funds for mine action under the horizontal budget line, with the exception of ECHO and research lines, I am not convinced that this gives us the necessary flexibility to maximise the effectiveness of European Union interventions. It may be that over time the horizontal line will attract more attention and more appreciation, but we also need to maintain the link to broader national or regional programming through the geographic budget lines and regulations. I myself would say no to proposed Amendments Nos 3, 16 and 21. For the same reason I am confident that the human and administrative resources requested for the central mine action policy team are sufficient to guarantee the proper implementation of the regulation. We do not want to add new layers to our bureaucracy; a small team and proper networking can achieve the same results. I would propose to say no to Amendment No 17. Similarly, we do not want to create another committee, be it management or advisory. Parliament knows that there are far too many of them already and as the House knows, under our proposals for the reform of EC external assistance, we hope to move away from the heavy handed scrutiny of individual projects and instead focus our discussion with Member States on overall strategies and programming. It is what we are agreeing to do on MEDA, for example. This will be done in the various existing geographic committees. Instead of adding another one to the list, we propose the creation of an expert group which will give us a forum going beyond government experts where we can discuss and where we can define overall mine-action strategy to be applied horizontally and to be reviewed every year. Therefore the Commission cannot accept Amendments Nos 8, 22, 23, 25 and 29. Finally, on the contracting of mine-action projects, I would caution against the introduction of stricter limitations to the participation in our tenders. As well as pursuing local capacity-building and ownership, we must be able to draw on the best existing expertise and material wherever it is available. In most cases that will be within the European Union, but we may exceptionally have to turn elsewhere. I cannot accept Amendment No 19. I will not go through all the many amendments proposed by the honourable Member, which the Commission can readily accept and which will in my judgment significantly improve the draft regulation. These only confirm the sense of purpose and ambition which we all share. It is no surprise that a report by Mrs Bonino is such a powerful and important document. I am grateful but not surprised by the tone of the report. After all, the European Parliament took the lead in the Union in the fight against landmines. It was Parliament which first raised, in 1996, the issue of a horizontal budget line and of a proper legal base to provide a single platform for the wide range of actions that we undertake in this important field. We have a lot of work still to do if we are to achieve the objectives of the Ottawa Convention to eradicate these mines within the next decade. The adoption of this regulation constitutes a small, but in my judgment an important step along that road. I hope that we can rely on the continued support of Parliament for the successful outcome of the legislative process. Parliament was instrumental in galvanising the Union into taking a proactive role at the Ottawa Conference in 1997, which led to the conclusion of the Convention to ban and eradicate landmines. It is the challenge of implementing that Convention to the full which led the Commission to reflect on how to reinforce the contribution of the European Union to the battle against landmines. The result of that reflection is before you in the form of a proposal for a regulation. I should also like to mention the key role played by civil society, by highly motivated non-governmental organisations and, in particular, by the international campaign to ban landmines. Their efforts are essential for the successful implementation of the Convention and their pressure on governments around the world has contributed tremendously to the encouraging record of ratification and accession. Over the last eight years we have contributed over EUR 200 million from the Community budget to the fight against landmines. In 1999 alone the Union spent more than EUR 100 million of which EUR 30 million was for Community projects, far more than any other international player. Some Members of the House may have seen the brochure that we prepared for the Ottawa Convention review conference last month, which shows the breadth of the interventions that we are making, covering every corner of the world and every aspect of mine action. I particularly commend the work of the Joint Research Centre. Being the largest contributor to this cause is not enough. The objective of the draft regulation is to allow us to define a strategic, overall approach and to measure our efforts against well-defined targets on the road to our common final objective of a world free of landmines. Before I comment on the excellent report before us on the draft regulation I should like to make a few general remarks in reply to the interesting and valuable speeches made by Mr Miranda and Mr Brok. Of course we share the objective of universalisation of the Ottawa Convention. The European Union has a clear position, set out in the 1997 joint action on extending signature and ratification of the Ottawa Convention to as many countries as possible. But I cannot hide this fact: the Union's powers of persuasion in seeking to achieve this goal are obviously somewhat limited by the remaining difficulties of some Member States in signing and ratifying the Convention. This is, to follow the speech of the honourable Member, a point which we put with some regularity to those Member States. Clearly, the granting of European Union mine-action support can work as an important lever to get potential beneficiary countries to sign up to the Convention. The communication and the draft regulation provide for a degree of conditionality in this respect, but we should not be too dogmatic. We have to acknowledge the specific situation in certain countries. We should not penalise people who need our help, even if their governments are not yet sufficiently committed to the implementation of the Convention. It is the usual dilemma that we face. It is a dilemma which the honourable Member has expressed with considerable eloquence in the past: the challenge we have again and again of providing humanitarian assistance is people where the humanitarian assistance is very often needed as a result of the actions of their governments. But we cannot penalise people when they have a lousy government."@en3
lpv:translated text	"Jeg vil gerne påskønne den ambitiøse og konstruktive indstilling, som Parlamentet giver udtryk for i Bonino-betænkningen om udkast til en forordning, der skal styrke EU's bidrag til kampen mod personelminer. Vi forventer, at ansøgerlandene støtter den fælles aktion, jeg netop har nævnt. Der er ikke tale om gældende fællesskabsret i juridisk forstand, men vi vil selvfølgelig opfordre ansøgerlandene til ikke at udlægge, fremstille eller handle med miner samt til at undertegne og ratificere konventionen om afskaffelse af miner. Jeg vil endnu en gang vende tilbage til et punkt i Mirandas indlæg. Jeg ønsker i høj grad, at vi også skal se på projekter vedrørende destruktion af de eksisterende lagre af landminer. Det kan være miljømæssigt vanskeligt, og det er dyrt, men vi bør vægte det i fremtiden. Jeg vil gerne gøre Parlamentet opmærksom på den internationale slovenske fond, der på to år har skabt et regionalt mineaktionsprogram med støtte fra Den Europæiske Union, USA og en række andre lande med projekter i Balkanlandene. Efter begivenhederne i Zagreb tidligere på året og de seneste begivenheder i Beograd må vi håbe, at der fremover ikke bliver udlagt landminer i det sydøstlige Europa. Som parlamentsmedlemmet nævnte, er en forbedret kohærens mellem Fællesskabets og medlemsstaternes indsats helt central for den meddelelse, der ledsager udkastet til forordning. Vi har vedtaget en fleksibel og koordinerende tilgang frem for en stiv og centraliserende tilgang. Mineaktioner er mest effektive, når de er skræddersyet til den enkelte situation. Derfor foreslår vi ikke, at man samler alle mineaktioner - end ikke inden for Fællesskabets rammer - i et enkelt program og en enkelt budgetpost. I stedet foreslår vi, at der nedsættes en ekspertgruppe med deltagere fra medlemsstaterne og ikke-statslige organisationer samt andre relevante deltagere. Det er meningen, at denne gruppe skal hjælpe Kommissionen med at udarbejde en overordnet strategi for mineaktioner. Jeg vil nu koncentrere mig om Bonino-betænkningen. Jeg vil kort kommentere de få ændringsforslag fra Parlamentet, som Kommissionen har vanskeligt ved at acceptere i deres nuværende udformning. Jeg har allerede kommenteret nogle af dem i mit svar til parlamentsmedlemmet. For det første finder jeg det som tidligere nævnt forkert - velment, men ikke desto mindre imod hensigten - at gøre en tiltrædelse af Ottawa-konventionen til en hård og fast betingelse for europæisk minerydningsassistance. Det siger sig selv, at vi kun sjældent vil bistå lande, der ikke har underskrevet konventionen. Men der vil nødvendigvis være tilfælde, hvor vi af politiske eller humanitære grunde ønsker at bistå en befolkning på trods af dens regering. Jeg er derfor imod ændringsforslag 18. Jeg forstår og respekterer, at man med forslaget ønsker at koncentrere alle midler til mineaktioner under den horisontale budgetpost med undtagelse af ECHO-artiklen og forskningsartiklen. Jeg er imidlertid ikke overbevist om, at det giver os den nødvendige fleksibilitet til at optimere effektiviteten af EU's interventioner. Det er muligt, at den horisontale budgetpost på langt sigt giver støre opmærksomhed og mere anerkendelse, men vi skal også bevare forbindelsen til en bredere national eller regional programmering gennem de geografiske budgetposter og forordninger. Personligt vil jeg sige nej til ændringsforslag 3, 16 og 21. Med samme begrundelse er jeg overbevist om, at de menneskelige og administrative ressourcer, der ønskes til den centrale mineaktionsenhed, er tilstrækkelige til at sikre en ordentlig gennemførelse af forordningen. Vi ønsker ikke at indføre øget bureaukrati. En lille gruppe og et godt netværk kan skaffe de samme resultater. Jeg foreslår et nej til ændringsforslag 17. Vi ønsker heller ikke endnu et styringsudvalg eller rådgivende udvalg. Parlamentet ved, at der allerede er alt for mange, og som De ved, ønsker vi med forslagene til en reform af Fællesskabets eksterne bistand at bevæge os bort fra den tunge kontrol af individuelle projekter for i stedet at koncentrere diskussionen med medlemsstaterne om overordnede strategier og programmer. Vi er f.eks. blevet enige om at benytte denne fremgangsmåde for Meda. Det kommer til at gælde for de forskellige eksisterende geografiske udvalg. I stedet for at føje endnu et udvalg til listen foreslår vi, at der nedsættes en ekspertgruppe, der er mere vidtrækkende end regeringernes eksperter, og i hvilken vi kan diskutere og definere en overordnet mineaktionsstrategi, der skal iværksættes horisontalt, og som skal revideres hvert år. Derfor kan Kommissionen ikke acceptere ændringsforslag 8, 22, 23, 25 og 29. Med hensyn til mineaktionsprojekter vil jeg advare imod, at der indføres strengere krav for deltagelse i udbud. Samtidig med at vi fremmer den lokale kapacitet og lokalt ejerskab, skal vi også kunne trække på den bedste ekspertise og det bedste materiel uanset den geografiske oprindelse. I de fleste tilfælde vil vi vælge tilbud fra Den Europæiske Union, men det kan undtagelsesvis være nødvendigt at benytte andre leverandører. Jeg kan ikke acceptere ændringsforslag 19. Jeg vil ikke gennemgå alle de mange ændringsforslag fra parlamentsmedlemmet, som Kommissionen uden problemer kan acceptere, og som efter min mening vil betyde en væsentlig forbedring af udkastet til forordning. De bekræfter kun de ambitioner og ønsker, som vi alle kan gå ind for. Det er ikke overraskende, at fru Boninos betænkning er et så stærkt og vigtigt dokument. Jeg er taknemmelig, men ikke overrasket over tonen i betænkningen. Europa-Parlamentet er trods alt gået i brechen for kampen mod personelminer. Det var Parlamentet, der i 1996 først rejste spørgsmålet om at skabe en horisontal budgetpost og et passende retsgrundlag med henblik på en fælles handlingsplatform for dette vigtige område. Der er stadig meget at gøre, hvis vi skal opfylde Ottawa-konventionens målsætning om at afskaffe alle miner inden for det næste årti. Vedtagelsen af denne forordning er et lille, men efter min mening vigtigt skridt i den rigtige retning. Jeg håber, at vi kan regne med Parlamentets fortsatte opbakning til en vellykket lovgivningsprocedure. Parlamentet var stærkt medvirkende til at få Unionen til at indtage en proaktiv rolle på Ottawa-konferencen i 1997, der førte til indgåelse af Ottawa-konventionen om at forbyde og afskaffe landminer. Det er udfordringen ved en komplet gennemførelse af denne konvention, der fik Kommissionen til at overveje, hvordan man kan styrke EU's bidrag til kampen mod landminer. Resultatet af disse overvejelser er nærværende forslag til forordning. Jeg vil også gerne nævne den betydningsfulde indsats fra det civile samfund, fra højt motiverede ikke-statslige organisationer samt ikke mindst effekten af den internationale kampagne for et forbud mod personelminer. Denne indsats har afgørende betydning for en vellykket gennemførelse af konventionen, og deltagernes pres på regeringerne rundt omkring i verden har betydet meget for at fremme ratifikationen og tiltrædelsen. I løbet af de seneste otte år har vi bidraget med mere end 200 millioner euro fra Fællesskabets budget til kampen mod landminer. Alene i 1999 brugte Unionen mere end 100 millioner euro, hvoraf 30 millioner euro var til fællesskabsprojekter, hvilket er langt mere end nogen anden international aktør. Nogle af parlamentsmedlemmerne har muligvis set den brochure, vi fik udarbejdet i forbindelse med revisionskonferencen om Ottawa-konventionen i sidste måned, og som viser bredden af vores interventioner, der dækker alle egne af verden og alle aspekter af mineaktioner. Jeg vil især rose Det Fælles Forskningscenter for dets indsats. Men det er ikke nok at være den største bidragyder. Udkastet til forordning skal give os mulighed for at definere en strategisk overordnet tilgang og måle vores indsats i forhold til veldefinerede mål på vejen mod det overordnede fælles mål om en verden uden landminer. Inden jeg kommenterer den udmærkede betænkning om udkast til forordning, har jeg et par generelle kommentarer som svar på de interessante og værdifulde indlæg fra hr. Miranda og hr. Brok. Selvfølgelig er vi enige i målet om en universalisering af Ottawa-konventionen. Den Europæiske Union har en klar holdning, der kommer til udtryk i den fælles aktion fra 1997, om at få så mange lande som muligt til at underskrive og ratificere Ottawa-konventionen. Men jeg kan ikke skjule dette faktum: Unionens overtalelsesevner med hensyn til at nå dette mål hæmmes åbenbart en del, fordi det kniber for nogle medlemsstater med at undertegne og ratificere Ottawa-konventionen. Det er - for at vende tilbage til indlægget fra parlamentsmedlemmet - noget, vi regelmæssigt påtaler over for de pågældende medlemsstater. EU's støtte til mineaktioner kan blive en vigtig løftestang, der kan få potentielle modtagerlande til at underskrive konventionen. Meddelelsen og forslaget til forordning giver mulighed for betingethed i denne henseende, men vi bør ikke være for dogmatiske. Vi må acceptere den specielle situation, som nogle lande befinder sig i. Vi bør ikke straffe folk, der har brug for vores hjælp, heller ikke hvis deres regeringer endnu ikke er tilstrækkeligt engageret i konventionens gennemførelse. Det er det sædvanlige dilemma, vi står over for. Det er et dilemma, som parlamentsmedlemmet tidligere har omtalt med stor veltalenhed. Gang på gang står vi med udfordringen om at give humanitær bistand til en befolkning, hvor behovet for humanitær bistand skyldes regeringernes handlinger. Men vi kan ikke straffe folk, fordi de har en dårlig regering."@da1 ". Ich begrüße den ehrgeizigen und konstruktiven Ansatz des Parlaments, der sich in dem Bericht von Frau Bonino über den Vorschlag für eine Verordnung widerspiegelt, durch die der Beitrag der Europäischen Union zur Bekämpfung von Antipersonenminen verstärkt werden soll. Von den beitrittswilligen Ländern erwarten wir, dass sie die von mir erwähnte gemeinsame Maßnahme unterstützen. Dieser Bereich gehört zwar nach der strikten rechtlichen Definition dieses Begriffs nicht zum gemeinschaftlichen Besitzstand der Europäischen Union, aber wir werden die beitrittswilligen Länder natürlich dazu ermutigen, auf den Einsatz von Minen zu Verteidigungszwecken zu verzichten, die Herstellung und den Handel von Minen einzustellen und das Übereinkommen über das Verbot von Antipersonenminen zu unterzeichnen und zu ratifizieren. Ich möchte noch eine Äußerung von Herrn Miranda aufgreifen und betonen, dass ich es sehr begrüßen würde, wenn wir auch Projekte zur Zerstörung der Lagerbestände an Landminen unterstützen würden. Unter Umweltschutzaspekten kann das durchaus schwierig sein, und es ist sehr kostenintensiv, aber wir sollten dieser Aufgabe künftig eine höhere Priorität einräumen. Ich möchte das Parlament auf den Slovenia International Trust Fund hinweisen, von dem bereits zwei Jahre nach seiner Gründung ein regionales Minenräumprogramm erarbeitet wurde, das von der Europäischen Union, den USA und einer Reihe anderer Länder unterstützt wird, und in dessen Rahmen Projekte auf dem gesamten Balkan durchgeführt werden. Nach den Ereignissen Anfang des Jahres in Zagreb und vor kurzem in Belgrad können wir nur hoffen, dass in Zukunft in Südeuropa keine Antipersonenminen mehr eingesetzt werden. Die Verbesserung der Kohärenz zwischen den Maßnahmen der Gemeinschaft und denen der Mitgliedstaaten, die der Herr Abgeordnete erwähnte, steht im Mittelpunkt der Mitteilung, die dem Vorschlag für eine Verordnung beiliegt. Wir haben uns für eine flexible, koordinierende Vorgehensweise ausgesprochen und lehnen ein starres, zentralisiertes Konzept ab. Die Wirksamkeit von Minenräumaktionen ist am größten, wenn diese individuell auf die besonderen Bedingungen der jeweiligen Situation zugeschnitten sind. Daher schlagen wir keine Zusammenfassung aller Minenräumaktionen in einem einzigen Programm oder einer einzigen Haushaltslinie vor, selbst derer nicht, die im Rahmen der Gemeinschaftsaktionen durchgeführt werden. Stattdessen empfehlen wir die Einsetzung einer Expertengruppe, in der die Mitgliedstaaten, die Nichtregierungsorganisationen und weitere Beteiligte vertreten sind. Diese Gruppe soll die Kommission bei der Erstellung einer globalen Minenräumstrategie unterstützen. Ich möchte mich nun dem Bericht Bonino zuwenden und kurz auf die wenigen Änderungsanträge des Parlaments eingehen, die die Kommission in der vorliegenden Form nicht akzeptieren kann. Einige dieser Anträge habe ich bereits in meiner Antwort an den Herrn Abgeordneten erwähnt. Wie ich bereits sagte, wäre es aus meiner Sicht zwar gut gemeint, aber dennoch kontraproduktiv und falsch, den Beitritt zum Übereinkommen von Ottawa zur verbindlichen und unverzüglich zu erfüllenden Bedingung für die Unterstützung von Minenräumaktionen durch die Europäische Union zu machen. Natürlich werden wir nur in seltenen Fällen Länder unterstützen, die dem Übereinkommen nicht beigetreten sind. Es wird jedoch zwangsläufig auch Fälle geben, in denen wir aus politischen oder humanitären Gründen die Bevölkerung unterstützen wollen, obwohl wir die Position der jeweiligen Regierungen ablehnen. Daher würde ich Einwände gegen Änderungsantrag 18 erheben. Obwohl ich das Ziel dieses Vorschlags, alle Mittel für Antiminenaktionen, mit Ausnahme der Haushaltslinien für ECHO und den Bereich Forschung und Entwicklung, in der horizontalen Haushaltslinie zu bündeln, verstehe und respektiere, glaube ich nicht, dass wir dadurch die notwendige Flexibilität erhalten werden, um die Wirksamkeit der Unterstützung durch die Europäische Union zu maximieren. Vielleicht wird die horizontale Haushaltslinie im Laufe der Zeit mehr Aufmerksamkeit und Gewicht erhalten, doch müssen wir über die geographischen Haushaltslinien und Verordnungen auch die Verbindung zur allgemeinen nationalen und regionalen Programmplanung aufrechterhalten. Ich persönlich lehne die Änderungsanträge 3, 16 und 21 ab. Aus diesem Grund bin ich auch zuversichtlich, dass die personellen und administrativen Ressourcen, die für die Zentrale Minenaktionseinheit beantragt worden sind, ausreichen, um die ordnungsgemäße Durchführung dieser Verordnung sicherzustellen. Wir wollen nicht noch mehr Bürokratie schaffen. Mit einer kleinen Gruppe, die intensiv mit allen Beteiligten zusammenarbeitet, können wir dieselben Ergebnisse erreichen. Ich schlage daher vor, Änderungsantrag 17 abzulehnen. Wir wollen auch keinen weiteren Ausschuss einrichten, weder als Verwaltungseinheit noch als Beratungsgremium. Das Parlament weiß, dass es davon schon zu viele gibt. Wie Sie auch wissen, wollen wir mit unseren Vorschlägen zur Reform der Außenhilfe von der aufwendigen Prüfung von Einzelprojekten abrücken und uns bei der Diskussion mit den Mitgliedstaaten stattdessen auf allgemeine Strategien und Programme konzentrieren. Darauf haben wir uns zum Beispiel beim Programm MEDA geeinigt. Auch in den zahlreichen geographischen Ausschüssen werden wir so verfahren. Anstatt einen weiteren Ausschuss zu schaffen, schlagen wir die Einrichtung einer Expertengruppe vor, die uns ein Forum bietet, an dem nicht nur Regierungsexperten vertreten sind und in dem wir Diskussionen führen und eine allgemeine Minenräumstrategie entwickeln können, die horizontal angewandt und jährlich überprüft werden soll. Aus diesem Grund kann die Kommission die Änderungsanträge 8, 22, 23, 25 und 29 nicht annehmen. Abschließend möchte ich im Hinblick auf die Vergabe von Minenräumprojekten davor warnen, strengere Auflagen für die Teilnahme an unseren Ausschreibungen zu schaffen. Wir dürfen uns nicht nur auf den lokalen Aufbau von Kapazitäten und das Engagement auf lokaler Ebene konzentrieren, wir müssen darüber hinaus die Möglichkeit haben, auf die größte Fachkompetenz und das beste Material zurückzugreifen, egal, woher dies stammt. In den meisten Fällen werden die Fachkompetenz und das Material aus der Europäischen Union stammen, in Ausnahmefällen könnte jedoch durchaus auch der Einsatz anderer Partner notwendig werden. Ich lehne Änderungsantrag 19 ab. Ich werde nicht einzeln auf die vielen Änderungsanträge eingehen, die von der Kommission sofort gebilligt werden können, und die diesen Vorschlag für eine Verordnung aus meiner Sicht erheblich verbessern. Mit diesen Änderungsanträgen wird lediglich unsere gemeinsame Zielsetzung bekräftigt. Es überrascht mich nicht, dass Frau Bonino mit ihrem Bericht ein so eindringliches und wichtiges Dokument vorgelegt hat. Ich begrüße den Tenor ihres Berichts und habe auch keine andere Haltung erwartet. Schließlich hat das Europäische Parlament innerhalb der Union eine Vorreiterrolle im Kampf gegen Landminen eingenommen. Das Parlament hat dieses Thema 1996 erstmals auf die Tagesordnung gebracht, als es eine horizontale Haushaltslinie und eine ordnungsgemäße Rechtsgrundlage forderte, um eine einheitliche Plattform für die breite Palette unserer Aktionen in diesem wichtigen Bereich zu schaffen. Es liegt noch viel Arbeit vor uns, wenn wir die Ziele des Übereinkommens von Ottawa erfüllen und diese Minen in den nächsten zehn Jahren vernichten wollen. Die Verabschiedung dieser Verordnung ist ein kleiner, aus meiner Sicht jedoch wichtiger Schritt auf diesem Weg. Ich hoffe, wir können auch weiterhin auf die Unterstützung des Parlaments für den erfolgreichen Abschluss dieses Rechtsetzungsverfahrens zählen. Das Parlament hatte maßgeblichen Anteil daran, dass die Union 1997 bei der Konferenz von Ottawa eine aktive Rolle spielte, auf der ein Übereinkommen über ein Verbot von Landminen und über deren Vernichtung geschlossen wurde. Die Herausforderung, die mit der vollständigen Umsetzung dieses Übereinkommens verbunden ist, hat die Kommission veranlasst, zu untersuchen, wie der Beitrag der Europäischen Union zur Bekämpfung von Landminen verstärkt werden kann. Das Ergebnis dieser Untersuchung liegt Ihnen nun in Form eines Vorschlags für eine Verordnung vor. Ich möchte auch die entscheidende Rolle hervorheben, welche die Bürger in Form der Zivilgesellschaft, hochmotivierte Nichtregierungsorganisationen und insbesondere die Internationale Kampagne zum Verbot von Landminen gespielt haben. Ihre Bemühungen sind von größter Bedeutung für die erfolgreiche Umsetzung des Übereinkommens, ihr Druck auf die Regierungen in der ganzen Welt hat entscheidend zu den ermutigenden Ergebnissen bei der Ratifizierung und beim Beitritt zu diesem Übereinkommen beigetragen. In den vergangenen acht Jahren haben wir mehr als 200 Millionen Euro aus dem Gemeinschaftshaushalt für die Bekämpfung von Landminen bereitgestellt. Allein 1999 hat die Union dafür mehr als 100 Millionen Euro ausgegeben, 30 Millionen Euro davon für Gemeinschaftsprojekte. Das ist weit mehr als irgendein anderes Mitglied der internationalen Gemeinschaft aufgebracht hat. Einige von Ihnen kennen vielleicht die Broschüre, die wir für die Konferenz zur Überprüfung des Übereinkommens von Ottawa im letzten Monat erstellt haben. Darin ist das breite Spektrum unserer Maßnahmen beschrieben, die wir weltweit und in allen Bereichen der Minenräumung ergriffen haben. Ich möchte in diesem Zusammenhang ausdrücklich die gute Arbeit der Gemeinsamen Forschungsstelle erwähnen. Es reicht allerdings nicht aus, der größte Geldgeber in diesem Bereich zu sein. Das Ziel dieses Vorschlags für eine Verordnung besteht darin, den Rahmen für eine strategische, systematische Vorgehensweise zu schaffen und anhand klar definierter Zielsetzungen die Bewertung unserer Fortschritte auf dem Weg zu unserem gemeinsamen Ziel der weltweiten Beseitigung aller Landminen zu ermöglichen. Bevor ich näher auf den ausgezeichneten Bericht über den Vorschlag für eine Verordnung eingehe, der uns heute vorliegt, möchte ich einige allgemeine Anmerkungen zu den interessanten und wichtigen Redebeiträgen von Herrn Miranda und Herrn Brok machen. Auch wir wollen erreichen, dass alle Länder der Welt dem Übereinkommen von Ottawa beitreten. Von Seiten der Europäischen Union wurde schon 1997 in ihrer gemeinsamen Maßnahme klar zum Ausdruck gebracht, dass möglichst viele Länder dem Übereinkommen von Ottawa beitreten und es ratifizieren sollten. Ich kann jedoch nicht verhehlen, dass die Überzeugungskraft der Europäischen Union gegenüber anderen Ländern durch die Tatsache etwas eingeschränkt wird, dass in einigen Mitgliedstaaten noch Probleme hinsichtlich der Unterzeichnung und Ratifizierung des Übereinkommens bestehen. Das ist, wie der Herr Abgeordnete bereits sagte, ein Thema, das wir mit den betreffenden Mitgliedstaaten regelmäßig erörtern. Zweifellos kann die finanzielle Unterstützung der Minenräumung durch die Europäische Union als Druckmittel eingesetzt werden, um potentielle Empfängerländer zur Unterzeichnung des Übereinkommens zu bewegen. Die Mitteilung und der Vorschlag für eine Verordnung ermöglichen hier eine gewisse Konditionalität, aber wir sollten nicht zu dogmatisch sein. Wir müssen die spezifische Situation in bestimmten Ländern berücksichtigen. Wir dürfen die Menschen, die unsere Hilfe brauchen, nicht bestrafen, auch wenn deren Regierungen noch zögern, das Übereinkommen umzusetzen. Hier befinden wir uns wieder einmal in unserem üblichen Dilemma, das der Herr Abgeordnete bereits wiederholt und sehr eloquent beschrieben hat: Wir stehen immer wieder vor der Herausforderung, humanitäre Hilfe für die Bevölkerung eines Landes leisten zu müssen, die durch das Verhalten der eigenen Regierung in Not geraten ist. Wir können jedoch die Bevölkerung nicht für ihre unfähige Regierung bestrafen."@de7 "Θα ήθελα να εκφράσω τη χαρά μου για τη φιλόδοξη και εποικοδομητική στάση του Κοινοβουλίου, η οποία αντικατοπτρίζεται ξεκάθαρα στην έκθεση που συνέταξε η κ. Bonino σχετικά με την πρόταση κανονισμού για την ενίσχυση της συμβολής της Ευρωπαϊκής Ένωσης στον αγώνα εναντίον των ναρκών ξηράς κατά προσωπικού. Όσον αφορά τις υποψήφιες προς ένταξη χώρες, αναμένουμε από αυτές να υποστηρίξουν την κοινή δράση στην οποία μόλις αναφέρθηκα. Αν και η δράση αυτή δεν εντάσσεται στο κοινοτικό υπό τη στενή νομική έννοια του όρου, είναι σαφές ότι θα τις παροτρύνουμε να σταματήσουν τη χρήση ναρκών ως αμυντικών όπλων, την κατασκευή ή το εμπόριο ναρκών καθώς και να υπογράψουν και να επικυρώσουν τη Συνθήκη Απαγόρευσης των Ναρκών. Για να συνεχίσω με άλλο ένα θέμα που έθεσε νωρίτερα ο κ. Miranda, είμαι ένθερμος υποστηρικτής της άποψης ότι θα πρέπει επίσης να μελετήσουμε την εφαρμογή προγραμμάτων για την καταστροφή των αποθεμάτων ναρκών που υπάρχουν αυτή τη στιγμή. Μπορεί η διαδικασία να είναι δύσκολη από περιβαλλοντική άποψη καθώς και δαπανηρή, αλλά θα πρέπει στο μέλλον να δώσουμε κάποια προτεραιότητα στον τομέα αυτό. Θα ήθελα να επιστήσω την προσοχή του Κοινοβουλίου στο Διεθνές Ταμείο της Σλοβενίας το οποίο, μέσα σε δύο μόνο χρόνια λειτουργίας, έχει εφαρμόσει ένα περιφερειακό πρόγραμμα δράσης κατά των ναρκών με υποστήριξη από την Ευρωπαϊκή Ένωση, τις Ηνωμένες Πολιτείες και ορισμένα άλλα κράτη, υλοποιώντας προγράμματα σε όλα τα Βαλκάνια. Μετά από τα γεγονότα στο Ζάγκρεμπ στις αρχές του χρόνου και τα πιο πρόσφατα γεγονότα στο Βελιγράδι, θα πρέπει να ελπίζουμε ότι το μέλλον της νοτιο-ανατολικής Ευρώπης δεν θα περιλαμβάνει την τοποθέτηση ναρκών. Η ενίσχυση της συνοχής μεταξύ των δράσεων της Κοινότητας και των κρατών μελών, στην οποία αναφέρθηκε ο αξιότιμος συνάδελφος, είναι η κεντρική ιδέα που διατρέχει την ανακοίνωση που συνοδεύει την πρόταση κανονισμού. Υιοθετήσαμε μία ευέλικτη, συντονιστική προσέγγιση αντί για μία άκαμπτη, συγκεντρωτική προσέγγιση. Η δράση κατά των ναρκών είναι πιο αποτελεσματική όταν προσαρμόζεται στις εκάστοτε συνθήκες. Αυτός είναι και ο λόγος που δεν προτείνουμε τη συγκέντρωση όλων των δράσεων κατά των ναρκών, ακόμα και των δράσεων που υλοποιούνται σε επίπεδο Κοινότητας, σε ένα ενιαίο πρόγραμμα και σε ένα ενιαίο κονδύλι του προϋπολογισμού. Αντίθετα, προτείνουμε τη σύσταση μιας ομάδας εμπειρογνωμόνων με τη συμμετοχή των κρατών μελών, μη κυβερνητικών οργανώσεων και άλλων αρμόδιων φορέων. Σκοπός της ομάδας θα είναι να βοηθήσει την Επιτροπή να καταστρώσει μία συνολική στρατηγική για την ανάληψη δράσεων κατά των ναρκών. Επιστρέφοντας τώρα, συγκεκριμένα, στην έκθεση Bonino, θα ήθελα να κάνω ορισμένα σύντομα σχόλια επί των ελάχιστων τροπολογιών του Κοινοβουλίου, τις οποίες η Επιτροπή δυσκολεύεται να υιοθετήσει στην τρέχουσα μορφή τους. Σε ορισμένες από αυτές αναφέρθηκα ήδη στην απάντησή μου στον αξιότιμο συνάδελφο. Κατ' αρχάς, όπως ανέφερα ήδη, πιστεύω ότι θα ήταν λάθος, καλοπροαίρετο μεν αλλά σαφώς αντιπαραγωγικό, να καταστήσουμε την προσχώρηση στη Σύμβαση της Οτάβα απαράβατη προϋπόθεση για την παροχή κοινοτικής βοήθειας στον τομέα της δράσης κατά των ναρκών. Είναι αυτονόητο ότι θα είναι λίγες οι φορές που θα συμφωνήσουμε στην παροχή βοήθειας προς χώρες που δεν έχουν υπογράψει τη Σύμβαση. Είναι όμως βέβαιο ότι θα υπάρξουν περιπτώσεις στις οποίες, για πολιτικούς ή ανθρωπιστικούς λόγους, θα θελήσουμε να προσφέρουμε βοήθεια στον πληθυσμό ορισμένων κρατών, ανεξάρτητα από τη στάση των κυβερνήσεών τους. Για το λόγο αυτό διαφωνώ με την τροπολογία αριθ. 18. Αν και κατανοώ και σέβομαι τη φιλοδοξία που κρύβεται πίσω από την πρόταση για συγκέντρωση όλων των πόρων χρηματοδότησης δράσεων κατά των ναρκών στο σχετικό κονδύλιο του προϋπολογισμού για οριζόντια δράση, με εξαίρεση τα κονδύλια για τη χρηματοδότηση της ECHO και του τομέα έρευνας, δεν είμαι πεπεισμένος ότι η ενέργεια αυτή θα μας δώσει την αναγκαία ευελιξία για μεγιστοποίηση της αποτελεσματικότητας των παρεμβάσεων της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Ίσως, με τον καιρό, το κονδύλι για οριζόντια δράση να προσελκύσει μεγαλύτερη προσοχή και να αξιοποιηθεί αναλόγως, ωστόσο θα πρέπει να διατηρήσουμε την επαφή με τα ευρύτερα εθνικά και περιφερειακά προγράμματα μέσω των γεωγραφικά εντοπισμένων κονδυλίων και κανονισμών του προϋπολογισμού. Κατά τη γνώμη μου, οι προτεινόμενες τροπολογίες αριθ. 3, 16 και 21 θα πρέπει να απορριφθούν. Για τον ίδιο λόγο, είμαι βέβαιος ότι οι ανθρώπινοι και διοικητικοί πόροι που απαιτούνται για τη σύσταση της κεντρικής ομάδας δράσης κατά των ναρκών είναι αρκετοί για να εξασφαλίσουν τη σωστή εφαρμογή του κανονισμού. Δεν θέλουμε να προσθέσουμε και άλλη γραφειοκρατία στην ήδη υπάρχουσα. με τη σύσταση μιας μικρής ομάδας και την κατάλληλη δικτύωση μπορούν να επιτευχθούν τα ίδια αποτελέσματα. Προτείνω να απορριφθεί η τροπολογία αριθ. 17. Παρομοίως, δεν θα θέλαμε να δημιουργηθεί άλλη μία επιτροπή, είτε αυτή είναι διαχειριστική είτε συμβουλευτική. Το Κοινοβούλιο γνωρίζει ότι υπάρχουν ήδη πάρα πολλές επιτροπές και γνωρίζει επίσης ότι, στο πλαίσιο των προτάσεών μας για τη μεταρρύθμιση της κοινοτικής εξωτερικής βοήθειας, επιδιώκουμε να απομακρυνθούμε από τον εξονυχιστικό έλεγχο των μεμονωμένων προγραμμάτων και να επικεντρωθούμε στη συζήτηση με τα κράτη μέλη γύρω από θέματα συνολικής στρατηγικής και προγραμματισμού. Αυτό έχουμε συμφωνήσει να κάνουμε σχετικά με το MEDA, για παράδειγμα. Αυτό θα πραγματοποιηθεί με τις ήδη υπάρχουσες γεωγραφικές επιτροπές. Αντί να δημιουργήσουμε ακόμα μία επιτροπή, προτείνουμε τη σύσταση μιας ομάδας εμπειρογνωμόνων, έτσι ώστε να δημιουργηθεί ένα φόρουμ που θα περιλαμβάνει και άλλους πέραν των κυβερνητικών εμπειρογνωμόνων, και όπου θα μπορούμε να συζητάμε και να καθορίζουμε τη συνολική οριζόντια στρατηγική κατά των ναρκών καθώς και να επανεξετάζουμε αυτή τη στρατηγική κάθε χρόνο. Συνεπώς, η Επιτροπή δεν μπορεί να αποδεχτεί τις τροπολογίες αριθ. 8, 22, 23, 25 και 29. Τέλος, όσον αφορά τη σύναψη των συμβάσεων για προγράμματα δράσης κατά των ναρκών, θα ήθελα να αποτρέψω το Σώμα από την εφαρμογή αυστηρότερων περιορισμών όσον αφορά τη συμμετοχή στους διαγωνισμούς μας. Παράλληλα με την επιδίωξη της ανάπτυξης δυνατοτήτων και του ενστερνισμού των προγραμμάτων σε τοπικό επίπεδο, θα πρέπει επίσης να μπορούμε να αντλήσουμε την καλύτερη δυνατή τεχνογνωσία και εξοπλισμό από όπου αυτά είναι διαθέσιμα. Τις περισσότερες φορές οι πόροι αυτοί θα μπορούν να εξευρεθούν εντός της Ευρωπαϊκής Ένωσης, ενδέχεται όμως να υπάρξουν σπάνιες περιπτώσεις όπου θα πρέπει να απευθυνθούμε αλλού. Δεν μπορώ να αποδεχτώ την τροπολογία αριθ. 19. Δεν θα αναφερθώ στις πολυάριθμες τροπολογίες που πρότεινε η αξιότιμη συνάδελφος, τις οποίες πρόθυμα αποδέχεται η Επιτροπή και οι οποίες κατά τη γνώμη μου βελτιώνουν σημαντικά την πρόταση κανονισμού. Η ύπαρξη αυτών των τροπολογιών επιβεβαιώνει τους κοινούς στόχους και τις επιδιώξεις του Σώματος. Δεν αποτελεί έκπληξη το γεγονός ότι η έκθεση της κ. Bonino είναι ένα τόσο ισχυρό και σημαντικό έγγραφο. Το ύφος της έκθεσης με χαροποιεί, αν και δεν με εκπλήσσει. Άλλωστε, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο έχει αναλάβει ηγετικό ρόλο εντός της ΕΕ στον αγώνα κατά των ναρκών ξηράς. Πρώτο το Κοινοβούλιο, το 1996, έθεσε το θέμα της καθιέρωσης ενός κονδυλίου του προϋπολογισμού για οριζόντια δράση και της καθιέρωσης της κατάλληλης νομικής βάσης για τη διαμόρφωση μιας ενιαίας πλατφόρμας για το ευρύ φάσμα των δράσεων που θα πρέπει να αναλάβουμε στο σημαντικό αυτό τομέα. Έχουμε ακόμα πολλή δουλειά να κάνουμε εάν θέλουμε να επιτύχουμε τους στόχους της Σύμβασης της Οτάβα για την εξάλειψη των ναρκών ξηράς μέσα στην επόμενη δεκαετία. Η έγκριση αυτού του κανονισμού αποτελεί ένα μικρό, αλλά κατά τη γνώμη μου σημαντικό βήμα, για την επίτευξη αυτών των στόχων. Ελπίζω ότι μπορούμε να βασιστούμε στην υποστήριξη του Κοινοβουλίου για την επιτυχή έκβαση αυτής της νομοθετικής διαδικασίας. Το Κοινοβούλιο έπαιξε καθοριστικό ρόλο στην παρότρυνση της ΕΕ να αναλάβει δραστικό ρόλο στη διάσκεψη της Οτάβα το 1997, που οδήγησε στη σύναψη της Σύμβασης για την απαγόρευση και την εξάλειψη των ναρκών ξηράς. Η πρόκληση της πλήρους εφαρμογής των αποφάσεων της Σύμβασης οδήγησε την Επιτροπή στην αναζήτηση τρόπων με τους οποίους θα μπορούσε να συνεισφέρει η Ευρωπαϊκή Ένωση στον αγώνα κατά των ναρκών ξηράς. Τα συμπεράσματα αυτού του προβληματισμού βρίσκονται μπροστά σας υπό τη μορφή πρότασης κανονισμού. Θα ήθελα επίσης να αναφερθώ στον καθοριστικό ρόλο της κοινωνίας των πολιτών, μέσω της δυναμικής δράσης των διαφόρων μη κυβερνητικών οργανώσεων και, ιδιαίτερα, μέσω της διεθνούς εκστρατείας για την απαγόρευση των ναρκών ξηράς. Οι προσπάθειές τους παίζουν αποφασιστικό ρόλο για την επιτυχή εφαρμογή της Σύμβασης ενώ η πίεση που ασκούν στις κυβερνήσεις ανά τον κόσμο έχει συμβάλει αποφασιστικά στη διαδικασία επικύρωσης και προσχώρησης στη Σύμβαση εκ μέρους τόσων πολλών κρατών. Τα τελευταία οκτώ χρόνια έχουν διατεθεί περισσότερα από 200 εκατομμύρια ευρώ από τον κοινοτικό προϋπολογισμό στον αγώνα κατά των ναρκών ξηράς. Μόνο το 1999 η ΕΕ διέθεσε περισσότερα από 100 εκατομμύρια ευρώ, από τα οποία 30 εκατομμύρια διατέθηκαν για την υλοποίηση κοινοτικών προγραμμάτων, πολύ περισσότερα από οποιονδήποτε άλλον διεθνή φορέα. Ορισμένα Μέλη του Σώματος θα έχουν δει το ενημερωτικό φυλλάδιο που ετοιμάσαμε για τη διάσκεψη αναθεώρησης της Σύμβασης της Οτάβα τον περασμένο μήνα, το οποίο δείχνει το εύρος των παρεμβάσεων που έχουμε αναλάβει, οι οποίες καλύπτουν κάθε γωνιά της γης και κάθε πτυχή της δράσης κατά των ναρκών. Θα ήθελα να επαινέσω ιδιαίτερα το έργο του Κοινού Κέντρου Ερευνών. Το γεγονός ότι έχουμε συμβάλει τα μέγιστα στον αγώνα αυτό δεν αρκεί. Στόχος της πρότασης κανονισμού είναι να μπορέσουμε να διαμορφώσουμε μία στρατηγική, συνολική προσέγγιση και να επικεντρώσουμε τις προσπάθειές μας γύρω από σαφώς καθορισμένους στόχους για την επίτευξη του κοινού τελικού μας στόχου που είναι ένας κόσμος χωρίς νάρκες ξηράς. Προτού σχολιάσω την εξαιρετική έκθεση που έχουμε μπροστά μας σχετικά με την πρόταση κανονισμού, θα ήθελα να απαντήσω με κάποια γενικά σχόλια στις ενδιαφέρουσες και πολύτιμες παρεμβάσεις των κκ. Miranda και Brok. Σαφώς και είναι στόχος μας η καθολική αποδοχή της Σύμβασης της Οτάβα. Η θέση της Ευρωπαϊκής Ένωσης είναι σαφής και αναφέρεται στην κοινή δράση του 1997 για την επέκταση της υπογραφής και της επικύρωσης της Σύμβασης της Οτάβα από όσα περισσότερα κράτη είναι δυνατόν. Δεν μπορώ όμως να αποκρύψω το γεγονός ότι οι δυνατότητες πειθούς της ΕΕ στην προσπάθεια επίτευξης αυτού του στόχου περιορίζονται σαφώς από τις δυσκολίες που αντιμετωπίζουν ορισμένα κράτη μέλη στην υπογραφή και επικύρωση της Σύμβασης. Πρόκειται για ένα θέμα το οποίο θέτουμε τακτικά ενώπιον των εν λόγω κρατών μελών. Είναι σίγουρο ότι η υποστήριξη της δράσης κατά των ναρκών από την Ευρωπαϊκή Ένωση μπορεί να ενθαρρύνει τις πιθανές αποδέκτριες χώρες να υπογράψουν τη Σύμβαση. Η ανακοίνωση και η πρόταση κανονισμού προβλέπουν ορισμένες προϋποθέσεις προς αυτή την κατεύθυνση, ωστόσο, δεν θα πρέπει να είμαστε δογματικοί. Θα πρέπει να αναγνωρίσουμε τις ιδιαίτερες συνθήκες που επικρατούν σε ορισμένες από αυτές τις χώρες. Δεν θα πρέπει να επιβάλλουμε κυρώσεις σε λαούς που χρειάζονται τη βοήθειά μας, ακόμα και αν οι κυβερνήσεις τους δεν έχουν ακόμα δεσμευτεί ικανοποιητικά για την εφαρμογή της Σύμβασης. Πρόκειται για το δίλημμα που συνήθως αντιμετωπίζουμε. Αυτό που πολύ εύγλωττα έχει περιγράψει ο αξιότιμος συνάδελφος στο παρελθόν: παροχή ανθρωπιστικής βοήθειας σε λαούς που χρειάζονται τη βοήθειά μας λόγω ενεργειών των κυβερνήσεών τους. Ωστόσο, δεν μπορούμε να τιμωρήσουμε ένα λαό επειδή έχει κακή κυβέρνηση."@el8 "(EN) Quisiera expresar mi agradecimiento por la actitud ambiciosa y constructiva del Parlamento, que ha quedado claramente reflejada en el informe de la Sra. Bonino sobre la propuesta de reglamento y que viene a reforzar la contribución de la Unión Europea en la lucha contra las minas terrestres antipersonas. En cuanto a los países candidatos, cabría esperar de ellos que apoyen la acción conjunta a la que acabo de referirme. No se trata del acervo comunitario en el sentido jurídico propiamente dicho, pero evidentemente los alentaremos a que erradiquen las minas de sus estrategias de defensa, que pongan fin a la fabricación o comercialización de minas y suscriban y ratifiquen el Tratado sobre la Prohibición de las Minas. Si me permiten, una vez más, seguir el argumento que ha expuesto el Sr. Miranda hace un momento, tengo especial interés en que también examinemos proyectos para destruir las existencias de minas almacenadas. Puede resultar difícil desde una perspectiva ambiental y es caro, pero deberíamos dar prioridad a este objetivo en el futuro. Quisiera llamar la atención del Parlamento sobre el Fondo fiduciario internacional de Eslovenia que, en sólo dos años de funcionamiento, ha creado un programa regional de acción antiminas con ayuda de la Unión Europea, los Estados Unidos y varios otros países, que incluye proyectos en toda la región de los Balcanes. Tras los acontecimientos ocurridos este mismo año en Zágreb y más recientemente en Belgrado, debemos aspirar a un futuro libre de minas terrestres para la Europa sudoriental. El incremento de la coherencia entre la acción de la Comunidad y aquélla de los Estados miembros, a la que ha hecho referencia su Señoría, es uno de los puntos centrales de la comunicación que acompaña a la propuesta de reglamento. Hemos adoptado un enfoque flexible de la coordinación, en vez de uno rígido y centralizador. La eficacia de la acción contra las minas será mayor si ésta ha sido elaborada de acuerdo con las condiciones específicas de cada situación. Es el motivo por el que no proponemos aunar toda la acción de lucha contra las minas, ni siquiera dentro del marco comunitario, en un programa único y en una sola partida presupuestaria. Proponemos, por el contrario, la creación de un grupo de expertos en el que participen los Estados miembros, las organizaciones no gubernamentales y los interlocutores afines. Lo que se pretende es que este grupo asista a la Comisión en la elaboración de una estrategia global de lucha contra las minas. Volviendo concretamente sobre el informe Bonino, quisiera comentar brevemente las escasas enmiendas presentadas por el Parlamento que la Comisión no puede aceptar en su forma actual. Ya he tocado algunas de ellas en mi respuesta a su Señoría. En primer lugar, como ya he mencionado, creo que sería un error, bien intencionado, pero contraproducente, imponer la adhesión a la Convención de Ottawa como requisito imprescindible para la asistencia comunitaria a la acción antiminas. No es necesario decir que serán raros los casos en que aceptemos conceder asistencia a países que no hayan suscrito la Convención. Pero no faltarán casos en los que, por razones políticas o humanitarias, deseemos ayudar a las poblaciones a pesar de sus gobiernos. Por tanto, quisiera abogar en contra de la enmienda 18. Aunque comprendo y respeto las aspiraciones que se esconden tras la propuesta de concentrar todos los fondos para la acción contra las minas en una línea presupuestaria horizontal, con excepción de la relativa a investigación y de la que lleva a cabo ECHO, no estoy convencido de que esta medida nos permita la flexibilidad necesaria para optimizar la eficacia de las intervenciones de la Unión Europea. Podría suceder que, con el paso del tiempo, la línea horizontal atraiga más atención y más apoyo, pero también debemos mantener la relación que existe con una programación nacional y regional más amplia a través de partidas y reglamentos presupuestarios geográficos. Personalmente quisiera decir no a las enmiendas presentadas 3, 16 y 21. Por este mismo motivo, tengo plena confianza de que los recursos humanos y administrativos solicitados para la unidad central de acciones antiminas serán suficientes para garantizar la aplicación adecuada del reglamento. No queremos añadir nuevas capas a nuestra burocracia; podemos obtener los mismos resultados con un pequeño equipo y la creación de una red adecuada. Quisiera proponer el no a la enmienda 17. Asimismo, tampoco queremos crear otro comité, ya sea un comité de gestión o consultivo. Como el Parlamento sabe, ya existen demasiados y, como también sabe el Parlamento, con nuestras propuestas sobre la reforma de la asistencia comunitaria a terceros países esperamos poder dejar atrás el pesado control individual de cada proyecto y centrarnos, en cambio, en nuestras negociaciones con los Estados miembros sobre estrategias y programas globales. Es lo que estamos acordando con respecto a MEDA, por ejemplo. Los distintos comités geográficos actuales se encargarán de ello. En vez de añadir a la lista otro comité, proponemos la creación de un grupo de expertos que nos proporcione un foro que vaya más allá de expertos gubernamentales en el que podamos discutir y en el que podamos definir una estrategia global de acciones antiminas para que se aplique horizontalmente y sea revisada una vez al año. Por consiguiente, la Comisión no puede aceptar las enmiendas 8, 22, 23, 25 y 29. Por último, sobre la adjudicación de proyectos de acciones antiminas, quisiera advertir que no debemos confiar en un endurecimiento de las condiciones para poder participar en nuestras licitaciones. Además de perseguir la generación de capacidad y la propiedad de los proyectos, debemos estar en condiciones de aprovechar los mejores conocimientos y materiales existentes siempre que sea posible. En la mayoría de los casos, eso se hará dentro de la Unión Europea, aunque, excepcionalmente, podría existir la necesidad de recurrir a terceros países. No puedo aceptar la enmienda 19. No entraré en el gran número de enmiendas presentadas que la Comisión está dispuesta a aceptar sin problemas y que, en mi opinión, mejorarán de manera significativa la propuesta de reglamento. Estas enmiendas vienen a confirmar la meta y las aspiraciones que todos compartimos. No es ninguna sorpresa que el informe de la Sra. Bonino sea un documento tan convincente e importante. Agradezco, aunque no me sorprende, el tono del informe. Al fin y al cabo, el Parlamento Europeo encabezó en la Unión la lucha contra las minas terrestres. Fue el Parlamento el que propuso por primera vez, en 1996, la creación de una partida presupuestaria horizontal y un fundamento jurídico adecuado que constituyeran una plataforma única para la amplia gama de intervenciones que emprendemos en este importante ámbito. Deberemos aún seguir trabajando si queremos alcanzar los objetivos de la Convención de Ottawa de erradicar dichas minas durante los próximos diez años. La adopción del presente reglamento constituye, en mi opinión, un paso pequeño, pero importante en la consecución de dicho objetivo. Espero que podamos contar con el continuo apoyo del Parlamento para llevar a buen puerto el proceso legislativo. El Parlamento tuvo un papel decisivo a la hora de impulsar a la Unión a adoptar un papel activo en la Conferencia de Ottawa de 1997, que propició la celebración de la Convención sobre la prohibición y erradicación de las minas terrestres. El desafío que representa la plena aplicación de dicha Convención ha llevado a la Comisión a reflexionar sobre cómo podemos reforzar la contribución de la Unión Europea a la lucha contra las minas terrestres. El resultado de dicha reflexión lo tienen en sus manos en la forma de una propuesta de reglamento. Quisiera mencionar también el papel decisivo que han jugado la sociedad civil, las fuertemente motivadas organizaciones no gubernamentales y, en particular, la campaña internacional en favor de la prohibición de las minas terrestres. Sus esfuerzos son decisivos para el éxito de la aplicación de la Convención y la presión de éstas ejercen sobre los gobiernos de todo el mundo ha contribuido enormemente al ritmo esperanzador con que se suceden las ratificaciones y adhesiones. Durante los últimos ocho años, hemos contribuido con más de 200 millones de euros, con cargo al presupuesto comunitario, a la lucha contra las minas terrestres. Sólo en 1999, la Unión destinó a este fin más de 100 millones de euros, 30 de los cuales eran para proyectos comunitarios, lo que representa una contribución mucho mayor que la de cualquier otro donante internacional. Quizá algunos diputados habrán visto el folleto que hemos preparado para la conferencia sobre la revisión de la Convención de Ottawa celebrada el mes pasado, en el que puede verse la magnitud de las intervenciones que hemos realizado, que cubren todos los rincones del mundo y todos los aspectos de la acción antiminas. Alabo, en particular, la labor del Centro Común de Investigación. Ser el mayor contribuyente a esta causa no es suficiente. La propuesta de reglamento debería permitirnos definir un enfoque global y estratégico y medir nuestros esfuerzos con respecto a objetivos bien definidos en la vía hacia nuestra meta final común de un mundo sin minas terrestres. Antes de pasar a comentar el excelente informe que nos ocupa sobre la propuesta de reglamento, quisiera hacer algunas observaciones de carácter general en respuesta a las interesantes y valiosas intervenciones que han realizado el Sr. Miranda y el Sr. Brok. Naturalmente, compartimos el objetivo de dar un carácter universal a la Convención de Ottawa. La Unión Europea mantiene una posición inequívoca, como refleja la acción conjunta de 1997 sobre la promoción y ratificación de la Convención de Ottawa por el mayor número posible de países. Aunque no puedo ocultar el hecho de que, evidentemente, los poderes de persuasión de la Unión encaminados a lograr este objetivo se ven limitados en cierta medida por las dificultades que prevalecen en algunos Estados miembros para suscribir y ratificar la Convención. Es una cuestión que, de acuerdo con los términos de la intervención de su Señoría, planteamos con cierta regularidad a dichos Estados miembros. Está claro que el apoyo de la Unión Europea a la acción antiminas puede ser un impulsor importante para conseguir que los posibles países beneficiarios suscriban la Convención. La comunicación y el proyecto de reglamento pueden servir de condicionantes en este sentido, pero no deberíamos ser demasiado dogmáticos. Debemos reconocer la situación específica que reina en algunos países. No deberíamos penalizar a las personas que necesitan nuestra ayuda, aunque sus gobiernos no muestren aún un nivel suficiente de compromiso con la aplicación de la Convención. Es el dilema al que nos enfrentamos habitualmente. Es el dilema al que se ha referido su Señoría con considerable elocuencia en el pasado: el reto al que nos enfrentamos una y otra vez es proporcionar asistencia humanitaria a personas que, en muchos casos, necesitan asistencia humanitaria como consecuencia de las acciones de sus propios gobiernos. Pero no podemos penalizar a las personas que tienen un mal gobierno."@es12 "Haluaisin kiittää parlamenttia sen kunnianhimoisesta ja rakentavasta asenteesta. Tämä näkyy selvästi Boninon mietinnössä, joka käsittelee asetusehdotusta, jossa vahvistetaan Euroopan unionin osuutta jalkaväkimiinojen torjunnassa. Odotamme ehdokasvaltioiden tukevan mainitsemaani yhteistä toimintaa. Se ei ole yhteisön säännöstöä sanan varsinaisessa oikeudellisessa merkityksessä, mutta rohkaisemme niitä ilman muuta poistamaan miinat puolustuksestaan, lopettamaan miinojen valmistuksen tai niiden kauppaamisen ja allekirjoittamaan ja ratifioimaan miinankieltosopimuksen. Jatkaisin jälleen jäsen Mirandan mainitsemasta asiasta ja toteaisin, että meidän pitäisi tarkastella myös nykyisten maamiinavarastojen tuhoamista koskevia hankkeita. Se voi olla ympäristön kannalta vaikeaa ja se on kallista, mutta meidän pitäisi huomioida se tulevaisuudessa. Haluaisin kiinnittää parlamentin huomion Slovenian kansainväliseen rahastoon, joka on vain kaksi vuotta toimittuaan käynnistänyt alueellisen miinojen vastaisen toimintaohjelman Euroopan unionin, Yhdysvaltojen ja monien muiden maiden tuella ja jossa toteutetaan hankkeita koko Balkanin alueella. Sen jälkeen, mitä Zagrebissa tapahtui aiemmin tänä vuonna ja mitä Belgradissa tapahtui äskettäin, meidän täytyy toivoa, ettei Kaakkois-Euroopassa tästä lähin enää kylvettäisi maamiinoja. Yhteisön ja jäsenvaltioiden välisten toimien johdonmukaisuuden parantaminen, johon arvoisa jäsen viittasi, on keskeistä asetusehdotukseen liittyvässä tiedonannossa. Olemme valinneet joustavan ja koordinoivan lähestymistavan jäykän ja keskitetyn lähestymistavan asemesta. Miinojen vastaiset toimet ovat tehokkaimpia, kun ne räätälöidään kuhunkin tilanteeseen. Tästä syystä emme ehdota – edes yhteisön kehyksessä – kaikkien miinojen vastaisten toimien keskittämistä yhteen ohjelmaan tai yhteen budjettikohtaan. Sen sijaan ehdotamme perustettavaksi asiantuntijaryhmää, jossa olisivat mukana jäsenvaltiot, kansalaisjärjestöt ja muut asianomaiset toimijat. Ryhmän olisi tarkoitus auttaa komissiota laatimaan miinojen vastaisia toimia koskeva kokonaisstrategia. Siirryn nyt käsittelemään Boninon mietintöä, ja haluaisin kommentoida lyhyesti niitä erittäin harvoja parlamentin tarkistuksia, joita komission on vaikea ottaa huomioon niiden nykyisessä muodossa. Olen jo maininnut joitakin niistä arvoisalle jäsenelle antamassani vastauksessa. Ensiksikin, kuten olen jo maininnut, mielestäni olisi virhe – hyvää tarkoittava mutta haitallinen virhe – tehdä Ottawan sopimuksen allekirjoittamisesta ehdoton ja pysyvä ehto Euroopan miinojen vastaisiin toimiin myöntämälle tuelle. Sanomattakin on selvää, että suostumme vain harvoissa tapauksissa antamaan tukea maille, jotka eivät ole allekirjoittaneet sopimusta. On kuitenkin väistämättä tapauksia, joissa haluamme poliittisista tai humanitaarisista syistä auttaa väestöä niiden hallituksista huolimatta. Vastustan siis tarkistusta 18. Vaikka ymmärrän ja kunnioitan sen ehdotuksen taustalla olevaa toivetta, että kaikki miinojen vastaisiin toimiin tarkoitetut varat keskitettäisiin horisontaaliseen budjettikohtaan ECHOa ja tutkimusta lukuun ottamatta, en ole vakuuttunut siitä, että saamme näin tarvittavaa joustoa, jotta Euroopan unionin toimet olisivat mahdollisimman tehokkaita. Saattaa olla, että horisontaalinen budjettikohta saa aikaa myöten osakseen yhä enemmän huomiota ja arvostusta, mutta meidän täytyy säilyttää yhteydet myös laajempiin kansallisiin tai alueellisiin ohjelmiin maantieteellisten budjettikohtien ja asetusten kautta. Hylkäisin siis ehdotetut tarkistukset 3, 16 ja 21. Samasta syystä luotan siihen, että miinojen vastaisista toimista vastaavalle keskusyksikölle vaaditut henkilöstö- ja hallintoresurssit riittävät takaamaan asetuksen asianmukaisen täytäntöönpanon. Emme halua lisätä byrokratiaa; pienen ryhmän ja asianmukaisen verkostoinnin avulla voidaan päästä samoihin tuloksiin. Ehdottaisin tarkistuksen 17 hylkäämistä. Vastaavasti emme halua luoda uutta komiteaa, olipa se sitten hallintokomitea tai neuvoa-antava komitea. Parlamentti tietää, että niitä on jo nyt aivan liikaa, ja parlamentti tietää myös, että pyrimme EY:n ulkoisen avun uudistamisehdotusten myötä pääsemään eroon yksittäisten hankkeiden kömpelöstä tarkastelusta ja keskittymään jäsenvaltioiden kanssa käymissämme keskusteluissa kokonaisstrategioihin ja -ohjelmiin. Aiomme tehdä näin esimerkiksi Meda-ohjelman kohdalla. Näin tehdään useissa nykyisissä maantieteellisissä komiteoissa. Sen sijasta, että lisäisimme luetteloon uuden komitean, ehdotamme perustettavaksi asiantuntijaryhmää, joka tarjoaisi meille hallituksen asiantuntijoita pitemmälle ulottuvan foorumin, jossa voimme keskustella ja määritellä miinojen vastaisten toimien kokonaisstrategian, jota sovellettaisiin horisontaalisesti ja jota tarkistettaisiin joka vuosi. Näin ollen komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia 8, 22, 23, 25 ja 29. Lopulta toteaisin miinojen vastaisia hankkeita koskevista hankintasopimuksista, että minusta olisi virhe rajoittaa osallistumisoikeutta järjestämiimme tarjouskilpailuihin. Sen lisäksi, että korostamme paikallista kapasiteetin rakentamista ja omistusta, meidän täytyy pystyä hyödyntämään parasta asiantuntemusta ja aineistoa, kun niitä on saatavilla. Useimmissa tapauksissa ne ovat Euroopan unionissa, mutta saatamme poikkeustilanteissa joutua hakemaan niitä muualtakin. En voi hyväksyä tarkistusta 19. En käsittele kaikkia niitä jäsenen monista tarkistuksista, jotka komissio voi mieluusti hyväksyä ja jotka mielestäni parantavat merkittävästi asetusehdotusta. Ne vain vahvistavat, että meillä kaikilla on yhteinen päämäärä ja pyrkimys. Ei ole yllättävää, että Boninon mietintö on niin tehokas ja merkittävä asiakirja. Olen kiitollinen mutten yllättynyt mietinnön sävystä. Loppujen lopuksihan Euroopan parlamentti näytti unionissa esimerkkiä maamiinojen torjunnassa. Juuri parlamentti otti vuonna 1996 ensimmäisen kerran esille horisontaalisen budjettikohdan ja asianmukaisen oikeusperustan, jotta meillä olisi yhtenäinen perusta kaikille toimillemme tällä tärkeällä alalla. Meidän on tehtävä vielä paljon työtä, jotta saavuttaisimme Ottawan sopimuksen tavoitteen, jonka mukaan nämä miinat poistettaisiin ensi vuosikymmenen kuluessa. Tämän asetuksen hyväksyminen on pieni mutta mielestäni merkittävä askel kohti tuota tavoitetta. Toivon, että voimme luottaa parlamentin jatkuvaan tukeen, jotta lainsäädäntöprosessi olisi menestys. Parlamentilla oli keskeinen osuus siinä, että unioni omaksui ennakoivan roolin vuonna 1997 pidetyssä Ottawan konferenssissa, joka johti sopimukseen maamiinojen kieltämiseksi ja poistamiseksi. Komission tehtävänä on panna tuo sopimus täysimääräisesti täytäntöön, joten se ryhtyi pohtimaan, miten Euroopan unionin osuutta maamiinojen torjunnassa voitaisiin vahvistaa. Pohdinnan tulos on nyt edessänne asetusehdotuksen muodossa. Haluaisin mainita myös kansalaisyhteiskunnan, erittäin motivoituneiden kansalaisjärjestöjen ja etenkin kansainvälisen maamiinojen kieltämistä koskevan kampanjan keskeisen tehtävän. Niiden pyrkimykset ovat välttämättömiä, jotta sopimus voitaisiin panna onnistuneesti täytäntöön, ja ne ovat maailman hallituksia painostaessaan vaikuttaneet suuresti siihen rohkaisevaan tilanteeseen, että niin monet maat ovat ratifioineet ja allekirjoittaneet sopimuksen. Olemme kahdeksan viime vuoden aikana antaneet yhteisön talousarviosta yli 200 miljoonaa euroa maamiinojen torjuntaan. Pelkästään vuonna 1999 unioni käytti maamiinojen torjuntaan yli 100 miljoonaa euroa – joista 30 miljoonaa euroa yhteisön hankkeisiin – eli paljon enemmän kuin mikään muu kansainvälinen toimija. Jotkut parlamentin jäsenet ovat saattaneet nähdä esitteen, jonka laadimme Ottawan sopimuksen tarkistamista koskevaan konferenssiin viime kuussa ja joka osoittaa, että toimemme kattavat kaikki maailman kolkat ja kaikki miinojen vastaisten toimien osa-alueet. Kiitän erityisesti yhteistä tutkimuskeskusta sen tekemästä työstä. Ei riitä, että annamme eniten määrärahoja tähän tarkoitukseen. Asetusehdotuksen tavoitteena on, että voisimme määritellä strategisen kokonaislähestymistavan ja verrata toimiamme hyvin määriteltyihin välitavoitteisiin ennen lopullista yhteistä tavoitettamme eli maailmaa, jossa ei olisi maamiinoja. Ennen kuin kommentoin asetusehdotusta käsittelevää erinomaista mietintöä, haluaisin esittää pari yleistä huomautusta vastauksena jäsen Mirandan ja jäsen Brokin mielenkiintoisiin ja hyödyllisiin puheenvuoroihin. Olemme ilman muuta samaa mieltä siitä tavoitteesta, että Ottawan sopimuksen pitäisi olla yleismaailmallinen. Euroopan unioni on vuoden 1997 yhteisessä toiminnassa ilmaissut selkeän kantansa, jonka mukaan mahdollisimman monen maan pitäisi allekirjoittaa ja ratifioida Ottawan sopimus. En voi silti peitellä tätä tosiseikkaa: unionin kykyä edistää tätä tavoitetta rajoittaa ilman muuta se, että joidenkin jäsenvaltioiden on edelleen vaikea allekirjoittaa ja ratifioida sopimusta. Viittaisin arvoisan jäsenen puheenvuoroon, että otamme tämän asian varsin säännöllisesti puheeksi kyseisten jäsenvaltioiden kanssa. Euroopan unionin tuki miinojen vastaisille toimille voi selvästikin olla tärkeä kannustin sille, että mahdolliset avunsaajamaat saadaan allekirjoittamaan sopimus. Tiedonanto ja asetusehdotus ovat tässä mielessä ehdollisia, mutta emme saisi olla liian dogmaattisia. Meidän täytyy tunnustaa tiettyjen maiden erityistilanne. Emme saisi rangaista apuamme tarvitsevia ihmisiä siitä, että heidän maidensa hallitukset eivät ole vielä sitoutuneet sopimuksen täytäntöönpanoon. Tämä on yleinen ongelmamme. Arvoisa jäsen on aiemmin ilmaissut tuon ongelman varsin vakuuttavasti: meidän täytyy kerta toisensa jälkeen antaa humanitaarista apua ihmisille, jotka tarvitsevat sitä erittäin usein hallitustensa toimien takia. Emme kuitenkaan voi rangaista ihmisiä siitä, että heillä on surkea hallitus."@fi5 ". Je voudrais dire que je suis sensible à l'attitude ambitieuse et constructive du Parlement qui transparaît nettement dans le rapport Bonino sur le proposition de règlement visant à renforcer la contribution de l'Union européenne dans la lutte contre les mines antipersonnel. Pour ce qui est des pays candidats, nous attendons d'eux qu'ils apportent leur soutien à l'action commune dont je viens de parler. Il ne s'agit pas d'un acquis communautaire au sens juridique strict, mais cela les encouragera certainement à bannir de leur politique de défense les mines antipersonnel, à arrêter la fabrication ou la commercialisation des mines et à signer et ratifier le traité sur l'interdiction des mines. Pour en revenir sur un point soulevé par M. Miranda, je dois dire que je tiens particulièrement à ce que nous envisagions des projets de destruction des stocks existants de mines antipersonnel. Cette opération peut s'avérer difficile sur le plan environnemental et nécessite d'importantes ressources financières, mais elle mérite qu'on lui accorde une certaine priorité à l'avenir. Je voudrais attirer l'attention du Parlement sur le Fonds fiduciaire international slovène qui, en deux ans d'activité seulement, a mis sur pied un programme d'action régional antimines antipersonnel dans toute la région des Balkans, avec le soutien de l'Union européenne, des États-Unis et d'une série d'autres pays. Après les événements qui ont touché Zagreb au début de cette année et les événements plus récents de Belgrade, nous devons espérer que le sud-est de l'Europe en aura bientôt fini avec les mines antipersonnel. Le renforcement de la cohérence entre l'action de la Communauté et celle des États membres qui la composent, à laquelle l'honorable député a fait référence, est au cœur même de la communication qui accompagne la proposition de règlement. Nous avons préféré une approche flexible qui mise sur la coordination, à une approche rigide et centralisatrice. La lutte contre les mines gagne en efficacité lorsqu'elle s'adapte aux conditions propres à chaque situation. C'est pour cette raison que nous ne proposons pas de mettre en commun toutes les actions antimines dans un programme unique et au titre d'une ligne budgétaire unique, même au sein d'un cadre communautaire. Nous préférons plutôt proposer la création d'un groupe d'experts composés de personnes venues des différents États membres, d'organisations non gouvernementales et d'autres acteurs concernés. L'idée qui sous-tend la mise sur pied de ce groupe d'experts est de permettre à la Commission d'élaborer une stratégie générale de lutte contre les mines antipersonnel. Pour en venir spécifiquement au rapport Bonino, je voudrais brièvement vous faire part des commentaires de la Commission sur les très rares amendements déposés par le Parlement qu'il lui est très difficile d'adopter dans leur forme actuelle. J'en ai déjà évoqué certains dans ma réponse à l'honorable député. Premièrement, j'en ai déjà parlé, je pense que ce serait une erreur, partant d'un bon sentiment certes, mais tout de même contreproductif, de faire de l'adhésion à la Convention d'Ottawa une condition absolue de l'octroi d'une aide communautaire pour la lutte contre les mines antipersonnel. Il va sans dire que nous n'accepterons que rarement d'accorder une aide aux pays non signataires de la Convention. Mais des cas se présenteront où, pour des motifs politiques ou humanitaires, nous souhaiterons tout de même aider les populations, en dépit de leur gouvernement. Je rejetterai donc l'amendement 18. Je comprends et je respecte le caractère ambitieux de la proposition de centraliser tous les fonds destinés à la lutte contre les mines antipersonnel au titre de la ligne budgétaire horizontale, à l'exception des lignes de la recherche et ECHO, mais je ne suis pas convaincu que cela nous apporte la flexibilité nécessaire pour maximiser l'efficacité des interventions de l'Union européenne. Avec le temps, il se peut que la ligne budgétaire horizontale fasse l'objet d'une plus grande attention et appréciation, mais il est également nécessaire de maintenir un lien avec la programmation régionale et nationale plus large par le biais des lignes budgétaires et des règlements géographiques. Personnellement, je refuserais les amendements nos 3, 16 et 21. Pour la même raison, je suis sûr que les ressources humaines et administratives nécessaires au bon fonctionnement de l'équipe centrale de lutte contre les mines sont suffisantes pour garantir l'application adéquate du règlement. Nous ne voulons pas alourdir la bureaucratie. Nous pouvons obtenir des résultats similaires avec une petite équipe et une mise en réseau adéquate. Je proposerai donc de rejeter l'amendement 17. Dans le même ordre d'idée, nous ne voulons pas créer encore un autre comité, qu'il s'agisse d'un comité de gestion ou d'un comité consultatif. Le Parlement sait qu'il en existe déjà beaucoup trop et que grâce à nos propositions de réforme de l'aide communautaire extérieure, nous espérons nous soustraire à la lourdeur du contrôle des projets individuels et concentrer nos débats avec les États membres sur des stratégies et des programmes globaux. C'est ce que nous sommes en train de convenir pour MEDA, par exemple. Cette réforme sera mise en œuvre dans les divers comités géographiques existants. Au lieu d'ajouter encore un comité à la liste, nous proposons de créer un groupe d'experts qui nous fournira un forum allant au-delà des experts gouvernementaux, un forum où nous pourrons discuter et définir une stratégie globale de lutte contre les mines, laquelle devra être appliquée horizontalement et réexaminée sur une base annuelle. Dans ces conditions, la Commission ne peut accepter les amendements 8, 22, 23, 25 et 29. Enfin, pour ce qui est de l'adoption de projets de lutte contre les mines, je mettrais en garde contre l'adoption de règles plus strictes en ce qui concerne la participation à nos appels d'offres. Outre la recherche d'un renforcement des capacités et de la propriété au niveau local, nous devons être en mesure de tirer le meilleur parti du savoir-faire et du matériel existants, à l'endroit où ils se trouvent. Dans la plupart des cas, ce sera au sein de l'Union européenne, mais il se peut que nous devions exceptionnellement aller voir ailleurs. Je ne peux pas accepter l'amendement 19. Je ne passerai pas en revue tous les amendements déposés par l'honorable député que la Commission peut accepter directement et qui, à mon sens, amélioreront de façon significative la proposition de règlement. Ces amendements ne font que confirmer le sens de l'objectif que nous poursuivons et l'ambition que nous partageons tous. Il n'y a rien d'étonnant à ce qu'un rapport de Mme Bonino ait une telle puissance et une telle importance. Je lui en suis reconnaissant, mais je ne suis pas surpris du ton de son rapport. Après tout, c'est le Parlement européen qui s'est placé en première ligne de l'Union dans la lutte contre les mines antipersonnel. C'est lui qui a soulevé pour la première fois, en 1996, la question d'une ligne budgétaire horizontale et de la création d'une base juridique adéquate afin de fournir une plate-forme unique aux très nombreuses actions entreprises dans ce domaine important. Nous avons encore beaucoup de travail en perspective pour atteindre les objectifs que nous nous sommes fixés dans la Convention d'Ottawa, à savoir l'élimination des mines antipersonnel d'ici la fin de la prochaine décennie. Je pense que l'adoption de ce règlement constitue un petit pas, mais un pas important vers cet objectif. J'espère que nous pourrons toujours compter sur le soutien du Parlement afin de mener à bien la procédure législative. C'est le Parlement qui a insufflé à l'Union l'énergie nécessaire pour jouer un rôle proactif à la Conférence d'Ottawa de 1997, laquelle s'est achevée sur la conclusion de la Convention sur l'interdiction et la destruction des mines antipersonnel. C'est le défi lié à la mise en œuvre complète de cette Convention qui a conduit la Commission à réfléchir sur le moyen de renforcer la contribution de l'Union européenne dans la lutte contre les mines antipersonnel. Le fruit de cette réflexion se trouve entre vos mains, sous la forme d'une proposition de règlement. Je tiens également à souligner le rôle clé joué par la société civile, par les organisations non gouvernementales très motivées et, plus particulièrement, par les acteurs de la campagne internationale d'interdiction des mines antipersonnel. Leurs efforts sont essentiels à la mise en œuvre de la Convention d'Ottawa, et la pression qu'ils exercent sur les gouvernements du monde entier a largement contribué au nombre encourageant de ratifications et d'adhésions à la Convention. Au cours de ces huit dernières années, l'Union européenne a consacré plus de 200 millions d'euros du budget communautaire à la lutte contre les mines antipersonnel. Rien qu'en 1999, l'Union a dépensé plus de 100 millions d'euros, dont 30 millions dans des projets communautaires, ce qui dépasse de loin les contributions des autres donateurs internationaux. Certains députés ont peut-être vu, dans la brochure que nous avons préparée pour la révision de la Convention d'Ottawa le mois dernier, l'ampleur des interventions de l'Union, lesquelles touchent les quatre coins de la planète et tous les niveaux de la lutte contre les mines. Je salue particulièrement le travail effectué par le Centre commun de Recherche. C'est une chose d'être le plus grand donateur, mais ce n'est pas suffisant. L'objectif de la proposition de règlement est de nous permettre de définir une approche stratégique globale et de mesurer le résultat de nos efforts par rapport à des cibles précises et à notre objectif ultime commun : éliminer la totalité des mines antipersonnel dans le monde entier. Avant de passer en revue mes commentaires au sujet de l'excellent rapport de Mme Bonino, je voudrais faire quelques remarques générales pour répondre aux interventions intéressantes et pertinentes de MM. Miranda et Brok. Il est certain que nous partageons l'objectif de l'universalisation de la Convention d'Ottawa. La position de l'Union européenne est claire. Elle l'a définie dans l'action commune de 1997 visant à encourager le plus grand nombre de pays possible à adhérer à la Convention et à la ratifier. Mais je ne peux pas occulter le fait que la force de persuasion de l'Union pour atteindre cet objectif se heurte quelque peu à la réticence de certains États membres qui rechignent à signer et à ratifier la Convention. Il s'agit là, pour continuer dans l'optique de l'intervention du député, d'un aspect que nous abordons régulièrement avec les États membres concernés. Il est clair que la prise en charge financière de l'action de l'Union européenne contre les mines antipersonnel peut avoir un effet de levier et amener des pays bénéficiaires potentiels à signer la Convention. La communication et la proposition de règlement assurent un degré de conditionnalité à cet égard, mais nous devons nous garder d'être trop dogmatiques. Nous devons admettre la particularité de certains pays. Nous ne devons pas pénaliser les peuples qui ont besoin de notre aide, même si leur gouvernement n'a pas encore pris l'engagement suffisant pour appliquer la Convention. C'est toujours le même dilemme. L'honorable député l'a déjà fait remarquer avec une grande éloquence par le passé : il s'agit du défi récurrent d'apporter une aide humanitaire aux peuples qui se trouvent très souvent dans une situation provoquée par leur gouvernement. Mais nous ne pouvons pas pénaliser les peuples dont le gouvernement commet des exactions."@fr6 "Vorrei esprimere il mio apprezzamento per l’atteggiamento ambizioso e costruttivo del Parlamento, che si riflette chiaramente nella relazione della onorevole Bonino sul progetto di regolamento, e rafforza il contributo dell’Unione europea alla lotta contro le mine antiuomo. Per quanto riguarda i paesi candidati, ci aspettiamo che essi sostengano l’azione comune che ho citato poc’anzi. Non fa parte dell’ comunitario nel senso strettamente giuridico del termine, ma naturalmente incoraggeremo tali paesi ad eliminare le mine dai loro sistemi di difesa, ad interromperne la produzione ed il commercio e a sottoscrivere e ratificare il trattato per la messa al bando delle mine. Se posso riprendere ancora un punto sollevato dall’onorevole Miranda, sono persuaso che dovremmo anche prendere in considerazione progetti intesi a distruggere le scorte di mine esistenti. Può presentare difficoltà sotto il profilo ambientale ed è un’operazione costosa, ma dovremmo accordarle una certa priorità in futuro. Vorrei richiamare l’attenzione del Parlamento sul Fondo fiduciario internazionale per la Slovenia, il quale, in soli due anni, ha istituito un programma d’azione regionale contro le mine con il sostegno dell’Unione europea, degli Stati Uniti e di diversi altri paesi, con progetti che interessano l’intera regione dei Balcani. Alla luce di quanto è avvenuto a Zagabria all’inizio dell’anno e più di recente a Belgrado, dobbiamo sperare che il futuro dell’Europa sudorientale non veda più l’impiego di mine terrestri antiuomo. Rafforzare la coerenza tra l’azione della Comunità e quella degli Stati membri, cui ha fatto riferimento l’onorevole deputato, è un elemento centrale della comunicazione che accompagna il progetto di regolamento. Abbiamo adottato una strategia di coordinamento flessibile anziché un’impostazione rigida ed accentrata. L’azione contro le mine è più efficace se viene adattata alle condizioni specifiche di ogni singola situazione. Questo è il motivo per cui non proponiamo di riunire tutte le azioni contro le mine, anche nei limiti del quadro comunitario, in un unico programma e in un’unica linea di bilancio. Proponiamo invece la costituzione di un gruppo di esperti cui partecipino gli Stati membri, le organizzazioni non governative e gli altri organismi interessati. Tale gruppo avrebbe il compito di assistere la Commissione nella definizione di una strategia globale per le azioni contro le mine. Per quanto riguarda specificamente la relazione Bonino, esaminerò rapidamente i pochissimi emendamenti del Parlamento che la Commissione ha difficoltà ad accogliere nella loro attuale formulazione. Ho già accennato ad alcuni di essi nel rispondere all’onorevole deputato. In primo luogo, come ho già detto, ritengo che sarebbe un errore, benintenzionato ma nondimeno controproducente, porre l’adesione alla Convenzione di Ottawa come condizione per poter beneficiare dell’assistenza europea nelle azioni contro le mine. Va da sé che saranno rari i casi in cui decideremo di fornire assistenza ai paesi che non hanno sottoscritto la Convenzione, ma è inevitabile che si presentino situazioni in cui, per motivi politici o umanitari, desideriamo assistere le popolazioni, malgrado i loro governi. Sono pertanto contrario all’emendamento n. 18. Sebbene comprenda e rispetti l’ambizione che si cela dietro la proposta di concentrare in una linea di bilancio orizzontale tutti i fondi per le azioni contro le mine, con l’eccezione delle linee relative ad ECHO e alla ricerca, non sono convinto che questo garantisca la flessibilità necessaria a valorizzare al massimo l’efficacia degli interventi dell’Unione europea. E’ possibile che con il tempo la linea orizzontale riscuota maggiori attenzioni ed apprezzamento, ma è anche necessario mantenere il nesso con la programmazione nazionale o regionale più generale, attraverso i regolamenti e le linee di bilancio geografiche. Personalmente respingerei gli emendamenti nn. 3, 16 e 21. Per lo stesso motivo, sono convinto che le risorse umane ed amministrative richieste per l’unità centrale di azione contro le mine siano sufficienti a garantire la corretta applicazione del regolamento. Non vogliamo aggiungere nuovi livelli alla nostra burocrazia; una piccola unità e un’adeguata rete di collegamenti possono ottenere gli stessi risultati. Propongo di respingere l’emendamento n. 17. Analogamente, non è nostra intenzione creare un altro comitato, sia esso di gestione o consultivo. Il Parlamento sa che ne esistono già fin troppi e, com’è noto all’Assemblea, nella nostra proposta di riforma dell’assistenza esterna della Commissione miriamo ad abbandonare l’esame puntiglioso dei singoli progetti e a concentrare le nostre discussioni con gli Stati membri sulle strategie e i programmi generali. Questo è quanto stiamo decidendo di fare con il programma MEDA, per esempio, e ciò avverrà in seno ai diversi comitati geografici esistenti. Anziché aggiungerne uno alla lista, proponiamo di creare un gruppo di esperti, quale più ampio rispetto a quello degli esperti dei governi, in seno al quale discutere e definire una strategia globale per le azioni contro le mine, che sarà applicata orizzontalmente e sottoposta a revisione annuale. La Commissione non può quindi accogliere gli emendamenti nn. 8, 22, 23, 25 e 29. Infine, riguardo all’appalto dei progetti nell’ambito dell’azione contro le mine, invito ad essere cauti quanto all’introduzione di limitazioni più severe per partecipare alle gare. Oltre a promuovere l'imprenditorialità ed il rafforzamento di capacità locali, dobbiamo poter ricorrere alle più avanzate competenze ed ai migliori materiali esistenti ovunque essi siano disponibili. Nella maggioranza dei casi ciò avverrà all’interno dell’Unione europea, ma, in via eccezionale, potremmo doverci rivolgere altrove. Non posso accogliere l’emendamento n. 19. Non esaminerò i numerosi emendamenti proposti dalla onorevole parlamentare che la Commissione è in grado di accogliere senza indugi e che, a mio parere, migliorano in modo significativo il progetto di regolamento. Essi non fanno che confermare la risolutezza e l’ambizione che noi tutti condividiamo. Non sorprende che la onorevole Bonino presenti una relazione tanto energica ed importante. Sono grato, ma non stupito dal tono della relazione. Dopo tutto, il Parlamento europeo si è posto alla guida dell’Unione nella lotta contro le mine terrestri antiuomo. E’ stato il Parlamento a sollevare per primo, nel 1996, la questione di una linea di bilancio orizzontale e di un’adeguata base giuridica per disporre di una piattaforma unica per l’ampia serie di azioni che conduciamo in questo settore di grande rilevanza. Molto resta da fare se vogliamo realizzare gli obiettivi della Convenzione di Ottawa di eliminare del tutto le mine antiuomo entro il prossimo decennio. L’adozione di questo regolamento costituisce, a mio parere, un piccolo ma importante passo verso questa meta. Mi auguro che potremo contare sul costante sostegno del Parlamento per il buon esito del processo legislativo. Il Parlamento è stato molto incisivo nell’incoraggiare l’Unione ad adottare un ruolo trainante in occasione della Conferenza di Ottawa nel 1997, che ha portato alla conclusione della Convenzione sulla messa al bando delle mine terrestri antiuomo e sulla loro distruzione. L’arduo compito di dare piena applicazione alla Convenzione ha indotto la Commissione a riflettere su come rafforzare il contributo dell’Unione europea alla lotta contro le mine. Il risultato di tale riflessione è sotto i vostri occhi, sotto forma di una proposta di regolamento. Vorrei ricordare il ruolo chiave svolto dalla società civile, dalle organizzazioni non governative fortemente motivate e, in particolare, dalla campagna internazionale per la messa al bando delle mine terrestri antiuomo. Questi sforzi sono essenziali per una fruttuosa applicazione della Convenzione, e le pressioni esercitate sui governi di tutto il mondo hanno contribuito in misura straordinaria all’incoraggiante numero di ratifiche ed adesioni. Nel corso degli ultimi otto anni abbiamo contribuito per oltre 200 milioni di euro a carico del bilancio comunitario alla lotta contro le mine. Solo nel 1999 l’Unione ha speso più di 100 milioni di euro, di cui 30 milioni per progetti comunitari, un importo ben superiore a qualsiasi altro contributo internazionale. Alcuni deputati hanno forse avuto modo di vedere l’opuscolo che abbiamo preparato il mese scorso in vista della Conferenza per la revisione della Convenzione di Ottawa, in cui è illustrata la portata degli interventi in atto, che coprono ogni angolo del mondo ed ogni aspetto dell’azione riguardante le mine. Vorrei ricordare, in particolare, l’ottimo lavoro svolto dal Centro comune di ricerca. Fornire il maggiore contributo a questa causa non è sufficiente. L’obiettivo del progetto di regolamento è di consentirci di definire una linea strategica generale e di adeguare i nostri sforzi ad obiettivi ben definiti che ci permettano di raggiungere il nostro fine comune di un mondo libero da mine. Prima di esaminare l’ottima relazione sul progetto di regolamento, vorrei fare alcune osservazioni generali in risposta agli interessanti e validi interventi degli onorevoli Miranda e Brok. Naturalmente condividiamo l’obiettivo di universalizzazione della Convenzione di Ottawa. L’Unione europea ha assunto una posizione chiara, illustrata nell’azione comune del 1997 intesa ad estendere al maggior numero possibile di paesi la firma e la ratifica della Convenzione di Ottawa. Ma non posso nascondere un dato di fatto: il potere di persuasione dell’Unione nel cercare di realizzare questo obiettivo è chiaramente limitato dalle difficoltà che ancora sollevano alcuni Stati membri riguardo alla firma e alla ratifica della Convenzione. Questa è, per rispondere all’intervento dell’onorevole deputato, una questione che affrontiamo regolarmente con gli Stati membri interessati. E’ chiaro che la concessione di aiuti da parte dell’Unione europea per le azioni contro le mine può risultare assai utile per far leva sui paesi beneficiari affinché sottoscrivano la Convenzione. La comunicazione e il progetto di regolamento prevedono un certo grado di condizionalità al riguardo, ma non è bene essere troppo dogmatici. Dobbiamo riconoscere la situazione specifica di taluni paesi. Non possiamo penalizzare le popolazioni che hanno bisogno del nostro aiuto, anche se i loro governi non si sono ancora impegnati in misura sufficiente ad applicare la Convenzione. Ci troviamo di fronte al solito dilemma. E’ un dilemma che l’onorevole deputato ha esposto con grande eloquenza in passato: la sfida con cui ci dobbiamo continuamente misurare nel prestare aiuti umanitari è posta dalle popolazioni dei paesi in cui tale assistenza è molto spesso necessaria a causa delle azioni dei loro stessi governi. Ma non possiamo penalizzare popolazioni innocenti a causa dei loro cattivi governi."@it9 ". – I should like to express my appreciation for the ambitious and constructive attitude of Parliament which is clearly reflected in the report by Mrs Bonino on the draft regulation, reinforcing the European Union's contribution to the fight against anti-personnel landmines. As for the applicant countries, we would expect them to support the joint action which I have just referred to. This is not Community in the strict legal sense of that term, but we will obviously encourage them to do away with mines in their defence, to stop manufacturing mines or trading in them, and to sign and ratify the Mine Ban Treaty. If I may again follow a point Mr Miranda made earlier, I am particularly keen that we should also look at projects to destroy the existing stockpiles of landmines. It can be difficult environmentally and it is expensive but we should give that some priority in the future. I should like to draw Parliament's attention to the Slovenia International Trust Fund which, in only two years of operation, has set up a regional mine-action programme with support from the European Union, the United States and a number of other countries, with projects throughout the Balkans. After the events earlier this year in Zaghreb and the more recent events in Belgrade, we must hope that the future of south-east Europe is free of the setting of landmines. Enhancing coherence between Community and Member States' action, to which the honourable Member referred, is at the very heart of the communication which accompanies the draft regulation. We have adopted a flexible, coordinating approach rather than a rigid, centralising one. Mine action is most effective when it is tailored to the conditions which are specific to each situation. That is why we do not propose to pool all mine action, even within the Community framework, in a single programme and a single budget line. Instead, we are proposing to set up an expert group with participation from Member States, from non-governmental organisations and from the other relevant players. The intention is that this group should assist the Commission in drawing up an overall strategy for mine actions. Turning now specifically to the Bonino report, I would like to comment briefly on the very few amendments by Parliament which the Commission has some difficulty in taking on board in their current form. Some of them I have already touched on in my reply to the honourable Member. Firstly, as I have already mentioned, I think it would be a mistake, well-intentioned but nevertheless counter-productive, to make accession to the Ottawa Convention a hard and fast condition for European mine-action assistance. It goes without saying that we will only rarely agree to give assistance to countries which have not signed up to the Convention. But there are bound to be cases where, for political or humanitarian reasons, we wish to assist populations, despite their governments. So I would argue against Amendment No 18. While I understand and respect the ambition behind the proposal to concentrate all funds for mine action under the horizontal budget line, with the exception of ECHO and research lines, I am not convinced that this gives us the necessary flexibility to maximise the effectiveness of European Union interventions. It may be that over time the horizontal line will attract more attention and more appreciation, but we also need to maintain the link to broader national or regional programming through the geographic budget lines and regulations. I myself would say no to proposed Amendments Nos 3, 16 and 21. For the same reason I am confident that the human and administrative resources requested for the central mine action policy team are sufficient to guarantee the proper implementation of the regulation. We do not want to add new layers to our bureaucracy; a small team and proper networking can achieve the same results. I would propose to say no to Amendment No 17. Similarly, we do not want to create another committee, be it management or advisory. Parliament knows that there are far too many of them already and as the House knows, under our proposals for the reform of EC external assistance, we hope to move away from the heavy handed scrutiny of individual projects and instead focus our discussion with Member States on overall strategies and programming. It is what we are agreeing to do on MEDA, for example. This will be done in the various existing geographic committees. Instead of adding another one to the list, we propose the creation of an expert group which will give us a forum going beyond government experts where we can discuss and where we can define overall mine-action strategy to be applied horizontally and to be reviewed every year. Therefore the Commission cannot accept Amendments Nos 8, 22, 23, 25 and 29. Finally, on the contracting of mine-action projects, I would caution against the introduction of stricter limitations to the participation in our tenders. As well as pursuing local capacity-building and ownership, we must be able to draw on the best existing expertise and material wherever it is available. In most cases that will be within the European Union, but we may exceptionally have to turn elsewhere. I cannot accept Amendment No 19. I will not go through all the many amendments proposed by the honourable Member, which the Commission can readily accept and which will in my judgment significantly improve the draft regulation. These only confirm the sense of purpose and ambition which we all share. It is no surprise that a report by Mrs Bonino is such a powerful and important document. I am grateful but not surprised by the tone of the report. After all, the European Parliament took the lead in the Union in the fight against landmines. It was Parliament which first raised, in 1996, the issue of a horizontal budget line and of a proper legal base to provide a single platform for the wide range of actions that we undertake in this important field. We have a lot of work still to do if we are to achieve the objectives of the Ottawa Convention to eradicate these mines within the next decade. The adoption of this regulation constitutes a small, but in my judgment an important step along that road. I hope that we can rely on the continued support of Parliament for the successful outcome of the legislative process. Parliament was instrumental in galvanising the Union into taking a proactive role at the Ottawa Conference in 1997, which led to the conclusion of the Convention to ban and eradicate landmines. It is the challenge of implementing that Convention to the full which led the Commission to reflect on how to reinforce the contribution of the European Union to the battle against landmines. The result of that reflection is before you in the form of a proposal for a regulation. I should also like to mention the key role played by civil society, by highly motivated non-governmental organisations and, in particular, by the international campaign to ban landmines. Their efforts are essential for the successful implementation of the Convention and their pressure on governments around the world has contributed tremendously to the encouraging record of ratification and accession. Over the last eight years we have contributed over EUR 200 million from the Community budget to the fight against landmines. In 1999 alone the Union spent more than EUR 100 million of which EUR 30 million was for Community projects, far more than any other international player. Some Members of the House may have seen the brochure that we prepared for the Ottawa Convention review conference last month, which shows the breadth of the interventions that we are making, covering every corner of the world and every aspect of mine action. I particularly commend the work of the Joint Research Centre. Being the largest contributor to this cause is not enough. The objective of the draft regulation is to allow us to define a strategic, overall approach and to measure our efforts against well-defined targets on the road to our common final objective of a world free of landmines. Before I comment on the excellent report before us on the draft regulation I should like to make a few general remarks in reply to the interesting and valuable speeches made by Mr Miranda and Mr Brok. Of course we share the objective of universalisation of the Ottawa Convention. The European Union has a clear position, set out in the 1997 joint action on extending signature and ratification of the Ottawa Convention to as many countries as possible. But I cannot hide this fact: the Union's powers of persuasion in seeking to achieve this goal are obviously somewhat limited by the remaining difficulties of some Member States in signing and ratifying the Convention. This is, to follow the speech of the honourable Member, a point which we put with some regularity to those Member States. Clearly, the granting of European Union mine-action support can work as an important lever to get potential beneficiary countries to sign up to the Convention. The communication and the draft regulation provide for a degree of conditionality in this respect, but we should not be too dogmatic. We have to acknowledge the specific situation in certain countries. We should not penalise people who need our help, even if their governments are not yet sufficiently committed to the implementation of the Convention. It is the usual dilemma that we face. It is a dilemma which the honourable Member has expressed with considerable eloquence in the past: the challenge we have again and again of providing humanitarian assistance is people where the humanitarian assistance is very often needed as a result of the actions of their governments. But we cannot penalise people when they have a lousy government."@lv10 "Ik wil mijn waardering uitspreken voor de ambitieuze en constructieve houding van het Parlement, zoals die ook duidelijk blijkt uit het verslag van mevrouw Bonino over de ontwerpverordening. Deze houding versterkt de bijdrage van de Europese Unie aan de bestrijding van antipersoneelmijnen. Wat de kandidaat-lidstaten betreft verwachten wij dat zij het zojuist genoemd gemeenschappelijk optreden steunen. Dit is geen in de strikte juridische zin van het woord, maar wij zullen hen uiteraard stimuleren de landmijnen uit hun defensiepakket te halen, de productie van of de handel in landmijnen te stoppen en het Verdrag van Ottawa te ondertekenen en te ratificeren. Ik wil nog op een punt ingaan dat de heer Miranda eerder vandaag noemde. Ik vind het bijzonder belangrijk dat wij ook kijken naar projecten voor de vernietiging van de bestaande voorraden landmijnen. Dit kan voor milieuproblemen zorgen en het kost ook veel geld, maar wij moeten er in de toekomst toch prioriteit aan geven. Ik wil de aandacht van het Parlement vestigen op het Sloveense Internationale Trustfonds. Dit fonds heeft in zijn pas tweejarige bestaan met de hulp van de Europese Unie, de Verenigde Staten en een aantal andere landen een regionaal ontmijningsprogramma opgezet met projecten in het hele Balkangebied. Na de gebeurtenissen eerder dit jaar in Zagreb en de nog recentere gebeurtenissen in Belgrado moeten we hopen dat er in de toekomst in Zuid-Oost-Europa geen landmijnen meer zullen worden gelegd. Het verbeteren van de samenhang tussen het optreden van de Gemeenschap en dat van de lidstaten waarop de geachte afgevaardigde doelde, is in feite de kernboodschap van de samen met de ontwerpverordening gepubliceerde mededeling. Wij hebben voor een flexibele en coördinerende, en niet voor een rigide en gecentraliseerde aanpak gekozen. Mijnbestrijding is het effectiefst wanneer het op de omstandigheden is afgestemd. Deze zijn voor elke situatie anders. Daarom stellen wij ook niet voor om alle acties op het gebied van mijnbestrijding, ook niet alle acties binnen de Gemeenschap, in één programma en in één begrotingslijn te concentreren. Wij stellen veeleer voor om een deskundigengroep in te stellen, met deelnemers uit niet-gouvernementele organisaties en andere relevante betrokken groepen. Het is de bedoeling dat deze groep de Commissie bijstaat bij de opstelling van een algemene strategie voor mijnbestrijding. Ik zal nu specifiek reageren op het verslag-Bonino. Eerst wil ik graag kort reageren op de - weinige - amendementen van het Parlement die de Commissie in hun huidige vorm moeilijk kan overnemen. Enkele daarvan heb ik al even aangestipt in mijn antwoord aan de geachte afgevaardigde. Ten eerste zou het, zoals ik al eerder heb gezegd, een volgens mij weliswaar goedbedoelde maar desondanks toch contraproductieve vergissing zijn om de toetreding tot het Verdrag van Ottawa als harde voorwaarde te stellen voor Europese hulp bij ontmijning. Het spreekt vanzelf dat wij slechts zeer zelden hulp zullen bieden aan landen die dit Verdrag niet hebben ondertekend. Niettemin zullen er zeker gevallen zijn waarin wij om politieke of humanitaire redenen toch de bevolking willen helpen, in weerwil van hun regering. Daarom ben ik tegen amendement 18. Ik begrijp en respecteer de bedoeling van het voorstel om alle financiële middelen voor mijnbestrijding, met uitzondering van ECHO en de onderzoekslijnen, in één horizontale begrotingslijn te concentreren. Toch ben ik er niet van overtuigd dat dit ons de flexibiliteit zal bieden die nodig is om een maximale effectiviteit van de acties van de Europese Unie te bereiken. Het is mogelijk dat de horizontale lijn in de loop van de tijd meer aandacht en meer erkenning zal krijgen, maar het is ook belangrijk dat wij door middel van geografische begrotingslijnen en regelgeving de relatie met de reguliere nationale en regionale programma's in stand houden. Ikzelf zou derhalve geneigd zijn “nee” te zeggen tegen de amendementen 3, 16 en 21. Om dezelfde reden zijn mijns inziens de voor het centrale beleidsteam voor mijnbestrijding gevraagde personele en administratieve middelen voldoende om een goede tenuitvoerlegging te waarborgen. Wij willen geen extra bureaucratische lagen creëren. Met een klein team en een goed gebruik van de netwerken bereik je dezelfde resultaten. Ik zou dan ook tegen amendement 17 willen zijn. Wij willen evenmin een nieuw comité, of dit nu een beheers- of een adviescomité is. Het Parlement weet dat we er daar al veel te veel van hebben. U weet ook dat wij juist hebben voorgesteld de externe hulp door de Europese Commissie zo te veranderen dat er een eind komt aan alle omslachtige controles op afzonderlijke projecten en wij ons in plaats daarvan in onze discussies met de lidstaten willen richten op de algemene strategieën en de programmering. Dit doen wij bijvoorbeeld al met MEDA. Wij zullen dit ook gaan doen met allerlei bestaande geografische comités. In plaats van nu weer een nieuw comité in het leven te roepen, stellen wij voor een deskundigengroep in te stellen die voor ons als forum kan optreden, en meer gezag heeft dan de deskundigen van nationale regeringen. Hier kunnen wij dan besprekingen voeren en besluiten nemen over de algemene ontmijningsstrategieën, waarvoor horizontale toepassing en jaarlijkse evaluatie zijn vereist. Daarom kan de Commissie de amendementen 8, 22, 23, 25 en 29 niet accepteren. Tot slot wil ik nog een opmerking maken over de aanbesteding van ontmijningsprojecten. Ik wil u waarschuwen tegen uw plan om strengere beperkingen in te voeren voor deelname aan onze aanbestedingsprocedures. Wij willen niet alleen een grotere lokale capaciteit en meer inbreng van het lokale bedrijfsleven stimuleren, maar wij moeten ook gebruik kunnen maken van de beste deskundigheid die er is en van het beste materiaal, waar dat maar te krijgen is. Meestal zal dat binnen de Europese Unie zijn, maar in uitzonderlijke gevallen kan dat ook elders zijn. Ik kan daarom amendement 19 niet accepteren. Ik zal niet alle door de geachte afgevaardigde voorgestelde amendementen bespreken die de Commissie graag overneemt, want dat zijn er een heleboel. Zij zullen naar mijn mening een belangrijke verbetering van de ontwerpverordening betekenen. Zij bevestigen het gevoel van vastberadenheid en ambitie dat wij allen delen. Het is niet echt een verrassing dat een verslag van mevrouw Bonino een zo krachtig en belangrijk document is. Ik ben dankbaar voor de toon van het verslag, maar ik ben er niet echt verbaasd over. Uiteindelijk heeft het Europees Parlement binnen de Unie het voortouw genomen in de strijd tegen landmijnen. Het Parlement stelde in 1996 als eerste de kwestie van een horizontale begrotingslijn aan de orde. Ook stelde het als eerste een goede rechtsgrondslag voor ten behoeve van een breed scala aan acties die wij op dit belangrijke gebied konden ondernemen. Wij hebben nog veel werk te doen als wij de doelstellingen van het Verdrag van Ottawa, namelijk om deze landmijnen binnen de komende tien jaar uit te bannen, willen bereiken. Deze verordening betekent een kleine, maar naar mijn stellige overtuiging belangrijke stap in de goede richting. Ik hoop dat wij kunnen blijven rekenen op de steun van het Parlement voor een succesvolle uitkomst van het wetgevend proces. Het Parlement heeft er in hoge mate toe bijgedragen dat de Unie op de conferentie van Ottawa in 1997 - die leidde tot het Verdrag van Ottawa waarmee landmijnen werden verboden en uitgebannen - heeft gekozen voor een pro-actieve opstelling. De uitdaging om dit verdrag volledig uit te voeren was voor de Commissie aanleiding om na te denken over de manier waarop de bijdrage van de Europese Unie aan de bestrijding van landmijnen kan worden versterkt. Het resultaat van deze overpeinzingen ligt hier voor u in de vorm van een voorstel voor een verordening. Ik wil ook de cruciale rol noemen die is gespeeld door de burgermaatschappij, door zeer gemotiveerde NGO's en vooral ook door de internationale campagne voor een verbod op landmijnen. Hun inspanningen zijn van groot belang voor een succesvolle uitvoering van het Verdrag. De druk die zij hebben uitgeoefend op regeringen overal ter wereld heeft er in hoge mate toe bijgedragen dat uiteindelijk een bemoedigend hoog aantal landen tot het Verdrag is toegetreden en het heeft geratificeerd. In de afgelopen acht jaar hebben wij uit de Gemeenschapsbegroting met ruim 200 miljoen euro bijgedragen aan de bestrijding van landmijnen. Alleen al in 1999 gaf de Unie hieraan meer dan 100 miljoen euro uit. Daarvan was 30 miljoen euro bestemd voor Gemeenschapsprojecten. Dat is veel meer dan welke andere internationale organisatie dan ook heeft uitgegeven. Sommige leden van het Parlement hebben wellicht de brochure gezien die wij hebben gemaakt voor de conferentie van vorige maand, waar de voortgang van de uitvoering van het Verdrag van Ottawa werd besproken. Deze brochure toont de sterk uiteenlopende acties die wij in alle hoeken van de wereld ondernemen en die alle aspecten van mijnbestrijding behelzen. Ik noem met name het geweldige werk van het Gemeenschappelijk Centrum voor Onderzoek. Dat wij de grootste financiële bijdrage aan dit doel leveren, is echter niet genoeg. Het doel van de ontwerpverordening is een strategische en alomvattende aanpak vast te stellen. Vervolgens kunnen wij onze inspanningen dan toetsen aan nauw omschreven streefdoelen die ons de weg wijzen naar ons gezamenlijke einddoel: een wereld zonder landmijnen. Voordat ik reageer op het uitstekende verslag over de ontwerpverordening, wil ik eerst nog een paar algemene opmerkingen maken, in antwoord op de interessante en waardevolle toespraken van de heer Miranda en de heer Brok. Uiteraard hebben wij allen tot doel het Verdrag van Ottawa universele geldigheid te verlenen. De Europese Unie heeft een heel duidelijk standpunt. Zij heeft dat uiteengezet in het gemeenschappelijk optreden van 1997 waarmee werd geprobeerd zoveel mogelijk landen tot ondertekening en ratificatie van het Verdrag te bewegen. Om één feit kan ik echter niet heen: de overtuigingskracht die de Unie aan de dag legt voor het bereiken van dit doel wordt kennelijk enigszins aan banden gelegd door de problemen die sommige lidstaten nog steeds hebben met ondertekening en ratificatie van het Verdrag. Wij brengen dit punt, dat door de geachte afgevaardigde in zijn toespraak werd genoemd, regelmatig onder de aandacht van de betrokken lidstaten. Ongetwijfeld kan het feit dat de Europese Unie financiële steun verleent aan mijnbestrijding potentiële begunstigde landen stimuleren tot het ondertekenen van het Verdrag. In de mededeling en de ontwerpverordening is in dit opzicht een zekere mate aan voorwaardelijkheid ingebouwd. Wij mogen echter niet al te dogmatisch zijn. Wij moeten de specifieke situatie in bepaalde landen accepteren. Wij moeten mensen die onze hulp hard nodig hebben, niet straffen, ook als hun regering zich nog niet voldoende inzet voor de uitvoering van het Verdrag. Dit is een regelmatig terugkerend dilemma. De geachte afgevaardigde heeft dit dilemma in het verleden zo welsprekend onder woorden gebracht: wij hebben steeds weer de taak om humanitaire hulp te verschaffen aan mensen, terwijl die humanitaire hulp vaak nodig is als gevolg van de activiteiten van hun eigen regering. Wij mogen echter mensen niet straffen voor het feit dat ze zo'n beroerde regering hebben."@nl2 "Gostaria de manifestar o meu apreço pela atitude ambiciosa e construtiva do Parlamento que se encontra claramente reflectida no relatório da senhora deputada Bonino acerca da proposta de regulamento, reforçando o contributo da União Europeia para a luta contra as minas terrestres antipessoal. Quanto aos países candidatos à adesão, esperamos que apoiem a acção comum que acabei de referir. Não se trata de acervo comunitário no sentido jurídico estrito do termo, mas vamos sem dúvida incentivá­los a banirem as minas do seu armamento de defesa, a deixarem de fabricar minas ou de as comercializar e a assinarem e ratificarem o Tratado sobre a Proibição de Minas. Gostaria de voltar a referir um aspecto que o senhor deputado Miranda abordou anteriormente: estou particularmente interessado em que analisemos também projectos que visem a destruição dos arsenais de minas terrestres existentes. Poderá ser difícil em termos ambientais e é dispendioso, mas é algo a que deveremos conferir prioridade no futuro. Gostaria de chamar a atenção do Parlamento para o Fundo Fiduciário Internacional da Eslovénia, que em apenas dois anos de funcionamento pôs de pé um programa regional de luta contra as minas com o apoio da União Europeia, dos Estados Unidos e de uma série de outros países, com projectos em todo o território dos Balcãs. Depois dos acontecimentos ocorridos no princípio deste ano em Zagrebe e dos acontecimentos mais recentes em Belgrado, não podemos deixar de esperar que o futuro da Europa de Sudeste fique livre do espectro da colocação de minas terrestres. O reforço da coerência entre a acção da Comunidade e dos Estados­Membros, a que o senhor deputado se referiu, figura no cerne da comunicação que acompanha a proposta de regulamento. Adoptámos uma abordagem flexível, de coordenação, em vez de uma abordagem rígida e centralizadora. As medidas de luta contra as minas são sobretudo eficazes quando são talhadas à medida das condições específicas de cada situação. É por isso que não propomos concentrar todas as medidas de luta contra as minas, mesmo no quadro da Comunidade, num único programa e numa única rubrica orçamental. Em vez disso, propomo­nos criar um grupo de peritos com participação dos Estados­Membros, de organizações não governamentais e de outros intervenientes relevantes. A intenção é que esse grupo ajude a Comissão a traçar uma estratégia global para as acções de luta contra as minas. Passando agora especificamente ao relatório Bonino, gostaria de me pronunciar em breves palavras sobre as pouquíssimas alterações apresentadas pelo Parlamento que a Comissão tem alguma dificuldade em aceitar na sua forma actual. Já aflorei algumas delas na minha resposta ao senhor deputado. Em primeiro lugar, como já referi, penso que seria um erro – um erro bem intencionado, mas ainda assim contra­producente – fazer da adesão à Convenção de Otava uma condição indispensável para a concessão de ajuda a acções de luta contra as minas por parte da Europa. Escusado será dizer que só raramente concordaremos em prestar assistência a países que não tenham assinado a Convenção. Mas vai haver necessariamente casos em que, por razões políticas ou humanitárias, desejamos ajudar populações, apesar dos governos que têm. Por isso estou contra a alteração 18. Embora compreenda e respeite a ambição que está por trás da proposta de inscrever todos os fundos destinados a acções de luta contra as minas na rubrica orçamental horizontal, com excepção do ECHO e das rubricas destinadas à investigação, não estou convencido de que isso nos traga a flexibilidade necessária para maximizar a eficácia das intervenções da União Europeia. Pode ser que com o tempo a rubrica horizontal atraia mais atenção e mais apreço, mas também precisamos de manter a ligação a uma programação nacional ou regional mais vasta através das rubricas orçamentais e dos regulamentos geográficos. Pessoalmente, diria “não” às alterações 3, 16 e 21 que foram propostas. Pela mesma razão, estou confiante que os recursos humanos e administrativos solicitados para a equipa central de política de luta contra as minas são suficientes para garantir a execução adequada do regulamento. Não desejamos acrescentar novos níveis à nossa burocracia; uma equipa pequena e uma ligação em rede adequada podem alcançar os mesmos resultados. Proponho que se diga “não” à alteração 17. De igual modo, não desejamos criar outro comité, seja de gestão seja consultivo. O Parlamento sabe que eles já são em número demasiado elevado e, como é do conhecimento da assembleia, com as nossas propostas para a reforma da assistência externa da CE, esperamos afastar­nos da análise minuciosa e rigorosa de projectos individuais e concentrar antes a nossa discussão com os Estados­Membros em estratégias e definição de programas globais. É o que estamos a concordar fazer relativamente ao MEDA, por exemplo. Isso será feito no âmbito dos diversos comités geográficos já existentes. Em vez de acrescentarmos mais um comité à lista, propomos a criação de um grupo de peritos que nos proporcionará um fórum de âmbito mais largo que o dos peritos governamentais, onde poderemos discutir e onde poderemos definir uma estratégia global de luta contra as minas que será aplicada horizontalmente e avaliada todos os anos. A Comissão não pode, portanto, aceitar as alterações 8, 22, 23, 25 e 29. Por último, no que respeita à adjudicação de contratos para projectos em matéria de luta contra as minas, gostaria de chamar a atenção para o perigo de impor limitações mais rigorosas à participação nos nossos concursos. Para além de termos como objectivo o desenvolvimento de capacidades e o sentido de propriedade a nível local, temos de ser capazes de tirar partido do melhor e dos melhores materiais, onde quer que eles se encontrem disponíveis. Na maior parte dos casos, encontrar­se­ão no território da União Europeia, mas, excepcionalmente, poderemos ter de recorrer a outros lugares. Não posso aceitar a alteração 19. Não vou tratar de todas as numerosas alterações, propostas pela senhora deputada e que a Comissão está disposta a aceitar sem problemas e que, em minha opinião, irão melhorar significativamente a proposta de regulamento. Essas propostas mais não são do que a confirmação dos propósitos e da ambição que todos partilhamos. Não é surpresa que um relatório elaborado pela senhora deputada Bonino seja um documento tão poderoso e importante. Estou grato pelo tom do relatório, mas não estou surpreendido. Afinal, o Parlamento Europeu assumiu a liderança da luta contra as minas terrestres na União Europeia. Foi o Parlamento que, em 1996, primeiro levantou a questão de uma rubrica orçamental horizontal e de uma base jurídica adequada para providenciar uma plataforma única para o vasto leque de medidas que levamos à prática neste importante domínio. Temos ainda muito trabalho à nossa frente para atingirmos os objectivos da Convenção de Otava: erradicar as minas dentro da próxima década. A aprovação deste regulamento constitui um pequeno passo, se bem que importante, a meu ver, nessa via. Espero que possamos contar com o apoio continuado do Parlamento para um desfecho bem sucedido do processo legislativo. O Parlamento revelou­se de grande utilidade para galvanizar a União, levando­a a assumir um papel pró­activo na Conferência de Otava em 1997, que conduziu à conclusão da Convenção que visa proibir e erradicar as minas terrestres. Foi o desafio colocado pela execução plena dessa Convenção que levou a Comissão a reflectir sobre a maneira de reforçar a contribuição da União Europeia para a luta contra as minas terrestres. O resultado dessa reflexão encontra­se na vossa frente sob a forma de uma proposta de regulamento. Gostaria de referir igualmente o papel fundamental desempenhado pela sociedade civil, por organizações não governamentais altamente motivadas e, em especial, pela campanha internacional para a proibição de minas terrestres. Os seus esforços são essenciais para o êxito da execução da Convenção e a pressão que exercem sobre os governos de todo o mundo tem contribuído extraordinariamente para os níveis encorajadores de ratificações e adesões. Ao longo dos últimos oito anos contribuímos com mais de 200 milhões de euros retirados do orçamento comunitário para a luta contra as minas terrestres. Só em 1999, a União gastou mais do que 100 milhões de euros, 30 milhões dos quais destinados a projectos comunitários, muito mais do que qualquer outro interveniente internacional. Talvez alguns dos senhores deputados deste Parlamento tenham visto a brochura que preparámos para a conferência de avaliação da Convenção de Otava, que se realizou o mês passado; essa brochura demonstra a amplitude das intervenções que estamos a fazer, que cobrem todos os recantos do mundo e todos os aspectos das acções relativas às minas. Louvo, em especial, o trabalho do Centro Comum de Investigação. Ser quem mais contribui para esta causa não é suficiente. O objectivo da proposta de regulamento é permitir­nos definir uma abordagem estratégica global e medir os nossos esforços por comparação com alvos bem definidos na via do nosso objectivo comum final, que é o de um mundo livre de minas terrestres. Antes de me pronunciar acerca do excelente relatório que temos na nossa frente sobre a proposta de regulamento, gostaria de fazer algumas observações gerais em resposta às intervenções interessantes e meritórias dos senhores deputados Miranda e Brok. É claro que partilhamos do objectivo da universalização da Convenção de Otava. A União Europeia tem uma posição clara, definida na acção comum de 1997 relativa ao alargamento da assinatura e da ratificação da Convenção de Otava ao maior número de países possível. Não posso, porém, esconder o facto seguinte: os poderes de persuasão da União na sua tentativa de atingir esse objectivo ficam, como é evidente, um tanto ou quanto limitados pelas dificuldades que ainda se fazem sentir da parte de alguns Estados­Membros em assinarem e ratificarem a Convenção. No seguimento da intervenção do senhor deputado, direi que este é um aspecto que abordamos com alguma regularidade junto desses Estados­Membros. É claro que a concessão de apoio por parte da União Europeia às medidas de luta contra as minas pode funcionar como uma importante alavanca para levar países que sejam potenciais beneficiários a assinar a Convenção. A comunicação e a proposta de regulamento proporcionam, sob este aspecto, uma certa condicionalidade, mas não deveremos ser demasiado dogmáticos. Temos de reconhecer a situação específica que existe em determinados países. Não deveremos penalizar pessoas que necessitam da nossa ajuda, mesmo que os respectivos governos não estejam suficientemente empenhados na execução da Convenção. É o dilema com que habitualmente nos confrontamos, um dilema que o senhor deputado já anteriormente expressou com considerável eloquência: o desafio que enfrentamos repetidas vezes ao prestar ajuda humanitária é o facto de haver pessoas que frequentemente precisam de ajuda humanitária em consequência das acções dos respectivos governos. Não podemos, no entanto, penalizar as pessoas quando têm um mau Governo."@pt11 "Jag vill uttrycka min uppskattning av parlamentets ambitiösa och konstruktiva attityd som tydligt avspeglas i Boninos betänkande om förslaget till förordning om att stärka Europeiska unionens åtgärder för att bekämpa antipersonella minor. När det gäller kandidatländerna kommer vi att förvänta oss att de stöder den gemensamma åtgärd jag nyss nämnde. Detta är inte gemenskapens i termens strikt juridiska bemärkelse, men vi kommer givetvis att uppmuntra dem att göra sig av med minorna i deras försvar, att sluta tillverka minor och bedriva handel med minor samt att ansluta sig till och ratificera fördraget om ett förbud mot minor. Om jag återigen får kommentera något Miranda sade tidigare, är jag särskilt angelägen om att vi studerar förslag om att förstöra befintliga lager av truppminor. Det kan bli svårt ur miljösynpunkt och det är kostsamt, men vi bör i någon mån prioritera den frågan framöver. Jag vill uppmärksamma parlamentet på ”Slovenia International Trust Fund” som under endast två års verksamhet har inlett ett regionalt minåtgärdsprogram med stöd från Europeiska unionen, Förenta Staterna och ett antal andra länder, och projekt över hela Balkanhalvön. Efter de gångna händelserna i Zagreb tidigare i år och den senaste händelseutvecklingen i Belgrad får vi hoppas att framtiden i sydöstra Europa kommer att slippa vara kantad av truppminor. Att öka samstämmigheten mellan gemenskapens och medlemsstaternas åtgärder, som parlamentsledamoten berörde, är själva kärnan i det meddelande som är fogat till förslaget om förordning. Vi har antagit en strategi som är flexibel och samordnande snarare än rigid och centralstyrd. Minåtgärder är mest effektiva om de skräddarsys efter de särskilda omständigheterna i varje enskilt fall. Det är skälet till att vi inte föreslår att alla minåtgärder skall samlas under ett enda program och en enda budgetpost, inte ens inom ramen för gemenskapens regelverk. I stället föreslår vi att en expertgrupp inrättas med deltagare från medlemsstaterna, icke-statliga organisationer och övriga berörda aktörer. Avsikten är att denna grupp skall hjälpa kommissionen att utforma en övergripande strategi för minåtgärder. För att nu mer specifikt ta upp Boninos betänkande vill jag i korthet kommentera de enstaka ändringsförslag från parlamentet som kommissionen har lite svårt att godkänna i deras nuvarande form. Några av dessa har jag redan berört i mitt svar till parlamentsledamoten. Som jag redan har nämnt tror jag för det första att det vore ett misstag att göra anslutningen till Ottawakonventionen till ett oeftergivligt villkor för europeiskt stöd till minåtgärder. Avsikten är god men skulle likafullt motverka sitt syfte. Det säger sig självt att vi endast i sällsynta fall kommer att gå med på att ge stöd åt länder som inte har anslutit sig till konventionen. Men det kommer med nödvändighet att finnas fall då vi av politiska eller humanitära skäl vill hjälpa befolkningar, trots deras regeringar. Därför argumenterar jag emot ändringsförslag 18. Även om jag förstår och respekterar ambitionen bakom förslaget om att koncentrera alla anslag till minåtgärder under den horisontella budgetposten, med undantag för ECHO och budgetposterna för forskning, är jag inte övertygad om att detta ger oss den flexibilitet som krävs för att göra Europeiska unionens insatser optimalt effektiva. Kanske kommer den horisontella budgetposten att uppmärksammas mer och uppskattas bättre med tiden, men vi behöver också behålla kontakten med en bredare nationell och regional programplanering genom de geografiska budgetposterna och förordningarna. För egen del säger jag nej till ändringsförslag 3, 16 och 21. Av samma skäl är jag förvissad om att de personalresurser och administrativa resurser som krävs till den centrala minåtgärdsenheten är tillräckliga för att garantera att förordningen genomförs på korrekt vis. Vi vill inte utöka vår byråkrati ytterligare. Samma resultat kan åstadkommas med en liten arbetsenhet och gediget nätverksarbete. Jag föreslår att ändringsförslag 17 avvisas. På samma sätt vill vi inte skapa någon ny kommitté, om det så vore en förvaltningskommitté eller en rådgivande kommitté. Parlamentet vet att det finns alldeles för många sådana redan och som ni vet hoppas vi att inom ramen för våra förslag om reform av gemenskapens yttre bistånd kunna röra oss bort från den tungrodda granskningen av enskilda projekt för att i stället fokusera vår diskussion med medlemsstaterna kring övergripande strategier och programplanering. Det är exempelvis vad vi accepterat att göra i fråga om Medaförordningen. Detta kommer att ske i de olika befintliga geografiska kommittéerna. Istället för att lägga ytterligare en kommitté till raden, föreslår vi att en expertgrupp inrättas som ger oss ett bredare forum än sakkunniga från regeringarna, där vi kan diskutera och definiera övergripande minåtgärdsstrategier som skall tillämpas horisontellt och vara föremål för en årlig översyn. Därför kan kommissionen inte godkänna ändringsförslag 8, 22, 23, 25 och 29. När det till sist gäller upphandling av minåtgärdsprojekt, vill jag varna för att införa strängare begränsningar för att delta i våra anbudsförfaranden. På samma sätt som vi försöker bygga upp lokal kapacitet och ägande måste vi kunna använda oss av den mest framstående expertisen och de bästa materialen överallt där dessa finns. I de flesta fall kommer detta att ske inom Europeiska unionen, men undantagsvis kan vi komma att behöva vända oss åt annat håll. Jag kan inte godkänna ändringsförslag 19. Jag skall inte gå igenom alla de ändringsförslag som parlamentsledamoten föreslår och som kommissionen villigt kan godkänna och som enligt min bedömning avsevärt kommer att förbättra förslaget till förordning. Dessa utgör endast en bekräftelse på den målmedvetenhet och ambition som vi har gemensamt. Det är inte överraskande att ett betänkande från Bonino är ett så kraftfullt och viktigt dokument. Jag är tacksam men inte förvånad över tonen i detta betänkande. När allt kommer omkring var det Europaparlamentet som gick i spetsen för unionens kamp mot truppminor. Det var parlamentet som 1996 först tog upp frågan om en horisontell budgetpost och en egen rättslig grund för att skapa en gemensam plattform för de många olika åtgärder som vi genomför inom detta viktiga område. Åtskilligt arbete återstår för oss att göra om vi skall kunna förverkliga Ottawakonventionens mål att utrota dessa minor under de kommande tio åren. Antagandet av denna förordning utgör ett litet men enligt mitt förmenande viktigt steg på vägen. Jag hoppas att vi kan räkna med parlamentets fortsatta stöd så att lagstiftningsprocessen blir framgångsrik. Parlamentet bidrog till att sporra unionen att ta aktiv del i 1997 års Ottawakonferens, som ledde till ingåendet av konventionen om att förbjuda och utrota truppminor. Det var utmaningen att genomföra denna konvention fullt ut som föranledde kommissionen att reflektera över hur den skulle stärka Europeiska unionens bidrag till kampen mot truppminor. Resultatet av den reflektionen ligger framför er i form av ett förslag till förordning. Jag vill även nämna den centrala roll som spelas av det civila samhället, av engagerade frivilligorganisationer och i synnerhet av den internationella kampanjen om förbud mot truppminor. Deras ansträngningar är avgörande om genomförandet av konventionen skall lyckas och deras påtryckningar på regeringar världen över har i mycket stor omfattning bidragit till det uppmuntrande resultatet vad avser ratificering och anslutning till konventionen. De senaste åtta åren har vi bidragit med över 200 miljoner euro från gemenskapens budget till kampen mot truppminor. Bara under 1999 satsade unionen över 100 miljoner euro, vilket är klart mer än någon annan internationell givare. Av dessa gick 30 miljoner euro till gemenskapsprojekt. Några parlamentsledamöter har kanske sett den broschyr vi sammanställde inför konferensen om en översyn av Ottawakonventionen förra månaden, och som visar på bredden hos de insatser vi gör, som omfattar varje del av världen och varje aspekt av minåtgärder. Jag vill särskilt berömma det gemensamma forskningscentrets arbete. Det räcker inte att vara den största bidragsgivaren i denna fråga. Målet i förslaget till förordning är att skaffa oss möjlighet att definiera ett strategiskt, övergripande angreppssätt och mäta våra ansträngningar i förhållande till väl definierade målsättningar, på vägen mot vårt slutliga gemensamma mål, som är en värld utan truppminor. Innan jag kommenterar det utmärkta betänkandet om förslaget till förordning som har förelagts oss, vill jag göra några allmänna anmärkningar till svar på de intressanta och värdefulla yttrandena från Miranda och Brok. Naturligtvis ställer vi oss bakom målsättningen att Ottawakonventionen skall vara allomfattande. Europeiska unionens ståndpunkt är tydlig och lades fast i 1997 års gemensamma åtgärd för att bredda anslutningen till och ratificeringen av Ottawakonventionen till att omfatta så många länder som möjligt. Men jag kan inte dölja detta faktum: unionens övertalningsförmåga när den försöker uppnå detta mål är självfallet något nedsatt på grund av att några medlemsstater fortfarande har problem med att ansluta sig till och ratificera konventionen. För att anknyta till parlamentsledamotens anförande är detta en fråga som vi mer eller mindre regelbundet tar upp med dessa medlemsstater. Självklart kan beviljande av Europeiska unionens stöd till minåtgärder fungera som en viktig morot för att få potentiella mottagarländer att ansluta sig till konventionen. I meddelandet och förslaget till förordning föreskrivs en viss form av villkorlighet i detta avseende, men vi bör inte vara för dogmatiska. Vi måste ta hänsyn till den särskilda situationen i vissa länder. Vi får inte bestraffa människor som behöver vår hjälp, även om deras regeringar ännu inte har gjort tillräckliga åtaganden om att genomföra konventionen. Det är det vanliga dilemmat vi ställs inför. Det är ett dilemma som parlamentsledamoten tidigare mycket vältaligt har uttryckt: den utmaning vi hela tiden ställs inför är människor som mycket ofta behöver humanitär hjälp till följd av åtgärder som deras regeringar vidtar. Men vi kan inte bestraffa människor för att de har en usel regering."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	""acquis""13 "Comisión"12 "Commission"10,3 "Patten,"8,10,3,12 "acquis"10,3,9 "acquis communautaire"2 "forum"9 "know-how"11 "sine qua non"9 "Επιτροπή"8 "κεκτημένο"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph