Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-10-24-Speech-2-194"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20001024.6.2-194"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Non, je vais essayer de ne pas faire de réponse académique, mais je suis simplement un peu embarrassé de répondre à ces questions parce que nous pourrions y passer nettement plus que la soirée, en tout cas nous y passerions sans doute plus que l'heure des questions que nous allons aborder. Il y a là à la fois des questions d'objectifs à poursuivre, de philosophie, de conviction et d'analyse. Chacun s'exprime aussi sur ce sujet avec ses convictions et ses propres analyses.
Je veux simplement dire, encore une fois, parlant au nom du Conseil, que le Conseil est tout à fait conscient de l'actualité et de l'importance de ces questions. La création d'une taxe Tobin est attrayante. Elle est défendue sur beaucoup de bancs, de gauche ou de droite, par des organisations diverses, politiques ou non politiques, des organisations non gouvernementales, des groupes universitaires. Donc, je me garderai bien de donner une réponse définitive à cette question difficile.
Je voudrais simplement - puisque c'est la position du Conseil - souligner quelques difficultés pratiques qui peuvent donner lieu à débat. D'abord, je crois que tout le monde reconnaît que cette taxe, dit taxe Tobin, ne pourrait fonctionner correctement que si elle était appliquée au niveau mondial. Or, force est de constater que, si on peut rechercher un consensus au sein de l'Union européenne, un tel consensus n'existe pas au sein du G7, surtout pas au sein de l'OCDE, au sujet d'une taxation des transactions de change. On sait même - et c'est un raisonnement économique - que s'il existait un consensus large, un petit nombre de places financières aurait un réel intérêt à adopter une attitude non coopérative en refusant d'appliquer la taxe sur les opérations réalisées sur leur territoire.
Donc, la question que je pose aux défenseurs de la taxe Tobin, c'est de savoir comment contrecarrer le risque qu'il y aurait de déplacer les opérations spéculatives vers des paradis fiscaux, ce qui doit absolument être évité dans l'hypothèse où l'on retient une telle taxe.
J'aimerais aussi que l'on réponde à la question de son influence sur la volatilité des marchés de devises, et notamment de l'effet d'une taxe de 0,1 pour mille sur les spéculateurs qui attendent des dévaluations de l'ordre de 20 à 50 %. Il y aurait un risque, en outre, que cette taxe soit contournée en raison des performances de l'innovation financière moderne. Donc, la véritable question que j'ai n'est pas sur l'objectif poursuivi par la taxe Tobin, c'est-à-dire à la fois la régulation des marchés de change, la moralisation de ces marchés sur le financement du développement, mais sur la capacité que nous avons à avoir une efficacité sur ces mécanismes. Encore une fois, cela ne signifie pas une opposition de principe, que je ne ressens pas, notamment à titre personnel.
La France, au nom de la présidence de l'Union européenne, a proposé, lors des récentes Assemblées de Prague, et à l'occasion des réunions du G7 et du Comité monétaire et financier international, des axes de réforme destinés à répondre aux préoccupations qui sont à l'origine de la proposition, déjà ancienne, d'instaurer une taxe de type Tobin. Les communiqués du G7, du CMFI et les déclarations du directeur général du FMI, M. Köhler, reflètent d'ailleurs la sensibilité qui existe par rapport aux orientations promues par la France, notamment en matière de libéralisation financière ordonnée et de lutte contre le blanchiment de l'argent. Cette lutte, qui est une des priorités de la présidence française, s'exprime aussi bien au Conseil "Justice/affaires intérieures" qu'au Conseil "Écofin", et dernièrement à travers une réunion conjointe de ces deux Conseils.
J'ai conscience de ne pas pouvoir répondre ici à la question qui était posée dans toute son ampleur. J'imagine que ce que l'on attend, c'est que le Conseil dise oui à cela. Je pense que la question est un tout petit peu plus complexe qu'une réponse par oui ou par non, car les objectifs, les principes peuvent être approuvés, mais la question des modalités reste posée toute entière, sans parler de l'existence d'un consensus au sein des Quinze."@fr6
|
| lpv:translated text |
"Nej, jeg vil forsøge ikke at komme med et akademisk svar, men jeg er ganske enkelt en smule flov over at besvare disse spørgsmål, for det kan vi udmærket tilbringe resten af aftenen med, og mere til, og under alle omstændigheder vil vi uden tvivl bruge mere end den påbegyndte spørgetid på det. Der er på én gang spørgsmål til, hvilke mål der skal forfølges, samt til filosofi, overbevisning og analyse. Og hver især udtaler vi os om emnet ifølge vores egen overbevisning og analyse.
Jeg vil ganske enkelt endnu en gang på Rådets vegne sige, at Rådet er fuldstændigt klar over disse spørgsmåls aktualitet og vigtighed. Indførelsen af en Tobin-skat virker tillokkende. Den forsvares fra mange sider, fra højre til venstre, af diverse politiske eller apolitiske organisationer, ngo'er og akademiske grupper. Så jeg vil gerne undgå at give et definitivt svar på dette vanskelige spørgsmål.
Jeg ville ganske enkelt - eftersom det er Rådets holdning - understrege et par praktiske problemer, der kan give anledning til debat. Først og fremmest tror jeg, at alle er enige om, at denne skat, den såkaldte Tobin-skat, kun kan fungere ordentligt, hvis den bliver indført verden over. Men vi må konstatere, at selv om vi kan opnå konsensus i Den Europæiske Union, så eksisterer en sådan konsensus om beskatning af valutatransaktioner ikke blandt G7-landene, og især ikke blandt OECD-landene. Man ved endda - og dette er et økonomisk ræsonnement - at hvis der fandtes en større konsensus, ville der være et lille antal finanscentre, der ville have en reel interesse i at indtage en modvillig holdning ved at nægte at indføre skatten på de finansielle operationer, der blev gennemført på deres territorium.
Det spørgsmål, jeg gerne vil stille forsvarerne af Tobin-skatten er således, hvordan man kan modarbejde den risiko, der ville være for, at spekulationsforretningerne blev forlagt til områder med skattely, hvilket absolut må undgås, hvis man vedtager en sådan skat.
Jeg ville også gerne have svar på spørgsmålet om skattens indflydelse på valutamarkedernes flygtighed og især om virkningen af en skat på 0,1 promille på spekulanter, der forventer devalueringer i en størrelsesorden på mellem 20-50%. Der ville desuden være en risiko for, at denne skat blev omgået som følge af nyudviklingen i den moderne finansielle verden. Så mit egentlige spørgsmål drejer sig ikke om målet med Tobin-skatten, det vil sige både at regulere valutamarkederne og at højne disse markeders moral vedrørende udviklingsfinansiering, men derimod om vores muligheder for at gøre disse mekanismer effektive. Jeg understreger endnu en gang, at dette ikke er udtryk for en principiel modstand, som jeg ikke føler, særligt ikke når jeg taler på egne vegne.
Frankrig har for nylig under topmødet i Prag og på møderne mellem G7-landene og i Det internationale monetære og finansielle udvalg, i kraft af sit formandskab for Den Europæiske Union, foreslået nogle reformlinjer som svar på tanker, der ligger til grund for det allerede gamle spørgsmål om at indføre en skat af denne type. Meddelelserne fra G7-mødet, Det Internationale Monetære og Finansielle Udvalg og udtalelserne fra generaldirektør Köhler for IMF afspejler i øvrigt den følsomhed, der er over for de retningslinjer, Frankrig har udstukket, især vedrørende tvunget finansiel liberalisering og bekæmpelse af hvidvaskning af penge. Denne kamp, som er en af det franske formandskabs prioriteringer, kommer lige så vel til udtryk i Rådet (retlige og indre anliggender) som i ØKOFIN-Rådet og endelig på et fællesmøde mellem de to råd.
Jeg er klar over, at jeg ikke her kan svare på det spørgsmål, der blev stillet, i hele dets omfang. Jeg forestiller mig, at det, man forventer, er, at Rådet svarer ja til det. Jeg mener, at spørgsmålet er en smule mere kompliceret og kræver mere end et ja eller et nej, for målene og principperne kan godkendes, men problemet vedrørende metoderne forbliver fuldstændigt uløst, for ikke at tale om eksistensen af konsensus mellem De 15."@da1
"Ich werde nicht versuchen, eine akademische Antwort zu geben. Es fällt mir nur etwas schwer, diese Frage zu beantworten, denn dazu dürfte nicht einmal der ganze Abend ausreichen. Auf jeden Fall würde es länger dauern als die gegenwärtige Fragestunde. Denn es werden ja gleichzeitig Fragen der zu verfolgenden Ziele, der Philosophie, der Überzeugungen und der Beurteilung angesprochen. Zudem äußerst sich jeder zu diesem Thema ausgehend von seinen eigenen Überzeugungen und Beurteilungen.
Ich möchte dazu lediglich im Namen des Rates sagen, dass dieser sich der Aktualität und der Bedeutung dieser Fragen voll bewusst ist. Die Einführung einer Tobin-Steuer hat etwas Verlockendes. Sie wird von vielen Befürwortern unter den Linken und Rechten, von unterschiedlichen politischen und nichtpolitischen Organisationen, von NRO, von Hochschulgruppen gefordert. Ich werde mich daher hüten, eine endgültige Antwort auf diese diffizile Frage zu geben.
Ich möchte lediglich, weil dies die Position des Rates ist, eine praktische Schwierigkeiten hervorheben, die zu Diskussionen Anlass geben können. Zunächst glaube ich, dass allgemeine Einigkeit darüber herrscht, dass diese so genannte Tobin-Steuer nur ihre volle Wirkung entfalten könnte, wenn sie im Weltmaßstab eingeführt würde. Es ist jedoch festzustellen, dass ein Konsens über die Besteuerung von Finanztransaktionen zwar noch innerhalb der Europäischen Union erreicht werden könnte, doch keineswegs innerhalb der G7 und noch weniger im Rahmen der OECD. Es ist auch bekannt – und dies ist eine wirtschaftliche Überlegung – dass im Falle des Bestehens eines umfassenden Konsenses einige wenige Finanzplätze ein wirkliches Interesse daran hätten, eine nicht kooperative Haltung an den Tag zu legen und die Anwendung der Steuer auf Transaktionen auf ihrem Gebiet abzulehnen.
Daher frage ich die Befürworter der Tobin-Steuer, wie das Risiko ausgeschaltet werden soll, dass spekulative Transaktionen in die Steuerparadiese verlagert werden, was in dem Fall, dass man sich für eine solche Steuer entscheidet, in jedem Fall verhindert werden muss.
Des Weiteren sollte man auch auf die Frage antworten, welchen Einfluss sie auf die Volatilität der Devisenmärkte hätte, insbesondere bei einem Satz von 0,1 ‰, während die Spekulanten mit Abwertungen in der Größenordnung von 20 bis 50 % rechnen. Außerdem besteht auch die Gefahr, dass diese Steuer mittels der Errungenschaften der modernen Finanzinnovationen umgangen werden kann. Daher betrifft die wirkliche Frage, die sich mir stellt, nicht das mit der Tobin-Steuer verfolgte Ziel, d. h. sowohl die Regulierung der Devisenmärkte, die Moralisierung dieser Märkte im Hinblick auf die Finanzierung der Entwicklung, sondern vielmehr unsere Fähigkeit, diese Mechanismen wirksam beeinflussen zu können. Ich wiederhole nochmals, dies bedeutet keine prinzipielle Ablehnung, die ich nicht feststellen kann, insbesondere was mich persönlich betrifft.
Frankreich hat im Namen der Präsidentschaft der Europäischen Union auf der jüngsten Konferenz in Prag, auf den G7-Gipfeln und den Tagungen des Internationalen Währungs- und Finanzausschusses (IMFC) Reformvorschläge unterbreitet, um auf die Besorgnisse einzugehen, die dem bereits seit Langem bestehenden Vorschlag zur Einführung einer Art Tobin-Steuer zugrunde liegen. In den Kommuniqués der G7, des IMFC und den Erklärungen des Generaldirektors des IWF, Herrn Köhler, widerspiegelt sich im Übrigen die Sensibilität, die gegenüber den von Frankreich vertretenen Orientierungen insbesondere hinsichtlich einer geordneten finanziellen Liberalisierung und der Bekämpfung der Geldwäsche besteht. Dieser Kampf, der eine der Prioritäten der französischen Präsidentschaft darstellt, äußert sich sowohl im Rat „Justiz und Inneres“ als auch im Ecofin-Rat sowie unlängst auf einer gemeinsamen Sitzung dieser beiden Räte.
Mir ist bewusst, dass ich die gestellte Frage hier nicht in ihrem gesamten Umfang beantworten kann. Ich kann mir denken, dass erwartet wird, dass der Rat ja dazu sagt. Doch meiner Meinung nach ist die Frage etwas komplexer, als dass eine Antwort mit Ja oder Nein möglich ist, denn die Ziele und Grundsätze können zwar befürwortet werden, doch die Frage der Modalitäten ist damit noch nicht beantwortet, ganz zu schweigen von einem Konsens zwischen den 15 Mitgliedstaaten."@de7
"Όχι, θα προσπαθήσω η απάντησή μου να μην έχει ακαδημαϊκό χαρακτήρα απλώς η προοπτική του να απαντήσω στις ερωτήσεις αυτές με φέρνει κάπως σε δύσκολη θέση, δεδομένου ότι για να συζητήσουμε τα θέματα αυτά δεν μας φτάνει το βράδυ ολόκληρο και σίγουρα δεν μας φτάνει η ώρα των ερωτήσεων. Τίθεται ζήτημα επιδιωκόμενων στόχων, φιλοσοφίας, πεποίθησης και ανάλυσης. Επιπλέον, ο καθένας λαμβάνει θέση στο συγκεκριμένο ζήτημα βάσει των πεποιθήσεων και των προσωπικών του αναλύσεων.
Θέλω απλώς να πω για άλλη μια φορά, εξ ονόματος του Συμβουλίου, ότι το Συμβούλιο έχει πλήρη επίγνωση πόσο επίκαιρα και σημαντικά είναι τα ζητήματα αυτά. Η δημιουργία ενός φόρου τύπου Tobin είναι ελκυστική ιδέα. Πολλές πολιτικές ομάδες, αριστερές και δεξιές, πολλές οργανώσεις, πολιτικές και μη, πολλές μη κυβερνητικές οργανώσεις, πολλοί πανεπιστημιακοί όμιλοι την υποστηρίζουν. Θα επιφυλαχθώ λοιπόν και δεν θα δώσω μια οριστική απάντηση στο δύσκολο αυτό ζήτημα..
Θα ήθελα απλώς να υπογραμμίσω – εφόσον αυτή είναι η θέση του Συμβουλίου – ορισμένες πρακτικές δυσκολίες που μπορούν να αποτελέσουν θέμα συζήτησης. Καταρχάς, όλος ο κόσμος, νομίζω, παραδέχεται ότι ο φόρος αυτός, ο φόρος “Tobin” όπως λέγεται, δεν μπορεί να λειτουργήσει σωστά παρά μόνο αν εφαρμοστεί σε παγκόσμιο επίπεδο. Διαπιστώνουμε όμως υποχρεωτικά ότι μπορούμε μεν να επιδιώξουμε την ομοφωνία στο πλαίσιο της Ευρωπαϊκή Ένωσης σχετικά με τη φορολόγηση των οικονομικών συναλλαγών στην αγορά συναλλάγματος, ανάλογη ομοφωνία όμως δεν υπάρχει στο πλαίσιο της G7 και πολύ περισσότερο στο πλαίσιο του ΟΟΣΑ. Γνωρίζουμε μάλιστα – και είναι θέμα οικονομικής λογικής – ότι αν επιτυγχάναμε μια ευρεία πλειοψηφία, κάποιοι οικονομικοί χώροι θα είχαν πραγματικό συμφέρον να μην είναι καθόλου συνεργάσιμοι, να αρνηθούν να εφαρμόσουν το φόρο στις συναλλαγές που πραγματοποιούνται στο έδαφός τους.
Το ζήτημα που θέτω λοιπόν στους υπέρμαχους του φόρου τύπου Tobin είναι το εξής: πώς μπορούμε να αντιπαλέψουμε τον υπαρκτό κίνδυνο να μετατοπιστούν οι κερδοσκοπικές συναλλαγές σε ορισμένους φορολογικούς παραδείσους, κάτι που δεν πρέπει επ’ ουδενί να συμβεί, αν υποτεθεί ότι επιβάλλουμε έναν τέτοιο φόρο.
Θα ήθελα επίσης να έχω μια απάντηση για τον αντίκτυπο που θα έχει ο φόρος αυτός στην σταθερότητα των νομισματικών αγορών, και κυρίως για την επίδραση ενός φόρου της τάξης του 0,1 τοις χιλίοις στους κερδοσκόπους που αναμένουν υποτιμήσεις της τάξης του 20 έως 50%. Δεδομένων των επιδόσεων της σύγχρονης χρηματοοικονομικής καινοτομίας, εξάλλου, υπάρχει ο κίνδυνος ο φόρος αυτός να παρακαμφθεί,. Η ουσία του ζητήματος λοιπόν δεν βρίσκεται στο στόχο που εξυπηρετεί ο φόρος τύπου Tobin, στη ρύθμιση δηλαδή των αγορών συναλλάγματος, στην επιβολή ηθικών νόμων στις εν λόγω αγορές υπέρ της χρηματοδότησης της ανάπτυξης, αλλά στην ικανότητα μας να ελέγξουμε αποτελεσματικά τους μηχανισμούς αυτούς. Το ξαναλέω, δεν διαφωνούμε επί της αρχής, δεν πρόκειται περί αυτού, σε προσωπικό τουλάχιστον επίπεδο.
Η Γαλλία, εξ ονόματος της Προεδρίας της Ευρωπαϊκής Ένωσης, πρότεινε στις πρόσφατες Συνελεύσεις της Πράγας και επί τη ευκαιρία των συνεδριάσεων της G7 και της Διεθνούς Νομισματικής και Οικονομικής Επιτροπής, μεταρρυθμιστικούς άξονες, οι οποίοι απαντούν στις ανησυχίες από τις οποίες εκπορεύεται η πρόταση, από καιρό διατυπωμένη, της επιβολής ενός φόρου τύπου Tobin. Από τα ανακοινωθέντα της G7, της ΔΝΟΕ και τις δηλώσεις του Γενικού Διευθυντή του ΔΝΤ κ. Köhler, καταλαβαίνει κανείς πόσο ευαίσθητη είναι η κατάσταση στο ζήτημα των προσανατολισμών που προωθεί η Γαλλία, ειδικά όσον αφορά την ορθολογιστική οικονομική απελευθέρωση και την πάλη ενάντια στο ξέπλυμα του χρήματος. Το ζήτημα της πάλης αυτής, η οποία συγκαταλέγεται στις προτεραιότητες της γαλλικής Προεδρίας, τίθεται επίσης στο Συμβούλιο Υπουργών Δικαιοσύνης και Εσωτερικών Υποθέσεων αλλά και στο Συμβούλιο των Υπουργών Οικονομικών (Ecofin), και προσφάτως τέθηκε σε μια κοινή συνεδρίαση των δύο Συμβουλίων.
Έχω επίγνωση ότι αδυνατώ να καλύψω με την απάντησή μου όλο το εύρος της ερώτησης που μου θέσατε. Η προσδοκία σας είναι, φαντάζομαι, το Συμβούλιο να πει ναι στο φόρο. Δεν νομίζω ότι ένα τόσο πολύπλοκο ζήτημα μπορεί να λυθεί απλώς με ένα ναι ή ένα όχι, διότι μπορεί να επιδοκιμάζουμε τους στόχους, τις αρχές του φόρου, αλλά δεν έχουμε αναφερθεί καθόλου στον τρόπο εφαρμογής του, εκτός του ότι η ομοφωνία στο πλαίσιο των Δεκαπέντε δεν είναι δεδομένη."@el8
"No, I shall try not to give you too academic an answer, but you put me in a difficult position in asking me these questions because we could easily spend more than one evening answering, and in any case we shall no doubt be overrunning the allotted hour with the questions that are coming up. This matter raises questions of the objectives to be pursued, and questions of philosophy, of convictions and of analysis. Indeed everyone applies their own convictions and their own analysis in expressing their views on this subject.
I should just like to say, once again, speaking on behalf of the Council, that the Council is perfectly aware of topical events and the importance of these issues. The creation of a Tobin tax is an attractive option, one championed by many Members on both the left and right wing, by a variety of political and non-political organisations, non-governmental organisations, university groups. I shall therefore beware of giving a definitive answer to this difficult question.
I should just like to stress some of the practical problems which may give rise to debate, since this is the Council’s position. Firstly, I think everyone recognises that this tax, known as Tobin tax could operate properly only if applied at world level. It must be noted, however, that while it may be possible to seek a consensus within the European Union, no such consensus exists within G7, especially within the OECD, regarding levying a tax on exchange transactions. We are even aware, and this is an economic line of reasoning, that if there were a broad consensus, then a limited number of financial places would have a real interest in adopting an uncooperative attitude and refusing to apply the tax on transactions within their territory.
The question that I must ask those who advocate the Tobin tax, therefore, is exactly how we can offset that risk that would exist that speculative activities would shift location to tax havens, since this is a phenomenon which must be avoided if such a tax were to be adopted.
I should also like to have answers to the question of what influence it would have on the volatility of the exchange markets, particularly what would be the effect of a tax of 0.1 per thousand on speculators expecting devaluation in the order of 20 to 50%. There would, besides, be a risk of this tax being bypassed due to the high level of innovative performance in the modern financial world. The real question I have, then, does not concern the objectives of the Tobin tax, i.e. regulation of the exchange markets, making these markets more ethical by using them to fund development, but rather on our ability to ensure that these mechanisms are effective. Once again, this does not indicate my opposition in principle to the idea, as I am not opposed to it, certainly on a personal basis.
At the recent meetings in Prague, and at the meetings of the G7 and the International Monetary and Financial Committee (IMFC), in its capacity as Presidency of the European Union, France proposed focuses for reform intended to provide a response to the concerns behind the, now old, proposal of establishing a Tobin-type tax. The communiqués of the G7, the IMFC and the statements of the IMF Director-General, Mr Köhler, moreover reflect the sympathies that exist in relation to the policy guidelines promoted by France, particularly as regards ordered financial liberalisation and combating money laundering. This fight, which is one of the priorities of the French Presidency, was expressed at both the Justice and Home Affairs Council and the Ecofin Council, and recently in a combined meeting of these two Councils.
I am aware that I am unable to respond fully right now to the question asked. I suppose you expect the Council to simply say yes. I think the question is a little bit too complex to give a simple yes or no answer, because while we may approve of the principles, there is still the outstanding matter of the practical arrangements, not to mention the existence of a consensus between the 15 Member States."@en3
"(FR)
No, voy a tratar de no dar una respuesta académica, pero sencillamente me preocupa un poco responder a estas preguntas porque con toda seguridad podríamos pasarnos más que toda la noche, en todo caso, pasaríamos, sin duda alguna, más que el turno de preguntas que vamos a abordar. Son preguntas que abordan a la vez los objetivos que han de seguirse, son de filosofía, de convicción y de análisis. Cada uno se expresa también sobre este tema con sus convicciones y sus propios análisis.
Simplemente quiero decir, una vez más, hablando en nombre del Consejo, que el Consejo está totalmente sensibilizado respecto a la actualidad e importancia de estas preguntas. La creación de un impuesto Tobin es atractiva. Es defendida en muchos escaños, de la izquierda o de la derecha, por diversas organizaciones, políticas o no políticas, organizaciones no gubernamentales, grupos universitarios. Por tanto, me cuidaré de dar una respuesta definitiva a esta difícil cuestión.
Sólo quisiera –puesto que es la posición del Consejo– subrayar estas dificultades prácticas que pueden ser objeto de debate. Ante todo, creo que todo el mundo reconoce que este impuesto llamado impuesto Tobin, sólo podría funcionar correctamente si se aplicara a escala mundial. No obstante, es preciso constatar que, aun cuando pudiera buscarse un consenso en el seno de la Unión Europea, tal consenso no existe en el seno del G7, sobre todo no existe en la OCDE, respecto a una imposición de las transacciones cambiarias. Se sabe incluso –y es un razonamiento económico– que si existiera un consenso amplio, un reducido número de plazas financieras tendría verdadero interés en adaptar una actitud no cooperativa negándose a aplicar el impuesto sobre las operaciones realizadas sobre su territorio.
Por tanto, la pregunta que formulo a los defensores del impuesto Tobin, es la de saber cómo contrarrestar el riesgo que habría de desplazar las operaciones especulativas hacia los paraísos fiscales, lo que debe evitarse a toda costa en la hipótesis en que se retenga dicho impuesto.
Asimismo, me gustaría que se respondiera a la pregunta de su influencia sobre la volatilidad de los mercados de divisas y, especialmente, del efecto de un impuesto del 0,1 por mil sobre los especuladores que esperan devaluaciones del orden del 20 al 50%. Habría un riesgo, además, de que este impuesto fuera evitado gracias a las prestaciones de la innovación financiera moderna. Por tanto, la verdadera pregunta no se refiere al objetivo perseguido por el impuesto Tobin, es decir, a la vez la regulación de los mercados de cambio, la moralización de estos mercados sobre la financiación del desarrollo, sino a nuestra capacidad para actuar eficazmente sobre estos mecanismos. Una vez más, no significa una oposición de principio, que yo no siento, especialmente a título personal.
Francia, en nombre de la Presidencia de la Unión Europea, propuso, durante las recientes Asambleas de Praga, y con ocasión de las reuniones del G7 y del Comité Monetario y Financiero Internacional, ejes de reforma destinados a responder a las preocupaciones que han originado la propuesta, ya antigua, de instaurar un impuesto de tipo Tobin. Los comunicados del G7, del CMFI y las declaraciones del Director General del FMI, Sr. Köhler, reflejan, por otra parte, la sensibilidad que existe en relación con las orientaciones promovidas por Francia, especialmente en materia de liberación financiera ordenada y la lucha contra el lavado de dinero. Esta lucha, que es una de las prioridades de la Presidencia francesa, se expresa tanto en el Consejo “Justicia/Asuntos Interiores” que en el Consejo Ecofin y, últimamente, a través de una reunión conjunta de estos dos consejos.
Me doy cuenta de que no puedo responder aquí en toda su extensión a la pregunta formulada. Imagino que lo que se espera es que el Consejo diga sí. Pienso que la cuestión es un poco más compleja que una respuesta por un sí o un no, ya que los objetivos, los principios, pueden ser aprobados, pero la cuestión de las modalidades sigue planteándose en toda su extensión, sin hablar de la existencia de un consenso en el seno de los Quince."@es12
"Yritän olla antamatta akateemista vastausta, mutta minun on hankala vastata näihin kysymyksiin, sillä voisimme keskustella asiasta koko illan, ainakin keskusteluun uppoaisi helposti enemmän aikaa kuin kyselytunti sallii. Tähän liittyy sekä kysymyksiä asetettavista tavoitteista että filosofisia, vakaumuksellisia ja analyyttisia kysymyksiä. Jokaisella on oma vakaumuksensa ja omat analyysinsa tästä aiheesta.
Haluan vain sanoa vielä kerran neuvoston nimissä, että neuvosto on täysin tietoinen näiden kysymysten ajankohtaisuudesta ja tärkeydestä. Tobinin veron käyttöönotto tuntuu houkuttelevalta. Sillä on paljon puolustajia, niin oikeiston kuin vasemmiston riveissä, erilaisissa poliittisissa ja muissa järjestöissä, kansalaisjärjestöissä ja yliopistollisissa ryhmissä. En siis halua antaa mitään lopullista vastausta tähän vaikeaan kysymykseen.
Haluaisin ainoastaan – neuvoston kantaa noudattaen – korostaa joitakin käytännön hankaluuksia, jotka saattavat herättää keskustelua. Ensinnäkin kaikki varmasti myöntävät, että tämä vero, jota kutsutaan Tobinin veroksi, toimisi moitteettomasti ainoastaan, jos sitä sovellettaisiin maailmanlaajuisesti. On kuitenkin pakko todeta, että jos voimmekin tavoitella Euroopan unionin sisällä yksimielisyyttä valuuttakaupan verotuksesta, niin vastaavaa yksimielisyyttä ei löydy G7-ryhmän sisältä, eikä ainakaan OECD-maiden piiristä. Yleisesti tiedetään sekin – ja tämä on taloudellinen näkemys – että jos päästäisiin laajamittaiseen yksimielisyyteen, niin olisi muutaman rahoituskeskuksen edun mukaista jättäytyä yhteistyöstä ja kieltää veron soveltaminen niiden alueella tehtyihin toimenpiteisiin.
Kysyn siis Tobinin veron kannattajilta: kuinka voisimme torjua sen riskin, että keinottelu siirtyisi veroparatiiseihin? Tämä täytyy ehdottomasti välttää, jos kyseinen vero otetaan käyttöön.
Haluaisin myös vastauksen kysymykseen siitä, kuinka se vaikuttaisi valuuttamarkkinoiden ailahtelevaisuuteen ja erityisesti siitä, kuinka 0,1 promillen vero vaikuttaisi keinottelijoihin, jotka odottavat 20–50 prosentin devalvaatioita. Lisäksi on se riski, että veroa kierrettäisiin rahoitusalan nykyaikaisten innovaatioiden saavutusten ansiosta. Todellinen kysymykseni ei siis koske Tobinin veron tavoitetta, eli valuuttamarkkinoiden sääntelyä ja näiden markkinoiden moralisoimista kehityksen rahoittamisella, vaan kykyämme tehdä näistä mekanismeista tehokkaita. Toistan vielä, ettei tämä tarkoita periaatteellista vastustamista, joka ei edes ole minun kantani tähän.
Ranska ehdotti Euroopan unionin puheenjohtajavaltiona, hiljattain Prahassa pidetyissä kokouksissa sekä G7-ryhmän ja kansainvälisen rahatalous- ja rahoituskomitean kokouksissa uudistuslinjoja, joiden on tarkoitus vastata niihin huolenaiheisiin, joille perustuu jo kauan sitten esitetty ehdotus Tobin veron kaltaisesta verosta. G7-ryhmän ja kansainvälisen rahatalous- ja rahoituskomitean tiedonannot sekä kansainvälisen valuuttarahaston pääjohtajan Köhlerin lausunnot kuvaavat myönteistä asennetta Ranskan tukemiin suuntaviivoihin, etenkin talouden hyvin suunniteltuun vapauttamiseen ja rahanpesun torjuntaan. Tämä torjunta, joka on eräs Ranskan puheenjohtajuuskauden prioriteeteista, on otettu esiin sekä oikeus- ja sisäasiain neuvostossa että Ecofin-neuvostossa, ja hiljattain sen tiimoilta järjestettiin näiden kahden neuvoston yhteinen kokous.
Tiedän, etten voi täällä vastata kysymykseen sen koko laajuudessa. Uskon, että odotatte neuvoston vastaavan kysymykseen myönteisesti. Kysymys on mielestäni liian monimutkainen, jotta siihen voisi vastata kyllä tai ei, sillä tavoitteita ja periaatteita voidaan kannattaa, mutta järjestelykysymykset ovat vielä ratkaisematta puhumattakaan yksimielisyyden saavuttamisesta kaikkien 15 jäsenvaltion kesken."@fi5
"No, cercherò di non dare una risposta accademica, ma mi imbarazza un po’ rispondere a queste interrogazioni, perché potremmo tranquillamente discuterne per tutta la serata, o comunque oltre il tempo delle interrogazioni che dobbiamo trattare. Si tratta al contempo di questioni riguardanti obiettivi da perseguire, filosofia, convinzioni e analisi. Ciascuno, infatti, si esprime su tale argomento in base alle proprie convinzioni e alle proprie analisi.
Con questo voglio solo dire, ancora una volta, a nome del Consiglio, che il Consiglio è perfettamente cosciente dell’attualità e dell’importanza di tali interrogazioni. L’istituzione di una tassa Tobin è attraente: essa è difesa da molti banchi di questo Emiciclo, dalla sinistra e dalla destra, da organizzazioni diverse, politiche e apolitiche, organizzazioni non governative, gruppi universitari. Perciò mi guardo bene dal dare una risposta definitiva a una questione difficile.
Vorrei semplicemente – essendo questa la posizione del Consiglio – sottolineare alcune difficoltà pratiche che potrebbero suscitare un dibattito. Innanzi tutto, credo tutti riconoscano che la cosiddetta tassa Tobin potrebbe funzionare correttamente soltanto se fosse introdotta a livello mondiale. Ora, è inevitabile constatare che, se si può cercare un consenso in seno all’Unione europea in merito a una tassa sulle transazioni di cambio, un simile consenso non esiste in seno al G7, e ancor meno in seno all’OCSE. Anzi – e si tratta di una logica economica – sappiamo che se esistesse un ampio consenso, un piccolo numero di piazze finanziarie avrebbe un interesse reale ad adottare un atteggiamento non cooperativo, rifiutando di applicare la tassa alle operazioni realizzate sul proprio territorio.
Quindi la questione che pongo ai difensori della tassa Tobin è sapere come contrastare il rischio di dislocare tali speculazioni verso paradisi fiscali, cosa che va assolutamente evitata nell’ipotesi in cui tale tassa dovesse essere approvata.
Vorrei inoltre una risposta anche in merito all’influenza di tale tassa sulla volatilità dei mercati delle divise, e in particolare in merito all’effetto di una tassa dello 0,1 per mille sugli speculatori che si aspettano svalutazioni dell’ordine del 20-50 percento. Vi sarebbe inoltre un rischio di evasione di questa tassa grazie alla moderna innovazione finanziaria. Quindi, la questione vera, per quanto mi consta, non riguarda l’obiettivo della tassa Tobin, ovvero la regolamentazione dei mercati di cambio, la moralizzazione di tali mercati sul finanziamento dello sviluppo, quanto piuttosto la capacità di produrre meccanismi efficaci. Ancora una volta, ciò non equivale a un’opposizione di principio, che peraltro non ho nemmeno a titolo personale.
Alle recenti riunioni di Praga e in occasione del G7 e del Comitato monetario e finanziario internazionale, la Francia, a nome della Presidenza dell’Unione, ha proposto piste di riforma destinate a rispondere alle preoccupazioni che informano la proposta di instaurare una tassa del tipo Tobin, proposta che già risale a tempo fa. I comunicati del G7, del CMFI e le dichiarazioni del direttore generale del FMI, Khler, riflettono la sensibilità rispetto agli orientamenti promossi dalla Francia, nella fattispecie in materia di liberalizzazione finanziaria disciplinata e di lotta al riciclaggio. Tale lotta, che è una delle priorità della Presidenza francese, si esprime tanto al Consiglio “giustizia e affari interni”, quanto al Consiglio “ECOFIN” e recentemente tramite una riunione congiunta di tali due Consigli.
Mi rendo conto di non poter rispondere all’interrogazione che è stata formulata in tutta la sua portata. Immagino che ci si aspetti l’assenso del Consiglio. La questione è un po’ più complessa di una semplice risposta affermativa o negativa, poiché gli obiettivi, i principi possono essere anche approvati, ma la questione delle priorità rimane irrisolta in tutta la sua entità, per non parlare dell’esistenza di un consenso in seno ai Quindici."@it9
"No, I shall try not to give you too academic an answer, but you put me in a difficult position in asking me these questions because we could easily spend more than one evening answering, and in any case we shall no doubt be overrunning the allotted hour with the questions that are coming up. This matter raises questions of the objectives to be pursued, and questions of philosophy, of convictions and of analysis. Indeed everyone applies their own convictions and their own analysis in expressing their views on this subject.
I should just like to say, once again, speaking on behalf of the Council, that the Council is perfectly aware of topical events and the importance of these issues. The creation of a Tobin tax is an attractive option, one championed by many Members on both the left and right wing, by a variety of political and non-political organisations, non-governmental organisations, university groups. I shall therefore beware of giving a definitive answer to this difficult question.
I should just like to stress some of the practical problems which may give rise to debate, since this is the Council’s position. Firstly, I think everyone recognises that this tax, known as Tobin tax could operate properly only if applied at world level. It must be noted, however, that while it may be possible to seek a consensus within the European Union, no such consensus exists within G7, especially within the OECD, regarding levying a tax on exchange transactions. We are even aware, and this is an economic line of reasoning, that if there were a broad consensus, then a limited number of financial places would have a real interest in adopting an uncooperative attitude and refusing to apply the tax on transactions within their territory.
The question that I must ask those who advocate the Tobin tax, therefore, is exactly how we can offset that risk that would exist that speculative activities would shift location to tax havens, since this is a phenomenon which must be avoided if such a tax were to be adopted.
I should also like to have answers to the question of what influence it would have on the volatility of the exchange markets, particularly what would be the effect of a tax of 0.1 per thousand on speculators expecting devaluation in the order of 20 to 50%. There would, besides, be a risk of this tax being bypassed due to the high level of innovative performance in the modern financial world. The real question I have, then, does not concern the objectives of the Tobin tax, i.e. regulation of the exchange markets, making these markets more ethical by using them to fund development, but rather on our ability to ensure that these mechanisms are effective. Once again, this does not indicate my opposition in principle to the idea, as I am not opposed to it, certainly on a personal basis.
At the recent meetings in Prague, and at the meetings of the G7 and the International Monetary and Financial Committee (IMFC), in its capacity as Presidency of the European Union, France proposed focuses for reform intended to provide a response to the concerns behind the, now old, proposal of establishing a Tobin-type tax. The communiqués of the G7, the IMFC and the statements of the IMF Director-General, Mr Köhler, moreover reflect the sympathies that exist in relation to the policy guidelines promoted by France, particularly as regards ordered financial liberalisation and combating money laundering. This fight, which is one of the priorities of the French Presidency, was expressed at both the Justice and Home Affairs Council and the Ecofin Council, and recently in a combined meeting of these two Councils.
I am aware that I am unable to respond fully right now to the question asked. I suppose you expect the Council to simply say yes. I think the question is a little bit too complex to give a simple yes or no answer, because while we may approve of the principles, there is still the outstanding matter of the practical arrangements, not to mention the existence of a consensus between the 15 Member States."@lv10
"Nee, ik zal proberen geen academisch antwoord te geven. Ik ben eerlijk gezegd een beetje in verlegenheid gebracht door deze vraag, daar wij gemakkelijk een hele avond zouden kunnen spenderen aan de beantwoording daarvan. In ieder geval zouden wij daarvoor veel meer tijd nodig hebben dan de tijd van een vragenuur. Hier komen verschillende vraagstukken bij kijken, vraagstukken in verband met de doelstellingen, de filosofische achtergrond, de overtuigingen en de benaderingswijze. Eenieder benadert dit thema op zijn eigen manier en vanuit zijn eigen overtuigingen.
Sprekend namens de Raad wil ik er nogmaals op wijzen dat de Raad zich wel degelijk rekenschap geeft van het belang van deze vraagstukken. Deze zijn ook zeer actueel. De invoering van een Tobin-belasting heeft absoluut haar aantrekkelijke kanten. Van verschillende kanten, door links en rechts, wordt daarvoor een lans gebroken. Verschillende organisaties, politieke en niet politieke organisaties, niet-gouvernementele organisaties en universiteitsinstanties zijn voor de invoering daarvan. Daarom zou ik mij ervoor hoeden een definitief antwoord op zulk een netelige kwestie te geven.
In mijn uiteenzetting van het standpunt van de Raad wil ik alleen wijzen op enkele praktische moeilijkheden die misschien aanleiding zullen zijn tot een debat. Ten eerste ziet mijns inziens iedereen in dat deze zogenaamde Tobin-belasting slechts goed kan werken als zij op wereldschaal wordt toegepast. Het kan best zijn dat er in de Europese Unie een consensus bereikt kan worden, maar hetzelfde kan niet gezegd worden van de G7 en nog minder van de OESO. Daar is van belasting op wisseltransacties geen sprake. Laten wij echter uitgaan van de veronderstelling dat hierover een ruime consensus bestaat. Als men economisch redeneert, weet men dat dan een klein aantal geldmarkten daadwerkelijk belang zou hebben bij een weinig coöperatieve houding en de toepassing van die belasting op transacties op hun grondgebied zou weigeren.
Mijn vraag aan de voorstanders van de Tobin-belasting is dan ook hoe zij het risico van verplaatsing van speculatieve transacties naar belastingparadijzen denken op te vangen. Als wij een dergelijke belasting willen toepassen moeten wij immers juist een dergelijke verplaatsing absoluut zien te voorkomen.
Ik wil ook graag een antwoord op de vraag wat de invloed van deze belasting zal zijn op de volatiliteit van de valutamarkten en met name wat het effect zal zijn van een belasting van 0,1‰ op speculanten die wachten op devaluaties in de orde van grootte van 20 à 50%. Bovendien loopt men het risico dat deze belasting wordt omzeild dankzij de vindingrijkheid van de moderne financiële innovatie. Ik zet dus niet zozeer vraagtekens bij het met de Tobin-belasting beoogde doel, dat wil zeggen bij de regulering van de wisselmarkten, bij de vaststelling van morele voorschriften voor deze markten gezien de noodzaak van ontwikkelingfinanciering, maar bij ons vermogen om deze mechanismen in de greep te houden. Nogmaals, dit betekent niet dat ik in principe tegen deze belasting ben. Ik ben hier persoonlijk gesproken zeker niet tegen gekant.
Frankrijk heeft als voorzitter van de Europese Unie tijdens de recente bijeenkomst van Praag en tijdens de vergaderingen van de G7 en het Internationaal Monetair en Financieel Comité voorstellen gedaan voor hervormingen die ons in staat stellen de zorgen weg te nemen die de aanleiding zijn geweest tot het nu al oude voorstel voor de invoering van een soort Tobin-belasting. Uit de communiqués van de G7, het IMFC en de verklaringen van de directeur-generaal van het IMF, de heer Köhler, blijkt trouwens dat men gevoelig is voor de door Frankrijk aangegeven oriëntaties voor met name een geordende financiële liberalisering en de strijd tegen het witwassen van geld. Deze strijd is een van de prioriteiten van het Frans voorzitterschap en is onderwerp van gesprek in de Raad Justitie en Binnenlandse Zaken en de Ecofin-Raad, die kortgeleden nog een gemeenschappelijke vergadering daaraan hebben gewijd.
Ik besef heel goed dat ik hiermee geen antwoord heb gegeven op deze inderdaad veelomvattende vraag. Ik neem aan dat men van de Raad een “ja” daarop verwacht. Ik geloof echter dat er bij deze vraag veel meer komt kijken en er niet zomaar met “ja” of “nee” op kan worden geantwoord. De doelstellingen, de principes kunnen onze goedkeuring wegdragen, maar de kwestie van de modaliteiten blijft overeind, en dan heb ik het nog niet eens over het al dan niet voorhanden zijn van een consensus onder de Vijftien."@nl2
"Não. Tentarei não dar uma resposta académica, simplesmente tenho uma certa dificuldade em responder a estas questões já que facilmente nos levaria toda a tarde ou, pelo menos, mais do que o período de perguntas que vamos abordar. Estão simultaneamente em causa questões em termos dos objectivos visados, de filosofia, de convicção e de análise. Cada um expressa-se também sobre este assunto com as suas convicções e as suas próprias análises.
Pretendo unicamente dizer, pronunciando-me mais uma vez em nome do Conselho, que o Conselho está perfeitamente consciente do carácter actual e da importância destas questões. A criação de um imposto Tobin é aliciante. Tem os seus defensores em muitas bancadas, de esquerda ou de direita, entre as mais diversas organizações, políticas ou não, organizações não governamentais, grupos universitários. Por conseguinte, abstenho-me de dar uma resposta definitiva a esta pergunta difícil.
Permitam-me simplesmente - já que se trata da posição do Conselho - que saliente algumas dificuldades de ordem prática que podem suscitar debate. Em primeiro lugar, todos reconhecem, julgo eu, que esta taxa, comhecida como taxa Tobin, apenas poderia funcionar correctamente se fosse aplicada a nível mundial. Constamos porém que, embora seja possível procurar lograr um consenso a nível da União Europeia, esse consenso não existe no âmbito do G7, sobretudo no âmbito da OCDE, no que respeita à tributação das transacções de câmbio. Sabe-se inclusivamente- trata-se de um raciocínio económico - que se porventura existisse um amplo consenso, um pequeno número de praças financeiras teria verdadeiro interesse em adoptar uma atitude não cooperativa, recusando-se a aplicar o imposto sobre as operações realizadas no seu território.
Portanto, a questão que coloco aos defensores do imposto Tobin é a seguinte: como impedir que as operações especulativas possam ser deslocadas para paraísos fiscais, algo que deve ser evitado a todo o custo caso esse imposto venha a ser adoptado?
Gostaria igualmente que me dissessem qual seria a sua influência na volatilidade dos mercados de divisas e, nomeadamente, qual seria o efeito de um imposto de 0,1 por mil nos especuladores, que esperam desvalorizações da ordem de 20 à 50%. Haveria ainda o risco de que este imposto fosse contornado mercê das
da inovação financeira moderna. Por conseguinte, a verdadeira questão para mim não reside no objectivo visado pelo imposto Tobin, ou seja, a regulação dos mercados de câmbio de par com a moralização desses mercados no financiamento do desenvolvimento, mas na nossa capacidade para actuar com eficácia sobre esses mecanismos. Repito, tal não significa uma oposição de princípio, que não tenho, designadamente a título pessoal..
A França, em nome da Presidência da União Europeia, propôs, por ocasião das Assembleias que tiveram lugar recentemente em Praga e das reuniões do G7 e do Comité Monetário e Financeiro Internacional, directrizes de reforma tendo em vista responder às preocupações que originaram a proposta, que não data de ontem, de instaurar um imposto de tipo Tobin. Aliás, os comunicados do G7, do CMFI e as declarações do director-geral do FMI, Senhor Köhler, reflectem a sensibilidade que existe no que respeita às orientações avançadas pela França, nomeadamente em matéria de liberalização financeira controlada e de luta contra o branqueamento de capitais. Essa luta, que constitui uma das prioridades da Presidência francesa, encontra expressão tanto a nível do Conselho "Justiça/Assuntos Internos" quanto do Conselho "ECOFIN",e, ultimamente, através de uma reunião conjunta destes dois Conselhos.
Estou ciente de não poder responder aqui cabalmente à pergunta que me foi colocada Imagino que o que se espera é que o Conselho dê uma resposta afirmativa. Creio porém que a complexidade da questão não permite que se responda simplesmente sim ou não, pois muito embora os objectivos e os princípios possam ser aprovados, o problema das modalidades subsiste, isto para não falar da existência de um consenso a nível dos Quinze."@pt11
"Nej, jag skall försöka att inte ge något akademiskt svar, jag är bara lite besvärad över att besvara denna fråga eftersom vi utan vidare skulle kunna tillbringa hela kvällen med den, i vilket fall som helst kommer vi sannolikt att använda mer än frågestunden som vi skall börja med. Här finns både frågor som gäller målsättningar, filosofi, övertygelse och analys. Var och en uttrycker sig också i frågan med sina övertygelser och sina egna analyser.
Jag vill bara, ännu en gång, i rådets namn säga att rådet är fullständigt medvetet om hur aktuella och viktiga dessa frågor är. Inrättandet av en Tobin-skatt är frestande. Den försvaras på många håll, till vänster och höger, av olika organisationer, politiska eller andra, av icke-statliga organisationer, av universitetsgrupper. Jag skulle därför vilja vara försiktig med att ge ett definitivt svar på denna svåra fråga.
Jag skulle bara vilja – eftersom det är rådets ståndpunkt – betona några praktiska svårigheter som kan ge upphov till debatt. Till att börja med tror jag att alla inser att denna skatt, den s.k. Tobin-skatten, bara skulle kunna fungera korrekt om den tillämpades på världsnivå. Men man måste konstatera att även om man kan eftersträva konsensus inom europeiska unionen, existerar ingen sådan konsensus inom G7, framför allt inte inom OECD, när det gäller en skatt på valutatransaktioner. Vi vet till och med – och det är ett ekonomiskt resonemang – att om det fanns en bred konsensus skulle ett litet antal av finansmarknaderna ha ett verkligt intresse av en icke samarbetande attityd genom att vägra att tillämpa skatten på transaktioner på det egna territoriet.
Frågan som jag ställer till försvararna av Tobin-skatten är därför hur man skall motarbeta risken som skulle finnas att de spekulativa transaktionerna flyttas till skatteparadis, vilket absolut måste undvikas om vi nu skulle ha en sådan skatt.
Jag skulle också vilja att man besvarade frågan om dess inverkan på valutamarknadernas volatilitet, och bl.a. effekten av en skatt om 0,1 promille för dem som spekulerar och som förväntar sig nedskrivningar i storleksordningen 20 – 50 procent. Det skulle för övrigt finnas en risk att denna skatt kringgås på grund av prestanda inom den moderna finansiella innovationen. Den verkliga fråga jag har gäller därför inte målsättningen med Tobin-skatten, dvs. att både reglera valutamarknaderna och moralisera dessa marknader när det gäller finansiering av utvecklingen, utan den möjlighet vi har att göra dessa mekanismer effektiva. Ännu en gång, detta innebär inte någon principinvändning, inte ens personligen.
Frankrike föreslog för ordförandeskapets räkning, vid sammanträdena i Prag nyligen och i samband med G7-mötena och mötena i ”Comité monétaire international et financier”, inriktningar för reformer avsedda att motsvara den oro som ligger till grund för förslaget, som funnits länge, att inrätta en skatt av typen Tobin. Kommunikéerna från G7, styrelsen för Internationella valutafonden och uttalandena från generaldirektören för Internationella valutafonden, Köhler, återspeglar för övrigt den känslighet som finns jämfört med de riktlinjer som framförts i Frankrike, bl.a. när det gäller organiserad finansiell avreglering och bekämpning av penningtvätt. Denna kamp, som är en av det franska ordförandeskapets prioriteringar, uttrycks också både i rådet (rättsliga och inrikes frågor) och Ekofin-rådet, och nyligen i samband med ett gemensamt möte med dessa två råd.
Jag är medveten om att jag inte här kan besvara frågan som ställdes i hela sin omfattning. Jag antar att vad man förväntar sig är att rådet säger ja till detta. Jag tror att frågan är lite mer komplex än ett svar med ja eller nej, eftersom målsättningarna, principerna, kan godkännas, men frågan om villkoren fortfarande kvarstår i sin helhet, för att inte tala om förekomsten av konsensus bland de femton medlemsstaterna."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Moscovici,"8,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples