Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-10-24-Speech-2-052"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20001024.3.2-052"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Señor Presidente, mi tema es un tema mucho más concreto, aunque hay que reconocer que algunos consideramos la cooperación reforzada como la panacea para hacer frente a una hipotética congelación del proceso de integración europea, una congelación que resultaría inevitable por el aumento del número de sus miembros tras la próxima ampliación.
He tenido, señor Presidente, la satisfacción de constatar que las propuestas presentadas últimamente a la Conferencia Intergubernamental coinciden en lo sustancial con todos o parte de los criterios que he expuesto. Espero que el espíritu de Biarritz -hoy tan invocado- se materialice, porque los espíritus que no se materializan se convierten en fantasmas y el desván de la construcción europea está lleno de esos fantasmas.
Tengo, por último, que agradecer a la Comisión de Asuntos Constitucionales y a su presidente la benevolencia con que han acogido mi informe, las aportaciones que me han permitido mejorarlo y el amplio respaldo de que se ha beneficiado en la votación final. Con ese respaldo y con la esperanza de que nuestra resolución sea útil en esta fase final tan decisiva de la Conferencia Intergubernamental pido para ella, señor Presidente, Señorías, el voto de la Asamblea.
Se trataría para unos de fletar un bote salvavidas que permitiese a algunos Estados sobrevivir al naufragio de la construcción comunitaria. Y para otros, de crear un núcleo duro de países supuestamente de élite, unos Estados comunitarios
que diríamos en español, Estados que por su virtud y su cohesión y su peso actuasen como un verdadero directorio.
No faltan tampoco, señor Presidente, quienes ven en las cooperaciones reforzadas el instrumento ideal para crear una Europa a la carta o de geometría variable, en la que la cohesión y la solidaridad comunitaria quedarían diluidas en un abanico de variadas cooperaciones intergubernamentales. Una Europa, Señorías, que no sería una organización democrática, ni eficaz, ni transparente, sino sencillamente un
.
Ninguno de esos enfoques me parece aceptable ni realista. Por eso, mi informe propone simplemente flexibilizar las disposiciones existentes y hacerlo siguiendo unos criterios claros y coherentes:
Primero, establecer las cooperaciones en el marco comunitario y no en marcos intergubernamentales paralelos. No se puede acercar Europa a los ciudadanos complicando cada vez más su estructura.
Segundo, mantener la unidad del Parlamento y de la Comisión y reforzar su participación tanto en la fase de establecimiento como en la de desarrollo de las cooperaciones reforzadas. La experiencia del Protocolo social de Maastricht y de la Unión Económica y Monetaria demuestran que la participación de todos los miembros de esas Instituciones es técnicamente factible y políticamente recomendable, preserva la coherencia del sistema y la participación de todos los ciudadanos europeos en decisiones que siempre les afectan. Trocear los poderes legislativo y ejecutivo o sustituirlos por un mayor número de órganos, secretariados, cámaras paralelas, etc., no sirve a la democracia sino a la ineficacia.
Tercero, ampliar el campo de las cooperaciones reforzadas a la política exterior de seguridad y de defensa común en la que la experiencia de los últimos años está pidiendo a gritos un cauce comunitario para evitar la dispersión, la lentitud y la ineficacia que acaban trasladando a los Estados Unidos de América la decisión y la carga de resolver problemas específicamente europeos.
Cuarto, eliminar el veto y reducir el número mínimo de Estados miembros exigidos para poner en marcha una cooperación reforzada que sea comunitaria. Subrayo lo de “comunitaria”, Señorías, porque de eso se trata, de potenciar los instrumentos comunitarios y no de sustituirlos. La línea divisoria entre los que quieren una Europa política y los que quieren reducirla a un mercado pasa hoy por el fortalecimiento de lo comunitario frente a lo intergubernamental, y no viceversa. Lo ha explicado en esta Asamblea, hace bien poco, el Presidente de la Comisión. No necesitamos una Europa de objetivos divergentes, sino una Europa con un objetivo común, aunque con velocidades que puedan ser distintas.
Por último, una cooperación reforzada, abierta y no cerrada, inclusiva y no excluyente de aquellos miembros -actuales o futuros- que no se apunten en el primer momento, que sirva para impulsar y arrastrar y no para levantar nuevas barreras."@es12
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, mit emne er et meget mere konkret emne, selv om det må indrømmes, at vi er nogle, der finder, at det forstærkede samarbejde er et universalmiddel til at klare en hypotetisk fastfrysning af den europæiske integrationsproces, som ellers ville være uundgåelig på grund af stigningen i antallet af medlemmer efter den næste udvidelse.
Jeg har, hr. formand, med tilfredshed kunnet konstatere, at de forslag, der for nylig er blevet stillet til regeringskonferencen, i det væsentligste er i samklang med alle eller dele af de kriterier, jeg har fremført. Jeg håber, at ånden fra Biarritz - som anråbes så højt i dag - materialiserer sig, for de ånder, der ikke materialiserer sig, bliver til spøgelser, og pulterrummet i den europæiske integrationsbygning er fuldt af disse spøgelser.
Afslutningsvis vil jeg gerne takke Udvalget om Konstitutionelle Anliggender og dets formand for den velvilje, de har modtaget min betænkning med, de bidrag, der har gjort det muligt for mig at forbedre den, og den brede opbakning, der er blevet den til del ved den endelige afstemning. Med denne opbakning og med håbet om, at vores beslutning vil være nyttig i den sidste så afgørende del af regeringskonferencen, beder jeg, hr. formand, mine damer og herrer, Parlamentet om at stemme for den.
For nogle ville det dreje sig om at chartre en redningsbåd, som ville gøre det muligt for nogle medlemsstater at overleve den europæiske integrations forlis. Og for andre ville det dreje sig om at skabe en hård kerne af nogle såkaldte elitelande, nogle medlemsstater, der, som vi siger i Spanien, er af samme kaliber som den spanske lufttørrede skinke
og disse stater ville så i kraft af deres særlige egenskaber, sammenhold og vægt optræde som en reel fortrop.
Der er også dem, hr. formand, der i de forstærkede samarbejder ser et ideelt instrument til at skabe et Europa a la carte eller et Europa med variabel geometri, hvor samhørigheden og den fælles solidaritet ville blive reduceret til en vifte af forskellige mellemstatslige samarbejder. Et Europa der, mine damer og herrer, hverken ville være en demokratisk, effektiv eller åben organisation, men blot et tagselvbord.
Ingen af disse indfaldsvinkler forekommer mig acceptable eller realistiske. Derfor foreslår jeg i min betænkning, at man overvejer at smidiggøre de eksisterende bestemmelser ved hjælp af nogle klare og sammenhængende kriterier:
For det første at fastlægge samarbejdet inden for EF-rammen og ikke inden for parallelle mellemstatslige rammer. Man kan ikke bringe Europa tættere på borgerne ved at gøre dets struktur mere og mere kompliceret.
For det andet at fastholde Europa-Parlamentets og Kommissionens institutionelle enhed og styrke deres deltagelse ved såvel fastlæggelsen som udviklingen af de forstærkede samarbejder. Erfaringen med den socialpolitiske protokol fra Maastricht og Den Økonomiske og Monetære Union viser, at deltagelsen af alle medlemsstaterne i disse institutioner er teknisk mulig og politisk anbefalelsesværdig, det bevarer sammenhængen i systemet og alle de europæiske borgeres deltagelse i de beslutninger, som altid berører dem. At opdele den lovgivende og udøvende magt i småstykker eller erstatte dem af et større antal organer, sekretariater, parallelle kamre osv. tjener ikke demokratiet, men derimod ineffektiviteten.
For det tredje at udvide anvendelsen af det forstærkede samarbejde til den fælles udenrigs- og forsvarspolitik, hvor de seneste års erfaring råber på fælles fodslag for at undgå den splittelse, langsommelighed og ineffektivitet, som ender med at overføre beslutningstagningen til USA og hermed byrden med at løse problemer, der specifikt vedrører Europa.
For det fjerde at fjerne vetoretten og reducere det minimumsantal af medlemsstater, der er påkrævet for at iværksætte et forstærket samarbejde inden for rammerne af EU. Jeg understreger "inden for rammerne af EU", mine damer og herrer, for det er det, det drejer sig om, at styrke fællesskabsinstrumenterne og ikke erstatte dem. Skillelinjen mellem dem, der ønsker et politisk Europa, og dem, der ønsker at reducere Europa til et marked, går i dag mellem en styrkelse af fællesskabskompetencerne over for det mellemstatslige samarbejde, og ikke omvendt. Det har kommissionsformanden for kort tid siden forklaret her i Parlamentet. Vi har ikke brug for et Europa med divergerende mål, men for et Europa med et fælles mål, selv om det sker i forskellige hastigheder.
Endelig et forstærket samarbejde, der er åbent og ikke lukket, som medtager og ikke udelukker de medlemmer - nuværende eller kommende - der ikke går med fra starten, det vil sige et samarbejde, som sætter skub i og trækker som et lokomotiv, og som ikke rejser nye hindringer."@da1
"Herr Präsident! Mein Thema ist viel konkreter, wenn man auch zugeben muss, dass einige von uns die verstärkte Zusammenarbeit als das Allheilmittel betrachteten, um dem hypothetischen Einfrieren des europäischen Integrationsprozesses, das durch die Erhöhung der Anzahl der Mitglieder nach der bevorstehenden Erweiterung unvermeidlich wäre, entgegenzuwirken.
Ich habe mit Genugtuung festgestellt, dass die jüngst auf der Regierungskonferenz präsentierten Vorschläge eigentlich vollständig oder teilweise mit den von mir dargelegten Auffassungen übereinstimmen. Ich hoffe, dass der – heute so sehr angerufene – Geist von Biarritz verwirklicht wird, denn wird er nicht realisiert, verwandelt er sich in ein Gespenst, und der Dachboden des europäischen Aufbauwerks ist voll von solchen Gespenstern.
Zum Abschluss muss ich dem Ausschuss für konstitutionelle Fragen und seinem Vorsitzenden dafür danken, dass sie meinem Bericht gewogen sind, ich danke für die Beiträge, die es mir ermöglicht haben, ihn zu verbessern, und für die breite Unterstützung bei der Endabstimmung. Mit diesem Rückhalt und in der Erwartung, dass unsere Entschließung in dieser so entscheidenden Schlussphase der Regierungskonferenz von Nutzen sein wird, bitte ich, Herr Präsident, meine Damen und Herren, um die Zustimmung des Plenums.
Für die einen wäre es gleichbedeutend mit dem Chartern eines Rettungsboots, in dem einige Staaten den Schiffbruch des gemeinschaftlichen Aufbauwerks überleben könnten. Und die anderen sind dafür, einen harten Kern einiger angeblich elitärer Länder zu schaffen, einiger Gemeinschaftsstaaten der Kategorie
wie wir in spanisch sagen würden, Staaten, die aufgrund ihrer Fähigkeit, ihres Zusammenhalts und ihres Gewichts als echtes Direktorium agieren würden.
Und nicht zu vergessen diejenigen, die in der verstärkten Zusammenarbeit das ideale Instrument zur Schaffung eines Europas
oder mit variabler Geometrie sehen, in dem die gemeinschaftliche Kohäsion und Solidarität in einem Spektrum verschiedenartiger zwischenstaatlicher Kooperationen verwässern würden; eines Europas, das weder eine demokratische, noch effektive oder transparente Organisation, sondern einfach ein Selbstbedienungsladen wäre.
Keiner dieser Ansätze erscheint mir als annehmbar oder realistisch. Deshalb wird in meinem Bericht vorgeschlagen, die gültigen Bestimmungen einfach zu flexibilisieren und dies auf der Grundlage klarer und kohärenter Kriterien zu tun:
Erstens, die Zusammenarbeit im Gemeinschaftsrahmen und nicht in einem parallel existierenden zwischenstaatlichen Rahmen aufzubauen. Man kann Europa den Bürgern nicht näher bringen, indem man seine Struktur immer komplizierter gestaltet.
Zweitens, die Einheit von Parlament und Kommission beizubehalten und ihre Mitwirkung sowohl in der Phase der Errichtung als auch in der Phase der Durchführung der verstärkten Zusammenarbeit zu erweitern. Die Erfahrung mit dem Sozialprotokoll von Maastricht und der Wirtschafts- und Währungsunion beweist, dass die Beteiligung aller Mitglieder dieser Institutionen technisch durchführbar und politisch ratsam ist sowie den Zusammenhalt des Systems und die Mitwirkung aller europäischen Bürger an allen sie betreffenden Entscheidungen gewährleistet. Die Zerstückelung der Legislative und der Exekutive sowie ihre Ersetzung durch eine größere Zahl von Organen, Sekretariaten, parallelen Kammern usw. dient nicht der Demokratie, sondern der Unwirksamkeit.
Drittens, den Bereich der verstärkten Zusammenarbeit auf die gemeinsame Außen-, Sicherheits- und Verteidigungspolitik auszudehnen, bei der die Erfahrungen der letzten Jahre ein gemeinschaftliches Vorgehen als dringend geboten erscheinen lassen, um Zersplitterung, Trägheit und Ineffizienz zu vermeiden und nicht letztendlich den USA die Entscheidung und die Verantwortung für die Lösung spezifisch europäischer Probleme zu überlassen.
Viertens, das Vetorecht abzuschaffen und die Mindestanzahl der zur Einleitung einer verstärkten gemeinschaftlichen Zusammenarbeit erforderlichen Mitgliedstaaten zu reduzieren. Ich unterstreiche das Wort „gemeinschaftlich“, denn eben darum geht es, nämlich die gemeinschaftlichen Instrumente zu stärken und nicht zu ersetzen. Die Trennlinie zwischen denen, die ein politisches Europa, und denen, die es auf einen Markt reduzieren wollen, verläuft heute zwischen denen, die das Gemeinschaftliche gegenüber dem Zwischenstaatlichen stärken wollen, und denen, die es gern umgekehrt hätten. Das hat der Präsident der Kommission erst vor kurzem in diesem Parlament erläutert. Wir brauchen kein Europa mit divergierenden Zielen, sondern ein Europa mit einem gemeinsamen Ziel, auch wenn die Geschwindigkeiten dabei unterschiedlich sein mögen.
Schließlich, eine verstärkte Zusammenarbeit, die offen und nicht abgeschottet ist und die jene Mitglieder, die sich – jetzt oder später – noch nicht gleich festlegen wollen, einbezieht und nicht ausschließt und die angetan ist, Impulse zu geben und mitzureißen, und nicht, neue Schranken zu errichten."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, το θέμα μου είναι ένα θέμα πολύ πιο συγκεκριμένο, αν και θα πρέπει να αναγνωρίσουμε ότι ορισμένοι από εμάς θεωρούμε την ενισχυμένη συνεργασία πανάκεια για την αντιμετώπιση του υποτιθέμενου παγώματος της πορείας της ευρωπαϊκής ολοκλήρωσης, παγώματος αναπόφευκτου λόγω της αύξησης του αριθμού των μελών μετά την επόμενη διεύρυνση.
Είχα την ευχαρίστηση, κύριε Πρόεδρε, να διαπιστώσω ότι οι προτάσεις που παρουσιάστηκαν τελευταία στην Διακυβερνητική Διάσκεψη συμπίπτουν ουσιαστικά με όλα ή με μέρος των κριτηρίων που εξέθεσα. Ελπίζω το πνεύμα του Μπιαρρίτς -που τόσο πολύ επικαλεστήκαμε σήμερα - να υλοποιηθεί, γιατί τα πνεύματα που δεν υλοποιούνται μετατρέπονται σε φαντάσματα και η σοφίτα του ευρωπαϊκού οικοδομήματος είναι γεμάτη τέτοια φαντάσματα.
Οφείλω, τέλος, να ευχαριστήσω την Επιτροπή Συνταγματικών Υποθέσεων και τον Πρόεδρό της για την καλοσύνη με την οποία υποδέχθηκαν την έκθεσή μου, για τις συνεισφορές τους που μου επέτρεψαν να τη βελτιώσω και για την ευρεία υποστήριξη την οποία βρήκε κατά την τελική ψηφοφορία. Με αυτή την υποστήριξη και με την ελπίδα ότι η πρόταση μας θα είναι χρήσιμη σ’ αυτή την τελική και τόσο αποφασιστική φάση της Διακυβερνητικής Διάσκεψης, ζητώ γι’ αυτήν, κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, την ψήφο του Σώματος.
Για μερικούς πρόκειται για μια διαδικασία αντίστοιχη της ναύλωσης μιας σωσίβιας λέμβου, που θα επέτρεπε σε ορισμένα μόνο κράτη να επιβιώσουν σε ενδεχόμενο ναυάγιο του κοινού οικοδομήματος. Για άλλους πρόκειται για τη δημιουργία ενός ισχυρού πυρήνα χωρών μιας υποτιθέμενης ελίτ, μερικών κοινοτικών κρατών
όπως θα λέγαμε στην Ισπανία, δηλαδή κρατών που με την ισχύ τους, τη συνοχή τους και το βάρος τους θα δρούσαν σαν ένα αληθινό διευθυντήριο.
Δεν λείπουν, κύριε Πρόεδρε, ούτε εκείνοι που βλέπουν στις ενισχυμένες συνεργασίες το ιδανικό εργαλείο για να δημιουργηθεί μια Ευρώπη α λα καρτ ή μεταβλητής γεωμετρίας, στην οποία η συνοχή και η κοινωνική αλληλεγγύη θα διαλύονται σε ένα φάσμα ποικίλων διακυβερνητικών συνεργασιών. Μια Ευρώπη, κυρίες και κύριοι, που δεν θα αποτελούσε μια δημοκρατική, αποτελεσματική και διαφανή οργάνωση, αλλά απλώς ένα
.
Καμία από αυτές τις προσεγγίσεις δεν μου φαίνεται αποδεκτή ούτε και ρεαλιστική. Γι’ αυτό και στην έκθεσή μου προτείνεται απλώς να γίνουν οι υπάρχουσες διατάξεις περισσότερο ευέλικτες ακολουθώντας ορισμένα σαφή και συνεκτικά κριτήρια:
Πρώτον, να καθιερωθούν οι συνεργασίες στο κοινοτικό πλαίσιο και όχι σε παράλληλα διακυβερνητικά πλαίσια. Δεν μπορούμε να φέρουμε την Ευρώπη κοντά στους πολίτες, όταν περιπλέκουμε κάθε φορά περισσότερο τη δομή της.
Δεύτερον, να διατηρήσουμε την ενότητα του Κοινοβουλίου και της Επιτροπής και να ενισχύσουμε τη συμμετοχή τους τόσο κατά την καθιέρωση όσο και κατά την ανάπτυξη των ενισχυμένων συνεργασιών. Η εμπειρία του Κοινωνικού Πρωτοκόλλου του Μάαστριχτ και της Οικονομικής και Νομισματικής Ένωσης δείχνουν ότι η συμμετοχή όλων των μελών αυτών των οργάνων είναι τεχνικά εφικτή και πολιτικά συνιστώμενη και εξασφαλίζει τη συνοχή του συστήματος και τη συμμετοχή των ευρωπαίων πολιτών στη λήψη των αποφάσεων που τους αφορούν. Ο κατατεμαχισμός της εκτελεστικής και της νομοθετικής εξουσίας ή η υποκατάσταση τους από μεγαλύτερο αριθμό οργάνων, γραμματειών, παράλληλων σωμάτων κλπ. δεν υπηρετεί τη δημοκρατία, αλλά την αναποτελεσματικότητα.
Τρίτον, να διευρυνθεί το πεδίο των ενισχυμένων συνεργασιών στην εξωτερική πολιτική ασφαλείας και κοινής αμυντικής πολιτικής, όπου η εμπειρία των τελευταίων ετών βοά και κράζει για τη δημιουργία ενός κοινοτικού διαύλου για την εξάλειψη της διασποράς, της αβελτηρίας και της αναποτελεσματικότητας που καταλήγουν να μεταθέτουν στις Ηνωμένες Πολιτείες της Αμερικής τις αποφάσεις και το βάρος της επίλυσης προβλημάτων ιδιαίτερα ευρωπαϊκής φύσεως.
Τέταρτον, να καταργηθεί το βέτο και να μειωθεί ο ελάχιστος αριθμός των κρατών μελών που απαιτούνται για να ξεκινήσει μια ενισχυμένη κοινοτική συνεργασία. Υπογραμμίζω το “κοινοτική”, κυρίες και κύριοι, επειδή για αυτό πρόκειται, για την ενίσχυση των κοινοτικών οργάνων και όχι για την υποκατάστασή τους. Η διαχωριστική γραμμή μεταξύ αυτών που θέλουν μια πολιτική Ευρώπη και αυτών που θέλουν να την υποβαθμίσουν σε μια απλή αγορά περνάει σήμερα από την σύγκρουση του “κοινοτικού” με το “διακυβερνητικό” και όχι το αντίστροφο. Το εξήγησε σε αυτήν εδώ την συνέλευση, πριν από λίγο, ο Πρόεδρος της Επιτροπής. Δεν χρειαζόμαστε μια Ευρώπη με αποκλίνοντες στόχους, αλλά μια Ευρώπη με έναν κοινό στόχο, έστω και αν κινείται με ταχύτητες που ενδέχεται να διαφέρουν.
Τέλος, μια ενισχυμένη συνεργασία ανοιχτή και όχι κλειστή, που θα συμπεριλαμβάνει και δεν θα αποκλείει εκείνα τα μέλη – σημερινά ή μελλοντικά – που δεν θα είναι έτοιμα από την πρώτη στιγμή και που θα χρησιμεύει για να προωθεί και να οδηγεί προς τα εμπρός και όχι να υψώνει καινούργια σύνορα."@el8
".
Mr President, the issue I wish to discuss is far more specific, even though it must be said that some of us consider reinforced cooperation to be the panacea to combat the hypothetical freezing of the European integration process, supposedly inevitable due to the increase in the number of Member States following the next round of enlargement.
Mr President, I have had the satisfaction of noting that the proposals presented recently at the Intergovernmental Conference coincide in the main with all or some of the criteria I have set out. I hope that the spirit of Biarritz that we have talked about so much today will materialise, as spirits that do not materialise become ghosts and the attic of European construction is full of such ghosts.
Finally, I must thank the Committee on Constitutional Affairs and its chairman for the kindness with which they received my report, the contributions which enabled me to improve it and the tremendous support that was given in the final vote. With this support, Mr President, and in the hope that our resolution will be useful in this final, decisive stage of the Intergovernmental Conference, I ask the House to vote for this report.
Some would consider this to be the equivalent of throwing a lifebelt to enable certain states to survive the shipwreck of Community construction, and to others it involves creating a hard core of supposedly elite countries, or
states, as we would say in Spanish, states that would, by virtue of their power, cohesion and weight, act as a veritable cabinet.
There are also, Mr President, those who see reinforced cooperation as the ideal instrument with which to create an “
Europe” or a “variable geometry Europe”, in which Community solidarity and cohesion would be diluted in a range of various intergovernmental cooperation schemes. This would be a Europe that is neither democratic, nor efficient, nor transparent, but simply a self-service organisation.
None of these approaches seems acceptable or realistic to me. My report therefore simply suggests making the existing provisions more flexible by following clear and coherent criteria:
First, we must establish cooperation within the Community framework and not in parallel intergovernmental operations. Europe cannot be brought closer to the citizens by making its structure more and more complicated.
Second, we must maintain the unity of Parliament and the Commission and increase their participation in both establishing and developing reinforced cooperation. The experience of the Maastricht Social Protocol and of Economic and Monetary Union show that the participation of all the members of these Institutions is technically feasible and politically advisable, and preserves the coherence of the system and the participation of all European citizens in decisions that affect them all the time. Dividing up legislative and executive powers or replacing them with a greater number of bodies, secretariats, parallel chambers and the like does not lead to democracy but to inefficiency.
Third, we must increase the scope of reinforced cooperation to include the common foreign and security policy and the common defence policy, which in the last few years have been crying out for a Community channel to avoid the dispersion, slowness and inefficiency that end up transferring decisions and the task of solving specifically European problems to the United States of America.
Fourth, we must eliminate the veto and reduce the minimum number of Member States required to set in motion Community reinforced cooperation. I say “Community”, ladies and gentlemen, because this is what we are talking about, making Community instruments more powerful instead of replacing them. The dividing line between those who want a political Europe and those who want to reduce it to a market lies in strengthening the Community rather than intergovernmental operations, and not the opposite, as the President of the Commission explained quite recently in this Assembly. We do not need a Europe with divergent objectives, but a Europe with a common objective, albeit with various speeds.
Finally, we need reinforced cooperation that is open, not closed, and which includes rather than excludes those current or future members that do not sign up immediately – a form of reinforced cooperation that acts as an impetus instead of creating further obstacles."@en3
"Arvoisa puhemies, mietintöni aihe on paljon konkreettisempi, vaikka onkin myönnettävä, että jotkut meistä pitävät tiiviimpää yhteistyötä yleislääkkeenä Euroopan yhdentymiskehityksen oletettuun pysähtymiseen, joka olisi väistämätön jäsenvaltioiden määrän lisääntyessä tulevan laajentumisen jälkeen.
Arvoisa puhemies, olen voinut tyytyväisenä todeta, että hallitustenväliselle konferenssille äskettäin tehdyt ehdotukset vastaavat olennaisilta osin kaikkia tai osaa esittämistäni perusteista. Toivon, että – tänään niin monta kertaa mainittu – Biarritzin henki aineellistuisi, koska henget, jotka eivät aineellistu, muuttuvat haamuiksi ja Euroopan rakentamisen ullakko on täynnä tällaisia haamuja.
Minun on lopuksi kiitettävä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa ja sen puheenjohtajaa siitä, että he ovat suhtautuneet mietintööni suopeasti, tehneet ehdotuksia, joiden ansiosta olen voinut parantaa sitä, ja antaneet sille laajan tuen, josta on ollut hyötyä lopullisessa äänestyksessä. Arvoisa puhemies, hyvät jäsenet, luotan tähän tukeen ja toivon, että päätöslauselmastamme olisi hyötyä tässä hallitustenvälisen konferenssin ratkaisevassa viimeisessä vaiheessa, ja pyydän parlamenttia äänestämään sen puolesta.
Toisille kyse olisi sellaisesta pelastusveneestä, jonka avulla jotkin jäsenvaltiot voivat selvitä yhteisön rakentamisen kokemasta haaksirikosta. Toisille kyse olisi taas oletetusti eliittiin kuuluvien maiden muodostamasta kovasta ytimestä, johon kuuluu "muita eurooppalaisempia" jäsenvaltioita, jotka yhteenkuuluvuutensa ja painoarvonsa perusteella toimisivat todellisena direktoraattina.
Arvoisa puhemies, on myös niitä, jotka pitävät tiiviimpää yhteistyötä ihanteellisena välineenä sellaisen à la carte -Euroopan tai vaihtelevan geometrian Euroopan luomiseen, jossa yhteenkuuluvuus ja yhteisön yhteisvastuu katoaisivat hallitustenvälisten yhteistyömuotojen pyörteisiin. Hyvät jäsenet, sellaisen Euroopan, joka ei olisi demokraattinen, tehokas eikä avoin organisaatio vaan pelkästään itsepalvelun
Eurooppa.
Mikään näistä lähestymistavoista ei ole mielestäni hyväksyttävä eikä realistinen. Tästä syystä mietinnössäni ehdotetaankin, että nykyisistä määräyksistä tehtäisiin entistä joustavampia ja että tässä noudatettaisiin selkeitä ja johdonmukaisia perusteita.
Ensiksi: yhteistyötä tehdään yhteisön kehyksessä eikä hallitustenvälisessä kehyksessä. Eurooppa ei voi lähentyä kansalaisia, jos sen rakenne muuttuu yhä monimutkaisemmaksi.
Toiseksi: parlamentin ja komission yhtenäisyys säilytetään ja niiden osallistumista niin tiiviimmän yhteistyön aloitusvaiheeseen kuin sen kehitysvaiheeseenkin vahvistetaan. Maastrichtin sosiaalisesta pöytäkirjasta ja talous- ja rahaliitosta saadut kokemukset osoittavat, että kaikkien näiden toimielinten jäsenten osallistuminen on teknisesti mahdollista ja poliittisesti suositeltavaa ja että se takaa järjestelmän johdonmukaisuuden ja kaikkien Euroopan kansalaisten osallistumisen heitä koskettaviin päätöksiin. Lainsäädäntö- ja täytäntöönpanovallan paloittelu tai niiden korvaaminen entistä suuremmalla määrällä elimiä, sihteeristöjä, rinnakkaisia virastoja ja niin edelleen ei lisää demokratiaa vaan tehottomuutta.
Kolmanneksi: tiiviimmän yhteistyön soveltamisalaan sisällytetään yhteinen ulko- ja turvallisuus- sekä puolustuspolitiikka, jossa viime vuosien kokemusten perusteella kaivataan kipeästi yhteisön kehystä, jotta voidaan välttää hajaantuminen, hitaus ja tehottomuus, joiden takia nimenomaan eurooppalaisia ongelmia koskeva päätäntävalta ja vastuu ovat siirtyneet Amerikan yhdysvalloille.
Neljänneksi: veto-oikeus poistetaan ja tarvittavaa jäsenvaltioiden vähimmäismäärää vähennetään, jotta voidaan aloittaa tiiviimpi yhteisön yhteistyö. Hyvät jäsenet, korostan sanaa "yhteisön", koska kyse on todellakin siitä: yhteisön välineiden tehostamisesta eikä niiden korvaamisesta. Niitä, jotka haluavat poliittisen Euroopan, ja niitä, jotka haluavat Euroopasta pelkän markkina-alueen, erottaa nykyisin yhteisön toiminnan tehostaminen hallitustenvälisen toiminnan asemesta eikä päinvastoin. Komission puheenjohtaja selvitti tätä äskettäin parlamentissa. Emme tarvitse Eurooppaa, jolla on eriävät tavoitteet, vaan Euroopan, jolla on yhteinen tavoite, vaikka edistymisnopeudessa voikin olla eroja.
Lopuksi: tarvitsemme tiiviimpää yhteistyötä, joka on avointa eikä suljettua, joka on kattavaa eikä sulje pois niitä – nykyisiä tai tulevia – jäseniä, jotka eivät tule heti mukaan, vaan joka rohkaisee ja kannustaa eikä luo uusia esteitä."@fi5
"Monsieur le Président, le sujet de mon rapport est un problème beaucoup plus concret, même s'il faut reconnaître que certains d'entre nous considèrent la coopération renforcée comme la panacée pour faire front à un hypothétique gel du processus d'intégration européenne, gel qui s'avérerait inévitable du fait de l'augmentation du nombre de ses membres après le prochain élargissement.
Monsieur le Président, j'ai eu la satisfaction de constater qu'en substance, les propositions présentées dernièrement à la Conférence intergouvernementale vont dans le même sens que l'ensemble ou une partie des critères que j'ai exposés. J'espère que l'esprit de Biarritz - tant invoqué aujourd'hui - se matérialisera, car les esprits qui ne se matérialisent pas se transforment en fantômes et le grenier de la construction européenne en est rempli.
Pour terminer, je voudrais remercier la commission des affaires constitutionnelles et son président pour la bienveillance avec laquelle ils ont accueilli mon rapport, les contributions qui m'ont permis de l'améliorer et le large soutien dont il a bénéficié lors du vote final. Avec cet soutien et l'espoir que notre résolution sera utile dans cette phase finale tellement décisive de la Conférence intergouvernementale, je demande pour elle, Monsieur le Président, le vote de l'Assemblée.
Pour certains, il serait question d'affréter un canot de sauvetage permettant à certains États membres de survivre au naufrage de la construction communautaire. Pour d'autres, de créer un noyau dur de pays soi-disant d'élite, quelques États communautaires
comme nous dirions dans notre langue, des États qui par leur vertu, leur cohésion et leur poids agiraient comme un véritable directoire.
Nombreux sont aussi, Monsieur le Président, ceux qui voient dans les coopérations renforcées l'instrument idéal pour créer une Europe à la carte ou à géométrie variable, dans laquelle la cohésion et la solidarité communautaire seraient diluées dans un éventail de coopérations intergouvernementales variées. Une Europe, Mesdames et Messieurs les Députés, qui ne serait pas une organisation démocratique, qui ne serait ni efficace, ni transparente, mais simplement un
.
Aucune de ces optiques ne me paraît acceptable ou réaliste. C'est la raison pour laquelle mon rapport propose simplement de rendre les dispositions existantes plus flexibles et de le faire en respectant des critères clairs et cohérents :
Premièrement, définir les coopérations dans le cadre communautaire et non dans des cadres intergouvernementaux parallèles. On ne peut rapprocher l'Europe des citoyens en rendant sa structure toujours plus complexe.
Deuxièmement, maintenir l'unité du Parlement et de la Commission et renforcer leur participation tant dans la phase d'élaboration que dans celle de développement des coopérations renforcées. L'expérience du protocole social de Maastricht et de l'union économique et monétaire démontre que la participation de tous les membres de ces institutions est techniquement faisable et politiquement recommandable, préserve la cohérence du système et la participation de tous les citoyens européens à des décisions qui les concernent toujours. Morceler les pouvoirs législatif et exécutif ou les substituer par un plus grand nombre d'organes, secrétariats, chambres parallèles, etc., ne sert pas la démocratie, mais bien l'inefficacité.
Troisièmement, élargir le champ des coopérations renforcées à la politique étrangère, de sécurité et de défense commune où l'expérience de ces dernières années réclame à grands cris un cadre communautaire pour éviter la dispersion, la lenteur et l'inefficacité qui finissent par donner aux États-Unis d'Amérique le pouvoir de décision et la charge de résoudre des problèmes spécifiquement européens.
Quatrièmement, supprimer le veto et réduire le nombre minimum d'États membres exigés pour mettre en marche une coopération renforcée qui soit communautaire. J'insiste sur le terme "communautaire", Mesdames et Messieurs les Députés, car c'est de cela qu'il est question, de renforcer les instruments communautaires et non de les remplacer. La ligne de partage entre ceux qui veulent une Europe politique et ceux qui veulent la réduire à un marché passe aujourd'hui par le renforcement du communautaire par rapport à l'intergouvernemental et non l'inverse. C'est ce qu'a expliqué dans cette Assemblée, il y a peu, le président de la Commission. Nous n'avons pas besoin d'une Europe ayant des objectifs divergeants, mais bien d'une Europe poursuivant un objectif commun, même à plusieurs vitesses.
Pour finir, une coopération renforcée, ouverte et non fermée, inclusive et fondée sur l'intégration des membres - actuels ou futurs - qui ne souscrivent pas de prime abord, servant à inciter et à convaincre et non à dresser de nouvelles barrières."@fr6
"Signor Presidente, l'argomento affidatomi è molto più concreto, anche se va riconosciuto che alcuni fra noi vedono la cooperazione rafforzata come la panacea per far fronte a un ipotetico congelamento del processo di integrazione europea, congelamento che risulterebbe inevitabile a seguito dell'aumento dei partecipanti a tale processo dopo il prossimo ampliamento.
Signor Presidente, ho avuto la soddisfazione di constatare che le proposte presentate ultimamente alla Conferenza intergovernativa coincidono sostanzialmente con la totalità o alcuni dei criteri che ho esposto. Confido che lo spirito di Biarritz – oggi così tanto invocato – divenga realtà, perché gli spiriti che non divengono realtà si trasformano in spettri, e la soffitta della costruzione europea ne è già piena.
Infine, debbo ringraziare la commissione per gli affari costituzionali e il suo presidente per la benevolenza con cui hanno accolto la mia relazione, per i contributi che mi hanno permesso di migliorarla e per il chiaro appoggio prestato nella votazione conclusiva. Forte di tale appoggio e della speranza che la nostra risoluzione risulti utile in questa fase conclusiva e tanto delicata della Conferenza intergovernativa, chiedo all'Assemblea un voto a favore della relazione.
Per alcuni si tratterebbe di noleggiare una scialuppa di salvataggio che consenta ad alcuni Stati membri di sopravvivere al naufragio della costruzione comunitaria. Per altri, invece, equivarrebbe a creare un nocciolo duro di paesi, a dir loro di
paesi di classe superiore, che per meriti, coesione fra di loro e importanza fungerebbero da vero direttorio.
Non manca neppure, signor Presidente, chi vede nella cooperazione rafforzata uno strumento ideale per dare vita a un'Europa
o ad assetto variabile, nella quale la coesione e la solidarietà comunitaria risulterebbero annacquate in una gamma di diverse forme di cooperazione intergovernativa. Un'Europa, onorevoli colleghi, che non rappresenterebbe un'organizzazione democratica, né efficiente, né trasparente, ma soltanto un'Europa
.
Nessuna di queste impostazioni mi pare accettabile o realistica. Per questo, la mia relazione propone semplicemente di rendere più flessibili le disposizioni esistenti e di farlo in base ad alcuni criteri chiari e coerenti.
In primo luogo, definire le forme di cooperazione nell'ambito comunitario, e non in altre sedi intergovernative parallele a tale ambito. Non è pensabile avvicinare l'Europa ai cittadini complicandone sempre più la struttura.
In secondo luogo, preservare l'unità del Parlamento e della Commissione e rafforzarne la partecipazione tanto alla fase di definizione, quanto alla fase di attuazione delle varie forme di cooperazione rafforzata. L'esperienza del protocollo sociale di Maastricht e dell'Unione economica e monetaria dimostra che la partecipazione di tutti i membri delle Istituzioni in questione è tecnicamente fattibile e politicamente auspicabile, salvaguarda la coerenza del sistema e la partecipazione di tutti i cittadini europei a decisioni che li riguardano sempre. Spezzettare il potere legislativo o esecutivo, oppure sostituirli con un maggior numero di organi, segreterie, camere parallele eccetera non giova alla democrazia, ma all'inefficienza.
In terzo luogo, estendere l'ambito delle cooperazioni rafforzate alla politica estera, di sicurezza e di difesa comune, in cui l'esperienza degli ultimi anni mostra con chiarezza la necessità di un alveo comunitario che eviti la dispersione, la lentezza e l'inefficienza, che finiscono per lasciare nelle mani dei soli Stati Uniti d'America decisioni e oneri per la soluzione di problemi specificamente europei.
In quarto luogo, eliminare il veto e ridurre il numero minimo di Stati membri necessari per dare vita a una cooperazione rafforzata definibile come comunitaria. Sottolineo il termine "comunitaria", onorevoli colleghi, perché di questo si tratta, ossia di potenziare gli strumenti comunitari e non di sostituirli. La linea di demarcazione fra chi vuole un'Europa politica e chi vuole invece vederla ridotta a un mercato passa oggi dal rafforzamento del piano comunitario rispetto al piano intergovernativo, e non viceversa. L'ha spiegato a questa Assemblea, poco fa, il Presidente della Commissione. Non ci occorre un'Europa dagli obiettivi divergenti, ma un'Europa contraddistinta da un obiettivo comune, anche se con ritmi che possono non coincidere.
Infine, una cooperazione rafforzata, aperta e non chiusa, inclusiva e non escludente nei confronti degli Stati membri – attuali o futuri – che non volessero farne parte già dal primo momento, una cooperazione che garantisca impulso e forza trainante, anziché erigere nuove barriere."@it9
".
Mr President, the issue I wish to discuss is far more specific, even though it must be said that some of us consider reinforced cooperation to be the panacea to combat the hypothetical freezing of the European integration process, supposedly inevitable due to the increase in the number of Member States following the next round of enlargement.
Mr President, I have had the satisfaction of noting that the proposals presented recently at the Intergovernmental Conference coincide in the main with all or some of the criteria I have set out. I hope that the spirit of Biarritz that we have talked about so much today will materialise, as spirits that do not materialise become ghosts and the attic of European construction is full of such ghosts.
Finally, I must thank the Committee on Constitutional Affairs and its chairman for the kindness with which they received my report, the contributions which enabled me to improve it and the tremendous support that was given in the final vote. With this support, Mr President, and in the hope that our resolution will be useful in this final, decisive stage of the Intergovernmental Conference, I ask the House to vote for this report.
Some would consider this to be the equivalent of throwing a lifebelt to enable certain states to survive the shipwreck of Community construction, and to others it involves creating a hard core of supposedly elite countries, or
states, as we would say in Spanish, states that would, by virtue of their power, cohesion and weight, act as a veritable cabinet.
There are also, Mr President, those who see reinforced cooperation as the ideal instrument with which to create an “
Europe” or a “variable geometry Europe”, in which Community solidarity and cohesion would be diluted in a range of various intergovernmental cooperation schemes. This would be a Europe that is neither democratic, nor efficient, nor transparent, but simply a self-service organisation.
None of these approaches seems acceptable or realistic to me. My report therefore simply suggests making the existing provisions more flexible by following clear and coherent criteria:
First, we must establish cooperation within the Community framework and not in parallel intergovernmental operations. Europe cannot be brought closer to the citizens by making its structure more and more complicated.
Second, we must maintain the unity of Parliament and the Commission and increase their participation in both establishing and developing reinforced cooperation. The experience of the Maastricht Social Protocol and of Economic and Monetary Union show that the participation of all the members of these Institutions is technically feasible and politically advisable, and preserves the coherence of the system and the participation of all European citizens in decisions that affect them all the time. Dividing up legislative and executive powers or replacing them with a greater number of bodies, secretariats, parallel chambers and the like does not lead to democracy but to inefficiency.
Third, we must increase the scope of reinforced cooperation to include the common foreign and security policy and the common defence policy, which in the last few years have been crying out for a Community channel to avoid the dispersion, slowness and inefficiency that end up transferring decisions and the task of solving specifically European problems to the United States of America.
Fourth, we must eliminate the veto and reduce the minimum number of Member States required to set in motion Community reinforced cooperation. I say “Community”, ladies and gentlemen, because this is what we are talking about, making Community instruments more powerful instead of replacing them. The dividing line between those who want a political Europe and those who want to reduce it to a market lies in strengthening the Community rather than intergovernmental operations, and not the opposite, as the President of the Commission explained quite recently in this Assembly. We do not need a Europe with divergent objectives, but a Europe with a common objective, albeit with various speeds.
Finally, we need reinforced cooperation that is open, not closed, and which includes rather than excludes those current or future members that do not sign up immediately – a form of reinforced cooperation that acts as an impetus instead of creating further obstacles."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, het door mij behandelde thema is veel concreter ofschoon sommigen onder ons - ik ben een van hen - de nauwere samenwerking beschouwen als een wondermiddel tegen de hypothetische bevriezing van het Europese integratieproces. Het ziet er immers naar uit dat de stijging van het aantal lidstaten ten gevolge van de aanstaande uitbreiding een dergelijke bevriezing tot gevolg zal hebben.
Mijnheer de Voorzitter, ik heb met voldoening vastgesteld dat de recentelijk aan de intergouvernementele conferentie voorgelegde voorstellen volledig of grotendeels beantwoorden aan de criteria die ik net heb uiteengezet. Ik hoop dat de geest van Biarritz - die momenteel zo vaak wordt aangeroepen - zich materialiseert, want geesten die zich niet materialiseren veranderen in spoken en de zolder van het Europese integratieproces zit daar vol mee.
Ik wil eindigen met een woord van dank aan de Commissie constitutionele zaken en haar voorzitter. Ik dank hun voor hun welwillendheid jegens mijn verslag, voor hun bijdragen, die mij in de gelegenheid hebben gesteld de tekst te verbeteren, en voor de enorme bijval die mijn verslag in de eindstemming heeft geoogst. Mijnheer de Voorzitter, waarde collega's, gesterkt door de steun van de commissie en in de hoop dat onze resolutie in deze beslissende eindfase van de intergouvernementele conferentie nut afwerpt, verzoek ik het Parlement voor het verslag te stemmen.
Sommigen zien heil in een reddingssloep die een aantal staten in de gelegenheid moet stellen de stranding van het communautaire eenwordingsproces te overleven. Anderen kiezen voor de totstandkoming van een harde kern van zogenaamde elitelanden, het neusje van de zalm of
zoals wij in Spanje zeggen, landen die zich op grond van hun deugdelijkheid, hun samenhang en hun gezag geroepen voelen om het leiderschap op zich te nemen.
Weer anderen, mijnheer de Voorzitter, beschouwen de nauwere samenwerking als een ideaal instrument om een Europa à la carte of een Europa met variabele geometrie te creëren waarbinnen de cohesie en de communautaire solidariteit uiteenvallen in een waaier van allerhande intergouvernementele samenwerkingsformules. Een Europa, waarde collega's, dat zeker geen democratische, doeltreffende, transparante organisatie is, maar verdacht veel weg heeft van een selfservice.
Geen van deze uitgangspunten lijkt mij aanvaardbaar of realistisch. Daarom stel ik in mijn verslag eenvoudigweg voor de bestaande bepalingen te versoepelen aan de hand van een reeks duidelijke en coherente criteria.
Ten eerste is het van fundamenteel belang dat de samenwerking tot stand komt in een communautair kader, niet in parallelle intergouvernementele structuren. Wij zullen er niet in slagen Europa dichter bij de burger brengen als wij de constructie almaar compliceren.
Ten tweede moeten het Parlement en de Commissie hun krachten blijven bundelen en hun samenwerking versterken, zowel bij de totstandkoming als bij de ontwikkeling van de nauwere samenwerkingen. Onze ervaring met het sociaal protocol van Maastricht en de Economische en Monetaire Unie leert ons dat de deelname van alle leden van deze instellingen technisch gezien haalbaar en vanuit politiek oogpunt aanbevelenswaardig is. Bovendien waarborgt deze aanpak de coherentie van het systeem en de betrokkenheid van alle Europese burgers bij de beslissingen die hen aangaan. Door de wetgevende en uitvoerende macht te fragmenteren of te vervangen door een groter aantal organen, secretariaten, parallelle kamers, enzovoort, bewijzen wij geen dienst aan de democratie, maar aan de inefficiëntie.
Ten derde moet het terrein van de nauwere samenwerking worden uitgebreid naar het gemeenschappelijk buitenlands veiligheids- en defensiebeleid. De ervaring van de laatste jaren leert ons dat wij dringend behoefte hebben aan een communautaire formule om te vermijden dat fragmentatie, traagheid en inefficiëntie ertoe leiden dat de besluitvorming en de aanpak van specifiek Europese problemen aan de Verenigde Staten van Amerika worden overgelaten.
Ten vierde moet het vetorecht worden afgeschaft en dient het minimumaantal lidstaten dat vereist is om een nauwere samenwerking op communautair niveau op te starten te worden teruggeschroefd. Ik leg de nadruk op het woord "communautair", waarde collega's, want daar gaat het uiteindelijk om. Het is de bedoeling dat wij de communautaire instrumenten versterken, niet vervangen. De scheidingslijn tussen de voorstanders van een politiek Europa en degenen die Europa tot een markt willen herleiden, impliceert thans de uitdieping van het communautaire ten nadele van het intergouvernementele, niet vice versa. De Commissievoorzitter heeft dit punt onlangs nog hier in het Parlement toegelicht. Wij hebben geen behoefte aan een Europa met verschillende doelstellingen, maar aan een Europa met één enkele gemeenschappelijke doelstelling, ofschoon uiteenlopende snelheden kunnen worden gehanteerd.
Tot slot pleiten wij voor een open, geen gesloten nauwere samenwerking die de integratie bevordert en de huidige of toekomstige lidstaten die de boot missen niet uitsluit. Zij moet de nakomers aanmoedigen en meetrekken in plaats van nieuwe obstakels op te werpen."@nl2
"Senhor Presidente, o tema que vou desenvolver é um tema muito mais concreto, embora deva reconhecer-se que há quem considere a cooperação reforçada a panaceia para fazer frente a um hipotético bloqueio do processo de integração europeia, um bloqueio forçoso na sequência do aumento do número de membros após o próximo alargamento.
Foi com satisfação, Senhor Presidente, que constatei que as propostas apresentadas ultimamente à Conferência Intergovernamental coincidem na substância com todos ou parte dos critérios que expus. Espero que o espírito de Biarritz - tão invocado hoje - se materialize, porque os espíritos que não se materializam transformam-se em fantasmas e o sótão da construção europeia está repleto desses fantasmas.
Devo, por último, agradecer à Comissão para os Assuntos Constitucionais e ao seu presidente a benevolência com que aceitaram o meu relatório, as contribuições que me permitiram melhorá-lo e o amplo apoio que recebeu na votação final. Com esse apoio e com a esperança de que a nossa resolução seja de alguma utilidade nesta fase final tão decisiva da Conferência Intergovernamental, apelo, Senhor Presidente, Senhores Deputados, ao voto favorável da Assembleia para o mesmo.
Para alguns, tratar-se-ia de fretar um salva-vidas que permitisse a alguns Estados sobreviver ao naufrágio da construção comunitária. Para outros, de criar um núcleo duro de países supostamente de
Estados comunitários "de qualidade superior", Estados que, pelas suas capacidades e pela sua coesão e pelo seu peso, actuassem como um verdadeiro directório.
Também há, Senhor Presidente, quem veja nas cooperações reforçadas o instrumento ideal para criar uma Europa
ou de geometria variável, na qual a coesão e a solidariedade comunitária ficariam diluídas num leque de cooperações intergovernamentais diversificadas. Uma Europa, Senhores Deputados, que não seria uma organização democrática, nem eficaz, nem transparente, mas simplesmente um
.
Nenhuma destas abordagens se me afigura aceitável ou realista. Por isso, no meu relatório propõe-se unicamente a flexibilização das disposições existentes seguindo critérios claros e coerentes:
Primeiro, estabelecer as cooperações no âmbito comunitário e não em âmbitos intergovernamentais paralelos. É impossível aproximar a Europa dos cidadãos complicando cada vez mais a sua estrutura.
Segundo, manter a unidade do Parlamento e da Comissão e reforçar a sua participação tanto na fase de estabelecimento como na de desenvolvimento das cooperações reforçadas. A experiência obtida com o Protocolo Social de Maastricht e com a União Económica e Monetária demonstra que a participação de todos os membros dessas Instituições é tecnicamente viável e politicamente recomendável, que preserva a coerência do sistema e garante a participação de todos os cidadãos europeus em decisões que lhes dizem respeito. Dividir os poderes legislativo e executivo ou substituí-los por um maior número de órgãos, secretariados, câmaras paralelas, etc., não serve a democracia, mas a ineficácia.
Terceiro, incluir no âmbito da cooperação reforçada a política externa e de segurança e a política de defesa, domínios que reclamam, como o prova a experiência dos últimos anos, meios comunitários urgentes para evitar a dispersão, a lentidão e a ineficácia responsáveis por se transferir para os Estados Unidos da América a decisão e a responsabilidade de resolver problemas especificamente europeus.
Quarto, suprimir o veto e reduzir o número mínimo de Estados-Membros exigido para iniciar uma cooperação reforçada que seja comunitária. Sublinho "comunitária", Senhores Deputados, porque é isso que está em causa, o reforço dos instrumentos comunitários, e não a sua substituição. A linha que separa os que pretendem uma Europa política dos que pretendem reduzi-la a um mercado passa, presentemente, pelo reforço do comunitário face ao intergovernamental, e não o oposto. O Presidente da Comissão explicou-o recentemente perante esta Assembleia. Não necessitamos uma Europa de objectivos divergentes, mas sim uma Europa com um objectivo comum, ainda que com velocidades que possam ser diferentes.
Por último, uma cooperação reforçada, aberta e não fechada, que inclua e não que exclua aqueles membros - actuais ou futuros - que não se associaram à mesma desde o início, que permita conferir um impulso e fazer avançar e não erguer novas barreiras."@pt11
"Herr talman! Mitt ämne är ett mycket mer konkret ämne, även om det kan medges att somliga betraktar det närmare samarbetet som universalmedlet för att ta itu med en hypotetisk frysning av den europeiska integrationsprocessen, en frysning som skulle kunna bli ofrånkomlig på grund av ökningen av antalet medlemmar vid nästa utvidgning.
Jag har haft glädjen, herr talman, att konstatera att de förslag som på senare tid har lagts fram till regeringskonferensen i huvudsak sammanfaller med alla eller en del av de krav som jag har tagit upp. Jag hoppas att anden i Biarritz – som åberopas i dag – materialiseras, för de andar som inte materialiseras förvandlas till spöken och det vimlar av sådana spöken på loftet till den europeiska byggnaden.
Slutligen vill jag tacka utskottet för konstitutionella frågor och dess ordförande för den välvilja med vilken de tagit emot mitt betänkande, de bidrag som gjort att jag kunnat förbättra det och det breda stöd som betänkandet vann i den slutliga omröstningen. Med det stödet och en förhoppning om att vår resolution skall komma till nytta i regeringskonferensen slutliga och avgörande skede ber jag, herr talman och ledamöterna, parlamentet rösta ja till betänkandet.
För vissa handlar det om att chartra en livbåt som skulle tillåta vissa stater att överleva skeppsbrottet med gemenskapens uppbyggnad. För andra handlar det om att skapa en hård kärna med länder som antas tillhöra eliten, en slags exklusiv klubb, en
som vi skulle säga på spanska, stater som på grund av sina förtjänster och sin sammanhållning och sin tyngd skulle fungera som vägvisare för de andra.
Det finns även de, herr talman, som i ett närmare samarbete ser det perfekta instrumentet för att skapa ett Europa à la carte eller ett Europa med variabel geometri, där gemenskapens sammanhållning och solidaritet skulle spridas som en solfjäder med olika former av mellanstatligt samarbete. Ett Europa, mina damer och herrar, som inte skulle vara en demokratisk organisation, varken effektiv eller genomblickbar, utan helt enkelt en
inrättning
Jag anser inte att någon av dessa infallsvinklar är godtagbar eller realistisk. Därför föreslås i mitt betänkande att de redan befintliga bestämmelserna görs flexibla och att det sker utifrån tydliga och samstämmiga kriterier:
För det första genom att fastställa samarbetet inom gemenskapens ramar och inte inom parallella mellanstatliga ramar. Europa kan inte föras närmare medborgarna genom att dess struktur kompliceras allt mer.
För det andra, bevara enheten mellan parlamentet och kommissionen och stärka deras deltagande, såväl i uppkomstskedet som i utvecklingen av det närmare samarbetet. Erfarenheterna från det sociala avtalet i Maastricht och från Ekonomiska och monetära unionen visar att alla medlemmars deltagande i dessa institutioner är tekniskt möjligt och politiskt sett att rekommendera, det bevarar systemets samstämmighet och deltagandet bland alla de europeiska medborgarna i beslut som angår dem. Att dela upp den lagstiftande och den verkställande makten och ersätta dessa med ett större antal organ, sekretariat, parallella institutioner och så vidare främjar inte demokratin utan snarare ineffektiviteten.
För det tredje, utvidga området för ett närmare samarbete till den gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiken, där de senaste årens erfarenheter skriker efter en gemenskapslösning för att undvika den splittring, långsamhet och ineffektivitet som lett till att beslutsfattandet och ansvaret för att lösa specifikt europeiska problem flyttats över till Förenta staterna.
För det fjärde upphäva vetorätten och minska minsta antalet medlemsstater som krävs för att initiera ett närmare samarbete på gemenskapsnivå. Jag understryker ”på gemenskapsnivå”, mina damer och herrar, för det är vad det handlar om, att stärka gemenskapens instrument och inte att ersätta dessa. Skiljelinjen mellan dem som vill ha ett politiskt Europa och dem som vill begränsa Europa till en marknad löper i dag mellan stärkandet av det gemensamma till skillnad från det mellanstatliga, och inte tvärtom. Det förklarade för inte så länge sedan kommissionens ordförande här i parlamentet. Vi behöver inte ett Europa med vitt skilda målsättningar, utan ett Europa med en gemensam målsättning, även om den uppfylls i olika takt.
Slutligen, ett närmare samarbete, som är öppet och inte slutet, som inkluderar och inte utesluter de – nuvarande eller framtida – medlemmar som inte hakar på redan från början, som tjänar till att stimulera och engagera och inte till att ställa upp nya hinder."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
"patanegra"8,1,2,10,3,12,7
"patanegra,"13
"self-service"8,12,11,9,6
"self-service-"13
"supérieurs"6
"à la carte"10,3,7,9
"élite"11,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples